Tuli äkkiä mieleeni, että vielä ennen kuolemaani [ennen kuin possuflunssa hengen Suklikselta vie, hehe] tahdon oppia ITKEMÄÄN. Osaan tietysti itkeä.. mutta yksin, salassa! Tahdon oppia tekemään niin .. ihmisten edessä! Siis itselleni tuttujen, ei ventovieraiden. Ei se olisi temppu eikä mikään järjestää joku 'performanssi' kaupungin kadulla, ilman syytä. Se olisi näyttelyä. Tahdon oppia itkemään kun itkettää. Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.
Ja sitten. Ennen wainajalaan siirtymistä tahtoisin yhden kerran sanoa Muorille, että minusta hänen suhtautumisensa ovat välillä outoja. Huomaa: en halua loukata. En halua sanoa, että hän on loukannut mua syvästi. Tahdon vain sanoa sen, yrittää antaa hänelle avaimen sen näkemiseen, että hän muiden mielestä voi olla hajottava, jyräävä persoonallisuus [itse en tietenkään käyttäisi noita sanoja, vaan lieventäisin tyyliin 'oletko huomannut että joskus saatat olla hiukan päällekäyvältä vaikuttava' tms.]. Tahdon tehdä tämän ennen kuin manan majoille mä meen.
Possumainen puhelu
Ajattelin tätä kaikkea tiistaisen puhelupiinan jälkeen. En ole jaksanut edes blogata, niin piippuun se veti! Soitin kerran viikossa-velvollisuuspuhelun Äetmuorille. En ehtinyt kuin sanoa 'hei, tässä minä' kun jo alkoi. Sikainfluenssa sitä, sikainfluenssa tätä, hae rokoite! Jankuti-jankuti. Ja koko ajan se maailmanlopun tunnelma siinä puhelussa. Ja kaikki ne väärät tiedot, joita Muorilla oli!
Ensinnäkin rokotetta EI saa ainakaan toistaiseksi vain oman halunsa perusteella perusterve aikuinen ihminen. Siksi toiseksi monin paikoin - ainakin MUN kunnassa - rokotetaan vasta riskiryhmiä! Eli se EI auta, että mä menen rääkymään terv. keskukseen rokotetta! Päinvastoin, se vain HAITTAA lääkärien ja hoitajien työtä! Sitä heillä on tarpeeksi.
Muorilla oli ihan oikeasti muutama järkyttävä väärinkäsitys tässä koko jutussa. Olisiko hän pikkupäissään seurannut uutisia, vai miten on niin huonosti tieto perille mennyt??
Siitä puhelusta tuli paha olo. Kun vain YRITIN edes vaihtaa puheenaihetta, tai edes mainita jotain vaikka miehestä tms., niin heti hän vain jatkoi sitä sikainfluenssajankutusta. Nyt joku voisi sanoa että ole iloinen, sun äitisi rakastaa sua niin paljon. Mutta kun se ei ole edes sitä, ei ainakaan kaikin osin. Vaan koko ajan sellainen vaikutelma, että mä en osaa hakeutua rokotukseen, mä en ole kiinnostunut terveydestäni, mä en halua elää [!!!] tarpeeksi ottaakseni rokotuksen! Voi.. {sensuroitu}.
En tiedä mistä Muori on saanut sen päähänsä että olisin joku desperado tai elämää vihaava ihminen!!! Se on taas sitä hänen omaa luulotteluaan! Mulle elämä maittaa.. elämähän tarkoittaa myös herkkuilua ja sitä en voisi tehdä jos olisin vainaa! :)
No, tuollaiset puhelut ovat raskaita. Kun tuntuu ettei maailmassa ole muuta kuin tauteja, uhkia ja kuolemaa. Toisia ihmisiä pitää välttää: tartuttavat vain Taudin! Mun mielestä sikaflunssa on sittenkin aika pieni murhe. Kun kotioven sulkee, niin autolla voi ajaa itsensä hengiltä! Ainakin jos auto on niin ruosteromu kuin mulla! ;) Tai sitten teoriassa joku hullu voi tulla ja puukottaa. Tai taivaalta voi tippua meteoriitti päähän. Tai, tai, tai.. Sitä voi joko murehtia näitä ja tulla hulluksi, tai ajatella ettei meillä alun alkaenkaan ole muuta omaa kuin NYKYHETKI. Vain ja ainoastaan tämä nyt, tämä nyt joka elää kun mä näpyttelen näitä kirjaimia, juuri näitä. Ennen kuin postaan tämän näkyville, niin voin olla jo kuollut. Voin olla. Kovin todennäköistä se tosin ei ole!
Säälinkin Muoria - hänen maailmansa on ruma, ankea ja ahdas. Täynnä karmeita ulkomaalaisia, jotka tulee Suomeen vaan rohmutakseen sosiaaliturvaa ja täynnä tautisia ihmisiä, jokainen vastaantulija voi olla Taudin Kantaja, hui! Ikävä vaan että sitä rumuutta ja ankeutta pitää levittää toisten kiusaksi.
Kun Muori on tautihysteriassa [lintuinfluenssapaniikki oli hänellä ennen röh-röhhiä] niin silloin PIENIKIN poikkipuoliseksi tulkittava sana on virhe. Silloin ei voi kuin myönnellä: juu soitan arvauskeskukseen, juu hankin rokotuksen.. Huvittavaa, taisi Siukkukin olla livauttanut Muorille valheen tai pari, niin ymmärsin.. Kun hän sanoi kahden teininsä 'muka' jo saaneen rokotuksen. ;) En jaksa uskoa VIELÄ parin perusterveen teinin sellaista saaneen. ;) Kun monin paikoin vasta riskiryhmiä piikitetään..
Ja ettei Muori edes ajattele miten hiton epätodennäköistä mun sairastuminen on! Kun menee päiväkausia, etten kotoa lähde mihinkään! Mistä mä sen taudin saisin?? Kaupan kassoja kyllä käy sääliksi.. :( He ovat niin paljon kontaktissa ihmisten kanssa, siinä se todennäköisyys kasvaa. Ja opettajat, muutkin ihmisten kanssa olevat. Mutta entäpä erakkomainen Suklis? Tuulesta taudin saa.. ;)
Ja hyvät uutiset:
Eletään perjantaita. Enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuihin! ;) Ja kinuskikakkua sen olla pitää, näin olen melko varmasti leivonnan osalta päättänyt.
perjantai 6. marraskuuta 2009
tiistai 3. marraskuuta 2009
Pahaa aikaa lapsille
Tänään kaupoilla näin pari surullista juttua. Miten vanhempi, isä tai äiti, voi vaan KATSOA, kun oma lapsi itkee? En tarkoita nyt raivokasta uhmaitkua tms. huomion kerjäämistä, vaan ihan sitä erilaista, surusta tai pahasta olosta johtuvaa. Ihmettelen kyllä kovasti! Voi vaan miettiä miltä lapsesta tuntuu kun oma äiti tai isä vaan katsoo kylmästi päältä, ei sanallakaan lohduta, ei kosketa..
Toinen juttu: en muista kummankaan isoäitini mulle koskaan tiuskineen ja puhuneen rumasti. Mutta olen nyt nähnyt semmoisen mummon, joka teki niin lapsenlapselleen. Oli kuin ei olisi halunnut olla lapsen kanssa, olisi tympääntynyt siihen. :( Erityisesti Mummosta [Isukin äidistä] muistan aina sen selkeän ilon minkä hän tunsi meidän lastenlasten seurassa, vaikka näimmekin tosi usein eli olisi ollut tilaisuuksia 'kyllästyä'! Kai tämä aika on sellainen, lapselle tämä ei ole hyvää aikaa. Saa kaiken maallisen tavaran mitä haluaa mutta ei rakkautta tai huomiota. :( Ja sitten on nämä 'uudet' isovanhemmat, hyvin hyvin kiireiset, omissaan kiinni. Saa toki olla, miksipä ei, mutta sitten ei kannata itkeä, jos vanhainkodissa ei lapsenlapset käy katsomassa itselleen käytännössä ventovierasta ihmistä! Rakkauden syntyminen vaatii aikaa, yhdessäoloa. Ei se ole biologiaa: koska olen sun isoäitisi/isäsi, niin siksi pitää rakastaa.. Ei pelkkä biologia takaa sidettä, joka perustuu aitoon rakkauteen!
