Jytkypuolue sai jytkyvoittonsa jytkyvaaleissa. Täytyy myöntää, että vaali-iltana tuli hoettua suorastaan eivoiollatottaa, uudestaan ja uudestaan. :( TIESIN gallupeista, mutta ajattelin, ettei kuitenkaan persujen voitto voisi olla näin suuri. Se oli. :( Mun ehdokas ei päässyt läpi.. Taivuin järjen äänen edessä ja äänestin Vasemmistoliittoa, vaikka se ei olekaan OIKEA kommunistinen puolue. Olisi varmaan pitänyt äänestää vieläkin vasemmalle, mutta aloin järkeillä, ettei ne kuitenkaan pääse läpi. :( Tyhmää järkeillä niin. Pitäisi aina äänestää kuten sydän sanoo!
Ensin tosiaan olin kuin puulla päähän lyöty, pettynyt ja vihainenkin. :( Mutta nyt olen ajatellut, että TÄTÄ juuri on demokratia. :( Tätä tulosta on kunnioitettava. Olisi sekin aika hullua vaihtaa kansaa, jos se äänestää 'väärin'? ;)
Niin keljuna juttuna kuin tätä pidänkin, niin mä muuten EN lähde kuitenkaan ihan tuomiopäivää julistamaan! Kokoomuksella ja keskustalla on yhteensä huimasti enemmän ääniä kuin persuilla. Eduskunnan isot puolueet edelleenkin yhdessä voivat lyödä persut, jos ne ehdottavat jotain hullua. Joten ihan turha nyt seinille kiivetä..
Vaali-iltana telkkarissa pylväät kasvoivat, nousivat, kohosivat, täyttivät ruudun. Suklis tuijotti sitä voimatta asialle mitään. Story of my life.
Sukututkijan murheet
Kun olen halunnut saada jotain muuta mietittävää kuin nuo vaalit, niin olenpa taas innostunut SUKUTUTKIMUKSESTA! :) Se vaan harmittaa, kun esim. Muorilta ei voi oikein kysyä mitään. Tai jos kysyy, niin pitää olla extra varovainen.
Minua harmittaa sekin, kun en ole satavarma siitä miten paljon kouluja äidinpuoleiset isovanhempani ovat käyneet! Kyse on siis ÄITINI vanhemmista, enkä heistä tiedä.. Syy: kun en VOI kysyä Äetmuorilta. Hän ottaa tuollaisen viattomankin kyselyn jotain kritiikkinä vanhempiaan kohtaan. Kai minä nyt hitto vie tiedän, ettei heillä mitään tohtorinhattuja ollut, mutta kiinnostaisi tietää ovatko he kansa- tai keskikoulun käyneitä? Tässähän ne vaihtoehdot oli, koska sen tiedän ettei kumpikaan ollut ylioppilas.
Muorilla on kummallinen tapa suhtautua näihin asioihin. Tietysti hän saattaisi mulle kertoa, mutta sitten saisin kuunnella pitkän saarnan tyyliin 'ei heillä ollut niitä mahdollisuuksia opiskella kuin teillä nykyajan ihmisillä..' Juu, ei varmaan ollut, mutta totta on sekin etteivät K-Mummi ja Vaari olleet mitään lukijatyyppejä muutenkaan!
Muori on nyt ollut intoa piukassa persujen voiton vuoksi, hän kun äänesti niitä. Ehkä vaali-ilossa uskaltaisin kysyä, hyvän mielen tunnelmissa hän voisi ehkä kertoakin? Ellei sitten suuttuisi lopullisesti.
Hakemusskitsoilua
Se yhteishakuun osallistumiseni poiki sellaisen selvityspyynnön siitä syystä, miksi haen harkinnanvaraisessa haussa. Huomenna on pakko pistää se postiin, koska torstai on viimeinen palautuspäivä. Olen lykännyt sitä tavallaan aika tyhmästä syystä. Minusta nimittäin tuntuu todella vaikealta KIRJOITTAA opiskelujeni ja työttömyyteni surkeasta historiasta edes muutamin sanoin. INHOAN sanoa millainen koulutus mulla on, se saa mut oksentamaan. Se kuulostaa niin p-kantärkeältä ja hyödyttömältä [mitä kumpaakin se myös ON]. Mutta kai on pakko.
En silti tiedä miten mun hakuprosessin käy! Jos harkinnanvaraisessa haussa meinaa päästä koulutuksiin, niin on pärjättävä pääsykokeessa TODELLA hyvin, paremmin kuin muut. Ja hoitoalan pääsykokeisiin kuuluu niitä matemaattis-loogisia tehtäviäkin, joissa olen s u r k e a ...!
3 kokonaista vuorokautta!!!!
HIII-IIIIIIIII! Suuri juhlahetki koittaa vain kolmen kokonaisen vuorokauden kuluttua! Olen ostanut pääsiäismunia varastoon. Myös sellaisia ihan ihan pieniä, jotka yleensä jurppivat minua, kun niissä on se foliokääre surkean pikkuruisen herkun peittona. Saa sormet tehdä paljon työtä pikku palkan eteen! :) Ostin niitä sellaisia Sorinin minimunia, niitä löysin Vapaa Valinnasta! Ihme juttu tavallaan, miten Vapaa Valinnasta maalta voi löytää juttuja, joita ei isoissa kaupunkikaupoissakaan välttämättä ole.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Paheen polulla, mutta iloisesti!
