Suklis ostaa rahin ja naamiovaatteet

Minäpä kävin tässä paikallisessa kirpputorissa, joka siis on meidän kotikunnassa! Teinkin aikas hyvän löydön, ostin nimittäin RAHIN, jollaista olemme vähän himoinneet olohuoneeseen. Se on tosi nättikin, ja maksoi vain 5 euroa! Tuo ostos teki mut onnelliseksi, koska ilahdun aina tällaisista tosi halvalla saamistani jutuista. Jos olisin uskovainen, niin sanoisin että tuonne kirppikseen meno oli mun kohdalta jotain johdatusta, koska löysin sieltä myös itselleni naamiovaatteet.

Naamiovaatteet ovat siis sellaisia vaatteita, joissa en näytä yhtään ITSELTÄNI! Ostin jakkupuvun, hii-haa, sellainen beessi jakku/bleiseri ja nilkkoihin asti ulottuva samanvärinen hame! Niissä on hyvä hoitaa opiskeluasioitakin. Mulla on joku [turha??] pelko, että kun menen vanhalle koululle, niin koko maailma tunnistaa mut ja alkaa kysellä että mitä olen tehnyt näinä vuosina valmistumisen jälkeen. Kun ei ole oikein tekemisissä ollut hurraamista. :( Mulla on kyllä aiemminkin ollut naamiovaatteita, joskus vaan tykkään olla ihan kuin joku muu, joku seinään sulautuva ihminen. En tietty muutenkaan ole mitenkään räikeä, Suklis pukeutuu kiltisti kiltteihin vaatteisiin, mutta naamiovaatteet ovat vielä sitten sellaisia seinäruusu potenssiin kymmenen-juttuja.

Joskus mietin miksi mulla on sellainen olo kuin olisin joku pahantekijä, miksi pitäisi mennä seiniä pitkin? Mutta kai meillä kaikilla on joskus sellainen olo.

Niissä naamiovaatteissa näytän 44-vuotiaalta. Taikkas sitten lestadiolaiselta tai länsimaiselta muslimilta, tosin ilman huivia.

Kirppiksen omistaja on aikamoinen persoonallisuus! Hän polttaa tuu-tuu-tupakkaa, se haju hänen tultua sisälle tupakalta oli ihan sama kuin Äetmuorissa pitkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Äetmuori muuten suunnittelee nikotiinipurkan kokeilua, hän haluaa nimittäin vähentää polttamistaan! Enoni pääsi kuulemma eroon tupakasta, kun lääkäri oli pistänyt tiukan: hän ei olisi päässyt erääseen leikkaukseen ilman tupakan lopetusta. Eno sitten lopetti juuri tuommoisen nikotiinipurkan avulla! Muori ei varmaan koskaan lopeta, mutta vähentäminenkin on toki plussaa.

Autoliini tohtorissa

Mun nykivä autoni on sitten kokenut ½ tarvitsemastaan huollosta! Sitten siihen tulee vielä kesäkuun alussa se tosi kallis juttu, sellainen osan vaihto, jonka jälkeen ei enää pitkäisi nykiä nytkytellä! Koko homma tuli yhteensä maksamaan 840 euroa, sen mulle mies kertoi. Olin hyvä etten melkein kyynelissä, kun kuulin. Saiturin sydäntä väänsi! Hitto noita autoja, kun ei niistä ole kuin kulunkeja. On vakuutusta ja on huoltokulua. Sitten vielä bensa on superkallista. Mutta yritäs vaan elää täällä ilman autoa, kun ei täällä edes kulje mikään bussireitti kunnan keskustaan. Silti, no, tuo 840 e oli kyllä ihan hirveä uutinen.

Nykänen

Nytpä on mulla taas ollut AUTO-ONGELMA! Tai en tiedä pitäisikö puhua oikein monikossa, että ongelmia, vai ongelma - en tiedä mistä siinä on kyse! Mun kotteroni nimittäin NYKII! Se tekee sellaista, että joskus vaikka kaasua olisi runsaasti päällä, niin se hidastelee tahi kulkeepi hyvin nytkähdellen! Sitten pari kertaa se on sammahtanut! :( Kerran kävi niin, että jouduin soittamaan miehen hätiin!

Meillä mies sanoo, että kotteron ongelmana on se, kun bensatankkiin [en ole varma oliko kyse tankista, jostain bensajutusta kuitenkin] ei pääse ilmaa. Minä ehdotin, että eikö se auttaisi jos pitäisi bensatankin korkkia AUKI?? Sittenhän sinne menisi sitä ilmaa. Mutta mies sanoi ei. En tiedä miksi se ei käy. Hän selitti sitä kyllä, mutta olen ehtinyt unohtaa! Yleensäkin kaikki autojutut on tylsiä, ne vaan pyrkii unohtamaan pian. Mutta nyt ei ole kiva, kun tuo auto on tuollainen!

Tänään kävin kauppassa ja olin aika ison tien risteyksessä. Katsoin ja huomasin, että tässä on juuri sopiva paikka mun ylittää risteys, tai niinhän mä luulin! No, eikös auto taas alkanut nykiä ja kulkea huonosti/hitaasti! Siis juuri siinä risteysalueella! Argh. Sitten tietysti siinä yksi tyyppi, joka tuli takanani, joutui jarruttamaan vähän kun mä säädin siinä risteysalueella. Vähän korpesi, kun huomasin ihan selvästi hänen suullaan sanovan vi**u, vaikka en tietenkään sitä kuullut.

Joskus ihmettelen miksi ihmiset on niin kauhean herkkänahkaisia ja kiireisiä liikenteessä. Tuokaan nuori kossi ei joutunut kuin hiukan hidastamaan, ja kai se nyt sen NÄKI, että mun autossa on ongelma, enkä tahallaan ole tukkona! Silti piti sitten katsoa pahasti.. Yhden kerran yksi noin viisikymppinen mies pui mulle nyrkkiään [ja naama oli tomaatinpunainen, btw], ihan vain siksi kun risteyksessä halusin odottaa rauhassa ennen kuin menen sinne mukaan, kun isolla tiellä ajoi rekkoja ja halusin varoa.. Kaveri melkein kurvasi pientareen kautta oikealta ohi musta. Ihme juttu. Kai se on sitten sellaista tämän ajan ilmiötä sekin, ettei ole kärsivällisyyttä yhtään, ei pienen lapsen vertaa!

Olen ristinyt tuon autoni nyt Nykäseksi. Koska se nykii. Ei siinä ole mitään yhtymäkohtaa Matti Nykäseen. Mies on sanonut, että huoltoon se on vietävä. Hahah, saas nähdä saako sitä enää pian vietyä, vai pitääkö tulla hinausauton apuun?

