Sukliksen auton katsastus lähestyy! Romurauta joutuu syyniin huomenna! Mies meinaa sen viedä, no onnea matkaan vaan hälle: oli aika tuskaa saada vankkureita liikkeelle taas tänäänkin. Oikeastaan nyt oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin tänä syksynä. Kun on pakkasta yli 10 astetta, niin sitten saakin oikein pitkään ja hartaasti yritellä autoa liikkeelle.
Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain LETKUA ja jokin liitin [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin reikiintynyt, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..
-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi HOLTITTOMIEN ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]
Mässytilinpäätös
Leivoin mokkapaloja mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä liikaa lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen kuvotusta, jos syön paljon lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!
Kodinhoitajan murheet
On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua oikeasti ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun tiedän mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä ON...!
Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on TUHLAUSTA, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös periaatekysymys.
Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.
Makuarvio:
Pirkan creme brulee-suklaalevy oli jumalainen makukokemus, ihana, parasta creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mässypäätös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mässypäätös. Näytä kaikki tekstit
tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Isoja kysymyksiä
Herkkuilut on herkkuiltu! Ja nyt oli muuten vaikeaa.. :( Siis oli vaikeaa saada itsensä 'käyntiin', herkuttelemaan! Siinä on jotain pelottavaa. Oikeasti ajattelin että jätän mässyt.. mutta mitä OLISIN ilman niitä??? :( Toisaalta on sekin kamala tilanne, jos itseä pitää pakottaa. Olen vain nyt niin kauan elänyt elämää näin, että sen muuttaminen tuntuu vaikealta. Mutta olisiko se mahdotonta? Mässyttely saa 1. sydämeni hakkaamaan ihan hurjasti, en tiedä miksi 2. hikoilemista aikaan aivan kamalasti. Ne ovat outoja ilmiöitä. Sitten väsähdän, 'sammun' ja nukun. Usein silloin näen painajaisia. On tämä kaikki vain hiukan hullua! Joskus olen pelännyt saavani.. SYDÄRIN.. se voi olla mun luulosairautta, mutta siltä se vaan joskus tuntuu, kun pumppu oikein takoo rinnassa.
-Mutta tahdonpa tehdä SUOSITUKSEN!! :) Kaupan pakastealtaasta VOI löytää jotain hyvää. Kakku-sellaista! Frödingen Prinsessakakkuhan on jo pitkään ollut mun suosikki.. mutta Frödingen Kinuskikakku on myös todellakin maistamisen arvoinen.
Mulla on aikaisempia huonoja kokemuksia pakastekakkusista. :( Jostain syystä niissä on vain ollut kauhean 'keinotekoinen' maku! Tuo Kinuskikakku oli ihan erilainen. Ensinnäkin se kinu siinä päällä oli pehmeää, oikeasti pehmeää. En tajua miksi meillä Suomessa jotkut hyväkkäät leipoo kinukakkua ja laittaa siihen päälle kivikovan kinun! Suklis paheksuu! Frödinge ei tehnyt sitä virhettä. Ja se kermavaahto kaakussa maistui.. tuoreelle, tai siis ainakin niin tuoreelle kuin pakastekakussa se on mahdollista! Todella herkullinen kakkunen!
Mies kysyi multa eilen, että tekeekö F kakut myös sinne Victorian ja Danielin kuninkaallisiin häihin. [Mies kysyi sitä kun vaahtosin siis siitä että F on kuninkaallinen hovihankkija!] Mun täytyi sanoa, että en tiedä! Itse asiassa en tiedä onko Frödinge vain sellainen firma, joka tekee pakastekakkuja, vai onko niillä myös KONDITORIA jossain Ruotsissa. Se kuninkaallinen hovihankkijahan ei sinänsä meinaa mitään... ei se sitä tarkoita, että sieltä hääkakku tulisi.. :)
Mies ei muuten välittänyt siitä F:n Kinuskikakusta! Mies ei yleensäkään välitä kinusta, outo otus. :) Yleensä hän herkkuilee kaikilla kummallisilla jutuilla. Esimerkiksi suklaa-lakritsijäätelö on hänen juttunsa.. ja kaikki suklaasalmiakki ym. jutut! Mun suussa ne maistuu kamalilta, en voi sille mitään! Kai se vaan on niin, että ihmiset on erilaisia makujensa puolesta.
Piitu, ihanteeni!
