Nyt on taas aika öisten tunnustusten. Tämä blogi on osittain olemassa siksi, että voin kertoa avoimesti itsestäni, myös hävettävistä asioista. Niin, tunnustus: joskus tahtoisin kovasti olla 'kiinnostava'. Mutta tiedän etten ole. Olen nyt aikuiselämässä huomannut sen, että on niitä jotka haluavat olla joidenkin kanssa ja on niitä, joiden kanssa halutaan olla. Minä kuulun tuohon ekaan ryhmään. :)
Tai sitten kyse on vain siitä että nykyiset kuvioni ovat mulle 'vääränlaiset'. Olen vähän niin kuin löytänyt 'hengenheimolaista' yhdestä miehen työkaverin vaimosta.. Hän on aika jännä tyyppi, miestään n. 15 vuotta vanhempi ja sellainen aika 'henkinen' ihminen.. Niin hän sanoi kerran, että hän ei osaa tai tahdo oikein puhua monesti seurassa, koska hän pelkää olevansa ikävystyttävä, siis että ne asiat jotka kiinnostavat häntä [Coelhon romaanit, mietiskely, idän uskonnot ym.] ovat muista tylsiä. Siksi itsekin olen usein vaiti.. No, muahan kiinnostaa nuo jutut myös! Paras lukemani Coelhon romaani oli minusta Veronika haluaa kuolla. En ole kaikkia coelhoja tosin lukenut - vielä ainakaan!!
Niin, olen huomannut että miehen työkavereiden ja heidän vaimojensa kanssa ei ainakaan oikein 'juttu luista' mun tapauksessa. Ne ovat niin.. ERILAISIA. :( Esim. silloin kun oli se epäonninen uuden vuoden juhla, jonka pidimme meillä [se siis meni päin seiniä, koska oikeasti ne ihmiset eivät millään tavalla tuntuneet olevan kiinnostuneita meistä ja sitten vielä koko ilta juoruttiin työasioistakin, eikä mies tykkää siitä kun hän yrittää aina vapaalla unohtaa työasiat ym. ym.] niin siellä yksi terveydenhoitoalalla oleva vaimo kertoi kaikkia inhottavia juttuja hoidokeistaan. Hän oli ollut tekemässä jotain kotisairaanhoitoa ja kertoi joistain vanhuksista, jotka olivat .. hmmh, no, säilöneet ulosteet kotiinsa, yhteen huoneeseen.. :( Koska he olivat jo aika sekavia. Ja se miten hän kertoi näistä ihmisistä oli inhottavaa, jotenkin huvittuneen halveksivasti. En tiedä tekikö hän sen tarkoituksella vai oliko se vahinko. Mua vain niin säälitti ne ihmiset, ja se mummo joka kieltäytyi käyttämästä vaatteita.. Oli jossain huonosti lämmitetyssä talossa alasti. Niin ei se minusta ole varsinaisesti mikään pilkan asia. Jonain päivänä me voidaan olla niiden asemassa.
Niin, en oikein löytänyt yhteistä säveltä näiden ihmisten kanssa. Ja niille ihmisille mä EN ole kiinnostava. Ehkä joillekin omille tutuilleni olen - en tiedä, olen aika arka ajattelemaankin.. siis sitä, millainen oikeasti OLEN. Millaisen vaikutelman annan.
Meidän tilanne on sikäli aika erikoinen, että mies itse on tosiaan noita maan hiljaisia, hän ei puhu paljon [ei ole 'tuppisuu', mutta kuitenkin aika hiljainen, eli ei keskusteluissa päällepäsmäröi] ja on joskus hiukan ujokin. Sellainen 'nörtti' tavallaan. :) Siksi hänkään ei kuulu niihin, joiden seurasta taistellaan suorastaan.
Eräs miehen työkaveri on sellainen, että hänen seurastaan käy kova kilpailu. Vaimo on siellä tosi hiljainen, vielä hiljaisempi kuin mun mies, mutta tämä mies itse on sellainen tarinaniskijä.. ja sitten lisäksi hän on 'aika' varakas.. Kummatkin vanhemmat oli lääkäreitä, äiti gynekologi [yksityispraktiikka] ja isä kirurgi. Nyt kummatkin ovat kuolleet ja tämä miehen työkaveri tietysti peri ihan kivasti rahaa. Joskus musta on tuntunut - olenko inhottava?? - että tavallaan tämä mies lyö aika kovaa rumpua siitä, että on lääkäriperheestä. Itse hän ei ole akat. koulutettu tai mitään, mutta hyvin usein keskusteluissa tulee esiin kaikkea hänen vanhempiensa ammattiin liittyvää. Kun jos mietin normaaleja keskusteluja, niin harva nyt kauheasti vanhempiensa tekemisistä tai ammateista puhuu, ei enää tässä iässä.
Olen muuten aikuisena huomannut ihan OIKEASTI sen, että rikkaiden & menestyvien [edes pienessä mittakaavassa rikkaiden/menestyvien] kanssa halutaan olla enemmän kuin nk. tavallisten ihmisten. Ihmiset kai kokee, että heitä varakkaampia ihmisiä ympäröi joku taikapiiri. Miehen työkavereiden piirissä on sellaista elintasokilpailua. ;) Tyyliin pitää olla iso talo, viimeisimmät remonttiuudistukset tehtyinä, kaukomatkoja, kalliit harrastukset lapsilla, kalliit autot ym. Minä olen joskus marmattanut miehelle, kun itse tosiaan oikeasti haaveilen PIENESTÄ talosta [niin pieni kuin mahdollista!], sellaisesta satumökistä.. En tajua miksi niitä neliöitä pitää olla kauhean paljon!
Ja muutenkin tuollaisiin kisoihin olisi parasta olla lähtemättä ollenkaan. Koska aina kuitenkin on joku, joka tienaa enemmän, joka omistaa osakkeita, joka tulee rikkaammasta perheestä. Miksi me ihmiset emme voisi vain olla vaatimattomasti, juuri sitä mitä olemme?
Meissä ei miehen kanssa ole sellaista 'hohtoa' kai, joskus suren sitä kuinka vähän tämä päivä antaa tilaa ujoille ja hiljaisille ihmisille. Tuntuu kuin ihmisillä olisi niin kiire, etteivät he ehdi kuuntelemaan, jos jonkun juttu ei ole sairaan hassu tai jos joku puhuu harkitusti. Ihmissuhteistakin kai etsitään viihdykettä, viihdytystä, enemmän kuin mitään 'syvällistä' kohtaamista. Itselläni on joskus syvällisen kohtaamisen nälkä, haluaisin kuollakseni kuulla tai sanoa jotain m e r k i t y k s e l l i s tä ! ! ! Voi mua hassua. :)
Suomalaiset aina sanovat, että jenkit on pinnallisia, jenkit rakastaa rahaa ja tavaraa, mutta onko kukaan huomannut että itse asiassa me olemme hyvin paljon samanlaisia ja amerikkalaistuneet aika rajustikin n. 10-15 vuoden sisällä? Tämä ainakin on mun kokemukseni.
Mäkä-mäkä, Suklis se valittaa vain! :) Toisaalta ei mua kai haittaakaan se, ettemme ole 'haluttuja' - ehkä en jaksaisi olla joka ilta jossain tai kutsua joka ilta joitain ihmisiä kotiin. Varsinkin jos niiden kanssa ei oikeasti ole mitään yhteistä.
