sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Ei kiitos ujoille ja hiljaisille!

Nyt on taas aika öisten tunnustusten. Tämä blogi on osittain olemassa siksi, että voin kertoa avoimesti itsestäni, myös hävettävistä asioista. Niin, tunnustus: joskus tahtoisin kovasti olla 'kiinnostava'. Mutta tiedän etten ole. Olen nyt aikuiselämässä huomannut sen, että on niitä jotka haluavat olla joidenkin kanssa ja on niitä, joiden kanssa halutaan olla. Minä kuulun tuohon ekaan ryhmään. :)

Tai sitten kyse on vain siitä että nykyiset kuvioni ovat mulle 'vääränlaiset'. Olen vähän niin kuin löytänyt 'hengenheimolaista' yhdestä miehen työkaverin vaimosta.. Hän on aika jännä tyyppi, miestään n. 15 vuotta vanhempi ja sellainen aika 'henkinen' ihminen.. Niin hän sanoi kerran, että hän ei osaa tai tahdo oikein puhua monesti seurassa, koska hän pelkää olevansa ikävystyttävä, siis että ne asiat jotka kiinnostavat häntä [Coelhon romaanit, mietiskely, idän uskonnot ym.] ovat muista tylsiä. Siksi itsekin olen usein vaiti.. No, muahan kiinnostaa nuo jutut myös! Paras lukemani Coelhon romaani oli minusta Veronika haluaa kuolla. En ole kaikkia coelhoja tosin lukenut - vielä ainakaan!!

Niin, olen huomannut että miehen työkavereiden ja heidän vaimojensa kanssa ei ainakaan oikein 'juttu luista' mun tapauksessa. Ne ovat niin.. ERILAISIA. :( Esim. silloin kun oli se epäonninen uuden vuoden juhla, jonka pidimme meillä [se siis meni päin seiniä, koska oikeasti ne ihmiset eivät millään tavalla tuntuneet olevan kiinnostuneita meistä ja sitten vielä koko ilta juoruttiin työasioistakin, eikä mies tykkää siitä kun hän yrittää aina vapaalla unohtaa työasiat ym. ym.] niin siellä yksi terveydenhoitoalalla oleva vaimo kertoi kaikkia inhottavia juttuja hoidokeistaan. Hän oli ollut tekemässä jotain kotisairaanhoitoa ja kertoi joistain vanhuksista, jotka olivat .. hmmh, no, säilöneet ulosteet kotiinsa, yhteen huoneeseen.. :( Koska he olivat jo aika sekavia. Ja se miten hän kertoi näistä ihmisistä oli inhottavaa, jotenkin huvittuneen halveksivasti. En tiedä tekikö hän sen tarkoituksella vai oliko se vahinko. Mua vain niin säälitti ne ihmiset, ja se mummo joka kieltäytyi käyttämästä vaatteita.. Oli jossain huonosti lämmitetyssä talossa alasti. Niin ei se minusta ole varsinaisesti mikään pilkan asia. Jonain päivänä me voidaan olla niiden asemassa.

Niin, en oikein löytänyt yhteistä säveltä näiden ihmisten kanssa. Ja niille ihmisille mä EN ole kiinnostava. Ehkä joillekin omille tutuilleni olen - en tiedä, olen aika arka ajattelemaankin.. siis sitä, millainen oikeasti OLEN. Millaisen vaikutelman annan.

Meidän tilanne on sikäli aika erikoinen, että mies itse on tosiaan noita maan hiljaisia, hän ei puhu paljon [ei ole 'tuppisuu', mutta kuitenkin aika hiljainen, eli ei keskusteluissa päällepäsmäröi] ja on joskus hiukan ujokin. Sellainen 'nörtti' tavallaan. :) Siksi hänkään ei kuulu niihin, joiden seurasta taistellaan suorastaan.

Eräs miehen työkaveri on sellainen, että hänen seurastaan käy kova kilpailu. Vaimo on siellä tosi hiljainen, vielä hiljaisempi kuin mun mies, mutta tämä mies itse on sellainen tarinaniskijä.. ja sitten lisäksi hän on 'aika' varakas.. Kummatkin vanhemmat oli lääkäreitä, äiti gynekologi [yksityispraktiikka] ja isä kirurgi. Nyt kummatkin ovat kuolleet ja tämä miehen työkaveri tietysti peri ihan kivasti rahaa. Joskus musta on tuntunut - olenko inhottava?? - että tavallaan tämä mies lyö aika kovaa rumpua siitä, että on lääkäriperheestä. Itse hän ei ole akat. koulutettu tai mitään, mutta hyvin usein keskusteluissa tulee esiin kaikkea hänen vanhempiensa ammattiin liittyvää. Kun jos mietin normaaleja keskusteluja, niin harva nyt kauheasti vanhempiensa tekemisistä tai ammateista puhuu, ei enää tässä iässä.

Olen muuten aikuisena huomannut ihan OIKEASTI sen, että rikkaiden & menestyvien [edes pienessä mittakaavassa rikkaiden/menestyvien] kanssa halutaan olla enemmän kuin nk. tavallisten ihmisten. Ihmiset kai kokee, että heitä varakkaampia ihmisiä ympäröi joku taikapiiri. Miehen työkavereiden piirissä on sellaista elintasokilpailua. ;) Tyyliin pitää olla iso talo, viimeisimmät remonttiuudistukset tehtyinä, kaukomatkoja, kalliit harrastukset lapsilla, kalliit autot ym. Minä olen joskus marmattanut miehelle, kun itse tosiaan oikeasti haaveilen PIENESTÄ talosta [niin pieni kuin mahdollista!], sellaisesta satumökistä.. En tajua miksi niitä neliöitä pitää olla kauhean paljon!

Ja muutenkin tuollaisiin kisoihin olisi parasta olla lähtemättä ollenkaan. Koska aina kuitenkin on joku, joka tienaa enemmän, joka omistaa osakkeita, joka tulee rikkaammasta perheestä. Miksi me ihmiset emme voisi vain olla vaatimattomasti, juuri sitä mitä olemme?

Meissä ei miehen kanssa ole sellaista 'hohtoa' kai, joskus suren sitä kuinka vähän tämä päivä antaa tilaa ujoille ja hiljaisille ihmisille. Tuntuu kuin ihmisillä olisi niin kiire, etteivät he ehdi kuuntelemaan, jos jonkun juttu ei ole sairaan hassu tai jos joku puhuu harkitusti. Ihmissuhteistakin kai etsitään viihdykettä, viihdytystä, enemmän kuin mitään 'syvällistä' kohtaamista. Itselläni on joskus syvällisen kohtaamisen nälkä, haluaisin kuollakseni kuulla tai sanoa jotain m e r k i t y k s e l l i s tä ! ! ! Voi mua hassua. :)

Suomalaiset aina sanovat, että jenkit on pinnallisia, jenkit rakastaa rahaa ja tavaraa, mutta onko kukaan huomannut että itse asiassa me olemme hyvin paljon samanlaisia ja amerikkalaistuneet aika rajustikin n. 10-15 vuoden sisällä? Tämä ainakin on mun kokemukseni.

Mäkä-mäkä, Suklis se valittaa vain! :) Toisaalta ei mua kai haittaakaan se, ettemme ole 'haluttuja' - ehkä en jaksaisi olla joka ilta jossain tai kutsua joka ilta joitain ihmisiä kotiin. Varsinkin jos niiden kanssa ei oikeasti ole mitään yhteistä.

Taas tuli kirjoitettua kilometripostaus aivan tyhjästä! :(

6 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) Ainakin suklaapatukan ja kinuskikakun mielestä mä olen mahtavan mielenkiintoinen persoona, ne tahtovat suorastaan tulla yhdeksi mun kanssani! Onhan se imartelevaa.

Ostin tänään S-Marketista pari Classic-kermatoffee-jädepuikkoa mässyä varten. Miehelle ostettin lakritsajäätelöä, hän kun pitää siitä. Ja yksi Totally Black-kammotuskin! Se jäätelö on ihan kuin sinitarraa! Siis en tiedä maistuuko se siltä - luultavasti ei - mutta ainakin näyttää aivan siltä!

lauantai 30. tammikuuta 2010

Kaasuvalossa

Ta-Miit antoi upean vinkin.. ja linkkasin hänen antamalleen sivulle! Kuinka en ole ennen tiennyt MITÄÄN tästä gaslightingistä?? Kuinka voi olla, että on ollut tuollainen tunnustettu asia/tekniikka, enkä ole tiennyt siitä mitään?

No, luin tuon nettisivun ja sitten jatkoin siitä vielä! Pääsin psykologisen manipuloinnin sivulle. Siellä oli ominaisuuksia, jotka tekevät ihmisistä haavoittuvaisia manipuloinnin kohteita! Yksi niistä ominaisuuksista on emotofobia! Se on negatiivisten tunteiden fobia! Ilmetty minä, minähän se! Suklis 'kaikkien on oltava onnellisia', Suklis 'en koskaan tahdo loukata ketään', Suklis 'luovun omista oikeuksistani ennen kuin pahastutan muut'! :(

Oli siellä muitakin ominaisuuksia. :( Niistäkin moni kuulosti tutulta korvaan. Kyvyttömyys sanoa ei, epäselvä minäkuva, sairas halu miellyttää.. :( Taas siinä Sukliksen piirteitä tietokoneen näytöllä. Voihan.. ällötys! :(

Mutta tuo gasligtning oli oikea väläys! Nimittäin, pystyn nyt heti nimeämään useita sellaisia kertoja, kun Muori on tehnyt juuri sitä! Nyt tiedän sen toiminnan nimen - siitä on apua!
1. Muori väitti kivenkovaan kertoneensa mulle Isukin kuolemasta. Olin tosi hämmentynyt, koska olen aivan varma, että Siukku kertoi mulle siitä. Kirjoitin siitä päiväkirjaankin heti kun se tapahtui - siis että Siukku soitti ja.. No, Muori kuitenkin väittää, että muistan väärin. Muistan väärin siis sen, kuinka mun isäni [Äidille 'vain' ex-mies siinä vaiheessa] kuolema kerrottiin mulle. Epäilin omaa järkeäni tosi pitkään tämän kanssa.
2. Muori väittää toistuvasti "en ole sanonut sitä" jos olen joskus ottanut esiin hänen riidan tiimellyksessä sanomat asiat. Totuus on, että hän on sanonut ne asiat, ne kauheat asiat. Itse en edes osaisi keksiä mitään niin inhottavia. Ennen taas epäilin omaa järkeäni, mutta objektiivisesti katsottuna luultavasti muistan oikein, koska itse en kiihdy Muorin tavoin. Muorin tapa 'livahtaa' vastuusta - ettei hän ole koskaan sanonut mulle niitä asioita, jotka mua on niin kovasti loukanneet - on mahdollisimman outo, ärsyttävä, melkein pelottava. Joskus mietin, että eikö hän OIKEASTI muista, vai onko se tapa saada mut epäilemään järkeäni tai vaan selvitä elämästä pyytämättä koskaan anteeksi.
3. Muori on ainakin kerran sanonut, että epäilee mun kykyä erottaa uni ja todellisuus toisistaan. Sanoin nimittäin nähneeni yhden kirjan Isukin luona, silloin kun Isukki siis vielä oli elossa. Sen jälkeen sitä kirjaa ei enää näkynyt. Kysyin Muorilta, että tietääkö hän mihin Isukki olisi voinut sen laittaa - Muori sanoi, ettei sitä kirjaa ole olemassakaan Isukilla, että 'olet nähnyt taas unta vaan'. Hän ei sanonut sitä mitenkään provosoivasti, vaan ihan tosiasiana: Suklis uneksuu 'taas'. Ja kuinka turhautunut olin, kun yritin ja yritin hänelle sanoa, että kyllä se kirja siellä on.. KUN kirja sitten löytyi vuosien jälkeen, niin Muori oli hitusen verran nolo, mutta ohitti asian tosi nopeasti 'kuitenkin siulla on taipumus kuvitella kaikkea, vaikkei nyt sitten tällä kerralla ehkä..'
4. Muori vääntelee ja muuttelee esim. mun nuoruutta koskevia muistoja. Väittää että olisin 12-vuotiaana laittanut jonkun senssihaku ilmoituksen kirjeenvaihtopalstalle. Olin 16 silloin, kun sen tein, ja oikeasti etsin vain KIRJEkaveria. Ihan viatonta siis. Ja olen oikeassa, koska se lehti ei edes hyväksynyt mitään alle 16-vuotiailta! Mutta Muori väittää kiven kovaan, että jo 12-vuotiaana minä.. Hohhoijaa. Tämä vaan yhtenä esimerkkinä, muitakin riittää.
5. Muori syyttelee muita patologisiksi valehtelijoiksi [esim. kummitätiäni], ja muutenkin syyttelee muita niistä jutuista, joita itse tekee.