Hah haa, pidänpäs muuten viikonloppuna sittenkin MÄSSYN! :) Ensin ajattelin odottaa pääsiäistä, mutta sitten mies vähän vihjaisi, että olisi kiva jos leipoisin jotain taas - joten ei kun toimeen. ;) Siitä sain hyvän syyn. Oikeastaan en tajua MIKSI olin yhdessä vaiheessa niin jyrkästi sanoutumassa irti mässäilystä. Ettei sitä muka voisi itselleen sallia moneen viikkoon.. jne.. Aika tylsää elämää! Nyt on taas aika mukavat tunnelmat: leivon sitä suklaakääretorttua appelsiinitäytteellä ja luultavasti syön laivalta tuotuja sukulaateja! Ja onhan mulla kaappien kätköissä vielä muitakin suklaita. Sen tosin olen huomannut, että keksejä en ole oikeastaan hamstrannut - ne ovat kovin vähissä. Tänään ostin kauppasta pumpernikkeleitä, ne kun ovat mun suosikkeja ja voivat maistua viikonloppuna. Huomenna [tai siis tänään, eletäänhän jo perjantaita] pitää mennä silti vielä kauppaan, ostaa Omar-karkkeja ja leivonta-aineita. Kevään korvalla Keväällä mieli täyttyy uusista suunnitelmista, näin on myös SUKLIKSEN laita! Mietin sitä, että pitäisikö sittenkin vielä kerran (!) hakeutua työkkäriin? :( Tietysti mulla on se huono kokemukseni, mutta olen ajatellut, että jos vielä kerran.. Soitin sinne vähän aikaa sitten - kun kysyin niistä omaehtoisen opiskelun rahoitusmahdollisuuksista - ja siellä oli aika positiivisen kuuloinen mies, jonka puheille ehkä uskaltaisin. En tiedä miksi kaikki NAISET työkkärissä tuntuvat olevan varsinaisia riivinrautoja ja todella inhottavia. :( En voi sitä käsittää. Yleensä aina periaatteesta tahdon uskoa omasta sukupuolesta hyvää, miksi vain se niin harvoin kannattaa? Opiskeluhaavekin elää yhä! Melko varmasti haen tässä yhteishaussa. Haen, ja JOS pääsen kouluun, niin mietin rahoitusvaihtoehtoja sitten. Työkkäri ainakin sanoi, että vasta sitten kun/jos koulupaikan saa, niin tulee ajankohtaiseksi se heidän antamansa rahoitus. Jos taas en pysty rahoittamaan niitä, niin sitten kai täytyy jättää opintohaave sikseen. Tietysti mietin myös MUITA kouluttautumisvaihtoehtoja kuin sitä terveysalaa. En vain tiedä olisiko musta joksikin palkanlaskijaksi [=miehen kauhuvisio mua varten], koska en ole kaksinen matemaatikko. :( Mies sanoi, että palkanlaskennassa pitäisi olla matikkapäätä. Kyllä mä yksinkertaisimmat toimitukset klaaraan, mutta esim. lukiomatikassa meni monet asiat nk. 'yli hilseen'.... Vaa-vaa-vaalit! Harmittaa kun jäi tänään vaalitentti telkusta näkemättä! Kuulin sitten uutisista, että Soini oli HUUTANUT siellä! :) Ehkä nyt persujen kupla puhkeaa ja ihmiset näkee, etteivät ne ole muuta kuin rähjääjiä. Muutenkin mulla on alkanut olla sittenkin sellainen toiveikas olo. Olen alkanut ajatella, että kai moni gallupeissa voi sanoa äänestävänsä vaikka Aku Ankkaa, mutta kun tulee vaalipäivä niin saamme nähdä miten käy! Osa ihmisistä jää takuulla kotiin. Ja sitten kun ajattelevat, että persut kumminkin voittavat, väliäkö sillä annanko minä niille ääneni vai en - siinä on juuri meidän ei-persujen toivo! :) Eli oikeastaan kaikki on nyt kiinni meistä! Me juuri voimme torpata perussuomalaisen Suomen synnyn! Voimme tallata käärmeen munan ennen kuin siitä tulee käärme! Tuo tosin oli vähän värikkäästi sanottu, mutta totuutta siinä on mukana. Tietysti täytyy yrittää ymmärtää kaikenlaisia poliittisia näkemyksiä! Minusta vain tuntuu, ettei persuilla ole mitään konkreettista tarjolla ja heidän äänestämisensä olisi virhe.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
On Suklis nyt merelle lähtenyt
.. pikku kaarnapurrellaan! Taikka oikeasti se oli suuri Ruotsin laiva! Mutta merillä siis oltiin, vaikkei sitä paljon huomannut. Mun täytyy sanoa, että uskon tuon risteilyn olleen kohdallani viimeinen pitkään aikaan. Mietiskelin, valvoskelin yöllä hytissä ja tulin siihen tulokseen, että ruotsinlaivailussa on minun kannaltani enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Muutamia huonoja puolia mainitakseni: 1. en pidä siitä, ettei oikeastaan 'risteillä', vaan laiva voisi hyvin lillua vaikka satamassa sen 24 h 2. en pidä siitä, että koko toiminta rakentuu juomisen varaan 3. en pidä siitä, että koko paikka on täynnä kännisiä ihmisiä 4. ahdistun ahtaista hyteistä + suihkuista 5. ahdistun joutuessani jakamaan pienen tilan aika tuntemattomien kanssa sittenkin 6. ahdistun hyttien vaikeasta löydettävyydestä - siellä aina saa harhailla, eikä sittenkään löydä.. 7. ei ole mukavaa kävellä kilometrikaupalla edestakaisin laivan käytäviä. Nyt tällä reissulla kävi myös jotain sellaista, jota en itse ole koskaan aiemmin todistanut. Yksi ihminen seurueestamme [meitä oli siis 4] oli aivan 'naamat' jo terminaaliin tullessa. Sitten hänellä oli joku mies jo vähän kuin valmiiksi katsottuna ja he tapasivat terminaalissa. Menimme syömään siihen tosi kalliiseen ravintolaan silloin illalla ja tämä tyttö [tai nainen, hän on 31] hermostui hirvittävästi palvelun hitauteen. Itse en niinkään hermostunut, kun olin VARAUTUNUT siihen, että a la cartessa takuulla kestää paljon aikaa. No, joka tapauksessa tämä ihminen alkoi käyttäytyä todella törkeästi siellä ravintolassa. :( Sättiä tarjoilijaa ja antaa kritiikkiä. Kritiikissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta hänellä se kritiikki piti sisällään luvattoman paljon vittua, persettä ja saatanaa. Tarjoilijakin lopulta poltti proppunsa ja sanoi tekevänsä vain parhaansa, ja ettei hän voi sille mitään että keittiössä on vain pari kokkia tekemässä ruokia kaikille näille ravintolavieraille. Näin, että hän oli aika kestokykynsä päässä, silmät räpyttelivät ja huulet värisi. Inhottava tilanne. