perjantai 23. joulukuuta 2011

Koulukiusaamisesta ja "hyysäämisestä"

Olen viime aikoina ollut aika mietteliäs. Yhdessä blogissa käsiteltiin koulukiusaamista ja oman käden oikeutta, eli siis sitä, kun kiusattu tai kiusatun vanhempi antaa kiusaajalle turpasaunan. Olin kommenttiosastolla ja sanoin, ettei mun mielestä ole hyvä asia ratkaista asiaa noin. Ensinnäkään se ei OPETA kiusaajalle mitään - paitsi siis ehkä sen, että kiusaajan oma toimintatapa [vahvempi saa tehdä heikolle mitä vaan] on ihan oikea ja toimiva. Sitten lisäsin vielä, että se kiusaajakin on monessa tapauksessa vielä lapsi itsekin. Siinä joku tietysti alkoi sanoa, että tuo mun ajattelutapa on seurausta 'hyysäyskulttuurista' jne.. ja ettei kiusaajan TARVITSE oppia mitään.

Joskus surettaa kun Suomessa kuvitellaan kaiken pahan johtuvan jostain ihmeen punikkien 'hyysäyspolitiikasta'. Kuitenkin aloin miettiä esim. vanhempieni lapsuutta, jolloin kansakoulunopet oli vielä kovia oikeistolaisia yms.. puututtiinko silloin kiusaamiseen? Ei todellakaan! Itse asiassa ennen peruskoulua ja tätä 'kommunistien hyysäyspolitiikkaa' koulukiusattu oli täysin lainsuojaton! Siihen saatte luottaa. Vielä minunkin lapsuudessa oli opettajilla sellainen asenne, että 'antaa lasten itse selvittää omat asiansa'. Ei ollut mitään kiva koulu-hankkeita, ei mitään kiusattujen tuki ry:tä.. Eli kannattaa oikeasti miettiä ennen kuin alkaa kaihoilla johonkin rautaa rajalle-aikaan takaisin. Nykyinen pehmeä ja koulukiusaamisen tuomitseva + siihen puuttuva politiikka on juuri sen inhotun 'vasemmistolaisen hyysäyskäytännön' ansiota!

Mun mielestä on jotenkin kauhean.. armotonta se suhtautuminen kiusaajaan. Itse tuomitsen koulukiusauksen EHDOTTOMASTI, mutta ei se silti tarkoita sitä, että kiusannutta lasta saa vetää lättyyn miten sattuu, hutkia ilman tutkimista. Asiat ei aina ole mustavalkoisia. Joskus kiusaaja on myös kiusattu, ja kiusattu voi olla kiusaaja. Ja oli miten oli, niin lapsille ON opetettava kuinka elämässä ristiriidat ratkaistaan oikein. Oikein ei ole alkaa väkivaltaan, vaan selvittää asiat tarkasti ja rauhassa, pyytää ja saada anteeksi, aloittaa uudestaan. Mä ainakin uskon, että lapset ei ole mitään elinkautisvankeja - he kyllä pystyvät OPPIMAAN vielä jotain. Joku vankiloiden vakionaama ehkä ei pysty, mutta totta ihmeessä lapsi pystyy!

