Suklis on taas siivonnut ihan vimmassa. Onneksi sentään jaksan, oli nimittäin aika huono päivä eilen. Oksensin! Ja EI, ei se johtunut mässäämisestä, koska en ole mässännyt, en tietenkään, kun se hetki koittaa vasta 1 kokonaisen vuorokauden kuluttua. En suoraan sanottuna tiedä miksi puhalsin ryynit, niin nyt vain KÄVI! :(
Oli aika kamalaa.. Yhtäkkiä vain ruoan jälkeen [ruoka oli lihamureketta, josta yleensä tykkään tosi paljon] tuli kauhea hiki ja oli pakko päästä vessaan ja KLURT! Voih! Heti tuli siis ruoka ylös. En koko sinä päivänä pystynyt enkä uskaltanut syödä mitään, ajattelin että se tulee taas! Oli muutenkin kauhean heikko ja voimaton olo.
Äh, siis tämä sattui tiistaina! Nythän eletään jo torstaita, joten eilinen oli keskiviikko! Pitää muistaa aina tämä kun kirjottaa. Onneksi nyt enää ei ole ollut mitään ongelmia ja ruoka menee alas normaalisti. Mies alkoi ajatella, että olisiko kasviksissa ollut jotain, olisiko ne esim. olleet vähän huonosti pestyjä tai jotain. Onhan se tietysti mahdollista. Tai jos marjoissa on ollut jotain.. ketunpissaa.. ;)
Pesin vessan tietysti oksun jälkeen, mutta silti on jotenkin sellainen OLO kuin se olisi likainen! Ja kuin olisi pakko vaihtaa ainakin wc-raikastin. Sottapytty!
Mies alkuun luuli, että mulla on oikein vatsatauti ja vältteli vähän suukontaktia. :) Mutta nyt uskaltaa jo juoda samasta lasistakin, hih! :)
Jo synkistelin tiistaina, ajattelin että herkkuilu ja kaikki menee pilalle, mutta onneksi se oli vain sellainen lyhyt kohtaus! Kai se sitten on niin, että kerran puoleen vuoteen Suklis ottaa kaukopuhelun Norjaan. Edellinen kerta oli itsenäisyyspäivänä ja kai sitten kesällä oli pakko kokea se myös. Huh!
torstai 13. elokuuta 2009
tiistai 11. elokuuta 2009
Kauppalappu
Äetmuori raivostui vuosia sitten kauheasti löytäessään muuttotouhunsa keskeltä erään 'kauppalappuni'. En tiedä MIKSI hän raivostui, olin 18 täyttänyt jo niihin aikoihin, mutta kai ostosten laatu kiukutti. Olin siihen listannut tunnollisesti tarvitsemani 'pohjat' ravintolaan ja alkuiltaan: 8 lonkeroa. Huh! Oli siinä määrää, mutta osa oli tarkoitus tarjota muille ja muutenkin.. no, tein sen virheen, että jätin listan pöydäleni, unohdin siivota sen pois. Ja Muori löysi. Ja syytti. Raskaimman jälkeen. Yhä muistan sen. Pitäisi varmaan jo unohtaa. ;)
Mietin mitä/kuka olisin ilman miestä. Kai olisin töissä jossain toimistossa, konttorirottana. Se ei ajatuksena haittaa mua, miestä ehkä enemmänkin. En osaa ajatella mitään työtä oikeastaan siltä kannalta, että jokin olisi nolompaa kuin toinen. Työ kuin työ. Paras työ se, jossa ei joudu huoraamaaan minuuttaan. Tämän ajattelutavan vuoksi olen kummajainen, outo otus, merkillinen. Olkoon sitten niin.
Mietin mitä/kuka olisin ilman miestä. Kai olisin töissä jossain toimistossa, konttorirottana. Se ei ajatuksena haittaa mua, miestä ehkä enemmänkin. En osaa ajatella mitään työtä oikeastaan siltä kannalta, että jokin olisi nolompaa kuin toinen. Työ kuin työ. Paras työ se, jossa ei joudu huoraamaaan minuuttaan. Tämän ajattelutavan vuoksi olen kummajainen, outo otus, merkillinen. Olkoon sitten niin.
maanantai 10. elokuuta 2009
Vessa, pakopaikkani
Sukliksen kummiin tapoihin kuuluu pakeneminen vessaan. Joskus kun olen seurassa, niin se seura saattaa alkaa ahdistaa mua. Ei siihen tarvita kauheasti syytä.. ihan vain jos ne ihmiset ei ole makuni mukaisia tai jotenkin 'tylsiä' tai vaan vääriä.. niin vessaan painuu Suklis!
Mitä siellä sitten teen? Saatan vain katsoa itseäni peilistä, suoraan omiin silmiini. Ja silloin aina silmissäni on sellainen lasinen, ilmeetön ja vieras tuijotus. Suu ei hymyä, eikä irvistä, sekin vaan on. Saatan olla sillä lailla pitkäänkin. Vessan oven läpi kuulee kun ihmiset puhuvat ja nauravat, seurustelevat keskenään. Mutta minä olenkin vessassa. Olen mukana, mutten ole mukana. En ole seurassa.