Kaupoissa tosiaan on jo joulusuklaatit! Vaan en nähnyt Fazerin Piparkakkusuklaata, se on paha juttu! :( Fazun Joulusuklaata oli kyllä, mutta ei se ole sama! Piparkakkusuklaatia vedin viime joulunaikaan oikein kunnolla. Ihme että sellainen levymuodossa oleva suklaati onkin niin hyvää, monia konvehteja parempaa. Olisin ostanut Piparkakkusukulaatia, jos sitä vain olisi ollut.
Tiistain puolella, laskurissa numero 4!
4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :) Olen MELKO varma, että kinuskikakun teen! Tänään kauppassa ostin jo vähän jäätelöitä herkkuhetkeä varten! Ostin kokeilumielellä Pirkan sellaista pähkinä-kinuskijädeä. Samaa sarjaa kuin normaalisti suosimani kinuski-keksi-keikaus. Ja sitten Classicin kermatoffee-tikkuja ostin! Ja Muru-tryffelitikkuja! Niin ja paketin Daim-jädeä H-hetken varalle! :) Ja sitä sorbettia. Sorpetti katoaa aina mun suuhuni, oli talvi tai kesä!
Hassu juttu, kun elän nykyisin ihan kokonaan ilman leipää, niin joskus on niin kova LEIVÄN HIMO, että se on kauhistuttavaa! Silloin vaikka kaupassa maistiaisena otettu pikkuruinen leipäkuutio maistuu itkettävän hyvältä. Miksi me ihmiset ollaan sellaisia leipärouskuja? Tai ainakin minä olisin, jos olisin.
Huomenna pitää soittaa taas ä:lle, KRÄÄÄÄ-ÄÄH! [Sukliksen raivon + epätoivon karjaus!]
Toinen juttu: en muista kummankaan isoäitini mulle koskaan tiuskineen ja puhuneen rumasti. Mutta olen nyt nähnyt semmoisen mummon, joka teki niin lapsenlapselleen. Oli kuin ei olisi halunnut olla lapsen kanssa, olisi tympääntynyt siihen. :( Erityisesti Mummosta [Isukin äidistä] muistan aina sen selkeän ilon minkä hän tunsi meidän lastenlasten seurassa, vaikka näimmekin tosi usein eli olisi ollut tilaisuuksia 'kyllästyä'! Kai tämä aika on sellainen, lapselle tämä ei ole hyvää aikaa. Saa kaiken maallisen tavaran mitä haluaa mutta ei rakkautta tai huomiota. :( Ja sitten on nämä 'uudet' isovanhemmat, hyvin hyvin kiireiset, omissaan kiinni. Saa toki olla, miksipä ei, mutta sitten ei kannata itkeä, jos vanhainkodissa ei lapsenlapset käy katsomassa itselleen käytännössä ventovierasta ihmistä! Rakkauden syntyminen vaatii aikaa, yhdessäoloa. Ei se ole biologiaa: koska olen sun isoäitisi/isäsi, niin siksi pitää rakastaa.. Ei pelkkä biologia takaa sidettä, joka perustuu aitoon rakkauteen!
Kaupoissa tosiaan on jo joulusuklaatit! Vaan en nähnyt Fazerin Piparkakkusuklaata, se on paha juttu! :( Fazun Joulusuklaata oli kyllä, mutta ei se ole sama! Piparkakkusuklaatia vedin viime joulunaikaan oikein kunnolla. Ihme että sellainen levymuodossa oleva suklaati onkin niin hyvää, monia konvehteja parempaa. Olisin ostanut Piparkakkusukulaatia, jos sitä vain olisi ollut.
Tiistain puolella, laskurissa numero 4!
4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :) Olen MELKO varma, että kinuskikakun teen! Tänään kauppassa ostin jo vähän jäätelöitä herkkuhetkeä varten! Ostin kokeilumielellä Pirkan sellaista pähkinä-kinuskijädeä. Samaa sarjaa kuin normaalisti suosimani kinuski-keksi-keikaus. Ja sitten Classicin kermatoffee-tikkuja ostin! Ja Muru-tryffelitikkuja! Niin ja paketin Daim-jädeä H-hetken varalle! :) Ja sitä sorbettia. Sorpetti katoaa aina mun suuhuni, oli talvi tai kesä!
Hassu juttu, kun elän nykyisin ihan kokonaan ilman leipää, niin joskus on niin kova LEIVÄN HIMO, että se on kauhistuttavaa! Silloin vaikka kaupassa maistiaisena otettu pikkuruinen leipäkuutio maistuu itkettävän hyvältä. Miksi me ihmiset ollaan sellaisia leipärouskuja? Tai ainakin minä olisin, jos olisin.
Huomenna pitää soittaa taas ä:lle, KRÄÄÄÄ-ÄÄH! [Sukliksen raivon + epätoivon karjaus!]
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Ahdistaa ja ei
Lapsena ja teininä pimeys ei ahdistanut mua ollenkaan. Oikeastaan en edes miettinyt sitä, tai jos mietin niin pidin 'jännänä' vain. Nyt huomaan että se on joskus alkanut vaivata. Tuntuu kurjalta, kun mies lähtee töihin pimeällä ja palaa pimeällä! Se on tilanne joskus kuukauden päästä. Nythän on vielä viiden aikaan iltapäivästä hämärää ainakin. Pian ei ole, on ihan pilkkopimeää!
Kaikkein pahinta on jos on KOKO valoisan, vähän ajan, unten mailla! Niin että käy sänkyyn pimeällä ja herää siitä pimeällä. Siksi koetan ihan tietoisesti elää tätä aikaa niin, että näen päivänvalon! Siitä tulee parempi olo.
Mun vuorokausirytmin sekoittumisessa on sekin huono puoli, että sellainen 'aktiiviaika' jää vähiin. Mun on jo pitkään pitänyt 1) varata hampilääkäriaika 2) varata kampaaja 3) ottaa yhteyttä yhteen harrastuspiiriin jonka TOIVON ehkä laajentavan mun sosiaalista kuviota, mutta kun herää iltapäivästä niin äkkiä on virallinen Suomi jo sulkeutunut! Niin ja verikokeessa pitäis käydä, mutta kun en oikein ole sinne kyennyt. Kun tuntuu vaikealta olla juomatta klo 22 jälkeen! Itselleni se on vielä ihan valveillaoloaikaa.. parasta teenkittausaikaa!
Nämäkin ongelmat ei tavallaan ole ongelmia, tai jos ovat, niin ne ovat ITSE LUOTUJA, pitäisi vain pistää niille kampoihin. Joka päivä päätän, että HUOMENNA herään ajoissa, soittelen.. tms.. mutta niin vaan se 'huominen' aina siirtyy ja siirtyy.. :)
Suklis lukee ja ihmettelee
Olen lukenut sellaista kirjaa kuin Säännöt. Se on amerikkalaisten Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin parisuhde/seurusteluopas! Siitä on paljon kohuttu, tai siis silloin ainakin kun se oli uusi, 90-luvulla! Jopa Sinkkuelämä-sarjassa mainittiin se kerran. Olen lueskellut, ihmetellyt amerikkalaisen kulttuurin ja suomalaisen välistä eroa!
Jotain eroja nimittäin ON! Mun vaikutelma on se, että amerikkalaiset ovat vieläkin tosi paljon konservatiivisempia kuin suomalaiset, siis mitä sukupuoliin tulee. Tuossa kirjassa väitetään niiden asenteiden olevan BIOLOGIAA, mutta mun mielestä kulttuuriympäristökin vaikuttaa. Ei Suomeen VOI kaikkia noita sääntöjä soveltaa! Mutta siihen uskon mäkin, että suurin osa pysyvistä suhteista alkaa niin, että MIES on aktiivinen, 'pyydystää' naista siis. Kun mietin omaa suhdehistoriaa, niin se on selvääkin selvempi juttu. Ja kun mietin tuttuja ja ystäviä - melkein kaikkien pitkäkestoiset suhteet ovat alkaneet noin. En tiedä mistä se johtuu - mystistä!