Taas tuli kirjoitettua kilometripostaus aivan tyhjästä! :(
6 kokonaista vuorokautta - -
- herkkuiluun! :) Ainakin suklaapatukan ja kinuskikakun mielestä mä olen mahtavan mielenkiintoinen persoona, ne tahtovat suorastaan tulla yhdeksi mun kanssani! Onhan se imartelevaa.
Ostin tänään S-Marketista pari Classic-kermatoffee-jädepuikkoa mässyä varten. Miehelle ostettin lakritsajäätelöä, hän kun pitää siitä. Ja yksi Totally Black-kammotuskin! Se jäätelö on ihan kuin sinitarraa! Siis en tiedä maistuuko se siltä - luultavasti ei - mutta ainakin näyttää aivan siltä!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
Kaasuvalossa
Ta-Miit antoi upean vinkin.. ja linkkasin hänen antamalleen sivulle! Kuinka en ole ennen tiennyt MITÄÄN tästä gaslightingistä?? Kuinka voi olla, että on ollut tuollainen tunnustettu asia/tekniikka, enkä ole tiennyt siitä mitään?
No, luin tuon nettisivun ja sitten jatkoin siitä vielä! Pääsin psykologisen manipuloinnin sivulle. Siellä oli ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä haavoittuvaisia manipuloinnin kohteita! Yksi niistä ominaisuuksista on emotofobia! Se on negatiivisten tunteiden fobia! Ilmetty minä, minähän se! Suklis 'kaikkien on oltava onnellisia', Suklis 'en koskaan tahdo loukata ketään', Suklis 'luovun omista oikeuksistani ennen kuin pahastutan muut'! :(
Oli siellä muitakin ominaisuuksia. :( Niistäkin moni kuulosti tutulta korvaan. Kyvyttömyys sanoa ei, epäselvä minäkuva, sairas halu miellyttää.. :( Taas siinä Sukliksen piirteitä tietokoneen näytöllä. Voihan.. ällötys! :(
Mutta tuo gasligtning oli oikea väläys! Nimittäin, pystyn nyt heti nimeämään useita sellaisia kertoja, kun Muori on tehnyt juuri sitä! Nyt tiedän sen toiminnan nimen - siitä on apua!
1. Muori väitti kivenkovaan kertoneensa mulle Isukin kuolemasta. Olin tosi hämmentynyt, koska olen aivan varma, että Siukku kertoi mulle siitä. Kirjoitin siitä päiväkirjaankin heti kun se tapahtui - siis että Siukku soitti ja.. No, Muori kuitenkin väittää, että muistan väärin. Muistan väärin siis sen, kuinka mun isäni [Äidille 'vain' ex-mies siinä vaiheessa] kuolema kerrottiin mulle. Epäilin omaa järkeäni tosi pitkään tämän kanssa.
2. Muori väittää toistuvasti "en ole sanonut sitä" jos olen joskus ottanut esiin hänen riidan tiimellyksessä sanomat asiat. Totuus on, että hän on sanonut ne asiat, ne kauheat asiat. Itse en edes osaisi keksiä mitään niin inhottavia. Ennen taas epäilin omaa järkeäni, mutta objektiivisesti katsottuna luultavasti muistan oikein, koska itse en kiihdy Muorin tavoin. Muorin tapa 'livahtaa' vastuusta - ettei hän ole koskaan sanonut mulle niitä asioita, jotka mua on niin kovasti loukanneet - on mahdollisimman outo, ärsyttävä, melkein pelottava. Joskus mietin, että eikö hän OIKEASTI muista, vai onko se tapa saada mut epäilemään järkeäni tai vaan selvitä elämästä pyytämättä koskaan anteeksi.
3. Muori on ainakin kerran sanonut, että epäilee mun kykyä erottaa uni ja todellisuus toisistaan. Sanoin nimittäin nähneeni yhden kirjan Isukin luona, silloin kun Isukki siis vielä oli elossa. Sen jälkeen sitä kirjaa ei enää näkynyt. Kysyin Muorilta, että tietääkö hän mihin Isukki olisi voinut sen laittaa - Muori sanoi, ettei sitä kirjaa ole olemassakaan Isukilla, että 'olet nähnyt taas unta vaan'. Hän ei sanonut sitä mitenkään provosoivasti, vaan ihan tosiasiana: Suklis uneksuu 'taas'. Ja kuinka turhautunut olin, kun yritin ja yritin hänelle sanoa, että kyllä se kirja siellä on.. KUN kirja sitten löytyi vuosien jälkeen, niin Muori oli hitusen verran nolo, mutta ohitti asian tosi nopeasti 'kuitenkin siulla on taipumus kuvitella kaikkea, vaikkei nyt sitten tällä kerralla ehkä..'
4. Muori vääntelee ja muuttelee esim. mun nuoruutta koskevia muistoja. Väittää että olisin 12-vuotiaana laittanut jonkun senssihaku ilmoituksen kirjeenvaihtopalstalle. Olin 16 silloin, kun sen tein, ja oikeasti etsin vain KIRJEkaveria. Ihan viatonta siis. Ja olen oikeassa, koska se lehti ei edes hyväksynyt mitään alle 16-vuotiailta! Mutta Muori väittää kiven kovaan, että jo 12-vuotiaana minä.. Hohhoijaa. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin riittää.
5. Muori syyttelee muita patologisiksi valehtelijoiksi [esim. kummitätiäni], ja muutenkin syyttelee muita niistä jutuista, joita itse tekee.
Niin monta vuotta ajattelin: mä olen väärässä/mä muistan väärin/hui, olen hullu, en osaa erottaa unta ja totta/olen tyhmä, sanon outoja asioita, mun on parasta olla hiljaa. Kesti muuten aika kauan kun tajusin, että kyllä se on mun ÄITINI, jolla on joku ihmeellinen ongelma. En osannut ajatella niin nuorempana - monelle lapselle ja nuorellekin äiti on vieläkin se, joka on oikeassa.. vaikka ei olisikaan! Mutta vanhemmathan ovat omia yksilöitään, itsenäisiä yksilöitä, heillä on oma menneisyytensä ja usein n. 20-40 vuotta elettyä elämää takanaan jo ennen kuin he saivat meidät. Mitä sinä aikana on tapahtunut, niinä vuosina? Millaisen lapsuuden vanhempamme elivät? Olen yrittänyt yllyttää Muoria kertomaan omasta lapsuudestaan [se ei ole vaikeaa, hän muistelee mielellään] muodostaakseni siitä kuvaa. Ja olen muodostanutkin. Silti moni asia on hämärän peitossa. Ehkä pysyvästikin.
En sano sitä etteikö mulla olisi ongelmia, ettenkö itse olisi 'viallinen'. Tietysti olen, ei kai tarvitse kuin lukea tätä blogia niin jo selviää.. :( Siis ainakin se syömishommeli. Ja se, että olen melkoinen pelkuri ja saamaton työnhakija, onnettoman epäkäytännöllinen ja neurootikkokin vielä. Ja salakommunisti, kun en uskalla julkisesti - tai kun en tiedä tarpeeksi.. -Plus tietty se, että olen LÄÄKITYKSELLÄ, eli siis melkoinen häviäjä. Mutta rehellisyydessä pysyminen ei koskaan ole mulle ollut ongelma, eikä myöskään omien tekojeni, tekemättä jättämisten ja sanomisteni myöntäminen. Sillä saralla on Muorissa vikaa.
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty!
Vaikea keskittyä edes siihen että on..
