Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulusuklaatit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulusuklaatit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. joulukuuta 2010

Katsastusmies sanoi ei

Ei mennyt romurauta sitten katsastuksesta läpi. Ei kai se ole ihme kun on -88 vuosimallia auto, jos oikein muistan. Oli ollut pohjassa reikä ja siitä sitten joutuu auto hitsaukseen. Harmittavaahan se tietysti on, kun mies sitten tavallaan turhaan sen käytti konttorilla.. mutta ei kai hän tiennyt siitä reiästä!

Mutta muuten on Sukliksen Valtakunnassa kaikki ihan kohdallaan. 'Joulupaastoa' pidän herkkuiluista, seuraava on tosiaan JOULUAATTONA, jolloin onkin spesiaaliherkkuilu: Sukliksen joulu koostuu kolmesta (3) mässypäivästä! Aatto, päivä ja tapani ovat siis niitä, kun annan mennä. Iloisesti ja mistään välittämättä! Sen mahdollistaa tämä, että jätän joulukuun mässyvapaaksi jouluun asti.

Mietin aika kiivaasti mitä leipoa. Sen pitäisi olla jotain vähän tavallista juhlavampaa, mutta hyvää. Tässä se ongelma on. Tiedän paljon tosi hyviä juustokakkureseptejä ym., mutta koska niitä on normimässyissä syöty, niin eikö ne silloin tuntuisi liian tavanomaisilta jouluna?

Mullehan joulu on ensisijaisesti sellainen keskitalven juhla, kun valo voittaa pimeyden. Niin sitä on oikeastaan aina vietetty pohjoisessa. Vuoden pimein aika kääntyy valon lisääntymiseen. Kohti kevättä käydään pienin askelin..

Suklis kohtaa LIERIÖN!

Kaupoissa kun käy niin kokee tuskaa ja nautintoa: sukulaateja on niin paljon tarjolla, että se on ihan käsittämätöntä! On vähän erilaista suklaamarkkinoilla kuin mitä minun lapsuudessani nähtiin.. Olin TaaTaassa [=Tarjoustalo sukliskielellä] tässä äskettäin ja näin siellä ihan uudenlaisia Kathy'sin suklaarasioita. Sellaisia LIERIÖITÄ! Ja niissä sitten oli konvehteja. Eihän lieriö toki ole yhtä juhlava kuin sellainen perinteisen mallinen rasia, mutta siitä viis. Se on vaihtelua! Mutta en sitten ostanut, koska
1. mulla on jo joulusukulaatit ostettuna!
2. Kathy's ei ole oikeastaan vakuuttanut mua viime aikoina laadullaan..
No, ehkä joku muu täällä nyt saa vinkin ja menee TaaTaahan. Kyllä kai ne Kathysit periaatteessa on kannattavia.. Oliko siinä lieriössä peräti kilo vai mitä..? En muista nyt, mutta isompi satsi se oli kuin muut rasiat yleensä. Ja silti maksoi vain n. 10 euroa.

Olen pakonomainen tunnustaja [niin kuin kaikki tämän blogin lukijat tietävät] mutta en, ihan yksinkertaisesti EN .. aio kertoa täällä kuinka paljon rahaa hassasin joulusukulaateihin. :( Mulle tuli oikeasti paha mieli siitä.. Mutta sen ostohommelin ymmärtää, koska menetin jotenkin hermoni Isossa Kaupungissa, siellä Stokkan sukulaatipisteessä! Siellä oli niin paljon ihmisiä, sellainen tungos! Ja ihan hullu juttu: suklaarasioille oli oma paketointipisteensä!! Eli siis jotkut onnettomat ihmiset oikeasti jonotti saadakseen suklaarasian paketoitua joululahjapaperiin! Mullehan tämä on ihan mysteeri, koska mielestäni ei - anteeksi vain - ole mitään sen huonompaa joululahjaa kuin suklaa!

Joku voisi tietysti oudoksua tätä, mutta niin se vain on! Mulle suklaa on jouluna peruselintarvike. En mä ainakaan ilahtuisi siitäkään, jos saisin rosollia joululahjaksi! Tai uuniperunan, porkkanan, tai lipeäkalaa!!! Tai kalkkunaa! Nuohan ovat elintarvikkeita, syömisiä - mun mielestä lahja on jotain ihan muuta. Varsinkin jouluna moni itse asiassa manailee sitä, kun tulee suklaata ovista ja ikkunoista. ;) Jopa mä, Suklaahirviö, kuulun tähän koulukuntaan. Harmittaa joskus kun tiedän, ihan satavarmasti tiedän, saavani esimerkiksi Pandan Juhlapöydän kohvehdit, vaikka mun mielestä se alkaa jo olla piruilua ostaa tuo rasia jouluviemisiksi. Koska se on niin tavanomainen ja tarjolla vuoden jokaisena 365 päivänä siellä lähimarketissa! Se että joku antaa jouluna sen, osoittaa mun mielestä niin paljon mielikuvituksen puutetta että se on joko liikuttavaa, säälittävää, tai totaalisen ärsyttävää.