Siitä olen eri mieltä kirjoittajien kanssa, että seksi 1. treffeillä olisi ehdoton suhteentappaja. Itsellä on ollut kokemusta sellaisesta, että suunnilleen heti on siirrytty sänkyyn.. ja mies sen kun roikkuu perässä, vaikka ITSE sen otti ihan seksinä vain ja oli asian miehenkin kanssa selväksi puhunut. En sitten tiedä kannattaako sellaisessa tilanteessa 'antaa' :) heti, jos ITSE haluaa pitkäkestoista, vakavaa suhdetta..? En tiedä. Mun mielestä 'antaminen' ja 'saaminen' eivät ole niin olennaisia juttuja aikuisten parisuhteissa.
Jotenkin vähän huvittavaa, että toinen noista kirjoittajista ainakin erosi äskettäin! Säännöt-kirjassa hän lupaa, että jos noudattaa Sääntöjä, niin ei koskaan eroa. ;) Mies pysyy kumppanina vanhaksi asti! Avioliitto on romanttinen ja onnellinen. Se on paljon luvattu se.
Jotkut lukiolaisille ja college-opiskelijoille suunnatuista neuvoista ovat oikeasti HOOPOJA! Kuten esim. se, että lukiolaistytön kannattaisi käyttää töistään saamat rahat manikyyreihin ja muotivaatteisiin. Hei haloo?? Eli ei siis säästää esimerkiksi opiskeluja varten tai muuten vaan pahan päivän varalle? Voin käsi sydämellä sanoa, ettei miehet pahemmin piittaa siitä onko naisella lakatut kynnet, itse lakatut, manikyristin lakkaamat vai kokonaan lakkaa vailla! Se ei ole ihan 1. asia heidän mielessään. Jos itse manikyyristä nauttii, niin antaa mennä sitten vaan. Miesten vuoksi sitä ei kannata harrastaa! Sitten tekijät neuvovat lukiolaistyttöjä pukeutumaan niin kuin musiikkivideoiden mimmit. Viis siitä, että se voi olla täydessä ristiriidassa tytön persoonan kanssa ja hänen kehitysvaiheensa kanssa ja lähettää siis todella vääriä signaaleja. Ihan outo neuvo! Mitähän tyttöjen vanhemmat semmoisesta tuumaavat..??
Tekijät sanovat, että jos nainen on 18-vuotias ja neitsyt, niin hän saattaa haluta sitoutumista [kihlasormus?] ennen seksiä. Jos taas on 39-vuotias ja eronnut, niin 'vain' kuukauden (!) odotus ennen seksiä riittää! :) Heh.. Ja pitäisi aina olla pitkät hiukset, koska miehet pitää niistä. Jotkut noista neuvoista on suoraan kuin Äetmuorilta! :( Ehkä Muori voisi luoda itselleen uuden uran vanhoilla päivillään kirjoittamalla jonkun tuommoisen kirjan.
6 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja HIRVIÖIDYN! Kumma miten makeanhimo kasvaa suorassa suhteessa pimeyden ja kylmyyden lisääntymisen kanssa! Koko ajan pitäisi masun saada herkkua, niin uskottelee ainakin mun aivo. Sukliksen primitiivinen liskoaivo! Jaah, pitääköhän käydä Lidlistä sellainen ihana suklaatirasia kuin viimekin vuonna. Sellainen, jonka aikaan muuten oksensin - se oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Ei se oksu siitä suklaatista kyllä johtunut. Korkeintaan siitä, että olin vetänyt LIIKAA sitä - kaikkea liikaa. Enpä ole sen jälkeen laatannut!
Mietin joskus voiko täyteen masuun KUOLLA? Oletetaan että mä vedän paljon herkkuja, ei mitenkään tavattomasti mutta niin kuin normaalimässingissä teen. Jos teen jonkun äkkinäisen liikkeen tms. niin voinko kuolla siihen täyteen masuun? Että vatsalaukku repeäisi tms.? Ei tätä kehtaa lääkäriltä ainakaan kysyä!
Kaikkein pahinta on jos on KOKO valoisan, vähän ajan, unten mailla! Niin että käy sänkyyn pimeällä ja herää siitä pimeällä. Siksi koetan ihan tietoisesti elää tätä aikaa niin, että näen päivänvalon! Siitä tulee parempi olo.
Mun vuorokausirytmin sekoittumisessa on sekin huono puoli, että sellainen 'aktiiviaika' jää vähiin. Mun on jo pitkään pitänyt 1) varata hampilääkäriaika 2) varata kampaaja 3) ottaa yhteyttä yhteen harrastuspiiriin jonka TOIVON ehkä laajentavan mun sosiaalista kuviota, mutta kun herää iltapäivästä niin äkkiä on virallinen Suomi jo sulkeutunut! Niin ja verikokeessa pitäis käydä, mutta kun en oikein ole sinne kyennyt. Kun tuntuu vaikealta olla juomatta klo 22 jälkeen! Itselleni se on vielä ihan valveillaoloaikaa.. parasta teenkittausaikaa!
Nämäkin ongelmat ei tavallaan ole ongelmia, tai jos ovat, niin ne ovat ITSE LUOTUJA, pitäisi vain pistää niille kampoihin. Joka päivä päätän, että HUOMENNA herään ajoissa, soittelen.. tms.. mutta niin vaan se 'huominen' aina siirtyy ja siirtyy.. :)
Suklis lukee ja ihmettelee
Olen lukenut sellaista kirjaa kuin Säännöt. Se on amerikkalaisten Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin parisuhde/seurusteluopas! Siitä on paljon kohuttu, tai siis silloin ainakin kun se oli uusi, 90-luvulla! Jopa Sinkkuelämä-sarjassa mainittiin se kerran. Olen lueskellut, ihmetellyt amerikkalaisen kulttuurin ja suomalaisen välistä eroa!
Jotain eroja nimittäin ON! Mun vaikutelma on se, että amerikkalaiset ovat vieläkin tosi paljon konservatiivisempia kuin suomalaiset, siis mitä sukupuoliin tulee. Tuossa kirjassa väitetään niiden asenteiden olevan BIOLOGIAA, mutta mun mielestä kulttuuriympäristökin vaikuttaa. Ei Suomeen VOI kaikkia noita sääntöjä soveltaa! Mutta siihen uskon mäkin, että suurin osa pysyvistä suhteista alkaa niin, että MIES on aktiivinen, 'pyydystää' naista siis. Kun mietin omaa suhdehistoriaa, niin se on selvääkin selvempi juttu. Ja kun mietin tuttuja ja ystäviä - melkein kaikkien pitkäkestoiset suhteet ovat alkaneet noin. En tiedä mistä se johtuu - mystistä!
Siitä olen eri mieltä kirjoittajien kanssa, että seksi 1. treffeillä olisi ehdoton suhteentappaja. Itsellä on ollut kokemusta sellaisesta, että suunnilleen heti on siirrytty sänkyyn.. ja mies sen kun roikkuu perässä, vaikka ITSE sen otti ihan seksinä vain ja oli asian miehenkin kanssa selväksi puhunut. En sitten tiedä kannattaako sellaisessa tilanteessa 'antaa' :) heti, jos ITSE haluaa pitkäkestoista, vakavaa suhdetta..? En tiedä. Mun mielestä 'antaminen' ja 'saaminen' eivät ole niin olennaisia juttuja aikuisten parisuhteissa.
Jotenkin vähän huvittavaa, että toinen noista kirjoittajista ainakin erosi äskettäin! Säännöt-kirjassa hän lupaa, että jos noudattaa Sääntöjä, niin ei koskaan eroa. ;) Mies pysyy kumppanina vanhaksi asti! Avioliitto on romanttinen ja onnellinen. Se on paljon luvattu se.
