Olin kirjastossa ja lainasin sen 'Monster'-elokuvan, sen, jossa Charlize Theron esittää suomalaissukuista sarjamurhaaja Aileen Wuornosta! Kun se elokuva oli kunnolla päässyt alkuun, jähmettyi Suklis oikein telkkuruudun eteen.. se oli todella hyvä.. Kuulostaa lattealta sanoa näin, en vain löydä oikein muitakaan sanoja.
Olen aikaisemmin joskus täällä kirjoittanut elämästä kaupungin vuokra-asunnossa ja mitä se opetti. Siis siitä, että kun tarpeeksi elämä potkii päähän, niin jokainen romahtaa. Romahtamiskynnys voi olla yksilöllinen: toiselle 'riittää' yrityksen meneminen konkkaan, toiselle tarvitaan vielä päälle esim. lapsen itsemurha ja avioero. Mutta olennaista on, että 'kunnon' ihmiset ovat itse asiassa hyvin vähän erilaisia kuin 'kunnottomat sosiaalipummit ja slummiasukit'. Ero on niin pieni, että se on suorastaan PELOTTAVA. Joskus tuntuu kuin kyseessä olisi suorastaan onnenpeli. Sattuma.
Tuossa elokuvassa ei mässäillä murhilla. Siinä kerrotaan sellaisen naisen tarina, joka on joutunut huoraamaan 13-vuotiaasta lähtien ja jolla ei oikeasti ole mahdollisuuksia. Amerikkalainen yhteiskunta on tietysti vielä kovempi kuin suomalainen, mutta luulisi tällaisen leffan herättävän meidät suomalaisetkin huomaamaan kuinka tärkeä asia on hyvinvointivaltio, siis OIKEASTI hyvinvointivaltio, ja se että ihmisillä - kaikilla - on mahdollisuus työhön, toimeentuloon, ruokaan, ja asumiseen.
En tietenkään puolustele murhaamista, päinvastoin. Tuli vain niin avuton olo.. Murhat olivat väärin, mutta väärin on sekin, että muutamalla dollarilla 'huoran' ostanut mies kuvittelee olevansa oikeutettu hakkaamaan, nöyryyttämään ja tappamaan ostoksensa. Ensimmäinen murha oli ainakin selkeästi itsepuolustusta - se oli joko/tai-tilanne. Ne muut taas.. Wuornos vaikutti vauhkolta, jotenkin Charlize Theron onnistui välittämään sen epätoivoisen vauhkouden, pelon, inhon, vihan... Ei ihme, että hän Oscarin sai. Se tuli ansaitusti.
Lopussa minua melkein itketti.
En VOI hyväksyä sitä joidenkin ihmisten tapaa luokitella ihminen. Jos olet alkoholisti, olet aina se alkkis, toivoton luuseri. Jos asut kaupungin vuokratalossa, olet arvoton slummi-ihminen alwaysforever.. Jos olet huorannut, niin olet aina huora, kerran huora aina huora. Minusta kaikille pitäisi antaa toinen mahdollisuus, ja kolmas tai neljäskin! Ihminen on sitä mikä hän on tänään, ei sitä mitä oli eilen! Mikä siinä on, että itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset ovat niin kitsaita tässä suhteessa, niin haluttomia antamaan anteeksi ja antamaan uuden mahdollisuuden! Vaikka eikös Biibelissäkin sanota, että 70 kertaa 7...?
Tuntui hirveältä kun se Aileen haki töitä ja yritti olla vilpitön ja rehellinen.. Yhdessä paikassa häntä pilkattiin, kun hän kuvitteli 'röyhkeästi' voivansa tulla sihteeriksi. Onhan se nyt ihan mahdoton ajatus! Toisessa paikassa ihmiset valpastui, kun kuulivat hänen prostituutiosta jääneen kiinni. Sellaiselle 'rikollistaustaiselle' [!] kun on töitä tarjolla vain hyvin rajoitetusti.
Mitä ihmettä ihminen voi tehdä, jos häneen suhtaudutaan noin? Miksi hyväosaisilla on vahva tarve nöyryyttää ja pompottaa epätoivoisia ja köyhiä? Saako siitä oikeasti niin hyvät kiksit, onko ihan pakko? :(
Minussa leffa herätti taas sen pienen pippurisen poliitikonkin henkiin. :) Oikeasti: epätoivoisiin tilanteisiin joutuneita ihmisiä pitäisi AUTTAA, ei tuomita. Ihminen on arvokas, ja ansaitsee tulla hyvin kohdelluksi, vaikka hän olisikin köyhä ja kouluttamaton. Miksi ihmisarvon pitäisi olla kiinni tutkinnoista, palkasta, omaisuuden määrästä? Kuinka joku KEHTAA kuvitella, että näin olisi? Usein vaaditaan kovia kokemuksia, ennen kuin ihminen herää.. ennen kuin hän huomaa, että olemme KAIKKI vain yhden askeleen päässä siitä halveksitusta ihmisjoukosta, jota sanotaan vähäosaisiksi..
En usko katsovani uudelleen tuota elokuvaa. Se yksi katsomiskokemus oli niin voimakas. En tahdo pilata sitä toisella katsomiskerralla. Palautan leffan kirjastoon ja toivon jonkun pumpulissa kasvaneen lainaavan sen. :)
Lainasin kirjastosta sellaisenkin kirjan kuin Elämää kahlitseva häpeä. Kirjoittaja on Ben Malinen. Onpa erikoinen nimi, Ben. :) Ei Suklis sellaiseen ole ennen törmännyt. Kirja oli monin paikoin kuin suoraan mun elämästäni. Onpa ainakin lohdullista, ettei tässä ihan yksin olla häpeämään kasvatettuja.
Hirviömäinen hamsteri
Olen taas hamstrannut. Vaikka kuvittelin jo sen vaiheen olevan ohi. No, ei näköjään ole. Joulu on nimittäin taas! Kaupoissa joulusuklaahyllyt ovat täyttyneet kaikilla herkuilla hyvillä, ja eilen Suklis-ystävänne osti laatikollisen Brunbergin tryffeleitä! Sitten näin siellä Prismelissä lisäksi pienen hyllyn, jossa oli jenkkilän tuotteita. Oli Butterfinger ja BabyRuth-suklaapatukoita. Ostin semmoiset mulle ja miehelle. Maistan sitten MÄSSYssä, johon on muuten 5 kokonaista vuorokautta! :) Ostin sellaisia peanutbuttercupsejakin. Yhden paketin, siinä on 3 kuppia. Mulla tosin on sellainen näkemys, että nuo herkut ei välttämättä ole mun makuun. Yleensä jenkeillä on kumma tapa sotkea suolaisia ja rasvaisia makuja makeaan, enkä ole oikein sitä ymmärtänyt koskaan. En tykkää Snickersistäkään, ja amerikkalaiset taitavat olla sellaista snickersmäistä herkuttelijakansaa. Mutta ostin, että saan sitten arvioida ne tuotteet.
Keskiviikkona tuli taas notkuttua Ison Kaupungin Stokkalla ja siellähän oli sellainen herkkukioski. :( Ostelin irtokonvehteja. Ikävä kyllä näin kävi.
Lidlissäkin alkaa jo olla joulusukulaatit esillä! Jotenkin tuntuu hullulta, kun on vasta lokakuun puoliväli. Mutta ainakin me suklaanystävät iloitsemme.
Koulutuspohdintaa
Soitan huomenna yhdelle ihmiselle, joka meidän perusturvayhtymässämme [mikä sana!] vastaa oppisopimuskoulutuksista. Soitan, että olisiko mun mahdollista päästä oppisopimuksella lähihoitajaopintoihin joko omaan kuntaan tai naapurustoon. Siitä työvoimapoliittisesta koulutuksesta ei ole vielä kuulunut mitään, enkä oikein jaksa uskoa tulevani valituksi, kun kerran niitä hakijoita on yli 70 ja otetaan 20.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
torstai 30. syyskuuta 2010
"Rööperiin mä kaipaan niin.."
Lidlissä olisi nyt torstaista alkaen kävelykenkiä naisille.. ja aika kohtuuhinta, n. 12 e. Ajattelin, että jos jaksan ja viitsin, niin voisihan sitä ajaa Pikku Kaupunkiin katsomaan niitä. Mulla on oikeastaan nyt vain yhdet matalakantaiset ja aidosti mukavat kävelykengät, ne sain Äetmuorilta. Hänelle ne olivat olleet liian pienet, joten antoi ne mulle, kun mulla on pienempi jalka. Nyt tuntuu että voisihan sitä ostaa toisetkin, kun ne Muorin antamat alkavat olla vähän finaalissa. Toisaalta Emmauksesta löytää joskus todella hyviä popoja 4 tai 5 euron hintaan! Mutta sitten pitäisi ajaa Isoon Kaupunkiin asti, enkä oikein tahtoisi kai sittenkään..
Huh, sain juuri siivottua! Oli taas aikamoinen savotta. Mietin ihmisiä, meidän ihmisten erilaisuutta. Ja mistä se johtuu. Mua joskus häiritsee se, kun olen saanut kodin puunattua ja kun kömmin väsyneenä alakerrasta yläkertaan, niin mies ei ole viitsinyt nostaa siirtämiäni nojatuoleja ym. paikoilleen vaan saan tehdä senkin. Pieni elehän se tietty vaan on enkä sano että nyt kohtuuttomasti rasittuisin niiden nostelusta [sainhan ne aiemmin itse nostettua pois paikoiltaan siivouksen tieltä], mutta jotenkin vain joskus häiritsee.. Mietin joskus mitä mahtaisi käydä jos mä vaikka sairastuisin pahasti, niin pahasti etten voisi siivota vaikka vuoteen. Tämä talous varmaan kaatuisi niskaan. No samapa se, joskus sitä vaan siivouspäivänä on vähän äkeä ja huomaa kaikki tuollaiset pienet jutut, jotka normaalisti ei edes ylittäisi havaintokynnystä.
