Perunalastu kommentissaan kysyi miten minusta pitkäaikaistyöttömiä pitäisi auttaa. No, minäpäs heti innostuin postaamaan asiasta, koska olenhan jonkinlainen ASIANTUNTIJA minäkin. ;)
Mun mielestä heti aluksi olisi päättävien tahojen aika päättää se, mitä oikeastaan halutaan tehdä. Halutaanko työttömiä OIKEASTI auttaa saamaan töitä, vaan yritetäänkö heitä nöyryyttää, rankaista tai siivota jonnekin näkymättömiin. Tämä nimittäin ei aina tunnu olevan ollenkaan selvää. Jos tarkoitus on tuo jälkimmäinen, eli nöyryyttäminen, niin tuodaan ihmeessä takaisin jalkapuut, joihin työttömät voidaan laittaa 'kunnon ihmisten' syljettäväksi. Se tulee nimittäin paljon halvemmaksi kuin kiertoteiden käyttö.
Mutta jos siis tarkoitus olisi työllistää ja auttaa, niin sitten pitäisi huomioida muutama juttu. Ensinnäkin: pitkään työttömänä ollella voi oikeasti olla valtavia vaikeuksia olla toisten ihmisten seurassa esim. 8 tuntia päivässä. Joillekin se jo voi muodostua sellaiseksi esteeksi, johon tietyt työllistämisohjelmat kaatuvat. Lukekaapa työpaikkailmoituksia. Joissakin on tästä työelämävalmennuksesta: firma saattaa etsiä työelämävalmennettavaa, jonka pitää olla valmis tekemään heti 8 tunnin päivää. Itse valmennushan on siinä suhteessa säännöiltään joustava, että olisi mahdollista tehdä 4-8 tunnin päiviä, eikä edes viiden työpäivän viikkoa, muistaakseni. Monet yritykset eivät kuitenkaan tätä tahdo, koska he haluavat - anteeksi vaan - puristaa kaiken irti valmennettavasta, joka on tavallaan altavastaajana ja epätoivoisessa tilanteessa. Mutta kuten sanottu, pitkään työttömänä ollut ihminen voi kokea sen ihan mahdottomana, olla ihmisten parissa sen 8 h, kun on voinut 10 vuotta viettää vain omassa seurassaan. Pitäisi kai tällaisissa ohjelmissa edes VÄHÄN miettiä myös sen työllistettävän kannalta tätä tilannetta, eikö totta? Työllistettävä ei kuitenkaan oikein ole sellaisessa asemassa, että voisi 'sanella' työaikansa, vaan usein pitää suostua siihen, mitä firma on valmis tarjoamaan [eli se 8 h/5 päivän viikko].
Mun mielestä nykyisin puuttuu joku välimallin ratkaisu työttömien auttamisessa. Ovat nämä ohjelmat TODELLA syrjäytyneille, jossa työtön pääsee johonkin työpajaan ja hänellä on koko ajan joku aikuinen 'tukihenkilö' mukana.. Näissä tapauksissa monesti työtön on jo niin ongelmainen, ettei välttämättä edes käy pesulla enää ja tuo tukihenkilö sitten tukee näissä ajen tilanteissa. Sitten toisaalta on näitä 'tulet valmennettavaksi, teet 8 h:n päivän'-juttuja. Mitä jää siinä välissä oleville ihmisille? Eli meille, jotka kyllä peseydymme ja pystymme toimimaan ihmisten kanssa, mutta emme välttämättä kuitenkaan sitä 40 tuntia viikossa heti kylmiltään?
Varmaa on sekin, että niin kauan työvoimatoimistoja vältellään, kun niissä joka ikinen aulassa työskentelevä tätönen voi ja saa kohdella ihmisiä kuin saastaa. Ja kun toimistoja vältellään, niin tietysti silläkin herkät ihmiset pelaa päättäjien pussiin: työttömien todellinen lukumäärä ei tahdo selvitä. Nykyiset tilastot eivät esimerkiksi mua noteeraa ollenkaan. Ja se on tietysti oma syyni, kun en käy toimistossa. Mutta senkin tiedän, ettei mun tilannetta AUTA se, että joku tantta kohtelee niin kuin siellä joskus on kohdelluksi tullut.
Mun mielestä poliittisilla päättäjillä on todellisuudentaju hukassa. Urpilainenkin puhuu yli 100 000 työpaikan luomisesta, mutta mistä niitä luodaan ja ovatko ne pysyviä? Julkinen sektori ei ainakaan 90-luvun laman jälkeen ole elpynyt eikä elvy. Yksityisellä puolellakin esiintyy pyrkimystä vähentää henkilöstöä aina kun vain voidaan. Nokia maksaa kolmi-nelikymppisille ihmisille, jos nämä lähtevät. Eli mä sanoisin, että tässä on nyt valtava ristiriita puheiden ja tekojen välillä koko tässä yhteiskunnassa. Ja on jotain, mitä ei tahdota oikein sanoa ääneen.
Mietin usein näitä työvoimatoimiston tätösiä. Johtuuko se heidän iästään - nämä hankalat tapaukset ovat usein sellaisia n. viisi-kuusikymppisiä - etteivät ne tajua työttömyyden koskettavan nykyisin kaikenlaisia ihmisiä. Sellaista stereotyyppistä 'työttömän' arkkityyppiä ei oikeastaan edes ole enää.