Vessaan on hyvä paeta. Kukaan ei ihmettele, että joku menee vessaan. Tietysti jos jatkuvasti ravaa, niin sitä jotkut voi jo käyttää vitsin aiheena. Yritän itse olla ramppaamatta LIIAN usein. Useammin kuitenkin kuin normaalit ihmiset.
Tarvitsen vain sen muutaman minuutin omaa aikaa. Yksinäisyyttä, rauhaa. Sitten taas kestän vääränlaisia ihmisiä. Ei tätä vessaanpakoa tietysti tapahdu jos olen ystävän seurassa. Se on vain ne muut ihmiset, velvollisuusihmiset tai muuten vaan sielulleni vieraat!
Joskus on niin epämiellyttävä olo, että tekisi mieleni vetää itseni vessasta alas! Pääsisipä ainakin vapauteen. Vaikka enhän minä tietysti mahtuisi viemäristä kulkemaan. Ja onhan se muutenkin aika keljua + likaista.
No sellaista, kaikilla meillä on varmaan oma keinomme kestää tylsä seura tai tylsät hetket, tai pelottava seura ja pelottavat hetket.
4 kokonaista vuorokautta..
.. herkutteluihin. :) Tai oikeastaan siis sellaiseen juhlantuntuun.. Juhlaahan minä kai siitäkin haen, että olisi erilaista kuin arkena. Mietin pitäisikö tiramisun lisäksi tehdä vaikka pikkuleipiä. Mulla on yksi ohje, jota haluaisin kokeilla. Oikea isoäidin aikainen herrasväenleipien ohje. :) Ne nimittäin on hyviä pikkuleipiä, suosikkejani oikein, kun on vadelmahillo välissä. Saattaisin hyvinkin kokeilla. Taas siinäkin yksi semmoinen herkku, jonka päälle mies ei ymmärrä. ;) Eli jos siis hän on sillä kurssilla, niin.. silloin on kokeilun hetki!
Luin Suklaayhdistyksen sivuilta, että Fazer aikoo kai alkaa taas pitkästä aikaa tuottaa geishakonvehteja pussissa! Hyvä juttu, tätä on toivottu. Kai niitä jo ON markkinoilla, ihan kuten on sitä Dumle-nappirullaakin. Pitää vaan osata etsiä oikeista kaupoista. Olen huomannut, että täällä meillä K-kauppassa on paljon aikaisemmin uutuuksia kuin S-Marketissa. Tarjoustalossa jo näin sitä Dumle-nappirullaa - taa-taakin osaa yllättää ja sieltä kanssa voi tehdä mainioita namilöytöjä.
Mitä siellä sitten teen? Saatan vain katsoa itseäni peilistä, suoraan omiin silmiini. Ja silloin aina silmissäni on sellainen lasinen, ilmeetön ja vieras tuijotus. Suu ei hymyä, eikä irvistä, sekin vaan on. Saatan olla sillä lailla pitkäänkin. Vessan oven läpi kuulee kun ihmiset puhuvat ja nauravat, seurustelevat keskenään. Mutta minä olenkin vessassa. Olen mukana, mutten ole mukana. En ole seurassa.
Vessaan on hyvä paeta. Kukaan ei ihmettele, että joku menee vessaan. Tietysti jos jatkuvasti ravaa, niin sitä jotkut voi jo käyttää vitsin aiheena. Yritän itse olla ramppaamatta LIIAN usein. Useammin kuitenkin kuin normaalit ihmiset.
Tarvitsen vain sen muutaman minuutin omaa aikaa. Yksinäisyyttä, rauhaa. Sitten taas kestän vääränlaisia ihmisiä. Ei tätä vessaanpakoa tietysti tapahdu jos olen ystävän seurassa. Se on vain ne muut ihmiset, velvollisuusihmiset tai muuten vaan sielulleni vieraat!
Joskus on niin epämiellyttävä olo, että tekisi mieleni vetää itseni vessasta alas! Pääsisipä ainakin vapauteen. Vaikka enhän minä tietysti mahtuisi viemäristä kulkemaan. Ja onhan se muutenkin aika keljua + likaista.
No sellaista, kaikilla meillä on varmaan oma keinomme kestää tylsä seura tai tylsät hetket, tai pelottava seura ja pelottavat hetket.
4 kokonaista vuorokautta..
.. herkutteluihin. :) Tai oikeastaan siis sellaiseen juhlantuntuun.. Juhlaahan minä kai siitäkin haen, että olisi erilaista kuin arkena. Mietin pitäisikö tiramisun lisäksi tehdä vaikka pikkuleipiä. Mulla on yksi ohje, jota haluaisin kokeilla. Oikea isoäidin aikainen herrasväenleipien ohje. :) Ne nimittäin on hyviä pikkuleipiä, suosikkejani oikein, kun on vadelmahillo välissä. Saattaisin hyvinkin kokeilla. Taas siinäkin yksi semmoinen herkku, jonka päälle mies ei ymmärrä. ;) Eli jos siis hän on sillä kurssilla, niin.. silloin on kokeilun hetki!
