torstai 31. toukokuuta 2012

Pitäisikö pelätä?

Hyvinkään ammuskelusta kirjoitetaan paljon, ehkä Sukliskin vähän sitten. Mietin vaan, että pitäisikö alkaa PELÄTÄ aina kun liikkeelle lähtee? Pelottaako mua? Vastaan, että ei. Ei pelota. Ei, vaikka tänäänkin kai teoriassa olisi joku pyssyidiootti voinut olla vaanimassa meitä ihmisiä. [Olin nimittäin liikkeellä tänään, kävin Isossa Kaupungissa.]

Mä oikeastaan mietin tätä juttua aika paljonkin kun oli nämä aiemmat ammuskelut. Ja sitten se Norjan karmea juttu.. Niin, mun mielestä jos alkaa pelätä, niin sille ei tule loppua koskaan. Sitten ei oikeasti ikinä voisi lähteä mihinkään. Mutta totta on sekin, että läheltä piti/murhamahdollisuuksien määrä on jotenkin karmean suuri. Siukku oli kerran yksissä sukujuhlissa - ne oli hänen miehensä puolen suvun juhlat - oisiko olleet ristiäiset peräti. No, siellä sitten yksi niistä suvun miehistä alkoi vain ihan pokkana jutella, että haluaisi tappaa nuo kaikki ihmiset juhlassa. Sitten hän sanoi Siukulle, että 'en minä sinua kuitenkaan tappaisi, kun sulla on vielä nuo lapset niin pieniä.' Tämä sanoja oli ex/nykyinen alkoholisti [siihen ei oikein tule selvyyttä siihen tilanteeseen, kun se repsahtelee] ja ilmeisesti on myös muuta mielenterv. ongelmaa, olisiko ollut bipolaari tai sitten skitsofreeni. Ja kannattaa muistaa, että tämä sinänsä aika pelottava juttu tapahtui SUKUJUHLASSA, jossa on vain vähän ihmisiä selvinpäin yhdessä iloisen asian äärellä, kun lapsi saa nimen!

No siinähän ei tietty käynyt mitään, mutta tuli vaan mieleen, että jonain päivänä tuollainen tyyppi saattaa toteuttaa uhkauksensa. Mietin vaan, että mun mielestä tuollaisen PUHUMINENKIN pitäisi jo olla sellainen juttu, että sillä olisi seurauksia! Että nämä tyypit tajuaisivat ainakin sen, että tuollaisen jauhamisesta pääsee poliisisetien juttusille.

Mä en tiedä MIKSI tämä Suomi on näin väkivaltainen maa, enkä tiedä miksi nyt on sellaiset ihan syyttömien sattumanvaraiset ammuskelut yleistyneet. Olisi tosi helppoa vaan alkaa meltota, että mt-palveluihin lisää rahaa ja sitä rataa. En kumminkaan usko että se olisi ratkaisu. Pojat ja miehet muutenkin aika harvoin on niitä, jotka menee juttelemaan psykologitädille. Tytöt tekee sitä enemmän, heillä on psykojargon hallussa jo pienestä pitäen. Puhuvat ongelmista poikakaverin, vanhempien, painon kanssa. Mutta pojat ei puhu. Eikä ne usein satuta itseään, niin kuin tytöt, joilla se aggressiivisuus kääntyy sisään ja näkyy viiltelynä, syömishäiriönä jne. Pojat räjähtää ulospäin ja sitten jälki on rumaa.

Olin vähän yllättynyt siitäkin, että mun naamakirjakavereina on ihmisiä, jotka melkein niin kuin symppaa koulukiusattua, joka 'kostaa' [siis tappamalla viattomia!!] murhatöillä kokemansa. en sellaista hyväksy enkä ymmärrä. Koulukiusaus on yhtä vanha ongelma kuin on koululaitos, aina on ollut kiusattuja ja aina tulee varmana olemaan, vaikka tietysti pitää tehdä kaikki mitä voi sen estämiseksi! Se ei silti ole mikään syy alkaa tappotöihin. Miksi nykyisin moni kannattaa oman käden oikeutta, ihan kuin joku amerikkalaisten elokuvien kostajatyyppi, eikös Clint Eastwood ole usein semmoista näytellyt? Menee vaan kylään ja putsaa sen, pyssyt paukkuu pam-pam.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Suklis ostaa rahin ja naamiovaatteet