Lisäksi on sanottava se, että vaikka haluja olisi aikuiskoulutukseen, niin siinäkin tietyille työttömille [=mä] tulee seinä vastaan. :( Olen kuullut, että päästäkseen tiettyihin aikuiskoulutuksiin mukaan pitää olla .. no mitäpä muuta kuin 2 vuoden työkokemus takana!! Ja jos ei sitä ole, niin et myöskään pääse koulutukseen.
Eli kai tavallaan tässä kritisoin näitä jäykkiä sääntöjä - ja jos säännöt ei jäykkiä ole, niin käytännöt ovat - jotka rajoittavat työttömien mahdollisuuksia päästä edes johonkin uuteen suuntaan elämässään.
Lisäksi en tajua tätä suomalaista työkulttuuria. Potkitaan väkeä pois ja teetetään työt aina vain vähemmällä henkilöstöllä. Sitten henkilöstö reagoi sairaslomin ja pahoivoinnin kautta. Ja kortistossa väki lisääntyy. Jotenkin pitäisi uudistaa tätä ajattelua, kiinnittää huomiota myös ihmisten jaksamiseen [vanha laulu!] ja hyvinvointiin. Jos se sitten tarkoittaa ettei irtisanota ihmisiä, niin sitten ei irtisanottaisi. Osakkeenomistajatko siitä suuttuu? No, tehdään vähän vähemmän voittoa sitten. Se taas tietysti vaatisi sellaisesta ahneuden kulttuurista luopumista, mikä ei kai enää oikein ole mahdollista. :( Vai olisiko..? Gandhikos se oli joka sanoi että maailma riittää kyllä ihmisten tarpeisiin, vaan ei hänen ahneuteensa.
Mun mielestä yksi syy Suomen menestymiseen on ollut se, että koulutus on annettu kaikille perheen varallisuuteen katsomatta. Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että työttömissäkin ON aina sellaista nukkuvaa potentiaalia. Koskaan ei tiedä, kuka työllistetty tms. voi olla mahtava voimavara yritykselle. Joku voi olla niin sosiaalinen, että saa kaikki viihtymään, toisesta voi löytyä vaikka millainen innovaattori.. Mutta ne ihmiset pitäisi PÄÄSTÄÄ työpaikoille ensin. Ehkä tarvittaisiin jotain uudenlaista työllistämisohjelmaa, joustavampaa, nopeampaa, vähemmän rajoitteita sisältävää? Mitä tiukemmin me seulotaan ihmiset ['tuo ei kelpaa mihinkään, tuo ehkä, tuota voidaan harkita'] niin sen todennäköisemmin paukautetaan ovi kiinni myös sellaisten naamojen edestä, jotka kannattaisi ottaa mukaan laivaan. ;)
Sellainen syyllistämis-haukkumis-nöyryytys -politiikka ei ainakaan auta. Itse olen tosi kyllästynyt siihen, ettei ÄÄNEEN voi sanoa esim. tätä, että itselleni on melkoisen mahdotonta olla 8 h/vrk ihmisten seurassa, kun olen aika erakoksi päässyt. Kun sen sanoo, niin eikös joku [Äetmuori, tai hänen hengenheimolaisensa ja niitä on PALJON] totea, että sellaista se elämä vaan on, pitää jaksaa, ja onpas se laiskurin tekosyy, ettei muka voi olla ihmisten kanssa. Eli toista - työtöntä - ei edes kuunnella, eikä hänen kokemusmaailmaansa oteta tosissaan. Keskustele siinä sitten. Ja sitten kaivetaan esiin talvisota ja kuinka miehet siellä blaa blaa ja pälä pälä ja jatkosota ja jälleenrakennus. :( Juu, olivat ne vanhat sankareita, mitä nyt ryyppäsivät ja hakkasivat lapsiaan siinä sankartöiden ohella, mutta mitäs tuosta, pikkujuttu..
Milloinkohan Suomessa alkaa olla sallittua olla ihminen? Ei mikään juoksuhautasotakone, vaan ihminen vaan heikkouksineen ja omine omituisuuksineen? Ei varmaan koskaan.
Itse olen kyllä miettinyt, että mulle alkaisi olla viimeiset ajat [tiedän ettei tämä tavallaan ole totta, kouluttautuvathan viisikymppisetkin uudestaan] esimerkiksi kouluttautua uudestaan johonkin ammattiin, josta voisi töitä irrota. Tavallaan motivaatiotakin olisi. Olen miettinyt jotain todella tyhmää, oppilaitoksiin soittamista väärällä nimellä ihan vain TIEDUSTELUN vuoksi, eli onko se oikeasti niin mahdotonta päästä aikuiskoulutukseen, jos ei ole sitä kahden vuoden työkokemusta. :( Mutta vähän uskoisin tässä suhteessa monen olevan aika joustamaton. Sekin vielä Suomessa on jännää, se käsittämätön by the book-mentaliteetti. Kuinka kaikesta pitää olla joku byrokraatin luoma Ohjeistus tai Määräys tai Sääntö. Ja niistä ei sitten luovuta, ei millään.
Kaapit täyttyy..