Niin monta vuotta ajattelin: mä olen väärässä/mä muistan väärin/hui, olen hullu, en osaa erottaa unta ja totta/olen tyhmä, sanon outoja asioita, mun on parasta olla hiljaa. Kesti muuten aika kauan kun tajusin, että kyllä se on mun ÄITINI, jolla on joku ihmeellinen ongelma. En osannut ajatella niin nuorempana - monelle lapselle ja nuorellekin äiti on vieläkin se, joka on oikeassa.. vaikka ei olisikaan! Mutta vanhemmathan ovat omia yksilöitään, itsenäisiä yksilöitä, heillä on oma menneisyytensä ja usein n. 20-40 vuotta elettyä elämää takanaan jo ennen kuin he saivat meidät. Mitä sinä aikana on tapahtunut, niinä vuosina? Millaisen lapsuuden vanhempamme elivät? Olen yrittänyt yllyttää Muoria kertomaan omasta lapsuudestaan [se ei ole vaikeaa, hän muistelee mielellään] muodostaakseni siitä kuvaa. Ja olen muodostanutkin. Silti moni asia on hämärän peitossa. Ehkä pysyvästikin.

En sano sitä etteikö mulla olisi ongelmia, ettenkö itse olisi 'viallinen'. Tietysti olen, ei kai tarvitse kuin lukea tätä blogia niin jo selviää.. :( Siis ainakin se syömishommeli. Ja se, että olen melkoinen pelkuri ja saamaton työnhakija, onnettoman epäkäytännöllinen ja neurootikkokin vielä. Ja salakommunisti, kun en uskalla julkisesti - tai kun en tiedä tarpeeksi.. -Plus tietty se, että olen LÄÄKITYKSELLÄ, eli siis melkoinen häviäjä. Mutta rehellisyydessä pysyminen ei koskaan ole mulle ollut ongelma, eikä myöskään omien tekojeni, tekemättä jättämisten ja sanomisteni myöntäminen. Sillä saralla on Muorissa vikaa.

Olen vieläkin kuin puulla päähän lyöty!

Vaikea keskittyä edes siihen että on..

.. 7 kokonaista vuorokautta herkkuiluun!

Ja mitä siitä sitten seuraa! Nykyisin olen ihan kumma keksiahmatti! Keksi maistuu mulle paremmin melkein kuin suklaa! Tämä tunnustus on sanottava hiljaa.. muuten menee maine suklaahirviön! Dominoista tykkään, ja sitten kauralastuista. Myös piparkakut on hyviä!

Ankea autouutinen

.. kerrottakoon myös! Mulla olisi tänään ollut hammaslääkäri, mutta en päässyt sinne! Piti soittaa ja peruuttaa tuossa 7.30 aikaan! Mies oli yrittänyt käynnistää kaaraani, kun se h-lääkäriin meno oli tiedossa klo 10 aikaan. Mies ajatteli, että jos hän sitä aikaisin aamusta käynnistelisi, niin olisi mun sitten helpompi siitä jatkaa. Mutta eihän tuo rakkine liikahtanutkaan! AKKU kuulemma oli kärsinyt pakkasista.. ei 'jaksanut pyörittää' sanoi mies. Akku täytyy laittaa lämpimään.. ja sitten takaisin autoon, niin sitten autoni rullaa taas. Kyllä harmitti, kun olin henkisesti valmistautunut siihen h-lääkäriin juuri nyt. Nyt sitten piti aika siirtää helmikuulle. Olin aika nolona puhelimessa, koska inhoan tuollaisia viime tipan peruutuksia. Olisihan tietty ollut taksilla menon mahdollisuus, mutta se - kuten kaikki tiedämme - on kallista lystiä.

perjantai 29. tammikuuta 2010

Muutan elämäni!

Tai sanotaanko että muutan sitä HIUKAN, en koko elämää siis muuta.. en pystyisikään varmaan.. -Mullahan on vaikeus puhua vieraille ja joskus tutuillekin. Edellisessä postauksessa sanoin, että se on ainakin osittain Muorin aiheuttamaa, kun hän aina toruu mua asioista jotka sanon [jotka eivät oikeastaan ole yhtään sen kummempia kuin jonkun muun sanomat]. Niin, nyt ajattelin että mun pitää yrittää päästä eroon tästä puhearkuudesta!

Kirjastosta lainaan aika paljon elokuvia ja kun olen siellä, niin usein näen yhden sellaisen 5-6kymppisen aika lihavan ja yksinäisen oloisen miehen. Hän joskus puhuu ikään kuin yksikseen, tai en ole varma hymiseekö hän lukemansa kirjan tekstiä, vai onko se vain jotain myhähtelyä. En ole KOSKAAN nähnyt tätä setää kirjastossa jonkun kanssa.. :( Joten kai hän on yksinäinen. No, ajattelin että jos [kun] seuraavan kerran näen hänet, niin SANON jotain! En mitään kummoista, ehkä vaan totean, että sinua näkee täällä usein ja hymyt päälle. Tuolla lailla ehkä annan yksinäiselle tilaisuuden jutella [jos hän siis on yksinäinen] ja sitten itse taas saan siitä rohkeutta, uskallusta puhua ja ottaa kontaktia! Mun ja sedän erilaisuus tekee varmaan aika mahdottomaksi sen ajatuksen, että 'vonkaisin seksiä' - uskomaton ajatus - ja muutenkin aika usein silloin kirjastossa olen miehen kanssa yhdessä.

Tuo on pieni askel ihmiskunnalle, mutta jättisuuri aralle Suklikselle! :( Jos se onnistuu [eli jos kohde ei sylje mun päälle tai jotain muuta lennokasta] niin alan tehdä tuollaista USEAMMIN! Eli puhun ihmisille.. sanan silloin, toisen tällöin.. Se kasvattaa itsevarmuutta.

Joku varmaan jo luuli otsikosta, että aion muuttaa syömiskäyttäytymistä. Hehe, sopiihan sitä luulla.. :) Se ei kumminkaan pidä paikkaansa! Olen Suklaahirviö always forever. -Tai sitten joku tosi tosi optimisti kuvitteli tietysti että olen saanut TÖITÄ! Todennäköisempää taitaa olla lottovoitto..

En kerro tästä suunnitelmasta muille ihmisille, tunnustan sen näin täällä blogissa vain!

8 kokonaista vuorokautta herkkuiluun - -

- - ja mieli askaroi leivonnaisissa! Kinuskikakkua on ollut usein mässyissä, mutta se on vain niin hyvää, että sitä tulee tehtyä usein - pitäisiköhän seuraavassakin? Miksi ei, kun en siihen tunnu kyllästyvän ja se on hyvää ja sen tekeminen on hauskaa. Ei kai mulla sentään ole mitään velvollisuutta leipoa jotain semmoista, josta en niin välitä.

En ole saanut aikaan Lidl-käyntiä, vaikka siitä olen rummuttanut vaikka kuinka kauan. :( Kun Lidl [lähin siis] on Pikkukaupungissa ja sinne on se 20 km, ja ajosäät ei ole viime aikoina olleet mitenkään ihanteelliset. Lauantaina lähden liikkeelle joten silloin voi olla, että saan aikaiseksi sen Lidl-käynnin. Siellä on muutamiakin juttuja, joita haluaisin kokeilla.. Linessalla on vissiin jotain kevytrahkakakkuja - pakasteita siis - ja ne näyttivät hyviltä. Linessa on Lidlin oma merkki, kai.

Mies sanoi jo nyt, ettei hän varmaan lauantaina halua mihinkään, joten saan mennä itsekseni ja siksi se Lidl-juttukin onnistunee. ;) Mies ei tykkää notkua Lidlissä, en tajua miksi. Kyllä sieltä mun mielestä voi tehdä paljon kaikkia löytöjä. Jossain vaiheessa siellä oli rintsikoita ym. todella halvalla. Harmittaa kun en ehtinyt..!

torstai 28. tammikuuta 2010

Häpeän voittamisesta

Syöminen on korvannut seksuaaliset asiat ihmisten häpeälistalla. Ihminen voi olla panokone ja leuhkia sillä, mutta jos sanoisi lappavansa ruokaa sisäänsä kuin ahtokone, niin siinä olisi jotain pornografista. Ihmisten kuvia voi olla, melkein alastonsellaisia, bussipysäkkien seinissä ja kaupungin kaduilla, eikä ne loukkaa ketään. Mutta entäs jos se rintaliivimainoksen riu'unlaiha misu näytettäisiinkin ahtamassa [RUMASTI, ei sillä lailla somasti sormea kermavaahtoon dipaten ja silmissä lupaava, houkuttava katse] naamaansa kaikkea.. suupielet suklaasta ruskeina, posket pullollaan, silmät siristyneinä siansilmiksi?

Mulle on helpompi myöntää harrastaneeni paljon seksiä [irtoseksiä siis] kuin myöntää olevani ahmatti. Ajoittaisahmatti! :) Ihmiset saattaa jopa kadehtia seksissä rypevää, mutta ruoassa rypevää ei TAKUULLA kukaan kadehdi! Halveksii tai säälii korkeintaan.

Mulla on jo pitkään ollut mielessä kapina häpeää vastaan. Olen suunnitellut sellaista, että menisin joskus herkkuilupäivänä Mäkkäriin ja sitten ottaisin ensin yhden aterian ja sitten hyvin näkyvästi santsaisin. Se olisi osoitus siitä, ettei häpeä kontrolloi mua. Mutta tähän mennessä en ole saanut sitä tehtyä, koska aina tulen niin turkasen täyteen siitä yhdestä ateriasta, että mut pitää melkein vyöryttää pois ravintolasta! :( Se on sääli, koska tämä on oikeasti suunnitelmani.. ja haluan sen toteuttaa..

Näin kerran erään miehen tekevän noin. Hän meni Mäkkärin tiskille 'santsimaan', sanoi vain että jäi vähän nälkä, onkos teillä siellä mitään sopivaa valmiina. Kadehdin tuota miestä. Miehelle se tietysti onkin hyväksyttävämpää kuin naiselle! Se mies oli aika hyväkuntoisen näköinen, ei siis mikään läskimooses ainakaan!

Muori minut on opettanut häpeämään syömistä. Muistan kun olin jo 2-kymppinen ja oli Siukun tytön kastejuhla. Sitten siinä juhlassa minä erehdyin puhumaan Siukun Anopin kanssa leipomisesta, unelmatortusta jos nyt tarkkoja ollaan. Ja Muori 'nuhteli' mua jälkeenpäin, sanoi että se puhe kuulosti ahneelta ja ettei ihminen tarvitse mitään unelmatorttuja, vaan ihan vain pelkkää ruokaa. Muorilla on aina ollut ja on YHÄ se ihme taipumus 'torua' mua mun puheista. Siksi osittain myös olen aika arka puhumaan yhtään mitään, pelkään vain sanovani jotain tyhmää. Vaikka objektiivisesti ajatellen eivät kai juttuni nyt ole sen tyhmempiä kuin ihmisten keskimäärin ovat. En vieläkään tiedä miksi on paha puhua unelmatortusta. En tajua miksi Muori tekee tuota puheesta torumista mulle, mutta Siukulle taas ei. Joskus musta tuntuu kuin olisin meidän perheen 'kolmion' [kolmio = Muori, Siukku, mä] alin kärki!

No se siitä, miksi mun nyt piti rönsytä unelmatorttuihin.. Sitä muuten en olekaan aikoihin leiponut! Pitäisiköhän taas? Minä yleensä korvaan sen perinteisen unelmatäytteen sellaisella appelsiininmakuisella täytteellä, johon tulee appemarmeladia, kermavaahtoa ja vaniljakiisseliä. Se on lempeän makuinen, mutta selvän appelsiininen. Mies varsinkin on meillä APPEFANI, joten se miellyttää häntä ja mua myös.

Fläshfoovaard

Musta on tullut Nelosen uutuussarjan ihailija! FlashForwardia oikein odottaa. Huomasin muuten viimeksi, että se pohjautuu johonkin romaaniin. Mietin, että pitäisi varmaan lukea se. En tiedä miksi sitä nyt fanitan niin, se on vain niin jännä idea: että koko maapallon ihmiset menisivät tajuttomaksi tasan samaan aikaan tasan samaksi ajaksi, 137 sekunniksi. Ja sitten nähdään tajuttomuudessa vilaus puolen vuoden päästä olevasta todellisuudesta! Olen nyt katsonut joka osan tähän asti ja aion jatkossakin! Se tulee torstaisin klo 9 illalla.

Mitäköhän minä näkisin puolen vuoden päästä koittavassa tulevaisuudessa? Varmaan pitämässä MÄSSYä.. Tai sitten se mun näky paljastaisi jotain hirveää olevan tulossa.. hehe, mä oksentamassa rajun herkkuilun jälkeen.. :)

Tavallaan on helppo antaa arkipäivän hämätä, uskoa että TIETYSTI 6 kk:n kuluttua sitä eletään ihan kuten nytkin. Jaah 6 kuukautta - no, silloin on kesä, mä voin kuvitella että meillä kotona on taas kauhean kuuma, mä käytän shortseja, mennään ehkä Möksälle kuten viime kesänä. Mutta tosiasiahan on ettei kukaan meistä tiedä! Minähän voin vaikka kuolla huomenna, tai sitten mies! :( Tai Möksä voi vaikka palaa, jos siihen osuu salama.

