Luen sitä Ben Malisen Elämää kahlitseva häpeä-kirjaa ja löydän siitä aina vain uutta ja itseeni sopivaa. Yksi juttu kolahti erityisesti, nimittäin omaan mielikuvitusmaailmaan pakeneminen, johon voi kotonaan tavalla tai toisella kaltoinkohdeltu lapsi ryhtyä. Kaltoinkohtelua on siis muukin kuin suoranainen fyysinen pahoinpitely! Sekin on yksi helmi tässä Malisen kirjassa. Siis se oivallus, ettei koti ole automaattisesti 'hyvä', jos siellä ei hakata.
Mulla oli lapsena ja vielä teini-iässäkin sellainen mielikuvitusmaailma. En ole ajatellut sitä pitkään aikaan nyt, mutta tuo kirja toi sen mieleen. Tuntuu jotenkin vähän häpeälliseltä tai nololta muistella sitä, koska se oli - niin, 'lapsellista'? Mutta mitäs muuta lapset ja nuoret ovat kuin lapsellisia. :)
Mulla tuo mielikuvitusmaailma meni aika pitkälle ja monimutkaisiin, yksityiskohtaisiin kuvitelmiin. Vielä joskus yläasteella kuvittelin olevani prinsessa [en mikään kruunupäinen muotinukke, vaan lähinnä prinsessa siinä mielessä, että mulla oli valtaa oman elämäni suhteen] jossain sellaisessa maassa, jossa oli paljon vuoria ja vähän ihmisiä. Vuorilla kasvoi havupuita. Sitten siellä virtaili jokia. Oikeastaan se kai ensivaikutelmalta muistutti jotain menneen ajan maata, koska mitään tehtaita ei ollut.
Kävelin koulumatkat, tai sitten pyöräilin. Reittini vei sellaisen leipomon ohi, josta aina aamuisin leivän sulotuoksut levisivät ilmoille! Silloin kuvittelin, että olin siinä omassa maassani kävelyllä, ja ohitin maalaismökin jossa joku nainen silloin leipoi. Koska olin prinsessa [!], niin saatoin astua sinne sisään ja pyytää leipäpalaa, ja minut tunnettiin ja minuun suhtauduttiin positiivisesti, koska en sekaantunut ihmisten asioihin - muuten siis kuin pyytämällä sitä tuoretta leipää - enkä vainonnut heitä.
Se prinsessa-juttu varmasti kaipaa lisää selitystä. Mähän olen tasavaltalainen, olen aina ollut. Tuntuu järjettömältä ajatella perinnöllistä asemaa.. Mutta siis se mun prinsessuuteni oli jotain ihan muuta, tosiaan sellaista valtaa OMAN elämän suhteen, oman itsen - vapautta. En käynyt koulua, vaan siinä fantasiassani mulla oli kotiopettaja a la Bronten sisarukset. :)
Tuo maailma tuntui valtavan todelliselta, oikein odotin aamuja ja koulumatkoja, että taas pääsin kuvittelemaan itseni siihen maahan.
Mitähän ne vuoretkin siinä SYMBOLOIVAT, ehkä jotain sellaista turvaa, maan/valtion rajoja, luonnollisia rajoja, vaikeasti ylitettäviä jos joku tahtoisi tulla sinne ja tuhota idyllin..? Omaa todellisuutta, irrallaan kaikesta muusta. Suojaa.
En koskaan ole kertonut tästä kenellekään.
Kuvaavaa kai on sekin, ettei mulla ollut PERHETTÄ tuossa omassa maassani. :) Oli vain minä, ja sitten kotiopettaja. En kuvitellut itselleni isää, äitiä, siskoja ja veljiä. Tietty meidän lemmikkikoira oli siinä maassa mukana, ja sen kanssa kiertelin vuoristopolkuja. En osannut kuvitella kavereitani siihen maahan, vaikka mulla ystäviä olikin. He olisivat kai olleet liian 'todellisia'..
Malisen kirjassa muuten sanottiin sitäkin, että kotonaan häpäisty/häpeämään saatu lapsi saattaa 'paeta' niinkin, että hakee liittolaisen taikka ystävän perheen lemmikistä. Ah niin tuttua...
