Ystävyydestä ja luottamuksellisuudesta

Olin tuossa laivareissulla erään ystäväni kanssa. Siinä oli tilanteena se, että porukassa olin siis minä, sitten se ystäväni, ja ystäväni 2 hyvää ystävää, joista kumpaakaan en ollut koskaan tavannut. Meillä oli ihan kivaa, vaikka tavallaan koinkin sellaista pientä ulkopuolisuuden tunnetta. Se pohjautui siihen, koska en juo paljonkaan tätä nykyä - varsinkin lääkkeitten lopetuksen jälkeen on kuin olisi mennyt juomisesta 'maku' ja HYVÄ niin.. ja sitten toinen syy ulkopuolisuuteen oli ehkä sekin, että en ole kovin kovaääninen tai 'riehakas', vaikka omasta mielestäni osaan silti pitää hauskaa.

Tuolla reissulla tuli sitten puhetta ihmissuhteista, miessuhteista. Siellä yksi oli juuri naimisiin mennyt, toinen oli vakaasti harkitsemassa avioeroa ja kolmannen avoliitto rakoili. Sitten neljäs olin mä, suht' tyytyväisesti pitkäaikaisaviossa. Minua tavallaan häiritsi hiukan se, kun tuo ystäväni levitti kaikki mun juttuni [vuosia sitten koetut, tehdyt, HÄNELLE ja vain hänelle luottamuksella uskotut] näiden muiden ihmeteltäväksi. En tajua miksi hän teki niin - ehkä hän oli aika humalassa, varmasti olikin, mutta tarkoitan siis, ettei MINUSSA voinut olla ainakaan se syy, koska itse en mitenkään rääpinyt hänen menneisyyttään.

Tuntui vain ikävältä, kun en ollenkaan tuntenut niitä kahta muuta, ja sitten tuollaiset aikoinaan hyvinkin yksityiset ja arat jutut tuli julki. Ja kai sekin vähän loukkasi, että ne otettiin esiin ikään kuin 'viihteeksi', kevyen jutustelun ja sellaisen kohteeksi.

Tavallaan kummallista kuinka erilaisia me ihmiset tässä suhteessa olemme. On varmasti sellaisia, jotka kehittävät tosi-tosi nopeasti luottamukselliset välit äsken tapaamiinsa ihmisiin, mutta MINÄ en oikeastaan ole sellainen. Pystyn tuntemaan lämpöä, ystävällisyyttä, empatiaa.. mutta luottamuksen synty vie ainakin mulla paljon pitemmän aikaa.

Oikeastaan olen aika harvoin antanut mitään neuvokkeja nuoremmille täällä blogissa.. Hehe, nyt voisin oikeastaan aloittaa! Ja se on tässä: on parempi olla puhumatta kuin puhua. Jollekin ihmiselle uskomaasi asiaa et saa takaisin, ja se ihminen voi harkintansa mukaan tuoda sen sinulle mahdollisesti kipeän asian koko maailman ihmeteltäväksi. Kannattaa siis miettiä TARKKAAN, ennen kuin uskoutuu ystävälle!!! Ja sen mietinnän jälkeenkin taitaisi olla parasta jättää se tekemättä. Kaikki tällaiset uskotut jutut, salaisuudet, koetut vaikeudet.. ne on hiukan kuin YDINJÄTE. Ne pysyvät radioaktiivisina ja haitallisina pitkään. Kysymys onkin siitä, että säilyykö sinun ystävyytesi tähän uskottuusi yhtä kauan? Ymmärrättekö luottamuksellisuuden samalla tavalla?

Olin silti aika cool, vaikka noin nyt kävi, en siis mitenkään osoittanut sitä käytökselläni, että olin tavallaan aika loukkaantunut ja järkyttynytkin/yllättynyt siitä koko jutusta. Vähän jäi paha maku suuhun, ja se on kurjaa.

En oikein tiedä noista risteilyistäkään.. Joskus tuntuu kuin päätarkoitus niissä olisi juoda pää mahdollisimman täyteen. Enkä tiedä sitäkään SOVINKO minä oikeasti siihen seuraan. Tuntuu joskus painostavalta, jos oma hiljaisuus [kuten sanottu, olen kyllä ihan iloinen ja hymyävä, mutta en huuda, hihku enkä melskaa, kun en oikein osaa tai koe sitä luontevaksi] aiheuttaa sellaisia kommentteja, että eikös sulla ole hauskaa tms.

