Parantumaton patti?

Häpyhuulipatti ei ole ihan niin nopsaan parantunut kuin olisin toivonut. Hiukan tuntuu kuin siitä olisi vielä [niistä tikeistä siis] tullut pari veripisaraa. En tiedä onko tämä totta vai luulottelua, niin pienestä veritiplusta alushousuissa oli kyse. En edes ole varma oliko se verta. Hoh hoijaa.. No, joka tapauksessa on se alue vielä aika 'arka'. :( Esimerkiksi seksiä ei viitsi ajatellakaan - oikeasti! - ja alapesussakin on saanut olla aika varovainen. Olisinpa nyt jo pian 'sieltäkin' normaali, oma itseni! Ei jaksaisi aina varoa.. Silloin joogaa kokeillessakin se haittasi. Kun vaihdoin asennosta toiseen, niin pikkuhousut hankasivat ja se sitten hiukan teki kipeää. Mutta lääkäriin en nyt enää mene sen vuoksi, EN! :)

Äetmuorin kanssa puhelimessa, osa ääretön

Oli taas viikottaisen velvollisuuspuhelun aika! Ihme kuinka Muori voi aina loukkaantua niin kummallisista asioista. Joskus häntä tuntuu ärsyttävän suunnattomasti se, kun en muista jotain juttua esim. varhaislapsuudestani. Nyt en muistanut Isukin jotain työkaveria ja työkaverin perhettä. Tapasimme heitä ehkä pari, kolme kertaa kun olin n. 0-5-vuotias. Ja nyt sitten minuun ollaan tyytymättömiä.. 'Kuinka et edes Virtasen Kalea [nimi muutettu] muista! Ja niin kuin sinä tykkäsit niiden villakoirasta ja koko perheestä'. :( Juu, voi olla että tykkäsin, mutta en usko olevani ainoa tuon ikäinen lapsi, joka on unohtanut pari kertaa tapaamansa perheen..

Kyse ei ole niinkään siitä, että Muorista olisin HUONOMUISTINEN.. koska muistan taas erään toisen samaan aikaan kuvioissa olleen tuttavaperheen. Kyse on siitä, etten 'suostu' muistamaan asioita, joita Muori pitää tärkeinä. Häntä loukkaa se, että joku elämys, ihminen tai asia on mennyt mun ohi.. ja ollut taas hänelle kauhean tärkeä. Minä en käsitä kuinka siitä voi suuttua! Meillä on miehen kanssa jo niin pitkä historia, että jotkut jutut jo meidän historiassa ovat sellaisia että ne toinen muistaa ja toinen ei.. Ei se mua ärsytä ainakaan, huvittaa joskus, joskus taas kiehtoo se kuinka erilaiset asiat me ihmiset painamme mieleemme.

Äetmuori nyt kuitenkin piti pitkät jutut tuosta 'Virtasen Kalesta' ja kuinka hän kuoli tässä muutama vuosi sitten. Silloin kun Isukki vielä asui meidän kanssa, niin näitä tuttavaperheitä meillä oli. Vähän, mutta oli kuitenkin. Silti sanoisin että meillä elettiin aika kokoonkäpertynyttä elämää. Esimerkiksi Muorilla oli ja on aika suuria vaikeuksia hyväksyä ihmisiä ja nauttia oikeasti heidän seurastaan. Hän saattaa olla seurassa hilpeä, mutta jälkeenpäin muistan aina kuinka hän ruoti tuttavapariskuntien elämää, käytöstä ja mielipiteitä. Isukki sai olla kiitollisena yleisönä..

Minä nyt en vaan tajua miksi en muista sitä Virtasen Kalea, ei vaan tule yhtään mieleen mitään!

1 kokonainen vuorokausi ..

.. herkkuiluun. :) Olen ollut viime aikoina aika alamaissa, siksi kai ajatuskin herkkuilusta nyt piristää. Ei se ole mitään syysmasennusta, koska syksy on oikeasti hyvää aikaa mulle. Harrastukset alkavat ja muutenkin on pirteä ja jaksava olo. Mutta nyt vain on ollut vähän surumielinen olo. Mietin perheitä, sitä kuinka hirveän heppoisin perustein ihmiset perheytyivät ja kai jotkut perheytyvät yhä. Sitten sanotaan näsäviisaina, että muuten ei ihmisiä olisi, jos ei uskallettaisi [!] laittaa lapsia maailmaan. Juu, kyllähän se siltä vankasti näyttää, että maapalloa uhkaa IHMISKATO, eihän meitä ole kuin tuollaiset 6-7 miljardia kai. Ja lisää tulee.

No, herkkuilu on kuitenkin kiva asia. :) Menen iltapäivällä kauppaan ja ostan muutamia juttuja. Sämpylää pitää ostaa [tykkään ahtaa leipää mässyissä, koska muuten se on minulla 'kielletty'] ja meetwurstia. Ja sitten sellaisia ristikkosipsejä. :) Leivontaankin tarvitsen aineksia, ainakin kermaa tarvitaan ja sen sellaista, perusjuttua! Hih, en malta enää odottaa! Harmittaa vaan.. mies on menossa Lidliin töiden jälkeen ja en KEHTAA pyytää häntä tsekkaamaan makeishyllyä.. että josko siellä olisi jotain mulle.. :( Nyt vain jotenkin tuntuu, etten tahdo sitä pyytää, vaikka mies ei mua tuomitsekaan ahtamisen vuoksi.

"Ihanaa!"

Mua on alkanut ärsyttää Facebookissa eräs asia. Listasin tuossa puoli vuotta sitten yhden ihmisen kaverikseni. Oikeastaan hän on miehen työkaverin vaimo ja tuli tavallaan 'vahingossa' tai 'kaupan päällisiksi' lisättyä, kun seurassa oli puhetta facebookista ja kaikki tietysti sanoivat, että nyt lisätään toisemme.. No niin, lisäsin siis tämän Minnan. Ja nyt mua on alkanut ärsyttää [vain hiukan, onneksi] se että hänen JOKA AINOA tilapäivityksensä on tyyliä 'ihana päivä/olipa ihanaa/kaikki on ihanaa'. Nyt tietysti joku miettii että jaahas, Suklispa on KATEELLINEN, kun tuosta hermostuu! Sukliksen oma elämä on niin surkeaa, ettei kestä toisten onnea!