Haaveet horjuu, kenties kaatuu
Siinä lähihoitajahommassa tuli takapakkia. :( Soittelin perusturvayhtymäämme, ja siellä on JONO lähihoitajaksi oppisopimuksella haluavista ihmisistä.. Jonon hännille pääsin sitten minäkin, mutta mulla ei ole kokemusta hoitoalalta, joten.. no, en tiedä miten hännille sitten jouduin, varmaan olen se viimeinen hätävara joka pääsee koulutukseen, jos kukaan muu ei tahdo. Yhteystiedot nyt kuitenkin jätin sinne. Masensi.
Sain sitten kirjeen siitä, etten päässyt siihen työvoimapoliittiseenkaan lähihoitajakoulutukseen, siis siihen toiseen johon hain. Toisesta ei tullut mitään kirjettä, ilmeisesti ne vain kirjoittavat jos on hyväksytty sinne. KURJAA.
Taidan vielä sitten syksyllä yrittää ihan lähihoitajakouluun. Mutta siihen on pitkä aika.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoruus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nuoruus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
maanantai 3. toukokuuta 2010
Mualainen
Mähän olen alkujaan Savon tyttöjä.. voin muuten kertoa, että olin 18 [!!!] päästessäni ekaa kertaa hampurilaisbaariin! :) Tai saattoi olla, että olin 17, mutta jos näin oli, niin se oli ihan siinä loppuvaiheessa .. eli olin täyttämässä 18. Sellaisia paikkoja ei ihan yksinkertaisesti OLLUT siinä tuppukylässä, jossa kasvoin. ;) Sitten semmoinen tuli, kun olin tosiaan 17-18.. Se ei edes ollut mikään Mäkkäri, vaan ihan sellainen jonkun pystyyn pistämä paikka, jossa nyt sai jotain hampurilaisen tyyppistä muonaa. Hih!
Muistelin vaan tätä kun nyt vapun aikaan tuli mieleen esim. se 1. opiskelijavappu. 1. vuonna opiskellessa tuli käytyä usein McDonaldilla ja Carrollississa ihan vain siksi, kun kerrankin PÄÄSI sellaisiin paikkoihin.
Hassua muuten miten pizzainto on huvennut ihan täysin! Nyt tuntuu tyhmältä se kuinka usein piti nuorna päästä pizzalle. Semmoinen kuiva ohut lätty, jäähtyy hetkessä.. what's the big deal? Nykyisin JOS jotain pizzaa tilaisin ravintelissa, niin PANNUpizzaa ehkä. Esim. Rossossa oli hyvä pannaripizza, mutta sen hyvyyttä sääteli suuresti se kulloinkin vuorossa oleva kokki! Joskus kokki kitsailee täytteiden kanssa ja silloin on kuin jotain kuivaa leipää purisit! Melkein riskittömin vaihtoehto on luopua pizzasta kokonaan ja niinhän mä olenkin tehnyt. Kotona joskus teen itse pizzaa, siitä tulee lukioajat mieleen kun pizza kuului vähän joka bileisiin. Ja sitten se on hyvää purtavaa jääkaappikylmänäkin, kun on MÄSSY. Siksi joskus teen sitä ruoaksi miehelle [ja mässyruoaksi itselleni] kun herkkuilut lähestyy.
Nuoret ne käy vaan viisaammiks..
Tai sitten eivät, mutta JOTENKIN mulla vaan on sellainen olo, että nykyisin nuoret ei enää koe sellaista painetta/tarvetta/intoa ördata kuin mun savolaisessa nuoruudessani. Mun aikaan alkoholi oli aika 'kova juttu' ja sitä kaikki sitten maisteli. Tai ainakin jos halusit olla jotenkin 'in', niin maistelit. Itsekin sain halutun ja suositun maineen siksi, koska en tosiaankaan sylkenyt lasiin [en toisaalta usein 'sikaillutkaan' ainakaan ihan törkeästi] ja olin ilomieli juomari.
Joskus 15-vuotiaana paine lärvätä oli aika suuri. Tuntui, että kaikki muut sitä tekee. Itseni säästi pahimmilta tosi-tosi-nuorena kokeiluilta se, kun ridasin. Tallilla meni aikaa ja siellä oli kivoja kavereita.
Pizzat, purilaiset ja muut..