Luin Suklaayhdistyksen sivuilta, että Fazer aikoo kai alkaa taas pitkästä aikaa tuottaa geishakonvehteja pussissa! Hyvä juttu, tätä on toivottu. Kai niitä jo ON markkinoilla, ihan kuten on sitä Dumle-nappirullaakin. Pitää vaan osata etsiä oikeista kaupoista. Olen huomannut, että täällä meillä K-kauppassa on paljon aikaisemmin uutuuksia kuin S-Marketissa. Tarjoustalossa jo näin sitä Dumle-nappirullaa - taa-taakin osaa yllättää ja sieltä kanssa voi tehdä mainioita namilöytöjä.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Sambaa!
Hamstrasin taas tänään herkkuja! :( Onneksi vain vähän, eli tuolta HongKong-tavaratalosta ostin Samba-merkkisiä neekerinpusuja. 6 kappaletta on paketissa ja euron maksoi, eli ei nyt kauhean kallis ostos. Ne sambat on joskus ihan hyviä. Ostin vaniljanmakuisia.
Näin Tarjoustalossa uutuuden, Dumle-suklaanappirullan! Melkein ostin, mutta onneksi sitten en. Euron oli senkin hinta. Tarjoustalossa [taa-taa hirviökielellä!] oli muuten myös niitä MariMinttejä, vai mitä ne nyt on, eli sinivalkoraidallisia marianneja! Se on joku limited- satsi, eli sitä ei jatkuvasti ala pussissa saada mariannen tapaan. Joskus olen nähnyt niitä irtokarkkeina, mutta tuollaisissa karkkipusseissa en ole aikoihin nähnyt. Oliko ne nyt mariminttejä vai marimikkoja.. Joskus oli nimittäin myös vihreä-valkoraidallisia marianneja. Niiden nimiä en enää muista. Noissa taa-taan marianneissa nyt kuitenkin on toffeetäyte suklaatin sijasta. Eli nyt kaikki tuon tuoteperheen fanit, suunnatkaapa matka taa-taahan!
Tänään muuten pistin päättäväisesti jäätelöauton esitteen paperinkeräykseen! Mun ei enää ole mitään syytä mennä sinne notkumaan..! Harmitti viimeksi, kun ostin TÖRKEÄN kalliita herkkuja! Jotenkin hullua käyttää 8 euroa jäätelöön. Vaikka se oliskin italialaista ja vaikka se veisikin kielen mennessään, kun oli niiiiin hyvää.. silti.. Never again! Pitää vaan sitten sulkea korvat siltä jäätelöauton kilkatusmusiikilta!
Taa-taasta ostimme miehelle semmoisia tatti-irtokarkkeja. Vaaleanpuna-valkoisia, vaaleanvihreä-valkoisia, vaaleanruskea-valkoisia ja suklaakuorrutettuja tatteja. Ne ovat miehestä ylintä herkkua, itse en tajua mitä hän niissä näkee [tai maistaa], mutta maut on niin yksilöllisiä! Miehelle lisäksi ei kelpaa esim. Prisman tatit! Ne ovat hänestä vääriä, oikeanmakuiset löytyy taa-taasta. :)
Nyt on taas jotenkin olo, kuin tekisi mieli herkkuilla.. pian.. ja paljon! Olen melkein varma, että leivon sen tiramisukakun, kun seuraavan herkkuiluni pidän. Sitä en nimittäin silloin oikein viitsi tehdä, kun mies on kotona. Hän ei pidä.. ja oikeasti, JOS kerran olen yksin, niin eikös silloin voi lohduttaa itseään tuollaisella kakulla? :)
Taidan elää suuni kautta, kuin pieni lapsi! Onko se sen merkki, että olen ORAALISESSA vaiheessa vieläkin, jotenkin taantunut? :( Kaikenhan aina pitäisi olla 'merkki' jostain, ja useimmiten vielä jostain sairaudesta tai viasta. Niin, mässäily on rumaa, tyhmää ja sairasta, mutta ihmiset voi silti pistää tupakaksi vaikka kadulla, ja SE ei ole rumaa, tyhmää tai sairasta! Ehkä mulle MÄSSY on tarvetta ja halua kokea yhteyttä maailmaan. Syödessäni maailman muutan sen osaksi itseäni? Voisiko näin ajatella?
Mietin joskus tuleeko minusta vanhempana kenties juoppo. Koska syön [MÄSSYissä] kuten juoppo juo. Mutta en usko minusta tulevan juoppoa. Olen liian mukavuudenhaluinen poteakseni krapulaa. Inhoan krappiksia yli kaiken ja välttelen niitä juomalla aika niukasti. Enkä tajua sellaista, että jotkut voivat oksentamisen jälkeen juoda lisää! Ei minusta siihen olisi. Oikeastaan elämännäkemykseni taitaa olla aika armoton: uskon pohjimmiltani, että minusta tulee PAKOSTI sellainen kuin Muorista. Pelkään ja teen kaikkeni sitä välttääkseni, miksi sitten uskon että niin käy? Kai meillä, meidän perheessä, aina nähtiin lapset vanhempien tai isovanhempien kopioina. Vaikka mies sanoo, etten ole YHTÄÄN sellainen kuin Muori, että pikemminkin muistutan Isukkia, jos jompaa kumpaa vanhempaa nyt pitäisi muistuttaa.