Mulla on elämässäni sellaisena toistuvana teemana joutuminen tilanteisiin, joista en pidä. Ja se johtuu kyvyttömyydestä sanoa EI. Nyt olen kuitenkin PÄÄTTÄNYT.. vakaasti, huom! että en taida enää lähteä reissuun, koska oikeasti en nauti kuitenkaan siitä niin paljon, että se kannattaisi. Mun ei todellakaan pitäisi yrittää miellyttää muita ihmisiä niin paljon, että hukkaan itseni!

Harmi vaan, että en uskalla/kehtaa sanoa ihmisille koskaan suoraan, että en PIDÄ jostain jutusta, tai ettei se ole minua varten. Jos sanon, etten pääse, niin keksin aina jonkun muka aiemman menon tyyliin 'voi että, juuri nyt ei käy, kun lupasimme sinä viikonloppuna mennä miehen veljen luona käymään..' ja niin poispäin.

Toisaalta olen huomannut senkin, että monille ihmisille se, jos sanot ettet pidä jostain, on melkein kuin aggressiota. Ihan kuin niin sanomalla jotenkin [muka] arvostelisi niitä ihmisiä, jotka siitä nauttivat! Minusta se on ihan hullua. Itse voin tässä kertoa, etten pidä hevimusiikista, eikä se ole mitään arvostelua niitä ihmisiä kohtaan, jotka pitää. Mun makuun nyt vaan sattuu sopimaan paremmin vaikka joku Pink kuin Iron Maiden.

Mässykeksintö!

Minä se olen varsinainen mässäilyn Pelle Peloton! Keksijä suuri ja luova! Nyt huomasin yhden jutun: Lidlin vaniljajäätelö - sellainen Bourbon-vaniljajuttu, litran paketti - on VALTAVAN hyvää, herkullista, täyteläistä ja vaniljaista.. Ja sitten kun sen yhdistää makunsa mukaan kinuskikastikkeeseen, kermavaahtoon, suklaamuruihin - niin siinäpä on sitten oiva oman maun mukainen jäde, joka ei pettymystä tuota! Tästä lähtien taidan AINA tehdä niin, että ostan litran tuota Lidlin unelmaherkkua ja sitten tuunaan sitä tarpeen mukaan. ;) Tein miehelle jätskiannoksen siitä, suklaakastikkeesta, suklaakakunpalasta ja suklaamuruista ja hän tykkäsi PALJON! Itse tosiaan olin kinuskilinjalla.. Nams..

Toin laivaltakin herkkuja. Ostin sellaisen Camille Blochin suklaamousselevyn - se tuli syötyä jo poistulomatkalla - ja Mozartin kuulia ja Milkan keksi-suklaalevyn. CB oli ihana yllätys! Kaduttaa kun en ostanut useampia sellaisia! Varmaan ovat maissa paljon hintavampia, kun eivät laivallakaan olleet mitenkään halpoja.