No tietysti ajatus on aina kaikkein tärkein.. ;) Mutta enpä voi sanoa Pandan ostajilla olevan kovin paljon sitäkään lajia aivokopassaan. -Anteeksi vaan, tulipa oltua ilkeä. ;) Mutta kai koko maailma jo tietää pandainhoni ja fazervihani. Jälkimmäinen sukulaatifirma on ainakin p-kalistallani nyt ihan pysyvästi näiden Geisha Harmony-rahastusten jälkeen.

Niin, jos joku nyt oikeasti tuntee uteliaisuuden piston joulusukulaatiostoista, niin sanon vain yhden asian: Lindt, 500 grammaa. Se kertonee kaiken, kertoo karun koruttomalla tavalla mun suklaaostosten surullisen todellisuuden.. Eikä se siihen jäänyt. Mozartkuulat, da-dam-da-daa, Wienernougat, lallallaa, Geishakonvehdit..

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Eläköön Anthon Berg!

Sukliksen joulumässy on ohi! :( Haikeaa! Ja niin VAIKEAA taas odotella se pari viikkoa. ;) Mutta sellaista on olla SUKLIS. Siihen kuuluu odotus ja sitten ihana ja villi juhlan hetki.

Uteliaille voin sanoa käsi sydämellä, että EN muuten oksentanut! Eikä kertaakaan oikeastaan ollut mitenkään erityisen 'ähky' olo. Mun syömishäiriöisen on toisaalta todella vaikea arvioida syömisiäni, joten en ihan rehellisesti pysty sanomaan johtuiko tuo siitä että 1) söin kohtuullisesti 2) vatsalaukkuni jotenkin nyt vain kesti ja venyi. En oikeasti osaa sanoa! Omasta mielestäni syön aina ihan tolkuttoman paljon, mutta esim. mies on sanonut, etten hänestä syö oikein mitään! En käsitä.

Niin, tuo otsikko! Sanonpa vaan, että olen löytänyt sukulaatirakkauteni! Anthon Bergin 400 gramman suklaarasia oli herkuista herkuin! Alkuun pelotti kun huomasin sen saaneen nuivat arvostelut suklaayhdistykseltä, mutta toisaalta mun maku ei läheskään aina natsaa yhdistyksen väen kanssa. Siellä tuntuu olevan tiettyä marsipaanivastaisuutta. ;) Ja m-paani taas on mun herkuista suurimpia, joten...! Yhdistys on arvioinut 800 gramman rasian.. mun rasia oli puolet tuosta! Kansi oli ihan samannäköinen kuitenkin. Ja ainakin OSA konvehdeista on ollut samoja.

Mies varoitti, että A.B:n jutut on 'imeliä', mutta jos mies sanoo niin, niin luultavasti silloin MÄ tykkään ja niin kävi nytkin! ;) Eikä ne minusta ole 'imeliä'! Itse inhoan liköörikonvehtia ja onneksi tuossa ei oikeastaan ollut kuin YKSI sellainen. Grand Marnier-konvehti, joka oli ihanasti muotoiltu pulloksi ja päällystetty ikään kuin olisi etiketti ja kaikki. En syönyt sitä, mutta mies söi, kun hän tykkää joskus tuollaisista. Silmänilo sekin!

Se luumu-konvehtikin siinä rasiassa oli herkku, vaikka yleensä INHOAN luumua..! Joulutorttuakaan en syö, koska en siedä LUUMUA! Mutta tuossa rasiassa luumukonvehtikin maistui jotenkin marsipaaniselta, ei yhtään ällöltä luumulta.

Uskoisin tämän rasian olevan heidän (=meidän!) makuun, jotka eivät anna arvoa Fazerin näkemykselle suklaasta [=tuiki tavallinen maitosuklaati yhdistyneenä ällön kirpakkaan marjatäytteeseen]. Niin, eli ostamaan vaan! Loistoa lisää se, että AB on tietysti myös Tanskan kuninkaallisten hovihankkija! Positiivinen yllätys oli tämä, parempaa suklaatia kuin Maraboulla.

Kohtuuden hyveestä

Vaikka olenkin suklaahirviö ja kauhea ahmatti, niin en lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka ostavat yli määrän ruokaa jouluna! Tiedän perheitä, joissa on 2 ihmistä ja ne ostavat 12 kilon (!!!!) kinkun! Sitten sitä samaa mätäkinkkua TYRKYTETÄÄN vieraille loppiaiseen asti! Siis se seisoo pöydässä, kynttilöiden yms. lämmittämässä huoneilmassa joka ruokailun ajan.. ainakin tunnin tms.. Joten totta HITOSSA se on aika pahassa kunnossa kun tulee tammikuun aika. Mutta mitäs siitä.. vieraita vaan patistetaan ottamaan. Jos et ota - tai et ota tarpeeksi - niin siten naristaan että voi voi kun meidän TAAS pitää heittää kinkkua pois! Ihan kuin se olisi vieraiden syy!

Kuinka h-vetissä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?? Jos JOKA vuosi kinkkua pitää heittää pois, niin eikö järki sano että sitä on silloin LIIKAA??

Meillä ei ainakaan mitään ruokaa heitetä pois, koska ostamme vain sen mitä varmasti syömme. Meillä kotona ei koskaan haaskattu ruokaa.. ja tuntuu kummalta että juuri nämä kinkkujen, laatikoitten yms. poisheittäjät ovat usein juuri sitä sakkia, joka MUUTEN aina yrittää olla niin taloudellista ja järkevää. Missä se taloudellisuus on jouluna? Lähti kai lomalle..?