Autoista ja aivolääkkeistä

Mun vanha romurauta on nyt sitten myyty jobbarille ja sieltä samasta paikasta katsoimme mulle 'uuden'. Mikään 'uusi' ei se uusikaan ole, en muista ihan tarkkaan sen vuosimallia, mutta taitaa olla -96. Vai oliko se -94? Uusi on kuitenkin paremmassa kunnossa [l. luotettavampi] kuin se wanha ajokki! Piti vaan ajaa miehen kanssa vanha romurauta Hyvinkäälle (!) asti ja sieltä sitten saimme sen uuden.

Mä en koskaan ole ollut sellainen ihminen, että juoksisin uusien autojen perässä. En usko että tekisin niin, vaikka olisin miljonääri. Minulle autot vain eivät MERKITSE juuri mitään. :( Siis sen lisäksi, että ne ovat kulkuvälineitä, joiden tärkein homma on toimia niin, että ihminen pääsee paikasta a paikkaan b.

Mies oikeasti oli tuon minun autonvaihtoni takana. Hänestä autovanhukseni oli tullut jo tiensä päähän ja kieltämättä katsastuksissa alkoi olla jo vähän tukalaa. ;) Hih, nyt muuten sitten sain tietää, että vanha autoni oli 23 vuotta vanha! Melkein museokamaa. Vähän epäilin sille jobbarille, että saako hän sen myydyksi, mutta hän oli oikein optimistinen. Kumma kaveri. Sanoimme ihan rehellisesti siinä olevat viat. Ei tee mieli alkaa petkuttaa mitään pieniä ihmisiä, tuokin automyyjä on sellaisen aika pienen autopaikan omistava, ei siis mikään suuri yhtiö. Mies sanoi, että isompi autopaikka olisi nauranut meidät ulos sen mun kaaran kanssa. Voihan se tietysti olla. :(

Aivolääkkeiden analysointia

Elämä aivolääkkeiden kanssa rullaa paremmin kuin ilman niitä. Se vaan, että olen käsistäni vähän kömpelömpi kuin ilman niitä. Ensimmäisten lääkepäivien aikana kädet ihan tärisivät ja päätä särki. Nyt ei enää tärisytä, mutta pari kertaa olen jo leikannut veitsellä käteen, en vain ole niin sujuvasorminen, vaan vähän tupelo.

Tietysti sitä on joutunut kysymään itseltään, että miksi en voi elää ilman lääkettä. Aivolääkkeillä elämässä on sellainen riittämättömyyden tuntu.

Pääsiäistä odotellessa..

Seuraava MÄSSY saattaa olla niinkin kaukana kuin PÄÄSIÄISENÄ! On vain jotenkin ollut virta pois näissä mässyasioissa. Mässäyksessä on niin kova TYÖ oikeastaan. Täytyy laatia ostoslistoja ja leivontalistoja, ja vähän tuntuu kuin olisin tällä hetkellä väsähtänyt. Mutta pääsiäisenäpä pidetäänkin sitten kaikkien aikojen ahminta. Kolme päivää, perinteisten kahden asemasta! Hiiii-iiih, Suklis se on yhä voimissaan!

Voi kyllä olla että siihen mässyyn liittyy myös ahdistusta Suomen politiikan vuoksi. Äärioikeisto [=persut!] on kai oikeasti saamassa sen vaalivoittonsa..

Romuraudan totuuden hetki

Sukliksen auton katsastus lähestyy! Romurauta joutuu syyniin huomenna! Mies meinaa sen viedä, no onnea matkaan vaan hälle: oli aika tuskaa saada vankkureita liikkeelle taas tänäänkin. Oikeastaan nyt oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin tänä syksynä. Kun on pakkasta yli 10 astetta, niin sitten saakin oikein pitkään ja hartaasti yritellä autoa liikkeelle.

Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain LETKUA ja jokin liitin [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin reikiintynyt, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..

-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi HOLTITTOMIEN ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]

Mässytilinpäätös

Leivoin mokkapaloja mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä liikaa lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen kuvotusta, jos syön paljon lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!

Kodinhoitajan murheet

On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua oikeasti ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun tiedän mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä ON...!

Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on TUHLAUSTA, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös periaatekysymys.

Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.

Makuarvio:

Pirkan creme brulee-suklaalevy oli jumalainen makukokemus, ihana, parasta creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.

Aino(ani!)

Olihan muuten hyvää tuo Aino Kermakaramelli-jäätelö! Suklis suosittelee lämpöisesti. Positiivinen yllätys. Mutta toisaalta KAIKKI maistamani Ainot ovat olleet hyviä. Pidin siitä Aino-mustikkapiirakkajädestä ja Ainon kanelikierre oli i-h-a-n-a-a sekin. Sitä vain ei enää kauppojen pakastealtaissa näy. On taidettu lopettaa sen maun tekeminen! :(

Ainon Kermakaramellista tekee hyvän se kastike, runsaan kinuskinen. Ja jäätelö, juuri sellainen sopiva, pehmeän ylellinen vanilja.. Takuulla ostan toistekin! Sukliksen makuarvio kouluarvosanoilla on täysi kymppi. Mitään en muuttaisi! Nyt sitä Ainoa jäi vielä puolikas paketti seuraavaa herkkuilua varten! :)

Toinen hyvä jäätelökokemus tuli muuten Pirkka-sarjasta. Nappasin ihan vain ex tempporeee sellaisen Pirkka Daniela 'sandwich'-jäätelön maistiaiseksi. Mullahan on paljon kokemusta puffeteista, pidän niistä, mutta tämä Pirkan Daniela oli ehdoton ykkönen! Keksi oli siinä rapeaa - ei pehmoista kakkumaista kuten puffeteissa. Ja jotenkin se SOPI hyvin yhteen vaniljajäätelön kanssa! Keksi oli kunnolla kaakaoista, tummaa, enemmän kuin mitä puffeteissa oleva kesympi keksu.

Huomasin, että Cloettan Center-nappirulla on muuten oiva toffeesuklaan lähde. :) Sitä täytyy taas uudemmankin kerran ostella. Nyt se nimittäin meni kaikki! :)

Mäkäräiset!

Meillä onkin ollut MÄKÄRÄISIÄ täällä! :( Pihalla on niitä, ja jotkut ovat tulleet sisälle asti [ei tosin olisi tarvinnut vaivautua]. Ne ovat inhottavia, enkä muuten ole niitä nähnyt kertaakaan aiemmin täällä näin etelässä. Ne ovat vähän kuin banaanikärpäisiä, siis sellaisia hyvin pieniä. Mutta ne purevat! Ja puremat ovat tuhat kertaa kutisevampia kuin tavallisen itikan pistot, tai ainakin itse koen näin!