Mikähän KUMMA nyt on, kun tuntuu kuin kaappit olisi taas täynnä sukulaatia? No, se on sanottava että eihän niitä koskaan tule pois heitettyä, yleensä kaikki menee.. ;) Mutta silti, keittiömme kaapisto on kauhea! On keksipakettia, on sitä ja tätä ja tuota. Kuulin kauhu-uutisen jokin aika sitten: suklaan hinta voi moninkertaistua joskus..!!! Siihen loppuisi mun herkkuilut. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
torstai 30. syyskuuta 2010
"Rööperiin mä kaipaan niin.."
Lidlissä olisi nyt torstaista alkaen kävelykenkiä naisille.. ja aika kohtuuhinta, n. 12 e. Ajattelin, että jos jaksan ja viitsin, niin voisihan sitä ajaa Pikku Kaupunkiin katsomaan niitä. Mulla on oikeastaan nyt vain yhdet matalakantaiset ja aidosti mukavat kävelykengät, ne sain Äetmuorilta. Hänelle ne olivat olleet liian pienet, joten antoi ne mulle, kun mulla on pienempi jalka. Nyt tuntuu että voisihan sitä ostaa toisetkin, kun ne Muorin antamat alkavat olla vähän finaalissa. Toisaalta Emmauksesta löytää joskus todella hyviä popoja 4 tai 5 euron hintaan! Mutta sitten pitäisi ajaa Isoon Kaupunkiin asti, enkä oikein tahtoisi kai sittenkään..
Huh, sain juuri siivottua! Oli taas aikamoinen savotta. Mietin ihmisiä, meidän ihmisten erilaisuutta. Ja mistä se johtuu. Mua joskus häiritsee se, kun olen saanut kodin puunattua ja kun kömmin väsyneenä alakerrasta yläkertaan, niin mies ei ole viitsinyt nostaa siirtämiäni nojatuoleja ym. paikoilleen vaan saan tehdä senkin. Pieni elehän se tietty vaan on enkä sano että nyt kohtuuttomasti rasittuisin niiden nostelusta [sainhan ne aiemmin itse nostettua pois paikoiltaan siivouksen tieltä], mutta jotenkin vain joskus häiritsee.. Mietin joskus mitä mahtaisi käydä jos mä vaikka sairastuisin pahasti, niin pahasti etten voisi siivota vaikka vuoteen. Tämä talous varmaan kaatuisi niskaan. No samapa se, joskus sitä vaan siivouspäivänä on vähän äkeä ja huomaa kaikki tuollaiset pienet jutut, jotka normaalisti ei edes ylittäisi havaintokynnystä.
Tässä tänään olen myös katsellut Rööperi-elokuvaa. Siinä on se tyypillinen miesnäyttelijäremmi, joka on vähän jokaisessa suomalaisessa elokuvassa. On Juha Veijosta,. Samuli Edelmania ja Peter Franzenia. Tavallaan tuo elokuva kiinnosti mua siksi, kun halusin saada AJANKUVAA Helsingistä 60-luvulla. Ja oi, onhan sitä! Siinä mielessä tosi antoisa elokuva. Vaikken minä Helsingistä mitään tiedä enkä 'tunnista' niitä siinä olevia paikkoja. Onpahan vain kiva katsella.. Ja ne vaatteet, se musiikki. :)
Tavallaan tuota elokuvaa katsellessa ajattelin taas kerran sitä, että ihminen on oikeasti ympäristönsä tuote. On aika rankkaa kasvaa ilman isää ja elää hyvin karheassa ympäristössä jossa rikollisuus on monilla se uravalinta. Tuntuu vähän kuin ei muita mahdollisuuksia oikein olisikaan. Hyvä etten saanut vesiä silmiini kun elokuvassa oli takauma, jossa pieni poika näkee isänsä tulevan tapetuksi, ammutuksi, ihan siinä nenän edessä. Sitten vähän myöhemmin tämä lapsi ampuu itse isänsä tappaneen miehen! Hui. Mä en ainakaan suostu ajattelemaan joidenkin ihmisten olevan geneettisesti jo 'pilalla' ja ettei heitä voisi pelastaa.. Kyllä geenejä tärkeämpi on ympäristö jossa kasvaa. Onko se turvallinen, pystyvätkö vanhemmat antamaan sitä turvaa ja hoivaa, rakkautta ja kasvatusta.. Kai meissä kaikissa on vähän kaikenlaisia mahdollisia geenejä, kun miettii kuinka paljon esivanhempia meillä kaikilla on. Ympäristö kai sitten ratkaisee aktivoituuko jotkut geenit, vai jotkut ihan toiset.
1 kokonainen vuorokausi - -
- - ja herkkuillaan! :) Mutta on kumma juttu, olen kärsinyt tässä närästyksestä. Vaikka siis syön ihan tavallisesti. En tajua mistä se johtuu. Olisiko ruoka ollut liian mausteista tai suolaista. Kunhan nyt vain menisi pian ohi se.