Flashforwardissa annettiin ymmärtää, että ne ihmiset jotka eivät nähneet mitään tajuttomuuden aikana, olivatkin niitä jotka tulevat olemaan puolen vuoden päästä kuolleita!! :(

Oikeastaan en tiedä tahtoisinko itse kurkata ajassa eteenpäin puoli vuotta. Se voisi olla jännittävää, jos näkisi vaikka 2 vuotta tai 5 vuotta eteenpäin!

9 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluun! Tuntuu taas vaihteeksi ikuisuudelta. Joskus kadehdin miestä, kun hän syö mitä haluaa ja miten paljon vain. Suklaayhdistyksessä on taas arvosteltu Milkan suklaita! Miksi minä en koskaan löydä niitä mistään!

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Katsokaa, nähkää!

Lupiinin innostamana pohdin vähän omaa bloggaustani. Miksi bloggaan, miksi käytän aikaa 'turhaan' kuten Äetmuori sanoisi?

Mä en koskaan ole pyrkinyt silottelemaan elämääni blogissa, yritän päinvastoin olla todella, todella INHOrehellinen. Olisi aika hassua vaikka sanoa, että mulla on loistavapalkkainen työ ja elän jotain jet set-elämää, kun en elä. :) Ymmärrän silti ihmistä, joka haluaa keksiä sellaisen vaihtoehtomaailman itselleen! Se on kirjoittamista-- luovuutta! Mutta mun vinkkelistä se olisi hassua. Tai jotain negatiivisempaa - eikö se vaan korostaisi sitä, kuinka 'häviäjän' elämää elänkään..?

Bloggaan kai koska tietyssä mielessä tahdon tulla NÄHDYKSI, katsotuksi. Kun kuitenkin täällä maalla asun ja elän, eikä täällä oikein ole 'kontakteja' - en siis voi nähdä itseäni muiden silmin in real life. Paitsi silloin kun tapaan jotain ystäviä, ja niiden tapaamisten järjestäminen ei ole ihan pieni homma, kun kuitenkin olemme hajaantuneet opiskeluaikojen jälkeen.

Osittain olen inhorehellinen, koska kai jotenkin odotan - pelkään? - jonkun lukijan reaktiota. "Onpa Suklis hullu, onpa ällöttävää!" Tai sitten kai toivon ihmisten näkevän ja ymmärtävän mua - näinkin voi elää, olla tällainen, olla juuri Suklis tässä normaalien maailmassa. Jotain tällaista on mun bloggauksen taustalla.

Kun kirjoittaa asiat niin joskus niitä myös päätyy ajattelemaan enemmän, syvällisemmin. :) Hehe.. Tai siltä musta tuntuu!

Mulle on myös aika VOIMAANNUTTAVAA kerta kaikkiaan luopua siitä kulissien ylläpitämisestä.. siis siitä, mitä Muori harrastaa. Tahdon itse olla jotenkin toisenlainen, edes virtuaalisesti! En tahdo hävetä samoja asioita kuin Muori häpeää. Tavallaan - tavallaan siis - en tahtoisi hävetä mitään, koska eikö kaikki täällä pallollamme tapahtuva ole elämää, ihmisen elämää - miksi sitä pitäisi hävetä?

Tunnustan tässä nyt todella tyhmän jutun, teen sen avoimuuden nimissä. Minä soittelin joskus vuosia sitten humalaspäissä radioon. En ole koskaan juonut usein/paljon, mutta siihen aikaan kun join ja jos juovuin edes hiukan, niin soittelin radioon. Onhan niitä ohjelmia, joihin voi soittaa.. ja mä tein niin. Nyt tajuan sen olleen kontaktien hakemista. Tiedän vaikuttavani lukijan silmissä siksi varsinaiselta sekopäältä - en itsekään silloin oikein tiennyt mitä tein.

Joskus tuntuu hirveältä kun pitää myöntää esim. miehen olleen oikeassa. Olin sekaisin kuin käkikello tuohon aikaan! Mies sanoi sitä jo silloin, mutta itse intin vastaan, olin mielestäni normaali ja muu maailma vain oli sekaisin. Nyt tuntuu kuin mies olisi ollut oikeassa! :( Nyt olen mielestäni paljon järkevämpi. Syömishommelia en laske tässä mukaan, koska siitähän koituu vaivaa vain mulle - no ehkä hiukan miehelle myös - joten se ei ole varsinainen haitta. Radiossa pölöttämisestä oli vaiva vähän koko Suomen kansalle. :( Tai ainakin niille, jotka olivat hereillä ja kuuntelivat. Voi mua!

Millaista blogia pidän? Tahtoisin monesti kirjoittaa laajemmin.. esimerkiksi politiikasta ja yhteiskunnasta.. mutta päädyn aina miettimään mässinkejä ja sellaista. Kai ne sitten hallitsevat mun elämää? Silti on tilanne tuhat kertaa parempi nyt kuin ennen lääkitystä! Silloin vasta ajattelinkin mässyjä.. KOKO ajan! Ja siivosin oikeasti pakkomielteenomaisesti. Siivoan edelleen paljon, varmaan enemmän kuin moni muu, mutta osaan myös hiukan hellittää. -Ja toisaalta varmaan jotkut äidin sukupolven naiset siivoaa vielä miljoona kertaa enemmän kuin minä!

Blogissa voi onneksi puhua halki ne asiat, joita ei koskaan ole oikein puhunut. On sekin, että Veloena kertoo ihan samanlaisista ratsastustuntimuistelosta kuin mitä itselläni on! Siis se tunne, että pelkää melkein sitä edessä olevaa tuntia.. se on MUN kokemus myös! Itse pelkäsin niin kovin sählääväni, jännitin.. pelkäsin 'saavani' itselleni sopimattoman hevosen [siellä mun yhdessä ratsastuskoulussa hevoset 'jaettiin' opettajan toimesta aina ennen tuntia. Opettaja katsoi jokaista, siristi silmiään ja sanoi.. 'Katalle.. - - - - - - Santtu tänään..' ja 'Mirka saa.. . .. - - - Candyn tänään..'] ja jännitin koko jakotilaisuuden ajan sairaalloisesti!! Sitten toisella koululla sai hepan valita itse - valitsin sitten aina sen saman, jonka kanssa hommat luisti ja syyllistyin SIITÄKIN, koska se oli helpomman tien valitseminen! :(

Tavallaan mut on kasvatettu aika ankarasti. Kun vertaan itseäni ja Kummityttö A:aa, joka sai OMAN hevosen 14-vuotiaana.. Ihan sen oman, sellaisen josta tykkää, hän ei käy tunneillakaan enää.. Sai oman hevosen parin vuoden tunneilla käynnin jälkeen! Se on niin eri maailma kuin missä itse elin. Kun meillä aina sanottiin, että pitää ratsastaa vaihtelevasti eri hevosilla niin oppii..

En tiedä - koen jo NYT saaneeni valtavasti blogimaailmasta! Luen blogeja, nautin niistä, opin.. Mulle on ollut viisas päätös astua blogimaailmaan, sanoi kuka muu mitä tahansa!

10 kokonaista vuorokautta -

MÄSSYilyyn! Kerrotaas nyt tämä, ennen kuin unohdan itseni talliin ja radioon soitettuihin puheluihin ja muuhun. :) Vielä en ole miettnyt leivontaakaan. Ehkä Baileys-juustokakku..? Mutta se on toki kovin imelä. Sitä voi olla vaikea syödä urakalla. Oli kivaa viimeksi ahmia hedelmää. Niistä ei tullut paha olo. Ehkä teen seuraavaksi saman? Tai sitten toteutan himoani RUOKAAN.. siis ihan ruoka-ruokaan.. joskus se tuntuu kivammalta kuin pelkän nampin syöminen. Mutta tietty namppi ja sukulaati ovat tärkeitä myös!

Peeässä vaan -

- soitin Äetmuorille tänään! Ei mitään uutta siellä..

maanantai 25. tammikuuta 2010

Mää-mää-mässäillen..

Mässäilyt on taas mässätty! En oksentanut, enkä muutakaan tylsää! Söin hirmu määrän viinirypäleitä, oikeastaan koko sen tertun, jonka ostin. :) Söin ompunkin ja tietty leikkasin sormeeni järkyttävän palkeenkielen veitsellä. Oli nimittäin niin hinku päästä syömään. Avasin Pandan Juhlapöydän - täytyy kai lakata haukkumasta sitä niin kovin sanoin, on siinä NYT kaikkea ihan hyvääkin. Esim. punssifudge-konvehti maistui mun suuhun IHANASTI marsipaaniselta..! Vaikkei se kai sellainen marsipaanijuttu virallisesti ollut. Ihana maku. Ja muutenkin siinä oli kaikkea hyvää. Joskus maku-uudistukset kannattavat, joskus taas [Maraboun Aladdin ja Paradis] ne vain huonontaa!

Prinsessakakku oli mulla taas, söin siitä 3/4. :) Hehe, hehe! New York cheesecake onnistui todella hyvin. Katsoin nyt sen sokrun määrän, jonka käytin: laitoin 2 desiä, kun ohjeessa on vain 1. 1½ desiä tavallista sokrua ja ½ desiä vaniljasokrua. AINAKIN. Ja koko sitruunan mehu ja kuori, vaikka ohje käskee laittaa puolikkaan. Laitan nyt vielä kerran sen ohjeen tänne, ohje on siis alkujaan MeNaisista, mutta tässä se on mun omin sanoin kerrottuna jne..

New York-cheesecake (MeNaisista, mutta muuteltuna hiukan!)
Pohja:
300 g digestivekeksejä (käytin kaurakeksiä!)
50 g voita
Täyte:
1/2 sitruuna (laitoin 1 kokonaisen!)
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria (laitoin itse ½ desiä sitä!)
1 dl sokeria (laitoin RUNSAASTI enemmän!! 2 dl kokonaisuudessaan)

Pistä uuni lämpiämään 180 asteeseen. Keksit murskataan joko monitoimikoneella tai käsin, esim. pakastuspussissa kaulinta käyttäen. Sulata voi, sekoita se keksimuruihin. Voitele irtopohjavuoka (23 cm - mulla on 24 cm vuoka) ja kaada muruseos vuokaan ja painele tasaisesti se vuoan pohjalle. (itse leikkasin leivinpaperista ympyrän vuoan pohjalle, koska mun mielestä niin on helpompi saada kakku aina kauniisti siirrettyä vuoasta pois - suosittelen!) Laita jääkaappiin odottamaan täytettä.
Raasta sitruunan ohut keltainen kuori ja purista sitruunan mehu. Älä käytä vaaleaa, sisemmällä sitruunassa olevaa kuorta - se on kitkerää! Vatkaa juusto, kananmunat, sokeri, sitruunankuoriraaste ja sitruunamehu yhteen (käytin tässä sähkövatkainta, kun tuorejuusto on niin jämäkkää, että sitä oli vaikea käsin sekoitella). Kaada täyte keksipohjalle ja paista uunissa (itse paistoin alimmalla tasolla, ettei rusketu liikaa) 50-60 minuuttia. Kakun keskusta saa olla vähän hyllyvän oloinen silloin, kun sen ottaa uunista. Anna kakun jäähtyä ja siirrä se kylmään väh. 4 tunniksi ennen tarjoilua. Tarjota voi sellaisenaan, tai vaikka paseerattujen vadelmien kanssa.

Äetmuori pääni sisällä

Hassua kuinka jonkun ihmisen tuntee ja tietää niin hyvin, että tietää sen mielipiteet ilman kysymistäkin. Joskus olen miettinyt, että jos kertoisin 'bloggaavani' niin mitä Muori siihen sanoisi. Vähän viitettä antaa se, että hän suhtautui todella halveksivasti ja ivaillen, kun sai tietää mun harrastavan 'nettikeskustelua' ['eikö siullakaan muuta tekemistä ole, siivoaisit vaikka kylpyhuoneen tai..']

Ensin pitäisi Muorille selittää mitä bloggaus ON. Sitten hän sanoisi, että se on
- ajanhukkaa [se kylpyhuone, sitähän voisi siivota]
- tyhmää
- lapsellista
- joutavaa
- hyödytöntä
- naurettavaa
- vähän 'hullua'
Muorin mielestä nimittäin kaikki sellainen joka ei johda työllistymiseen tai vaikka kodin siivoontumiseen, on turhaa ja hullua, tyhmää. 'Aikuinen' joka mellastaa netissä on lapsellinen, hänen mielestään siis.