.. on mielessä siksi, kun nyt on taas jotenkin herkkuhimo! :) Onneksi seuraavaan herkkuiluun on enää 4 kokonaista vuorokautta! :) Leivonnasta en ole vielä päättänyt mitään. Pitäis varmaan tehdä juustokakkua, sellaista liivatteella kylmässä hyytyvää, koska kumminkin leivon pullaa, enkä tahdo uunia pitää päällä koko aika. Täällä meillä lämpötila muutenkin nousee jo näin alkukeväästä aika korkealle. :( Ei siitä mun suklaatkaan pidä. Sitten jos vielä uuni paahtaa täysillä pullat ja jotkut MUUT uunia vaativat leivonnaiset, niin ei herranjesta sitä kestä.
Muistelin vaan tätä kun nyt vapun aikaan tuli mieleen esim. se 1. opiskelijavappu. 1. vuonna opiskellessa tuli käytyä usein McDonaldilla ja Carrollississa ihan vain siksi, kun kerrankin PÄÄSI sellaisiin paikkoihin.
Hassua muuten miten pizzainto on huvennut ihan täysin! Nyt tuntuu tyhmältä se kuinka usein piti nuorna päästä pizzalle. Semmoinen kuiva ohut lätty, jäähtyy hetkessä.. what's the big deal? Nykyisin JOS jotain pizzaa tilaisin ravintelissa, niin PANNUpizzaa ehkä. Esim. Rossossa oli hyvä pannaripizza, mutta sen hyvyyttä sääteli suuresti se kulloinkin vuorossa oleva kokki! Joskus kokki kitsailee täytteiden kanssa ja silloin on kuin jotain kuivaa leipää purisit! Melkein riskittömin vaihtoehto on luopua pizzasta kokonaan ja niinhän mä olenkin tehnyt. Kotona joskus teen itse pizzaa, siitä tulee lukioajat mieleen kun pizza kuului vähän joka bileisiin. Ja sitten se on hyvää purtavaa jääkaappikylmänäkin, kun on MÄSSY. Siksi joskus teen sitä ruoaksi miehelle [ja mässyruoaksi itselleni] kun herkkuilut lähestyy.
Nuoret ne käy vaan viisaammiks..
Tai sitten eivät, mutta JOTENKIN mulla vaan on sellainen olo, että nykyisin nuoret ei enää koe sellaista painetta/tarvetta/intoa ördata kuin mun savolaisessa nuoruudessani. Mun aikaan alkoholi oli aika 'kova juttu' ja sitä kaikki sitten maisteli. Tai ainakin jos halusit olla jotenkin 'in', niin maistelit. Itsekin sain halutun ja suositun maineen siksi, koska en tosiaankaan sylkenyt lasiin [en toisaalta usein 'sikaillutkaan' ainakaan ihan törkeästi] ja olin ilomieli juomari.
Joskus 15-vuotiaana paine lärvätä oli aika suuri. Tuntui, että kaikki muut sitä tekee. Itseni säästi pahimmilta tosi-tosi-nuorena kokeiluilta se, kun ridasin. Tallilla meni aikaa ja siellä oli kivoja kavereita.
Pizzat, purilaiset ja muut..
.. on mielessä siksi, kun nyt on taas jotenkin herkkuhimo! :) Onneksi seuraavaan herkkuiluun on enää 4 kokonaista vuorokautta! :) Leivonnasta en ole vielä päättänyt mitään. Pitäis varmaan tehdä juustokakkua, sellaista liivatteella kylmässä hyytyvää, koska kumminkin leivon pullaa, enkä tahdo uunia pitää päällä koko aika. Täällä meillä lämpötila muutenkin nousee jo näin alkukeväästä aika korkealle. :( Ei siitä mun suklaatkaan pidä. Sitten jos vielä uuni paahtaa täysillä pullat ja jotkut MUUT uunia vaativat leivonnaiset, niin ei herranjesta sitä kestä.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Tolu tuoksuu, Suklis siivoaa!