Kyse ei ole siitä ettenkö kestäisi toisten onnea, mutta tuollaisessa 'ihanuudessa' on jo melkein jotain karmivaa! Mun mielestä se ei voi olla totta. Olen itsekin parisuhteessa onnellinen, mutta kyllä mies silti mua jurppii joskus. Tietysti on sellaisia ihmisiä, jotka 'paljastaa' tai antaa itsestään Naamakirjassa tosi vähän ja kai sekin on ymmärrettävää, jos kavereita on esim. 200. Ei kai silloin halua kirjoittaa, että mulla on kankkunen, oli eilen tyhmä riita miehen kanssa jne. Vaikka onko tuossakaan nyt mitään hävettävää, sehän juuri on elämää. Siis se, ettei kaikki aina kiillä kauniisti.

Ongelma vaan on se, että itse olen Facebookissa sellainen, että yritän kertoa huonoa ja hyvää, iloa ja surua. Sitten se pistää miettimään, jos listatuissa kavereissa joku vain elää tuollaista 'ihanaa' elämää - antaako silloin itseään turhaan? Pitäisikö itsekin alkaa vetää jotain roolia?

No, tämä on vaan pikku juttu, otin vaan puheeksi kun olen tällainen toivoton blogilörppö, joka kirjoittaa aina siitä mikä nyt milloinkin mieleen sattuu juolahtamaan!

Oikeastaan on surullista että kun tuollainen systeemi on kehitetty [Facebook siis] niin se EI auta ihmisiä syventämään ihmissuhteitaan. Tutuista ei tule kavereita, eikä kavereista ystäviä. Väline on vain väline, eikä itsessään ihmeisiin pysty.

Suklis laatii listan

Tein tuossa kauppalappua! Kun täytyy huomenna - tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN, kun on jo ½ tuntia eletty torstaita, hihi - käydä kauppassa! Kaikenlaista siihen listaan tuli, sellaistakin jota en ensin tajunnut listata. Niin kuin nyt Alku-karkit. Niitä on Citymarketissa, mutta ei ole esim. täällä paikallisessa K-kauppelissa! Näin niitä viimeksi siellä. Ne ovat hyviä!

Sitten ajattelin, että neekerinpusuja tahdon ostaa. Ne ovat aika huokeita Cittarissa. Ja makuvaihtoehtoja on! Prismassa on nimittäin vaan niitä mansikanmakuisia! Meillä on niin, että mies tykkää banaaninmakuisista suukoista ja mä vaniljasta. Tai sitten mokasta. Mutta vani on varma valinta.

Leivontaa varten tarvitsen munia ja maitoa ja voita.

1!

Kokonainen vuorokausi enää! LÄÄH! :)

Sukliksen Laki!

Lakko muuten näkyy kyllä lihatiskeillä! Olin tänään kaupungilla ja sitten meninkin Prismaan. Enkä löytänyt naudan jauhelihaa, en sitten ollenkaan! Lopuksi oikein kysäisin myyjältä, että onko sitä.. ei ole, tämän lakon takia kuulemma ei ole nyt tullut! :( Mun piti sitten ajaa vielä toiseen ruokakauppeliin, koska olin päättänyt tänään tehdä LIHAMUREKETTA ja teinkin.. Sitten hamstrasin, tällä kertaa en namppia vaan jauhelihaa, eli ostinkin 2 pakettia nyt kun sitä sitten löysin! Koska ainakin meillä j-liha on aika peruskauraa, ilman sitä olisi vähän vaikeaa tuo ruokapolitiikka!

Olin tänään liikenteessä ÄRRIMURRI, se hävettää mua hiukan, mutta ei voi mitään! Ärsytti kun edelläni oli auto, joka ei siis liikennevaloissa liikahtanut mihinkään, vaikka vihreä valo paloi. Siinä se vaan jökötti mun edessäni. Olin ihan siinä ja siinä, että painanko tööttää, mutta en sitten painanut. Mutta se auto odotti seuraavaa vihreää, sitten vasta lähti. Mikähän siinä on, en tajua sellaista, ettei liikennevaloissa pidetä silmiä niissä VALOISSA, vaan tehdään jotain muuta! Itsekin saatan kyllä räplätä autoradiota ym., mutta valoissa olen aina tarkkana kuin porkkana, että lähden ajoissa. On kurjaa olla joku jonon tukko! Joitakin ihmisiä se tosin ei sitten haittaa!

Mistä seuraakin SUKLIKSEN LAKI: mitä ökympi auto, niin sen keljumpi kuski! Saa sanoa että olen väärässä ja ennakkoluuloinen, mutta o i k e a s t i olen ollut huomaavinani, että esim. citymaastureiden [sellaisia ällöttäviä, superkuluttavia jättiautoja] kuskit ovat pääsääntöisesti todella röyhkeitä. Tänään tunsin parkkiluolassa melkoisen vahingonilon purskahduksen, kun sellainen jättiautolla ajeleva oli ihan nesteessä sen kaaransa kanssa. ;) Kun sitä ei noin vain kätevästi pyöritelläkään, vaan liikkeelle lähtö, ruutuun menot ja poistumiset on kuin katselisi jotain saakelin Ruotsinlaivaa lähtemässä liikkeelle..

Oikeasti, en vaan tajua mihin CITYmaastureita tarvitaan??? Ymmärrän maasturin idean, jos asuu maaseudulla ja ajo-olosuhteet on vaikeat. Mutta mikä ihme kaupunkioloissa nyt on niin vaikeaa, ettei riitä normaali auto? Mun mielestä jo miehen farmariauto ['farkku!'] on aika kauhea käsiteltävä. Sitä on vaikea parkata! Siinä on yksi mun ja miehen erimielisyyksistä, eli meidän näkemykset autojen koosta on ihan erilaiset. Miehen mielestä pikkuauto on turvaton ja epäkäytännöllinen [koska sinne ei voi pakata koko maailmaa!], mutta mun mielestä taas pikkuautolla on paljon varmempi olo, kun on esim. kaupungilla ja parkkeerailee. Yhteen aikaan mies haaveili PAKETTIAUTOSTA.. :( Hih, onneksi hän sitten unohti sen haaveensa. Pakettiautoa nimittäin en ainakaan minä voisi ajaa, en suostuisi siihen. Ajokortti mulla kai riittäisi siihen, se normaali AB-kortti, mutta sellaista kolossia en lähtisi periaatteesta ajamaan!

Taitaapi olla mulla PMS..? ;) Kun näin kiukuttelen.

Cittarissa

Olin Cittarissa.. Ja enpäs muuten Citymarketissa sortunut hamstrailuun, paitsi siinä suhteessa että ostin sellaisia kreikkalaisia Caprice-kierrevohvelikeksejä. Ne ovat metsämansikan makuisia, ihania kapeita herkkuja! Olen joissain leivontablogeissa törmännyt näiden Caprice-vohvelien arvosteluun, siis silloin kun ne ovat suklaan tai pähkinän makuisia. Kuitenkin sanonpa vaan, että näitä metsämansikkaisia kannattaa oikeasti maistaa! Olihan ne tietty kalliita, yli 3 e.. :( Ostin kumminkin, koska käyn Cittarissa tosi harvoin ja muualta juuri noita keksuja ei saa! Paikallisessa K:ssa on vain niitä moitittuja pähkinäsuklaan makuisia!