Katsoin taas Kallio-televisiosarjan! En pitänyt kylläkään siitä, kun se Piitun poika/miesystävä kuvasi P:a tämän nukkuessa! Mulle jos joku tekisi niin, niin se olisi varmaan suhteen loppu siinä ja silloin. En muutenkaan oikein siedä, jos mua katsellaan nukkuessani. Mistä lie johtuu.. kaipaan aina yksityisyyttä kun nukahdan. :)
Tahtoisin näyttää aivan samalta kuin P! Ne hiukset etenkin.. Mutta vaikka leikkaisin ne ihan samanlaiseksi niin silti omat hiukseni ovat jotenkin 'väärät'!
En osaisi kuvitella asuvani Kalliossa JA pitäväni mässyjä. Minusta tuntuu ettei Kallion asukit tee sellaista. Niillä on elämä niin täyteläistä, ei ne ehdi tai jaksa miettiä jotain mässyjä. Mässyjutut on vain mun kaltaisillani iänkaikkisilla luusereilla, koska olemme työttömiä lortteja, eikä meillä ole muutakaan mietittävää!
JOS pitäisin tauon mässyissä, niin voi jee, MILLÄ oikein täyttäisin elämäni..???? Mitä mulle JÄÄ, jos mässy olisi poissa?
Isoja kysymyksiä!
-Mutta tahdonpa tehdä SUOSITUKSEN!! :) Kaupan pakastealtaasta VOI löytää jotain hyvää. Kakku-sellaista! Frödingen Prinsessakakkuhan on jo pitkään ollut mun suosikki.. mutta Frödingen Kinuskikakku on myös todellakin maistamisen arvoinen.
Mulla on aikaisempia huonoja kokemuksia pakastekakkusista. :( Jostain syystä niissä on vain ollut kauhean 'keinotekoinen' maku! Tuo Kinuskikakku oli ihan erilainen. Ensinnäkin se kinu siinä päällä oli pehmeää, oikeasti pehmeää. En tajua miksi meillä Suomessa jotkut hyväkkäät leipoo kinukakkua ja laittaa siihen päälle kivikovan kinun! Suklis paheksuu! Frödinge ei tehnyt sitä virhettä. Ja se kermavaahto kaakussa maistui.. tuoreelle, tai siis ainakin niin tuoreelle kuin pakastekakussa se on mahdollista! Todella herkullinen kakkunen!
Mies kysyi multa eilen, että tekeekö F kakut myös sinne Victorian ja Danielin kuninkaallisiin häihin. [Mies kysyi sitä kun vaahtosin siis siitä että F on kuninkaallinen hovihankkija!] Mun täytyi sanoa, että en tiedä! Itse asiassa en tiedä onko Frödinge vain sellainen firma, joka tekee pakastekakkuja, vai onko niillä myös KONDITORIA jossain Ruotsissa. Se kuninkaallinen hovihankkijahan ei sinänsä meinaa mitään... ei se sitä tarkoita, että sieltä hääkakku tulisi.. :)
Mies ei muuten välittänyt siitä F:n Kinuskikakusta! Mies ei yleensäkään välitä kinusta, outo otus. :) Yleensä hän herkkuilee kaikilla kummallisilla jutuilla. Esimerkiksi suklaa-lakritsijäätelö on hänen juttunsa.. ja kaikki suklaasalmiakki ym. jutut! Mun suussa ne maistuu kamalilta, en voi sille mitään! Kai se vaan on niin, että ihmiset on erilaisia makujensa puolesta.
Piitu, ihanteeni!
Katsoin taas Kallio-televisiosarjan! En pitänyt kylläkään siitä, kun se Piitun poika/miesystävä kuvasi P:a tämän nukkuessa! Mulle jos joku tekisi niin, niin se olisi varmaan suhteen loppu siinä ja silloin. En muutenkaan oikein siedä, jos mua katsellaan nukkuessani. Mistä lie johtuu.. kaipaan aina yksityisyyttä kun nukahdan. :)
Tahtoisin näyttää aivan samalta kuin P! Ne hiukset etenkin.. Mutta vaikka leikkaisin ne ihan samanlaiseksi niin silti omat hiukseni ovat jotenkin 'väärät'!