Olen joskus yrittänyt varovasti ehdottaa tietokonetta Muorille, siitä olisi seuraa, kun voisi jutella netissä muiden kanssa. Mutta Muori suhtautuu aina siihen tosi halveksivasti, hän ei sellaisia lärpätyksiä tarvitse, puhuu ihmisten kanssa sen mitä puhuu ihan oikeassa elämässä ja muuta ei tarvitse. Sitä kyllä ihmettelen että Muori on valmis ajamaan bussilla 20 km lähimpään kaupunkiin vain maksamaan laskut pankissa, ettei häntä kiinnosta edes nettipankki-mahdollisuus.

Hän on kyllä niin toisenlainen ihminen, ettei hän koskaan tajua sitä mitä iloa saa siitä että syytää sanoja vaan näppäimistölle ja nettiavaruuteen. Tietysti se on turhaa siinä mielessä, ettei siitä saa rahaa, tai ei se työllistä. Mutta kai muillakin asioilla pitäisi olla joku merkitys.

Minä en tajua miksi on yhtään nettailua parempaa mennä jonkun naapurin kanssa kahville ja juoruta siinä sitten viinerin ääressä. MIKSI se olisi parempaa kuin jutella netissä?? No, jotkut ihmiset vaan eivät tajua tätä.

Olen viime aikoina vähän huolestunut itsestäni, kun en ole ihan tasan kerran viikkoon Muorille soittanut, joskus lipsahtaa 1 ½ viikkoa soittamatta ja syyllistyn. Mutta kun se vaan joskus on niin epämiellyttävää, kun ei meillä ole oikeasti mitään puhuttavaa, tylsää luritella vaan jotain säästä ja miettiä oikein, että miten pysyn neutraalilla maaperällä, ettei Muori ala neuvoa, torua, haukkua, suuttua. :( Raskaita semmoiset puhelut.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Joulu tammikuussa?

Mietin tässä pitäisikö liittyä siihen joukkoon, joka alkaa seuraavan joulun lahjojen hankkimisen jo tammikuussa, ja pitkin vuotta aina sopivissa ALE-myynneissä? Olisiko se ihan törkeää? Mua oikeasti vaivasi se miten paljon rahaa kului viime jouluun. Ja sitten oli vielä ne [epäonnistuneet] uuden vuoden pippalot.. ne siis, joihin kutsuimme ihmisiä, jotka ei sitten oikeastaan mitenkään olleet kiinnostuneet meistä missään suhteessa jne. Siitä kerroinkin aikaisemmin!

Se kauhistuttaa VIELÄ enemmän, kun mietin sitä että muihin verraten mä käytän jouluun tosi vähän rahaa. Kuinka ihmeessä ihmisillä on varaa pistää monta sataa euroa jouluun?? Ja monella vaan tahti kiihtyy. Miehen työkavereista osa on ainakin joskus mennyt Viroon ostamaan lapsilleen lahjoja, kun sieltä ainakin ennen sai halvemmalla. Sitten tammikuussa monesti saa lehdistä lukea kuinka ihmiset on joulutelleet luotolla, eikä pysty niitä maksamaan pois!

Minussa on semmoinen talonpoikaisen Isukin suvun piirre, että suhtaudun tosi epäluuloisesti 'velkarahaan'! Sellaiseksi lasken siis myös kulutusluotot, pikavipit, kaikki nämä. Jopa asuntolainan. SEN vielä voin hyväksyä, että meillä on asuntolaina, koska se on ainoa velkamme. Mutta en tajua sitä, että otetaan velkaa 'elämistä' varten. Ei luottokortissa pahaa ole, jos ne pystyy maksamaan pois. Pikavippejä ottavia ihmisiä en tajua ollenkaan. En niinkään heitä tuomitse, vaan enemmän niin kuin säälin. Kamala stressi tulee siitä sitten kun niitä aletaan karhuta pois ja monissahan on ihan hävytön korko. :(

Tietty sen tajuaa, että ihmisellä voi olla EPÄTOIVOINEN tilanne, jossa tulee otettua lainaa. Mutta se että joku elää velaksi vain sen takia, ettei oma kullanmuru joudu tuntemaan pettymystä naapurin kersan lahjavuorta katsellessa on mun mielestä T Y H M Ä Ä !!!! Tosi huvittavan [säälittävän!] jutun luin jostain iltapäivälehdestä, kysyttiin oikein kasvatuspsykolookilta neuvoa että mitä tehdä sukujoulun kanssa! Kun läsnä on erituloisia ihmisiä, niin lapset saa väistämättä erilaisia lahjoja ja eri määrän. Pitäiskös aikuisten keskenään sopia sitten, että kaikki saisi samat lahjat ja saman määrän? Voi jeesus mitä PELLEJÄ tässä maassa oikein asuu! Samaan aikaan Haitissa lapset on orpoina ja monella tuskin on ruokaa suuhunsa pistää taikkas puhdasta vettä. Joo-o, on ongelmansa kullakin! Toisella isommat, toisella pienemmät, ja toisille ne pienemmätkin ovat massiivisia ja ylittämättömiä!

Se on tavallaan hullua, kun meidän taloudessa on työssäkäyvä [mies] ja sitten TYÖTÖN LORTTI [minä!], niin huomaa että meillä on tosi erilainen käsitys siitä mitä mikäkin saa maksaa. Mies esim. ostaa vieläkin kotimaista kurkkua, kun pyydän häntä tuomaan kurkkua. Itse otan sitä ulkomaista. Sama juttu tomaatin kanssa! Mies ostaa niitä törkeän kalliita - mutta tietty myös hyviä! - kotimaisia, mulle tulee ostoskoriin sitä epsanjalaista tomskua. Sitten mies aina mäkisee niistä, ettei ne ole hyviä. :)

Itse vieläkin joskus toistelen itselleni sitä että euro on kuusi entistä markkaa! Kymmenen euskan ostos olisi vanhassa rahassa n. 60 markan menetys. Kyllä sitä miettii..

No joo, mutta jouluun palatakseni, voisi muutenkin alkaa ostella 'pitkin vuotta', koska viimeksi ainakin mulle tuli HIUKAN kiire, ei niin paha kuin useimmilla muilla, mutta olo olisi rauhallisempi jos joululahjat olisi hankittu jo ennen joulukuuta. En oikein tykkää ruuhkaisista kaupoista, ahdistun niissä, ei niistä tule joulutunnelmaa! Joskus olen onnistunutkin tuossa, että lahjat on ostettu ennen j-kuuta, mutta nyt jostain syystä se ei onnistunut!

Mulla on ihan selvästi joku pihi vaihe nyt menossa, kosken ole edes kirppareilla käynyt vaatteita katsomassa, enkä vaatekaupoissakaan. Se on tavallaan hyvä mutta tavallaan ei! Jos kirpparilta aikoo tehdä löytöjä niin sitten siellä pitäisi käydä usein, koska milloin vaan siellä voi olla juuri Se Vaate, tai joku muu 'tarpeellinen'.

0 kokonaista vuorokautta..!!!!

Haaaa-aaaaarkk! [Sukliksen riemunkarjahdus!] Nyt on sitten taas se aika, kun on seuraavaan herkkuiluun 0 kokonaista vuorokautta, eli oikeammin 23 ½ tuntia!! Hehe, hehe! Mies osti tänään Prinsessa-kakun kauppasta (Frödingen pakastekakku, siis) ja muutenkin toi juttuja mun leivontaa varten. Philadelphia-tuorejuustokin löytyi, onneksi! N. 12-14 tunnin päästä alan sitten leipoa oikein tosissaan. New York Cheesecake, here I come! :)

Nyt päätän tehdä sen pohjan siitä oikeasta keksimurumäärästä. Viimeksi se tuntui mun mielestä niin suurelta se määrä, että teinkin pohjan vain puolikasmäärillä. Hyvää se oli, mutta ehkä hiukka liian ohkaista.. Nyt siis koko määrä keksiä kehiin! Ja koko määrä Phillyä, toki! :) Saas nähdä säntäänkö päivällä vielä kauppaan 'paniikkiostoksille..'! :)

torstai 21. tammikuuta 2010

Mätäneminen, kauhu!

Sanotaan että se Tony Halme olikin ollut jo pari päivää kuolleena ennen löytymistä! :( Kun aina mulkkaan kaikkia amerikkalaisia ja brittiläisiä poliisisarjoja, niin inhottaa ajatella mitä se KÄYTÄNNÖSSÄ merkitsee. :( Kun ruumiin hajoaminenhan alkaa HETI, tavallaan.

Iltalehtikolumnisti Kaarina Hazard pyysi sitten omalla tavallaan anteeksi sitä Halme-kolumniaan, luin sen Punikkihuora-nimisen kolumnin jonka hän nyt kirjoitti ja siinä oli jotenkin vähän 'kaunaisen' sävyinen 'anteeksipyyntö', joka ei oikeastaan ollut anteeksipyyntö.. vähän vaikeaselitteistä! Minusta olisi ollut parempi vaan pysyä sen takana mitä kirjoittaa!! Tai olisihan siihen ekaan kolumniin voinut laittaa vaikka että olen pahoillani jos tämä loukkaa jotakin, mutta mun mielestäni Halme oli.. jne.. jne.. Näin ehdotan minä Suklis! Mutten minä ole kolumnisti.

Lehdessä luki sekin että kyllä se oli ollut ampuma-itsemurha sitten, se kuolo. :(

Perussuomalaiset ovat vähän outoja tavallaan. Olen joskus käynyt joidenkin niiden sivuilla ja joskus ne vaikuttavat MUN silmään tasapainottomilta, tai sanotaanko että siellä on ihmisiä laidasta laitaan! Yksi ihan HULLU tuttavani alkoi p-suomalaisten kuntavaaliehdokkaaksi. Se ihminen on oikeasti ihan pähkä. En sano nimeä! Ei se päässyt muuten läpi, kuitenkaan. Sai muutaman kymmenen ääntä, siinäkin muutama kymmenen liikaa! Voisin kyllä kertoa tuosta tyypistä paljonkin, mutten viitsi. No, olkoon nyt politiikka, vaikka kai siitä AINA vähän pitäisi puhua, koska maamme muuttuu kovaa vauhtia sellaiseksi amerikkalaismalliseksi yhteiskunnaksi, jossa vain vahvat pärjää.

Tänäänkin kuuntelin radiota ja siellä oli noista eläkkeistä. Siis siitä, ettei tämä mun sukupolvi tule ehkä saamaan sellaisia kovin kattavia. Tai eivät KAIKKI siis, sitten on näitä 'hyväosaisia', jotka saavat miljoonaeläkkeet..

Oikeasti PAKKO on asenneilmapiirin Suomessa pian heilahtaa vasemmalle, muutenhan ihmiset on ihan hulluja!! :( Mutta miten se oikeastaan voisi heilahtaa, kun en itsekään oikein osaa sanoa ketä/mitä pitäis äänestää! Vasemmistoliittoa kai, kai sille ääni on annettava, mutta kun ei ne oikeasti ole mun silmään kommunisteja. Mutta kommareita taas ei OLE ehdokkaina.. tai ainakaan niistä ei tule sellaista vaikuttavaa voimaa, niitä on niin vähän. Hitto vie, taidan kohta jättää koko äänestämisen. Sama kai se on.. kun ei mikään muutu! :(

Itse olen jo sopeutunut siihen että varmaan minusta tulee vanhana vielä köyhempi kuin nyt. Muttei se oikeastaan vaivaa mua usein. En ole kovin riippuvainen rahasta, kuitenkaan. Mua ei haittaa syödä kaurapuuroa vaikka useampi päivä viikkossa. Tai sitten pelkkää perunaa. Muuta ei kai ole luvassa sitten vanhana. Tietty mässyjä voisi silti pitää, monet makeiset ym. on nykyisin aika huokeitakin.

1 kokonainen vuorokausi - -

-- herkkuiluun! Mutta synkkä ongelmapilvi kohoaa taivaalle. Missään en ole nyt nähnyt Philadelphiaa.. siis sitä normaalirasvaista versiota!! Ja sitä tarvitaan New York cheesecakeen! Muu tuorejuustis ei yksinkertaisesti ole sen veroista. Nyt täytyy huomenna metsästää sitä tai sitten laittaa mies asialle. Tai sitten on se viimeinen vaihtoehto, eli käyttää jotain creme bonjouria.. hmmmph!

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Rahattomuuden konkretiaa

.. on tuskanhiki! Nimittäin yksi seuraus TYÖTTÖMÄNÄ LORTTINA olosta on se, ettei ole varaa ostaa parempaa/uudempaa autoa. Mun kaarahan on vm. -88 tai -86 [en muista kumpi, jompi kumpi se nyt kumminkin ON] ja voi että se on kehno. Nyt talvisin varsinkin tuskanhikeä pukkaa aina liikkeelle kun pitää lähteä! Koska ei tiedä lähteekö romurauta liikkeelle vai ei! On jo [taas] käynyt sellaista, että auto ei starttaa.. :( Sitten pahimmassa tapauksessa mun täytyy tärisevin käsin näpytellä hammaslekurin/kampaajan/ym. numero ja sanoa että ikävä kyllä en pääsekään tulemaan, kun ei auto lähde!

