Lasna ollessani Äetmuori sanoi mua usein IDIOOTIKSI. Joskus hän sanoi sen suuttuneena, ja joskus ihan myös tyynenä hetkenä. Oikeastaan siitä lähtien olen ihan todella joutunut pohtimaan, että olenko idiootti.
Mulla ON tiettyjä ongelmia. :( Esimerkiksi mainittakoon nuo aiemminkin puheena olleet matemaattiset vaikeudet. Eli nyt vaikka se, että joskus mokaan suomi24:n keskustelupalstalla siinä kohtaa, kun pitää laskemalla todistaa olevansa ihan elävä ihminen, ei spämmääjä. Joskus olen mokannut simppelin laskutoimituksen tyyliin 11 + 18. Sitten saan uuden laskutehtävän, ja lopulta tietty menee oikein. ;) Sen verran voi olla kiitollisuudenvelassa peruskoulun matikanopeille, hehe.
Niin, mutta tuo IDIOTIA.. jos sellaista on.. idioottimaisuus..? Onkohan tuo matemaattinen osaamattomuus oikeasti sen merkki? Muori muuten ei ollut matikassa yhtään sen parempi kuin minäkään, eli hänen näkökulmastaan idioottimaisuutta on varmaan jokin muu[kin] kuin vain kyvyttömyys laskea.
Nyt olen taas näissä aatoksissa, kun suren sitä lähihoitajakoulu-hakemustani [kts. edellinen postaus] :( En ole vielä saanut soitettua minnekään siitä, kun en tiedä mihin soittaisin. Suoraan opetusta antavaan kouluun, vai jonnekin muualle. Ja onko sitten mulla edes SYYTÄ soittaa? Jotenkin vaan tuntuu, kuin olisi sittenkin pitänyt hakea jossain erillishaussa, koska olen Iäkäs. Ja jo yhden [turhan] tutkinnon tehnyt. Vooiih...! :( Ehkä voisin soittaa työkkäriin ja kysyä heiltä neuvoa siitä, mihin tässä tilanteessa kannattaisi olla yhteydessä? Sen voisin kyllä tehdä. Kyllähän ne kai työksyssä nykyisin tietää kaikkea kouluihinkin hakemisesta. Ehkä jopa enemmän kuin työpaikkojen saamisesta. ;)
Nyt yhtäkkiä tuntuu taas siltä, kuin ei malttaisi housuissaan pysyä! En tarkoita SEKSUAALISESSA mielessä, vaan näin muuten! Koulutusta Suklikselle, ja mieluiten heti! Olen pistänyt itselleni sellaisen määräajan, että seuraavaan synttäriini [=kesällä] mennessä mun täytyy olla päättänyt itselleni joku sellainen 'urasuunnitelma', joka kantaa.. Lähäriksi tavalla tai toisella, tai sitten täytyy mennä yhteen TODELLA typerään koulutukseen.. :( Täydentämään muinaisia läskipäisiä opintojani. Mutta se vaihtoehto ei houkuttele isommin. Se on se viimeinen.. jos mikään muu ei auta.. Pah.. taas joutua siihen samaan soossiin, jossa muhin silloin ajanlaskun alussa..! Grrrh!
Tavallaan tietty olen jo liian vanha tekemään mitään. Mutta pakko on vaan yrittää.
Joku vaihtoehtoinen elämänmalli myös mua kiinnostaisi. Tahtoisin muuttaa jonnekin aitoon korpeen ja viljellä vaikka itse sapuskani. Mutta mies ei varmaan sellaisesta syty, kun hänellä kumminkin ON työ. Minä sanon joskus hänen työtään työkky-yökyksi ['miten meni työkky-yökky?'], koska joskus hän myös valittaa siitä, eli pitää sitä yökistyttävänä.
Ylihuomenna mies meneekin taas Helsinkiin käymäsiltään. Joskus harmittaa sekin, että joku oikeasti MAKSAA hänelle junamatkan ja kaikki... :( Hänet halutaan sinne, häntä arvostetaan. Tietysti olen iloinen miehen puolesta, mutta se myös kirpaisee. Minun näkemisestäni kukaan ei maksa.
Joskus miehelle on maksettu hotellikin ja kaikki. Niin kuin silloin sillä Tanskan matkalla. Tuntuu joskus kuin insinöörit tässä maailmassa saisivat kaiken hyvän. Heillä on sellaista osaamista, mistä maksetaan. Itse en voisi insinööriksi lukea, koska matikka siinä hiertäisi todella pahasti. Vai tarvitseekohan vaikka LVI-inssi matikkaa? Suklis, viemäreiden valtijatar?
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Suuret suunnitelmat!
Hain siihen syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen! Kyseessä EI ole työvoimapoliittinen koulutus [niihin on tosi vaikea päästä.. hakijoita voi olla 300 ja avoimia paikkoja 18, joten se kertoo kaiken], vaan se on ihan se varsinainen koulu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että hainko sittenkin 'väärin', tai hullusti! Olen alkanut epäillä, että jos mun sittenkin olisi pitänyt hakea jossain erillishaussa tms.. Koska olen näin VANHA ja mulla on muukin tutkinto kuin se, mitä yleensä käytetään tuossa haussa. :( Pitää varmaan soittaa sinne ja kysyä! Ongelma vaan on se, etten tiedä mihin soittaa. Hain haenyt.fi:n kautta, nettihakemuksella, enkä ole varma pitäisikö soittaa jotenkin .. sinne kouluun suoraan, johon hain, vai sitten tuon nettipalvelimen johonkin puhelinnumeroon, jos sellainen edes on. Inhottaisi ajatella, että haku menisi pieleen vain, koska hain päiväopiskelijaksi [nuorten joukkoon, hehe], enkä aikuispuolelle! -Mun aiemman tutkinnonhan voisi laskea samanlaiseksi VAMMAKSI tai erityistaipumukseksi kuin vaikka lukihäiriö, tai ADHD..:) Saisiko siitä jotain hyvityspisteitä..?
Mua kiinnostavat hoito ja kuntoutus. Toinen kiva juttu on vanhustyö! Mutta saa nyt nähdä. Ensin täytyy selvittää, että sössinkö aitosuklismaiseen tyyliin koko haun. Muutenkin se koko nettihaku oli KUMMA: jostain syystä mun oli vaikea saada sitä hakemusta täytettyä, se kone ei vain totellut, tai vika oli varmaan siinä sivussa [tai sitten se oli mussa]. No, joka tapauksessa olisi hienoa voida auttaa ja tukea ihmisiä! Semmoinen on haluni.
Ja jos sitten tuo koulutushomma menee etelään, niin sitten kai alan oikeasti mennä mukaan johonkin mun arvoja ajavaan kansalaistoimintaan tai poliittiseen juttuun. Ainakaan en aio jäädä suremaan sitä, ettei tärpännyt. Pelkään valintakoetta ja sen matemaattista osiota. :( Mä olen aivan uskomattoman kehno matikassa. Jossain keskustelupalstoilla on sellainen yhteenlasku, joka tekemällä pitää todistaa, ettei ole roskapostaaja. No, minä onnistun joskus tupeksimaan senkin, vaikkei siinä ole muuta kuin vaikka 13 + 14, johon pitää osata vastata. :( Keljuttaa mokoma osaamattomuus. Mulla on varmaan joku numerosokeus. Lähäreiden pitää nykyisin laskea jonkin verran lääkelaskuja, ja se tässä arveluttaa.
Lisäksi on se hankaluus, että mies on aika vahvasti mun lähäri-suunnitelmia vastaan. Hänen mielestä minä en sovellu sille alalle. Ajattelin että nyt haen.. ja JOS läpäisen valintakokeen [jos pääsen siihen siis], niin sitten kerron miehelle ja jutellaan päätänkö ottaa opiskelupaikan vastaan! Mulla on sellainen tunne, että jos läpäisisin valintakokeen, niin hänen asenteensa saattaisi muuttua! Sittenhän olisi ainakin jotain merkkiä siitä, että jotkut katsovat mut soveltuvaksi!
Syömishäiriöpohdintaa
Viimeksi kommenttiosastolla oli pohdintaa siitä, että mun pitäisi saada hoitosuhde johonkin. Olen miettinyt, että jos .. JOS.. yrittäisin terv. keskuksen kautta uudestaan? Mutta se viimeinen kerta oli niin masentava ja tylyttävä, että se on vaikea mennä sinne uudestaan. Suoraan sanottuna se lekuri oli todella epäuskoisen oloinen ja mulle tuli olo, kuin ruikuttaisin tyhjää. [Ehkä ruikutankin?] Tietysti verrattuna miehen kahteen serkkuun on mulla asiat hyvin! Toinen heistä kävi kirjaimellisesti kuoleman porteilla anoreksiansa kanssa. Hän oli sairaalahoidossa ja todella, todella pahana.. :( Sitten hän 'toipui' - vain sairastuakseen uudelleen ollessaan RASKAANA! Vauva syntyi aika rutkasti alipainoisena. :( Kieltämättä se vähän teki pessimistisen olon. Joskus mietin toipuuko kukaan oikeasti, kokonaan.
