Tänään minulla onkin ollut vatsa sekaisin! Se on todella inhottavaa! Olin tuolla kunnan keskustassa, päällä kevyt kesämekko [seksikäs ja sievä punainen viettelys] ja tunnelma oli katossa. Onhan kesä, on ostokset - mässyyn varautumiset siis - ja kaikki on ihanaa. Sitten tapahtui - vatsassa väänsi ja käänsi. Tulikin aika nopea lähtö sieltä ostoksilta kotiin! Onneksi kuitenkin ehdin hamstrata syöpöttelyä varten yhden Dreamy Caramel-geishapatukan ja pari Pirkan Daniela-jäätelösandwichiä. Tunnelma 'vähän' läsähti masuoikuttelun takia!
Vatsa sekaisin tarkoittaa siis tässä tapauksessa ripulia. Syytä voin vain arvailla! Saattaa olla, että se johtui vanhentuneesta broilerista, jota söin pakastimesta tuossa eilen. Pakastimen ylähyllylle oli jäänyt aika pitkäksi aikaa sellainen kananpojan rintafilepihvi ja söin sen tietämättä kuinka kauan se on pakastimessa ollut. Eikä se tosiaan ole mikään sellainen paikka, jossa tavara IKUISESTI säilyy, muistan lukeneeni joitain suosituksia pakastetun ruoan käytön suhteen. Tämä oli sellainen jo uunissa kypsennetty ja sitten pakastettu juttu. En osaa oikein muutakaan 'syyllistä' keksiä tähän hätään, koska syömäni kasvikset ainakin olivat puhtaita - pesen ne aina - ja muutahan en sitten toisaalta edes syönyt koko päivänä. Vai olisiko sittenkin joku kasvis jäänyt kunnolla pesemättä..?
Olen muuten joskus miettinyt mitähän mahtaisi tapahtua, jos ihmiset söisivät niitä jäätyneitä MAMMUTTEJA, joita silloin tällöin löytyy jostain.. napajäästä? Hih, jo varmaan tulisi mahatauti, jos joku otus on tuhansia vuosia lojunut luonnonpakastimessa. :) Ja onhan joku jäätynyt muinaisihminenkin säilynyt aika hyvässä kuosissa. Siitä vaan kannibaalien grillijuhla pystyyn! Kuinkahan mahtaisi osallistujien käydä!
Hieman äidillistä rohkaisua ja kannustusta
Mies sai työssään sellaisen palkinnon. Taatusti ansaitun, sen vaan sanon, hän kun puurtaa hommaa kuin työjuhta. No, minä sitten erehdyin kertomaan siitä Äetmuorille kerran puhelimessa. Kun hän aina haluaa 'tietää kaiken' ja inhoaa sitä, jos kuulee joltain kolmannelta tällaisen asian.
No siinä taas saimme, sekä mies että minä! Onneksi vaan mies ei ollut kuulemassa anopin 'onnitteluja', vaan vain minä. Inhottavaa se oli silti. Äetmuorin ensimmäinen reaktio tuohon palkintoon oli valehtelematta tämä: 'mistä hyvästä se tuli?' Muorin mielestä kun miehen hommat ovat yhtätyhjänkanssa. Sitten yhä vain parani. Äetmuori alkoi udella, että koska mies oikein 'ylennetään' ja koska tulee joku hienompi titteli. Olen varmasti 100 kertaa selittänyt hänelle miehen työpaikan organisaatiota, mutta sekös menisi perille. Muorille vain tittelit ja arvot merkitsevät jotain. Mies voisi tienata vaikka vaivaiset viisi euroa kuussa, jos vain titteli olisi jotain 'hienoa' Muorin ymmärryksen mukaan.
Kerran hän oli ihan tohkeissaan siitä, kun joku siellä hänen naapurustossaan on titteliltään 'toimitusjohtaja'. Muori ymmärtää sen, että tj on 'jotain hienoa'. Kyseinen mies joskus itsekin naureskelee tittelilleen, koska hänellä on pieni vaatimaton kahden hengen yritys [hän ja vaimo] ja se tj on vähän niinkuin huumorimielelläkin käyntikortissa.
Totuus on, että mies ei ehkä koskaan tule 'ylenemään' ja 'etenemään urallaan' siihen malliin kuin Muori toivoisi. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että hän toimii jo asiantuntijatehtävässä, johon hän pyrki ja jossa hän + työpaikka tahtovat hänen pysyvänkin.
Ihmettelen kuinka Muorilla on VARAA - MUN äitinä, työttömän lortin äitinä - mollata miestä ja hänen työtään. Ja varsinkin kun ajattelee hänen omaa koulutustaan + työpaikkojaan. Muori on aina ollut aivan käsittämättömän kunnianhimoinen - mun ja Siukun puolesta! Ja meidän miestemme! Siukun mieskin on Äetmuorin mielestä melkoinen luuseri, koska ei edes yritä rehtoriksi pyrkiä vaan pysyy 'vain' aineenopettajana. Ihan hullua! Siukun mies H. on harvinaisen tyytyväinen juuri siinä asemassa jossa hän on - hän ei TAHDO rehtoriksi, hän on sen sanonut monta kertaa - mutta Muorin mielestä se on todistus H:n kehnoudesta.
Siukuntyttö A., kummityttöni siis, on viime vuoden aikana järjestänyt itselleen aika järkyttävät teinitukat.. :) Valkoiseksi värjätty, II-IIISO pörröpää.. Ja siihen sopivat vaatteet + meikit. Ja Muori ihmettelee, miksi Siukun perhe ei käy häntä katsomassa! Eiväthän ne raukat uskalla, koska Muori tulee silmille heti, jos joku vain tekee jotain hänen pirtaansa sopimatonta. Hän kyllä antaisi A:n kuulla kunniansa.. Pari vuotta sitten A. värjäsi tukkansa ruskeaksi ja koko sen ajan kun Siukun perhe oli Äetmuorin luona, niin Muori vain huiski A:aa pois silmistään ja sanoi 'hyi, ruma, mene pois'.
Ihme ettei Muori itse tajua sitä millaisena muut hänet kokevat. Omasta mielestään hän on tietysti aivan super, koska 'sanoo asiat rehellisesti' [= loukkaa ihmisiä välittämättä vähääkään heidän tunteistaan] ja 'näyttää tunteensa' [=raivoaa hallitsemattomasti].
3 kokonaista vuorokautta...
.. ja taas herkkuillaan! :) Ajattelin pitkästä aikaa ostaa Frödingen Prinsessakakun. Muistelen sitten sitä syömällä Victorian ja Danielin häitä! :) Yritän olla ajattelematta Äetmuoria ja hänen ainanegatiivista asennettaan, tai se masentaa mua liikaa.
Noinkohan piankin tulee uusi kuninkaallinen vauva Ruotsin kuninkaanlinnaan? :) No, mikäs on tullessa, kun on armeija lastenhoitajia ja varhaiskasvattajia huolehtimassa tenavasta. Kun tulee itku tai likainen vaippa, niin ei kun komennat jotain pienipalkkaista hoitaman homman. Ja kavereiden kanssa iltamenot jatkunevat ennallaan, kun on aina lastenvahti käden ulottuvilla!
tiistai 29. kesäkuuta 2010
torstai 24. kesäkuuta 2010
Syömähaluton
Miksi kaikkiin sosiaalisiin tapahtumiin liitetään väkisinkin syöminen? Miksi pitää aina syödä jotain? Tarkoitan nyt, että monet kokoukset ym. tapaamiset keskittyvät syömisen ympärille. Minusta se on inhottavaa. En voi edes laskea niitä kertoja, kun olen juuri TÄMÄN vuoksi joutunut jättämään väliin jotain kiinnostavaa tai tärkeää. Siis koska en voi [ja en saa] syödä ihmisten nähden. En voi poiketa omasta rutiinistani.
Inhottaa, kuinka ihmiset noin vain ehdottavat, että tavataan jäätelön merkeissä tms. Miksi ei yhtä hyvin voisi vain tavata? Ilman mitään mässäämisiä?
On käsittämätöntä, jos muka olen AINOA joka ajattelee näin! Jäätelön tai kakun syöminen ulkona on kallista ja lisäksi se ei sovi mun syömissysteemiin - siinä kaksi hyvää syytä jättää kaikki sellaiset väliin. Inhoan sitä, kun jotkut alkavat joskus ihmetellä, jos en syö. Joudun keksimään naurettavia tekosyitä.
Maailmaa ei ole suunniteltu tällaisia mun kaltaisia ihmisiä varten, meitä joilla on SYÖMISSYSTEEMIT.
-Pitäisi varmaan alkaa sanoa, että olen allerginen.. KAIKELLE! Maidolle, munalle, viljalle, riisille, lihalle, kalalle.. :) Hehehe..!
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkujerkkuiluun! Ajatukset käväisevät leivonnassa, eivät tosin viihdy siinä kauan. On vielä niin aikaista. Enkä nyt äkkiseltään osaa sanoa mitä himoitsisin niin paljon..? Kai se tästä vielä selkiää, jotain aina alkaa tehdä mieli kun aika kuluu ja mässäys lähestyy.
Lidlistä tekisi mieli hakea toinen sellainen marsipaanisuklaalevy, Schogetten-merkkinen. Se nimittäin oli oikeasti hyvää.
Seuraava mässinki sattuu muuten samaan aikaan Amerikan itsenäisyyspäivän kanssa! Pitäisiköhän leipoa rysäyttää sen seitsemät herkut.. ja sanoa miehelle, että Amerikan takiahan tässä häärätään ylimääräistä. Ei taitaisi mies uskoa..! :)
Inhottaa, kuinka ihmiset noin vain ehdottavat, että tavataan jäätelön merkeissä tms. Miksi ei yhtä hyvin voisi vain tavata? Ilman mitään mässäämisiä?
On käsittämätöntä, jos muka olen AINOA joka ajattelee näin! Jäätelön tai kakun syöminen ulkona on kallista ja lisäksi se ei sovi mun syömissysteemiin - siinä kaksi hyvää syytä jättää kaikki sellaiset väliin. Inhoan sitä, kun jotkut alkavat joskus ihmetellä, jos en syö. Joudun keksimään naurettavia tekosyitä.
Maailmaa ei ole suunniteltu tällaisia mun kaltaisia ihmisiä varten, meitä joilla on SYÖMISSYSTEEMIT.
-Pitäisi varmaan alkaa sanoa, että olen allerginen.. KAIKELLE! Maidolle, munalle, viljalle, riisille, lihalle, kalalle.. :) Hehehe..!
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkujerkkuiluun! Ajatukset käväisevät leivonnassa, eivät tosin viihdy siinä kauan. On vielä niin aikaista. Enkä nyt äkkiseltään osaa sanoa mitä himoitsisin niin paljon..? Kai se tästä vielä selkiää, jotain aina alkaa tehdä mieli kun aika kuluu ja mässäys lähestyy.
Lidlistä tekisi mieli hakea toinen sellainen marsipaanisuklaalevy, Schogetten-merkkinen. Se nimittäin oli oikeasti hyvää.
Seuraava mässinki sattuu muuten samaan aikaan Amerikan itsenäisyyspäivän kanssa! Pitäisiköhän leipoa rysäyttää sen seitsemät herkut.. ja sanoa miehelle, että Amerikan takiahan tässä häärätään ylimääräistä. Ei taitaisi mies uskoa..! :)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Muiden merkitys
Yksi huono juttu [ikuisessa] työttömyydessä on se, että ei voi peilata itseään muihin. Itsensä näkeminen muiden silmin - sitä ei tapahdu, kun elämässä ei OLE muita. Satunnaisia tapaamisia ystävien kanssa ei lasketa, koska ne eivät ole PÄIVITTÄISTÄ kontaktia toisiin ihmisiin. Minulla ei tietyssä mielessä ole mitään käsitystä siitä, millaisena muut näkevät mut. Usein KUVITTELEN tietäväni mitä muut ajattelevat [että olen hullu, outo], mutta en voi tietää varmasti. En saa jokapäiväistä palautetta itsestäni. Sitä saa työssäkäyvä, ja vielä aika puolueettomilta ihmisiltä, kun työkaverit eivät ole perhettä tai sydänystäviä.
Mies tavallaan arvostaa mua. Hänen mielestään olen sitä ja tätä kaunista + hyvää. Mutta hän myös sanoo, että olen hänen mielestään hiukan tasapainoton. Tarkoittaen nyt tätä syömishommailua ja muuta, eli ei millään vaarallisella tavalla hullu ympäristölleni. Ehkä on hyväkin, että en ole työelämässä. Ehkä sielläkin ihmiset pitäisivät mua tasapainottomana.
Ihminen, joka ei ole jatkuvassa kontaktissa muihin, menettää pian kykynsä olla muiden keskellä. Se on taito sekin, ja se voi ruostua. Mulle on varmaan [=takuulla] käynyt niin. Väsyn kovasti jos olen isojen ihmisjoukkojen keskellä PITKÄÄN. Tai jossain sukujuhlassa tms. pitkään. Avainsana on tuo pitkään. Lyhyen ajan jaksan olla.
Häpeän hirveästi kun tajuan, että J O S koskaan työllistyisin, niin saattaisin tarvita... jotain pitkäaikaistyöttömien KUNTOUTUSPROJEKTIA!! Kaikilla varmaan on mielikuva näistä kuntoutujista. Luin kerran sellaisesta projektista ja se oli kieltämättä aika rajua tekstiä. Kuinka ihmiset niissä tarvitsevat tukihenkilöä jopa henkilökohtaisesta hygieniasta muistuttamiseen ym..!! Niin, varmaan kaikki mieltää nyt minutkin jonain haisunäätänä. Vaan kun en ole. Olen vain kasvanut aika ihmisaraksi ja en tiedä pystyisinkö ihan helposti olemaan 8 h muiden keskellä. SIKSI kai tarvitsisin kuntoutusta - mutta en kehtaa lähestyä ketään asian tiimoilta - olen siis ikuinen työtön lortti. Äh!
On tavallaan aika kovaa, kun on kasvanut ja elää sellaisten konstailemattomien [Muorin lempisana!] no-nonsense -ihmisten keskellä. Muori ei tajuaisi mitään kuntoutusprojekteja, vaan pitäisi niitä luusereiden hommina. En muuten jaksa uskoa miehenkään vanhempien kauhean paljon paremmin niitä tajuavan, tosin varmasti enemmän kuin Muori - heillä on laajempi kokemuspohja tästä elämästä + ihmisten erilaisista vaikeuksista, joten siinä mielessä ovat ymmärtäväisempiä. Mutta silti.
Mies meni katsastuskonttoriin -
- - ja kaaransa tuli hylätyksi, kuten mies arvelikin vähän. Mutta hyvä uutinen on kuulemma se, että noteerattuja vikoja - korjattavia vikoja - on vähemmän kuin mitä mies oletti. Eikä kuulemma tarvitse alkaa hitsata autoa. Sitäkin on joskus tehty.