Kyllä aina ihmisiä kehotetaan suosimaan julkista liikennettä mutta harva viitsii puhua siitä kuinka vaikeaa se oikeasti on täällä syvällä maaseudulla. Ei täällä voi vain mennä bussipysäkille ja ajatella, että no 10 minuutin päästä tulee takuulla bussi. :( Ei todellakaan VOI niin elää! Minä en ennen ollut elänyt maalla, joten kuvittelin muutaman ihmisen liioittelevan kun ne sanoi, että te tarvitsette kaksi autoa. Ajattelin, että varmasti EMME. Mutta niin vain kävi. Minä siis sain pitää tuon meidän ruosterassin ja mies hankki itselleen uudemman [ei sekään mikään uusi ole, 90-luvun puolivälin tietämän auto] ja se on OIKEIN, koska hän kuitenkin joutuu ajamaan kymmeniä kilsoja joka päivä, kun taas mun liikkumiset on sattumanvaraisia.

Kerran oikein aloin laskeskella kuinka usein yleisesti ottaen nostan kytkintä [tai YRITÄN ainakin, hehe]. Yleensä lähden autolla kotoa 2 x viikossa. Maanantaina ja lauantaina. Siinä se sitten on, muun ajan olen kotona. ;)

Silti joskus tuon ruosteraudan kanssa on tosi hankala olo, kun itse hermostun hirveästi jos joudun viime tingassa peruuttamaan menoja. :( Se ei ole kivaa.. vastapuoltakin semmoinen turhauttaa.

No ei kai tuo oikeasti ole mikään maailmaa kaatava puute, että auto on vähän oikkuileva. Onneksi on kuitenkin ruokaa pöydässä (ja ajoittain suklaatiakin hehehe) ja katto pään päällä ja vaatetta. Ja autokin suuren osan ajasta pelaa. Kesät on helpompia sen kanssa.

2 kokonaista vuorokautta - -

- - ii-haaa-naa, kaivattu hetki lähestyy! :) En ole ennättänyt/viitsinyt kauppaan.. :( Maanantaina olisi kai pitänyt käydä, se on vähän kuin perinne, maanantainen kauppareissu. Mutta en mennyt, kun auto oli taas sillä tuulella! Mies teki ostokset.. onneksi..

Ehkä pitää perjantaina ottaa uusi yritys! Joka tapauksessa pian on käytävä, koska herkkuilu vaatii kai hiukan varastojen kartuttamista...

maanantai 18. tammikuuta 2010

Honey Baby, Tony Halme

Katsoin Honey Baby-elokuvan! Siinä oli Irina Björklund näyttelemässä ja sitten ohjaaja oli Mika Kaurismäki. Näin tuon leffan kirjastossa ja otin. Lainaan paljon elokuvia kirjastosta, koska siihen mulla on varaa [se ei maksa mitään].

Irina B. on tosi nätti kyllä, ihme ettei ole ura lähtenyt käyntiin Jenkkilässä! :( Mutta kai siellä on enempi kauniita misuja kuin tähtiä on taivaalla. I.B. esitti tuossa leffassa venäläistä tyttöä, joka on karannut saksalaiselta paljon vanhemmalta sulhaseltaan! Jätti sulhasensa alttarille, kirjaimellisesti, häähunnut hulmuten pötki pakosalle! Hih.. No se äijä oli 24 vuotta tätä tyttöä vanhempi! Ynnäsin kun siinä sanottiin niiden syntymäajat.

Sitten elokuvassa se Irinan esittämä Natasha tapaa yhden Baltiassa kiertueella olevan länsimuusikon ja ne tietysti rakastuvat. Minusta tuo elokuva oli vähän 'pimeä', eli en siis ymmärtänyt kai kaikkea.. :( Olen kai TYHMÄ sitten?? Eli se Natasha joutui lopussa tapetuksi.. mutta kuitenkin jotenkin heräsi henkiin ja tapasi uudestaan tämän muusikon?? Ihan outo, tyhmä juttu. En pidä oikein tuollaisista.. Kyllä mun mielestä elokuvassa on kiva tietää mitä OIKEASTI tapahtuu. Vähän tuli mieleen joku David Lynchin ihan ufo juttu. Mulholland Drive, esimerkiksi. Pidin Twin Peaksista [sanon sitä Twinnyksi, muuten!], mutta tuo Mulholland oli ihan mielipuolinen. No, Kaurismäki tuntuu tässä vähän seurailevan Lynchin jälkiä.

Tavallaan elokuvissa käsitellään venäläisiä naisia usein stereotyyppisesti! Ne ovat aina jotain mail order brideja tai muuten vaan hutsahtavia, hyväksikäytettäviä, tai sitten oikeita saalistavia dollarikiimaisia narttuja. Kuitenkin suurin osa venäläisnaisista ei jätä kotimaata, siellä ne sinnittelevät ja ovat ihan kuten länsinaisetkin. Jos olisin venäläinen niin mua varmaan jurppisi aika kovasti törmätä niihin ennakkoluuloihin. Kuinka monta kertaa sitä oikeastaan jaksaisi selittää, että ei, emme ole kaikki horoja, ei, emme kaikki himoa Länteen.. :(

Olen itse aina yrittänyt olla tosi ystävällinen kahdelle venäläisnaiselle, jotka tavallaan 'tunnen'. En ole heidän ystävä [VALITETTAVASTI!!], mutta he ovat samassa harrastuspiirissä kuin mä. Olisi mukavaa kyllä olla vaikka ystäväkin, he tuntuvat molemmat tosi lämpimiltä ihmisiltä ja toinen on vieläpä vasemmistoliittolainen, oli oikein vaaliehdokkaanakin joskus! [Tosin en laske v-liittolaisia oikeastaan kommunisteiksi, mutta onhan se edes vähän oikeaan suuntaan!] Toinen taitaa olla aika oikeistolainen [lievästi sanoen!], mutta minä en arvostele ihmisiä politiikan mukaan. Ihminen on kuitenkin muuta kuin vaan se, mitä se ajattelee politiikasta. Persut nyt tietenkin on asia erikseen. ;) Niitä en niele ihan helposti, mutta toisaalta IHMISIÄHÄN nekin on. Mulle mun oma kommunismi tarkoittaa myös suvaitsevaisuutta, pitää ymmärtää se että ihmiset on eri tietoisuuden vaiheissa. Kukaan ei vihalla muutu, maailma ei muutu inhimillisemmäksi pakottamalla tai riitelemällä eri tavalla ajattelevien kanssa.

..mistä tulikin mieleeni TONY HALME!

Tony Halme kuoli. Jotkut sanovat, että se oli itsemurha. Ei kai siitä kuolinsyystä ole paljon puhuttu, mutta jotkut arvelevat että kun ampuase oli vieressä, niin se olisi ollut se syy. Minä en varmasti tiedä eikä kai muut tiedäkään kuin patologi ja omaiset.

Nyt on noussut kohu Kaarina Hazardin kolumnista, jossa hän sanoo Halmetta sikaniskaksi ja elukaksi.. :( Tietysti Hazard oli ehkä vähän ajattelematon, kun ihminen on justiinsa kuollut, niin ei pitäisi ehkä silloin kauhean jyrkästi arvostella - se loukkaa omaisia + ystäviä. Mutta SILTI mun on pakko myöntää että NAUROIN tuolle K.H.:n kolumnille. :) :) Olenko kauhea ihminen?? Se ei tarkoita ettenkö tuntisi myötätuntoa sitä menetystä kohtaan, jonka Halmeen omaiset on kokeneet, se Hazardin juttu [sanavalinnat ym.] oli vaan niin HASSU! :) 'Möhkäle' ja 'kotieläin'!

Kyllä minusta, siis MUN mielestä Hazard tuossa röykytti Tony Halmetta, eikä kyse ollut mistään 'mediakritiikistä'.. tavallaan olen pettynyt siihen ettei Haz pysy sanojensa takana. :( Ei siitä mitään kunnianloukkausjuttua [kai] tulisi, vaikka hän pysyisikin? Yleensäkään en tykkää siitä että ensin kirjoitetaan jotain ja sitten aletaan vetää takaisin. Ja sekin harmittaa, kun tulee sellainen olo kuin olisi petetty tai vedetty huulesta. Kyllä kirjoitettu teksti vielä tarkoittaa sitä mitä siinä sanotaan ja jos näin moni ihminen on ymmärtänyt sen olevan Halmetta vastaan, niin kyllä minusta sillon on perusteltua sanoa että se myös sitä OLI! Ja mitä pahaa siinä on?? Kai Hazardilla on oikeus mielipiteeseensä. Ei sitä pidä pyydellä anteeksi, sitä nyt tietty voisi, että JOS on sattunut loukkaamaan omaisia / ystäviä. Mutta mieltään ei tarvitse muuttaa.

4 kokonaista vuorokautta -

- herkkuiluun! :) Hih, kun leivonkin koko maailman täyteen kaikkea hyvää..! New York cheesecake oikein mielessäni lilluu unelmana.. Ja sitten teen miehelle muffinsseja.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Tonnitunne

On taas läski olo. Se iskee aina välillä - se tunne, että mun täytyy varmaan painaa tonni, ainakin.. Vaikka tiedän, ettei se voi olla mahdollista. Tiedän siis käyttämieni vaatekokojen perusteella. ;) Minähän en vaakassa ole käynyt aikoihin, siinä on omat hyvät puolensa ja sitten ne huonot.. eli siis se TONNITUNNE! Vaikea sanoa tulisiko se jos menisin vaakaan ja saisin varman tiedon, etten ole tonnikeiju. Auttaisiko sekään, oikeasti? :( Luultavasti ei.

Lisäksi tuntuu nenässä ja nielussa vähän siltä kuin olisin [ehkä] sairastumassa! Mutta se voi olla vain pelkkä luulo, odotetaan ja katsotaan.

Kuolemasta sananen

Mulla on sellainen tapa ollut Isukin kuoleman jälkeen, että olen oikein tietoisesti yrittänyt valmentaa itseäni ajatuksen tasolla läheisteni kuolemaan. Jos mies on myöhässä 10 minuuttia niin mietin: AUTO-ONNETTOMUUS! :( Olen yrittänyt ajatella, että kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa! Joskus musta tuntuu sydämessä siltä, että se olen joka tulen jäämään leskeksi tästä liitosta. Koska niinhän se yleensä menee, naiset elää pitempään. Muutenkin uskon että tulen päätymään siihen tilanteeseen, että olen aika yksin. No, mitenpä se poikkeaisi oikeastaan nykytilanteestakaan? ;)

Isukin kuolema oli tavallaan yllätys. Se oli yllätys, koska meillä ei ollut tiedossa mitään sellaista sairautta, joka olisi voinut johtaa Isukin kuolemaan vasta 60-vuotiaana. Mutta siinä mielessä se ei ollut yllätys, koska Isukki tavallaan 'flirttaili' kuoleman kanssa viimeisinä vuosinaan. Hän käveli jäillä, vaikka oli myöhäinen kevät. Aina hänellä oli jäänaskalit mukana, mutta.. no. Ja sitten Isukin kuoleman jälkeen saimme tietää hänellä olleen jotain sellaista, joka aiheutti tajuttomuuskohtauksia. Oikeastaan Isukki olisi voinut kuolla - ja olisikin kuollut ilman Siukun miestä - jo aiemmin. Olivat saunomassa ja Siukun mies oli Isukin luona. Ja Isukki sai sellaisen tajuttomuuskohtauksensa VEDESSÄ! Siukun mies huomasi sen ja kävi kiskomassa Isukin rannalle. Isukki oli vannottanut H:a, ettei hän puhu tästä meille tytöille, koska hän ei halunnut huolestuttaa meitä. Mutta ei hän lääkäriin hakeutunut - kai hän ajatteli, että kun lähtö tulee niin se tulee. Ja tulihan se, tajuttomuuskohtaus.. tällä kertaa yksin, soutuveneessä. Ja sitten minä sain puhelinsoiton.

Näin minä kuolemaa pohdin, miksi juuri nyt, miksi se tulee sen LÄSKIN olon seuraksi tällainen miete? On omituista! Suklis taitaa olla morbidi!

Ei niin vapaaehtoisesti lapseton, ei niin vapaaehtoisesti työtön

Mulla on yksi tuttu, joka on lapseton vastoin omaa tahtoaan! He miehen kanssa kauheasti haluaisivat lasta, mutta se ei oikeasti ole mahdollista heille, ei edes millään hoidoilla. Tavallaan käy kauheasti sääliksi, kun tämä nainen on pikku tytöstä asti oikeastaan vaan halunnut olla ÄITI! Mutta sitten mietin - ovatko he oikeasti pohtineet tuon lapsiasian KAIKKIA puolia?

