Olen viime aikoina ollut aika mietteliäs. Yhdessä blogissa käsiteltiin koulukiusaamista ja oman käden oikeutta, eli siis sitä, kun kiusattu tai kiusatun vanhempi antaa kiusaajalle turpasaunan. Olin kommenttiosastolla ja sanoin, ettei mun mielestä ole hyvä asia ratkaista asiaa noin. Ensinnäkään se ei OPETA kiusaajalle mitään - paitsi siis ehkä sen, että kiusaajan oma toimintatapa [vahvempi saa tehdä heikolle mitä vaan] on ihan oikea ja toimiva. Sitten lisäsin vielä, että se kiusaajakin on monessa tapauksessa vielä lapsi itsekin. Siinä joku tietysti alkoi sanoa, että tuo mun ajattelutapa on seurausta 'hyysäyskulttuurista' jne.. ja ettei kiusaajan TARVITSE oppia mitään.
Joskus surettaa kun Suomessa kuvitellaan kaiken pahan johtuvan jostain ihmeen punikkien 'hyysäyspolitiikasta'. Kuitenkin aloin miettiä esim. vanhempieni lapsuutta, jolloin kansakoulunopet oli vielä kovia oikeistolaisia yms.. puututtiinko silloin kiusaamiseen? Ei todellakaan! Itse asiassa ennen peruskoulua ja tätä 'kommunistien hyysäyspolitiikkaa' koulukiusattu oli täysin lainsuojaton! Siihen saatte luottaa. Vielä minunkin lapsuudessa oli opettajilla sellainen asenne, että 'antaa lasten itse selvittää omat asiansa'. Ei ollut mitään kiva koulu-hankkeita, ei mitään kiusattujen tuki ry:tä.. Eli kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin alkaa kaihoilla johonkin rautaa rajalle-aikaan takaisin. Nykyinen pehmeä ja koulukiusaamisen tuomitseva + siihen puuttuva politiikka on juuri sen inhotun 'vasemmistolaisen hyysäyskäytännön' ansiota!
Mun mielestä on jotenkin kauhean.. armotonta se suhtautuminen kiusaajaan. Itse tuomitsen koulukiusauksen EHDOTTOMASTI, mutta ei se silti tarkoita sitä, että kiusannutta lasta saa vetää lättyyn miten sattuu, hutkia ilman tutkimista. Asiat ei aina ole mustavalkoisia. Joskus kiusaaja on myös kiusattu, ja kiusattu voi olla kiusaaja. Ja oli miten oli, niin lapsille ON opetettava kuinka elämässä ristiriidat ratkaistaan oikein. Oikein ei ole alkaa väkivaltaan, vaan selvittää asiat tarkasti ja rauhassa, pyytää ja saada anteeksi, aloittaa uudestaan. Mä ainakin uskon, että lapset ei ole mitään elinkautisvankeja - he kyllä pystyvät OPPIMAAN vielä jotain. Joku vankiloiden vakionaama ehkä ei pysty, mutta totta ihmeessä lapsi pystyy!
Asiasta toiseen, tosin hiukan edelliseen liittyvään: huvittavaa kuinka jotkut ihmiset nyt näkevät peruskoulun ja hyvinvointivaltion vihollisinaan. Itse on ehkä tultu köyhistä/keskituloisista perheistä, on opiskeltu yliopistotutkinnot tämän systeemin turvin - ja nyt sitten ollaan puremassa sitä kättä joka ruokki. Kaikkein pahimpia tässä suhteessa tuntuvat olevan jotkut miehet, joilla on tutkinto teknillistieteelliseltä alalta! Kuvitteleeko nämä herrat oikeasti, että olisivat päässeet opiskelemaan ilman suomalaista ilmaista koulutusta? Perusdipari ei välttämättä [omista luuloistaan huolimatta] ole ihan niin lahjakas, että saisi täyden stipendin opintojaan varten kovinkaan helposti. Kannattaa vähän myös katsoa mitä maksaa yliopistotutkinnon suorittaminen maissa, joissa se ei ole ilmaista. Amerikassakin vanhemmat alkavat säästää lapsen syntymästä lähtien vain saadakseen hänet korkeakoulutetuksi, eikä sekään silti tahdo riittää! Ei, jos vanhemmilla ei ole riittävän hyväpalkkaisia töitä, joista saa säästöön kyllin. Köyhyys ja huonopalkkaiset työt periytyvät siellä paljon todennäköisemmin kuin täällä. Miksi tahtoisimme samaa Suomeen?
Tämä vasemmistolainen hyysäyspolitiikka on hyödyttänyt perheeseen ja tuloihin katsomatta meitä KAIKKIA suomalaisia. Minä ainakin toivon että jatkossakin meillä on ilmainen koulutus. Ja toivon että meillä säilyy sellainen koulu, jossa JOKAISEN fyysistä koskemattomuutta kunnioitetaan - myös kiusaajan.
Oikein tuntuu pahalta se verenhimoinen suhtautuminen, joka joillain nettipersoonilla on koulukiusaamiseen. Kun sitä ajattelee niin ei tunnu nämä kouluampumisetkaan kovin ihmeellisiltä. Puhumattakaan vuodesta 1918. Se asenne, että tappaminen on toki väärin - PAITSI silloin, kun tapetaan niitä 'väärin' ajattelevia ja toimivia saa mut kyllä repimään hiuksiani. Se on niin tasan vuotta 1918. Kunnon ihmiset muuttuivat ihan pedoiksi. Sitten muutaman kuukauden päästä räpytellään silmiä kuin unesta heränneenä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. :( Ei opi ihminen....
