Suklis ostaa rahin ja naamiovaatteet

Minäpä kävin tässä paikallisessa kirpputorissa, joka siis on meidän kotikunnassa! Teinkin aikas hyvän löydön, ostin nimittäin RAHIN, jollaista olemme vähän himoinneet olohuoneeseen. Se on tosi nättikin, ja maksoi vain 5 euroa! Tuo ostos teki mut onnelliseksi, koska ilahdun aina tällaisista tosi halvalla saamistani jutuista. Jos olisin uskovainen, niin sanoisin että tuonne kirppikseen meno oli mun kohdalta jotain johdatusta, koska löysin sieltä myös itselleni naamiovaatteet.

Naamiovaatteet ovat siis sellaisia vaatteita, joissa en näytä yhtään ITSELTÄNI! Ostin jakkupuvun, hii-haa, sellainen beessi jakku/bleiseri ja nilkkoihin asti ulottuva samanvärinen hame! Niissä on hyvä hoitaa opiskeluasioitakin. Mulla on joku [turha??] pelko, että kun menen vanhalle koululle, niin koko maailma tunnistaa mut ja alkaa kysellä että mitä olen tehnyt näinä vuosina valmistumisen jälkeen. Kun ei ole oikein tekemisissä ollut hurraamista. :( Mulla on kyllä aiemminkin ollut naamiovaatteita, joskus vaan tykkään olla ihan kuin joku muu, joku seinään sulautuva ihminen. En tietty muutenkaan ole mitenkään räikeä, Suklis pukeutuu kiltisti kiltteihin vaatteisiin, mutta naamiovaatteet ovat vielä sitten sellaisia seinäruusu potenssiin kymmenen-juttuja.

Joskus mietin miksi mulla on sellainen olo kuin olisin joku pahantekijä, miksi pitäisi mennä seiniä pitkin? Mutta kai meillä kaikilla on joskus sellainen olo.

Niissä naamiovaatteissa näytän 44-vuotiaalta. Taikkas sitten lestadiolaiselta tai länsimaiselta muslimilta, tosin ilman huivia.

Kirppiksen omistaja on aikamoinen persoonallisuus! Hän polttaa tuu-tuu-tupakkaa, se haju hänen tultua sisälle tupakalta oli ihan sama kuin Äetmuorissa pitkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Äetmuori muuten suunnittelee nikotiinipurkan kokeilua, hän haluaa nimittäin vähentää polttamistaan! Enoni pääsi kuulemma eroon tupakasta, kun lääkäri oli pistänyt tiukan: hän ei olisi päässyt erääseen leikkaukseen ilman tupakan lopetusta. Eno sitten lopetti juuri tuommoisen nikotiinipurkan avulla! Muori ei varmaan koskaan lopeta, mutta vähentäminenkin on toki plussaa.

Autoliini tohtorissa

Mun nykivä autoni on sitten kokenut ½ tarvitsemastaan huollosta! Sitten siihen tulee vielä kesäkuun alussa se tosi kallis juttu, sellainen osan vaihto, jonka jälkeen ei enää pitkäisi nykiä nytkytellä! Koko homma tuli yhteensä maksamaan 840 euroa, sen mulle mies kertoi. Olin hyvä etten melkein kyynelissä, kun kuulin. Saiturin sydäntä väänsi! Hitto noita autoja, kun ei niistä ole kuin kulunkeja. On vakuutusta ja on huoltokulua. Sitten vielä bensa on superkallista. Mutta yritäs vaan elää täällä ilman autoa, kun ei täällä edes kulje mikään bussireitti kunnan keskustaan. Silti, no, tuo 840 e oli kyllä ihan hirveä uutinen.

Kuninkaallinen kakku

Leivoin juuri! Tein sellaista Kuningas Oskar II:n kakkua. Se sopiikin [kai], kun Ruåttissa kastettiin pieni tyttövauva äskettäin, tyttövauva, josta ikävä kyllä tulee [tai jo on] median vaanima ammattijulkkis. Estellestä tietty puhun tässä! En ole vielä koskenut siihen kaakkuun, koska odotan iltayötä. Mutta sen verran voin sanoa kreemiä tekovaiheessa maistaneena - ja pohjaa - että hyvältä tuntuu. ;) Mun ohje on sellaisesta kirjasta kuin Herkuttelijan kakkukirja. Sen on kirjoittanut Bisse Grenert niminen ruotsikko. Huomasin tietty, että Oskar II:n kakusta - tai tortusta - on netissäkin monia ohjeita. Jokainen ohje poikkeaa vähän toisesta. Monissa nettiohjeissa pääsisi helpommalla, kun ei tartte tehdä itse nugaata. ;) Mutta tein nyt kumminkin orjallisesti tuon oman kakkukirjani ohjeen mukaan.