Sain juuri keittiön siivottua. Täytyy taas kerran kiittää valkotakkeja, se Citalopram on tehnyt ihmeitä. Minulla nimittäin oli ennen lääkitystä hurjan tarkat "Säännöt" siitä kuinka siivotaan. Järjestys oli niin, että makuuhuone ennen keittiötä. En tiedä miksi sain joskus päähäni, että niin sen on OLTAVA. Ja siitä ei tingitty! Ihan hölmöä, tuntui kuin olisi ollut pakko noudattaa sitä itse kehittämäänsä "Sääntöä", tai kaikki hajoaisi jotenkin. Mies kerran sanoikin, että miksi sun on aina siivottava juuri noin, miksi et voi joskus aloittaa vaikka jostain muualta. Katsoin vaan miestä vähän siihen tyyliin, että kysytkö tuota oikeasti!
Nyt sitten kuitenkin puunasin keittiön ennen makuuhuonetta! Mitähän nyt tapahtuu, kaatuuko maailma vai tippuuko kuu taivaalta mun päähäni? Aika näyttää!
Pohjanmaalla pitsipöksyissä
Mies se muuten mulle paljasti mun olleen kerran Pohjanmaalla. En tiennyt sitä ennen, aina sanoin jos Pohjis tuli puheeksi että en ole koskaan ollut siellä. Mutta mies tiesi paremmin. Olen nimittäin ollut siellä festareilla joskus kauan sitten, Nummirockissa! Nummijärvi on kuulemma Pohjanmaalla, vaikka tietysti se on ihan pieni paikka. Hullu tunne, olla ollut jossain tajuamatta sitä. Luulin vielä festareille mentäessä, että Nummirock on jossain Keski-Suomessa. ;) Voi tietämättömyyttä!
Se Nummirock onkin ainoa festarikokemukseni. En ole oikein laumaihminen, suuret ihmismäärät voi joskus ahdistaa! Ja se elämä oli vähän turhan luonnonmukaista, elely teltassa ja luontoon pissiminen ja kakkiminen. :( Muistan vähän palaneet popcornit retkikeittimellä tehtynä ja kauhean määrän grilliruokaa.
En muista juuri mitään siellä olleesta musiikista. Muistan kuitenkin pikkuhousuni, se vasta on kumma juttu. Sellaisia valkoisia pitsisiä käytin. Teltoissa kävi melkoinen kuhina ja kähmintä kun viriilit teinit ja vähän vanhemmat löysi libidonsa. Mulla oli farkkuminihame päällä suurimman osan aikaa ja kengättömät jalat. Yhdessä vaiheessa menin uimaan joku teepaita päällä, olipas taas fiksua. Oi nuoruus! Poltettiin kokeilumielessä mentholisavukkeita ja tehtiin isoihin limupulloihin 'cocktaileja'!
Hyvästi Sinkkuelämä!
On maailma mallillaan, kun Suklis ei enää välitä Sinkkuelämästä eli SINKKIKSESTÄ! Eilen mies lupasi digipoksittaa mulle sen 2. jakson, kun mulle tuli iltatorkku. Mutta hän unohti sen.. eikä se haitannut mua ollenkaan! Jotenkin vaan Sinkkis on tullut töllöttimestä jo liian usein. Ja nyt kun on muotia puhua kasareista ja ysäreistä, niin sanotaan vaikka Sinkkiksen olevan hyvin "ysäri". Niin ysäri, että sen katsomisesta tulee jysäri!
Ehkä yksi syy viilenemiseeni on se loppuratkaisu. Tuo sarja antoi aluksi lupauksen realismista ihmissuhteissa. Siis siitä, että parisuhteet ei onnistukaan ja nainen joutuu olemaan omillaan! Mutta kun loppu koitti, niin tietty joka nainen sai prinssinsä. Kai sitten on kuolemaa kamalampi kohtalo olla yksin elävä nainen? Pidin Sinkkis-elokuvastakin lähinnä vain sen muodin vuoksi. Tarinana sekin oli vähän masentava, sellainen prinsessasatu. Leffan jatko-osassa sitten satu jatkuu, Carrie on kai raskaana!! Huoh.
Jättieläke, ökytoimisto
Luin, että Stora Enson joku entinen pomo saa 57 000 euroa eläkettä kuukaudessa! Siis 57 000. Mitä se mies oikein tekee sillä?? Paljonko sen lähikaupassa maksaa ruisleipä ja maitolitra? Varmaan monta tuhatta euroa? Tuo summa ei ole missään suhteissa ihmisen tarpeisiin! Vai onko sitten niin että noilla tuollaisilla on ihan eri tarpeet kuin meillä muilla? On kyllä irvokasta!
