Onpas aika kulunut. MÄSSY on ihan nurkan takana. Kaksi ja puoli tuntia enää.. ;) Olenkin ollut tänään ahkerana. Siivosin ja sitten menin kaupoille. Enkä muuten mitenkään älyttömästi ostanut namikkia.. olen tainnut jotain oppia.. hyvä minä. Mutta on sanottava, että ostin sellaisen kaupan tuoreen rahkapullapiirakan. :( Kyllä harmitti heti ostoksen jälkeen, koska pienelle pullapalalle tuli hintaa yli euro. Joka muuten on 6 vanhaa markkaa! Minulla vaan on joku mieletön rahkanrakkaus.
Ostin ainekset rommi-rusinajuustokakkuun ja teinkin sen kakun tuossa iltapäivästä. Tosin pohjan tein vähän "säveltäen" - ei voi-dominokeksiseosta, koska miehen kolesteroli ei siitä tykkää. Jos kakku kokonaisuutena on onnistunut, niin laitan tänne kuvan ja ohjeen. Täytteen ohje on karamelli cakes-blogista.
Tavallaan vähän hirvitti kun avasin sen Valion rommi-rusinarahkapurkin ja tajusin [vähän kantta nuolaistuani] että EN PIDÄ juurikaan sen mausta. Silloin tuntui että no voi hepskukkuu, nyt meni pieleen kaikki..! Rusinat siinä nimittäin olivat mulle se kova pala. En ole rusinoiden fani, paitsi suklaarusinoiden ja niidenkin suhteen aika hillitty fani. Täytteestä kuitenkin tuntui tulevan hyvän makuinen - Flora vispi miedonsi rommirusinan makua ja sitten toisaalta tumma rommi, jota Alkosta ostin, jotenkin lisäsi siihen ihan ehtaa rommin makua.. Ja rutkasti sokrua laitoin tietysti myös. Saa nyt nähdä miltä kakku maistuu pohjineen ja täytteineen. Sen saan tietää vielä tänä yönä. ;) Kakku oli hyytymässä jääkaapissa jo kello 16, joten uskallan varmaan sitä ottaa jo keskiyöllä. On se 8 tuntia sitten saanut hyytyä, hehe, kakku on saanut tehdä hyytymismielessä täyden työpäivän. Jotkuthan antavat tuollaisen kaakun hyytyä vain noin 4 tuntia.
Kaikki maksaa!
Kyllä tosiaan on ruoka kallista tänäpänä, se tuli kaupoilla huomatuksi. Jos tosiaan joku pieni pullapohjainen rahkapiiras maksaa pitkälti yli euron.. Toisaalta huomasin pakastimessa neljän kappaleen paketin Rainbown (muistaakseni oli Rainbow!) prinsessaleivoksia. Neljä leivosta maksoi kolme euroa ja jotain päälle. Eli niin hullua kuin se onkin, niin tuollaisia kermaisia leivoksia saa halvemmalla kuin "arkista" pullapiirasta. Mies sanoo että se johtuu valmistusmääristä ja siitä, että ne pakasteleivokset on luultavasti alusta loppuun koneellisesti tehty. Pullapiiraita saa joku paakari olla voitelemassa ja vahtimassa ja niin pois päin. Eikä niitä tehdä niin suuria teollisia määriä kuin noita rinsessabaakkelsseja.
Huomasin myös että hintavertailu kannattaa! Esimerkiksi joku sellainen firma kuin Maitokolmio myy kermaviiliä huomattavasti halvemmalla kuin nämä perinteiset, totutut firmat. Minä olen myös aika pitkälti siirtynyt kokonaan Rainbow-, X-tra-, Pirkka- ym. halpistuotteisiin. Tuntuu joskus älyttömältä maksaa tuplasti siitä, että saa jonkun merkin.. että on jonkun tietyn merkkistä tomaattimurskaa. Kun kuitenkin tomskumurska on.. tomskumurskaa! Turha siitä merkistä on tehdä suurta numeroa. Terveyssiteet ja pikkuhousunsuojat ovat jo pitkään olleet mulla X-tra merkin tuotteita. Joka naisen pitäisi oikeastaan vähän vilkaista "niinä päivinä" kaupan hygieniahyllyä ja hintoja! Esim. Always on sikamaisen kallis merkki. Minä olen ollut tyytyväinen näihin halpissiteisiin, ei anna luonto periksi käyttää yli tuplasti enemmän rahaa vain jonkun merkin vuoksi! Tampaxit ovat ainoita, joita vielä ostan täältä kalliista päästä. Ne Compakit vain ovat niin hyviä. Olen kyllä miettinyt halpistamponeihinkin siirtymistä.. saa nähdä teenkö sen joskus.
Ennätin tuossa leipaista miehelle ananas-mantelirouhemuffinssejakin. Mies tykkää muffareista, koska ne ovat 'yksittäispakattuja': semmoinen on helppo ottaa evääksi telkun ääreen, metsään, automatkalle.. Eikä sottaannu sormet! Nyt mietin tekisinkö vielä klo 23 korvilla talonpojanleipiä puolikasannoksen. Ne tulevat aika helposti ja nopeasti ja ovat niiiiin hyviä. :) Minulle ei oikein tuollainen hedelmämuffari maistu.. taikinasta kyllä tykkään kuin hullu puurosta, mutta valmis tulos ei ole mun juttu.
perjantai 7. marraskuuta 2008
Nyt tunteja lasken..
Jipii, on perjantai! Parin minuutin ajan on ollut ainakin. ;) Enää ei siis ole ihan täyttä vuorokauttakaan odotettavana. 23 tuntia ja 30 minuuttia. Jippii-huudahdukseni on kuitenkin ontto, se on ehkä enemmän ulvahdus kuin huudahdus.
Äetmuorikin soitteli tänään, olin tietty nukkumassa kun hän soitti. Hän soitti nimittäin ennen yhdeksää aamulla. Äetmuori oli taas vaihteeksi sillä päällä, että oli ihan pakko nälviä jotain vävystä, eli siis minun miehestä. Minä en aina tajua miksi muori ei enää ole tyytyväinen kumpaankaan vävyynsä. Äetmuori ei hyväksy H:a, siukun miestä, koska hän nukkuu päivätorkut töitten jälkeen. Lisäksi hän ei korjaa kesägrillikauden jälkeen grilliä pihavajaan vaan saattaa jättää sen katoksen alle. Äetmuorin mielestä se on laiskuutta. Voi olla että onkin, mutta siukku nyt kumminkin on ollut H:n kanssa naimisissa 15 vuotta, kai se kertoo että siukku on tyytyväinen tilaansa. Se olkoon tärkeintä. H. on lisäksi muorin mielestä liian salliva isä.
Kun äetmuori alkaa nälviä asiasta A tai B, niin reagoin reagoimatta. En siis lähde siihen mukaan, en suutu, en riitele. Joskus säälinkin häntä, hän on niin monessa asiassa pettynyt elämäänsä. Veloenan blogissa V. pohti kerran sitä miksi hänen vanhemmillaan ei oikein ole paljon ystäviä. En osaa sanoa V:n vanhemmista paljonkaan, mutta oman äetmuorini kohdalla ystävättömyys johtuu mielestäni suuresta suvaitsemattomuudesta. Äetmuori on niin kauhean ehdoton kaikissa mielipiteissään, hän jyrää ihmiset alle, hän on helposti ärtyvä ja todella pitkävihainen. Ne ovat huonoja juttuja jos tahtoo löytää ystävän. On äetmuorilla yksi ystävä, naapurissa asuva Ulla. He ovat samanikäisiä äetmuorin kanssa. Muori kertoi kerran, että U:lla on minun ikäiseni tytär, joka ei ole käynyt hammaslääkärissä sitten peruskoulun. Onhan se tietty aika hurjaa. Äetmuori sanoi että jos minä en kävisi, niin hän tulisi tänne ja pakottaisi minut. Eikä hän laskenut leikkiä. Tämä juuri on yksi juttu, mikä tekee äetmuorin kanssa toimeen tulemisen niin vaikeaksi. Hän ei millään käsitä sitä, että elämässä on pakko päästää irti, antaa ihmisten tehdä, mennä ja lentää - elää. Elää niin kuin he parhaaksi näkevät, vaikka se olisi ihan vastakkainen elämäntapa kuin mitä itse kannattaa. Arvostelemalla jatkuvasti ja rajusti ihmisten elämää vain karkottaa heidät pois luotaan.
Politiikasta, asioista, ihmisistä
Olen ihan tietoisesti itse yrittänyt ottaa oppia miehen vanhemmista. Heillä on sellainen positiivinen, letkeä asenne ystäviin ja tuttuihin. Appi ja anoppi ovat aika keskustalaisia arvoiltaan, kun ovat maalta ja kumpikin on maatalon lapsi alkujaan. Mutta he eivät anna politiikan sotkea ystävyyssuhteita. Tässä muuten olisi myös monella nuorella opittavaa. Olen itse tiennyt kaksi sellaista nuorta aikuista, toinen vihreä ja toinen punainen, jotka ei osanneet kuvitella, että ottaisivat ystävän poliittisesta 'vihamiehestä'. Luulisi kumminkin, että varttuessaan tajuaa asioiden riitelevän, ei ihmisten. Itse en ole mikään kepulainen, mutta miksi ei senkin puolueen kannattajissa voisi olla HYVIÄ IHMISIÄ? Kannattaa lukea puolueiden ohjelmat netissä. Yksikään puolue Suomessa ei aja huonoja asioita, sellaisia mitä en itse vaikka voisi allekirjoittaa. Perussuomalaiset oikeastaan eniten ovat joskus kuohuttaneet mua, mutta nyt olen ajatellut sitäkin, että ihmisiä sielläkin vaan on. Ja mistä sitä tietää vaikka itse olisin persu, jos olisin elänyt toisenlaisissa oloissa!
Mutta sen sanon, että jotkut persut ovat mielestäni kohtuuttomia maahanmuuttajia kohtaan. Minun kokemuksella sanon, että esim. tässä omassa kunnassani moni maahan tullut on kohteliaampi ja jotenkin mukavampi kuin ihan tavallinen suomalainen. Sen huomaa kaupassakin. En käsitä tätä puhetta, että tulevat muka Suomeen loisimaan.. Meilläkin yhdessä isossa marketissa siivoojat vaihtuvat koko ajan.. mutta yksi joka siellä pysyy ja on AINA töissä, on eräs mies joka näyttää intialaiselta ulkonäkönsä puolesta. Hän on aina niin hymyileväkin.
Valmistaudun..
