maanantai 30. marraskuuta 2009

Jouluvalojen sytyttyä..

Miksi en vieläkään ole saanut erottua kirkosta, vaikka aina aion? Sitä mietin, mietin syytä siihen. Pitäisi varmaan hoitaa se ero mahdollisimman pian. Joulun lähestyminen tuo vain mieleen sen, kuinka vähän pystyn samaistumaan kristilliseen uskoon. Jouluhan kuitenkin oli vanha pakanallinen juhla, joka vain sai päälleen kristisilauksen silloin, kun valta vaihtui ja juhlat sen myötä.

Taidan hoitaa sen eron jo ensi viikolla.

Joku kuuluu kirkkoon siksi, että sitten saisi 'edes' hautajaiset. Mua pelottaa se, että kuolisin nyt ja saisin kirkkohautajaiset, vaikkei kai sillä mun kannalta enää mitään merkitystä olisi. Tavallaan uskon itäisten uskontojen tavoin siihen että yksilöllinen minuus pyrkii sulautumaan yhteen suureen maailman sieluun, JOS siis mitään 'kuolemanjälkeistä' on olemassa. Aine ei katoa, sen tiedän ja hyväksyn, SIINÄ on kuolemattomuus. Atomit vaan menevät kiertoon. Mutta se meidän ajattelumme/'sielumme' on erottamattomalla tavalla kiinni aineessa.. Se tarvitsee ainetta.

Siinäkin suhteessa olen marxilainen, että en ole idealisti. Idealistille henki oli ennen ainetta, mutta meille marxilaisittain ajatteleville materialisteille aine oli ensin. Aine loi siis edellytykset hengelle. Ilman ainetta, tätä lihaamme, ei olisi kulttuuria, politiikkaa, taidetta. Ei mikään henki lillunut täällä vetten päällä, vaan ensin syntyi aine ja sen monista muodoista yksi, ihminen, on luonut henkiset rakenteet, myös jumalakäsityksensä.

Idän uskoissa mua viehättää sellainen tietty KOLLEKTIIVISUUS. Että kaikki pyrkivät ja päätyvät lopulta samaan, yksilöllisyyden katoamiseen, rauhaan. Kuolemattomuus on juuri sillä tavalla uskottavampaa kuin se, että meidän kaikkien miljardien ihmisten sielut lilluisivat jossain tuolla sfääreissä. :) Kuvitelkaa nyt vaikka jotain vastasyntyneenä kuollutta! Mitä sen sielu osaisi jossain taivaassa tehdä, parkua ja kakata vaippaan vai?? Tai kuvitellaan jotain ihan 80-vuotiaana kuollutta tavallista ihmistä. Tavallisia mietteitä, asuntolainaa ja pikku katkeruuksia, naapurisotia yms. Miksi sellaisen pikkumaisuuden pitäisi MUKA säilyä ikuisesti? Tai mietitään MUA, Suklista! Mun mässyt, mun mietteet suklaateista ja herkkuista.. pitäisikö oikeasti muka elää ikuisesti jossain taivaassa ja miettiä näitä, etten nyt enää voi koskaan mässätä, kun ei mulla ole ruumista??

Meidän suvussa on ollut yhdet kommunistihautajaiset, joissa ei ollut pappia. Puolueen edustaja oli pitämässä puheen. Se kauhistutti joitain mun suvun naisia. :( Heistä oli kamalaa, ettei pappi saanut tulla. Mutta he kunnioittivat tuon kuolleen vakaumusta ja siksi sitten tehtiin papittomat maahanpanijaiset. ONNEKSI!

Säälin Jeesusta joskus, kun mietin häntä. Jos hän siis oli sellainen historiallinen henkilö ja jos kävi niin kuin kävi. Uskon että hän tarkoitti hyvää. Mutta sitten koulun uskontotunnilta yms. muistan paljon raamatunkohtia, joissa Jeesus ärsytti. Sekin, että HÄN on tie totuus jne.. Hän! Vain hän. Joskus se tuntui omahyväiseltä, tärkeilevältä. Ja sitten joskus Jeesus oli kuttumainen opetuslapsilleen. Ihme kun jaksoivat häntä edes seurata. Kyllä mä olisin sellaisen äkäpussin jättänyt suosiolla. Eikä Jeesus oikeastaan kai koskaan kiittänyt o-lapsia siitä, että ne seurasivat häntä kuitenkin!! :( Joskus mietin että mahtoiko Jeesus olla 'hullu'? Sellaisella harmittomalla tavalla hullu, sellaiselle ettei tänä päivänä edes laitokseen pääsisi. Avohoitoon vaan..

Minä uskon että jos ihmiset olisivat oikeasti seuranneet Jeesusta niin siitä olisi tullut kommunismi. Mutta sitten väliin tuli kaikkea.. kirkot luotiin yms. Ja se ydinajatus [kommunismi] unohtui. Nykyisin kirkot ovat kaikkialla valtaapitävien ja rikkaiden puolella. Kirkon papit tms. viskaalit menevät Linnan juhliin juhlimaan valtakunnan kuohukerman joukkoon, mitalit rinnuspielessä. :( Sitä tekee niin luterinen, ortodoksi, kuin katolinenkin kirkko! Ei ole yksi toista parempi! Sodan aikaan kirkot siunasivat aseet, joilla IHMISIÄ tapettiin. Vaikka on yksi kymmenestä käskystäkin se, että älä tapa. :(

Siitä pääsen toiseen juttuun, itsenäisyyspäivään. :( Mua jotenkin vaivaa se PÖNÖTYS, joka i-päivään liittyy! :( Miksi, miksi sen on oltava sellainen juhla? Linnan juhlat ovat tylsät, en koskaan jaksa katsoa sitä kuin ihan hetken. Harvoin siellä kukaan puvulla oikeasti säväyttää. Ja se on tympeä koko tilaisuus. Ja sitten koko ajan tulee sotaa. Varsinkin nyt, kun on talviksesta tasavuodet. No, suon sen vanhoille ihmisille, täytyy meidän nuorempien antaa heidän muistella. Ja he ovat kuitenkin tehneet enemmän työtä kuin me jne. Mutta se ahdistaa silti. Kun mietin mitä sota oikeasti ON. Lapset menettävät isänsä ja ihmiset kotinsa.

5 kokonaista vuorokautta..

.. mässyttelyyn! Aloinkin miettiä! Pitäisiköhän mun toistaa viime i-päivä ihan orjallisesti? Eli ottaa samat herkut, samat ruoat. Ja sitten katsoa tuleeko yrjö tänä vuonna? Jos ei, niin voiko sitten olla niin, että niissä aineksissa oli viime vuonna jotain vikaa? Tai hillitsenkö itseni nyt paremmin? Kyllä tuo tavallaan kiinnostaisi kokeilla! Mutta olisi se ikävää, jos taas puhaltaisin ryynit!

Leivontaa en ole vielä päättänyt - luultavasti joku juustokakku. Ehkä nyt se mansikka-valkosuklaatijuustis??

perjantai 27. marraskuuta 2009

Raportoin!

Tuntuu kuin olisi HIIVATULEHDUS! :( En ole varma, mutta saattaa olla että on. Kurjuuksien kurjuus! Tai sitten se on pissatietulehdus. Tai sitten se ei ole MITÄÄN. Joskus voi olla sellainen hiiva/pissatietulehdusolo, mutta se ei tarkoitakaan mitään, vaan menee ohi! Kunpa niin olisi nyt.

Mässäykset menivät mukavasti. Olen huomannut, että entistä enemmän keskityn itse RUOKAAN herkkuilussa. En enää ostele suklaatirasioita.. jäi se Lidlin rasiakin ostamatta.. Kyllä sen vain tietää, ettei suklaatista masuaan tyytyväiseksi saa. Suklaatin osuus mässyissä on sittenkin aika pieni. Toisaalta, meni viimeksi koko paketti sorbettia, sitä Mövenpickin. :) Nam!

Pian on vuosi siitä kun OKSENSIN (Kts. viime itsenäisyyspäivän tietämien postaukset) mässäilyn seurauksena. Kun siis söin niin paljon, että .. yli tuli! Olen aika hyvin jo unohtanut koko jutun, koska se oli poikkeus mässäilyjeni historiassa.

Hassua kyllä, herkkuilu koittaa taas 6.12. Ihan kuten viime vuonna! Hih, saas nähdä toistaako historia itseään..

Baileyskakku on liian makeaa makuuni! Sen huomasin nyt viimeksi. Ei sitä oikeastaan kannata tehdä [ehkä] sittenkään. Pulla maistuu hyvin, onneksi tajusin tehdä niitä rahkapullia - nams. :)

lauantai 21. marraskuuta 2009

Täyttymys lähestyy!