En osaisi kuvitella asuvani Kalliossa JA pitäväni mässyjä. Minusta tuntuu ettei Kallion asukit tee sellaista. Niillä on elämä niin täyteläistä, ei ne ehdi tai jaksa miettiä jotain mässyjä. Mässyjutut on vain mun kaltaisillani iänkaikkisilla luusereilla, koska olemme työttömiä lortteja, eikä meillä ole muutakaan mietittävää!
JOS pitäisin tauon mässyissä, niin voi jee, MILLÄ oikein täyttäisin elämäni..???? Mitä mulle JÄÄ, jos mässy olisi poissa?
Isoja kysymyksiä!
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Risuja
Nyt saa Ben & Jerry-jäätelö runsaasti risuja Suklikselta! Olen jo aiemminkin pitänyt sitä yliarvostettuna, ylihypetettynä jenkkijankkina, mutta nyt olen jo suorastaan suuttunut!
Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!
Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.
Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?
B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..
Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..
[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]
Mässyraportti
Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.
Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(
Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!
Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.
Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)
Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!
Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.
Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?
B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..
Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..
[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]
Mässyraportti
Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.
Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(
Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!
Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.
Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)
tiistai 27. lokakuuta 2009
Minuun mahtuu maailma!
On mässätty mässäykset! Nyt mietin kulunutta aikaa.. On se ihme, kuinka paljon muhun mahtuu! En viitsi alkaa tässä kaikkea luetella, mutta PALJON olen vetänyt.. Ilman oksetuksen tunteita, se nyt ainakin on plussaa! :) Ilmeisesti olen yhä enemmän kallistumassa ruokapainotteiseen mässäykseen, liiasta sukulaatistahan se yleensä on kai paha olo tullut. Sämpylä + karjalanpiirakat ei houkuttele oksua esiin niin tehokkaasti!
Leivoin sellaisen New York-cheesecaken! MeNaisten ohje oli mainio, tosin itse lisäsin siihen ROIMASTI sokeria + vaniljasokeria lisää! Jos olisin laittanut sen alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, niin jo olisi jäänyt happamaksi koko juttu, enkä olisi pystynyt sitä syömään!
Tässä tulee kumma juttu siitä leivonnaisesta! Täyte oli TAVATTOMAN simppeli: pelkkää Philadephia-tuorejuustoa, kananmunaa, sokeria. Ja kuitenkin tuloksena oli aivan yhtä fantastinen makuelämys, kuin mitä ennen sain kun tein sellaista tosi monimutkaista juustokakkua, johon kuului keltuaisten ja valkuaisten erottelua, valkujen vatkaamista kovaksi yms. yms.! Siinä mielessä tosi hämmentävä kokemus. Alan kai pian olla kuten muutkin Philadelphiaan höyrähtäneet - ylistän vaan sitä ja sanon sen tekevän ihmeitä! Mutta niin vain ON! Laitan tähän sen käyttämäni ohjeen, tosin se on vähän mukailtuna, koska se sokerin määrä oli niin naurettavan vähäinen. Laittakaa vähemmän, jos tykkäätte happamasta!
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (laitoin 150 g, tein tän 20 cm:n vuokaan! Ja käytin kaurakeksejä!)
50 g voita (laitoin 25 g)
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin melkein 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse tosi paljon reilummin, ehkä 2-3)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!!)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sen mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Siinäpä se oli! Hyvää oli herkullinen kakku, kaikki meni ihan parissa päivässä. ;) Mun mielestä tuo pohja oli parempi kuin siinä monimutkaisessa juustiksessa oleva muropohja. Se muropohja oli todella KOVAA.. tuo keksipohjainen oli pehmeää. Mutta en uskaltaisi tehdä tätä kakkua ilman sitä vuoan pohjalle leikattua, pohjan kokoista leivinpaperipyörylää! En vain usko, että se pohja lähtisi siististi pois.. varmaan menisi rikki ja tulisi ruma kaakku!
Suklis on siis syönyt, ahminut ja herkkuillut! On käyty grillillä ja Hesellä! :) Illalla join vielä kupin kaakautakin, kun teki mieli!
Kai tämä syöminen voi olla jotain kontaktin tarvetta muuhun maailmaankin. Kun elän niin eristyksessä! Jos syömällä koetan sovittaa maailman itseeni, tulla yhdeksi maailman kanssa. Etten olisi erillinen. Haluan olla osallinen, yhteydessä. Enpä tiedä, mutta tuollaista olen joskus mietiskellyt!