Miksi Suomessa ei puhuta perhe-elämästä yhtään realistisesti? Miksi vain mennään siihen vaaleanpunaiseen pinkkihuumaan, eikä oteta esiin perhe-elämän paineiden alla särkyviä liittoja, lapsien viemää rahaa, työelämän menetettyjä mahdollisuuksia, raskauden ja synnytyksen ja imetyksen aiheuttamia vaurioita [yksi tuttuni on nyt pysyvästi sellainen, että toinen rinta on toista pienempi, imetyksestä on jo vuosia muttei se ole korjautunut] yms- yms. yms? Tai sitten sitä mahdollisuutta, että lapsista tulee kerta kaikkinen taakka ja vaiva. Että ne alkavat vetää jotain huumetta 14-vuotiaana ja varastavat vanhemmiltaan 20-vuotiaina ja kuolevat hepopiikkiin 23-vuotiaana. Yhdelle meidän tutulle kävi niin, heidän ainoa lapsi [poika] kuoli 20-vuotiaana. Yliannostus huumetta, käsittääkseni VAHINKO, eli ei tarkoitettu itsari. Taisi mömmö olla odotettua vahvempaa. Paljonpa lohduttaa. -Tai sitten on se vaihtoehto että lapset pistävät välit kokonaan poikki vanhempiinsa. Muuttavat jonnekin Australiaan ja polttavat sillat takanaan.

No en tiedä olisiko kovin kohteliasta tai kilttiä alkaa esitellä näitä vaihtoehtoja lohdukkeena sille tahattomasti lapsettomalle. :( Mutta ne on kuitenkin vaihtoehtoja, niinkin voi käydä. Oikeastaan melkein kaikissa asioissa on aina vähintään kaksi puolta! Pitäisi vaan yrittää osata katsoa sitä asiaa niin.. niin voi oma osa, mikä se sitten onkin, olla helpompi.

Olen tätä mun työttömyyttänikin miettinyt. Edes se ei ole kokonaan negatiivinen asia! Jos mulla olisi työ, niin mulla voisi myös olla paskamaiset työkaverit, työpaikkajuonittelua, kauhea stressi, jatkuva unenpuute, ei omaa aikaa ollenkaan, jatkuva väsymys [koska tiedän ettei mies kumminkaan osallistuisi kodinhoitoon sen enempää kuin nytkään, eli joutuisin tekemään 2 työtä]. Sitten sellainenkin hassu juttu jota en aiemmin tullut ajatelleeksi, eli saattaisin myös PALELLA koko ajan. Joissain työpaikoissa on nimittäin h-vetin kylmä. En tajua miksi, mutta niin vain on.

Jos olisin tehtaassa työssä, niin sitten taas saattaisin joutua seisomaan koko päivän. Mun ystävä on liukuhihnalla ja ne joutuvat kaikki siellä seisomaan, kun joku on laskenut työn olevan siten tehokkaampaa. Ja tuskin vessassa kuulemma edes saa käydä! :(

Tietysti kärsin siitä kun varmaan musta puhutaan.. :( Kun ei ole työtä. Ja Muorikin aina mua paheksuu. Mutta niin kuin sanottu, ei niin pahaa asiaa varmaan ole ettei siinä JOKU pieni sirunen positiivisuuttakin ole! Vai ajattelenko nyt taas ihan päin honkia kuten tavallista. :)

Tästä tuli näköjään vähän hyppelehtivä ja hajanainen jaarituspostaus!

lauantai 16. tammikuuta 2010

Sääntöjä

En puhunut puhelimessa Äetmuorin kanssa, vaikka piti. Soitan siis aina kerran viikossa velvollisuuspuhelun, ma-pe -välisenä aikana [en soita viikonloppuna, koska en tahdo pilata weekendiäni sillä]. Tänään yritin soittaa kerran, mutta hän ei vastannut. Sitten mun pitikin lähteä jo liikkeelle, enkä enää ehtinyt olla kotona ennen iltayhdeksää, joten siinäpä se sitten jäi.

Nyt mietin että pitäisikö poiketa tavoista [Säännöstä!] ja soittaa lauantaina. Vai pitäisikö ihan tylysti jättää maanantaihin.

Joskus herään huomaamaan sen, kuinka monia Sääntöjä mulla on elämässäni, siis sellaisia itse kehittelemiäni, jotka kuitenkin rajoittavat ajoittain elämää aika kovin. Sääntöjä on esim. sellaisia kuin tuo viikottainen pakkopullapuhelu Muorille, MÄSSYn ja niukan kalorielämän välinen tarkka vaihtelu [herkkuilu 2 x kuussa], ja sitten tietyt siivoukseen liittyvät jutut. Nyt olen kehitellyt sellaisen Säännön, että otan sen uuden vasta ostetun uuden imurin käyttöön vasta ensi viikon siivongissa. Sitä ennen teen "väli-imuroinnit' vanhalla ämyrillä! Kun olen nyt noin päättänyt, niin en VOI toimia toisin! En VOI noin vain 'päättää', että alanpas käyttää sitä imuria vaikka huomenna. En vaan VOI. :( Tällaisia nämä mun 'Säännöt' on, joskus ne ovat ihan mukavia, mutta joskus aika pakkomielteisiä ja ärsyttäviä.

Mies ei aina tajua tuota pakkopuhelua Muorille, hän sanoo että soita sitten kun susta itsestä tuntuu siltä ja ettei hänkään soita vanhemmilleen viikottain. Mutta mä vaan en VOI toimia noin, Muori jotenkin vaatii meidän suhteelta toista kuin miehen vanhemmat mieheltä. Appiwanhemmilla on elämässään niin paljon kaikkea sisältöä ja Muorilla taas EI ole. :( Joten kai mun on yritettävä edes vähän omalta osaltani tuoda siihen muutakin sisältöä kuin se oluen juonti, tupakan vetäminen ja maahanmuuttajien haukkuminen. :(

Minussa pahaa mieltä pakkopuhelu aiheuttaa siksikin, kun en voi olla YHTÄÄN rehellinen. Koko ajan saa varoa, ettei Muori kiihdy tai ala riitaisaksi. Joskus halveksin oikein itseä, kun saatan vain laimeasti toppuutella jotain Muorin jyrkimpiä mielipiteitä, vaikka ne oikeasti ovat mun mielestä ihan KAMALIA. :( Tarkoitan nyt esim. noita maahanmuuttajia, otan sen esimerkiksi koska siitä viime aikoina on taas ollut puhetta tuon Sellon ampumisjutun yhteydessä. Muori on sitä mieltä, että pysykööt maahanmuuttajat vain omissa kotimaissaan, eikä täällä tarvita pakolaisia eikä oikeastaan muitakaan ulkomaalaisia. Vaikka mun omatunto käskee sanoa, että olen aivan eri mieltä ja että kaikki ihmiset on yhtä hyviä tai pahoja eikä suomalaiset ole yhtään muita parempia, niin en sano. :( Sanon vain, että 'kai niitä nyt tänne töihin ainakin tarvitaan..' ja sitten mutisen vaan jotain laimeaa, että rikastuuhan meidän kulttuuri kuitenkin.. blaa blaa.. Jos kyseessä olisi kuka tahansa muu, niin seisoisin kyllä vähän jämäkämmin sen takana, että kaikki ihmiset ovat keskenään tasa-arvoisia. Mietin olenko itse oikeastaan yhtään sen parempi kuin ne ihmiset, jotka 30-luvulla Saksassa eivät puhuneet natseja vastaan. :( Kurja ajatus.

Kaikesta sitä saa syyllisyyttä kantaa.

6 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Olen miettinyt leivontaa, olisikohan taas vaihteeksi New York cheesecaken vuoro? Pidin siitä tosi paljon kun viimeksi tein, se MeNaisten resepti on helppo ja oikeasti siitä tulee herkullista vähällä vaivalla! Ja vaikka siinä varmaankin on miljoona kilokaloria, niin on se TAVALLAAN myös terveellinen: tuorejuusto on kai maitopohjainen juttu, eli kalsiumia.. ja sitten siinä on kananmunaa, jota normaalisti en paljonkaan saa. Ravitsevaa!

Sukulaatia en ole vielä ainakaan ostellut. Meillä on se appivanhempien antama iso Pandan Juhlapöytä vielä kokonaan avaamatta, joten siitä ainakin osan suklaatinautintoani tulen saamaan. Daim-rakeita tekisi mieli! Niitä kai pitää sitten ostaa. Wienernougatteja mulla on jäljellä se puolikas rasiallista. Ja Fazerin Piparkakkusuklaata! :) Täytyisi kai käydä Lidlissä katsomassa onko siellä vielä joulun suklaarasioita myynnissä!

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Risuja

Nyt saa Ben & Jerry-jäätelö runsaasti risuja Suklikselta! Olen jo aiemminkin pitänyt sitä yliarvostettuna, ylihypetettynä jenkkijankkina, mutta nyt olen jo suorastaan suuttunut!

Erehdyin ostamaan B&J:n Vanilla Tooffee Crunchin ja johan oli!! Mistä tuossa oikein maksaa, kysyn vaan? Jäätelö on jumankekka kalliimpaa kuin maailma, mutta maku on sitten mitä sattuu. Oudon makuista vaniljajäätelöä - jotenkin se ei maistunut kunnolla vaniljalta, joku outo vivahdus siinä oli.. Ja sitten HIRVITTÄVÄN suuria, liian suuria palasia tummalla suklaatilla kuorrutettuja, palaneen toffeen makuisia kökköjä! Kökköjä oli runsaasti jäätelömassassa, voi hemmetin hemmetti sentään! Ja hitto vie, tuskin hammas niihin pystyi, ne oli kuin KIVIÄ, suklaapäällysteisiä kiviä! :( Eikä mitään pikkukiviä, vaan kunnon siirtolohkareita!

Tuo jäätelö maksoi yli 5 euroa. Sellainen summa täydestä p-kasta! Ei kiitos KOSKAAN enää uudelleen! Aiempaa kokemusta mulla on Cookie dough'ista ja olen maistanut myös Chunky Monkeytä ja nyt viime MÄSSYssä maistoin miehen ostamaa Chocolate Fudge Brownieta. Tuo miehen suklaatijätski oli itse asiassa HYVÄÄ. Se oli kuin astetta parempaa Mövenpickiä. Jos ikinä enää suostun B&J-ostoksille, niin sitä voisin ostaa.

Hinta-laatu suhde on jotain ihan käsittämätöntä noissa jäätelöissä. Pakko kiittää nerokasta mainontaa ja hypetystä, muuten en varmaan olisi ostanut tuota purkkia, koska tosiaan aiempi huono kokemus mulla jo on. Miksi, miksi me ihmiset siis ostamme ylihintaista..? Kun paljon halvemmalla saa parempaa?

B&J jää kyllä hyllyyn multa tästä eteenpäin! Ihme juttu että tuollaisia jäätelöitä niin jumaloidaan, niissä ei oikeastaan ole mitään erikoista, vain kauhean suuria palasia aina jotain..

Krääääää-ääääh! [Sukliksen raivonkarjahdus!] Suomessa nyt tietty pidetään kaikkea niin hyvänä, kun vaan on made in USA..

[Nyt sanon, että jos olet B&J-fani, niin älä pliis suutu tästä, kunnioitan kyllä sitä että jonkun mielestä nuo jädet voi olla hyviä! Tämä vaan oli oma tällainen raivonpurkaukseni! Makuasiat on aina makuasioita!]

Mässyraportti

Minulle tuli MÄSSYn 1. päivänä sellainen olo, etten jaksa! Etten halua tätä edes. :( Hetken aikaa tuntui, että nyt on taas kaikkea ihan liikaa.. :( Mutta se tunne meni ohi ja kaikki meni hyvin, vaikka tosiaan 1. päivänä oli MELKEIN huono olo, onneksi vain melkein. Sitten 2. päivänä olinkin jo niin tympääntynyt, että lähinnä nukuin ja jätin suosiolla ylilyönnit väliin. Mulle käy aina niin.

Joskus melkein pelottaa se, kuinka vähän tyydytystä mässäilystä saa, sitten kun siihen alkaa! Nytkin sen tietää - ei oikeastaan edes kannattaisi odottaa seuraavaa, koska siinä ei oikeasti ole mitään odottamisen arvoista! Petyn taas vaan. Mässyttely on ihana unelma, mutta se ei ole aina ihanaa käytäntöä- On mukavaa haaveksia kaikista herkkuista.. mutta kun ne on kaikki siinä nokan edessä, niin se tilanne MUUTTUU. :(

Jos mulla ei enää olisi herkkuiluja, joita odottaa, niin mitä mulla tässä elämässä oikeastaan olisi? Se vasta on kurja kysymys. :( Mutta pakkohan se on kai kysyä. Jännää oikeastaan miten ihminen pystyy tilanteessa kuin tilanteessa jotenkin luomaan tarkoitusta tai merkitystä elämälle! Mulla ei ole työtä, ei montaa ystävää, elän maalla, jne. jne.. mutta mulla on herkkuilu. Olen kai kehittänyt siitä semmoisen toiminnon, joka luo sisältöä eloon. Eli siis ankaran asketismin ja mässyttelyn välisen vaihtelun. Arjessa sisältöä tuo keskittyminen kalorioihin ja kaikkeen.. ja sitten juhlassa keskityn herkkujen ihanuuteen, irti päästämisen lumoon!