Täyttymys on hassu sana. Se viittaa siihen, että joku odotus täyttyy. Tai että saa jonkun asian päätökseen. Urheilijalle olympiavoitto voisi olla unelmien täyttymys. Koululaiselle peruskoulun päättyminen on pitkän odotuksen ja uurastuksen täyttymys. Mulle täyttymys on .. MÄSSYn saapuminen! Ja se on TÄYTTYMYS ihan kirjaimellisesti: tulen olemaan täynnä myös fyysisessä mielessä, masumielessä! :)

Tänään kauppassa kävi hyvä juttu, löysin pumpernikkeleitä! Jostain syystä nyt on täällä olleet nikkelit ihan loppu, kaikista normaalisti käytetyistä kaupoistamme! Mutta nytpä löytyi.. S-Marketista! Mutta ne eivät ole niitä yleisimpiä nikkeleitä, vaan nämä ovat toisen firman. Olen joskus aiemminkin näitä syönyt, ne ovat ihan yhtä hyviä kuin ne toisetkin p-nikkelit! Ostin myös MiniDaim-tuuttipaketin! Ne ovat ehdottomia, ihania!

Mulla on nyt joku keksivillitys meneillään, tuntuu melkein kuin en muusta namista nyt haaveilisikaan kuin kekseistä! Mikä siinäkin on. Keksissä vaan yhdistyy niin monta hyvää puolta. Niissä saattaa olla suklaatia, mutta ei niin paljon että alkaisi etoa. Sitten niissä saattaa olla joku herkkutäyte, sellainen tekee sitä mehukkaaksi. Sanon usein keksiä nimellä KEKSU. Sekin on hirviökieltä!

Niin, täyttymykseen on siis 0 vuorokautta! Vajaat 20 tuntia! :)

Äetmuorin kertomaa

Muori kertoi mulle viimeksi puhelimessa aika järkyttävän jutun! Samalla kadulla hänen kanssaan asuvat äiti ja poika! Poika on 15, koulussa 9. luokalla nyt ja SAIRAALLOISEN lihava. Pitkä myös, mutta aivan järkyttävän painoinen, ei mikään lapsenpyöreä! Sitten kuulemma tämä poika HAKKAA äitiään, jos äiti ei osta hänelle kauppasta sipsiä ja karkkia yms.! Ja äiti kai noin vain sallii sen, vähän vaan sanoo, että 'et nyt viitsisi..' Sitä tapahtuu joskus jopa ihmisten nähden. Jos poika on oikein kiukkuinen. Kai sitä monikin oudoksuu, mutta vaikea on puuttua, sanoa äidille että poitsu vaikka jonnekin kasvatusneuvolaan mars!

Joskus mietin mikä vanhempia vaivaa? Tuon ikäinen kolli mätkii äitiään, jos äiti ei suostu auttamaan häntä hänen ITSETUHOPROJEKTISSAAN! Ilmeisesti nämä äiti ja poika ovat kahden. Äiti haluaa miellyttää poikaansa ja tekee sitten sen tahdon mukaan. Varmaan kersa kuolee ennen kuin täyttää 30. :( Tuo on vain niin tätä päivää taas. Kuulemma se poika ei mene minnekään ilman autokuskausta.

Baileys se on, jokos sanoin?

Niin että baileyskaakkua leivon, se on nyt ihan varmaa jo. :) Olen jo kauppalappunkin tehnyt. Kauppalappujen teko on muuten kivaa silloin, kun on herkkuilua luvassa. Teen yleensä silloin mahdollisimman nätit laput, joskus piirtelen niihin kuvia, tai sitten liimaan tarroja. Koska on juhlan aika!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Tunne-elämän laiskiainen

Tunne-elämän laiskiainen, Suklis, raportoi! Mässyä odotetaan enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi! Nyt kun eletään jo perjantaita. Zuk-zuk-zuklis on myös päättänyt leipoa BAILEYSKAKUN, koska mieskin sitä jo toivoi! Nams! Sitten lauantaina leivon ja kun vuorokausi sunnuntaille vaihtuu, niin kaakku on jääkaapissa valmiiksi hyhmettynyt.

Mietin edellistä postausta, kuinka kummaa on sanoa ettei JAKSA rakastua! :) Varmaan annan itsestäni oikein laiskajaakon kuvan! Joskus en myöskään jaksa suuttua. Huomaan joidenkin ihmisten käyttäytyvän törkeästi, mutta en reagoi rajusti. Nyt viimeksi semmoinen kävi autoillessa. Oli edessä ajava sellaisessa raskaassa kuormassa, ja mä ohitin. Ihan nätisti, ihan sääntöjen mukaan. No, oli pimeää.. ja tämä tyyppi [mies!] siitä suivaantui jotenkin [siis siitä ohituksestani] ja se alkoi vilkutella pitkiä valoja ja ennen ohitustani muuten vilkutti perävaloilla, eli jarrutteli. :( Ihan vaan kiusan vuoksi kai, muutakaan syytä en keksinyt. :( Kyllä se oudoksutti, mutta en JAKSANUT suuttua. Tuli vain vähän surullinen olo. Että jotkut vie sen egoboostailunsa liikenteeseen asti. Miksi se nyt on niin kamalaa, jos joku ohittaa? Ei se MUA haittaa, ja mut ohitetaan muuten säännöllisesti moottoritiellä! Kun en aja 120 lasissa! Hitto, mun kaara alkaa ulista jo silloin kun on sata lasissa. ;)

Mutta tuollainen valoilla kiusaaminen ei ole kivaa. Kenen etua se palvelee, että jonkun tarkkaavaisuutta liikenteessä heikennetään?? Suklis kysyy vaan!

Tulee joskus alakuloinen olo!

Mutta nyt ei oikeastaan ole.. Mietin jo vähän joulua. Haluaisin alkaa harrastaa enemmän itse tehtyjä joululahjoja, niin kuin Näkymätön tyttö, mutta en oikein osaa tehdä mitään 'hyödyllistä'! Kyllä pääsääntöisesti ostan joululahjat. :( Mies on toivonut Ice Age 3-dvd:tä ja kai sen hälle hommaan! :) Mies ei oikeastaan toivo montaa asiaa, siis sellaista nimettyä asiaa. Jonkun dvd:n ja kirjan lisäksi ostan hänelle usein alusvaatteita. Mutta siinä on se heikkous: ostan aluvaatetta, mutta mies EI heitä vanhoja aluvaatteita pois! :( Eli vaatevuori sen kun kasvaa! Mun mielestä sieltä vanhemmasta päästä voisi jo heittää pois! Mies ei heitä, ellei sitten ole reikiä yms. :(

Noinkohan mies ei siksi toivo monia asioita, kun olen KÖYHIMYS? :( Vaikka viimeiset lanttini käyttäisin, että hänellä olisi hyvä, kyllä hän sen verran rakas on. Vaikka onkin joskus KOTITYÖPINNARI ja vähän vetelä. ;) Mutta onhan vikani mussakin. :( Suurin niistä on tietysti tämä TYÖTTÖMÄN LORTIN status, eikä se siitä miksikään taida muuttua.

torstai 19. marraskuuta 2009

Odottamisen vaikeudesta

Nyt on 2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun. Mässäystä on tässä vaiheessa vaikea odottaa! Yleensä sitä on helppoa odottaa se viimeinen vuorokausi. Oikeastaan mitä lähemmäs se tulee tunneissa, niin sen helpompi on. Kun siihen on tunti, niin tuntuu kuin voisi ihan yhtä hyvin olla pitämättä koko MÄSSYn! Mutta nyt siis on vaikea hetki!

Tekisi mieli mennä kaapille ja vain SYÖDÄ.. ahmia! Se halu pitää hillitä.

Siivonki on muuten valmis, vessat vaan pesen kohta! Mulla onkin kädessä sellainen "kynsitikku", ja siksi siivous on hankalaa. Pesuaineet kirvelee sitä kohtaa eikä se siksi pääse hyvin paranemaan. Vessoissa mulla ei koskaan mene kauan, ehkä puoli tuntia vain.

Outo ajatus

Kuinka ihmiset JAKSAA rakastua? Onko outoa pohtia sellaista? Musta vaan tuntuu että itse olen ihan liian väsynyt rakastumaan. Ei siksi että olisin yrittänyt.. en ole.. :) Mutta vaikka siis näkyvissä olisi joku aivan uskomaton sydäntenmurskaaja, niin en jaksaisi! Kai siksikin kun tiedän jo miten siinä käy!

Vaihtoehto 1: Juttu kestää aikansa, eroaminen on aina kova prosessi, harvoin se onnistuu ilman ongelmia. Jää vain halju muisto!

Vaihtoehto 2: Juttu kehittyy vakituiseksi parisuhteeksi ja sitten se tarkoittaa sitä, että taas saa mopata ja imuroida. Asunto muuttuu, homma on sitä samaa!

Onko tämä kyynisyyttä? Sitten joskus tuntuu, etten jaksaisi alkaa viehättää toista ihmistä. Tai etten jaksaisi olla toisesta ihmisestä kiinnostunut NIIN intensiivisellä tavalla. En jaksaisi enää tottua johonkin vieraaseen, alkaa totuttaa itseäni toisen tapoihin, antaa hänen tottua muhun.

Tämä ei tarkoita sitä ettenkö hurraisi ja eläisi mukana toisten rakastuessa - koen siitä valtavaa onnea ja joskus oikein äidyn romanttiseksi, kuvittelen kuinka ihmiset tapaavat ja kävelevät käsikkäin. Se AJATUS riittää mulle, ajatus joistain muista onnellisina ja rakastuneina. En kaipaa sitä itse.