Minun romurautani karjaisi taas oikein komeasti, kun kauppan pihalta lähdin! :( Piti käydä kauppassa TAAS, koska olin unohtanut ostaa lohta, laitoin sitä ruoaksi tänään. Inhoan sitä kun auto karjaisee kun yritän sitä käynnistää, ihmiset aina säpsähtävät sitä kirskunaa ja sitten minua nolottaa. Jotkut jopa nauravat sille äänelle, no ei kai heitä syyttääkään voi!
9 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun! Mitähän sitten leipoisi? Viime mässyssä selittelin miehelle, että kaikki ylenpalttinen leivonta oli 'Vickanin ja Danielin häiden kunniaksi' [HAH, HAH!], mutta mies tuntee mut jo niin hyvin, että häntä huvitti. :) Kyllähän katsoin niitä häitä paljonkin - ja mieskin katsoi, aina siihen asti kun V & D lähtivät sille veneajelulle! Tai mikä soutuvene se nyt oli.
Yllättävää että mieskin katsoi, vaikka hän yhdessä vaiheessa melkein PILKKASI häitä! :( Se oli meillä erimielisyys, minä kun odotin niitä kovasti ja olin melkein hääkuumeessa. Mutta säälin tuoretta avioparia, kun häät olivat koko kansan tapahtuma. :( Varmasti kauhean stressaavaa viettää häitä koko ajan kameroiden ja toimittajien keskellä. Kun muutenkin häät voivat stressata, vaikkei ihminen olisi mikään julkimo.
Pidin Vickanin puvusta.. Mutta SULHASESTA pidin vielä enemmän! Tietysti säälinkin häntä, koska tästä eteenpäin hän on koko elämänsä ajan toimittajien ja paparrazzien laillista riistaa. Vaikka pari eroaisi, niin Danny tulee aina olemaan 'se mies, joka oli naimisissa prinsessan kanssa'. Se on iso päätös, tuollaiseen elämään alkaminen, kun on vasta vähän yli 30. Elettävänä on kai noin 60 vuotta julkisuuden valokeilassa! Sellaisinakin päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.. No, D. oli kuitenkin hurjan komea ja aidosti 'prinssillinen'! Tykkään tuollaisista 'tuhkimotarinoista', mun mielestä olisi jotenkin ällöttävää jos V. olisi mennyt naimisiin jonkun Wanhan Rahan tai siniverisen kanssa!
Alkoi oikein harmittaa kun en ostanut Tiimarista itselleni leikki-tiaaraa! :) Näin sellaisia joillakin ihmisillä telkussa, esim. eräs ruotsinopettaja oli kai kotonaan järjestänyt 'varjojuhlat' ja siellä oli ollut naisilla ja tytöillä sellaiset.. ja Frödingen prinsessakakkua tarjolla! :)
Mies tavallaan arvostaa mua. Hänen mielestään olen sitä ja tätä kaunista + hyvää. Mutta hän myös sanoo, että olen hänen mielestään hiukan tasapainoton. Tarkoittaen nyt tätä syömishommailua ja muuta, eli ei millään vaarallisella tavalla hullu ympäristölleni. Ehkä on hyväkin, että en ole työelämässä. Ehkä sielläkin ihmiset pitäisivät mua tasapainottomana.
Ihminen, joka ei ole jatkuvassa kontaktissa muihin, menettää pian kykynsä olla muiden keskellä. Se on taito sekin, ja se voi ruostua. Mulle on varmaan [=takuulla] käynyt niin. Väsyn kovasti jos olen isojen ihmisjoukkojen keskellä PITKÄÄN. Tai jossain sukujuhlassa tms. pitkään. Avainsana on tuo pitkään. Lyhyen ajan jaksan olla.
Häpeän hirveästi kun tajuan, että J O S koskaan työllistyisin, niin saattaisin tarvita... jotain pitkäaikaistyöttömien KUNTOUTUSPROJEKTIA!! Kaikilla varmaan on mielikuva näistä kuntoutujista. Luin kerran sellaisesta projektista ja se oli kieltämättä aika rajua tekstiä. Kuinka ihmiset niissä tarvitsevat tukihenkilöä jopa henkilökohtaisesta hygieniasta muistuttamiseen ym..!! Niin, varmaan kaikki mieltää nyt minutkin jonain haisunäätänä. Vaan kun en ole. Olen vain kasvanut aika ihmisaraksi ja en tiedä pystyisinkö ihan helposti olemaan 8 h muiden keskellä. SIKSI kai tarvitsisin kuntoutusta - mutta en kehtaa lähestyä ketään asian tiimoilta - olen siis ikuinen työtön lortti. Äh!
On tavallaan aika kovaa, kun on kasvanut ja elää sellaisten konstailemattomien [Muorin lempisana!] no-nonsense -ihmisten keskellä. Muori ei tajuaisi mitään kuntoutusprojekteja, vaan pitäisi niitä luusereiden hommina. En muuten jaksa uskoa miehenkään vanhempien kauhean paljon paremmin niitä tajuavan, tosin varmasti enemmän kuin Muori - heillä on laajempi kokemuspohja tästä elämästä + ihmisten erilaisista vaikeuksista, joten siinä mielessä ovat ymmärtäväisempiä. Mutta silti.
Mies meni katsastuskonttoriin -
- - ja kaaransa tuli hylätyksi, kuten mies arvelikin vähän. Mutta hyvä uutinen on kuulemma se, että noteerattuja vikoja - korjattavia vikoja - on vähemmän kuin mitä mies oletti. Eikä kuulemma tarvitse alkaa hitsata autoa. Sitäkin on joskus tehty.
Minun romurautani karjaisi taas oikein komeasti, kun kauppan pihalta lähdin! :( Piti käydä kauppassa TAAS, koska olin unohtanut ostaa lohta, laitoin sitä ruoaksi tänään. Inhoan sitä kun auto karjaisee kun yritän sitä käynnistää, ihmiset aina säpsähtävät sitä kirskunaa ja sitten minua nolottaa. Jotkut jopa nauravat sille äänelle, no ei kai heitä syyttääkään voi!
9 kokonaista vuorokautta ..
.. herkkuiluun! Mitähän sitten leipoisi? Viime mässyssä selittelin miehelle, että kaikki ylenpalttinen leivonta oli 'Vickanin ja Danielin häiden kunniaksi' [HAH, HAH!], mutta mies tuntee mut jo niin hyvin, että häntä huvitti. :) Kyllähän katsoin niitä häitä paljonkin - ja mieskin katsoi, aina siihen asti kun V & D lähtivät sille veneajelulle! Tai mikä soutuvene se nyt oli.
Yllättävää että mieskin katsoi, vaikka hän yhdessä vaiheessa melkein PILKKASI häitä! :( Se oli meillä erimielisyys, minä kun odotin niitä kovasti ja olin melkein hääkuumeessa. Mutta säälin tuoretta avioparia, kun häät olivat koko kansan tapahtuma. :( Varmasti kauhean stressaavaa viettää häitä koko ajan kameroiden ja toimittajien keskellä. Kun muutenkin häät voivat stressata, vaikkei ihminen olisi mikään julkimo.
Pidin Vickanin puvusta.. Mutta SULHASESTA pidin vielä enemmän! Tietysti säälinkin häntä, koska tästä eteenpäin hän on koko elämänsä ajan toimittajien ja paparrazzien laillista riistaa. Vaikka pari eroaisi, niin Danny tulee aina olemaan 'se mies, joka oli naimisissa prinsessan kanssa'. Se on iso päätös, tuollaiseen elämään alkaminen, kun on vasta vähän yli 30. Elettävänä on kai noin 60 vuotta julkisuuden valokeilassa! Sellaisinakin päivinä, kun ei yhtään huvittaisi.. No, D. oli kuitenkin hurjan komea ja aidosti 'prinssillinen'! Tykkään tuollaisista 'tuhkimotarinoista', mun mielestä olisi jotenkin ällöttävää jos V. olisi mennyt naimisiin jonkun Wanhan Rahan tai siniverisen kanssa!
Alkoi oikein harmittaa kun en ostanut Tiimarista itselleni leikki-tiaaraa! :) Näin sellaisia joillakin ihmisillä telkussa, esim. eräs ruotsinopettaja oli kai kotonaan järjestänyt 'varjojuhlat' ja siellä oli ollut naisilla ja tytöillä sellaiset.. ja Frödingen prinsessakakkua tarjolla! :)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Aino(ani!)
Olihan muuten hyvää tuo Aino Kermakaramelli-jäätelö! Suklis suosittelee lämpöisesti. Positiivinen yllätys. Mutta toisaalta KAIKKI maistamani Ainot ovat olleet hyviä. Pidin siitä Aino-mustikkapiirakkajädestä ja Ainon kanelikierre oli i-h-a-n-a-a sekin. Sitä vain ei enää kauppojen pakastealtaissa näy. On taidettu lopettaa sen maun tekeminen! :(
Ainon Kermakaramellista tekee hyvän se kastike, runsaan kinuskinen. Ja jäätelö, juuri sellainen sopiva, pehmeän ylellinen vanilja.. Takuulla ostan toistekin! Sukliksen makuarvio kouluarvosanoilla on täysi kymppi. Mitään en muuttaisi! Nyt sitä Ainoa jäi vielä puolikas paketti seuraavaa herkkuilua varten! :)
Toinen hyvä jäätelökokemus tuli muuten Pirkka-sarjasta. Nappasin ihan vain ex tempporeee sellaisen Pirkka Daniela 'sandwich'-jäätelön maistiaiseksi. Mullahan on paljon kokemusta puffeteista, pidän niistä, mutta tämä Pirkan Daniela oli ehdoton ykkönen! Keksi oli siinä rapeaa - ei pehmoista kakkumaista kuten puffeteissa. Ja jotenkin se SOPI hyvin yhteen vaniljajäätelön kanssa! Keksi oli kunnolla kaakaoista, tummaa, enemmän kuin mitä puffeteissa oleva kesympi keksu.
Huomasin, että Cloettan Center-nappirulla on muuten oiva toffeesuklaan lähde. :) Sitä täytyy taas uudemmankin kerran ostella. Nyt se nimittäin meni kaikki! :)
Mäkäräiset!
Meillä onkin ollut MÄKÄRÄISIÄ täällä! :( Pihalla on niitä, ja jotkut ovat tulleet sisälle asti [ei tosin olisi tarvinnut vaivautua]. Ne ovat inhottavia, enkä muuten ole niitä nähnyt kertaakaan aiemmin täällä näin etelässä. Ne ovat vähän kuin banaanikärpäisiä, siis sellaisia hyvin pieniä. Mutta ne purevat! Ja puremat ovat tuhat kertaa kutisevampia kuin tavallisen itikan pistot, tai ainakin itse koen näin!
Ensin luulin niitä oikeasti banskukärpäsiksi ja oikein ihmettelin miehelle, että mistäs noi nyt tulivat. Mutta mies selvitti asian oikean laidan mulle! Ne mitään banskukärppiä olleet, vaan inhottavia, pieniä pistäviä! :( Tänään olin kauppassa ja mun piti pakosta pistää ihan pitkä hame päälle, koska en kehtaa kulkea lyhyessä tai shortseissa! Koska olen ihan.. verillä, ruvella ja paukamilla! :( Ei sellaisia jalkoja oikein kehtaa näyttää julkisesti. Käsivarsissa on vähän sama ongelma!
Pitää varmaan alkaa käyttää jotain burkhaa.
Miehen logiikka
Mies sanoi että hänen on pakko käyttää kaaransa huomenna katsastuksessa. Se on nimittäin viimeinen päivä, kun sen voi tehdä. Sitten hän sanoi, että tietää auton tulevan hylätyksi. Siinä on vikoja.. esim. pakoputki vuotaa, on ruostetta, ym. ym. Mies luetteli niitä vikoja. Minä sitten sanoin, että miksi hän vie sen huomenna katsastukseen, jos kerran TIETÄÄ hylätyksi tulevan. Eikö kannattaisi vaikka ajaa 'laittomasti' viikko tai kaksi, että saa sen korjattua katsastuskuntoon. Nimittäin katsuu ei ole ilmaista sekään!
Mutta mies on NII-IIN lainkuuliainen, ettei edes viikkoa voi ajaa katsastamattomalla autolla!!! Hän sanoi että menee sinne katsuuseen ja että siitä muka on etua, kun sitten saa kuulla TARKALLEEN mitkä jutut pitää korjata ennen seuraavaa katsuuta. Minusta se on vähän kumma tapa ajatella. Jos hän kerran kuitenkin itse TIETÄÄ noin suunnilleen sen, missä vika piilee.
Sitäkin tietty voisi ihmetellä, että miksi hän ei ole tehnyt sille autolle mitään tässä kevään aikana, kun eihän tuo katsastus koskaan tule kuin salamana taivaalta, kyllä se on tiedossa ollut jo pitkään... Mutta en tahdo vainota miestä kyselemällä tätä, ei kai häntä ole huvittanut se auton laitto, ketäpä huvittaisi. Jos MUN pitäisi rukata autoa, niin varmaan lykkäisin sitä tuomiopäivään asti. Tai sitten veisin kaaran suosiolla korjaamolle, laittakoot siellä. :(
Ainon Kermakaramellista tekee hyvän se kastike, runsaan kinuskinen. Ja jäätelö, juuri sellainen sopiva, pehmeän ylellinen vanilja.. Takuulla ostan toistekin! Sukliksen makuarvio kouluarvosanoilla on täysi kymppi. Mitään en muuttaisi! Nyt sitä Ainoa jäi vielä puolikas paketti seuraavaa herkkuilua varten! :)
Toinen hyvä jäätelökokemus tuli muuten Pirkka-sarjasta. Nappasin ihan vain ex tempporeee sellaisen Pirkka Daniela 'sandwich'-jäätelön maistiaiseksi. Mullahan on paljon kokemusta puffeteista, pidän niistä, mutta tämä Pirkan Daniela oli ehdoton ykkönen! Keksi oli siinä rapeaa - ei pehmoista kakkumaista kuten puffeteissa. Ja jotenkin se SOPI hyvin yhteen vaniljajäätelön kanssa! Keksi oli kunnolla kaakaoista, tummaa, enemmän kuin mitä puffeteissa oleva kesympi keksu.
Huomasin, että Cloettan Center-nappirulla on muuten oiva toffeesuklaan lähde. :) Sitä täytyy taas uudemmankin kerran ostella. Nyt se nimittäin meni kaikki! :)
Mäkäräiset!
Meillä onkin ollut MÄKÄRÄISIÄ täällä! :( Pihalla on niitä, ja jotkut ovat tulleet sisälle asti [ei tosin olisi tarvinnut vaivautua]. Ne ovat inhottavia, enkä muuten ole niitä nähnyt kertaakaan aiemmin täällä näin etelässä. Ne ovat vähän kuin banaanikärpäisiä, siis sellaisia hyvin pieniä. Mutta ne purevat! Ja puremat ovat tuhat kertaa kutisevampia kuin tavallisen itikan pistot, tai ainakin itse koen näin!