Huh, sain juuri siivottua! Oli taas aikamoinen savotta. Mietin ihmisiä, meidän ihmisten erilaisuutta. Ja mistä se johtuu. Mua joskus häiritsee se, kun olen saanut kodin puunattua ja kun kömmin väsyneenä alakerrasta yläkertaan, niin mies ei ole viitsinyt nostaa siirtämiäni nojatuoleja ym. paikoilleen vaan saan tehdä senkin. Pieni elehän se tietty vaan on enkä sano että nyt kohtuuttomasti rasittuisin niiden nostelusta [sainhan ne aiemmin itse nostettua pois paikoiltaan siivouksen tieltä], mutta jotenkin vain joskus häiritsee.. Mietin joskus mitä mahtaisi käydä jos mä vaikka sairastuisin pahasti, niin pahasti etten voisi siivota vaikka vuoteen. Tämä talous varmaan kaatuisi niskaan. No samapa se, joskus sitä vaan siivouspäivänä on vähän äkeä ja huomaa kaikki tuollaiset pienet jutut, jotka normaalisti ei edes ylittäisi havaintokynnystä.
Tässä tänään olen myös katsellut Rööperi-elokuvaa. Siinä on se tyypillinen miesnäyttelijäremmi, joka on vähän jokaisessa suomalaisessa elokuvassa. On Juha Veijosta,. Samuli Edelmania ja Peter Franzenia. Tavallaan tuo elokuva kiinnosti mua siksi, kun halusin saada AJANKUVAA Helsingistä 60-luvulla. Ja oi, onhan sitä! Siinä mielessä tosi antoisa elokuva. Vaikken minä Helsingistä mitään tiedä enkä 'tunnista' niitä siinä olevia paikkoja. Onpahan vain kiva katsella.. Ja ne vaatteet, se musiikki. :)
Tavallaan tuota elokuvaa katsellessa ajattelin taas kerran sitä, että ihminen on oikeasti ympäristönsä tuote. On aika rankkaa kasvaa ilman isää ja elää hyvin karheassa ympäristössä jossa rikollisuus on monilla se uravalinta. Tuntuu vähän kuin ei muita mahdollisuuksia oikein olisikaan. Hyvä etten saanut vesiä silmiini kun elokuvassa oli takauma, jossa pieni poika näkee isänsä tulevan tapetuksi, ammutuksi, ihan siinä nenän edessä. Sitten vähän myöhemmin tämä lapsi ampuu itse isänsä tappaneen miehen! Hui. Mä en ainakaan suostu ajattelemaan joidenkin ihmisten olevan geneettisesti jo 'pilalla' ja ettei heitä voisi pelastaa.. Kyllä geenejä tärkeämpi on ympäristö jossa kasvaa. Onko se turvallinen, pystyvätkö vanhemmat antamaan sitä turvaa ja hoivaa, rakkautta ja kasvatusta.. Kai meissä kaikissa on vähän kaikenlaisia mahdollisia geenejä, kun miettii kuinka paljon esivanhempia meillä kaikilla on. Ympäristö kai sitten ratkaisee aktivoituuko jotkut geenit, vai jotkut ihan toiset.
1 kokonainen vuorokausi - -
- - ja herkkuillaan! :) Mutta on kumma juttu, olen kärsinyt tässä närästyksestä. Vaikka siis syön ihan tavallisesti. En tajua mistä se johtuu. Olisiko ruoka ollut liian mausteista tai suolaista. Kunhan nyt vain menisi pian ohi se.
lauantai 7. elokuuta 2010
Kommunisti kitisee taas
Katsokaas tätä linkkiä! Eikö vaan ole hienoa, että meillä Suomessakin pyritään 'Ameriikan malliin', ettei yhdellä työllä enää elä? Ettei työssä käyminen enää suojele EDES köyhyydeltä? Ja nyt sitten viiden pisteen vihje! Mitkä puolueet ovat olleet vallankahvassa kun tämä 'kehitys' on maassamme kehittynyt? Ja ehdotus: seuraavissa vaaleissa kannattaa siinä uurnalla miettiä tätä asiaa.
Juuri kun ajattelin tuon edellisen postaukseni olleen liian kitkerä, niin johan tosiaan linkki ilmaantui silmiini.. No, mua ei tavallaan yllätä tämä yhtään. Pian Suomessa kai ovat tavallisia esim. yh-äidit, jotka sekä tarjoilevat, että siivoavat, vahtivat toisten lapsia, ovat ajoittain tehtaassa töissä. Ja näiden yh-äitien omat lapset, no niin, köyhän kakarat nyt eivät tarvitsekaan oman äidin läsnäoloa! Köyhäthän ovat niitä Erilaisia, varmaan he ovat myös Erilaisia perhe-elämän ja tarpeidensa suhteen.
Joskus tämä A P A T I A maassamme tuntuu aivan käsittämättömältä! Tuntuu kuin kaikki haluaisivat kiihkeästi samaistua vain pärjääjiin ja köyhien oikeuksista puhumalla leimautuu itse 'luuseriksi' ja köyhäksi ja jotenkin oudoksi 70-luvun pelleksi.
Mies lomailee
Mies on tässä lomalla nyt. Hän on tehnyt kotona sellaista pientä hommaa, ei remonttia [ei meillä olisi varaakaan], mutta sellaista pientä kunnostus- ja kaunistuspuuhaa, joka nyt on ollut jäissä. Onneksi, ONNEKSI, ei ole työpaikalta [vielä??] soitettu hälle kertaakaan ja kysytty jotain.. Kun se nelikirjaiminen sana, joka alkaa ällällä ja päättyy aahan on kuitenkin, no, LOMA, silloin pitäisi saada rentoutua.