Jos nyt olisin sinkku, niin uskoisin ettei mulla olisi välttämättä kärsivällisyyttä pitkäkestoiseen suhteeseen - ehkä ei suhteeseen lainkaan. Silloin nuorempana jaksoi antaa toisen hioa omia särmiä ja itse hioa toisen. Vanhemmiten ainakin se on mulle vaikeaa. Sitä on itsepäisempi omien tottumustensa kanssa.

En jaksa jakaa elämän salaisuuksia kenenkään vieraan kanssa. Siis sitä, että MÄSSÄÄN, pidän mässyjä, yms. Ja se pettymys herra X:n silmissä, kun näkisi että unelmien prinsessa ahmii kuin porsas syöttökaukalolla..! Hoh hoi, se herra X:n, kuvitteellisen miehen, pettymyskin tympäisee.

Koen äkkiä tajuavani Äetmuoria, joka ei ole alkanut uutta suhdetta sitten hänen ja Isukin eron.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Huoltaja

Olen siivonnut taas öiseen aikaan. Tympii kotiin tunkeva valtava määrä havunneulasia! Vaikka kuinka koettaisit, niin aina niitä tulee. Imurin kanssa saa heilua eteisessä melkein joka jumalan päivä.

Vielä huomenna jatkuu siivonkiurakka! Kyllä sen jaksaa, kun ajattelee että on enää 3 kokonaista vuorokautta mässäilyyn! :) Mies on muuten kanssa kotona ensi viikonlopun, vaikka hänen ystävänsä tarjosi hirvenmetsästysmatkaa! Mutta ei mies mene - onneksi. Saadaan olla vähän kahdestaan. Tuntuu joskus kuin olisi viime aikoina arki vähän latistunut. Ei ole oikein ollut mahdollisuutta/halua rakastellakaan. Ei ole ollut sellaista luontevaa hetkeä. Luin joskus sellaisesta Säännöt-kirjasta, ettei naisen KOSKAAN pitäisi tehdä seksialoitetta edes avioliitossa. Minusta se on tyhmää! Mies oikein yllyttää joskus mua, että tee aloite. Ja teenkin. Mutta joskus se on vaikeaa. Minä yritän aina tulkita miestä, että onko hän väsyneen oloinen. Hän itse sanoo, ettei koskaan ole liian väsynyt lakanaleikkeihin, mutta voihan se olla kohteliaisuuttakin vain. Itseä ei ainakaan seksi kiinnosta yhtään, jos olen väsynyt tai huolestunut jostain.

Joskus olen kokenut olevani vähän 'huoltaja' tässä meidän liitossa! Minä aina sanon: 'muista tänään lähteä töistä ajoissa, sulla on harrastus klo 17:30. Ja mies sitten kiittää ja sanoo ettei olisi itse sitä muistanut. Muutenkin mä 'koordinoin' aika paljon meidän elämää, koska mies ei sitä tee. Luin jostain, että nykyisin ihmisillä on ansiotyö, kotityöt (siivonki, ruoanlaitto) ja sitten vielä arjen organisointityö, joka vie aika paljon aikaa ja on tavallaan eri työ kuin kotityö. Varsinkin lapsiperheissä, joissa lapsilla on monia harrastuksia vie tuo organisointityö oikeasti aikaa ja vaatii ajattelua. Mulla tuo arjen organisointityö tarkoittaa sitä, että luotsaan tavallaan miestä läpi sen hänen arkensa. Teen eväät, jos hän lähtee vaellukselle. Itse hän ei niitä muistaisikaan. Huolehdin siitä, että on aina lounas valmiiksi pakattuna miehelle jääkaappiin. Ja muistutan sukulaisten syntymäpäivistä, hammaslääkäriajasta, yms. yms.

Toisaalta tuo huoltamistyö ottaa multa pois edes vähän syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole ansiotyötä. Koen että se on velvollisuuteni yrittää järjestää miehelle sujuva, helppo arki, kun kerran olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja sellaiseksi jään.

Ja on siinä ihan aitoakin antamisen halua, palveluhalua. Halua, että toisella olisi hyvä.

Mäs-mäs-mässymietteet..

Mietin sitä, että jos en tekisikään mansikkavalkosuklaajuustokakkua vaan baileyskakun! Vielä en yhtään osaa sanoa mihin päädyn! Baileys on joskus hitusen liika makea.. mutta toisaalta näin talviseen aikaan tosi-tosi makeatkin jutut maistuu! Kesällä sitten pitää saada raikkaampaa.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Pettymysten päivä

Kävin Valintatalossa, ei siellä enää ollut Mignon-suklaamunia! Voi itku! :( Mutta ei auta, täytyy vaan tätä elämää elää ilman mignoa sitten. Migno on kyllä suklaatisuosikkini.. korjasin puutetta ostamalla K-kauppasta vähän sellaisia Pirkan jäätelöpuikkoja! Valkosuklaajätskipuikon ja mantelijätskipuikon. En tiedä onko mantelia VAIN kuorrutteessa, vai onkos jäätelössä kanssa. Toivoisin, että olisi! Tulikin mieleen etten ole vielä laittanut kuitteja miehen työpöydälle. Mies aina seuraa rahanmenoa, kaikki kuitit katsoo läpi. Tietty sitten huomaa, että olen taas OSTELLUT. Muttei hän siitä suutu, usein se vaan huvittaa häntä jotenkin.

Hassua miten mies ei suostu myöntämään, että pystyn vaikka syömään hänet pöydän alle! Olen VARMA, että pystyn. Aina jos sanon pystyväni, niin hän kieltää sen. Kai se ottaa hänen miehenkunnialleen, jos nainen onkin suurempi syömäri. :) Mutta kun se on totta. Oikeastaan mies ei ole kaksinen karkkihirmu. Lisäksi olen sitä mieltä, ettei hänen namejaan 'lasketa', koska ne eivät kuitenkaan ole superkalorikkaita, superrasvaisia, kuten mun herkkuni. Ei VOI oikeasti verrata jotain Lauantaipussia suklaaseen! Ei lauantaipussista tai ärräpussista saa muuta kuin puolet niistä pisteistä mitä suklaasta saa. Kuten nähdä voi, minä mielessäni myönnän pisteitä eri syömisistä. Ei minusta voi oikein rinnastaa jotain viinikumimakeista sukulaatiin ja kinuskiin. Ne painivat ihan eri sarjoissa! Siksi en oikein noteeraa miehen syömisiä.

Hän on taas ollut ahdistunut, on paino 100 kg. Mikä siinä on, että 98 on OK, mutta 100 on sitten joku maaginen haamuraja. Siitä alkaa useinkin painopaniikki. Kai meillä kaikilla on omat hassut pakkomielteemme. Mulla etenkin. ;) Miehen työkaverit ovat monesti häntä pienempiä, rutkasti lyhyempiä yms. Se voi synnyttää hälle vaikutelman suuruudesta, vaikkei hän suuri olekaan vaan ihan normaali.

4 kokonaista vuorokautta enää! ;) Ja siivous on tietty päällä!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ei nykyaika perversiota keksinyt

Luin juuri erästä kirjaa, jossa oli todella kummallinen juttu. Nuori tyttö oli mennyt Ruotsiin ja siellä ruotsalaisperheessä oli tapa, että perheen vammainen poika [33 v.] sai kylpeä yhdessä perheenjäsenten kanssa! Siis ammeessa ihan! Kylläpä tuntuu kummalliselta. Sitten tuo tavallaan au pairin ja vaihto-opiskelijan välimuototyttö joutui myös ottamaan erikoisen 'kylpykaverin', eli siis tämän miehen. Myöhemmin näissä muistelmissaan tyttö sanoo että se tuntui hänestä epämukavalta ja oli yksi syy siihen, että hän vaihtoikin kortteeria. Kuka voi häntä siitä syyttää! Vaikka tietysti se mies oli ihan 'viaton', tavallaan ihan lapsen tasolla. Mutta SILTI!

Mitähän lehdet kirjoittaisi jos tuollainen juttu sattuisi NYT? Joku 15-16-kesäinen immyt pistettäisiin nakuna ammeeseen 33-vuotiaan miehen kanssa, vaikka vammaisenkin.

Joskus joillakin ihmisillä on ajatus, että nykyaika on erityisen paha ja kieroutunut, mutta oikeastaan sellaista on ollut aina. Eikä aina edes 'pahaa' tai 'kieroutunutta', vaan ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset ovat haavoittaneet toisiaan. Joku juttu, toiselle ihan sopivalta tuntuva, voi traumatisoida jonkun muun. Pitää olla herkkyyttä.

Muistan itse kuinka olin tuon ikäisenä [n. 15 v.] aika kauhuissani kun jouduin tilanteeseen, jossa olin paljon mua vanhempien ihmisten kanssa yksissä ja sitten yksi nainen siellä sanoi, että 'eihän me tietenkään tarvita eri pukuhuoneita miehille ja naisille'. Olisi tehnyt mieli kiljaista, että totta h-vetissä me tarvitaan, mutta Zuklis-neitonen oli niin kaino ja vieno siihen aikaan, että oli vaiti vaan. Ja meni komeronkokoiseen veskiin vaihtamaan vaatteet. ;) Tavallaan vähän hassua miten jotkut 40-50 v. ihmiset, jotka itse on menettäneet kaiken ujoutensa, eivät suostu tajuamaan että jotkut teinit voivat olla epävarmoja vartalostaan. Itse olen ollut aina.