Kreikka muuten pistää mun mielen vähän synkäksi. :( Ihmettelen meikäläisiä poliitikkoja, kun pari miljoonaa euroa reumasairaalaan on ihan mahdoton juttu, mutta sitten kreikkalaisille pistetään menemään 1,5 MILJARDIA!

1 kokonainen vuorokausi -

- ja syön kuin E L Ä I N ...!

Vihaviestejä

Miksi naiset on naisille susia? Minulla oli yhdessä paikassa sellainen profiili, siis semmoinen missä kerroin jotain itsestäni [ihan asiallisesti, harrastukset, yms. ja se että olen naimisissa, en etsi seksiseuraa, vaan ehkä ihan vaan juttelua ja kavereita] ja sitten oli kuvia. Kuvia ei ollut kuin muutama, kaikissa niissä olin ihan säädyllisesti puettu [ei avonaisia kaula-aukkoja, ei minihameita, ei räikeää meikkiä yms. yms.]. Sitten yksi mulle ihan tuntematon 50-vuotias nainen laittoi kaksi aika inhottavaa viestiä. En oikein tiedä mistä kaikesta se mua syytti, kaikenlaista vaan, että 'jallittelen' miehiä ja kerjään huomiota ja että joku hänen luonaan viikonloppua viettänyt mies (!) on kertonut kaikkea musta, kuinka mä yritän olla niin viatonta ja parantelen maailmaa blaa blaa..

Olin ihan puulla päähän lyöty! Ensinnäkään en ole oikein viestitellyt KENENKÄÄN kanssa tuossa yhteisössä oloni aikana! Eli se mies puhui potaskaa sille naiselle! Enkä taatusti ole "jallitellut" ketään miehiä tai yrittänyt mitenkään kerjätä huomiota. :( Jotenkin tuosta tuli tosi paha mieli koko päiväksi.

Laitoin sille naiselle ihan ystävällisen viestin takaisin, laitoin että olen pahoillani jos joku mun sivussa antoi sitten ymmärtää, että olen 'haku päällä', kun en todellakaan oikeasti ole. Sitten laitoin senkin, että olen valmis milloin vaan antamaan mieheni vaikka lukea kaikki sähköpostini tai tekstarini, koska mulla ei ole mitään 'salattavaa' häneltä.

Nuo olivat ainoat ilkeät viestit joita olen saanut. Pitäisi kai olla tyytyväinen, jotkut muut varmaan saa kakkaa niskaan paljon enemmänkin.

Ihmettelen vaan sitä naista, 50 v. ja viitsii alkaa jotain tuollaista aggressiivista juttua laittaa ihan vieraalle ihmiselle. Hänelläkin oli kuva profiilissa, sellainen aika tiukan näköinen nainen, paljon huulipunaa ja melkein siili tukka päältä. Hän etsii kumppania netistä. Ihan hyvä juttu hänelle, mutta itse en tosiaankaan hae.. ja olen aina avoin sen kanssa, että olen NAI-MI-SIS-SA enkä tahdo sitä tilannetta muuttaa!

En aina oikein jaksa ymmärtää vihaviestien tarkoitusta. Tuntuuko jostakin paremmalta, jos saa sanottua pahasti toiselle? Itse en ole koskaan sellaisesta nauttinut. Ihmettelen siis tuon naisen motiivia. Onkohan se laittanut muillekin samanlaisia viestejä vai olenko ainoa? Ja miksi se muhun tarttui? :(

Sitten se nainen syytti mua siitäkin [mistäköhän se kuvitteli senkin "tietävänsä"] että kaikki joiden kanssa 'viestittelen' on miehiä ja että ajattelisin nyt edes sitä miltä miehestäni tuntuisi nähdä ne viestit. Siis hei haloo?? Itse olen yrittänyt jutella naistenkin kanssa tuolla yhteisössä, muttei se ole niin helppoa. Helposti luulevat lesboksi - tyhmää. Oikeastaan menin sinne alkujaan siksi, kun ajattelin että jos sieltä vaikka löytäisi ystäviä. Siis ihan in real life-ystäviä, naispuolisia. Miehistä olen ihan oikeasti saanut aika pitkälti tarpeekseni, koska niin monilla on kuitenkin se SEKSI mielessä, enkä itse näe siinä juuri mitään glamoröösiä. Jos nyt karkeasti sanotaan, niin miksi haluaisin löytää jonkun MIEHEN, joka vaan haluaa naiselta housut pois ja päästä näpläämään sukuelimiä ja tyydyttämään itseään?

Mutta TÄTÄ en tietty sanonut sille naiselle, koska hän oikeasti oli kumppania hakemassa.. :)

Itse en usko että enää menisin naimisiin, jos siis miestä ei olisi tai jos vaikka jäisin leskeksi (KAMALA juttu, en tahdo edes ajatella!). Ei vain kiinnosta se koko juttu, kun kaiken romantiikan ja jännityksen takanakin on vain... se.. Ja arki tulee kuitenkin. Jokaisen kanssa. Mieluummin eläisin ihan yksin ja riippumattomana.

Kerroin miehellekin tuon naisen viesteistä ja mies oli vähän, että taitaa täti olla ti-ti-tyy. :) Vaikka varmaan siinä on jotain säälittävääkin, että on sisällä niin paha olo, että se on pakko purkaa noin..

2 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluihin! :) Se nyt ainakin on kivaa, vaikka maailmalta sataisi p-kaa niskaan kukkuramitoin. :) Leivon varmaan mansikka-valkosuklaatijuustokakun. Sitä ei ole nyt vähään aikaan ollut. Ja se on hyvää!

Pitäisi muistaa ostaa Daim-rakeita, Dumle-nappirulla, suklaarusinoita. Ainakin. Ilman niitä ei ole juhlan tuntua. Ja sitten tietty jäätelöä, paljon paljon jäätelöä!

Ja huomenna [tänään oikeastaan, kun on jo keskiviikko] alkaa SIIVONKI!

Kuukautiset, tulkaa jo!