On Suklis nyt merelle lähtenyt

.. pikku kaarnapurrellaan! Taikka oikeasti se oli suuri Ruotsin laiva! Mutta merillä siis oltiin, vaikkei sitä paljon huomannut. Mun täytyy sanoa, että uskon tuon risteilyn olleen kohdallani viimeinen pitkään aikaan. Mietiskelin, valvoskelin yöllä hytissä ja tulin siihen tulokseen, että ruotsinlaivailussa on minun kannaltani enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Muutamia huonoja puolia mainitakseni: 1. en pidä siitä, ettei oikeastaan 'risteillä', vaan laiva voisi hyvin lillua vaikka satamassa sen 24 h 2. en pidä siitä, että koko toiminta rakentuu juomisen varaan 3. en pidä siitä, että koko paikka on täynnä kännisiä ihmisiä 4. ahdistun ahtaista hyteistä + suihkuista 5. ahdistun joutuessani jakamaan pienen tilan aika tuntemattomien kanssa sittenkin 6. ahdistun hyttien vaikeasta löydettävyydestä - siellä aina saa harhailla, eikä sittenkään löydä.. 7. ei ole mukavaa kävellä kilometrikaupalla edestakaisin laivan käytäviä. Nyt tällä reissulla kävi myös jotain sellaista, jota en itse ole koskaan aiemmin todistanut. Yksi ihminen seurueestamme [meitä oli siis 4] oli aivan 'naamat' jo terminaaliin tullessa. Sitten hänellä oli joku mies jo vähän kuin valmiiksi katsottuna ja he tapasivat terminaalissa. Menimme syömään siihen tosi kalliiseen ravintolaan silloin illalla ja tämä tyttö [tai nainen, hän on 31] hermostui hirvittävästi palvelun hitauteen. Itse en niinkään hermostunut, kun olin VARAUTUNUT siihen, että a la cartessa takuulla kestää paljon aikaa. No, joka tapauksessa tämä ihminen alkoi käyttäytyä todella törkeästi siellä ravintolassa. :( Sättiä tarjoilijaa ja antaa kritiikkiä. Kritiikissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta hänellä se kritiikki piti sisällään luvattoman paljon vittua, persettä ja saatanaa. Tarjoilijakin lopulta poltti proppunsa ja sanoi tekevänsä vain parhaansa, ja ettei hän voi sille mitään että keittiössä on vain pari kokkia tekemässä ruokia kaikille näille ravintolavieraille. Näin, että hän oli aika kestokykynsä päässä, silmät räpyttelivät ja huulet värisi. Inhottava tilanne. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. En tiedä MITÄ tuollaisessa tilanteessa pitää tehdä. Me kaikki muut 3 olimme aika vaitonaisina. On vaikea alkaa 'läksyttää' aikuista ihmistä [sitä 'ravintolakriitikkoa'] hänen sanomisistaan, mutta myötätunto oli tarjoilijan puolella. Tämä meidän seuralainen hermostui siksi, kun hänellä oli kiire tapaamaan sitä laivaromanssiaan. Sen ymmärtää, mutta toisaalta luulisi jokaisen tietävän ettei monen ruokalajin ateriaa syödä hetkessä. Kun lähdimme sieltä ravintolasta niin livahdin tarjoilijan luo, sanoin anteeksi ja annoin vähän juomarahaa. Se ei takuulla korvaa sitä, että hän sai kuunnella sellaista ripitystä tältä yhdeltä meidän kaverilta, mutta en siihen hätään keksinyt muutakaan. :( Tuntui pahalta ja se paha tunne jatkui. Juttelin H:n kanssa laivareissuista kun olimme hytissä kahdestaan hetken aikaa. Hän sanoi harkinneensa tosi pitkään lähtemistä, koska tulee alkoholisti-isän terrorisoimasta perheestä, jossa isä aina lähti Ruotsin laivalle kännäämään ja lapsen piti tulla mukaan - monesti pieni lapsi sai kannatella isän hyttiin ja se kokemus on kuulemma jättänyt jälkensä. Itselläni ei ole mitään juomista vastaan ja onpa Suklis ottanut elämässään maljan jos parikin, mutta yhdessä vaiheessa yöllä siellä yökerhossa koin kummallisen PANIIKIN. Olin juonut aperitiivin ruoan kanssa + lasin punaviiniä ja sen jälkeen siirtynyt jääveteen. Äkkiä KAIKKI ne ihmiset siellä yökerhossa näyttivät olevan aivan sekaisin, kuin zombeja tai jotain - ei ollenkaan ihmisiä. Niin tolkuttomassa kunnossa: nukkuvia ihmisiä, nuokkuvia ihmisiä, ihmisiä silmät seisoen päässä, ihmisiä karjumassa ja horjumassa. Ajattelin, että entäs jos nyt tulisi merihätä? Kuinka moni noista ihmisistä pääsisi edes ULOS laivasta? [Kuinka moni edes tajuaisi merihädän olevan päällä??] Ei kovinkaan moni. Ja muutenkin kun katsoi sitä käytöstä niin voi vain ihmetellä, ettei laivoilla oikeasti satu juttuja enemmän kuin sattuu. Tarkoitan nyt sitä, että ihmiset ovat humalassa ja osa ärtyneitä, humalan vaiheet vaihtelevat, ihmiset ovat kireitä ja tunteet tulevat pintaan.. Äkkiä voisi tapahtua melkein mitä vaan. Ja koko laivalla on vain yksi sairaanhoitaja! Täytyy sanoa, että en oikeasti usko enää lähteväni reissuun. Mun mielestä ei ole mukavaa olla merillä olematta merillä. Ehkä joskus voisi tehdä jonkun päiväristeilyn Maarianhaminaan, jos siellä voisi pitää picnickin ja vaikka kävellä tai pyöräillä. Mutta nämä 24 h:n risteilyt saa kyllä nyt jäädä. Mietin vaan että MITÄ sanon syyksi ensi vuonna, kun sitä kuitenkin ehdotetaan mulle. :( En tahtoisi missään nimessä loukata ketään tai saada kenenkään kiinnostuksen aiheita kuulostamaan tyhmiltä tai vaarallisilta tai.. no, jotain? :( Ihmiset ovat tosi herkkiä. Oikeastaan jo se, että sanot 'minä en erityisemmin pidä asiasta x' sisältää monen mielestä kritiikkiä asiaa x kohtaan. Vaikka oikeasti asia ei ole niin - ei ainakaan mun kohdalla! Ei MUA se haittaa, että joku haluaa juoda laivalla peffat olalle, itse asiassa se on ihan reipasta toimintaa ja jos se rentouttaa, niin antaa mennä vaan. Mutten ITSE nauti siitä. Tuolla reissulla kävi taas sekin juttu, että alkoholia tyrkytettiin, enkä oikein pidä siitä. Minä nyt vain en TAHDO krapulaa seuraavaksi aamuksi, varsinkin kun on aikomuksena mennä meriaamiaiselle. Päässäni kaikaa Äetmuorin ääni. 'No, voithan olla ilonpilaaja ja ryppyotsa, ei sinua kukaan varmaan pian enää minnekään pyydäkään..' Vaiennan päässäni soivan Muoriradion ja tyydyn olemaan sitä mitä olen, Suklis vain, toimenkuvana ilonpilaaminen ja ryppyotsaisuus. Kändiiiii!!!!! Kun kerran laivalla olin, niin pitihän käydä katsomassa suklaatarjonta! Löysin ihanaa Milkan toffee-pähkinäsuklaata! Levyllinen tätä tavaraa, jossa on siis maitosuklaan sisällä jumalaista toffeeta ja kokonaisia pähkinöitä..! Nams! Ja ostin Fazerin Wienernougat-rasian, sellaisen vain laivalta saatavan kompaktin kokoisen! Se tosin ei ollut mitenkään merkittävästi halvempi kuin maissa. Milkaa ei oikein saa mistään, siinä mielessä se oli hyvä hankinta. Ostin miehellekin kaikkea namia, sellaisia salmiakkielukoita ja pari viinikumikarkkipussia. Ja viinejä toin 3 pulloa, kaikki punaista. Mies oikein laittoi mulle LAPUN, että osaan ostaa oikeaa. ;) Tarvitsin kyllä myyjän apua niiden juttujen löytämisessä - vähän noloa, mutta minkäs teet kun nainen on sokea kuin LEPAKKO. Miehen kanssa herkuteltiin mun tulopäivänä sitten kaikilla näillä herkkuilla. :) Vaikkei pitänytkään olla mitään mässyä, eikä tavallaan ollutkaan, koska se jäi niin vähäiseksi se herkkuilu. En vain VOINUT vastustaa Milkaa..! Ei ole paljon enää siitä levystä jäljellä - vähemmän kuin puolet. ;)