En vieläkään kuulu niihin naisiin, jotka saunoisivat mielellään ystäviensä kanssa. Minulle olisi ihan vieras ajatus saunoa hyvin vuoksi kaverin kanssa. Uimahallissa pystyn, mutta se johtuu muiden ihmisten vieraudesta. Riippumatta siitä mitä ihmiset sanoo, niin kyllä suuri osa kuitenkin vertailee.. katselee, vaikka sitten salaa. Huomioi ainakin, kun eihän silmiään kiinnikään voi pitää! Ja mulle se on kauhistus. Olisi aika mahdoton ajatus mulle ottaa kylpykaveriksi joku mies, vaikka olisi vain 5-vuotiaan tasolla. SILTI. No way.

Olen alkanut ymmärtää sen miksi miehet pitävät niin paljon nuorista tytöistä. Koska nuori tyttö ei sano vastaan, nuori tyttö ei usein uskalla pitää puoliaan tai ei osaa. On vaikeaa sanoa itseä paljon vanhemmalle ihmiselle, että nyt äijä ruotuun! Jos esim. 38-vuotias mies alkaa seurustella 35-vuotiaan naisen kanssa, niin se nainen ei kakkoseksi jää elämänkokemuksessa, se nainenkin on luultavasti oppinut matkan varrella oman tahtonsa ja miten sitä tuoda esiin. Mutta kuvitellaan sama 38-vuotias vaikka 19-vuotiaan tytön kanssa. Ellei kyseessä nyt ole ihan poikkeus, niin se 19-vuotias on luultavasti aika mykkänä sen vanhemman, kokeneemman ihmisen edessä.

Aikuistuminen on oikeasti p r o s e s s i . Lain edessä saa 18-vuotias ostaa mietoja juomia, 20-vuotias jo väkeviä. 18-vuotias saa äänestää ja ajaa autoa. Mutta 18-vuotias ei välttämättä osaa pitää puoliaan. 18-vuotias on suojaton. Ainakin itse olin.

Tuollainen 18-vuotias ei ole kokenut useinkaan paljoa pahaa ihmissuhteissa. Silloin ei epäile, uskoo sokeasti vaan. Ja se on tietysti kivaa sille toiselle osapuolelle.

Itseä harmittaa joskus sekin, kun nuorena ja hölmönä annoin painostaa itseni seksiin ilman kondomia. Se nyt ainakin oli älytöntä. Toisaalta mietin miksi jotkut miehet tekevät niin, painostavat, jopa tekevät todella sikamaisen jutun, eli ottavat kumin pois kesken seksin [ilman että sitä huomaa].

Sitten joskus olen antanut painostaa itseni syömään tai juomaan juttuja, joista en pidä. Sekin harmittaa nyt. Etten pystynyt sanomaan ei. Ja kaikkein NOLOINTA on tunnustaa, ettei ole kuin reilu vuosi siitä, kun viimeksi annoin painostaa itseni juomaan yli oman määräni alkoholia. Ei paljon - en ollut 'humalassa', ei ollut krapula - mutta kuitenkin enemmän kuin olisin tahtonut juoda. Milloin oikein lopetan tämän nössöttelyn ja otan kaikissa asioissa päätäntävallan... siis asioissa, jotka koskevat vain minua!

5 kokonaista vuorokautta enää - -

- - ja mässäilen. ;) Enää ja vielä on niitä sanoja, jotka joko vetää naaman iloiseksi tai surulliseksi. Enää on iloinen sana, vielä on surullinen. ;) Mulla on sellainen vahvistuva tunne, että menen Lidliin sukulaatiostoksille. Sen vain jotenkin tuntee.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Koko kuvio

On taas sellainen päivä, kun koko kuvio ahdistaa. Mua joskus ahdistavat oudot asiat, sellaiset joiden ei luulisi hetkauttavan ihmistä suuntaan eikä toiseen. Nyt ahdistaa se, että elämä alkaa sairaalasta ja päättyy sinne. Minusta vain siinä ei ole mitään luonnollista. No jaa, ehkä siinä elämän alkamisessa sairaalassa, siinä voi olla.. mutta mitä järkeä on elää niin pitkään, että päätyy joksikin vihannekseksi? [Ainakaan jos ei itse halua olla sellainen.] Mä kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei järkyttynyt kun Utrio heitti jutun kuolemanpilleristä, jonka saisi vanhana. Itse saattaisin ottaa sen. Koulussa muistan yhden uskovaisen tytön, jolle kaikki armomurha oli kauhistusta. Ärsytti se asenne jo silloin.

Minä en palvo nuoruutta enkä tahdo elää aina kauniina yms, tästä ei ole kyse. En vaan tahdo elää niin kuin miehen isoäiti JOUTUI tekemään pari viimeistä vuottaan. Ihan 'tyhjäksi' lääkittynä, vaipoissa jossain vanhusosastolla, sairaalassa siis. Hän mursi lonkkansa ja 'sille tielleen jäi', eli siis siitä alkoi SAIRAALAELÄMÄ. Ei hän välillä tuntenut edes lapsiaan.

Vaivaa joskus se, kun tietää täysin varmasti sen, [tai ainakin melkoisella varmuudella] miten oma elämä tulee päättymään! Sairaalaan siis. Haluaisin jotain vähän yllätyksellisempää. Periaatteessa en pidä itsemurhaakaan mitenkään mahdottomana kohdallani. Siis sitten kun olen TOSI vanha ja jos minusta tulee sairas. Olen sen sanonutkin: menen ulos talvella ja nukun yön hangessa, eiköhän se auta Zuk-Zuk-Zukliksen pois murheen laaksosta! Voi tietenkin olla että olen vanhana niin dementiassa, etten tajua tuota tehdä. Se voi sattua vahingossakin!

Joskus kaikki elämä täällä tuntuu niin suunnitellulta ja valmiiksi ajatellulta, että se ahdistaa. Ärsyttää myös. Se koko kuvio, sillä yleisnimityksellä sitä kutsun. Ihan samalla tavalla joskus ahdistaa se, että ikävaiheissa 'kuuluu' tehdä tiettyjä asioita. On opiskeltava vuodet 18-25, on mentävä naimisiin + työllistyttävä ikävuosina 25-28, on ostettava omistusasunto ja tehtailtava tenavia ikävuosina 28-35. Jos et tee näitä juttuja, tai teet ne 'väärässä' iässä, niin olet kummajainen. Asioiden vain KUULUU olla näin. En ole nin vahva, etteikö ne odotukset olisi joskus mua vaivanneet. Joskus vaivaavat yhä. Tosin nyt taidan muutamista odotuksista olla vapaa. ;) Nimittäin työllistymisestä [sitä tuskin kukaan kai multa enää odottaa, olen toivoton tapaus] ja vekaroitumisesta [olen ollut liian kauan naimisissa ilman jälkikasvua, ja en tästä enää nuorru, so..].

Miksi ihminen ei yhtä hyvin voisi tulla äidiksi vaikka 18-vuotiaana? Opiskella nelikymppisenä? Miksi 18-vuotiaan raskaus on aina tietysti 'vahinkoraskaus' ja miksi nelikymppisenä opiskeleva on outolintu? Miehen täti juoksi maratonin 60-vuotispäivänsä kunniaksi. Onneksi jotkut ainakin rikkovat rajoja, edes vähän!

PUITTEET joskus ahdistavat. Ne RAAMIT, joiden sisällä elämä pitäisi elää. Meillä on puitteet: omakotitalo, kaksi autoa [tosin mun kaara on onneton romurauta ja vanhempi kuin moni muotibloggaaja, hehe], sormukset sormissa. Mutta meillä ei ole lapsia ja se erottaa meidät melkein kaikista miehen työkavereista esimerkiksikin! Siellä ei tällä hetkellä ole kuin - jaa, no yksi Pekka joka on lapseton - löysi itselleen vakikumppanin nelikymppisenä, sillä kumppanilla on 2 lasta aikaisemmasta suhteesta, P. ja hän ei kuitenkaan ole lisääntyneet. Niin ja sitten on yksi Janne, joka on myös lapseton, hänellä vähän sama tilanne kuin P:lla, eli naisella on lapsia aikaisemmasta liitosta. Uskon - TIEDÄN - että meitä ihmetellään. Jopa ne ihmiset, jotka myi meille tämän talon [niitä aina joskus näemme Pikku Kaupungin ostoskeskuksessa, kun he asustavat nyt Pikku Kaupungissa] ovat suoraan sanoneet, että hankkikaa (!) tekin nyt lapsia, eikös se olisi kiva, jos.. Aika rohkeasti sanottu ihmisiltä, joilta vain ostimme talon, siinä meidän yhteytemme! :(

Mitä töihin tulee, niin mua selvästikin jotkut pitää jonain mielenterveystapauksena. Muorikin on alkanut surkutellen puhua musta, että kun ei se Suklis pysty olemaan ihmisten kanssa, ahdistuu jne.. No on se osittain tottakin, mutta ei mua sen vuoksi kannata sääliä. Muori joskus plaraa jotain ammattilehtiä ja yrittää siitä etsiä ammattia jossa ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa. Kumma juttu ettei näitä 'Suklis = mielenterveystapaus'-ihmisiä kuitenkaan yhtään vaivaa yllyttää esim. lapsenlaittoon. Saa olla pää miten sekaisin vaan, mutta lapsia vaan pitää tuottaa.. vaikka sitten nappulat kärsisivät vanhemman ongelmista kuinka paljon vaan. Jotenkin tyypillistä suomalaiselle ajattelutavalle.