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. En tiedä MITÄ tuollaisessa tilanteessa pitää tehdä. Me kaikki muut 3 olimme aika vaitonaisina. On vaikea alkaa 'läksyttää' aikuista ihmistä [sitä 'ravintolakriitikkoa'] hänen sanomisistaan, mutta myötätunto oli tarjoilijan puolella. Tämä meidän seuralainen hermostui siksi, kun hänellä oli kiire tapaamaan sitä laivaromanssiaan. Sen ymmärtää, mutta toisaalta luulisi jokaisen tietävän ettei monen ruokalajin ateriaa syödä hetkessä. Kun lähdimme sieltä ravintolasta niin livahdin tarjoilijan luo, sanoin anteeksi ja annoin vähän juomarahaa. Se ei takuulla korvaa sitä, että hän sai kuunnella sellaista ripitystä tältä yhdeltä meidän kaverilta, mutta en siihen hätään keksinyt muutakaan. :( Tuntui pahalta ja se paha tunne jatkui. Juttelin H:n kanssa laivareissuista kun olimme hytissä kahdestaan hetken aikaa. Hän sanoi harkinneensa tosi pitkään lähtemistä, koska tulee alkoholisti-isän terrorisoimasta perheestä, jossa isä aina lähti Ruotsin laivalle kännäämään ja lapsen piti tulla mukaan - monesti pieni lapsi sai kannatella isän hyttiin ja se kokemus on kuulemma jättänyt jälkensä. Itselläni ei ole mitään juomista vastaan ja onpa Suklis ottanut elämässään maljan jos parikin, mutta yhdessä vaiheessa yöllä siellä yökerhossa koin kummallisen PANIIKIN. Olin juonut aperitiivin ruoan kanssa + lasin punaviiniä ja sen jälkeen siirtynyt jääveteen. Äkkiä KAIKKI ne ihmiset siellä yökerhossa näyttivät olevan aivan sekaisin, kuin zombeja tai jotain - ei ollenkaan ihmisiä. Niin tolkuttomassa kunnossa: nukkuvia ihmisiä, nuokkuvia ihmisiä, ihmisiä silmät seisoen päässä, ihmisiä karjumassa ja horjumassa. Ajattelin, että entäs jos nyt tulisi merihätä? Kuinka moni noista ihmisistä pääsisi edes ULOS laivasta? [Kuinka moni edes tajuaisi merihädän olevan päällä??] Ei kovinkaan moni. Ja muutenkin kun katsoi sitä käytöstä niin voi vain ihmetellä, ettei laivoilla oikeasti satu juttuja enemmän kuin sattuu. Tarkoitan nyt sitä, että ihmiset ovat humalassa ja osa ärtyneitä, humalan vaiheet vaihtelevat, ihmiset ovat kireitä ja tunteet tulevat pintaan.. Äkkiä voisi tapahtua melkein mitä vaan. Ja koko laivalla on vain yksi sairaanhoitaja! Täytyy sanoa, että en oikeasti usko enää lähteväni reissuun. Mun mielestä ei ole mukavaa olla merillä olematta merillä. Ehkä joskus voisi tehdä jonkun päiväristeilyn Maarianhaminaan, jos siellä voisi pitää picnickin ja vaikka kävellä tai pyöräillä. Mutta nämä 24 h:n risteilyt saa kyllä nyt jäädä. Mietin vaan että MITÄ sanon syyksi ensi vuonna, kun sitä kuitenkin ehdotetaan mulle. :( En tahtoisi missään nimessä loukata ketään tai saada kenenkään kiinnostuksen aiheita kuulostamaan tyhmiltä tai vaarallisilta tai.. no, jotain? :( Ihmiset ovat tosi herkkiä. Oikeastaan jo se, että sanot 'minä en erityisemmin pidä asiasta x' sisältää monen mielestä kritiikkiä asiaa x kohtaan. Vaikka oikeasti asia ei ole niin - ei ainakaan mun kohdalla! Ei MUA se haittaa, että joku haluaa juoda laivalla peffat olalle, itse asiassa se on ihan reipasta toimintaa ja jos se rentouttaa, niin antaa mennä vaan. Mutten ITSE nauti siitä. Tuolla reissulla kävi taas sekin juttu, että alkoholia tyrkytettiin, enkä oikein pidä siitä. Minä nyt vain en TAHDO krapulaa seuraavaksi aamuksi, varsinkin kun on aikomuksena mennä meriaamiaiselle. Päässäni kaikaa Äetmuorin ääni. 'No, voithan olla ilonpilaaja ja ryppyotsa, ei sinua kukaan varmaan pian enää minnekään pyydäkään..' Vaiennan päässäni soivan Muoriradion ja tyydyn olemaan sitä mitä olen, Suklis vain, toimenkuvana ilonpilaaminen ja ryppyotsaisuus. Kändiiiii!!!!! Kun kerran laivalla olin, niin pitihän käydä katsomassa suklaatarjonta! Löysin ihanaa Milkan toffee-pähkinäsuklaata! Levyllinen tätä tavaraa, jossa on siis maitosuklaan sisällä jumalaista toffeeta ja kokonaisia pähkinöitä..! Nams! Ja ostin Fazerin Wienernougat-rasian, sellaisen vain laivalta saatavan kompaktin kokoisen! Se tosin ei ollut mitenkään merkittävästi halvempi kuin maissa. Milkaa ei oikein saa mistään, siinä mielessä se oli hyvä hankinta. Ostin miehellekin kaikkea namia, sellaisia salmiakkielukoita ja pari viinikumikarkkipussia. Ja viinejä toin 3 pulloa, kaikki punaista. Mies oikein laittoi mulle LAPUN, että osaan ostaa oikeaa. ;) Tarvitsin kyllä myyjän apua niiden juttujen löytämisessä - vähän noloa, mutta minkäs teet kun nainen on sokea kuin LEPAKKO. Miehen kanssa herkuteltiin mun tulopäivänä sitten kaikilla näillä herkkuilla. :) Vaikkei pitänytkään olla mitään mässyä, eikä tavallaan ollutkaan, koska se jäi niin vähäiseksi se herkkuilu. En vain VOINUT vastustaa Milkaa..! Ei ole paljon enää siitä levystä jäljellä - vähemmän kuin puolet. ;)
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Autoista ja aivolääkkeistä
Mun vanha romurauta on nyt sitten myyty jobbarille ja sieltä samasta paikasta katsoimme mulle 'uuden'. Mikään 'uusi' ei se uusikaan ole, en muista ihan tarkkaan sen vuosimallia, mutta taitaa olla -96. Vai oliko se -94? Uusi on kuitenkin paremmassa kunnossa [l. luotettavampi] kuin se wanha ajokki! Piti vaan ajaa miehen kanssa vanha romurauta Hyvinkäälle (!) asti ja sieltä sitten saimme sen uuden.
Mä en koskaan ole ollut sellainen ihminen, että juoksisin uusien autojen perässä. En usko että tekisin niin, vaikka olisin miljonääri. Minulle autot vain eivät MERKITSE juuri mitään. :( Siis sen lisäksi, että ne ovat kulkuvälineitä, joiden tärkein homma on toimia niin, että ihminen pääsee paikasta a paikkaan b.
Mies oikeasti oli tuon minun autonvaihtoni takana. Hänestä autovanhukseni oli tullut jo tiensä päähän ja kieltämättä katsastuksissa alkoi olla jo vähän tukalaa. ;) Hih, nyt muuten sitten sain tietää, että vanha autoni oli 23 vuotta vanha! Melkein museokamaa. Vähän epäilin sille jobbarille, että saako hän sen myydyksi, mutta hän oli oikein optimistinen. Kumma kaveri. Sanoimme ihan rehellisesti siinä olevat viat. Ei tee mieli alkaa petkuttaa mitään pieniä ihmisiä, tuokin automyyjä on sellaisen aika pienen autopaikan omistava, ei siis mikään suuri yhtiö. Mies sanoi, että isompi autopaikka olisi nauranut meidät ulos sen mun kaaran kanssa. Voihan se tietysti olla. :(
Aivolääkkeiden analysointia
Elämä aivolääkkeiden kanssa rullaa paremmin kuin ilman niitä. Se vaan, että olen käsistäni vähän kömpelömpi kuin ilman niitä. Ensimmäisten lääkepäivien aikana kädet ihan tärisivät ja päätä särki. Nyt ei enää tärisytä, mutta pari kertaa olen jo leikannut veitsellä käteen, en vain ole niin sujuvasorminen, vaan vähän tupelo.
Tietysti sitä on joutunut kysymään itseltään, että miksi en voi elää ilman lääkettä. Aivolääkkeillä elämässä on sellainen riittämättömyyden tuntu.
Pääsiäistä odotellessa..
Seuraava MÄSSY saattaa olla niinkin kaukana kuin PÄÄSIÄISENÄ! On vain jotenkin ollut virta pois näissä mässyasioissa. Mässäyksessä on niin kova TYÖ oikeastaan. Täytyy laatia ostoslistoja ja leivontalistoja, ja vähän tuntuu kuin olisin tällä hetkellä väsähtänyt. Mutta pääsiäisenäpä pidetäänkin sitten kaikkien aikojen ahminta. Kolme päivää, perinteisten kahden asemasta! Hiiii-iiih, Suklis se on yhä voimissaan!