Minua raivostuttaa taas muistaa lapsuuteni epäterveelliset ruoat. Voileivät, joita en voinut syödä, kun en voinut kestää sitä Äetmuorin tapaa mätkäistä sentin paksuinen voikerros ruisleipää rasittamaan. Teinkin sitten mieluummin itse omat voikkarini kuin söin Äetmuorin laittamaa. Ja se lapsuuden so called ruoka, keitettyä makaronia ja tuhti voi"silmä" siihen keskelle. Ja suolaa, suolaa, enemmän suolaa! Eli siis mun ruokavalioon kuului tosiaankin kaikkea mitä KASVAVA lapsi tarvitsee. Leveyssuuntaan kasvava siis!

Ihme ettei musta tullut läskiä lasta. Mietin voisiko se johtua isänpuoleisesta perimästä? Mutta toisaalta en usko perimään kovinkaan paljon, ympäristö ratkaisee enemmän. Mutta jostainhan se täytyy johtua, että en oikeasti pitänyt lapsena semmoisesta superrasvaisesta? Mutta en ole kuten muori, että uskoisin geeneihin tai selittäisin niillä kaikki.

Äetmuori syö tomaatinkin suolan kanssa. Ja mättää yhä vielä ruokiinsa sellaiset satsit suolaa, että heikompaa hirvittää. Ja tupakoi raskaasti. Silti hän väittää korkean verenpaineensa ja kolesterolinsa olevan PERINNÖLLISTÄ, geeneistä johtuvaa. 'Kun meillä on niin huonot geenit', surkuttelee muori usein. Kas kun en minä niistä geeneistä ole osaani saanut.. Ei vaivaa verenpaine, ei kohoa kolesteroli. Tämähän on ihme, eikö vaan, vähän niin kuin neitseelliseen syntymään verrattava - se ei voi johtua siitä, että en polta, en ahmi suolaa, liikun ja en syö rasvaisesti (paitsi kuin MÄSSYISSÄ).

Äetmuori on ollut verenpainelääkityksellä jostain nelikymppisyytensä alkuvuosista lähtien. Jotenkin kuvaavaa sekin että kun lääkärit totesivat sen törkeän korkean verenpaineen ja yrittivät saada Äetmuoria muuttamaan elämäntapoja, niin muori oli tosi kärsimättömästi huiskaissut ne ideat ja ehdotukset syrjään: hän tahtoi lääkityksen. Kas kun se on se helpompi tie. Ottaa vaan pilleri..

Muori se on säilynyt ihan samanlaisena viimeiset 20 vuotta. Ihan sama asenne oli Siukun tyttären liikapainoon. Muori TOIVOI sen johtuvan kilpirauhasesta. Kun sitten on niin helppoa "ottaa vaan pilleri" ja ongelma ratkeaa (muori siis ei tajunnut sitäKÄÄN, että ei kilpparipotilaan ylipaino siitä merkittävästi vähene, kun saa lääkityksen - ne kilot pitää silti tiputtaa ihan perinteiseen tapaan, jos siis aikoo laihtua). Jos Äetmuori olisi Siukun tyttären äiti isoäidin sijasta, niin olen satavarma siitä että hän vaikka ostaisi pimeiltä markkinoilta laittomasti laihdutuslääkkeitä ja olisi jo 4 vuotta sitten pistänyt A:n sellaiselle lääkitykselle. Onneksi Äetmuori ei kuitenkaan ole Kummityttö A:n äiti - sääliksi kävisi silloin A:aa.

Äetmuoria jotenkin ärsyttää sekin, kun Kummityttö A. ei näkyvästi häpeä itseään ja vartalonsa muotoa. A. saattaa kuljeskella tosi pienessä topissa ja alushousuissa mun, miehen, Äetmuorin ja suunnilleen kenen vaan edessä. Äetmuorin mielestä A:n pitäisi hävetä. Hän teki sen selväksi mulle viime kesänä kun jotain puhuimme A:sta. Äetmuori sanoi jotenkin katkeraan sävyyn, ettei A. ole mitenkään epävarma itsestään. Kun siis minä sanoin, että tuon ikäiset tytöt usein ovat.. muistan nimittäin omaa nuoruuttani. Mutta me emme tiedä sitä mikä A:n tapa on ikätoveriensa joukossa. Voin kuvitella että luottoaikuisten seurassa hän voi olla vapaa, mutta kuinka on koulussa? Liikuntatunneilla, uimahallissa? Voi olla toinen tapa siellä. Olen muutenkin huomannut hänessä sen, että hän on yhä tosi kiinni vanhemmissaan, hän viihtyy aikuisten kanssa paremmin kuin ikäistensä, koska hänellä ei ole ikäisiä kavereita. Se on ihan päinvastoin kuin mulla oli hänen iässään - halusin irrottautua, ottaa etäisyyttä vanhempiin, kaverit olivat tosi tärkeitä silloin ja heille uskouduttiin.

Toinen juttu joka muuten tekee A:sta tosi erilaisen kuin mitä itse olin: hän on nyt 14 ja saunoo silti yhdessä vanhempiensa ja veljensä kanssa. Mua ei olisi saaneet villit heposetkaan saunaan yhdessä Isukin kanssa kun olin teini-ikäinen. Se ei vaan tuntunut luontevalta. Mulle oli tärkeäää teininä saunoa yksin, tai sitten Siukun kanssa, tai kavereitten kanssa. Vanhemmat ei kuuluneet siihen kuvioon - jotenkin..

Namikkihetken suunnitelmia + pikku petoksia

Keksin tänään tekosyyn miehelle, että mun on päästävä kauppaan. Sanoin: 'oho, turunmaa-juusto onkin lopussa.' Turunmaa on miehen suosikkia. ;) Siitä mies tietty alkoi murehtia, että sitä pitää saada lisää eikä hän tänään kerkiä kauppeliin. Minä sitten 'uhrauduin' ja sanoin että voinhan mä käydä. Hehe. Niinpä niin, taitaa koriin tulla jotain muutakin kuin vaan sitä juustoa. Ihmettelen miksi EN muka voi sanoa miehelle, että tahdon kartuttaa herkkuvarastoja. Mies korkeintaan vaan naurahtaisi, eikä millään pahalla ainakaan. Miksi mun aina pitää tällä lailla juonitella, salailla..? MIKSI??!? Siitä tulee niin luihu olo. Epärehellinen.

Mulla on semmoinen tapa, että alan varautua herkutteluun hyvissä ajoin. Koska herkkuun kuuluu mm. se rainbown [=reinpou] hedelmämehu, sitä pitää aina olla mulla 2 litraa. Ja semmoinen on aika painavaa kannettavaa. :( Joten useimmiten alan varautua n. viikkoa ennen herkutteluun. Ostan tuommoiset painavat ja hyvin säilyvät jutut silloin. Tuoretuotteet, kermat yms. ostan vasta ihan ennen herkkuhetkeä. Etteivät ne pilaannu! Samoin tarkistan kaapista jauho- ja sokeritilanteen! Ne on myös semmoisia, jotka voi hyvissä ajoin hankkia. Sokrua ainakin kuluu, kun leivon herkkuhetkiini.