Jobsafarissa
Kävin pitkästä aikaa jobsafarin sivulla katsomassa työpaikkoja. Ei siellä ollut oikein mitään edes etäisesti sopivaa. Jotenkin masensi sekin, kun Time for everything-blogin pitäjä on sanonut itsellään olevan vaikea löytää työtä, vaikka hänellä on ammatillinen koulutus JA työkokemus-asiat kunnossa. Jos ei työkokemusta omaava saa työtä, niin sitten en kyllä minäkään saa. Olen kuitenkin nyt paljon vähemmän miettinyt työelämää ja sinne pääsemistä. Suklis alkaa olla niin iäkäskin, että se voi muodostaa esteen! Koko ajan, joka vuosi, markkinoille tulee kaikkia 18-vuotiaita, joten miksipä ei työnantajat tarttuisi sellaisiin kokemattomiin, jos kerran kokemattoman tarvitsisivat?
5 kokonaista vuorokautta - -
- - ja annan palaa. ;) Herkkuja notkukoon pöytä.
Näin Tarjoustalossa uutuuden, Dumle-suklaanappirullan! Melkein ostin, mutta onneksi sitten en. Euron oli senkin hinta. Tarjoustalossa [taa-taa hirviökielellä!] oli muuten myös niitä MariMinttejä, vai mitä ne nyt on, eli sinivalkoraidallisia marianneja! Se on joku limited- satsi, eli sitä ei jatkuvasti ala pussissa saada mariannen tapaan. Joskus olen nähnyt niitä irtokarkkeina, mutta tuollaisissa karkkipusseissa en ole aikoihin nähnyt. Oliko ne nyt mariminttejä vai marimikkoja.. Joskus oli nimittäin myös vihreä-valkoraidallisia marianneja. Niiden nimiä en enää muista. Noissa taa-taan marianneissa nyt kuitenkin on toffeetäyte suklaatin sijasta. Eli nyt kaikki tuon tuoteperheen fanit, suunnatkaapa matka taa-taahan!
Tänään muuten pistin päättäväisesti jäätelöauton esitteen paperinkeräykseen! Mun ei enää ole mitään syytä mennä sinne notkumaan..! Harmitti viimeksi, kun ostin TÖRKEÄN kalliita herkkuja! Jotenkin hullua käyttää 8 euroa jäätelöön. Vaikka se oliskin italialaista ja vaikka se veisikin kielen mennessään, kun oli niiiiin hyvää.. silti.. Never again! Pitää vaan sitten sulkea korvat siltä jäätelöauton kilkatusmusiikilta!
Taa-taasta ostimme miehelle semmoisia tatti-irtokarkkeja. Vaaleanpuna-valkoisia, vaaleanvihreä-valkoisia, vaaleanruskea-valkoisia ja suklaakuorrutettuja tatteja. Ne ovat miehestä ylintä herkkua, itse en tajua mitä hän niissä näkee [tai maistaa], mutta maut on niin yksilöllisiä! Miehelle lisäksi ei kelpaa esim. Prisman tatit! Ne ovat hänestä vääriä, oikeanmakuiset löytyy taa-taasta. :)
Nyt on taas jotenkin olo, kuin tekisi mieli herkkuilla.. pian.. ja paljon! Olen melkein varma, että leivon sen tiramisukakun, kun seuraavan herkkuiluni pidän. Sitä en nimittäin silloin oikein viitsi tehdä, kun mies on kotona. Hän ei pidä.. ja oikeasti, JOS kerran olen yksin, niin eikös silloin voi lohduttaa itseään tuollaisella kakulla? :)
Taidan elää suuni kautta, kuin pieni lapsi! Onko se sen merkki, että olen ORAALISESSA vaiheessa vieläkin, jotenkin taantunut? :( Kaikenhan aina pitäisi olla 'merkki' jostain, ja useimmiten vielä jostain sairaudesta tai viasta. Niin, mässäily on rumaa, tyhmää ja sairasta, mutta ihmiset voi silti pistää tupakaksi vaikka kadulla, ja SE ei ole rumaa, tyhmää tai sairasta! Ehkä mulle MÄSSY on tarvetta ja halua kokea yhteyttä maailmaan. Syödessäni maailman muutan sen osaksi itseäni? Voisiko näin ajatella?