Sukliksen joulupuuhat
Siivosin talon. Olihan se taas semmoinen savotta. Ylimääräiseksi hommaksi siivosin tuon meidän 'aulan' [hahaa!] kaapin. Oli se syönyt aika paljon sellaista tavaraa, jota en edes muistanut meidän omistavan. :( Vähän aikaa sitten mies kyseli vaateharjaa. Minä sanoin, että ei meillä kai nyt ole sellaista, tai en ole ainakaan nähnyt.. -No, tuolta kaapin uumenista löytyi kolme (!) erilaista vaateharjaa! Ärsytti kyllä hiukkasen. Nyt kaappi on siisti, ja laitoin käsilaukkunikin sellaiseen isoon muovilaatikkoon, jossa ne ovat kaikki samassa paikassa. Hansikkaat, pipot ja kaulaliinat on nekin pistetty omiin laatikoihinsa. Hommassa ei oikeastaan edes mennyt kauan, eli siinä mielessä vaikea tajuta miksi olen sitä lykännyt!
Tänään onkin sitten luvassa leivontaa! :) Teen kermaliköörijuustokakun.. nams.. ja sitten maustekakun! Piparkakkuja ja muita meillä ei leivota, kun meitä on vain kaksi ja emme ole mitään piparkakun suurkuluttajia. Pullaa leivon sitten illalla myös, ihan korvapuusteja ja rahkapullaa! Sukulaatia on kertynyt niin paljon, että jopa SUKLAAHIRVIÖTÄ hirvittää! Appivanhemmat antoivat meille sellaisen Fazerin 600 gramman sukulaatirasian kaikkien näiden muiden lisäksi, mitä olemme hommanneet. Taitaa olla turnajaiskestävyys koetuksella tänä jouluna.. Hiiiiiiii-iiiiiii!!! [=Sukliksen intohihkaisu]
Olen jumpannut ahkerasti ihan tähän päivään asti.. sillä ostan itselleni oikeuden herkkuiluun. Kauppassa pitää vielä tänään käydä, koska hedelmiä tahdon tänne myös, viinirypälettä ja klementiiniä! Tarvitsen myös punaista maitoa siihen pullan leivontaan. Mutta muuten kaikki ostot on tehty.. Ihanaa, kun ei tarvitse mennä kauppaan piiiiiiii-iitkän listan kanssa hikoilemaan miljoonan muun ihmon joukkoon! Lidlissäkin ennätin eilen jo käydä, niin ei tarvitse surra jäätelön puutetta.. ;) Tänään sielläkin olisi varmaan jo kauhea jono, paljon ihmisiä joulupaniikissa.
Kotona tuoksuu nyt hyasintti. Kohta sen tuoksu peittyy maustekakun huumaavaan joulutuoksuun...
Zuklis toivottelee kaikille HYVÄÄ JOULUA, tai mitä juhlaa nyt sitten itse kukin viettää! :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
perjantai 23. joulukuuta 2011
perjantai 22. tammikuuta 2010
Joulu tammikuussa?
Mietin tässä pitäisikö liittyä siihen joukkoon, joka alkaa seuraavan joulun lahjojen hankkimisen jo tammikuussa, ja pitkin vuotta aina sopivissa ALE-myynneissä? Olisiko se ihan törkeää? Mua oikeasti vaivasi se miten paljon rahaa kului viime jouluun. Ja sitten oli vielä ne [epäonnistuneet] uuden vuoden pippalot.. ne siis, joihin kutsuimme ihmisiä, jotka ei sitten oikeastaan mitenkään olleet kiinnostuneet meistä missään suhteessa jne. Siitä kerroinkin aikaisemmin!
Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!
Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(
Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!
Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)
Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..
No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!
Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.
0 kokonaista vuorokautta..!!!!
Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)
Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)
Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!
Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(
Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!
Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)
Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..
No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!
Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.
0 kokonaista vuorokautta..!!!!
Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)
Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Eläköön Anthon Berg!
Sukliksen joulumässy on ohi! :( Haikeaa! Ja niin VAIKEAA taas odotella se pari viikkoa. ;) Mutta sellaista on olla SUKLIS. Siihen kuuluu odotus ja sitten ihana ja villi juhlan hetki.
Uteliaille voin sanoa käsi sydämellä, että EN muuten oksentanut! Eikä kertaakaan oikeastaan ollut mitenkään erityisen 'ähky' olo. Mun syömishäiriöisen on toisaalta todella vaikea arvioida syömisiäni, joten en ihan rehellisesti pysty sanomaan johtuiko tuo siitä että 1) söin kohtuullisesti 2) vatsalaukkuni jotenkin nyt vain kesti ja venyi. En oikeasti osaa sanoa! Omasta mielestäni syön aina ihan tolkuttoman paljon, mutta esim. mies on sanonut, etten hänestä syö oikein mitään! En käsitä.
Niin, tuo otsikko! Sanonpa vaan, että olen löytänyt sukulaatirakkauteni! Anthon Bergin 400 gramman suklaarasia oli herkuista herkuin! Alkuun pelotti kun huomasin sen saaneen nuivat arvostelut suklaayhdistykseltä, mutta toisaalta mun maku ei läheskään aina natsaa yhdistyksen väen kanssa. Siellä tuntuu olevan tiettyä marsipaanivastaisuutta. ;) Ja m-paani taas on mun herkuista suurimpia, joten...! Yhdistys on arvioinut 800 gramman rasian.. mun rasia oli puolet tuosta! Kansi oli ihan samannäköinen kuitenkin. Ja ainakin OSA konvehdeista on ollut samoja.
Mies varoitti, että A.B:n jutut on 'imeliä', mutta jos mies sanoo niin, niin luultavasti silloin MÄ tykkään ja niin kävi nytkin! ;) Eikä ne minusta ole 'imeliä'! Itse inhoan liköörikonvehtia ja onneksi tuossa ei oikeastaan ollut kuin YKSI sellainen. Grand Marnier-konvehti, joka oli ihanasti muotoiltu pulloksi ja päällystetty ikään kuin olisi etiketti ja kaikki. En syönyt sitä, mutta mies söi, kun hän tykkää joskus tuollaisista. Silmänilo sekin!
Se luumu-konvehtikin siinä rasiassa oli herkku, vaikka yleensä INHOAN luumua..! Joulutorttuakaan en syö, koska en siedä LUUMUA! Mutta tuossa rasiassa luumukonvehtikin maistui jotenkin marsipaaniselta, ei yhtään ällöltä luumulta.
