Möksäkapina!

Melkein kuukausi on kulunut edellisestä kirjoituksesta! Mihin viikot ovat vierineet? Enpäs tiedä muista, taitaa maa odotella HALLITUKSEN syntyä, mulla on taas alkanut melkoinen kuntoiluvimma ja se näkyy kai myös päivitystahdissa.

En tiedä onko kuntoiluvimma nyt hyvä vai paha asia. Hyvä siksi, kun kuntoilua yleisesti ottaen ihannoidaan + pidetään terveellisenä. Paha siksi, että se lisää yleensä myös syömis- ja vartalopakkomielteitäni. Näin on laita myös nyt. :(

Helleviikosta nautin.. Rötkötin lepotuolissa pihalla 40 minuuttia ja sain jo siitä hurjat rusketusrajat! Suklis päivettyy helposti, eikä pala kovinkaan herkästi, tämän voin kertoa tässä ja nyt! Aloin miettiä yläasteaikoja: silloin ainakin olin tosi päivettynyt.. päätellen niistä harvoista valokuvista, joita siltä ajalta on.

Meidän perhe ei pahemmin harrastanut valokuvausta. Meistä lapsista, Siukusta ja musta, on kyllä kuvia kun olemme vauvoja ja ihan taaperoita. Sitten, yhtäkkiä, ne loppuvat. Joskus se on surullista. Ja ihmettelen syytä siihen. Meidän perhealbumi on nyt mulla [Muori yhtäkkiä yllättäen vain antoi sen mulle] ja siellä on kyllä paljon Isukin otoksia esim. möksältä. Niissä näkyy jonkinlainen kömpelö ja koskettavakin luonnonkauneuden ihastelu. [Hehe, valokuviinhan ei tule ITIKAT mukaan.. onneksi.. muuten olisi nekin möksäkuvat aika KAUHEITA!] Kuvia on myös sukulaisten harvoista juhlista. Ja isovanhemmista. Mutta ei meistä sellaisina yli 5-vuotiaina. Sitten kuvia meistä on enemmän, kun olemme tulleet 10+ ikään, jossa kaverit jo osasivat käyttää kameroita ja kuvata.

Mietin joskus mahtoiko Muorin pettymys minuun [meihin?] näkyä myös tällä tavalla? Ettei halua jättää jälkeensä kosketeltavia muistoja, mitään konkreettista? Tiedän että mun ulkonäkö ei aina ollut Muorille mieleen. Nyt kun katson isän äidin lapsuuskuvia ja omia lapsuuskuvia, on niissä suorastaan järkyttävä yhdennäköisyys. Jos vain pukisi mut joihinkin sotaa edeltäviin vaatteisiin, tai vaihtoehtoisesti olisi pukenut Mummon 80-luvun kuteisiin, niin olisimme voineet olla sama tyttö. Mummo oli nätti nainen, mutta Muori ei hänestä niin perustanut - itse asiassa en usko hänen ollenkaan pitäneen siitä, että näytin Mummolta, hänen anopiltaan. Siukulle ja mulle tuli sittenkin se isän suvun kasvojen muoto, ihan nenää myöten, se mahtoi olla melkoinen pettymys.

Möksästä tulikin mieleeni..

Aloin muuten MÖKSÄKAPINAN! :) Me olimme siellä nyt toukokuun lopussa. Meidän oli tarkoitus olla 2 yötä, mutta minä yksinkertaisesti romahdin jotenkin - tai räjähdin, vaikken huutanut. Sanoin miehelle, että tämä oli tässä, joko mennään hotelliin tai sitten lähdetään pois. Yhtään yötä en enää halua olla.. näin tämä nyt vain on! Ja niin vaan auton kokka kohti kotia jo seuraavana päivänä.

Eikä kyseessä ole mikään hemmotellun kaupunkilaismimmin oikku. Oikeasti: olen herkistynyt itikoiden pistoille niin, että niistä saadut paukamat ovat VALTAVIA ja kipeitä. Mieskin säikähti kerran niitä esitellessäni ja ehdotti jo lääkäriin menoa. Mua ei HUVITA syödä jotain pillereitä koko kesää [ja olla väsynyt], vaan mieluummin vältän runsasitikkaisia seutuja. Möksä on yksi niistä.

Ei millään pahalla, mutta en vain VIIHDY keskellä ei mitään ilman sähköä ja juoksevaa vettä. En tajua miksi mun täytyisi jatkaa elämääni vielä joku 40 vuotta ja teeskennellä, että pidän siitä. Alistua vain johonkin, jota inhoan?

Mies ei mitenkään suuttunut.. kai hän tavallaan ymmärtääkin mua.

Kettu pihassa

Meidän pihamaallamme oli eilen kettu! Se on yksi kiva puoli maalla asumisessa: täällä näkee paljon sellaisia eläimiä, joihin ei muuten törmäisi. Kettu pyöri tuossa autokatoksen tienoilla. :) Minä olin silloin puutarhakeinussa. Olin ollut sen verran hiljaa, ettei se kai minua säikähtänyt. Jotenkin - en osaa tarkemmin selittää - me jaoimme katseen ja yhteyden. Kettu katseli mua, minä sitä - kumpikaan ei kiirehtinyt siitä pois. Sitten kun naapurin ovi kävi ja kuului puhetta sekä naurua, sitten lähti kettukin. Vahvistaa varmaan sitä näkemystä, että talk is cheap. ;) Oikeasti, miksi aina pitäisi olla heiluttamassa huuliaan, kun voi kommunikoida silmin ja katsein, liikkein ja elein?

Joskus eläinten silmissä tuntuu olevan paljon viisautta. Joku joskus ilkkui mua kun sanoin näin, se tyyppi sanoi että PROJISOIN jotenkin - siis TAHDON nähdä niissä viisautta, minusta niissä pitää olla viisautta, joten sitten näen sen mitä haluan nähdä. :( Se ei ollut mukavasti sanottu.. Joistakin totuuksistaan sitä tahtoo pitää kiinni.