Tässä tänään olen myös katsellut Rööperi-elokuvaa. Siinä on se tyypillinen miesnäyttelijäremmi, joka on vähän jokaisessa suomalaisessa elokuvassa. On Juha Veijosta,. Samuli Edelmania ja Peter Franzenia. Tavallaan tuo elokuva kiinnosti mua siksi, kun halusin saada AJANKUVAA Helsingistä 60-luvulla. Ja oi, onhan sitä! Siinä mielessä tosi antoisa elokuva. Vaikken minä Helsingistä mitään tiedä enkä 'tunnista' niitä siinä olevia paikkoja. Onpahan vain kiva katsella.. Ja ne vaatteet, se musiikki. :)
Tavallaan tuota elokuvaa katsellessa ajattelin taas kerran sitä, että ihminen on oikeasti ympäristönsä tuote. On aika rankkaa kasvaa ilman isää ja elää hyvin karheassa ympäristössä jossa rikollisuus on monilla se uravalinta. Tuntuu vähän kuin ei muita mahdollisuuksia oikein olisikaan. Hyvä etten saanut vesiä silmiini kun elokuvassa oli takauma, jossa pieni poika näkee isänsä tulevan tapetuksi, ammutuksi, ihan siinä nenän edessä. Sitten vähän myöhemmin tämä lapsi ampuu itse isänsä tappaneen miehen! Hui. Mä en ainakaan suostu ajattelemaan joidenkin ihmisten olevan geneettisesti jo 'pilalla' ja ettei heitä voisi pelastaa.. Kyllä geenejä tärkeämpi on ympäristö jossa kasvaa. Onko se turvallinen, pystyvätkö vanhemmat antamaan sitä turvaa ja hoivaa, rakkautta ja kasvatusta.. Kai meissä kaikissa on vähän kaikenlaisia mahdollisia geenejä, kun miettii kuinka paljon esivanhempia meillä kaikilla on. Ympäristö kai sitten ratkaisee aktivoituuko jotkut geenit, vai jotkut ihan toiset.
1 kokonainen vuorokausi - -
- - ja herkkuillaan! :) Mutta on kumma juttu, olen kärsinyt tässä närästyksestä. Vaikka siis syön ihan tavallisesti. En tajua mistä se johtuu. Olisiko ruoka ollut liian mausteista tai suolaista. Kunhan nyt vain menisi pian ohi se.
Huh, sain juuri siivottua! Oli taas aikamoinen savotta. Mietin ihmisiä, meidän ihmisten erilaisuutta. Ja mistä se johtuu. Mua joskus häiritsee se, kun olen saanut kodin puunattua ja kun kömmin väsyneenä alakerrasta yläkertaan, niin mies ei ole viitsinyt nostaa siirtämiäni nojatuoleja ym. paikoilleen vaan saan tehdä senkin. Pieni elehän se tietty vaan on enkä sano että nyt kohtuuttomasti rasittuisin niiden nostelusta [sainhan ne aiemmin itse nostettua pois paikoiltaan siivouksen tieltä], mutta jotenkin vain joskus häiritsee.. Mietin joskus mitä mahtaisi käydä jos mä vaikka sairastuisin pahasti, niin pahasti etten voisi siivota vaikka vuoteen. Tämä talous varmaan kaatuisi niskaan. No samapa se, joskus sitä vaan siivouspäivänä on vähän äkeä ja huomaa kaikki tuollaiset pienet jutut, jotka normaalisti ei edes ylittäisi havaintokynnystä.
Tässä tänään olen myös katsellut Rööperi-elokuvaa. Siinä on se tyypillinen miesnäyttelijäremmi, joka on vähän jokaisessa suomalaisessa elokuvassa. On Juha Veijosta,. Samuli Edelmania ja Peter Franzenia. Tavallaan tuo elokuva kiinnosti mua siksi, kun halusin saada AJANKUVAA Helsingistä 60-luvulla. Ja oi, onhan sitä! Siinä mielessä tosi antoisa elokuva. Vaikken minä Helsingistä mitään tiedä enkä 'tunnista' niitä siinä olevia paikkoja. Onpahan vain kiva katsella.. Ja ne vaatteet, se musiikki. :)
Tavallaan tuota elokuvaa katsellessa ajattelin taas kerran sitä, että ihminen on oikeasti ympäristönsä tuote. On aika rankkaa kasvaa ilman isää ja elää hyvin karheassa ympäristössä jossa rikollisuus on monilla se uravalinta. Tuntuu vähän kuin ei muita mahdollisuuksia oikein olisikaan. Hyvä etten saanut vesiä silmiini kun elokuvassa oli takauma, jossa pieni poika näkee isänsä tulevan tapetuksi, ammutuksi, ihan siinä nenän edessä. Sitten vähän myöhemmin tämä lapsi ampuu itse isänsä tappaneen miehen! Hui. Mä en ainakaan suostu ajattelemaan joidenkin ihmisten olevan geneettisesti jo 'pilalla' ja ettei heitä voisi pelastaa.. Kyllä geenejä tärkeämpi on ympäristö jossa kasvaa. Onko se turvallinen, pystyvätkö vanhemmat antamaan sitä turvaa ja hoivaa, rakkautta ja kasvatusta.. Kai meissä kaikissa on vähän kaikenlaisia mahdollisia geenejä, kun miettii kuinka paljon esivanhempia meillä kaikilla on. Ympäristö kai sitten ratkaisee aktivoituuko jotkut geenit, vai jotkut ihan toiset.
1 kokonainen vuorokausi - -
- - ja herkkuillaan! :) Mutta on kumma juttu, olen kärsinyt tässä närästyksestä. Vaikka siis syön ihan tavallisesti. En tajua mistä se johtuu. Olisiko ruoka ollut liian mausteista tai suolaista. Kunhan nyt vain menisi pian ohi se.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Onnellisena vain omassa maailmassa
Katsoin juuri Sinkkuelämää-elokuvan, siis sen 'ykkösen'! Se on mulla DVD-versiona kotona. Ihme kyllä, elokuva EI toiselta katsomalta ollut ihan niin kökkö kuin mitä ensikatsomalta. Silti se .. no, herätti kysymyksiä. Esim: MIKSI piinata lapsettomia [=tahattomasti] pareja antamalla Charlotten tulla raskaaksi 'luonnollisesti', koska niin 'monta kertaa käy' [tilastoja, kiitos??] adoptiolapsen jälkeen? Jos oikein muistan, niin tämän lyylin munasoluista YKSIKÄÄN ei hedelmöittynyt (!) yhdessä hedelmöityshoitojenvaiheessa..
Ja sitten se, kuinka Carrie ei, muka 4-kymppisenä, tajua ettei KUULU Bigin maailmaan. Siis siihen hienostokaupunginosien ja konservatiivisen (muoti)maun maailmaan. Aina telkkusarjassa hän oli ihan väärässä paikassa yritettyään sopeutua siihen! 4-kymppiset yleensä ovat fiksumpia, ei millään pahalla.. Oikeasti, jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että vain omassa, itselle rakkaassa maailmassa, voi olla onnellinen!
En osaa kuvitella itse eläväni sellaista elämää, jossa olisi VIERAS olo. :( Jossa olisi vain kuokkavieraan asemassa, parhaimmillaankin..
Mua ja miestä ainakin yhdistää [jossain määrin] vasemmistolainen maailmankatsomus. Tietysti mä olen enemmän vasemmalla kuin mies - PALJONKIN.. :) Itse asiassa joskus epäilen tuota miehen demarivasemmistolaisuutta.. :( Mutta silti, olisi aika mahdoton kuvitella itseään jonkun perussuomalaisen vaimona! :) Tätäkin tässä tarkoitan. Big on konservatiivi, Carrie liberaali. Leffassa hän [C. ] on hyvää vauhtia muuttumassa Bigin ex-vaimon [Natashan] reinkarnaatioksi. Onnea vaan sillä tiellä..
4 kokonaista vuorokautta - -
- - ja herkkuilen! :) Äh, porkkanakakun leipomisen tielle onkin tullut.. ESTE! Nimittäin nyt tarjolla olevat ulkomaiset porkkanat eivät ole makunsa puolesta kotimaisten veroisia. :( Onkohan tämä leivonnalle ongelma..?
Ja sitten se, kuinka Carrie ei, muka 4-kymppisenä, tajua ettei KUULU Bigin maailmaan. Siis siihen hienostokaupunginosien ja konservatiivisen (muoti)maun maailmaan. Aina telkkusarjassa hän oli ihan väärässä paikassa yritettyään sopeutua siihen! 4-kymppiset yleensä ovat fiksumpia, ei millään pahalla.. Oikeasti, jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että vain omassa, itselle rakkaassa maailmassa, voi olla onnellinen!
En osaa kuvitella itse eläväni sellaista elämää, jossa olisi VIERAS olo. :( Jossa olisi vain kuokkavieraan asemassa, parhaimmillaankin..