Jos pitäisi määritellä asteikolla 0-10 kuinka sairaaksi koen itseni [0 on normaalitila, jossa siis ei ole mitään s-häiriötä ja 10 on se, missä mieheni serkku oli anorektikkona], niin sanoisin 2. Mulla on kuitenkin kaikki veriarvot kohdillaan, verenpaine samoin, ja hyvä lihaskunto. Paino on normaali. Eli en ainakaan ole missään fyysisessä vaarassa. Myönnän kyllä heti ensimmäisenä, että pahempiakin aikoja on ollut. Sellaisia noin nelosen aikoja. Aikoja, kun olen oikeasti ollut aliravittu ja ylirasitettu [fyysisesti siis].
Tällä hetkellä liikun 1 ½ - 2 h/päivä, n. 4-5 kertaa viikossa. Mun mielestä se ei ole kohtuuttoman paljon. Silläkin saralla on huonompia aikoja ollut.
Ehkä tämä blogi tavallaan hämää siinä mielessä, koska tämä oikeasti ON kuvauksen mukaan sellainen mässyblogi, keskittyen siihen kapeaan kaistaleeseen vain. Mutta onhan mun elämässä tietysti muutakin. Tykkään lukea [romaaneja, naistenlehtiä, joskus dekkareita - jos eivät ole kovin verisiä, sekä yhteiskunnallisia juttuja], katsoa leffoja, ulkoilla, askarrella, ja kuvataiteilla. Tahtoisin oppia käsitöitä, ja ehkä alan jonkun kurssin siltä tiimoin työväenopistossa. Jos tämän blogin laajentaisi jotenkin koskemaan mun KOKO elämää, niin ehkä asioista saisi valoisemmankin kuvan. Eli en siis aamulla heti ensimmäiseksi ala miettiä, että aaaah saisipa MÄSSÄTÄ.. saisipa... :) Niitä ajatuksia tulee silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän.
Jotenkin olo on valoisampi kuin vaikka tasan vuosi sitten. En osaa selittää syytä siihen. Veikkaisin, että lisätystä liikunnasta [aiemmin liikuin vain n. tunnin päivässä] on ollut apua. Muutenkin tavoittelen nykyisin kai sellaista tervettä lookkia enemmän kuin nälkäkurki-imagoa. ;) Se nyt ainakin on positiivista. Jumpatessa oikeassa valaistuksessa näen sikspäkin piirtyvän tuolla vatsanahan alla. ;) Onneksi se piirtyy sillä lailla 'naisellisesti' vähän vain, eli en ole mikään muskelimasa sentään. Liikuntaa varmaan pitää jatkaa, koska JOS pääsen siihen lähäri-valintakokeeseen, niin uskon heidän tahtovan sinne hyväkuntoisen ja treenatun oloisia tyyppejä. Siinä haussa varmaan sorsitaan esim. lihavia, TÄSTÄ olen varma. :( Kurjaa tietysti, koska ovathan jotkut lihavat kai todella hyvässä kunnossa. Näin kerran sellaisen telkkariohjelman, jossa oli amerikkalainen, tosi iso [pyöreä, massiivisen ylipainoinen] nainen aerobic-ohjaajana!
Suklis leipoo!
Nyt onkin ollut leivontaperjantai! Tekaisin helpon ja herkullisen ananasaurinkoisen! Tuota ohjetta voi muuten oikeasti suositella. Täytteessä aina sovellan, eli pistän creme fraichea.. yleensä yhden purkin sitä liki 30% rasvaisuudella, ja vajaa pari purkkia sitten sellaista 12% creme fraichea. Sitten jos joku haluaisi tosi kevyen tuosta, niin tekisi sen tietysti pelkällä 12% tuotteella. Tykkään siitäkin, kun täytteessä maistuu ihanainen, raikas ananas! :) Itse annan tuon leivonnaisen olla uunissa ainakin ½ tuntia, eli vähän pitempään kuin ohjeessa. Se muuten oikeasti ON parhaimmillaan PIIITKÄÄÄN jäähdytysajan jälkeen. Mun mielestä voisi suorastaan tehdä sen tarjoamista edeltävänä päivänä, koska vasta oikein pitkän jäähdyttelyn jälkeen se leikkautuu kivasti. Samana päivänä pohja voi olla vähän mössöistä, eli ei tule niin nättejä paloja. Täytteen sokrumäärää ei muuten ainakaan kannata lisätä! Siitä tulee oikein hyvä tuolla määrällä, ehkä jopa vähemmällä. Vaniljasokrua laitan aina lusikallisen enemmän, koska rakastan vaniljan makua [ja tuoksua myös, mun yksi suosikkituoksuistani on Body Shopin vaniljaparfyymiöljy!].
Mua kiinnostavat hoito ja kuntoutus. Toinen kiva juttu on vanhustyö! Mutta saa nyt nähdä. Ensin täytyy selvittää, että sössinkö aitosuklismaiseen tyyliin koko haun. Muutenkin se koko nettihaku oli KUMMA: jostain syystä mun oli vaikea saada sitä hakemusta täytettyä, se kone ei vain totellut, tai vika oli varmaan siinä sivussa [tai sitten se oli mussa]. No, joka tapauksessa olisi hienoa voida auttaa ja tukea ihmisiä! Semmoinen on haluni.
Ja jos sitten tuo koulutushomma menee etelään, niin sitten kai alan oikeasti mennä mukaan johonkin mun arvoja ajavaan kansalaistoimintaan tai poliittiseen juttuun. Ainakaan en aio jäädä suremaan sitä, ettei tärpännyt. Pelkään valintakoetta ja sen matemaattista osiota. :( Mä olen aivan uskomattoman kehno matikassa. Jossain keskustelupalstoilla on sellainen yhteenlasku, joka tekemällä pitää todistaa, ettei ole roskapostaaja. No, minä onnistun joskus tupeksimaan senkin, vaikkei siinä ole muuta kuin vaikka 13 + 14, johon pitää osata vastata. :( Keljuttaa mokoma osaamattomuus. Mulla on varmaan joku numerosokeus. Lähäreiden pitää nykyisin laskea jonkin verran lääkelaskuja, ja se tässä arveluttaa.
Lisäksi on se hankaluus, että mies on aika vahvasti mun lähäri-suunnitelmia vastaan. Hänen mielestä minä en sovellu sille alalle. Ajattelin että nyt haen.. ja JOS läpäisen valintakokeen [jos pääsen siihen siis], niin sitten kerron miehelle ja jutellaan päätänkö ottaa opiskelupaikan vastaan! Mulla on sellainen tunne, että jos läpäisisin valintakokeen, niin hänen asenteensa saattaisi muuttua! Sittenhän olisi ainakin jotain merkkiä siitä, että jotkut katsovat mut soveltuvaksi!
Syömishäiriöpohdintaa
Viimeksi kommenttiosastolla oli pohdintaa siitä, että mun pitäisi saada hoitosuhde johonkin. Olen miettinyt, että jos .. JOS.. yrittäisin terv. keskuksen kautta uudestaan? Mutta se viimeinen kerta oli niin masentava ja tylyttävä, että se on vaikea mennä sinne uudestaan. Suoraan sanottuna se lekuri oli todella epäuskoisen oloinen ja mulle tuli olo, kuin ruikuttaisin tyhjää. [Ehkä ruikutankin?] Tietysti verrattuna miehen kahteen serkkuun on mulla asiat hyvin! Toinen heistä kävi kirjaimellisesti kuoleman porteilla anoreksiansa kanssa. Hän oli sairaalahoidossa ja todella, todella pahana.. :( Sitten hän 'toipui' - vain sairastuakseen uudelleen ollessaan RASKAANA! Vauva syntyi aika rutkasti alipainoisena. :( Kieltämättä se vähän teki pessimistisen olon. Joskus mietin toipuuko kukaan oikeasti, kokonaan.
Jos pitäisi määritellä asteikolla 0-10 kuinka sairaaksi koen itseni [0 on normaalitila, jossa siis ei ole mitään s-häiriötä ja 10 on se, missä mieheni serkku oli anorektikkona], niin sanoisin 2. Mulla on kuitenkin kaikki veriarvot kohdillaan, verenpaine samoin, ja hyvä lihaskunto. Paino on normaali. Eli en ainakaan ole missään fyysisessä vaarassa. Myönnän kyllä heti ensimmäisenä, että pahempiakin aikoja on ollut. Sellaisia noin nelosen aikoja. Aikoja, kun olen oikeasti ollut aliravittu ja ylirasitettu [fyysisesti siis].
Tällä hetkellä liikun 1 ½ - 2 h/päivä, n. 4-5 kertaa viikossa. Mun mielestä se ei ole kohtuuttoman paljon. Silläkin saralla on huonompia aikoja ollut.
Ehkä tämä blogi tavallaan hämää siinä mielessä, koska tämä oikeasti ON kuvauksen mukaan sellainen mässyblogi, keskittyen siihen kapeaan kaistaleeseen vain. Mutta onhan mun elämässä tietysti muutakin. Tykkään lukea [romaaneja, naistenlehtiä, joskus dekkareita - jos eivät ole kovin verisiä, sekä yhteiskunnallisia juttuja], katsoa leffoja, ulkoilla, askarrella, ja kuvataiteilla. Tahtoisin oppia käsitöitä, ja ehkä alan jonkun kurssin siltä tiimoin työväenopistossa. Jos tämän blogin laajentaisi jotenkin koskemaan mun KOKO elämää, niin ehkä asioista saisi valoisemmankin kuvan. Eli en siis aamulla heti ensimmäiseksi ala miettiä, että aaaah saisipa MÄSSÄTÄ.. saisipa... :) Niitä ajatuksia tulee silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän.