Tuon kirjan saimme kihlajaislahjaksi miehen tädiltä! Se on osoittautunut todella hyväksi opukseksi, vaikka onkin pieni ja ohkainen, ei siis NÄYTÄ sellaiselta vakuuttavalta reseptipankilta. Se siinä kiehtoo, että siinä on paljon sellaisia 'isoäidin vahakantisesta vihkosta' [suora sitaatti!] otettuja ohjeita. Niin kuin nyt tuo Oskarin kaakkukin. Siinä on myös aidon ja alkuperäisen prinsessakakun ohje. Monihan sotkee prinsessakakun ja oopperakakun: ooppera on muuten kuin prinsessa, mutta päällisen marsipaani on vaaleanpunainen [prinsessassa se on vaaleanvihreä] ja oopperaan tulee hilloa kakkukerrosten väliin. Aitoon ja alkuperäiseen prinsessakaakkuun ei tule.

Laitan tähän nyt sen reseptin, mutta olen MODERNISOINUT sitä, eli en todellakaan kehota kalttaamaan ja jauhamaan mantelia, vaan käyttämään valmista mantelijauhoa, kuten itsekin tein. Eli tässä näin omin sanoin..

Oskar II:n kakku

Mantelipohjat:

150 g mantelijauhetta
3 dl tomusokeria
4 kananmunan valkuaista

Voikreemi:

4 keltuaista
3/4 dl sokeria
2 dl kahvikermaa
1 ½ tl perunajauhoa
150 g margariinia tai voita huoneenlämpöisenä (itse käytin suolatonta voita)

Nugaa:

½ dl mantelirouhetta
½ dl sokeria

Koristamiseen:

mantelilastuja haluttu määrä

Mantelipohjien valmistus: Siivilöi tomusokeri. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään mantelijauho ja siivilöity tomusokeri ja sekoita seos varovaisesti valkuaisvaahtoon.
Piirrä leivinpaperille n. 23 cm:n kokoinen ympyrä [meillä muuten ruokalautanen sattui olemaan tasan tuon mitan, joten käytin sitä mallina], voitele se kevyesti esim. margariinilla ja jauhota mantelijauheella. Tällaisia ympyröitä tulee kolme, mutta yhdestä on hyvä aloittaa.
Laita kolmannes taikinasta piirtämääsi ympyrään ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. [Sen lyhyempää aikaa ei ainakaan kannata - ei kypsy muuten]. Irrota kakkupohja pelliltä terävää veistä tai lastaa apuna käyttäen. Paista kolme tällaista ympyrää.

Voikreemin valmistus: Sekoita voita lukuunottamatta kaikki muut aineet kattilassa [kannattaa muuten huolellisesti sekoittaa se perunajauhomäärä kermatilkkaan ja laittaa se sellaisena nesteenä kattilaan] ja kuumenna kreemiä miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee. Ota pois levyltä ja sekoita aina silloin tällöin aina jäähtymiseen asti. Sekoita voi notkeaksi ja lisää se kreemiin vähän kerrallaan. [Itse muuten maustoin kreemin voin lisäämisen jälkeen vielä vaniljasokerillakin - se tuntui sopivan..]

Nugaa: Pane sokeri ja mantelirouhe paistinpannuun. Sulata sokeri sekoitellen. Kaada nugaa esim. voidellulle pellille tai lautaselle yms. ja anna sen jäähtyä. Murskaa se sitten huhmaressa.

Kakun kokoaminen ja koristelu: mausta n. 2/3 kreemistä nugaalla. Levitä kreemiä pohjien väliin, ja päällimmäiseksi se 1/3, jossa nugaata ei ole. Paahda mantelilastut paistinpannulla tai uunissa [itse käytin p-pannua, uunissa kirja neuvoo käyttämään 150 astetta ja n. 5 minuuttia.], mutta varo, etteivät ne pala! On syytä sekoitella huolella ja tarkkailla. Sitten jäähtyneet mantelilastut ripotellaan kakun päälle ja halutessasi myös reunoille. Jos tahtoo, voi lastujen päälle vielä sihdata tomusokeria. Valmis!!! Nyt vaan kakku jääkaappiin ja antaa sen siellä seista muutaman tunnin..