Jos ihmiset oikeasti käyttää jouluun massiiviset rahat ja ostaa kaapit täyteen ruokaa, joka heitetään pois, niin mieluummin kannattaisi se ylimääräinen raha antaa vaikka Pelastusarmeijan pataan. Saisi joku muu perhe ehkä edes aatoksi jotain. En tajua tuollaista tuhlaamista, en todellakaan.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lakia joskus uhmaan..

Niin lauloi Pelle Miljoona joskus! Minä en ole vielä lakia uhmannut, mutta tuo autokielto on aika kova juttu.. ja saa kiusauksen heräämään! Niin, siis nyt on niin, etten enää saa [SAISI] ajaa! Koska emme ole korjanneet sitä vikaa ajoissa. Viime postauksessa oli siitä juttua.. Nyt mietin että haittaisiko se, jos ajaisin ihan vain LYHYEN matkan, vaikka tuonne oman kunnan keskustaan? Eiköhän kuitenkin ole niin, että PITKÄ matka olisi tuomittavampi??

Hassua miten sitä voi olla automaattisesti vaikka sitä mieltä, että lain rikkominen on väärin. Mutta sitten kun omalle kohdalle tulee joku tuollainen JUTTU, niin mielipide voi muuttua. ;) No, mä en muutenkaan ole AINA ollut sitä mieltä. että lakia olisi noudatettava kirjaimellisesti. Onhan esim. monet kansalaistottelemattomuus ja mielenosoitusjutut useinkin siinä rajoilla ja joskus menee ylikin. Mutta jos ne tuovat jonkun pointin esille, niin on se minusta silloin oikein, vaikka lain silmissä ei olisikaan. Onko tämä nyt sekavaa?

Hurauttaisinko vaan ja 'unohtaisin' sen, etten saisi? Kas siinäpäs on Sukliksen jouluinen pulma!

Mies on vannottanut, etten lähtisi.. hän pelkää sairaalloisesti sitä että tuommoisesta 'jäisi kiinni' sattumalta ja se sitten olisi noloa. Olen sanonut tavallaan, että en lähde.. Mutta en toisaalta ole miehelle sanonut muuta kuin 'en lähde'. En ole sanonut, etten AJA! Olen luvannut etten lähde, en ole luvannut, etten aja! Hih.. No, saas nähdä nyt..

Joulusuklaat koossa!

Sain lahjaksi Wienernougat-rasian, joten nyt sitten ei tarvitse ostaa toista rasiaa.. Kun mulla siis on kaapissa sellainen W-rasia, jossa on 1/2 jäljellä! Mietin tosi paljon, että riittääkö ne jouluksi - nyt ei tarvitse miettiä, kun tuli tuo lahjarasia! Toinen lahjarasia oli Budapestejä.. hmm, ei niin hyvä juttu! :( Sitten Wienernougattien lisäksi mulla on Mozartkuulia, geishakonvehteja ja piparkakkusuklaatilevy. Siinä on reilusti jouluksi ja jää joulun jälkeiseenkin MÄSSYyn!

Olen melkoinen pikkuleipähirmu! Mietin että varmaan teen itse torpparinleipiä tuossa aatonaattona. Ne tulee helposti ja on tosi hyviä! Pipareita en ala leipoa, koska meillä niitä menee niin vähän. Kauppasta ostimme niitä viimeksi ihan riittävästi. Aatonaaton leivontaan kuuluu myös maustekakku ja kookoskakku, ne on siis kahvikakkuja.

Ja lopuksi: enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi..

- - ja koittaa ahminnan aika .. Niin ja joulunkin. ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Autolta aika lopussa!

Mies kertoi tänään, että huomisen jälkeen en SAA ajaa enää! Siinä mun kiljuvassa ajokissa onkin ollut semmoinen juttu, että se vika [kolinan aiheuttava, ei kiljunnan, pakoputkivika] on pitänyt korjata tietyn ajan kuluessa ja jos ei ole korjattu, niin sitten ei saa enää ajaa. No tuota mä en tiennyt, tai en muistanut! Mies hoitaa meillä nuo katsastukset, elikkäs vie mun ajokin sinne..

Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko korjata se auto tai sitten ajaa luvatta. ;) Mutta tuo jälkimmäinen vähän ontuu.. JOS kytät sattuisivat silloin pysäyttämään [huono onnipa olisi!], niin ne ruuvaisi rekkarikilvet irti! :) Hih! No.. kai me tuo romurauta korjataan tässä viikonlopun aikana, tai siis mies tekee sille jotain, en mä itse osaa.

Vähän mätä juttu, ja juuri näin ennen jolekaa! Hitto vie, mun on pakko nimittäin ensi viikolla vielä lähteä liikkeelle, joten korjaajanhommiin joutuupi mies. Onneksi hän OSAA korjata myös autoja, muuten olisi aika orpo olo, kun ei mikään huoltamo ole auki - tai ei ne ainakaan ala korjata - sunnuntaina!

Voimaa täys!