Ensin luulin niitä oikeasti banskukärpäsiksi ja oikein ihmettelin miehelle, että mistäs noi nyt tulivat. Mutta mies selvitti asian oikean laidan mulle! Ne mitään banskukärppiä olleet, vaan inhottavia, pieniä pistäviä! :( Tänään olin kauppassa ja mun piti pakosta pistää ihan pitkä hame päälle, koska en kehtaa kulkea lyhyessä tai shortseissa! Koska olen ihan.. verillä, ruvella ja paukamilla! :( Ei sellaisia jalkoja oikein kehtaa näyttää julkisesti. Käsivarsissa on vähän sama ongelma!
Pitää varmaan alkaa käyttää jotain burkhaa.
Miehen logiikka
Mies sanoi että hänen on pakko käyttää kaaransa huomenna katsastuksessa. Se on nimittäin viimeinen päivä, kun sen voi tehdä. Sitten hän sanoi, että tietää auton tulevan hylätyksi. Siinä on vikoja.. esim. pakoputki vuotaa, on ruostetta, ym. ym. Mies luetteli niitä vikoja. Minä sitten sanoin, että miksi hän vie sen huomenna katsastukseen, jos kerran TIETÄÄ hylätyksi tulevan. Eikö kannattaisi vaikka ajaa 'laittomasti' viikko tai kaksi, että saa sen korjattua katsastuskuntoon. Nimittäin katsuu ei ole ilmaista sekään!
Mutta mies on NII-IIN lainkuuliainen, ettei edes viikkoa voi ajaa katsastamattomalla autolla!!! Hän sanoi että menee sinne katsuuseen ja että siitä muka on etua, kun sitten saa kuulla TARKALLEEN mitkä jutut pitää korjata ennen seuraavaa katsuuta. Minusta se on vähän kumma tapa ajatella. Jos hän kerran kuitenkin itse TIETÄÄ noin suunnilleen sen, missä vika piilee.
Sitäkin tietty voisi ihmetellä, että miksi hän ei ole tehnyt sille autolle mitään tässä kevään aikana, kun eihän tuo katsastus koskaan tule kuin salamana taivaalta, kyllä se on tiedossa ollut jo pitkään... Mutta en tahdo vainota miestä kyselemällä tätä, ei kai häntä ole huvittanut se auton laitto, ketäpä huvittaisi. Jos MUN pitäisi rukata autoa, niin varmaan lykkäisin sitä tuomiopäivään asti. Tai sitten veisin kaaran suosiolla korjaamolle, laittakoot siellä. :(
torstai 17. kesäkuuta 2010
Minimies
Minulla ei ole oikein mitään kokemusta lyhyistä miehistä. En syty niistä, en ole koskaan syttynyt. Onhan se tavallaan hassua, kun itsellä on pituutta vain pari hassua centtiä yli 160, mutta näin se nyt vain on. Minimies ei ole minun mies!
Mietin tätä kun katson Sinkkuelämän 6. kauden jaksoja. Siinähän Carriellä on suhde Minimieheen, alias Alexandr Petrovskyyn. Kuinkahan paljon minimies mahtoi painaa? A.P:a esittänyt tyyppi oli ex-balettitanssija Baryshnikov, joten voi olla että mies oli 60-kiloinen rääpäle. Oi voi. En tarkoita tätä millään pahalla, kai mulla on oikeus mielipiteeseeni. Tiedän että on sellaisia MIEHIÄ, jotka haluavat esim. pitkän blondin, eikä MUA loukkaa se, vaikka itse olen kaukana pitkästä blondista. :)
Kummallista, Sinkkuelämän naisnelikko on olevinaan kauhean vapaamielinen ja roisi puheissaan, mutta YKSIKÄÄN daameista ei kommentoinut kertaakaan sitä seikkaa, että Carrie deittasi kääpiötä. Pippelin lyhyydestä on helpompi puhua kuin miehen...??
Inhottava tunnustus: joskus kääpiömiehen nähdessäni mietin, että pystyisinköhän voittamaan moisen tappelussa. :( Tämä on omituinen ajatus, koska olen oikeasti ERITTÄIN väkivallaton ihminen ja suhtaudun kaikkeen fyysiseen satuttamiseen kielteisesti. En tiedä miksi sitten mietin tällaista, jos sattuu lyhyt mies vastaan.
Bye bye, porkkana!
EN leivo porkkanakakkua perjantaina. En yksinkertaisesti uskalla ottaa sitä riskiä, sen verran mauttomia/puisia on nykyiset ulkomaiset porkkat. Täytyy varmaan siirtyä suunnitelma B:hen. Ei tehdä joku marjapiirakka tms.
Hih, ja muuten enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuiluun! :) Pitäisi varmaan torstain kunniaksi käydä kauppasta leivontatarpeita. Punaista maitoa ainakin ja hiivaa.. ja sitten ainekset muuhun leivontaan.. Valkosuklaatakin pitäisi ostaa, sitäkin tulen tarvitsemaan. Pitäisi varmaan tuoreita mansikoita ostaa litra, vaikka ne ovatkin kauhean kalliita. :(
Mietin tätä kun katson Sinkkuelämän 6. kauden jaksoja. Siinähän Carriellä on suhde Minimieheen, alias Alexandr Petrovskyyn. Kuinkahan paljon minimies mahtoi painaa? A.P:a esittänyt tyyppi oli ex-balettitanssija Baryshnikov, joten voi olla että mies oli 60-kiloinen rääpäle. Oi voi. En tarkoita tätä millään pahalla, kai mulla on oikeus mielipiteeseeni. Tiedän että on sellaisia MIEHIÄ, jotka haluavat esim. pitkän blondin, eikä MUA loukkaa se, vaikka itse olen kaukana pitkästä blondista. :)
Kummallista, Sinkkuelämän naisnelikko on olevinaan kauhean vapaamielinen ja roisi puheissaan, mutta YKSIKÄÄN daameista ei kommentoinut kertaakaan sitä seikkaa, että Carrie deittasi kääpiötä. Pippelin lyhyydestä on helpompi puhua kuin miehen...??
Inhottava tunnustus: joskus kääpiömiehen nähdessäni mietin, että pystyisinköhän voittamaan moisen tappelussa. :( Tämä on omituinen ajatus, koska olen oikeasti ERITTÄIN väkivallaton ihminen ja suhtaudun kaikkeen fyysiseen satuttamiseen kielteisesti. En tiedä miksi sitten mietin tällaista, jos sattuu lyhyt mies vastaan.
Bye bye, porkkana!
EN leivo porkkanakakkua perjantaina. En yksinkertaisesti uskalla ottaa sitä riskiä, sen verran mauttomia/puisia on nykyiset ulkomaiset porkkat. Täytyy varmaan siirtyä suunnitelma B:hen. Ei tehdä joku marjapiirakka tms.
Hih, ja muuten enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuiluun! :) Pitäisi varmaan torstain kunniaksi käydä kauppasta leivontatarpeita. Punaista maitoa ainakin ja hiivaa.. ja sitten ainekset muuhun leivontaan.. Valkosuklaatakin pitäisi ostaa, sitäkin tulen tarvitsemaan. Pitäisi varmaan tuoreita mansikoita ostaa litra, vaikka ne ovatkin kauhean kalliita. :(
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Yhdistymisen vaikeudesta
Se Yhdistys, jolle laitoin sähköpostia taannoin, lähestyi nyt mua! No, ei siinä muuta paitsi että suunniteltu kokoontumispaikka on mulle ihan vieras, enkä tiedä kuinka ajaa sinne. Nyt se on vasta suunniteltu paikka, eli TOIVOTTAVASTI se siitä muuttuu vielä! :( Olen aika toivoton Isossa Kaupungissa, en oikeastaan tunne muuta kuin keskusta-alueen. Minun näkökulmastani muuta ei kannatakaan tai tarvitse tuntea! Ja nyt sitten tämä.. Hmmh, katsotaan nyt tyssääkö YHDISTYMINEN jo ihan alkuvaikeuksiin! :(
Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!
Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..
Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)
Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.
Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..
Kauppassa!
Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.
Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.
Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)
Jos olisin reipas ihminen, niin pistäisin vetäjälle emailia ja sanoisin, että jos vain joku muu paikka olisi mahdollinen, niin sepäs vasta olisi kivaa. Mutta en ole niin reipas, oloni on jo nyt vähän epäröivä.. Kai siksi, kun en ole isokaupunkilainen. Ajattelen ehkä, että mä maalaishiiri saan ylipäätään olla tyytyväinen päästessäni mukaan.. ja ettei mulla siksi oikein ole oikeutta esittää mitään toivomuksia. :( Tämä on taas niin.. SUKLISTA!
Muuten päivät kuluvat entiseen malliin. Olen viime aikoina alkanut valvoa tosi myöhään.. katselen Sinkkuelämää, tai sitten katselen digiboksille nauhotettuja juttuja. Tai luen dekkareita. Lainasin juuri sellaisen yhden.. Ihmeiden kabinetti on kirjan nimi. Se kertoo yli 100 vuotta vanhasta murhasarjasta New Yorkissa.. Ja sitten ihan samanlainen murha tapahtuukin NYKYAIKANA! :( En ole vielä alkanut lukea tätä, mutta varmaan pian aloitan. Pidän sellaisista tavallaan mystisistä jutuista, joissa voisi kuvitella olevan jotain yliluonnollista.. Mutta pidän sittenkin eniten siitä, kun 'yliluonnollinen' saakin luonnollisen selityksen! Kai sillä on jotain tekemistä maailmankatsomukseni kanssa. Minä kun ei erityisemmin usko mihinkään 'yliluonnolliseen', vaan mun mielestä luonto itsessään on ihmeellinen sellaisena kuin se on. Me pidämme monia luonnollisia asioita yliluonnollisina, koska emme ymmärrä..
Tuo mysteeri/trilleri/dekkari on muuten Pendergast-sarjaa. Eli päähenkilö, poliisi Pendergast, on seikkaillut tai tulee seikkailemaan jossain muissakin kirjoissa. Tätä kuvattiin täydelliseksi kesäkirjaksi, eli voipi sopia kuin nyrkki silmään juuri tähän kesäkuun aikaan! :)
Harmittaa tavallaan tämä jatkuva valvominen ja se, kun päivät alkavat niin myöhään. Sitten käy aina niin, että tämä vuorokausirytmi myös masentaa mua. Tunnen entistä kipeämmin ja selvemmin oman hyödyttömyyteni, täällä sitä vaan parhaassa [?] työiässä oleva ihminen valvoo yöt, nukkuu päivät, loisii kotona. Sitä niin kuin tajuaa päivärytminsä hulluudesta, että työtön lortti on ja sellaisena myös pysyy. Jos edes eläisi normaali-ihmisten rytmissä, niin voisi teeskennellä itsekin olevansa normaali, 'kuuluvansa joukkoon'.
Toisaalta teen kyllä kotihommia, eli en IHAN hyödytön ole. Niitä hommia vain ei arvosteta, niitä ei pidetä minään. Mutta jotain teen siis kuitenkin..
Kauppassa!
Olin kauppassa tänään! Sen verran varauduin herkkuiluun, että ostin kokeeksi Aino Kermakaramelli-jäätelöpaketin! Oikein periaatteenani on maistaa jokaista kinuski- tai toffeejäätelöä, joka vain silmiin sattuu. Tuossa Ainossa on sekin hyvä puoli, että ilmeisesti kinukastikkeen seurana on vaniljajäätelöä. Nykyisin pidän siitä yhdistelmästä, VANILJAjäätelöstä ja kinukastikkeesta. Jos jäätelökin on pelkkää toffeejätskiä, niin sitten yhdistelmä voi olla 'liikaa'. -Ostin lisäksi kinuski-keksi Kingiksen ja toffee-Kingiksen, jos noin puikkopuolelle mennään.
Ostin Cloettan Center-toffeesuklaanappirullan. En ole maistanut sitä pitkään aikaan ja ajattelin nyt taas maistaa, että onko se sellainen kuin muistelen.
Onneksi en tuon enempää hamstrannut. :)
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Onnellisena vain omassa maailmassa
Katsoin juuri Sinkkuelämää-elokuvan, siis sen 'ykkösen'! Se on mulla DVD-versiona kotona. Ihme kyllä, elokuva EI toiselta katsomalta ollut ihan niin kökkö kuin mitä ensikatsomalta. Silti se .. no, herätti kysymyksiä. Esim: MIKSI piinata lapsettomia [=tahattomasti] pareja antamalla Charlotten tulla raskaaksi 'luonnollisesti', koska niin 'monta kertaa käy' [tilastoja, kiitos??] adoptiolapsen jälkeen? Jos oikein muistan, niin tämän lyylin munasoluista YKSIKÄÄN ei hedelmöittynyt (!) yhdessä hedelmöityshoitojenvaiheessa..
Ja sitten se, kuinka Carrie ei, muka 4-kymppisenä, tajua ettei KUULU Bigin maailmaan. Siis siihen hienostokaupunginosien ja konservatiivisen (muoti)maun maailmaan. Aina telkkusarjassa hän oli ihan väärässä paikassa yritettyään sopeutua siihen! 4-kymppiset yleensä ovat fiksumpia, ei millään pahalla.. Oikeasti, jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että vain omassa, itselle rakkaassa maailmassa, voi olla onnellinen!
En osaa kuvitella itse eläväni sellaista elämää, jossa olisi VIERAS olo. :( Jossa olisi vain kuokkavieraan asemassa, parhaimmillaankin..
Mua ja miestä ainakin yhdistää [jossain määrin] vasemmistolainen maailmankatsomus. Tietysti mä olen enemmän vasemmalla kuin mies - PALJONKIN.. :) Itse asiassa joskus epäilen tuota miehen demarivasemmistolaisuutta.. :( Mutta silti, olisi aika mahdoton kuvitella itseään jonkun perussuomalaisen vaimona! :) Tätäkin tässä tarkoitan. Big on konservatiivi, Carrie liberaali. Leffassa hän [C. ] on hyvää vauhtia muuttumassa Bigin ex-vaimon [Natashan] reinkarnaatioksi. Onnea vaan sillä tiellä..
4 kokonaista vuorokautta - -
- - ja herkkuilen! :) Äh, porkkanakakun leipomisen tielle onkin tullut.. ESTE! Nimittäin nyt tarjolla olevat ulkomaiset porkkanat eivät ole makunsa puolesta kotimaisten veroisia. :( Onkohan tämä leivonnalle ongelma..?
Ja sitten se, kuinka Carrie ei, muka 4-kymppisenä, tajua ettei KUULU Bigin maailmaan. Siis siihen hienostokaupunginosien ja konservatiivisen (muoti)maun maailmaan. Aina telkkusarjassa hän oli ihan väärässä paikassa yritettyään sopeutua siihen! 4-kymppiset yleensä ovat fiksumpia, ei millään pahalla.. Oikeasti, jossain vaiheessa sitä vain tajuaa, että vain omassa, itselle rakkaassa maailmassa, voi olla onnellinen!