-Mun mielestä tuossa kaakussa meni yllättävän paljon aikaa, mutta se johtui tietysti siitä kun paistoin ne pohjat yksitellen. Saas nyt nähdä oliko vaivan väärti.. ;) Nugaastakin on muuten monta eri ohjetta netissä, mutta tuo mun laittama oli tosiaan suoraan siitä kakkukirjasta. Nugaan kanssakin saa olla tarkkana, ettei se pala.





 

Roina painaa

Lupiini kirjoitti asiasta, joka vähän sivuaa muakin! En ole mikään varakas, mutta silti tuntuu kuin olisi nurkat täynnä tavaraa. Nyt syyllistyn varmaan miehen mollaamiseen, mutta [iso] osa tästä tilanteesta on hänen syytään. Koska hän ei suostu myymään/lahjoittamaan/hävittämään.. no, MITÄÄN. :( Mua se jurppii, varsinkin kun se olen kuitenkin MINÄ joka joutuu miettimään päänsä puhki, että mitä tehdään kun dvd-hyllyt pursuaa, eikä uutta mahdu. Mies ei vain välitä siitä, että kämppä pian muistuttaa romuvarastoa.

Mies aina sanoo sitäkin, että autotalli pitäisi hänen siivota. Se kun on ihan täysin HÄNEN tilaansa ja hän on sinne jemmannut vaikka mitä! Se on niin täynnä, että mun suuttumukseksi fillarini ei enää mahtunut sinne viime syksynä, ja siksi on se ruosteinen läjä nyt!!!

Joskus oikein pelottaa, kun olen aika monelta naispuoliselta tuttavalta kuullut, että heillä on ihan sama tilanne kotona. :( Onko se siis oikeasti joku miessukupuolen juttu, tämä roinan jemmaaminen? Miksi, MIKSI esim. lukioaikaisesta college-puserosta ei suostuta erkanemaan, vaikka se on viimeksi mahtunut päälle 20 vuotta sitten ja 30 kiloa sitten?? Mulla taas ei ole mitään nostalgiaa vaatteita kohtaan. Ainoa poikkeus tästä on mun hääpuku, mutta siinä se sitten olikin. On kumma, kun miehen mielestä on ihan okei täyttää vaatekomerot sellaisilla vaatteilla, joita oikeasti ei ole käytetty 20 vuoteen, eikä tulla käyttämäänkään.

Olen joskus tainnut kertoakin, että Isukilla oli tämä sama taipumus. 'Kiitos' hänen on Möksä täynnä mitä kummallisinta roinaa. :( En aina oikein edes viitsi siellä aittaan kurkata, kun tiedän siellä olevan ROINAA. Äetmuorilla ei onneksi ole tätä taipumusta, vaan hän on oikeasti karsinut kamaa viime vuosina paljonkin.

On semmoisiakin aikoja, jolloin mua ahdistaa se ajatus esim. appivanhempien kuolemasta. Heillä on iso talo ja se on tietysti täynnä tavaraa. Sitten heillä on miehen lapsuuskoti vielä, sekin tietty täynnä tavaraa. Ja sitten vielä talo Lapissa - ja, no, on helppoa arvata loput. Käy sääliksi sitä/niitä ihmisiä [eli siis meitä ja miehen veljeä] jotka joutuu aikoinaan käymään sen kaiken läpi. Tai tietty on sekin vaihtoehto, minkä itse tein Isukin kuoltua - että antaa niiden rojujen olla vaan. Tuntuu kuitenkin jollain tapaa VÄÄRÄLTÄ se, että me ihmiset kasaamme romuvarastoja joka niemen notkohon saarelmaan. Varsinkin kun maailmassa niin moni on ilman sitä ihan välttämättömintäkin.

Kakkostyypin diabeetes, raiskaajat, auto-ongelmat..