Asiasta toiseen, tosin hiukan edelliseen liittyvään: huvittavaa kuinka jotkut ihmiset nyt näkevät peruskoulun ja hyvinvointivaltion vihollisinaan. Itse on ehkä tultu köyhistä/keskituloisista perheistä, on opiskeltu yliopistotutkinnot tämän systeemin turvin - ja nyt sitten ollaan puremassa sitä kättä joka ruokki. Kaikkein pahimpia tässä suhteessa tuntuvat olevan jotkut miehet, joilla on tutkinto teknillistieteelliseltä alalta! Kuvitteleeko nämä herrat oikeasti, että olisivat päässeet opiskelemaan ilman suomalaista ilmaista koulutusta? Perusdipari ei välttämättä [omista luuloistaan huolimatta] ole ihan niin lahjakas, että saisi täyden stipendin opintojaan varten kovinkaan helposti. Kannattaa vähän myös katsoa mitä maksaa yliopistotutkinnon suorittaminen maissa, joissa se ei ole ilmaista. Amerikassakin vanhemmat alkavat säästää lapsen syntymästä lähtien vain saadakseen hänet korkeakoulutetuksi, eikä sekään silti tahdo riittää! Ei, jos vanhemmilla ei ole riittävän hyväpalkkaisia töitä, joista saa säästöön kyllin. Köyhyys ja huonopalkkaiset työt periytyvät siellä paljon todennäköisemmin kuin täällä. Miksi tahtoisimme samaa Suomeen?

Tämä vasemmistolainen hyysäyspolitiikka on hyödyttänyt perheeseen ja tuloihin katsomatta meitä KAIKKIA suomalaisia. Minä ainakin toivon että jatkossakin meillä on ilmainen koulutus. Ja toivon että meillä säilyy sellainen koulu, jossa JOKAISEN fyysistä koskemattomuutta kunnioitetaan - myös kiusaajan.

Oikein tuntuu pahalta se verenhimoinen suhtautuminen, joka joillain nettipersoonilla on koulukiusaamiseen. Kun sitä ajattelee niin ei tunnu nämä kouluampumisetkaan kovin ihmeellisiltä. Puhumattakaan vuodesta 1918. Se asenne, että tappaminen on toki väärin - PAITSI silloin, kun tapetaan niitä 'väärin' ajattelevia ja toimivia saa mut kyllä repimään hiuksiani. Se on niin tasan vuotta 1918. Kunnon ihmiset muuttuivat ihan pedoiksi. Sitten muutaman kuukauden päästä räpytellään silmiä kuin unesta heränneenä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. :( Ei opi ihminen....

Sukliksen joulupuuhat

Siivosin talon. Olihan se taas semmoinen savotta. Ylimääräiseksi hommaksi siivosin tuon meidän 'aulan' [hahaa!] kaapin. Oli se syönyt aika paljon sellaista tavaraa, jota en edes muistanut meidän omistavan. :( Vähän aikaa sitten mies kyseli vaateharjaa. Minä sanoin, että ei meillä kai nyt ole sellaista, tai en ole ainakaan nähnyt.. -No, tuolta kaapin uumenista löytyi kolme (!) erilaista vaateharjaa! Ärsytti kyllä hiukkasen. Nyt kaappi on siisti, ja laitoin käsilaukkunikin sellaiseen isoon muovilaatikkoon, jossa ne ovat kaikki samassa paikassa. Hansikkaat, pipot ja kaulaliinat on nekin pistetty omiin laatikoihinsa. Hommassa ei oikeastaan edes mennyt kauan, eli siinä mielessä vaikea tajuta miksi olen sitä lykännyt!

Tänään onkin sitten luvassa leivontaa! :) Teen kermaliköörijuustokakun.. nams.. ja sitten maustekakun! Piparkakkuja ja muita meillä ei leivota, kun meitä on vain kaksi ja emme ole mitään piparkakun suurkuluttajia. Pullaa leivon sitten illalla myös, ihan korvapuusteja ja rahkapullaa! Sukulaatia on kertynyt niin paljon, että jopa SUKLAAHIRVIÖTÄ hirvittää! Appivanhemmat antoivat meille sellaisen Fazerin 600 gramman sukulaatirasian kaikkien näiden muiden lisäksi, mitä olemme hommanneet. Taitaa olla turnajaiskestävyys koetuksella tänä jouluna.. Hiiiiiiii-iiiiiii!!! [=Sukliksen intohihkaisu]