Jotenkin olo on valoisampi kuin vaikka tasan vuosi sitten. En osaa selittää syytä siihen. Veikkaisin, että lisätystä liikunnasta [aiemmin liikuin vain n. tunnin päivässä] on ollut apua. Muutenkin tavoittelen nykyisin kai sellaista tervettä lookkia enemmän kuin nälkäkurki-imagoa. ;) Se nyt ainakin on positiivista. Jumpatessa oikeassa valaistuksessa näen sikspäkin piirtyvän tuolla vatsanahan alla. ;) Onneksi se piirtyy sillä lailla 'naisellisesti' vähän vain, eli en ole mikään muskelimasa sentään. Liikuntaa varmaan pitää jatkaa, koska JOS pääsen siihen lähäri-valintakokeeseen, niin uskon heidän tahtovan sinne hyväkuntoisen ja treenatun oloisia tyyppejä. Siinä haussa varmaan sorsitaan esim. lihavia, TÄSTÄ olen varma. :( Kurjaa tietysti, koska ovathan jotkut lihavat kai todella hyvässä kunnossa. Näin kerran sellaisen telkkariohjelman, jossa oli amerikkalainen, tosi iso [pyöreä, massiivisen ylipainoinen] nainen aerobic-ohjaajana!
Suklis leipoo!
Nyt onkin ollut leivontaperjantai! Tekaisin helpon ja herkullisen ananasaurinkoisen! Tuota ohjetta voi muuten oikeasti suositella. Täytteessä aina sovellan, eli pistän creme fraichea.. yleensä yhden purkin sitä liki 30% rasvaisuudella, ja vajaa pari purkkia sitten sellaista 12% creme fraichea. Sitten jos joku haluaisi tosi kevyen tuosta, niin tekisi sen tietysti pelkällä 12% tuotteella. Tykkään siitäkin, kun täytteessä maistuu ihanainen, raikas ananas! :) Itse annan tuon leivonnaisen olla uunissa ainakin ½ tuntia, eli vähän pitempään kuin ohjeessa. Se muuten oikeasti ON parhaimmillaan PIIITKÄÄÄN jäähdytysajan jälkeen. Mun mielestä voisi suorastaan tehdä sen tarjoamista edeltävänä päivänä, koska vasta oikein pitkän jäähdyttelyn jälkeen se leikkautuu kivasti. Samana päivänä pohja voi olla vähän mössöistä, eli ei tule niin nättejä paloja. Täytteen sokrumäärää ei muuten ainakaan kannata lisätä! Siitä tulee oikein hyvä tuolla määrällä, ehkä jopa vähemmällä. Vaniljasokrua laitan aina lusikallisen enemmän, koska rakastan vaniljan makua [ja tuoksua myös, mun yksi suosikkituoksuistani on Body Shopin vaniljaparfyymiöljy!].
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Politiikkaa autoista
Niin, olen tässä siivoillut ja poliittisia miettinyt siinä sivussa! Imuri huutaa ja Suklis ideoi! Nytpä mua alkoi ärsyttää eräskin asia täällä MAASEUDULLA: nimittäin pihoissa rötköttävät, ruosteiset autonromut! Ette usko kuinka paljon niitä on. Ja kuinka yllättävissä paikoissa. Saattaa olla, että on ihan nuori ja työkykyinen pari taikka perhe, ja sitten vaan sellainen ruosterotisko pilaa pihaa ikuiset ajat! Joillakin niitä voi olla enemmänkin kuin vain yksi.
No, sitten aloin ajatella tätäkin asiaa. Mun mielestä pitäisi säätää joku LISÄVERO sellaisille, jotka antaa pihamaalla autonromun ruostua yli vuoden. Nimittäin eikö sen voisi kierrättää? Kyllä sellaisesta metallimäärästä nyt jotain järkevää saa kokoon! Jos ei muuta niin säilykepurkkeja! En ole varma, mutta tuntuu ettei se voi olla luonnollekaan hyvä, että ne siellä pihassa ruostuu. Niistähän voi valua jotain maahan.
Sitten toinen autoihin liittyvä juttu: mun mielestä autojen määrää ihmistä kohti on pakko varmaan alkaa rajoittaa. Ei olisi liikaa, jos 1 auto per henkilö olisi ehdoton maksimi. Tuntuu ihan hullulta, että tässä maailmantilanteessa jotkut KERÄILEVÄT autoja! Vaikka heillä olisikin siihen varaa. Ja museoautoilu on aivan hullu harrastus, samoin moottoripyöräilyt. Jälkimmäinen on vielä törkeän vaarallistakin.
Tässä vaan muutama mun ajatus. Ne ovat hiukan 'vihreitä' aatoksia näin punaiselta ihmiseltä kuin mä! :) Mutta on niissä se punainenkin puoli.
Tämä kaikki tuli oikeastaan mun mieleen, kun mietin Nokian Eloppia, sitä liskoa. Kun hänellä on kai liki 8 miljoonan euron vuositulo ollut. Mietin vaan, että sellainen summa on järjetön, ja mihin sen oikein voi käyttää? Viitsiikö tuollainen ihminen pörssissäkään enää pelata, kun se omaisuuden määrä on niin suuri, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä? Tuottaako se enää nautintoa, jos vaikka osakekaupassa voittaa 500 000 euroa? Onko siinä käytännössä enää mitään EROA siihen tilanteeseen ennen sitä 500 000 euron voitto? :( Kun rahaa on vain niin tolkuttoman paljon. Sitten juuri tuollaiset ihmiset on niitä, jotka alkavat hankkia tyhmiä juttuja. Saattaa vaikkapa olla autokaupallisen verran autoja, tai kaksi, taikkas kolme huvivenettä. Mihin ihmeeseen ihminen muka tarvitsee niin monta? Luin joskus yhdestä arabiöljymiljonääristä, joka keräilisi jotain loistoautoja, niiden merkkiä en muista, mutta jotain törkeän kalliita. Sitten jotkut noista tilaavat autotehtaalta erityisauton, jossa on HOPEINEN pinta [siis ihan oikeaa hopeaa] tms. Tuollainen tuhlaus on jo aivan järjellä käsittämätöntä!
Mä olen siinä mielessä suvaitsevainen, että en pahastu siitä, jos joku nyt vaikka sattuu asumaan Lontoossa, Nykissä tai Hesassa jossain 400 neliön asunnossa keskeisellä paikalla. Mutta se on jo liikaa, jos samalla tyypillä on 10 autoa ja 5 venettä. Johonkin vaan on pakko vetää raja mitä tulee tuloeroihin. Mä olen valmis sallimaan rikkaille tietyt ylellisyydet, muttei KUKAAN ihminen tällä planeetalla voi hyvin omintunnoin nostaa liki 8 miljoonaa euroa vuodessa ja väittää sitä ansaituksi ja oikeudenmukaiseksi!
No, sitten aloin ajatella tätäkin asiaa. Mun mielestä pitäisi säätää joku LISÄVERO sellaisille, jotka antaa pihamaalla autonromun ruostua yli vuoden. Nimittäin eikö sen voisi kierrättää? Kyllä sellaisesta metallimäärästä nyt jotain järkevää saa kokoon! Jos ei muuta niin säilykepurkkeja! En ole varma, mutta tuntuu ettei se voi olla luonnollekaan hyvä, että ne siellä pihassa ruostuu. Niistähän voi valua jotain maahan.
Sitten toinen autoihin liittyvä juttu: mun mielestä autojen määrää ihmistä kohti on pakko varmaan alkaa rajoittaa. Ei olisi liikaa, jos 1 auto per henkilö olisi ehdoton maksimi. Tuntuu ihan hullulta, että tässä maailmantilanteessa jotkut KERÄILEVÄT autoja! Vaikka heillä olisikin siihen varaa. Ja museoautoilu on aivan hullu harrastus, samoin moottoripyöräilyt. Jälkimmäinen on vielä törkeän vaarallistakin.
Tässä vaan muutama mun ajatus. Ne ovat hiukan 'vihreitä' aatoksia näin punaiselta ihmiseltä kuin mä! :) Mutta on niissä se punainenkin puoli.
Tämä kaikki tuli oikeastaan mun mieleen, kun mietin Nokian Eloppia, sitä liskoa. Kun hänellä on kai liki 8 miljoonan euron vuositulo ollut. Mietin vaan, että sellainen summa on järjetön, ja mihin sen oikein voi käyttää? Viitsiikö tuollainen ihminen pörssissäkään enää pelata, kun se omaisuuden määrä on niin suuri, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä? Tuottaako se enää nautintoa, jos vaikka osakekaupassa voittaa 500 000 euroa? Onko siinä käytännössä enää mitään EROA siihen tilanteeseen ennen sitä 500 000 euron voitto? :( Kun rahaa on vain niin tolkuttoman paljon. Sitten juuri tuollaiset ihmiset on niitä, jotka alkavat hankkia tyhmiä juttuja. Saattaa vaikkapa olla autokaupallisen verran autoja, tai kaksi, taikkas kolme huvivenettä. Mihin ihmeeseen ihminen muka tarvitsee niin monta? Luin joskus yhdestä arabiöljymiljonääristä, joka keräilisi jotain loistoautoja, niiden merkkiä en muista, mutta jotain törkeän kalliita. Sitten jotkut noista tilaavat autotehtaalta erityisauton, jossa on HOPEINEN pinta [siis ihan oikeaa hopeaa] tms. Tuollainen tuhlaus on jo aivan järjellä käsittämätöntä!