Minäpä kävin tässä paikallisessa kirpputorissa, joka siis on meidän kotikunnassa! Teinkin aikas hyvän löydön, ostin nimittäin RAHIN, jollaista olemme vähän himoinneet olohuoneeseen. Se on tosi nättikin, ja maksoi vain 5 euroa! Tuo ostos teki mut onnelliseksi, koska ilahdun aina tällaisista tosi halvalla saamistani jutuista. Jos olisin uskovainen, niin sanoisin että tuonne kirppikseen meno oli mun kohdalta jotain johdatusta, koska löysin sieltä myös itselleni naamiovaatteet.

Naamiovaatteet ovat siis sellaisia vaatteita, joissa en näytä yhtään ITSELTÄNI! Ostin jakkupuvun, hii-haa, sellainen beessi jakku/bleiseri ja nilkkoihin asti ulottuva samanvärinen hame! Niissä on hyvä hoitaa opiskeluasioitakin. Mulla on joku [turha??] pelko, että kun menen vanhalle koululle, niin koko maailma tunnistaa mut ja alkaa kysellä että mitä olen tehnyt näinä vuosina valmistumisen jälkeen. Kun ei ole oikein tekemisissä ollut hurraamista. :( Mulla on kyllä aiemminkin ollut naamiovaatteita, joskus vaan tykkään olla ihan kuin joku muu, joku seinään sulautuva ihminen. En tietty muutenkaan ole mitenkään räikeä, Suklis pukeutuu kiltisti kiltteihin vaatteisiin, mutta naamiovaatteet ovat vielä sitten sellaisia seinäruusu potenssiin kymmenen-juttuja.

Joskus mietin miksi mulla on sellainen olo kuin olisin joku pahantekijä, miksi pitäisi mennä seiniä pitkin? Mutta kai meillä kaikilla on joskus sellainen olo.

Niissä naamiovaatteissa näytän 44-vuotiaalta. Taikkas sitten lestadiolaiselta tai länsimaiselta muslimilta, tosin ilman huivia.

Kirppiksen omistaja on aikamoinen persoonallisuus! Hän polttaa tuu-tuu-tupakkaa, se haju hänen tultua sisälle tupakalta oli ihan sama kuin Äetmuorissa pitkin lapsuuttani ja nuoruuttani. Äetmuori muuten suunnittelee nikotiinipurkan kokeilua, hän haluaa nimittäin vähentää polttamistaan! Enoni pääsi kuulemma eroon tupakasta, kun lääkäri oli pistänyt tiukan: hän ei olisi päässyt erääseen leikkaukseen ilman tupakan lopetusta. Eno sitten lopetti juuri tuommoisen nikotiinipurkan avulla! Muori ei varmaan koskaan lopeta, mutta vähentäminenkin on toki plussaa.

Autoliini tohtorissa


Mun nykivä autoni on sitten kokenut ½ tarvitsemastaan huollosta! Sitten siihen tulee vielä kesäkuun alussa se tosi kallis juttu, sellainen osan vaihto, jonka jälkeen ei enää pitkäisi nykiä nytkytellä! Koko homma tuli yhteensä maksamaan 840 euroa, sen mulle mies kertoi. Olin hyvä etten melkein kyynelissä, kun kuulin. Saiturin sydäntä väänsi! Hitto noita autoja, kun ei niistä ole kuin kulunkeja. On vakuutusta ja on huoltokulua. Sitten vielä bensa on superkallista. Mutta yritäs vaan elää täällä ilman autoa, kun ei täällä edes kulje mikään bussireitti kunnan keskustaan. Silti, no, tuo 840 e oli kyllä ihan hirveä uutinen.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kuninkaallinen kakku