Mietin joskus tuleeko minusta vanhempana kenties juoppo. Koska syön [MÄSSYissä] kuten juoppo juo. Mutta en usko minusta tulevan juoppoa. Olen liian mukavuudenhaluinen poteakseni krapulaa. Inhoan krappiksia yli kaiken ja välttelen niitä juomalla aika niukasti. Enkä tajua sellaista, että jotkut voivat oksentamisen jälkeen juoda lisää! Ei minusta siihen olisi. Oikeastaan elämännäkemykseni taitaa olla aika armoton: uskon pohjimmiltani, että minusta tulee PAKOSTI sellainen kuin Muorista. Pelkään ja teen kaikkeni sitä välttääkseni, miksi sitten uskon että niin käy? Kai meillä, meidän perheessä, aina nähtiin lapset vanhempien tai isovanhempien kopioina. Vaikka mies sanoo, etten ole YHTÄÄN sellainen kuin Muori, että pikemminkin muistutan Isukkia, jos jompaa kumpaa vanhempaa nyt pitäisi muistuttaa.
Jobsafarissa
Kävin pitkästä aikaa jobsafarin sivulla katsomassa työpaikkoja. Ei siellä ollut oikein mitään edes etäisesti sopivaa. Jotenkin masensi sekin, kun Time for everything-blogin pitäjä on sanonut itsellään olevan vaikea löytää työtä, vaikka hänellä on ammatillinen koulutus JA työkokemus-asiat kunnossa. Jos ei työkokemusta omaava saa työtä, niin sitten en kyllä minäkään saa. Olen kuitenkin nyt paljon vähemmän miettinyt työelämää ja sinne pääsemistä. Suklis alkaa olla niin iäkäskin, että se voi muodostaa esteen! Koko ajan, joka vuosi, markkinoille tulee kaikkia 18-vuotiaita, joten miksipä ei työnantajat tarttuisi sellaisiin kokemattomiin, jos kerran kokemattoman tarvitsisivat?
5 kokonaista vuorokautta - -
- - ja annan palaa. ;) Herkkuja notkukoon pöytä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Vaippa housuun ja menoksi!
Madonnan konsertissa joku älypää on käyttänyt VAIPPAA! Aikuinen siis! Ettei "missaisi mitään", eikä tarvitsisi vessajonotella. Voi pyhä jysäys. Nauroin tuota uutista lukiessa! Tavallaan kyllä harmittaa kun en itse päässyt konserttiin [ilman vaippaa kuitenkin!], koska tietysti se oli Helsingissä ja minä täällä. Pidin Madonnasta paljon joskus nuorempana.. Nyt näistä uusimmista en ole niin perillä. Vuoden 2000 tienoilla oli se Ray Of Light-albumi, joka oli aika henkistä.. sellaista millennium-tyyppistä juttua. Se Frozen-kappale vieläkin tuo niin hyvin mieleen sen ajan, vuosituhanteen vaihteen. Olin silloin niin levoton, että ihan pahaa teki.
Vuorokausirytmini on taas ihan sekaisin. Valvon johonkin aamuviiteen, kuuteen, sitten vasta menen nukkumaan. Kyllä aika kuluu kun ratkoo ristikoita ja lukee vanhoja tyttökirjoja. Joskus kuhkin tuossa pihalla silloin aikaisin aamusta. Loppukesän aamut ovat niin kauniita, eikä kukaan mua siellä tietenkään näe. Yhtenä aamuna söin pensaasta vielä raakoja mustaviinimarjoja ja sain masuni sekaisin, voi Suklis-parkaa! Söin niitä, koska olin ehtinyt kerätä niitä, ja sitten vaikka maistaessani tajusin ne vielä raaoiksi, niin en tahtonut hukkaankaan heittää. Säästeliäisyys tuotti ripulin!
Möksämäkätystä
Olemme menossa möksälle tässä vähän ajan päästä. Soitin Muorille ja kerroin. Harmittaa kun hänen pitää aina määräillä mitä möksällä pitää tehdä ja miten siellä pitää elää. Mä en pidä grillaamisesta [ei paljon huvita olla pitkää aikaa ulkona siellä itikoitten syötävänä ja muutenkin grilliruoka joskus närästää] vaan käytän usein sellaista retkikeitintä. Siitäkin Muorin piti valittaa, että miksi et grillaa, miksi et. Hohhoijaa.
Tavallaan vähän hullua, kun Muori ei 1. omista möksästä mitään 2. ei koskaan viihtynyt siellä 3. ei ole siellä käynyt viimeksi kuin vuosia sitten, niin kuitenkin täytyy sekaantua kaikkeen siellä. Se määräilynhalu on jotain sairasta.
Muori haluaa että tekisin testamentin. Hän pelkää että heitän veivini ja mies kanssa, ja että miehen veli alkaa käydä möksällä ja haitata Siukkua + Siukun perhettä. Jos en olisi niin ärtynyt, niin NAURAISIN päälle. Varmaan joo miehen veli sinne vääntäytyisi itikoitten syötäväksi keskelle korpea! Varmaan miehen vanhemmat ja veli oikein kieli pitkällä odottaa, että kuolisimme vaikka jossain auto-onnettomuudessa, kun möksälle pääseminen on sellainen JACKPOT-PERINTÖ, ettei sitä voi vastustaa! :)
Yksinäisyys-MÄSSY
Seuraavan MÄSSYn olen yksin täällä kotona! Miehellä on nimittäin kurssitusta sen viikonlopun. On se tietty ikävää, mutta sitten kun olen yksin niin voin leipoa IHAN mitä vain, siis sellaista mistä itse tykkään ja mies ei. Tiramisukakku siintää unelmissain.. tai sitten joku kinuskijuttu. Ne on sellaisia, että ne ei miehelle mene yhtään, mutta itse taas tykkään niistä kovin. Mutta itse teen tiramisun käyttäen sokerikakkupohjaa, en niistä aidon reseptin vaatimista kekseistä niin perusta!