Miettien vähän tuota kauppalappua. Siihen tuleepi seuraavat asiat nyt ainakin: Valion rommi-rusinarahka, Flora Vispi, sipsiä 2 pussia, kermaviiliä, Estrella-dippiaineita, suklaarusinoita (CandyKing -kaukalosta), ananasmurskaa, rahkaa, pakastemustikkaa, juustoraastetta, tummaa sokeroimatonta kaakajauhetta, liivatelehtiä, kermaa. Ehkä hiivaakin, jos teen pikkupizzoja - en ole vielä päättänyt. Semmoisia tuoretuotteita on tässä mun listassani, joita ei oikein viitsi ostaa ennen kuin leivonta/MÄSSYpäivänä. Ai niin, mustapippuria, rakuunaa ja muutamia muita mausteita on myös pakko ostaa, ne on ihan loppu! Ja miehelle kaurapuikula-leipää. Saas nähdä kuinka pitkäksi listani venyy.. :) Siihen on vähän taipumusta.. aina ajattelen, että nytpäs vähällä selviän, mutta sitten kun oikein istun alas miettimään, niin lista virahtaa huimiin pituuksiin. Kädet venyy kohti maata kuin apinalla, kun kanniskelen tonnin painoisia kauppakasseja.
Mietin sellaistakin, että pitäisi varmaan laittaa tänne blogiin KUVA herkkulautasta {=herkkulautanen}, jonka itselleni valmistelen MÄSSYyn.. :)
Äetmuorikin soitteli tänään, olin tietty nukkumassa kun hän soitti. Hän soitti nimittäin ennen yhdeksää aamulla. Äetmuori oli taas vaihteeksi sillä päällä, että oli ihan pakko nälviä jotain vävystä, eli siis minun miehestä. Minä en aina tajua miksi muori ei enää ole tyytyväinen kumpaankaan vävyynsä. Äetmuori ei hyväksy H:a, siukun miestä, koska hän nukkuu päivätorkut töitten jälkeen. Lisäksi hän ei korjaa kesägrillikauden jälkeen grilliä pihavajaan vaan saattaa jättää sen katoksen alle. Äetmuorin mielestä se on laiskuutta. Voi olla että onkin, mutta siukku nyt kumminkin on ollut H:n kanssa naimisissa 15 vuotta, kai se kertoo että siukku on tyytyväinen tilaansa. Se olkoon tärkeintä. H. on lisäksi muorin mielestä liian salliva isä.
Kun äetmuori alkaa nälviä asiasta A tai B, niin reagoin reagoimatta. En siis lähde siihen mukaan, en suutu, en riitele. Joskus säälinkin häntä, hän on niin monessa asiassa pettynyt elämäänsä. Veloenan blogissa V. pohti kerran sitä miksi hänen vanhemmillaan ei oikein ole paljon ystäviä. En osaa sanoa V:n vanhemmista paljonkaan, mutta oman äetmuorini kohdalla ystävättömyys johtuu mielestäni suuresta suvaitsemattomuudesta. Äetmuori on niin kauhean ehdoton kaikissa mielipiteissään, hän jyrää ihmiset alle, hän on helposti ärtyvä ja todella pitkävihainen. Ne ovat huonoja juttuja jos tahtoo löytää ystävän. On äetmuorilla yksi ystävä, naapurissa asuva Ulla. He ovat samanikäisiä äetmuorin kanssa. Muori kertoi kerran, että U:lla on minun ikäiseni tytär, joka ei ole käynyt hammaslääkärissä sitten peruskoulun. Onhan se tietty aika hurjaa. Äetmuori sanoi että jos minä en kävisi, niin hän tulisi tänne ja pakottaisi minut. Eikä hän laskenut leikkiä. Tämä juuri on yksi juttu, mikä tekee äetmuorin kanssa toimeen tulemisen niin vaikeaksi. Hän ei millään käsitä sitä, että elämässä on pakko päästää irti, antaa ihmisten tehdä, mennä ja lentää - elää. Elää niin kuin he parhaaksi näkevät, vaikka se olisi ihan vastakkainen elämäntapa kuin mitä itse kannattaa. Arvostelemalla jatkuvasti ja rajusti ihmisten elämää vain karkottaa heidät pois luotaan.
Politiikasta, asioista, ihmisistä
Olen ihan tietoisesti itse yrittänyt ottaa oppia miehen vanhemmista. Heillä on sellainen positiivinen, letkeä asenne ystäviin ja tuttuihin. Appi ja anoppi ovat aika keskustalaisia arvoiltaan, kun ovat maalta ja kumpikin on maatalon lapsi alkujaan. Mutta he eivät anna politiikan sotkea ystävyyssuhteita. Tässä muuten olisi myös monella nuorella opittavaa. Olen itse tiennyt kaksi sellaista nuorta aikuista, toinen vihreä ja toinen punainen, jotka ei osanneet kuvitella, että ottaisivat ystävän poliittisesta 'vihamiehestä'. Luulisi kumminkin, että varttuessaan tajuaa asioiden riitelevän, ei ihmisten. Itse en ole mikään kepulainen, mutta miksi ei senkin puolueen kannattajissa voisi olla HYVIÄ IHMISIÄ? Kannattaa lukea puolueiden ohjelmat netissä. Yksikään puolue Suomessa ei aja huonoja asioita, sellaisia mitä en itse vaikka voisi allekirjoittaa. Perussuomalaiset oikeastaan eniten ovat joskus kuohuttaneet mua, mutta nyt olen ajatellut sitäkin, että ihmisiä sielläkin vaan on. Ja mistä sitä tietää vaikka itse olisin persu, jos olisin elänyt toisenlaisissa oloissa!
Mutta sen sanon, että jotkut persut ovat mielestäni kohtuuttomia maahanmuuttajia kohtaan. Minun kokemuksella sanon, että esim. tässä omassa kunnassani moni maahan tullut on kohteliaampi ja jotenkin mukavampi kuin ihan tavallinen suomalainen. Sen huomaa kaupassakin. En käsitä tätä puhetta, että tulevat muka Suomeen loisimaan.. Meilläkin yhdessä isossa marketissa siivoojat vaihtuvat koko ajan.. mutta yksi joka siellä pysyy ja on AINA töissä, on eräs mies joka näyttää intialaiselta ulkonäkönsä puolesta. Hän on aina niin hymyileväkin.
Valmistaudun..
Miettien vähän tuota kauppalappua. Siihen tuleepi seuraavat asiat nyt ainakin: Valion rommi-rusinarahka, Flora Vispi, sipsiä 2 pussia, kermaviiliä, Estrella-dippiaineita, suklaarusinoita (CandyKing -kaukalosta), ananasmurskaa, rahkaa, pakastemustikkaa, juustoraastetta, tummaa sokeroimatonta kaakajauhetta, liivatelehtiä, kermaa. Ehkä hiivaakin, jos teen pikkupizzoja - en ole vielä päättänyt. Semmoisia tuoretuotteita on tässä mun listassani, joita ei oikein viitsi ostaa ennen kuin leivonta/MÄSSYpäivänä. Ai niin, mustapippuria, rakuunaa ja muutamia muita mausteita on myös pakko ostaa, ne on ihan loppu! Ja miehelle kaurapuikula-leipää. Saas nähdä kuinka pitkäksi listani venyy.. :) Siihen on vähän taipumusta.. aina ajattelen, että nytpäs vähällä selviän, mutta sitten kun oikein istun alas miettimään, niin lista virahtaa huimiin pituuksiin. Kädet venyy kohti maata kuin apinalla, kun kanniskelen tonnin painoisia kauppakasseja.
Mietin sellaistakin, että pitäisi varmaan laittaa tänne blogiin KUVA herkkulautasta {=herkkulautanen}, jonka itselleni valmistelen MÄSSYyn.. :)
torstai 6. marraskuuta 2008
Alkava ahdistus
Vuorokausi on vaihtunut, on torstai. Jo peräti puolentoista tunnin ajan on ollut.. :) Eli nyt voin sanoa: 1 kokonainen vuorokausi MÄSSYYN!
Olen masentunut, kärsin MÄSSYmasennuksesta jo etukäteen. Olen niin monta kertaa tämän rumban käynyt läpi, että tiedän MÄSSYtien päässä olevan vain pettymyksen. Silti teen tätä. Mässingit eivät anna mitään vastauksia, ne eivät anna mitään parannuksia elämään. Ne antavat sen sijaan ähkyn olon, häpeän, moraalisen kankkusen. On inhottavaa tehdä asioita joita ei tavallaan haluaisi tehdä.
Joskus olen ahtanut suklaatia niin paljon, että olen päätynyt ripulille. :( Olen siitä kertonutkin. Ei elimistö kestä normaalisti vähärasvaisen ruokavalion jälkeen sellaista suklaan mättöä. Nyt olen jo tämän tajunnut ja yleensä nautin suklaasta kohtuudella. Muiden herkkujen suhteen sitten vedän sitä enemmän överiksi. Tarkoitan nyt pullaa, leivonnaisia, rahkaa yms. Vatsa kestää ne paremmin. ;) Vinkiksi muille herkuttelijoille!
Olen päättänyt jättää Milka-rasian jouluksi. En aio vetää sitä nyt. Kun kuitenkin sitä Palace-rasiaa on vielä puolet jäljellä, sitä Lidlin kammotusta. Jotenkin tuntuisi väärältä alkaa siis availla uutta. Se tuntuisi umpihullulta. En halua olla vielä siinä pisteessä. Enkä ole.
Mies pisti leivontasuunnitelmani uusiksi. Hän sanoi pelkäävänsä korkeaa kolesteroliaan. Joten nyt leivon jotain muuta kuin mascarponella lastattua, keksi-voipohjaista baileyskakkua. Baileysliköörissä on muuten tosi paljon kaloreita, muistaakseni 270 kilokaloria per desi. Luultavasti rommi-rusina-juustokakku on kakkuvalintani. Kakkupohjalla [vähärasvaisempi vaihtoehto kuin keksi-voipohja] ja kerma kevytvispillä korvattuna. Rommirusina-rahkassa ei ole paljon rasvaa, taitaa siinä Valion tuotteessa olla vain n. 7 prossaa. Kokonaan rasvatonta [0,2-0,3] rahkaa en ajatellut kumminkaan käyttää. Rajansa kaikella.
Miestä vainotaan!
Mies on joutunut työpaikkasairaanhoidossa VAINON kohteeksi. Oikeastaan se on tyhmää, koska hän ei ole lihava eikä sairas. Mies on 183 cm pitkä ja painaa 97 kiloa, mutta kyllä se on melkein kaikki lihasta. Ei ole hällä masua nimeksikään! :) No kuitenkin: hän on töissä työpaikalla, jossa työterveyshuolto tosissaan 'toimii' [=ihmisiä vainotaan heti jos he poikkeavat massasta] ja nyt hän on ollut tehotarkkailussa. Verenpaine on hällä ollut hiukan koholla, ei mitenkään kauheasti, yläpaine tuossa 140-150 välissä [voi johtua mittaamisen jännittämisestäkin] ja paineiden suhteet ihan hyvät. Ja sitten sitä kolesterolia on vähän ollut. Se on ollut alle 6, joten minusta on älytöntä vainota.. Koska vasta vähän aikaahan sitten kolesterolirajaa laskettiin ja nyt lainsuojattomia ovat ihmiset, jotka ennen olivat terveen kirjoissa! Lääketehtaat ne vain haluavat yhä suuremman osan ihmoista syömään niitä mömmöjään. Kun on vähemmän sairaita ihmisiä, niin on tehtävä terveistä sairaita, ettei vaan tule tappiota. Lääketehtaiden osakkeiden omistajissa on muuten paljon lekureita. Jotka mielellään lääkitsevät - joka reseptistä kilahtaa vähän omaan kukkaroon...