Olen jumpannut ahkerasti ihan tähän päivään asti.. sillä ostan itselleni oikeuden herkkuiluun. Kauppassa pitää vielä tänään käydä, koska hedelmiä tahdon tänne myös, viinirypälettä ja klementiiniä! Tarvitsen myös punaista maitoa siihen pullan leivontaan. Mutta muuten kaikki ostot on tehty.. Ihanaa, kun ei tarvitse mennä kauppaan piiiiiiii-iitkän listan kanssa hikoilemaan miljoonan muun ihmon joukkoon! Lidlissäkin ennätin eilen jo käydä, niin ei tarvitse surra jäätelön puutetta.. ;) Tänään sielläkin olisi varmaan jo kauhea jono, paljon ihmisiä joulupaniikissa.

Kotona tuoksuu nyt hyasintti. Kohta sen tuoksu peittyy maustekakun huumaavaan joulutuoksuun...

Zuklis toivottelee kaikille HYVÄÄ JOULUA, tai mitä juhlaa nyt sitten itse kukin viettää! :)

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Kyllä väitän, että meidän päässämme raksuttaa..

Aloitin taas aivolääkkeet. 1. pillerin otin sunnuntaina. Heti muuten huomaa eron ainakin seksihaluissa.. :) Ne alkoivat taas uhkaavasti kukoistaa, kun olin ilman lääkettä. Nyt olen taas 'turta', ja melkein on parempi niin. En oikeastaan kaipaa mitään järisyttäviä orgasmeja. Ne kuuluvat toiseen aikaan ja toiselle Zuklikselle!

Lääkityksen ekat päivät tarkoittavat minulle aina sellaista lievää kuvotuksen/pahanolon tunnetta, ajoittaista huimausta, ruokahaluttomuutta, levottomuutta. Tiedän että sitä sanotaan täyden tehon alkavan vasta parin viikon kuluttua, mutta kummallista kyllä 'läski-sitä-ja-läski-tätä' -skitsoamiseni ovat loppuneet kuin seinään. Se EI voi olla plasebo-vaikutusta! Ihanaa, kun olo on siinä suhteessa edes vähän helpottunut. En olisi enää pitkään jaksanut sitä pakkomiellettä.

Veloenan parisuhdekertomukset saivat minut tajuamaan, kuinka pihalla itse olen joskus näissä ruumiinkuva-asioissa. Mietin, että jos mies ihastuisi toiseen naiseen, niin kuinka reagoisin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tärkeintä olisi tietää tuon naisen paino/ulkonäkö/vaatekoko! :( Kyllä tässä jotain pielessä on. Mietin, että jos mies ihastuisi itseäni laihempaan naiseen, niin alkaisin varmasti TAPPODIEETIN siinä paikassa. Ihan varmasti! Jos taas se nainen olisi pyöreämpi.. Sitä en tajuaisi luultavasti ollenkaan? Se olisi omituista, luonnotonta. Suklis-ystävänne kun on vakuuttunut siitä, että mies kuin mies tahtoo laihan naisen ja sillä sipuli. Vaikka väittäisivät muutakin.

Olemmekohan me naiset vähän urautuneita? Eräs sukulaisnainen oli tosi tyrmistynyt, kun hänen miehellään oli suhde VANHEMPAAN naiseen. Hän ei oikein käsittänyt sitä. Kun yleensä se käsitys on, että mies haluaa aina itseään [reilusti] nuoremman naisen. En tiedä mitä se nainen mietti enemmän, sitä että miehellä oli ylipäätään suhde, vai sitä että se oli vanhempaan naiseen. Mulle paino tai vartalon muoto on ihan sama juttu kuin tuolle sukulaisnaiselle oli ikä.

Pystyisikö mies ihastumaan rintavaan naiseen? -Se voisi itse asiassa olla luultavaakin. Meillä mies on aina ihaillut uhkeaa povea - en sitten tajua miksi hän on mun kanssa. ;) Mutta niin vaan hän ihastelee D+-kupin kaunottaria. Kerran näin, kun autolla ajoimme, että miehen pää oikein kääntyi kun sellainen suuririntainen nainen pyöräili ohi! Kääntyi, vaikka nainen ei ollut hoikka. Ou-to-a. Vaikka kaipa suurin osa miehistä on sellaisia - tykkäävät suurista rinnoista.