Seuraavaan MÄSSYyn on 7 kokonaista vuorokautta.
Vuorokausirytmini on taas ihan sekaisin. Valvon johonkin aamuviiteen, kuuteen, sitten vasta menen nukkumaan. Kyllä aika kuluu kun ratkoo ristikoita ja lukee vanhoja tyttökirjoja. Joskus kuhkin tuossa pihalla silloin aikaisin aamusta. Loppukesän aamut ovat niin kauniita, eikä kukaan mua siellä tietenkään näe. Yhtenä aamuna söin pensaasta vielä raakoja mustaviinimarjoja ja sain masuni sekaisin, voi Suklis-parkaa! Söin niitä, koska olin ehtinyt kerätä niitä, ja sitten vaikka maistaessani tajusin ne vielä raaoiksi, niin en tahtonut hukkaankaan heittää. Säästeliäisyys tuotti ripulin!
Möksämäkätystä
Olemme menossa möksälle tässä vähän ajan päästä. Soitin Muorille ja kerroin. Harmittaa kun hänen pitää aina määräillä mitä möksällä pitää tehdä ja miten siellä pitää elää. Mä en pidä grillaamisesta [ei paljon huvita olla pitkää aikaa ulkona siellä itikoitten syötävänä ja muutenkin grilliruoka joskus närästää] vaan käytän usein sellaista retkikeitintä. Siitäkin Muorin piti valittaa, että miksi et grillaa, miksi et. Hohhoijaa.
Tavallaan vähän hullua, kun Muori ei 1. omista möksästä mitään 2. ei koskaan viihtynyt siellä 3. ei ole siellä käynyt viimeksi kuin vuosia sitten, niin kuitenkin täytyy sekaantua kaikkeen siellä. Se määräilynhalu on jotain sairasta.
Muori haluaa että tekisin testamentin. Hän pelkää että heitän veivini ja mies kanssa, ja että miehen veli alkaa käydä möksällä ja haitata Siukkua + Siukun perhettä. Jos en olisi niin ärtynyt, niin NAURAISIN päälle. Varmaan joo miehen veli sinne vääntäytyisi itikoitten syötäväksi keskelle korpea! Varmaan miehen vanhemmat ja veli oikein kieli pitkällä odottaa, että kuolisimme vaikka jossain auto-onnettomuudessa, kun möksälle pääseminen on sellainen JACKPOT-PERINTÖ, ettei sitä voi vastustaa! :)
Yksinäisyys-MÄSSY
Seuraavan MÄSSYn olen yksin täällä kotona! Miehellä on nimittäin kurssitusta sen viikonlopun. On se tietty ikävää, mutta sitten kun olen yksin niin voin leipoa IHAN mitä vain, siis sellaista mistä itse tykkään ja mies ei. Tiramisukakku siintää unelmissain.. tai sitten joku kinuskijuttu. Ne on sellaisia, että ne ei miehelle mene yhtään, mutta itse taas tykkään niistä kovin. Mutta itse teen tiramisun käyttäen sokerikakkupohjaa, en niistä aidon reseptin vaatimista kekseistä niin perusta!
Seuraavaan MÄSSYyn on 7 kokonaista vuorokautta.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Hirveä huomio
Tajusin juuri, että jos tapaisin miehen nyt, niin en varmaan alkaisi mihinkään suhteeseen hänen kanssaan! :( Luultavasti jo ensimmäisillä treffeillä havainnoisin häntä ja huomaisin tiettyjä juttuja kuten esim. mökkihulluus ja luontohulluus.. Ja nuo hulluudet olisivat karsivia tekijöitä mulla suhteen aloittamisessa. :( Kamalaa sanoakin tämä! Ja vaikka mies on hyvännäköinen, niin en usko SENKÄÄN auttavan.. kiittäisin treffeistä ja sanoisin luultavasti vain, että olemme liian erilaisia ihmisiä tai jotain! :(
Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.
Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)
Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.
Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.
Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)
Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.
tiistai 4. elokuuta 2009
Täyttyvät kiintiöt
Mässäykset on taas mässätty. Huomasin sen, ettei mun oikeastaan enää kannata ostaa sipsejä - en syö niitä juuri lainkaan. Joku kiintiö on tullut täyteen.. Ja sitten toinen juttu: miljonäärijätski [eli Pirkan keksi-kinuskikeikaus] saa myös tulevaisuudessa jäädä pois. Taas sama juttu kuin sipsuleissa: joku kiintiö on vain tullut täyteen.