Ensin luulin niitä oikeasti banskukärpäsiksi ja oikein ihmettelin miehelle, että mistäs noi nyt tulivat. Mutta mies selvitti asian oikean laidan mulle! Ne mitään banskukärppiä olleet, vaan inhottavia, pieniä pistäviä! :( Tänään olin kauppassa ja mun piti pakosta pistää ihan pitkä hame päälle, koska en kehtaa kulkea lyhyessä tai shortseissa! Koska olen ihan.. verillä, ruvella ja paukamilla! :( Ei sellaisia jalkoja oikein kehtaa näyttää julkisesti. Käsivarsissa on vähän sama ongelma!

Pitää varmaan alkaa käyttää jotain burkhaa.

Miehen logiikka

Mies sanoi että hänen on pakko käyttää kaaransa huomenna katsastuksessa. Se on nimittäin viimeinen päivä, kun sen voi tehdä. Sitten hän sanoi, että tietää auton tulevan hylätyksi. Siinä on vikoja.. esim. pakoputki vuotaa, on ruostetta, ym. ym. Mies luetteli niitä vikoja. Minä sitten sanoin, että miksi hän vie sen huomenna katsastukseen, jos kerran TIETÄÄ hylätyksi tulevan. Eikö kannattaisi vaikka ajaa 'laittomasti' viikko tai kaksi, että saa sen korjattua katsastuskuntoon. Nimittäin katsuu ei ole ilmaista sekään!

Mutta mies on NII-IIN lainkuuliainen, ettei edes viikkoa voi ajaa katsastamattomalla autolla!!! Hän sanoi että menee sinne katsuuseen ja että siitä muka on etua, kun sitten saa kuulla TARKALLEEN mitkä jutut pitää korjata ennen seuraavaa katsuuta. Minusta se on vähän kumma tapa ajatella. Jos hän kerran kuitenkin itse TIETÄÄ noin suunnilleen sen, missä vika piilee.

Sitäkin tietty voisi ihmetellä, että miksi hän ei ole tehnyt sille autolle mitään tässä kevään aikana, kun eihän tuo katsastus koskaan tule kuin salamana taivaalta, kyllä se on tiedossa ollut jo pitkään... Mutta en tahdo vainota miestä kyselemällä tätä, ei kai häntä ole huvittanut se auton laitto, ketäpä huvittaisi. Jos MUN pitäisi rukata autoa, niin varmaan lykkäisin sitä tuomiopäivään asti. Tai sitten veisin kaaran suosiolla korjaamolle, laittakoot siellä. :(

Liikenteessä

Tänään olin liikenteessä romuraudallani! Oli aikas kamalaa, kun olin Pikkukaupungissa yhdessä todella vilkkaassa risteyksessä.. Odotin siinä ihan jonon kärjessä punaisen valon vaihtumista vihreäksi ja äkkiä kaarani käynti muuttui ihan hassun kuuloiseksi! :( Tai pikemminkin aika pelottavan kuuloiseksi.. sellaiseksi hiiitaaaakkssiii ja matalaksi! Voi itku, kyllä pelkäsin, että siihen se tilttaa, siihen keskelle risteystä! Ja TIETYSTI neljän ruuhkassa! Onneksi se ei tiltannut, mutta kyllä pelkäsin. Jos se olisi hyytynyt siihen, niin mitä ihmettä olisin tehnyt? Ihmiset ainakin olisivat hermostuneet muhun ihan totaalisesti. :(

En tajua mikä sitä autoa taas vaivaa! Se on niin kyllästyttävä, kun aina oikuttelee tuolla lailla. Sitten olen huomannut siinä JÄLKIKÄYNTIÄ. Tuon ilmauksen olen oppinut mieheltä! Jälkikäynti on sitä, että vaikka käännät virta-avaimen pois päältä, niin silti auto vielä jurraa parit kierrokset moottorilla! Se ei ole hyvä juttu, sen on mies mulle kertonut.

Samapa se tietysti, jurratkoon niin paljon kuin tahtoo. :) Ei se mua estä.. Hih, kunhan vaan romurauta vie mut sinne minne pitää! Ja yritän aina pitää puhelinta mukana, jos sitten sattuu joku stoppi tulemaan.. niin saan avun paikalle. :) Ei mua se niinkään vaivaisi, vaikka se romu sattuisi pysähtymään jossain pikkutiellä, mutta sitä pelkään, että niin käy jossain vilkasliikenteisellä osuudella. On kurjaa olla tien tukko!

Oi yhdistys!

Yhdistys [sellainen jossa ajetaan mulle tärkeitä asioita] ei vieläkään ole ollut yhteydessä muhun sähköpostilla. Täytyy kai vaan jaksaa odotella, vaikka vaikeaa se on!

Supermässy seuraavaksi!

Kun on ne Victorian ja Danielin häät Ruotsissa, niin sepä sattuu somasti seuraavan herkkuilun aikoihin! Täytyy varmaan pitää supermässy, koska vietän paitsi tavallista herkkuilua, myös Ruotsin juhlaa! :)

Mä tosiaan olen niin pinnallinen, että nautin kuninkaallisten häiden seuraamisesta. Varmaan olen nenä kiinni telkkussa silloin lauantaina. Mutta toisaalta.. tuli vähän hassu olo kun jostain lehdestä luin häiden maksavan 'vain kanelipullan' verran tavalliselle svenssonille. 'Vain'. Noinkohan ihmiset eivät oikeasti tiedä, että jopa Ruotsissa ON köyhyyttä. Ja että jotkut vanhemmat varmaan antaisi sen korvapuustin mieluummin lapsilleen kuin käyttäisi sen Bernadottehäihin..

Joskus mun mielestä ajatuskin monarkiasta on ihan pähkä! Se ajatus, että joku vain syntymällä saa kaikki mahdolliset etuoikeudet.. Kuitenkin nautin kuninkaallisten loistosta RUOTSISSA, en minä Suomeen sellaista tahtoisi. :) Näin on oikeastaan todella hyvä - siis se, että meillä ei ole kuninkaallisia, mutta ruotsalaisilla on. :) Saan ihastella loistoa, muttei mun tarvitse surra sitä, että omassa maassani virka + vauraus jakautuisi noin hullulla perusteella.