Kuulumattomat kuukautiset + pemssimietteitä

Kuukkareita ei näy, ei kuulu. :( Niiden olisi pitänyt tulla jo tammikuun alussa, n. 1-5.1. Sen siitä saa kun ei syö Primolutteja, heti alkaa kierto reistailla. Tuntuu vähän tyhmältä tämä tilanne. Kuinkahan kauan mahtavatkaan pysytellä poissa. Uskoisin että ensi viikolla tulee, on nimittäin ollut vähän PMS päällä. ;) Ikävä kyllä! Pemssi näkyy mulla sellaisena, että itkeskelen yksinäni ja ärsyynnyn asioista jotka normaalisti jättäisin sikseen. Ärsyttää jos mies ei vie roskapussia - ei-PMS-aikana veisin sen vaan itse enkä sitä enempää miettisi - ja ärsyttää lapsuuden muisteleminen, juuri tuo älytön epäterveellisyys ja koko sen meidän kodin holtittomuus, jonka oikeastaan tunnistin vasta silloin kun tajusin vertailla omaa kotia kavereitten tai miehen lapsuuskotiin.

Sekin, että meillä AINA haisi tupakka ja vietin lapsuuteni passiivisesti pössytellen. Oikeasti, joskus oli keittiö savusta sinisenä.. ja sinne vaan piti mennä ja siellä olla, huvitti tai ei. Äetmuori polttaa vieläkin sisällä. Hän yritti muutaman vuoden polttaa parvekkeellaan mutta tuli liian laiskaksi ja nyt taas sisällä käryää. Jippii. Juuri tuo viitsimättömyys, laiskuus, kaikessa siitä yli meneminen mistä aita matalin - nuo jutut jurppivat mua oikeasti siis pääni sisällä - en minä niistä puhu.

Kuinka ihmeessä aikuinen ihminen ei tajua sitä että arkielämä vaatii viitseliäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä? Muorilla ei noita ominaisuuksia ole nimeksikään. Ei vieläkään - no oikeastaan nykyisin vielä vähemmän kuin ennen. Hän ei viittä minuuttia pitempään jaksa kuunnella ketään tai mitään. Ajatus vuoden elämisestä vähäsuolaisemmalla tai vähärasvaisemmalla ravinnolla on mahdottomuus. Elokuvan katsominen ilman vähintään yhtä tupakkataukoa on mahdotonta. Pullantuoksuinen kettiö voisi olla kiva, mutta koska se vaatii vaivannäköä niin ollaan ilman pullantuoksua. Oman luonteen hillitseminen niin ettei sanoisi lapsille kauheita asioita, löisi niitä lyttyyn henkisesti - sellainen ei onnistu, vaan kaikki tunteet tulee jotenkin kauhean aggressiivisesti esiin, ilman mitään itsehillintää..

En sano etteikö ihminen saisi suuttua, tottakai saa, mutta kaikkein vahvimman kiukun hetkelläkin itse ainakin mietin mitä suusta päästän. Joskus sanat voi saada aikaan korvaamatonta vahinkoa, niitä voi pyytää anteeksi, mutta niitä ei saa takaisin, sanomattomiksi.

Mua lapsuudessani vaivasi sellainen syvä ristiriita.. toisaalta se, että Äetmuori saattoi kukertaa mulle vielä joskus 10-13-vuotiaana kuin olisin ollut pikkuvauva ja sanoa että olen maailman paras lapsi, maailman paras ja kaunein ja hienoin tyttö.. ja sitten seuraavassa hetkessä se valtava viha: kuinka kelvoton ja tyhmä ja ruma ja huono olin, huonompi kuin kukaan kavereistani ja kuinka musta ei koskaan tulisi mitään ja olin täysin epäonnistunut. Kun hän kukersi mulle, niin hän puhui kuin vauvalle - mutta nuo suuttumuksen puuskat hän ilmaisi kuin olisin ollut aikuinen nainen. Kai osittain tuon vuoksi vietin elämäni - ja edelleen sitä vietän - ilman mitään oikeaa käsitystä siitä millainen olen. Koetan olla aina arkielämässä kiltti ihmisille, että he pitäisivät musta.. ja että kelpaisin. Mutta syvällä sisimmässä on se pelko, että en kelpaa, että olen ihan juuri niin kelvoton kuin Äetmuori sanoi. Äetmuori itse vähättelee suuttumisiaan mutta lapselle ne on melkein kuin jumalansanaa, siis se mitä vanhemmat hänestä sanoo.

Äetmuori ylpeilee siitä että meillä ei lapsia lyöty. Mutta joskus kun kuuntelen kavereitani, joista kaksi muuten sai joko tukkapöllyä tai risulla kintuille, niin olisin mieluummin valinnut sen pöllyn tai risun kuin ollut sellaisen sanallisen väkivallan kohteena. En tajua yhtään tätä nykymenoa, että vanhemmat haastetaan oikeuteen vaikka risulla kintuille lyömisestä. Se ei ole hyvä juttu, sitä mieltä olen - siis se, että käyttää risua, mutta on ihan uskomattoman hölmöä pitää sellaista kotia automaattisesti huonona ja tuollaista kotia kuin meidän automaattisesti hyvänä - vaan siksi, ettei meillä lyöty. Nipistelyä muori tietysti harrasti silloin erityisesti kun tulin teini-ikään. Jos sanoin jotain muorin mielestä tyhmää, tyhmän mielipiteen tms. niin kyllä sen käsivarressa tunsi. Mutta meillä ei lyöty, ei. Joten mulla oli tietysti ihana lapsuus ja nuoruus, täydellinen koti, eikä mulla ole oikeutta valittaa mistään. Koska siis ei lyöty..

Osittain juuri mun lapsuuteni vuoksi tahdon laittaa ruokaa, leipoa ja siivota, tahdon pitää kotia kauniina. Tahdon elää toisella tavalla kuin meillä elettiin. Tahdon sen pullantuoksuisen keittiön, vaikka siitä on vaivaa. Ehkä juuri senkin vuoksi tahdon sen, tahdon osoittaa pystyväni näkemään vaivaa.