Jos olisi työtä tms. niin sitten en kai miettisi tällaista, kun olisi niin paljon MUUTA mietittävää.

Oikeastaan olen tavallaan palautunut siihen tilaan, jossa me ihmot olemme VAUVOINA. Silloinhan syönti ja nukkuminen ovat vähän kuin päätehtävät. Sellaista on mun elo mässäilyn koittaessa. Vähän vauvamaista siis. :( Noloa?? Mutta olenko mä sittenkään ainoa? Eikö aika moni aikuisena jatka lapsuuden huveja, vain vähän jalostuneessa muodossa? Lapset on lumoissaan kun pääsee päiväkodissa jonnekin retkelle - aikuiset matkustaa. Lapset on lumoissaan kun leikkivät barbeilla - aikuisella voi olla barbien keräily harrastuksena! Lapsi inuaa balettitunnille - aikuinen menee pilatekseen. Niin se vaan on, taidamme kaikki pysyä vekaroina! :)

lauantai 9. tammikuuta 2010

Ensimmäinen ahminta vuonna 2010!

.. alkaa 0 kokonaisen vuorokauden päästä! :) Siihen on enää 23 tuntia! :) Lääh, puuh, jaksan tuskin odottaa! Vielä tässä teetä kippaan.. juon teetä kuin hevonen, sitä valkoista ja vihreää, kupissa ne kaikki näyttävät kuitenkin ihan saman värisiltä, eli sellaiselta laimealta pissalta!

En enää sure niin paljon sitä uuden vuoden pippalon kohtaloa! Kiitos siitä kuuluu myös kilteille kommentoijille! Perunalastun blogin kautta löysin myös aika kiintoisan linkin, jossa oli skeematerapinen kaavio.. eri ihmistyypeistä! Minä olen kyllä ihan selvä passiivinen antautuja tyypiltäni! :(

Uuden vuoden lupauksia

Yleensä ottaen mun mielestä on tyhmää luvata mitään, siis luvata isolla L:llä! En tahdo sitoa itseäni koko vuodeksi, kun tilanteet voi muuttua kuitenkin - voi huomata, että joutuu luopumaan jostain lupauksesta! Mutta jotain sentään voisi luvata, tai YRITTÄÄ tehdä!

1. Yritän olla jatkossa vähemmän passiivinen antautuja ja JÄMÄKÖITYÄ, edes vähän!
2. Yritän olla polttamatta päreitäni niin helposti Äetmuorin puheista! Kyllä ne jutut varmasti ihan yhtä ärsyttäviä tulee olemaan nyt tänä vuonna kuin ennenkin, mutta mun pitäisi hyväksyä se ettei hän muutu.. KOSKAAN. Ja siinä tilanteessa mulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa hermoilua Muorin hyväksymisistä, pahoista tuulista, pistopuheista - tai alkaa suhtautua niihin kuin suhtautuisin Suomen ilmastoon! Se nyt vaan ON hemmetin kylmä ja se ei siitä muutu, parasta vaan elää sen kanssa ja tehdä tilanteesta itsensä kannalta paras mahdollinen.
3. Yritän olla nalkkuamatta miehelle pikkuasioista! [Voi olla vaikea pitää!]
4. Yritän olla rohkea ja aloitteellinen ihmissuhteissa! Eli siis ottaa rohkeasti kontaktia ihmisiin, joista pidän ja joita ehkä haluaisin nähdä. Ei aina saa epäillä, että 'eihän mun kanssani kukaan..' JOKU voi hyvin halutakin olla, mistä sen tietää!
5. Yritän kuntoilla enemmän. Se on jäänyt kun palelen kovin paljon ja siksi esim. uimahallissa on mun mielestä piinallista käydä! Kävelystä puhumattakaan! Mutta kai mun vaan pitäisi voittaa vilukissanluonto ja mennä! Nykyinen liikunta ei ole riittävää.
6. Yritän ettei MÄSSYt menisi överiksi, eli että en siis päätyisi oksulle. (Tuo on aika helppo pitää, tuo lupaus siis.)

Ostosrieha! :(

Olimme tänään Prismassa! Miehen kanssa yhdessä siis ja ostimme vähän tyhmiäkin juttuja, toisin sanoen sellaisia ei ihan niin tarpeellisia! Ostin lasimaljakon [suorakaiteen muotonen, aikas iso] ja sitten semmoisen sinisiä pikku 'kukkia' esittävän valosarjan! Sen kun sulloo sinne lasimaljakkoon, niin vaikutelma on ihan kiva! Se on nyt mulla tässä ihan nokan edessä - hyvältä näyttää! Harmitti tosiaan se ostos, kun se ei ole mitään käytännöllistä! Mutta toisaalta se ei maksanut edes 6:tta euroa, kun oli puolet hinnasta pois - nämä tammialet! Olen semmoista himoinnut jo jonkin aikaa, mutta aina jättänyt, kun ne ovat kalliita. Nyt sitten ostin.

Prismelissä tosiaan kaikkea aina tarttuu käsiin jos on sillä tuulella. Mies osti meille uuden petauspatjan ja se maksoi 35 e!!! :( Paskainen juttu, mutta niin on se meidän vanha petarikin! On se vissiin jo yli 10 vuotta vanha ja sitähän suositellaan, että esim. patjat pitäisi vaihtaa kai viimeistään 5:n vuoden välein. Eikä me olla vaihdettu! Nykyinen petari on ihme juttu.. kun olen imuroinut, niin jotenkin imuri on repinyt niitä tikkauksia siinä.. tarttuu aina kiinni niihin.. Joten se on aika lankainen ja resusen oloinen! Kai PERIAATTEESSA siis oli aika vaihtaa, mutta silti se 35 euroa on aina 35 euroa! Kammo!

Mies viimeisteli riehat tilaamalla mulle postimyynnistä uuden imurin! Vanha on ihan sökö, vaikkei oikeastaan ole kovin vanha, vain pari vuotta! :( Sehän tässä harmittaakin. Siinä on joku sellainen pyörä aina irtoamassa. Pyörä siinä imurin imevän osan juuressa.. sen suulakkeen siis. Ja kun se irtoaa, niin imuri alkaa raapia inhottavasti puulattiaa naarmuille ja imuroinnista tulee 'toispuoleista' ja raskasta. Olen aina yrittänyt laittaa sen pyörän takaisin, mutta se ei pysy kauaa. Kun mies laittaa, niin se pysyy vähän kauemmin, mutta irtoaa silti siitäkin aina. :( Nykyisin kodinkoneita ei tehdä kestämään! :( Sitten niihin ei mistään saa varaosia. :( Köyhää harmittaa kun joutuu käyttämään ison summan noihin vempeleisiin.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Kiitokset, perunalastu!

Kiitos Perunalastulle edellisen postauksen kiltistä kommentista! Olen oikeasti miettinyt tätä - siis sitä, että kuinka jotkut ihmiset ei ollenkaan välitä edes MUODON vuoksi kysäistä, että mites teillä menee. Siis vaikka menisivät iltaa viettämään niiden ihmisten kotiin. :( Ja kun mietin sitäkin, että EN vaadi sitä, että muut ihmot alkaa mulle "terapeuteiksi" - en tahdo vaahdota omista asioista/dominoida keskustelua, vaan toivoisin vaan sitä, että kysyttäisiin vaikka että miten joulu meni tms.. Tai sitten että edes yritettäisiin silloin kuunnella, kun tulee joku 'ohjelmanumero' tai siis kun sanomme, että nyt on kahvi valmista tms... Tai että nyt malja kohoaa.. :(

Nyt täytyy sitten sanoa sekin, mistä kaikki eivät pidä. Eli: TIEDÄN ja hyväksyn täysin sen, että omat lapset on vanhemmille se numero 1. asia! Luonto on järjestänyt viisaasti sen niin, että omaan lapseen melkein rakastuu sen saatuaan. Pakkohan niin on ollakin, muutenhan sitä vaipparumbaa ja huoltoa ei yksinkertaisesti jaksaisi. Mutta, mutta: koettakaa kiltit vanhemmat ymmärtää se, että kaikki ihmiset eivät OIKEASTI oikein jaksaisi kuunnella niitä teidän lapsukaisten tekemisiä koko illan ajan!! Ymmärrän ja hyväksyn sen, että itselle tärkeistä asioista puhuu - vanhemmille tämä tärkeä asia on lapset - mutta oikeasti, koko ilta....!!! Eikö se TEISTÄ tunnu hiukan liialliselta?? Varsinkin jos lapset on jo 10+, niin luulisi että siinä nyt jo vanhemmilla on jotain muutaKIN elämää kuin VAIN ne lapset??

Tuntuu kuin olisin jo nähnyt niin monet, monet lapsiperheelliset.. Ja aina kuvio sama: vaimo vaahtoaa äitiyshuumaa, mies kuuntelee jokseenkin tympääntyneesti. Usein sitten saadaan parin vuoden sisään kuulla erouutiset..

..ja sitten taas aloitetaan uusien kumppanien kanssa sama ralli, uudet lapset, uudet ok-talot. ;)

En tiedä haluanko enää järjestää YKSIÄKÄÄN tuollaisia illanistujaisia kuin nuo uuden vuoden "pippalot" olivat!! Ja täytyykö minun, oikeasti?? Jos mies niitä haluaa [mitä epäilen..] niin järjestäköön sitten itse! Kai hänellä on kaksi työhön kykenevää kättä siinä missä mullakin. [Haluaisin kyllä nähdä NE juhlat: likilaskuisia kakkuja, palaneita juustokeksejä ;)].

Suklis erakoituu! Suklis karsii turhat pois! :)

1 kokonainen vuorokausi - -

-- herkkuiluihin! Leivontasuunnitelma on valmiina: kinuskikakkua mulle, ananasmuffinssia miehelle. Toisin kuin voisi luulla, en tee ananasmuffaria sen helppouden vuoksi, vaan siksi kun mies oikeasti tykkää niistä ja tykkää siitä, että on valmis, yksittäispakattu leivonnainen! :)

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

"Syrjäytynyt"?

Eräs miehen tuttu, joka on muuten melkein tasan samanikäinen kuin minä [3 kk ikäeroa meillä!] sanoi ihan tyynesti jotain sellaista, että 'näillä virkavuosilla voin jo..' jne. Eli siis tällä ihmisellä oli VIRKA. Ja ollut jo huiman kauan!! Silloin taas se osui, siis se, että voi ihme kuinka olenkin työtönb apina, mulla ei ole työvuosia eikä VIRKAvuosia, ei mitään! Joskus se on pelottavakin ajatus. Sitä miettii, että onko SYRJÄYTYNYT?

Sitten kerran yksi tuttuni [hyvänpäiväntuttu] joka oli hoitoalalla, niin hän puhui tosi tyynesti sellaisista 'syrjäytyneistä' ihmisistä, jotka eivät ehkä 'viikkoihin' tapaa ystäviään.. No huh, silloin taas tuli sellainen olo, että olenpa SYRJÄYTYNYT.

Kaikilla meillä kai on mielikuva siitä millainen on SYRJÄYTYNYT.
- haisee pahalta
- ryyppäilee
- työtön
- mielenterv. ongelmainen, hölisee ehkä itsekseen marketeissa
- käyttäytyy kummallisesti
- pukeutuu rähjäisesti

Semmoisia mielikuvia on. Minä en tiedä istunko niihin. En haise. En ryyppäile [jos ei lasketa viinilasillista silloin tällöin, ei kuitenkaan viikottain]. Olen työtön. Tuosta mielenterveyspuolesta en osaa sanoa. En usko olevani NÄKYVÄLLÄ tavalla sekaisin, mutta onhan tätä syömisongelmaa ja tietysti muutakin, en oikein osaa tarkkaan määritellä. Muttei se näy ulospäin, kukaan ei tiedä!! Enkä oikein pukeudu rähjäisestikään, pikemminkin aika tavallisesti.

Tässä nykyisessä yhteiskunnallisessa todellisuudessa on tavattoman vaikea LUOKITELLA ihmisiä. Ennen se oli helpompaa. Nykyisin voi olla että suoraan 16-vuotiaasta työt aloittaneilla on mun ikäisinä pitkä työhistoria takana, vaikkei ole koulutusta. Ennen olisi sanottu heitä 'työläisiksi' ja ehkä riistetyiksi. Mutta minuun verrattuna he ovat vauraita, ihan toista yhteiskunta'luokkaa'. Sitten voi olla että joku on tohtorinhattuinen työtön, kortiston kunkku. Koulutus ei enää sijoita ihmistä johonkin tiettyyn luokkaan. Mutta toisaalta voi sanoa ettei työttömyyskään enää ole niin mustavalkoinen ilmiö tyyliin työtön on AINA laiska/juoppo/hullu. Nykyisin niin moni erilainen ihminen on työtön, ettei oikeastaan voi enää suunnistaa pelkän stereotyypian mukaan! Onneksi, ehkä? Ehkä se lisää ymmärrystä ihmisten välillä?