Jotkut lukiolaisille ja college-opiskelijoille suunnatuista neuvoista ovat oikeasti HOOPOJA! Kuten esim. se, että lukiolaistytön kannattaisi käyttää töistään saamat rahat manikyyreihin ja muotivaatteisiin. Hei haloo?? Eli ei siis säästää esimerkiksi opiskeluja varten tai muuten vaan pahan päivän varalle? Voin käsi sydämellä sanoa, ettei miehet pahemmin piittaa siitä onko naisella lakatut kynnet, itse lakatut, manikyristin lakkaamat vai kokonaan lakkaa vailla! Se ei ole ihan 1. asia heidän mielessään. Jos itse manikyyristä nauttii, niin antaa mennä sitten vaan. Miesten vuoksi sitä ei kannata harrastaa! Sitten tekijät neuvovat lukiolaistyttöjä pukeutumaan niin kuin musiikkivideoiden mimmit. Viis siitä, että se voi olla täydessä ristiriidassa tytön persoonan kanssa ja hänen kehitysvaiheensa kanssa ja lähettää siis todella vääriä signaaleja. Ihan outo neuvo! Mitähän tyttöjen vanhemmat semmoisesta tuumaavat..??
Tekijät sanovat, että jos nainen on 18-vuotias ja neitsyt, niin hän saattaa haluta sitoutumista [kihlasormus?] ennen seksiä. Jos taas on 39-vuotias ja eronnut, niin 'vain' kuukauden (!) odotus ennen seksiä riittää! :) Heh.. Ja pitäisi aina olla pitkät hiukset, koska miehet pitää niistä. Jotkut noista neuvoista on suoraan kuin Äetmuorilta! :( Ehkä Muori voisi luoda itselleen uuden uran vanhoilla päivillään kirjoittamalla jonkun tuommoisen kirjan.
6 kokonaista vuorokautta enää - -
- - ja HIRVIÖIDYN! Kumma miten makeanhimo kasvaa suorassa suhteessa pimeyden ja kylmyyden lisääntymisen kanssa! Koko ajan pitäisi masun saada herkkua, niin uskottelee ainakin mun aivo. Sukliksen primitiivinen liskoaivo! Jaah, pitääköhän käydä Lidlistä sellainen ihana suklaatirasia kuin viimekin vuonna. Sellainen, jonka aikaan muuten oksensin - se oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Ei se oksu siitä suklaatista kyllä johtunut. Korkeintaan siitä, että olin vetänyt LIIKAA sitä - kaikkea liikaa. Enpä ole sen jälkeen laatannut!
Mietin joskus voiko täyteen masuun KUOLLA? Oletetaan että mä vedän paljon herkkuja, ei mitenkään tavattomasti mutta niin kuin normaalimässingissä teen. Jos teen jonkun äkkinäisen liikkeen tms. niin voinko kuolla siihen täyteen masuun? Että vatsalaukku repeäisi tms.? Ei tätä kehtaa lääkäriltä ainakaan kysyä!
lauantai 31. lokakuuta 2009
Viisas tyhmä
Mentalist-töllösarjassa oli vajaamielinen, joka ei oikeasti ollutkaan vajaamielinen, vaan vain teeskenteli sellaista! Hän teki murhan, eikä kukaan epäillyt siitä paikallista paksupäätä. Kunnes sitten Patrick Jane tietysti näki sen läpi! Ja paljasti yksinkertaisen kuoren alta ovelan, paatuneen MURHAMIEHEN! Koston huumaaman..!
Mietin tänään kuinka kivaa olisi tavallaan olla 'vajaa' jossain suhteessa. Niin etteivät ihmisten odotukset olisi kovinkaan korkealla. Mutta ei minusta olisi teeskentelemään. En ole yhtä kauaskatsova ja kylmän rauhallinen kuten se Mentalistin Tommy.
Miksi oikeastaan odotamme ihmisiltä menestystä? Keiltä meillä on oikeus odottaa sitä? Vai olisiko niin, ettei keltään? Olen miettinyt tätä, mietin Siukuntyttö A:aa, jota pakotetaan lukioon. Mietin itseäni. Mietin avioliittoa. Itse olen sanonut miehelle, ettei hänen tarvitse opiskella, edetä 'uralla', olla mitään mitä hän ei ole. Koen sen tosi tärkeäksi, koska odotusten luominen katkeroittaa. Ihmiset haluavat olla rakastettuja sellaisenaan.
Miksi nykyisin palvotaan älyä? Se hyvittää kaiken! Ja älykäs ihminen = ilkeä ihminen. Kiltteys on typeryyttä. Itse en halua ajatella näin, en vaikka se tarkoittaisi idiootiksi leimautumista. Itse tiedän netin kautta ainakin yhden ihmisen, joka on Mensa-tasoa älliltään.. mutta ihmisenä .. no! Kuinka sen nyt sanoisi. Häiriintynyt. Pahantahtoinen. Ilkeä. Ystävätön. Eikä tienaa pennin hyrskää, niin kuin Muori sanoisi! Tavallaan ihme, kun ajattelee että ällissä löytyy, mutta kolmekymppinen ei tienaa, eikä ihmissuhteet suju. On siitä kaukana romantiikka. Sitten joku ihminen, joka ei varmasti saisi äo-testissä yli 100, niin sillä ihmisellä voi olla koti, perhe, hän voi olla RAKASTETTU. Eiköhän sittenkin ole tärkeämpiä ominaisuuksia olemassa kuin vain korkea älykkyys! Rakastettavuus, kiltteys, herttaisuus, avuliaisuus, hyvä sydän - niitä tahdon arvostaa minä, Suklis!
Vain vammaiset vapautuvat odotuksista. :( Vai noinkohan HEKÄÄN? Joku omainen ehkä odottaa, että vammasta kärsivä pystyy piirtämään hoitokodin kauneimman talon.. tms.. Mutta kai maailma silti hyväksyy heiltä enemmän 'poikkeavaa käytöstä' kuin meiltä muilta.
Olen itse joskus kuullut ihmisiltä, että 'olet todella erikoinen persoona'. En tiedä onko se kohteliaisuus vai loukkaus?? Jotkut sanovat, että olen lapsellinen monissa asioissa. Sitten taas monessa muussa suhteessa kyyninen. Olen kumminkin aito, mitä sitten olenkin.. Yksi kaverini suositteli politiikkaan alkamista mulle! Mutta olin viisas.. en innostunut.. Tiedän että luultavasti mulle vain naurettaisiin tai mua pilkattaisiin. :( Osaan oikein nähdä mikä MUN osani olisi eduskunnassa. Kaikki Kataiset ja muut piikittelisi. :( Vähän niin kuin Urpilainen potenssiin sata! Se olisi Sukliksen kohtalo. Koska olen idealisti.. ja koska olen kommunisti ja ylpeä siitä.
Hassua, olen kaikista ylpein tavallaan OUDOISTA sukulaisistani! Eli siis niistä kommunisteista. Jotka suljettiin monien toimesta pois suvusta. Joita ei haluttu tavata! Mutta jotka silti marssivat joka vappuna - uskoivat parempaan! Taistelivat sen puolesta! Äetmuori vihaa viittauksia hänen vasemmistolaisiin juuriinsa. Muorihan on itse sitä mieltä, että persut ne vasta ovat poikaa. Ensin häpesin ja olin tosi onneton kun ymmärsin Muorin olevan äärioikealla. Mutta nyt näen hänet enemmänkin sellaisena SÄÄNTÖNÄ. Pienituloinen varhaiseläkeläinen, vähän koulutettu, pienistä oloista, suppea tuttavapiiri, asuu pienellä paikkakunnalla syrjässä. Ja.. no, Muori on aina ollut myös rasisti. Mua sattuu sanoa se, että oma äitini - mutta hän on. Hän inhoaa yhtä lailla mustaa lääkäriä kuin mustaa kerjääjää. Kaikki ne ovat hänelle samaa sakkia. Ja nyt kun Isukki on kuollut, ei ole KETÄÄN vähän pistämässä Muoria ajattelemaan.. meitä, Siukkua ja mua, ei Muori ota tosissaan. Pitää nuorina ja tyhminä. ;) Vaikkemme me ole.. emme ainakaan enää varsinaisesti nuoria.