Mies on kai vähän VAINON vuoksi herkistynyt ja siksi pyrkii tosissaan keventämään. Arkisin teenkin parhaani auttaakseni häntä. Laitan kasveja lautaselle [niihin mies ei ennen juuri koskenut, nyt onneksi syö!!] ja yritän saada häntä syömään samoja ruokia kuin mitä itse syön, jotka nyt ovat niin vähärasvaisia ja niukkaenergisiä kuin on mahdollista tehdä. Mutta sitten joskus mies laittaa jotain riistaruokaa ja siihen hän mättää voita, öljyä ja kermaa. :( Sitä minä en voi kontrolloida koska hän on meillä se joka tuon erikoisruoan laittaa!
Varmaan siellä työpaikkaterv.huollossa salaa syyttävät minua miehen painosta ja kolesterolista ja verenpaineesta. Varmasti. Ainahan se on naisen syy. Tiedetään tämä. No en voi muuta sanoa kuin että olen parhaani tehnyt!
Perinnenamien hulluus
Miksiköhän jotkut ihmiset ostaa joitain sellaisia namikkeja, joista eivät pidä, mutta joita 'pitää' olla? Ihan samoin ihmettelen sitä, että jos joku köyhä maanviljelijä joskus 300 vuotta sitten söi jouluna laatikkoruokia, niin miksi niitä silti pitää olla tänään, jos niistä ei pidä? Kaikkeen on avain tosissaan tuo jos niistä ei pidä. Minusta on ihanaa jos ihmiset herkuttelevat ruoalla josta he pitävät, oli se sitten joulukinkku tai kalkkuna. Mutta en tajua miksi pitää tehdä joka joulu rosollit, lipeäkalat, 10 kg:n kinkku, jne. jne. jos ei niistä nauti. Ja jos suurin osa tulee heitettyä pois. On paljon sellaisia perinneruokia, joita moni ottaa vaan kohteliaisuudesta koristeeksi lautaselle. Selvä se että silloin tulee paljon roskikseen heitettävää. Ihmisellä ei kumminkaan ole kuin yksi vatsa ja se on tilavuudeltaan rajallinen. :(
Ihan samoin mua inhottaa se 'sääntö', että joka kodissa on oltava jouluna vihreitä kuulia. Minä pidän marmelosta paljon, mutta pidän niistä monivärisistä. Mikä se rasia nyt on, se missä on monenvärisiä, samankokoisia palloja kuin ne vihreät kuulat ovat. Niitä saa CandyKingin irtsikkalaaristakin. Niistä pidän. Vihreät kuulat tympivät, kun ne ovat aina sitä samaa.
Monissa kodeissa heitetään kauhea määrä ruokaa pois joulun jälkeen. Miehen vanhemmat ovat joulua kaksistaan, mutta heillä on aina 10-12 kilon kinkku. Ja joka joulu he valittavat sitä, että kun sitä riittää ja riittää loppiaiseen asti ja ylikin riittäisi. Toisaalta sen tajuaa, koska he saavat kinkun aina lahjaksi sukulaiseltaan joka on sikafarmari. Lahjahepan suuhun ei auta katsoa. Ja joka tapauksessa anoppi ja appi ovat ihania ihmisiä vaikka söisivät 100 kilon kinkkua. ;) Tuntuu vaan joskus ahdistavalta ajatella sitä tilannetta, että kaapissa olisi jotain, jota olisi "pakko" syödä.. :( En itse pitäisi siitä yhtään.
Anoppi joskus on helisemässä suklaitten kanssa. Hänellä on paljon ystäviä, laaja tuttavapiiri ja asiakkaita paljon myös ja KAIKKI kantavat suklaarasiaa joulun alla. Sitäkin joskus mietin että kannattaisiko ihmisten miettiä millaisiin talouksiin sitä suklaata vievät? Joku yksinäinen vanhus tai lapsiperhe voi ilahtua mutta joku toisessa elämäntilanteessa saa niitä ihan liikaakin. Minä olen ihan tietoisesti päättänyt, että anoppilaan emme vie suklaita. Anoppi on tosi hienotunteinen ihminen eikä koskaan ole rumasti puhunut saamistaan lahjasuklaista, onpa vain todennut että on ikävää + harmittavaa kun niitä tulee niin paljon, eikä he apen kanssa jaksa kaikkia niitä syödä eikä niitä aina voi kierrättääkään. Siksi me yleensä viemme heille jonkun joulukukan ennen joulua. Kun voin luottaa siihen, etteivät anoppi ja appi ole ilman suklaata, vaikken viekään heille sitä. ;)
Oikeastaan anoppi ja appi eivät muutenkaan ole sukun perään niin kauheasti. Appi tykkää liköörikonvehteista ja anoppi lähinnä jostain julian tyyppisistä marjaisista suklaanameista. Miehen veli ei syö suklaata nimeksikään, korkeintaan jotain Fazerin sinistä saattaa jyrskätä pienen palan! Hän heittää saamansa joulusuklaat aina pois, joka vuosi! Meillä kotona äetmuori oli Budapest-fani ja siksi me useimmiten saamme rasian näitä suklaita, joista muuten en pidä oikeastaan ollenkaan. Tietty sitä arvostaa, että äetmuori haluaa ilahduttaa.. mutta budat ovat minusta äklöjä. Tietysti muutaman voi syödä, mutta sitten alkaa tökkiä. Meidän lapsuusjouluihin vain kuuluivat budikset. Lapsena niitä söinkin, mutta eipä silloin ollut tämmöisiä valikoimia kuin nyt. Sitä söi mitä sai!
Olen masentunut, kärsin MÄSSYmasennuksesta jo etukäteen. Olen niin monta kertaa tämän rumban käynyt läpi, että tiedän MÄSSYtien päässä olevan vain pettymyksen. Silti teen tätä. Mässingit eivät anna mitään vastauksia, ne eivät anna mitään parannuksia elämään. Ne antavat sen sijaan ähkyn olon, häpeän, moraalisen kankkusen. On inhottavaa tehdä asioita joita ei tavallaan haluaisi tehdä.
Joskus olen ahtanut suklaatia niin paljon, että olen päätynyt ripulille. :( Olen siitä kertonutkin. Ei elimistö kestä normaalisti vähärasvaisen ruokavalion jälkeen sellaista suklaan mättöä. Nyt olen jo tämän tajunnut ja yleensä nautin suklaasta kohtuudella. Muiden herkkujen suhteen sitten vedän sitä enemmän överiksi. Tarkoitan nyt pullaa, leivonnaisia, rahkaa yms. Vatsa kestää ne paremmin. ;) Vinkiksi muille herkuttelijoille!
Olen päättänyt jättää Milka-rasian jouluksi. En aio vetää sitä nyt. Kun kuitenkin sitä Palace-rasiaa on vielä puolet jäljellä, sitä Lidlin kammotusta. Jotenkin tuntuisi väärältä alkaa siis availla uutta. Se tuntuisi umpihullulta. En halua olla vielä siinä pisteessä. Enkä ole.
Mies pisti leivontasuunnitelmani uusiksi. Hän sanoi pelkäävänsä korkeaa kolesteroliaan. Joten nyt leivon jotain muuta kuin mascarponella lastattua, keksi-voipohjaista baileyskakkua. Baileysliköörissä on muuten tosi paljon kaloreita, muistaakseni 270 kilokaloria per desi. Luultavasti rommi-rusina-juustokakku on kakkuvalintani. Kakkupohjalla [vähärasvaisempi vaihtoehto kuin keksi-voipohja] ja kerma kevytvispillä korvattuna. Rommirusina-rahkassa ei ole paljon rasvaa, taitaa siinä Valion tuotteessa olla vain n. 7 prossaa. Kokonaan rasvatonta [0,2-0,3] rahkaa en ajatellut kumminkaan käyttää. Rajansa kaikella.
Miestä vainotaan!
Mies on joutunut työpaikkasairaanhoidossa VAINON kohteeksi. Oikeastaan se on tyhmää, koska hän ei ole lihava eikä sairas. Mies on 183 cm pitkä ja painaa 97 kiloa, mutta kyllä se on melkein kaikki lihasta. Ei ole hällä masua nimeksikään! :) No kuitenkin: hän on töissä työpaikalla, jossa työterveyshuolto tosissaan 'toimii' [=ihmisiä vainotaan heti jos he poikkeavat massasta] ja nyt hän on ollut tehotarkkailussa. Verenpaine on hällä ollut hiukan koholla, ei mitenkään kauheasti, yläpaine tuossa 140-150 välissä [voi johtua mittaamisen jännittämisestäkin] ja paineiden suhteet ihan hyvät. Ja sitten sitä kolesterolia on vähän ollut. Se on ollut alle 6, joten minusta on älytöntä vainota.. Koska vasta vähän aikaahan sitten kolesterolirajaa laskettiin ja nyt lainsuojattomia ovat ihmiset, jotka ennen olivat terveen kirjoissa! Lääketehtaat ne vain haluavat yhä suuremman osan ihmoista syömään niitä mömmöjään. Kun on vähemmän sairaita ihmisiä, niin on tehtävä terveistä sairaita, ettei vaan tule tappiota. Lääketehtaiden osakkeiden omistajissa on muuten paljon lekureita. Jotka mielellään lääkitsevät - joka reseptistä kilahtaa vähän omaan kukkaroon...
Mies on kai vähän VAINON vuoksi herkistynyt ja siksi pyrkii tosissaan keventämään. Arkisin teenkin parhaani auttaakseni häntä. Laitan kasveja lautaselle [niihin mies ei ennen juuri koskenut, nyt onneksi syö!!] ja yritän saada häntä syömään samoja ruokia kuin mitä itse syön, jotka nyt ovat niin vähärasvaisia ja niukkaenergisiä kuin on mahdollista tehdä. Mutta sitten joskus mies laittaa jotain riistaruokaa ja siihen hän mättää voita, öljyä ja kermaa. :( Sitä minä en voi kontrolloida koska hän on meillä se joka tuon erikoisruoan laittaa!