Nyt on postaus vähän joka lähtöön! Katsoin telkusta ohjelman, jossa raiskaaja oli ajellut karvansa [siis lähinnä kai alapäästä] ja sitten raiskasi. Hän nimittäin uskoi, ettei sitten jää dna-jälkiä, siis materiaalia rikostutkijoille! Niin Suklis alkoi tässä tuumailla - ei siksi että Zuk-Zuk-Zuk-Lis ITSE olisi raiskailija - että AUTTAAKO tuollainen varotoimenpide? Mukamas?? Jos ajattelee, että kai (?) ihohippusissakin on dna? Eli periaatteessa ei kai tarvita edes karvaa, vaan vaikka vain hilsettä? Minä en paljon tiedä nykyisestä rikostutkinnasta, mitä nyt töllään CSIt ja kovat lait mennen tullen. Niin juu ja Criminal Mindsin, vaikka se masentaakin mua joskus, kun on niin synkkä. :( Joskus en usko oikein näihin rikossarjoihin. En vaan jaksa uskoa, että esim. Suomessa joku 'rutiinirikosuhri' saisi kaikki superkalliit tutkimukset. Varmaan ainakin raiskatulla on ihan järkyttävän vaikea saada ihmisiä ottamaan edes todesta hänen juttuaan. :( Tunnen erään raiskatun, jolle omat ystävät (!) olivat olleet todella kuttumaisia raiskauksen jälkeen! Tentanneet, että huusitko, tappelitko.. ja tämä nainen ei ollut uskaltanut, kun miehellä oli ollut puukko kurkulla. Tämä ei muuten tapahtunut Suomessa. Voi vaan kuvitella mikä on virkavallan asenne, jos jo 'YSTÄVÄT' ovat tuollaisia.

Mutta se raiskauksista! Muori kertoi, että hänellä on nyt sitten kakkostyypin diabeetes. :( Se on aika kauheaa. Mulle 2-tyypin d. on aina ollut sellainen kuolemantuomioon verrattavissa oleva juttu. Mies on nimittäin kertonut aika järkkyjä asioita hänen isänäidistään, joka KUOLI siihen tautiin. :( Ja jos ei olisi kuollut, niin olisi joutunut.. amputaatioon! Voi elämä..!!! Muori sanoo, että hänellä on siihen lääkkeet, eikä se verensokrun tilanne ole kuulemma paha, ei ole koskaan ollut yli 7, ja ruokavalion jos saisi kuntoon niin olisi kuulemma aina 5 kieppeillä [5 on kai ihanne]. Mutta Muori oli sanonut lekurille, ettei hän pysty ruokavaliomuutokseen, joten aletaan vaan lääkkeet.

Mä olen kyllä surullinen Muorin puolesta. Se jotenkin surettaa, ettei hän tahdo tehdä sitä sellaista elämäntaparemonttia, mutta eihän ketään voi pakottaa. Pitää kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Silti, aika kurja juttu.

Mun auto-ongelmat ne vaan jatkuvat! JOUDUIN viemään miehen tällä viikolla töihin, kun hänen autonsa oli huollossa. Niin sitten tuo mun rakkine alkoi oikutella oikein tosissaan! Nyt se nimittäin sammui risteysalueella! Ihan kokonaan. Voi h-vetti, en paremmin sano! Sitten kiihdytyskaistoilla ja moottoritiellä yhtäkkiä auton nopeus alkoi nykiä ja laski tosi nopsaan satasesta kuuteenkymppiin! :( Ja voi sitä nyinnän määrää! Piti ajaa siinä reunaviivan toisella puolella melkein, etten ollut tukkona muille, ja etten ollut vaaraksi! Olin aika vihanen ja sitten peloissanikin. Huolto on mun autolle vasta n. 2 viikon päästä, ja saas nähdä millaiset 2 viikkoa näistä tulee. :( Täytyy rajoittaa liikkuminen minimiin!

Makuvinkit:

Ingmanin Creamy-sarjassa on ihania uutuusjädejä, Brysselin keksiä ja kinua sisältävä uutuus on aivan suussa sulavan hyvää! Olen maistanut, joten tiedän! Ainoa miinus siinä on se vohveli, jota siinä on. Maistuupi ihan verran samalta kuin märät pahvinpalaset, mutta silti, silti: superherkkua! Kouluarvosanalla 9. Pakkasessa on mulla myös paketti toista sen sarjan uutuutta, nimittäin creme brulee-jätskiä! Sitä en ole vielä maistanut. Kerron sitten, kun olen! Muutenkin tuntuu kuin kotimaassakin alkaisi jädenvalmistajat tajuta, ettei kansalle voi syöttää iänkaiken sitä samaa maitoista 'vanilja'jätskiä, jolla jo isovanhemmat herkutteli! Ihmisten maku on muuttunut ja ihmiset on vaativampia! Niin kuin nyt vaikka minä. ;)

Nykänen

Nytpä on mulla taas ollut AUTO-ONGELMA! Tai en tiedä pitäisikö puhua oikein monikossa, että ongelmia, vai ongelma - en tiedä mistä siinä on kyse! Mun kotteroni nimittäin NYKII! Se tekee sellaista, että joskus vaikka kaasua olisi runsaasti päällä, niin se hidastelee tahi kulkeepi hyvin nytkähdellen! Sitten pari kertaa se on sammahtanut! :( Kerran kävi niin, että jouduin soittamaan miehen hätiin!