Mässyä odotellen..
.. kuluu aikani mun.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuihin! Tekisinköhän kinuskikakkua taas ...? On kova kinuskihimo!
Mietin tänään kuinka kivaa olisi tavallaan olla 'vajaa' jossain suhteessa. Niin etteivät ihmisten odotukset olisi kovinkaan korkealla. Mutta ei minusta olisi teeskentelemään. En ole yhtä kauaskatsova ja kylmän rauhallinen kuten se Mentalistin Tommy.
Miksi oikeastaan odotamme ihmisiltä menestystä? Keiltä meillä on oikeus odottaa sitä? Vai olisiko niin, ettei keltään? Olen miettinyt tätä, mietin Siukuntyttö A:aa, jota pakotetaan lukioon. Mietin itseäni. Mietin avioliittoa. Itse olen sanonut miehelle, ettei hänen tarvitse opiskella, edetä 'uralla', olla mitään mitä hän ei ole. Koen sen tosi tärkeäksi, koska odotusten luominen katkeroittaa. Ihmiset haluavat olla rakastettuja sellaisenaan.
Miksi nykyisin palvotaan älyä? Se hyvittää kaiken! Ja älykäs ihminen = ilkeä ihminen. Kiltteys on typeryyttä. Itse en halua ajatella näin, en vaikka se tarkoittaisi idiootiksi leimautumista. Itse tiedän netin kautta ainakin yhden ihmisen, joka on Mensa-tasoa älliltään.. mutta ihmisenä .. no! Kuinka sen nyt sanoisi. Häiriintynyt. Pahantahtoinen. Ilkeä. Ystävätön. Eikä tienaa pennin hyrskää, niin kuin Muori sanoisi! Tavallaan ihme, kun ajattelee että ällissä löytyy, mutta kolmekymppinen ei tienaa, eikä ihmissuhteet suju. On siitä kaukana romantiikka. Sitten joku ihminen, joka ei varmasti saisi äo-testissä yli 100, niin sillä ihmisellä voi olla koti, perhe, hän voi olla RAKASTETTU. Eiköhän sittenkin ole tärkeämpiä ominaisuuksia olemassa kuin vain korkea älykkyys! Rakastettavuus, kiltteys, herttaisuus, avuliaisuus, hyvä sydän - niitä tahdon arvostaa minä, Suklis!
Vain vammaiset vapautuvat odotuksista. :( Vai noinkohan HEKÄÄN? Joku omainen ehkä odottaa, että vammasta kärsivä pystyy piirtämään hoitokodin kauneimman talon.. tms.. Mutta kai maailma silti hyväksyy heiltä enemmän 'poikkeavaa käytöstä' kuin meiltä muilta.
Olen itse joskus kuullut ihmisiltä, että 'olet todella erikoinen persoona'. En tiedä onko se kohteliaisuus vai loukkaus?? Jotkut sanovat, että olen lapsellinen monissa asioissa. Sitten taas monessa muussa suhteessa kyyninen. Olen kumminkin aito, mitä sitten olenkin.. Yksi kaverini suositteli politiikkaan alkamista mulle! Mutta olin viisas.. en innostunut.. Tiedän että luultavasti mulle vain naurettaisiin tai mua pilkattaisiin. :( Osaan oikein nähdä mikä MUN osani olisi eduskunnassa. Kaikki Kataiset ja muut piikittelisi. :( Vähän niin kuin Urpilainen potenssiin sata! Se olisi Sukliksen kohtalo. Koska olen idealisti.. ja koska olen kommunisti ja ylpeä siitä.
Hassua, olen kaikista ylpein tavallaan OUDOISTA sukulaisistani! Eli siis niistä kommunisteista. Jotka suljettiin monien toimesta pois suvusta. Joita ei haluttu tavata! Mutta jotka silti marssivat joka vappuna - uskoivat parempaan! Taistelivat sen puolesta! Äetmuori vihaa viittauksia hänen vasemmistolaisiin juuriinsa. Muorihan on itse sitä mieltä, että persut ne vasta ovat poikaa. Ensin häpesin ja olin tosi onneton kun ymmärsin Muorin olevan äärioikealla. Mutta nyt näen hänet enemmänkin sellaisena SÄÄNTÖNÄ. Pienituloinen varhaiseläkeläinen, vähän koulutettu, pienistä oloista, suppea tuttavapiiri, asuu pienellä paikkakunnalla syrjässä. Ja.. no, Muori on aina ollut myös rasisti. Mua sattuu sanoa se, että oma äitini - mutta hän on. Hän inhoaa yhtä lailla mustaa lääkäriä kuin mustaa kerjääjää. Kaikki ne ovat hänelle samaa sakkia. Ja nyt kun Isukki on kuollut, ei ole KETÄÄN vähän pistämässä Muoria ajattelemaan.. meitä, Siukkua ja mua, ei Muori ota tosissaan. Pitää nuorina ja tyhminä. ;) Vaikkemme me ole.. emme ainakaan enää varsinaisesti nuoria.
Mässyä odotellen..
.. kuluu aikani mun.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuihin! Tekisinköhän kinuskikakkua taas ...? On kova kinuskihimo!
perjantai 30. lokakuuta 2009
Parkumaija
Tänään pillahdin itkuun! Olin tosin koko päivän märehtinyt miehen peräsuoliongelmaa - siis verenvuotoa ja kipua - ja sitten kaikki vaan kasvoi yli rajojen. Olin yhtäkkiä VARMA, että se on syöpä! Vaikka siis se ihmeen paksusuolen tähystys ei millään tavalla viitannut siihen suuntaan! Musta vaan alkoi tuntua, että voihan se olla joku sellainen syövän laji, joka ei näy tutkimuksessa! Varmasti sellainen on mahdollista! Syöpä voi olla kai ihan missä vaan.. Eli entäpä jos se onkin joku lihassyöpä esim. peräaukon sulkijalihaksessa?? Ei siis paksusuolensyöpä, vaan sellainen erilainen lihassyöpä. En tiedä onko sellaista nimenomaista syövän lajia, mutta kai se on mahdollista.
Paruin siis kun mies tuli kotiin! Hän oli ensin ihan kauhistunut, että mikä nyt on. Selitin. Mies sanoi että on turhaa kuvitella tuollaista, koska tutkimus on tehty. Hän luottaa niin vahvasti lääketieteeseen. Eräs miehen työkaveri kuoli nelikymppisenä imusolmukesyöpään! Meni hyvin lyhyessä ajassa todella sairaaksi ja sitten kuoli! :( Eipä ole mukava ajatus.
Rauhoituin sitten tietysti kun olin saanut pahimman ahdistuksen ulos. Kummallista kuitenkin alkaa parkumaijaksi. Ja kun ei ole todellista, olemassa olevaa syytä! Joskus luulotkin vain vaikuttaa niin todellisilta..
Perunaleivos
On 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. Mietin onko se 'enää' vai 'vielä'. Kyllä se on VIELÄ! Sitten joskus sunnuntaina tai maanantaina voin alkaa puhua 'enää'-muodossa.
Aloin miettiä, että tekisinkö kotona perunaleivoksia. Pirkassahan oli ohjekin ja nettikin on niitä väärällään. Mietin, kun aina ostan niitä 2 kpl ja ne ovat aika kalliita. Voisi tulla halvemmaksi tehdä itse! Jos tekisin puolikasannoksen, niin sitten niitä ei varmaan tulisi liikaa. Mieskin voisi tykätä, jos jätän marsipaanipäällyksen pois!