Leivoin juuri! Tein sellaista Kuningas Oskar II:n kakkua. Se sopiikin [kai], kun Ruåttissa kastettiin pieni tyttövauva äskettäin, tyttövauva, josta ikävä kyllä tulee [tai jo on] median vaanima ammattijulkkis. Estellestä tietty puhun tässä! En ole vielä koskenut siihen kaakkuun, koska odotan iltayötä. Mutta sen verran voin sanoa kreemiä tekovaiheessa maistaneena - ja pohjaa - että hyvältä tuntuu. ;) Mun ohje on sellaisesta kirjasta kuin Herkuttelijan kakkukirja. Sen on kirjoittanut Bisse Grenert niminen ruotsikko. Huomasin tietty, että Oskar II:n kakusta - tai tortusta - on netissäkin monia ohjeita. Jokainen ohje poikkeaa vähän toisesta. Monissa nettiohjeissa pääsisi helpommalla, kun ei tartte tehdä itse nugaata. ;) Mutta tein nyt kumminkin orjallisesti tuon oman kakkukirjani ohjeen mukaan.

Tuon kirjan saimme kihlajaislahjaksi miehen tädiltä! Se on osoittautunut todella hyväksi opukseksi, vaikka onkin pieni ja ohkainen, ei siis NÄYTÄ sellaiselta vakuuttavalta reseptipankilta. Se siinä kiehtoo, että siinä on paljon sellaisia 'isoäidin vahakantisesta vihkosta' [suora sitaatti!] otettuja ohjeita. Niin kuin nyt tuo Oskarin kaakkukin. Siinä on myös aidon ja alkuperäisen prinsessakakun ohje. Monihan sotkee prinsessakakun ja oopperakakun: ooppera on muuten kuin prinsessa, mutta päällisen marsipaani on vaaleanpunainen [prinsessassa se on vaaleanvihreä] ja oopperaan tulee hilloa kakkukerrosten väliin. Aitoon ja alkuperäiseen prinsessakaakkuun ei tule.

Laitan tähän nyt sen reseptin, mutta olen MODERNISOINUT sitä, eli en todellakaan kehota kalttaamaan ja jauhamaan mantelia, vaan käyttämään valmista mantelijauhoa, kuten itsekin tein. Eli tässä näin omin sanoin..

Oskar II:n kakku

Mantelipohjat:

150 g mantelijauhetta
3 dl tomusokeria
4 kananmunan valkuaista

Voikreemi:

4 keltuaista
3/4 dl sokeria
2 dl kahvikermaa
1 ½ tl perunajauhoa
150 g margariinia tai voita huoneenlämpöisenä (itse käytin suolatonta voita)

Nugaa:

½ dl mantelirouhetta
½ dl sokeria

Koristamiseen:

mantelilastuja haluttu määrä

Mantelipohjien valmistus: Siivilöi tomusokeri. Erottele keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään mantelijauho ja siivilöity tomusokeri ja sekoita seos varovaisesti valkuaisvaahtoon.
Piirrä leivinpaperille n. 23 cm:n kokoinen ympyrä [meillä muuten ruokalautanen sattui olemaan tasan tuon mitan, joten käytin sitä mallina], voitele se kevyesti esim. margariinilla ja jauhota mantelijauheella. Tällaisia ympyröitä tulee kolme, mutta yhdestä on hyvä aloittaa.
Laita kolmannes taikinasta piirtämääsi ympyrään ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 15 minuuttia. [Sen lyhyempää aikaa ei ainakaan kannata - ei kypsy muuten]. Irrota kakkupohja pelliltä terävää veistä tai lastaa apuna käyttäen. Paista kolme tällaista ympyrää.

Voikreemin valmistus: Sekoita voita lukuunottamatta kaikki muut aineet kattilassa [kannattaa muuten huolellisesti sekoittaa se perunajauhomäärä kermatilkkaan ja laittaa se sellaisena nesteenä kattilaan] ja kuumenna kreemiä miedolla lämmöllä, kunnes se sakenee. Ota pois levyltä ja sekoita aina silloin tällöin aina jäähtymiseen asti. Sekoita voi notkeaksi ja lisää se kreemiin vähän kerrallaan. [Itse muuten maustoin kreemin voin lisäämisen jälkeen vielä vaniljasokerillakin - se tuntui sopivan..]

Nugaa: Pane sokeri ja mantelirouhe paistinpannuun. Sulata sokeri sekoitellen. Kaada nugaa esim. voidellulle pellille tai lautaselle yms. ja anna sen jäähtyä. Murskaa se sitten huhmaressa.