Meillä mies sanoo, että kotteron ongelmana on se, kun bensatankkiin [en ole varma oliko kyse tankista, jostain bensajutusta kuitenkin] ei pääse ilmaa. Minä ehdotin, että eikö se auttaisi jos pitäisi bensatankin korkkia AUKI?? Sittenhän sinne menisi sitä ilmaa. Mutta mies sanoi ei. En tiedä miksi se ei käy. Hän selitti sitä kyllä, mutta olen ehtinyt unohtaa! Yleensäkin kaikki autojutut on tylsiä, ne vaan pyrkii unohtamaan pian. Mutta nyt ei ole kiva, kun tuo auto on tuollainen!

Tänään kävin kauppassa ja olin aika ison tien risteyksessä. Katsoin ja huomasin, että tässä on juuri sopiva paikka mun ylittää risteys, tai niinhän mä luulin! No, eikös auto taas alkanut nykiä ja kulkea huonosti/hitaasti! Siis juuri siinä risteysalueella! Argh. Sitten tietysti siinä yksi tyyppi, joka tuli takanani, joutui jarruttamaan vähän kun mä säädin siinä risteysalueella. Vähän korpesi, kun huomasin ihan selvästi hänen suullaan sanovan vi**u, vaikka en tietenkään sitä kuullut.

Joskus ihmettelen miksi ihmiset on niin kauhean herkkänahkaisia ja kiireisiä liikenteessä. Tuokaan nuori kossi ei joutunut kuin hiukan hidastamaan, ja kai se nyt sen NÄKI, että mun autossa on ongelma, enkä tahallaan ole tukkona! Silti piti sitten katsoa pahasti.. Yhden kerran yksi noin viisikymppinen mies pui mulle nyrkkiään [ja naama oli tomaatinpunainen, btw], ihan vain siksi kun risteyksessä halusin odottaa rauhassa ennen kuin menen sinne mukaan, kun isolla tiellä ajoi rekkoja ja halusin varoa.. Kaveri melkein kurvasi pientareen kautta oikealta ohi musta. Ihme juttu. Kai se on sitten sellaista tämän ajan ilmiötä sekin, ettei ole kärsivällisyyttä yhtään, ei pienen lapsen vertaa!

Olen ristinyt tuon autoni nyt Nykäseksi. Koska se nykii. Ei siinä ole mitään yhtymäkohtaa Matti Nykäseen. Mies on sanonut, että huoltoon se on vietävä. Hahah, saas nähdä saako sitä enää pian vietyä, vai pitääkö tulla hinausauton apuun?

Tämä maailma on liian suuri

Niinpä niin, Zuk-Zuk-Zuklis valmistautuu tenttimään ekaa tenttiään PITKÄÄN aikaan! Kirjojakin on jo hommattu ja luku-urakka aloitettu. Tahdon kuitenkin korostaa, että tämä [=vanhojen, läskipäisten opintojen pariin palaaminen, l. niiden täydentäminen] on vain se kakkosvaihtoehto edelleenkin. En vain ole kuullut mitään lähäri-koulusta, joten... -Täytyy aina olla se suunnitelma B.

Silloin Muinoin vähän niin kuin vannoin, että tentit oli sitten tässä.. Mutta niin vain on ihmisen, Sukliksenkin, pakko alistua! Olen oikeasti alkanut ajatella, että tämä maailma on liian suuri, ei sitä vastaan voi taistella. En ole vielä kertonut näistä opintojutuistani kenellekään - niin joo, no mies tietää kyllä - koska en ole valmis niihin reaktioihin. Varmaan jotkut pitävät mua aivan tolkuttomana takinkääntäjänä.. ja osa sitten voi jopa tuntea vahingoniloa. Äetmuori varmaan on tyytyväisyyteensä tukehtua - no, viis siitä.. väliäkö sillä oikeastaan mitä muut miettivät, niin kauan kuin itse olen sinut tämän ratkaisun kanssa. Ja olen. Pidän tätä Projekti Ammatinhankintaa jonkinlaisena vakuutuksena itselleni. Ja vakuuttaminenhan on aina viisasta ainakin miehen mielestä. Itse en ole koskaan ollut niihin niin intona, mutta voihan olla että olen ollut väärässä.