Voi kyllä olla että siihen mässyyn liittyy myös ahdistusta Suomen politiikan vuoksi. Äärioikeisto [=persut!] on kai oikeasti saamassa sen vaalivoittonsa..
Mä en koskaan ole ollut sellainen ihminen, että juoksisin uusien autojen perässä. En usko että tekisin niin, vaikka olisin miljonääri. Minulle autot vain eivät MERKITSE juuri mitään. :( Siis sen lisäksi, että ne ovat kulkuvälineitä, joiden tärkein homma on toimia niin, että ihminen pääsee paikasta a paikkaan b.
Mies oikeasti oli tuon minun autonvaihtoni takana. Hänestä autovanhukseni oli tullut jo tiensä päähän ja kieltämättä katsastuksissa alkoi olla jo vähän tukalaa. ;) Hih, nyt muuten sitten sain tietää, että vanha autoni oli 23 vuotta vanha! Melkein museokamaa. Vähän epäilin sille jobbarille, että saako hän sen myydyksi, mutta hän oli oikein optimistinen. Kumma kaveri. Sanoimme ihan rehellisesti siinä olevat viat. Ei tee mieli alkaa petkuttaa mitään pieniä ihmisiä, tuokin automyyjä on sellaisen aika pienen autopaikan omistava, ei siis mikään suuri yhtiö. Mies sanoi, että isompi autopaikka olisi nauranut meidät ulos sen mun kaaran kanssa. Voihan se tietysti olla. :(
Aivolääkkeiden analysointia
Elämä aivolääkkeiden kanssa rullaa paremmin kuin ilman niitä. Se vaan, että olen käsistäni vähän kömpelömpi kuin ilman niitä. Ensimmäisten lääkepäivien aikana kädet ihan tärisivät ja päätä särki. Nyt ei enää tärisytä, mutta pari kertaa olen jo leikannut veitsellä käteen, en vain ole niin sujuvasorminen, vaan vähän tupelo.
Tietysti sitä on joutunut kysymään itseltään, että miksi en voi elää ilman lääkettä. Aivolääkkeillä elämässä on sellainen riittämättömyyden tuntu.
Pääsiäistä odotellessa..
Seuraava MÄSSY saattaa olla niinkin kaukana kuin PÄÄSIÄISENÄ! On vain jotenkin ollut virta pois näissä mässyasioissa. Mässäyksessä on niin kova TYÖ oikeastaan. Täytyy laatia ostoslistoja ja leivontalistoja, ja vähän tuntuu kuin olisin tällä hetkellä väsähtänyt. Mutta pääsiäisenäpä pidetäänkin sitten kaikkien aikojen ahminta. Kolme päivää, perinteisten kahden asemasta! Hiiii-iiih, Suklis se on yhä voimissaan!
Voi kyllä olla että siihen mässyyn liittyy myös ahdistusta Suomen politiikan vuoksi. Äärioikeisto [=persut!] on kai oikeasti saamassa sen vaalivoittonsa..
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Ilman...kos
Mitä on elää ilman naista kolmekymppisenä? Siihenpä vastaa Timo Hännikäinen kirjallaan "Ilman". Luin sen ja tavallaan symppasin tätä nuorta miestä. Siksi, koska hän kärsi asiasta, jota pitää ongelmana ja periaatteessa mun mielestäni kaikkia kärsiviä kohtaan pitää osoittaa myötätuntoa.
Minä en muuten osaa neuvoa kenellekään kuinka päästä parisuhteeseen. Mun mielestä se on aina ollut tavallaan maailman luonnollisin asia. Ihmiset kohtaavat ja joku kiinnostus ja keskinäinen viehtymys sitten saavat jatkamaan suhdetta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan koe näin. Onhan toisaalta mulle itselleni TYÖNHAKU aika mahdottomuus, ja joillekin ihmisille taas se sujuu kuin tyhjää vaan. Ongelmansa kullakin!
Mun mielestä kielteistä oli Hännikäiseltä löytyvä halveksunta sekä omaa että naisten sukupuolta kohtaan. Ei se välttämättä ainakaan helpota suhteeseen pääsyä! Osaan myös kuvitella ettemme me naiset tykkää siitä, että meidät vuoroin korotetaan jumalaiselle jalustalle ja sitten taas seuraavana hetkenä pidetään typerinä hanhina. Ihminen jonka kuva toisesta sukupuolesta heittelee noin paljon taitaa olla kumppaniehdokkaalle aikamoinen arvoitus.
Mä muuten en erityisemmin pidä siitä, että joku halveksii omaa [tai toista!] sukupuolta. On naisia, jotka pitää toisia naisia ihan kanoina ja joutavina - antaen tietty ymmärtää, että he ITSE ovat kaiken kanamaisuuden ja joutavuuden yläpuolella, eräänlaisia ylinaisia siis. Ja sitten on miehiä, jotka pitää toisia miehiä raakoina barbaareina ja katkerina sitten miettii miksi HE eivät kelpaa naisille, he kun eivät [omasta mielestään] ole raakoja ja barbaarisia. Ei vain vaivauduta miettimään sitä, että a) ovatko toiset miehet oikeasti raakoja ja barbaareja ja b) ovatko omat viat välttämättä parempia kuin se muissa miehissä näkyvä raakuus ja barbaarisuus?
Mun mielestä puolen ihmiskunnan leimaaminen kertoo aika syvästä IHMISVIHASTA. Ihmisvihaajan tie parisuhteeseen käy ohdakkeiseksi. Niin se vain on, että katkeruus ei toimi minään lemmenjuomana. :(
En muuten tajua Hännikäisen - enkä muutaman nettimiehen - valitusta siitä, että tutustuakseen naiseen + luodakseen suhteen on 'teeskenneltävä' kiinnostusta naiseen. Mikä tässä on se ongelma? Jos kiinnostusta ei oikeasti tunne, niin miksi sitä MUKA pitää teeskennellä. En tajua. Jos ei kiinnosta jutella nätisti toiselle osapuolelle, niin täytyy kai sitten vaihtaa juttukumppania kunnes löytyy se, josta oikeasti on kiinnostunut.
Jotenkin olen itse ihan eri raiteilla koko ihmissuhdejutussa, eli ei kai edes pitäisi yrittää kommentoida juttuja, jotka mun mielestä ovat ihan kuin toiselta planeetalta. Täytyy vain toivoa, että kaikki yksinäiset löytävät kumppanin.. ja niin käy kyllä sitten kun katkeruus on laimentunut ja ihminen pystyy aidosti olemaan kiinnostunut toisesta.
Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi yrittää ammattiauttajankin apua? Kai niitä on terapiamuotoja joka lähtöön? Saattaisi hyvinkin auttaa!
Suklis pinnaa puhelupiinasta! :)
Olen muuten noudattanut kommenttiosastolla olevia kehotuksia jättää joskus 'velvollisuuspuhelu' Muorille soittamatta! :) Olen nyt kokeillut, että kaatuuko maa.. eipä ole kaatunut.. Ja ihme ja kumma: Muori soitti kerran tänne meillepäin! Yleensä hän ei koskaan tee sitä. No nyt teki. Ei oikeastaan sen isompia puhuttu, hän vaan kertoi että telkussa on joku kiintoisa dokkari. Kai hän vähän halusi kokeilla kepillä jäätä, että mikä on mun mielentila.