Sitten luin sellaista, että Helsingin sosiaalijohtaja on vähän sisustanut. Uuden sisustuksen hinta: liki 72 000 euroa. No pitäähän sitä tietty olla. Ei taida olla ihan lastulevystä miehen työpöytä? Eikä seinällä ole jotain torilta ostettua Lapin maisema-taulua?
Ja samaan aikaan ihmisiä sanotaan irti ja moni jää pysyvästi työttömiksi, mun yhden ystävän mieskin jää tuosta toukokuun alusta.
Nyt sitten kuitenkin puunasin keittiön ennen makuuhuonetta! Mitähän nyt tapahtuu, kaatuuko maailma vai tippuuko kuu taivaalta mun päähäni? Aika näyttää!
Pohjanmaalla pitsipöksyissä
Mies se muuten mulle paljasti mun olleen kerran Pohjanmaalla. En tiennyt sitä ennen, aina sanoin jos Pohjis tuli puheeksi että en ole koskaan ollut siellä. Mutta mies tiesi paremmin. Olen nimittäin ollut siellä festareilla joskus kauan sitten, Nummirockissa! Nummijärvi on kuulemma Pohjanmaalla, vaikka tietysti se on ihan pieni paikka. Hullu tunne, olla ollut jossain tajuamatta sitä. Luulin vielä festareille mentäessä, että Nummirock on jossain Keski-Suomessa. ;) Voi tietämättömyyttä!
Se Nummirock onkin ainoa festarikokemukseni. En ole oikein laumaihminen, suuret ihmismäärät voi joskus ahdistaa! Ja se elämä oli vähän turhan luonnonmukaista, elely teltassa ja luontoon pissiminen ja kakkiminen. :( Muistan vähän palaneet popcornit retkikeittimellä tehtynä ja kauhean määrän grilliruokaa.
En muista juuri mitään siellä olleesta musiikista. Muistan kuitenkin pikkuhousuni, se vasta on kumma juttu. Sellaisia valkoisia pitsisiä käytin. Teltoissa kävi melkoinen kuhina ja kähmintä kun viriilit teinit ja vähän vanhemmat löysi libidonsa. Mulla oli farkkuminihame päällä suurimman osan aikaa ja kengättömät jalat. Yhdessä vaiheessa menin uimaan joku teepaita päällä, olipas taas fiksua. Oi nuoruus! Poltettiin kokeilumielessä mentholisavukkeita ja tehtiin isoihin limupulloihin 'cocktaileja'!
Hyvästi Sinkkuelämä!
On maailma mallillaan, kun Suklis ei enää välitä Sinkkuelämästä eli SINKKIKSESTÄ! Eilen mies lupasi digipoksittaa mulle sen 2. jakson, kun mulle tuli iltatorkku. Mutta hän unohti sen.. eikä se haitannut mua ollenkaan! Jotenkin vaan Sinkkis on tullut töllöttimestä jo liian usein. Ja nyt kun on muotia puhua kasareista ja ysäreistä, niin sanotaan vaikka Sinkkiksen olevan hyvin "ysäri". Niin ysäri, että sen katsomisesta tulee jysäri!
Ehkä yksi syy viilenemiseeni on se loppuratkaisu. Tuo sarja antoi aluksi lupauksen realismista ihmissuhteissa. Siis siitä, että parisuhteet ei onnistukaan ja nainen joutuu olemaan omillaan! Mutta kun loppu koitti, niin tietty joka nainen sai prinssinsä. Kai sitten on kuolemaa kamalampi kohtalo olla yksin elävä nainen? Pidin Sinkkis-elokuvastakin lähinnä vain sen muodin vuoksi. Tarinana sekin oli vähän masentava, sellainen prinsessasatu. Leffan jatko-osassa sitten satu jatkuu, Carrie on kai raskaana!! Huoh.
Jättieläke, ökytoimisto
Luin, että Stora Enson joku entinen pomo saa 57 000 euroa eläkettä kuukaudessa! Siis 57 000. Mitä se mies oikein tekee sillä?? Paljonko sen lähikaupassa maksaa ruisleipä ja maitolitra? Varmaan monta tuhatta euroa? Tuo summa ei ole missään suhteissa ihmisen tarpeisiin! Vai onko sitten niin että noilla tuollaisilla on ihan eri tarpeet kuin meillä muilla? On kyllä irvokasta!