Ihmisillä taisi olla kovimmat odotukset meidän lisääntymisestä silloin, kun ostettiin tämä talo. Koska sitähän se 'tarkoittaa', omakotitalon ostaminen! Eihän 'pelkkä' pariskunta VOI ostaa taloa, kyllä silloin pitää olla pulla uunissa tai vähintään suunnitteilla. Niin kuin oli muuten kaikilla miehen työkavereilla, jotka samoihin aikoihin muuttivat ok-taloihin!

Kai tämä puitteiden, raamien ja odotusten jämähtäneisyys on osittaista seurausta meidän eristyneisyydestämme. Kun Suomi ei edelleenkään ole mikään monikulttuurinen maa. Täällä on oikeastaan vain vähän hyväksyttyjä tapoja elää elämänsä. Jos meillä olisi monenlaisia ihmisiä monista kulttuureista, niin se ehkä opettaisi suvaitsevaisuutta. En tiedä.

6 kokonaista vuorokautta..

.. ja Suklis SYÖ! :) Toisaalta olen jotenkin kauhean tyytymätön itseeni.. tekisi mieli vaan paastota, jättää mässäilytkin väliin. Minulla on läskiolo. Se tulee aina välillä. Varsinkin jos olen tellussa nähnyt jotain ohjelmia, jossa on tosi laihoja ihmisiä. Vertaan itseäni ja näen reiteni MÖHKÄLEMÄISINÄ, inhottavina naaraan reisinä. Ja vatsani on kuin kuu, kuin olisi kuu piilossa mahanahkan alla. Ja rintani inhottavat lehmän utareet, valtaisat. Oikeastaan joskus vihaan naisen vartaloa. Haluaisin kai antaa omani pois.

Mutta mietin herkkuja, kaikkea kivaa ja hyvää. Täytyy puntata pullataikina seuraavaan herkkuiluun, on pulla pakastimesta loppu! Tällä kertaa aion muistaa tehdä muutaman rahkapullankin. Viimeksi unohdin sen ihan kokonaan! Tein silloin vain korvapuusteja. Ihania nekin on, mutta muutama rahkajuttu pitää olla myös!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Muotovaahtoa ja menneisyyttä

Pistin juuri päähäni muotovaahtoa. Teen niin usein iltaisin - sitten aamulla tukka on helpommin käsiteltävissä!

Olenkohan ainoa joka on MENNEISYYSNARKKARI? Olen sellainen tavallaan. Tekisi joskus mieli mennä käymään sen talon pihassa, jossa asuin kun olin 10-14-vuotias. Tahtoisin soittaa ovikelloa, esittää vaikka.. no, olevani Suomen gallupista! Ja kysellä jotain. Katsoa kokisinko jotain niiden seinien sisäpuolella.

Ihan samoin tekisi mieli mennä kolkuttelemaan sen talon ovelle, jossa asuin kun olin 5-10-vuotias. Siihen taloon muuten sisältyy mun oikeastaan parhaimmat lapsuusmuistot. Kaikki oli vielä 'hyvin', ts. Isukki ja Äetmuori olivat yhdessä, kai me olimme kuin mikä tahansa muu alemman keskiluokan tavallinen perhe. Joskus haaveilin, että jos saisinkin vielä asua tuossa talossa! Mutta en saa.. sinne on satoja kilometrejä matkaa ja miehen työ on täällä. Tiedän kuitenkin sen talon olevan paljon, paljon tätä meidän taloa halvempi! Jos voisimmekin muuttaa - mutta ei! Ei se käy.

Sen talon lipputangon viereen on haudattu meidän lemmikkikoira. Spanieli se oli, eli kymmenvuotiaaksi. Sitten se sai halvauksen. Isukki kaivoi kuopan ja se haudattiin. Sinä päivänä tuli ensilumi ja se lumi pysyi.

Ehkä joskus toteutan tuon hullun salakavalan VAANIMISOPERAATION ja teeskentelen gallup-kyselijää! :( Olisi se aika noloa. EN siis tahtoisi kyylätä miten ihmiset asuu.. tahtoisin vain jotenkin päästä kosketuksiin menneen kanssa.

Suklis on nähkääs hiukan hullu! Menneisyyshullu.

Miksi mulla oli aina ulkopuolinen olo perheessäni? Jostain tuli se olo, että Siukku oli se Lapsi, jota vanhemmat toivoi. Mä olin lisäke, Siukulle "hankittu", ettei Siukusta tulisi Itsekästä. Kun ainoat lapset TIETYSTI on AINA itsekkäitä, hoh hoijaa. Myöhemmin saadut vaikutelmat vain tehosti sitä, että olen ulkopuolinen. Isukki ei koskaan sulkenut mua ulkopuolelle [ei siksi että olisi ollut paljon läsnäkään sulkemassa], mutta Muori ja Siukku tekivät niin usein. Se on joku mun äidinpuoleisessa suvussa, joku halu aina sulkea JOKU ulkopuolelle. K-mummissa oli se sama piirre. 'Liittoutui' milloin minkäkin lapsenlapsen kanssa, piti muita vähän huonompina ja osoitti sen. Ja piti samaa peliä tyttären ja miniän kanssa.

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Niin niin, juustokakkua mä teen, sitä hyydytettyä, trallallaa! Mietin kävisinkö nostamassa KÄTEISTÄ ja jos säntäisinkin.. suklaaostoksille.. :( Saas nähdä mitä perjantai tuo tullessaan!

torstai 12. marraskuuta 2009

Kommunisti = tyhmä??

Poliittinen Suklis kiehuu! Miksi on niin, että ainoa [tällä hetkellä] tuntemani kommunisti on.. no, mun mielestä TYHMÄ! :( Kaiken lisäksi hän on tosi äänekäs aatteensa kanssa, ja mun mielestä se huonontaa asiaa. Tarkoitan nyt, että ihmiset sitä suurisuuta kuunnellessaan saavat sellaisen kuvan, että kommunismi = tyhmää ja kommunisti = tyhmä. :( En väitä itse olevani mikään einstein, mutta vähän enemmän nyt kuitenkin tiedän.. ja harmittaa tavallaan joskus olla tällainen hiljainen hiiri, kun sitten toisaalta moni vähemmänkin tietävä on enemmän äänessä! Mä aina vaadin itseltäni täydellisyyttä ennen kuin avaan suuni. Paha tapa opiskeluvuosilta peruja. Silloin ei suunnilleen uskaltanut suutaan aukaista, ellei siellä ollut satamäärin viittauksia joihinkin aiemmin asiasta kirjoittaneisiin yms. No, vaiensipa mut tehokkaasti..

Oikeastaan uskon meidän kommunistisen vakaumuksen omaavien olevan itse asiassa älykkäämpiä kuin muut. [En taaskaan kehu ITSEÄNI, mutta puhun YLEISELLÄ tasolla.] Koska täytyy olla todella t y h m ä jos kannattaa riistokapitalismia ja sosiaaliturvan heikennyksiä! Sehän johtaa nimittäin meidän kaikkien kärsimykseen, ei vain köyhien! Ihan varmaan isorikaskin kärsii, jos joutuu jatkossa asumaan muurien takana, kun toimeentuloerot sen kun jyrkkenee. Eikö silloin ole lyhytnäköistä [l. tyhmää] kannattaa semmoista politiikkaa, joka johtaa tuohon..?? Periaatteessa ei kenenkään hyvätuloiseksikaan katsotun kannattaisi olla oikeistolainen. Koska melko mahtava osa niistä hyvistä tuloista voi tulevaisuudessa mennä kaikkien vartiointifirmojen tileille.. ja sitten loput menee yksityiseen sairaanhoitoon, jos ja kun sosiaaliturva ajetaan alas! Herra Hyvätuloinen ei sitten välttämättä olisikaan enää hyvätuloinen, vaan hyvämenoinen, hehe. :)

Pitkällä tähtäimellä me KAIKKI, koko Suomen kansa, voitamme siinä jos ensinnäkin kaikille annetaan ilmainen koulutus. Miten muuten Suomessa olisi joku Nokian kaltainenkaan kultamuna, jos ei olisi kaikkia koulutettu?? Olisi muuten moni pienen kansan lahjakas, mutta köyhä, jäänyt ihan vain ojan kaivajaksi. Jos sellaisia siis enää onkaan, ei taida olla. Pienen kansan ei ole varaa hukata YHTÄÄN lahjakkuutta, eikä vaikka vähemmän lahjakastakaan! Siksi mua kylmää kuinka aina yllytetään lukukausimaksuihin tuossa ja tässä oppilaitoksessa!