Uskoisin tämän rasian olevan heidän (=meidän!) makuun, jotka eivät anna arvoa Fazerin näkemykselle suklaasta [=tuiki tavallinen maitosuklaati yhdistyneenä ällön kirpakkaan marjatäytteeseen]. Niin, eli ostamaan vaan! Loistoa lisää se, että AB on tietysti myös Tanskan kuninkaallisten hovihankkija! Positiivinen yllätys oli tämä, parempaa suklaatia kuin Maraboulla.
Kohtuuden hyveestä
Vaikka olenkin suklaahirviö ja kauhea ahmatti, niin en lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka ostavat yli määrän ruokaa jouluna! Tiedän perheitä, joissa on 2 ihmistä ja ne ostavat 12 kilon (!!!!) kinkun! Sitten sitä samaa mätäkinkkua TYRKYTETÄÄN vieraille loppiaiseen asti! Siis se seisoo pöydässä, kynttilöiden yms. lämmittämässä huoneilmassa joka ruokailun ajan.. ainakin tunnin tms.. Joten totta HITOSSA se on aika pahassa kunnossa kun tulee tammikuun aika. Mutta mitäs siitä.. vieraita vaan patistetaan ottamaan. Jos et ota - tai et ota tarpeeksi - niin siten naristaan että voi voi kun meidän TAAS pitää heittää kinkkua pois! Ihan kuin se olisi vieraiden syy!
Kuinka h-vetissä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?? Jos JOKA vuosi kinkkua pitää heittää pois, niin eikö järki sano että sitä on silloin LIIKAA??
Meillä ei ainakaan mitään ruokaa heitetä pois, koska ostamme vain sen mitä varmasti syömme. Meillä kotona ei koskaan haaskattu ruokaa.. ja tuntuu kummalta että juuri nämä kinkkujen, laatikoitten yms. poisheittäjät ovat usein juuri sitä sakkia, joka MUUTEN aina yrittää olla niin taloudellista ja järkevää. Missä se taloudellisuus on jouluna? Lähti kai lomalle..?
Jos ihmiset oikeasti käyttää jouluun massiiviset rahat ja ostaa kaapit täyteen ruokaa, joka heitetään pois, niin mieluummin kannattaisi se ylimääräinen raha antaa vaikka Pelastusarmeijan pataan. Saisi joku muu perhe ehkä edes aatoksi jotain. En tajua tuollaista tuhlaamista, en todellakaan.
Uteliaille voin sanoa käsi sydämellä, että EN muuten oksentanut! Eikä kertaakaan oikeastaan ollut mitenkään erityisen 'ähky' olo. Mun syömishäiriöisen on toisaalta todella vaikea arvioida syömisiäni, joten en ihan rehellisesti pysty sanomaan johtuiko tuo siitä että 1) söin kohtuullisesti 2) vatsalaukkuni jotenkin nyt vain kesti ja venyi. En oikeasti osaa sanoa! Omasta mielestäni syön aina ihan tolkuttoman paljon, mutta esim. mies on sanonut, etten hänestä syö oikein mitään! En käsitä.
Niin, tuo otsikko! Sanonpa vaan, että olen löytänyt sukulaatirakkauteni! Anthon Bergin 400 gramman suklaarasia oli herkuista herkuin! Alkuun pelotti kun huomasin sen saaneen nuivat arvostelut suklaayhdistykseltä, mutta toisaalta mun maku ei läheskään aina natsaa yhdistyksen väen kanssa. Siellä tuntuu olevan tiettyä marsipaanivastaisuutta. ;) Ja m-paani taas on mun herkuista suurimpia, joten...! Yhdistys on arvioinut 800 gramman rasian.. mun rasia oli puolet tuosta! Kansi oli ihan samannäköinen kuitenkin. Ja ainakin OSA konvehdeista on ollut samoja.
Mies varoitti, että A.B:n jutut on 'imeliä', mutta jos mies sanoo niin, niin luultavasti silloin MÄ tykkään ja niin kävi nytkin! ;) Eikä ne minusta ole 'imeliä'! Itse inhoan liköörikonvehtia ja onneksi tuossa ei oikeastaan ollut kuin YKSI sellainen. Grand Marnier-konvehti, joka oli ihanasti muotoiltu pulloksi ja päällystetty ikään kuin olisi etiketti ja kaikki. En syönyt sitä, mutta mies söi, kun hän tykkää joskus tuollaisista. Silmänilo sekin!
Se luumu-konvehtikin siinä rasiassa oli herkku, vaikka yleensä INHOAN luumua..! Joulutorttuakaan en syö, koska en siedä LUUMUA! Mutta tuossa rasiassa luumukonvehtikin maistui jotenkin marsipaaniselta, ei yhtään ällöltä luumulta.
Uskoisin tämän rasian olevan heidän (=meidän!) makuun, jotka eivät anna arvoa Fazerin näkemykselle suklaasta [=tuiki tavallinen maitosuklaati yhdistyneenä ällön kirpakkaan marjatäytteeseen]. Niin, eli ostamaan vaan! Loistoa lisää se, että AB on tietysti myös Tanskan kuninkaallisten hovihankkija! Positiivinen yllätys oli tämä, parempaa suklaatia kuin Maraboulla.
Kohtuuden hyveestä
Vaikka olenkin suklaahirviö ja kauhea ahmatti, niin en lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka ostavat yli määrän ruokaa jouluna! Tiedän perheitä, joissa on 2 ihmistä ja ne ostavat 12 kilon (!!!!) kinkun! Sitten sitä samaa mätäkinkkua TYRKYTETÄÄN vieraille loppiaiseen asti! Siis se seisoo pöydässä, kynttilöiden yms. lämmittämässä huoneilmassa joka ruokailun ajan.. ainakin tunnin tms.. Joten totta HITOSSA se on aika pahassa kunnossa kun tulee tammikuun aika. Mutta mitäs siitä.. vieraita vaan patistetaan ottamaan. Jos et ota - tai et ota tarpeeksi - niin siten naristaan että voi voi kun meidän TAAS pitää heittää kinkkua pois! Ihan kuin se olisi vieraiden syy!