.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Ja mitä siitä sitten seuraa! Nykyisin olen ihan kumma keksiahmatti! Keksi maistuu mulle paremmin melkein kuin suklaa! Tämä tunnustus on sanottava hiljaa.. muuten menee maine suklaahirviön! Dominoista tykkään, ja sitten kauralastuista. Myös piparkakut on hyviä!
Ankea autouutinen
.. kerrottakoon myös! Mulla olisi tänään ollut hammaslääkäri, mutta en päässyt sinne! Piti soittaa ja peruuttaa tuossa 7.30 aikaan! Mies oli yrittänyt käynnistää kaaraani, kun se h-lääkäriin meno oli tiedossa klo 10 aikaan. Mies ajatteli, että jos hän sitä aikaisin aamusta käynnistelisi, niin olisi mun sitten helpompi siitä jatkaa. Mutta eihän tuo rakkine liikahtanutkaan! AKKU kuulemma oli kärsinyt pakkasista.. ei 'jaksanut pyörittää' sanoi mies. Akku täytyy laittaa lämpimään.. ja sitten takaisin autoon, niin sitten autoni rullaa taas. Kyllä harmitti, kun olin henkisesti valmistautunut siihen h-lääkäriin juuri nyt. Nyt sitten piti aika siirtää helmikuulle. Olin aika nolona puhelimessa, koska inhoan tuollaisia viime tipan peruutuksia. Olisihan tietty ollut taksilla menon mahdollisuus, mutta se - kuten kaikki tiedämme - on kallista lystiä.
No, luin tuon nettisivun ja sitten jatkoin siitä vielä! Pääsin psykologisen manipuloinnin sivulle. Siellä oli ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä haavoittuvaisia manipuloinnin kohteita! Yksi niistä ominaisuuksista on emotofobia! Se on negatiivisten tunteiden fobia! Ilmetty minä, minähän se! Suklis 'kaikkien on oltava onnellisia', Suklis 'en koskaan tahdo loukata ketään', Suklis 'luovun omista oikeuksistani ennen kuin pahastutan muut'! :(
Oli siellä muitakin ominaisuuksia. :( Niistäkin moni kuulosti tutulta korvaan. Kyvyttömyys sanoa ei, epäselvä minäkuva, sairas halu miellyttää.. :( Taas siinä Sukliksen piirteitä tietokoneen näytöllä. Voihan.. ällötys! :(
Mutta tuo gasligtning oli oikea väläys! Nimittäin, pystyn nyt heti nimeämään useita sellaisia kertoja, kun Muori on tehnyt juuri sitä! Nyt tiedän sen toiminnan nimen - siitä on apua!
1. Muori väitti kivenkovaan kertoneensa mulle Isukin kuolemasta. Olin tosi hämmentynyt, koska olen aivan varma, että Siukku kertoi mulle siitä. Kirjoitin siitä päiväkirjaankin heti kun se tapahtui - siis että Siukku soitti ja.. No, Muori kuitenkin väittää, että muistan väärin. Muistan väärin siis sen, kuinka mun isäni [Äidille 'vain' ex-mies siinä vaiheessa] kuolema kerrottiin mulle. Epäilin omaa järkeäni tosi pitkään tämän kanssa.
2. Muori väittää toistuvasti "en ole sanonut sitä" jos olen joskus ottanut esiin hänen riidan tiimellyksessä sanomat asiat. Totuus on, että hän on sanonut ne asiat, ne kauheat asiat. Itse en edes osaisi keksiä mitään niin inhottavia. Ennen taas epäilin omaa järkeäni, mutta objektiivisesti katsottuna luultavasti muistan oikein, koska itse en kiihdy Muorin tavoin. Muorin tapa 'livahtaa' vastuusta - ettei hän ole koskaan sanonut mulle niitä asioita, jotka mua on niin kovasti loukanneet - on mahdollisimman outo, ärsyttävä, melkein pelottava. Joskus mietin, että eikö hän OIKEASTI muista, vai onko se tapa saada mut epäilemään järkeäni tai vaan selvitä elämästä pyytämättä koskaan anteeksi.
3. Muori on ainakin kerran sanonut, että epäilee mun kykyä erottaa uni ja todellisuus toisistaan. Sanoin nimittäin nähneeni yhden kirjan Isukin luona, silloin kun Isukki siis vielä oli elossa. Sen jälkeen sitä kirjaa ei enää näkynyt. Kysyin Muorilta, että tietääkö hän mihin Isukki olisi voinut sen laittaa - Muori sanoi, ettei sitä kirjaa ole olemassakaan Isukilla, että 'olet nähnyt taas unta vaan'. Hän ei sanonut sitä mitenkään provosoivasti, vaan ihan tosiasiana: Suklis uneksuu 'taas'. Ja kuinka turhautunut olin, kun yritin ja yritin hänelle sanoa, että kyllä se kirja siellä on.. KUN kirja sitten löytyi vuosien jälkeen, niin Muori oli hitusen verran nolo, mutta ohitti asian tosi nopeasti 'kuitenkin siulla on taipumus kuvitella kaikkea, vaikkei nyt sitten tällä kerralla ehkä..'
4. Muori vääntelee ja muuttelee esim. mun nuoruutta koskevia muistoja. Väittää että olisin 12-vuotiaana laittanut jonkun senssihaku ilmoituksen kirjeenvaihtopalstalle. Olin 16 silloin, kun sen tein, ja oikeasti etsin vain KIRJEkaveria. Ihan viatonta siis. Ja olen oikeassa, koska se lehti ei edes hyväksynyt mitään alle 16-vuotiailta! Mutta Muori väittää kiven kovaan, että jo 12-vuotiaana minä.. Hohhoijaa. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin riittää.
5. Muori syyttelee muita patologisiksi valehtelijoiksi [esim. kummitätiäni], ja muutenkin syyttelee muita niistä jutuista, joita itse tekee.
Niin monta vuotta ajattelin: mä olen väärässä/mä muistan väärin/hui, olen hullu, en osaa erottaa unta ja totta/olen tyhmä, sanon outoja asioita, mun on parasta olla hiljaa. Kesti muuten aika kauan kun tajusin, että kyllä se on mun ÄITINI, jolla on joku ihmeellinen ongelma. En osannut ajatella niin nuorempana - monelle lapselle ja nuorellekin äiti on vieläkin se, joka on oikeassa.. vaikka ei olisikaan! Mutta vanhemmathan ovat omia yksilöitään, itsenäisiä yksilöitä, heillä on oma menneisyytensä ja usein n. 20-40 vuotta elettyä elämää takanaan jo ennen kuin he saivat meidät. Mitä sinä aikana on tapahtunut, niinä vuosina? Millaisen lapsuuden vanhempamme elivät? Olen yrittänyt yllyttää Muoria kertomaan omasta lapsuudestaan [se ei ole vaikeaa, hän muistelee mielellään] muodostaakseni siitä kuvaa. Ja olen muodostanutkin. Silti moni asia on hämärän peitossa. Ehkä pysyvästikin.
En sano sitä etteikö mulla olisi ongelmia, ettenkö itse olisi 'viallinen'. Tietysti olen, ei kai tarvitse kuin lukea tätä blogia niin jo selviää.. :( Siis ainakin se syömishommeli. Ja se, että olen melkoinen pelkuri ja saamaton työnhakija, onnettoman epäkäytännöllinen ja neurootikkokin vielä. Ja salakommunisti, kun en uskalla julkisesti - tai kun en tiedä tarpeeksi.. -Plus tietty se, että olen LÄÄKITYKSELLÄ, eli siis melkoinen häviäjä. Mutta rehellisyydessä pysyminen ei koskaan ole mulle ollut ongelma, eikä myöskään omien tekojeni, tekemättä jättämisten ja sanomisteni myöntäminen. Sillä saralla on Muorissa vikaa.
Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty!
Vaikea keskittyä edes siihen että on..
.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Ja mitä siitä sitten seuraa! Nykyisin olen ihan kumma keksiahmatti! Keksi maistuu mulle paremmin melkein kuin suklaa! Tämä tunnustus on sanottava hiljaa.. muuten menee maine suklaahirviön! Dominoista tykkään, ja sitten kauralastuista. Myös piparkakut on hyviä!
Ankea autouutinen
.. kerrottakoon myös! Mulla olisi tänään ollut hammaslääkäri, mutta en päässyt sinne! Piti soittaa ja peruuttaa tuossa 7.30 aikaan! Mies oli yrittänyt käynnistää kaaraani, kun se h-lääkäriin meno oli tiedossa klo 10 aikaan. Mies ajatteli, että jos hän sitä aikaisin aamusta käynnistelisi, niin olisi mun sitten helpompi siitä jatkaa. Mutta eihän tuo rakkine liikahtanutkaan! AKKU kuulemma oli kärsinyt pakkasista.. ei 'jaksanut pyörittää' sanoi mies. Akku täytyy laittaa lämpimään.. ja sitten takaisin autoon, niin sitten autoni rullaa taas. Kyllä harmitti, kun olin henkisesti valmistautunut siihen h-lääkäriin juuri nyt. Nyt sitten piti aika siirtää helmikuulle. Olin aika nolona puhelimessa, koska inhoan tuollaisia viime tipan peruutuksia. Olisihan tietty ollut taksilla menon mahdollisuus, mutta se - kuten kaikki tiedämme - on kallista lystiä.
perjantai 29. tammikuuta 2010
Muutan elämäni!
Tai sanotaanko että muutan sitä HIUKAN, en koko elämää siis muuta.. en pystyisikään varmaan.. -Mullahan on vaikeus puhua vieraille ja joskus tutuillekin. Edellisessä postauksessa sanoin, että se on ainakin osittain Muorin aiheuttamaa, kun hän aina toruu mua asioista jotka sanon [jotka eivät oikeastaan ole yhtään sen kummempia kuin jonkun muun sanomat]. Niin, nyt ajattelin että mun pitää yrittää päästä eroon tästä puhearkuudesta!
Kirjastosta lainaan aika paljon elokuvia ja kun olen siellä, niin usein näen yhden sellaisen 5-6kymppisen aika lihavan ja yksinäisen oloisen miehen. Hän joskus puhuu ikään kuin yksikseen, tai en ole varma hymiseekö hän lukemansa kirjan tekstiä, vai onko se vain jotain myhähtelyä. En ole KOSKAAN nähnyt tätä setää kirjastossa jonkun kanssa.. :( Joten kai hän on yksinäinen. No, ajattelin että jos [kun] seuraavan kerran näen hänet, niin SANON jotain! En mitään kummoista, ehkä vaan totean, että sinua näkee täällä usein ja hymyt päälle. Tuolla lailla ehkä annan yksinäiselle tilaisuuden jutella [jos hän siis on yksinäinen] ja sitten itse taas saan siitä rohkeutta, uskallusta puhua ja ottaa kontaktia! Mun ja sedän erilaisuus tekee varmaan aika mahdottomaksi sen ajatuksen, että 'vonkaisin seksiä' - uskomaton ajatus - ja muutenkin aika usein silloin kirjastossa olen miehen kanssa yhdessä.
Tuo on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättisuuri aralle Suklikselle! :( Jos se onnistuu [eli jos kohde ei sylje mun päälle tai jotain muuta lennokasta] niin alan tehdä tuollaista USEAMMIN! Eli puhun ihmisille.. sanan silloin, toisen tällöin.. Se kasvattaa itsevarmuutta.
Joku varmaan jo luuli otsikosta, että aion muuttaa syömiskäyttäytymistä. Hehe, sopiihan sitä luulla.. :) Se ei kumminkaan pidä paikkaansa! Olen Suklaahirviö always forever. -Tai sitten joku tosi tosi optimisti kuvitteli tietysti että olen saanut TÖITÄ! Todennäköisempää taitaa olla lottovoitto..
En kerro tästä suunnitelmasta muille ihmisille, tunnustan sen näin täällä blogissa vain!
8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun - -
- - ja mieli askaroi leivonnaisissa! Kinuskikakkua on ollut usein mässyissä, mutta se on vain niin hyvää, että sitä tulee tehtyä usein - pitäisiköhän seuraavassakin? Miksi ei, kun en siihen tunnu kyllästyvän ja se on hyvää ja sen tekeminen on hauskaa. Ei kai mulla sentään ole mitään velvollisuutta leipoa jotain semmoista, josta en niin välitä.
En ole saanut aikaan Lidl-käyntiä, vaikka siitä olen rummuttanut vaikka kuinka kauan. :( Kun Lidl [lähin siis] on Pikkukaupungissa ja sinne on se 20 km, ja ajosäät ei ole viime aikoina olleet mitenkään ihanteelliset. Lauantaina lähden liikkeelle joten silloin voi olla, että saan aikaiseksi sen Lidl-käynnin. Siellä on muutamiakin juttuja, joita haluaisin kokeilla.. Linessalla on vissiin jotain kevytrahkakakkuja - pakasteita siis - ja ne näyttivät hyviltä. Linessa on Lidlin oma merkki, kai.
Mies sanoi jo nyt, ettei hän varmaan lauantaina halua mihinkään, joten saan mennä itsekseni ja siksi se Lidl-juttukin onnistunee. ;) Mies ei tykkää notkua Lidlissä, en tajua miksi. Kyllä sieltä mun mielestä voi tehdä paljon kaikkia löytöjä. Jossain vaiheessa siellä oli rintsikoita ym. todella halvalla. Harmittaa kun en ehtinyt..!
Kirjastosta lainaan aika paljon elokuvia ja kun olen siellä, niin usein näen yhden sellaisen 5-6kymppisen aika lihavan ja yksinäisen oloisen miehen. Hän joskus puhuu ikään kuin yksikseen, tai en ole varma hymiseekö hän lukemansa kirjan tekstiä, vai onko se vain jotain myhähtelyä. En ole KOSKAAN nähnyt tätä setää kirjastossa jonkun kanssa.. :( Joten kai hän on yksinäinen. No, ajattelin että jos [kun] seuraavan kerran näen hänet, niin SANON jotain! En mitään kummoista, ehkä vaan totean, että sinua näkee täällä usein ja hymyt päälle. Tuolla lailla ehkä annan yksinäiselle tilaisuuden jutella [jos hän siis on yksinäinen] ja sitten itse taas saan siitä rohkeutta, uskallusta puhua ja ottaa kontaktia! Mun ja sedän erilaisuus tekee varmaan aika mahdottomaksi sen ajatuksen, että 'vonkaisin seksiä' - uskomaton ajatus - ja muutenkin aika usein silloin kirjastossa olen miehen kanssa yhdessä.
Tuo on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättisuuri aralle Suklikselle! :( Jos se onnistuu [eli jos kohde ei sylje mun päälle tai jotain muuta lennokasta] niin alan tehdä tuollaista USEAMMIN! Eli puhun ihmisille.. sanan silloin, toisen tällöin.. Se kasvattaa itsevarmuutta.