Sitten luin sellaista, että Helsingin sosiaalijohtaja on vähän sisustanut. Uuden sisustuksen hinta: liki 72 000 euroa. No pitäähän sitä tietty olla. Ei taida olla ihan lastulevystä miehen työpöytä? Eikä seinällä ole jotain torilta ostettua Lapin maisema-taulua?
Ja samaan aikaan ihmisiä sanotaan irti ja moni jää pysyvästi työttömiksi, mun yhden ystävän mieskin jää tuosta toukokuun alusta.
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Huumeet ja Suklis, valistus ja valehtelu
Minä olen kokeillut muutaman kerran nk. mietoja huumeita, eli siis ihan "ruohoa". En osaa sitä suositella enkä toisaalta kieltääkään. Minusta se oli ihan OK, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää. Tuo kammoksutun "ruohon" kokeilu kyllä vahvisti sen käsitykseni, ettei ALKOHOLIA pahempaa huumetta ole.. varsinkin kun sillä on Suomessa vielä laillisen huumeen status, eli sitä saa ostaa eikä kukaan pidä sen käyttöä pahana. Ne miedon huumeen kokeilut, niiden aikana ei kertaakaan ollut sellainen olo kuin mitä on humalassa ollut.. niin sekava ja tillintallin.
Minulla tuo kokeilu saattoi olla uhmaakin. Äetmuori saarnasi huumeista kun olin nuori, eikä se 'valistus' mitenkään totuudenmukaista ollut. Hän mm. sanoi, että yhteen ainoaan hasis-savukkeeseen saattoi KUOLLA, tai että siitä saattoi heti tulla riippuvaiseksi, siirtyä vahvoihin huumeisiin jne. jne. Sitten hän pakotti mut lupaamaan, etten ikinä koskaan enkä milloinkaan käyttäisi. Minua silloin jo ärsytti se hysteerinen tilanne ja pakkolupaus. Tietysti se sitten tuli rikottua.
Mun ruohokokeiluista kaksi oli ulkomailla ja yksi Suomessa.
Mitä tästä kaikesta opin oli se että vanhempien pitäisi huumetiedotuksessa ja alkoholivalistuksessa yrittää olla REHELLISIÄ lapsilleen. Nykyisin muuten nuoretkin tietävät asioista aika paljon ja jos vanhempi puhuu ihan potaskaa ("kuolet hasikseen!), niin nuori saattaa tietää valetta tulevan. Minä en usko että sellainen nuori sitten paljon kunnioittaa vanhempiaan.
Toinen outo juttu on tuo seksi, sen suhteen kanssa pitäisi vanhemmilla olla edes alkeellinen luottamus lapsiin. Kaverini kuukautiset alkoivat kun hän oli 13. Aluksi kuukautiset voi tytöllä olla epäsäännölliset, ja näin oli kaverillakin. Niin hänen äitinsä alkoi kysellä tältä hevosia piirtelevältä tallitytöltä ettet vain ole "tehnyt jotain jonkun pojan kanssa"! Kai sitä sitten ajateltiin, että raskaana on! Voi pyhä jysäys.
Joskus nuorena aikuiset vaikuttivat niin hemmetin typeriltä. Mutta eivät onneksi kaikki. Kaverini M:n vanhempien kanssa tulin tosi hyvin toimeen, he olivat rentoja ja mukavia ihmisiä.
Suklis joutomiehenä
Normaalitilassa alkaisin siivouksen tällä viikolla, mutta nyt se siirtyy viikolla eteenpäin, ensi viikkoon, koska pidän tavallista pitemmän tauon MÄSSYjen välillä. Odotan siis sitä pääsiäisen maagista hetkeä ja sitten herkkuilen.. Hyvin sopii sitten kiirastorstaihin ja pitkäperjantaihin SIIVOUSKÄRSIMYS, koska silloin sitä on luvassa. :) Pitäisi varmaan pääsiäisen ja kevään kunniaksi koettaa siivota vähän kaappejakin. Mulla on sellainen teoria, että hoidetuimmassakin kodissa on vähintään yksi "sotkukaappi" tai "kaaoskaappi", jonne on tullut viskottua vähän mitä sattuu. Meillä ainakin sellainen on tuossa eteisessä.