Mua ja miestä ainakin yhdistää [jossain määrin] vasemmistolainen maailmankatsomus. Tietysti mä olen enemmän vasemmalla kuin mies - PALJONKIN.. :) Itse asiassa joskus epäilen tuota miehen demarivasemmistolaisuutta.. :( Mutta silti, olisi aika mahdoton kuvitella itseään jonkun perussuomalaisen vaimona! :) Tätäkin tässä tarkoitan. Big on konservatiivi, Carrie liberaali. Leffassa hän [C. ] on hyvää vauhtia muuttumassa Bigin ex-vaimon [Natashan] reinkarnaatioksi. Onnea vaan sillä tiellä..
4 kokonaista vuorokautta - -
- - ja herkkuilen! :) Äh, porkkanakakun leipomisen tielle onkin tullut.. ESTE! Nimittäin nyt tarjolla olevat ulkomaiset porkkanat eivät ole makunsa puolesta kotimaisten veroisia. :( Onkohan tämä leivonnalle ongelma..?
perjantai 21. toukokuuta 2010
"Ou.. mai.. gaad..!"
Jätin tänään Rachel Zoen katsomatta. Aikaisemmat jaksot olen katsonut uskollisesti, mutta nyt vain alkoi tympiä. Tuntuu aika kummalta, että niin suppealla sanavarastolla varustettu lyyli VOI tienata niin paljon kuin tienaa. Paitsi ettei sanavarastolla tietysti ole mitään merkitystä R.Z:n työssä - riittää kun osaa mätsätä vaatteita yhteen.
R.Z. on siis julkimoiden stylisti! Yhdessä jaksossa vilahti mukana malli Natalia Vodianova, ja jo pelkästään sen vilahduksen takia jakso oli katsomisen arvoinen, vaikka Nata olikin ihan ilman meikkiä ja tukka sekaisin. On epäreilua että joku onnistuu SILLOINKIN näyttämään niin hyvältä!!
Nyt vain kyllästyttää se, kuinka R.Z. joka jaksossa sanoo aivan samat asiat. Monta 'ou mai gaad'ta' ja rutkasti 'gorgeoussia' ja 'amazingiä'. Kaikki on aina upeaa, ällistyttävää, jokainen asiakas näyttää aina niii-iin fantastiselta jossain ihme vammaisessa luomuksessa.. :( Ei jaksa!
Aika hassua että vaatteet, jotka aluksi oikeastaan olivat suoja kylmää vastaan, ovat nyt sellaisia statussymboleita ja joidenkin on palkattava henkilö huolehtimaan 'oikeasta' pukeutumisesta. Kyllä minä muodista pidän, mutta joskus vain keittää yli! :) Tai siis se alkaa vaikuttaa jollakin tavalla naurettavalta.. esimerkiksi tuo stylisti-touhu! Pidän kyllä siitä että ihminen ilmaisee ITSEÄÄN pukeutumistavalla.. mutta kuka haluaa ilmaista jotain TOISTA ihmistä pukeutumistavallaan? Vetää päälle jonkun muun valitsemat vaatteet..?
Elokuvapettymys
Mies otti digiboksille sen Miami Vice-elokuvan, joka tuli tässä äsken.. siis sen UUDEN version! Jossa on Colin Farrell Sonny Crockettina. Olipas todella kökkö raina, en voi muuta sanoa! Sonni oli kasvattanut itselleen turpajouhet ja näytti ihan kuin 70-luvun pornofilmistä karanneelta saksmannilta. Parkettien linkkuveitsi! Muutenkin koko juttu ontui aika pahasti. Katsoin sitä noin 2/3 ja sitten sanoin miehelle, että hän saa katsoa sen yksin loppuun.. :) Päiväunetkin ovat nimittäin kiinnostavampaa nähtävää kuin epäonnistunut Miiami Viisu.
Olen nykyisin aika usein pettynyt elokuviin. Usein ne tulee jätettyä kesken. En tiedä ovatko leffat nykyisin huonompia vai onko oma makuni vaan niin vaativa. :) Nuorempana sitä katsoi mitä hyvänsä..
0 kokonaista vuorokautta..!!!
Hehe, hehe, 23 ½ TUNTIA herkkuiluun! Onneksi sain kodin siivottua.. Pyykkikone vielä jylmäilee, piti pestä pöytäliinat! Laitan ne sieltä pian kuivumaan ja sitten voikin tulla uni.
Täytyy jo aamusta lähteä liikkeelle ja käydä siellä Cittarissa.. Ben & Jerry-ostoksilla! Katsotaan löytyykö siitä sarjasta muutakin hyvää kuin se suklaajäätelö ja Cookie Dough! Cittarissa on tosi p-kat parkkipaikat. :( Joskus sinne ajamista melkein jännittää! Ne nimittäin ovat aika pieniä ruutuja ne.. Ja sisääntulot ja uloslähdöt ovat kanssa ongelmallisia! Aina päädyn ajamaan jotenkin tyhmästi, tulee joku kielletty ajosuunta-kyltti vastaan, vaikka MUN järjen mukaan siitä pitäisi saada ajaa.. :(
R.Z. on siis julkimoiden stylisti! Yhdessä jaksossa vilahti mukana malli Natalia Vodianova, ja jo pelkästään sen vilahduksen takia jakso oli katsomisen arvoinen, vaikka Nata olikin ihan ilman meikkiä ja tukka sekaisin. On epäreilua että joku onnistuu SILLOINKIN näyttämään niin hyvältä!!
Nyt vain kyllästyttää se, kuinka R.Z. joka jaksossa sanoo aivan samat asiat. Monta 'ou mai gaad'ta' ja rutkasti 'gorgeoussia' ja 'amazingiä'. Kaikki on aina upeaa, ällistyttävää, jokainen asiakas näyttää aina niii-iin fantastiselta jossain ihme vammaisessa luomuksessa.. :( Ei jaksa!
Aika hassua että vaatteet, jotka aluksi oikeastaan olivat suoja kylmää vastaan, ovat nyt sellaisia statussymboleita ja joidenkin on palkattava henkilö huolehtimaan 'oikeasta' pukeutumisesta. Kyllä minä muodista pidän, mutta joskus vain keittää yli! :) Tai siis se alkaa vaikuttaa jollakin tavalla naurettavalta.. esimerkiksi tuo stylisti-touhu! Pidän kyllä siitä että ihminen ilmaisee ITSEÄÄN pukeutumistavalla.. mutta kuka haluaa ilmaista jotain TOISTA ihmistä pukeutumistavallaan? Vetää päälle jonkun muun valitsemat vaatteet..?
Elokuvapettymys
Mies otti digiboksille sen Miami Vice-elokuvan, joka tuli tässä äsken.. siis sen UUDEN version! Jossa on Colin Farrell Sonny Crockettina. Olipas todella kökkö raina, en voi muuta sanoa! Sonni oli kasvattanut itselleen turpajouhet ja näytti ihan kuin 70-luvun pornofilmistä karanneelta saksmannilta. Parkettien linkkuveitsi! Muutenkin koko juttu ontui aika pahasti. Katsoin sitä noin 2/3 ja sitten sanoin miehelle, että hän saa katsoa sen yksin loppuun.. :) Päiväunetkin ovat nimittäin kiinnostavampaa nähtävää kuin epäonnistunut Miiami Viisu.
Olen nykyisin aika usein pettynyt elokuviin. Usein ne tulee jätettyä kesken. En tiedä ovatko leffat nykyisin huonompia vai onko oma makuni vaan niin vaativa. :) Nuorempana sitä katsoi mitä hyvänsä..
0 kokonaista vuorokautta..!!!
Hehe, hehe, 23 ½ TUNTIA herkkuiluun! Onneksi sain kodin siivottua.. Pyykkikone vielä jylmäilee, piti pestä pöytäliinat! Laitan ne sieltä pian kuivumaan ja sitten voikin tulla uni.
Täytyy jo aamusta lähteä liikkeelle ja käydä siellä Cittarissa.. Ben & Jerry-ostoksilla! Katsotaan löytyykö siitä sarjasta muutakin hyvää kuin se suklaajäätelö ja Cookie Dough! Cittarissa on tosi p-kat parkkipaikat. :( Joskus sinne ajamista melkein jännittää! Ne nimittäin ovat aika pieniä ruutuja ne.. Ja sisääntulot ja uloslähdöt ovat kanssa ongelmallisia! Aina päädyn ajamaan jotenkin tyhmästi, tulee joku kielletty ajosuunta-kyltti vastaan, vaikka MUN järjen mukaan siitä pitäisi saada ajaa.. :(
maanantai 26. huhtikuuta 2010
Kontrollifriikki
Hukkasin korvikseni. Oikeastaan sellaiset mulla yli 10 vuotta olleet, kaikkein rakkaimmat korvikset. :( Harmistus oli suuri, mutta nyt, kaiken ajatellun, luetun ja kirjoitetun jälkeen ajattelin YRITTÄÄ suhtautua toisin tuohon menetykseen. Ensimmäistä kertaa aion yrittää olla haukkumatta itseäni! Kun on hävinnyt, on hävinnyt, se oli vahinko enkä todellakaan tehnyt sitä tahallani. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulle kävi mielessä, että jos menisikin ostamaan uudet ja kaksi kertaa niin nätit! :) Eli ei jäisi kotiin itkemään ja syyllistymään, vaan.. no, olisi.. KILTTI itselleen? Raju ja radikaali ajatus, eiköstä juu?
Ja kun ajattelee, että näin olisi voinut tehdä nuorenakin! Että olisi voinut antaa anteeksi itselleen asiat, jotka olivat V A H I N K O J A .. eivätkä tahallisia pahoja tekoja!! Mutta meillä kotona valitettavasti 'se oli vahinko, anteeksi kauheasti' ei ollut mikään puolustus eikä selitys. Samalla tavalla sätittiin aina, oli tapahtumien taustalla sitten mitä vaan.