5 kokonaista vuorokautta - - -

- - herkutteluun! Ja siihen, että saa syödä sämpylää! Olenko kertonut, että siitä on oikein tullut mulle pahe? Melkein suklaatiin verrattava. Kun normaalisti syön leipää tosi, tosi vähän, niin herkkuhetkiini kuuluu myös sämppäri.. Päälle (kevyt)meetwurstia tai sitten reinpoun tonnikalaa mexicana - nams! Viereen pikkulautasella muutama fetapalanen. Mietin joskus voiko ihminen kärsiä LEIVÄNPUUTTEESTA, mutta ei kai voi - moni hiilarien välttelijähän ei syö lainkaan leipää, joten se siitä. Mutta mulle leipä maistuu ainakin herkkuhetkissä. Ja juuri semmoiset 7 viljan sämpylät.. Ihanaa!

Sitä oikein odottaa, että saa semmoista syödä. Mulla on tapana aloittaa herkuttelu usein makealla. Teen sellaisen herkkulautasen - herkkulautan hirviökielellä - josta olen kertonutkin. Siinä on suklaatia ja joku pulla. Sitten kun olen sen syönyt niin sitten monesti herkkuilen sämpylällä. Yhteen aikaan olin hillitön karjalanpiirakka-munavoi -fani, mutta en enää. Jotenkin vaan se on mun mielestä mautonta, ei maistu oikein miltään - tykkään sämppäristä enemmän.

Nyt on tosissaan jo puolen tunnin ajan ollut maanantai. Ja siksi siis 5 kokonaista vuorokautta: tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai. Aika tuntuu lyhyemmältä kun sitä ajattelee näin.

Kiusauksia

Mietin vieläkin sitä Royal-rasiaa, josta kerroin viime postissa. Jotenkin alkaa ärsyttää, kun kiellän itseltäni sitä. Miksi en saisi ostaa? Se on vain 6 euroa sittenkin. Moni pistää moninkertaisesti sen summan johonkin harrastukseen. Ja suklaayhdistyksestäkin olen lukenut, että jotkut ihmiset hamstraa suklaata. Miksi mun sitten pitäisi olla niin puhtoinen ja pyhimys, etten harrasta samaa?

Mutta Royal-rasian monet konvehdit ovat tummaa suklaata ja siksi epäröin! Mä kyllä PIDÄN tummastaKIN, mutta lähinnä sillä lailla, että palasen voi syödä joskus. Ei se mikään intohimo ole. Tuossa J.D. Grossin rasiassa [lauantainen Lidl-ostos] tosin tumma suklaa ei ole mitenkään häiritsevää. Siinä osa konvehdeista on tummia, mutta niistä nauttii..

Katsotaan nyt mihin tämä vielä vie. Pitääkö siis ostaa se rasia? Vai olisiko sellainen euron maksava pikkuruinen Kathy's -rasia parempi vaihtoehto. Kun kumminkin mulla ON se J.D. Gross. Ja joulusuklaateja.. :( Ja pitää nyt kuitenkin alkaa taas hillitä tätä ajatuksen lentoa, koska pitää muistaa ITSENÄISYYSPÄIVÄN OPETUS. Liikaa kun innostuu, niin yrjö pyttyyn muodostuu. Se on sellainen juttu, että siitä voisin vaikka oman sananlaskun kehitellä. Niin etten unohtaisi!

Herkuttelut ja sää

Onkos vähän outoa, että joskus kyylään säätiedotuksia aika kiinnostuneena ennen herkkuhetkiäni? Kyllä vain! Syy: koska jos sää on kylmä, niin auton takakontissa pystyy tuomaan vaikka jonkun leivoksen kotiin vaikka kuinka pitkän matkan takaa. ;) Ajattelin vaan kertoa, että on tämä herkkuharrastus hassua, se vaatii monen eri alan tietoa ja seuraamista.

Kuntaliitokset

Taas oli vuoden vaihteessa kuntaliitosten aika. Appivanhemmillakin oli sellainen. Meillä oli myös pari vuotta sitten. Appivanhemmista tuli elämänsä ensimmäistä kertaa kaupunkilaisia. :) He eivät ole siitä yhtään mielissään kyllä, koska se vaikuttaa jopa autojen vakuutusmaksuihin [ne nousevat, kun tulee muutos maaseudusta kaupunkiin, outoa mutta totta]. Muutenkaan appivanhemmat eivät koskaan ole 'häpeilleet' maalaisuuttaan, enkä minäkään sitä häpeä. Äetmuori oli pitkään nokka pystyssä maalaisten edessä, vaikkei oikeastaan olisi ollut varaa, kun mehän elimme tosi pienessä kaupungissa kuitenkin.

Sukututkimus

Suklaahirviö on myös harrastaja-sukututkija. Siis tosi tosi harrastaja, en minä paljonkaan niissä arkistoissa tajua sitä vanhaa käsialaa, enkä aina ruotsiakaan.. :( Mutta käyn kyllä niissä ja olen hiski-tietokannan käyttäjä ollut piiiitkään. Hiskissä voi jokainen ihan rekisteröitymättä ja mitään maksamatta hakea tietoa esivanhemmistaan, mutta tietoa ei ole tuoreista tapauksista, vaan lähinnä 1900-luvun ihan alusta ja 1800-luvusta ja sitä varhaisemmasta. On siis hyvä jos tietää jotain isovanhemmista tai näiden vanhemmista, täydelliset nimet ja syntymävuoden ja syntymäpaikan. Siitä pääsee alkuun. Kannattaa haastatella suvun "vanhuksia"! Mieluummin heti kuin huomenna, koska "vanhuksethan" ovat jo sillä rajalla, jonka takaa ei pian enää tulla kertomaan mitään.

Sekin kannattaa aloittelevan sukututkijan muistaa, että suvun kertomukset on AINA tarkastettava arkistoista! Ihmiset eivät useinkaan 'valehtele' ilkeyttään, mutta moni suvun perimätieto on voinut aikojen kuluessa vääristyä ja muuttua, kun se monen suun kautta kulkee. Ihan niin kuin se lapsuuden juoru-niminen leikki, jota leikittiin. Yksi kuiskaa jotain toisen korvaan ja kun se on 20:n lapsen suun kautta kulkenut, niin se ekana lausuttu juttu onkin muuttunut ihan toiseksi.