Mä olen siinä mielessä suvaitsevainen, että en pahastu siitä, jos joku nyt vaikka sattuu asumaan Lontoossa, Nykissä tai Hesassa jossain 400 neliön asunnossa keskeisellä paikalla. Mutta se on jo liikaa, jos samalla tyypillä on 10 autoa ja 5 venettä. Johonkin vaan on pakko vetää raja mitä tulee tuloeroihin. Mä olen valmis sallimaan rikkaille tietyt ylellisyydet, muttei KUKAAN ihminen tällä planeetalla voi hyvin omintunnoin nostaa liki 8 miljoonaa euroa vuodessa ja väittää sitä ansaituksi ja oikeudenmukaiseksi!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Shokkiterapiaa?
Minähän en pidä seksin harrastamista pettämisenä, vaikka olisikin joku ihmissuhde päällä. Olen sen sanonut monta kertaa, näin ajattelen. Mutta näin MUN vinkkelistä petos on se, että mun syömishommailuni paljastetaan!! :( Mies teki sen! 2 päivää sitten!
Hän se oli työmatkalla Tanskassa, ja minä olin hänet varustanut lentokenttäostoksia varten KAUPPALAPULLA! Lappu oli käsin kirjoitettu, sukulaati-tietoutta sisältävä ja aika.. yksityiskohtainen. Mies oli ollut tuolla reissullaan yhden työkaverinsa kanssa, eikä hän ollut tajunnut jättää sitä hiton työkaveriaan touhuamaan omiaan.. Kahdestaan oli miehet menneet kauppaan, ja mun mies oli näyttänyt [!!!] listani sille kolleeeeegalleen ja nauranut sitä, että tämmöistä 'käskettiin' tuoda..!!! Sitten mies ei ollut löytänyt niitä mun listaamia sukuja, ja hän oli sen sijasta tuonut.. KAUHEAN määrän kaikkea muuta.. Toki todella hyvää, Lindtiä ja semmoista, mutta se määrä! :( Ihanaa tietty.. mutta ei ole ihanaa, että hän osti kilokaupalla sukulaatia sen työkaverinsa nähden! Päädyn näyttämään ihan HULLULTA! :( Ahneelta sontiaiselta!
Mä en tajua kuinka hän SAATTOI tehdä noin! Olen ollut nyt 2 päivää ihan epätoivoisessa tilassa. Kun kaiken muun 'hyvän' lisäksi tuo työkaveri on sellainen, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä.. ja hän asuukin aika lähellä.. Ja nyt mun on kai pakko alkaa vältellä häntä, koska en voi kohdata sitä ihmistä silmästä silmään noiden miehen ostosten jälkeen! :(
Hitto vie, kyllä tuo mun ziippani tietää, että näiden syömisjuttujen on oltava salaisia!
Tuntuu kuin olisi yllätetty vessasta, ulostushommista. Siltä juuri musta tuntuu! Housut kintuissa!
Yrittääkö mies muka antaa mulle jotain shokkiterapiaa tämän sukulaatihomman voittamiseksi? Se ei onnistu. Neuroosi jyllää..
Mies ei yhtään tajua kuinka nämä ostoshommat on hoidettava! 1. Sano työkaverille, että 'menenpä käymään vessassa'. 2. Livahda kauppaan! 3. Osta suklaat. 4. Poistu. Kuinka vaikeaa se oikein voi olla?
Hän se oli työmatkalla Tanskassa, ja minä olin hänet varustanut lentokenttäostoksia varten KAUPPALAPULLA! Lappu oli käsin kirjoitettu, sukulaati-tietoutta sisältävä ja aika.. yksityiskohtainen. Mies oli ollut tuolla reissullaan yhden työkaverinsa kanssa, eikä hän ollut tajunnut jättää sitä hiton työkaveriaan touhuamaan omiaan.. Kahdestaan oli miehet menneet kauppaan, ja mun mies oli näyttänyt [!!!] listani sille kolleeeeegalleen ja nauranut sitä, että tämmöistä 'käskettiin' tuoda..!!! Sitten mies ei ollut löytänyt niitä mun listaamia sukuja, ja hän oli sen sijasta tuonut.. KAUHEAN määrän kaikkea muuta.. Toki todella hyvää, Lindtiä ja semmoista, mutta se määrä! :( Ihanaa tietty.. mutta ei ole ihanaa, että hän osti kilokaupalla sukulaatia sen työkaverinsa nähden! Päädyn näyttämään ihan HULLULTA! :( Ahneelta sontiaiselta!
Mä en tajua kuinka hän SAATTOI tehdä noin! Olen ollut nyt 2 päivää ihan epätoivoisessa tilassa. Kun kaiken muun 'hyvän' lisäksi tuo työkaveri on sellainen, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä.. ja hän asuukin aika lähellä.. Ja nyt mun on kai pakko alkaa vältellä häntä, koska en voi kohdata sitä ihmistä silmästä silmään noiden miehen ostosten jälkeen! :(
Hitto vie, kyllä tuo mun ziippani tietää, että näiden syömisjuttujen on oltava salaisia!
Tuntuu kuin olisi yllätetty vessasta, ulostushommista. Siltä juuri musta tuntuu! Housut kintuissa!
Yrittääkö mies muka antaa mulle jotain shokkiterapiaa tämän sukulaatihomman voittamiseksi? Se ei onnistu. Neuroosi jyllää..
Mies ei yhtään tajua kuinka nämä ostoshommat on hoidettava! 1. Sano työkaverille, että 'menenpä käymään vessassa'. 2. Livahda kauppaan! 3. Osta suklaat. 4. Poistu. Kuinka vaikeaa se oikein voi olla?
torstai 1. maaliskuuta 2012
Suklis Isossa Kaupungissa
Minulla on viime aikoina ollut valtaisa haluttomuus ajaa autoa! Mutta eilen sitten ryhdistäydyin ja tein reissun Isoon Kaupunkiin, eli uljaasti ajelin sellaiset 2 x 35-40 kilometria kaarallani. Parkkeerasin parkkitaloon, jossa on ihanat, ISOT ruudut, niin ettei tarvitse hermon mennä... :)
Tuntuu kuin Isossa Kaupungissa tapahtuisi aina jotain muutosta - se ei koskaan ole samanlainen kuin viime käyntikerralla. Ehkä se tunne johtuu siitä, kun käyn niin harvoin! Stokka nyt kuitenkin tökötti omalla paikallaan, joten sinnehän piti mennä. Ostin Stokkan Herkusta sellaisia 'torttusia', joissa on ohut piirakkapohja ja sitten kinuskia ja maitosukulaatia täytteenä. Olivat Ranskasta kotoisin. Outo paketti, kun siinä ei oikein sanottu MONTAKO niitä torttusia siinä mahtaa olla! Mutta koska se oli huokea, niin ostin. Keittiötarvikeosastolta hommasin Lekuen silikonisen pursottimen. Se on muuten niin helppo käyttää + koota, että jopa MUN kaltainen kaikelle 'tekniselle' vieras nakkisormi osaa sen pistää toimintakuntoon.. ja kaikki vaikuttaa lupaavalta senkin suhteen, että pursotukset oikeasti onnistuvat!
En tiedä olenko aivoilta näivettynyt vai mikä siinä on, kun en osaa käyttää juuri mitään LAITTEITA. Yrityksen puutteesta ei ole kiinni tämäkään.. En osaa yleiskonettakaan pistää kasaan ja käyttää.. Siksi teen pullataikinankin aina käsin. En vain jaksa alkaa miettiä että miksei se härveli toimi! :( Kumma, että meillä sellainen edes on. Mutta mies halusi sellaisen [en tiedä miksi], joten sielläpä kaappissa pölyttyy!
Suklis lukee
Pian on taas kirjallisuuspiirin aika, ja nyt siellä on käsittelyssä sellainen ranskalainen kirja! Kirjoittaja on Delphine de Vigan, ja kirjan nimi on No ja minä. Siinä hyvin nuori Lou-tyttö kiinnostuu kodittomuudesta ja alkaa pitää seuraa kodittoman tytön, Non, kanssa! Lopulta No muuttaa heille kotiin.
Olen lukenut aika hitaasti, koska tahdon OIKEASTI ymmärtää kaiken! Tuo kirja on tosi hyvä, se pistää miettimään sellaisia asioita, jotka tavallaan alittavat meidän havaintokynnyksen! Esimerkki: Isossa Kaupungissa on sellainen puistomainen pieni alue, ja siellä oli eilen kaksi aika resuista miestä, humalassa, meluten ja menoten. Me muut kuljimme ohi.. Jotkut katsoivat tietoisesti ihan toiseen suuntaan, kun taas toisille ne miehet olivat AIDOSTI näkymättömiä, ihan kuin siinä olisi ollut pari pulua vain. Mä tahdoin olla erilainen ja hymyilin sille toiselle miehelle, sille, joka oli lähempänä. Hän hihkui jotain vastaan, en saanut selvää mitä.
Asunnottomuus on kuten tuollaiset humaltuneet ja selvästi 'syrjäytyneet' - se alittaa havaintokynnyksen. Tai jos se huomataan, niin muutamalla sanalla paheksutaan 'menisivät noikin töihin/kaikkia sosiaalipummia Suomi elättääkin' ja sitten palataan omaan elämään, omaan maailmaan.