Voiko vanha koira oppia uusia temppuja, voiko itselleen oppia olemaan hyvä? Ei sitä tiedä, mutta aion yrittää ainakin!
Ripulissa
Minulla olikin muuten lauantaina ripuli! Siitä johtuen tein jotain tosi, tosi poikkeuksellista tänään! Söin nimittäin SIPSEJÄ, vaikkei ole mässäys päällä. Jotenkin vain tuntui, että oli pakko saada jotain suolaista. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka purra liemikuutiota, mutta ne sipsipussinloput nyt sitten menivät. Tuntui heti paremmalta. Koko lauantain olin oikeastaan syömättä.. en uskaltanut syödä, kun .. tosiaan oli aina vähän väliä käytävä VESKISSÄ ja sitten jopa suihkussa 'siivoutumassa'! Voi elämä! En tiedä mistä se ripuli tuli, mutta ikävä oli! Onneksi ei enää tänään jatkunut, vaikka vähän pelkäsin!
11 kokonaista päivää - -
- - herkkuiluihin! :)
Suklis katsoo leffan
Katsoin tässä sellaisen elokuvan kuin 2012. Se kertoo .. maailmanlopusta! Tulee aurinkomyrskyjä ja jotkut neutriinot alkaakin kuumentaa maan kuorta kuin joku mikroaaltouuni. :( Ja sitten maailma loppuu, tulee jättitsunameja ja vedenpaisumuksia ja maanjäristyksiä! Hirmu!
Ensin ajattelin että no tämä on taas yksi tällainen katastrofielokuva. Mutta tämä oli kyllä erilainen, pelottavampi kuin moni muu! Kai siksi, koska tässä yhdistyi sellaisia 'laiva tuhoutuu tsunamissa/maanjäristys' teemoja! Eli ei ollut vain yhtä hirvityselementtiä, vaan MONTA! :( Tuli paikoitellen mieleen sellaisia elokuvia kuin Deep Impact, Titanic, Day after tomorrow. Ja sitten.. mikä se oli, Vulcano? Elokuva, jossa joku iso amerikkalaiskaupunki onkin tulivuoren alla. Tällaisia vertailukohtia tuli mun mieleen!
Siksikin kai tuo leffa vähän pelotti, kun nyt kuitenkin ON se tilanne noiden islantilaisten tulivuorten kanssa! :( Ja koska tiedän, että noihin aikoihin [suunnilleen], siis 2012, tulee aurinkomyrsky. Se tulee siis oikeasti, vaikkei se tietenkään mitään maailmanloppua tee, mutta.. no, jotenkin vain se pelotti mua tuota leffaa katsoessa.
Tietysti leffassa oli myös sellaista vähän kyllästyttävääkin tarinaa, sankarillinen [!] perheenisä voittaa takaisin lastensa ja exänsä rakkauden.. ja sitten tarinan kannalta olennainen, pakollinen kiero poliitikko Herra Iso-Paska ja niin edespäin. Efektit olivat kuitenkin.. huh, no vaikuttavia!
Mutta nyt taidan lopettaa bloggauksen tältä illalta. :( Jotenkin tuntuu kuin vatsassa sittenkin.. kurnailisi jotain.. ettei VAIN nyt tulisi yöripuli???? Toivokaa, ettei tule!
Ja kun ajattelee, että näin olisi voinut tehdä nuorenakin! Että olisi voinut antaa anteeksi itselleen asiat, jotka olivat V A H I N K O J A .. eivätkä tahallisia pahoja tekoja!! Mutta meillä kotona valitettavasti 'se oli vahinko, anteeksi kauheasti' ei ollut mikään puolustus eikä selitys. Samalla tavalla sätittiin aina, oli tapahtumien taustalla sitten mitä vaan.
Voiko vanha koira oppia uusia temppuja, voiko itselleen oppia olemaan hyvä? Ei sitä tiedä, mutta aion yrittää ainakin!
Ripulissa
Minulla olikin muuten lauantaina ripuli! Siitä johtuen tein jotain tosi, tosi poikkeuksellista tänään! Söin nimittäin SIPSEJÄ, vaikkei ole mässäys päällä. Jotenkin vain tuntui, että oli pakko saada jotain suolaista. Olisihan sitä tietysti voinut vaikka purra liemikuutiota, mutta ne sipsipussinloput nyt sitten menivät. Tuntui heti paremmalta. Koko lauantain olin oikeastaan syömättä.. en uskaltanut syödä, kun .. tosiaan oli aina vähän väliä käytävä VESKISSÄ ja sitten jopa suihkussa 'siivoutumassa'! Voi elämä! En tiedä mistä se ripuli tuli, mutta ikävä oli! Onneksi ei enää tänään jatkunut, vaikka vähän pelkäsin!
11 kokonaista päivää - -
- - herkkuiluihin! :)
Suklis katsoo leffan
Katsoin tässä sellaisen elokuvan kuin 2012. Se kertoo .. maailmanlopusta! Tulee aurinkomyrskyjä ja jotkut neutriinot alkaakin kuumentaa maan kuorta kuin joku mikroaaltouuni. :( Ja sitten maailma loppuu, tulee jättitsunameja ja vedenpaisumuksia ja maanjäristyksiä! Hirmu!
Ensin ajattelin että no tämä on taas yksi tällainen katastrofielokuva. Mutta tämä oli kyllä erilainen, pelottavampi kuin moni muu! Kai siksi, koska tässä yhdistyi sellaisia 'laiva tuhoutuu tsunamissa/maanjäristys' teemoja! Eli ei ollut vain yhtä hirvityselementtiä, vaan MONTA! :( Tuli paikoitellen mieleen sellaisia elokuvia kuin Deep Impact, Titanic, Day after tomorrow. Ja sitten.. mikä se oli, Vulcano? Elokuva, jossa joku iso amerikkalaiskaupunki onkin tulivuoren alla. Tällaisia vertailukohtia tuli mun mieleen!
Siksikin kai tuo leffa vähän pelotti, kun nyt kuitenkin ON se tilanne noiden islantilaisten tulivuorten kanssa! :( Ja koska tiedän, että noihin aikoihin [suunnilleen], siis 2012, tulee aurinkomyrsky. Se tulee siis oikeasti, vaikkei se tietenkään mitään maailmanloppua tee, mutta.. no, jotenkin vain se pelotti mua tuota leffaa katsoessa.
Tietysti leffassa oli myös sellaista vähän kyllästyttävääkin tarinaa, sankarillinen [!] perheenisä voittaa takaisin lastensa ja exänsä rakkauden.. ja sitten tarinan kannalta olennainen, pakollinen kiero poliitikko Herra Iso-Paska ja niin edespäin. Efektit olivat kuitenkin.. huh, no vaikuttavia!
Mutta nyt taidan lopettaa bloggauksen tältä illalta. :( Jotenkin tuntuu kuin vatsassa sittenkin.. kurnailisi jotain.. ettei VAIN nyt tulisi yöripuli???? Toivokaa, ettei tule!
tiistai 16. helmikuuta 2010
Masinol
Auto toimii taas! Ihme ja kumma, niin vaan on! Mies korjasi sen kun ensin saimme sen viikonloppuna isolla vaivalla lykätyksi autotalliin [mies teki sinne just sen verran tilaa että romisko mahtui sisään!] 'pajalle'! Minäkin olin siis helppimässä, vedin toppahousut ja toppatakin päälle ja menin sinne huhkimaan mukaan. Kyllä siinä munkin vaatimaton ponnistus tarvittiin, koska lumi teki siitä urakasta aikas työlään..
Kesällä meillä hyytyi auto McDonaldin Drive In-jonossa, heti siinä kassalla. [Juuh, oli tosi 'kiva' paikka autolle alkaa oikkuilla!] ja silloin muuten minä jaksoin lykätä sen yksin läheiselle parkkiruudulle. Niin erilaista se on kun on kesä ja alla asfaltti kuin jos on talvi ja alla epätasainen piha ja lunta!
Auton korjaus viimeisteltiin sillä, että mies pisti Masinolia sen tankkiin. Minä ehdotin Mobil 1 Rally Formulaa [olen nähnyt sen mainoksessa ja sen pitäisi olla MUKA joku 'äärimmäisten ajo-olosuhteiden' öljy ja niinhän se on, ettei näitä ajo-olosuhteita äärimmäisempiä enää juuri voi olla, hehe] mutta se ei kuulemma olisi auttanut mitään. Tuo Masinol taas auttaa. En tiedä tarkemmin mitä se oikeastaan on.
Nyt pääsee sitten vihdoin varaamaan lääkäriaikaa sen häpyhuulipatinkin takia! Niin, kyllä vaan se 'siellä' yhä on.. ikävä kyllä..
Ellu
Katsoin sellaisen elokuvan kuin Caramel. Lainasin sen kirjastosta. Alaotsikon kohdalla sanotaan, että 'viettelevä komedia ystävyydestä sodan varjossa'. Tuo Caramel kertoo elämästä BEIRUTISSA, on kauneussalonki & kampaamo jossa on töissä neljä naista. Jokaisella on sitten omat ongelmat.. Yksi on menossa naimisiin eikä enää ole neitsyt ja siksi pelkää.. Toinen onkin rakastunut ukkomieheen ja salaa sitä perheeltään yms.! Sitten on Rima, joka on lesbo [melkoinen ongelma siinä kulttuuripiirissä] ja sellainen eräs ikääntyvä nainen, joka kauheasti haluaisi olla nuori ja pelkää vanhenemistaan.