Sitten makuarvio! Maistoin noita Fazerin Blueberrypie-konvehteja. Tai siis maistoin yhden.. se riitti! Jo on tosi ylikalliita papanoita! Jos ajattelee että sen pussukan hinta oli sama kuin Wienernougat-rasian.. noin suunnilleen kai.. ja kuitenkin siinä oli paljon vähemmän. Enkä ymmärtänyt mistä tässä olisi pitänyt olla niin otettu. Fazun maitosuklaatia, vaalea (valkoinen), kiinteä täyte, lievä mustikanmaku. Mielestäni paljon keskitasoa matalampi namipläjäys. Mies meillä tykkäsi näistä, onneksi! Ettei jää kalliit sukulaatit syömättä. Silti vaan ihmettelen vähän näitä Fazerin exclusive-nordic gourmet sun muita juttuja! Kun ei niissä ole muuta ekslusiivista kuin HINTA! En oikein tiedä kenelle noita pluuperipai-juttuja suosittelisi? Koska aidosti hedelmäisten ja marjaisten suklaaherkkujen ystäville marmeladitäytteiset jutut voivat olla parhaita. Tuossa ei oikein ollut sitä täytekonvehdin makeutta eikä hedelmä-marjatäytteen raikkautta. Kumma tuote. Mutta jotkut tietty tästä tykkäävät.
Leivoin sellaisen New York-cheesecaken! MeNaisten ohje oli mainio, tosin itse lisäsin siihen ROIMASTI sokeria + vaniljasokeria lisää! Jos olisin laittanut sen alkuperäisen ohjeen mukaisen määrän, niin jo olisi jäänyt happamaksi koko juttu, enkä olisi pystynyt sitä syömään!
Tässä tulee kumma juttu siitä leivonnaisesta! Täyte oli TAVATTOMAN simppeli: pelkkää Philadephia-tuorejuustoa, kananmunaa, sokeria. Ja kuitenkin tuloksena oli aivan yhtä fantastinen makuelämys, kuin mitä ennen sain kun tein sellaista tosi monimutkaista juustokakkua, johon kuului keltuaisten ja valkuaisten erottelua, valkujen vatkaamista kovaksi yms. yms.! Siinä mielessä tosi hämmentävä kokemus. Alan kai pian olla kuten muutkin Philadelphiaan höyrähtäneet - ylistän vaan sitä ja sanon sen tekevän ihmeitä! Mutta niin vain ON! Laitan tähän sen käyttämäni ohjeen, tosin se on vähän mukailtuna, koska se sokerin määrä oli niin naurettavan vähäinen. Laittakaa vähemmän, jos tykkäätte happamasta!
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (laitoin 150 g, tein tän 20 cm:n vuokaan! Ja käytin kaurakeksejä!)
50 g voita (laitoin 25 g)
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin melkein 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse tosi paljon reilummin, ehkä 2-3)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!!)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sen mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Siinäpä se oli! Hyvää oli herkullinen kakku, kaikki meni ihan parissa päivässä. ;) Mun mielestä tuo pohja oli parempi kuin siinä monimutkaisessa juustiksessa oleva muropohja. Se muropohja oli todella KOVAA.. tuo keksipohjainen oli pehmeää. Mutta en uskaltaisi tehdä tätä kakkua ilman sitä vuoan pohjalle leikattua, pohjan kokoista leivinpaperipyörylää! En vain usko, että se pohja lähtisi siististi pois.. varmaan menisi rikki ja tulisi ruma kaakku!
Suklis on siis syönyt, ahminut ja herkkuillut! On käyty grillillä ja Hesellä! :) Illalla join vielä kupin kaakautakin, kun teki mieli!
Kai tämä syöminen voi olla jotain kontaktin tarvetta muuhun maailmaankin. Kun elän niin eristyksessä! Jos syömällä koetan sovittaa maailman itseeni, tulla yhdeksi maailman kanssa. Etten olisi erillinen. Haluan olla osallinen, yhteydessä. Enpä tiedä, mutta tuollaista olen joskus mietiskellyt!