On jotenkin voimantäysi olo [autohommasta huolimatta!]. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vaan. Olen huomannut tuon tunteen ÖISIN! Saattaa olla että se johtuu aivolääkityksestäni. Päivisin olen aika toisenlainen kuin yöllä, paljon harkitsevampi ja jotenkin arempi. Yöllä olen rohkea.. siltä tuntuu tietokoneen äärellä!

Yöllä tuntuu kuin voisi vaikka siivota siltä seisomalta koko talon, eikä se tuntuisi missään!

3 kokonaista vuorokautta enää - -

- - suureen jolekaMÄSSYYN! :) Ostimme muuten nyt viimeksi kaupungilla ollessamme joulusuklaatit! Ostimme mulle Anton Berg- ja Lindt-rasiat! Mies osti itselleen sellaisen Fazerin Tunnelma-rasian, jossa on aikas paljon.. oliko se nyt 600 vai 800 grammaa! Ja hyviltä näytti ne mautkin! Fazer osaa kai vielä tehdä laatua, kunhan ihminen ei vain odota löytävänsä sitä niiden Present-rasiasta!

Mistä tulikin mieleeni, että luin tänään Iltalehdestä outoja HOUREITA!! Arvata sopii MIKÄ on suomalaisten suosikkisuklaarasia?? Ei h-vetti, ei VOI olla totta, mutta niin se vain ON: Pandan Juhlapöydän konvehdit!!!! :( Ja kakkosena se Fazer Present. Kuinka VOI kaksi mun syvästi halveksimaa rasiaa olla Suomessa ykkönen ja kakkonen? Ällistynyt Zuk-zuk-zuklis poistuu nukkumaan..

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Ensimmäinen jouluherkkuhetki sujui rauhallisesti

En edes kuollut pöperöitten ääreen, eikös ole hyvä? ;) Juuri maistelin hiukan suklaatia.. huomasin, että makuni on TAAS muuttunut. :( Ei maistu enää ne Gudrunin kultakääreiset valkosuklaasydämet, joista niin olen hehkuttanut. Liika raskaita ovat. Ja Wienernougatkin alkaa olla jo vähän 'ohi' mun kohdalla. :( Voi surku, mitä tässä oikein jää enää plussan puolelle? Fazerin Piparkakkusuklaa ON ihanaa, siitä nautin.

Jotenkin tuommoiset lämpimät leivonnaiset vie kokonaan herkuttelukyvyn.

Suklaatihetken jälkeen laitoin itselleni sämpylän, päälle tonnikalaa ja muutama fetajuustopala kaveriksi. Sellaisesta tulee jotenkin niin täysipainoinen olo, vähän toista kuin mättää itsensä täyteen namppia.

Lindtin rasiaa en ole vielä avannut. Pelottaa vähän että jos en enää niistäkään tykkää. :( Minä en kohta enää voi itseäni sanoa suklaahirviöksi!

Joulun tunnelma on lyömätön. Meillä on miehen kanssa ollut monta sellaista hellimishetkeä, ollaan oltu hyviä toisillemme ja pötkötetty vierekkäin sängyllä, koristettu yhdessä kuusta jne. jne.

perjantai 19. joulukuuta 2008

Lahjahevosen suu

Sitä sanotaan, ettei lahjahevosen suuhun pidä katsoa. Sillä tarkoitetaan sitä, että lahja on lahja ja sellaisena arvokas eikä sitä saa alkaa ruotia. Olen tästä ihan samaa mieltä, siksi tunnenkin syyllisyyttä kun murisen tässä saatuani Äetmuorilta paketin jouluksi.

Annan sille arvoa, että hän haluaa jotain antaa. Mutta voi tsiisus sentään, kaksi rasiaa Budapest-konvehteja?? Kaksi?? Enkä voi sietää niitä, oikeasti. Yksikin on siis liikaa! Kesällä Äetmuori halusi oikein tietää että mistä pidän. Kirjoitin listan niistä nameista yms. joista tykkään, jos hän pakettia joskus laittaa tulemaan. Mitähän listalle lienee tapahtunut, olen siinä ihan selvästi sanonut, että en pidä Budapesteistä. Pitääkö niistä KUKAAN? [Siis kukaan alle 100-vuotias?]

No mulla on onneksi yksi vanhempi, vähän kaukaisempi sukulainen joka on oikeasti hulluna noihin suklaateihin, joten saapa hän ne kunhan vuosi vaihtuu. Muutenkin tietty tulee harrastettua vaihtokauppoja joskus ihmisten kanssa, kun joulunamit on menneet ihan ristiin.

Mulle on oikeasti vuosien kuluessa kasvanut sellainen vakaumus, että itse en vie suklaita tuliaisiksi MINNEKÄÄN, ainakaan jos en tiedä vastaanottajien makutottumuksista mitään. No poikkeuksena tietysti lapsiperheet, lapsille tuntuu maistuvan melkein mikä suklaa vain. Mutta siinäkin tapauksessa olen yleensä pitänyt tapana varovasti kysyä, että sopiiko sellainen tuominen. Kaikki eivät nimittäin oikeasti halua kasvattaa lapsistaan suklaasyöppöjä (eikö olekin kummallista, hehe?). Sitä pitää kunnioittaa.