Kuinka h-vetissä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?? Jos JOKA vuosi kinkkua pitää heittää pois, niin eikö järki sano että sitä on silloin LIIKAA??
Meillä ei ainakaan mitään ruokaa heitetä pois, koska ostamme vain sen mitä varmasti syömme. Meillä kotona ei koskaan haaskattu ruokaa.. ja tuntuu kummalta että juuri nämä kinkkujen, laatikoitten yms. poisheittäjät ovat usein juuri sitä sakkia, joka MUUTEN aina yrittää olla niin taloudellista ja järkevää. Missä se taloudellisuus on jouluna? Lähti kai lomalle..?
Jos ihmiset oikeasti käyttää jouluun massiiviset rahat ja ostaa kaapit täyteen ruokaa, joka heitetään pois, niin mieluummin kannattaisi se ylimääräinen raha antaa vaikka Pelastusarmeijan pataan. Saisi joku muu perhe ehkä edes aatoksi jotain. En tajua tuollaista tuhlaamista, en todellakaan.
tiistai 8. joulukuuta 2009
"Pakkolahjoista"
Tunnen tähän aikaan vuodesta kaameaa syyllisyyttä. Oikeastaan siihen on syynä tämä lahjomiskulttuuri. Mietin aina sitä, annanko tarpeeksi ja onko antamani hyvää. Muorille en USKALLA antaa muuta kuin sen kalenterin, jos annan muuta [ylimääräistä] niin hän ihan oikeasti suuttuu ja saarnaa rahan käytöstä. Sitten on tietty Kummityttö A. Hänelle on lahjan ostaminen T O D E L L A vaikeaa! Kuten Äetmuori aina muistaa painottaa, ovat Siukku + Siukunmies H. 'hyvin toimeentulevia', joten joskus tuntuu kuin mun keksimät, mun varoihin sopivat lahjat olisivat vähän .. no, tarpeettomia. Mutta auta armias, jos EN ostaisi mitään! Siukku on melkein pistänyt välit jo poikki H:n siskoon, koska he eivät ole lahjoneet Siukun + H:n poikaa, joka on heidän kummilapsi.
Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.
Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.
Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.
On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.
Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.
Herkkuiluraportti!
Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!
Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!
Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.
En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)
Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.
Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.
Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.
On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.
Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.
Herkkuiluraportti!
Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!
Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!
Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.
En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)
perjantai 20. marraskuuta 2009
Tunne-elämän laiskiainen
Tunne-elämän laiskiainen, Suklis, raportoi! Mässyä odotetaan enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi! Nyt kun eletään jo perjantaita. Zuk-zuk-zuklis on myös päättänyt leipoa BAILEYSKAKUN, koska mieskin sitä jo toivoi! Nams! Sitten lauantaina leivon ja kun vuorokausi sunnuntaille vaihtuu, niin kaakku on jääkaapissa valmiiksi hyhmettynyt.
Mietin edellistä postausta, kuinka kummaa on sanoa ettei JAKSA rakastua! :) Varmaan annan itsestäni oikein laiskajaakon kuvan! Joskus en myöskään jaksa suuttua. Huomaan joidenkin ihmisten käyttäytyvän törkeästi, mutta en reagoi rajusti. Nyt viimeksi semmoinen kävi autoillessa. Oli edessä ajava sellaisessa raskaassa kuormassa, ja mä ohitin. Ihan nätisti, ihan sääntöjen mukaan. No, oli pimeää.. ja tämä tyyppi [mies!] siitä suivaantui jotenkin [siis siitä ohituksestani] ja se alkoi vilkutella pitkiä valoja ja ennen ohitustani muuten vilkutti perävaloilla, eli jarrutteli. :( Ihan vaan kiusan vuoksi kai, muutakaan syytä en keksinyt. :( Kyllä se oudoksutti, mutta en JAKSANUT suuttua. Tuli vain vähän surullinen olo. Että jotkut vie sen egoboostailunsa liikenteeseen asti. Miksi se nyt on niin kamalaa, jos joku ohittaa? Ei se MUA haittaa, ja mut ohitetaan muuten säännöllisesti moottoritiellä! Kun en aja 120 lasissa! Hitto, mun kaara alkaa ulista jo silloin kun on sata lasissa. ;)
Mutta tuollainen valoilla kiusaaminen ei ole kivaa. Kenen etua se palvelee, että jonkun tarkkaavaisuutta liikenteessä heikennetään?? Suklis kysyy vaan!
Tulee joskus alakuloinen olo!
Mutta nyt ei oikeastaan ole.. Mietin jo vähän joulua. Haluaisin alkaa harrastaa enemmän itse tehtyjä joululahjoja, niin kuin Näkymätön tyttö, mutta en oikein osaa tehdä mitään 'hyödyllistä'! Kyllä pääsääntöisesti ostan joululahjat. :( Mies on toivonut Ice Age 3-dvd:tä ja kai sen hälle hommaan! :) Mies ei oikeastaan toivo montaa asiaa, siis sellaista nimettyä asiaa. Jonkun dvd:n ja kirjan lisäksi ostan hänelle usein alusvaatteita. Mutta siinä on se heikkous: ostan aluvaatetta, mutta mies EI heitä vanhoja aluvaatteita pois! :( Eli vaatevuori sen kun kasvaa! Mun mielestä sieltä vanhemmasta päästä voisi jo heittää pois! Mies ei heitä, ellei sitten ole reikiä yms. :(
Noinkohan mies ei siksi toivo monia asioita, kun olen KÖYHIMYS? :( Vaikka viimeiset lanttini käyttäisin, että hänellä olisi hyvä, kyllä hän sen verran rakas on. Vaikka onkin joskus KOTITYÖPINNARI ja vähän vetelä. ;) Mutta onhan vikani mussakin. :( Suurin niistä on tietysti tämä TYÖTTÖMÄN LORTIN status, eikä se siitä miksikään taida muuttua.