Joku varmaan jo luuli otsikosta, että aion muuttaa syömiskäyttäytymistä. Hehe, sopiihan sitä luulla.. :) Se ei kumminkaan pidä paikkaansa! Olen Suklaahirviö always forever. -Tai sitten joku tosi tosi optimisti kuvitteli tietysti että olen saanut TÖITÄ! Todennäköisempää taitaa olla lottovoitto..
En kerro tästä suunnitelmasta muille ihmisille, tunnustan sen näin täällä blogissa vain!
8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun - -
- - ja mieli askaroi leivonnaisissa! Kinuskikakkua on ollut usein mässyissä, mutta se on vain niin hyvää, että sitä tulee tehtyä usein - pitäisiköhän seuraavassakin? Miksi ei, kun en siihen tunnu kyllästyvän ja se on hyvää ja sen tekeminen on hauskaa. Ei kai mulla sentään ole mitään velvollisuutta leipoa jotain semmoista, josta en niin välitä.
En ole saanut aikaan Lidl-käyntiä, vaikka siitä olen rummuttanut vaikka kuinka kauan. :( Kun Lidl [lähin siis] on Pikkukaupungissa ja sinne on se 20 km, ja ajosäät ei ole viime aikoina olleet mitenkään ihanteelliset. Lauantaina lähden liikkeelle joten silloin voi olla, että saan aikaiseksi sen Lidl-käynnin. Siellä on muutamiakin juttuja, joita haluaisin kokeilla.. Linessalla on vissiin jotain kevytrahkakakkuja - pakasteita siis - ja ne näyttivät hyviltä. Linessa on Lidlin oma merkki, kai.
Mies sanoi jo nyt, ettei hän varmaan lauantaina halua mihinkään, joten saan mennä itsekseni ja siksi se Lidl-juttukin onnistunee. ;) Mies ei tykkää notkua Lidlissä, en tajua miksi. Kyllä sieltä mun mielestä voi tehdä paljon kaikkia löytöjä. Jossain vaiheessa siellä oli rintsikoita ym. todella halvalla. Harmittaa kun en ehtinyt..!
torstai 28. tammikuuta 2010
Häpeän voittamisesta
Syöminen on korvannut seksuaaliset asiat ihmisten häpeälistalla. Ihminen voi olla panokone ja leuhkia sillä, mutta jos sanoisi lappavansa ruokaa sisäänsä kuin ahtokone, niin siinä olisi jotain pornografista. Ihmisten kuvia voi olla, melkein alastonsellaisia, bussipysäkkien seinissä ja kaupungin kaduilla, eikä ne loukkaa ketään. Mutta entäs jos se rintaliivimainoksen riu'unlaiha misu näytettäisiinkin ahtamassa [RUMASTI, ei sillä lailla somasti sormea kermavaahtoon dipaten ja silmissä lupaava, houkuttava katse] naamaansa kaikkea.. suupielet suklaasta ruskeina, posket pullollaan, silmät siristyneinä siansilmiksi?
Mulle on helpompi myöntää harrastaneeni paljon seksiä [irtoseksiä siis] kuin myöntää olevani ahmatti. Ajoittaisahmatti! :) Ihmiset saattaa jopa kadehtia seksissä rypevää, mutta ruoassa rypevää ei TAKUULLA kukaan kadehdi! Halveksii tai säälii korkeintaan.
Mulla on jo pitkään ollut mielessä kapina häpeää vastaan. Olen suunnitellut sellaista, että menisin joskus herkkuilupäivänä Mäkkäriin ja sitten ottaisin ensin yhden aterian ja sitten hyvin näkyvästi santsaisin. Se olisi osoitus siitä, ettei häpeä kontrolloi mua. Mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tehtyä, koska aina tulen niin turkasen täyteen siitä yhdestä ateriasta, että mut pitää melkein vyöryttää pois ravintolasta! :( Se on sääli, koska tämä on oikeasti suunnitelmani.. ja haluan sen toteuttaa..
Näin kerran erään miehen tekevän noin. Hän meni Mäkkärin tiskille 'santsimaan', sanoi vain että jäi vähän nälkä, onkos teillä siellä mitään sopivaa valmiina. Kadehdin tuota miestä. Miehelle se tietysti onkin hyväksyttävämpää kuin naiselle! Se mies oli aika hyväkuntoisen näköinen, ei siis mikään läskimooses ainakaan!
Muori minut on opettanut häpeämään syömistä. Muistan kun olin jo 2-kymppinen ja oli Siukun tytön kastejuhla. Sitten siinä juhlassa minä erehdyin puhumaan Siukun Anopin kanssa leipomisesta, unelmatortusta jos nyt tarkkoja ollaan. Ja Muori 'nuhteli' mua jälkeenpäin, sanoi että se puhe kuulosti ahneelta ja ettei ihminen tarvitse mitään unelmatorttuja, vaan ihan vain pelkkää ruokaa. Muorilla on aina ollut ja on YHÄ se ihme taipumus 'torua' mua mun puheista. Siksi osittain myös olen aika arka puhumaan yhtään mitään, pelkään vain sanovani jotain tyhmää. Vaikka objektiivisesti ajatellen eivät kai juttuni nyt ole sen tyhmempiä kuin ihmisten keskimäärin ovat. En vieläkään tiedä miksi on paha puhua unelmatortusta. En tajua miksi Muori tekee tuota puheesta torumista mulle, mutta Siukulle taas ei. Joskus musta tuntuu kuin olisin meidän perheen 'kolmion' [kolmio = Muori, Siukku, mä] alin kärki!
No se siitä, miksi mun nyt piti rönsytä unelmatorttuihin.. Sitä muuten en olekaan aikoihin leiponut! Pitäisiköhän taas? Minä yleensä korvaan sen perinteisen unelmatäytteen sellaisella appelsiininmakuisella täytteellä, johon tulee appemarmeladia, kermavaahtoa ja vaniljakiisseliä. Se on lempeän makuinen, mutta selvän appelsiininen. Mies varsinkin on meillä APPEFANI, joten se miellyttää häntä ja mua myös.
Fläshfoovaard
Musta on tullut Nelosen uutuussarjan ihailija! FlashForwardia oikein odottaa. Huomasin muuten viimeksi, että se pohjautuu johonkin romaaniin. Mietin, että pitäisi varmaan lukea se. En tiedä miksi sitä nyt fanitan niin, se on vain niin jännä idea: että koko maapallon ihmiset menisivät tajuttomaksi tasan samaan aikaan tasan samaksi ajaksi, 137 sekunniksi. Ja sitten nähdään tajuttomuudessa vilaus puolen vuoden päästä olevasta todellisuudesta! Olen nyt katsonut joka osan tähän asti ja aion jatkossakin! Se tulee torstaisin klo 9 illalla.
Mitäköhän minä näkisin puolen vuoden päästä koittavassa tulevaisuudessa? Varmaan pitämässä MÄSSYä.. Tai sitten se mun näky paljastaisi jotain hirveää olevan tulossa.. hehe, mä oksentamassa rajun herkkuilun jälkeen.. :)
Tavallaan on helppo antaa arkipäivän hämätä, uskoa että TIETYSTI 6 kk:n kuluttua sitä eletään ihan kuten nytkin. Jaah 6 kuukautta - no, silloin on kesä, mä voin kuvitella että meillä kotona on taas kauhean kuuma, mä käytän shortseja, mennään ehkä Möksälle kuten viime kesänä. Mutta tosiasiahan on ettei kukaan meistä tiedä! Minähän voin vaikka kuolla huomenna, tai sitten mies! :( Tai Möksä voi vaikka palaa, jos siihen osuu salama.