Huomaa esim. appivanhemmissa sen, että he ovat sitä ikäpolvea, jonka on vaikea heittää suklaata pois. Sen ymmärtää, koska heidän nuoruudessaan suklaa oli arvostettua ja harvinaista herkkua. Nykyisin se on jokapäiväinen leipämme. No kumminkin, olen sitä miettinyt että appivanhemmat ovat tosi lirissä, koska heillä on valtavan laaja tuttavapiiri + isot suvut. Ja kaikilta suunnilleen tulee suklaata, suklaata, suklaata.. Nytkin viimeksi kun siellä olimme, niin anoppi tosiaan tarjosi sitä lahjaksi saamaansa italialaista suklaa-nougattia.. siis kukaan ei pitänyt siitä, en edes minä nougat-fani! :) Tiedän senkin, ettei anoppi ole sitä heittänyt pois, vaikkei pitänytkään, vaan syö sitä luultavasti aina pienen palan silloin tällöin, kunnes levy on lopussa. Niin tätä juuri tarkoitin: olisi aika kauheaa viedä noin tunnollisille & säästeliäille ihmisille suklaata, josta he ehkä eivät pitäisi, vaan söisivät PAKOLLA sitä vaikka maku ei olisi mieleinen.

Meillä on toinenkin aika ovela tapa päästä eroon ei-toivotuista suklaista, konvehdeista siis: viemme ne miehen työpaikalle. Kahvitauoilla niitä menee, miehen työkaverit syövät melkein mitä vaan, jos ilmaiseksi saavat. ;) Budapestejä olemme joskus vieneet sinne, ennen kuin sain tietää tuosta yhden sukulaistädin buda-rakkaudesta. :) Kun konvehdit on paperiin käärittyjä, kuten budat on, niin sellaisia voi hyvin viedä vaikka töihin.

Kerran saimme masentavan suklaatervehdyksen: Fazerin sinisiä konvehteja laatikollinen. :( Ja miehen työkavereiden kahvipöydän iloksi nekin päätyivät. ;) Minusta tämä on melkein parempi ratkaisu kuin se, että kiikuttaa rasiaa kyläpaikasta toiseen viemisinä perheille, jotka ottavat sen aina yhtä vastahakoisesti vastaan. Miehen työpaikalla on n. 50 ihmistä ja siellä aina JOKU tykkää juuri siitä suklaasta, jota sinne viemme.

Lapsuuskodissa meillä oli aina jouluisin Budapest-konvehteja ja pidinkin niistä lapsena. Niin kuin sanoin tuossa ylempänä, niin lapset ovat siinä suhteessa erilaisia kuin aikuiset, syövät melkein mitä vain suklaata. Nykyisin ne maistuvat lähinnä voikuutioilta. Yksi tai kaksi sellaista on ehdoton maksimi.

No oli miten oli, niin annan arvoa kyllä sille, että Äetmuori haluaa laittaa paketin, se on melkein liikuttavaa jotenkin. Paljosta olen hänen kanssaan eri mieltä asioista, vaikken sitä näytäkään, mutta annan arvoa hänen anteliaisuudelleen. Vaikka melkein olisi parempi, että olisi vähemmän sellaista, kun tiedän ettei hänellä kuitenkaan ole kauheasti sitä rahaa. Olen sanonutkin, että emme oikeastaan tarvitse mitään. Äetmuori asuu aika syrjäseudulla - no asun itsekin maalla, mutta se on vähän eri, kun on kumminkin yksi Suomen suuriin kaupunkeihin kuuluva tuossa n. 40 kilsan päässä ja sinne tulee ajeltua omalla autolla aika helposti - eikä siellä ole kaupoissa juuri mitään ihmeempiä suklaita. Siinä mielessä tuntuu vähän turhalta laittaa, kun kuitenkin itse ostelen näitä Stokkan Lindtejä ja mitä lie..

Numeroja

Nyt on yhteensä 9 joulukorttia tullut meille.

Ja muuten: 4 kokonaista vuorokautta jouluaattoon. :) Ihme kyllä EN tunne mitään kauheaa tarvetta mässäillä, on kuin olisi mässyhalu kuollut sisältä. Se johtuu varmaan tästä jutusta, kun kuukautiskierron puoliväli on nyt ohitettu. Siinä puolivälissä on aina kauheat mässyhalut. Nyt ei ole - onneksi. Hirvittää muuten ajatella millainen olisi kuukautiskierron puolivälin MÄSSY!?! Sellaista ei ole oikeastaan tainnut tulla eteen .. en ainakaan muista. Varmaan kuolisin silloin..! MÄSSYhalu olisi niin väkevä.

tiistai 2. joulukuuta 2008

ItsenäisyysMÄSSY lähenee!


Enää 3 kokonaista vuorokautta itsenäisyysMÄSSYyn! Tuli hulluus eilen, menin Lidliin, ostin tällaisen rasian - laitan blogiin kuvan - J.D. Grossin rasia se oli. Maksoi 4,90 euroa. Ja sitten kun siihen tuli Liidelin muovikassi mukaan, niin jo meni yli viiden euron. Sellaista on elämä! Alkoi vaan kiukuttaa se, että miksi minun juuri pitäisi aina olla kitsaana? Jotkut ihmiset kuluttaa viikossa harrastuksiinsa moninkertaisesti tuon 5 euroa! Onhan se tietysti kurjaa käyttää MAHAANSA noin paljon rahaa, mutta omaanipa on ja niin kuin sanottu, olisiko se parempi, että viskaisin sen vaikka pubissa kurkusta alas? Mitä muuten juomaravinteleista nykyisin edes saa viidellä eurolla! Miksi ryypiskely olisi jotenkin parempi harrastus kuin syö..pistely? :) Ahmarointi!