Agiteeraanko jo oikein kunnolla?? ;) No sitten en tajua muutenkaan tätä yksityistämistä ja villiä markkinataloutta! Suuryritykset pitäisi sosialisoida ja pankit myös. Muuten ei nimittäin lopu tämä ihmisten irtisanominen. Jos valtio, sosialistinen valtio, olisi vastuussa omistajapolitiikasta, niin se ratkaisisi aika monta ongelmaa!

Miksi tämä on joillekin niin vaikea tajuta??

No painotan siis, että EN vihaa oikeistolaisia, enkä muitakaan. Oikeastaan kunnioitan erilaisia mielipiteitä. Oikeistolaisiakin, jos siis puhutaan hoitsu-, pienyrittäjä- & opettajaoikeistolaisuudesta! Mutta sitten en taas tätä vuorineuvosten oikeistolaisuutta kunnioita enkä arvosta!! Siihen vedän rajan. Ja perussuomalaisuuteen, vaikka yritän heitäkin ymmärtää. Vihreisiin olen pettynyt. Mä olen ensisijaisesti sittenkin kommunisti ja vasta sitten viherrän, jos viherrän. Ihminen on kuitenkin mulle tärkein tällä hetkellä, ihmisten hyvinvointi.

Tuo mainitsemani tyhmä kommunisti on ärsyttävä, hän unohtaa kaiken mitä on joskus puhunut, tai mitä hänelle on puhuttu. Ja se näkyy! Mielipidemittelöissä siksi hän vaikuttaa uunolta. Ikävää! :( Sama se vaikka yksityinen ihminen olisikin vähän uuno, mutta kun edustetaan jotain poliittista VAKAUMUSTA.. joka muutenkin on vastatuulessa.. niin pitäisi koettaa vaikuttaa skarpilta.

Toivottavasti tuo P. ei ole pilannut meidän mainetta lopullisesti. Onneksi jokaista sellaista kohti on myös ainakin yksi fiksu..!!

Puhelupiinaa, osa ääretön

Soitin Äetmuorille. Hassua, hän sanoi Siukkuni saaneen tänään flunssan. Siis tänään. No, Muori ihan tuosta vain sanoi sen sikainfluenssaksi! Siis ilman lääkärin lausuntoa tai mitään testejä. Muori diagnosoi puhelimitse! Vähän outoa sinänsä, koska Siukuntyttö oli ollut kipeänä tuossa pari päivää sitten [tavallinen flunssa!], mutta Muorille ei tule mieleenkään, että Siukun tautikin voisi olla tavallista flunssaa!

Toivottavasti Siukulla ei ole possutauti! On mahdollista, että on, mutta on ihan yhtä mahdollista ettei ole.

Odotusta..

Hih, vielä 9 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. On aika säälittävää "laskea" sitä jo nyt, mutta mitä muutakaan tässä odottaisi - kuolemaa vai? Taitaa olla seuraavaksi perinteisen hyydytetyn juustokakun vuoro, mitä siis leivontaan tulee. Sitä ei ole ollut aikoihin. Tykkään siitä mihin tulee Lidlin mansikkavalkosuklaata.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Pois, pois possuflunssa..!

Voi kun toivon ettei enää televisiossa tai lehdissä olisi SANAAKAAN sikainfluenssasta! Olen niin kyllästynyt siihen. Enkä uskalla soittaa Äetmuorille velvollisuuspuhelua, kun pelkään [tiedän] sen olevan vain tuota tautijuttua alusta loppuun. En kai VOI sanoa hänelle, että anteeksi vaan, mua ei yhtään kiinnosta tuo sulle niin tärkeä juttu.

Näin sitä on palattu mässäilyn jälkeiseen aikaan! Herkkuilu oli kyllä kivaa, söin kinuskikakkua, jonka leivoin. Ja maistoin sitä Pirkka Pähkinäyllätys-jäätelöä. Se ei ollut yhtä hyvää kuin kinuskikeksi-keikaus. Fazun Piparkakkusuklaati suli kyllä suuhun.. :) -Huomasin senkin jutun, etten oikeastaan enää välitä niistä Almondy-tortuista. Ainakin se, missä on Daimia sisällä ei oikein 'iskenyt'. Joskus ennen ne oli mun suurta herkkua. En tiedä mikä nyt vaivasi, liika rasvaisuus ehkä..? Ostin nimittäin sellaisen Almondyn pakastealtaasta. Enemmän olisi tehnyt mieli Prinsessakakkua, mutta ne olivat molemmista täkäläisistä kaupoista loppu! Veikkaisin aika monen isän syöneen juhlapäivänään prinsessaa..

Mulla oli aika ikävä lauantai. Mies oli omissa eräharrastuksissaan ja tuli tosi myöhään.. vasta puolenyön aikoihin. Joskus on aika ankeaa istua täällä yksin, tuntuu melkein kuin olisi yksin koko maailmassa.

Suklis uneksuu

Onko outoa uneksua herkuista?? Siis ihan nähdä niistä unia. Mulle se on aika tuttua kauraa. Joskus unessa syön jotain ihan käsittämättömän SUURTA herkkua.. tai sitten vain jotain erityisen hyvää. Onkohan tuo suuri herkku-juttu jotenkin freudilainen..? No, täytyy kyllä sanoa ettei itseä houkuttele nyt pienet eikä isot peeeenikset.. :) Tuntuu kuin olisi sexielämä ihan lamassa. Mieskin on ollut vähän haluton, koska hänellä on ollut se takapuoli [verenvuoto] vaiva. Joskus hän sanoo sen haittaavan jopa töissä! Kun joutuu istumaan jossain palaverissa! Ja siitä on vaikea puhua kellekään, eli hän vaan kärsii hiljaa. On se väärin!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Sikaflunssa - mitä sen jälkeen??

Minua ärsyttää koko vouhotus possutaudista. Sitä ennen oli lintuinfluenssa, muistattekos?? Tiputauti! Ja nyt possutauti! Mitä seuraavaksi tulee [koska JOTAIN tulee aivan varmasti], vuohitautiko? Miten olisi ÄÄLIÖTAUTI? Se tarttuisi vain kaikkiin tämän maailman vesipäisiin hysteerikkoihin.. ;)

Niin. Muori soitti. Ihme on tapahtunut, Äetmuori soittaa MULLE. No, ennen kuin tuosta nyt alkaa riemuita niin sanotaan heti, että puhelu oli taas pelkkää sikatauti sitä, possutauti tuota.. Koko puhelu! Muori soitti ja sanoi, 'tässä minä..' Ja sitten alkoi jankutus! Jo toinen pitkä puhelu tällä viikolla tästä samasta saakelin aiheesta. Alkaa olla mitta täysi!

Muori itse on hysterian partaalla, tai oikeastaan mennyt jo reippaasti sen yli. Hän ei kuulemma aio liikkua mihinkään ennen kuin saa rokotteen! Ja hän pesee kädet sen jälkeen kun on lukenut postinsa - postimieshän on koskenut hänen postiinsa ja voi olla Taudin kantaja! Osa tuosta Muorin vaahtoamisesta oli yksinkertaisesti niin outoa, että olisin valmis sanomaan hänen mielenterveytensä järkkyneen jotenkin. Osan aikaa en edes tiennyt MISTÄ Muori puhui, koska hän ei mitenkään selittänyt mulle asioita tyyliin 'se torniolainen pikkutyttö, joka kuoli', vaan alkoi noin vaan selittää 'se kuolema tuli ihan tunneissa'.. Mulla meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että nyt hän puhuu siitä torniolaisesta.

Julistan meidän taloudessa uuden kirosanan. Se on sikainfluenssa. Se on niin tuhma sana, ettei sitä oikeasti kannata mainita, tai hiillyn kokonaan. Se on S-sana!

Mä en edelleenkään tajua mitä se auttaa menettää malttinsa. Paraneeko tämä tilanne siitä yhtään? Helpottaako oma olo? Miksi Muori tietoisesti kelaa ja kelaa sitä sikatautia, yrittäisi miettiä jotain muuta ja hankkia elämään sitä sisältöä. Alkaisi vaikka pitää mässyjä kuten mä. Ei ehkä ihanteellisin elämänsisältö, mutta aina se jokapäiväisen tupakoinnin ja kaljankittauksen voittaa.

Jos ihmiset tietäsivät kuinka monta ihmistä kuolee vuosittain ihan tavalliseen kausi-influenssaan, niin siitä se paniikki tulisi. ;) Mutta kun eivät tiedä. Tästä possutaudistakin on uutisoitu aika repivällä tavalla. Toimittajat tietysti kirjoittaa raflaavasti, koska haluavat lehtiä ostettavan. Kauhu, jännitys, kriisit - ne myy.

Muori oli muuten hysteerinen lintuinfluenssan ollessa tapetilla. ;) Ja on nyt, ja takuulla on sitten kun tulee se kolmas median pumppaama kauhistus, mikä se sitten onkin.

Nyt taas joku voi sanoa että voi Suklis, kuinka et arvosta tuota rakkautta sua kohtaan. Mutta kun se ei OLE rakkautta. Ymmärtäisin jos äiti tai isä sanoisi aikuiselle lapselle: rakastan sinua ja olen siksi huolissani, pelkään kauheasti että sinä sairastut. Otathan rokotteen jos se vain on mahdollista. Mutta Muori ei sano noin. Hän sanoo: 'sinä et ole koskaan osannut asioita hoitaa, olet ihan hölmö mitä tulee terveysasioihin, istut vain kotona etkä hoida niitä'. Eli huoli muuttuu tilaisuudeksi sanoa pahasti ja lyödä toista lakoon.