Nyt joku ajattelee, että onpa Suklis pinnallinen, kun miettii ihastumista vain ulkonäköasiana. Mutta juttu nyt vain ON niin, että ensimmäiseksi ihmisessä huomaamme sen ulkonäön. Sen perusteella lähestymme, tai emme lähesty! Persoonallisuudesta ei paljon ole apua, jos ei pääse edes siihen lähestymisvaiheeseen. Persoonaan tutustutaan vasta, kun ulkonäkö on antanut kimmokkeen lähestymiselle. Kyllä väitän, että meidän päässämme raksuttaa koko ajan, ja ihmisen tavattuamme mietimme ehkä tiedostamatta, että kyllä... tai ei.

En muuten ole hamstrannut herkkujakaan nyt! Se nyt ainakin on hyvä juttu. Alkoi jo ärsyttää se oma norkoilu kauppojen herkkuosastoilla. Siellä kyllä saan aikani kulumaan. Yhden aika tyhmän jutun tein kyllä - tilasin postimyynnistä talvitakin! :( Se vain TAPAHTUI. Takki on musta villakangastakki, ja perustelin ostosta sillä, että mustaa villakangastakkia tarvitaan aina. Se on niin perusjuttu talvipukeutumisessa. Olihan siinä tietty ALE, eli takkeliini maksoi 40 e, mutta 40 e on SEKIN iso raha, ja nyt tunnen syyllisyyttä.

Olen vain niin kyllästynyt metsästämään takkeja kirppareilta, koska nyt viime aikoina en ole siellä törmännyt mihinkään nättiin. Yksi takki oli kyllä, mutta se oli kokoa 44, enkä MITENKÄÄN voinut kompromissata niin paljon. Kyllä joskus kompromissaan kokonumeron tai pari, jos on pakko, mutta liika on liikaa. Esim. nyt tuo postimyynnin takki on kokoa 40. En varmaan voi enää ikinä käyttää mitään sen pienempää, tai siltä ainakin tuntuu. Mulla nyt vain ON niin pitkät kädet, tai leveät hartiat [hui!], että hihat ei noissa pienemmissä koissa riitä. Yritetty on. Kerran ostin tangolta sovittamatta [hullu Suklis!] 36:n numeron takin, ja vaikka se muuten oli nätti, niin hihat olivat.. ihan.. liian.. lyhyet! Käytän sitä takkia kyllä, mutta yritän julkisuudessa välttää sitä, että se hihaongelma näkyisi. Eli en liikuta käsiä paljonkaan. Näyttää varmaan tyhmältä sellainen puu-ukkona liikkuminen ja toimiminen. ;) Miehellä on muuten ihan sama ongelma kuin mulla, eli hihapulma! Kai me sitten kumpikin olemme hartevia pitkäkäsiä! :)

perjantai 9. joulukuuta 2011

Ilo on isot alushousut

Mietinpä vaan kuinka paljon mukavammat on ainakin mun mielestä ISOT alkkarit, eivätkä mitkään stringit. Sanotaan nyt tässä heti, että makuja on monia, ja ihan kiva jos joku niistä stringeleistä pitää, mutta Suklis ei siihen heimoon kuulu. ;)

Mulla onkin nyt isojen alushousujen määrä noussut.. pikku hiljaa! :) Lidlistä löysin kerran oikein mummokalsarit.. huokeaan hintaan! Ja sitten mulla on yhdet, joista tulee mieleen melkein 50-luku. Sellaiset keimailevan korkeavyötäröiset ja alaslaskeutuvat pökät. Olen varmaan ihan totaalisen sekaisin päästäni, kun minusta isot alushousut VOIVAT joskus olla jopa seksikkäät, mutta toki eri tavalla kuin minimaalisen pienet pitsihärpäkkeet.