Söin Lindtit.. :) Ja sitten loput Wienernougat-rasiasta. Mutta oikeastaan en sen lisäksi syönytkään sitten suklaata juuri lainkaan. Outo juttu! Voi se tietty johtua kesästäkin.. tai sitten vaan siitä, että suklaati ON niin raskasta kuitenkin. :(
Leivoin semmoisen mustikkakääretortun perjantaina. Innostuin täytteen kanssa vähän liikaa [inhoan kuivia kääriksiä, hyh!], joten laitoin aika reippaasti mustikkaa soseutettuna sinne väliin.. itse poimittua tuoretta mustikkia siis!.. ja viimeistelin homman vaahdoksi vatkatulla Flora Vanillalla. Heheh. melkoinen torttu tuli. ;) Kääris on helppoa leivottavaa ja tulee tosi nopeasti. Jotkut saavat siitä myös näyttävän näköistä, mutta mun käärikset on aika usein sellaisia vähän lysähtäneitä, eikä semmoisia ryhdikkään pyöreitä rullia. Johtuu kai juuri siitä kun mätän niihin täytettä. ;) Paras vaalea kääristorttuohje on kyllä ehdottomasti sellainen, jossa puolet jauhoista on vehnäjauhoa ja puolet perunajauhoa! Sellaisen voi täyttää myös jäähtyneenä, eikä se halkeile. Kerran kokeilin sellaista ohjetta, jossa oli vain vehnäjauhoa ja senhän tietää, että halkeilihan tuo! :( Onneksi semmoisen katastrofin jäljet voi helposti peittää päälystämällä tortun täytekakun tapaan kermavaahdolla ja strösseleillä!
Söin Prinsessakakkua yli puolet.. kun mies ei siitä niin välitä! :) Eikä tullut oksetusolo kertaakaan koko herkkuilun aikana. Olen kai kohtuuden ystävä, hehe.
Oltiin Mäkkärilläkin! Siellä oli tiskillä käsidesihuuhdetta, johtuu kai tästä possuflunssasta.
Suuttumus
Yksi juttu mikä mua ärsyttää tosi paljon on se, kun ihmiset alkaa ihmetellä että miksei Äetmuori käy meillä. Hänhän ei ole käynyt täällä KERTAAKAAN ja monia vuosia jo olemme tässä asuneet. Mua sapettaa se, kuin jotkut ihmiset tuntuvat tekevän ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä. "Ne ei ole puheväleissä varmaan" ja "Se [mä siis] ei halua vanhaa äitiään vierailemaan" jne. jne. Mitäpä se vaikuttaa, vaikka joka kesä olemme ehdottaneet Muorille, että tulisi käymään. Veisimme autolla oikein, kun hänelle ei bussi tai juna ole vaihtoehto. Mutta ei. Eihän Muori silloinkaan tullut, kun Isukki oli vielä elossa, kävi meillä ja olisi mielellään kuskannut Muorinkin. Kun ei niin ei.
Ihmiset ei tajua sitä, että ei Muori käy Siukun luonakaan, vaikka siellä on lapsenlapset. Olen sanonut täällä blogissa, että epäilen Muorin juovan joskus aika reippaasti. Jos olen oikeassa, niin se [juominen] on yksi sellainen hobby, joka vie ihmisen mennessään. Silloin vain se on tärkeää, ei ihmiset, ei edes lapsenlapset. Eikä Muori edes VÄLITÄ lapsenlapsistaan, vaikka kysyttäessä tietysti aina lässyttää heistä jotain. Ei hän halua olla heidän KANSSAAN, oppia tuntemaan heitä ja antaa heidän tuntea hänet.
Taas oli vähän aikaa sitten sellainen juttu, että yksi ihminen alkoi mulle suoraan taivastella sitä, kun ei Muori meillä käy. Olisi tehnyt mieli tiuskaista, että no voi hyvä ihminen, jos se SUA noin paljon stressaa, niin käy kaikin mokomin kidnappaamassa Muori ja PAKOTA se tänne meille! Ihme jutuista ihmiset ottavat stressiä itselleen. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, tapaako joku naapuri tai sukulainen omaa perhettään miten usein/harvoin! Eipä ole mun päänsärkyni.
En voi aikuista ihmistä tänne pakottaa, enkä toisaalta myöskään ala kerjätä tai madella. Kutsunut olen, jos se ei kelpaa niin sitten ei voi mitään. Ehkä - EHKÄ - Muori suostuisi armollisesti tulemaan, jos tekisin jotain tosi extremeä, esim. ITKISIN.. ja sanoisin, että voi tule. Mutta en viitsi alentua sellaiseen show'hun, joka on mun silmissä todella typerää dramatisoimista.
Jaa-a. Pitää varmaan oikein alkaa pitää kirjaa siitä, kuinka usein esim. miehen vanhemmat täällä käyvät. Että voi sitten uteliaille sanoa, että 'vain' 3 kertaa ovat kesällä käyneet! On meillä varmaan huonot välit, juu.