Takapakkia

Eilen oli aika kauhea päivä. Olen nyt iloinnut aika paljon, kun olen tuntunut saavan syömiseen edes hiukan järkeä ja päivittäisiä kalorimääriä hiissattua edes vähän ylemmäs. Mutta eilen, eilen..!!!



Mulla on nyt pieni ongelma, pieni ja TYHMÄ, oikea todellinen Sukliksen ongelma siis. Ongelma, josta kukaan muu ei tekisi ongelmaa. No tässä se tulee! -Olin noin reilu vuosi sitten laivareissulla [24 h], miniristeilyllä, erään ystäväni ja hänen ystäviensä kanssa. Meillä oli ihan mukavaa. Nyt sitten tämä sama ystävä pyysi mua taas ja suostuin.



Meitä oli viimeksi hytissä 3. Nyt on 3 samaa kuin viimeksi [kaverini S, H. ja mä] ja sitten yksi neljäs. Nyt sitten koin paniikin, kun ystäväni ehdotti että mennään päivällä syömään yhdessä. Mulle se sopi, mutta sitten tämä 4. sanoi hoitavansa kaiken itse, varaavansa pöydän jostain ravintolasta ym.. Jotenkin aluksi oli kuitenkin idea se, että mietittäisiin + päätettäisiin se syömisasia yhdessä siellä laivalla.



