Menin tänään nukkumaan 4:30. Sitten kun mies heräsi tuossa 6:30, niin olin ihan ulalla. Mutisin vaan jotain, että joko aamu tuli. Mies sanoi, että jo ihmeessä tuli ja luulisi että tiedät, kun ihan äsken tulit sänkyyn [hän kai hiukan heräsi kun tulin]. Mies taisi luulla, että vitsailen kun sanon, että onko aamu.. :) Meillä on nimittäin sellainen kahdenkeskinen vitsailutapa.. Joskus saatan tulla sänkyyn 6:20 ja olen ihan pirteä kun mies herää.. sitten saatan mankuvalla äänellä sanoa [teeskennellen siis unista], että onko jo aamu.. Useimmiten mies tuossa huomaa, että jaahas, taas olet valvonut. ;) Usein myös hihitän kun sanon tuota.. ja se paljastaa.. ei pokka pidä!
Nyt kumminkin olin oikeasti ihan unenpöpperössä. Mies siitä sitten lähti töihin ja seuraavan kerran minä heräsin 9:45. Ja ihan TIKKANA..! Siivous nimittäin kutsuu! Pistin juuri pyykkikoneeseen pyörimään keittiön pöytäliinat. Meillä on kaksi: keltainen puuvillaliina ja sitten sen päällä sellainen oranssi, virkattu pieni pitsiliina. Ne pitää aina pestä siivon yhteydessä, koska joskus me possut saatamme roiskia jotain liinalle, vaikka meillä tabletitkin on ja pöytätavat. ;) Ei vain voi mitään, että joskus saattaa jotain käydä. Tietysti liinan pyyhkii silloin.. mutta ei tuollaista puuvillaista ole helppo/riittävää pyyhkiä.. kyllä se pestä pitää. Ja silittää, mikä muuten on tosi tylsää! :(
2 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!
Alkaa MÄSSYkuume oikeasti nousta! Pigall-patukka pitää kuitenkin vielä ostaa, ja Geisha-patukka myös. Koska tosiaan ne G-konvehdit ovat jouluksi ja geishaa on silti saatava MÄSSYssä. Patukka on ihan hyvä vaihtoehto silloin. Leivontatarpeetkin pitää ostaa.. Mulle taitaa tullakin kaksi kauppareissua [hehe, voi "itku"!], torstaille ja perjantaille. Torstaina pitää ostaa leipää jne.. sellaista arkista. Perjantaina taas leivonta-aineet, mahdolliset irtonamit ja Fazer Bakeryn jutut.. jos sellaisia otan tähän MÄSSYyn.
Minä pidän tavallaan aika paljon pakastealtaasta löytyvästä Frödingen Prinsessakakusta. Mietin sellaistakin, että jos leipoisin mokkapaloja [mokkiksia hirviökielellä!], niin pitäisikö kaveriksi ostaa Frödinge? Varmaan kuulostaa kamalalta, mutta minusta ei ole vaikea pistellä kahteen pekkaan Frödingen kakku viikonlopun aikana. ;) Ei se ole iso. Rainbowlla [reinpou hirviökielellä] on myös prinsessaleivoksia nykyisin, mutta jostain syystä minusta ne eivät maultaan pääse lähellekään tuota Frödingen kakkua. Tietysti F:n hinta on pari euroa R:a suurempi. Mutta tässä konkurssissa se ei kai paljon haittaa..
Pistin oikein vertailuun nuo tuotteet, avasin kummatkin sivut ja katsoin - yritin miettiä miksi Frödinge on parempaa kuin Rainbow. 100 grammassa Frödingen kakkua on 297 kcal. Rainbowlla se luku on 220. Frödingen kaakusta löytyy rasvaa 14 grammaa sataa grammaa kohti, Rainbown leivoksissa luku on 10. Frödinge on leiponut herkkuunsa enemmän marsipaania prosentuaalisesti (21%), jos vertaa Rainbowhun (12%).. Se voi olla yksi syy siihen, miksi Frödinge on parempaa. Minä olen siinä mielessä epäsuomalainen, että tykkään marsipaanista ihan villinä! En tykännyt nuorempana. Mutta mitä grammamääriin tulee, niin on melkein sama ostaako kakun vai sen neljän leivoksen paketin: Frödingen kakku painaa 480 grammaa, Reinpoun leivospaketissa on yhteensä 400 grammaa. Eli kakku ei ole niin paljon isompi, ettei sitä jaksaisi.. Meillä tuo neljän leivoksen paketti on aina mennyt tosi helposti.
-Jeps, nyt kun asiaa ajattelen, niin luultavasti Reinpoun KITSASTELU marsipaanin kanssa on aiheuttanut sen, että vieron sitä hiukan.. Marsipaania pitää olla runsaasti. Tämä ihan vinkkinä vaan, jos vaikka joku reinpoulainen sattuisi olemaan kuulolla. Vaikkei ole, ja tiedän sen. Kun marsipaania on kituliaasti, niin leivos on melkein pelkkää kermahöttöä. Minusta myös Frödingen kakku kestää sulamisen parempana ja nätimpänä kuin Reinpoun leivot. Mistä lie johtuu, sitä en osaa sanoa. Ihan hyviä ne reinpoutkin silti ovat, olemme niitä pari kertaa ostaneet.
Frödingen Prinsessa oli meillä kerran remontoidessamme jopa minun synttärikakkuna. Silloin oli keittiössä täysi kaaos ja helvetti päällä, ei siellä leipoa voinut. Jääkaappi sentään toimi ja sinne sitten jemmasimme vihreäkuorisen Prinsessan. Kerran olemme leiponeet itse prinsessakakkua. Siitä on tosin monta vuotta. Puhun me-muodossa, koska mies osallistui silloin kaulimalla marsipaanin. Kakku onnistui kyllä hyvin, mutta laitoimme marsipaaniin himpun liikaa punaista elintarvikeväriä - siitä tuli ihan possunpunainen. :( Hih, jos olisin silloin ollut yhtä luova kuin nyt, niin varmaan olisin ihan pokkana vain tehnyt siihen kärsän ja silmät - POSSUKAKKUA, olkaa hyvät! :)
No en tiedä.. saa nyt nähdä mitä leivon.. Perjantaina tulee tuollainen 20 kilsan ajo vähintään, jos ajan ostosille lähimpään (pieneen) kaupunkiin. Siellä on Lidlikin. Lähempänä ei ole! Mutta voi olla, että joudun ajamaan sen 40 km sittenkin. Kummityttö A:n joululahja pitäisi oikeasti ostaa. Laitoin sähköpostia Siukulle ja kyselin vähän.. mutta sitten Äetmuori muistutti eilen puhelimessa, että Siukku onkin Amerikassa tämän viikon.
Äetmuori ja tositeeveen lumo
Olen joskus pelännyt sitä että millainen on Äetmuorin ja minun 'suhde' kymmenen vuoden päästä. Kun nyt jo on usein niin vaikea soittaa [soitan kerran viikossa, en enempää koska puhuminen on kuitenkin kallista sekin, kännykän kuuluvuus ei ole hyvä ja koska mulla ei oikeasti ole paljon sanottavaa.. kamalaa, tiedän!] sinne, niin miten sekin vielä varmaan pahenee ajan myötä.
Ongelma on se, ettei meillä ole oikeastaan mitään puhuttavaa oikeasti. Mä en voi puhua itselleni tärkeistä asioista, ongelmista, yms.. Koska en saa muorilta mitään tukea. Jos sanon, että olen ollut tänään vähän surullinen kun ei ole töitä, niin saan 30 minuutin saarnan siitä, kuinka saan syyttää itseäni koska 1) opiskelin väärää alaa 2) en osaa hakea töitä kunnolla 3) varmaan vaan olen niin nirso, etten työllisty 4) olen raukka enkä osaa painostaa työkkärin väkeä työllistämään minut 5) asun tyhmästi korvessa, jossa töitä ei ole. Seuraus: entistä pahempi olo, entistä surullisempi päivä. Joten en puhu mitään.
Tai jos sanon että minua vähän kiukuttaa, kun mies ei ole avannut viemäriä, niin saan kuulla että 1) Äetmuori avasi viemärin itse vuonna -81 ollessaan vielä kovassa keuhkokuumeessa ja kaksi kättä poikki ja neljänkymmenen asteen pakkasessa 2) mitäs en osaa sanoa miehelle asiaa oikein, että tuo aktivoituisi 3) mies on siis niin laiska inhotus, no onpa taas yksi syy lisää olla tyytymätön vävyihin. Joten enpä sano siitäkään mitään. Siukku on tehnyt sen virheen, että on jostain pikkuharmeista (niitä vähän joka liitossa on) H:n suhteen vaahdonnut Äetmuorille ja seuraus on se, että Äetmuori melkein halveksii H:a. Sen olen päättänyt jo kauan sitten että meillä likapyykki pestään kotona, ts. en ala KOSKAAN mistään pikku ärsytysaiheesta valistaa Muoria. Sen verran solidaarinen olen miehelle, ja eihän mieskään kerro omalle äidilleen niistä asioista, jotka minussa joskus häntä saattavat vaivata.