Mietin edellistä postausta, kuinka kummaa on sanoa ettei JAKSA rakastua! :) Varmaan annan itsestäni oikein laiskajaakon kuvan! Joskus en myöskään jaksa suuttua. Huomaan joidenkin ihmisten käyttäytyvän törkeästi, mutta en reagoi rajusti. Nyt viimeksi semmoinen kävi autoillessa. Oli edessä ajava sellaisessa raskaassa kuormassa, ja mä ohitin. Ihan nätisti, ihan sääntöjen mukaan. No, oli pimeää.. ja tämä tyyppi [mies!] siitä suivaantui jotenkin [siis siitä ohituksestani] ja se alkoi vilkutella pitkiä valoja ja ennen ohitustani muuten vilkutti perävaloilla, eli jarrutteli. :( Ihan vaan kiusan vuoksi kai, muutakaan syytä en keksinyt. :( Kyllä se oudoksutti, mutta en JAKSANUT suuttua. Tuli vain vähän surullinen olo. Että jotkut vie sen egoboostailunsa liikenteeseen asti. Miksi se nyt on niin kamalaa, jos joku ohittaa? Ei se MUA haittaa, ja mut ohitetaan muuten säännöllisesti moottoritiellä! Kun en aja 120 lasissa! Hitto, mun kaara alkaa ulista jo silloin kun on sata lasissa. ;)
Mutta tuollainen valoilla kiusaaminen ei ole kivaa. Kenen etua se palvelee, että jonkun tarkkaavaisuutta liikenteessä heikennetään?? Suklis kysyy vaan!
Tulee joskus alakuloinen olo!
Mutta nyt ei oikeastaan ole.. Mietin jo vähän joulua. Haluaisin alkaa harrastaa enemmän itse tehtyjä joululahjoja, niin kuin Näkymätön tyttö, mutta en oikein osaa tehdä mitään 'hyödyllistä'! Kyllä pääsääntöisesti ostan joululahjat. :( Mies on toivonut Ice Age 3-dvd:tä ja kai sen hälle hommaan! :) Mies ei oikeastaan toivo montaa asiaa, siis sellaista nimettyä asiaa. Jonkun dvd:n ja kirjan lisäksi ostan hänelle usein alusvaatteita. Mutta siinä on se heikkous: ostan aluvaatetta, mutta mies EI heitä vanhoja aluvaatteita pois! :( Eli vaatevuori sen kun kasvaa! Mun mielestä sieltä vanhemmasta päästä voisi jo heittää pois! Mies ei heitä, ellei sitten ole reikiä yms. :(
Noinkohan mies ei siksi toivo monia asioita, kun olen KÖYHIMYS? :( Vaikka viimeiset lanttini käyttäisin, että hänellä olisi hyvä, kyllä hän sen verran rakas on. Vaikka onkin joskus KOTITYÖPINNARI ja vähän vetelä. ;) Mutta onhan vikani mussakin. :( Suurin niistä on tietysti tämä TYÖTTÖMÄN LORTIN status, eikä se siitä miksikään taida muuttua.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Ensimmäinen jouluherkkuhetki sujui rauhallisesti
En edes kuollut pöperöitten ääreen, eikös ole hyvä? ;) Juuri maistelin hiukan suklaatia.. huomasin, että makuni on TAAS muuttunut. :( Ei maistu enää ne Gudrunin kultakääreiset valkosuklaasydämet, joista niin olen hehkuttanut. Liika raskaita ovat. Ja Wienernougatkin alkaa olla jo vähän 'ohi' mun kohdalla. :( Voi surku, mitä tässä oikein jää enää plussan puolelle? Fazerin Piparkakkusuklaa ON ihanaa, siitä nautin.
Jotenkin tuommoiset lämpimät leivonnaiset vie kokonaan herkuttelukyvyn.
Suklaatihetken jälkeen laitoin itselleni sämpylän, päälle tonnikalaa ja muutama fetajuustopala kaveriksi. Sellaisesta tulee jotenkin niin täysipainoinen olo, vähän toista kuin mättää itsensä täyteen namppia.
Lindtin rasiaa en ole vielä avannut. Pelottaa vähän että jos en enää niistäkään tykkää. :( Minä en kohta enää voi itseäni sanoa suklaahirviöksi!
Joulun tunnelma on lyömätön. Meillä on miehen kanssa ollut monta sellaista hellimishetkeä, ollaan oltu hyviä toisillemme ja pötkötetty vierekkäin sängyllä, koristettu yhdessä kuusta jne. jne.
Jotenkin tuommoiset lämpimät leivonnaiset vie kokonaan herkuttelukyvyn.
Suklaatihetken jälkeen laitoin itselleni sämpylän, päälle tonnikalaa ja muutama fetajuustopala kaveriksi. Sellaisesta tulee jotenkin niin täysipainoinen olo, vähän toista kuin mättää itsensä täyteen namppia.
Lindtin rasiaa en ole vielä avannut. Pelottaa vähän että jos en enää niistäkään tykkää. :( Minä en kohta enää voi itseäni sanoa suklaahirviöksi!
Joulun tunnelma on lyömätön. Meillä on miehen kanssa ollut monta sellaista hellimishetkeä, ollaan oltu hyviä toisillemme ja pötkötetty vierekkäin sängyllä, koristettu yhdessä kuusta jne. jne.
torstai 6. marraskuuta 2008
Alkava ahdistus
Vuorokausi on vaihtunut, on torstai. Jo peräti puolentoista tunnin ajan on ollut.. :) Eli nyt voin sanoa: 1 kokonainen vuorokausi MÄSSYYN!
Olen masentunut, kärsin MÄSSYmasennuksesta jo etukäteen. Olen niin monta kertaa tämän rumban käynyt läpi, että tiedän MÄSSYtien päässä olevan vain pettymyksen. Silti teen tätä. Mässingit eivät anna mitään vastauksia, ne eivät anna mitään parannuksia elämään. Ne antavat sen sijaan ähkyn olon, häpeän, moraalisen kankkusen. On inhottavaa tehdä asioita joita ei tavallaan haluaisi tehdä.