En osaa kuvitella itse eläväni sellaista elämää, jossa olisi VIERAS olo. :( Jossa olisi vain kuokkavieraan asemassa, parhaimmillaankin..
Mua ja miestä ainakin yhdistää [jossain määrin] vasemmistolainen maailmankatsomus. Tietysti mä olen enemmän vasemmalla kuin mies - PALJONKIN.. :) Itse asiassa joskus epäilen tuota miehen demarivasemmistolaisuutta.. :( Mutta silti, olisi aika mahdoton kuvitella itseään jonkun perussuomalaisen vaimona! :) Tätäkin tässä tarkoitan. Big on konservatiivi, Carrie liberaali. Leffassa hän [C. ] on hyvää vauhtia muuttumassa Bigin ex-vaimon [Natashan] reinkarnaatioksi. Onnea vaan sillä tiellä..
4 kokonaista vuorokautta - -
- - ja herkkuilen! :) Äh, porkkanakakun leipomisen tielle onkin tullut.. ESTE! Nimittäin nyt tarjolla olevat ulkomaiset porkkanat eivät ole makunsa puolesta kotimaisten veroisia. :( Onkohan tämä leivonnalle ongelma..?
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Sananen Sinkkuelämästä
Olen katsellut Sinkkuelämää-telkkusarjaa. Mullahan on ne kaikki kaudet DVD:llä. Nyt olen kolmoskauden jaksoissa. Katsellessa sitä oikein suree Sinkkuelämän elokuvarappiota. Mitä pitemmälle sarja etenee, sen selvemmäksi se MINUN mielestäni käy, että Carrien on päästävä - ja hän pääsikin - eroon Kihosta. Hih, miehen lempinimestä tulee mieleen.. KIHOMATO! :) Niin.. ihmettelen sellaisia pakonomaisia happy endejä. Tai siis sitä onnellisen lopun määritelmää: naisen on saatava mies, johon hänellä on ollut pakkomielteinen suhde. Ja jossa häntä on kohdeltu huonosti. Ihan kuin pakkomielle olisi aina hyväksi ihmiselle, tai pakkomielteen toteutuminen olisi onnen synonyymi!
Mietin Aidania. Jos multa olisi kysytty, niin paljon realistisempi olisi ollut se vaihtoehto, että C. olisi lyönyt hynttyyt pysyvästi yhteen Aidanin kanssa. Jos siis Carrie olisi oppinut yhtään mitään kokemuksistaan! Vaan ei. No..
Kun katselen Sinkkistä, niin jopa tulvivat mieleen muistot 90-luvusta. :) Olen itsekin tainnut olla carrie oman aikani. Mutta opin, ainakin jotain.
Hassua muuten kuinka ihminen muuttuu! Silloin 90-luvulla fanitin tyylillisesti Carrieta.. nyt osa niistä vaatteista näyttää ihan oikeasti naurettavilta ja itse asiassa fanitan yllättävän paljon Mirandaa. Siis henkilöhahmona, persoonana! M. on jalat maassa-ihminen. Ja jotenkin se liitto Steven kanssa on - no, sellaista voisi kuvitella tapahtuvan.
On muuten mielenkiintoista kuinka Samanthan hahmo muuttui sarjan alusta loppua kohti. Alussa Samanthalla oikeasti oli vielä tunteita, joita mies voi loukata. Sitten yhdessä vaiheessa Samantha muuttui melkein parodiaksi itsestään, se ei enää oikeastaan ollut kovin realistista.
Sinkkuelämää oli oikeasti hyvä sarja, sellaista ei varmaan enää tule toista. Kaikki yritelmät [Cashmere mafia, Lipstick jungle] ovat jääneet kalpeiksi kopioiksi, niistä puuttuu Se Jokin!
On hauska leikitellä sillä ajatuksella, millainen Carrien ja Bigin avioliitto OIKEASTI olisi. Siinä tulisi luultavasti toistumaan sama kaava kuin seurustelusuhteessa. Ja Bighän tunnetusti oli jo 2 kertaa eronnut naidessaan Carrien, joten miksipä hän ei voisi jättää vaimoa numero kolme siinä missä vaimot numero yksi ja kaksi? JA vaihtaa nuorempaan, jälleen kerran..
Itse asiassa on muuten sääli, että yksi henkilöhahmo EI ole tehnyt mitään ilmestymistä Sinkkuelämässä sitten alkuaikain.. Nimittäin Mr. Bigin ex-vaimo Natasha! Olisipas mielenkiintoista nähdä kuinka sarjan tekijät sijoittaisivat hänet, millaisen tulevaisuuden he kuvittelisivat hänelle.
En ole vielä käynyt katsomassa tuota Sinkkis II-elokuvaa.. melko varmasti menen kyllä.. Mutta epäröin, kun sarjan muistot on niin hyvät. Ja 1-elokuva oli karjuva pettymys. Paitsi tietysti ne hääpukusovitukset, nams! :)
Sukliksen leivontasuunnitelmat hahmottuvat
Meille on perjantaina tulossa vieraita! Leivon porkkanakakun, vieraita varten siis, oma MÄSSYnihän alkaa sitten 00:00 pe-la -välisenä yönä! Leivon siis sitä porkkista.. ja sen lisäksi itselleni & miehelle jotain omaa herkkua mässäilyyn. Ja porkkis säilyy hyvin, joten jos sitä jää, niin sitäkin voi sitten herkkuilussa 'hyödyntää'. :)
Pitäisi varmaan tehdä kesän ekojen mansikoiden kunniaksi.. mansikkakakkua seuraavassa herkkuilussa! :) Olisikohan se hyvä ajatus?
Nyt on muuten ENÄÄ 5 kokonaista päivää herkkuiluun!
Mietin Aidania. Jos multa olisi kysytty, niin paljon realistisempi olisi ollut se vaihtoehto, että C. olisi lyönyt hynttyyt pysyvästi yhteen Aidanin kanssa. Jos siis Carrie olisi oppinut yhtään mitään kokemuksistaan! Vaan ei. No..
Kun katselen Sinkkistä, niin jopa tulvivat mieleen muistot 90-luvusta. :) Olen itsekin tainnut olla carrie oman aikani. Mutta opin, ainakin jotain.
Hassua muuten kuinka ihminen muuttuu! Silloin 90-luvulla fanitin tyylillisesti Carrieta.. nyt osa niistä vaatteista näyttää ihan oikeasti naurettavilta ja itse asiassa fanitan yllättävän paljon Mirandaa. Siis henkilöhahmona, persoonana! M. on jalat maassa-ihminen. Ja jotenkin se liitto Steven kanssa on - no, sellaista voisi kuvitella tapahtuvan.
On muuten mielenkiintoista kuinka Samanthan hahmo muuttui sarjan alusta loppua kohti. Alussa Samanthalla oikeasti oli vielä tunteita, joita mies voi loukata. Sitten yhdessä vaiheessa Samantha muuttui melkein parodiaksi itsestään, se ei enää oikeastaan ollut kovin realistista.
Sinkkuelämää oli oikeasti hyvä sarja, sellaista ei varmaan enää tule toista. Kaikki yritelmät [Cashmere mafia, Lipstick jungle] ovat jääneet kalpeiksi kopioiksi, niistä puuttuu Se Jokin!
On hauska leikitellä sillä ajatuksella, millainen Carrien ja Bigin avioliitto OIKEASTI olisi. Siinä tulisi luultavasti toistumaan sama kaava kuin seurustelusuhteessa. Ja Bighän tunnetusti oli jo 2 kertaa eronnut naidessaan Carrien, joten miksipä hän ei voisi jättää vaimoa numero kolme siinä missä vaimot numero yksi ja kaksi? JA vaihtaa nuorempaan, jälleen kerran..
Itse asiassa on muuten sääli, että yksi henkilöhahmo EI ole tehnyt mitään ilmestymistä Sinkkuelämässä sitten alkuaikain.. Nimittäin Mr. Bigin ex-vaimo Natasha! Olisipas mielenkiintoista nähdä kuinka sarjan tekijät sijoittaisivat hänet, millaisen tulevaisuuden he kuvittelisivat hänelle.
En ole vielä käynyt katsomassa tuota Sinkkis II-elokuvaa.. melko varmasti menen kyllä.. Mutta epäröin, kun sarjan muistot on niin hyvät. Ja 1-elokuva oli karjuva pettymys. Paitsi tietysti ne hääpukusovitukset, nams! :)
Sukliksen leivontasuunnitelmat hahmottuvat
Meille on perjantaina tulossa vieraita! Leivon porkkanakakun, vieraita varten siis, oma MÄSSYnihän alkaa sitten 00:00 pe-la -välisenä yönä! Leivon siis sitä porkkista.. ja sen lisäksi itselleni & miehelle jotain omaa herkkua mässäilyyn. Ja porkkis säilyy hyvin, joten jos sitä jää, niin sitäkin voi sitten herkkuilussa 'hyödyntää'. :)
Pitäisi varmaan tehdä kesän ekojen mansikoiden kunniaksi.. mansikkakakkua seuraavassa herkkuilussa! :) Olisikohan se hyvä ajatus?
Nyt on muuten ENÄÄ 5 kokonaista päivää herkkuiluun!
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Liikenteessä
Tänään olin liikenteessä romuraudallani! Oli aikas kamalaa, kun olin Pikkukaupungissa yhdessä todella vilkkaassa risteyksessä.. Odotin siinä ihan jonon kärjessä punaisen valon vaihtumista vihreäksi ja äkkiä kaarani käynti muuttui ihan hassun kuuloiseksi! :( Tai pikemminkin aika pelottavan kuuloiseksi.. sellaiseksi hiiitaaaakkssiii ja matalaksi! Voi itku, kyllä pelkäsin, että siihen se tilttaa, siihen keskelle risteystä! Ja TIETYSTI neljän ruuhkassa! Onneksi se ei tiltannut, mutta kyllä pelkäsin. Jos se olisi hyytynyt siihen, niin mitä ihmettä olisin tehnyt? Ihmiset ainakin olisivat hermostuneet muhun ihan totaalisesti. :(
En tajua mikä sitä autoa taas vaivaa! Se on niin kyllästyttävä, kun aina oikuttelee tuolla lailla. Sitten olen huomannut siinä JÄLKIKÄYNTIÄ. Tuon ilmauksen olen oppinut mieheltä! Jälkikäynti on sitä, että vaikka käännät virta-avaimen pois päältä, niin silti auto vielä jurraa parit kierrokset moottorilla! Se ei ole hyvä juttu, sen on mies mulle kertonut.
Samapa se tietysti, jurratkoon niin paljon kuin tahtoo. :) Ei se mua estä.. Hih, kunhan vaan romurauta vie mut sinne minne pitää! Ja yritän aina pitää puhelinta mukana, jos sitten sattuu joku stoppi tulemaan.. niin saan avun paikalle. :) Ei mua se niinkään vaivaisi, vaikka se romu sattuisi pysähtymään jossain pikkutiellä, mutta sitä pelkään, että niin käy jossain vilkasliikenteisellä osuudella. On kurjaa olla tien tukko!
Oi yhdistys!
Yhdistys [sellainen jossa ajetaan mulle tärkeitä asioita] ei vieläkään ole ollut yhteydessä muhun sähköpostilla. Täytyy kai vaan jaksaa odotella, vaikka vaikeaa se on!
Supermässy seuraavaksi!
Kun on ne Victorian ja Danielin häät Ruotsissa, niin sepä sattuu somasti seuraavan herkkuilun aikoihin! Täytyy varmaan pitää supermässy, koska vietän paitsi tavallista herkkuilua, myös Ruotsin juhlaa! :)
Mä tosiaan olen niin pinnallinen, että nautin kuninkaallisten häiden seuraamisesta. Varmaan olen nenä kiinni telkkussa silloin lauantaina. Mutta toisaalta.. tuli vähän hassu olo kun jostain lehdestä luin häiden maksavan 'vain kanelipullan' verran tavalliselle svenssonille. 'Vain'. Noinkohan ihmiset eivät oikeasti tiedä, että jopa Ruotsissa ON köyhyyttä. Ja että jotkut vanhemmat varmaan antaisi sen korvapuustin mieluummin lapsilleen kuin käyttäisi sen Bernadottehäihin..
Joskus mun mielestä ajatuskin monarkiasta on ihan pähkä! Se ajatus, että joku vain syntymällä saa kaikki mahdolliset etuoikeudet.. Kuitenkin nautin kuninkaallisten loistosta RUOTSISSA, en minä Suomeen sellaista tahtoisi. :) Näin on oikeastaan todella hyvä - siis se, että meillä ei ole kuninkaallisia, mutta ruotsalaisilla on. :) Saan ihastella loistoa, muttei mun tarvitse surra sitä, että omassa maassani virka + vauraus jakautuisi noin hullulla perusteella.
Niin, kuinkahan sitten juhlistaisin supermässyä? Pitäisi varmaan jotain prinsessakakun tapaista nauttia! Se sopisi kun on prinsessan häät. Joskus minusta vain tuntuu, että sen Danielin vanhat ystävät saattaisivat vähän virnuilla tulevalle 'prinssintittelille'. On se tavallaan vain niin huvittavaa. :) Vaikka kai se on hienoakin, olla sillä tavalla 'saavuttamaton', kohotettu ja nostettu vain avioliiton vuoksi.
En tajua mikä sitä autoa taas vaivaa! Se on niin kyllästyttävä, kun aina oikuttelee tuolla lailla. Sitten olen huomannut siinä JÄLKIKÄYNTIÄ. Tuon ilmauksen olen oppinut mieheltä! Jälkikäynti on sitä, että vaikka käännät virta-avaimen pois päältä, niin silti auto vielä jurraa parit kierrokset moottorilla! Se ei ole hyvä juttu, sen on mies mulle kertonut.
Samapa se tietysti, jurratkoon niin paljon kuin tahtoo. :) Ei se mua estä.. Hih, kunhan vaan romurauta vie mut sinne minne pitää! Ja yritän aina pitää puhelinta mukana, jos sitten sattuu joku stoppi tulemaan.. niin saan avun paikalle. :) Ei mua se niinkään vaivaisi, vaikka se romu sattuisi pysähtymään jossain pikkutiellä, mutta sitä pelkään, että niin käy jossain vilkasliikenteisellä osuudella. On kurjaa olla tien tukko!
Oi yhdistys!
Yhdistys [sellainen jossa ajetaan mulle tärkeitä asioita] ei vieläkään ole ollut yhteydessä muhun sähköpostilla. Täytyy kai vaan jaksaa odotella, vaikka vaikeaa se on!
Supermässy seuraavaksi!