Olen itse monta kertaa kokenut itseni oikeaksi NOLLAKSI, koska olen työtön lortti ja sellaiseksi myös kai jään, mutta tavallaan mulla on vielä matkaa 'pohjalle'. Niin kauan kun ihminen pystyy ulkonaisesti vaikuttamaan 'normaalilta', niin silloin ei joudu näkymättömien joukkoon. Muakaan ei oikeastaan ulkonäön puolesta erottaisi kenestä hyvänsä pirteästä työmuurahaisesta, joka on matkalla hoitamaan Asioita. Vasta kun se kyky ylläpitää ulkoista sortuu, niin sitten menee kyllä ihan kaikki viemäristä alas. :(
Mietin kaupungillakin tuota kirjaa ja sitä, että KAIKILLA ihmisillä oikeasti pitäisi olla joku asunto! Pitäisi olla myös sellaisia 'toivottomien tapausten' asuntoja, niin ettei kukaan joutuisi olemaan taivasalla, vaikka elämäntavat olisi erilaiset kuin meillä muilla.
Tuossa kirjassa Loun vanhemmat antavat lopulta kenkää Nolle, koska hän juo. Mietin sitäkin, että mitä erityisen pahaa on juomisessa, jos se ei johda räyhäämiseen? Tästä syystä luen kirjaa hitaasti, tahdon miettiä ja kysyä asioita, jos en muuta niin itseltäni.
Lukupiirissä toivottavasti ei sitten taas törmää tähän asenteeseen, että asunnottomat ym. ovat tilanteessaan itse syyllisiä, ja siksi he eivät apua tarvitse. Samalla päättelyllähän voisi jättää vaikka hoitamatta lasketteluvammat sairaalassa - itsehän ne on aiheutettu, kun on mäkeen ängetty!
Tuntuu kuin Isossa Kaupungissa tapahtuisi aina jotain muutosta - se ei koskaan ole samanlainen kuin viime käyntikerralla. Ehkä se tunne johtuu siitä, kun käyn niin harvoin! Stokka nyt kuitenkin tökötti omalla paikallaan, joten sinnehän piti mennä. Ostin Stokkan Herkusta sellaisia 'torttusia', joissa on ohut piirakkapohja ja sitten kinuskia ja maitosukulaatia täytteenä. Olivat Ranskasta kotoisin. Outo paketti, kun siinä ei oikein sanottu MONTAKO niitä torttusia siinä mahtaa olla! Mutta koska se oli huokea, niin ostin. Keittiötarvikeosastolta hommasin Lekuen silikonisen pursottimen. Se on muuten niin helppo käyttää + koota, että jopa MUN kaltainen kaikelle 'tekniselle' vieras nakkisormi osaa sen pistää toimintakuntoon.. ja kaikki vaikuttaa lupaavalta senkin suhteen, että pursotukset oikeasti onnistuvat!
En tiedä olenko aivoilta näivettynyt vai mikä siinä on, kun en osaa käyttää juuri mitään LAITTEITA. Yrityksen puutteesta ei ole kiinni tämäkään.. En osaa yleiskonettakaan pistää kasaan ja käyttää.. Siksi teen pullataikinankin aina käsin. En vain jaksa alkaa miettiä että miksei se härveli toimi! :( Kumma, että meillä sellainen edes on. Mutta mies halusi sellaisen [en tiedä miksi], joten sielläpä kaappissa pölyttyy!
Suklis lukee
Pian on taas kirjallisuuspiirin aika, ja nyt siellä on käsittelyssä sellainen ranskalainen kirja! Kirjoittaja on Delphine de Vigan, ja kirjan nimi on No ja minä. Siinä hyvin nuori Lou-tyttö kiinnostuu kodittomuudesta ja alkaa pitää seuraa kodittoman tytön, Non, kanssa! Lopulta No muuttaa heille kotiin.
Olen lukenut aika hitaasti, koska tahdon OIKEASTI ymmärtää kaiken! Tuo kirja on tosi hyvä, se pistää miettimään sellaisia asioita, jotka tavallaan alittavat meidän havaintokynnyksen! Esimerkki: Isossa Kaupungissa on sellainen puistomainen pieni alue, ja siellä oli eilen kaksi aika resuista miestä, humalassa, meluten ja menoten. Me muut kuljimme ohi.. Jotkut katsoivat tietoisesti ihan toiseen suuntaan, kun taas toisille ne miehet olivat AIDOSTI näkymättömiä, ihan kuin siinä olisi ollut pari pulua vain. Mä tahdoin olla erilainen ja hymyilin sille toiselle miehelle, sille, joka oli lähempänä. Hän hihkui jotain vastaan, en saanut selvää mitä.
Asunnottomuus on kuten tuollaiset humaltuneet ja selvästi 'syrjäytyneet' - se alittaa havaintokynnyksen. Tai jos se huomataan, niin muutamalla sanalla paheksutaan 'menisivät noikin töihin/kaikkia sosiaalipummia Suomi elättääkin' ja sitten palataan omaan elämään, omaan maailmaan.
Olen itse monta kertaa kokenut itseni oikeaksi NOLLAKSI, koska olen työtön lortti ja sellaiseksi myös kai jään, mutta tavallaan mulla on vielä matkaa 'pohjalle'. Niin kauan kun ihminen pystyy ulkonaisesti vaikuttamaan 'normaalilta', niin silloin ei joudu näkymättömien joukkoon. Muakaan ei oikeastaan ulkonäön puolesta erottaisi kenestä hyvänsä pirteästä työmuurahaisesta, joka on matkalla hoitamaan Asioita. Vasta kun se kyky ylläpitää ulkoista sortuu, niin sitten menee kyllä ihan kaikki viemäristä alas. :(
Mietin kaupungillakin tuota kirjaa ja sitä, että KAIKILLA ihmisillä oikeasti pitäisi olla joku asunto! Pitäisi olla myös sellaisia 'toivottomien tapausten' asuntoja, niin ettei kukaan joutuisi olemaan taivasalla, vaikka elämäntavat olisi erilaiset kuin meillä muilla.
Tuossa kirjassa Loun vanhemmat antavat lopulta kenkää Nolle, koska hän juo. Mietin sitäkin, että mitä erityisen pahaa on juomisessa, jos se ei johda räyhäämiseen? Tästä syystä luen kirjaa hitaasti, tahdon miettiä ja kysyä asioita, jos en muuta niin itseltäni.
Lukupiirissä toivottavasti ei sitten taas törmää tähän asenteeseen, että asunnottomat ym. ovat tilanteessaan itse syyllisiä, ja siksi he eivät apua tarvitse. Samalla päättelyllähän voisi jättää vaikka hoitamatta lasketteluvammat sairaalassa - itsehän ne on aiheutettu, kun on mäkeen ängetty!
maanantai 27. helmikuuta 2012
Tyyni, tyyni mieli
Minä, Suklis, olen oikeasti [kai?] oppimassa pois pahasta, aggressiivisesta politikoinnista! Mietin vain, kun en enää [oikeastaan] tunne persuraivoa. Tunsin sitä kyllä ennen, mutta nyt olen hillinnyt itseäni! Nimittäin olen oikeasti kai hyväksymässä sen, että tavallaan me VASEMMISTOLAISET olemme ehkä sittenkin syyllisiä siihen menneeseen jytkyyn! :( Olen miettinyt vasemmistolaisuuden nykytilaa, eikä se kovin rohkaisevalta vaikuta. Kun on kaikkia sellaisia entisajan juoksuhautoihin jähmettyneitä 'eiiii-eiiii-missään-nimessä-Natoa'-tyyppejä ym. :( Miten nämä ihmiset oikeastaan reagoi tämän yhteiskunnan köyhiin? Mitä KÖYHÄ piittaa jostain Natosta? Paitsi ehkä puoltaa sitä, kun ei tahdo, että hänen oma suomalainen poika alkaa tappajaksi. Mulle Paavo Arhinmäen pressakampanja oli se todellinen pettymys, kun ei poeka muusta kun Natosta jänkännyt. Kun mun silmään taas se oli selvää, ettei oikeastaan kukaan pressaehdokkaista kai kannattanut Natoa? Eva Biaudet kai siitä puhui kaikkein positiivisimpaan sävyyn.
Mun mielestä on herttileijaa samantekevää mennäänkö Natoon, oikeastaan KANNATAN sitä, koska kuten olen sanonut niin tahtoisin suomalaisilta aseet pois! Me olemme osoittaneet sen, ettemme tee niillä mitään hyvää! Suomalaisissa on joku outo väkivaltaan alttius. :( Siksi voisi olla parempi, että ulkomaalaisilla olisi ne aseet, siis ammattilaisilla. Osittain tätä kannatan siksikin kun vastustan Suomessa sitä asevelvollisuutta! Jotkut suomalaiset pojat ja miehet mua oikeasti ihmetyttää.. K O V A S T I... Kun heidän sairas ratkaisunsa asevelvollisuuteen on se, että ulotetaan se koskemaan vielä naisiakin! Juu justiinsa.. ja seuraavaksi lapsia, isovanhempia ja miksei vaikka kotikoiria ja kotikissoja. :( Kaikki aseisiin vaan, oikein hampaita myöten!
Mutta se siitä. Nyt mennäänkin aika uudelle alueelle, nimittäin KOSMETIIKKAAN! Tahdon vaan kertoa kokeiluistani ja aatoksistani..