Suklis alko-lakossa
Olen ollut aika pitkän aikaa kokonaan ilman alkoholia. En ole mikään juomari, mutta joskus olen lasin viiniä nauttinut, nyt en ole sitäkään tehnyt moneen viikkoon. Jotenkin vaan tuntuu kun ihmisellä on sellainen tausta kuin mulla [Äetmuori ja Isukki], niin ehkä kannattaa pitää alkoholin käyttö minimissä. Tiedän ainakin etten tahdo alkoholista tulevan joku ovi elämyksiin, tunteiden osoittamiseen ja avoimuuteen. Musta vähän tuntuu että Muorille ja Isukille se oli/on sitä.
Mistähän se muuten johtuu että niin moni ihminen tarvitsee TYÖN pitääkseen elämänsä kasassa? Kirjoitin siitä viimeksi sen Löyhkä-Lassen yhteydessä. Saattaa olla että työ on ihmiselle se juttu, joka estää ryypiskelyn ja pitää ihmisen ruodussa, pistää käymään pesulla säännöllisesti ja pukeutumaan kunnolla. Sitten kun ja jos työ loppuu, niin elämä menee ihan hunnigolle. Mun on sitä vaikea tajuta, koska ainakin oma elämäni pysyy näiden perusasioiden (ruoanlaitto, kodinhoito, peseytyminen, alkoholin kulutus) osalta koossa ihan ilman sitä työpaikkaakin.
Yhden kaverini isä päätyi alkoholiongelmaisesta oikein kunnon alkoholistiksi siinä vaiheessa kun työ päättyi ja eläke alkoi. Hän kuoli pian sen jälkeen. Myös koti meni ihan kauheaan kuntoon, kissanpissaa ympäriinsä ja kissat (2 kpl) ihan villintyneitä. Hän ei siis siivonnut edes sitä virtsaa pois, vaan jätti silleen.
Yö Hirviön aikaa on..
Useimmiten jos tulee karkkihaaveita, niin ne tulee öisin valvoessa. Sitä myös suunnittelee kaikkia herkkuhamstrausostosreissuja kauppaan. Mutta kun tulee päivä, niin olenkin jotenkin niin väsynyt ja rento, etten jaksa/viitsi. [Se lääkitys!] Yö siis on Hirviön aikaa, silloin tulee ajatukset.. mutta ei enää herkkuaiheiset unet. Ne on kadonneet lääkkeen myötä. Joskus näin unia, joissa ostin herkkuja tai söin niitä, eikös olekin säälittävää. :) Mutta nyt en enää näe. Onneksi painajaisia ei ole ollut kuin 2 kertaa. Kerran oli se liskopainajainen ja sitten vähän aikaa sitten näin unen motoristeista, motoristipainajainen, jotain helvetin enkeleitä siinä pörisi! Kauheaa.
Minulla tuo kokeilu saattoi olla uhmaakin. Äetmuori saarnasi huumeista kun olin nuori, eikä se 'valistus' mitenkään totuudenmukaista ollut. Hän mm. sanoi, että yhteen ainoaan hasis-savukkeeseen saattoi KUOLLA, tai että siitä saattoi heti tulla riippuvaiseksi, siirtyä vahvoihin huumeisiin jne. jne. Sitten hän pakotti mut lupaamaan, etten ikinä koskaan enkä milloinkaan käyttäisi. Minua silloin jo ärsytti se hysteerinen tilanne ja pakkolupaus. Tietysti se sitten tuli rikottua.
Mun ruohokokeiluista kaksi oli ulkomailla ja yksi Suomessa.
Mitä tästä kaikesta opin oli se että vanhempien pitäisi huumetiedotuksessa ja alkoholivalistuksessa yrittää olla REHELLISIÄ lapsilleen. Nykyisin muuten nuoretkin tietävät asioista aika paljon ja jos vanhempi puhuu ihan potaskaa ("kuolet hasikseen!), niin nuori saattaa tietää valetta tulevan. Minä en usko että sellainen nuori sitten paljon kunnioittaa vanhempiaan.