Kun on ne Victorian ja Danielin häät Ruotsissa, niin sepä sattuu somasti seuraavan herkkuilun aikoihin! Täytyy varmaan pitää supermässy, koska vietän paitsi tavallista herkkuilua, myös Ruotsin juhlaa! :)
Mä tosiaan olen niin pinnallinen, että nautin kuninkaallisten häiden seuraamisesta. Varmaan olen nenä kiinni telkkussa silloin lauantaina. Mutta toisaalta.. tuli vähän hassu olo kun jostain lehdestä luin häiden maksavan 'vain kanelipullan' verran tavalliselle svenssonille. 'Vain'. Noinkohan ihmiset eivät oikeasti tiedä, että jopa Ruotsissa ON köyhyyttä. Ja että jotkut vanhemmat varmaan antaisi sen korvapuustin mieluummin lapsilleen kuin käyttäisi sen Bernadottehäihin..
Joskus mun mielestä ajatuskin monarkiasta on ihan pähkä! Se ajatus, että joku vain syntymällä saa kaikki mahdolliset etuoikeudet.. Kuitenkin nautin kuninkaallisten loistosta RUOTSISSA, en minä Suomeen sellaista tahtoisi. :) Näin on oikeastaan todella hyvä - siis se, että meillä ei ole kuninkaallisia, mutta ruotsalaisilla on. :) Saan ihastella loistoa, muttei mun tarvitse surra sitä, että omassa maassani virka + vauraus jakautuisi noin hullulla perusteella.
Niin, kuinkahan sitten juhlistaisin supermässyä? Pitäisi varmaan jotain prinsessakakun tapaista nauttia! Se sopisi kun on prinsessan häät. Joskus minusta vain tuntuu, että sen Danielin vanhat ystävät saattaisivat vähän virnuilla tulevalle 'prinssintittelille'. On se tavallaan vain niin huvittavaa. :) Vaikka kai se on hienoakin, olla sillä tavalla 'saavuttamaton', kohotettu ja nostettu vain avioliiton vuoksi.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Kouluarvosanoja
Nyt on taas nuorisolla koulut päättyneet. Jotkut tahtoisivat Suomeen lyhyen kesäloman, mutta minusta on aina ollut hieno juttu, että meillä on PITKÄ kesäloma! Eikä se ole tainnut haitata suomalaislasten oppimista yhtään...! En käsitä miksi meidän kesäloma pitäisi lyhentää esim. yhteen kuukauteen. Lapsen ja nuoren mielen kehitykselle on tärkeää olla kunnolla vapaalla. Sehän voi lisätä luovuuttakin!
Nuorisokulttuuri on muuttunut aika jännällä tavalla sitten mun nuoruuden. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Kummityttö A. juuri kertoi [hällä loppui peruskoulu nyt], että heidän kevätjuhlassa ysiluokkalaiset olivat parkuneet sitä, kun nyt joutuu kavereista eroon. A:kin oli. No sitten minä säälittelin ja sanoin, että ainahan voitte pitää luokkakokouksia. A. vaan totesi, että ei hän oikeastaan tule ollenkaan ikävöimään luokkaansa, paria tyyppiä vain! -Niin, siis tuo itkeskely, jota A. [ja monet luokkakaverinsa] tuntuvat harrastavan hyvinkin usein... Se on erottava tekijä mun nuoruudesta. KUKAAN nimittäin ei minun aikanani ysiluokalta päästessä parkunut.. :) Ei yksikään! Melkein koko luokka jatkoi suoraan samalla miehityksellä T:n lukioon.. vain kolme ihmistä [mä, S. ja D.) menimme toiseen lukioon. Eli mulla kai se olisi ollut suurin aihe parkua, tai S:llä tai D:llä, koska meille se merkitsi ihan vieraisiin oloihin menoa. Mutta sitä ei vaan pitänyt minään - sitä ajatteli, että se kuuluu tähän elämänvaiheeseen.
A. & kumppanit muutenkin tuntuvat suosivan vähän sellaista terapiajargonia puheessaan - se oli meille ihan vierasta. Esim. meillä saattoi ystävyksillä olla riita ja sopiminen - A. puhuu 'ihmissuhteen selvittämisestä'. IHMISSUHTEEN! :) Meillä saattoi joku seurustella tai 'kulkea' jonkun pojan kanssa - A:n kaverit puhuvat 'parisuhteessa' olosta. :)
Tavallaan on tietysti hyvä, että ihmiset näyttävät tunteensa.. itse en ole aina siihen pystynyt! Mutta.. mietin vaan, että näyttävätkö nämä tunteensa.. vai NÄYTTELEVÄTKÖ niitä? Siinä on aika iso ero, nimittäin.. Tuntuu joskus kuin A kumppaneineen oikein nauttisi sellaisesta tunteissa vellomisesta, niiden suurentelusta ja keinotekoisesti luomisesta. Kai se on tätä tämän päivän tositeevee-kulttuuria.. Kaikkihan noissa BB-ohjelmissa, Supermalli haussa, Idolsissa ym. vetistelevät, juonittelevat, ja sitten vuoroin taas kiroavat ja ovat niin kovista.. Kai se suodattuu katsojiin, varsinkin nuoriin. Ja sitten he alkavat ajatella, että elämässä KUULUU koko ajan olla jotain draamaa päällä, parkumista tai rakkaudenpurkausta, vihaa potenssiin kymmenen ja tykkäämistä potenssiin sata.
No se siitä.. Toivottavasti A. saa elämässään kuitenkin toteuttaa itseään, VALITA elämänsä suunnan itse. Miksi meidän suvussa vaan on niin paljon pomottavia vanhempia, en tajua. :(
Suklaat arvostelussa..
Maistoin sitä Lidlistä löytyvää Schogetten marzipan-levyä! Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan .. YSIN! :) Pidin tästä tuotteesta. On kivaa, kun suklaapalat ovat valmiiksi irti toisistaan - säästyy laiskalta taittamisen vaiva. Tumma suklaa sopi minusta hyvin tämän aika löysähkön marsipaanitäytteen kanssa. Muuten olisin antanut kympin, mutta mielestäni tuo täyte oli ehkä hitusen liian löysää. Mukava löytö kuitenkin tämä tuote ja mun, marsipaanifanin, ehdotonta herkuttelumateriaalia!
Sitten se Fazerin Geisha Dreamy Caramel oli myös todella hyvä elämys! Yllätyin oikein, kun yleensä olen saanut pettyä näissä 'tuunataan uusiksi vanha tuote'-suklaissa. Tuo Dreamy Caramel oli makeampaa kuin perinteinen geisha, muttei kuitenkaan imelää. Mun mielestä tämä oli onnistunut uusi versio. Ostan varmasti uudestaan.. ja arvosana voi olla vaikka täysi 10! :) Kuitenkaan tämä ei tarkoita vanhan geishan hylkäämistä! Molemmat ovat hyviä.
Suklis ostaa suuveden!
Ostin tuossa pari päivää sitten LISTERINE suuveden! Sellaisen violetin.. 'total care'-jutun, jonka pitäisi suunnilleen pitää hampaat valkoisina, pitää hammaskivi poissa, pitää karies kaukana, siivota koti, haravoida lehdet, kunnostaa kesämökin katto jne..! Eli siis kyseessä on suoranainen ihme-eliksiiri seitsemän euron hinnalla.
Ostin sitä.. ja kokeilin! HUH, on tymäkkä maku! Varmasti toimiva liemi, mutta en yksinkertaisesti voi käyttää sitä joka hampiharjauksen yhteydessä! Se maku on niin väkevä, että se alkaa.. etoa! Mies kokeili sitä myös tänä iltana ja oli myös, että huh huh.. Kai tuollaisia silti pitäisi yrittää aina käyttää, tuokin Listerine tutkitusti [?] auttaa, jos sitä 2 x päivässä käyttää. Mutta mulle yksikin kerta päivässä on liikaa! Taidan käyttää sitä vain silloin tällöin.
Mässytunnustus:
Yhdessä vaiheessa oli vähän huono olo! Etova siis! EN kuitenkaan oksentanut.. mutta olo oli silti huono. Veikkaan että se johtui runsaasta jäätelön syömisestä. Maistoin sitä Carte D'Or Texas Pecan-jäätelöä.. söin sitä paketillisen! :( Ja hassu juttu on, että en edes pitänyt siitä.. ei se ollut sellainen kunnon kinuskijäätelö kuin toivoin! Pähkinää kyllä oli.. No, taisi olla liikaa syödä paketillinen, vaikken kerralla sitä koko paksua mättänytkään sisuksiini.
Nuorisokulttuuri on muuttunut aika jännällä tavalla sitten mun nuoruuden. Siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Kummityttö A. juuri kertoi [hällä loppui peruskoulu nyt], että heidän kevätjuhlassa ysiluokkalaiset olivat parkuneet sitä, kun nyt joutuu kavereista eroon. A:kin oli. No sitten minä säälittelin ja sanoin, että ainahan voitte pitää luokkakokouksia. A. vaan totesi, että ei hän oikeastaan tule ollenkaan ikävöimään luokkaansa, paria tyyppiä vain! -Niin, siis tuo itkeskely, jota A. [ja monet luokkakaverinsa] tuntuvat harrastavan hyvinkin usein... Se on erottava tekijä mun nuoruudesta. KUKAAN nimittäin ei minun aikanani ysiluokalta päästessä parkunut.. :) Ei yksikään! Melkein koko luokka jatkoi suoraan samalla miehityksellä T:n lukioon.. vain kolme ihmistä [mä, S. ja D.) menimme toiseen lukioon. Eli mulla kai se olisi ollut suurin aihe parkua, tai S:llä tai D:llä, koska meille se merkitsi ihan vieraisiin oloihin menoa. Mutta sitä ei vaan pitänyt minään - sitä ajatteli, että se kuuluu tähän elämänvaiheeseen.
A. & kumppanit muutenkin tuntuvat suosivan vähän sellaista terapiajargonia puheessaan - se oli meille ihan vierasta. Esim. meillä saattoi ystävyksillä olla riita ja sopiminen - A. puhuu 'ihmissuhteen selvittämisestä'. IHMISSUHTEEN! :) Meillä saattoi joku seurustella tai 'kulkea' jonkun pojan kanssa - A:n kaverit puhuvat 'parisuhteessa' olosta. :)
Tavallaan on tietysti hyvä, että ihmiset näyttävät tunteensa.. itse en ole aina siihen pystynyt! Mutta.. mietin vaan, että näyttävätkö nämä tunteensa.. vai NÄYTTELEVÄTKÖ niitä? Siinä on aika iso ero, nimittäin.. Tuntuu joskus kuin A kumppaneineen oikein nauttisi sellaisesta tunteissa vellomisesta, niiden suurentelusta ja keinotekoisesti luomisesta. Kai se on tätä tämän päivän tositeevee-kulttuuria.. Kaikkihan noissa BB-ohjelmissa, Supermalli haussa, Idolsissa ym. vetistelevät, juonittelevat, ja sitten vuoroin taas kiroavat ja ovat niin kovista.. Kai se suodattuu katsojiin, varsinkin nuoriin. Ja sitten he alkavat ajatella, että elämässä KUULUU koko ajan olla jotain draamaa päällä, parkumista tai rakkaudenpurkausta, vihaa potenssiin kymmenen ja tykkäämistä potenssiin sata.
No se siitä.. Toivottavasti A. saa elämässään kuitenkin toteuttaa itseään, VALITA elämänsä suunnan itse. Miksi meidän suvussa vaan on niin paljon pomottavia vanhempia, en tajua. :(
Suklaat arvostelussa..
Maistoin sitä Lidlistä löytyvää Schogetten marzipan-levyä! Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan .. YSIN! :) Pidin tästä tuotteesta. On kivaa, kun suklaapalat ovat valmiiksi irti toisistaan - säästyy laiskalta taittamisen vaiva. Tumma suklaa sopi minusta hyvin tämän aika löysähkön marsipaanitäytteen kanssa. Muuten olisin antanut kympin, mutta mielestäni tuo täyte oli ehkä hitusen liian löysää. Mukava löytö kuitenkin tämä tuote ja mun, marsipaanifanin, ehdotonta herkuttelumateriaalia!
Sitten se Fazerin Geisha Dreamy Caramel oli myös todella hyvä elämys! Yllätyin oikein, kun yleensä olen saanut pettyä näissä 'tuunataan uusiksi vanha tuote'-suklaissa. Tuo Dreamy Caramel oli makeampaa kuin perinteinen geisha, muttei kuitenkaan imelää. Mun mielestä tämä oli onnistunut uusi versio. Ostan varmasti uudestaan.. ja arvosana voi olla vaikka täysi 10! :) Kuitenkaan tämä ei tarkoita vanhan geishan hylkäämistä! Molemmat ovat hyviä.
Suklis ostaa suuveden!
Ostin tuossa pari päivää sitten LISTERINE suuveden! Sellaisen violetin.. 'total care'-jutun, jonka pitäisi suunnilleen pitää hampaat valkoisina, pitää hammaskivi poissa, pitää karies kaukana, siivota koti, haravoida lehdet, kunnostaa kesämökin katto jne..! Eli siis kyseessä on suoranainen ihme-eliksiiri seitsemän euron hinnalla.
Ostin sitä.. ja kokeilin! HUH, on tymäkkä maku! Varmasti toimiva liemi, mutta en yksinkertaisesti voi käyttää sitä joka hampiharjauksen yhteydessä! Se maku on niin väkevä, että se alkaa.. etoa! Mies kokeili sitä myös tänä iltana ja oli myös, että huh huh.. Kai tuollaisia silti pitäisi yrittää aina käyttää, tuokin Listerine tutkitusti [?] auttaa, jos sitä 2 x päivässä käyttää. Mutta mulle yksikin kerta päivässä on liikaa! Taidan käyttää sitä vain silloin tällöin.
Mässytunnustus:
Yhdessä vaiheessa oli vähän huono olo! Etova siis! EN kuitenkaan oksentanut.. mutta olo oli silti huono. Veikkaan että se johtui runsaasta jäätelön syömisestä. Maistoin sitä Carte D'Or Texas Pecan-jäätelöä.. söin sitä paketillisen! :( Ja hassu juttu on, että en edes pitänyt siitä.. ei se ollut sellainen kunnon kinuskijäätelö kuin toivoin! Pähkinää kyllä oli.. No, taisi olla liikaa syödä paketillinen, vaikken kerralla sitä koko paksua mättänytkään sisuksiini.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Suklis lukee
.. Claire Castillon novellikokoelmaa Äidin pikku pyöveli. Ja jo 1 ½ novellin lukemisen jälkeen tietää, että R A K A S T A A tätä kirjaa! Huu ja humpsista, saavat kyytiä kaikki perinteiset äiti-idyllit..! Suosittelen, tämä on rajoja rikkovaa kirjallisuutta, ihan oikeasti! Toivottavasti se rohkaisee ihmisiä keskusteluun.. myöntämään tunteiden koko kirjon!