Mua kiinnostaa todella paljon leivosten HISTORIA, niihin liittyvät tarinat. Jostain luin, että perunaleivos olisi alkujaan kotoisin Pietarista. Sen tiedän, että Karl Fazer muuten toi kinuskikakkunsa kinuskireseptin sieltä. Monet perinteiset leivokset ovat vaatimattomia. Aleksanteri ja Runebergin torttu ainakin. Siitä huomaa, ettei ainakaan täällä pohjolassa vielä joskus 100 vuotta sitten raaka-aineilla mässätty.
Aleksanterista luin, että se olisi kehitetty siihen aikaan kun Aleksanteri I tuli Suomeen, siis sen Suomen sodan jälkeen.. kun oli Porvoon valtiopäivät jne. Siitä nimensä saanut oisi. Mutta en tietenkään voi olla varma onko näin.
Lapsena joskus tykkäsin Aleksanterista. Nykyisin olen liian hemmoteltu pitämään siitä! Se on liian yksinkertainen. En bebestäkään välitä. Mun makuun ovat suklaiset, kinuskiset ja kermaiset leivokset, marsipaanit yms.
Paruin siis kun mies tuli kotiin! Hän oli ensin ihan kauhistunut, että mikä nyt on. Selitin. Mies sanoi että on turhaa kuvitella tuollaista, koska tutkimus on tehty. Hän luottaa niin vahvasti lääketieteeseen. Eräs miehen työkaveri kuoli nelikymppisenä imusolmukesyöpään! Meni hyvin lyhyessä ajassa todella sairaaksi ja sitten kuoli! :( Eipä ole mukava ajatus.
Rauhoituin sitten tietysti kun olin saanut pahimman ahdistuksen ulos. Kummallista kuitenkin alkaa parkumaijaksi. Ja kun ei ole todellista, olemassa olevaa syytä! Joskus luulotkin vain vaikuttaa niin todellisilta..
Perunaleivos
On 8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. Mietin onko se 'enää' vai 'vielä'. Kyllä se on VIELÄ! Sitten joskus sunnuntaina tai maanantaina voin alkaa puhua 'enää'-muodossa.
Aloin miettiä, että tekisinkö kotona perunaleivoksia. Pirkassahan oli ohjekin ja nettikin on niitä väärällään. Mietin, kun aina ostan niitä 2 kpl ja ne ovat aika kalliita. Voisi tulla halvemmaksi tehdä itse! Jos tekisin puolikasannoksen, niin sitten niitä ei varmaan tulisi liikaa. Mieskin voisi tykätä, jos jätän marsipaanipäällyksen pois!
Mua kiinnostaa todella paljon leivosten HISTORIA, niihin liittyvät tarinat. Jostain luin, että perunaleivos olisi alkujaan kotoisin Pietarista. Sen tiedän, että Karl Fazer muuten toi kinuskikakkunsa kinuskireseptin sieltä. Monet perinteiset leivokset ovat vaatimattomia. Aleksanteri ja Runebergin torttu ainakin. Siitä huomaa, ettei ainakaan täällä pohjolassa vielä joskus 100 vuotta sitten raaka-aineilla mässätty.
Aleksanterista luin, että se olisi kehitetty siihen aikaan kun Aleksanteri I tuli Suomeen, siis sen Suomen sodan jälkeen.. kun oli Porvoon valtiopäivät jne. Siitä nimensä saanut oisi. Mutta en tietenkään voi olla varma onko näin.
Lapsena joskus tykkäsin Aleksanterista. Nykyisin olen liian hemmoteltu pitämään siitä! Se on liian yksinkertainen. En bebestäkään välitä. Mun makuun ovat suklaiset, kinuskiset ja kermaiset leivokset, marsipaanit yms.
torstai 29. lokakuuta 2009
Pakoon painavan mahan kanssa!
Valvon taas yöt, nukun päivät. Miksi rytmini aina sekoittuu? Yritän nousta kohtuuaikaisin, mutta sitten kun nousen [esim. klo 10], niin huomaankin tunnin päästä jo väsyttävän! Menen nukkuilemaan ja herään ehkä joskus klo 14.
Tuli taas järkyttävä mässäilynhalu! Eilen ja tänään sitä on ollut. Nyt laskin: on 9 täyttä vuorokautta vielä herkkuihin. Miksi lasken sitä nyt? No, Muorin kanssa puhuminen silloin sai mut kuohuksiin ja siitähän seurasi se halu paeta kaikkea! Pako onnistuu mahan ollessa painavana herkuista, silloin on turvallinen ja onnellinen olo.
Mies tekee jotain
Miehellä oli se paksusuolen tähystys tässä syksyllä! Kun on siis verta tullut SIELTÄ.. ulostaessa! Ja on ollut kipuja, yhä on! Nyt sitten hän sai aikaiseksi tilata puhelinajan työpaikkalääkärille, joka sitä juttua on hoitanut - tai pikemminkin jättänyt hoitamatta. Eihän se ole mitään hoitoa, että määrätään kortisonipohjaista rasvaa, jota ei voi käyttää pitkään sen kortisonin vuoksi. Ja muutenkin onhan se nyt kestämätön ajatus, että luonnollista asiaa varten pitäisi pepun olla täynnä jotain peräpuikkoja ja rasvoja! Ja SILTI sattuu vain!
On se hyvä, JOS tämä asia vaikka etenisi johonkin! Vaikka se tt-lääkäri on kyllä niin aikava ja saamaton ihminen, ettei varmaan mitään taas tee! Ja huikean hieno on se PALATSI, jossa tt-lääkärin vastaanotto on! On kuin kuninkaan kultainen kartano, Suklis ihan hämmentyi kun sinne miehen kerran vei. Oli akvaariot, oli pehmoiset penkit. Ja tuossa sitten tulos, ei mitään helpotusta. Moni mollaa arvauskeskusta, mutta itse menen sinne aika epäröimättä, monesti ne nuoret sijaiset nimittäin oikeasti paneutuu juttuihin, heitä vielä oma ammatti kiehtoo ja arvoitusten ratkaisu. Nuo tuollaiset paksut porvarein lääkärit vain haluaa saada rahaa! :(
Poli-tiikka
Eräs tuttuni oli viime vaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana! Hämmästyin vähän kun hän pitkästä aikaa kirjoitti ja kertoi sitten muitten uutisten lomassa myös tuosta! Onhan se hienoa, vaikken olekaan varma onko vasemmistoliittolaisuus MUN vasemmistolaisuuttani. Kaipaan siitä vielä kauemmas. On kuitenkin hyvä että jotkut vielä uskoo politiikkaan, siis tuossa perinteisessä mielessä. Minä en kai oikein usko. Ellei tule Sukliksen TosiSosi-puoluetta, joka oikeasti olisi kaikkein heikoimpien asialla. Niitä nimittäin tulee jatkossa varmaan olemaan paljon enemmän, sellaista politiikkaa kun nyt tehdään!
Tuli taas järkyttävä mässäilynhalu! Eilen ja tänään sitä on ollut. Nyt laskin: on 9 täyttä vuorokautta vielä herkkuihin. Miksi lasken sitä nyt? No, Muorin kanssa puhuminen silloin sai mut kuohuksiin ja siitähän seurasi se halu paeta kaikkea! Pako onnistuu mahan ollessa painavana herkuista, silloin on turvallinen ja onnellinen olo.
Mies tekee jotain
Miehellä oli se paksusuolen tähystys tässä syksyllä! Kun on siis verta tullut SIELTÄ.. ulostaessa! Ja on ollut kipuja, yhä on! Nyt sitten hän sai aikaiseksi tilata puhelinajan työpaikkalääkärille, joka sitä juttua on hoitanut - tai pikemminkin jättänyt hoitamatta. Eihän se ole mitään hoitoa, että määrätään kortisonipohjaista rasvaa, jota ei voi käyttää pitkään sen kortisonin vuoksi. Ja muutenkin onhan se nyt kestämätön ajatus, että luonnollista asiaa varten pitäisi pepun olla täynnä jotain peräpuikkoja ja rasvoja! Ja SILTI sattuu vain!