Eipä ole mielentila huono eikä hyvä - en vaan oikeasti ole jaksanut sitä puhelimessa pompotusta nyt kun meillä on se remonttivaiva ja muu päällä.
Työkkäri vs. Suklis - uusi ottelu!
Täytyy huomenna soittaa TE-toimistoon! :( Inhottaa alkaa taas asioida heidän kanssaan, koska kokemukseni ovat 'vähän' huonoja, mutta mun on pakko rohkaista mieleni. Saattaa olla, ettei se mun suunnittelema koulutus oikein onnistu. Voi olla, ettei tulisi mitään opintotukea tai vastaavaa ja ilman rahoitusta olisi aika vaikea alkaa opiskella toisella puolella Suomea. :( On vähän kurja olo, mutta mun täytyy varmistaa tuo TE-toimistosta, ennen kuin ihan vaivun suohon. :) Kelan neuvojatyttö sanoi puhelimessa, että saisin sellaisen omaehtoisen opiskelun tuen, mutta kun katsoin nettisivulta niin tajusin, ettei se välttämättä koske aikuisopintoina suoritettavia opintoja, vaan opiskelun olisi oltava täysipäiväistä.
Mutta huomenna selviää lisää. Mies sanoi kerran, että jos menet TEn kanssa juttelemaan näistä niin päädyt koulutukseen.. palkanlaskijaksi tms..! Ensin se hirvitti ihan ajatuksenakin, mutta nyt alan suhtautua siihenkin eri tavalla. Jos tuo hoitoalan juttuni ei onnistu, niin kai sitten alan suunnilleen mihin vaan koulutukseen, josta olisi työllistymisen kannalta hyötyä.
Mässysuunnitelmat -
- ovat ihan auki! En tiedä milloin seuraavan pidän. Nyt pidän taas kerran Pepsi Max-paastoa. :( Jotenkin hullua, kuinka mulla aina on JOKU elintarvike, joka herättää mussa kauhun. Suola on usein sellainen ollut ja nyt on Pepsi. Kun tarpeeksi mielessään pyörittelee kaikkia terveyshaittoja, niin sitten iskee KRIISI päälle ja on aloitettava ankara kuuri ilman syöpää aiheuttavaa/hulluksi tekevää/verenpainetta nostavaa/hautaan saattavaa elintarvike x:ää. :(
Näin muuten K-kauppassa JÄTTIMÄISEN Kinder-munan! Siis ihan kuin tavallinen kinder, mutta paljon isompi. Hintakin oli huima, taisi olla melkein 8 euroa! Huh. Sellainen olisi aika hieno pääsiäiseksi, mutta voi olla etten tuon hinnan vuoksi siihen lähde!
Minä en muuten osaa neuvoa kenellekään kuinka päästä parisuhteeseen. Mun mielestä se on aina ollut tavallaan maailman luonnollisin asia. Ihmiset kohtaavat ja joku kiinnostus ja keskinäinen viehtymys sitten saavat jatkamaan suhdetta. Ilmeisesti kaikki eivät kuitenkaan koe näin. Onhan toisaalta mulle itselleni TYÖNHAKU aika mahdottomuus, ja joillekin ihmisille taas se sujuu kuin tyhjää vaan. Ongelmansa kullakin!
Mun mielestä kielteistä oli Hännikäiseltä löytyvä halveksunta sekä omaa että naisten sukupuolta kohtaan. Ei se välttämättä ainakaan helpota suhteeseen pääsyä! Osaan myös kuvitella ettemme me naiset tykkää siitä, että meidät vuoroin korotetaan jumalaiselle jalustalle ja sitten taas seuraavana hetkenä pidetään typerinä hanhina. Ihminen jonka kuva toisesta sukupuolesta heittelee noin paljon taitaa olla kumppaniehdokkaalle aikamoinen arvoitus.
Mä muuten en erityisemmin pidä siitä, että joku halveksii omaa [tai toista!] sukupuolta. On naisia, jotka pitää toisia naisia ihan kanoina ja joutavina - antaen tietty ymmärtää, että he ITSE ovat kaiken kanamaisuuden ja joutavuuden yläpuolella, eräänlaisia ylinaisia siis. Ja sitten on miehiä, jotka pitää toisia miehiä raakoina barbaareina ja katkerina sitten miettii miksi HE eivät kelpaa naisille, he kun eivät [omasta mielestään] ole raakoja ja barbaarisia. Ei vain vaivauduta miettimään sitä, että a) ovatko toiset miehet oikeasti raakoja ja barbaareja ja b) ovatko omat viat välttämättä parempia kuin se muissa miehissä näkyvä raakuus ja barbaarisuus?
Mun mielestä puolen ihmiskunnan leimaaminen kertoo aika syvästä IHMISVIHASTA. Ihmisvihaajan tie parisuhteeseen käy ohdakkeiseksi. Niin se vain on, että katkeruus ei toimi minään lemmenjuomana. :(
En muuten tajua Hännikäisen - enkä muutaman nettimiehen - valitusta siitä, että tutustuakseen naiseen + luodakseen suhteen on 'teeskenneltävä' kiinnostusta naiseen. Mikä tässä on se ongelma? Jos kiinnostusta ei oikeasti tunne, niin miksi sitä MUKA pitää teeskennellä. En tajua. Jos ei kiinnosta jutella nätisti toiselle osapuolelle, niin täytyy kai sitten vaihtaa juttukumppania kunnes löytyy se, josta oikeasti on kiinnostunut.
Jotenkin olen itse ihan eri raiteilla koko ihmissuhdejutussa, eli ei kai edes pitäisi yrittää kommentoida juttuja, jotka mun mielestä ovat ihan kuin toiselta planeetalta. Täytyy vain toivoa, että kaikki yksinäiset löytävät kumppanin.. ja niin käy kyllä sitten kun katkeruus on laimentunut ja ihminen pystyy aidosti olemaan kiinnostunut toisesta.
Toisaalta ehkä tuollaisessa tilanteessa voisi yrittää ammattiauttajankin apua? Kai niitä on terapiamuotoja joka lähtöön? Saattaisi hyvinkin auttaa!
Suklis pinnaa puhelupiinasta! :)
Olen muuten noudattanut kommenttiosastolla olevia kehotuksia jättää joskus 'velvollisuuspuhelu' Muorille soittamatta! :) Olen nyt kokeillut, että kaatuuko maa.. eipä ole kaatunut.. Ja ihme ja kumma: Muori soitti kerran tänne meillepäin! Yleensä hän ei koskaan tee sitä. No nyt teki. Ei oikeastaan sen isompia puhuttu, hän vaan kertoi että telkussa on joku kiintoisa dokkari. Kai hän vähän halusi kokeilla kepillä jäätä, että mikä on mun mielentila.
Eipä ole mielentila huono eikä hyvä - en vaan oikeasti ole jaksanut sitä puhelimessa pompotusta nyt kun meillä on se remonttivaiva ja muu päällä.
Työkkäri vs. Suklis - uusi ottelu!