Sitten makuarvio! Maistoin noita Fazerin Blueberrypie-konvehteja. Tai siis maistoin yhden.. se riitti! Jo on tosi ylikalliita papanoita! Jos ajattelee että sen pussukan hinta oli sama kuin Wienernougat-rasian.. noin suunnilleen kai.. ja kuitenkin siinä oli paljon vähemmän. Enkä ymmärtänyt mistä tässä olisi pitänyt olla niin otettu. Fazun maitosuklaatia, vaalea (valkoinen), kiinteä täyte, lievä mustikanmaku. Mielestäni paljon keskitasoa matalampi namipläjäys. Mies meillä tykkäsi näistä, onneksi! Ettei jää kalliit sukulaatit syömättä. Silti vaan ihmettelen vähän näitä Fazerin exclusive-nordic gourmet sun muita juttuja! Kun ei niissä ole muuta ekslusiivista kuin HINTA! En oikein tiedä kenelle noita pluuperipai-juttuja suosittelisi? Koska aidosti hedelmäisten ja marjaisten suklaaherkkujen ystäville marmeladitäytteiset jutut voivat olla parhaita. Tuossa ei oikein ollut sitä täytekonvehdin makeutta eikä hedelmä-marjatäytteen raikkautta. Kumma tuote. Mutta jotkut tietty tästä tykkäävät.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Talovar-kriisi
Talovar on yksi niistä minun kummista jutuista taas. Se on var-ta-lo, mutta kaksi viimeistä tavua on siirretty ensimmäisiksi ja se 'var' on pistetty loppuun. Sellaista kieltä puhun usein täällä kotona miehelle. Sotken tavut! Ja aina juuri noin.. eli ensimmäinen viimeiseksi!
Mulla on talovar-kriisi! Koko illan on ollut läski olo. Kuin olisin joku palanen raakaa pekonia tai jotain! Ihraista, valkeaa.. Mietin ensin, että no mikäs nyt on, mistä tämä johtuu - kunnes tajusin! Mies soitti tänään sille sukulaiselleen, jonka häihin olemme menossa 18.7. Ja tuosta soitosta lähtien olen taas ollut ihan hermorauniona. Mietin vain sitä, että minun on kohdattava ihmisiä ja jos vaikutan siellä lihavuorelta. Varmasti taas tulkitsen kaiken viittaukseksi kropan kokoon! :( "Kivaa", kun tämä tällainen stressaus alkaa jo hyvissä ajoin.. :( Ehtii sopivasti ahdistua oikein kunnolla ennen niitä häitä.
Morsian muuten on (ex?)anorektikko. En tiedä olenko kertonutkaan. Ja ihan oikea ano, siis sellainen sairaalassa kuoleman kielissä ollut. Sanon 'ex' ja lisään kysymysmerkin, koska itse en ole ollenkaan vakuuttunut hänen toipumisestaan. Hän on suorastaan luisen laiha ja paino taitaa olla pakkomielle [minä, paraskin puhumaan, tässä sanelen..].
Luokittelen usein päiväni sen mukaan, onko mulla ollut hoikka olo, normaali olo, vai läski olo. Hoikat olot ovat tosi harvinaista herkkua. Normaaleja on useammin, läskejä kaikkein eniten.
Outo juttu sekin, että ensin noista häistä kuultuani olin ihan että OK, mennään vaan, mikäs siinä. Mutta mitä lähemmäs se tulee, niin sen suuremmaksi kasvaa pelko ja arkuus. Häissä on muutenkin paha, koska siellä on tavattoman paljon sellaisia 'tyhjiä' hetkiä, ainakin noissa miehen puolen häissä. Meillä silloin aikanaan oli hääkuvaus ihan aamusta, ennen vihkimistä ja se oli hyvä, koska siinä vieraat eivät joutuneet pyörittelemään peukkujaan juhlapaikalla paria odotellen, kun kuvat oli otettu jo. Mutta miehen puolen häissä monesti kuvataan vasta vihkimisen jälkeen ja siinä sitä aikaa kuluu. Joten vieraat sitten jutustelevat keskenään.. Mun kohdalla se tarkoittaa vähintään YHTÄ kysymystä työtilannetta koskien. Joskus toivoisin että ihmiset keksisivät jotain muuta puhuttavaa. Miksi ei voi vaikka puhua siitä hääparista, että morsiamella oli ihana puku ja sulhanen ei vaikuttanut yhtään hermostuneelta. Tai puhua vaikka siitä vihkikirkosta. Miksi se TYÖASIA aina nousee esille? :( Tai siis nostetaan esille, eihän se itsestään puheeksi tule.