Kaikki päätyy siihen, että yritän puhelimessa keksiä aivot kuumina jotain mahdollisimman neutraalia keskustelunaihetta, jotain josta Muori ei pääsisi saarnaamaan tai josta ei synny mitään eripuraa. No nyt eilen sellainen olikin .. Muori on innostunut tositeeveestä. Olipa tosi 'kivaa' kuunnelle puolituntinen kaikkien niiden DORKIEN tositeeveeihmisten [itse en ihan tietoisesti katso niitä juttuja, koska ne suututtavat, ovat tylsiä, en jaksa] suhteita ja kuka sen BB:n voitti jne. jne.
Tavallaan säälinkin Äetmuoria, että onko hänen elämä oikeasti niin tyhjää, että joku tuollainen ohjelma on noin tärkeä. Vaikka onhan se monella nuoremmallakin tietysti niin, että telkkun ohjelmista puhutaan paljon esim. työpaikoilla.. Mutta mua vain tuollaiset tositeeveet ei kiinnosta, ei YHTÄÄN. Katson kyllä tellusarjoja.. mutta en tykkää tositeeveestä. Minusta ne ovat tylsiä. Ja muutenkin on kurjaa sellainen 'pudotusmeininki'.. Kun muutenkin jo koko yhteiskunta on yhtä pudotuspeliä, pitääkö vielä semmoista katsoa tellustakin.
Aika vaikea jutella jostain asiasta, josta ei oikeasti tiedä mitään. Mutta taisi riittää, että kuuntelen. ;) Äetmuorilla ei ole mitään harrastuksia. Hän on ollut eläkkeellä jo pitkään, mutta ei koskaan mene mihinkään työväenopistoon tms. Kyllä hän kirjastossa käy, mutta lukee paljon vain näitä rakkausromaaneja. Muuta ei! Ja koska siinä talossa hänellä on ystävä, joka on samanlainen tositeevee-rakkausromsku-ihminen, niin no.. seura tekee kaltaisekseen..
Joskus tuntuu että olisi kiva jos voisi olla oman äidin kanssa läheinen. Että voisi jakaa asioita, puhua oikeasti tärkeistä asioista. Siitä että joskus surettaa, on hyödytön olo. Tai siitä, että minulla on nämä MÄSSYT enkä aina oikein tiedä miksi. Mutta sitä suhdetta, sellaista suhdetta, ei meidän välille voi tulla. Sellaisen läheisyyden hinta olisi liian kova. Jatkuvaa saarnaamista ja sitten sitä, että muorin ollessa pahalla päällä hän vain käyttäisi kaikkea kertomaani minua vastaan. Niin hän tekee aina. Esim. eilen huomasi, että nyt ovat Siukku ja Siukun lapset korkeassa kurssissa. Mutta jo ensi viikolla saattaa olla, että Äetmuorin puheista huomaa niin suuren tyytymättömyyden Siukkuun, tai eritoten Siukuntyttö A:aan, että se melkein kauhistuttaa. Mä en ole niin vahva, että jaksaisin näitä Äetmuorin muuttuvia tunnelmia, ottaa vastaan sitä myrskyä. Joten olen mieluummin tällainen, etten oikein kerro asioistani. Kerron niistä blogissa sen sijaan. ;)
Joskus kyllä haaveilen siitä että pääsisi elämään vaikka jonnekin Peruun tai Nicaraguaan. Jonnekin kauas. Jonnekin, josta olisi hyväksyttävää pitää yhteyttä vain kirjeitse. ;) Siellä voisi sitten rauhassa olla ihan sellainen luuseri ja työtön lortti kuin on... :) Oikeastaan kaikki paineet minullekin tulevat nimittäin ulkoapäin. Paineet menestyä, pärjätä. Pitäisi kai alkaa brasilialaiseksi rantapummiksi. Mutta siellä ei voisi syödä suklaata, niin kuumassa siis. :) Voi helvata, ei ole hyvä ratkaisu sekään!
Imuriin kiinni!
Ei kai auta, pakko alkaa imuroida tätä työhuonetta, joten heippa-hei maailma, tietsikka menee kiinni, minä otan imurin ja heilun täällä. Sitten otan mopin ja moppaan.. Eikä työ vielä siihen lopu. Sellaista se on!
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
tiistai 2. joulukuuta 2008
ItsenäisyysMÄSSY lähenee!
Enää 3 kokonaista vuorokautta itsenäisyysMÄSSYyn! Tuli hulluus eilen, menin Lidliin, ostin tällaisen rasian - laitan blogiin kuvan - J.D. Grossin rasia se oli. Maksoi 4,90 euroa. Ja sitten kun siihen tuli Liidelin muovikassi mukaan, niin jo meni yli viiden euron. Sellaista on elämä! Alkoi vaan kiukuttaa se, että miksi minun juuri pitäisi aina olla kitsaana? Jotkut ihmiset kuluttaa viikossa harrastuksiinsa moninkertaisesti tuon 5 euroa! Onhan se tietysti kurjaa käyttää MAHAANSA noin paljon rahaa, mutta omaanipa on ja niin kuin sanottu, olisiko se parempi, että viskaisin sen vaikka pubissa kurkusta alas? Mitä muuten juomaravinteleista nykyisin edes saa viidellä eurolla! Miksi ryypiskely olisi jotenkin parempi harrastus kuin syö..pistely? :) Ahmarointi!
Menin Stokkalle ja ostin muutaman (6 kpl) sellaisia kultaiseen folioon käärittyjä valkosuklaasydämiä. Niitä myydään irtokonvehteina. Niissä on ihana pähkinäinen-nougatmainen täyte.. En ostanut kuin 6, koska ne maksoivat 45 centtiä KAPPALE! Ne on jouluksi. Niitä en siis rohmua I-päiväMÄSSYssä. Sitten ostin ihan muutaman samanlaisen irtokonvehdin, tryffelin. Tryffeä ei oikeastaan viitsi paljon syödä, siksi tuommoinen muutaman kappaleen irto-ostos on ihan hyvä. Vielä hain geishakonvehtia ja tonttukonvehteja paikallisesta K-kaupasta. Nekin on jouluksi. I-päiväMÄSSYssä minulle riittäköön tuo Lidlin rasia ja sitten .. noh.. puolikas ostamastani Fazerin Piparkakkusuklaalevystä [sekin sieltä K-kaupasta!!]. Olen päättänyt, että siitä levystä menee ½ seuraavassa MÄSSYssä, ½ jää jouluksi. Minun on pakko rajoittaa, sitä suklaatia voisi oikeasti vetää kuinka paljon vaan! On pakko itse itselleen raja asettaa!
Nyt jo alkaa tuntua, että onkohan tullut ostettua liikaa. :( Viime joulusta on mieleen jäänyt semmoinen, että viimeiset joulusuklaat syötiin pääsiäisen korvalla. Jouluna on aina niin paljon kaikkea.. ei silloin pysty suklaatiakaan täysillä vetämään. On siis mahdollista yliarvioida oma MÄSSYKYKY!
Röörit avautuvat!
Meillä on ollut "pienoinen" ongelma! Kylppärin lavuaari on ollut ihan tukkeessa. Syy on kai minun, kun tiputan aina sinne hiuksiani. :) Pitäisi varmaan ajaa pää reilusti kaljuksi, niin olisi yksi ongelma vähemmän! No, kumminkin.. siis se rööri on tukossa.. on ollut jo pitkään.. On inhottavaa kun pesee käsiä tai hampaita ja jos vesi yhtään juoksee, niin sen pinta lavussa nousee.. ja nousee.. Ällöä. Se ei vain ole vetänyt.
Minä kyllästyin eilen siihen ja ostin karkkiostosmatkalla myös putkenaukaisijaa. Tarkemmin sanottuna Pirkka-halpisversiota Kodin putkimiehestä. Kodin putkis on nimittäin pelastanut minut kerran silloin kun olin nuori ja asuin yksin. Olin hulluuksissani saanut putket tukkoon ja Kodin putkis auttoi, niin ettei nuoren arkajalan tarvinnut mennä talkkarille tunnustamaan tekojaan.. :) Siitä asti olen uskonut noihin aineisiin, enkä suotta! Toimihan se taas.
Siitä suutuin kun mies näki ostoksen ja alkoi jotain mussuttaa, että eihän tuo auta. Minä sanoin siihen terävänä, että ainakin minä sentään yritän tehdä tilanteelle jotain. Mua nääs ärsyttää se kun mies on ihan minun lailla tiennyt tuon tilanteen.. Kuukausikaupalla on hän jaanannut, että "pitäisi avata se viemäri". Vaan kun ei saa aikaiseksi. :( Sanoin sitäkin, että vaikka tuo aine auttaisi vain hiukkasen, niin on se silti sadan prosentin parannus nykytilanteeseen. Mies oli sopivan katuva.. ihan hyvä! Grrrrh, inhoan joskus sitä kun hän on ... tavallaan tosi viitsimätön kotona. Minä teen kaiken, siivoan, laitan ruoat, leivon, pesen pyykit, silitän jne. mutta jo on kumma jos ei edes nuo perinteiset miesten hommat tule tehtyä.. Niitä EN ala tehdä, enkä sitä paitsi osaisikaan.