Äetmuorilla on ollut tosi kumma tarve "parannella" sukutarinoita. Joskus on tuntunut kuin hänelle hyvä juttu [vetävä, mielenkiintoinen, hauska dramaattinen] olisi tärkeämpää kuin totuus. Muistan kuinka valtavasti hän SUUTTUI siitä, kun uskalsin tosi varovaisesti sanoa, että ilmeisesti vuosien kuluessa on meidän suvussamme vähän tullut epätarkkuuksia joihinkin tietoihin. Hän kun heti otti sen syytteenä, että hän muka 'valehtelee' tai hänen isänsä 'valehtelee'. Minä en koskaan sanonut niin, vaan tosiaan yritin vain sitä sanoa että on luonnollista kuinka suvun piirissä välittyvä suusanallinen tieto muuttuu alkuperäisestä. Ja ihmiset eivät aina muista ihan tarkkaan mitä esim. isoäiti on kertonut omasta suvusta, jos kertomisajasta on esim. 20-40 vuotta! Se on luonnollista! -Eli siis kannattaa olla tosi varovainen, jos saatte suvusta jotain selville ja haluatte sen jakaa muille. Miettikää ennen kuin jaatte sen tiedon ihmisille, jotka ehkä ovat jotenkin takertuneita johonkin omaan unelmaansa.. toivekuvaan.. ja muutenkin sitten kannattaa varovasti vain oikoa näitä suvussa ehkä virheellisiä mutta rakastettuja tarinoita.

Nyt olen tutkinut isän äidin äidin vanhempia. Isän äidin äidin äidillä oli avioton lapsi. He asuivat Hämeessä, Kanta-Hämeessä, Forssan seuduilla. Oli varmasti aika rankkaa olla aviottoman lapsen äitinä tuohon aikaan. :( Isän äidin äidin äiti oli tehdastyöläisenä. Sitten hän pääsi naimisiin, vaikka siis oli sen aviottoman saanut. Mies tosin oli sellainen vähän vanhempi leskimies, puuseppä. Pääasia kuitenkin, että sai elämän järjestykseen.. ja pääsi sitten synnyttämään isomummu-Ainon. ;)

Mitä minä edeltä, sitä Grandiosa perässä - vai miten?

Näin ekaa kertaa sellaisen Grandiosa-pizzamainosbannerin tuossa tietokoneen näytön yläreunassa.. Ja siinä luki: 6 päivää pizzaperjantaihin! :( Voi itku, kylläpä kuulosti kuvottavan tutulta. Minähän se siinä, laskemassa päiviä MÄSS - siis herkutteluihin! No huh, onpa ainakin hyvä että tuo mainos antaa ymmärtää että muitakin sekopäitä on tällä syömisosastolla. Ja nyt saan sitten hyvän omatunnon, jos kerran iso pizzafirma tekee tuommoisen mainoksen, niin onkos se nyt niin väärin sitten jos minä vähän lasken päiviä myös..? ;)

Olin tänään Lidlissä. Ja Liidelissäpä olivat myös joulusuklaatit alessa. Joka paikassa kai on vähän sama juttu.. No joka tapauksessa: ostin neljällä eurolla sen J.D. Grossin rasian, jollaisen vedin itsenäisyyspäivänä. ;) Oli ihan pakko! Niin hyvä se rasia oli ja olihan siinä sentään edes euro alea. Muitakin rasioita siellä oli alessa, mutten niitä ostellut.

Superhalpaa suklaatia!

Huomasin semmoisen jutun kaupassa, jonka nimi on TARJOUSTALO: siellä oli vähän päälle kuudella eurolla (-50% hinnasta) Royalin hienokonvehteja!!! Voi että teki mieleni, mutta en kehdannut. :( Mies oli mukana ja oli jo nähnyt minut Liidelissä ostelemassa sitä J.D. Grossia. Tarjoustalossa oli oikeasti kaikista suklaista hurjia aleja! Puolet hinnoista pois.. Jacquotin tryffeleitäkin n. yhdellä eurolla! Eli nyt suklaafanit menkääpä Tarjoustaloihin. Me käydään siellä aika usein miehen kanssa, sieltä voi tehdä hyviä löytöjä. Nyt löysin ihanan kullan-pronssinsävyisen paidan/tunikan ja sitten ostimme selänpesuharjat molemmille, kun vanhat alkavat olla vähän "entiset"! Saattaa tietysti olla että hiippailen ensi viikolla sinne T-taloon yksinäni.. :( Enkä puhu miehelle mitään. :) Kun oikeasti nolottaa tuo hamstraamiseni. Miksi teen niin? Mutta toisaalta ei se tilanne nyt niin paha ole, voisi olla pahempikin. Olisin voinut ostella niitä namikkeja ennen joulua ja käyttää niihin siis törkeän paljon rahaa.

Kylläpä nyt tuo Roaylin rasia vaivaa mieltäni. :( Inhottaa aina kun tulee tämmöinen pakkomielle. Sillä sitä juuri se on! Pakkomielle! Mutta voihan se tietty mennä ohikin ennen herkkuhetkeä?

Talvivanukas

Pistän perinteiseen kaakaovanukkaaseen himppusen kanelia ja kardemummaa sekaan - ja loistava keksintö TALVIVANUKAS on syntynyt. ;) Perinteisen, kevyen kaakavanuni reseptin muuten löytää utelias 22.10 olevasta postauksesta. Joskus olen sitä maustanut pikakahvijauheellakin, siis silloin tietty jauhetta pitää olla todella, todella vähän - lusikankärjellinen riittää, ja se miksataan kylmään maitoon. Mausteet kyllä tekevät kaakavanusta oikein täyttävän ja lämpöisen herkun!

En ole nyt tänään muistellut lisää murkinointiin liittyviä naisen alistuskeinoja. Mutta jos oikein alkaisin miettiä niin voisi tulla lisää ja lisää muistoja mieleen. Monesti arkielossa menee vaan niin paljon tapahtumia ohi nopeasti, koskettamatta. Ne täytyy kaivamalla kaivaa esiin muistin syövereistä..

Vuorokausi vaihtunut on -

enää 7 kokonaista vuorokautta herkutteluun. EI MÄSSYYN, vaan herkutteluun. Tässä on se tärkeä ero. Luin Oulun Suklaayhdistyksen sivulta makuarvioista, että jossain myydään Fazerin Exclusive Handmade-konvehteja puoleen hintaan! Kun joulu on mennyt niin konsurasiat menee heti aleen.. ajattelin .. ehkä käydä itse katsomassa oliskos täällä päin Suomea joku tuollainen tarjous. Koska jos ne on oikeasti puolet normaalia halvempia niin sitten uskallan ostaa. En ostanut niiden tullessa markkinoille, koska olivat yli 10 euroa, mitä se nyt oli, 12-13 euroa pikkuruinen rasia - arvioin liika kalliiksi! Mutta esim. 6 eurolla voisin harkita!