Muutenkin olen vähän sellainen alkkarikapinallinen. ;) Kun makailin ympäriinsä, niin huomasin ettei monellekaan miehelle merkinnyt kovin paljon se, millaisia, tai minkä hintaisia, alusvaatteita naisella oli, kunhan nyt olivat puhtaat ja kunhan niiden alta löytyi se, mitä nyt naisen alusvaatteiden alta pitää löytyä. Toki joskus - useinkin - sitä tahtoo käyttää nättejä alusvaatteita itsensä vuoksi, mutta se onkin jo ihan toinen tarina, ja sellaista harrastan minäkin. Se vaan, että mulle ne nätit alusvaatteet ovat isompia kuin kai suurimmalle osalle muita.

Rintsikoiden suhteen elin pitkään kaarituetonta kautta, mutta nyt olen ottanut kaarituellisiakin varovasti takaisin valikoimaan. Kun tuntuu aika toivottomalta yrittää aina etsiä hyviä, toimivia, kaarituettomia liivejä.

Niin, olihan tämä taas sellainen uutisvälähdys tämäkin. :)

Lääkkeettömän elämän haittoja:

1. En pysty katsomaan Täydellisiä naisia. Se sarja MASENTAA jostain syystä aivan mahdottomasti - melkein niin, että pelottaa. Ennen ei ollut niin.Tiedän tämän kuulostavan oudolta. En osaa sanoa syytä.
2. Usko lähihoitajakouluun pääsemisestä heikkenee, koko ajan on sellainen olo, että ei ne mua ainakaan sinne sitten syksyllä ota, turha on hakea, en varmaan sovellu yms.
3. Pikkuasiat kasvavat suuriksi: näin taannoin kauppassa sitä optikkoa, joka mulle myi lasit. Ja sitten myöhemmin hommasin toiset lasit SpecSaversilta. Nyt olin nuo varalasit päässä ja mietin, että onkohan se optikko loukkaantunut tai vihainen, kun en käytä heidän liikeensä laseja. Ihan kuin hän edes muistaisi mitkä rillit mulle myi!!
4. Nukkumistilanne on aika huono.
5. Harrastan herkkuhamstrausta. :(

torstai 8. joulukuuta 2011

Vatsa liikkeessä vatsaliikkeessä

Mulla oli viime yö aika karmea! Olin jostain saanut jonkun vatsavaivan, eli siis ripulihan se oli. JUMPPASIN silti.. oli pakko. Joskus en saa unta, jos en jumppaa. Tai sitten jumppaamattomuudesta seuraa Läski Olo! Se on mun nimitys niille päiville, kun tuntuu kuin olisin pelkkää jättimäistä tissiä, mahaa, ja persusta koko nainen. Jumppa ei SINÄNSÄ sattunut, tai tuntunut pahalta, paitsi jotkut selkälihasliikkeet oli aika ikäviä, kun niissähän masu on lattiaa vasten.. ;) Ja sitten yksi tai kaksi vatsalihassarjaa tuntuivat vähän epämukavilta.

Jostain syystä muuten kaali sekoittaa mun vatsan aika tehokkaasti! Siis jos syön kaalia raakana. Mutta juuri niinhän se on hyvää! Ehkä tuo vatsajuttu johtui sitten kaalista? Onneksi se on jo ohi!

Sukliksen jumppasysteemi on sellainen laajennettu versio eräästä jumppavideosta! Se oli pohjana, ja siitä sitten lähdin kehittelemään ihan omaa jumppaani. Lisäsin selkälihasliikkeitä, sitten sellaista reipasta askellusta, jalkalihasliikkeitä, vatsasarjan ja peppulihaksia. Oikeastaan vähän kaikkea lisäsin, paitsi käsivarsiliikkeitä. Niitä mun mielestä jumpassa on kyllin.