On se hyvä, JOS tämä asia vaikka etenisi johonkin! Vaikka se tt-lääkäri on kyllä niin aikava ja saamaton ihminen, ettei varmaan mitään taas tee! Ja huikean hieno on se PALATSI, jossa tt-lääkärin vastaanotto on! On kuin kuninkaan kultainen kartano, Suklis ihan hämmentyi kun sinne miehen kerran vei. Oli akvaariot, oli pehmoiset penkit. Ja tuossa sitten tulos, ei mitään helpotusta. Moni mollaa arvauskeskusta, mutta itse menen sinne aika epäröimättä, monesti ne nuoret sijaiset nimittäin oikeasti paneutuu juttuihin, heitä vielä oma ammatti kiehtoo ja arvoitusten ratkaisu. Nuo tuollaiset paksut porvarein lääkärit vain haluaa saada rahaa! :(
Poli-tiikka
Eräs tuttuni oli viime vaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana! Hämmästyin vähän kun hän pitkästä aikaa kirjoitti ja kertoi sitten muitten uutisten lomassa myös tuosta! Onhan se hienoa, vaikken olekaan varma onko vasemmistoliittolaisuus MUN vasemmistolaisuuttani. Kaipaan siitä vielä kauemmas. On kuitenkin hyvä että jotkut vielä uskoo politiikkaan, siis tuossa perinteisessä mielessä. Minä en kai oikein usko. Ellei tule Sukliksen TosiSosi-puoluetta, joka oikeasti olisi kaikkein heikoimpien asialla. Niitä nimittäin tulee jatkossa varmaan olemaan paljon enemmän, sellaista politiikkaa kun nyt tehdään!
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Mitä olen velkaa?
Olin taas puhelimessa Äetmuorin kanssa, puolen tunnin piina. Mietin mitä olen syntymästäni velkaa? Kuinka paljon mun pitää sen synnyttämisen vuoksi kestää sitä, että asioitani urkitaan, että mua väheksytään ihmisenä?
En pyytänyt syntyä. Pitääkö pyytää anteeksi sitä, ettei musta tullut sellaista kuin olisi pitänyt? Että olen aina viallinen ja väärä?
Olen kolmekymppinen lapseton nainen. Sitä sopii miettiä. Millainen Ä Ä L I Ö alkaa sellaiselle ihmiselle lepertää vauvajuttuja, jakaa sukulaisnaisten synnytyskertomuksia, jopa lyödä lehdestä leikatun synnytyspelkoartikkelin ja iskeä sen käteeni?? Aivan oikein, vastaus kysymykseen on mun äitini. Hän olettaa, että niin kauan kun en kerro HÄNELLE lapsettomuuteni syitä ja koko tarinaa, niin niin kauan hän saa myös jankuttaa vauvajuttujaan ihan rajoituksetta. Vähän niin kuin että kerro mulle, tai jatkan tätä ikuisesti [tai ainakin siihen asti kun ilmoitan vaihdevuosistani!]. Ja kun tätä vertaa miehen vanhempiin, jotka ei koskaan ole SANALLAKAAN viitanneet tähän lapsiasiaan..! No ei voi kuin sanoa, että miestä on vanhempia jaettaessa onnestanut - mua ei.
Olen väsynyt tähän "mun pitää yrittää ajatella vaan positiivisesti äidistäni, blaa blaa, paha minä kun ajattelen tuhmasti". Miksi h-vetissä mun pitäisi ajatella positiivisesti, kun tuossa ei mitään positiivista OLE?
Lapsettomuus ei ole mulle kipeä pala, mutta tiedän ihmisiä, jotka oikeasti alkaisivat ITKEÄ [tai popsia vahvoja rauhoittavia] tuollaisten puheluiden jälkeen! Voiko Muori rehellisesti edes odottaa mun kertovan mitään hänelle mun elämästäni [saati sitten sen intiimeistä puolista!], kun hänen suhtautumistapansa on ollut mitä on? Olen läksyni oppinut tässä suhteessa, en kerro hänelle MITÄÄN.
Ja muutenkin taas tänään, voi jee! Olen aina syyttänyt itseäni, jos puhelut menee torumiseksi ja syyttelyksi. "Tyhmä Suklis, etkö osaa keksiä tarpeeksi neutraaleja puheenaiheita, ettei se mene tuohon!" Mutta kyse ei ole siitä! Voin puhua vaikka iltakävelyistä, kaupungin parkkitilan puutteesta, tarpeesta remontoida kylppäri - KAIKKEEN hän pääsee käsiksi, kaikesta hän löytää jotain paheksunnan aihetta. Vika ei ole mun kekseliäisyydessä, vika on Muorissa.
Olipa tosi 'kivaa' kuulla serkkuni vaimon synnytyskertomus yksityiskohdittain! Kuinka Hannan synnytys oli alkanut hänen serkkunsa häissä, kuinka taksilla oli menty sairaalaan, kuinka istukka ei ollut irronnut --> leikkaussaliin tuore äiti joutui. Olipas kivaa. Mahtavan mielenkiintoista. Mulle oikeasti riittäisi se, että saan tietää poikavauvan syntyneen. En kaipaa tätä kaikkea ylimääräistä. Seuraavaksi varmaan saan kuulla eloisan kuvauksen p-kalla käynnistä.
En mä näin lapsettomana ihmisenä kauheasti SYTY synnytyskertomuksista. Tietysti kun joku tuttu bloggaaja kertoo, niin silloin sitä lukee ja kiinnostuu, mutta se johtuu siitä HENKILÖSTÄ! Kun luen jonkun blogia, niin silloin olen kiinnostunut koko sen ihmisen henkilöstä ja siihen kuuluu synnytys ja vauva! Mutta serkkuni ja hänen vaimonsa näin viimeksi vuosia sitten Isoäiti K:n hautajaisissa! Se muuten oli ainoa kerta kun yleensä olen tuota serkun vaimoa nähnyt! Mulle hän on vieras ihminen. Joten en oikein kiinnostua näistä niin..
Muorin elämä on tietysti niin tyhjääkin, että hänen kälynsä soitto [ja synnytyskertomuksen kuuleminen] on hälle iso juttu. Se on tietysti surullista, mutta onko mun velvollisuus tuntea siit ä syyllisyyttä? Muori ei ole koskaan, ei ikinä HARRASTANUT mitään. Ei silloin kun me lapset oltiin pieniä, eikä nyt. Onko se mun vika? Pitäisikö MUN pakottaa Muorin maailma isommaksi? Eikö hän itse ole siitä millään tavalla vastuussa?
Älkää ihmiset tehkö lapsia, jos vain haluatte jonkun kontrolloitavan ja höykytettävän, ikuisen nyrkkeilysäkin itsellenne. Oikeasti! Hoivaviettiä voi toteuttaa vaikka hankkimalla hamsterin.
Olen taas pyhää kiukkua täynnä!
Voi jos edes kerran uskaltaisin ehdottaa Muorille terapiaa ja/tai psyykelääkkeitä! Mutta vaikka kuinka kiltisti sen sanoisin, niin hän ottaisi sen kuolettavana loukkauksena. Eli olen hiljaa. Vaikka näen, että ongelmia on.
Muistan kun olin nuori. Muorilla oli tapana sanoa, että mun synnyttyä hän toivoi ja rukoili saavansa elää vielä ainakin 10 vuotta. Lapsi oli syy toivoa saavansa elää. Että siis saisi mut "isoksi" ennen kuolemaa. Muuta syytä ei ollut sitä toivoa. Sama äiti sanoi Isukille: "joudun vielä tuota lasta raahaamaan perässäni aika monta vuotta.." Revipä siitä sitten. Arvatkaas miltä tuollaiset puheet [kumpikin niistä] tuntuvat lapsesta?
Tekisi mieli joskus tokaista Muorille, että lapsia ei ole eikä tule. Eikä ihan pieni syy siihen ole oma lapsuuteni! Siitäpäs saisi. Mutta en tee sitäKÄÄN. Muori vain heittäytyisi marttyyriksi, alkaisi luetella kaikki ne asiat, jotka olen saanut [lämpö, ruoka, kalliit ratsastustunnit] ja joita en arvosta yhtään, nyyh ja byyh.