Mun itseni oli aikanaan vaikea ajatella, että Äetmuori OIKEASTI voisi tuntea negatiivisia tunteita mua kohtaan. Hän aina SANOI rakastavansa mua/meitä.. mutta miksi sitten hänen toimensa olivat niin täysin erilaisia? Kuinka ihminen voi sanoa rakastavansa, ja sitten kuitenkin lyödä henkisesti lyttyyn ja mitätöidä kaikin eri tavoin? Vaati aikaa hyväksyä se, että vaikka kaikki vanhemmat varmasti SANOVAT rakastavansa lapsiaan, niin monesti sen on vain huulten heiluttamista. Tai sitten se rakkauden tunne on hyvin pieni. Ehkä samanlaisen rakkauden voisi suunnata marsuun. Rakkaus on mun mielestä paljon enemmän tekoja kuin sanoja. Kuka tahansa narkkaava ja lastaan seksikaupitteleva mutsi voi SANOA rakastavansa ja esittää 10 000 'hyvää' syytä toimilleen.. mutta teothan ne paljastavat meidän todellisen luonteemme.
Meillä Äetmuori aina puhui Ehdottomasta Rakkaudesta, mutta olen itse tullut huomaamaan, että hänen rakkautensa ei itse asiassa kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Nyt taas joku ajattelee, että aina se Suklis tätä jauhaa.. mutta kehotan mahdollista lukijaa muistamaan, että en kirjoita tätä vihaisesti tai edes katkerasti. Tämä nyt vaan on tosiasia. Itse asiassa on harvinaista kyetä ehdottomaan rakkauteen.
Itse olen nyt jotenkin sovinnossa sen ajatuksen kanssa, että ellei välillämme olisi biologista sidettä, niin en valitsisi Äetmuorin kaltaista ihmistä lähipiiriini. Tämä vaan on niitä elämän sattumuksia. Itse asiassa soitin Muorille tänään sen viikottaisen velvollisuuspuheluni.. se meni ihan hyvin, pitää vaan pitää huoli siitä, että on aina jotain neutraalia puhuttavaa.
Meidän suhde [Muorin ja mun] on saanut minut ajattelemaan todella radikaalin erilaisella tavalla myös lapsuudesta, lapsista ja vanhemmista. Joskus nuorena nimittäin oikeasti uskoin biologisen siteen olevan sellainen, että se simsalabim luo ihmisten välille jonkun ihmeellisen, maailmaa suuremman rakkauden. Nyt tajuan, ettei se ole niin. Olen alkanut suhtautua aivan eri tavalla esim. ADOPTIOLAPSIIN. Mut kai lapsena opetettiin tavallaan säälimään adoptoituja.. ja heidän vanhempiaan, jotka olivat joutuneet tyytymään 'b-luokan vanhemmuuteen' [a-luokan vanhemmus on sitä TODELLISTA vanhemmuutta, eli biologista] paremman puutteessa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, että ei ole mitään syytä miksi adoptiovanhempi ei voisi rakastaa lasta aivan yhtä paljon - tai enemmän/paremmin - kuin biologinenkin.
Muorilla on yksi adoptiolapsi asumassa siellä naapurustossa. Hän aina sitä ihmettelee, kun R. on niin hyväkäytöksinen tyttö, 'vaikka onkin adoptoitu ja kaikkea'. R. on Venäjältä adoptoitu.
Kai suuri osa suomalaisista vähän koulutetuista ja hiukan ennakkoluuloisista ihmisistä ajattelee samaan malliin Muorin kanssa. Siinäkin olen ehkä oppinut jotain armollisuutta..? Aikaisemmin Muorin rasismi ja ennakkoluuloisuus saivat mut tuntemaan valtavaa häpeää ja joskus tulista suuttumusta [jonka salasin], mutta nyt ajattelen että se ei ole MUN häpeäni, jos joku ihminen - vaikka sitten äitini - ajattelee mun mielestä hölmöllä tavalla asioista. Ihminen vastaa vain omista ajatuksista ja teoista! Ja sitten se suuttumuskin on laantunut, koska sellainen on ihminen.. me käymme sotia, me emme tahdo hyväksyä erilaisuutta. Jos suuttuisin Muorin kaikista ennakkoluuloista niin saisin olla vihainen koko ajan, ja se taas olisi omaa elämänlaatuani heikentävää. Eikä se auttaisi mitään!
Ostoksilla!
Olin tänään kauppoilla. Kävin Lidlissä - ostin Schogetten marsipaanisuklaalevyn maistettavaksi. Onneksi siinä on vain 100 grammaa, eli jos se on kökkö, niin ei ainakaan paljon mene haaskuun! Toinen tuntematon suklaa tuli ostettua myös, nimittäin Geisha uutuuspatukka. Dreamy caramel on sen nimi! Ostin patukan, koska mietin taas että JOS en tykkää.. niin sitten syötävää on vähän. Kyllä sitä levynäkin myydään. Mä suoraan sanoen epäilen, että voiko perinteistä geishaa mikään voittaa. Mutta maistetaan, kerron sitten! :)
Kävin siellä Cittarissakin, minä hulluparka! Ostin miehelle Ben & Jerry Chunky Monkey-purkin, mutta sitten tulinkin omalta kohdaltani järkiini. EN ostanut itselleni B&J Phish Foodia, kuten vähän aioin.. Luin nimittäin sen purkin kyljestä mitä siinä on ja sitten joku älynväläys iski mieleeni. Joo, suklaiset pikku kalakuviot ovat kiva ja söpö keksintö, mutta kannattaako vain sen vuoksi pistää 5+ euroa menemään? Ei! Ja sitten muutenkin - onko joku suklaajäätelö toffeeraidalla ja vaahtokarkkiraidalla nyt niin ihmeellinen makuelämys..? Ei! Johan siinä Baked Alaskassa huomasin, ettei sitä vaahtokarkkia oikein edes havaitse.. Mihin se tilanne olisi tuossa toisessa jätskissä muuttunut?
Oikeasti, minulle vaan nuo B&J:t eivät ole sen hinnan arvoisia, parasta nyt vaan myöntää se. Ne ideat vain ovat niin sööttejä ja lystejä, että sitä tuntee suoranaista pakkoa kokeilla.. Mutta sitten tosiaan auttaa se, kun katsoo mitä se OIKEASTI pitää sisällään, se jäätelö. Mun mielestä monen B&J-jäätelön heikkous on niukassa kastikeosuudessa. Itse tykkään runsaasti kostutetuista.. No, taidan pysytellä vanhoissa suosikeissani, Rainbown Karamelli on oikeasti hyvää.. eikä maksa mansikoita! Kallein ei aina ole parasta, ei jäätelömarkkinoillakaan.
Hommasin niitä neekerinpusuja. :) Miehelle banaanitäytteellä, mulle vanitäytteellä. Ja rahkapatukoita ostin myös!
Sitten kun ajoin romurautani pihaan, sitten vasta tajusin unohtaneeni ostaa appelsiinin, jota tarvitsen huomenna leivontaan! :( Hitto vie, kun ainoa unohtamani asia on joku noin pieni mutta silti niin olennainen. 'Saan' siis ajaa taas huomenna 2 x 8-10 km kauppaan tuonne keskustaan!
Mutta ei sekään mitenkään isosti masenna, herkkuilu kun nimittäin on enää 23 ½ tunnin päässä..!
Mun itseni oli aikanaan vaikea ajatella, että Äetmuori OIKEASTI voisi tuntea negatiivisia tunteita mua kohtaan. Hän aina SANOI rakastavansa mua/meitä.. mutta miksi sitten hänen toimensa olivat niin täysin erilaisia? Kuinka ihminen voi sanoa rakastavansa, ja sitten kuitenkin lyödä henkisesti lyttyyn ja mitätöidä kaikin eri tavoin? Vaati aikaa hyväksyä se, että vaikka kaikki vanhemmat varmasti SANOVAT rakastavansa lapsiaan, niin monesti sen on vain huulten heiluttamista. Tai sitten se rakkauden tunne on hyvin pieni. Ehkä samanlaisen rakkauden voisi suunnata marsuun. Rakkaus on mun mielestä paljon enemmän tekoja kuin sanoja. Kuka tahansa narkkaava ja lastaan seksikaupitteleva mutsi voi SANOA rakastavansa ja esittää 10 000 'hyvää' syytä toimilleen.. mutta teothan ne paljastavat meidän todellisen luonteemme.
Meillä Äetmuori aina puhui Ehdottomasta Rakkaudesta, mutta olen itse tullut huomaamaan, että hänen rakkautensa ei itse asiassa kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Nyt taas joku ajattelee, että aina se Suklis tätä jauhaa.. mutta kehotan mahdollista lukijaa muistamaan, että en kirjoita tätä vihaisesti tai edes katkerasti. Tämä nyt vaan on tosiasia. Itse asiassa on harvinaista kyetä ehdottomaan rakkauteen.
Itse olen nyt jotenkin sovinnossa sen ajatuksen kanssa, että ellei välillämme olisi biologista sidettä, niin en valitsisi Äetmuorin kaltaista ihmistä lähipiiriini. Tämä vaan on niitä elämän sattumuksia. Itse asiassa soitin Muorille tänään sen viikottaisen velvollisuuspuheluni.. se meni ihan hyvin, pitää vaan pitää huoli siitä, että on aina jotain neutraalia puhuttavaa.
Meidän suhde [Muorin ja mun] on saanut minut ajattelemaan todella radikaalin erilaisella tavalla myös lapsuudesta, lapsista ja vanhemmista. Joskus nuorena nimittäin oikeasti uskoin biologisen siteen olevan sellainen, että se simsalabim luo ihmisten välille jonkun ihmeellisen, maailmaa suuremman rakkauden. Nyt tajuan, ettei se ole niin. Olen alkanut suhtautua aivan eri tavalla esim. ADOPTIOLAPSIIN. Mut kai lapsena opetettiin tavallaan säälimään adoptoituja.. ja heidän vanhempiaan, jotka olivat joutuneet tyytymään 'b-luokan vanhemmuuteen' [a-luokan vanhemmus on sitä TODELLISTA vanhemmuutta, eli biologista] paremman puutteessa. Mutta nyt olen alkanut ajatella, että ei ole mitään syytä miksi adoptiovanhempi ei voisi rakastaa lasta aivan yhtä paljon - tai enemmän/paremmin - kuin biologinenkin.
Muorilla on yksi adoptiolapsi asumassa siellä naapurustossa. Hän aina sitä ihmettelee, kun R. on niin hyväkäytöksinen tyttö, 'vaikka onkin adoptoitu ja kaikkea'. R. on Venäjältä adoptoitu.
Kai suuri osa suomalaisista vähän koulutetuista ja hiukan ennakkoluuloisista ihmisistä ajattelee samaan malliin Muorin kanssa. Siinäkin olen ehkä oppinut jotain armollisuutta..? Aikaisemmin Muorin rasismi ja ennakkoluuloisuus saivat mut tuntemaan valtavaa häpeää ja joskus tulista suuttumusta [jonka salasin], mutta nyt ajattelen että se ei ole MUN häpeäni, jos joku ihminen - vaikka sitten äitini - ajattelee mun mielestä hölmöllä tavalla asioista. Ihminen vastaa vain omista ajatuksista ja teoista! Ja sitten se suuttumuskin on laantunut, koska sellainen on ihminen.. me käymme sotia, me emme tahdo hyväksyä erilaisuutta. Jos suuttuisin Muorin kaikista ennakkoluuloista niin saisin olla vihainen koko ajan, ja se taas olisi omaa elämänlaatuani heikentävää. Eikä se auttaisi mitään!
Ostoksilla!
Olin tänään kauppoilla. Kävin Lidlissä - ostin Schogetten marsipaanisuklaalevyn maistettavaksi. Onneksi siinä on vain 100 grammaa, eli jos se on kökkö, niin ei ainakaan paljon mene haaskuun! Toinen tuntematon suklaa tuli ostettua myös, nimittäin Geisha uutuuspatukka. Dreamy caramel on sen nimi! Ostin patukan, koska mietin taas että JOS en tykkää.. niin sitten syötävää on vähän. Kyllä sitä levynäkin myydään. Mä suoraan sanoen epäilen, että voiko perinteistä geishaa mikään voittaa. Mutta maistetaan, kerron sitten! :)
Kävin siellä Cittarissakin, minä hulluparka! Ostin miehelle Ben & Jerry Chunky Monkey-purkin, mutta sitten tulinkin omalta kohdaltani järkiini. EN ostanut itselleni B&J Phish Foodia, kuten vähän aioin.. Luin nimittäin sen purkin kyljestä mitä siinä on ja sitten joku älynväläys iski mieleeni. Joo, suklaiset pikku kalakuviot ovat kiva ja söpö keksintö, mutta kannattaako vain sen vuoksi pistää 5+ euroa menemään? Ei! Ja sitten muutenkin - onko joku suklaajäätelö toffeeraidalla ja vaahtokarkkiraidalla nyt niin ihmeellinen makuelämys..? Ei! Johan siinä Baked Alaskassa huomasin, ettei sitä vaahtokarkkia oikein edes havaitse.. Mihin se tilanne olisi tuossa toisessa jätskissä muuttunut?
Oikeasti, minulle vaan nuo B&J:t eivät ole sen hinnan arvoisia, parasta nyt vaan myöntää se. Ne ideat vain ovat niin sööttejä ja lystejä, että sitä tuntee suoranaista pakkoa kokeilla.. Mutta sitten tosiaan auttaa se, kun katsoo mitä se OIKEASTI pitää sisällään, se jäätelö. Mun mielestä monen B&J-jäätelön heikkous on niukassa kastikeosuudessa. Itse tykkään runsaasti kostutetuista.. No, taidan pysytellä vanhoissa suosikeissani, Rainbown Karamelli on oikeasti hyvää.. eikä maksa mansikoita! Kallein ei aina ole parasta, ei jäätelömarkkinoillakaan.
Hommasin niitä neekerinpusuja. :) Miehelle banaanitäytteellä, mulle vanitäytteellä. Ja rahkapatukoita ostin myös!
Sitten kun ajoin romurautani pihaan, sitten vasta tajusin unohtaneeni ostaa appelsiinin, jota tarvitsen huomenna leivontaan! :( Hitto vie, kun ainoa unohtamani asia on joku noin pieni mutta silti niin olennainen. 'Saan' siis ajaa taas huomenna 2 x 8-10 km kauppaan tuonne keskustaan!
Mutta ei sekään mitenkään isosti masenna, herkkuilu kun nimittäin on enää 23 ½ tunnin päässä..!
torstai 3. kesäkuuta 2010
"Ihanaa!"