Mies laittoi seinälle sellaisen minun Mummoni tekemän posliinimaalauksen! Se vaati sellaiset tuet taakseen, se lautanen, ja sitten se piti jotenkin erikoisesti kiinnitellä seinän laadusta johtuen. Siukku on vähän ehdotellut, että ottaisin möksältä mukaani Mummon tekemän ristipistotyön. Siinä on joku Tuhkimoaihe. Mielellään ottaisin sen, koska se on suuri ja näyttävä ja itse en varmana koskaan saisi sellaista aikaiseksi. Mutta se pitäisi PESTÄ ensin.. Se on ollut möksällä siitä lähtien kun Ukkini kuoli, eli no - kuinkas kauan.. yli kymmenen vuotta, koska Ukki kuoli -99. Hassua kuinka alkaa hämärtyä mielestä vuodet, ne lentävät niin nopsaan nykyisin. Siukkuni T-poika oli silloin ihan pieni, vuonna -99, hän SYNTYI sinä vuonna!
Juuri kun ajattelin tuon edellisen postaukseni olleen liian kitkerä, niin johan tosiaan linkki ilmaantui silmiini.. No, mua ei tavallaan yllätä tämä yhtään. Pian Suomessa kai ovat tavallisia esim. yh-äidit, jotka sekä tarjoilevat, että siivoavat, vahtivat toisten lapsia, ovat ajoittain tehtaassa töissä. Ja näiden yh-äitien omat lapset, no niin, köyhän kakarat nyt eivät tarvitsekaan oman äidin läsnäoloa! Köyhäthän ovat niitä Erilaisia, varmaan he ovat myös Erilaisia perhe-elämän ja tarpeidensa suhteen.
Joskus tämä A P A T I A maassamme tuntuu aivan käsittämättömältä! Tuntuu kuin kaikki haluaisivat kiihkeästi samaistua vain pärjääjiin ja köyhien oikeuksista puhumalla leimautuu itse 'luuseriksi' ja köyhäksi ja jotenkin oudoksi 70-luvun pelleksi.
Mies lomailee
Mies on tässä lomalla nyt. Hän on tehnyt kotona sellaista pientä hommaa, ei remonttia [ei meillä olisi varaakaan], mutta sellaista pientä kunnostus- ja kaunistuspuuhaa, joka nyt on ollut jäissä. Onneksi, ONNEKSI, ei ole työpaikalta [vielä??] soitettu hälle kertaakaan ja kysytty jotain.. Kun se nelikirjaiminen sana, joka alkaa ällällä ja päättyy aahan on kuitenkin, no, LOMA, silloin pitäisi saada rentoutua.
Mies laittoi seinälle sellaisen minun Mummoni tekemän posliinimaalauksen! Se vaati sellaiset tuet taakseen, se lautanen, ja sitten se piti jotenkin erikoisesti kiinnitellä seinän laadusta johtuen. Siukku on vähän ehdotellut, että ottaisin möksältä mukaani Mummon tekemän ristipistotyön. Siinä on joku Tuhkimoaihe. Mielellään ottaisin sen, koska se on suuri ja näyttävä ja itse en varmana koskaan saisi sellaista aikaiseksi. Mutta se pitäisi PESTÄ ensin.. Se on ollut möksällä siitä lähtien kun Ukkini kuoli, eli no - kuinkas kauan.. yli kymmenen vuotta, koska Ukki kuoli -99. Hassua kuinka alkaa hämärtyä mielestä vuodet, ne lentävät niin nopsaan nykyisin. Siukkuni T-poika oli silloin ihan pieni, vuonna -99, hän SYNTYI sinä vuonna!
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Yhdistymisen vaikeudesta
Se Yhdistys, jolle laitoin sähköpostia taannoin, lähestyi nyt mua! No, ei siinä muuta paitsi että suunniteltu kokoontumispaikka on mulle ihan vieras, enkä tiedä kuinka ajaa sinne. Nyt se on vasta suunniteltu paikka, eli TOIVOTTAVASTI se siitä muuttuu vielä! :( Olen aika toivoton Isossa Kaupungissa, en oikeastaan tunne muuta kuin keskusta-alueen. Minun näkökulmastani muuta ei kannatakaan tai tarvitse tuntea! Ja nyt sitten tämä.. Hmmh, katsotaan nyt tyssääkö YHDISTYMINEN jo ihan alkuvaikeuksiin! :(
Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!
Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..
Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)
Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.
Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..
Kauppassa!
Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.
Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.
Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)
Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!
Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..
Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)
Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.
Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..
Kauppassa!
Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.
Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.
Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
"Syrjäytynyt"?
Eräs miehen tuttu, joka on muuten melkein tasan samanikäinen kuin minä [3 kk ikäeroa meillä!] sanoi ihan tyynesti jotain sellaista, että 'näillä virkavuosilla voin jo..' jne. Eli siis tällä ihmisellä oli VIRKA. Ja ollut jo huiman kauan!! Silloin taas se osui, siis se, että voi ihme kuinka olenkin työtönb apina, mulla ei ole työvuosia eikä VIRKAvuosia, ei mitään! Joskus se on pelottavakin ajatus. Sitä miettii, että onko SYRJÄYTYNYT?