Varmaan siellä työpaikkaterv.huollossa salaa syyttävät minua miehen painosta ja kolesterolista ja verenpaineesta. Varmasti. Ainahan se on naisen syy. Tiedetään tämä. No en voi muuta sanoa kuin että olen parhaani tehnyt!
Perinnenamien hulluus
Miksiköhän jotkut ihmiset ostaa joitain sellaisia namikkeja, joista eivät pidä, mutta joita 'pitää' olla? Ihan samoin ihmettelen sitä, että jos joku köyhä maanviljelijä joskus 300 vuotta sitten söi jouluna laatikkoruokia, niin miksi niitä silti pitää olla tänään, jos niistä ei pidä? Kaikkeen on avain tosissaan tuo jos niistä ei pidä. Minusta on ihanaa jos ihmiset herkuttelevat ruoalla josta he pitävät, oli se sitten joulukinkku tai kalkkuna. Mutta en tajua miksi pitää tehdä joka joulu rosollit, lipeäkalat, 10 kg:n kinkku, jne. jne. jos ei niistä nauti. Ja jos suurin osa tulee heitettyä pois. On paljon sellaisia perinneruokia, joita moni ottaa vaan kohteliaisuudesta koristeeksi lautaselle. Selvä se että silloin tulee paljon roskikseen heitettävää. Ihmisellä ei kumminkaan ole kuin yksi vatsa ja se on tilavuudeltaan rajallinen. :(
Ihan samoin mua inhottaa se 'sääntö', että joka kodissa on oltava jouluna vihreitä kuulia. Minä pidän marmelosta paljon, mutta pidän niistä monivärisistä. Mikä se rasia nyt on, se missä on monenvärisiä, samankokoisia palloja kuin ne vihreät kuulat ovat. Niitä saa CandyKingin irtsikkalaaristakin. Niistä pidän. Vihreät kuulat tympivät, kun ne ovat aina sitä samaa.
Monissa kodeissa heitetään kauhea määrä ruokaa pois joulun jälkeen. Miehen vanhemmat ovat joulua kaksistaan, mutta heillä on aina 10-12 kilon kinkku. Ja joka joulu he valittavat sitä, että kun sitä riittää ja riittää loppiaiseen asti ja ylikin riittäisi. Toisaalta sen tajuaa, koska he saavat kinkun aina lahjaksi sukulaiseltaan joka on sikafarmari. Lahjahepan suuhun ei auta katsoa. Ja joka tapauksessa anoppi ja appi ovat ihania ihmisiä vaikka söisivät 100 kilon kinkkua. ;) Tuntuu vaan joskus ahdistavalta ajatella sitä tilannetta, että kaapissa olisi jotain, jota olisi "pakko" syödä.. :( En itse pitäisi siitä yhtään.
Anoppi joskus on helisemässä suklaitten kanssa. Hänellä on paljon ystäviä, laaja tuttavapiiri ja asiakkaita paljon myös ja KAIKKI kantavat suklaarasiaa joulun alla. Sitäkin joskus mietin että kannattaisiko ihmisten miettiä millaisiin talouksiin sitä suklaata vievät? Joku yksinäinen vanhus tai lapsiperhe voi ilahtua mutta joku toisessa elämäntilanteessa saa niitä ihan liikaakin. Minä olen ihan tietoisesti päättänyt, että anoppilaan emme vie suklaita. Anoppi on tosi hienotunteinen ihminen eikä koskaan ole rumasti puhunut saamistaan lahjasuklaista, onpa vain todennut että on ikävää + harmittavaa kun niitä tulee niin paljon, eikä he apen kanssa jaksa kaikkia niitä syödä eikä niitä aina voi kierrättääkään. Siksi me yleensä viemme heille jonkun joulukukan ennen joulua. Kun voin luottaa siihen, etteivät anoppi ja appi ole ilman suklaata, vaikken viekään heille sitä. ;)
Oikeastaan anoppi ja appi eivät muutenkaan ole sukun perään niin kauheasti. Appi tykkää liköörikonvehteista ja anoppi lähinnä jostain julian tyyppisistä marjaisista suklaanameista. Miehen veli ei syö suklaata nimeksikään, korkeintaan jotain Fazerin sinistä saattaa jyrskätä pienen palan! Hän heittää saamansa joulusuklaat aina pois, joka vuosi! Meillä kotona äetmuori oli Budapest-fani ja siksi me useimmiten saamme rasian näitä suklaita, joista muuten en pidä oikeastaan ollenkaan. Tietty sitä arvostaa, että äetmuori haluaa ilahduttaa.. mutta budat ovat minusta äklöjä. Tietysti muutaman voi syödä, mutta sitten alkaa tökkiä. Meidän lapsuusjouluihin vain kuuluivat budikset. Lapsena niitä söinkin, mutta eipä silloin ollut tämmöisiä valikoimia kuin nyt. Sitä söi mitä sai!
keskiviikko 5. marraskuuta 2008
Seevee
Puhuttiin miehen kanssa sitten asioita halki aamutuimaan. Olin pirteä kuin peippo, menin petiin aamukuudelta ja miehen herä [=herätys] oli 6:30. Olin siis ihan valveilla kun hän heräsi. Mies sitten alkoi jutella ja sanoi lukeneensa syömishäiriöistä kertovaa kirjaa "Olen juuri syönyt. Läheiselläni on syömishäiriö" ja sanoi minun käytökseni olevan kuin suoraan siitä kirjasta.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
Minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin taas kerran, halveksiiko mies minua MÄSSYjen vuoksi. Mies sanoi ettei ikinä voisi halveksia ja etteivät MÄSSYt tässä ole ongelma, vaan se aika niiden välissä jolloin en hänen mielestään syö terveellisesti enkä riittävästi.
Miehen mielestä minun Systeemini on älytön ja noudatan sitä kuin olisin sen orja. Ruoka hallitsee elämääni enkä minä. Myönnän että siinä on totuutta. Mutta kuinka voisi toisinkaan olla? Olen 12-vuotiaasta asti saanut kuulla jatkuvaa kritiikkiä ulkomuodosta. Rakas äetmuorihan sitä on antanut. Kaikki, kaikki on aina ollut pintaa. Milloin olen rumempi kuin joku kaverini, milloin liian lihava. Harvat ne hetket kun olen nähnyt äetmuorin aterioivan samassa pöydässä muun perheen kanssa. Taisi olla K-mummin [äidinäiti] hautajaisissa kun näin äetmuorin viimeksi ruokapöydässä syömässä samaan aikaan kuin muut. Kun ei kai hän sitä voinut välttääkään, niissä oloissa, kaukaisemman suvunkin ollessa siellä.
Muorilla itsellään on sairas suhde ruokaan ja hyvin on siirtänyt sen tyttärilleen. Nyt siukku tekee samaa omalle tytölleen, kummitytölleni A:lle. Ei hän tosin yhtä hillitön ole kuin äetmuori, sen voin sanoa siukun kunniaksi, mutta ihmettelen miksi siukku antoi äetmuorille periksi ja noudatti älytöntä neuvoa kuskata tyttöä herkässä iässä lekureilla. Äetmuorihan se nimittäin sanoi, että A. on vietävä lekuriin läskiyden vuoksi. Sitten äetmuori oli pettynyt kun A:ssa ei ollut mitään aineenvaihduntasairautta, hän sanoi sen mulle itse. Äetmuori on nimittäin niin yksinkertainen, että oikeasti kuvittelee sen olevan hyvä juttu, jos vaan pillerin nappaamalla pääsisi lihavuudesta, viis siitä vaikka taustalla olisi vakava, elinikäinen sairaus. Pelkään ajatella onko hän yrittänyt ämpätä jotain laihdutuslääkkeistä siukulle. VARMASTI on. Äetmuori on yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä ihminen saisi ennemmin olla vähä-älyinen, sokea tai rikollinen kuin LIHAVA. Jos A. olisi äidin tyttö niin hän olisi varmasti jo aikuisten laihdutuslääkekuurilla. Mitä niitä nyt on niitä pillereitä, jotka saavat ripuloimaan, jos syöt rasvaista ruokaa. Lihavan ihmisen antabus. Onneksi A:lla on suht' järkevä isä, tosin hän osallistuu perheen elämään liian vähän. Taitaa lapsia koskevat päätökset olla siellä siukun heiniä - ihan niin kuin meillä kotona äetmuori vei ja isukki vikisi. Kunpa siukku oikeasti antaisi lasten viettää aikaa H:n vanhempien kanssa, taitaisi olla lapsille ainoa mahdollisuus kokea hyväksyntää isovanhemmilta. Äetmuorilta he sitä eivät saa, se on selviö.
No niin, mutta siis se miehen ja minun keskustelu. Ei se oikein edennyt loppuun asti. Mies vain sanoo, että hänen mielestään minun pitäisi oikeasti mennä lääkäriin. Minä taas en voi mennä, en halua, häpeän liikaa. Ja jos nyt ihan rehtejä ollaan, niin minusta minun elämässä ei ole mitään sen suurempaa vikaa. Toki ruoka sitä hallitsee {sen välttely, sen ajoittainen ahminta}, mutta kellä naisella se ei olisi niin? Kaikki ovat nykyisin ihan hulluja syömisten suhteen. Minä en ole poikkeus, olen SÄÄNTÖ.
Seevee, veesee
On se kumma kun nykyisin pitää suunnilleen kadunlakaisijallakin olla vaikuttava seevee. Pitää varmaan olla kadunlakaisukurssit käyty ja työkokemusta kadunlakaisusta mielellään 15 vuoden ajalta. Inhottaa nuo CV-pankit joihin täytyy kirjata työpaikat. Jos et kirjaa niin tulee uhkaava meili jossa sanotaan että puutteellinen CV tulee poistetuksi jonkun tietyn ajan kuluttua. No voi sentään.
Onko noilta ihmisiltä kokonaan mielikuvitus hukassa? Oikeasti on olemassa ihmisiä joiden viimeinen työkokemus oli 8 vuotta sitten. Ja kesti 2 viikkoa.
Mieluummin jätän työhistorian kokonaan kirjaamatta kun laitan sinne työpaikkani. Ne ovat olleet lievästi sanottuna outoja jobeja. 2 viikkoa toimistoapulaisena. 2 viikkoa kahvilassa tekemässä vähän kaikkea. Muutama viikko siivousta. Tulee tosi vaikuttava seevee juu. Mieluummin sitä aloittaisi kokonaan puhtaalta pöydältä. Jotenkin hullua että jos on vaikka valmis monialakoulutukseen tai työelämävalmennukseen [siitä kai saa vain n. 20 euroa per työpäivä, eli melkein voisi sanoa ilmaiseksi työksi] niin silti pitäisi olla kauheat näytöt. Luulin että nuo vaihtoehdot ovat juuri sitä varten, että 'toivottomat tapaukset' [=kuten minä] autettaisiin johonkin työnsyrjään kiinni. Vaan ei kun ei!