Kakun kokoaminen ja koristelu: mausta n. 2/3 kreemistä nugaalla. Levitä kreemiä pohjien väliin, ja päällimmäiseksi se 1/3, jossa nugaata ei ole. Paahda mantelilastut paistinpannulla tai uunissa [itse käytin p-pannua, uunissa kirja neuvoo käyttämään 150 astetta ja n. 5 minuuttia.], mutta varo, etteivät ne pala! On syytä sekoitella huolella ja tarkkailla. Sitten jäähtyneet mantelilastut ripotellaan kakun päälle ja halutessasi myös reunoille. Jos tahtoo, voi lastujen päälle vielä sihdata tomusokeria. Valmis!!! Nyt vaan kakku jääkaappiin ja antaa sen siellä seista muutaman tunnin..

-Mun mielestä tuossa kaakussa meni yllättävän paljon aikaa, mutta se johtui tietysti siitä kun paistoin ne pohjat yksitellen. Saas nyt nähdä oliko vaivan väärti.. ;) Nugaastakin on muuten monta eri ohjetta netissä, mutta tuo mun laittama oli tosiaan suoraan siitä kakkukirjasta. Nugaan kanssakin saa olla tarkkana, ettei se pala.





 


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Roina painaa

Lupiini kirjoitti asiasta, joka vähän sivuaa muakin! En ole mikään varakas, mutta silti tuntuu kuin olisi nurkat täynnä tavaraa. Nyt syyllistyn varmaan miehen mollaamiseen, mutta [iso] osa tästä tilanteesta on hänen syytään. Koska hän ei suostu myymään/lahjoittamaan/hävittämään.. no, MITÄÄN. :( Mua se jurppii, varsinkin kun se olen kuitenkin MINÄ joka joutuu miettimään päänsä puhki, että mitä tehdään kun dvd-hyllyt pursuaa, eikä uutta mahdu. Mies ei vain välitä siitä, että kämppä pian muistuttaa romuvarastoa.

Mies aina sanoo sitäkin, että autotalli pitäisi hänen siivota. Se kun on ihan täysin HÄNEN tilaansa ja hän on sinne jemmannut vaikka mitä! Se on niin täynnä, että mun suuttumukseksi fillarini ei enää mahtunut sinne viime syksynä, ja siksi on se ruosteinen läjä nyt!!!

Joskus oikein pelottaa, kun olen aika monelta naispuoliselta tuttavalta kuullut, että heillä on ihan sama tilanne kotona. :( Onko se siis oikeasti joku miessukupuolen juttu, tämä roinan jemmaaminen? Miksi, MIKSI esim. lukioaikaisesta college-puserosta ei suostuta erkanemaan, vaikka se on viimeksi mahtunut päälle 20 vuotta sitten ja 30 kiloa sitten?? Mulla taas ei ole mitään nostalgiaa vaatteita kohtaan. Ainoa poikkeus tästä on mun hääpuku, mutta siinä se sitten olikin. On kumma, kun miehen mielestä on ihan okei täyttää vaatekomerot sellaisilla vaatteilla, joita oikeasti ei ole käytetty 20 vuoteen, eikä tulla käyttämäänkään.

Olen joskus tainnut kertoakin, että Isukilla oli tämä sama taipumus. 'Kiitos' hänen on Möksä täynnä mitä kummallisinta roinaa. :( En aina oikein edes viitsi siellä aittaan kurkata, kun tiedän siellä olevan ROINAA. Äetmuorilla ei onneksi ole tätä taipumusta, vaan hän on oikeasti karsinut kamaa viime vuosina paljonkin.

On semmoisiakin aikoja, jolloin mua ahdistaa se ajatus esim. appivanhempien kuolemasta. Heillä on iso talo ja se on tietysti täynnä tavaraa. Sitten heillä on miehen lapsuuskoti vielä, sekin tietty täynnä tavaraa. Ja sitten vielä talo Lapissa - ja, no, on helppoa arvata loput. Käy sääliksi sitä/niitä ihmisiä [eli siis meitä ja miehen veljeä] jotka joutuu aikoinaan käymään sen kaiken läpi. Tai tietty on sekin vaihtoehto, minkä itse tein Isukin kuoltua - että antaa niiden rojujen olla vaan. Tuntuu kuitenkin jollain tapaa VÄÄRÄLTÄ se, että me ihmiset kasaamme romuvarastoja joka niemen notkohon saarelmaan. Varsinkin kun maailmassa niin moni on ilman sitä ihan välttämättömintäkin.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Kakkostyypin diabeetes, raiskaajat, auto-ongelmat..