Joskus olen ahtanut suklaatia niin paljon, että olen päätynyt ripulille. :( Olen siitä kertonutkin. Ei elimistö kestä normaalisti vähärasvaisen ruokavalion jälkeen sellaista suklaan mättöä. Nyt olen jo tämän tajunnut ja yleensä nautin suklaasta kohtuudella. Muiden herkkujen suhteen sitten vedän sitä enemmän överiksi. Tarkoitan nyt pullaa, leivonnaisia, rahkaa yms. Vatsa kestää ne paremmin. ;) Vinkiksi muille herkuttelijoille!
Olen päättänyt jättää Milka-rasian jouluksi. En aio vetää sitä nyt. Kun kuitenkin sitä Palace-rasiaa on vielä puolet jäljellä, sitä Lidlin kammotusta. Jotenkin tuntuisi väärältä alkaa siis availla uutta. Se tuntuisi umpihullulta. En halua olla vielä siinä pisteessä. Enkä ole.
Mies pisti leivontasuunnitelmani uusiksi. Hän sanoi pelkäävänsä korkeaa kolesteroliaan. Joten nyt leivon jotain muuta kuin mascarponella lastattua, keksi-voipohjaista baileyskakkua. Baileysliköörissä on muuten tosi paljon kaloreita, muistaakseni 270 kilokaloria per desi. Luultavasti rommi-rusina-juustokakku on kakkuvalintani. Kakkupohjalla [vähärasvaisempi vaihtoehto kuin keksi-voipohja] ja kerma kevytvispillä korvattuna. Rommirusina-rahkassa ei ole paljon rasvaa, taitaa siinä Valion tuotteessa olla vain n. 7 prossaa. Kokonaan rasvatonta [0,2-0,3] rahkaa en ajatellut kumminkaan käyttää. Rajansa kaikella.
Miestä vainotaan!
Mies on joutunut työpaikkasairaanhoidossa VAINON kohteeksi. Oikeastaan se on tyhmää, koska hän ei ole lihava eikä sairas. Mies on 183 cm pitkä ja painaa 97 kiloa, mutta kyllä se on melkein kaikki lihasta. Ei ole hällä masua nimeksikään! :) No kuitenkin: hän on töissä työpaikalla, jossa työterveyshuolto tosissaan 'toimii' [=ihmisiä vainotaan heti jos he poikkeavat massasta] ja nyt hän on ollut tehotarkkailussa. Verenpaine on hällä ollut hiukan koholla, ei mitenkään kauheasti, yläpaine tuossa 140-150 välissä [voi johtua mittaamisen jännittämisestäkin] ja paineiden suhteet ihan hyvät. Ja sitten sitä kolesterolia on vähän ollut. Se on ollut alle 6, joten minusta on älytöntä vainota.. Koska vasta vähän aikaahan sitten kolesterolirajaa laskettiin ja nyt lainsuojattomia ovat ihmiset, jotka ennen olivat terveen kirjoissa! Lääketehtaat ne vain haluavat yhä suuremman osan ihmoista syömään niitä mömmöjään. Kun on vähemmän sairaita ihmisiä, niin on tehtävä terveistä sairaita, ettei vaan tule tappiota. Lääketehtaiden osakkeiden omistajissa on muuten paljon lekureita. Jotka mielellään lääkitsevät - joka reseptistä kilahtaa vähän omaan kukkaroon...
Mies on kai vähän VAINON vuoksi herkistynyt ja siksi pyrkii tosissaan keventämään. Arkisin teenkin parhaani auttaakseni häntä. Laitan kasveja lautaselle [niihin mies ei ennen juuri koskenut, nyt onneksi syö!!] ja yritän saada häntä syömään samoja ruokia kuin mitä itse syön, jotka nyt ovat niin vähärasvaisia ja niukkaenergisiä kuin on mahdollista tehdä. Mutta sitten joskus mies laittaa jotain riistaruokaa ja siihen hän mättää voita, öljyä ja kermaa. :( Sitä minä en voi kontrolloida koska hän on meillä se joka tuon erikoisruoan laittaa!
Varmaan siellä työpaikkaterv.huollossa salaa syyttävät minua miehen painosta ja kolesterolista ja verenpaineesta. Varmasti. Ainahan se on naisen syy. Tiedetään tämä. No en voi muuta sanoa kuin että olen parhaani tehnyt!
Perinnenamien hulluus
Miksiköhän jotkut ihmiset ostaa joitain sellaisia namikkeja, joista eivät pidä, mutta joita 'pitää' olla? Ihan samoin ihmettelen sitä, että jos joku köyhä maanviljelijä joskus 300 vuotta sitten söi jouluna laatikkoruokia, niin miksi niitä silti pitää olla tänään, jos niistä ei pidä? Kaikkeen on avain tosissaan tuo jos niistä ei pidä. Minusta on ihanaa jos ihmiset herkuttelevat ruoalla josta he pitävät, oli se sitten joulukinkku tai kalkkuna. Mutta en tajua miksi pitää tehdä joka joulu rosollit, lipeäkalat, 10 kg:n kinkku, jne. jne. jos ei niistä nauti. Ja jos suurin osa tulee heitettyä pois. On paljon sellaisia perinneruokia, joita moni ottaa vaan kohteliaisuudesta koristeeksi lautaselle. Selvä se että silloin tulee paljon roskikseen heitettävää. Ihmisellä ei kumminkaan ole kuin yksi vatsa ja se on tilavuudeltaan rajallinen. :(
Ihan samoin mua inhottaa se 'sääntö', että joka kodissa on oltava jouluna vihreitä kuulia. Minä pidän marmelosta paljon, mutta pidän niistä monivärisistä. Mikä se rasia nyt on, se missä on monenvärisiä, samankokoisia palloja kuin ne vihreät kuulat ovat. Niitä saa CandyKingin irtsikkalaaristakin. Niistä pidän. Vihreät kuulat tympivät, kun ne ovat aina sitä samaa.