Työvoimapulasta puhuvat ihmiset elävät houremaailmassa. Olen joskus tosiaan soitellut hakemiini paikkoihin ja kysellyt vähän, että millaiselta pohjalta niihin on haettu. Kyllä hakijoilla on tänä päivänä koulutusta ja kokemusta. Työnantajan markkinat, ehdottomasti. Lyhyintäkin sijaisuutta jossain infopisteessä saattaa olla hakemassa filmaistereita ja AMK-tutkinnon tehneitä ja vaikka mitä. Kouluun opettajan sijaiseksi saattaa hakea tohtorinhattuiset.
Vuorokausi vaihtunut on ja se tarkoittaa - -
sitä, että MÄSSYyn on enää 2 kokonaista päivää. Näes nyt on keskiviikko.. on ollut jo kohta kaksi tuntia. ;) Joten täydet vuorokaudet ovat enää torstai ja perjantai. Perjantaina leivoskelen.. Ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kello 00:00 muutun s u k l a a h i r v i ö k s i ..! Varo maailma! Mies muuten sanoi MÄSSYistäkin, että hän on huomannut minun liioittelevan omia syömisiäni. En tiedä siitä, itsestä ainakin tuntuu kuin söisin MÄSSYssä aina koko maailman.
maanantai 3. marraskuuta 2008
Suklaarasia arkena?
Minua vaivaa ajatus siitä, että onko väärin syödä suklaarasia arkena? Tavallisena viikonloppuna siis, kun ei ole mitään "juhlaa". Ajattelin vetää sen Milkan violetin rasian seuraavassa MÄSSYssä, mutta nyt olen alkanut epäröidä. Se tuntuu väärältä! Se tuntuu ylenpalttiselta! Liialliselta! Arkisena viikonloppuna pitäisi vain rohmuta CandyKing-irtsikkalaarista harmaantuneet suklaaherkut ja tyytyä niiden pupeltamiseen.
Mietin sellaistakin, että jos ostaisin toisenkin sellaisen Milkan lilan rasian.. ja salaisin sen mieheltä.. Niin voisin syödä rasian ja näyttäisi silti siltä, että en ole koskenut siihen lilaan.. :) En tajua miksi haluan salata tällaista mieheltä, vaikka tiedän ettei hän minua tuomitse ahtamisestani. Korkeintaan on vähän huvittunut.
Viimeksi MÄSSYssä kun oli se mangojuustokakku, niin mies sanoi hauskasti: "pikku loven olet tehnyt kaakkuun", kun olin siis vetänyt sitä aivan järkyttävästi, 2/3 ainakin. Nauratti, mutta nolotti myös.
Kohtuuden ystävät
Olen alkanut VIHATA kohtuuden ystäviä. Sellaisia ihmisiä, jotka ottavat yhden ohuen siivun kaakkua ja "herkuttelevat" sillä ja sitten sanovat, että ohhoh, olipas hyvää. Mutta eivät santsaa. Eivät ajattelekaan. Sellaiset ihmiset ovat tuskastuttavan tympeitä. Sellaiset eivät ole ansainneet palastakaan mitään kaakkua. Purisivat kovaa leipää vaan, kun eivät kuitenkaan anna arvoa namille.
Minä olen kohtuuden ystävä vain silloin, kun leivon jotain sellaista mistä en itse pidä. Teen niin melkein aina silloin kun meille tulee vieraita. Vieraiden seurassa nimittäin en voi ahtaa, vaan minun täytyy olla hallittu. Esittää kohtuuden ystävää, vaikka vihaan sellaisia.
Appivanhemmille teen usein omenaisia leivonnaisia ja jippo on tässä: inhoan omenapiirakoita, omenakakkuja, omenamuffinsseja. Siksi leivon niitä aina silloin, jos vieraita tulee eikä MÄSSY ole lähettyvillä. On helppoa katsoa päältä toisten herkuttelua, kun ei itse tee yhtään mieli ottaa inhokkia. Kontrolli pitää! Minusta omena on parhaimmillaan tuoreena ja paraskin omenaleipomus vain pilaa omenan maun. Mies pitää omppuleivonnaisista ja hänellekin on sitten juhlaa kun vieraita tulee ja omenaista saa. Itse en koskaan sitä leivo itseäni varten.. Huvittavan monta omppupiirasta olenkin tosiaan leiponut ollakseni omenaleivonnaisten vihaaja. Mutta niin se vain on.. niin pysyy kurissa ihminen, joka jonkun suklaa- tai kinuskikakun äärellä menettäisi otteen täysin.
Juhlaa pukkaa!
Viime aikoina meillä on ollut tosi monet 'pyöreiden vuosien' bileet. Lähinnä noita miehen työkavereita, jotka täyttävät ja kutsuvat sitten kylään. Onhan se mukavaa, että he järjestävät kaikenlaista ja mekin tietysti sitten, kun miehen vuoro tulee. Mutta minua myös ahdistavat nuo juhlat ihan mielettömästi.
Olen tosi huono syömään julkisesti. Minua jännittää ja olen hermostunut. Pelkään sitä, että joku tyrkyttää ruokaa, pelkään sitä, että näytän läskiltä, kaikenlaisia pelkoja on. Seuraava tuollainen juhla on parin viikon päästä ja murehdin sitä jo nyt. Mies meni lupaamaan, että tulossa olemme. Olen jo miettinyt kaikkea, että jos kehittelisin vaikka jonkun 'flunssan' ettei tarvitsisi mennä. Olen niin huono kohtaamaan ihmisiä tätä nykyä. Sitten tiedän senkin, ettei moni tätä minussa ymmärrä. Minulla on sellainen tunne, että jotkut ihmiset saattavat kuvitella minut koppavaksi, tai jotenkin nokka pystyssä kulkevaksi, vaikka totuus on vain se, että en osaa syödä ihmisten kanssa!!! Ja jännitän ihmisten seuraa, pelkään että he kysyvät jotain työtilanteestani tms. Siksi vetäydyn aika monista sosiaalisista kontakteista. Häpeän työttömyyttä, työttömän lortin elämääni ja sitten sitä, että pidän MÄSSYjä, etten osaa hillitä itseäni, etten osaa nauttia mistään ihmisten kanssa juhlahetkissä.
Miehen työkavereissa on sellainen hassu piirre, että he eivät osaa kuvitella jonkun olevan työtön. He kysyvät tosi huolettomasti, että missäs sinä olet hommissa. Ihan niin kuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi: olla töissä tuolla tai olla töissä täällä. Vaihtoehto kolmonen - eli ei töitä lainkaan - on ihan outo, ufo juttu. Heidän piirissään sellaista ei ole. Itse asiassa aloin kerran oikein miettiä miehen työkavereita ja heidän vaimojaan. Mulla on 'kunnia' olla AINOA työtön tässä porukassa. Pari naista siellä on sellaista, jotka hoitelevat lapsia kotona, mutta heilläkin tosiaan on ne lapset, joten eivät he kotona makaa työtä vailla.
Täytyy kai taas mennä notkumaan Jobsafarin nettisivulle. Katsomaan että mitäs paikkaa nyt hakisin turhaan. Kyllä se vaan on hienoa kun Suomessa tuo työllisyys on niin korkealla.
Mietin sellaistakin, että jos ostaisin toisenkin sellaisen Milkan lilan rasian.. ja salaisin sen mieheltä.. Niin voisin syödä rasian ja näyttäisi silti siltä, että en ole koskenut siihen lilaan.. :) En tajua miksi haluan salata tällaista mieheltä, vaikka tiedän ettei hän minua tuomitse ahtamisestani. Korkeintaan on vähän huvittunut.
Viimeksi MÄSSYssä kun oli se mangojuustokakku, niin mies sanoi hauskasti: "pikku loven olet tehnyt kaakkuun", kun olin siis vetänyt sitä aivan järkyttävästi, 2/3 ainakin. Nauratti, mutta nolotti myös.
Kohtuuden ystävät
Olen alkanut VIHATA kohtuuden ystäviä. Sellaisia ihmisiä, jotka ottavat yhden ohuen siivun kaakkua ja "herkuttelevat" sillä ja sitten sanovat, että ohhoh, olipas hyvää. Mutta eivät santsaa. Eivät ajattelekaan. Sellaiset ihmiset ovat tuskastuttavan tympeitä. Sellaiset eivät ole ansainneet palastakaan mitään kaakkua. Purisivat kovaa leipää vaan, kun eivät kuitenkaan anna arvoa namille.
Minä olen kohtuuden ystävä vain silloin, kun leivon jotain sellaista mistä en itse pidä. Teen niin melkein aina silloin kun meille tulee vieraita. Vieraiden seurassa nimittäin en voi ahtaa, vaan minun täytyy olla hallittu. Esittää kohtuuden ystävää, vaikka vihaan sellaisia.
Appivanhemmille teen usein omenaisia leivonnaisia ja jippo on tässä: inhoan omenapiirakoita, omenakakkuja, omenamuffinsseja. Siksi leivon niitä aina silloin, jos vieraita tulee eikä MÄSSY ole lähettyvillä. On helppoa katsoa päältä toisten herkuttelua, kun ei itse tee yhtään mieli ottaa inhokkia. Kontrolli pitää! Minusta omena on parhaimmillaan tuoreena ja paraskin omenaleipomus vain pilaa omenan maun. Mies pitää omppuleivonnaisista ja hänellekin on sitten juhlaa kun vieraita tulee ja omenaista saa. Itse en koskaan sitä leivo itseäni varten.. Huvittavan monta omppupiirasta olenkin tosiaan leiponut ollakseni omenaleivonnaisten vihaaja. Mutta niin se vain on.. niin pysyy kurissa ihminen, joka jonkun suklaa- tai kinuskikakun äärellä menettäisi otteen täysin.
Juhlaa pukkaa!
Viime aikoina meillä on ollut tosi monet 'pyöreiden vuosien' bileet. Lähinnä noita miehen työkavereita, jotka täyttävät ja kutsuvat sitten kylään. Onhan se mukavaa, että he järjestävät kaikenlaista ja mekin tietysti sitten, kun miehen vuoro tulee. Mutta minua myös ahdistavat nuo juhlat ihan mielettömästi.
