Lakko muuten näkyy kyllä lihatiskeillä! Olin tänään kaupungilla ja sitten meninkin Prismaan. Enkä löytänyt naudan jauhelihaa, en sitten ollenkaan! Lopuksi oikein kysäisin myyjältä, että onko sitä.. ei ole, tämän lakon takia kuulemma ei ole nyt tullut! :( Mun piti sitten ajaa vielä toiseen ruokakauppeliin, koska olin päättänyt tänään tehdä LIHAMUREKETTA ja teinkin.. Sitten hamstrasin, tällä kertaa en namppia vaan jauhelihaa, eli ostinkin 2 pakettia nyt kun sitä sitten löysin! Koska ainakin meillä j-liha on aika peruskauraa, ilman sitä olisi vähän vaikeaa tuo ruokapolitiikka!
Olin tänään liikenteessä ÄRRIMURRI, se hävettää mua hiukan, mutta ei voi mitään! Ärsytti kun edelläni oli auto, joka ei siis liikennevaloissa liikahtanut mihinkään, vaikka vihreä valo paloi. Siinä se vaan jökötti mun edessäni. Olin ihan siinä ja siinä, että painanko tööttää, mutta en sitten painanut. Mutta se auto odotti seuraavaa vihreää, sitten vasta lähti. Mikähän siinä on, en tajua sellaista, ettei liikennevaloissa pidetä silmiä niissä VALOISSA, vaan tehdään jotain muuta! Itsekin saatan kyllä räplätä autoradiota ym., mutta valoissa olen aina tarkkana kuin porkkana, että lähden ajoissa. On kurjaa olla joku jonon tukko! Joitakin ihmisiä se tosin ei sitten haittaa!
Mistä seuraakin SUKLIKSEN LAKI: mitä ökympi auto, niin sen keljumpi kuski! Saa sanoa että olen väärässä ja ennakkoluuloinen, mutta o i k e a s t i olen ollut huomaavinani, että esim. citymaastureiden [sellaisia ällöttäviä, superkuluttavia jättiautoja] kuskit ovat pääsääntöisesti todella röyhkeitä. Tänään tunsin parkkiluolassa melkoisen vahingonilon purskahduksen, kun sellainen jättiautolla ajeleva oli ihan nesteessä sen kaaransa kanssa. ;) Kun sitä ei noin vain kätevästi pyöritelläkään, vaan liikkeelle lähtö, ruutuun menot ja poistumiset on kuin katselisi jotain saakelin Ruotsinlaivaa lähtemässä liikkeelle..
Oikeasti, en vaan tajua mihin CITYmaastureita tarvitaan??? Ymmärrän maasturin idean, jos asuu maaseudulla ja ajo-olosuhteet on vaikeat. Mutta mikä ihme kaupunkioloissa nyt on niin vaikeaa, ettei riitä normaali auto? Mun mielestä jo miehen farmariauto ['farkku!'] on aika kauhea käsiteltävä. Sitä on vaikea parkata! Siinä on yksi mun ja miehen erimielisyyksistä, eli meidän näkemykset autojen koosta on ihan erilaiset. Miehen mielestä pikkuauto on turvaton ja epäkäytännöllinen [koska sinne ei voi pakata koko maailmaa!], mutta mun mielestä taas pikkuautolla on paljon varmempi olo, kun on esim. kaupungilla ja parkkeerailee. Yhteen aikaan mies haaveili PAKETTIAUTOSTA.. :( Hih, onneksi hän sitten unohti sen haaveensa. Pakettiautoa nimittäin en ainakaan minä voisi ajaa, en suostuisi siihen. Ajokortti mulla kai riittäisi siihen, se normaali AB-kortti, mutta sellaista kolossia en lähtisi periaatteesta ajamaan!
Taitaapi olla mulla PMS..? ;) Kun näin kiukuttelen.
Cittarissa
Olin Cittarissa.. Ja enpäs muuten Citymarketissa sortunut hamstrailuun, paitsi siinä suhteessa että ostin sellaisia kreikkalaisia Caprice-kierrevohvelikeksejä. Ne ovat metsämansikan makuisia, ihania kapeita herkkuja! Olen joissain leivontablogeissa törmännyt näiden Caprice-vohvelien arvosteluun, siis silloin kun ne ovat suklaan tai pähkinän makuisia. Kuitenkin sanonpa vaan, että näitä metsämansikkaisia kannattaa oikeasti maistaa! Olihan ne tietty kalliita, yli 3 e.. :( Ostin kumminkin, koska käyn Cittarissa tosi harvoin ja muualta juuri noita keksuja ei saa! Paikallisessa K:ssa on vain niitä moitittuja pähkinäsuklaan makuisia!