En sitten saanut lähdetyksi liikkeelle tänään, vaikka aioin jo tänään käydä katsomassa tuota konvehtitilannetta. ;) Mutta en jaksanut! Ja olisi pitänyt tankata auto ja inhoan sitä.. ja oli niin kylmäkin! Joten kotona olin murjottamassa. Huomenna menemme yhdessä miehen kanssa ostoksille ja sitten täytyy kai miehen läsnäollessa toteuttaa suklaahimo ostamalla tuommoinen rasia. Se kyllä tympii, kun tavallaan haluaisin salata mieheltä tämän hulluiluni. Mutta oma on syyni jos nyt joudun häpeämään huomenna, mitäs olin niin veltto etten tänään lähtenytkään liikkeelle. ;)

Kuu-kautiset?

Tuntuu kuin tulisi kuukautiset. Saa nähdä.. Primolutit lopetin pari päivää sitten, siinä mielessä vois olla.. -Mutta NYT on enää 1 (!) kokonainen vuorokausi MÄSSYyn ja suklaahirviön sydän laulaa halleluu-jaa!

Ulkona sataa karmistuttavia [uusi sana, yhdistelmä karmeasta ja kauhistuttavasta!] rantarötkäleitä! Isoja kuin mitkä! Melkein pelottaa.. Jos semmoinen tippua rätkähtäisi päälleni, niin se vasta olisi jotain. :) Aioin mennä kauppaan - kauppendaaliin - mutta nyt voikin olla, että pistän miehen menemään. Hän on muutenkin liikkeellä, kun on siis töissä. MÄSSYyn liittyviä ostoksia ei tänään ole tehtävä, lähinnä pitäisi ostaa leipää! Ja leikettä sen päälle. Miestä varten siis. Eli kai hänkin voi sen hoitaa.

Ongelmajätettä

Minulle taisi käydä vähän.. EREHDYS! Mies oli jättänyt sellaisia energiansäästölamppuja tuohon eteisen kenkätelineen päälle. Hän pisti ne siihen jo pari viikkoa sitten ja sanoi aina korjaavansa ne pois. Sanoin asiasta useamman kerran, aina sama juttu: huomenna sitten.. kyllä mä ne vielä siitä vien.. ihan kohta.. Ne enerkiansäästöt ovat ongelmajätettä, joten niitä ei voi viskata tavalliseen roskikseen. No! Sitten eilen siivosin siis juuri sitä eteistä ja kiukuissani heitin ne lamput roskapussiin. Tarkoitukseni oli siis sanoa miehelle, että juu, ne on tuolla roskapussissa [jossa oli muuten vaan siistiä paperiroskaa, avattuja kirjekuoria, tms.], nouki sitten sieltä kun et kerran voinut korjata ajoissa. ;)

Mutta kas kuinka kävikään. Meillä oli eilen illalla kovasti kiirettä ja unohdin kokonaan sen lamppuasian. Aamusta mies oli päättänyt olla kiltti ja oli vienyt keittiön roskat JA sen paperiroskapussin tuonne roskikselle. Ja roskis tyhjennettiin tänä aamuna! Auts! Eli se ongelmajäte on nyt sitten siellä missä ei pitäisi. :( Mun vika!!!! Ikävää vaan kun joudun varmaan miehelle sanomaan ihan rehellisyyden nimissä kuinka kävi. Minä olen joskus oikea pallopää. Tässä sen taas näkee, että ei kannattaisi mitenkään suutahtaa tai hermostua, ei siitä mitään hyvää seuraa. Kun aina jaksaisi maltin kanssa toimia. Olen ihan varma että mies olisi vienyt ne lamput, jos vaikka olisin ojentanut ne hänelle illalla ja sanonut, että eteisessä oli nämä, voitko nyt ne viedä autotalliin odottamaan "ongelmajätekuljetusta"!

Olen normaalisti aika tarkka kierrättäjä. Siksikin harmittaa tuo tempaukseni. Ihminen on joskus niin.. paksupäinen! Tai ainakin taidan olla itse.

Huomenna kauppahan tieni käy, vaikkei tänään siellä mua näy!

Huomenna sitten sinne kauppaan.. Pullan leivontaa varten tarvitsen ainakin punaista maitoa [teen pullataikinan AINA punaiseen maitoon, namskis!], voita, hiivaa, vehnäjauhoa [voi olla että vanha riittäisi, mutta varmuus on paras ja kuluu sitä meillä kuitenkin], fariinisokeria [korvapuustein väliin], kardemummaa. Sitten MÄSSY-tarpeista pitää ostaa marmeladikarkkia.. Candy Kingistä! Suklaarusinoita, valkoisia ja tavallisia, mulla onkin edellisestä mässingistä jäänyt vielä.. mutta marmelot on loppu! Sitten ehkä se prinsessakakku. Jos siis en leivo täyskäriä. Jacky-kaakamakupalaa pitää saada ostettua, se vanukas on ihanaa myös. Paras vanu ikinä!

Minä olen varma että ihmiset hämmästyisivät siitä, kuinka paljon pystyy tällainen aika pieni nainen popsimaan. :) Mutta toisaalta mies sanoo, että yliarvioin jaksamiseni ja etten oikeastaan MÄSSYssäkään 'mässää'. Joskus tuntuu kuin mies olisi oikeassa. Nuorempana tuntuu kuin olisin pystynyt paremmin, enemmän. Olen minä silti aikamoinen. On se aika rajua jos yhtenä viikonloppuna pistää 800+ grammaa suklaatia nassuun. Kuka muu siihen pystyy? EI KUKAAN, sanon minä!!! Tosin siitä on aikaa jonkin verran, pari vuotta, mutta on se silti minun nimissäni se teko. Minusta vähän tuntuu että monet miehetkään eivät pystyisi tähän.

Miehistä ja suklaasta sanon sen verran, että kävimme muuten eilen miehelle vähän LISÄÄ suklaita. :) Ostimme hälle Dumle-konvehtirasian, Da Capo-konvehtirasian ja Salmiakkisuklaa-konvehtirasian. Niitä oli nimittäin tarjous.. kolme rasiaa maksoi sellaisessa huoltoasemakaupassa 10 euroa. Minä en tajua kuinka mies voi syödä noita salmiakki-laku-suklaajuttuja. :( Mutta maut on niin erilaisia. Minä en pidä dumlestakaan, koska se on sitkeää, sitkasta! On se toisaalta hyväkin, että maut ovat erilaisia. En välttämättä kauheasti ilahtuisi, jos mies alkaisi vaikka mässätä noita mun Wienernougatteja tuolta kaapin kätköstä. ;) Voisi äkkiä alkaa kaivata taas sitä tilannetta, että tykätään eri asioista, hehe. .. :)

Mies alkoi jo eilen illalla sitten syödä niitä namppeja. Pistin oikein ihanan asetelman hälle, kippoon kaikkia näitä.. ja siitä hän sitten rouskutteli ja katsoi Greyn anatomiaa, sitä sairaalasarjaa siis.