Sitten kerran yksi tuttuni [hyvänpäiväntuttu] joka oli hoitoalalla, niin hän puhui tosi tyynesti sellaisista 'syrjäytyneistä' ihmisistä, jotka eivät ehkä 'viikkoihin' tapaa ystäviään.. No huh, silloin taas tuli sellainen olo, että olenpa SYRJÄYTYNYT.
Kaikilla meillä kai on mielikuva siitä millainen on SYRJÄYTYNYT.
- haisee pahalta
- ryyppäilee
- työtön
- mielenterv. ongelmainen, hölisee ehkä itsekseen marketeissa
- käyttäytyy kummallisesti
- pukeutuu rähjäisesti
Semmoisia mielikuvia on. Minä en tiedä istunko niihin. En haise. En ryyppäile [jos ei lasketa viinilasillista silloin tällöin, ei kuitenkaan viikottain]. Olen työtön. Tuosta mielenterveyspuolesta en osaa sanoa. En usko olevani NÄKYVÄLLÄ tavalla sekaisin, mutta onhan tätä syömisongelmaa ja tietysti muutakin, en oikein osaa tarkkaan määritellä. Muttei se näy ulospäin, kukaan ei tiedä!! Enkä oikein pukeudu rähjäisestikään, pikemminkin aika tavallisesti.
Tässä nykyisessä yhteiskunnallisessa todellisuudessa on tavattoman vaikea LUOKITELLA ihmisiä. Ennen se oli helpompaa. Nykyisin voi olla että suoraan 16-vuotiaasta työt aloittaneilla on mun ikäisinä pitkä työhistoria takana, vaikkei ole koulutusta. Ennen olisi sanottu heitä 'työläisiksi' ja ehkä riistetyiksi. Mutta minuun verrattuna he ovat vauraita, ihan toista yhteiskunta'luokkaa'. Sitten voi olla että joku on tohtorinhattuinen työtön, kortiston kunkku. Koulutus ei enää sijoita ihmistä johonkin tiettyyn luokkaan. Mutta toisaalta voi sanoa ettei työttömyyskään enää ole niin mustavalkoinen ilmiö tyyliin työtön on AINA laiska/juoppo/hullu. Nykyisin niin moni erilainen ihminen on työtön, ettei oikeastaan voi enää suunnistaa pelkän stereotyypian mukaan! Onneksi, ehkä? Ehkä se lisää ymmärrystä ihmisten välillä?
Oikeastaan kaikki tuommoiset luokittelut ["syrjäytynyt!"] ovat vain sanoja. Miksi ihminen ei itse saisi luokitella itseään, jos jonkun muka on pakko niin tehdä?
3!
3 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! Hih.. Mies sanoi pistäneensä Lindtin suklaatirasian meidän vierashuoneen komeroon. Se on semmoinen yleissäilytyspaikka tavaroille, jotka ei muualle mahdu. Mä avasin komeron tänään [siivous on taas menossa] mutten nähnyt sitä. Pitää pistää mies kaivamaan se esiin taas, kunhan Aika koittaa! :)
Sitten kerran yksi tuttuni [hyvänpäiväntuttu] joka oli hoitoalalla, niin hän puhui tosi tyynesti sellaisista 'syrjäytyneistä' ihmisistä, jotka eivät ehkä 'viikkoihin' tapaa ystäviään.. No huh, silloin taas tuli sellainen olo, että olenpa SYRJÄYTYNYT.
Kaikilla meillä kai on mielikuva siitä millainen on SYRJÄYTYNYT.
- haisee pahalta
- ryyppäilee
- työtön
- mielenterv. ongelmainen, hölisee ehkä itsekseen marketeissa
- käyttäytyy kummallisesti
- pukeutuu rähjäisesti
Semmoisia mielikuvia on. Minä en tiedä istunko niihin. En haise. En ryyppäile [jos ei lasketa viinilasillista silloin tällöin, ei kuitenkaan viikottain]. Olen työtön. Tuosta mielenterveyspuolesta en osaa sanoa. En usko olevani NÄKYVÄLLÄ tavalla sekaisin, mutta onhan tätä syömisongelmaa ja tietysti muutakin, en oikein osaa tarkkaan määritellä. Muttei se näy ulospäin, kukaan ei tiedä!! Enkä oikein pukeudu rähjäisestikään, pikemminkin aika tavallisesti.
Tässä nykyisessä yhteiskunnallisessa todellisuudessa on tavattoman vaikea LUOKITELLA ihmisiä. Ennen se oli helpompaa. Nykyisin voi olla että suoraan 16-vuotiaasta työt aloittaneilla on mun ikäisinä pitkä työhistoria takana, vaikkei ole koulutusta. Ennen olisi sanottu heitä 'työläisiksi' ja ehkä riistetyiksi. Mutta minuun verrattuna he ovat vauraita, ihan toista yhteiskunta'luokkaa'. Sitten voi olla että joku on tohtorinhattuinen työtön, kortiston kunkku. Koulutus ei enää sijoita ihmistä johonkin tiettyyn luokkaan. Mutta toisaalta voi sanoa ettei työttömyyskään enää ole niin mustavalkoinen ilmiö tyyliin työtön on AINA laiska/juoppo/hullu. Nykyisin niin moni erilainen ihminen on työtön, ettei oikeastaan voi enää suunnistaa pelkän stereotyypian mukaan! Onneksi, ehkä? Ehkä se lisää ymmärrystä ihmisten välillä?