Olen tosi huono syömään julkisesti. Minua jännittää ja olen hermostunut. Pelkään sitä, että joku tyrkyttää ruokaa, pelkään sitä, että näytän läskiltä, kaikenlaisia pelkoja on. Seuraava tuollainen juhla on parin viikon päästä ja murehdin sitä jo nyt. Mies meni lupaamaan, että tulossa olemme. Olen jo miettinyt kaikkea, että jos kehittelisin vaikka jonkun 'flunssan' ettei tarvitsisi mennä. Olen niin huono kohtaamaan ihmisiä tätä nykyä. Sitten tiedän senkin, ettei moni tätä minussa ymmärrä. Minulla on sellainen tunne, että jotkut ihmiset saattavat kuvitella minut koppavaksi, tai jotenkin nokka pystyssä kulkevaksi, vaikka totuus on vain se, että en osaa syödä ihmisten kanssa!!! Ja jännitän ihmisten seuraa, pelkään että he kysyvät jotain työtilanteestani tms. Siksi vetäydyn aika monista sosiaalisista kontakteista. Häpeän työttömyyttä, työttömän lortin elämääni ja sitten sitä, että pidän MÄSSYjä, etten osaa hillitä itseäni, etten osaa nauttia mistään ihmisten kanssa juhlahetkissä.
Miehen työkavereissa on sellainen hassu piirre, että he eivät osaa kuvitella jonkun olevan työtön. He kysyvät tosi huolettomasti, että missäs sinä olet hommissa. Ihan niin kuin vaihtoehtoja olisi vain kaksi: olla töissä tuolla tai olla töissä täällä. Vaihtoehto kolmonen - eli ei töitä lainkaan - on ihan outo, ufo juttu. Heidän piirissään sellaista ei ole. Itse asiassa aloin kerran oikein miettiä miehen työkavereita ja heidän vaimojaan. Mulla on 'kunnia' olla AINOA työtön tässä porukassa. Pari naista siellä on sellaista, jotka hoitelevat lapsia kotona, mutta heilläkin tosiaan on ne lapset, joten eivät he kotona makaa työtä vailla.
Täytyy kai taas mennä notkumaan Jobsafarin nettisivulle. Katsomaan että mitäs paikkaa nyt hakisin turhaan. Kyllä se vaan on hienoa kun Suomessa tuo työllisyys on niin korkealla.
sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Leipurit tulivat kylään
Lapsuudessa oli tosi ihanat ne harvat kerrat, kun isän koulukaveri perheineen tuli kylään. Heillä oli nimittäin kotileipomo. Ja tuliaisina toivat aina ihania kakkuja, munkkipossuja, leivoksia.. Silloin oli meilläkin kahvipöytä koreana, eikä ollut kuten tavallisesti: Äetmuorin kaupasta valitsema pullapitkon käntty ja jotain keksejä.
Muistan yhdenkin näiden kotileipureitten tuoman täytekakun. Katsoin sitä kun vanhemmat kahvittelivat ja me lapset joimme mehua. Siinä oli ihana hedelmäinen kiillekuori. Hedelmiä joko hillosokerista ja mehusta tehdyn kiilteen alla, tai sitten kiilteessä oli liivatetta. Lapsena tuntenut hillosokrua ja liivatetta en, nämä tunnistamisjutut ovat aikuisen mietteitä. Täytteenkin muistan, se oli omenahilloa. Ja minulle maistui, vaikka yleensä en lapsena voinut sietää hilloja.
Meillä kotona äiti leipoi syntymäpäiväkakut niin, että teki kakkupohjan tyyliin yksi lasi sokeria, yksi lasi jauhoa, yksi lasi munia. Ja täytteeksi kermavaahtoa ja banaania. Kaikki me leipomista harrastavat tiedämme tietysti mitä banaanille käy, kun sitä pilkkoo kakun väliin ja kuluu jokunen tunti: banskusta tulee inhottavan ruskeaa. Sen ruskettumisen voi koettaa välttää sitruunamehulla, mutta muori ei sellaisista tiennyt. Kakun päälle vain kasattiin kermaa ja jotain nompparelleja. Jos äetmuori oli laiskalla päällä [sitä sattui usein] niin kakun korvasi jäätelökakku.
Muistan kerran kun olin 14 ja sain kutsun yhden luokkakaverin syntymäpäiville ja siellä oli täytekakun lisäksi riisimurokarkkeja [niitä mihin tulee kookosrasvaa ja riisimuroa ja kaakaojauhetta/suklaata) ja jotain muffinssejakin. Muistan miten hämmästynyt olin, että yksi tyttö [Minna J.] sai tämän kaiken juhlapäiväänsä varten. Siis että oli muutakin kuin vain se kakku. Meillä ei koskaan ollut muuta kuin täyskäri. Silloin se Minna J. oli ainoa tyttö, joka sai syntymäpäivänä noin hienot tarjoamukset. Muilla kavereilla oli enemmän tai vähemmän sama systeemi kuin minun kotona, eli että täyskäri vaan..
Toisaalta tässä täytyy sanoa, että nykyisin on mielestäni menty liiallisuuksiin jo lasten synttäreissä. Vanhemmat puree sormia kuukausitolkulla ennen pikku Tintta-Beeritin 10-vuotispäivää, että mitäs prinsessalle oikein laitetaan. Ja missä uimahallissa ne bileet vietetään. Mikäs siinä jos oikeasti NAUTTII tuollaisten järjestämisestä, mutta surettavat ne vanhemmat jotka itse sanovat, ettei rahaa OLE.. mutta silti pitää esim. kutsua lapsen koko luokka [ä l y t ö n t ä ! ! !] synttäreille ja järjestää bileet viimeisen päälle. Miksi hyvät ihmiset teette näin? Ei lapsi siitä haavaa saa jos sanotte että teillä ei ole rahaa. Ja vaikka saisikin haavan, niin pakko kai teidän on joskus tehdä elämän tosiasiat selviksi: yksinhuoltajaperheessä ei voi elää niin kuin eletään perheessä, jossa isä on juristi ja äiti aivokirurgi! Kukaan ei sano että siinä hyvin tienaavassa perheessä lapsi on onnellisempi. Pitää yrittää antaa lapselle sellaisia ei-materiaalisia asioita, jos ei $$$ voi antaa. Ei raha ja hienot juhlat ole kaikki kaikessa.
Minun lapsuudessani vanhemmilla ainakin siellä meilläpäin oli tässä suhteessa järki kädessä. Eli yli varojen elämistä ei juurikaan harrastettu. Nythän tuntuu joka toinen perhe olevan älyttömissä veloissa, yli vanha miljoona asuntovelkaa ja siihen kulutusluotot päälle. Ettei vain kaatuisi korttitalo jonakin päivänä!
Nykyisin kukaan ei osaa olla köyhä, eikä halua olla sitä vaikka olisi. Se on jotain kummaa kapinaa tosiasioita vastaan. Unelmoidaan kulutusluotolla, että ollaan isoa miestä ja bossia, vaikka tosiaan sitä rahaa ei ole, kaikki on luotolla vaan. Ennen osattiin olla köyhiä. Ei hävetty sitä, että ruokana oli silakkapihviä ja perunaa.
Enää 5 kokonaista vuorokautta...
5 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! Baileyskakku on edelleenkin mielessä, vaikka tavallaan tekisi mieli kokeilla jotain uutta, kun Baileyssiä olen jo useamman kerran tehnyt. Mutta ensi kerralla sitten. Kai nyt täytyy tehdä miehelle mieliksi. ;)
En ole vielä mennyt Prismeliin ostamaan Iloleipurien 15 cm:n vuokaa, mutta hoidan sen tässä ensi viikolla. Toivottavasti siellä on niitä.
Ihanaa että kuukautiset ovat silloin jo ohi. Olen huomannut kuukautisten joskus pilaavan MÄSSYn, kun silloin on turvonnut olo. Ei oikein tule syömisestä mitään.
Minä muuten näen joskus uniakin MÄSSYstä. Nytkin viime tai sitä edellisenä yönä näin. Mies väittää sen johtuvan siitä, että syön arkisin liian vähän. Mutta en usko itse sen johtuvan siitä. Olen kyllä senkin huomannut, että MÄSSYssä tosi tärkeää minulle on oikeastaan se, että se katkaisee arjen. Siivoan sitä varten ja kaikki on kaunista ja raikasta. Nautin siitä ja juhlan tunnelmasta, jonka kakku luo. Minä olen kyllä täydestä sydämestä koti-ihminen, kodin kauneus ja sen laitto ja hoito ovat minulle tärkeitä.
Onneksi siitä saa paljon tyydytystä, nimittäin eipä ole tullut vastauksia nytkään taas laittamiini työnhakuihin. ;) Tietysti olin aluksi mielettömän pettynyt, mutta enpä ainakaan yllättynyt. Kun seuraavan kerran joku alkaa lässyttää minulle työvoimapulasta, niin puren siltä pään poikki, hehe.
Muistan yhdenkin näiden kotileipureitten tuoman täytekakun. Katsoin sitä kun vanhemmat kahvittelivat ja me lapset joimme mehua. Siinä oli ihana hedelmäinen kiillekuori. Hedelmiä joko hillosokerista ja mehusta tehdyn kiilteen alla, tai sitten kiilteessä oli liivatetta. Lapsena tuntenut hillosokrua ja liivatetta en, nämä tunnistamisjutut ovat aikuisen mietteitä. Täytteenkin muistan, se oli omenahilloa. Ja minulle maistui, vaikka yleensä en lapsena voinut sietää hilloja.
Meillä kotona äiti leipoi syntymäpäiväkakut niin, että teki kakkupohjan tyyliin yksi lasi sokeria, yksi lasi jauhoa, yksi lasi munia. Ja täytteeksi kermavaahtoa ja banaania. Kaikki me leipomista harrastavat tiedämme tietysti mitä banaanille käy, kun sitä pilkkoo kakun väliin ja kuluu jokunen tunti: banskusta tulee inhottavan ruskeaa. Sen ruskettumisen voi koettaa välttää sitruunamehulla, mutta muori ei sellaisista tiennyt. Kakun päälle vain kasattiin kermaa ja jotain nompparelleja. Jos äetmuori oli laiskalla päällä [sitä sattui usein] niin kakun korvasi jäätelökakku.
Muistan kerran kun olin 14 ja sain kutsun yhden luokkakaverin syntymäpäiville ja siellä oli täytekakun lisäksi riisimurokarkkeja [niitä mihin tulee kookosrasvaa ja riisimuroa ja kaakaojauhetta/suklaata) ja jotain muffinssejakin. Muistan miten hämmästynyt olin, että yksi tyttö [Minna J.] sai tämän kaiken juhlapäiväänsä varten. Siis että oli muutakin kuin vain se kakku. Meillä ei koskaan ollut muuta kuin täyskäri. Silloin se Minna J. oli ainoa tyttö, joka sai syntymäpäivänä noin hienot tarjoamukset. Muilla kavereilla oli enemmän tai vähemmän sama systeemi kuin minun kotona, eli että täyskäri vaan..