Nyt on postaus vähän joka lähtöön! Katsoin telkusta ohjelman, jossa raiskaaja oli ajellut karvansa [siis lähinnä kai alapäästä] ja sitten raiskasi. Hän nimittäin uskoi, ettei sitten jää dna-jälkiä, siis materiaalia rikostutkijoille! Niin Suklis alkoi tässä tuumailla - ei siksi että Zuk-Zuk-Zuk-Lis ITSE olisi raiskailija - että AUTTAAKO tuollainen varotoimenpide? Mukamas?? Jos ajattelee, että kai (?) ihohippusissakin on dna? Eli periaatteessa ei kai tarvita edes karvaa, vaan vaikka vain hilsettä? Minä en paljon tiedä nykyisestä rikostutkinnasta, mitä nyt töllään CSIt ja kovat lait mennen tullen. Niin juu ja Criminal Mindsin, vaikka se masentaakin mua joskus, kun on niin synkkä. :( Joskus en usko oikein näihin rikossarjoihin. En vaan jaksa uskoa, että esim. Suomessa joku 'rutiinirikosuhri' saisi kaikki superkalliit tutkimukset. Varmaan ainakin raiskatulla on ihan järkyttävän vaikea saada ihmisiä ottamaan edes todesta hänen juttuaan. :( Tunnen erään raiskatun, jolle omat ystävät (!) olivat olleet todella kuttumaisia raiskauksen jälkeen! Tentanneet, että huusitko, tappelitko.. ja tämä nainen ei ollut uskaltanut, kun miehellä oli ollut puukko kurkulla. Tämä ei muuten tapahtunut Suomessa. Voi vaan kuvitella mikä on virkavallan asenne, jos jo 'YSTÄVÄT' ovat tuollaisia.

Mutta se raiskauksista! Muori kertoi, että hänellä on nyt sitten kakkostyypin diabeetes. :( Se on aika kauheaa. Mulle 2-tyypin d. on aina ollut sellainen kuolemantuomioon verrattavissa oleva juttu. Mies on nimittäin kertonut aika järkkyjä asioita hänen isänäidistään, joka KUOLI siihen tautiin. :( Ja jos ei olisi kuollut, niin olisi joutunut.. amputaatioon! Voi elämä..!!! Muori sanoo, että hänellä on siihen lääkkeet, eikä se verensokrun tilanne ole kuulemma paha, ei ole koskaan ollut yli 7, ja ruokavalion jos saisi kuntoon niin olisi kuulemma aina 5 kieppeillä [5 on kai ihanne]. Mutta Muori oli sanonut lekurille, ettei hän pysty ruokavaliomuutokseen, joten aletaan vaan lääkkeet.

Mä olen kyllä surullinen Muorin puolesta. Se jotenkin surettaa, ettei hän tahdo tehdä sitä sellaista elämäntaparemonttia, mutta eihän ketään voi pakottaa. Pitää kunnioittaa ihmisen omaa valintaa. Silti, aika kurja juttu.

Mun auto-ongelmat ne vaan jatkuvat! JOUDUIN viemään miehen tällä viikolla töihin, kun hänen autonsa oli huollossa. Niin sitten tuo mun rakkine alkoi oikutella oikein tosissaan! Nyt se nimittäin sammui risteysalueella! Ihan kokonaan. Voi h-vetti, en paremmin sano! Sitten kiihdytyskaistoilla ja moottoritiellä yhtäkkiä auton nopeus alkoi nykiä ja laski tosi nopsaan satasesta kuuteenkymppiin! :( Ja voi sitä nyinnän määrää! Piti ajaa siinä reunaviivan toisella puolella melkein, etten ollut tukkona muille, ja etten ollut vaaraksi! Olin aika vihanen ja sitten peloissanikin. Huolto on mun autolle vasta n. 2 viikon päästä, ja saas nähdä millaiset 2 viikkoa näistä tulee. :( Täytyy rajoittaa liikkuminen minimiin!