Olen vähän muuttanut OPISKELUTEKNIIKKAANIKIN. Silloin kauan sitten, Ennen Muinoin, Zuklis veti tiukan rajan hupikirjojen ja opiskelumateriaalin välille. Nyt olen luopunut siitä. Luen ihan sängyssäkin, jos siltä tuntuu. Olin silloin ennen aikamoinen tiukkapipo ja mun mielestä asiallisiin juttuihin piti aina varustautua niin, että istui pöydän ääressä ja hyvä ettei vielä selkä suorassa. ;)

Pääsiäiskuulumisia mässäyshengessä

Meni sitten pääsiäisetkin ihan hyvissä merkeissä. En sortunut mihinkään ylilyönteihin! Olen tainnut jo sanoakin, että syömämielessä asiat on nyt paremmin kuin varmaan piiii-iitkään aikaan. En osaa tarkasti sanoa syytä - ehkä osasyy on lisäliikunnassa, siinä miten KOEN vartaloni NYT: vahvana, pystyvänä, jaksavana..?

Mutta, mutta! Silti on ihan pakko sanoa muutama suositus! Maistakaas, herkkusuut, Pingviini Vaniljainen Pullamuru-jätskipikari! Nams, sanon vaan, ja nams luulisi sanovan jokaisen, joka rakastaa jätskiä JA pullaa! Tuon jätskin juju taitaa olla kardemummakastikkeessa, tai niin arvelen mä. Siinä on juuri sopivassa suhteessa kaikkea - oikeasti, suosittelen! Se löytyy tuosta linkistä, kun vaan selaa tarpeeksi alas. Oli todella kiva makuylläri mulle, kardemummafanille.. :)

Samasta linkistä löytyy Fazerina-tuuttikin! Jos tuolle pullamurulle antaisin kouluarvosanan 10, niin Fazerina tulee vahvasti 8 ½ arvosanalla. Pingviinillä on muuten pullamurun lisäksi myös sellainen suklaakeksiversio, jolle antaisin 9. Erittäin hyviä uutuusjädejä siis! Miehelle maistui parhaiten varmaan Pandan Aito-Lakupala-jädetikku. En tajua vaan miksi, mun mielestä ajatuskin lakujätskistä on yöks.. :) Vaan on meillä maut jokaiseen lähtöön, jokaisella ihmisellä on omansa!

Huoraamispohdintoja

Mietin joskus, että HUORAANKO, kun olen periaatteessa valmis suuntaamaan kohti ammattia, jota en välttämättä ihan täysin .. no, kannata/hyväksy/pidä onnellistuttavana itselleni? Mutta sellaiset pohdinnat on tavallaan hedelmättömiä. Ja olenhan mä ollut monessa mielessä melkoinen huora muutenkin. ;) Tarkoitan siis seksuaalisesti. Mietin joskus niitä seikkailuja, voi jee sentään, no, ne ovat mennyttä..

Muuttuva maailmamme

Luin jokin aika sitten jostain naisten- tai iltapäivälehdestä suomalaisten karkkitottumuksista. Lähinnä siis siitä, että irtsarien napostelu tuli tyypilliseksi myös AIKUISTEN keskuudessa tuossa 90-luvun laman tietämissä! Ja aloin ajatella - no näinhän se tietty ON. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa aikuiset ei ihan yksinkertaisesti syöneet karkkia, ei ainakaan julkisesti. Ja pelkkä ajatus jostain aikusta kioskilla ostamassa irtonameja oli ihan absurdi. En tainnut koskaan nähdä kumpaakaan vanhempaani karkki suussa. ;) Tietty he pullaa söivät, ja keksiä, sitten kun oli kahvin aika.