Siukkuni on semmoisessa avioliitossa, jossa mies on tosi, tosi avuton. :) Yhdistyneenä vielä laiskuuteen, sanoo Äetmuori. Jos heillä ei esim. telkkussa näy kuin lumisadetta, niin H. huutaa Siukun apuun! Autoille H. ei osaa tehdä mitään. Se hyvä puoli on minun miehessä, että hän osaa korjata vaikka mitä, kun sille päälle sattuu ja sattuukin, jos tellu pimenisi. ;) Sama pätee autoihin. Hän on joskus jopa tehnyt hitsauksia, vaikka ei ole ammatiltaan mikään hitsaaja. Siukun elämä on aika raskasta sekin, koska H:kin on kotityöpinnari. Siukulla kun on vielä ansiotyö hoidettavana ja sitten koti kaatuu niskaan. Mutta siinä kun mies sentään laittelee edes niitä riistaruokiaan ja joskus pihviä & lasagnea, H. ei tee keittiössä MITÄÄN! Ei muka osaa.
Miestä saa kyllä aina 'piiskata' aktiivisuuteen. Joskus se ärsyttää, kun en tahtoisi olla mikään 'mamma' joka jankkaa tyyliin että siivoas poju huoneesi.. :( Mutta jos en jankkaa, niin ei tule mikään tehdyksikään. Joskus ei tule silloinkaan, vaikka jankkaan. Tai tulee, mutta viikkojen päästä. Niin, mistä ne nalkuttavat akat tulevat..? Tulisivatko siitä kun ei asiat mene kertasanomisella läpi.
No on se nyt kumminkin hyvä että rööri toimii taas. Mieskin oikein kehui sitä ainetta. Joutuipa muuttamaan mielensä. ;)
Leivonta mielessäin!
Leivontasuunnitelmissa kolme suosituinta vaihtoehtoa ovat tällä hetkellä: täyskäri, mokkapalat tai appelsiinijuustokakku. On vaikea valita! Pullaa leivon tietysti myös, mutta sitä ei lasketa.
Ihmettelen noita kakkublogisteja, kun ne oikeasti KOKEILEVAT eri kakkuja aika huolettomina, ei heitä ahdista se ettei kakku ehkä olekaan heidän makuunsa. Kunhan kokeilevat. Mulle väärä leivonnainen MÄSSYssä olisi varsinainen jättipettymys. Siksi mietinkin aina tosi tarkkaan..
maanantai 1. joulukuuta 2008
Hormonit syöty!
Söin eilen viimeisen Primolutin. Otan niitä aina kymmenen, yleensä kierron 15-25 päivä. Sitten n. 3-5 päivän kuluttua niiden lopettamisesta tulevat kuukautiset. Jos en ottaisi Primoa, niin ei olisi kuukkariakaan! Olisin kuukautiseton friikki, epänainen! Minä olin ilman kuukkaria yli puoli vuotta joskus useampi vuosi sitten. Siitä sitten sain Primot. Ja samalla endo todettiin. Pahin endopelkoni on se, että endometrioosini leviää esim. peräsuolen tietämille [taas peräsuoli/kakkaosastojuttuja, anteeksi!!!!] Yksi sen merkki on se jos kuukautisten aikana ulostus sattuu/tuntuu vaikealta. Onneksi ei ole sellaista ollut. Minun endoni oli sellainen että se oli liimannut tavallaan toisen munasarjan kiinni ohutsuoleen! Se endo poltettiin pois kyllä. Sitten endoa oli myös kohdun ulkopuolisella pinnalla. Sitä ei voi polttaa pois.
Nyt viimeksi Primon kanssa kävi niin, että lauantaina otin vähän tyhmästi sitä lääkettä tuon keittiön viemärin yläpuolella ja sinne viemäriin tietysti vierähti pillerini! Eli oikeastaan olen tässä kierrossa ottanut vain 9 Primoa. Kyllä se silti kai riittää. Olinpas tosi hassu kun aloin sillä lailla heti viemärin päällä pilleriä irrottaa paketista.. ;) Kyllä sen tietää että joku Murphyn laki sen viskaa tietysti rööristä alas. Ja kuka hullu sieltä likaisesta rööristä sitä enää alkaa tonkia! Kun on mennyt, niin on mennyt!
Primoluttien uusiminen tuossa arvauskeskuksessa on joskus tympeää. Aina joku yliaktiivinen sisar hento valkoinen-täti on siinä tiskillä ottamassa reseptiä vastaan ja alkaa luulla sitä e-pilleriksi! Miljoona ja yksi kertaa olen saanut selittää että 1) ei, ei tämä ole e-pilleri, tämä on hormonilääke, jota määrätään esim. endometrioosiin ja kuukautisten säännöllistämiseen ja 2) kyllä, kyllä olen todellakin käynyt säännöllisesti papa-kokeissa jne.. Primolut-paketti riittää mulla aina 3 kuukautta, sitten on uusittava. Uusinta ei vaadi mitään gynekologista tutkimusta, vaan yleensä sujuu ihan sillä lailla rutiinilla. Minä en muutenkaan tarvitse mitään reseptin uusintaa siihen että kävisin gyniksessä. Päinvastoin olen joskus erikseen pyytänyt päästä papaan. Tuttavapiirissä on pari naista, joilla on ollut pahoja solumuutoksia, yksi joutui leikkaukseenkin n. 5 vuotta sitten, joten kyllä sellainen motivoi käymään.. Jotkut naiset valittavat papan sattuvan. Itseäni ei ole koskaan se sattunut.
Minähän en tietystikään edes ehkäise millään lailla, en käytä e-pilleriä. Kun ei ole tarvista, kun ei miehellä ole sellaisia toimivia siittiöitä juurikaan ja itselläkin vähän hormonitasapaino niin sun näin + on sitä endometrioosia, eli ENDOA!
Lailla kiukkuisen kakaran
Nyt on jotenkin sellainen ärtynyt olo. Kun tietää että pitää siivota kauheasti ennen MÄSSYä. Tuntuu kuin en jaksaisi, en haluaisi. PAKKO on silti. :( Tekisi mieli oikein polkea jalkaa ja parkua ja saada joku muu tekemään se, mutta eihän semmoinen onnistu. Todella nopeasti oikeastaan kotiin alkaa kertyä sellaista pölyä, pölykoiran aihioita. Ja minulla on silti tosi helppoa vielä näiden siivousten kanssa. Yksi tuttuni, jolla on kaksi lasta ja asuvat kerrostalokolmiossa, sanoo joutuvansa imuroimaan joka päivä. Muuten ei elämästä yksinkertaisesti tule mitään. Lapset tuovat kaikenlaista ulkoa sisälle, mitään varsinaista tuulikaappia tai "pikkueteistä" ei heillä ole. Kaikki pikku hiekanmurut sun muut ajautuvat jaloissa sisätiloihin.
4 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!
Pitää silti muistaa iloita, kun on enää 4 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! :) Vaikka se tietääkin sitä että näiden 4 vuorokauden aikana on siivottava kuin sähikäinen, niin silti se on kiva asia.
Olen ollut vähän mielenmuutoksessa, en ehkä haluakaan itsenäisyyspäiväMÄSSYyn Paradis-rasiaa. Katselin sellaista eilen kauppassa ja minua ei ihan kaikki namit siinä miellytä. Saattaa tietysti olla, että mieleni muuttuu, mutta jotenkin olen vaan alkanut empiä! Ehkä pitäisi kokeilla jotain muuta rasiaa. Lidlissä on sellainen J.D. Grossin rasia, taisi olla vähän reilut 5 euroa hinnaltaan. Olisikohan se minun seuraava kokeiluni? Joku rasia voisi olla kiva napostaa vielä ennen jouluakin. -Jouluksi onkin sitten se superkallis Lindt..!
Leivonnasta en tietenkään ole vielä satavarma. :( Täyskäriä ajattelin tekeväni, mutta jotenkin on sekin alkanut arveluttaa. Jos sittenkin tekisin jonkun piiraan tai juustokaakun. Toisaalta mies tykkää kovasti mokkapaloistakin. :) Yhteen aikaan tein koko ajan toscatorttua, siinä oli hyvä leivonnainen, mutta mielettömän rasvainen myös. Mokkapaloissa eli mokkiksissa on vähän sama ongelma! Kun tuo mies on alkanut olla niin huolissaan verenpainejutuista ja kolesteroleista.
Työttömän lortin aamu aukeaa!
Taidan mennä katsomaan miehen digiboksille tallentamia CSI:n ja Criminal Mindsin jaksoja. Onhan se 'kiva', kun muun maailman ollessa tuolla tekemässä työtä, niin istuu tällainen lortti kotona tellun ääressä. Sanoin juuri eilen miehellekin että työelämävalmennus tai työvoimapoliittinen koulutus ovat minun ainoat mahdollisuudet. Mutta mistäpä sen tietää pääsenkö niihinkään, yritinhän tuossa kerran sellaiseen monialakoulutukseen ja takkiin tuli. Eivät halunneet mua, toisin sanoen laitoin hakemuksen, enkä kuullut sen jälkeen heistä mitään.
Onneksi ainakin se siivouslaiskotus on ohi! On paljon pirteämpi olo jo! :) Mikähän siinä olikin, kun tuli sellainen laiskotus.