Oikeastaan kaikki tuommoiset luokittelut ["syrjäytynyt!"] ovat vain sanoja. Miksi ihminen ei itse saisi luokitella itseään, jos jonkun muka on pakko niin tehdä?

3!

3 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! Hih.. Mies sanoi pistäneensä Lindtin suklaatirasian meidän vierashuoneen komeroon. Se on semmoinen yleissäilytyspaikka tavaroille, jotka ei muualle mahdu. Mä avasin komeron tänään [siivous on taas menossa] mutten nähnyt sitä. Pitää pistää mies kaivamaan se esiin taas, kunhan Aika koittaa! :)

tiistai 5. tammikuuta 2010

Hulluja ajatuksia

Aloin miettiä että entäs jos ne meidän uudenvuoden aaton vieraat olisivatkin istuneet sohvillamme ALASTOMINA. Pönöttäneet siinä nakuina niitä juttujaan jaanaten! :) Vähän hullu ajatus. Mutta jollain tavalla se piristääkin, olen nimittäin ollut vähän masennuksissa sen u-vuoden aaton takia. Kai se on sitä, kun tosiaan tuli sellainen tunne, ettei kukaan niistä ihmisistä oikeasti välittänyt meistä tippaakaan. :(

Oikeastaan ihmisten olisi tosi vaikea olla olematta naurettavia, jos ne kaikki olisivat alastomina. :) Ihminen on niin hullunkurinen otus ilman vaatteita. On tankeita häpykarvoja, on jenkkakahvaa ja masunpullukkaa, takapuolten kaksi identtistä palleroa ja reidenpampulaa. Ja sitten sukuelimet: miesten tapauksessa aina jotenkin SUOJATTOMAN näköiset pikku pallukkaiset ja pilli. Ja naisilla karvan peittämä tai peittämätön pikku viiru.

Mä muuten onnistuin elämään aika 'vanhaksi' asti tajuamatta että millä tavalla ympärileikkaamaton kikkeli eroaa näkönsä puolesta ympärileikatusta. Ensimmäinen rakastajani oli y-leikattu ja siksi luulin kai aika pitkään että ne KAIKKI on sen näköisiä. Pippelit siis. Vaan eivätpäs olleetkaan! Kai sekin kertoo koulun sittenkin aika häveliäästä bilsanopetuksesta, että näin on päässyt käymään - tämmöinen aukko tiedoissa! Meillä muuten oli vielä lukiossakin bilsanopettaja, joka jätti (ihan ilman selityksiä) ihmisen seksuaalisuuteen liittyvät biologian jutut opettamatta. ;) 'Luette sitten itse nuo sivut xxx-xyy..' Hih.. ;) Kun ei ole 'aikaa' nyt juuri niitä käydä läpi.. ;) Kyseinen ope oli vanha nainen joka asui yhdessä äitinsä kanssa. Kulki aina fillarilla kouluun, sen muistan. Vähän stereotyyppi, naimaton kaino nainen - en tiedä mistä se johtui, että ikäluokka toisensa jälkeen siinä koulussa sai aina lukea ihmisen seksibilsat itse, kun minään vuonna 'ei ollut aikaa' juuri niihin! Se oli oikein vitsi oppilaskunnan piirissä.

Alastomuus tuli kai siksi mun mieleen, kun näin tässä äskettäin ihan HULLUN unen! Siinä oli kesä [SE ei sinänsä ole hullua, mutta se on mitä sitten seurasi!] ja minä menin RINNAT paljaina retkuen ruokakauppaan Isoon Kaupunkiin!! Ja se oli ihan täällä maan tapa. Eli liikkeellä oli paljon muitakin naisia tissit paljaina! Sitten oli jotain vierasmaalaisia turisteja, jotka otti oikein valokuvia kun oli tällainen erikoinen maan tapa. Mä en hävennyt alastomuutta ollenkaan vaan vilkutin ja melkein POSEERASIN niille kuvaajille!! :( Muistan senkin että jotkut niistä turisteista virnuili, ne olivat kuin jonkun kehittyneen sivilisaation edustajat katsomassa alkeellisia villejä! Mistä tuommoisetkin unet tulee, en tajua!

4 kokonaista vuorokautta - -

- - herkutteluun! :) Alkaa taas vähän elämä voittaa noiden leivontojenkin kanssa. Varmaan leivon taas jotain, alkaa jo akut olla latautuneet sen uuden vuoden leivontariehan jälkeen! Mutta MITÄ tekisin, millä palkitsisin itseni? Se on vaikea valinta. Ehkä kinuskitorttu..?

Kivaa ainakin kun on joulusuklaateja reilusti jäljellä! Appivanhemmat antoi meille Pandan Juhlapöydän tuossa äskettäin. Se ei enää tympäise mua niin, se koostumus on muutettu ja mun mielestä kerrankin muutos on PAREMPAAN suuntaan, eli oikeastaan siinä rasiassa on nyt kaikki konvehdit sellaisia, joita voin syödä!

Alkaa taas siivous, tiistaina! Ostin tänään uuden mopin ja varrenkin, kun entinen varsi on vähän ruostunut [se on aikas vanha] ja sitten vanhan mopin suikaleet on alkaneet irtoilla.. harmittavaa! Ne maksoivat aika paljon, ne siivousvempeleet! Ostimme Siniä, koska siinä se ostettu varsi [nyt tämä on sellainen kun ei ruostu!] sopii paitsi moppiin myös sellaiseen toiseen lattianpesimeen, joka meillä on.

maanantai 4. tammikuuta 2010

L-leivät, b-kakku, j-keksit

Parempaa uutta vuotta toivon kuin meidän uuden vuoden aaton illanistujaiset oli! :( Niin, siis meillä oli vieraita. Jostain syystä KAIKKI tuntui menevän p-seelleen ihan valmisteluista alkaen! On muuten niin tasan tosi se vanha juttu, että illanviettoa varten ei K O S K A A N pitäisi lähteä 'testaamaan' jotain uutta reseptiä, vaan on parasta pysyä niissä jo kokeilluissa resepteissä, joiden tietää toimivan! Eli siis uskokaa nyt kun Sukliskin tuon totuuden toistaa: älkää alkako 'kokeilla' silloin, kun on ihmoja tulossa!! Pysykää varmoissa totutuissa ohjeissa! Kokeilut voi tehdä kun on yksin tai elämänkumppalin kanssa. Silloin niitä ei tartte pahoitella tai hävetä.

Mulla oli kokeilulistalla 3 reseptiä, joita en ollut ennen tehnyt. Lusikkaleivät oli yksi ja banaanikakku oli toinen, juustokeksit kolmas. Banskukakkua olen tietty tehnyt ennenkin, mutta en juuri TUOLLA uudella reseptillä.. joten pitihän se kokeilla.. -VIRHE!!! :(

Mutta ne l-leivät! Otin ohjeen yhdestä blogista [en laita sitä linkkiä tähän, koska en tahdo suututtaa blogin omistajaa tai väittää jotenkin, että HÄN oli syyllinen epäonnistumiseen]. Sitten aloin tehdä. No, heti ensinnäkin se taikina oli niin löysää, etten saanut siitä muotoiltua niitä lusikan pesään meneviä leipiä. Pistin sen jääkaappiin sitten reiluksi ajaksi ja siitä tuli niin haperoa/kovaa, että sitten taas niiden muotoilu oli ihan yhtä vaikeaa, tosin eri tavalla kuin eka kerralla! Pistin kammotukset uuniin ja sitten katsottiin. Joo joo, olivat niin hauraita, että vadelmahilloa kun aloin mättää sisään niin johan ne hajoili! Kun tajusin ettei siitä satsista tule kuin EHKÄ 3 hyvän näköistä pikkuleipää, niin viskasin koko sotkun roskikseen! :( Korvasin pikkuleivät sitten suklaakonvehdeilla.. tarjoomispöydässä siis! Pääsin eroon niistä lusikkaleivistä, kun ne roskikseen katosi, mutta siihen mennessä multa oli mennyt jo aika paljon hyvää tuulta ja tarmoa hukkaan. :( Jatkoin valmistelua aika pahoin mielin. Oli vähän kuin se olisi ollut paha ENNE, se l-leipien kohtalo..! Ja niinhän se OLIKIN, se kävi ilmi myöhemmin!

Seuraavaksi tein banskukakkua. Juuh, olihan tosi hyvä "resepti".. yhden elintarvikefirman sivulta, joka kyllä TOIMI, toisin kuin l-leipien, mutta lopputulos oli ihan hirveä. Siis MUN mielestä, miehen mielestä se kakku oli onneksi hyvää jne.. mutta minun mielestä ihan kauheaa. Siinä oli liikaa banaania. Tai se oli jotenkin liika banaanista.. Kuin olisi ollut kiinteäksi leivottua banaania pelkästään! Vain siteeksi jauhoa! Onneksi mies tykkäsi.. Itse olin ihan että voi EI kun aloin leikata sitä kaakkua paloiksi..! Jos olisi ollut aikaa niin olisin leiponut jonkun toisen kuiviskakun, mutta eihän siinä ollut kun juhlatilanne jo olikin käsillä. Onneksi se sentään oli hyvän muotoista.. väri ei ollut nätti, mutta harvoin b-kakussa onkaan. Se väri oli kuin MAKSALAATIKOLLA. :(

No ne juustokeksit sitten! Se oli muuten toinen blogiohje. Ja toimiva, joo, tuli MAUKASTA. Mutta minä en tiedä millainen taikurileipuri pitää olla, jos aikoo tehdä kuten siinä ohjeessa, eli kaulia sen taikinan ja ottaa siitä muotilla keksejä. Yritin sitä silikonialustalla, ja johan meni pieleen. Se tarttui kiinni siihen s-kelin alustaan kuin takiainen!! Eikä sitä oikeasti saanut irti, siis niitä muotilla otettuja raakoja keksejä!! Jouduin tekemään niin, että pyörittelin sen taikinan käsin palleroiksi, jotka litistin sitten leivinpaperille & paistoin! Toimi se niinkin, mutta sama ongelma kuin l-leipien kanssa oli näiden j-keksienkin osalta: eli hyvä tuuli ja tarmo meni.

Vieraat tulivat [miehen työkavereita vaimoineen] ja ei kestänyt aikaakaan kun tajusin, ettei mua oikeastaan haittaisi yhtään, vaikken koskaan enää näkisi ketään siinä seurueessa ollutta. Se koko juttu oli niin--- arkista ja laimeaa, pikkuporvarillista, typerää.. Juoruilua. :( Oikeastaan ihmettelin että miksi ne ihmiset yleensä TULIVAT. Tietysti olimme kutsuneet, ei siinä mitään, mutta jotenkin musta vain tuntui koko illan ajan, ettei yksikään heistä ollut millään tavalla kiinnostunut MEISTÄ, tai edes miehestä. Mies on aika hiljainen ja jotenkin mua vähän häiritsi se, kun hän ei meinannut edes sen verran saada suunvuoroa, että ehdottaa ihmisille kahvittelua tms. Ihmiset vaan jutteli omiaan ja kukaan ei tosiaan millään tavalla osoittanut mitään huomiota meille. Ei kysynyt mitään, että miten joulut meni, ei mitään.

Mies yritti siinä illan alussa kohottaa maljaa, sanoa muutaman sanan [EI mitenkään jäykästi, vaan sillä lailla että kiva kun tulitte ja vietetään kiva ilta, hauskaa uutta vuotta jne.] mutta sekin oli vaikeaa, ihmiset ei yksinkertaisesti edes silloin välittäneet kuunnella tai seurata, että mitä illan isäntä tekee. Vaikea sitä on puolustella silläkään, että olisi ollut niin paljon ihmisiä, ettei voinut seurata, kun ei niitä ollut kuin 8.

Kaiken tuon vaivannäön ja stressin jälkeen tosiaan sain vain huomata, että turhaa oli työ, oikeastaan. Emmekä tuon illan jälkeen ole YHTÄÄN läheisempiä noiden kutsumiemme ihmisten kanssa, emme tiedä heistä tippaakaan enempää kuin ennenkään, eivätkä he meistä. Kun sanon ettei mua haittaisi vaikken tapaisi enää ketään tuosta sakista, niin en sano sitä VIHALLA. Vaan se on vain sellainen tunne.. yhdentekevyydestä.

Kysyin mieheltä seuraavana päivänä että oliko hänellä hauskaa. Hän oli sillä lailla varovainen.. no joo, tavallaan.. sanoi sen epäröivästi. En tahtonut siitä sen enempää puhua, näin itsekin että häntä häiritsi se juttu millainen tuosta tuli.

5 kokonaista vuorokautta -

mässyttelyyn. Onneksi vain 5. Se nautinto ei petä! Saas muuten nähdä jaksanko leipoa! Jotenkin vähän tuntuu kuin olisi leivontainto vähän hukassa, kun nyt on saanut niin paljon leipoa ja laittaa ja tuli kämmättyäkin! Tai sitten teen jotain takuuherkkuani!