Flashforwardissa annettiin ymmärtää, että ne ihmiset jotka eivät nähneet mitään tajuttomuuden aikana, olivatkin niitä jotka tulevat olemaan puolen vuoden päästä kuolleita!! :(
Oikeastaan en tiedä tahtoisinko itse kurkata ajassa eteenpäin puoli vuotta. Se voisi olla jännittävää, jos näkisi vaikka 2 vuotta tai 5 vuotta eteenpäin!
9 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! Tuntuu taas vaihteeksi ikuisuudelta. Joskus kadehdin miestä, kun hän syö mitä haluaa ja miten paljon vain. Suklaayhdistyksessä on taas arvosteltu Milkan suklaita! Miksi minä en koskaan löydä niitä mistään!
Mulle on helpompi myöntää harrastaneeni paljon seksiä [irtoseksiä siis] kuin myöntää olevani ahmatti. Ajoittaisahmatti! :) Ihmiset saattaa jopa kadehtia seksissä rypevää, mutta ruoassa rypevää ei TAKUULLA kukaan kadehdi! Halveksii tai säälii korkeintaan.
Mulla on jo pitkään ollut mielessä kapina häpeää vastaan. Olen suunnitellut sellaista, että menisin joskus herkkuilupäivänä Mäkkäriin ja sitten ottaisin ensin yhden aterian ja sitten hyvin näkyvästi santsaisin. Se olisi osoitus siitä, ettei häpeä kontrolloi mua. Mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tehtyä, koska aina tulen niin turkasen täyteen siitä yhdestä ateriasta, että mut pitää melkein vyöryttää pois ravintolasta! :( Se on sääli, koska tämä on oikeasti suunnitelmani.. ja haluan sen toteuttaa..
Näin kerran erään miehen tekevän noin. Hän meni Mäkkärin tiskille 'santsimaan', sanoi vain että jäi vähän nälkä, onkos teillä siellä mitään sopivaa valmiina. Kadehdin tuota miestä. Miehelle se tietysti onkin hyväksyttävämpää kuin naiselle! Se mies oli aika hyväkuntoisen näköinen, ei siis mikään läskimooses ainakaan!
Muori minut on opettanut häpeämään syömistä. Muistan kun olin jo 2-kymppinen ja oli Siukun tytön kastejuhla. Sitten siinä juhlassa minä erehdyin puhumaan Siukun Anopin kanssa leipomisesta, unelmatortusta jos nyt tarkkoja ollaan. Ja Muori 'nuhteli' mua jälkeenpäin, sanoi että se puhe kuulosti ahneelta ja ettei ihminen tarvitse mitään unelmatorttuja, vaan ihan vain pelkkää ruokaa. Muorilla on aina ollut ja on YHÄ se ihme taipumus 'torua' mua mun puheista. Siksi osittain myös olen aika arka puhumaan yhtään mitään, pelkään vain sanovani jotain tyhmää. Vaikka objektiivisesti ajatellen eivät kai juttuni nyt ole sen tyhmempiä kuin ihmisten keskimäärin ovat. En vieläkään tiedä miksi on paha puhua unelmatortusta. En tajua miksi Muori tekee tuota puheesta torumista mulle, mutta Siukulle taas ei. Joskus musta tuntuu kuin olisin meidän perheen 'kolmion' [kolmio = Muori, Siukku, mä] alin kärki!
No se siitä, miksi mun nyt piti rönsytä unelmatorttuihin.. Sitä muuten en olekaan aikoihin leiponut! Pitäisiköhän taas? Minä yleensä korvaan sen perinteisen unelmatäytteen sellaisella appelsiininmakuisella täytteellä, johon tulee appemarmeladia, kermavaahtoa ja vaniljakiisseliä. Se on lempeän makuinen, mutta selvän appelsiininen. Mies varsinkin on meillä APPEFANI, joten se miellyttää häntä ja mua myös.
Fläshfoovaard
Musta on tullut Nelosen uutuussarjan ihailija! FlashForwardia oikein odottaa. Huomasin muuten viimeksi, että se pohjautuu johonkin romaaniin. Mietin, että pitäisi varmaan lukea se. En tiedä miksi sitä nyt fanitan niin, se on vain niin jännä idea: että koko maapallon ihmiset menisivät tajuttomaksi tasan samaan aikaan tasan samaksi ajaksi, 137 sekunniksi. Ja sitten nähdään tajuttomuudessa vilaus puolen vuoden päästä olevasta todellisuudesta! Olen nyt katsonut joka osan tähän asti ja aion jatkossakin! Se tulee torstaisin klo 9 illalla.
Mitäköhän minä näkisin puolen vuoden päästä koittavassa tulevaisuudessa? Varmaan pitämässä MÄSSYä.. Tai sitten se mun näky paljastaisi jotain hirveää olevan tulossa.. hehe, mä oksentamassa rajun herkkuilun jälkeen.. :)
Tavallaan on helppo antaa arkipäivän hämätä, uskoa että TIETYSTI 6 kk:n kuluttua sitä eletään ihan kuten nytkin. Jaah 6 kuukautta - no, silloin on kesä, mä voin kuvitella että meillä kotona on taas kauhean kuuma, mä käytän shortseja, mennään ehkä Möksälle kuten viime kesänä. Mutta tosiasiahan on ettei kukaan meistä tiedä! Minähän voin vaikka kuolla huomenna, tai sitten mies! :( Tai Möksä voi vaikka palaa, jos siihen osuu salama.
Flashforwardissa annettiin ymmärtää, että ne ihmiset jotka eivät nähneet mitään tajuttomuuden aikana, olivatkin niitä jotka tulevat olemaan puolen vuoden päästä kuolleita!! :(
Oikeastaan en tiedä tahtoisinko itse kurkata ajassa eteenpäin puoli vuotta. Se voisi olla jännittävää, jos näkisi vaikka 2 vuotta tai 5 vuotta eteenpäin!
9 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! Tuntuu taas vaihteeksi ikuisuudelta. Joskus kadehdin miestä, kun hän syö mitä haluaa ja miten paljon vain. Suklaayhdistyksessä on taas arvosteltu Milkan suklaita! Miksi minä en koskaan löydä niitä mistään!
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Katsokaa, nähkää!
Lupiinin innostamana pohdin vähän omaa bloggaustani. Miksi bloggaan, miksi käytän aikaa 'turhaan' kuten Äetmuori sanoisi?
Mä en koskaan ole pyrkinyt silottelemaan elämääni blogissa, yritän päinvastoin olla todella, todella INHOrehellinen. Olisi aika hassua vaikka sanoa, että mulla on loistavapalkkainen työ ja elän jotain jet set-elämää, kun en elä. :) Ymmärrän silti ihmistä, joka haluaa keksiä sellaisen vaihtoehtomaailman itselleen! Se on kirjoittamista-- luovuutta! Mutta mun vinkkelistä se olisi hassua. Tai jotain negatiivisempaa - eikö se vaan korostaisi sitä, kuinka 'häviäjän' elämää elänkään..?
Bloggaan kai koska tietyssä mielessä tahdon tulla NÄHDYKSI, katsotuksi. Kun kuitenkin täällä maalla asun ja elän, eikä täällä oikein ole 'kontakteja' - en siis voi nähdä itseäni muiden silmin in real life. Paitsi silloin kun tapaan jotain ystäviä, ja niiden tapaamisten järjestäminen ei ole ihan pieni homma, kun kuitenkin olemme hajaantuneet opiskeluaikojen jälkeen.