Pölkkyripsis
Ostin muutama viikko sitten sellaisen Maybellinen One by one-mascaran. Mun täytyy kyllä sanoa, että olen kai Erilainen [Myöhäis]Nuori, kun en tykännyt siitä! Ensinnäkin väri: glam brown, mystinen ilmaus, kätki taakseen niin vaaleanruskean sävyn, ettei ripsiä juuri edes havainnut sen alta. Kumma juttu, että olen suosinut ruskeita ripsareita, kun ripseni on oikeasti mustat..? Mutta tähän asti käyttämäni ripsarit ovat olleet tummanruskeita, eivät mitään glam brown-hömpötyksiä! Sitten se mascaran muoto oli toinen ärsyttävä asia: kumma paa-aksu, paaaa-aaksu pötkilö, oikea PUNKERO ripsiväriksi! Näytti hyllyssä hyvältä, mutta käteen se ei oikein sopinut - ei siis ainakaan MULLE. :( Se avautuikin aika hankalasti. En huomannut ripsien laitossa oikeastaan mitään etuja verrattuna esim. Lumenen Sensitive Touch-mascaraan, jota tähän asti olen uskollisesti käyttänyt. Taidan jatkossakin pysytellä Lumenessa, koska en oikeasti tajua näiden hypetettyjen ja isolla rahalla mainostettujen ulkomaisten tuotteitten ideaa. Lumenella ainakin se ripsari sopii soman ergonomisesti kätöseen ja väri [tummanruskea] on sopiva. Ei taida aina olla ruoho vihreämpää aidan takana? ;)
Yleistä suklaaraivoa
Ilmeisesti Pandan valkosuklaakonvehtirasia olikin 'kausituote', kun sitä ei ole kauppoissa näkynyt sitten joulun! :( Joulun jälkeen alkoi meidänkin kookauppeli myydä sitä melkoisella alella pois! Ostin sitä silloin rasiallisen ja ihastuin! Mutten tajua, miksei Suomessa voisi vaikka koko talvi olla sukusesonkia? Kesällä tietty monissa kauppoissa voi olla mahdotonta myydä sukulaatia, kun kauppoissa on niin KUUMA, mutta ei luulisi talvella tämän vaivaavan? Kyllä meitä sukuholisteja piisaa, meitä kannattaisi MIELLYTTÄÄ päähänpotkimisen asemasta! Ja kauppat voisi oikeasti alkaa miettiä muutenkin niitä lämpötilojaan, jos siis ne estävät sukumyynnin? Koska ilmastonmuutos ei tästä ainakaan parane [olen itse iloinen siitä, etten ole enää 'kuvioissa' 100 vuoden kuluttua!] ja jotain ratkaisuja sen tiimoilta on tehtävä. Myös kauppojen. ;)
Viime aikoina on myös ollut aikas mielenkiintoisia uutuuksia namimarkkoinoilla. ;) Maistoin viime mässingissä Ingmanin Creamy-sarjaan tullutta uutuutta, suolapähkinää ja 'englantilaista' [?] kinuskia sisältävää n. litran kotipakkausta. No: mä en juuri maistanut niitä suola..pähkinöitä juuri lainkaan, jotain pähkinämurua siellä täällä oli, muttei juuri suolaista. Ja kinu oli ihan tavallista kinuskia, tai toffeeta, sano sitä miksi vaan.. Eli: tavanomainen tuotos, kouluarvosanalla n. 7-8 luokkaa.
Sukulaateista olen maistellut Pandan Kinuskimuru-patukkaa ja sen siskoa, Pähkinämurua. Mun mielestä kumpikaan ei ollut oikein maiston arvoinen. Kinuskimuru oli ihan kuin Maraboun Daim-patukka.. :( Halpa ja uudelleen lämmitetty versio siitä! Pähkinäisessä siskossa taas jotenkin häiritsi tumman sukulaatin ja pähkinärouheen yhdistelmä - se ei vain natsannut tähän kuluttajaan.
Nyt ihan uutuutena olen ostanut Rainbow-sarjan valkosukulaatin, jossa pitäisi olla muiden pähkylöiden lisäksi vielä pistaasiakin, meidän talouden suosikkia! :) Ostin levyllisen ja syötin miehelle jo vähän etukäteen.. no, hän ei siitä niin perustanut - ei kai ollut kyllin pistaasia! Mutta minäpä maistan sitä ensi viikonloppuna, kun on taas lupa SYÖDÄ! :)
Kuntoiluvimmassa!
Nykyisin olen taas alkanut jumppata aika raskaasti. :( Ja sitten siihen on lisätty ruumiinkuritukseksi aika rankkoja kuntopyöräsessioita. Mutta minkäs teet: ei ole LÄSKILLÄ tässä maailmassa ihmisarvoa, joten pakko on linjoista kantaa [kohtuutonta?] huolta. ;)
Mun mielestä on herttileijaa samantekevää mennäänkö Natoon, oikeastaan KANNATAN sitä, koska kuten olen sanonut niin tahtoisin suomalaisilta aseet pois! Me olemme osoittaneet sen, ettemme tee niillä mitään hyvää! Suomalaisissa on joku outo väkivaltaan alttius. :( Siksi voisi olla parempi, että ulkomaalaisilla olisi ne aseet, siis ammattilaisilla. Osittain tätä kannatan siksikin kun vastustan Suomessa sitä asevelvollisuutta! Jotkut suomalaiset pojat ja miehet mua oikeasti ihmetyttää.. K O V A S T I... Kun heidän sairas ratkaisunsa asevelvollisuuteen on se, että ulotetaan se koskemaan vielä naisiakin! Juu justiinsa.. ja seuraavaksi lapsia, isovanhempia ja miksei vaikka kotikoiria ja kotikissoja. :( Kaikki aseisiin vaan, oikein hampaita myöten!
Mutta se siitä. Nyt mennäänkin aika uudelle alueelle, nimittäin KOSMETIIKKAAN! Tahdon vaan kertoa kokeiluistani ja aatoksistani..
Pölkkyripsis
Ostin muutama viikko sitten sellaisen Maybellinen One by one-mascaran. Mun täytyy kyllä sanoa, että olen kai Erilainen [Myöhäis]Nuori, kun en tykännyt siitä! Ensinnäkin väri: glam brown, mystinen ilmaus, kätki taakseen niin vaaleanruskean sävyn, ettei ripsiä juuri edes havainnut sen alta. Kumma juttu, että olen suosinut ruskeita ripsareita, kun ripseni on oikeasti mustat..? Mutta tähän asti käyttämäni ripsarit ovat olleet tummanruskeita, eivät mitään glam brown-hömpötyksiä! Sitten se mascaran muoto oli toinen ärsyttävä asia: kumma paa-aksu, paaaa-aaksu pötkilö, oikea PUNKERO ripsiväriksi! Näytti hyllyssä hyvältä, mutta käteen se ei oikein sopinut - ei siis ainakaan MULLE. :( Se avautuikin aika hankalasti. En huomannut ripsien laitossa oikeastaan mitään etuja verrattuna esim. Lumenen Sensitive Touch-mascaraan, jota tähän asti olen uskollisesti käyttänyt. Taidan jatkossakin pysytellä Lumenessa, koska en oikeasti tajua näiden hypetettyjen ja isolla rahalla mainostettujen ulkomaisten tuotteitten ideaa. Lumenella ainakin se ripsari sopii soman ergonomisesti kätöseen ja väri [tummanruskea] on sopiva. Ei taida aina olla ruoho vihreämpää aidan takana? ;)
Yleistä suklaaraivoa
Ilmeisesti Pandan valkosuklaakonvehtirasia olikin 'kausituote', kun sitä ei ole kauppoissa näkynyt sitten joulun! :( Joulun jälkeen alkoi meidänkin kookauppeli myydä sitä melkoisella alella pois! Ostin sitä silloin rasiallisen ja ihastuin! Mutten tajua, miksei Suomessa voisi vaikka koko talvi olla sukusesonkia? Kesällä tietty monissa kauppoissa voi olla mahdotonta myydä sukulaatia, kun kauppoissa on niin KUUMA, mutta ei luulisi talvella tämän vaivaavan? Kyllä meitä sukuholisteja piisaa, meitä kannattaisi MIELLYTTÄÄ päähänpotkimisen asemasta! Ja kauppat voisi oikeasti alkaa miettiä muutenkin niitä lämpötilojaan, jos siis ne estävät sukumyynnin? Koska ilmastonmuutos ei tästä ainakaan parane [olen itse iloinen siitä, etten ole enää 'kuvioissa' 100 vuoden kuluttua!] ja jotain ratkaisuja sen tiimoilta on tehtävä. Myös kauppojen. ;)
Viime aikoina on myös ollut aikas mielenkiintoisia uutuuksia namimarkkoinoilla. ;) Maistoin viime mässingissä Ingmanin Creamy-sarjaan tullutta uutuutta, suolapähkinää ja 'englantilaista' [?] kinuskia sisältävää n. litran kotipakkausta. No: mä en juuri maistanut niitä suola..pähkinöitä juuri lainkaan, jotain pähkinämurua siellä täällä oli, muttei juuri suolaista. Ja kinu oli ihan tavallista kinuskia, tai toffeeta, sano sitä miksi vaan.. Eli: tavanomainen tuotos, kouluarvosanalla n. 7-8 luokkaa.