Kreikka muuten pistää mun mielen vähän synkäksi. :( Ihmettelen meikäläisiä poliitikkoja, kun pari miljoonaa euroa reumasairaalaan on ihan mahdoton juttu, mutta sitten kreikkalaisille pistetään menemään 1,5 MILJARDIA!
1 kokonainen vuorokausi -
- ja syön kuin E L Ä I N ...!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
torstai 6. toukokuuta 2010
torstai 29. tammikuuta 2009
Kääretorttua, kääretorttua..
Katson kristallipallooni ja seuraavan herkkuilun leivonnainen voi hyvin olla kääretorttu. Tein kääristä yhteen aikaan useinkin, nyt en ole vähään aikaan tehnyt. Teen useimmiten unelmatorttupohjan ja täytän sen appelsiinimarmeladin, vaniljavanukkaan ja kermavaahdon sekoituksella. Meillä kumpikin pitää siitä leivonnaisesta paljon, sekä mies että minä. Helpommalla tosin pääsisi jos vain miksaisi vaikka sen marmeladin appetuorejuustoon. Saattaa olla että teen niin seuraavassa MÄSSY- oho, siis herkkuilussa, koska minulla on silloin tavallista lyhyempi herkkuilu. :( Ei ole täyttä kahta vuorokautta.
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
Kääriksen pluspuoliin kuuluu sen helppous mitä valmistamiseen tulee - se valmistuu lisäksi nopeasti, ei tarvitse odotella minkään hyytymistä kuten on laita hyydykekakkujen kanssa. Kääriksessa on vielä sekin hyvä puoli, että sen syömme tosi nopsasti loppuun. :) Mokkapalat ovat siinä mielessä huono, että niitä aina jää. Nytkin heitin eilen kaksi viimeistä palaa pois. Mies ei halunnut niitä, hän on nyt ihan paniikissa keventämässä ruokavaliota, kun meni se paino yli sadan. Se sata on miehen haamuraja, siihen tilttaa. Vaikka kuten olen sanonut, minulle asia ei merkitse mitään. Saa iso mies painaakin sata.
Suklaahirviö skippaa aamupalat!
Kolmas päivä ilman aamupalaa eli AAMARIA. Minun pitää olla neljä (4) päivää tässä viikossa ilman aamaria, se on Sääntö. Nyt olen ollut kolme, neljäs on sitten lauantai kun mulla on liikuntaharrastus sille päivälle. Jotenkin se on melkein helpompi jaksaa ilman aamaria. Eikös olekin outoa?
Nyt juuri otin 100 grammaa lohta sulamaan tuolta pakastimesta, siitä tulee mun ruoan proteiiniosuus.
Kumma miten alkava t-elämävalmennus tuntuu lisäävän tarvetta kontrolloida syömistä. Mä raukka pelkään mennä sinne, kun ajattelen että jos he pitävät mua läskinä siellä. Vaikka sen paikan pomo on kyllä tosi pyöreä itse, mutta silti.. jotenkin en arvioi muita samalla mittarilla kuin itseäni.
Varasin huomiseksi kampaamoajankin, se on kello 13. Täytyy saada tukka leikattua ennen sitä valmennusta, koska en tosiaankaan halua enää sitten arki-iltana sitä hoitaa. Mulla hiusten leikkaus/trimmausväli on muuten melko tasan kolme kuukautta. Mullahan on sellainen aika klassinen pituus tässä tukassa, hiukset koskettavat hartioita, mutta eivät ole mitkään superpitkät. Siksi niille oikeastaan riittää hyvin se latvojen tasaus kerran kolmessa kuukaudessa.
Käyn samalla huomenna kirppareilla metsästämässä jotain vaatteita, että saan vaihtelua työpukeutumiseen. Vaikka joskus tuntuu että mulla on vaatteita kaapit täynnä.. mutta ne eivät ole "oikeanlaisia", oikeastaan ajattelin lahjoittaa UFFille/Pelastikselle monia niistä.