Niin, kuinkahan sitten juhlistaisin supermässyä? Pitäisi varmaan jotain prinsessakakun tapaista nauttia! Se sopisi kun on prinsessan häät. Joskus minusta vain tuntuu, että sen Danielin vanhat ystävät saattaisivat vähän virnuilla tulevalle 'prinssintittelille'. On se tavallaan vain niin huvittavaa. :) Vaikka kai se on hienoakin, olla sillä tavalla 'saavuttamaton', kohotettu ja nostettu vain avioliiton vuoksi.

Masinol

Auto toimii taas! Ihme ja kumma, niin vaan on! Mies korjasi sen kun ensin saimme sen viikonloppuna isolla vaivalla lykätyksi autotalliin [mies teki sinne just sen verran tilaa että romisko mahtui sisään!] 'pajalle'! Minäkin olin siis helppimässä, vedin toppahousut ja toppatakin päälle ja menin sinne huhkimaan mukaan. Kyllä siinä munkin vaatimaton ponnistus tarvittiin, koska lumi teki siitä urakasta aikas työlään..

Kesällä meillä hyytyi auto McDonaldin Drive In-jonossa, heti siinä kassalla. [Juuh, oli tosi 'kiva' paikka autolle alkaa oikkuilla!] ja silloin muuten minä jaksoin lykätä sen yksin läheiselle parkkiruudulle. Niin erilaista se on kun on kesä ja alla asfaltti kuin jos on talvi ja alla epätasainen piha ja lunta!

Auton korjaus viimeisteltiin sillä, että mies pisti Masinolia sen tankkiin. Minä ehdotin Mobil 1 Rally Formulaa [olen nähnyt sen mainoksessa ja sen pitäisi olla MUKA joku 'äärimmäisten ajo-olosuhteiden' öljy ja niinhän se on, ettei näitä ajo-olosuhteita äärimmäisempiä enää juuri voi olla, hehe] mutta se ei kuulemma olisi auttanut mitään. Tuo Masinol taas auttaa. En tiedä tarkemmin mitä se oikeastaan on.

Nyt pääsee sitten vihdoin varaamaan lääkäriaikaa sen häpyhuulipatinkin takia! Niin, kyllä vaan se 'siellä' yhä on.. ikävä kyllä..

Ellu

Katsoin sellaisen elokuvan kuin Caramel. Lainasin sen kirjastosta. Alaotsikon kohdalla sanotaan, että 'viettelevä komedia ystävyydestä sodan varjossa'. Tuo Caramel kertoo elämästä BEIRUTISSA, on kauneussalonki & kampaamo jossa on töissä neljä naista. Jokaisella on sitten omat ongelmat.. Yksi on menossa naimisiin eikä enää ole neitsyt ja siksi pelkää.. Toinen onkin rakastunut ukkomieheen ja salaa sitä perheeltään yms.! Sitten on Rima, joka on lesbo [melkoinen ongelma siinä kulttuuripiirissä] ja sellainen eräs ikääntyvä nainen, joka kauheasti haluaisi olla nuori ja pelkää vanhenemistaan.

Tuo leffa oli kai Libanonin virallinen Oscar-ehdokas vuonna 2007. En tiedä miten se pärjäsi, mun mielestä se oli aika hyvä. Oikeastaan Lähi-Idän suhteen olen aika utelias. Koska siitä tulee vain sitä yhtä ja samaa tiedotusvälineistä. Näytetään ihmisiä sodan jaloissa, sotaa, vielä enemmän sotaa ja sitten vähän terrorismia. Mutta ei keskitytä siihen että Lähi-Idän ihmiset ovat 'ihan kuin me', he rakastuvat, elävät elämäänsä, heillä on unelmia.. He ovat oikeasti kuin me, vain ympäristö on eri. Mitä muuta me oikeastaan tiedämme Lähi-Idästä paitsi sen että siellä on öljyä ja sotaa [ja usein länsi on sitä sotaa lietsonut tai on siinä pääpukarina]?

Se neitsyytensä menettänyt tyttö onnistui kyllä sumplimaan tilanteensa: meni lääkärille ja pari tikkiä 'sinne', niin johan kelpasi.. ;) Vähän hassua ja surullista oli kun sen tytön äiti, perinteisesti pukeutunut musliminainen, antoi hääpäivän aattona neuvoja tytölleen, jota siis luuli ihan koskemattomaksi. :( Huomasi että tytöllä oli oma salattu elämänsä, vanhemmat eivät tunteneet häntä. Siinä oli sukupolvienkin ero: tyttö oli modernisti pukeutunut, seksikkäästikin, hänellä oli uudet ajatukset, itsenäisyyttäkin kun kuitenkin oli se työ.

4 kokonaista vuorokautta - -

- - H-hetkeen! :) Ja leivontasuunnitelmat ihan auki laskiaispullia lukuunottamatta.. :( Ihmeen nopeasti on nyt aika mennyt, mutta se voi johtua siitäkin kun olen nukkunut niin paljon. Mulle on nykyisin tullut uni aika hyvin. Olen nukkunut päiväsaikaan ja sitten yölläKIN. Kai se vähän vaikuttaa kun aina vain jatkuu tämä talvi ja haluaisin jo kevättä ja aurinkoa. Niin sitä tuntee, että mitäs tässä sitten muuta kuin unta palloon.. :) Odotellessa!

Siitä työelämävalmennus-jupakasta on nyt sitten noin vuosi aikaa. Kyllä olinkin hiton onneton silloin viime vuonna, nyt pystyn näkemään sen asian paljon realistisemmin - kiitos lääkkeidenkö vain? En enää sure sitä, en sure muuta kuin omaa tyhmyyttäni. No, elämä on oppimista!

En ole vielä ostellut muuta mässäilyä varten kuin sitä jäätelöä. Mieli tekisi Wienernougat-rasiaa, se sukulaati on vaan niin hyvää!

Tiistai-aamusta alkaa siivonki! Imuri jyrää ja moppi mäikyy kun Suk-Suk-Suklis alkaa työstää!

Vankina kotona

En ole vielä onnistunut puhumaan vieraille ihmisille, niin kuin sanoin aikovani tehdä tuossa Muutan elämäni!-postauksessa. Syy on aika ankea: ei lähde auto vieläkään käyntiin! Mies tänään sitä akkua lataili ja hoivaili.. vaan ei auta!! :( Ei liikahdakaan! Nyt mies sanoo että mun romuautossa olisi muutakin vikaa kuin vain tuo akun jaksamattomuus! Se ei jotenkin 'anna kipinää', sanoopi hän! Eli kai sitten saan istua täällä torpassa maailman tappiin asti! :( Kurjaa! Sitten se vaan tarkoittaa sitä, että mies saa luvan tehdä mässyostokset mulle, jos siis auto ei elvy tässä tämän nyt alkaneen viikon aikana!