Sukulaateista olen maistellut Pandan Kinuskimuru-patukkaa ja sen siskoa, Pähkinämurua. Mun mielestä kumpikaan ei ollut oikein maiston arvoinen. Kinuskimuru oli ihan kuin Maraboun Daim-patukka.. :( Halpa ja uudelleen lämmitetty versio siitä! Pähkinäisessä siskossa taas jotenkin häiritsi tumman sukulaatin ja pähkinärouheen yhdistelmä - se ei vain natsannut tähän kuluttajaan.
Nyt ihan uutuutena olen ostanut Rainbow-sarjan valkosukulaatin, jossa pitäisi olla muiden pähkylöiden lisäksi vielä pistaasiakin, meidän talouden suosikkia! :) Ostin levyllisen ja syötin miehelle jo vähän etukäteen.. no, hän ei siitä niin perustanut - ei kai ollut kyllin pistaasia! Mutta minäpä maistan sitä ensi viikonloppuna, kun on taas lupa SYÖDÄ! :)
Kuntoiluvimmassa!
Nykyisin olen taas alkanut jumppata aika raskaasti. :( Ja sitten siihen on lisätty ruumiinkuritukseksi aika rankkoja kuntopyöräsessioita. Mutta minkäs teet: ei ole LÄSKILLÄ tässä maailmassa ihmisarvoa, joten pakko on linjoista kantaa [kohtuutonta?] huolta. ;)
torstai 2. helmikuuta 2012
Kaksi Suomea, yksi osoite?
Otsikko tarkottaa sitä, että meidän taloudessa äänestetään sekä Haavistoa [minä], että Niinistöä [mies]! Eli nyt kun paljon puhuttu kahdesta Suomesta, jonka edustajat äänestävät eri ehdokkaita, niin meilläpä on sellainen kaksois-Suomi ihan kotioloissa, hehee! :)
Mutta oikeastaan en oikein jaksa uskoa tuohon 'kahden Suomen' juttuun! Kun kumpaakin ehdokasta nimittäin äänestetään niin laajoista piireistä tulevalla joukolla. Miehen työpaikallakin [jossa siis on samansuuruista palkkaa + samaa elintasoa nauttivat ihmiset] äänestetään MOLEMPIA. Sitten tiedän paljon pienituloisia, jotka äänestää Niinistöä.
Itse asiassa muuten tästä vaalista on tullut ihan pirtsakka - ainakin ihmiset on kiinnostuneita - mutta se KIIHKOILU ärsyttää. :( Itse en osaa nähdä esim. mun miestä jonain pahuuden ruumiillistumana, vaikka se Niinistöä äänestääkin - vaikka siis on demari aatemaailmaltaan! Ei asiat ole niin yksinkertaisia, että jos äänestän henkilöä X niin olen hyvis, ja jos ääni menee Z:lle, niin olen pahis! Toivoisin ihmisten muistavan tämän. En itsekään 'inhoa' Niinistöä, enkä pidä sitä onnettomuutena jos hän voittaa. Kumpikin ehdokas on ihan hyvä ja fiksu! Tuntuu typerältä riidellä tämmöisistä.. Koska elämme demokratiassa, niin siihen KANSAN valintaan on tyydyttävä, ja puolet äänestäjistä nyt on tahtoneet sen sun vastustamasi ehdokkaan toiselle kierrokselle.. Äänestääkö kansa siis 'väärin', vai? ;)
No ei sillä.. TOIVON Haaviston voittavan, koska mun mielestä hänellä on tärkeitä pointteja, esim. ihmisoikeuksien aktiivinen kannatus.. inhottaa, kun suomalaiset talousmiehet ei yhtään painosta esim. Kiinaa, tai Venäjää, kunnioittamaan vähemmistöjä ja ylläpitämään ihmisoikeuksia! Se mua jurppii.. Pumpataan vaan rahaa sellaisiin maihin, jotka p-kat nakkaa ihmisistä. :( On se kumma! Ei ole Venäjälläkään puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa.. silti vaan ei sitä oteta esiin tarpeeksi! Uskon, että Haavisto ottaisi! Emme me voi välittää vain itsestämme, sen verran voimme tehdä MAAILMAN hyväksi, että puhumme ihmisoikeuksista, kun ne on meillä paremmin kunnossa kuin monessa muussa maassa! JOS miettisin VAIN Suomea, niin mistäs sitä tietää - saattaisin itsekin äänestää Niinistöä! Mutta Haavisto ajattelee maailmanlaajuisemmin!
Mies on joskus mua irvinyt, että mä äänestän Haavistoa koska hän ON homoseksuaali. ;) Hän ajattelee, että tahdon vähän kiusata.. eli pakottaa ihmisiä suvaitsevaisuuteen.. ;) Mutta se ei ole totta! Minä taas kiusaan miestä, että hän äänestää Niinistöä, koska Niinistö EI ole homo.. Mutta se piikki menee kyllä harhaan, koska mies ei ole ainakaan mikään homokammoinen - ONNEKSI. Itse asiassa tosi moni on hänen työpaikallaan [jossa siis suurin osa on insinöörejä, teknikoita ym. miesvaltaisia aloja edustavia] on sanonut, että ei tässä vaalissa olla valitsemassa itselle mitään elämänkumppania, vaan presidenttiä. Suomalainen mies on mainettaan fiksumpi ja parempi. Sen vaan sanon. Kun inhottaa joskus, kun miehiä vielä lyödään sillä, että ovat homokammoja.. eivät ainakaan nuoremmat enää ole!
Olen katsellut muutaman vaaliväittelyn, mutta nyt en enää katso.. ;) Koska olen kuitenkin jo äänestänyt ennakkoon, niin se tuntuu vähän turhalta. Ja aika paljon samaa niissä jankataan. Kai se on väistämätöntä sekin.
Harmittaa tosiaan sellainen loanheitto ja ihmisten poliittisten vakaumusten mollaaminen.. Miksi me suomalaiset olemme sellaisia? Karppauksenkin kanssa moni on mennyt sellaiseksi 'olet meidän puolella tai meitä vastaan'-juttuun. Onko se joku erityinen piirre suomalaisessa kansanluonteessa, kun ei kai tuo karppauksaan muualla ole saanut semmoista uskonnon asemaa kuin Suomessa? :( Sama tympeä ilmiö pressanvaalissa, hoh hoijaa..
Sunnuntaina, klo 00:01..
.. alkaa MÄSSÄYS! Minä se lankesin hiukan, kun oltiin Isossa Kaupungissa.. Kävimme elokuvissa katsomassa 'Varaston' - sitä muuten voi suositella, oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä elokuvatus - ja sitten siinä oli matkan varrella pari ihanaa karkkikauppaa. ;) Löysin vähän suklaahamstrattavaa, Rovellin konvehteja! Ja oli siellä muitakin.. Ostin.. ja mies osti itselleen pikkukarkkeja. Niissä namikaupoissa - kävimme siis kahdessa - on tosi ihanat, suuret ja erilaiset valikoimat. Ei aina sitä ikuista kändiking-laareilua! Nyt sitten kelpaa odotella mässäystä.
Noita Rovellin konvehteja myytiin Tarjoustalossa - TaaTaa sukliskielellä ;) - isossa pussissa ennen joulua! Mutta niissä pussissa oli monia erilaisia makuja.. en tykännyt kovin niistä ihan kaikista, joten nyt oli kiva kun pystyin eri laareista itse valkkaamaan tahtomani maut. Ensin mies ei meinannut ostaa mitään, mutta sortui sitten ostamaan kaupassa numero 2! :) Olisi se vaan melkoista asua Isossa Kaupungissa, kun siellä on kaikki niin käden ulottuvilla. Mutta en usko, että sinne enää muutamme. :( Mies ei viihdy kerrostalossa.
Hih, huomenissa menen kauppaan - perjantaina siis - ja ostan kaikkia leivontatarpeita! Meinaan kinuskikaakun tehdä ja sitten punttaan taas pullaakin. Tulee muutama laskiaispullero, ja sitten perinteisiä korvabuusteja ja rahkapullia. En jaksa odottaa..! :)
Kuulumisia kylmästä
Mies on muuten SAIKULLA nyt! Hän on flunssassa! Mulla on ollut kovasti hommaa.. olen siivonnut talon taas, ja sitten olen lisäksi tehnyt ne hommat, jotka hän normaalisti tekee. Eli olen rahjustanut tuolla kylmässä hakemassa puuta sisälle puuvarastosta. Ärsytti kun huomasin, että mies on alkanut pitää jopa sitä puuvarastoakin jonain romuvarastona! Ei hänelle ole se riittänyt, että autotalli on jo ihan KATASTROFI [ei sinne paljon sekaan mahdu, ei edes pienehkö ihminen kuten Suklis-ystävänne!], vaan sama linja kohta kai jatkuu siellä vajan puolella. Eli puuvarastoon oli ängetty jotain hänen autonrenkaitaan! Kyllä tympi. Ei ole kivaa, kun ne kaikkein kätevimmin käsillä olevat puut on jemmattu hiton renkaiden ALLE! :( Kaiva niitä sitten siellä tulipalopakkasessa. Huh..