Osittain olen inhorehellinen, koska kai jotenkin odotan - pelkään? - jonkun lukijan reaktiota. "Onpa Suklis hullu, onpa ällöttävää!" Tai sitten kai toivon ihmisten näkevän ja ymmärtävän mua - näinkin voi elää, olla tällainen, olla juuri Suklis tässä normaalien maailmassa. Jotain tällaista on mun bloggauksen taustalla.
Kun kirjoittaa asiat niin joskus niitä myös päätyy ajattelemaan enemmän, syvällisemmin. :) Hehe.. Tai siltä musta tuntuu!
Mulle on myös aika VOIMAANNUTTAVAA kerta kaikkiaan luopua siitä kulissien ylläpitämisestä.. siis siitä, mitä Muori harrastaa. Tahdon itse olla jotenkin toisenlainen, edes virtuaalisesti! En tahdo hävetä samoja asioita kuin Muori häpeää. Tavallaan - tavallaan siis - en tahtoisi hävetä mitään, koska eikö kaikki täällä pallollamme tapahtuva ole elämää, ihmisen elämää - miksi sitä pitäisi hävetä?
Tunnustan tässä nyt todella tyhmän jutun, teen sen avoimuuden nimissä. Minä soittelin joskus vuosia sitten humalaspäissä radioon. En ole koskaan juonut usein/paljon, mutta siihen aikaan kun join ja jos juovuin edes hiukan, niin soittelin radioon. Onhan niitä ohjelmia, joihin voi soittaa.. ja mä tein niin. Nyt tajuan sen olleen kontaktien hakemista. Tiedän vaikuttavani lukijan silmissä siksi varsinaiselta sekopäältä - en itsekään silloin oikein tiennyt mitä tein.
Joskus tuntuu hirveältä kun pitää myöntää esim. miehen olleen oikeassa. Olin sekaisin kuin käkikello tuohon aikaan! Mies sanoi sitä jo silloin, mutta itse intin vastaan, olin mielestäni normaali ja muu maailma vain oli sekaisin. Nyt tuntuu kuin mies olisi ollut oikeassa! :( Nyt olen mielestäni paljon järkevämpi. Syömishommelia en laske tässä mukaan, koska siitähän koituu vaivaa vain mulle - no ehkä hiukan miehelle myös - joten se ei ole varsinainen haitta. Radiossa pölöttämisestä oli vaiva vähän koko Suomen kansalle. :( Tai ainakin niille, jotka olivat hereillä ja kuuntelivat. Voi mua!
Millaista blogia pidän? Tahtoisin monesti kirjoittaa laajemmin.. esimerkiksi politiikasta ja yhteiskunnasta.. mutta päädyn aina miettimään mässinkejä ja sellaista. Kai ne sitten hallitsevat mun elämää? Silti on tilanne tuhat kertaa parempi nyt kuin ennen lääkitystä! Silloin vasta ajattelinkin mässyjä.. KOKO ajan! Ja siivosin oikeasti pakkomielteenomaisesti. Siivoan edelleen paljon, varmaan enemmän kuin moni muu, mutta osaan myös hiukan hellittää. -Ja toisaalta varmaan jotkut äidin sukupolven naiset siivoaa vielä miljoona kertaa enemmän kuin minä!
Blogissa voi onneksi puhua halki ne asiat, joita ei koskaan ole oikein puhunut. On sekin, että Veloena kertoo ihan samanlaisista ratsastustuntimuistelosta kuin mitä itselläni on! Siis se tunne, että pelkää melkein sitä edessä olevaa tuntia.. se on MUN kokemus myös! Itse pelkäsin niin kovin sählääväni, jännitin.. pelkäsin 'saavani' itselleni sopimattoman hevosen [siellä mun yhdessä ratsastuskoulussa hevoset 'jaettiin' opettajan toimesta aina ennen tuntia. Opettaja katsoi jokaista, siristi silmiään ja sanoi.. 'Katalle.. - - - - - - Santtu tänään..' ja 'Mirka saa.. . .. - - - Candyn tänään..'] ja jännitin koko jakotilaisuuden ajan sairaalloisesti!! Sitten toisella koululla sai hepan valita itse - valitsin sitten aina sen saman, jonka kanssa hommat luisti ja syyllistyin SIITÄKIN, koska se oli helpomman tien valitseminen! :(
Tavallaan mut on kasvatettu aika ankarasti. Kun vertaan itseäni ja Kummityttö A:aa, joka sai OMAN hevosen 14-vuotiaana.. Ihan sen oman, sellaisen josta tykkää, hän ei käy tunneillakaan enää.. Sai oman hevosen parin vuoden tunneilla käynnin jälkeen! Se on niin eri maailma kuin missä itse elin. Kun meillä aina sanottiin, että pitää ratsastaa vaihtelevasti eri hevosilla niin oppii..
En tiedä - koen jo NYT saaneeni valtavasti blogimaailmasta! Luen blogeja, nautin niistä, opin.. Mulle on ollut viisas päätös astua blogimaailmaan, sanoi kuka muu mitä tahansa!
10 kokonaista vuorokautta -
MÄSSYilyyn! Kerrotaas nyt tämä, ennen kuin unohdan itseni talliin ja radioon soitettuihin puheluihin ja muuhun. :) Vielä en ole miettnyt leivontaakaan. Ehkä Baileys-juustokakku..? Mutta se on toki kovin imelä. Sitä voi olla vaikea syödä urakalla. Oli kivaa viimeksi ahmia hedelmää. Niistä ei tullut paha olo. Ehkä teen seuraavaksi saman? Tai sitten toteutan himoani RUOKAAN.. siis ihan ruoka-ruokaan.. joskus se tuntuu kivammalta kuin pelkän nampin syöminen. Mutta tietty namppi ja sukulaati ovat tärkeitä myös!
Peeässä vaan -
- soitin Äetmuorille tänään! Ei mitään uutta siellä..
Mä en koskaan ole pyrkinyt silottelemaan elämääni blogissa, yritän päinvastoin olla todella, todella INHOrehellinen. Olisi aika hassua vaikka sanoa, että mulla on loistavapalkkainen työ ja elän jotain jet set-elämää, kun en elä. :) Ymmärrän silti ihmistä, joka haluaa keksiä sellaisen vaihtoehtomaailman itselleen! Se on kirjoittamista-- luovuutta! Mutta mun vinkkelistä se olisi hassua. Tai jotain negatiivisempaa - eikö se vaan korostaisi sitä, kuinka 'häviäjän' elämää elänkään..?
Bloggaan kai koska tietyssä mielessä tahdon tulla NÄHDYKSI, katsotuksi. Kun kuitenkin täällä maalla asun ja elän, eikä täällä oikein ole 'kontakteja' - en siis voi nähdä itseäni muiden silmin in real life. Paitsi silloin kun tapaan jotain ystäviä, ja niiden tapaamisten järjestäminen ei ole ihan pieni homma, kun kuitenkin olemme hajaantuneet opiskeluaikojen jälkeen.
Osittain olen inhorehellinen, koska kai jotenkin odotan - pelkään? - jonkun lukijan reaktiota. "Onpa Suklis hullu, onpa ällöttävää!" Tai sitten kai toivon ihmisten näkevän ja ymmärtävän mua - näinkin voi elää, olla tällainen, olla juuri Suklis tässä normaalien maailmassa. Jotain tällaista on mun bloggauksen taustalla.