Olkoon! Oikeasti, tuollaisten ylihysteeristen ihmisten kannattaisi harkita psyykelääkitystä. Ihmeesti ahdistukset katoavat. Tosin en usko ihan pienen annoksen auttavan noin pahoissa tapauksissa. ;) Pitäisi varmaan eläinlääkärin kirjoittaa resepti.. jollekin lääkkeelle, jota ravihevosten rauhoittamiseen käytetään! :)

0 kokonaista vuorokautta!

On jippii-olo! Aineksia kinuskikakkuun olen ostanut.. Ja löysin muuten Fazun piparkakkusuklaatia tänään kaupasta! Sopii arvata kuka osti levyllisen! Minä Suklishan se. Nyt vaan odotellaan 23 ½ tuntia!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Sikaflunssa ja Muorin paniikki

Tuli äkkiä mieleeni, että vielä ennen kuolemaani [ennen kuin possuflunssa hengen Suklikselta vie, hehe] tahdon oppia ITKEMÄÄN. Osaan tietysti itkeä.. mutta yksin, salassa! Tahdon oppia tekemään niin .. ihmisten edessä! Siis itselleni tuttujen, ei ventovieraiden. Ei se olisi temppu eikä mikään järjestää joku 'performanssi' kaupungin kadulla, ilman syytä. Se olisi näyttelyä. Tahdon oppia itkemään kun itkettää. Niin yksinkertaista, niin vaikeaa.

Ja sitten. Ennen wainajalaan siirtymistä tahtoisin yhden kerran sanoa Muorille, että minusta hänen suhtautumisensa ovat välillä outoja. Huomaa: en halua loukata. En halua sanoa, että hän on loukannut mua syvästi. Tahdon vain sanoa sen, yrittää antaa hänelle avaimen sen näkemiseen, että hän muiden mielestä voi olla hajottava, jyräävä persoonallisuus [itse en tietenkään käyttäisi noita sanoja, vaan lieventäisin tyyliin 'oletko huomannut että joskus saatat olla hiukan päällekäyvältä vaikuttava' tms.]. Tahdon tehdä tämän ennen kuin manan majoille mä meen.

Possumainen puhelu

Ajattelin tätä kaikkea tiistaisen puhelupiinan jälkeen. En ole jaksanut edes blogata, niin piippuun se veti! Soitin kerran viikossa-velvollisuuspuhelun Äetmuorille. En ehtinyt kuin sanoa 'hei, tässä minä' kun jo alkoi. Sikainfluenssa sitä, sikainfluenssa tätä, hae rokoite! Jankuti-jankuti. Ja koko ajan se maailmanlopun tunnelma siinä puhelussa. Ja kaikki ne väärät tiedot, joita Muorilla oli!

Ensinnäkin rokotetta EI saa ainakaan toistaiseksi vain oman halunsa perusteella perusterve aikuinen ihminen. Siksi toiseksi monin paikoin - ainakin MUN kunnassa - rokotetaan vasta riskiryhmiä! Eli se EI auta, että mä menen rääkymään terv. keskukseen rokotetta! Päinvastoin, se vain HAITTAA lääkärien ja hoitajien työtä! Sitä heillä on tarpeeksi.

Muorilla oli ihan oikeasti muutama järkyttävä väärinkäsitys tässä koko jutussa. Olisiko hän pikkupäissään seurannut uutisia, vai miten on niin huonosti tieto perille mennyt??

Siitä puhelusta tuli paha olo. Kun vain YRITIN edes vaihtaa puheenaihetta, tai edes mainita jotain vaikka miehestä tms., niin heti hän vain jatkoi sitä sikainfluenssajankutusta. Nyt joku voisi sanoa että ole iloinen, sun äitisi rakastaa sua niin paljon. Mutta kun se ei ole edes sitä, ei ainakaan kaikin osin. Vaan koko ajan sellainen vaikutelma, että mä en osaa hakeutua rokotukseen, mä en ole kiinnostunut terveydestäni, mä en halua elää [!!!] tarpeeksi ottaakseni rokotuksen! Voi.. {sensuroitu}.

En tiedä mistä Muori on saanut sen päähänsä että olisin joku desperado tai elämää vihaava ihminen!!! Se on taas sitä hänen omaa luulotteluaan! Mulle elämä maittaa.. elämähän tarkoittaa myös herkkuilua ja sitä en voisi tehdä jos olisin vainaa! :)

No, tuollaiset puhelut ovat raskaita. Kun tuntuu ettei maailmassa ole muuta kuin tauteja, uhkia ja kuolemaa. Toisia ihmisiä pitää välttää: tartuttavat vain Taudin! Mun mielestä sikaflunssa on sittenkin aika pieni murhe. Kun kotioven sulkee, niin autolla voi ajaa itsensä hengiltä! Ainakin jos auto on niin ruosteromu kuin mulla! ;) Tai sitten teoriassa joku hullu voi tulla ja puukottaa. Tai taivaalta voi tippua meteoriitti päähän. Tai, tai, tai.. Sitä voi joko murehtia näitä ja tulla hulluksi, tai ajatella ettei meillä alun alkaenkaan ole muuta omaa kuin NYKYHETKI. Vain ja ainoastaan tämä nyt, tämä nyt joka elää kun mä näpyttelen näitä kirjaimia, juuri näitä. Ennen kuin postaan tämän näkyville, niin voin olla jo kuollut. Voin olla. Kovin todennäköistä se tosin ei ole!

Säälinkin Muoria - hänen maailmansa on ruma, ankea ja ahdas. Täynnä karmeita ulkomaalaisia, jotka tulee Suomeen vaan rohmutakseen sosiaaliturvaa ja täynnä tautisia ihmisiä, jokainen vastaantulija voi olla Taudin Kantaja, hui! Ikävä vaan että sitä rumuutta ja ankeutta pitää levittää toisten kiusaksi.

Kun Muori on tautihysteriassa [lintuinfluenssapaniikki oli hänellä ennen röh-röhhiä] niin silloin PIENIKIN poikkipuoliseksi tulkittava sana on virhe. Silloin ei voi kuin myönnellä: juu soitan arvauskeskukseen, juu hankin rokotuksen.. Huvittavaa, taisi Siukkukin olla livauttanut Muorille valheen tai pari, niin ymmärsin.. Kun hän sanoi kahden teininsä 'muka' jo saaneen rokotuksen. ;) En jaksa uskoa VIELÄ parin perusterveen teinin sellaista saaneen. ;) Kun monin paikoin vasta riskiryhmiä piikitetään..

Ja ettei Muori edes ajattele miten hiton epätodennäköistä mun sairastuminen on! Kun menee päiväkausia, etten kotoa lähde mihinkään! Mistä mä sen taudin saisin?? Kaupan kassoja kyllä käy sääliksi.. :( He ovat niin paljon kontaktissa ihmisten kanssa, siinä se todennäköisyys kasvaa. Ja opettajat, muutkin ihmisten kanssa olevat. Mutta entäpä erakkomainen Suklis? Tuulesta taudin saa.. ;)

Ja hyvät uutiset:

Eletään perjantaita. Enää 1 kokonainen vuorokausi herkkuihin! ;) Ja kinuskikakkua sen olla pitää, näin olen melko varmasti leivonnan osalta päättänyt.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Pahaa aikaa lapsille

Tänään kaupoilla näin pari surullista juttua. Miten vanhempi, isä tai äiti, voi vaan KATSOA, kun oma lapsi itkee? En tarkoita nyt raivokasta uhmaitkua tms. huomion kerjäämistä, vaan ihan sitä erilaista, surusta tai pahasta olosta johtuvaa. Ihmettelen kyllä kovasti! Voi vaan miettiä miltä lapsesta tuntuu kun oma äiti tai isä vaan katsoo kylmästi päältä, ei sanallakaan lohduta, ei kosketa..

Toinen juttu: en muista kummankaan isoäitini mulle koskaan tiuskineen ja puhuneen rumasti. Mutta olen nyt nähnyt semmoisen mummon, joka teki niin lapsenlapselleen. Oli kuin ei olisi halunnut olla lapsen kanssa, olisi tympääntynyt siihen. :( Erityisesti Mummosta [Isukin äidistä] muistan aina sen selkeän ilon minkä hän tunsi meidän lastenlasten seurassa, vaikka näimmekin tosi usein eli olisi ollut tilaisuuksia 'kyllästyä'! Kai tämä aika on sellainen, lapselle tämä ei ole hyvää aikaa. Saa kaiken maallisen tavaran mitä haluaa mutta ei rakkautta tai huomiota. :( Ja sitten on nämä 'uudet' isovanhemmat, hyvin hyvin kiireiset, omissaan kiinni. Saa toki olla, miksipä ei, mutta sitten ei kannata itkeä, jos vanhainkodissa ei lapsenlapset käy katsomassa itselleen käytännössä ventovierasta ihmistä! Rakkauden syntyminen vaatii aikaa, yhdessäoloa. Ei se ole biologiaa: koska olen sun isoäitisi/isäsi, niin siksi pitää rakastaa.. Ei pelkkä biologia takaa sidettä, joka perustuu aitoon rakkauteen!