Nyt mua huolestuttaa - nähtyäni sen 4. ihmisen kirjoittaman sähköpostin meille Facebookissa - että päädymme siihen laivan takuulla kalleimpaan gourmet-ravintolaan. :( Hän nimittäin sanoi olevansa vähän 'ravintolakriitikko' harrastuksekseen ja senhän yleensä tietää, että sellaiset ihmiset ei halua käydä tavallisissa ruokapaikoissa. :(



Jotenkin ahdistuin tuosta ihan mielettömästi. Olen katsonut sen gourmet-ruokalistan ja OIKEASTI, siihen syömiseen saa menemään aika pitkän pennin, varsinkin jos sitten on meininkinä ottaa alkuruoat, pääruoat, jälkiruoat, koko höskä ja viini tietysti myös. Mä tiedän ettei suurin osa ihmisistä TAJUA tätä huoltani, mutta sellaiset tajuavat, joilla oikeasti ei OLE rahaa. Ei yhtään! 0 euroa kuussa!



No niin siis stressaannuin ja kun stressaannun/ahdistun, niin silloin saatan reagoida syömällä. SÖIN eilen suunnilleen kaiken mitä kaapeista löytyi! Siis aivan uskomatonta. Söin lautasellisen korma-kanaa ja riisiä [pakastimesta], sämpylää, valmisruoan [yöks!] ja suklaata ynnä muuta. Sitten menin nukkumaan ja kun heräsin niin oli suu ja nielu .. OKSENNUSTA... aika täynnä. :( Se oli aika kauheaa, koska jouduin yskiskelemään saadakseni ilmatiet auki ja hengittääkseni taas normaalisti. Nyt mietin että entäs jos olisin kuollut siihen. :( Jos olisin oikeasti vaikka tukehtunut siihen ykään. Voi mikä loppu! :( Voi mikä hännätön häpeä! Olisi varmaan ollut miehelle 'kiva' selittää kaikille, että mihin se Suklis, terveenoloinen ihminen, tuosta vain kuoli.



Tavallaan mua kaduttaa se, että lähdin nyt tuohon laivareissu-hommaan mukaan. Juuri sen rahan menon vuoksi. Tämä 4. ihminen on meistä se, jolla on oikeasti iso palkka ja kokemukseni mukaan sellaiset ihmiset ei useinkaan tule ajatelleeksi, ettei kaikilla muilla ole samaa etua kuin heillä. Toisaalta en tahtoisi alkaa sekoilla siinä mitään, tyyliin ehdottaa jotain muuta kuin sitä gourmet-ravintolaa, koska en tahdo olla 'ilonpilaaja'. Tiedän sen merkitsevän aika paljon mun S-kaverille, että menisimme kaikki 4 yhdessä syömään.



Niin, mä muuten olen ainoa meistä jolla ei ole töitä.



Tässä on yksi sellainen työttömyyden murhe, jota ei kai kovinkaan moni ihminen tule ajatelleeksi. Se eristää. Ei yksinkertaisesti ole varaa samoihin rientoihin kuin työssäkäyvillä. Sitten siitä ei tahdo puhua, koska ei halua estää toisia nauttimasta siitä, että heillä ON rahaa. Tai saada heille syyllistä oloa.



Mä en muutenkaan taida oikein olla gourmet-ihminen. En nauti yhtään siitä, että ravintolassa tuodaan eteen joku 10 grammaan siivu veristä lihaa aseteltuna tähden muotoon ja se on sitten niin kauhean henkevää ja hienoa. En tiedä olisinko sellainen ihminen vaikka mulla olisi kaikki maailman raha - tuskinpa vaan.



Kummallisista asioista sitä saakin kunnon sätkyt aikaiseksi. No, tänään on kuitenkin ollut parempi päivä, olen paastonnut [rangaistus siitä eilisestä] ja olo on tasapainoisempi. Silti kuitenkin ajattelen, että tulevaisuutta koskien pitää varmaan jossain vaiheessa joskus avautua joko sille S-ystävälleni tai sitten laajemminkin ja olla rehellinen sen suhteen, että valitettavasti en voi ihan kaikessa elää samoin kuin he.



Tavallaan tietysti kurjaa jos ei edes kerran vuodessa olisi varaa tuollaiseen miniristeilyyn.