Sitten kun olen katsellut nuo ohjelmat, niin laitan miehelle sähkispostia: kauppalappu nimittäin! Saa mies käytellä voimiaan ja ostaa mulle 2 litraa Rainbown hedelmätäysmehua MÄSSYä varten. Itse menen kauppoille seuraavan kerran torstaina, enkä jaksa kantaa niin paljon kaikkia kuin mies. Siksi usein järkkään niin, että mies ostaa painavat!
Nyt viimeksi Primon kanssa kävi niin, että lauantaina otin vähän tyhmästi sitä lääkettä tuon keittiön viemärin yläpuolella ja sinne viemäriin tietysti vierähti pillerini! Eli oikeastaan olen tässä kierrossa ottanut vain 9 Primoa. Kyllä se silti kai riittää. Olinpas tosi hassu kun aloin sillä lailla heti viemärin päällä pilleriä irrottaa paketista.. ;) Kyllä sen tietää että joku Murphyn laki sen viskaa tietysti rööristä alas. Ja kuka hullu sieltä likaisesta rööristä sitä enää alkaa tonkia! Kun on mennyt, niin on mennyt!
Primoluttien uusiminen tuossa arvauskeskuksessa on joskus tympeää. Aina joku yliaktiivinen sisar hento valkoinen-täti on siinä tiskillä ottamassa reseptiä vastaan ja alkaa luulla sitä e-pilleriksi! Miljoona ja yksi kertaa olen saanut selittää että 1) ei, ei tämä ole e-pilleri, tämä on hormonilääke, jota määrätään esim. endometrioosiin ja kuukautisten säännöllistämiseen ja 2) kyllä, kyllä olen todellakin käynyt säännöllisesti papa-kokeissa jne.. Primolut-paketti riittää mulla aina 3 kuukautta, sitten on uusittava. Uusinta ei vaadi mitään gynekologista tutkimusta, vaan yleensä sujuu ihan sillä lailla rutiinilla. Minä en muutenkaan tarvitse mitään reseptin uusintaa siihen että kävisin gyniksessä. Päinvastoin olen joskus erikseen pyytänyt päästä papaan. Tuttavapiirissä on pari naista, joilla on ollut pahoja solumuutoksia, yksi joutui leikkaukseenkin n. 5 vuotta sitten, joten kyllä sellainen motivoi käymään.. Jotkut naiset valittavat papan sattuvan. Itseäni ei ole koskaan se sattunut.
Minähän en tietystikään edes ehkäise millään lailla, en käytä e-pilleriä. Kun ei ole tarvista, kun ei miehellä ole sellaisia toimivia siittiöitä juurikaan ja itselläkin vähän hormonitasapaino niin sun näin + on sitä endometrioosia, eli ENDOA!
Lailla kiukkuisen kakaran
Nyt on jotenkin sellainen ärtynyt olo. Kun tietää että pitää siivota kauheasti ennen MÄSSYä. Tuntuu kuin en jaksaisi, en haluaisi. PAKKO on silti. :( Tekisi mieli oikein polkea jalkaa ja parkua ja saada joku muu tekemään se, mutta eihän semmoinen onnistu. Todella nopeasti oikeastaan kotiin alkaa kertyä sellaista pölyä, pölykoiran aihioita. Ja minulla on silti tosi helppoa vielä näiden siivousten kanssa. Yksi tuttuni, jolla on kaksi lasta ja asuvat kerrostalokolmiossa, sanoo joutuvansa imuroimaan joka päivä. Muuten ei elämästä yksinkertaisesti tule mitään. Lapset tuovat kaikenlaista ulkoa sisälle, mitään varsinaista tuulikaappia tai "pikkueteistä" ei heillä ole. Kaikki pikku hiekanmurut sun muut ajautuvat jaloissa sisätiloihin.
4 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN!
Pitää silti muistaa iloita, kun on enää 4 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! :) Vaikka se tietääkin sitä että näiden 4 vuorokauden aikana on siivottava kuin sähikäinen, niin silti se on kiva asia.
Olen ollut vähän mielenmuutoksessa, en ehkä haluakaan itsenäisyyspäiväMÄSSYyn Paradis-rasiaa. Katselin sellaista eilen kauppassa ja minua ei ihan kaikki namit siinä miellytä. Saattaa tietysti olla, että mieleni muuttuu, mutta jotenkin olen vaan alkanut empiä! Ehkä pitäisi kokeilla jotain muuta rasiaa. Lidlissä on sellainen J.D. Grossin rasia, taisi olla vähän reilut 5 euroa hinnaltaan. Olisikohan se minun seuraava kokeiluni? Joku rasia voisi olla kiva napostaa vielä ennen jouluakin. -Jouluksi onkin sitten se superkallis Lindt..!
Leivonnasta en tietenkään ole vielä satavarma. :( Täyskäriä ajattelin tekeväni, mutta jotenkin on sekin alkanut arveluttaa. Jos sittenkin tekisin jonkun piiraan tai juustokaakun. Toisaalta mies tykkää kovasti mokkapaloistakin. :) Yhteen aikaan tein koko ajan toscatorttua, siinä oli hyvä leivonnainen, mutta mielettömän rasvainen myös. Mokkapaloissa eli mokkiksissa on vähän sama ongelma! Kun tuo mies on alkanut olla niin huolissaan verenpainejutuista ja kolesteroleista.
Työttömän lortin aamu aukeaa!
Taidan mennä katsomaan miehen digiboksille tallentamia CSI:n ja Criminal Mindsin jaksoja. Onhan se 'kiva', kun muun maailman ollessa tuolla tekemässä työtä, niin istuu tällainen lortti kotona tellun ääressä. Sanoin juuri eilen miehellekin että työelämävalmennus tai työvoimapoliittinen koulutus ovat minun ainoat mahdollisuudet. Mutta mistäpä sen tietää pääsenkö niihinkään, yritinhän tuossa kerran sellaiseen monialakoulutukseen ja takkiin tuli. Eivät halunneet mua, toisin sanoen laitoin hakemuksen, enkä kuullut sen jälkeen heistä mitään.
Onneksi ainakin se siivouslaiskotus on ohi! On paljon pirteämpi olo jo! :) Mikähän siinä olikin, kun tuli sellainen laiskotus.
Sitten kun olen katsellut nuo ohjelmat, niin laitan miehelle sähkispostia: kauppalappu nimittäin! Saa mies käytellä voimiaan ja ostaa mulle 2 litraa Rainbown hedelmätäysmehua MÄSSYä varten. Itse menen kauppoille seuraavan kerran torstaina, enkä jaksa kantaa niin paljon kaikkia kuin mies. Siksi usein järkkään niin, että mies ostaa painavat!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Jouluporsaita monenlaisia..
Minä se olen JOULUPOSSU. Olimme tänään Stokkalla niitä joulusuklaita ostamassa. Käytimme oikeasti yli 30 euroa..! :( Vain minun ahmatin mahan täyttämiseksi. Ostimme sellaisen puolen kilon (!) Lindt-rasian. Ja Wienernougatteja. Hinnaksi tuli tosissaan yli 30 euroa. Tuntuu tosi pahalta kun ajattelee sen olevan yli 180 vanhaa markkaa! Voi kamala!
Mies sanoi että joulu on kerran vuodessa vaan, mutta kun minusta muutenkin noihin MÄSSYihin uppoaa joskus aika paljon ja ne nyt kumminkin ovat vähän useammin toistuvia kuin joulut..
Tuntuu vähän syylliseltä - aika paljonkin. Siellä Stokkelilla oli myös Lauensteinin suklaatejakin. Törkeän kalliita! Niitä en sitten ostanut. Kaikenlaista namia siellä piisasi.. Ensin katselin sellaista pienempää Lindtin rasiaa, joka minulla on joskus aiempina jouluina ollut. En tosiaan tiedä kuinka me sitten päädyimmekään tuohon puolen kilon rasiaan! Se vain kävi niin!
Kuolasin kyllä ruokaostoksilla sitten niitä Fazerin exclusive-käsintehtyjä konvehteja. En sentään ostanut. Paljosta vetoa että ennen kuin joulu edes koittaa, on meillä vaikeuksia saada kaikkia suklaateja mahtumaan keittiön kaappiin. Kun niitä tulee lahjaksi joka paikasta vielä.. Vaikka en noiden lahjasuklaiden varaan viitsi joulua alkaa rakentaa, koska harvoinpa ne ovat mitään tosi hyviä. Tänään tuolla Stokkallakin melkein kiihdyin kun mies osotteli sellaista suklaasimpukka-rasiaa. Sanoin että nuo simpukat ovat hulluuden huippu. En minä ainakaan jaksa niitä syödä, koska ne ovat kaikki sitä yhtä ja samaa ja jotenkin ne eivät enää uppoa muhun. Joskus nuorempana ne olivat suosikki numero yksi. Muistan vieläkin ekan kerran kun sain niitä: kummisetäni toi niitä tuliaisina ulkomailta (!) ja muistan miten hyviltä ne maistuivat! Kun ei silloin Suomessa sellaisia edes ollut, ei ainakaan siinä pikkukaupungissa, jossa minä kasvoin. En tiedä oliko Helsingissä sitten jossain niitä myynnissä..?
Muutenkin nykyisin suklaarasiat ovat aika pop. Silloin niissä herkuissa on vaihtelua. Kun katselin tuota nyt ostamaamme rasiaa niin voin jo valmiiksi sanoa, ettei siinä ole yhtään sellaista konvehtia, josta en pitäisi.