Söin Lindtit.. :) Ja sitten loput Wienernougat-rasiasta. Mutta oikeastaan en sen lisäksi syönytkään sitten suklaata juuri lainkaan. Outo juttu! Voi se tietty johtua kesästäkin.. tai sitten vaan siitä, että suklaati ON niin raskasta kuitenkin. :(
Leivoin semmoisen mustikkakääretortun perjantaina. Innostuin täytteen kanssa vähän liikaa [inhoan kuivia kääriksiä, hyh!], joten laitoin aika reippaasti mustikkaa soseutettuna sinne väliin.. itse poimittua tuoretta mustikkia siis!.. ja viimeistelin homman vaahdoksi vatkatulla Flora Vanillalla. Heheh. melkoinen torttu tuli. ;) Kääris on helppoa leivottavaa ja tulee tosi nopeasti. Jotkut saavat siitä myös näyttävän näköistä, mutta mun käärikset on aika usein sellaisia vähän lysähtäneitä, eikä semmoisia ryhdikkään pyöreitä rullia. Johtuu kai juuri siitä kun mätän niihin täytettä. ;) Paras vaalea kääristorttuohje on kyllä ehdottomasti sellainen, jossa puolet jauhoista on vehnäjauhoa ja puolet perunajauhoa! Sellaisen voi täyttää myös jäähtyneenä, eikä se halkeile. Kerran kokeilin sellaista ohjetta, jossa oli vain vehnäjauhoa ja senhän tietää, että halkeilihan tuo! :( Onneksi semmoisen katastrofin jäljet voi helposti peittää päälystämällä tortun täytekakun tapaan kermavaahdolla ja strösseleillä!
Söin Prinsessakakkua yli puolet.. kun mies ei siitä niin välitä! :) Eikä tullut oksetusolo kertaakaan koko herkkuilun aikana. Olen kai kohtuuden ystävä, hehe.
Oltiin Mäkkärilläkin! Siellä oli tiskillä käsidesihuuhdetta, johtuu kai tästä possuflunssasta.
Suuttumus
Yksi juttu mikä mua ärsyttää tosi paljon on se, kun ihmiset alkaa ihmetellä että miksei Äetmuori käy meillä. Hänhän ei ole käynyt täällä KERTAAKAAN ja monia vuosia jo olemme tässä asuneet. Mua sapettaa se, kuin jotkut ihmiset tuntuvat tekevän ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä. "Ne ei ole puheväleissä varmaan" ja "Se [mä siis] ei halua vanhaa äitiään vierailemaan" jne. jne. Mitäpä se vaikuttaa, vaikka joka kesä olemme ehdottaneet Muorille, että tulisi käymään. Veisimme autolla oikein, kun hänelle ei bussi tai juna ole vaihtoehto. Mutta ei. Eihän Muori silloinkaan tullut, kun Isukki oli vielä elossa, kävi meillä ja olisi mielellään kuskannut Muorinkin. Kun ei niin ei.
Ihmiset ei tajua sitä, että ei Muori käy Siukun luonakaan, vaikka siellä on lapsenlapset. Olen sanonut täällä blogissa, että epäilen Muorin juovan joskus aika reippaasti. Jos olen oikeassa, niin se [juominen] on yksi sellainen hobby, joka vie ihmisen mennessään. Silloin vain se on tärkeää, ei ihmiset, ei edes lapsenlapset. Eikä Muori edes VÄLITÄ lapsenlapsistaan, vaikka kysyttäessä tietysti aina lässyttää heistä jotain. Ei hän halua olla heidän KANSSAAN, oppia tuntemaan heitä ja antaa heidän tuntea hänet.
Taas oli vähän aikaa sitten sellainen juttu, että yksi ihminen alkoi mulle suoraan taivastella sitä, kun ei Muori meillä käy. Olisi tehnyt mieli tiuskaista, että no voi hyvä ihminen, jos se SUA noin paljon stressaa, niin käy kaikin mokomin kidnappaamassa Muori ja PAKOTA se tänne meille! Ihme jutuista ihmiset ottavat stressiä itselleen. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, tapaako joku naapuri tai sukulainen omaa perhettään miten usein/harvoin! Eipä ole mun päänsärkyni.
En voi aikuista ihmistä tänne pakottaa, enkä toisaalta myöskään ala kerjätä tai madella. Kutsunut olen, jos se ei kelpaa niin sitten ei voi mitään. Ehkä - EHKÄ - Muori suostuisi armollisesti tulemaan, jos tekisin jotain tosi extremeä, esim. ITKISIN.. ja sanoisin, että voi tule. Mutta en viitsi alentua sellaiseen show'hun, joka on mun silmissä todella typerää dramatisoimista.
Jaa-a. Pitää varmaan oikein alkaa pitää kirjaa siitä, kuinka usein esim. miehen vanhemmat täällä käyvät. Että voi sitten uteliaille sanoa, että 'vain' 3 kertaa ovat kesällä käyneet! On meillä varmaan huonot välit, juu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)