Hassua kuinka tuo on lyönyt leimansa muhunkin sillä lailla, että itse joskus tunnen sellaista lievää häpeää jos olen irtsarihyllyllä. Varsinkin jos [=kun] siellä on paljon lapsia. Tuntuu kuin en kuuluisi sinne, kuin tekisin jotain naurettavaa ja vähän noloa. Huomaan myös, että itseäni nuoremmat aikut eivät näytä kokevan näin ollenkaan. Kai se lama sitten oli vedenjakaja, vai karkinjakajaksiko tuota pitäisi sanoa? ;)

Aloin miettiä muitakin pikku hiljaa muuttuneita juttuja. Yksi ihan selkeä on työttömyyden tulo osaksi aikuisten arkea. Mun lapsuudessa ja nuoruudessa KUKAAN aiku ei ollut työtön, ei siinä mun piirissä, jossa elin. Äidit saattoivat olla kotona lasten ollessa pieniä - suurin osa oli - mutta sen jälkeen he 'menivät töihin'. Ja juu, sanamuoto oli juuri tämä, mennä töihin. Ei hakea töitä, ei etsiä töitä, vaan MENNÄ .. töihin.

Muorikin sai töitä heti kun niitä haki, siis sitten kun minä menin kouluun. Muistan joskus kun muutimme Käpykylästä vähän vähemmän käpyisään kylään, niin Muori haki kolmeen työpaikkaan. Siis kolmeen! Ei kolmeenkymmeneen tai kolmeensataan, vaan kolmeen. Ja tuli hyväksytyksi kahteen näistä! Toisen työn hän sitten otti.

Tällaista se elämä oli muissakin perheissä. Nyt se tuntuu melkein kuin sadulta. Ja se, että ihminen oikeasti jäi eläkkeelle samasta työstä, jossa oli ollut yli 40 vuotta.

Jotenkin silti tuntuu kuin siihen mun lapsuusaikaan ihmisten tuloerot olisi olleet pienemmät. Mutta elämä oli sitten toisaalta varmempaa, oli töitä ja niin pois päin.

Mun on vaikea tajuta KUINKA oikein olemme tulleet tähän tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Mistä lähtien tuli kaikkien siunaamaksi tämä työttömyys, massatyöttömyys, hirviömäinen työttömyys? Nykyisin sitä pidetään normaalitilana!

Surkuhupaisaa sekin, kun katselin netistä vähän juttuja.. Ihmiset suorittaa vaikka mitä tutkintoja, siis korkeakoulututkintoa korkeakoulututkinnon päälle, ja silti päätyvät pätkätöihin joiksikin assareiksi - tai eivät sitten pääse edes sillekään ohuelle vihreälle riukulioksalle.

Löytyykö meidän yhteiskunnasta enää yhtään sellaista tahoa, joka sanoisi että seis tälle järjettömälle tilanteelle? Ja ihmisten narraaminen turhalla toivolla on lopetettava! Joko koulutuspolitiikan pitäisi muuttua, tai sitten työelämän, tai sitten koko yhteiskunnan!

Oikein kaihoan joskus niitä kaatuneita kommarimaita, joissa ihmiset tultiin työllistämään suoraan oppilaitoksista.

No, mutta se siitä, tuo oli vain mun yhteiskunnallinen oksennukseni tämän iltapäivän ratoksi.. ;)

Suklis palaa juurilleen

Nyt on mulla pari aa-nelkkua silmäini edessä, pääsiäisen jälkeen tiistaina ne löytävät tiensä sellaiseen kivaan pieneen kansliaan, josta sitten armollisesti myönnetään mulle lupa palata juurilleni. Eli kyseessä on edellisen postauksen kommenttiosastolla esittelemäni 'vaihtoehto 2': läskipäisten vanhojen opintojen täydennys. Teen tätä nyt odotellessani lähärikoulun reaktiota hakemukseeni. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten päätyväni tähän, mutta ammatin saamisen himo on suuri.

Sii-sii-siivoillen

Taas on ollut aikamoista telmuamista näissä siivoushommissa! Kuuntelin tuossa Alice Coopperia mp3-soittimesta ja annoin imurin laulaa! Ja sitten mopattiin niin että lattia sen kun suhisi. Hassua millainen juttu muisti onkaan! Kun tässä olen siivonnut, niin tulee mieleen sellainen vähän huvittava virsi kouluajoilta, jota laulaa jämitimme aina tähän aikaan vuodesta. 'Lensi maahan enkeli, joutuisampi tuulta, suuren kiven vieritti hän syrjään haudan suulta ..' jne. Ehkä mulle siivous on pitkä perjantai [vaikka nyt siis onkin vasta keskiviikko], ja sitten ylösnousemus on se, kun on pääsiäinen ja saa suklaamunia! :)