Mua on alkanut ärsyttää Facebookissa eräs asia. Listasin tuossa puoli vuotta sitten yhden ihmisen kaverikseni. Oikeastaan hän on miehen työkaverin vaimo ja tuli tavallaan 'vahingossa' tai 'kaupan päällisiksi' lisättyä, kun seurassa oli puhetta facebookista ja kaikki tietysti sanoivat, että nyt lisätään toisemme.. No niin, lisäsin siis tämän Minnan. Ja nyt mua on alkanut ärsyttää [vain hiukan, onneksi] se että hänen JOKA AINOA tilapäivityksensä on tyyliä 'ihana päivä/olipa ihanaa/kaikki on ihanaa'. Nyt tietysti joku miettii että jaahas, Suklispa on KATEELLINEN, kun tuosta hermostuu! Sukliksen oma elämä on niin surkeaa, ettei kestä toisten onnea!
Kyse ei ole siitä ettenkö kestäisi toisten onnea, mutta tuollaisessa 'ihanuudessa' on jo melkein jotain karmivaa! Mun mielestä se ei voi olla totta. Olen itsekin parisuhteessa onnellinen, mutta kyllä mies silti mua jurppii joskus. Tietysti on sellaisia ihmisiä, jotka 'paljastaa' tai antaa itsestään Naamakirjassa tosi vähän ja kai sekin on ymmärrettävää, jos kavereita on esim. 200. Ei kai silloin halua kirjoittaa, että mulla on kankkunen, oli eilen tyhmä riita miehen kanssa jne. Vaikka onko tuossakaan nyt mitään hävettävää, sehän juuri on elämää. Siis se, ettei kaikki aina kiillä kauniisti.
Ongelma vaan on se, että itse olen Facebookissa sellainen, että yritän kertoa huonoa ja hyvää, iloa ja surua. Sitten se pistää miettimään, jos listatuissa kavereissa joku vain elää tuollaista 'ihanaa' elämää - antaako silloin itseään turhaan? Pitäisikö itsekin alkaa vetää jotain roolia?
No, tämä on vaan pikku juttu, otin vaan puheeksi kun olen tällainen toivoton blogilörppö, joka kirjoittaa aina siitä mikä nyt milloinkin mieleen sattuu juolahtamaan!
Oikeastaan on surullista että kun tuollainen systeemi on kehitetty [Facebook siis] niin se EI auta ihmisiä syventämään ihmissuhteitaan. Tutuista ei tule kavereita, eikä kavereista ystäviä. Väline on vain väline, eikä itsessään ihmeisiin pysty.
Suklis laatii listan
Tein tuossa kauppalappua! Kun täytyy huomenna - tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN, kun on jo ½ tuntia eletty torstaita, hihi - käydä kauppassa! Kaikenlaista siihen listaan tuli, sellaistakin jota en ensin tajunnut listata. Niin kuin nyt Alku-karkit. Niitä on Citymarketissa, mutta ei ole esim. täällä paikallisessa K-kauppelissa! Näin niitä viimeksi siellä. Ne ovat hyviä!
Sitten ajattelin, että neekerinpusuja tahdon ostaa. Ne ovat aika huokeita Cittarissa. Ja makuvaihtoehtoja on! Prismassa on nimittäin vaan niitä mansikanmakuisia! Meillä on niin, että mies tykkää banaaninmakuisista suukoista ja mä vaniljasta. Tai sitten mokasta. Mutta vani on varma valinta.
Leivontaa varten tarvitsen munia ja maitoa ja voita.
1!
Kokonainen vuorokausi enää! LÄÄH! :)
Kyse ei ole siitä ettenkö kestäisi toisten onnea, mutta tuollaisessa 'ihanuudessa' on jo melkein jotain karmivaa! Mun mielestä se ei voi olla totta. Olen itsekin parisuhteessa onnellinen, mutta kyllä mies silti mua jurppii joskus. Tietysti on sellaisia ihmisiä, jotka 'paljastaa' tai antaa itsestään Naamakirjassa tosi vähän ja kai sekin on ymmärrettävää, jos kavereita on esim. 200. Ei kai silloin halua kirjoittaa, että mulla on kankkunen, oli eilen tyhmä riita miehen kanssa jne. Vaikka onko tuossakaan nyt mitään hävettävää, sehän juuri on elämää. Siis se, ettei kaikki aina kiillä kauniisti.
Ongelma vaan on se, että itse olen Facebookissa sellainen, että yritän kertoa huonoa ja hyvää, iloa ja surua. Sitten se pistää miettimään, jos listatuissa kavereissa joku vain elää tuollaista 'ihanaa' elämää - antaako silloin itseään turhaan? Pitäisikö itsekin alkaa vetää jotain roolia?
No, tämä on vaan pikku juttu, otin vaan puheeksi kun olen tällainen toivoton blogilörppö, joka kirjoittaa aina siitä mikä nyt milloinkin mieleen sattuu juolahtamaan!
Oikeastaan on surullista että kun tuollainen systeemi on kehitetty [Facebook siis] niin se EI auta ihmisiä syventämään ihmissuhteitaan. Tutuista ei tule kavereita, eikä kavereista ystäviä. Väline on vain väline, eikä itsessään ihmeisiin pysty.
Suklis laatii listan
Tein tuossa kauppalappua! Kun täytyy huomenna - tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN, kun on jo ½ tuntia eletty torstaita, hihi - käydä kauppassa! Kaikenlaista siihen listaan tuli, sellaistakin jota en ensin tajunnut listata. Niin kuin nyt Alku-karkit. Niitä on Citymarketissa, mutta ei ole esim. täällä paikallisessa K-kauppelissa! Näin niitä viimeksi siellä. Ne ovat hyviä!
Sitten ajattelin, että neekerinpusuja tahdon ostaa. Ne ovat aika huokeita Cittarissa. Ja makuvaihtoehtoja on! Prismassa on nimittäin vaan niitä mansikanmakuisia! Meillä on niin, että mies tykkää banaaninmakuisista suukoista ja mä vaniljasta. Tai sitten mokasta. Mutta vani on varma valinta.
Leivontaa varten tarvitsen munia ja maitoa ja voita.
1!
Kokonainen vuorokausi enää! LÄÄH! :)
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Pakkoruotsi ja sivistys
EK on kai sanonut, että ruotsin opiskelusta voisi luopua! Minä olen samaa mieltä. Itse olen tosin jo wanha, eli asia ei mua kosketa henkilökohtaisesti, pidän muuten vaan ruotsia melko tarpeettomana. Tietysti se voisi olla VALINNAINEN aine! Ihan niin kuin ihminen voi jo yläasteella valita saksan tai ranskan.. Miksi ruotsi ei voisi olla yksi valinnaisista kielistä? Pakollisena minusta sitä ei kannata pitää. Pakollinen voisi olla ranska, saksa tai venäjä. Itse asiassa venäjällä on paljon enemmän käyttöarvoa tämän päivän Suomessa! Venäläiset ovat nopeimmin kasvava vähemmistö Suomessa, Venäjä on meille merkittävä kauppakumppani! Siinä kaksi hyvää syytä. Ruotsalaisten kanssa voi puhua englantia, mutta Venäjä on suurvalta, eikä siellä ainakaan kaikki ihmiset englantia puhu hyvin. Kiina on toinen aika tärkeä nouseva kieli, vaikka itse painottaisin näitä suuria eurooppalaisia kieliä enemmän.
Harmi vaan että 'pakkoruotsia' vastustamalla leimautuu [vai pitäisikö sanoa että LEIMATAAN] usein 'juntiksi'. Nimittäin ne ihmiset, jotka kiihkoisasti taas ajavat ruotsin opiskelun pakollisuutta, käyttävät tätä taktiikkaa saadakseen kaikki vähänkin normaalit ihmiset takaisin ruotuun.. :) Mua nyt vaan ei suuremmin kiinnosta mitä joku muinaistakaislannin tutkija sattuu musta ajattelemaan.. eli jos joku vaikka on ottanut elämäntehtäväkseen tutkia 1100-luvun ruotsin kielen murteita haarapääskyn kannalta, niin kivat sille, hyvä juttu että on elämäntehtävä löytynyt.. mutta se ei tarkoita että KAIKKIEN muiden suomalaisten pitäisi 0lla kauhean otettuja tuosta, tai hallita samat asiat. ;)
Muutenkin joskus mua ärsyttää sellainen SNOBBAILU mitä tulee 'sivistykseen' ja 'sivistyneen' mielikuvan luomiseen. Joillekin ihmisille on oikeasti kauhun paikka, jos joutuvat myöntämään, ettei se kouluruotsi ole antanut edes alkeellisimpia eväitä pitää yllä KESKUSTELUA ruotsiksi. Ja että luetun ymmärtäminenkin kangertaa! :) Mä en ymmärrä mitä häpeämistä siinä oikeastaan on. Voihan se ihminen olla lahjakas vaikka 15 muulla eri tavalla, osata vaikka soittaa pianoa, tai kutoa palmikkoneuletta, tai vaikka askarrella/maalata/leipoa.. Miksi kaikkien pitäisi olla superlahjakkaita kaikessa?
Usein muuten 'sivistyksessä' on se jännä juttu, että kieltentutkija pitää kielten osaamista sivistyksen mittana, matemaatikko taas matematiikan taitamista, kirjallisuudentutkijalle jokainen joka ei ole lukenut Sotaa ja rauhaa on juntti. Sitten on joskus huvittavaa seurata yhteentörmäyksiä. :) Kun kaikki nämä omasta sivistyksestään varmat törmää toisiinsa.. ja sitten syytellään, esim. nettikeskusteluissa: matemaatikolle se kirjallisuustaitaja on ihan uskomattoman tietämätön villi-ihminen ja kieltentutkijalle matikkanero on täysi pallopää.. :) Kyllä tunteet kuumenee!
Meillä Suomessa painotetaan aika paljon tietopuolista osaamista. Vaikka sivistykseen kuuluu paljon muutakin, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, olla kiltti ja ystävällinen niissä ihmisten kohtaamisen tilanteissa, joita meille kaikille tulee eteen arkipäivässä, todellisessa elämässä. Meillä vaan pyritään suunnilleen tohtorikouluttamaan kaikenlaisia 'erityisosaajia', jotka eivät välttämättä taas sosiaalisilta taidoiltaan ole kaksisia. Periaatteessa jopa lukutaidottomat ihmiset voivat YHTEISÖN elämän kannalta olla hyödyllisempiä kuin joku pimahtanut 'erityisosaaja'. Tämä siis vain mun mielipiteenä. Ja sanon senkin, ettei mulla ole ketään tiettyä 'erityisosaajaa' mielessä kun tätä kirjoitan, kirjoitanpa vain siitä yleisestä kuvasta, jonka olen tästä ajastamme saanut!
Toivottavasti ruotsin opiskelusta voidaan keskustella maltillisesti, siis sen tarpeellisuudesta. Ja sitten voitaisiin asioille myös tehdä jotain, vaikka se onkin vaikeaa murtaa pitkään vallassa ollut käytäntö. Meillä ollaan joskus vähän muutosvastarintaisia.
2 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Kysyin tänään mieheltä haluaisiko hän mokkapaloja viikonloppuna. Vastaus oli myöntävä! :) Ne ovat hänen herkkuaan! Kai minä sitten niitä teen. Noin muuten olen vähän mietiskellyt mitä pitää torstaina tai perjantaina ostaa MÄSSYä varten. Irtokarkkeja, viinirypäleitä, sipsiä! Näitä nyt ainakin.
Harmi vaan että 'pakkoruotsia' vastustamalla leimautuu [vai pitäisikö sanoa että LEIMATAAN] usein 'juntiksi'. Nimittäin ne ihmiset, jotka kiihkoisasti taas ajavat ruotsin opiskelun pakollisuutta, käyttävät tätä taktiikkaa saadakseen kaikki vähänkin normaalit ihmiset takaisin ruotuun.. :) Mua nyt vaan ei suuremmin kiinnosta mitä joku muinaistakaislannin tutkija sattuu musta ajattelemaan.. eli jos joku vaikka on ottanut elämäntehtäväkseen tutkia 1100-luvun ruotsin kielen murteita haarapääskyn kannalta, niin kivat sille, hyvä juttu että on elämäntehtävä löytynyt.. mutta se ei tarkoita että KAIKKIEN muiden suomalaisten pitäisi 0lla kauhean otettuja tuosta, tai hallita samat asiat. ;)
Muutenkin joskus mua ärsyttää sellainen SNOBBAILU mitä tulee 'sivistykseen' ja 'sivistyneen' mielikuvan luomiseen. Joillekin ihmisille on oikeasti kauhun paikka, jos joutuvat myöntämään, ettei se kouluruotsi ole antanut edes alkeellisimpia eväitä pitää yllä KESKUSTELUA ruotsiksi. Ja että luetun ymmärtäminenkin kangertaa! :) Mä en ymmärrä mitä häpeämistä siinä oikeastaan on. Voihan se ihminen olla lahjakas vaikka 15 muulla eri tavalla, osata vaikka soittaa pianoa, tai kutoa palmikkoneuletta, tai vaikka askarrella/maalata/leipoa.. Miksi kaikkien pitäisi olla superlahjakkaita kaikessa?
Usein muuten 'sivistyksessä' on se jännä juttu, että kieltentutkija pitää kielten osaamista sivistyksen mittana, matemaatikko taas matematiikan taitamista, kirjallisuudentutkijalle jokainen joka ei ole lukenut Sotaa ja rauhaa on juntti. Sitten on joskus huvittavaa seurata yhteentörmäyksiä. :) Kun kaikki nämä omasta sivistyksestään varmat törmää toisiinsa.. ja sitten syytellään, esim. nettikeskusteluissa: matemaatikolle se kirjallisuustaitaja on ihan uskomattoman tietämätön villi-ihminen ja kieltentutkijalle matikkanero on täysi pallopää.. :) Kyllä tunteet kuumenee!
Meillä Suomessa painotetaan aika paljon tietopuolista osaamista. Vaikka sivistykseen kuuluu paljon muutakin, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, olla kiltti ja ystävällinen niissä ihmisten kohtaamisen tilanteissa, joita meille kaikille tulee eteen arkipäivässä, todellisessa elämässä. Meillä vaan pyritään suunnilleen tohtorikouluttamaan kaikenlaisia 'erityisosaajia', jotka eivät välttämättä taas sosiaalisilta taidoiltaan ole kaksisia. Periaatteessa jopa lukutaidottomat ihmiset voivat YHTEISÖN elämän kannalta olla hyödyllisempiä kuin joku pimahtanut 'erityisosaaja'. Tämä siis vain mun mielipiteenä. Ja sanon senkin, ettei mulla ole ketään tiettyä 'erityisosaajaa' mielessä kun tätä kirjoitan, kirjoitanpa vain siitä yleisestä kuvasta, jonka olen tästä ajastamme saanut!
Toivottavasti ruotsin opiskelusta voidaan keskustella maltillisesti, siis sen tarpeellisuudesta. Ja sitten voitaisiin asioille myös tehdä jotain, vaikka se onkin vaikeaa murtaa pitkään vallassa ollut käytäntö. Meillä ollaan joskus vähän muutosvastarintaisia.
2 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!