Menin Stokkalle ja ostin muutaman (6 kpl) sellaisia kultaiseen folioon käärittyjä valkosuklaasydämiä. Niitä myydään irtokonvehteina. Niissä on ihana pähkinäinen-nougatmainen täyte.. En ostanut kuin 6, koska ne maksoivat 45 centtiä KAPPALE! Ne on jouluksi. Niitä en siis rohmua I-päiväMÄSSYssä. Sitten ostin ihan muutaman samanlaisen irtokonvehdin, tryffelin. Tryffeä ei oikeastaan viitsi paljon syödä, siksi tuommoinen muutaman kappaleen irto-ostos on ihan hyvä. Vielä hain geishakonvehtia ja tonttukonvehteja paikallisesta K-kaupasta. Nekin on jouluksi. I-päiväMÄSSYssä minulle riittäköön tuo Lidlin rasia ja sitten .. noh.. puolikas ostamastani Fazerin Piparkakkusuklaalevystä [sekin sieltä K-kaupasta!!]. Olen päättänyt, että siitä levystä menee ½ seuraavassa MÄSSYssä, ½ jää jouluksi. Minun on pakko rajoittaa, sitä suklaatia voisi oikeasti vetää kuinka paljon vaan! On pakko itse itselleen raja asettaa!


Nyt jo alkaa tuntua, että onkohan tullut ostettua liikaa. :( Viime joulusta on mieleen jäänyt semmoinen, että viimeiset joulusuklaat syötiin pääsiäisen korvalla. Jouluna on aina niin paljon kaikkea.. ei silloin pysty suklaatiakaan täysillä vetämään. On siis mahdollista yliarvioida oma MÄSSYKYKY!


Röörit avautuvat!


Meillä on ollut "pienoinen" ongelma! Kylppärin lavuaari on ollut ihan tukkeessa. Syy on kai minun, kun tiputan aina sinne hiuksiani. :) Pitäisi varmaan ajaa pää reilusti kaljuksi, niin olisi yksi ongelma vähemmän! No, kumminkin.. siis se rööri on tukossa.. on ollut jo pitkään.. On inhottavaa kun pesee käsiä tai hampaita ja jos vesi yhtään juoksee, niin sen pinta lavussa nousee.. ja nousee.. Ällöä. Se ei vain ole vetänyt.


Minä kyllästyin eilen siihen ja ostin karkkiostosmatkalla myös putkenaukaisijaa. Tarkemmin sanottuna Pirkka-halpisversiota Kodin putkimiehestä. Kodin putkis on nimittäin pelastanut minut kerran silloin kun olin nuori ja asuin yksin. Olin hulluuksissani saanut putket tukkoon ja Kodin putkis auttoi, niin ettei nuoren arkajalan tarvinnut mennä talkkarille tunnustamaan tekojaan.. :) Siitä asti olen uskonut noihin aineisiin, enkä suotta! Toimihan se taas.


Siitä suutuin kun mies näki ostoksen ja alkoi jotain mussuttaa, että eihän tuo auta. Minä sanoin siihen terävänä, että ainakin minä sentään yritän tehdä tilanteelle jotain. Mua nääs ärsyttää se kun mies on ihan minun lailla tiennyt tuon tilanteen.. Kuukausikaupalla on hän jaanannut, että "pitäisi avata se viemäri". Vaan kun ei saa aikaiseksi. :( Sanoin sitäkin, että vaikka tuo aine auttaisi vain hiukkasen, niin on se silti sadan prosentin parannus nykytilanteeseen. Mies oli sopivan katuva.. ihan hyvä! Grrrrh, inhoan joskus sitä kun hän on ... tavallaan tosi viitsimätön kotona. Minä teen kaiken, siivoan, laitan ruoat, leivon, pesen pyykit, silitän jne. mutta jo on kumma jos ei edes nuo perinteiset miesten hommat tule tehtyä.. Niitä EN ala tehdä, enkä sitä paitsi osaisikaan.


Siukkuni on semmoisessa avioliitossa, jossa mies on tosi, tosi avuton. :) Yhdistyneenä vielä laiskuuteen, sanoo Äetmuori. Jos heillä ei esim. telkkussa näy kuin lumisadetta, niin H. huutaa Siukun apuun! Autoille H. ei osaa tehdä mitään. Se hyvä puoli on minun miehessä, että hän osaa korjata vaikka mitä, kun sille päälle sattuu ja sattuukin, jos tellu pimenisi. ;) Sama pätee autoihin. Hän on joskus jopa tehnyt hitsauksia, vaikka ei ole ammatiltaan mikään hitsaaja. Siukun elämä on aika raskasta sekin, koska H:kin on kotityöpinnari. Siukulla kun on vielä ansiotyö hoidettavana ja sitten koti kaatuu niskaan. Mutta siinä kun mies sentään laittelee edes niitä riistaruokiaan ja joskus pihviä & lasagnea, H. ei tee keittiössä MITÄÄN! Ei muka osaa.