Täytyy huomenna soittaa TE-toimistoon! :( Inhottaa alkaa taas asioida heidän kanssaan, koska kokemukseni ovat 'vähän' huonoja, mutta mun on pakko rohkaista mieleni. Saattaa olla, ettei se mun suunnittelema koulutus oikein onnistu. Voi olla, ettei tulisi mitään opintotukea tai vastaavaa ja ilman rahoitusta olisi aika vaikea alkaa opiskella toisella puolella Suomea. :( On vähän kurja olo, mutta mun täytyy varmistaa tuo TE-toimistosta, ennen kuin ihan vaivun suohon. :) Kelan neuvojatyttö sanoi puhelimessa, että saisin sellaisen omaehtoisen opiskelun tuen, mutta kun katsoin nettisivulta niin tajusin, ettei se välttämättä koske aikuisopintoina suoritettavia opintoja, vaan opiskelun olisi oltava täysipäiväistä.
Mutta huomenna selviää lisää. Mies sanoi kerran, että jos menet TEn kanssa juttelemaan näistä niin päädyt koulutukseen.. palkanlaskijaksi tms..! Ensin se hirvitti ihan ajatuksenakin, mutta nyt alan suhtautua siihenkin eri tavalla. Jos tuo hoitoalan juttuni ei onnistu, niin kai sitten alan suunnilleen mihin vaan koulutukseen, josta olisi työllistymisen kannalta hyötyä.
Mässysuunnitelmat -
- ovat ihan auki! En tiedä milloin seuraavan pidän. Nyt pidän taas kerran Pepsi Max-paastoa. :( Jotenkin hullua, kuinka mulla aina on JOKU elintarvike, joka herättää mussa kauhun. Suola on usein sellainen ollut ja nyt on Pepsi. Kun tarpeeksi mielessään pyörittelee kaikkia terveyshaittoja, niin sitten iskee KRIISI päälle ja on aloitettava ankara kuuri ilman syöpää aiheuttavaa/hulluksi tekevää/verenpainetta nostavaa/hautaan saattavaa elintarvike x:ää. :(
Näin muuten K-kauppassa JÄTTIMÄISEN Kinder-munan! Siis ihan kuin tavallinen kinder, mutta paljon isompi. Hintakin oli huima, taisi olla melkein 8 euroa! Huh. Sellainen olisi aika hieno pääsiäiseksi, mutta voi olla etten tuon hinnan vuoksi siihen lähde!
perjantai 25. helmikuuta 2011
Tahdoton
Huomasin yhtenä päivänä, että kaikista eroistamme huolimatta miehessä ja minussa on yksi yhteinen piirre: kumpikaan emme aina selkeästi tiedä mitä tahdomme. Miehellä se ilmenee ehkä selkeämmin - mun tapauksessa kyse on piirteestä, joka on ollut itseltänikin salassa. Mies ei esim. aina oikein osaa edes sanoa mistä leivonnaisesta hän tykkäisi MÄSSYssä. Mun tapauksessa kyse on eräänlaisesta AJAUTUMISESTA erilaisiin asioihin. Leivonnaisen valinta ei ole mun kohdallani ongelma, mutta se ei tarkoita ettei ongelmaa olisi!
Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.
Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.
Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.
Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?
Pakkopuhelupullaa
Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.
Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.
Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.
Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?
Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.
Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.
Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)
Korkein kalorein
Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.
Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.
On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(
Se ajautuminen näkyi aika hyvin esim. tässä laivareissua koskevassa asiassa. Koin, että [omaa tyhmyyttäni/tietämättömyyttäni] olin ajautunut (!) reissuun itseäni varakkaampien kanssa, niin täytyy vain kestää se ja valittamatta tai muuta ehdottamatta sopeutua tosi ylihintaiseen a la carte-ravintolailtaan.
Sitä asiaa en oikein enää voi auttaa, mutta ehkä tästä voi ottaa oppia tulevaisuuden suhteen Mulla yksinkertaisesti vain on ollut sellainen kasvatus, että 'ei saa olla hankala, äläpäs nyt oikuttele, olepas kiltti tyttö'. Varmaan meillä vanhemmat [lue Äetmuori] teki parhaansa, mutta heidän parhaansa tähtäsi sellaisen ihmisen kasvattamiseen josta olisi mahdollisimman vähän 'vaivaa' muille. Täytyy yrittää tulevaisuudessa vetää jarrut päälle silloin, kun joku asia ei minulle sovi tai ei muuten vain tunnu hyvältä.
Oikeastaan nyt mietin asioita niin, että nimenomaan TYTÖILLE olisi tärkeää vanhempien opettaa oman tahdon tunnistamista ja ilmaisemista. Pojille sen ilmaiseminen tuntuu olevan kai vähän sallitumpaa. Ehkä mun vanhempien ikäluokka vielä oikeasti uskoi siihen, että naiselle on tärkeää ennen muuta oppia joustavaksi, että sitä ominaisuutta tarvitaan enemmän kuin muuta. Siis naisen aikuiselämässä.
Miksi oikeastaan olisi väärin toteuttaa omaa tahtoaan OMAA ITSEÄ koskevissa asioissa? Miksi se tekisi ihmisestä itsekkään tai hankalan? Miksi ja milloin olen alkanut ajatella näin?
Pakkopuhelupullaa
Soitin taas Äetmuorille sen viikottaisen velvollisuuspuhelun. Tavallaan tympii kun nyt tästä meidän remontistakin hänellä on aina se oma oikea näkemys. En oikein tiedä mikä VIMMA hänellä on neuvoa, opastaa + aina olla oikeassa. Siis myös asioissa, joista hän ei tiedä mitään.
Nytkin hän alkoi epäillä meidän kotivakuutusta, että sen on oltava huonompi kuin hänellä, koska vakuutus ei korvaa kaikkea tässä kylppärikatastrofissa tulevaa laskua. Esim. viemärinavausfirman visiittejä se ei korvaa, mutta ainakin mies sanoi ettei hän edes odottanut sen tulevan korvatuksi. Lisäksi Muorin oma kokemus kylppäriremontista, tai vesivahinkoremontista, oli aivan erilainen: hänellä korvaamispuolen hoiti taloyhtiö, kun viime kesänä oli joku putki hajonnut talon seinässä. Ihan erilainen tilanne kuin meillä ja ihan erilainen asumismuoto.
Kerroin miehelle että Muori oli jo rientänyt sanomaan, ettei meille tule riittämään se viikon kuivaus. Koska HÄNELLÄ se kesti monta viikkoa. Mies hymähti siihen ja sanoi, että ensinnäkin siinä Muorin tilanteessa vesi oli tullut paineella seinään ja lattiaan ties kuinka pitkän ajan. Kun taas meillä sitä vettä ei tullut paljon - lasketaan litroissa - ja heti sen tultua homma pistettiin seis ja lattia otettiin auki.