Niin, mitä olen velkaa? Kamala sanoa, mutta aina kun olen ehdottanut Muorille, että hän tulisi jouluksi meille, niin olen myös toivonut hänen sanovan ei. Niin hän sanookin. Olen tuntenut siitä syyllisyyttä - etten halua olla oman äitini kanssa JOULUNA! Mitähän siitä tulisi, kaikki jouluvalmisteluni, ruokani, leivonnaiseni tietysti haukuttaisiin. Muori osaa sanoa EI kutsulle, mutta hän myös syyllistää siitä ein sanomisestaan.
Muorin veljellä on keuhkoahtauma. Hän on joutunut siksi lopettamaan tupakoinninkin. Muorin veli on paljossa samanlainen kuin siskonsa. Mietin joskus: heidän kotielämänsä täytyi olla helvetillistä. Muu ei voi selittää tuollaisia ihmisiä.
En pyytänyt syntyä. Pitääkö pyytää anteeksi sitä, ettei musta tullut sellaista kuin olisi pitänyt? Että olen aina viallinen ja väärä?
Olen kolmekymppinen lapseton nainen. Sitä sopii miettiä. Millainen Ä Ä L I Ö alkaa sellaiselle ihmiselle lepertää vauvajuttuja, jakaa sukulaisnaisten synnytyskertomuksia, jopa lyödä lehdestä leikatun synnytyspelkoartikkelin ja iskeä sen käteeni?? Aivan oikein, vastaus kysymykseen on mun äitini. Hän olettaa, että niin kauan kun en kerro HÄNELLE lapsettomuuteni syitä ja koko tarinaa, niin niin kauan hän saa myös jankuttaa vauvajuttujaan ihan rajoituksetta. Vähän niin kuin että kerro mulle, tai jatkan tätä ikuisesti [tai ainakin siihen asti kun ilmoitan vaihdevuosistani!]. Ja kun tätä vertaa miehen vanhempiin, jotka ei koskaan ole SANALLAKAAN viitanneet tähän lapsiasiaan..! No ei voi kuin sanoa, että miestä on vanhempia jaettaessa onnestanut - mua ei.
Olen väsynyt tähän "mun pitää yrittää ajatella vaan positiivisesti äidistäni, blaa blaa, paha minä kun ajattelen tuhmasti". Miksi h-vetissä mun pitäisi ajatella positiivisesti, kun tuossa ei mitään positiivista OLE?
Lapsettomuus ei ole mulle kipeä pala, mutta tiedän ihmisiä, jotka oikeasti alkaisivat ITKEÄ [tai popsia vahvoja rauhoittavia] tuollaisten puheluiden jälkeen! Voiko Muori rehellisesti edes odottaa mun kertovan mitään hänelle mun elämästäni [saati sitten sen intiimeistä puolista!], kun hänen suhtautumistapansa on ollut mitä on? Olen läksyni oppinut tässä suhteessa, en kerro hänelle MITÄÄN.
Ja muutenkin taas tänään, voi jee! Olen aina syyttänyt itseäni, jos puhelut menee torumiseksi ja syyttelyksi. "Tyhmä Suklis, etkö osaa keksiä tarpeeksi neutraaleja puheenaiheita, ettei se mene tuohon!" Mutta kyse ei ole siitä! Voin puhua vaikka iltakävelyistä, kaupungin parkkitilan puutteesta, tarpeesta remontoida kylppäri - KAIKKEEN hän pääsee käsiksi, kaikesta hän löytää jotain paheksunnan aihetta. Vika ei ole mun kekseliäisyydessä, vika on Muorissa.
Olipa tosi 'kivaa' kuulla serkkuni vaimon synnytyskertomus yksityiskohdittain! Kuinka Hannan synnytys oli alkanut hänen serkkunsa häissä, kuinka taksilla oli menty sairaalaan, kuinka istukka ei ollut irronnut --> leikkaussaliin tuore äiti joutui. Olipas kivaa. Mahtavan mielenkiintoista. Mulle oikeasti riittäisi se, että saan tietää poikavauvan syntyneen. En kaipaa tätä kaikkea ylimääräistä. Seuraavaksi varmaan saan kuulla eloisan kuvauksen p-kalla käynnistä.
En mä näin lapsettomana ihmisenä kauheasti SYTY synnytyskertomuksista. Tietysti kun joku tuttu bloggaaja kertoo, niin silloin sitä lukee ja kiinnostuu, mutta se johtuu siitä HENKILÖSTÄ! Kun luen jonkun blogia, niin silloin olen kiinnostunut koko sen ihmisen henkilöstä ja siihen kuuluu synnytys ja vauva! Mutta serkkuni ja hänen vaimonsa näin viimeksi vuosia sitten Isoäiti K:n hautajaisissa! Se muuten oli ainoa kerta kun yleensä olen tuota serkun vaimoa nähnyt! Mulle hän on vieras ihminen. Joten en oikein kiinnostua näistä niin..
Muorin elämä on tietysti niin tyhjääkin, että hänen kälynsä soitto [ja synnytyskertomuksen kuuleminen] on hälle iso juttu. Se on tietysti surullista, mutta onko mun velvollisuus tuntea siit ä syyllisyyttä? Muori ei ole koskaan, ei ikinä HARRASTANUT mitään. Ei silloin kun me lapset oltiin pieniä, eikä nyt. Onko se mun vika? Pitäisikö MUN pakottaa Muorin maailma isommaksi? Eikö hän itse ole siitä millään tavalla vastuussa?
Älkää ihmiset tehkö lapsia, jos vain haluatte jonkun kontrolloitavan ja höykytettävän, ikuisen nyrkkeilysäkin itsellenne. Oikeasti! Hoivaviettiä voi toteuttaa vaikka hankkimalla hamsterin.
Olen taas pyhää kiukkua täynnä!
Voi jos edes kerran uskaltaisin ehdottaa Muorille terapiaa ja/tai psyykelääkkeitä! Mutta vaikka kuinka kiltisti sen sanoisin, niin hän ottaisi sen kuolettavana loukkauksena. Eli olen hiljaa. Vaikka näen, että ongelmia on.
Muistan kun olin nuori. Muorilla oli tapana sanoa, että mun synnyttyä hän toivoi ja rukoili saavansa elää vielä ainakin 10 vuotta. Lapsi oli syy toivoa saavansa elää. Että siis saisi mut "isoksi" ennen kuolemaa. Muuta syytä ei ollut sitä toivoa. Sama äiti sanoi Isukille: "joudun vielä tuota lasta raahaamaan perässäni aika monta vuotta.." Revipä siitä sitten. Arvatkaas miltä tuollaiset puheet [kumpikin niistä] tuntuvat lapsesta?
Tekisi mieli joskus tokaista Muorille, että lapsia ei ole eikä tule. Eikä ihan pieni syy siihen ole oma lapsuuteni! Siitäpäs saisi. Mutta en tee sitäKÄÄN. Muori vain heittäytyisi marttyyriksi, alkaisi luetella kaikki ne asiat, jotka olen saanut [lämpö, ruoka, kalliit ratsastustunnit] ja joita en arvosta yhtään, nyyh ja byyh.
Niin, mitä olen velkaa? Kamala sanoa, mutta aina kun olen ehdottanut Muorille, että hän tulisi jouluksi meille, niin olen myös toivonut hänen sanovan ei. Niin hän sanookin. Olen tuntenut siitä syyllisyyttä - etten halua olla oman äitini kanssa JOULUNA! Mitähän siitä tulisi, kaikki jouluvalmisteluni, ruokani, leivonnaiseni tietysti haukuttaisiin. Muori osaa sanoa EI kutsulle, mutta hän myös syyllistää siitä ein sanomisestaan.
Muorin veljellä on keuhkoahtauma. Hän on joutunut siksi lopettamaan tupakoinninkin. Muorin veli on paljossa samanlainen kuin siskonsa. Mietin joskus: heidän kotielämänsä täytyi olla helvetillistä. Muu ei voi selittää tuollaisia ihmisiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)