Toisaalta tässä täytyy sanoa, että nykyisin on mielestäni menty liiallisuuksiin jo lasten synttäreissä. Vanhemmat puree sormia kuukausitolkulla ennen pikku Tintta-Beeritin 10-vuotispäivää, että mitäs prinsessalle oikein laitetaan. Ja missä uimahallissa ne bileet vietetään. Mikäs siinä jos oikeasti NAUTTII tuollaisten järjestämisestä, mutta surettavat ne vanhemmat jotka itse sanovat, ettei rahaa OLE.. mutta silti pitää esim. kutsua lapsen koko luokka [ä l y t ö n t ä ! ! !] synttäreille ja järjestää bileet viimeisen päälle. Miksi hyvät ihmiset teette näin? Ei lapsi siitä haavaa saa jos sanotte että teillä ei ole rahaa. Ja vaikka saisikin haavan, niin pakko kai teidän on joskus tehdä elämän tosiasiat selviksi: yksinhuoltajaperheessä ei voi elää niin kuin eletään perheessä, jossa isä on juristi ja äiti aivokirurgi! Kukaan ei sano että siinä hyvin tienaavassa perheessä lapsi on onnellisempi. Pitää yrittää antaa lapselle sellaisia ei-materiaalisia asioita, jos ei $$$ voi antaa. Ei raha ja hienot juhlat ole kaikki kaikessa.
Minun lapsuudessani vanhemmilla ainakin siellä meilläpäin oli tässä suhteessa järki kädessä. Eli yli varojen elämistä ei juurikaan harrastettu. Nythän tuntuu joka toinen perhe olevan älyttömissä veloissa, yli vanha miljoona asuntovelkaa ja siihen kulutusluotot päälle. Ettei vain kaatuisi korttitalo jonakin päivänä!
Nykyisin kukaan ei osaa olla köyhä, eikä halua olla sitä vaikka olisi. Se on jotain kummaa kapinaa tosiasioita vastaan. Unelmoidaan kulutusluotolla, että ollaan isoa miestä ja bossia, vaikka tosiaan sitä rahaa ei ole, kaikki on luotolla vaan. Ennen osattiin olla köyhiä. Ei hävetty sitä, että ruokana oli silakkapihviä ja perunaa.
Enää 5 kokonaista vuorokautta...
5 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! Baileyskakku on edelleenkin mielessä, vaikka tavallaan tekisi mieli kokeilla jotain uutta, kun Baileyssiä olen jo useamman kerran tehnyt. Mutta ensi kerralla sitten. Kai nyt täytyy tehdä miehelle mieliksi. ;)
En ole vielä mennyt Prismeliin ostamaan Iloleipurien 15 cm:n vuokaa, mutta hoidan sen tässä ensi viikolla. Toivottavasti siellä on niitä.
Ihanaa että kuukautiset ovat silloin jo ohi. Olen huomannut kuukautisten joskus pilaavan MÄSSYn, kun silloin on turvonnut olo. Ei oikein tule syömisestä mitään.
Minä muuten näen joskus uniakin MÄSSYstä. Nytkin viime tai sitä edellisenä yönä näin. Mies väittää sen johtuvan siitä, että syön arkisin liian vähän. Mutta en usko itse sen johtuvan siitä. Olen kyllä senkin huomannut, että MÄSSYssä tosi tärkeää minulle on oikeastaan se, että se katkaisee arjen. Siivoan sitä varten ja kaikki on kaunista ja raikasta. Nautin siitä ja juhlan tunnelmasta, jonka kakku luo. Minä olen kyllä täydestä sydämestä koti-ihminen, kodin kauneus ja sen laitto ja hoito ovat minulle tärkeitä.
Onneksi siitä saa paljon tyydytystä, nimittäin eipä ole tullut vastauksia nytkään taas laittamiini työnhakuihin. ;) Tietysti olin aluksi mielettömän pettynyt, mutta enpä ainakaan yllättynyt. Kun seuraavan kerran joku alkaa lässyttää minulle työvoimapulasta, niin puren siltä pään poikki, hehe.
lauantai 1. marraskuuta 2008
Läskin raivo Prismassa
Viimeksi kun oli MÄSSY, niin sinä lauantaina olin Prismelissä ostoksilla. Oli jonoa ja tunkua. Sitten joku sellainen tosi iso ja lihava mies [pitkä ja tosi-tosi ylipainoinen] sanoi minulle: 'oliko ihan pakko tunkea siihen eteen', kun jouduin liikahtamaan kassajonossa eteenpäin. Minun takaa kun tuli nimittäin painetta, etten oikein muutakaan voinut. Samaan aikaan sen läskin miehen vaimo [myös tosi iso] mutisi jotain sellaisella mankuvalla äänellä kuin joku kiukkuinen 3-vuotias. En saanut selvää, mitä se naaras toimitti, mutta ei varmaankaan kiitellyt mua ainakaan. ;)
Minä ihmettelen ihmisiä jotka eivät tajua, että ruuhka-aikaan kaupoissa valitettavasti on muitakin ihmisiä kuin he. Kun nämä ihmiset vielä sen tajuaisivat, että harva siellä kaupassa on TAHALLAAN + ilkeyttään heidän tiellään! Ihmisten tunku voi johtua siitä, että ei
- satu näkemään, että joku nyt jostakin liikkeestä kärsii kauheasti
- ei voi muuta kuin olla jonkun tiellä, kun tilaa ei OLE
- muuten vain tahattomasti sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.
Kuvitteleeko joku oikeasti kauppojen muiden asiakkaiden olevan sillä mielellä liikkeessä, että 'wow, kokeilenpa kuinka monta ihmistä voin tyrkätä, kuinka monen tielle voin mennä, kuinka monen voin suututtaa?' Eiköhän ole niin, että me kaikki kyllä yritämme parhaamme, ettemme olisi vaivaksi muille. Kun vaivaa sattuu, niin useimmiten se on tahatonta. Anteeksi vaan, että olemme olemassa.
Minua joskus pelottaa tämä kun ihmisillä tuntuu olevan kauhean lyhyt pinna. Sinä samana päivänä ihmiset mulkoilivat tosi pahasti yhtä äitiä pikkulapsen kanssa, kun lapselta putosi tutti siis siinä kassajonossa, eikä äitiparka ihan heti välittömästi sitä löytänyt. On kamalaa juu! Kyllä elämä loppuu siihen että joutuu peräti minuutin kauemmin olemaan kassajonossa. Mitä kaikkea sillä minuutilla voisikaan tehdä, keksiä vaikka parannuskeinon HIV:iin, eikös juu?
Sitten aina ihmetellään ampumavälikohtausta ja muuta.. taitavat sattua siksi kun ihmisillä on aina tuli hännän alla nykyisin. Oma kiire on tärkeää, tipi-tipi tärkeää, kaiken pitää käydä niin kuin ei maailmassa muita olisi kuin minä ja minun tarpeeni. Muut ihmiset ovat vihollisia ja tiellä olevia esteitä ja heille saa sanoa mitä vaan. Eihän kukaan muu tunne mitään, ei loukkaannu eikä saa pahaa mieltä, eihän?
Minua tuon läskin miehen hommailu Prismelissä vähän ihmetytti. Yleensä sanotaan että lihavat on lepposia, mutta ei se muuten pidä paikkaansa. Minusta moni lihava voi olla ärtyisämpi ja lyhytpinnaisempi kuin normaali, koska massaa on enemmän, sitä hikoaa ja väsyy. Ja kostaa sen sitten muille.
Etenkin nyt kun alkaa jo joulumarkkinointi kaupoissa, niin sinne ei pitäisi lähteä sillä mielellä, että voi h-vetti, taas sinne inhottavien ihmisten joukkoon pitää mennä. Miettikää, että ne muut asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kuin te. Ja ihan samalla lailla kuin te ette tahallanne ole muiden tiellä, niin eivät ole ne kaupan muut asiakkaat tahallaan teidän tiellä. Yritetään sietää toisiamme.
Minä muuten en sanonut mitään siihen läsön kommenttiin. Olisi kai siitäkin voinut jonkun riidan alkaa ja saada kiivaat sanat vaihdetuksi, mutta minusta aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin uhmaikäinen lapsi. Ja miten muutenkaan aikuiset voisi vaatia nuorilta ja lapsilta viksua käytöstä, jos itse uhmailevat ja riitelevät, eli ovat HUONO ESIMERKKI? Kyllä lapset ja nuoret katsovat meitä aikuisia, kuinka hoidamme asiamme jne. Ja ottavat mallia.
Heheh ja en toisaalta uskaltaisi sanoa jollekin 140+ kiloiselle miehelle, että pidä suusi. :) Sellainen Lilleri-Lalleri jos lähtisi raivossaan vyörymään tai vaikka istua jysähtäisi mun päälle, niin se olisi tämän suklaahirviön loppu. :) Kun kumminkin olen aika pieni nainen.
Sain kyllä pahan mielen, että siinä mielessä varmaan läsö voi kokea viettäneensä onnistuneen lauantain. Tuollaiset pienetkin ilkeät sanat voivat jäädä pitkäksi aikaa jonkun herkän ihmisen mieleen ja itse ainakin olen tosi herkkä. Murehdin sitä, että olen ollut jonkun tiellä ja murehdin sitä, että joku ihminen katsoo jonkun aivan pienenkin asian oikeuttavan hänet sanomaan pahasti.
Luin vasta tuoreesta Iltalehdestä, ettei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ole koskaan ilkeä muille. Ei ole tarvetta mennä vinoilemaan kaupoissa ja kaupungilla muille, kun oma elämä on sellaista, että siihen on tyytyväinen. Kyllä minullakin joskus on tosi pahoja ajatuksia kun olen liikkeellä... mutta en koskaan avaa suutani ja paukkaa niitä ilmoille. Siinä minun kohdallani kulkee se raja.
Netissä joskus törmää myös ihmisiin, joilla taitaa olla joku krooninen PMS päällä [vaikka olisivatkin miehiä, hehe, eikös olekin hassua.. hormonimyrskyilijöitä!] tai muuten vain jotain ongelmia, jotka täytyy sitten purkaa hyökkäämällä suoraan jonkun henkilön tai nimimerkin kimppuun. Eipä voi taas kuin sanoa, että sääliksi käy teitä ja elämäänne. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, vaikka johonkin amerikkalaistyyliseen anger management-juttuun? En tosin ole vähään aikaan tällaisiin reppanoihin törmännyt, kun en ole harrastellut keskusteluakaan.
Kuukautiset
Olen biologian vanki, sain kivikautiset kuukautiset, kuten jokainen nainen kerran kuukauteen. Tavallaan aika hassu juttu ettei minulla ole kovia kuukautiskipuja. Monella endoilijalla on, mutta ei kaikilla. Endohan voi olla täysin oireetonkin. Minulla on kipuja kierron keskivaiheilla ja sitten loppuvaiheilla, mutta kuukautiskipuja on tuskin lainkaan, tai sitten hyvin pieniä.
Viime yönä..