Oikeastaan kaikki tuommoiset luokittelut ["syrjäytynyt!"] ovat vain sanoja. Miksi ihminen ei itse saisi luokitella itseään, jos jonkun muka on pakko niin tehdä?
3!
3 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! Hih.. Mies sanoi pistäneensä Lindtin suklaatirasian meidän vierashuoneen komeroon. Se on semmoinen yleissäilytyspaikka tavaroille, jotka ei muualle mahdu. Mä avasin komeron tänään [siivous on taas menossa] mutten nähnyt sitä. Pitää pistää mies kaivamaan se esiin taas, kunhan Aika koittaa! :)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Tolu tuoksuu, Suklis siivoaa!
Sain juuri keittiön siivottua. Täytyy taas kerran kiittää valkotakkeja, se Citalopram on tehnyt ihmeitä. Minulla nimittäin oli ennen lääkitystä hurjan tarkat "Säännöt" siitä kuinka siivotaan. Järjestys oli niin, että makuuhuone ennen keittiötä. En tiedä miksi sain joskus päähäni, että niin sen on OLTAVA. Ja siitä ei tingitty! Ihan hölmöä, tuntui kuin olisi ollut pakko noudattaa sitä itse kehittämäänsä "Sääntöä", tai kaikki hajoaisi jotenkin. Mies kerran sanoikin, että miksi sun on aina siivottava juuri noin, miksi et voi joskus aloittaa vaikka jostain muualta. Katsoin vaan miestä vähän siihen tyyliin, että kysytkö tuota oikeasti!
Nyt sitten kuitenkin puunasin keittiön ennen makuuhuonetta! Mitähän nyt tapahtuu, kaatuuko maailma vai tippuuko kuu taivaalta mun päähäni? Aika näyttää!
Pohjanmaalla pitsipöksyissä
Mies se muuten mulle paljasti mun olleen kerran Pohjanmaalla. En tiennyt sitä ennen, aina sanoin jos Pohjis tuli puheeksi että en ole koskaan ollut siellä. Mutta mies tiesi paremmin. Olen nimittäin ollut siellä festareilla joskus kauan sitten, Nummirockissa! Nummijärvi on kuulemma Pohjanmaalla, vaikka tietysti se on ihan pieni paikka. Hullu tunne, olla ollut jossain tajuamatta sitä. Luulin vielä festareille mentäessä, että Nummirock on jossain Keski-Suomessa. ;) Voi tietämättömyyttä!
Se Nummirock onkin ainoa festarikokemukseni. En ole oikein laumaihminen, suuret ihmismäärät voi joskus ahdistaa! Ja se elämä oli vähän turhan luonnonmukaista, elely teltassa ja luontoon pissiminen ja kakkiminen. :( Muistan vähän palaneet popcornit retkikeittimellä tehtynä ja kauhean määrän grilliruokaa.
En muista juuri mitään siellä olleesta musiikista. Muistan kuitenkin pikkuhousuni, se vasta on kumma juttu. Sellaisia valkoisia pitsisiä käytin. Teltoissa kävi melkoinen kuhina ja kähmintä kun viriilit teinit ja vähän vanhemmat löysi libidonsa. Mulla oli farkkuminihame päällä suurimman osan aikaa ja kengättömät jalat. Yhdessä vaiheessa menin uimaan joku teepaita päällä, olipas taas fiksua. Oi nuoruus! Poltettiin kokeilumielessä mentholisavukkeita ja tehtiin isoihin limupulloihin 'cocktaileja'!
Hyvästi Sinkkuelämä!
On maailma mallillaan, kun Suklis ei enää välitä Sinkkuelämästä eli SINKKIKSESTÄ! Eilen mies lupasi digipoksittaa mulle sen 2. jakson, kun mulle tuli iltatorkku. Mutta hän unohti sen.. eikä se haitannut mua ollenkaan! Jotenkin vaan Sinkkis on tullut töllöttimestä jo liian usein. Ja nyt kun on muotia puhua kasareista ja ysäreistä, niin sanotaan vaikka Sinkkiksen olevan hyvin "ysäri". Niin ysäri, että sen katsomisesta tulee jysäri!
Ehkä yksi syy viilenemiseeni on se loppuratkaisu. Tuo sarja antoi aluksi lupauksen realismista ihmissuhteissa. Siis siitä, että parisuhteet ei onnistukaan ja nainen joutuu olemaan omillaan! Mutta kun loppu koitti, niin tietty joka nainen sai prinssinsä. Kai sitten on kuolemaa kamalampi kohtalo olla yksin elävä nainen? Pidin Sinkkis-elokuvastakin lähinnä vain sen muodin vuoksi. Tarinana sekin oli vähän masentava, sellainen prinsessasatu. Leffan jatko-osassa sitten satu jatkuu, Carrie on kai raskaana!! Huoh.