Muori siis on kaikkien alojen erikoisasiantuntija. Jopa sellaisisten, joista hän ei .. oikeasti.. tiedä mitään. Esimerkkeinä vaikka leivonta, ruoanlaitto ja työnhaku. Minusta on vitsikästä kuulla Muorin paasaavan kotiruoasta, kun muistaa kuinka meillä ei sitä koskaan ollut. Lapsuudesta muistan sellaisenkin namin, meillä usein syödyn 'kotiruoan' kuin keitetyt makaronit ja voisilmä. Siinä sitä oli kotiruokaa kerrakseen. Ja varmaan yhden käden sormilla voin laskea ne kerrat, kun Muori koskaan meillä mitään leipoi. Ei siinä mitään, ei kaikkien tarvitse tykätä leipomisesta, mutta luulisi sitten myös neuvomishalujen olevan aika vähissä..?
Aina sama juttu. Me emme miehen kanssa osaa mitään, tiedä mitään, ymmärrä mitään. On se vain hyvä, että aina kerran viikossa saan puhelimessa neuvoja siitä miten elämä pitää elää ja mikä vakuutusyhtiö valita/miten leipoa hyvä kakku/miten saada hyvätuloinen työpaikka. Jos mä hidasoppinen vielä joskus nuo neuvojen kultajyvät hyödyntäisin ja pistäisin elämän kerralla suit sait uusiksi.
Tämä liittyy kai jotenkin Lupiinin kommenttiosaston keskusteluunkin. Sanoin siinä vierovani ihmisiä, joilla on oma, ainoa oikea ratkaisu kaikkeen ja kaikkien ongelmiin kaikissa tilanteissa. NYT tajusin, tätä blogipostausta kirjoittaessani, että allergiani sellaisia ihmisiä kohtaan on luultavasti kotoisin lapsuudesta. Koska Muori oli sellainen ja suoraan sanottuna on tehnyt paljon vahinkoa itselleen niin toimiessaan. Yksi asia jonka takia pidän miehen vanhemmista niin paljon kuin pidän on se, että he ovat ainakin mun mielestä antaneet miehelle ja hänen veljelleen tilaa elää ja olla. Eivät ole koko ajan olleet puuttumassa joka asiaan ja antamassa 'hyviä neuvoja' ilman pyytämistä. Vaikka heilta sitä neuvoa oikeasti on tultu kysyttyäkin. kai siksi kun esimerkiksi remontoinneista aika harva tietää enemmän kuin appiukko, joka pitkään teki sellaista työkseen.
Olen muuten huomannut Siukussa ihan saman piirteen kuin itsessäni: haluttomuuden mestaroida ja huseerata toisten asioissa. Luultavasti hänkin on katsonut Äetmuoria pariin otteeseen sillä silmällä ja ottanut opikseen.. Monia vikoja meissä varmasti on, Siukussa ja mussa, mutta tuosta ainakin olemme vapaita.. ;)
Korkein kalorein
Olen nykyisin syönyt melkein koko ajan 800-1200 kilokaloria päivässä! Taitaa olla tuo 800 sellainen joku kipuraja, että jos paljon sen alle menee [pysyvästi, jatkuvasti] niin sitten oloni menee uskomattoman huonoksi ja alan 'horrostaa': palelen, olen puoliunessa, en jaksa mitään.
Olen merkannut syödyt kalorit oikein kalenteriini! Kirjoitan esim. 870 ja ympyröin sen luvun. Kirjoitan aina nämä kaloriatiedot lyikkärillä.. Siinä ne sitten erottuu hyvin. Olen huomannut sen, että jos kaloriamäärä menee yli 1200, niin sitten AHDISTUN [henkisesti] ja sekään ei ole kovin kivaa.
On kuitenkin valtava edistysaskel syödä näin. Hirvittää kun ajattelen viime vuoden loppua, kuinka matalilla kaloreilla mun on täytynytkään painaa. :(
maanantai 21. helmikuuta 2011
Kauhistus kylppärissä
Meillä on viemärikriisi. Sanon vaan, että luojan kiitos meillä on kaksi vessaa! Taloa ostaessa ajattelin, että jopas on tyhmää: kyllä yhden veskin pitäisi kahdella ihmiselle riittää. Niin räknäili alati optimistinen Suklis. Onneksi tässä talossa on 2! Muuten voisi tulla aika tiukat paikat.. siirtyä tekemään tarpeet ämpäriin tai kehitellä joku retkivessa remontin ajaksi..
Meillä nimittäin viime viikolla laukesi yläkerran vessa. Laukeamisella tarkoitan sitä, ettei se enää vetänyt.. ollenkaan.. :( Alkuun koetettiin kaikki hyvät ja vähemmän hyvät kotikonstit. Mies riehui karhupumpun ja rassin kanssa saamatta muuta aikaan kuin itselleen oikein kunnon hien. Vessa oli ja pysyi tukkeessa.
Sitten mies kaatoi sinne muutaman ämpärillisen kuumaa vettä. Joskus se on auttanut. Hetken aikaa tuntui, että hei, taisi auttaa nytkin! Eli toisin sanoen vessa veti - mutta hitaasti. Olimme voitonriemuisia, kunnes mies meni jotain tekemään autotalliin ja huomasi KAUHUNÄYN! Vesi - jonka oletimme sujahtaneen sievästi putkesta läpi - olikin virrannut komiasti talon rakenteisiin ja autotallin katto ja seinä olivat tiplutetut!
Nyt tässä on sitten käynyt kosteusmittaajaa ja remontintekijää monenlaista. ONNEKSI vakuutusyhtiö on jo alustavasti sanonut, että korvaavat. Mutta omavastuu tässä on silti ja pankin kanssa on neuvoteltu pienestä lisälainasta. Varsinkin kun kai ne korjaukset pitää ensin maksaa ja sitten vakuutusyhtiö ne korvaa.
Ensin näytti siltä että täytyy repiä lattiat auki varmaan kolmesta huoneesta, mutta kosteusmittaaja sanoi vahingon olevan 'vain' yläkerran vessassa, seinässä, autotallin seinässä ja katossa. Mies alkoi tietysti intoilla, että jos rempataan niin tehdään sitten kunnolla ja hommataan yläkerran vessaan lattialämmitys. Mun mielestä on yks ja hailee [Äetmuorin lempisanontaa käyttääksein] onko veskissä lattia lämmin vai ei, koska en itse ainakaan asustele siellä ja sen lyhyen aikaa kärsii jalat vähän viileämpääkin lämpötilaa. Mutta tietty jos hän ehdottomasti tahtoo, niin sitten.
Oli muuten aika kurjaa alkuun [siis kun tämä tilanne kylppärissä alkoi], kun mies tavallaan syytti siitä MUA. Eli että olisin mättänyt Jotain (?) veskiin.. jotain sellaista, mitä sinne ei saisi laittaa. En tiedä tarkkaan mitä mies kuvitteli mun sinne viskoneen, luuliko terveyssiteitä sieltä löytyvän vai mitä, ainakin hiuksista vihjaili jotain. Mä nyt en vaan voi sille mitään, että karvoja putoaa päästä. Kyllä osa niistä viemäriinkin joutuu. Mutta sen vaan sanoin ja sanon, etten ole viskellyt ainakaan siteitä vessaan! En koskaan!
Omituista että se vakuutusyhtiön MIES oli muuten sanonut heti ensimmäiseksi miehelle, että ei kai vain 'NAISVÄKI' ole heittänyt sinne jotain! Aika uskomatonta. Varmaan ei olisi sanonut sitä, jos olisin mä ollut puhelimessa. Miksi naisia aina epäillään?