Toinen outo juttu on tuo seksi, sen suhteen kanssa pitäisi vanhemmilla olla edes alkeellinen luottamus lapsiin. Kaverini kuukautiset alkoivat kun hän oli 13. Aluksi kuukautiset voi tytöllä olla epäsäännölliset, ja näin oli kaverillakin. Niin hänen äitinsä alkoi kysellä tältä hevosia piirtelevältä tallitytöltä ettet vain ole "tehnyt jotain jonkun pojan kanssa"! Kai sitä sitten ajateltiin, että raskaana on! Voi pyhä jysäys.
Joskus nuorena aikuiset vaikuttivat niin hemmetin typeriltä. Mutta eivät onneksi kaikki. Kaverini M:n vanhempien kanssa tulin tosi hyvin toimeen, he olivat rentoja ja mukavia ihmisiä.
Suklis joutomiehenä
Normaalitilassa alkaisin siivouksen tällä viikolla, mutta nyt se siirtyy viikolla eteenpäin, ensi viikkoon, koska pidän tavallista pitemmän tauon MÄSSYjen välillä. Odotan siis sitä pääsiäisen maagista hetkeä ja sitten herkkuilen.. Hyvin sopii sitten kiirastorstaihin ja pitkäperjantaihin SIIVOUSKÄRSIMYS, koska silloin sitä on luvassa. :) Pitäisi varmaan pääsiäisen ja kevään kunniaksi koettaa siivota vähän kaappejakin. Mulla on sellainen teoria, että hoidetuimmassakin kodissa on vähintään yksi "sotkukaappi" tai "kaaoskaappi", jonne on tullut viskottua vähän mitä sattuu. Meillä ainakin sellainen on tuossa eteisessä.
Suklis alko-lakossa
Olen ollut aika pitkän aikaa kokonaan ilman alkoholia. En ole mikään juomari, mutta joskus olen lasin viiniä nauttinut, nyt en ole sitäkään tehnyt moneen viikkoon. Jotenkin vaan tuntuu kun ihmisellä on sellainen tausta kuin mulla [Äetmuori ja Isukki], niin ehkä kannattaa pitää alkoholin käyttö minimissä. Tiedän ainakin etten tahdo alkoholista tulevan joku ovi elämyksiin, tunteiden osoittamiseen ja avoimuuteen. Musta vähän tuntuu että Muorille ja Isukille se oli/on sitä.
Mistähän se muuten johtuu että niin moni ihminen tarvitsee TYÖN pitääkseen elämänsä kasassa? Kirjoitin siitä viimeksi sen Löyhkä-Lassen yhteydessä. Saattaa olla että työ on ihmiselle se juttu, joka estää ryypiskelyn ja pitää ihmisen ruodussa, pistää käymään pesulla säännöllisesti ja pukeutumaan kunnolla. Sitten kun ja jos työ loppuu, niin elämä menee ihan hunnigolle. Mun on sitä vaikea tajuta, koska ainakin oma elämäni pysyy näiden perusasioiden (ruoanlaitto, kodinhoito, peseytyminen, alkoholin kulutus) osalta koossa ihan ilman sitä työpaikkaakin.
Yhden kaverini isä päätyi alkoholiongelmaisesta oikein kunnon alkoholistiksi siinä vaiheessa kun työ päättyi ja eläke alkoi. Hän kuoli pian sen jälkeen. Myös koti meni ihan kauheaan kuntoon, kissanpissaa ympäriinsä ja kissat (2 kpl) ihan villintyneitä. Hän ei siis siivonnut edes sitä virtsaa pois, vaan jätti silleen.
Yö Hirviön aikaa on..
Useimmiten jos tulee karkkihaaveita, niin ne tulee öisin valvoessa. Sitä myös suunnittelee kaikkia herkkuhamstrausostosreissuja kauppaan. Mutta kun tulee päivä, niin olenkin jotenkin niin väsynyt ja rento, etten jaksa/viitsi. [Se lääkitys!] Yö siis on Hirviön aikaa, silloin tulee ajatukset.. mutta ei enää herkkuaiheiset unet. Ne on kadonneet lääkkeen myötä. Joskus näin unia, joissa ostin herkkuja tai söin niitä, eikös olekin säälittävää. :) Mutta nyt en enää näe. Onneksi painajaisia ei ole ollut kuin 2 kertaa. Kerran oli se liskopainajainen ja sitten vähän aikaa sitten näin unen motoristeista, motoristipainajainen, jotain helvetin enkeleitä siinä pörisi! Kauheaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)