Mies sai taas uuden käyntikortin työpaikaltaan, sekin taas tavallaan toi mieleen mun oman tilanteen kehnouden. Itselläni on käyntikortti kanssa.. :) Sellainen, jonka tulostin itse ulos. Mutta miehellä on ihan 'oikea'. Sitten siellä häissä hän varmaan antaa sen muutamalle ihmiselle taas kerran. Niin on käynyt ennenkin. Haha, pitäisikö mun ottaa myös muutama 'käyntikortti' mukaan sinne ja jakaa.. ;) Tai jos tekisinkin UUDEN ihan tuon juhlan kunniaksi?? Sellaisen, jossa on mun nimi ja sitten siinä kohdassa, missä pitäisi olla ammatti/arvo/tehtävänimike, niin olisikin tyhjäntoimittaja? Tai työtön lortti?? :) :) Tai runollisemmin siinä voisi lukea vaikka tarpeeton ihminen. Jakojäännös! Saisivatpahan nähdä, että en välitä! :( Vaikka todellisuudessa taidan välittää - liikaakin.
Stressaan sukujuhlaa siis 1. koska pelkään näyttäväni läskiltä 2. koska pelkään vaikuttavani oudolta 3. pelkään väistämättömiä työtilanne-uteluja. Siinäpä se pähkinänkuoressa.
Miehen suvun häät ovat hidassoutuisia, raskaita tapahtumia. Ensin on vihkiminen, sitten tosiaan sitä pakollista odottelua jollain seurojentalolla. Hääparia kuvataan ja hääväki puhuu ummet lammet. Sitten pari saapuu ja on se perinteinen pitopöytä lihapullineen ja keitettyine perunoineen. Ruoan ja kahvin välissä on aina järkyttävän pitkä aika, monen monta tuntia. Sitten AINA, aina noissa häissä on pakolliset hääleikit! :( Alkoholin tippaa ei tarjota, ellei lasketa sitä obligatooooorista onnittelumaljaa, joka siis on kuoharia tietysti. Kahvista ja kakusta häävalssiin on myös piii-iitkä aika.
Itse en oikein aina jaksaisi tuollaisia kauhean pitkiä juhlia. Omassa suvussani juhlat ovat aina olleet aika lyhytkestoisia. Aikoinaan oli vaikea sopeutua miehen ihan erilaiseen juhlakulttuuriin. Miehen suvussa me olemme melkein aina niitä ensimmäisiä poistujia.. ja sitä sitten kovin ihmetellään.. :) Nyt uskon että aika realistista on odottaa meidän olevan kotimatkalla aikaisintaan joskus klo 10 illalla. Tavallaan on vaikea viihtyä tuollaisissa juhlissa pitempään, koska nyt ne ovat miehen serkun, jota mies ei ole varmaan nähnyt kuuteen vuoteen ja silloinkin viimeksi hänen isoäitinsä 90-vuotisjuhlissa yhden kättelyn verran. Kummallakaan meistä ei siis oikeastaan ole paljonkaan sanottavaa hääparille. Sulhasta emme edes tunne, emme siis ole koskaan tavanneetkaan. Tavallaan outoa, että meidät edes kutsuttiin. Mutta miehen serkku kutsui kai koko suuren sukunsa, kaikki serkut ja tädit ja sedät yms. Ja tästä sukuvelvollisuudentunnosta johtuu siis se, että 'serkunvaimo' SUKLAAHIRVIÖ saapuu ihmisten joukkoon..!!! Järkyttämään ihmismaailmaa!
Hääparilla on häälahjatili, jonne saa (=pitää) laittaa rahaa. Onneksi mies laittaa, itsehän olen ihan peeaa. Oikeastaan kaikki tuollaiset juhlat tulevat aika kalliiksi, nyt kun asiaa miettii. Mä tarvitsen uudet kengät ja sukkahousut ja mies ostaa uuden puvun itselleen. Sitten vielä tuo häälahjaraha [30 euroa on kai MINIMI mitä tuollaiseen kehtaa laittaa, uskoisin miehen pistävän 50 euroa, itselläni olisi antaa 0 euroa] ja bensakulut.
Onhan se tietty kivaakin, olla ihmisten keskuudessa, tavata ihmisiä. Olla osa ihmiskuntaa! Ja onhan siellä onneksi miehen vanhemmat ja muutakin tutumpaa väkeä. Mulla on tällainen ristiriitainen asenne!