Yritin ruokakaupasta etsiä Fazerin Piparkakkusuklaalevyä, mutta voi kauhistus, sitä ei ollut! Täytyy toivoa ettei se nyt ole vielä yleisesti ottaen lopussa..! Täytyy huomenna sitä etsiä taas. Olen ihan hulluna siihen ja MÄSSY lähestyy. ItsenäisyyspäiväMÄSSY!
Ripuli + vatsan tila
Nyt olen jo aika normaali mitä massuun tulee. Kai vatsa vaan oli jostain ärtynyt silloin eilen. Jätin tänään aamarin pois taas, se oli hyvä, nyt olen tällä viikolla kieltäytynyt neljänä aamuna aamarista. Hyvä minä! Kyllä siinä kaloria säästyy.. Minä ynnäilen aina aika tarkasti kaikkia kaloreita. Kalorien vahtaaminen arkena oikeuttaa MÄSSYn. Jos en eläisi askeettista arkea, niin sitten minulla ei olisi oikeutta pitää MÄSSYäkään. Mietin joskus oudoksuen niitä ihmisiä jotka voi noin vain suunnittelematta päättää vaikka ostoksilla, että mennääs juomaan leivoskahvit. Huh!!! Minulle se ei kävisi yhtään. Kaiken tuollaisen pitää olla tarkkaan suunniteltua. Luultavasti vain suuttuisin tuollaisesta ehdotuksestakin.
Tunsin yhden ihmisen, joka notkui koko aika jossain kahviloissa ja kakkupala nenän alla. Tunnusti kerran painavansa 126 kiloa, kyseessä oli nainen. Aamunsa alkoi jollain Pandan suklaanamipussilla. Oikeastaan tuokaan ihminen ei kai määrällisesti syönyt paljon, mutta kaikki nuo nampit ja kakkupalat joka päivä tekivät tuhoa. Sitten hän meni lääkäriin ja lekuri oli tuosta painosta jotain sanonut.. nainen oli sitten ruikuttanut, ettei hän syö paljon.. ja luetellut ne ruoat mitä päivässä syö. Mutta 'unohti' kätevästi kaikki nämä kakkupalat, Pandan suklaanamit, perunalastut tellun ääressä jne. jne. ;) Ja unohti myös mainita sen, että mätki kaikkiin arkiruokiinsa kilon voita ja litran kermaa!
Hylje
Joskus näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan siis että joku ihminen tuo mieleen jonkun eläimen todella vahvasti. Siukuntyttö A. on minusta kuin hylje. Silloin kun siukuntyttö oli lääkärissä sen painonsa vuoksi, niin Siukku ja H. pistettiin listaamaan kaikki mitä hän söi. Äetmuori oli kiukusta kipeä kun Siukku sanoi, ettei A. syö paljon [oli siis listannut että 400 grammaa lihamakaronilaatikkoa jne..]. Äetmuori sanoi että kun hän on Siukun luona ollut, on hän huomannut että A. käy jääkaapilla KOKO AJAN, vetää hampurilaista ja muuta herkkua mitä heillä on aina kaapissa.. ja NÄITÄ juttuja Siukku taas ei ollut laskenut siihen A:n ruokapäiväkirjaan, koska hän ei niistä aina edes tietoinen ollut. Äetmuori sanoi että syöminen on sille tytölle harrastus!
Sitten yhdessä vaiheessa Siukkua oli kehotettu tarjoamaan A:lle terveellinen välipala koulusta tullessa. :) Siukku oli tehnyt leipiä, vähärasvaista levitettä, kasviksia, kalkkunansiivu. :) A. söi ne kyllä - niiden rasvaisten kaloripommihampurilaisten lisäksi! A. on aina ollut kova syömään. Joskus ekalla koulussa - Äetmuori kertoi - hän oli santsannut kolme kertaa jotain ruokaa, kolme täyttä lautasellista!
Vaikea sanoa mitä lapsuus ja esipuberteetti ja teini-ikä "lihavana tyttönä" ja tarkkailun kohteena on tehnyt A:n itsetunnolle. Minä olin alusta alkaen sitä lääkärisirkusta vastaan, sehän oli kokonaan Äetmuorin ajatus, jonka hän sai jankuttamalla Siukulle läpi. Minusta olisi riittänyt kilpirauhaskoe, olisi vain verikokeella tsekattu ne arvot. Tämä tietty tehtiinkin, mutta sen lisäksi tehtiin niin paljon muuta ja suoraan sanottuna tarpeetonta. Jotenkin ihan hullua vanhemmilta ensin rakentaa omalla toiminnallaan tietty tilanne, ruokkia lasta mahdollisimman rasvaisella ja energiapitoisella ruoalla arkisin + syöttää kilokaupalla suklaata arkisin ja sitten mennä lääkäriin kun tuo systeemi kantaa ihan luonnollisella tavalla hedelmää eli lapsi lihoo. Sehän on ihan sama kuin aikuinen olisi oikeasti ällistynyt siitä että alkoholia juomalla tulee humalaan! Kai se on selvä että jos otat, niin ennemmin tai myöhemmin alkaa päässä pyöriä. Luonnollista - niin ihmisen kroppa reagoi alkoholiin. Ja se reagoi, jos sen tunkee täyteen kaloripitoista kamaa - se lihoo. Mikähän tässäkin on taas niin vaikeaa tajuta.
Mutta vielä noista eläimistä. Mies on minusta joskus kuin karhu. Hänessä on jotain karhumaista olemukseltaan. Joskus hän on kuin leikkisä karhunpentu, joskus taas kuin iso karhu.
Minulla on yksi ystävä, jossa on jotain oravamaista. Ei hampaat, vaan se touhu ja se olemus noin muuten. :) Ja hän on sellainen nakertelija muutenkin.
En osaa sanoa mitä eläintä itse muistuttaisin. Paitsi siis sitä JOULUPORSASTA kaikkine törkeine ostoksineni!
Mies sanoi että joulu on kerran vuodessa vaan, mutta kun minusta muutenkin noihin MÄSSYihin uppoaa joskus aika paljon ja ne nyt kumminkin ovat vähän useammin toistuvia kuin joulut..
Tuntuu vähän syylliseltä - aika paljonkin. Siellä Stokkelilla oli myös Lauensteinin suklaatejakin. Törkeän kalliita! Niitä en sitten ostanut. Kaikenlaista namia siellä piisasi.. Ensin katselin sellaista pienempää Lindtin rasiaa, joka minulla on joskus aiempina jouluina ollut. En tosiaan tiedä kuinka me sitten päädyimmekään tuohon puolen kilon rasiaan! Se vain kävi niin!
Kuolasin kyllä ruokaostoksilla sitten niitä Fazerin exclusive-käsintehtyjä konvehteja. En sentään ostanut. Paljosta vetoa että ennen kuin joulu edes koittaa, on meillä vaikeuksia saada kaikkia suklaateja mahtumaan keittiön kaappiin. Kun niitä tulee lahjaksi joka paikasta vielä.. Vaikka en noiden lahjasuklaiden varaan viitsi joulua alkaa rakentaa, koska harvoinpa ne ovat mitään tosi hyviä. Tänään tuolla Stokkallakin melkein kiihdyin kun mies osotteli sellaista suklaasimpukka-rasiaa. Sanoin että nuo simpukat ovat hulluuden huippu. En minä ainakaan jaksa niitä syödä, koska ne ovat kaikki sitä yhtä ja samaa ja jotenkin ne eivät enää uppoa muhun. Joskus nuorempana ne olivat suosikki numero yksi. Muistan vieläkin ekan kerran kun sain niitä: kummisetäni toi niitä tuliaisina ulkomailta (!) ja muistan miten hyviltä ne maistuivat! Kun ei silloin Suomessa sellaisia edes ollut, ei ainakaan siinä pikkukaupungissa, jossa minä kasvoin. En tiedä oliko Helsingissä sitten jossain niitä myynnissä..?
Muutenkin nykyisin suklaarasiat ovat aika pop. Silloin niissä herkuissa on vaihtelua. Kun katselin tuota nyt ostamaamme rasiaa niin voin jo valmiiksi sanoa, ettei siinä ole yhtään sellaista konvehtia, josta en pitäisi.
Yritin ruokakaupasta etsiä Fazerin Piparkakkusuklaalevyä, mutta voi kauhistus, sitä ei ollut! Täytyy toivoa ettei se nyt ole vielä yleisesti ottaen lopussa..! Täytyy huomenna sitä etsiä taas. Olen ihan hulluna siihen ja MÄSSY lähestyy. ItsenäisyyspäiväMÄSSY!
Ripuli + vatsan tila
Nyt olen jo aika normaali mitä massuun tulee. Kai vatsa vaan oli jostain ärtynyt silloin eilen. Jätin tänään aamarin pois taas, se oli hyvä, nyt olen tällä viikolla kieltäytynyt neljänä aamuna aamarista. Hyvä minä! Kyllä siinä kaloria säästyy.. Minä ynnäilen aina aika tarkasti kaikkia kaloreita. Kalorien vahtaaminen arkena oikeuttaa MÄSSYn. Jos en eläisi askeettista arkea, niin sitten minulla ei olisi oikeutta pitää MÄSSYäkään. Mietin joskus oudoksuen niitä ihmisiä jotka voi noin vain suunnittelematta päättää vaikka ostoksilla, että mennääs juomaan leivoskahvit. Huh!!! Minulle se ei kävisi yhtään. Kaiken tuollaisen pitää olla tarkkaan suunniteltua. Luultavasti vain suuttuisin tuollaisesta ehdotuksestakin.