Makuvinkit:


Ingmanin Creamy-sarjassa on ihania uutuusjädejä, Brysselin keksiä ja kinua sisältävä uutuus on aivan suussa sulavan hyvää! Olen maistanut, joten tiedän! Ainoa miinus siinä on se vohveli, jota siinä on. Maistuupi ihan verran samalta kuin märät pahvinpalaset, mutta silti, silti: superherkkua! Kouluarvosanalla 9. Pakkasessa on mulla myös paketti toista sen sarjan uutuutta, nimittäin creme brulee-jätskiä! Sitä en ole vielä maistanut. Kerron sitten, kun olen! Muutenkin tuntuu kuin kotimaassakin alkaisi jädenvalmistajat tajuta, ettei kansalle voi syöttää iänkaiken sitä samaa maitoista 'vanilja'jätskiä, jolla jo isovanhemmat herkutteli! Ihmisten maku on muuttunut ja ihmiset on vaativampia! Niin kuin nyt vaikka minä. ;)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Nykänen

Nytpä on mulla taas ollut AUTO-ONGELMA! Tai en tiedä pitäisikö puhua oikein monikossa, että ongelmia, vai ongelma - en tiedä mistä siinä on kyse! Mun kotteroni nimittäin NYKII! Se tekee sellaista, että joskus vaikka kaasua olisi runsaasti päällä, niin se hidastelee tahi kulkeepi hyvin nytkähdellen! Sitten pari kertaa se on sammahtanut! :( Kerran kävi niin, että jouduin soittamaan miehen hätiin!

Meillä mies sanoo, että kotteron ongelmana on se, kun bensatankkiin [en ole varma oliko kyse tankista, jostain bensajutusta kuitenkin] ei pääse ilmaa. Minä ehdotin, että eikö se auttaisi jos pitäisi bensatankin korkkia AUKI?? Sittenhän sinne menisi sitä ilmaa. Mutta mies sanoi ei. En tiedä miksi se ei käy. Hän selitti sitä kyllä, mutta olen ehtinyt unohtaa! Yleensäkin kaikki autojutut on tylsiä, ne vaan pyrkii unohtamaan pian. Mutta nyt ei ole kiva, kun tuo auto on tuollainen!

Tänään kävin kauppassa ja olin aika ison tien risteyksessä. Katsoin ja huomasin, että tässä on juuri sopiva paikka mun ylittää risteys, tai niinhän mä luulin! No, eikös auto taas alkanut nykiä ja kulkea huonosti/hitaasti! Siis juuri siinä risteysalueella! Argh. Sitten tietysti siinä yksi tyyppi, joka tuli takanani, joutui jarruttamaan vähän kun mä säädin siinä risteysalueella. Vähän korpesi, kun huomasin ihan selvästi hänen suullaan sanovan vi**u, vaikka en tietenkään sitä kuullut.

Joskus ihmettelen miksi ihmiset on niin kauhean herkkänahkaisia ja kiireisiä liikenteessä. Tuokaan nuori kossi ei joutunut kuin hiukan hidastamaan, ja kai se nyt sen NÄKI, että mun autossa on ongelma, enkä tahallaan ole tukkona! Silti piti sitten katsoa pahasti.. Yhden kerran yksi noin viisikymppinen mies pui mulle nyrkkiään [ja naama oli tomaatinpunainen, btw], ihan vain siksi kun risteyksessä halusin odottaa rauhassa ennen kuin menen sinne mukaan, kun isolla tiellä ajoi rekkoja ja halusin varoa.. Kaveri melkein kurvasi pientareen kautta oikealta ohi musta. Ihme juttu. Kai se on sitten sellaista tämän ajan ilmiötä sekin, ettei ole kärsivällisyyttä yhtään, ei pienen lapsen vertaa!

Olen ristinyt tuon autoni nyt Nykäseksi. Koska se nykii. Ei siinä ole mitään yhtymäkohtaa Matti Nykäseen. Mies on sanonut, että huoltoon se on vietävä. Hahah, saas nähdä saako sitä enää pian vietyä, vai pitääkö tulla hinausauton apuun?