Ne ihmiset siellä t-elovalmennuspaikassa eivät vain vaikuta mitenkään kauhean vaatteista innostuneilta, siinä mielessä kai mun on turha leikkiä mitään paratiisilintua siellä, mutta mulle nyt vaan nätit vaatteet on tärkeitä. :( Masentuisin kai jos menisin joka aamu samassa villatakissa päivän työhön. Eli kai sitä oikeastaan tekee pukeutumisleikkiä ITSENSÄ vuoksi ensisijaisesti. Jos muut siitä nauttii niin se on tietty pelkkää booooooonusta. ;) [Hirviökieleen kuuluu muuten joidenkin sanojen venytys niin, että ne kuulostaa hassuilta! Se on hirviöhuumoria se!]
Työelämää New Yorkin malliin
Lueskelen Lauren Weisbergerin kahta kirjaa, jotka mulla on. Toisen ostin pokkarina ja toinen on kovakantinen. "Paholainen pukeutuu Pradaan" on mun mielestä parempi niistä. Tietysti se "VIP-ihmisiä" on myös hyvä, mutta Paholainen on mahtava. Olen nähnyt sen elokuvan, mutta minusta siinä se kirjan alkuperäinen idea Miranda Priestlystä totaalisena psykopaattinarttuna oli ihan vesitetty.
Kun noita kirjoja lukee niin tajuaa sen kuinka löysää Suomessa vielä töissä sittenkin on. Ja toivottavasti pysyykin sellaisena!! Tuossa Paholaisessa ihmiset tekivät 14 tuntista päivää, joskus ylikin. Ei siinä ollut mahdollisuutta mihinkään työntekijän oikeuksien esiin vetämiseen: joko teet tai saat kenkää. Plain and simple. Kun juuri sinun työtäsi himoavat tuhannet, niin on parasta tanssia pomon pillin mukaan.
Kyllä mulle vaan sopii se, että viimeistään klo 16-17 pistetään pillit pussiin. :) Minusta juuri se on eurooppalaisuudessa jotenkin niin paljon sivistyneempää + inhimillisempää, ettei me olla yhtä kuin työmme!! Että ihmisillä on vapaa-aika, lomia, ihmiset elävät perheellekin. Ja että voi käydä vaikka jossain työväenopiston kurssilla tai uimahallissa. Meillä mies esim. käy puutyössä, hän tykkää nikkaroida ja hän VOI käydä, koska hänen työnsä ei ole 14 h/vrk!
Luen noita kirjoja, että tajuaisin kuinka onnekas olen kun olen sentään menossa INHIMILLISEEN 'työhön'. Mulle on tullut tavaksi pistää työhön lainausmerkit, koska tuo ei ole 'oikea' työpaikka. :( Vaan 'vain' työelämävalmennus. :( Mutta onneksi sitä ei kukaan tiedä! Siis tarkoitan että kun olen tuolla liikenteessä, niin kaikki varmaan ajattelevat, että siinä on vain yksi työssä käyvä ihminen lisää. Eihän mun tarvitse mennä kaikille maailman ihmisille julistamaan, että olen 'vain' työelämävalmennettava. :)
Toivottavasti en kiinny siihen hommaan tai siihen paikkaan liikaa. Onko hullu pelko sellainen, että pelkää viihtyvänsä? :( Pelkään sitä, koska tiedän etten toisaalta saa olla tuolla kuin 3 kuukautta. Sitten jos kaikki meneekin hyvin, niin jotenkin pelkään jääväni surkeasti kaipaamaan sitä. :(
Viran puolesta huudan ja hoilaan -
että enää 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun..!
lauantai 10. tammikuuta 2009
Enää 23 tuntia..
.. herkutteluihin. Onhan se mukavaa, mutta kiihko on poissa. Taitaa olla nyt pää vielä niin täynnä kaikkia asioita. Kuten nyt sitä "teviä"! Ehkä vielä tässä rauhoitun jossain välissä. "Huolestuttavaa" sekin, että en enää töllää CSI-sarjaa yhtä usein kuin ennen. On jopa jäänyt pari jaksoa väliin! Hurjaa! :)
Soitin sinne tulevaan harjoittelupaikkaan tänään, sovimme allekirjoitushetken noille sopimuspapereille: ensi tiistaina. Vien ne sitten sinä samana päivänä t-voimatoimistoon. Itse olen oman osuuteni paperista jo täyttänyt, tein sen tänään. Nyt minua vain huolestuttaa se tiistai, kun MÄSS - äh, hienostunut herkkuhetkeni ;) on sunnuntai ja maanantai.. niin olenko tiistaiaamuna ihan turvonnut tursas, kun sinne valmennuspaikkaan tallaan? Mutta kai se ehtii yön aikana masu vähän rauhoittua. Varsinkin jos noudatan samaa linjaa kuin jouluna, eli olen kohtuuden ystävä.