Luuletko omistavasi puhtaat huonekalut?

Jos kuvittelet, niin luulepas uudestaan vaan! Meillä mies tänään käytteli sellaista töistä lainaamaansa verhoilunpesukonetta. Jolla siis voi pestä sohvat, nojatuolit, matot ym. Hän ei ole sitä koskaan töissä käyttänyt [se on ihan muulta osastolta sieltä!] joten vähän mietin että mitä tästä tulee! Kun se härveli kuitenkin on sähkölaite... ja mies on joskus kovakourainen laitteiden kanssa, tai ainakin musta tuntuu siltä! Itse kun aina teen kaiken laitteiden kanssa huippuvarovasti, koska pelkään 1. särkeväni ne 2. sähköteloittavani itseni. Mies ei kuitenkaan ajattele niin.. -No, hän kumminkin pesi meidän sohvat ja nojatuolit sillä ja arvatkaas tuliko MUSTA pesuvesi!! :( Ja kun ottaa huomioon, että meidän huonekaluja sentään imuroidaan säännöllisesti ja on käytetty tekstiilinpesuainettakin. Ja silti - - - !

Toivottavasti nyt en masentanut ketään! Kannattaa kokeilla tuollaista laitetta huonekaluille vaikka edes kerran kymmeneen vuoteen - sitä voi hämmästyä..!

Melkein tuollaisen laitteen voisi ostaa kimpassa useamman perheen kanssa! Se nimittäin oikeasti on kätevä. Eikä tee huonekaluista tippuvan märkiä - huomenna jo varmaan nuo sohvahommelit ovat kuivat. Pesuainepönttö oli siinä mukana!

5 kokonaista vuorokautta!

Ja onkin herkkuilun aika! :) Hiii-iiiiiiiii! (Sukliksen innonkarjaus!)

Mikähän siinä on, että joskus miettii jonkun ihan tyhmän leivonnaisen leipomista? Minä luin äskettäin sellaisen ohjeen ananas-kookospiirakasta [siihen ei tule mitään rahkaa tms.] jostain ilmaisjakelulehdestä - vai oliko se ehkä joku Pirkka-lehti, en muista - ja ajattelin heti sen leipomista. Vaikka tiedän, ettei sellainen kuiva, kunnon täytettä vailla oleva piirakka tyydyttäisi mua. Mietin vaan että sellaista olisi ehkä kätevä leipoa vaikka ihan pakkaseen, olisi jotain vierasvaraa, ja jotain miehelle syötävää kanssa. Hän pitää juuri tuollaisista piirakoista. Ehkä pitää tehdä siis sitä kinuskikakun lisäksi kun koittaa viikonloppu?

Sekin on kummallista, että heti mässingin jälkeen on sellainen olo, että hohhoi, eipä haittaisi vaikka seuraava olisi vuoden päästä! Mutta kun päivät kuluu, niin aina vain innokkaammin sitä odottaa! :( Merkillistä, joka kerta sama juttu!

Mietin virolaisten sonja-ronjamitälie toffeiden kokeilemista! Ovatkohan ne vähän kuin omareita, vai ovatko ne vähän kuin alku-karkkeja? Äetmuori kerran antoi mulle pussin avattuja alkuja, kun hän ei pitänytkään niistä. Mun mielestä ne olivat hyviä. Oikeastaan aika hassua kuinka monta erilaista toffee- taikkas kermakarkkia on tässä maailmassa! Minä pidän monista mutta en sellaisista aivan oksettavan sitkaista. Toffot olivat sellaisia aikoinaan, en tiedä onko niitä edes enää. Kiskoivat tehokkaasti paikat hampaista! Hyh!

Mutta on outoa etten ole koskaan maistanut sonjaronjia! Pitää kai pistää mies sitten ostamaan niitä [jos auto ei siis edelleenkään toimi] ja se on harmin paikka. Mies ei kumminkaan osaa sijoittaa sitä missä ne makeishyllyssä on. Löytääköhän tuo edes niitä? Mulla itselläni on erehtymätön vainu ja tarkka tieto kaikkien karkkien sijainnista.

Autolta aika lopussa!

Mies kertoi tänään, että huomisen jälkeen en SAA ajaa enää! Siinä mun kiljuvassa ajokissa onkin ollut semmoinen juttu, että se vika [kolinan aiheuttava, ei kiljunnan, pakoputkivika] on pitänyt korjata tietyn ajan kuluessa ja jos ei ole korjattu, niin sitten ei saa enää ajaa. No tuota mä en tiennyt, tai en muistanut! Mies hoitaa meillä nuo katsastukset, elikkäs vie mun ajokin sinne..

Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko korjata se auto tai sitten ajaa luvatta. ;) Mutta tuo jälkimmäinen vähän ontuu.. JOS kytät sattuisivat silloin pysäyttämään [huono onnipa olisi!], niin ne ruuvaisi rekkarikilvet irti! :) Hih! No.. kai me tuo romurauta korjataan tässä viikonlopun aikana, tai siis mies tekee sille jotain, en mä itse osaa.

Vähän mätä juttu, ja juuri näin ennen jolekaa! Hitto vie, mun on pakko nimittäin ensi viikolla vielä lähteä liikkeelle, joten korjaajanhommiin joutuupi mies. Onneksi hän OSAA korjata myös autoja, muuten olisi aika orpo olo, kun ei mikään huoltamo ole auki - tai ei ne ainakaan ala korjata - sunnuntaina!

Voimaa täys!

On jotenkin voimantäysi olo [autohommasta huolimatta!]. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vaan. Olen huomannut tuon tunteen ÖISIN! Saattaa olla että se johtuu aivolääkityksestäni. Päivisin olen aika toisenlainen kuin yöllä, paljon harkitsevampi ja jotenkin arempi. Yöllä olen rohkea.. siltä tuntuu tietokoneen äärellä!

Yöllä tuntuu kuin voisi vaikka siivota siltä seisomalta koko talon, eikä se tuntuisi missään!

3 kokonaista vuorokautta enää - -

- - suureen jolekaMÄSSYYN! :) Ostimme muuten nyt viimeksi kaupungilla ollessamme joulusuklaatit! Ostimme mulle Anton Berg- ja Lindt-rasiat! Mies osti itselleen sellaisen Fazerin Tunnelma-rasian, jossa on aikas paljon.. oliko se nyt 600 vai 800 grammaa! Ja hyviltä näytti ne mautkin! Fazer osaa kai vielä tehdä laatua, kunhan ihminen ei vain odota löytävänsä sitä niiden Present-rasiasta!