Monissa kodeissa heitetään kauhea määrä ruokaa pois joulun jälkeen. Miehen vanhemmat ovat joulua kaksistaan, mutta heillä on aina 10-12 kilon kinkku. Ja joka joulu he valittavat sitä, että kun sitä riittää ja riittää loppiaiseen asti ja ylikin riittäisi. Toisaalta sen tajuaa, koska he saavat kinkun aina lahjaksi sukulaiseltaan joka on sikafarmari. Lahjahepan suuhun ei auta katsoa. Ja joka tapauksessa anoppi ja appi ovat ihania ihmisiä vaikka söisivät 100 kilon kinkkua. ;) Tuntuu vaan joskus ahdistavalta ajatella sitä tilannetta, että kaapissa olisi jotain, jota olisi "pakko" syödä.. :( En itse pitäisi siitä yhtään.
Anoppi joskus on helisemässä suklaitten kanssa. Hänellä on paljon ystäviä, laaja tuttavapiiri ja asiakkaita paljon myös ja KAIKKI kantavat suklaarasiaa joulun alla. Sitäkin joskus mietin että kannattaisiko ihmisten miettiä millaisiin talouksiin sitä suklaata vievät? Joku yksinäinen vanhus tai lapsiperhe voi ilahtua mutta joku toisessa elämäntilanteessa saa niitä ihan liikaakin. Minä olen ihan tietoisesti päättänyt, että anoppilaan emme vie suklaita. Anoppi on tosi hienotunteinen ihminen eikä koskaan ole rumasti puhunut saamistaan lahjasuklaista, onpa vain todennut että on ikävää + harmittavaa kun niitä tulee niin paljon, eikä he apen kanssa jaksa kaikkia niitä syödä eikä niitä aina voi kierrättääkään. Siksi me yleensä viemme heille jonkun joulukukan ennen joulua. Kun voin luottaa siihen, etteivät anoppi ja appi ole ilman suklaata, vaikken viekään heille sitä. ;)
Oikeastaan anoppi ja appi eivät muutenkaan ole sukun perään niin kauheasti. Appi tykkää liköörikonvehteista ja anoppi lähinnä jostain julian tyyppisistä marjaisista suklaanameista. Miehen veli ei syö suklaata nimeksikään, korkeintaan jotain Fazerin sinistä saattaa jyrskätä pienen palan! Hän heittää saamansa joulusuklaat aina pois, joka vuosi! Meillä kotona äetmuori oli Budapest-fani ja siksi me useimmiten saamme rasian näitä suklaita, joista muuten en pidä oikeastaan ollenkaan. Tietty sitä arvostaa, että äetmuori haluaa ilahduttaa.. mutta budat ovat minusta äklöjä. Tietysti muutaman voi syödä, mutta sitten alkaa tökkiä. Meidän lapsuusjouluihin vain kuuluivat budikset. Lapsena niitä söinkin, mutta eipä silloin ollut tämmöisiä valikoimia kuin nyt. Sitä söi mitä sai!
Olen masentunut, kärsin MÄSSYmasennuksesta jo etukäteen. Olen niin monta kertaa tämän rumban käynyt läpi, että tiedän MÄSSYtien päässä olevan vain pettymyksen. Silti teen tätä. Mässingit eivät anna mitään vastauksia, ne eivät anna mitään parannuksia elämään. Ne antavat sen sijaan ähkyn olon, häpeän, moraalisen kankkusen. On inhottavaa tehdä asioita joita ei tavallaan haluaisi tehdä.
Joskus olen ahtanut suklaatia niin paljon, että olen päätynyt ripulille. :( Olen siitä kertonutkin. Ei elimistö kestä normaalisti vähärasvaisen ruokavalion jälkeen sellaista suklaan mättöä. Nyt olen jo tämän tajunnut ja yleensä nautin suklaasta kohtuudella. Muiden herkkujen suhteen sitten vedän sitä enemmän överiksi. Tarkoitan nyt pullaa, leivonnaisia, rahkaa yms. Vatsa kestää ne paremmin. ;) Vinkiksi muille herkuttelijoille!
Olen päättänyt jättää Milka-rasian jouluksi. En aio vetää sitä nyt. Kun kuitenkin sitä Palace-rasiaa on vielä puolet jäljellä, sitä Lidlin kammotusta. Jotenkin tuntuisi väärältä alkaa siis availla uutta. Se tuntuisi umpihullulta. En halua olla vielä siinä pisteessä. Enkä ole.
Mies pisti leivontasuunnitelmani uusiksi. Hän sanoi pelkäävänsä korkeaa kolesteroliaan. Joten nyt leivon jotain muuta kuin mascarponella lastattua, keksi-voipohjaista baileyskakkua. Baileysliköörissä on muuten tosi paljon kaloreita, muistaakseni 270 kilokaloria per desi. Luultavasti rommi-rusina-juustokakku on kakkuvalintani. Kakkupohjalla [vähärasvaisempi vaihtoehto kuin keksi-voipohja] ja kerma kevytvispillä korvattuna. Rommirusina-rahkassa ei ole paljon rasvaa, taitaa siinä Valion tuotteessa olla vain n. 7 prossaa. Kokonaan rasvatonta [0,2-0,3] rahkaa en ajatellut kumminkaan käyttää. Rajansa kaikella.
Miestä vainotaan!
Mies on joutunut työpaikkasairaanhoidossa VAINON kohteeksi. Oikeastaan se on tyhmää, koska hän ei ole lihava eikä sairas. Mies on 183 cm pitkä ja painaa 97 kiloa, mutta kyllä se on melkein kaikki lihasta. Ei ole hällä masua nimeksikään! :) No kuitenkin: hän on töissä työpaikalla, jossa työterveyshuolto tosissaan 'toimii' [=ihmisiä vainotaan heti jos he poikkeavat massasta] ja nyt hän on ollut tehotarkkailussa. Verenpaine on hällä ollut hiukan koholla, ei mitenkään kauheasti, yläpaine tuossa 140-150 välissä [voi johtua mittaamisen jännittämisestäkin] ja paineiden suhteet ihan hyvät. Ja sitten sitä kolesterolia on vähän ollut. Se on ollut alle 6, joten minusta on älytöntä vainota.. Koska vasta vähän aikaahan sitten kolesterolirajaa laskettiin ja nyt lainsuojattomia ovat ihmiset, jotka ennen olivat terveen kirjoissa! Lääketehtaat ne vain haluavat yhä suuremman osan ihmoista syömään niitä mömmöjään. Kun on vähemmän sairaita ihmisiä, niin on tehtävä terveistä sairaita, ettei vaan tule tappiota. Lääketehtaiden osakkeiden omistajissa on muuten paljon lekureita. Jotka mielellään lääkitsevät - joka reseptistä kilahtaa vähän omaan kukkaroon...