Tuo leffa oli kai Libanonin virallinen Oscar-ehdokas vuonna 2007. En tiedä miten se pärjäsi, mun mielestä se oli aika hyvä. Oikeastaan Lähi-Idän suhteen olen aika utelias. Koska siitä tulee vain sitä yhtä ja samaa tiedotusvälineistä. Näytetään ihmisiä sodan jaloissa, sotaa, vielä enemmän sotaa ja sitten vähän terrorismia. Mutta ei keskitytä siihen että Lähi-Idän ihmiset ovat 'ihan kuin me', he rakastuvat, elävät elämäänsä, heillä on unelmia.. He ovat oikeasti kuin me, vain ympäristö on eri. Mitä muuta me oikeastaan tiedämme Lähi-Idästä paitsi sen että siellä on öljyä ja sotaa [ja usein länsi on sitä sotaa lietsonut tai on siinä pääpukarina]?
Se neitsyytensä menettänyt tyttö onnistui kyllä sumplimaan tilanteensa: meni lääkärille ja pari tikkiä 'sinne', niin johan kelpasi.. ;) Vähän hassua ja surullista oli kun sen tytön äiti, perinteisesti pukeutunut musliminainen, antoi hääpäivän aattona neuvoja tytölleen, jota siis luuli ihan koskemattomaksi. :( Huomasi että tytöllä oli oma salattu elämänsä, vanhemmat eivät tunteneet häntä. Siinä oli sukupolvienkin ero: tyttö oli modernisti pukeutunut, seksikkäästikin, hänellä oli uudet ajatukset, itsenäisyyttäkin kun kuitenkin oli se työ.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - H-hetkeen! :) Ja leivontasuunnitelmat ihan auki laskiaispullia lukuunottamatta.. :( Ihmeen nopeasti on nyt aika mennyt, mutta se voi johtua siitäkin kun olen nukkunut niin paljon. Mulle on nykyisin tullut uni aika hyvin. Olen nukkunut päiväsaikaan ja sitten yölläKIN. Kai se vähän vaikuttaa kun aina vain jatkuu tämä talvi ja haluaisin jo kevättä ja aurinkoa. Niin sitä tuntee, että mitäs tässä sitten muuta kuin unta palloon.. :) Odotellessa!
Siitä työelämävalmennus-jupakasta on nyt sitten noin vuosi aikaa. Kyllä olinkin hiton onneton silloin viime vuonna, nyt pystyn näkemään sen asian paljon realistisemmin - kiitos lääkkeidenkö vain? En enää sure sitä, en sure muuta kuin omaa tyhmyyttäni. No, elämä on oppimista!
En ole vielä ostellut muuta mässäilyä varten kuin sitä jäätelöä. Mieli tekisi Wienernougat-rasiaa, se sukulaati on vaan niin hyvää!
Tiistai-aamusta alkaa siivonki! Imuri jyrää ja moppi mäikyy kun Suk-Suk-Suklis alkaa työstää!
Kesällä meillä hyytyi auto McDonaldin Drive In-jonossa, heti siinä kassalla. [Juuh, oli tosi 'kiva' paikka autolle alkaa oikkuilla!] ja silloin muuten minä jaksoin lykätä sen yksin läheiselle parkkiruudulle. Niin erilaista se on kun on kesä ja alla asfaltti kuin jos on talvi ja alla epätasainen piha ja lunta!
Auton korjaus viimeisteltiin sillä, että mies pisti Masinolia sen tankkiin. Minä ehdotin Mobil 1 Rally Formulaa [olen nähnyt sen mainoksessa ja sen pitäisi olla MUKA joku 'äärimmäisten ajo-olosuhteiden' öljy ja niinhän se on, ettei näitä ajo-olosuhteita äärimmäisempiä enää juuri voi olla, hehe] mutta se ei kuulemma olisi auttanut mitään. Tuo Masinol taas auttaa. En tiedä tarkemmin mitä se oikeastaan on.
Nyt pääsee sitten vihdoin varaamaan lääkäriaikaa sen häpyhuulipatinkin takia! Niin, kyllä vaan se 'siellä' yhä on.. ikävä kyllä..
Ellu
Katsoin sellaisen elokuvan kuin Caramel. Lainasin sen kirjastosta. Alaotsikon kohdalla sanotaan, että 'viettelevä komedia ystävyydestä sodan varjossa'. Tuo Caramel kertoo elämästä BEIRUTISSA, on kauneussalonki & kampaamo jossa on töissä neljä naista. Jokaisella on sitten omat ongelmat.. Yksi on menossa naimisiin eikä enää ole neitsyt ja siksi pelkää.. Toinen onkin rakastunut ukkomieheen ja salaa sitä perheeltään yms.! Sitten on Rima, joka on lesbo [melkoinen ongelma siinä kulttuuripiirissä] ja sellainen eräs ikääntyvä nainen, joka kauheasti haluaisi olla nuori ja pelkää vanhenemistaan.
Tuo leffa oli kai Libanonin virallinen Oscar-ehdokas vuonna 2007. En tiedä miten se pärjäsi, mun mielestä se oli aika hyvä. Oikeastaan Lähi-Idän suhteen olen aika utelias. Koska siitä tulee vain sitä yhtä ja samaa tiedotusvälineistä. Näytetään ihmisiä sodan jaloissa, sotaa, vielä enemmän sotaa ja sitten vähän terrorismia. Mutta ei keskitytä siihen että Lähi-Idän ihmiset ovat 'ihan kuin me', he rakastuvat, elävät elämäänsä, heillä on unelmia.. He ovat oikeasti kuin me, vain ympäristö on eri. Mitä muuta me oikeastaan tiedämme Lähi-Idästä paitsi sen että siellä on öljyä ja sotaa [ja usein länsi on sitä sotaa lietsonut tai on siinä pääpukarina]?
Se neitsyytensä menettänyt tyttö onnistui kyllä sumplimaan tilanteensa: meni lääkärille ja pari tikkiä 'sinne', niin johan kelpasi.. ;) Vähän hassua ja surullista oli kun sen tytön äiti, perinteisesti pukeutunut musliminainen, antoi hääpäivän aattona neuvoja tytölleen, jota siis luuli ihan koskemattomaksi. :( Huomasi että tytöllä oli oma salattu elämänsä, vanhemmat eivät tunteneet häntä. Siinä oli sukupolvienkin ero: tyttö oli modernisti pukeutunut, seksikkäästikin, hänellä oli uudet ajatukset, itsenäisyyttäkin kun kuitenkin oli se työ.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - H-hetkeen! :) Ja leivontasuunnitelmat ihan auki laskiaispullia lukuunottamatta.. :( Ihmeen nopeasti on nyt aika mennyt, mutta se voi johtua siitäkin kun olen nukkunut niin paljon. Mulle on nykyisin tullut uni aika hyvin. Olen nukkunut päiväsaikaan ja sitten yölläKIN. Kai se vähän vaikuttaa kun aina vain jatkuu tämä talvi ja haluaisin jo kevättä ja aurinkoa. Niin sitä tuntee, että mitäs tässä sitten muuta kuin unta palloon.. :) Odotellessa!
Siitä työelämävalmennus-jupakasta on nyt sitten noin vuosi aikaa. Kyllä olinkin hiton onneton silloin viime vuonna, nyt pystyn näkemään sen asian paljon realistisemmin - kiitos lääkkeidenkö vain? En enää sure sitä, en sure muuta kuin omaa tyhmyyttäni. No, elämä on oppimista!
En ole vielä ostellut muuta mässäilyä varten kuin sitä jäätelöä. Mieli tekisi Wienernougat-rasiaa, se sukulaati on vaan niin hyvää!
Tiistai-aamusta alkaa siivonki! Imuri jyrää ja moppi mäikyy kun Suk-Suk-Suklis alkaa työstää!
maanantai 18. tammikuuta 2010
Honey Baby, Tony Halme
Katsoin Honey Baby-elokuvan! Siinä oli Irina Björklund näyttelemässä ja sitten ohjaaja oli Mika Kaurismäki. Näin tuon leffan kirjastossa ja otin. Lainaan paljon elokuvia kirjastosta, koska siihen mulla on varaa [se ei maksa mitään].
Irina B. on tosi nätti kyllä, ihme ettei ole ura lähtenyt käyntiin Jenkkilässä! :( Mutta kai siellä on enempi kauniita misuja kuin tähtiä on taivaalla. I.B. esitti tuossa leffassa venäläistä tyttöä, joka on karannut saksalaiselta paljon vanhemmalta sulhaseltaan! Jätti sulhasensa alttarille, kirjaimellisesti, häähunnut hulmuten pötki pakosalle! Hih.. No se äijä oli 24 vuotta tätä tyttöä vanhempi! Ynnäsin kun siinä sanottiin niiden syntymäajat.
Sitten elokuvassa se Irinan esittämä Natasha tapaa yhden Baltiassa kiertueella olevan länsimuusikon ja ne tietysti rakastuvat. Minusta tuo elokuva oli vähän 'pimeä', eli en siis ymmärtänyt kai kaikkea.. :( Olen kai TYHMÄ sitten?? Eli se Natasha joutui lopussa tapetuksi.. mutta kuitenkin jotenkin heräsi henkiin ja tapasi uudestaan tämän muusikon?? Ihan outo, tyhmä juttu. En pidä oikein tuollaisista.. Kyllä mun mielestä elokuvassa on kiva tietää mitä OIKEASTI tapahtuu. Vähän tuli mieleen joku David Lynchin ihan ufo juttu. Mulholland Drive, esimerkiksi. Pidin Twin Peaksista [sanon sitä Twinnyksi, muuten!], mutta tuo Mulholland oli ihan mielipuolinen. No, Kaurismäki tuntuu tässä vähän seurailevan Lynchin jälkiä.