Kun kirjoittaa asiat niin joskus niitä myös päätyy ajattelemaan enemmän, syvällisemmin. :) Hehe.. Tai siltä musta tuntuu!
Mulle on myös aika VOIMAANNUTTAVAA kerta kaikkiaan luopua siitä kulissien ylläpitämisestä.. siis siitä, mitä Muori harrastaa. Tahdon itse olla jotenkin toisenlainen, edes virtuaalisesti! En tahdo hävetä samoja asioita kuin Muori häpeää. Tavallaan - tavallaan siis - en tahtoisi hävetä mitään, koska eikö kaikki täällä pallollamme tapahtuva ole elämää, ihmisen elämää - miksi sitä pitäisi hävetä?
Tunnustan tässä nyt todella tyhmän jutun, teen sen avoimuuden nimissä. Minä soittelin joskus vuosia sitten humalaspäissä radioon. En ole koskaan juonut usein/paljon, mutta siihen aikaan kun join ja jos juovuin edes hiukan, niin soittelin radioon. Onhan niitä ohjelmia, joihin voi soittaa.. ja mä tein niin. Nyt tajuan sen olleen kontaktien hakemista. Tiedän vaikuttavani lukijan silmissä siksi varsinaiselta sekopäältä - en itsekään silloin oikein tiennyt mitä tein.
Joskus tuntuu hirveältä kun pitää myöntää esim. miehen olleen oikeassa. Olin sekaisin kuin käkikello tuohon aikaan! Mies sanoi sitä jo silloin, mutta itse intin vastaan, olin mielestäni normaali ja muu maailma vain oli sekaisin. Nyt tuntuu kuin mies olisi ollut oikeassa! :( Nyt olen mielestäni paljon järkevämpi. Syömishommelia en laske tässä mukaan, koska siitähän koituu vaivaa vain mulle - no ehkä hiukan miehelle myös - joten se ei ole varsinainen haitta. Radiossa pölöttämisestä oli vaiva vähän koko Suomen kansalle. :( Tai ainakin niille, jotka olivat hereillä ja kuuntelivat. Voi mua!
Millaista blogia pidän? Tahtoisin monesti kirjoittaa laajemmin.. esimerkiksi politiikasta ja yhteiskunnasta.. mutta päädyn aina miettimään mässinkejä ja sellaista. Kai ne sitten hallitsevat mun elämää? Silti on tilanne tuhat kertaa parempi nyt kuin ennen lääkitystä! Silloin vasta ajattelinkin mässyjä.. KOKO ajan! Ja siivosin oikeasti pakkomielteenomaisesti. Siivoan edelleen paljon, varmaan enemmän kuin moni muu, mutta osaan myös hiukan hellittää. -Ja toisaalta varmaan jotkut äidin sukupolven naiset siivoaa vielä miljoona kertaa enemmän kuin minä!
Blogissa voi onneksi puhua halki ne asiat, joita ei koskaan ole oikein puhunut. On sekin, että Veloena kertoo ihan samanlaisista ratsastustuntimuistelosta kuin mitä itselläni on! Siis se tunne, että pelkää melkein sitä edessä olevaa tuntia.. se on MUN kokemus myös! Itse pelkäsin niin kovin sählääväni, jännitin.. pelkäsin 'saavani' itselleni sopimattoman hevosen [siellä mun yhdessä ratsastuskoulussa hevoset 'jaettiin' opettajan toimesta aina ennen tuntia. Opettaja katsoi jokaista, siristi silmiään ja sanoi.. 'Katalle.. - - - - - - Santtu tänään..' ja 'Mirka saa.. . .. - - - Candyn tänään..'] ja jännitin koko jakotilaisuuden ajan sairaalloisesti!! Sitten toisella koululla sai hepan valita itse - valitsin sitten aina sen saman, jonka kanssa hommat luisti ja syyllistyin SIITÄKIN, koska se oli helpomman tien valitseminen! :(
Tavallaan mut on kasvatettu aika ankarasti. Kun vertaan itseäni ja Kummityttö A:aa, joka sai OMAN hevosen 14-vuotiaana.. Ihan sen oman, sellaisen josta tykkää, hän ei käy tunneillakaan enää.. Sai oman hevosen parin vuoden tunneilla käynnin jälkeen! Se on niin eri maailma kuin missä itse elin. Kun meillä aina sanottiin, että pitää ratsastaa vaihtelevasti eri hevosilla niin oppii..
En tiedä - koen jo NYT saaneeni valtavasti blogimaailmasta! Luen blogeja, nautin niistä, opin.. Mulle on ollut viisas päätös astua blogimaailmaan, sanoi kuka muu mitä tahansa!
10 kokonaista vuorokautta -
MÄSSYilyyn! Kerrotaas nyt tämä, ennen kuin unohdan itseni talliin ja radioon soitettuihin puheluihin ja muuhun. :) Vielä en ole miettnyt leivontaakaan. Ehkä Baileys-juustokakku..? Mutta se on toki kovin imelä. Sitä voi olla vaikea syödä urakalla. Oli kivaa viimeksi ahmia hedelmää. Niistä ei tullut paha olo. Ehkä teen seuraavaksi saman? Tai sitten toteutan himoani RUOKAAN.. siis ihan ruoka-ruokaan.. joskus se tuntuu kivammalta kuin pelkän nampin syöminen. Mutta tietty namppi ja sukulaati ovat tärkeitä myös!
Peeässä vaan -
- soitin Äetmuorille tänään! Ei mitään uutta siellä..
maanantai 25. tammikuuta 2010
Mää-mää-mässäillen..
Mässäilyt on taas mässätty! En oksentanut, enkä muutakaan tylsää! Söin hirmu määrän viinirypäleitä, oikeastaan koko sen tertun, jonka ostin. :) Söin ompunkin ja tietty leikkasin sormeeni järkyttävän palkeenkielen veitsellä. Oli nimittäin niin hinku päästä syömään. Avasin Pandan Juhlapöydän - täytyy kai lakata haukkumasta sitä niin kovin sanoin, on siinä NYT kaikkea ihan hyvääkin. Esim. punssifudge-konvehti maistui mun suuhun IHANASTI marsipaaniselta..! Vaikkei se kai sellainen marsipaanijuttu virallisesti ollut. Ihana maku. Ja muutenkin siinä oli kaikkea hyvää. Joskus maku-uudistukset kannattavat, joskus taas [Maraboun Aladdin ja Paradis] ne vain huonontaa!
Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Äetmuori pääni sisällä
Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']
Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.
Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.
Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.
Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.
Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.
Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..
New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)
Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.
Äetmuori pääni sisällä
Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']
Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.
Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.
Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.
Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.
Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Joulu tammikuussa?
Mietin tässä pitäisikö liittyä siihen joukkoon, joka alkaa seuraavan joulun lahjojen hankkimisen jo tammikuussa, ja pitkin vuotta aina sopivissa ALE-myynneissä? Olisiko se ihan törkeää? Mua oikeasti vaivasi se miten paljon rahaa kului viime jouluun. Ja sitten oli vielä ne [epäonnistuneet] uuden vuoden pippalot.. ne siis, joihin kutsuimme ihmisiä, jotka ei sitten oikeastaan mitenkään olleet kiinnostuneet meistä missään suhteessa jne. Siitä kerroinkin aikaisemmin!
Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!
Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(
Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!
Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)
Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..
No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!
Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.
0 kokonaista vuorokautta..!!!!
Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)
Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)
Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!
Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(
Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!
Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)
Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..
No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!
Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.
0 kokonaista vuorokautta..!!!!
Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)
Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)