Yhdessä vaiheessa pystyin luopumaan jumpasta ja harrastamaan muuta liikuntaa. Mutta nyt on taas jostain syystä [kun ei ole lääkitystä??!!??] jumppa päällä. Toisaalta se on todella hyväkin juttu, että jumppaan - JOULU lähestyy! On pakko kurittaa lihaa nyt, että sitten jouluna saa nauttia. En oikein osaa sanoa tunnenko 'ylpeyttä' orjallisesta jumppaamisesta, vai onko se ahdistusta. Ehkä siinä on molempia? Kyllä taitaa enemmän sittenkin olla ahdistusta.

Yhtenä päivänä katsoin peiliin ja reiteni näyttivät oikeasti JOULUKINKUILTA! Kahden puolen, kaksi kinkkua. Yököttävää. Mutta tämä olo menee ohi, kunhan ensin on mua vähän aikaa kiusannut. :)

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ehdotuksia uudeksi itsenäisyyspäiväksi!

Kun olen kovasti kritisoinut tätä sotahurmosta, joka Suomessa liittyy itsepäisyyspäivään, niin nyt tarjoan omia ehdotuksia uudeksi tavaksi viettää itsenäisyys- tai itsepäisyyspäivää.. :)

1. Sotajutut pois telkusta. Tilalle kertomuksia vaikka Suomen historiasta ennen sotaa. Ja sitten jälleenrakennuksesta!! SE nimittäin oli sankaritarina se.. kun Suomi jälleenrakennettiin! Tai jos sotaa käsitellään [kyllä mä sen suon tavallaan noille tosi vanhoille, että heidän nuoruusaika on esillä], niin keskitytään vaikka kotirintaman taisteluun! Ja voisi olla dokumentteja suomalaisista taiteilijoista kautta aikain!!
2. Sankaruuden uudelleen määritys! Sankari on se, joka RAKASTAA, on oikeudenmukainen [ei riistävä, ahne materialisti, lastenhakkaaja sotajankkaaja], ja antaa lasten olla lapsia. Pitää telkussa ja muuallakin näyttää mitä on olla sankari, eli siis mitä on rakastaminen.
3. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle voisi kutsua vähemmän väkeä, mutta erilaista väkeä kuin nyt. Voisi esim. kutsua vapaaehtoistyössä kunnostautuneita ihmisiä, vammaisia, työttömiä, omaishoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Niitä, joiden arki on kaukana luksuksesta. Nytkin kutsutaan, mutta suurin osa kutsutuista on kuitenkin näitä maan mahtavia. Kansanedustajien kutsut voisi laittaa niin, että jokainen edustaja pääsisi sinne KERRAN kansanedustajakautensa aikana.
4. Itsenäisyyspäivän vastaanoton suhteen voisi järjestää sellaisen kilpailun, eli kellä on paras ja huokein tai ekologisimmin tehty puku! Sitten voisi kritisoida niitä, jotka käyttävät siihen miljoona euroa.
5. Vastaanotolla ihmiset voisi vapaaehtoisuuteen perustuen lahjoittaa rahaa vaikka köyhien hyväksi. Voisi olla vaikka sellainen vapaaehtoinen maksullinen kutsu, eli siis maksa jos jaksat, vaikka 50 euroa kutsusta. Näin rikkaat voisivat sen maksaa ja köyhät sitten taas ei, jos/kun ei ole varaa.
6. Linnan juhlien tarjoilussa voisi hyödyntää vaikka kakkubloggareitten [niiden, jotka on työttöminä tai kotiäiteinä yms.] osaamista. Ei aina tarvitse kalliiiseen konditoriaan mennä ja herkkuja hankkia.