Miestä saa kyllä aina 'piiskata' aktiivisuuteen. Joskus se ärsyttää, kun en tahtoisi olla mikään 'mamma' joka jankkaa tyyliin että siivoas poju huoneesi.. :( Mutta jos en jankkaa, niin ei tule mikään tehdyksikään. Joskus ei tule silloinkaan, vaikka jankkaan. Tai tulee, mutta viikkojen päästä. Niin, mistä ne nalkuttavat akat tulevat..? Tulisivatko siitä kun ei asiat mene kertasanomisella läpi.


No on se nyt kumminkin hyvä että rööri toimii taas. Mieskin oikein kehui sitä ainetta. Joutuipa muuttamaan mielensä. ;)


Leivonta mielessäin!


Leivontasuunnitelmissa kolme suosituinta vaihtoehtoa ovat tällä hetkellä: täyskäri, mokkapalat tai appelsiinijuustokakku. On vaikea valita! Pullaa leivon tietysti myös, mutta sitä ei lasketa.


Ihmettelen noita kakkublogisteja, kun ne oikeasti KOKEILEVAT eri kakkuja aika huolettomina, ei heitä ahdista se ettei kakku ehkä olekaan heidän makuunsa. Kunhan kokeilevat. Mulle väärä leivonnainen MÄSSYssä olisi varsinainen jättipettymys. Siksi mietinkin aina tosi tarkkaan..

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Jouluporsaita monenlaisia..

Minä se olen JOULUPOSSU. Olimme tänään Stokkalla niitä joulusuklaita ostamassa. Käytimme oikeasti yli 30 euroa..! :( Vain minun ahmatin mahan täyttämiseksi. Ostimme sellaisen puolen kilon (!) Lindt-rasian. Ja Wienernougatteja. Hinnaksi tuli tosissaan yli 30 euroa. Tuntuu tosi pahalta kun ajattelee sen olevan yli 180 vanhaa markkaa! Voi kamala!

Mies sanoi että joulu on kerran vuodessa vaan, mutta kun minusta muutenkin noihin MÄSSYihin uppoaa joskus aika paljon ja ne nyt kumminkin ovat vähän useammin toistuvia kuin joulut..

Tuntuu vähän syylliseltä - aika paljonkin. Siellä Stokkelilla oli myös Lauensteinin suklaatejakin. Törkeän kalliita! Niitä en sitten ostanut. Kaikenlaista namia siellä piisasi.. Ensin katselin sellaista pienempää Lindtin rasiaa, joka minulla on joskus aiempina jouluina ollut. En tosiaan tiedä kuinka me sitten päädyimmekään tuohon puolen kilon rasiaan! Se vain kävi niin!

Kuolasin kyllä ruokaostoksilla sitten niitä Fazerin exclusive-käsintehtyjä konvehteja. En sentään ostanut. Paljosta vetoa että ennen kuin joulu edes koittaa, on meillä vaikeuksia saada kaikkia suklaateja mahtumaan keittiön kaappiin. Kun niitä tulee lahjaksi joka paikasta vielä.. Vaikka en noiden lahjasuklaiden varaan viitsi joulua alkaa rakentaa, koska harvoinpa ne ovat mitään tosi hyviä. Tänään tuolla Stokkallakin melkein kiihdyin kun mies osotteli sellaista suklaasimpukka-rasiaa. Sanoin että nuo simpukat ovat hulluuden huippu. En minä ainakaan jaksa niitä syödä, koska ne ovat kaikki sitä yhtä ja samaa ja jotenkin ne eivät enää uppoa muhun. Joskus nuorempana ne olivat suosikki numero yksi. Muistan vieläkin ekan kerran kun sain niitä: kummisetäni toi niitä tuliaisina ulkomailta (!) ja muistan miten hyviltä ne maistuivat! Kun ei silloin Suomessa sellaisia edes ollut, ei ainakaan siinä pikkukaupungissa, jossa minä kasvoin. En tiedä oliko Helsingissä sitten jossain niitä myynnissä..?

Muutenkin nykyisin suklaarasiat ovat aika pop. Silloin niissä herkuissa on vaihtelua. Kun katselin tuota nyt ostamaamme rasiaa niin voin jo valmiiksi sanoa, ettei siinä ole yhtään sellaista konvehtia, josta en pitäisi.

Yritin ruokakaupasta etsiä Fazerin Piparkakkusuklaalevyä, mutta voi kauhistus, sitä ei ollut! Täytyy toivoa ettei se nyt ole vielä yleisesti ottaen lopussa..! Täytyy huomenna sitä etsiä taas. Olen ihan hulluna siihen ja MÄSSY lähestyy. ItsenäisyyspäiväMÄSSY!