Tavallaan elokuvissa käsitellään venäläisiä naisia usein stereotyyppisesti! Ne ovat aina jotain mail order brideja tai muuten vaan hutsahtavia, hyväksikäytettäviä, tai sitten oikeita saalistavia dollarikiimaisia narttuja. Kuitenkin suurin osa venäläisnaisista ei jätä kotimaata, siellä ne sinnittelevät ja ovat ihan kuten länsinaisetkin. Jos olisin venäläinen niin mua varmaan jurppisi aika kovasti törmätä niihin ennakkoluuloihin. Kuinka monta kertaa sitä oikeastaan jaksaisi selittää, että ei, emme ole kaikki horoja, ei, emme kaikki himoa Länteen.. :(
Olen itse aina yrittänyt olla tosi ystävällinen kahdelle venäläisnaiselle, jotka tavallaan 'tunnen'. En ole heidän ystävä [VALITETTAVASTI!!], mutta he ovat samassa harrastuspiirissä kuin mä. Olisi mukavaa kyllä olla vaikka ystäväkin, he tuntuvat molemmat tosi lämpimiltä ihmisiltä ja toinen on vieläpä vasemmistoliittolainen, oli oikein vaaliehdokkaanakin joskus! [Tosin en laske v-liittolaisia oikeastaan kommunisteiksi, mutta onhan se edes vähän oikeaan suuntaan!] Toinen taitaa olla aika oikeistolainen [lievästi sanoen!], mutta minä en arvostele ihmisiä politiikan mukaan. Ihminen on kuitenkin muuta kuin vaan se, mitä se ajattelee politiikasta. Persut nyt tietenkin on asia erikseen. ;) Niitä en niele ihan helposti, mutta toisaalta IHMISIÄHÄN nekin on. Mulle mun oma kommunismi tarkoittaa myös suvaitsevaisuutta, pitää ymmärtää se että ihmiset on eri tietoisuuden vaiheissa. Kukaan ei vihalla muutu, maailma ei muutu inhimillisemmäksi pakottamalla tai riitelemällä eri tavalla ajattelevien kanssa.
..mistä tulikin mieleeni TONY HALME!
Tony Halme kuoli. Jotkut sanovat, että se oli itsemurha. Ei kai siitä kuolinsyystä ole paljon puhuttu, mutta jotkut arvelevat että kun ampuase oli vieressä, niin se olisi ollut se syy. Minä en varmasti tiedä eikä kai muut tiedäkään kuin patologi ja omaiset.
Nyt on noussut kohu Kaarina Hazardin kolumnista, jossa hän sanoo Halmetta sikaniskaksi ja elukaksi.. :( Tietysti Hazard oli ehkä vähän ajattelematon, kun ihminen on justiinsa kuollut, niin ei pitäisi ehkä silloin kauhean jyrkästi arvostella - se loukkaa omaisia + ystäviä. Mutta SILTI mun on pakko myöntää että NAUROIN tuolle K.H.:n kolumnille. :) :) Olenko kauhea ihminen?? Se ei tarkoita ettenkö tuntisi myötätuntoa sitä menetystä kohtaan, jonka Halmeen omaiset on kokeneet, se Hazardin juttu [sanavalinnat ym.] oli vaan niin HASSU! :) 'Möhkäle' ja 'kotieläin'!
Kyllä minusta, siis MUN mielestä Hazard tuossa röykytti Tony Halmetta, eikä kyse ollut mistään 'mediakritiikistä'.. tavallaan olen pettynyt siihen ettei Haz pysy sanojensa takana. :( Ei siitä mitään kunnianloukkausjuttua [kai] tulisi, vaikka hän pysyisikin? Yleensäkään en tykkää siitä että ensin kirjoitetaan jotain ja sitten aletaan vetää takaisin. Ja sekin harmittaa, kun tulee sellainen olo kuin olisi petetty tai vedetty huulesta. Kyllä kirjoitettu teksti vielä tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan ja jos näin moni ihminen on ymmärtänyt sen olevan Halmetta vastaan, niin kyllä minusta sillon on perusteltua sanoa että se myös sitä OLI! Ja mitä pahaa siinä on?? Kai Hazardilla on oikeus mielipiteeseensä. Ei sitä pidä pyydellä anteeksi, sitä nyt tietty voisi, että JOS on sattunut loukkaamaan omaisia / ystäviä. Mutta mieltään ei tarvitse muuttaa.
4 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! :) Hih, kun leivonkin koko maailman täyteen kaikkea hyvää..! New York cheesecake oikein mielessäni lilluu unelmana.. Ja sitten teen miehelle muffinsseja.
Irina B. on tosi nätti kyllä, ihme ettei ole ura lähtenyt käyntiin Jenkkilässä! :( Mutta kai siellä on enempi kauniita misuja kuin tähtiä on taivaalla. I.B. esitti tuossa leffassa venäläistä tyttöä, joka on karannut saksalaiselta paljon vanhemmalta sulhaseltaan! Jätti sulhasensa alttarille, kirjaimellisesti, häähunnut hulmuten pötki pakosalle! Hih.. No se äijä oli 24 vuotta tätä tyttöä vanhempi! Ynnäsin kun siinä sanottiin niiden syntymäajat.
Sitten elokuvassa se Irinan esittämä Natasha tapaa yhden Baltiassa kiertueella olevan länsimuusikon ja ne tietysti rakastuvat. Minusta tuo elokuva oli vähän 'pimeä', eli en siis ymmärtänyt kai kaikkea.. :( Olen kai TYHMÄ sitten?? Eli se Natasha joutui lopussa tapetuksi.. mutta kuitenkin jotenkin heräsi henkiin ja tapasi uudestaan tämän muusikon?? Ihan outo, tyhmä juttu. En pidä oikein tuollaisista.. Kyllä mun mielestä elokuvassa on kiva tietää mitä OIKEASTI tapahtuu. Vähän tuli mieleen joku David Lynchin ihan ufo juttu. Mulholland Drive, esimerkiksi. Pidin Twin Peaksista [sanon sitä Twinnyksi, muuten!], mutta tuo Mulholland oli ihan mielipuolinen. No, Kaurismäki tuntuu tässä vähän seurailevan Lynchin jälkiä.
Tavallaan elokuvissa käsitellään venäläisiä naisia usein stereotyyppisesti! Ne ovat aina jotain mail order brideja tai muuten vaan hutsahtavia, hyväksikäytettäviä, tai sitten oikeita saalistavia dollarikiimaisia narttuja. Kuitenkin suurin osa venäläisnaisista ei jätä kotimaata, siellä ne sinnittelevät ja ovat ihan kuten länsinaisetkin. Jos olisin venäläinen niin mua varmaan jurppisi aika kovasti törmätä niihin ennakkoluuloihin. Kuinka monta kertaa sitä oikeastaan jaksaisi selittää, että ei, emme ole kaikki horoja, ei, emme kaikki himoa Länteen.. :(
Olen itse aina yrittänyt olla tosi ystävällinen kahdelle venäläisnaiselle, jotka tavallaan 'tunnen'. En ole heidän ystävä [VALITETTAVASTI!!], mutta he ovat samassa harrastuspiirissä kuin mä. Olisi mukavaa kyllä olla vaikka ystäväkin, he tuntuvat molemmat tosi lämpimiltä ihmisiltä ja toinen on vieläpä vasemmistoliittolainen, oli oikein vaaliehdokkaanakin joskus! [Tosin en laske v-liittolaisia oikeastaan kommunisteiksi, mutta onhan se edes vähän oikeaan suuntaan!] Toinen taitaa olla aika oikeistolainen [lievästi sanoen!], mutta minä en arvostele ihmisiä politiikan mukaan. Ihminen on kuitenkin muuta kuin vaan se, mitä se ajattelee politiikasta. Persut nyt tietenkin on asia erikseen. ;) Niitä en niele ihan helposti, mutta toisaalta IHMISIÄHÄN nekin on. Mulle mun oma kommunismi tarkoittaa myös suvaitsevaisuutta, pitää ymmärtää se että ihmiset on eri tietoisuuden vaiheissa. Kukaan ei vihalla muutu, maailma ei muutu inhimillisemmäksi pakottamalla tai riitelemällä eri tavalla ajattelevien kanssa.
..mistä tulikin mieleeni TONY HALME!
Tony Halme kuoli. Jotkut sanovat, että se oli itsemurha. Ei kai siitä kuolinsyystä ole paljon puhuttu, mutta jotkut arvelevat että kun ampuase oli vieressä, niin se olisi ollut se syy. Minä en varmasti tiedä eikä kai muut tiedäkään kuin patologi ja omaiset.
Nyt on noussut kohu Kaarina Hazardin kolumnista, jossa hän sanoo Halmetta sikaniskaksi ja elukaksi.. :( Tietysti Hazard oli ehkä vähän ajattelematon, kun ihminen on justiinsa kuollut, niin ei pitäisi ehkä silloin kauhean jyrkästi arvostella - se loukkaa omaisia + ystäviä. Mutta SILTI mun on pakko myöntää että NAUROIN tuolle K.H.:n kolumnille. :) :) Olenko kauhea ihminen?? Se ei tarkoita ettenkö tuntisi myötätuntoa sitä menetystä kohtaan, jonka Halmeen omaiset on kokeneet, se Hazardin juttu [sanavalinnat ym.] oli vaan niin HASSU! :) 'Möhkäle' ja 'kotieläin'!