Siellä autotallissa kävin viimeksi pari päivää sitten kauhistumassa sen tilaa. :( Kävin, kun siellä on jotain videoitakin jemmattuna - sellaisia joita emme niin paljon katso - ja ajattelin kurkata jos siellä sittenkin olisi jotain katsottavaa, kun oli tylsä yö. Olipa tosi 'hauskaa' kun en edes pystynyt paikallistamaan missä ne laatikot on! Ja koko ajan sai varoa ja kävellä kummissa asennoissa, kun rojua on niin paljon. Mies on ihan mahdoton hamsteri, sen vaan sanon. Mun suklaahamstraus on paha juttu, mutta ainakin ne sukulaatit sieltä katoaa.. eikä jää vuosikausiksi roikkumaan ja kaikkien tielle. Miehen ON SIIVOTTAVA se autotalli, siitä ei nyt mihinkään pääse. Viimeistään kesällä, semmoisen ultimaatumin ajattelin pistää. Tai sitten minä teen sen, ja se tarkoittaa paljon jätesäkkejä ja reissuja kaikkiin kierrätys- ja lahjoitus- ja hyväntekeväisyyskohteisiin. Sekä KAATOPAIKALLE.. ;)
Mutta oikeastaan en oikein jaksa uskoa tuohon 'kahden Suomen' juttuun! Kun kumpaakin ehdokasta nimittäin äänestetään niin laajoista piireistä tulevalla joukolla. Miehen työpaikallakin [jossa siis on samansuuruista palkkaa + samaa elintasoa nauttivat ihmiset] äänestetään MOLEMPIA. Sitten tiedän paljon pienituloisia, jotka äänestää Niinistöä.
Itse asiassa muuten tästä vaalista on tullut ihan pirtsakka - ainakin ihmiset on kiinnostuneita - mutta se KIIHKOILU ärsyttää. :( Itse en osaa nähdä esim. mun miestä jonain pahuuden ruumiillistumana, vaikka se Niinistöä äänestääkin - vaikka siis on demari aatemaailmaltaan! Ei asiat ole niin yksinkertaisia, että jos äänestän henkilöä X niin olen hyvis, ja jos ääni menee Z:lle, niin olen pahis! Toivoisin ihmisten muistavan tämän. En itsekään 'inhoa' Niinistöä, enkä pidä sitä onnettomuutena jos hän voittaa. Kumpikin ehdokas on ihan hyvä ja fiksu! Tuntuu typerältä riidellä tämmöisistä.. Koska elämme demokratiassa, niin siihen KANSAN valintaan on tyydyttävä, ja puolet äänestäjistä nyt on tahtoneet sen sun vastustamasi ehdokkaan toiselle kierrokselle.. Äänestääkö kansa siis 'väärin', vai? ;)
No ei sillä.. TOIVON Haaviston voittavan, koska mun mielestä hänellä on tärkeitä pointteja, esim. ihmisoikeuksien aktiivinen kannatus.. inhottaa, kun suomalaiset talousmiehet ei yhtään painosta esim. Kiinaa, tai Venäjää, kunnioittamaan vähemmistöjä ja ylläpitämään ihmisoikeuksia! Se mua jurppii.. Pumpataan vaan rahaa sellaisiin maihin, jotka p-kat nakkaa ihmisistä. :( On se kumma! Ei ole Venäjälläkään puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa.. silti vaan ei sitä oteta esiin tarpeeksi! Uskon, että Haavisto ottaisi! Emme me voi välittää vain itsestämme, sen verran voimme tehdä MAAILMAN hyväksi, että puhumme ihmisoikeuksista, kun ne on meillä paremmin kunnossa kuin monessa muussa maassa! JOS miettisin VAIN Suomea, niin mistäs sitä tietää - saattaisin itsekin äänestää Niinistöä! Mutta Haavisto ajattelee maailmanlaajuisemmin!
Mies on joskus mua irvinyt, että mä äänestän Haavistoa koska hän ON homoseksuaali. ;) Hän ajattelee, että tahdon vähän kiusata.. eli pakottaa ihmisiä suvaitsevaisuuteen.. ;) Mutta se ei ole totta! Minä taas kiusaan miestä, että hän äänestää Niinistöä, koska Niinistö EI ole homo.. Mutta se piikki menee kyllä harhaan, koska mies ei ole ainakaan mikään homokammoinen - ONNEKSI. Itse asiassa tosi moni on hänen työpaikallaan [jossa siis suurin osa on insinöörejä, teknikoita ym. miesvaltaisia aloja edustavia] on sanonut, että ei tässä vaalissa olla valitsemassa itselle mitään elämänkumppania, vaan presidenttiä. Suomalainen mies on mainettaan fiksumpi ja parempi. Sen vaan sanon. Kun inhottaa joskus, kun miehiä vielä lyödään sillä, että ovat homokammoja.. eivät ainakaan nuoremmat enää ole!
Olen katsellut muutaman vaaliväittelyn, mutta nyt en enää katso.. ;) Koska olen kuitenkin jo äänestänyt ennakkoon, niin se tuntuu vähän turhalta. Ja aika paljon samaa niissä jankataan. Kai se on väistämätöntä sekin.
Harmittaa tosiaan sellainen loanheitto ja ihmisten poliittisten vakaumusten mollaaminen.. Miksi me suomalaiset olemme sellaisia? Karppauksenkin kanssa moni on mennyt sellaiseksi 'olet meidän puolella tai meitä vastaan'-juttuun. Onko se joku erityinen piirre suomalaisessa kansanluonteessa, kun ei kai tuo karppauksaan muualla ole saanut semmoista uskonnon asemaa kuin Suomessa? :( Sama tympeä ilmiö pressanvaalissa, hoh hoijaa..
Sunnuntaina, klo 00:01..
.. alkaa MÄSSÄYS! Minä se lankesin hiukan, kun oltiin Isossa Kaupungissa.. Kävimme elokuvissa katsomassa 'Varaston' - sitä muuten voi suositella, oli todella hyvä ja ajatuksia herättävä elokuvatus - ja sitten siinä oli matkan varrella pari ihanaa karkkikauppaa. ;) Löysin vähän suklaahamstrattavaa, Rovellin konvehteja! Ja oli siellä muitakin.. Ostin.. ja mies osti itselleen pikkukarkkeja. Niissä namikaupoissa - kävimme siis kahdessa - on tosi ihanat, suuret ja erilaiset valikoimat. Ei aina sitä ikuista kändiking-laareilua! Nyt sitten kelpaa odotella mässäystä.
Noita Rovellin konvehteja myytiin Tarjoustalossa - TaaTaa sukliskielellä ;) - isossa pussissa ennen joulua! Mutta niissä pussissa oli monia erilaisia makuja.. en tykännyt kovin niistä ihan kaikista, joten nyt oli kiva kun pystyin eri laareista itse valkkaamaan tahtomani maut. Ensin mies ei meinannut ostaa mitään, mutta sortui sitten ostamaan kaupassa numero 2! :) Olisi se vaan melkoista asua Isossa Kaupungissa, kun siellä on kaikki niin käden ulottuvilla. Mutta en usko, että sinne enää muutamme. :( Mies ei viihdy kerrostalossa.
Hih, huomenissa menen kauppaan - perjantaina siis - ja ostan kaikkia leivontatarpeita! Meinaan kinuskikaakun tehdä ja sitten punttaan taas pullaakin. Tulee muutama laskiaispullero, ja sitten perinteisiä korvabuusteja ja rahkapullia. En jaksa odottaa..! :)
Kuulumisia kylmästä
Mies on muuten SAIKULLA nyt! Hän on flunssassa! Mulla on ollut kovasti hommaa.. olen siivonnut talon taas, ja sitten olen lisäksi tehnyt ne hommat, jotka hän normaalisti tekee. Eli olen rahjustanut tuolla kylmässä hakemassa puuta sisälle puuvarastosta. Ärsytti kun huomasin, että mies on alkanut pitää jopa sitä puuvarastoakin jonain romuvarastona! Ei hänelle ole se riittänyt, että autotalli on jo ihan KATASTROFI [ei sinne paljon sekaan mahdu, ei edes pienehkö ihminen kuten Suklis-ystävänne!], vaan sama linja kohta kai jatkuu siellä vajan puolella. Eli puuvarastoon oli ängetty jotain hänen autonrenkaitaan! Kyllä tympi. Ei ole kivaa, kun ne kaikkein kätevimmin käsillä olevat puut on jemmattu hiton renkaiden ALLE! :( Kaiva niitä sitten siellä tulipalopakkasessa. Huh..
Siellä autotallissa kävin viimeksi pari päivää sitten kauhistumassa sen tilaa. :( Kävin, kun siellä on jotain videoitakin jemmattuna - sellaisia joita emme niin paljon katso - ja ajattelin kurkata jos siellä sittenkin olisi jotain katsottavaa, kun oli tylsä yö. Olipa tosi 'hauskaa' kun en edes pystynyt paikallistamaan missä ne laatikot on! Ja koko ajan sai varoa ja kävellä kummissa asennoissa, kun rojua on niin paljon. Mies on ihan mahdoton hamsteri, sen vaan sanon. Mun suklaahamstraus on paha juttu, mutta ainakin ne sukulaatit sieltä katoaa.. eikä jää vuosikausiksi roikkumaan ja kaikkien tielle. Miehen ON SIIVOTTAVA se autotalli, siitä ei nyt mihinkään pääse. Viimeistään kesällä, semmoisen ultimaatumin ajattelin pistää. Tai sitten minä teen sen, ja se tarkoittaa paljon jätesäkkejä ja reissuja kaikkiin kierrätys- ja lahjoitus- ja hyväntekeväisyyskohteisiin. Sekä KAATOPAIKALLE.. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)