Mies lisäksi joskus syyttää mua siitä, että käytän liikaa paperia! Omasta mielestäni en käytä liikaa, vaan normaalisti. Tosin se taitaa olla määrittelykysymys mikä on liikaa ja mikä normaalisti. Tiedän tietty sen, että hän itse käyttää vähemmän kuin mä. Mutta ei se silti tee minusta suurkuluttajaa.
Pahinta oli kun tänne tuli viemärinavausfirma kahtena (!) päivänä. Toisella kertaa heillä oli sellainen kameratähystin.. Mies sanoi, että sittenpä nähdään mikä sen tukoksen on saanut aikaan! Ja kun mun mielestä se kamerasysteemi oli aika karskia ja rumaa, niin sitten hän sanoi, että jos sun tuntosi on puhdas niin miksi se kamera haittaa.. :(
Vaan selvisipä ainakin se, ettei tukos ole meidän syytä! Siellä on jotain SAOSTUMAA, jotain sellaista - en tiedä oikein mitä - melkein laastimaista tavaraa. Kalkkia ehkä, tai jotain muuta vastaavaa. Ainakin mun maine sitten puhdistui. ;)
Viime viikonlopun mässäys tuli siis vietettyä vähän masentuneissa tunnelmissa. Mutta nyt jo vähän kirkastuu. Lattia on revitty auki ja kuivausjutut ovat paikoillaan, viikon päästä sitten tulevat katsomaan päästäänkö remontissa eteenpäin.
Leivoin sellaisen suklaakakun, johon tulee konjakkia [ohjeessa oli viskiä, mutta mitäs mä ohjeista] ja tummaa suklaatia. Itse en oikeastaan kauheasti pitänyt siitä. Sitä jäi yli - piti heittää pois tänään. En tiedä mikä siinä mätti. Ohje näköjään käski laittaa 5 liivatelehteä - mä laitoin 4, tai oikeastaan en sitäkään, kun jätin osan liivateliemestä käyttämättä. Hyvin kakku silti hyytyi.
Meillä nimittäin viime viikolla laukesi yläkerran vessa. Laukeamisella tarkoitan sitä, ettei se enää vetänyt.. ollenkaan.. :( Alkuun koetettiin kaikki hyvät ja vähemmän hyvät kotikonstit. Mies riehui karhupumpun ja rassin kanssa saamatta muuta aikaan kuin itselleen oikein kunnon hien. Vessa oli ja pysyi tukkeessa.
Sitten mies kaatoi sinne muutaman ämpärillisen kuumaa vettä. Joskus se on auttanut. Hetken aikaa tuntui, että hei, taisi auttaa nytkin! Eli toisin sanoen vessa veti - mutta hitaasti. Olimme voitonriemuisia, kunnes mies meni jotain tekemään autotalliin ja huomasi KAUHUNÄYN! Vesi - jonka oletimme sujahtaneen sievästi putkesta läpi - olikin virrannut komiasti talon rakenteisiin ja autotallin katto ja seinä olivat tiplutetut!
Nyt tässä on sitten käynyt kosteusmittaajaa ja remontintekijää monenlaista. ONNEKSI vakuutusyhtiö on jo alustavasti sanonut, että korvaavat. Mutta omavastuu tässä on silti ja pankin kanssa on neuvoteltu pienestä lisälainasta. Varsinkin kun kai ne korjaukset pitää ensin maksaa ja sitten vakuutusyhtiö ne korvaa.
Ensin näytti siltä että täytyy repiä lattiat auki varmaan kolmesta huoneesta, mutta kosteusmittaaja sanoi vahingon olevan 'vain' yläkerran vessassa, seinässä, autotallin seinässä ja katossa. Mies alkoi tietysti intoilla, että jos rempataan niin tehdään sitten kunnolla ja hommataan yläkerran vessaan lattialämmitys. Mun mielestä on yks ja hailee [Äetmuorin lempisanontaa käyttääksein] onko veskissä lattia lämmin vai ei, koska en itse ainakaan asustele siellä ja sen lyhyen aikaa kärsii jalat vähän viileämpääkin lämpötilaa. Mutta tietty jos hän ehdottomasti tahtoo, niin sitten.
Oli muuten aika kurjaa alkuun [siis kun tämä tilanne kylppärissä alkoi], kun mies tavallaan syytti siitä MUA. Eli että olisin mättänyt Jotain (?) veskiin.. jotain sellaista, mitä sinne ei saisi laittaa. En tiedä tarkkaan mitä mies kuvitteli mun sinne viskoneen, luuliko terveyssiteitä sieltä löytyvän vai mitä, ainakin hiuksista vihjaili jotain. Mä nyt en vaan voi sille mitään, että karvoja putoaa päästä. Kyllä osa niistä viemäriinkin joutuu. Mutta sen vaan sanoin ja sanon, etten ole viskellyt ainakaan siteitä vessaan! En koskaan!
Omituista että se vakuutusyhtiön MIES oli muuten sanonut heti ensimmäiseksi miehelle, että ei kai vain 'NAISVÄKI' ole heittänyt sinne jotain! Aika uskomatonta. Varmaan ei olisi sanonut sitä, jos olisin mä ollut puhelimessa. Miksi naisia aina epäillään?
Mies lisäksi joskus syyttää mua siitä, että käytän liikaa paperia! Omasta mielestäni en käytä liikaa, vaan normaalisti. Tosin se taitaa olla määrittelykysymys mikä on liikaa ja mikä normaalisti. Tiedän tietty sen, että hän itse käyttää vähemmän kuin mä. Mutta ei se silti tee minusta suurkuluttajaa.
Pahinta oli kun tänne tuli viemärinavausfirma kahtena (!) päivänä. Toisella kertaa heillä oli sellainen kameratähystin.. Mies sanoi, että sittenpä nähdään mikä sen tukoksen on saanut aikaan! Ja kun mun mielestä se kamerasysteemi oli aika karskia ja rumaa, niin sitten hän sanoi, että jos sun tuntosi on puhdas niin miksi se kamera haittaa.. :(
Vaan selvisipä ainakin se, ettei tukos ole meidän syytä! Siellä on jotain SAOSTUMAA, jotain sellaista - en tiedä oikein mitä - melkein laastimaista tavaraa. Kalkkia ehkä, tai jotain muuta vastaavaa. Ainakin mun maine sitten puhdistui. ;)
Viime viikonlopun mässäys tuli siis vietettyä vähän masentuneissa tunnelmissa. Mutta nyt jo vähän kirkastuu. Lattia on revitty auki ja kuivausjutut ovat paikoillaan, viikon päästä sitten tulevat katsomaan päästäänkö remontissa eteenpäin.
Leivoin sellaisen suklaakakun, johon tulee konjakkia [ohjeessa oli viskiä, mutta mitäs mä ohjeista] ja tummaa suklaatia. Itse en oikeastaan kauheasti pitänyt siitä. Sitä jäi yli - piti heittää pois tänään. En tiedä mikä siinä mätti. Ohje näköjään käski laittaa 5 liivatelehteä - mä laitoin 4, tai oikeastaan en sitäkään, kun jätin osan liivateliemestä käyttämättä. Hyvin kakku silti hyytyi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)