Tunsin yhden ihmisen, joka notkui koko aika jossain kahviloissa ja kakkupala nenän alla. Tunnusti kerran painavansa 126 kiloa, kyseessä oli nainen. Aamunsa alkoi jollain Pandan suklaanamipussilla. Oikeastaan tuokaan ihminen ei kai määrällisesti syönyt paljon, mutta kaikki nuo nampit ja kakkupalat joka päivä tekivät tuhoa. Sitten hän meni lääkäriin ja lekuri oli tuosta painosta jotain sanonut.. nainen oli sitten ruikuttanut, ettei hän syö paljon.. ja luetellut ne ruoat mitä päivässä syö. Mutta 'unohti' kätevästi kaikki nämä kakkupalat, Pandan suklaanamit, perunalastut tellun ääressä jne. jne. ;) Ja unohti myös mainita sen, että mätki kaikkiin arkiruokiinsa kilon voita ja litran kermaa!
Hylje
Joskus näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan siis että joku ihminen tuo mieleen jonkun eläimen todella vahvasti. Siukuntyttö A. on minusta kuin hylje. Silloin kun siukuntyttö oli lääkärissä sen painonsa vuoksi, niin Siukku ja H. pistettiin listaamaan kaikki mitä hän söi. Äetmuori oli kiukusta kipeä kun Siukku sanoi, ettei A. syö paljon [oli siis listannut että 400 grammaa lihamakaronilaatikkoa jne..]. Äetmuori sanoi että kun hän on Siukun luona ollut, on hän huomannut että A. käy jääkaapilla KOKO AJAN, vetää hampurilaista ja muuta herkkua mitä heillä on aina kaapissa.. ja NÄITÄ juttuja Siukku taas ei ollut laskenut siihen A:n ruokapäiväkirjaan, koska hän ei niistä aina edes tietoinen ollut. Äetmuori sanoi että syöminen on sille tytölle harrastus!
Sitten yhdessä vaiheessa Siukkua oli kehotettu tarjoamaan A:lle terveellinen välipala koulusta tullessa. :) Siukku oli tehnyt leipiä, vähärasvaista levitettä, kasviksia, kalkkunansiivu. :) A. söi ne kyllä - niiden rasvaisten kaloripommihampurilaisten lisäksi! A. on aina ollut kova syömään. Joskus ekalla koulussa - Äetmuori kertoi - hän oli santsannut kolme kertaa jotain ruokaa, kolme täyttä lautasellista!
Vaikea sanoa mitä lapsuus ja esipuberteetti ja teini-ikä "lihavana tyttönä" ja tarkkailun kohteena on tehnyt A:n itsetunnolle. Minä olin alusta alkaen sitä lääkärisirkusta vastaan, sehän oli kokonaan Äetmuorin ajatus, jonka hän sai jankuttamalla Siukulle läpi. Minusta olisi riittänyt kilpirauhaskoe, olisi vain verikokeella tsekattu ne arvot. Tämä tietty tehtiinkin, mutta sen lisäksi tehtiin niin paljon muuta ja suoraan sanottuna tarpeetonta. Jotenkin ihan hullua vanhemmilta ensin rakentaa omalla toiminnallaan tietty tilanne, ruokkia lasta mahdollisimman rasvaisella ja energiapitoisella ruoalla arkisin + syöttää kilokaupalla suklaata arkisin ja sitten mennä lääkäriin kun tuo systeemi kantaa ihan luonnollisella tavalla hedelmää eli lapsi lihoo. Sehän on ihan sama kuin aikuinen olisi oikeasti ällistynyt siitä että alkoholia juomalla tulee humalaan! Kai se on selvä että jos otat, niin ennemmin tai myöhemmin alkaa päässä pyöriä. Luonnollista - niin ihmisen kroppa reagoi alkoholiin. Ja se reagoi, jos sen tunkee täyteen kaloripitoista kamaa - se lihoo. Mikähän tässäkin on taas niin vaikeaa tajuta.
Mutta vielä noista eläimistä. Mies on minusta joskus kuin karhu. Hänessä on jotain karhumaista olemukseltaan. Joskus hän on kuin leikkisä karhunpentu, joskus taas kuin iso karhu.
Minulla on yksi ystävä, jossa on jotain oravamaista. Ei hampaat, vaan se touhu ja se olemus noin muuten. :) Ja hän on sellainen nakertelija muutenkin.
En osaa sanoa mitä eläintä itse muistuttaisin. Paitsi siis sitä JOULUPORSASTA kaikkine törkeine ostoksineni!
lauantai 29. marraskuuta 2008
Ripuli!?!
Nyt on sellainen olo, että tuleepi uneton yö. Vatsa reistaa! Päivä alkoi ihan normaalisti, mutta nyt iltaa myöten on tiettyä löystymistä ilmassa. :( En tajua mistä tämä nyt johtuu, kun en tietenkään ole mitään suklaita syönyt - eihän nyt ole MÄSSY - ja muutenkin on ollut ihan normaali arkiruokavalio. Ettei sitten olisi joku bakteeri tullut suklaahirviön masuun! Olen miettinyt mistä semmoinen olisi voinut tulla. Viime MÄSSYssä minä tein Mäkkärillä eli Mäksyllä tyhmän tempun. Kun söin sitä Bic Mac-mealia, niin hamppariin kuuluvaa kastiketta meni jostain syystä tuohon peukalonjuureeni. Minä nuolaisin sen siitä pois, kun periaatteeni on, ettei hyvää kastia aleta hukata.. :) Nyt sitten mietin että jos kädessäni oli joku bakteeri ja vatsa nyt reistaa..? Mutta tulisiko sellainen tauti näin pitkällä viiveellä..?? Luulisi semmoisen tulevan heti!
Vaikka kai se on hyvä että posti kulkee! Ettei käy niin kuin kävi John Waynelle, sille western-näyttelijälle. Kun kuoleman jälkeen lekurit teki ruumiinavauksen, niin miehen sisuksista löytyi yli 16 kiloa.. sontaa!!! (42 pounds) Heh, ihminen on aikamoinen säiliö.. ihmisessä voi olla sitä paljon..
Lisää vessa-asioita: Elvis Presley taisi kuolla "valtaistuimella" istuen, eli rokkenrollin kunkku kuoli veskiin.. pytylle! :) Toivottavasti niin ei käy mulle.
On semmoinen sanonta kuin 'kuolla saappaat jalassa'. Se tarkoittaa kuolla kunnialla. Minä voisin muuttaa sitä vaikka muotoon, että tahtoisin kuolla PÖKSYT JALASSA, eli en ainakaan housut puolitangossa pytyllä istuen. Sellaisessa kuolintavassa kun ei ole arvokkuutta.
Karkea hirviö?
No toivottavasti kukaan ei järkyttynyt näistä inhoista asioista. Pakkohan minun kumminkin oli nämä mainita, koska paha olo (masuvaiva!) voi vaikka heijastua tapaan, jolla kirjoitan. Että siis kirjoitan jotenkin tavallista poikkeavasti. Ja siksi on ihan hyvä selvittää syy siihen: orastava ripuli! Eikös tämä ole johdonmukaista sentään.
Huomenna, huomenna...
Ihanin päivä koittaa huomenna, kun pääsen vihdoin joulusuklaatin ostoon. ;) Tätä oottanut oon mä jo pitkään..
Vaikka kai se on hyvä että posti kulkee! Ettei käy niin kuin kävi John Waynelle, sille western-näyttelijälle. Kun kuoleman jälkeen lekurit teki ruumiinavauksen, niin miehen sisuksista löytyi yli 16 kiloa.. sontaa!!! (42 pounds) Heh, ihminen on aikamoinen säiliö.. ihmisessä voi olla sitä paljon..
Lisää vessa-asioita: Elvis Presley taisi kuolla "valtaistuimella" istuen, eli rokkenrollin kunkku kuoli veskiin.. pytylle! :) Toivottavasti niin ei käy mulle.
On semmoinen sanonta kuin 'kuolla saappaat jalassa'. Se tarkoittaa kuolla kunnialla. Minä voisin muuttaa sitä vaikka muotoon, että tahtoisin kuolla PÖKSYT JALASSA, eli en ainakaan housut puolitangossa pytyllä istuen. Sellaisessa kuolintavassa kun ei ole arvokkuutta.
Karkea hirviö?
No toivottavasti kukaan ei järkyttynyt näistä inhoista asioista. Pakkohan minun kumminkin oli nämä mainita, koska paha olo (masuvaiva!) voi vaikka heijastua tapaan, jolla kirjoitan. Että siis kirjoitan jotenkin tavallista poikkeavasti. Ja siksi on ihan hyvä selvittää syy siihen: orastava ripuli! Eikös tämä ole johdonmukaista sentään.
Huomenna, huomenna...