Mistä tulikin mieleeni, että luin tänään Iltalehdestä outoja HOUREITA!! Arvata sopii MIKÄ on suomalaisten suosikkisuklaarasia?? Ei h-vetti, ei VOI olla totta, mutta niin se vain ON: Pandan Juhlapöydän konvehdit!!!! :( Ja kakkosena se Fazer Present. Kuinka VOI kaksi mun syvästi halveksimaa rasiaa olla Suomessa ykkönen ja kakkonen? Ällistynyt Zuk-zuk-zuklis poistuu nukkumaan..

Supersiivoaja Suklis

Taas on kämppä suitsaitsiisti! Huh, en muuta sano! Täällä meillä on varmasti 30 astetta lämmintä ja ilmankosteuttakin on ihan "kivasti"! Saas nähdä yleistyvätkö suomalaiskodeissa ilmastointilaitteet tässä piakkoin. Itse alan lämmetä ajatukselle.. oikeasti! Meidän torppa on nimittäin talvella kylmä ja kesällä kuuma. :( Se 'varaa' lämmön tai kylmyyden itseensä ja esimerkiksi kesällä ei paljon auta, jos yksi päivä on esim. 15 asteinen ulkosalla. Se ei vaikuta sisälämpötilaan, kylmemmän jakson pitäisi jatkua pitempään.

Mua kuumuus ei haittaa, mutta Suklis kun olen, niin olen huolestunut.. SUKLAISTANI! Etteivät vaan menisi mössöksi keittiön kaapissa. Jääkaappisäilytystä kokeilin viime kesänä [tiedän että se on ehdottoman väärä tapa käsitellä suklaatia, mutta paljon muutakaan ei voinut], enkä pitänyt siitä. Kaikki tietävät, ettei suklaati pidä lämpötilan vaihteluista. Se alkaa "hikoilla" ja muuttuu harmahtavaksi pinnaltaan. Toinen syy miksi kuumuus on inhottava on tämä tietokone. Kun se kuumenee niin kauheasti!

Autouutisia!

Mulla on muuten taas romurauta käytössäni! Kiltti korjaamonsetä oli nimittäin intoutunut laittamaan sitä viikonlopun aikana, joten saimme sen kotiin jo maanantaina! Korjaamon miehellä oli poika mukana siinä pyörimässä molemmilla kerroilla kun siellä kävimme. Sellainen n. 5-6-vuotias pellavapää. Isällä ja pojalla oli samanlaiset oranssit lippalakit päässä. Poika siinä isän työkaluilla leikki ja katseli meitä uteliaasti. Hetken verran ajattelin 'mukaleikkisästi' kysäistä, että oletkos sinäkin korjaajana täällä. Mutta sitten en tehnyt sitä.

Itse inhosin lapsena sitä, kun jos leikin vaikka kauppaa tai sairaalaa, niin joku aikuinen tuli siihen sössöttämään, että sinäpäs olet hyvä kauppias/lääkäri. Tuli jotenkin ihmeellinen olo. Sen tajusi jo silloin, että tuo iso ihminen yrittää olla HAUSKA ja kiva ja pitää suhtautua positiivisesti ja hymyillä aikuiselle. Mutta syvällä sisimmässä teki mieli sanoa, että hei haloo, en minä ole mikään kauppias enkä lääkäri, koska minä olen LAPSI! Minä vain leikin! En kuitenkaan koskaan sanonut niin. Minusta aikuiset aliarvioivat minua kun he alkoivat sillä lailla teeskennellä, että olisin oikea kauppias tai lekuri. Kun lapsikin (!) sen tiesin, etten ollut. ;) Suklis-Tosikko!

Lapsena Äetmuori muuten aina haukkui mua siitä, ettei mulla ole 'huumorintajua'. Se oli kiertoilmaus ja tarkoitti, että mun huumorintajuni oli erilaista kuin Muorin, toisin sanoen hänen näkökulmastaan sitä ei ollut ollenkaan. Asia loppuunkäsitelty.

Lapsuudessani pidin aikuisista, jotka eivät lässyttäneet tai taputtaneet päähän, vaan jotka suhtautuivat minuun normaalisti. Niin kuin lapseen nyt suhtaudutaan.

Enää 2 kokonaista vuorokautta - -

-- herkkuiluun! :) Mua ei muuten kuumuus siinä suhteessa haittaa yhtään. ;) Korostuu vain jäätelön merkitys mässingissä. Mies tänään söi kuin kipeä kissa, eli tosi vähän! On se vain hassua, että hän ei voi juuri kuumalla syödä. Mies on muutenkin vähän surkeana, paino on nyt tasan 100 kiloa ja se tympii häntä. Hän oikeasti kokee olon hyväksi jos se on 98. Mutta jos on 100, niin sitten on maailmanloppu käsillä. Hassua. :) Toisaalta isokokoinen mies saa kyllä painaa. Enkä tykkäisi sellaisesta miehestä, joka on surkea nurinpuhallettava RIMPULA. :)

Kilpurat

Tällä nimellä kutsun uusia Tarjoustalo-rintsikoitani. :) Toisia niistä, siis. Toiset on ihan vaan rintsit. Ne toiset oli siis A-kuppia.. nämä kilpurat on B-kuppia. Halusin nimittäin kahdet ja erilaiset.. ja toisissa oli B pienin kuppelikoko. Se oli siis pakko ottaa!

Nämä on hyvät rintsikat. Kilpuroiksi ne tekee se muoto, jonka ne rintavarustuksille antaa. Mies kommentoi jo, että vähän kuuskytlukarit. Eli siis rintavarustus muotoutuu hiukan jätskitötterön ja sulkapallon välimuotoa muistuttavaksi, terhakaksi kuin 17-vuotiaan neidon [pilvissä piian nännit], mutta myös - no, hitusen oudoksi! Silti, ihan kivasti tukea antavat. Ja ehkä se kilpuramaisuus tulee siitä kun ne on hitusen liian suuret. Niihin jää ina tyhjää tilaa, joka sitten muodostaa kuin 'hyppyrin' [pilvissä piian..-ilmiön].

Tarjoustalosta tulee oikeasti rintsikoitten shoppailupaikkani numero yksi. On tuolla kunnan keskustassa kyllä Valintatalo.. eli se olisi lähempänä.. Mutta en ole heidän tissivaljaidensa tilannetta tarkannut.