Mies on kai vähän VAINON vuoksi herkistynyt ja siksi pyrkii tosissaan keventämään. Arkisin teenkin parhaani auttaakseni häntä. Laitan kasveja lautaselle [niihin mies ei ennen juuri koskenut, nyt onneksi syö!!] ja yritän saada häntä syömään samoja ruokia kuin mitä itse syön, jotka nyt ovat niin vähärasvaisia ja niukkaenergisiä kuin on mahdollista tehdä. Mutta sitten joskus mies laittaa jotain riistaruokaa ja siihen hän mättää voita, öljyä ja kermaa. :( Sitä minä en voi kontrolloida koska hän on meillä se joka tuon erikoisruoan laittaa!
Varmaan siellä työpaikkaterv.huollossa salaa syyttävät minua miehen painosta ja kolesterolista ja verenpaineesta. Varmasti. Ainahan se on naisen syy. Tiedetään tämä. No en voi muuta sanoa kuin että olen parhaani tehnyt!
Perinnenamien hulluus
Miksiköhän jotkut ihmiset ostaa joitain sellaisia namikkeja, joista eivät pidä, mutta joita 'pitää' olla? Ihan samoin ihmettelen sitä, että jos joku köyhä maanviljelijä joskus 300 vuotta sitten söi jouluna laatikkoruokia, niin miksi niitä silti pitää olla tänään, jos niistä ei pidä? Kaikkeen on avain tosissaan tuo jos niistä ei pidä. Minusta on ihanaa jos ihmiset herkuttelevat ruoalla josta he pitävät, oli se sitten joulukinkku tai kalkkuna. Mutta en tajua miksi pitää tehdä joka joulu rosollit, lipeäkalat, 10 kg:n kinkku, jne. jne. jos ei niistä nauti. Ja jos suurin osa tulee heitettyä pois. On paljon sellaisia perinneruokia, joita moni ottaa vaan kohteliaisuudesta koristeeksi lautaselle. Selvä se että silloin tulee paljon roskikseen heitettävää. Ihmisellä ei kumminkaan ole kuin yksi vatsa ja se on tilavuudeltaan rajallinen. :(
Ihan samoin mua inhottaa se 'sääntö', että joka kodissa on oltava jouluna vihreitä kuulia. Minä pidän marmelosta paljon, mutta pidän niistä monivärisistä. Mikä se rasia nyt on, se missä on monenvärisiä, samankokoisia palloja kuin ne vihreät kuulat ovat. Niitä saa CandyKingin irtsikkalaaristakin. Niistä pidän. Vihreät kuulat tympivät, kun ne ovat aina sitä samaa.
Monissa kodeissa heitetään kauhea määrä ruokaa pois joulun jälkeen. Miehen vanhemmat ovat joulua kaksistaan, mutta heillä on aina 10-12 kilon kinkku. Ja joka joulu he valittavat sitä, että kun sitä riittää ja riittää loppiaiseen asti ja ylikin riittäisi. Toisaalta sen tajuaa, koska he saavat kinkun aina lahjaksi sukulaiseltaan joka on sikafarmari. Lahjahepan suuhun ei auta katsoa. Ja joka tapauksessa anoppi ja appi ovat ihania ihmisiä vaikka söisivät 100 kilon kinkkua. ;) Tuntuu vaan joskus ahdistavalta ajatella sitä tilannetta, että kaapissa olisi jotain, jota olisi "pakko" syödä.. :( En itse pitäisi siitä yhtään.
Anoppi joskus on helisemässä suklaitten kanssa. Hänellä on paljon ystäviä, laaja tuttavapiiri ja asiakkaita paljon myös ja KAIKKI kantavat suklaarasiaa joulun alla. Sitäkin joskus mietin että kannattaisiko ihmisten miettiä millaisiin talouksiin sitä suklaata vievät? Joku yksinäinen vanhus tai lapsiperhe voi ilahtua mutta joku toisessa elämäntilanteessa saa niitä ihan liikaakin. Minä olen ihan tietoisesti päättänyt, että anoppilaan emme vie suklaita. Anoppi on tosi hienotunteinen ihminen eikä koskaan ole rumasti puhunut saamistaan lahjasuklaista, onpa vain todennut että on ikävää + harmittavaa kun niitä tulee niin paljon, eikä he apen kanssa jaksa kaikkia niitä syödä eikä niitä aina voi kierrättääkään. Siksi me yleensä viemme heille jonkun joulukukan ennen joulua. Kun voin luottaa siihen, etteivät anoppi ja appi ole ilman suklaata, vaikken viekään heille sitä. ;)
Oikeastaan anoppi ja appi eivät muutenkaan ole sukun perään niin kauheasti. Appi tykkää liköörikonvehteista ja anoppi lähinnä jostain julian tyyppisistä marjaisista suklaanameista. Miehen veli ei syö suklaata nimeksikään, korkeintaan jotain Fazerin sinistä saattaa jyrskätä pienen palan! Hän heittää saamansa joulusuklaat aina pois, joka vuosi! Meillä kotona äetmuori oli Budapest-fani ja siksi me useimmiten saamme rasian näitä suklaita, joista muuten en pidä oikeastaan ollenkaan. Tietty sitä arvostaa, että äetmuori haluaa ilahduttaa.. mutta budat ovat minusta äklöjä. Tietysti muutaman voi syödä, mutta sitten alkaa tökkiä. Meidän lapsuusjouluihin vain kuuluivat budikset. Lapsena niitä söinkin, mutta eipä silloin ollut tämmöisiä valikoimia kuin nyt. Sitä söi mitä sai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)