SÄÄNNÖT
Yleensä herkkupäivinä lopetan herkuttelun viimeistään klo 20. Se on SÄÄNTÖ. Taas yksi näistä mun monista 'säännöistäni/säädöistäni', joita ei varmaan monikaan tajua. :( Miehen mielestä tuo SÄÄNTÖ on tyhmä. Miehen mielestä päivä jatkuu klo 24 asti. Sitten mulla on muitakin SÄÄNTÖJÄ ajan suhteen. Herkkupäivä ei tarkoita sitä, että voisin noin vain herkutella.. sittenkään.. vaan on sellaisia hetkiä, kun määrään itselleni esim. vähintään neljän tunnin pidättäytymisen kaikesta syömisestä. En oikeastaan tiedä miksi määrään tällaisia itselleni herkkupäivinäkin. Olen kai vähän hullu.
Ruokajorinaa
Mies uhkasi tänään, että vie mut herkkupäivänä kebabrullalle. Tai että haemme sellaiset kotiin. Miestä joskus nimittäin turhauttaa se, kun hänen mielestään liioittelen syömisiäni ja herkuttelujani. Hänen mielestään syön vähän. Mutta ei se ole totta, kyllä minä vedän järkyttävät määrät kaikkea, kun on herkkuhetki. Mies tyrkyttää kebabrullaa, koska tietää etten jaksa semmoista kokonaan. :( Joskus olemme ottaneet yhden sellaisen rullan, ja minä olen syönyt siitä n. 1/3.
Meillä maaseudun eläjillä on lähin kebabpaikka tuossa kunnan keskustassa. Sinne on 8 kilometriä. Sitä pitävät maahanmuuttajat. Ja paikka on tosi upea! Siis ne ruoat siellä - nam! :) Mutta en nykyisin vain enää ole niin intona pizzaan ja kebabbiin. Joskus esim. kebab on liian tulista.. :( Tulee närästystä. Rennietä kuluu! :) Oikeastaan tykkään eniten ihan tavallisista ruoista, tykkään laittaa broilerista jotain intialaistyyppistä ruokaa tai kiinalaismallista. Basmatiriisiä kaveriksi.. Tai sitten teen broileripastaa. Siinä toinen ikisuosikki. Välillä tulee intohimo saada pakastepizzaa! Grandiosa on silloin suosikkini.
Herkkukatsaus
Olen yrittänyt löytää Fazerin tammikuun uutuutta, eli creme brulee-versiota Fazerinasta, vaan onpa ollut turha työ. Ei ole kaupoissa vielä näkynyt. Toisaalta kävin viimeksi kauppassa tuossa keskiviikkona, eli mistä sitä tietää mitä siellä on nyt! Mutta en tiedä viitsinkö ostaa tuota Fazerinan uutuusversiota - taitaa jäädä seuraavaan kertaan - kun on nyt jo niin paljon kaikkea.. kaapit täynnä! :(
Miehen työkaverit vetivät budapestit muuten alta aikayksikön. ;) Hurjaa väkeä! Kerran mies oli nähnyt siellä syötävän jotain viikon vanhaa kermakakkua! Kyllä mulle ainakin kermiksen kanssa maksimi on tuollainen 3-4 päivää. Taisi olla miehen työkavereilla hapankermakakku! ;)
Leipomisen olen päättänyt tämän herkkuhetken osalta: appelsiinijuustokakku. Ja maustekakku, sitä jää sitten pakastimeenkin. Enkä muuten jahkannut yhtään näiden kanssa. ;) En ole jaksanut jahkata. Liikaa mielessä kaikkea muuta! Kauppalappukin on jo valmiina odottamassa, että osaan sitten huomenna [tai siis oikeastaan tänään!] ostaa oikeat aineet. Semmoista appelsiinijuustokakkua en ole ennen tehnytkään.