Mässypäätös
Kun nyt olen noista juhlista vatkannut ja valittanut, niin sen päätöksen teen, että mulla on oltava OIKEUS saada seuraavaan mässyilyyn [joka siis alkaa la-su vastaisena yönä klo 00:00, kun olemme toivon mukaan jo kotona] Fazerin keksicrisp-levy ja Maraboun Digestive. JA Fazerin Wienernougat-rasia. Mulla on oltava oikeus, koska kaipaan varmaan työutelujen jälkeen hemmottelua ja hellittelyä. Oikeastaan mun pitää seuraavaan herkkuiluun sallia itselleni kaikki mitä haluan, koska olen sen sitten ansainnut.. tavallaan..
Mulla on talovar-kriisi! Koko illan on ollut läski olo. Kuin olisin joku palanen raakaa pekonia tai jotain! Ihraista, valkeaa.. Mietin ensin, että no mikäs nyt on, mistä tämä johtuu - kunnes tajusin! Mies soitti tänään sille sukulaiselleen, jonka häihin olemme menossa 18.7. Ja tuosta soitosta lähtien olen taas ollut ihan hermorauniona. Mietin vain sitä, että minun on kohdattava ihmisiä ja jos vaikutan siellä lihavuorelta. Varmasti taas tulkitsen kaiken viittaukseksi kropan kokoon! :( "Kivaa", kun tämä tällainen stressaus alkaa jo hyvissä ajoin.. :( Ehtii sopivasti ahdistua oikein kunnolla ennen niitä häitä.
Morsian muuten on (ex?)anorektikko. En tiedä olenko kertonutkaan. Ja ihan oikea ano, siis sellainen sairaalassa kuoleman kielissä ollut. Sanon 'ex' ja lisään kysymysmerkin, koska itse en ole ollenkaan vakuuttunut hänen toipumisestaan. Hän on suorastaan luisen laiha ja paino taitaa olla pakkomielle [minä, paraskin puhumaan, tässä sanelen..].
Luokittelen usein päiväni sen mukaan, onko mulla ollut hoikka olo, normaali olo, vai läski olo. Hoikat olot ovat tosi harvinaista herkkua. Normaaleja on useammin, läskejä kaikkein eniten.
Outo juttu sekin, että ensin noista häistä kuultuani olin ihan että OK, mennään vaan, mikäs siinä. Mutta mitä lähemmäs se tulee, niin sen suuremmaksi kasvaa pelko ja arkuus. Häissä on muutenkin paha, koska siellä on tavattoman paljon sellaisia 'tyhjiä' hetkiä, ainakin noissa miehen puolen häissä. Meillä silloin aikanaan oli hääkuvaus ihan aamusta, ennen vihkimistä ja se oli hyvä, koska siinä vieraat eivät joutuneet pyörittelemään peukkujaan juhlapaikalla paria odotellen, kun kuvat oli otettu jo. Mutta miehen puolen häissä monesti kuvataan vasta vihkimisen jälkeen ja siinä sitä aikaa kuluu. Joten vieraat sitten jutustelevat keskenään.. Mun kohdalla se tarkoittaa vähintään YHTÄ kysymystä työtilannetta koskien. Joskus toivoisin että ihmiset keksisivät jotain muuta puhuttavaa. Miksi ei voi vaikka puhua siitä hääparista, että morsiamella oli ihana puku ja sulhanen ei vaikuttanut yhtään hermostuneelta. Tai puhua vaikka siitä vihkikirkosta. Miksi se TYÖASIA aina nousee esille? :( Tai siis nostetaan esille, eihän se itsestään puheeksi tule.
Mies sai taas uuden käyntikortin työpaikaltaan, sekin taas tavallaan toi mieleen mun oman tilanteen kehnouden. Itselläni on käyntikortti kanssa.. :) Sellainen, jonka tulostin itse ulos. Mutta miehellä on ihan 'oikea'. Sitten siellä häissä hän varmaan antaa sen muutamalle ihmiselle taas kerran. Niin on käynyt ennenkin. Haha, pitäisikö mun ottaa myös muutama 'käyntikortti' mukaan sinne ja jakaa.. ;) Tai jos tekisinkin UUDEN ihan tuon juhlan kunniaksi?? Sellaisen, jossa on mun nimi ja sitten siinä kohdassa, missä pitäisi olla ammatti/arvo/tehtävänimike, niin olisikin tyhjäntoimittaja? Tai työtön lortti?? :) :) Tai runollisemmin siinä voisi lukea vaikka tarpeeton ihminen. Jakojäännös! Saisivatpahan nähdä, että en välitä! :( Vaikka todellisuudessa taidan välittää - liikaakin.