Kysyin tänään mieheltä haluaisiko hän mokkapaloja viikonloppuna. Vastaus oli myöntävä! :) Ne ovat hänen herkkuaan! Kai minä sitten niitä teen. Noin muuten olen vähän mietiskellyt mitä pitää torstaina tai perjantaina ostaa MÄSSYä varten. Irtokarkkeja, viinirypäleitä, sipsiä! Näitä nyt ainakin.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Tomaatti
Katson kuvaa isoäitini äidistä. Huivi päässä, tummiksi ruskettuneet kasvot [sen huomaa, vaikka onkin mustavalkoinen kuva], ryppyjä ja vaaleasävyiset silmät. Siinä hän on, isäni puolen sukulainen. Mietin että tuo nainen voisin olla minä, jos eläisin erilaista elämää. Jos minun pitäisi olla aamusta iltaan pellolla ja lypsyllä ja mitä vielä, niin juuri noin minäkin päivettyisin, tummanruskeaksi. Se on SUKUOMINAISUUS meillä. Semmoinen oli isänäiti, isä ja minä. Ja sitten se, että mullakin on vaaleat silmät. Ja jos eläisin kuten isomummu, niin varmasti pitäisin huivia päässä, tukan olisi oltava pois tieltä.
Yritän arvioida isomummun ikää tuossa kuvassa. Viidenkymmenen tienoilla..? Menneiden aikojen ihmisistä on vaikea sanoa, he 'vanhenivat' nopeammin kuin me. Toisin sanoen ruoka oli huonompaa, yksipuolisempaa, sitä oli vähemmän, työt raskaampia ja kosmetiikka aika olematonta. ;)
En tiedä olenko täällä kertonut mun suvun ensikohtaamista TOMAATIN kanssa? :) Isomummu [juuri tämä kuvassa oleva] oli nähnyt venäläisiä sotilaita matkalla jonnekin ja niiltä soltuilta oli tippunut tomaatti maantielle! Isomummu oli juossut sen nappaamaan ja vienyt ihmeen kotiin. Kotona sitten oli tomaatti juhlallisesti leikattu kappaleiksi. Se vaan, ettei isomummu tiennyt pitäisikö se syödä sellaisenaan, vai suolan vai ehkä sokerin kanssa? Siispä kokeiltiin lohko kerrallaan, yhteen suolaa, toiseen sokeria..
Tämä varmaan kertoo aika paljon erilaisten vihannesten saatavuudesta silloin wanhaan aikaan. ;)
Äetmuori on todellakin aikansa lapsi! Yhteen aikaan hän oli kauhean YLPEÄ siitä, kun sekä hänen ihonsa että mun ruskettuu helposti. Me emme pala juurikaan, vaan rusketumme.. tai jos palamme, niin se muuttuu ihan parissa päivässä rusketukseksi, eikä jää punoittavaksi kuten esim. miehellä. Muorin mielestä se on hienoa.. mutta jos hän miettisi sitä tarkemmin, niin ei taitaisi niin 'hienoa' olla.. :) Se on nimittäin erinomainen ominaisuus maatyöläiselle. ;) Fiinit kaupunkilaiset ja sisälläistujaneidithän ne oli kalpeita, paloivat herkästi ja suojasivat ihoaan. ;) Eli siis heillä oli sellainen iho kuin MIEHELLÄ, jota Muori aina säälii sen palamistaipumuksen vuoksi.
Sukujutut taas mietityttää.. Katsoin tänään FST:ltä sellaisen dokumentin vuodesta 1918, sisällissodasta ja Dragsvikin vankileiristä! Dragsvik 1918 - kauhujen leiri oli ohjelman nimi! :( Ne olot ovat olleet ihan käsittämättömät. Noinko monikaan suomalainen tietää niistä punavankien keskitysleireistä? Ihmiset siellä oli kuvista päätellen ihan samassa kunnossa kuin natsien keskitysleirittämät juutalaiset - pelkkiä luurankoja! Joskus mua harmittaa, kun siitä ei kukaan enää tunnu olevan kiinnostunut [paitsi että en ole varma olinko nyt oikeudenmukainen - tehtiinhän tuo dokkarikin, jonka tänään katsoin, eli kai JOKU nyt ainakin on kiinnostunut, hehe] vuodesta 1918. Aika hurjaa, että monet sen Dragsvikin leirin muodostaneista rakennuksista on yhä pystyssä, eli se ympäristö on hyvin sama nyt kuin silloin luokkasodassa. Tekisi mieli melkein käydä siellä, mutta ei kai se ole mahdollista. Tavallaan aika kummallista, että tuolla ruotsinkielisillä alueilla oli semmoinen historian musta sivu.. eli että ihmisiä teloitettiin, eikä edes tiedetty tarkkaan MONTAKO.. ja sellaista muutakin julmuutta. Olen aina kuvitellut, että ruotsinkieliset ovat olleet jotenkin 'hillitympiä', mutta näyttääkin olevan aivan toisin.
Tuo dokumentti oli kyllä hyvä. Digiboksitin sen, että voin katsoa uudestaankin! Mies ei kylläkään ole yhtään kiinnostunut. :( Tavallaan kumma kuinka demareita äänestävä ihminen voi olla niin välinpitämätön -18:n tapahtumista! Mutta demareista suurin osa onkin nykyisin suoranaisia porvareita. Porvareita, jotka omaa omatuntoaan rauhottaakseen 'äänestävät vasemmistoa' , joka heidän mielestään siis on SDP! :( No, en tahdo sitä nyt ottaa esiin. On demarit kuitenkin ihan hyvä puolue, kyllä niillä on paljonkin hyviä ajatuksia. Nykyisin monilla puolueilla on! Niin kuin olen sanonut, en edes Kokoomusta tai RKP:tä tuomitse mitenkään kauheasti, ne on kuitenkin niin maltillisia ja uskovat myös jonkinlaiseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tavallaan. Persut ja kristilliset nielen vähän huonommin. :( Persut on erityisesti mulle kova pala, vaikka YRITÄN olla suvaitsevainen ja ymmärtää ihmisiä. Äetmuorihan äänestää persuja, hän oli jotain siitä viimeksi uhonnut, kun oli miehen tavannut. Mies kertoi mulle sitten, että äitisi taitaa olla oikeasti aika tiukan linjan perussuomalainen. 'Jippii'. No, ehkä se on mun karma.. että joudun elämässäni vastakkain läheisten ihmisten kanssa?
Piti muuten parkua mies hätiin, kun digipoksitin sitä Dragsvik-dokkaria! :( Olinkin vahingossa jättänyt sen boksin nauhottamaan aina vaan.. ohjelman jo päätyttyäkin! Ja sitten olin ihan äimänä, kun en saanut sitä ohjelmaa näkyviin. :) Itkin miehen apuun ja tulihan hän sitten ja näytti missä olin tehnyt hassusti. :)
3 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Kävin tänään kauppassa..! Ja ihan tuossa lähikaupassa [S-market] vaan ja arvatkaas mitä löysin! Exquisan mustikkarahkaa! Nams, ihanaa! Normaalisti tuossa kauppassamme on vaan ollut sitä mansikanmakuista. Nyt ne ovat kai vaihteeksi vaihtaneet makua! Tuo mustikkirahka on juuri suosikkini, sitä myydään kivassa isossa paketissa ja sellainen oli viimeksikin mulla MÄSSYssä. Viimeksi vaan se piti hakea Ison Kaupungin Citymarketista asti! :( No niin, siis ostin sitä mustikkaa.. ja sitten pari Rainbow-rahkaa myös. Kun rahka nyt on namiani numero yksi. :) Menin K-kauppeliinkin ja hain Pirkan tiramisukakkua pakastimesta. Se tosin on aika hämärää, että onko se kakkua vai jäätelöä. :) Kakkupohja siinä on ohkainen.. Ihanaa se silti on! Se ei maistu niin tymysti alkoholilta kuin ne pienet, yksittäispakatut [ja sikamaisen tyyriit] tiramisupurkit.
Ostin myös pari pikkupurkkia B&J:n Cookie dough-jäätelöä. :) Miehelle toin päärynäkingiksen. Hän söi sen tänään jälkkäriksi ja piti siitä.
Yritän arvioida isomummun ikää tuossa kuvassa. Viidenkymmenen tienoilla..? Menneiden aikojen ihmisistä on vaikea sanoa, he 'vanhenivat' nopeammin kuin me. Toisin sanoen ruoka oli huonompaa, yksipuolisempaa, sitä oli vähemmän, työt raskaampia ja kosmetiikka aika olematonta. ;)
En tiedä olenko täällä kertonut mun suvun ensikohtaamista TOMAATIN kanssa? :) Isomummu [juuri tämä kuvassa oleva] oli nähnyt venäläisiä sotilaita matkalla jonnekin ja niiltä soltuilta oli tippunut tomaatti maantielle! Isomummu oli juossut sen nappaamaan ja vienyt ihmeen kotiin. Kotona sitten oli tomaatti juhlallisesti leikattu kappaleiksi. Se vaan, ettei isomummu tiennyt pitäisikö se syödä sellaisenaan, vai suolan vai ehkä sokerin kanssa? Siispä kokeiltiin lohko kerrallaan, yhteen suolaa, toiseen sokeria..
Tämä varmaan kertoo aika paljon erilaisten vihannesten saatavuudesta silloin wanhaan aikaan. ;)
Äetmuori on todellakin aikansa lapsi! Yhteen aikaan hän oli kauhean YLPEÄ siitä, kun sekä hänen ihonsa että mun ruskettuu helposti. Me emme pala juurikaan, vaan rusketumme.. tai jos palamme, niin se muuttuu ihan parissa päivässä rusketukseksi, eikä jää punoittavaksi kuten esim. miehellä. Muorin mielestä se on hienoa.. mutta jos hän miettisi sitä tarkemmin, niin ei taitaisi niin 'hienoa' olla.. :) Se on nimittäin erinomainen ominaisuus maatyöläiselle. ;) Fiinit kaupunkilaiset ja sisälläistujaneidithän ne oli kalpeita, paloivat herkästi ja suojasivat ihoaan. ;) Eli siis heillä oli sellainen iho kuin MIEHELLÄ, jota Muori aina säälii sen palamistaipumuksen vuoksi.
Sukujutut taas mietityttää.. Katsoin tänään FST:ltä sellaisen dokumentin vuodesta 1918, sisällissodasta ja Dragsvikin vankileiristä! Dragsvik 1918 - kauhujen leiri oli ohjelman nimi! :( Ne olot ovat olleet ihan käsittämättömät. Noinko monikaan suomalainen tietää niistä punavankien keskitysleireistä? Ihmiset siellä oli kuvista päätellen ihan samassa kunnossa kuin natsien keskitysleirittämät juutalaiset - pelkkiä luurankoja! Joskus mua harmittaa, kun siitä ei kukaan enää tunnu olevan kiinnostunut [paitsi että en ole varma olinko nyt oikeudenmukainen - tehtiinhän tuo dokkarikin, jonka tänään katsoin, eli kai JOKU nyt ainakin on kiinnostunut, hehe] vuodesta 1918. Aika hurjaa, että monet sen Dragsvikin leirin muodostaneista rakennuksista on yhä pystyssä, eli se ympäristö on hyvin sama nyt kuin silloin luokkasodassa. Tekisi mieli melkein käydä siellä, mutta ei kai se ole mahdollista. Tavallaan aika kummallista, että tuolla ruotsinkielisillä alueilla oli semmoinen historian musta sivu.. eli että ihmisiä teloitettiin, eikä edes tiedetty tarkkaan MONTAKO.. ja sellaista muutakin julmuutta. Olen aina kuvitellut, että ruotsinkieliset ovat olleet jotenkin 'hillitympiä', mutta näyttääkin olevan aivan toisin.
Tuo dokumentti oli kyllä hyvä. Digiboksitin sen, että voin katsoa uudestaankin! Mies ei kylläkään ole yhtään kiinnostunut. :( Tavallaan kumma kuinka demareita äänestävä ihminen voi olla niin välinpitämätön -18:n tapahtumista! Mutta demareista suurin osa onkin nykyisin suoranaisia porvareita. Porvareita, jotka omaa omatuntoaan rauhottaakseen 'äänestävät vasemmistoa' , joka heidän mielestään siis on SDP! :( No, en tahdo sitä nyt ottaa esiin. On demarit kuitenkin ihan hyvä puolue, kyllä niillä on paljonkin hyviä ajatuksia. Nykyisin monilla puolueilla on! Niin kuin olen sanonut, en edes Kokoomusta tai RKP:tä tuomitse mitenkään kauheasti, ne on kuitenkin niin maltillisia ja uskovat myös jonkinlaiseen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tavallaan. Persut ja kristilliset nielen vähän huonommin. :( Persut on erityisesti mulle kova pala, vaikka YRITÄN olla suvaitsevainen ja ymmärtää ihmisiä. Äetmuorihan äänestää persuja, hän oli jotain siitä viimeksi uhonnut, kun oli miehen tavannut. Mies kertoi mulle sitten, että äitisi taitaa olla oikeasti aika tiukan linjan perussuomalainen. 'Jippii'. No, ehkä se on mun karma.. että joudun elämässäni vastakkain läheisten ihmisten kanssa?
Piti muuten parkua mies hätiin, kun digipoksitin sitä Dragsvik-dokkaria! :( Olinkin vahingossa jättänyt sen boksin nauhottamaan aina vaan.. ohjelman jo päätyttyäkin! Ja sitten olin ihan äimänä, kun en saanut sitä ohjelmaa näkyviin. :) Itkin miehen apuun ja tulihan hän sitten ja näytti missä olin tehnyt hassusti. :)
3 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluun! :) Kävin tänään kauppassa..! Ja ihan tuossa lähikaupassa [S-market] vaan ja arvatkaas mitä löysin! Exquisan mustikkarahkaa! Nams, ihanaa! Normaalisti tuossa kauppassamme on vaan ollut sitä mansikanmakuista. Nyt ne ovat kai vaihteeksi vaihtaneet makua! Tuo mustikkirahka on juuri suosikkini, sitä myydään kivassa isossa paketissa ja sellainen oli viimeksikin mulla MÄSSYssä. Viimeksi vaan se piti hakea Ison Kaupungin Citymarketista asti! :( No niin, siis ostin sitä mustikkaa.. ja sitten pari Rainbow-rahkaa myös. Kun rahka nyt on namiani numero yksi. :) Menin K-kauppeliinkin ja hain Pirkan tiramisukakkua pakastimesta. Se tosin on aika hämärää, että onko se kakkua vai jäätelöä. :) Kakkupohja siinä on ohkainen.. Ihanaa se silti on! Se ei maistu niin tymysti alkoholilta kuin ne pienet, yksittäispakatut [ja sikamaisen tyyriit] tiramisupurkit.
Ostin myös pari pikkupurkkia B&J:n Cookie dough-jäätelöä. :) Miehelle toin päärynäkingiksen. Hän söi sen tänään jälkkäriksi ja piti siitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)