Ihanin päivä koittaa huomenna, kun pääsen vihdoin joulusuklaatin ostoon. ;) Tätä oottanut oon mä jo pitkään..
perjantai 28. marraskuuta 2008
Kuolema joulupöydässä
Nyt aloin muistella yhtä kaukaisempaa sukulaistani, taisi olla joku äidin serkku, joka menetti isänsä järkyttävällä tavalla. Nimittäin perheen isä kuoli joulupöytään! Oli jouluaatto ja koko perhe koolla, aikuiset lapset ja lapsenlapset, ja piti alkaa kinkkua leikata. Ja PAM! tuo äitini sukulainen kuoli siihen paikkaan! Sydänkohtaus! Olen aina miettinyt että miten siitä se joulunvietto jatkui. Mitä kävi jouluruoille?
Sanotaan nyt sekin että alkoholilla ei ollut osuutta tuohon joulukuolemaan, se vain oli massiivinen sydäri. Yksi ystäväni muuten menetti oman isänsä, kun oli vasta 19-vuotias. Isä oli vasta 49 ja kuoli sydänkohtaukseen työpaikallaan, työpöydän ääressä. Se oli kyllä kamalaa, koska se tuli aivan odottamatta! Kaikilla, jotka sydämeen kuolevat, ei ole mitään varoittavaa diagnoosia.. tai lääkitystä.. Joskus se käy noin äkkiä!!!
Viime jouluna minusta muuten tuntui, että kuolen varmasti. Joka joulu se vain on yllätys, siis se että kun on useampia ruokalajeja kuin arkisin, niin en JAKSA paljoa syödä! :( Meillä on vielä suomalaisittain niukka ruokapöytä: meillä on tarjolla kalkkunarullaa, itse tehtyjä kerma-juustoperunoita, kauppan italiansalaattia ja sitten joskus ihan kirsikkatomaatteja. Enkä koskaan edes santsaa. -No niin, siis monena vuonna on käynyt niin, että jälkiruoka [suklaamousse] on pitänyt jättää kesken. :( Viime vuonna oli ihan pakko heti ruoan jälkeen mennä sohvalle ja olla pitkällään siinä, tuskasta hikoillen! Vaikka otan kalkkua vain 1-2 ohutta siivua, niin kai sitten se italiansalaattikin vie massussa tilaa. Ja tietty kaikki ne muut jouluherkut, suklaatit ja semmoiset, mitä on ennen joulupöytää syöty! Viimeksi luulin, että nyt kuolema tulee. Tai ainakin ambulanssi ja noloista noloin sairaalareissu.
Lapsena inhotti jouluna se, kun meillä noudatettiin orjallisesti jotain jouluperinnettä. Tarkoitti sitä että aamulla ei saanut mitään muuta ruokaa kuin riisipuuroa ja sitten joulupöytä oli se perinteinen: kinkkua, laatikot, rosolli, lipeäkala. Jälkkäriksi lähinnä sontaa muistuttava [ja sellaiselta maistuva] luumuvanukas. Nyt vaan sattuu olemaan niin, etten koskaan ole pitänyt perinteisestä jouluruoasta. Sianlihaa syön tosi harvoin arkisinkin, oikeastaan vain ehkä 1 kuussa.. kinkkumakaronilaatikon muodossa. En vain pidä siitä mausta niin paljon. Joulukinkkua olen saanut monenlaista, kyllä sitä tietysti syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta kovin kaksinen "herkku" se ei minusta ole. Laatikot taas maistuvat ihan lastenruoalta! Nehän ovat sellaisia.. siis porkkana- ja lanttulaatikot, varmaan kaikki lapset pitää, tosi neutraalin + miedon makuisia. Rosollista en pidä, lipeäkalaa inhoan. Luumu melkein kaikissa muodoissaan - paitsi tuoreena - on äklötys. En edes joulutortuista pidä, ne on yksi sellainen juttu jotka oikeasti saa melkein oksennuksen tulemaan.. Se kaamean rasvainen voitaikina ja sitten LUUMUHILLO siinä päällä, voi kauhistuksen kanahäkki.
Minä olin varmaan Suomen ainoa ihminen, joka jouluisin LAIHTUI. :( Siis lapsena ja nuorena. Joulupöydässä sitten nipsin kinkkua siivun tai pari, keitetyn perunan kaveriksi. Ja nälkä oli. En koskaan tajunnut sitä, miksi ihmeessä Äetmuori oli siitä niin tarkka, että kaikki menee "perinteen mukaan", kun se tosiaan tarkoitti sitä että toinen lapsista oli oikeasti nälissään. Heti kun muutin omilleni, niin aloin myös viettää joulua sillä tavalla kuin miehestä ja itsestäni on hyvä. Vaikka mies pyytäisi jouluna saada syödä.. no vaikka pieniä kiviä, niin sitten haettaisiin ulkoa pieniä kiviä kulhoon, jos ne hänelle toisivat juhlamielen. Minkään "perinteen" takia en ala toiselta pilata joulua! Älytöntä että kun on vuoden suurin juhla käsillä, niin pitäisi muka olla nälkäinen ja ärtynyt. Vain koska on "perinne".
Ja meillä muuten syödään aattoaamuna aamupalaksi lihapasteijoita, jotka minä teen. ;) Ei podeta nälkää, eikä syödä pakkoriisipuuroa, kun ei siitäkään meistä kumpikaan kovin välitä. Mies sanoo lisäksi että työpaikan pikkujoulun jälkeen hän on saanut vuoden kinkkukiintiönsä, kun siellä mässätään aina niin kauhiasti. :( Joskus olemme käyneet loppiaisena tai tapaninpäivänä - eli TAPSANPÄIVÄNÄ - anoppilassa ja siellä on sitten saattanut olla jotain jouluruokain jämiä, mutta Anoppi tekee aina niin että laittaa tarjolle myös kaikkea muuta!
7!
7 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! On se vaan kiva. Ja oikeastaan weekend kuluu aina nopsanlaisesti. Varsinkin kun nyt on kaikkea luvassa, menemme sunnuntaina niitä joulusuklaateja ostamaan tuonne lähimpään isoon kaupunkiin, jonne siis on se n. 40 kilometriä ajomatkaa. Sellainen reissu on kiva, siinä menee myös aikaa kun minun täytyy kaikkia ihanuuksia oikein huolella tarkastella. Ja mistäs sen tietää vaikka vähän vaatekauppoissakin kävisin katselemassa. Vaatteet ovat minulle aika iso pahe. Mutta ostelen myös aika paljon kirppareilta. Sitä ei kyllä kukaan usko, kun olen joillekin joskus suoraan sanonut [kun ovat ihastelleet jotain asua], että kirpparilta... Isossa kaupungissa ainakin on niin paljon kirppareita ja moneen lähtöön, että vaatevalikoima on tosi hyvä. Suosikkipaitapuseroni on kirpparilöytö ja muuten suosikkihousuni myös. Ne housut ovat saaneet valtavasti kehua, kuinka hyvin istuvat ja nätit.. Ja maksoivat peräti 2 euroa Emmauksessa. ;) Ne ovat jotkut brittihousut, sitä merkkiä ei tietääkseni ole Suomessa ollenkaan. Löytö! Minussa on vähän kitupiikkiä: tykkään tehdä löytöjä ja selvitä halvalla jos vain voin!
Seuraavassa MÄSSYssä onkin paljon leipomista. Normaalin leivonnan (kakku + ehkä muffareita miehelle) lisäksi joudunkin pullataikinaa vaivaamaan, koska pakastimesta olen kaikki itse leipomani korvapuustit jo syönyt. Minähän olen melkoinen pullahullu. Joten aina n. kerran kahdessa kuukaudessa teen pullataikinan ja leivon siitä korvapuusteja ja joskus myös muutaman sitruunarahkapullan. Viimeksi leivoinkin pullaa 11.10. Merkkaan sen aina kalenteriin, niin että vähän voin seurata kuinka kauan sellainen puoleen maitolitraan tehty taikina mulla kestää. Minäkö kontrollifriikki? ;)
Naiset ja miehet
Mietin että jos tuossa joulukuun alussa tekisinkin niin sen työkkärin kanssa, että soittaisin suoraan sille "mun" työvoimaneuvojalle.. eli en soittaisi sinne yleiseen numeroon. "Mun" neuvojani on mies, eikä hänessä ole muuta vikaa kuin se, että on vähän.. no, avuton.. :) Eikä kauheasti sittenkään tiedä asioista. Mutta ainakin hän on aina ollut ystävällinen. Ne sen yleisen numeron naiset ja muutenkin se työkkärin 'aulaväki' [=aula-akat!] ovat tosi inhottavia. En tajua miksi heillä on sellainen asenne, saattavat olla vähän niin kuin että mitäs täällä roikut, etkö vieläkään ole mitään saanut.. Jos soittaisin suoraan 'mun' neuvojalle niin säästyisin niiltä akoilta.
En muuten tiedä mistä se johtuu, että varsinkin tuossa 40+-ikäluokassa alkaa naisten ja miesten välillä olla hirmuinen ero! Kauhean monet naiset ovat katkeria, kiukkuisia hapannaamoja. Miehet taas tuntuu melkein kuin paranevan, pehmenevän. En muuten ole ainoa joka näin sanoo. Itse aina toivon, että voisin vanheta katkeroitumatta ja muuttumatta sellaiseksi ryppyrusinaksi, joka kostaa jotain kokemiaan vääryyksiä koko maailmalle. Se on hyvä toive se!