Soitin sinne tulevaan harjoittelupaikkaan tänään, sovimme allekirjoitushetken noille sopimuspapereille: ensi tiistaina. Vien ne sitten sinä samana päivänä t-voimatoimistoon. Itse olen oman osuuteni paperista jo täyttänyt, tein sen tänään. Nyt minua vain huolestuttaa se tiistai, kun MÄSS - äh, hienostunut herkkuhetkeni ;) on sunnuntai ja maanantai.. niin olenko tiistaiaamuna ihan turvonnut tursas, kun sinne valmennuspaikkaan tallaan? Mutta kai se ehtii yön aikana masu vähän rauhoittua. Varsinkin jos noudatan samaa linjaa kuin jouluna, eli olen kohtuuden ystävä.
SÄÄNNÖT
Yleensä herkkupäivinä lopetan herkuttelun viimeistään klo 20. Se on SÄÄNTÖ. Taas yksi näistä mun monista 'säännöistäni/säädöistäni', joita ei varmaan monikaan tajua. :( Miehen mielestä tuo SÄÄNTÖ on tyhmä. Miehen mielestä päivä jatkuu klo 24 asti. Sitten mulla on muitakin SÄÄNTÖJÄ ajan suhteen. Herkkupäivä ei tarkoita sitä, että voisin noin vain herkutella.. sittenkään.. vaan on sellaisia hetkiä, kun määrään itselleni esim. vähintään neljän tunnin pidättäytymisen kaikesta syömisestä. En oikeastaan tiedä miksi määrään tällaisia itselleni herkkupäivinäkin. Olen kai vähän hullu.
Ruokajorinaa
Mies uhkasi tänään, että vie mut herkkupäivänä kebabrullalle. Tai että haemme sellaiset kotiin. Miestä joskus nimittäin turhauttaa se, kun hänen mielestään liioittelen syömisiäni ja herkuttelujani. Hänen mielestään syön vähän. Mutta ei se ole totta, kyllä minä vedän järkyttävät määrät kaikkea, kun on herkkuhetki. Mies tyrkyttää kebabrullaa, koska tietää etten jaksa semmoista kokonaan. :( Joskus olemme ottaneet yhden sellaisen rullan, ja minä olen syönyt siitä n. 1/3.
Meillä maaseudun eläjillä on lähin kebabpaikka tuossa kunnan keskustassa. Sinne on 8 kilometriä. Sitä pitävät maahanmuuttajat. Ja paikka on tosi upea! Siis ne ruoat siellä - nam! :) Mutta en nykyisin vain enää ole niin intona pizzaan ja kebabbiin. Joskus esim. kebab on liian tulista.. :( Tulee närästystä. Rennietä kuluu! :) Oikeastaan tykkään eniten ihan tavallisista ruoista, tykkään laittaa broilerista jotain intialaistyyppistä ruokaa tai kiinalaismallista. Basmatiriisiä kaveriksi.. Tai sitten teen broileripastaa. Siinä toinen ikisuosikki. Välillä tulee intohimo saada pakastepizzaa! Grandiosa on silloin suosikkini.
Herkkukatsaus
Olen yrittänyt löytää Fazerin tammikuun uutuutta, eli creme brulee-versiota Fazerinasta, vaan onpa ollut turha työ. Ei ole kaupoissa vielä näkynyt. Toisaalta kävin viimeksi kauppassa tuossa keskiviikkona, eli mistä sitä tietää mitä siellä on nyt! Mutta en tiedä viitsinkö ostaa tuota Fazerinan uutuusversiota - taitaa jäädä seuraavaan kertaan - kun on nyt jo niin paljon kaikkea.. kaapit täynnä! :(
Miehen työkaverit vetivät budapestit muuten alta aikayksikön. ;) Hurjaa väkeä! Kerran mies oli nähnyt siellä syötävän jotain viikon vanhaa kermakakkua! Kyllä mulle ainakin kermiksen kanssa maksimi on tuollainen 3-4 päivää. Taisi olla miehen työkavereilla hapankermakakku! ;)
Leipomisen olen päättänyt tämän herkkuhetken osalta: appelsiinijuustokakku. Ja maustekakku, sitä jää sitten pakastimeenkin. Enkä muuten jahkannut yhtään näiden kanssa. ;) En ole jaksanut jahkata. Liikaa mielessä kaikkea muuta! Kauppalappukin on jo valmiina odottamassa, että osaan sitten huomenna [tai siis oikeastaan tänään!] ostaa oikeat aineet. Semmoista appelsiinijuustokakkua en ole ennen tehnytkään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)