Kyllä minusta, siis MUN mielestä Hazard tuossa röykytti Tony Halmetta, eikä kyse ollut mistään 'mediakritiikistä'.. tavallaan olen pettynyt siihen ettei Haz pysy sanojensa takana. :( Ei siitä mitään kunnianloukkausjuttua [kai] tulisi, vaikka hän pysyisikin? Yleensäkään en tykkää siitä että ensin kirjoitetaan jotain ja sitten aletaan vetää takaisin. Ja sekin harmittaa, kun tulee sellainen olo kuin olisi petetty tai vedetty huulesta. Kyllä kirjoitettu teksti vielä tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan ja jos näin moni ihminen on ymmärtänyt sen olevan Halmetta vastaan, niin kyllä minusta sillon on perusteltua sanoa että se myös sitä OLI! Ja mitä pahaa siinä on?? Kai Hazardilla on oikeus mielipiteeseensä. Ei sitä pidä pyydellä anteeksi, sitä nyt tietty voisi, että JOS on sattunut loukkaamaan omaisia / ystäviä. Mutta mieltään ei tarvitse muuttaa.
4 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! :) Hih, kun leivonkin koko maailman täyteen kaikkea hyvää..! New York cheesecake oikein mielessäni lilluu unelmana.. Ja sitten teen miehelle muffinsseja.
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
Suklis katsoo elokuvan
Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan, Aviator, Lentäjä, siinä on Leo diCaprio pääosassa. Se kertoo Howard Hughesista, joka oli ilmailualan pioneeri ja sitten vielä aika sekaisin päästään. Tarkoitan nyt, että hänellä oli sellaisia eristyneisyyden kausia [vähän kuin mulla, muuten..], pakkoneurooseja puhtaudesta ja turvallisuudesta yms. :( Hänellä oli kai ollut ylisuojeleva äitikin, tai niin siinä vähän vihjaistiin. Vaikka elokuva oli ihan mielenkiintoinenkin PAIKOITELLEN, niin osittain myös väsähdin, piti katsoa se useampana päivänä! Niin teemme miehen kanssa usein. Meillä on telkku keittiössä niin, että voimme mulkata elokuvia syödessämme. TIEDÄN että se on paha tapa, mutta miksi niin ei voisi arkisin tehdä?? Emme me juhla-aikaan niin tee! Tuo Aviator vei meiltä aika monta päivää. Yleensä sellaiset tosi mielenkiintoiset elokuvat katsotaan 1-3 päivässä.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kumileimasin
Löysin leimasimia laatikollisen tuosta tietokoneen vieressä olevasta kaappista! Mihin lie olen niitä joskus ajatellut käyttää. On kaikenlaisia kuvia, lähinnä eläinten kuvia. Voisin leimailla täällä huvikseni vaikka mitä. :) Mutta en leimaile. Taisivat olla huono ostos. Löysin ne kun lisäsin tulostuspaperia printteriin. Jotkut eläinhahmoista ovat tosi lihavia. Joku sarvikuono ainakin ja norsu. Ehkä pitäisi ottaa semmoinen "puumerkikseen" ja laittaa kaikkiin onnittelukortteihin yms. se leima! On joskus niin norsu olo!
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
torstai 30. lokakuuta 2008
Verotoimisto tiedottaa
Olisikos teistä mukavaa saada kuulla vanhempienne avioerosta verotoimiston kautta? Mitään välirikkoa siis ei ole, soitellaan ja tavataan, mutta avioerosta {semmoisesta pikkujutusta} saakin sitten tietää veroviranomaisten kautta?
Näin kävi minulle. Kun isukki kuoli ja siitä piti olla joku perunkirjoitus ja kaikenlaista paperityötä, niin joku viskaali jossain {en enää muista ihan kaikkia yksityiskohtia} huomautti jonkun asiapaperin olevan puuttellinen. Ja se oli, siinä oli pitkä pätkä ihan mustaa. Siukku oli sen mulle lähettänyt ja kuvittelin että se on kopiovirhe tms. Mutta sitten selvisi, kun jouduin saman asiakirjan hakemaan verotoimistolta, että se mustalla sutattu alue oli tieto isukin ja äetmuorin avioerosta, osituksista ja sen semmosista. Musta sotku oli sitä, että se kohta oli tahallaan peitetty paperilla kopioitaessa, että en saisi tietää.
En vieläkään tajua miksi äetmuori halusi toimia noin. Joskus teini-ikäisenä riitelin hänen kanssaan, sellaista sanasotaa, mutta aikuisena en ole varmaan koskaan sanonut mitään pahasti, enkä edes teininä huutanut hälle. Vaan olen yrittänyt sovitella ja olla kinaamatta. Tiedän että se oli äetmuori, joka sen halusi salata. Syytä en tiedä.
Minä en ole koskaan 'paljastanut' että tiedän tämän kaamean salaisuuden, siis erosta. Joskus vaan tuntuu kuin ei olisi sanoja sen asian lähestymiseen. Äetmuori on muutenkin joittenkin juttujen kanssa ihan hullu. Hän aina haluaa että asioita salataan esim. hänen veljeltään ja heidän perheeltään. Ja ihmisiltä yleensä. Sellaisiakin asioita joissa ei ole mitään salaamista tai hävettävää, esim. onko meidän kesämöksässä sähköt + mukavuudet vai ei. Sitten on tosi hankala olla sukulaisten kanssa tekemisissä kun aina pitää muistaa, että "tätä ei sitten saanut kertoa". Kai se on jotain äetmuorin pomotushommaa. Joskus tekisi mieli kyllä luopua kaikesta semmoisesta ja sanoa suoraan vaan ihmisille miten asiat on. Ettei meidän kesämöksässä ole mitään mukavuuksia ja ettei isukilta jäänyt paljon mitään perintöä tms. Äetmuoria hävettää kovasti se, ettei isukilta jäänyt enemmän. Meidän pitäisi nimittäin kaikessa olla aina muita parempia ja onkin kova pettymys kun perintö oli tyypillinen suomalainen, hyvin pieni sellainen. Voi tätä häpeää!
Osittain olen tosi pettynyt siukkuun, että hän lähti mukaan tuohon juttuun. Isukkia en niinkään ihmettele, äetmuori oli vuosikymmenet pomottanut isukkia ja isukki sanoi itse ettei jaksa riidellä hänen kanssaan ja 'tiedäthän sinä millainen se on'. Tiedänhän minä. Isukki oli elämänsä loppuvaiheessa siinä pisteessä että lähinnä vaan hymähteli ja sanoi jotain yhtäkaikkista muorin juttuihin. 'Hmmm, vai niin, semmosta se on', niin se isukki sanoi suunnilleen kaikkiin muorin vaahtoamisiin. Kun tiesi ettei kannata asettua vastahankaan.
Kai se avioeron salaaminen voi olla joku rangaistus siitäkin, kun äetmuori varmaan tajuaa, etten kerro asioistani paljon hänelle. Kun kaikki pitäisi kertoa, ihan kaikki. Intiimeimmätkin jutut. Siukku puhuu asioistaan enemmän äetmuorille ja siksi varmaan muori katsoo että hän on 'sisäpiiriä'. Tällaisia tyhmiä jaotteluja muori aina tekee. Ja väittää kiven kovaan olevansa itse aina tasapuolinen lapsilleen. Voi mikä vitsi. Muorin salaisuudet, salailut ja muut eivät toimi tahdotulla tavalla. En itse ainakaan mitenkään pyri 'sisäpiiriin', mulle taitaa passata aika hyvin tämä osittainen ulkojäsenyys tässä troikassa. 'Sisäpiirin' jäsenyyden hinta on sitten se että kaikkia kerrottuja yksityisasioita muori käyttää häikäilemättä sinua itseäsi vastaan. Niin kuin on tehnyt siukullekin. Siukku on uskoutunut tyttönsä vakavasta liikapainosta muorille, kertonut lekurikäynnit ja muut, kouluterkkarin puuttumiset, ja nyt muori nokittelee AINA häntä läskistä lapsesta, kun haluaa lyödä tosi kovaa ja vyön alle. Paljonpa kannatti siis se uskoutuminen.
Itse en ikinä salaisi sitä jos miehelle ja minulle tulisi ero. Ihan samalla tavalla kun naimisiin menosta ilmoittaa, niin pitäisi ilmoittaa erosta. Mikä tässä nyt taas on niin vaikeaa. Se on muutos siviilisäädyssä, ei sen kummempaa. Vähän niin kuin kuuluuko ihminen kirkkoon vai onko eronnut siitä laitoksesta. Rasti ruudussa.
No semmoinen paljastus tällä kertaa.
MÄSSY odotettua lähempänä!
Onkin hyviä MÄSSYuutisia. :) 8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! Kas kun selvisi, että ei nyt ensi vaan sitten seuraavana weekendinä pystyn pitämään MÄSSYn lauantaina ja sunnuntaina, eli 8.-9.11. Aluksi luulin että se olisi 9.11.-10.11. mutta nyt yksi meno peruuntui joten voin tehdä tällä lailla. Minulla aina MÄSSYt vaihtelevat niin, että ne ovat joko lauantai ja sunnuntai tai sitten sunnuntai ja maanantai.