Jättieläke, ökytoimisto
Luin, että Stora Enson joku entinen pomo saa 57 000 euroa eläkettä kuukaudessa! Siis 57 000. Mitä se mies oikein tekee sillä?? Paljonko sen lähikaupassa maksaa ruisleipä ja maitolitra? Varmaan monta tuhatta euroa? Tuo summa ei ole missään suhteissa ihmisen tarpeisiin! Vai onko sitten niin että noilla tuollaisilla on ihan eri tarpeet kuin meillä muilla? On kyllä irvokasta!
Sitten luin sellaista, että Helsingin sosiaalijohtaja on vähän sisustanut. Uuden sisustuksen hinta: liki 72 000 euroa. No pitäähän sitä tietty olla. Ei taida olla ihan lastulevystä miehen työpöytä? Eikä seinällä ole jotain torilta ostettua Lapin maisema-taulua?
Ja samaan aikaan ihmisiä sanotaan irti ja moni jää pysyvästi työttömiksi, mun yhden ystävän mieskin jää tuosta toukokuun alusta.
Nyt sitten kuitenkin puunasin keittiön ennen makuuhuonetta! Mitähän nyt tapahtuu, kaatuuko maailma vai tippuuko kuu taivaalta mun päähäni? Aika näyttää!
Pohjanmaalla pitsipöksyissä
Mies se muuten mulle paljasti mun olleen kerran Pohjanmaalla. En tiennyt sitä ennen, aina sanoin jos Pohjis tuli puheeksi että en ole koskaan ollut siellä. Mutta mies tiesi paremmin. Olen nimittäin ollut siellä festareilla joskus kauan sitten, Nummirockissa! Nummijärvi on kuulemma Pohjanmaalla, vaikka tietysti se on ihan pieni paikka. Hullu tunne, olla ollut jossain tajuamatta sitä. Luulin vielä festareille mentäessä, että Nummirock on jossain Keski-Suomessa. ;) Voi tietämättömyyttä!
Se Nummirock onkin ainoa festarikokemukseni. En ole oikein laumaihminen, suuret ihmismäärät voi joskus ahdistaa! Ja se elämä oli vähän turhan luonnonmukaista, elely teltassa ja luontoon pissiminen ja kakkiminen. :( Muistan vähän palaneet popcornit retkikeittimellä tehtynä ja kauhean määrän grilliruokaa.
En muista juuri mitään siellä olleesta musiikista. Muistan kuitenkin pikkuhousuni, se vasta on kumma juttu. Sellaisia valkoisia pitsisiä käytin. Teltoissa kävi melkoinen kuhina ja kähmintä kun viriilit teinit ja vähän vanhemmat löysi libidonsa. Mulla oli farkkuminihame päällä suurimman osan aikaa ja kengättömät jalat. Yhdessä vaiheessa menin uimaan joku teepaita päällä, olipas taas fiksua. Oi nuoruus! Poltettiin kokeilumielessä mentholisavukkeita ja tehtiin isoihin limupulloihin 'cocktaileja'!
Hyvästi Sinkkuelämä!
On maailma mallillaan, kun Suklis ei enää välitä Sinkkuelämästä eli SINKKIKSESTÄ! Eilen mies lupasi digipoksittaa mulle sen 2. jakson, kun mulle tuli iltatorkku. Mutta hän unohti sen.. eikä se haitannut mua ollenkaan! Jotenkin vaan Sinkkis on tullut töllöttimestä jo liian usein. Ja nyt kun on muotia puhua kasareista ja ysäreistä, niin sanotaan vaikka Sinkkiksen olevan hyvin "ysäri". Niin ysäri, että sen katsomisesta tulee jysäri!
Ehkä yksi syy viilenemiseeni on se loppuratkaisu. Tuo sarja antoi aluksi lupauksen realismista ihmissuhteissa. Siis siitä, että parisuhteet ei onnistukaan ja nainen joutuu olemaan omillaan! Mutta kun loppu koitti, niin tietty joka nainen sai prinssinsä. Kai sitten on kuolemaa kamalampi kohtalo olla yksin elävä nainen? Pidin Sinkkis-elokuvastakin lähinnä vain sen muodin vuoksi. Tarinana sekin oli vähän masentava, sellainen prinsessasatu. Leffan jatko-osassa sitten satu jatkuu, Carrie on kai raskaana!! Huoh.
Jättieläke, ökytoimisto
Luin, että Stora Enson joku entinen pomo saa 57 000 euroa eläkettä kuukaudessa! Siis 57 000. Mitä se mies oikein tekee sillä?? Paljonko sen lähikaupassa maksaa ruisleipä ja maitolitra? Varmaan monta tuhatta euroa? Tuo summa ei ole missään suhteissa ihmisen tarpeisiin! Vai onko sitten niin että noilla tuollaisilla on ihan eri tarpeet kuin meillä muilla? On kyllä irvokasta!
Sitten luin sellaista, että Helsingin sosiaalijohtaja on vähän sisustanut. Uuden sisustuksen hinta: liki 72 000 euroa. No pitäähän sitä tietty olla. Ei taida olla ihan lastulevystä miehen työpöytä? Eikä seinällä ole jotain torilta ostettua Lapin maisema-taulua?
Ja samaan aikaan ihmisiä sanotaan irti ja moni jää pysyvästi työttömiksi, mun yhden ystävän mieskin jää tuosta toukokuun alusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)