Miesten elämä on helppoa, kun ei heidän tarvitse muuta kuin ostaa alkkareita. Vaikka on jotkut niidenkin suhteen nirsoja. Esimerkiksi mun mies on! Hän ei siedä alkkareita, joissa on verhoamaton kuminauha vyötäröllä! Se kai kutittaa häntä. Kumppari pitää olla päällystetty jollain kankaalla. Ja kyllä minä sitä tajuan, kun omakin ihoni on suoralle kumikosketukselle vähän herkkä! Sitten miehellä on sekin, ettei hän pidä löysälahkeisista boksereista! Aluhousun on istuttava hyvin, oltava tiukka ja napakka. Ja mieluiten mahdollisimman täyttä luonnonkuitua, esim. puuvillaa. Sitä tajuan tosi hyvin.. Mullakin on se, että viihdyn parhaiten puuvillaisissa alusvatteissa. Saa tietty jotain elastaania olla muutama prosentti, mutta en kyllä mitään täysin keinokuituisia välttämättä enää käyttäisi. Hiostavat ja ärsyttävät.

Muutenkin olen alkkarimaussani aika käytännöllinen. En enää oikein mitään satiinihetaileita ja pitsiunelmia käytä.. Tykkään alkkareista, joissa on kunnollinen leveä haarakiila, ja saa sivusaumakin olla reilun pitkä. Hipster on ihan hyvä malli mulle. Joskus nuorempana käytin ajoittain jotain stringejä ja semmoisia.. nyt en enää viitsisi. Enkä totta puhuen KOSKAAN tuntenut oloani MUKAVAKSI niissä. Kai koska en aidosti käyttänyt niitä ITSENI vuoksi. Ne oli rekvisiittaa.

Miksi minä nyt alkkareista paasaan? Kumma juttu!

Kotinsa vanki

Meillä on taas autoahdistuksia!! Mies on hankkimassa mun romurautaani uutta turvavyön lukkoa ajajan paikalle [tähän asti olen siis joutunut käyttämään sitä pelkääjän paikan vyölukkoa, kun se ajajan puoleinen ei toimi]. Hehe, hänelle taisi yksi päivä olla liikaa, kun joutui räpläämään sen vyön kanssa.. ;) Mies nimittäin käyttää nyt mun ajokkia, koska HÄNENKIN autonsa on ROMU!

Miehen autossa onkin vähän vakava vika. Se pitää viedä korjaajalle hitsattavaksi, koska siitä voi muuten kesken ajon irrota PYÖRÄ!! Eli turvallisuusriski on aika järkyttävä. Kaara viedään varikolle tuossa loppuviikosta. Sitten ensi viikolla se on jossain vaiheessa valmis. Siihen asti saa mies painaa mun autolla menemään. ;) Ja varmaan häntä hävettää koska se on ikivanha ja sotkuinenkin. :) Hihii, ruostettakin on!

Mulla on sellainen olo kuin olisin kodin vanki. Auto on liikkumiseen täällä aika ehdoton. Pääsisin tietty Isoon Kaupunkiinkin bussilla, mutta ei niitä niin usein mene, että voisin noin vain mennä pysäkille varmana siitä, että pian joku auto siitä ohi menee. On se aina melkoinen projekti, kun lähtee hommautumaan Isoon Kaupunkiin sillä viisiin.

Nyt vaan pelkään sitä, että mun ajokkini sanoo myös työsopimuksensa irti nyt tänä aikana kun mies on sen varassa! :( Sitten me vasta ihmeessä oltaisiinkin. Miehen työmatka ei ainakaan bussilla suju, koska se vaatisi sitten bussinvaihtoakin ja luoja ties miten SE onnistuu joskus ennen kello 8 aamulla! :( Periaatteessa tietty on vaan ajan kysymys koska mun autoni LAUKEAA, koska se on oikeasti vanha [vuosimalli -88, krääääh!] ja siinäkin on kaikkia vikoja. Mutta toivotaan, että se nyt muutaman päivän jaksaa. ;) Tuntuu joskus kuin meillä olisi jatkuvasti joku auto telakalla! :(

Jotenkin aika rankka ajatus, että kummityttömme [15 v.] on nuorempi kuin automme! Mutta viis siitä iästä, kunhan toimii.

Himoton

Ei ainakaan vielä ole ollut mitään herkkuhimoja. Vielä on herkkuilusta niin lyhyt aika.. ei ole ehtinyt kaipailemaan. Mietin pitäisikö seuraavassa possuilussa maistaa Maraboun Digestive-suklaata, keksin ja maitosuklaan yhdistelmää siis? Joku sitä kovin kehui. Epäröin, koska maraboun maitosuklaati on mun mielestä himpun verran liian imelää! Fazerin on parempaa siinä mielessä. Ja Maraboun Digestivessä keksit on jonain 'palloina'.. pidän ehkä enemmän rouheesta, niinkuin se on Fazun keksicrisp-suklaassa. Mutta en kai saa rauhaa ennen kuin MAISTAN tuota länsinaapurin versiota..

Autoillessa opittua

Minun autossani on vieläkin turvavyöongelma. Ajajan [minun] turvavyö ei pysy kiinni, lukko on siihen liian kulunut. Laitan siis syöksyvyön kiinni pelkääjän paikan lukkoon. Se toimii, koska sitä on harvemmin käytetty. Ongelmaksi vaan muodostuu se, etten aina muista tätä lukko-ongelmaa! Eilenkin ajoin pitkän matkan syöksyvyö vanhassa lukossa kiinni, eikä se oikeasti pysy! Irtoaa ihan itsestään. Aika kamala ajatus jos jotain kävisi vaikka 100 kilometrin tuntivauhdissa ja sitten olisin taas unohtanut laittaa vyön toimivaan lukkoon...! :( Sukliksesta tulisi melkoista moussea!

No kuitenkin, tämä oli vain sivuhuomio! Eilen ajaessani kävi aika kummallinen juttu. Odotin risteyksessä että pääsisin kääntymään tieltä ja joku vanha ukko pyyhälsi takaani ja oli aivan kuin se ukkeli ei olisi HUOMANNUT mua ollenkaan autoineni siinä! Pässi nimittäin melkein törmäsi muhun.. ja sitten tosi äkkiä teki jonkun kornin väistöliikkeen ja painoi oikealta ohi kumit ulvoen! Ja mulkoili mua tosi pahasti! Juuh, etsi viisi virhettä! Reipas ylinopeus kaupunkialueella, oikealta ohi, melkein ajaa toista päin. Tähän asti olen aina ollut sitä mieltä että vanhuksilla pitää olla oikeus ajaa, mutta voi jessus sentään, jos se ajo on tuollaista..! Ettei edes auton kokoista objektia näe siinä ihan nokkansa edessä! Hakisi kaupasta itselleen uudet silmät!