Stressaan sukujuhlaa siis 1. koska pelkään näyttäväni läskiltä 2. koska pelkään vaikuttavani oudolta 3. pelkään väistämättömiä työtilanne-uteluja. Siinäpä se pähkinänkuoressa.
Miehen suvun häät ovat hidassoutuisia, raskaita tapahtumia. Ensin on vihkiminen, sitten tosiaan sitä pakollista odottelua jollain seurojentalolla. Hääparia kuvataan ja hääväki puhuu ummet lammet. Sitten pari saapuu ja on se perinteinen pitopöytä lihapullineen ja keitettyine perunoineen. Ruoan ja kahvin välissä on aina järkyttävän pitkä aika, monen monta tuntia. Sitten AINA, aina noissa häissä on pakolliset hääleikit! :( Alkoholin tippaa ei tarjota, ellei lasketa sitä obligatooooorista onnittelumaljaa, joka siis on kuoharia tietysti. Kahvista ja kakusta häävalssiin on myös piii-iitkä aika.
Itse en oikein aina jaksaisi tuollaisia kauhean pitkiä juhlia. Omassa suvussani juhlat ovat aina olleet aika lyhytkestoisia. Aikoinaan oli vaikea sopeutua miehen ihan erilaiseen juhlakulttuuriin. Miehen suvussa me olemme melkein aina niitä ensimmäisiä poistujia.. ja sitä sitten kovin ihmetellään.. :) Nyt uskon että aika realistista on odottaa meidän olevan kotimatkalla aikaisintaan joskus klo 10 illalla. Tavallaan on vaikea viihtyä tuollaisissa juhlissa pitempään, koska nyt ne ovat miehen serkun, jota mies ei ole varmaan nähnyt kuuteen vuoteen ja silloinkin viimeksi hänen isoäitinsä 90-vuotisjuhlissa yhden kättelyn verran. Kummallakaan meistä ei siis oikeastaan ole paljonkaan sanottavaa hääparille. Sulhasta emme edes tunne, emme siis ole koskaan tavanneetkaan. Tavallaan outoa, että meidät edes kutsuttiin. Mutta miehen serkku kutsui kai koko suuren sukunsa, kaikki serkut ja tädit ja sedät yms. Ja tästä sukuvelvollisuudentunnosta johtuu siis se, että 'serkunvaimo' SUKLAAHIRVIÖ saapuu ihmisten joukkoon..!!! Järkyttämään ihmismaailmaa!
Hääparilla on häälahjatili, jonne saa (=pitää) laittaa rahaa. Onneksi mies laittaa, itsehän olen ihan peeaa. Oikeastaan kaikki tuollaiset juhlat tulevat aika kalliiksi, nyt kun asiaa miettii. Mä tarvitsen uudet kengät ja sukkahousut ja mies ostaa uuden puvun itselleen. Sitten vielä tuo häälahjaraha [30 euroa on kai MINIMI mitä tuollaiseen kehtaa laittaa, uskoisin miehen pistävän 50 euroa, itselläni olisi antaa 0 euroa] ja bensakulut.
Onhan se tietty kivaakin, olla ihmisten keskuudessa, tavata ihmisiä. Olla osa ihmiskuntaa! Ja onhan siellä onneksi miehen vanhemmat ja muutakin tutumpaa väkeä. Mulla on tällainen ristiriitainen asenne!
Mässypäätös
Kun nyt olen noista juhlista vatkannut ja valittanut, niin sen päätöksen teen, että mulla on oltava OIKEUS saada seuraavaan mässyilyyn [joka siis alkaa la-su vastaisena yönä klo 00:00, kun olemme toivon mukaan jo kotona] Fazerin keksicrisp-levy ja Maraboun Digestive. JA Fazerin Wienernougat-rasia. Mulla on oltava oikeus, koska kaipaan varmaan työutelujen jälkeen hemmottelua ja hellittelyä. Oikeastaan mun pitää seuraavaan herkkuiluun sallia itselleni kaikki mitä haluan, koska olen sen sitten ansainnut.. tavallaan..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)