Viime yönä oli sellainen olo, että tahdon ahtaa, tunkea jotain ruokaa tai namia kitaani ja on PAKKO, pakko saada jotain. Mutta en seurannut sitä mielijohdetta. Olen oppinut, että se halu menee ohi! Pitää vain jaksaa odotella. Tunnissakin se voi mennä ohi ja sen unohtaa. Eli ei kannata heti sännätä namikaapille. :) Yleensä sekin auttaa minulla, kun alan tehdä jotain käsilläni tuon halun tullessa. Kirjoitan päiväkirjaa tai piirrän jotain, kirjoitan kortin ystävälle. Nyt viime yönä turvauduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitten sen halun unohti.. En tiedä mistä se johtui tällä kertaa. Mies herkutteli suklaatilla viime yönä ja kai minua jotenkin harmitti, kun en itse voinut.
Mies alkoi napostaa siitä Palace-rasiasta, jonka haukuin taannoin. Se on Lidlistä ostamani suklaatirasia, jonka nameista en yhtään pitänyt. Hämmästyksekseni mies tykkää.. ainakin osasta! No hyvä niin, ei tarvitse sentään roskiin heittää sitä rasiaa.
Toinen itseäni auttava juttu on mässäyshalun tullessa tutkia netistä vaikka jotain kuninkaallisista kertovaa sivustoa. Minä seuraan kuninkaallisten elämää, siis eurooppalaisten lähinnä. Ja joidenkin mallien ja julkkujen. Sitten vielä kun katsoo kuinka hoikkia he ovat, niin sitä tajuaa itsekin pysyä kurissa.
P.S...
Jos se Prisman Iso Poika sattuu vaikka tämän jotain kautta näkemään, niin ei muistella pahalla, eihän? Pelkään tulla kauppaan, jos vaikka olet siellä ja tallaat päälleni vihoissasi. Annan sinulle sellaisen neuvon, että ota selvää ostosten kotiinkuljetus palvelusta. Sinulle ei kaupassa käyminen sovi, koska et osaa olla ihmisten joukossa ja olet luultavasti epäsosiaalinen ihminen. Sama koskee vaimoasikin, ikävä kyllä. Ehkä teidän käy myös hiukan kateeksi nähdä terveitä, onnellisia ja normaaleja ihmisiä. Sille en minä mahda mitään, parantakaa elämäänne jos osaatte.
Minä ihmettelen ihmisiä jotka eivät tajua, että ruuhka-aikaan kaupoissa valitettavasti on muitakin ihmisiä kuin he. Kun nämä ihmiset vielä sen tajuaisivat, että harva siellä kaupassa on TAHALLAAN + ilkeyttään heidän tiellään! Ihmisten tunku voi johtua siitä, että ei
- satu näkemään, että joku nyt jostakin liikkeestä kärsii kauheasti
- ei voi muuta kuin olla jonkun tiellä, kun tilaa ei OLE
- muuten vain tahattomasti sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.
Kuvitteleeko joku oikeasti kauppojen muiden asiakkaiden olevan sillä mielellä liikkeessä, että 'wow, kokeilenpa kuinka monta ihmistä voin tyrkätä, kuinka monen tielle voin mennä, kuinka monen voin suututtaa?' Eiköhän ole niin, että me kaikki kyllä yritämme parhaamme, ettemme olisi vaivaksi muille. Kun vaivaa sattuu, niin useimmiten se on tahatonta. Anteeksi vaan, että olemme olemassa.
Minua joskus pelottaa tämä kun ihmisillä tuntuu olevan kauhean lyhyt pinna. Sinä samana päivänä ihmiset mulkoilivat tosi pahasti yhtä äitiä pikkulapsen kanssa, kun lapselta putosi tutti siis siinä kassajonossa, eikä äitiparka ihan heti välittömästi sitä löytänyt. On kamalaa juu! Kyllä elämä loppuu siihen että joutuu peräti minuutin kauemmin olemaan kassajonossa. Mitä kaikkea sillä minuutilla voisikaan tehdä, keksiä vaikka parannuskeinon HIV:iin, eikös juu?
Sitten aina ihmetellään ampumavälikohtausta ja muuta.. taitavat sattua siksi kun ihmisillä on aina tuli hännän alla nykyisin. Oma kiire on tärkeää, tipi-tipi tärkeää, kaiken pitää käydä niin kuin ei maailmassa muita olisi kuin minä ja minun tarpeeni. Muut ihmiset ovat vihollisia ja tiellä olevia esteitä ja heille saa sanoa mitä vaan. Eihän kukaan muu tunne mitään, ei loukkaannu eikä saa pahaa mieltä, eihän?
Minua tuon läskin miehen hommailu Prismelissä vähän ihmetytti. Yleensä sanotaan että lihavat on lepposia, mutta ei se muuten pidä paikkaansa. Minusta moni lihava voi olla ärtyisämpi ja lyhytpinnaisempi kuin normaali, koska massaa on enemmän, sitä hikoaa ja väsyy. Ja kostaa sen sitten muille.
Etenkin nyt kun alkaa jo joulumarkkinointi kaupoissa, niin sinne ei pitäisi lähteä sillä mielellä, että voi h-vetti, taas sinne inhottavien ihmisten joukkoon pitää mennä. Miettikää, että ne muut asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kuin te. Ja ihan samalla lailla kuin te ette tahallanne ole muiden tiellä, niin eivät ole ne kaupan muut asiakkaat tahallaan teidän tiellä. Yritetään sietää toisiamme.
Minä muuten en sanonut mitään siihen läsön kommenttiin. Olisi kai siitäkin voinut jonkun riidan alkaa ja saada kiivaat sanat vaihdetuksi, mutta minusta aikuinen ihminen ei käyttäydy kuin uhmaikäinen lapsi. Ja miten muutenkaan aikuiset voisi vaatia nuorilta ja lapsilta viksua käytöstä, jos itse uhmailevat ja riitelevät, eli ovat HUONO ESIMERKKI? Kyllä lapset ja nuoret katsovat meitä aikuisia, kuinka hoidamme asiamme jne. Ja ottavat mallia.
Heheh ja en toisaalta uskaltaisi sanoa jollekin 140+ kiloiselle miehelle, että pidä suusi. :) Sellainen Lilleri-Lalleri jos lähtisi raivossaan vyörymään tai vaikka istua jysähtäisi mun päälle, niin se olisi tämän suklaahirviön loppu. :) Kun kumminkin olen aika pieni nainen.
Sain kyllä pahan mielen, että siinä mielessä varmaan läsö voi kokea viettäneensä onnistuneen lauantain. Tuollaiset pienetkin ilkeät sanat voivat jäädä pitkäksi aikaa jonkun herkän ihmisen mieleen ja itse ainakin olen tosi herkkä. Murehdin sitä, että olen ollut jonkun tiellä ja murehdin sitä, että joku ihminen katsoo jonkun aivan pienenkin asian oikeuttavan hänet sanomaan pahasti.
Luin vasta tuoreesta Iltalehdestä, ettei onnellinen ja tasapainoinen ihminen ole koskaan ilkeä muille. Ei ole tarvetta mennä vinoilemaan kaupoissa ja kaupungilla muille, kun oma elämä on sellaista, että siihen on tyytyväinen. Kyllä minullakin joskus on tosi pahoja ajatuksia kun olen liikkeellä... mutta en koskaan avaa suutani ja paukkaa niitä ilmoille. Siinä minun kohdallani kulkee se raja.
Netissä joskus törmää myös ihmisiin, joilla taitaa olla joku krooninen PMS päällä [vaikka olisivatkin miehiä, hehe, eikös olekin hassua.. hormonimyrskyilijöitä!] tai muuten vain jotain ongelmia, jotka täytyy sitten purkaa hyökkäämällä suoraan jonkun henkilön tai nimimerkin kimppuun. Eipä voi taas kuin sanoa, että sääliksi käy teitä ja elämäänne. Eikö kannattaisi mennä terapiaan, vaikka johonkin amerikkalaistyyliseen anger management-juttuun? En tosin ole vähään aikaan tällaisiin reppanoihin törmännyt, kun en ole harrastellut keskusteluakaan.
Kuukautiset
Olen biologian vanki, sain kivikautiset kuukautiset, kuten jokainen nainen kerran kuukauteen. Tavallaan aika hassu juttu ettei minulla ole kovia kuukautiskipuja. Monella endoilijalla on, mutta ei kaikilla. Endohan voi olla täysin oireetonkin. Minulla on kipuja kierron keskivaiheilla ja sitten loppuvaiheilla, mutta kuukautiskipuja on tuskin lainkaan, tai sitten hyvin pieniä.
Viime yönä..
Viime yönä oli sellainen olo, että tahdon ahtaa, tunkea jotain ruokaa tai namia kitaani ja on PAKKO, pakko saada jotain. Mutta en seurannut sitä mielijohdetta. Olen oppinut, että se halu menee ohi! Pitää vain jaksaa odotella. Tunnissakin se voi mennä ohi ja sen unohtaa. Eli ei kannata heti sännätä namikaapille. :) Yleensä sekin auttaa minulla, kun alan tehdä jotain käsilläni tuon halun tullessa. Kirjoitan päiväkirjaa tai piirrän jotain, kirjoitan kortin ystävälle. Nyt viime yönä turvauduin päiväkirjan kirjoittamiseen. Sitten sen halun unohti.. En tiedä mistä se johtui tällä kertaa. Mies herkutteli suklaatilla viime yönä ja kai minua jotenkin harmitti, kun en itse voinut.
Mies alkoi napostaa siitä Palace-rasiasta, jonka haukuin taannoin. Se on Lidlistä ostamani suklaatirasia, jonka nameista en yhtään pitänyt. Hämmästyksekseni mies tykkää.. ainakin osasta! No hyvä niin, ei tarvitse sentään roskiin heittää sitä rasiaa.
Toinen itseäni auttava juttu on mässäyshalun tullessa tutkia netistä vaikka jotain kuninkaallisista kertovaa sivustoa. Minä seuraan kuninkaallisten elämää, siis eurooppalaisten lähinnä. Ja joidenkin mallien ja julkkujen. Sitten vielä kun katsoo kuinka hoikkia he ovat, niin sitä tajuaa itsekin pysyä kurissa.
P.S...
Jos se Prisman Iso Poika sattuu vaikka tämän jotain kautta näkemään, niin ei muistella pahalla, eihän? Pelkään tulla kauppaan, jos vaikka olet siellä ja tallaat päälleni vihoissasi. Annan sinulle sellaisen neuvon, että ota selvää ostosten kotiinkuljetus palvelusta. Sinulle ei kaupassa käyminen sovi, koska et osaa olla ihmisten joukossa ja olet luultavasti epäsosiaalinen ihminen. Sama koskee vaimoasikin, ikävä kyllä. Ehkä teidän käy myös hiukan kateeksi nähdä terveitä, onnellisia ja normaaleja ihmisiä. Sille en minä mahda mitään, parantakaa elämäänne jos osaatte.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)