Sanotaan nyt sekin että alkoholilla ei ollut osuutta tuohon joulukuolemaan, se vain oli massiivinen sydäri. Yksi ystäväni muuten menetti oman isänsä, kun oli vasta 19-vuotias. Isä oli vasta 49 ja kuoli sydänkohtaukseen työpaikallaan, työpöydän ääressä. Se oli kyllä kamalaa, koska se tuli aivan odottamatta! Kaikilla, jotka sydämeen kuolevat, ei ole mitään varoittavaa diagnoosia.. tai lääkitystä.. Joskus se käy noin äkkiä!!!
Viime jouluna minusta muuten tuntui, että kuolen varmasti. Joka joulu se vain on yllätys, siis se että kun on useampia ruokalajeja kuin arkisin, niin en JAKSA paljoa syödä! :( Meillä on vielä suomalaisittain niukka ruokapöytä: meillä on tarjolla kalkkunarullaa, itse tehtyjä kerma-juustoperunoita, kauppan italiansalaattia ja sitten joskus ihan kirsikkatomaatteja. Enkä koskaan edes santsaa. -No niin, siis monena vuonna on käynyt niin, että jälkiruoka [suklaamousse] on pitänyt jättää kesken. :( Viime vuonna oli ihan pakko heti ruoan jälkeen mennä sohvalle ja olla pitkällään siinä, tuskasta hikoillen! Vaikka otan kalkkua vain 1-2 ohutta siivua, niin kai sitten se italiansalaattikin vie massussa tilaa. Ja tietty kaikki ne muut jouluherkut, suklaatit ja semmoiset, mitä on ennen joulupöytää syöty! Viimeksi luulin, että nyt kuolema tulee. Tai ainakin ambulanssi ja noloista noloin sairaalareissu.
Lapsena inhotti jouluna se, kun meillä noudatettiin orjallisesti jotain jouluperinnettä. Tarkoitti sitä että aamulla ei saanut mitään muuta ruokaa kuin riisipuuroa ja sitten joulupöytä oli se perinteinen: kinkkua, laatikot, rosolli, lipeäkala. Jälkkäriksi lähinnä sontaa muistuttava [ja sellaiselta maistuva] luumuvanukas. Nyt vaan sattuu olemaan niin, etten koskaan ole pitänyt perinteisestä jouluruoasta. Sianlihaa syön tosi harvoin arkisinkin, oikeastaan vain ehkä 1 kuussa.. kinkkumakaronilaatikon muodossa. En vain pidä siitä mausta niin paljon. Joulukinkkua olen saanut monenlaista, kyllä sitä tietysti syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta kovin kaksinen "herkku" se ei minusta ole. Laatikot taas maistuvat ihan lastenruoalta! Nehän ovat sellaisia.. siis porkkana- ja lanttulaatikot, varmaan kaikki lapset pitää, tosi neutraalin + miedon makuisia. Rosollista en pidä, lipeäkalaa inhoan. Luumu melkein kaikissa muodoissaan - paitsi tuoreena - on äklötys. En edes joulutortuista pidä, ne on yksi sellainen juttu jotka oikeasti saa melkein oksennuksen tulemaan.. Se kaamean rasvainen voitaikina ja sitten LUUMUHILLO siinä päällä, voi kauhistuksen kanahäkki.
Minä olin varmaan Suomen ainoa ihminen, joka jouluisin LAIHTUI. :( Siis lapsena ja nuorena. Joulupöydässä sitten nipsin kinkkua siivun tai pari, keitetyn perunan kaveriksi. Ja nälkä oli. En koskaan tajunnut sitä, miksi ihmeessä Äetmuori oli siitä niin tarkka, että kaikki menee "perinteen mukaan", kun se tosiaan tarkoitti sitä että toinen lapsista oli oikeasti nälissään. Heti kun muutin omilleni, niin aloin myös viettää joulua sillä tavalla kuin miehestä ja itsestäni on hyvä. Vaikka mies pyytäisi jouluna saada syödä.. no vaikka pieniä kiviä, niin sitten haettaisiin ulkoa pieniä kiviä kulhoon, jos ne hänelle toisivat juhlamielen. Minkään "perinteen" takia en ala toiselta pilata joulua! Älytöntä että kun on vuoden suurin juhla käsillä, niin pitäisi muka olla nälkäinen ja ärtynyt. Vain koska on "perinne".
Ja meillä muuten syödään aattoaamuna aamupalaksi lihapasteijoita, jotka minä teen. ;) Ei podeta nälkää, eikä syödä pakkoriisipuuroa, kun ei siitäkään meistä kumpikaan kovin välitä. Mies sanoo lisäksi että työpaikan pikkujoulun jälkeen hän on saanut vuoden kinkkukiintiönsä, kun siellä mässätään aina niin kauhiasti. :( Joskus olemme käyneet loppiaisena tai tapaninpäivänä - eli TAPSANPÄIVÄNÄ - anoppilassa ja siellä on sitten saattanut olla jotain jouluruokain jämiä, mutta Anoppi tekee aina niin että laittaa tarjolle myös kaikkea muuta!
7!
7 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! On se vaan kiva. Ja oikeastaan weekend kuluu aina nopsanlaisesti. Varsinkin kun nyt on kaikkea luvassa, menemme sunnuntaina niitä joulusuklaateja ostamaan tuonne lähimpään isoon kaupunkiin, jonne siis on se n. 40 kilometriä ajomatkaa. Sellainen reissu on kiva, siinä menee myös aikaa kun minun täytyy kaikkia ihanuuksia oikein huolella tarkastella. Ja mistäs sen tietää vaikka vähän vaatekauppoissakin kävisin katselemassa. Vaatteet ovat minulle aika iso pahe. Mutta ostelen myös aika paljon kirppareilta. Sitä ei kyllä kukaan usko, kun olen joillekin joskus suoraan sanonut [kun ovat ihastelleet jotain asua], että kirpparilta... Isossa kaupungissa ainakin on niin paljon kirppareita ja moneen lähtöön, että vaatevalikoima on tosi hyvä. Suosikkipaitapuseroni on kirpparilöytö ja muuten suosikkihousuni myös. Ne housut ovat saaneet valtavasti kehua, kuinka hyvin istuvat ja nätit.. Ja maksoivat peräti 2 euroa Emmauksessa. ;) Ne ovat jotkut brittihousut, sitä merkkiä ei tietääkseni ole Suomessa ollenkaan. Löytö! Minussa on vähän kitupiikkiä: tykkään tehdä löytöjä ja selvitä halvalla jos vain voin!
Seuraavassa MÄSSYssä onkin paljon leipomista. Normaalin leivonnan (kakku + ehkä muffareita miehelle) lisäksi joudunkin pullataikinaa vaivaamaan, koska pakastimesta olen kaikki itse leipomani korvapuustit jo syönyt. Minähän olen melkoinen pullahullu. Joten aina n. kerran kahdessa kuukaudessa teen pullataikinan ja leivon siitä korvapuusteja ja joskus myös muutaman sitruunarahkapullan. Viimeksi leivoinkin pullaa 11.10. Merkkaan sen aina kalenteriin, niin että vähän voin seurata kuinka kauan sellainen puoleen maitolitraan tehty taikina mulla kestää. Minäkö kontrollifriikki? ;)
Naiset ja miehet
Mietin että jos tuossa joulukuun alussa tekisinkin niin sen työkkärin kanssa, että soittaisin suoraan sille "mun" työvoimaneuvojalle.. eli en soittaisi sinne yleiseen numeroon. "Mun" neuvojani on mies, eikä hänessä ole muuta vikaa kuin se, että on vähän.. no, avuton.. :) Eikä kauheasti sittenkään tiedä asioista. Mutta ainakin hän on aina ollut ystävällinen. Ne sen yleisen numeron naiset ja muutenkin se työkkärin 'aulaväki' [=aula-akat!] ovat tosi inhottavia. En tajua miksi heillä on sellainen asenne, saattavat olla vähän niin kuin että mitäs täällä roikut, etkö vieläkään ole mitään saanut.. Jos soittaisin suoraan 'mun' neuvojalle niin säästyisin niiltä akoilta.
En muuten tiedä mistä se johtuu, että varsinkin tuossa 40+-ikäluokassa alkaa naisten ja miesten välillä olla hirmuinen ero! Kauhean monet naiset ovat katkeria, kiukkuisia hapannaamoja. Miehet taas tuntuu melkein kuin paranevan, pehmenevän. En muuten ole ainoa joka näin sanoo. Itse aina toivon, että voisin vanheta katkeroitumatta ja muuttumatta sellaiseksi ryppyrusinaksi, joka kostaa jotain kokemiaan vääryyksiä koko maailmalle. Se on hyvä toive se!
torstai 27. marraskuuta 2008
"Paha" ja peräruiske
8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! I-päiväMÄSSYYN! Kun päiviä on jäljellä 8, niin silloin yleensä toivoni nousee, että vielä kaikki järjestyy. Kun päiviä on yli 10, niin se vasta on huono juttu. Silloin masentaa!
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
"Paha"
Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'
Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.
Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??
MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!
Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.
Peräruiskefanit
Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..
Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.
Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.
Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.
Kauppaan..?
Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.
Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)