Poliittinen kommentaari



Onneksi en sentään ole leipäjonoissa. Kuuntelin eilen [yrjön maku suussa - se johtui sekä siitä aamuisesta syömisriehasta että poliitikkojen epärehellisyydestä] eduskunnan välikysymystä ja voi herranjumala niitä paksuja juttuja...! Vai että ei Suomessa tuloerot ole kasvaneet. No eihän ne, ei mitenkään. Yksi edustaja otti esiin senkin, että Björn 'Suurpääoma' Wahlroos maksaa enää n. 30% veroa, kun vielä joskus pari vuosikymmentä sitten maksoi yli 50%. Mutta mitäs tuosta. Oikeistolaistumisellahan ei ole mitään vaikutusta tähän. Ja kannattaa muuten katsoa KEITÄ B.W. tukee - keitä ehdokkaita siis + mistä puolueista - rahallisesti. Ja ketkä ovat vallankahvassa. Se joka maksaa saa omannäköistään politiikkaa.



Ja kun en tiedä tästäkään, että onko työllistämisen tukeminen [halvemman työvoiman takaaminen työnantajille] se Tapa tehdä uusia työpaikkoja. Koska mun silmiin näyttää siltä, että työnantajat käyttävät aika härskisti hyödykseen KAIKKI työelämään tehdyt joustot.. mutta EIVÄT niin, että palkkaisivat uusia, pysyviä ihmisiä! Esimerkiksi tuo työelämävalmennus mahdollistaa paikoin sen, että yritys saa ILMAISEKSI itselleen työntekijän, joka painaa 8 tuntia päivässä työttömyyskorvauksella. Ja sitten siitä ihmisestä pääsee viimeistään 3 kk:n kuluttua eroon. Ei se ihminen työllisty, mutta yrityksellä tulee hommat hoidettua ilmaiseksi. Näin tässä taas vähän aikaa sitten yhden tällaisen 'haetaan työelämävalmennettavaa'-ilmoituksen joka oli suorastaan käsittämätön röyhkeydessään. 8 h/päivä, ja työtehtäviä mun käsivartta pitempi lista. Ja sitten tietysti se 'emme palkkaa valmennettavaa jakson päätyttyä'. Työkkärit ovat kai yrittäneet valvoa tätä käytäntöä, mutta aina näitä väärinkäytöksiä silti ilmenee. Jotenkin siis EN usko, että työelämän joustot ainakaan automaattisesti toisivat niitä uusia pysyviä työpaikkoja, vaan luultavasti niitä käytetään niin, että firmat voivat parantaa tulostaan maksamatta työvoimakustannuksia. Sanoa sopii onko Suklis tässä kovinkaan väärässä!



Katainenkin paasasi siitä että yhteistä kakkua pitää kasvattaa. Ja että työ on parasta sosiaaliturvaa. Onhan se - mutta kun niitä töitä ei OLE! Ja työnantajan markkinat jylläävät. Eikö silloin ole aika härskiä antaa sellainen kuva, että ihmiset laiskuuttaan tai tyhmyyttään eivät vain VIITSI käydä töissä? Nykyisin työttöminä on niin paljon erilaisia ihmisiä aina peruskoulun keskeyttäneestä tohtorinhatulliseen, niin että jotenkin tuntuisi oudolta jos he kaikki olisivat vaan laiskoja ja t y h m i ä ... Tai ettei koko elämänsä ajan esim. levyseppähitsaajana olleella nelikymppisellä miehellä olisi työhaluja! Jos tulee kenkää irtisanomisten seurauksena, niin muuttuuko tuo ikänsä töitä painanut ihminen sillä sekunnilla laiskaksi, kun ei välttämättä saa uutta työpaikkaa? Yrityksethän ei mitenkään hingu 40+-ihmisiä palkkalistoilleen.



Urpilainen sai mut muuten melkein kyyneliin! :( Ei liikutuksesta vaan suuttumuksesta. Voi että! Tunnen myötätuntoa häntä kohtaan jne. jne., mutta ei hän osannut kylläkään pelata tätä tilannetta vasemmiston eduksi. Ei ollenkaan! Uskottavuus nollan luokkaa. :( Heinäluoma oli parempi. Muutenkin nyt tuntuu kuin vasemmisto olisi hampaaton. Siksi kai persut nousevat. Ei kai sille enää mitään voi, saavat ne sen vaalivoittonsa. Mutta seuraavissa vaaleissa sitten häviävät kun kansa näkee, ettei se Soinin Suomi ole yhtään nykyistä parempi!