Kun tuo kävi, niin ensin sen vanhan patun mulkaistessa olin ihan että 'äh, mitä olen tehnyt, taasko olen mokannut jotain..!' Tuo oli 1. reaktio. Vaikka tiesin heti, että tuo seniori siinä sähläsi enkä minä. Miksi aina oletan ensimmäisenä, että kaikki on MUN vikaani, MINÄ toimin väärin ja muut oikein? Vaikka on selkeitä tilanteita joissa asia on ihan päinvastainen.

Kai siinä on kotitaustan vaikutusta. Meillähän saattoi olla joskus sellaisia illanviettoja, että Äetmuori ja Siukku koko ajan ruotivat yhdessä kaikkia tekemisiäni ja niiden vääryyttä ja typeryyttä. Ehkä siitä johtuen ajattelen aina toimivani hullusti.

Ajaminen tökkii juuri nyt aika pahasti. Eilen olin tosiaan liikkeellä ja sitten kävi niin, että auto sammui pariin kertaan ihmisten nähden. Ja jouduin uudestaan käynnistelemään. Lisäksi mun autoni on TAAS alkanut "ulvoa" kauheasti. Sitä tapahtuu silloin kun lähden ajamaan.. se ikään kuin vinkuu tai ulvoo aika kimeällä äänellä [mutta sitä ääntä siis EI ollut siinä kohtaamisessa vanhan äijän kanssa, eli tuo ääni ei voinut olla syy ukon suuttumukseen]. Inhottaa kun ihmiset joskus kääntyy katsomaan sen äänen lähdettä ja se olen.. MINÄ! :( Jotkut ihmiset saattavat myös säpsähtää ja se tuntuu melkein pahemmalta! Kerran näin äidin lapsineen.. Se lapsi kuuli mun rullaatirullaan ulinan ja kääntyi tuijottamaan ja sanoi jotain äidilleen. Äiti sitten selitti lapselleen jotain mua katsellen. :(

Mun on kyllä pakko luopua siitä ajattelutavasta, että itse olen aina syyllinen ja mokaan. Pitää varmaan yrittää ajatella ihan toisella tapaa. Jännä että se ajattelutapa on mulla myös autoilussa. Taitaa olla vähän kaikessa!

7 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluun! :) Mietin että jos tekisinkin piiiitkästä aikaa jonkun täytekakun? Semmoinen on kiva - tein viime vuonna - jossa on lemon curd-tyyppistä sitruunajuttua täytteenä kerman kaverina.. Ja valkosuklaatikuorrutus! Viimeksi tein sellaisen nimipäiväkseni ja siitä tuli tosi hyvä. Tänä vuonna ei sattunut nimppari MÄSSYn yhteyteen, joten enpäs kaakkua saanutkaan. ;) Siinä viimevuotisessa oli sitten vielä muutama mansikka kakun päällä, koristeena ikään kuin. Kinuskikaakkukin jotenkin himottaisi..

TurvaTON vyö!

Romuraudastani on turvavyö rikki! Huomasin sen maanantaina. Yritin nimittäin hakea lisää aivolääkettä apteekista ja kas kun kummastuin, ei pysynyt turpavyö kiinni, vaikka kuinka monta kertaa yritin!

Se eka lääkehakureissu ei muuten ollut mikään menestys! Menin sinne apoteekkiin ja sieltä sanottiin ettei heillä olekaan sitä juuri nyt, vaan vasta seuraavana päivänä! Kun lääkkeen vahvuus on nyt 40 mg 20 mg:n sijaan, niin sitä vahvempaa ei ollut heillä varastossa vaan piti tilata. Piti sitten tänään tehdä toinen reissu ja ratkaisin turvavyöongelman laittamalla ajajan vyöni pelkääjän paikan vyön lukkoon. Olenpas minä Suklis ovela! :) Mies soitti rompparille ja onnistui saamaan lupauksen uudesta lukosta.

Tällaista on elämä joskus maaseudulla. Ei voi olettaa että pikku maalaisapteekissa välttämättä olisi kaikkea HETI ja välittömästi saatavilla. Silti asiat sujuvat aika hyvin, ei se maata kaada jos lääkettä ei saakaan yhden päivän varoitusajalla vaan menee kaksi. Itse yleensä uusin lääkkeet niin, että siinä on vähän ylimääräistä aikaa mahdollisia sotkuja varten. En siis ihan viime tingassa uusi, vaan sillä lailla että lääkettä vielä on jäljellä muutamaksi päiväksi!

Mies sanoi että se turvavyön lukko on vaan ihan yksinkertaisesti kulunut niin, ettei se pysy! Onhan mun autonikin aika wanha jo. 80-luvulta! ;)

"Kenen joukoissa seisot!"

Lainasin muuten KOM-teatterin CD-levyn, "KOM teatteri: 35 vuotta lauluja". Voimme sitä sitten kuunnella miehen kanssa huomenna. Itse jo vähän tässä aloittelin. Ei ollut levy kulunut juuri lainkaan! Mies ei kaikista noista lauluista kyllä tykkää, joistakin hän silti pitää. Mun mielestä nuo laulut kuuluu vappuun, mutta en tiedä pitäisinkö esim. konsertista jossa niitä olisi. Joskus vaivaannun kun joku oikein 'tunteella' vetää jotain.. :) Ihan sama joidenkin uskonnollisten laulujen kanssa, virsien yms. Vaivaannun! Mutta vappuna on lupa laulaa tällaista vaikka CD:n mukana hoilaten!

Mutta me nostamme purppuravaatteen, taistoon mi työläiset kutsua voi.
Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme ja laulumme kaikille soi.
Aatteemme ainoan, kalliin ja oikean, puolesta raatajat eespäin mars!

Sikainfluenssa

Mua ei possuflunssa pelota. Olen kyllästynyt pelkäämään noita tauteja! Ihmiset taitavat vaan haluta pelätä turvallisesti! Lehdissä juotetaan meille tissimaitoa: kyllä viranomaisilla on lääkkeet, kyllä on keinoja, kyllä tästä selvitään. Ja me aikuiset lapset juomme sitä rintamaitoa ja olo on kuin olisi linnunpesässä! :( Samaan aikaan yhteiskunnassa voi tapahtua mitä törkeyksiä vaan, ei kansa välitä kun keskittyy pelkäämään lintuinfluenssaa, ebolaa, possuinfluenssa ja mikä nyt minäkin vuonna on se MUOTITAUTI!

En tietenkään tuomitse ihmisiä jotka pelkää.. Itse olen tosi taipuvainen luulosairauteen, mutta mulle tämä kevät on ollut vähän huonoa luulotautiaikaa. On ollut noita jättieläkkeitä yms. ja ne mietityttää! Ja kai tuo lääkityskin vaikuttaa, ei jaksa kauheasti tuommoisia miettiä.