Kaupoissa tosiaan on jo joulusuklaatit! Vaan en nähnyt Fazerin Piparkakkusuklaata, se on paha juttu! :( Fazun Joulusuklaata oli kyllä, mutta ei se ole sama! Piparkakkusuklaatia vedin viime joulunaikaan oikein kunnolla. Ihme että sellainen levymuodossa oleva suklaati onkin niin hyvää, monia konvehteja parempaa. Olisin ostanut Piparkakkusukulaatia, jos sitä vain olisi ollut.

Tiistain puolella, laskurissa numero 4!

4 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! :) Olen MELKO varma, että kinuskikakun teen! Tänään kauppassa ostin jo vähän jäätelöitä herkkuhetkeä varten! Ostin kokeilumielellä Pirkan sellaista pähkinä-kinuskijädeä. Samaa sarjaa kuin normaalisti suosimani kinuski-keksi-keikaus. Ja sitten Classicin kermatoffee-tikkuja ostin! Ja Muru-tryffelitikkuja! Niin ja paketin Daim-jädeä H-hetken varalle! :) Ja sitä sorbettia. Sorpetti katoaa aina mun suuhuni, oli talvi tai kesä!

Hassu juttu, kun elän nykyisin ihan kokonaan ilman leipää, niin joskus on niin kova LEIVÄN HIMO, että se on kauhistuttavaa! Silloin vaikka kaupassa maistiaisena otettu pikkuruinen leipäkuutio maistuu itkettävän hyvältä. Miksi me ihmiset ollaan sellaisia leipärouskuja? Tai ainakin minä olisin, jos olisin.

Huomenna pitää soittaa taas ä:lle, KRÄÄÄÄ-ÄÄH! [Sukliksen raivon + epätoivon karjaus!]

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Ahdistaa ja ei

Lapsena ja teininä pimeys ei ahdistanut mua ollenkaan. Oikeastaan en edes miettinyt sitä, tai jos mietin niin pidin 'jännänä' vain. Nyt huomaan että se on joskus alkanut vaivata. Tuntuu kurjalta, kun mies lähtee töihin pimeällä ja palaa pimeällä! Se on tilanne joskus kuukauden päästä. Nythän on vielä viiden aikaan iltapäivästä hämärää ainakin. Pian ei ole, on ihan pilkkopimeää!

Kaikkein pahinta on jos on KOKO valoisan, vähän ajan, unten mailla! Niin että käy sänkyyn pimeällä ja herää siitä pimeällä. Siksi koetan ihan tietoisesti elää tätä aikaa niin, että näen päivänvalon! Siitä tulee parempi olo.

Mun vuorokausirytmin sekoittumisessa on sekin huono puoli, että sellainen 'aktiiviaika' jää vähiin. Mun on jo pitkään pitänyt 1) varata hampilääkäriaika 2) varata kampaaja 3) ottaa yhteyttä yhteen harrastuspiiriin jonka TOIVON ehkä laajentavan mun sosiaalista kuviota, mutta kun herää iltapäivästä niin äkkiä on virallinen Suomi jo sulkeutunut! Niin ja verikokeessa pitäis käydä, mutta kun en oikein ole sinne kyennyt. Kun tuntuu vaikealta olla juomatta klo 22 jälkeen! Itselleni se on vielä ihan valveillaoloaikaa.. parasta teenkittausaikaa!

Nämäkin ongelmat ei tavallaan ole ongelmia, tai jos ovat, niin ne ovat ITSE LUOTUJA, pitäisi vain pistää niille kampoihin. Joka päivä päätän, että HUOMENNA herään ajoissa, soittelen.. tms.. mutta niin vaan se 'huominen' aina siirtyy ja siirtyy.. :)

Suklis lukee ja ihmettelee

Olen lukenut sellaista kirjaa kuin Säännöt. Se on amerikkalaisten Ellen Feinin ja Sherrie Schneiderin parisuhde/seurusteluopas! Siitä on paljon kohuttu, tai siis silloin ainakin kun se oli uusi, 90-luvulla! Jopa Sinkkuelämä-sarjassa mainittiin se kerran. Olen lueskellut, ihmetellyt amerikkalaisen kulttuurin ja suomalaisen välistä eroa!

Jotain eroja nimittäin ON! Mun vaikutelma on se, että amerikkalaiset ovat vieläkin tosi paljon konservatiivisempia kuin suomalaiset, siis mitä sukupuoliin tulee. Tuossa kirjassa väitetään niiden asenteiden olevan BIOLOGIAA, mutta mun mielestä kulttuuriympäristökin vaikuttaa. Ei Suomeen VOI kaikkia noita sääntöjä soveltaa! Mutta siihen uskon mäkin, että suurin osa pysyvistä suhteista alkaa niin, että MIES on aktiivinen, 'pyydystää' naista siis. Kun mietin omaa suhdehistoriaa, niin se on selvääkin selvempi juttu. Ja kun mietin tuttuja ja ystäviä - melkein kaikkien pitkäkestoiset suhteet ovat alkaneet noin. En tiedä mistä se johtuu - mystistä!

Siitä olen eri mieltä kirjoittajien kanssa, että seksi 1. treffeillä olisi ehdoton suhteentappaja. Itsellä on ollut kokemusta sellaisesta, että suunnilleen heti on siirrytty sänkyyn.. ja mies sen kun roikkuu perässä, vaikka ITSE sen otti ihan seksinä vain ja oli asian miehenkin kanssa selväksi puhunut. En sitten tiedä kannattaako sellaisessa tilanteessa 'antaa' :) heti, jos ITSE haluaa pitkäkestoista, vakavaa suhdetta..? En tiedä. Mun mielestä 'antaminen' ja 'saaminen' eivät ole niin olennaisia juttuja aikuisten parisuhteissa.

Jotenkin vähän huvittavaa, että toinen noista kirjoittajista ainakin erosi äskettäin! Säännöt-kirjassa hän lupaa, että jos noudattaa Sääntöjä, niin ei koskaan eroa. ;) Mies pysyy kumppanina vanhaksi asti! Avioliitto on romanttinen ja onnellinen. Se on paljon luvattu se.

Jotkut lukiolaisille ja college-opiskelijoille suunnatuista neuvoista ovat oikeasti HOOPOJA! Kuten esim. se, että lukiolaistytön kannattaisi käyttää töistään saamat rahat manikyyreihin ja muotivaatteisiin. Hei haloo?? Eli ei siis säästää esimerkiksi opiskeluja varten tai muuten vaan pahan päivän varalle? Voin käsi sydämellä sanoa, ettei miehet pahemmin piittaa siitä onko naisella lakatut kynnet, itse lakatut, manikyristin lakkaamat vai kokonaan lakkaa vailla! Se ei ole ihan 1. asia heidän mielessään. Jos itse manikyyristä nauttii, niin antaa mennä sitten vaan. Miesten vuoksi sitä ei kannata harrastaa! Sitten tekijät neuvovat lukiolaistyttöjä pukeutumaan niin kuin musiikkivideoiden mimmit. Viis siitä, että se voi olla täydessä ristiriidassa tytön persoonan kanssa ja hänen kehitysvaiheensa kanssa ja lähettää siis todella vääriä signaaleja. Ihan outo neuvo! Mitähän tyttöjen vanhemmat semmoisesta tuumaavat..??

Tekijät sanovat, että jos nainen on 18-vuotias ja neitsyt, niin hän saattaa haluta sitoutumista [kihlasormus?] ennen seksiä. Jos taas on 39-vuotias ja eronnut, niin 'vain' kuukauden (!) odotus ennen seksiä riittää! :) Heh.. Ja pitäisi aina olla pitkät hiukset, koska miehet pitää niistä. Jotkut noista neuvoista on suoraan kuin Äetmuorilta! :( Ehkä Muori voisi luoda itselleen uuden uran vanhoilla päivillään kirjoittamalla jonkun tuommoisen kirjan.

6 kokonaista vuorokautta enää - -

- - ja HIRVIÖIDYN! Kumma miten makeanhimo kasvaa suorassa suhteessa pimeyden ja kylmyyden lisääntymisen kanssa! Koko ajan pitäisi masun saada herkkua, niin uskottelee ainakin mun aivo. Sukliksen primitiivinen liskoaivo! Jaah, pitääköhän käydä Lidlistä sellainen ihana suklaatirasia kuin viimekin vuonna. Sellainen, jonka aikaan muuten oksensin - se oli itsenäisyyspäivän tienoilla. Ei se oksu siitä suklaatista kyllä johtunut. Korkeintaan siitä, että olin vetänyt LIIKAA sitä - kaikkea liikaa. Enpä ole sen jälkeen laatannut!

Mietin joskus voiko täyteen masuun KUOLLA? Oletetaan että mä vedän paljon herkkuja, ei mitenkään tavattomasti mutta niin kuin normaalimässingissä teen. Jos teen jonkun äkkinäisen liikkeen tms. niin voinko kuolla siihen täyteen masuun? Että vatsalaukku repeäisi tms.? Ei tätä kehtaa lääkäriltä ainakaan kysyä!