Ripuli + vatsan tila

Nyt olen jo aika normaali mitä massuun tulee. Kai vatsa vaan oli jostain ärtynyt silloin eilen. Jätin tänään aamarin pois taas, se oli hyvä, nyt olen tällä viikolla kieltäytynyt neljänä aamuna aamarista. Hyvä minä! Kyllä siinä kaloria säästyy.. Minä ynnäilen aina aika tarkasti kaikkia kaloreita. Kalorien vahtaaminen arkena oikeuttaa MÄSSYn. Jos en eläisi askeettista arkea, niin sitten minulla ei olisi oikeutta pitää MÄSSYäkään. Mietin joskus oudoksuen niitä ihmisiä jotka voi noin vain suunnittelematta päättää vaikka ostoksilla, että mennääs juomaan leivoskahvit. Huh!!! Minulle se ei kävisi yhtään. Kaiken tuollaisen pitää olla tarkkaan suunniteltua. Luultavasti vain suuttuisin tuollaisesta ehdotuksestakin.

Tunsin yhden ihmisen, joka notkui koko aika jossain kahviloissa ja kakkupala nenän alla. Tunnusti kerran painavansa 126 kiloa, kyseessä oli nainen. Aamunsa alkoi jollain Pandan suklaanamipussilla. Oikeastaan tuokaan ihminen ei kai määrällisesti syönyt paljon, mutta kaikki nuo nampit ja kakkupalat joka päivä tekivät tuhoa. Sitten hän meni lääkäriin ja lekuri oli tuosta painosta jotain sanonut.. nainen oli sitten ruikuttanut, ettei hän syö paljon.. ja luetellut ne ruoat mitä päivässä syö. Mutta 'unohti' kätevästi kaikki nämä kakkupalat, Pandan suklaanamit, perunalastut tellun ääressä jne. jne. ;) Ja unohti myös mainita sen, että mätki kaikkiin arkiruokiinsa kilon voita ja litran kermaa!

Hylje

Joskus näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan siis että joku ihminen tuo mieleen jonkun eläimen todella vahvasti. Siukuntyttö A. on minusta kuin hylje. Silloin kun siukuntyttö oli lääkärissä sen painonsa vuoksi, niin Siukku ja H. pistettiin listaamaan kaikki mitä hän söi. Äetmuori oli kiukusta kipeä kun Siukku sanoi, ettei A. syö paljon [oli siis listannut että 400 grammaa lihamakaronilaatikkoa jne..]. Äetmuori sanoi että kun hän on Siukun luona ollut, on hän huomannut että A. käy jääkaapilla KOKO AJAN, vetää hampurilaista ja muuta herkkua mitä heillä on aina kaapissa.. ja NÄITÄ juttuja Siukku taas ei ollut laskenut siihen A:n ruokapäiväkirjaan, koska hän ei niistä aina edes tietoinen ollut. Äetmuori sanoi että syöminen on sille tytölle harrastus!

Sitten yhdessä vaiheessa Siukkua oli kehotettu tarjoamaan A:lle terveellinen välipala koulusta tullessa. :) Siukku oli tehnyt leipiä, vähärasvaista levitettä, kasviksia, kalkkunansiivu. :) A. söi ne kyllä - niiden rasvaisten kaloripommihampurilaisten lisäksi! A. on aina ollut kova syömään. Joskus ekalla koulussa - Äetmuori kertoi - hän oli santsannut kolme kertaa jotain ruokaa, kolme täyttä lautasellista!

Vaikea sanoa mitä lapsuus ja esipuberteetti ja teini-ikä "lihavana tyttönä" ja tarkkailun kohteena on tehnyt A:n itsetunnolle. Minä olin alusta alkaen sitä lääkärisirkusta vastaan, sehän oli kokonaan Äetmuorin ajatus, jonka hän sai jankuttamalla Siukulle läpi. Minusta olisi riittänyt kilpirauhaskoe, olisi vain verikokeella tsekattu ne arvot. Tämä tietty tehtiinkin, mutta sen lisäksi tehtiin niin paljon muuta ja suoraan sanottuna tarpeetonta. Jotenkin ihan hullua vanhemmilta ensin rakentaa omalla toiminnallaan tietty tilanne, ruokkia lasta mahdollisimman rasvaisella ja energiapitoisella ruoalla arkisin + syöttää kilokaupalla suklaata arkisin ja sitten mennä lääkäriin kun tuo systeemi kantaa ihan luonnollisella tavalla hedelmää eli lapsi lihoo. Sehän on ihan sama kuin aikuinen olisi oikeasti ällistynyt siitä että alkoholia juomalla tulee humalaan! Kai se on selvä että jos otat, niin ennemmin tai myöhemmin alkaa päässä pyöriä. Luonnollista - niin ihmisen kroppa reagoi alkoholiin. Ja se reagoi, jos sen tunkee täyteen kaloripitoista kamaa - se lihoo. Mikähän tässäkin on taas niin vaikeaa tajuta.

Mutta vielä noista eläimistä. Mies on minusta joskus kuin karhu. Hänessä on jotain karhumaista olemukseltaan. Joskus hän on kuin leikkisä karhunpentu, joskus taas kuin iso karhu.

Minulla on yksi ystävä, jossa on jotain oravamaista. Ei hampaat, vaan se touhu ja se olemus noin muuten. :) Ja hän on sellainen nakertelija muutenkin.

En osaa sanoa mitä eläintä itse muistuttaisin. Paitsi siis sitä JOULUPORSASTA kaikkine törkeine ostoksineni!