On se vaan hullua miten jostain suklaatista tulee pakkomielle! Nyt on sellainen se Fazerin piparkakkusuklaa. Tuntuu vaan että sitä on saatava maistaa.
Sinkkuelämää
Katsoin äsken Sinkkuelämää jo toisen kerran. Siis sen elokuvan. Mies osti sen mulle heti kun se tuli.. Pidän siitä tosi paljon, siinä on niin ihania vaatteita ja Carrie on niin raivostuttavan laiha! ;) Siis ei olisi mikään ihme vaikka hän olisi jotain kokoa 32. Kuulin jostain että Carrien esittäjä olisi harrastanut tanssia oikein tosissaan nuorena, mutta en ole varma onko se totta. Vartalosta päätellen voisi hyvinkin olla totta.
Mies joskus kiusasi minua ja sanoi ettei kukaan kolumnisti voisi elää sellaista elämää Nykissä, siis kun asuminen siellä on tosi kallista ja eläminen muutenkin, niin ei jollain kynäilyllä semmoista elämäntyyliä kustanneta. Ja onhan se tietty vähän epäuskottavaa.. mutta kuka haluaisi katsoa telkusta Carrietä jossain torakkamurjussa ja jotkut hyväntekeväisyyskuteet päällä. :) Ei varmaan monikaan. Iso syy tuon elokuvan ja sarjan menestykseen ovat juuri Prada, Manolo Blahnik, Dior. Mutta Sinkkuelämä eli SINKKIS on siis sellainen aikuisten satu. Miksi sitten ei saisi olla aikuisten sadussa jotain epäuskottavaa. Onhan miesten toimintaelokuvatkin tosi epäuskottavia.
Meillä mies ei aina pidä samoista elluista kuin minä. Nyt viimeksi hän katsoi jonkun Asterix-elokuvan, jota itse en viitsinyt edes silmäillä. Mutta pääasia on että hän on onnellinen katsokoon sitten vaikka Pekkaa ja Pätkää!
Näin kävi minulle. Kun isukki kuoli ja siitä piti olla joku perunkirjoitus ja kaikenlaista paperityötä, niin joku viskaali jossain {en enää muista ihan kaikkia yksityiskohtia} huomautti jonkun asiapaperin olevan puuttellinen. Ja se oli, siinä oli pitkä pätkä ihan mustaa. Siukku oli sen mulle lähettänyt ja kuvittelin että se on kopiovirhe tms. Mutta sitten selvisi, kun jouduin saman asiakirjan hakemaan verotoimistolta, että se mustalla sutattu alue oli tieto isukin ja äetmuorin avioerosta, osituksista ja sen semmosista. Musta sotku oli sitä, että se kohta oli tahallaan peitetty paperilla kopioitaessa, että en saisi tietää.
En vieläkään tajua miksi äetmuori halusi toimia noin. Joskus teini-ikäisenä riitelin hänen kanssaan, sellaista sanasotaa, mutta aikuisena en ole varmaan koskaan sanonut mitään pahasti, enkä edes teininä huutanut hälle. Vaan olen yrittänyt sovitella ja olla kinaamatta. Tiedän että se oli äetmuori, joka sen halusi salata. Syytä en tiedä.
Minä en ole koskaan 'paljastanut' että tiedän tämän kaamean salaisuuden, siis erosta. Joskus vaan tuntuu kuin ei olisi sanoja sen asian lähestymiseen. Äetmuori on muutenkin joittenkin juttujen kanssa ihan hullu. Hän aina haluaa että asioita salataan esim. hänen veljeltään ja heidän perheeltään. Ja ihmisiltä yleensä. Sellaisiakin asioita joissa ei ole mitään salaamista tai hävettävää, esim. onko meidän kesämöksässä sähköt + mukavuudet vai ei. Sitten on tosi hankala olla sukulaisten kanssa tekemisissä kun aina pitää muistaa, että "tätä ei sitten saanut kertoa". Kai se on jotain äetmuorin pomotushommaa. Joskus tekisi mieli kyllä luopua kaikesta semmoisesta ja sanoa suoraan vaan ihmisille miten asiat on. Ettei meidän kesämöksässä ole mitään mukavuuksia ja ettei isukilta jäänyt paljon mitään perintöä tms. Äetmuoria hävettää kovasti se, ettei isukilta jäänyt enemmän. Meidän pitäisi nimittäin kaikessa olla aina muita parempia ja onkin kova pettymys kun perintö oli tyypillinen suomalainen, hyvin pieni sellainen. Voi tätä häpeää!
Osittain olen tosi pettynyt siukkuun, että hän lähti mukaan tuohon juttuun. Isukkia en niinkään ihmettele, äetmuori oli vuosikymmenet pomottanut isukkia ja isukki sanoi itse ettei jaksa riidellä hänen kanssaan ja 'tiedäthän sinä millainen se on'. Tiedänhän minä. Isukki oli elämänsä loppuvaiheessa siinä pisteessä että lähinnä vaan hymähteli ja sanoi jotain yhtäkaikkista muorin juttuihin. 'Hmmm, vai niin, semmosta se on', niin se isukki sanoi suunnilleen kaikkiin muorin vaahtoamisiin. Kun tiesi ettei kannata asettua vastahankaan.
Kai se avioeron salaaminen voi olla joku rangaistus siitäkin, kun äetmuori varmaan tajuaa, etten kerro asioistani paljon hänelle. Kun kaikki pitäisi kertoa, ihan kaikki. Intiimeimmätkin jutut. Siukku puhuu asioistaan enemmän äetmuorille ja siksi varmaan muori katsoo että hän on 'sisäpiiriä'. Tällaisia tyhmiä jaotteluja muori aina tekee. Ja väittää kiven kovaan olevansa itse aina tasapuolinen lapsilleen. Voi mikä vitsi. Muorin salaisuudet, salailut ja muut eivät toimi tahdotulla tavalla. En itse ainakaan mitenkään pyri 'sisäpiiriin', mulle taitaa passata aika hyvin tämä osittainen ulkojäsenyys tässä troikassa. 'Sisäpiirin' jäsenyyden hinta on sitten se että kaikkia kerrottuja yksityisasioita muori käyttää häikäilemättä sinua itseäsi vastaan. Niin kuin on tehnyt siukullekin. Siukku on uskoutunut tyttönsä vakavasta liikapainosta muorille, kertonut lekurikäynnit ja muut, kouluterkkarin puuttumiset, ja nyt muori nokittelee AINA häntä läskistä lapsesta, kun haluaa lyödä tosi kovaa ja vyön alle. Paljonpa kannatti siis se uskoutuminen.
Itse en ikinä salaisi sitä jos miehelle ja minulle tulisi ero. Ihan samalla tavalla kun naimisiin menosta ilmoittaa, niin pitäisi ilmoittaa erosta. Mikä tässä nyt taas on niin vaikeaa. Se on muutos siviilisäädyssä, ei sen kummempaa. Vähän niin kuin kuuluuko ihminen kirkkoon vai onko eronnut siitä laitoksesta. Rasti ruudussa.
No semmoinen paljastus tällä kertaa.
MÄSSY odotettua lähempänä!
Onkin hyviä MÄSSYuutisia. :) 8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! Kas kun selvisi, että ei nyt ensi vaan sitten seuraavana weekendinä pystyn pitämään MÄSSYn lauantaina ja sunnuntaina, eli 8.-9.11. Aluksi luulin että se olisi 9.11.-10.11. mutta nyt yksi meno peruuntui joten voin tehdä tällä lailla. Minulla aina MÄSSYt vaihtelevat niin, että ne ovat joko lauantai ja sunnuntai tai sitten sunnuntai ja maanantai.
On se vaan hullua miten jostain suklaatista tulee pakkomielle! Nyt on sellainen se Fazerin piparkakkusuklaa. Tuntuu vaan että sitä on saatava maistaa.
Sinkkuelämää
Katsoin äsken Sinkkuelämää jo toisen kerran. Siis sen elokuvan. Mies osti sen mulle heti kun se tuli.. Pidän siitä tosi paljon, siinä on niin ihania vaatteita ja Carrie on niin raivostuttavan laiha! ;) Siis ei olisi mikään ihme vaikka hän olisi jotain kokoa 32. Kuulin jostain että Carrien esittäjä olisi harrastanut tanssia oikein tosissaan nuorena, mutta en ole varma onko se totta. Vartalosta päätellen voisi hyvinkin olla totta.
Mies joskus kiusasi minua ja sanoi ettei kukaan kolumnisti voisi elää sellaista elämää Nykissä, siis kun asuminen siellä on tosi kallista ja eläminen muutenkin, niin ei jollain kynäilyllä semmoista elämäntyyliä kustanneta. Ja onhan se tietty vähän epäuskottavaa.. mutta kuka haluaisi katsoa telkusta Carrietä jossain torakkamurjussa ja jotkut hyväntekeväisyyskuteet päällä. :) Ei varmaan monikaan. Iso syy tuon elokuvan ja sarjan menestykseen ovat juuri Prada, Manolo Blahnik, Dior. Mutta Sinkkuelämä eli SINKKIS on siis sellainen aikuisten satu. Miksi sitten ei saisi olla aikuisten sadussa jotain epäuskottavaa. Onhan miesten toimintaelokuvatkin tosi epäuskottavia.
Meillä mies ei aina pidä samoista elluista kuin minä. Nyt viimeksi hän katsoi jonkun Asterix-elokuvan, jota itse en viitsinyt edes silmäillä. Mutta pääasia on että hän on onnellinen katsokoon sitten vaikka Pekkaa ja Pätkää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)