Tämmöistä ajattelin minä, kun nyt vuorokausi vaihtunut on ja seuraava Juhlapäivä on vuoden kuluttua. ;)

Mietin muuten miksi Halonen ei koskaan käytä kunnon punaista pukua Linnassa? :( Nytkin oli se vihreä.. Eikö hän voisi pukunsa värillä tuoda esiin aatemaailmaansa? Tai ehkä hän ei enää niin samaistu vasemmistolaisuuteen. :(

Hih, jos nyt materialismiin langetaan, niin sanonpa vaan että Jenni Vartiainen oli EHDOTON. Upea oranssi luomus. Mikä kumma siinä on kun Suomessa se on aina sinistä ja mustaa, mustaa ja sinistä.. :( On maailmassa muitakin värejä! Anna Abreu oli yhtenä vuonna ihan kuningatar keltaisessa! Ihana väri! Vähemmän masentava kuin nämä surupuvunnäköiset luomukset.

Voisi muutenkin ilostuttaa itsenäisyyspäivää, tuoda siihen karnevaalihenkeä, kun se kuitenkin osuu tähän pikkujouluaikaan muutenkin!

Se siitä.

Kosmetiikka- taikkas hygieniasuositus - kerrankin!

Mä en pahemmin mekkaloi siitä mitä kosmetiikkaa tai hygieeeeniatuotteita käytän.. Mutta nyt tulee suositus. Se ei oikeastaan ole 'kosmetiikkaa', vaan pikemminkin hygieniaa.. eli siis: hajustamaton Pirkka-dödö. Toimii kuin taika. Se, että yleensä viitsin blogiin laittaa jonkun dödön nimeltä mainiten, jo kertoo millaisesta tuotteesta on kyse. En tietenkään osaa luvata, että se KAIKILLA toimii.. mutta mulla ainakin. Ei petä. Vaikkei ole kallis.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Sotasankari ja sillivoileipä

Elämä ilman aivolääkkeitä ei ole helppoa. Toisaalta voi miettiä, onko se vain ei-helppoa, vai suorastaan sietämättömän vaikeaa. Joskus sitä kallistuu tuohon jälkimmäiseen. Mun on MIELETTÖMÄN hankalaa lähteä kotoa, kun olen nyt ilman lääkettä. On kaikkia kummallisia pelkoja. Lähinnä sellaisia ajatuksia, että näytän oudolta, käyttäydyn oudosti, ja mitä minä liikkeelle lähden - ihan kuin en 'ansaitsisi' sitä. Myös omaa menneisyyttään pohtii tosi eri tavalla ilman lääkkeitä kuin lääkkeillä. On jotenkin niin armoton.. ja taipuvainen masentumaan tai surullistumaan, kun miettii joitakin juttuja, jotka tavallaan eivät ole noin vahvojen reaktioiden arvoisia.

Huomaan jännittäväni ihmisten joukkoon menemistä yllättävän paljon. KUKAAN ei varmaan pitäisi Zuk-Zuk-Zuklista ujona, koska osaan [se on taito, opeteltu taito] jutella iloisesti ja pirteästi.. kuin ei mulla olisi huolta huomisesta.. mutta totuus on, että ihmisten seurassa pelkään ja olo on vauhko.

-Mistä muuten tulee sekin tunne, että MINUN yksin on kannateltava ihmissuhdetta? Jos joku ihminen, ystävä tai sukulainen, ei ole yhteydessä minuun, niin alan heti tuntea valtavaa syyllisyyttä ja otan yhteyttä. En näköjään pysty ajattelemaan ihmissuhdetta KAKSISUUNTAISENA tienä, tilana, josta kummallakin on joku vastuu. Ihmissuhdehan on tavallaan kuin lapsi, jolla on kaksi vanhempaa. Kumpikin on vastuussa siitä lapsesta. Ei voi olla niin, että vain toinen kantaa vastuun.

Äetmuori kertoo, eli sodasta ja sankaruudesta

Juttelin Muorin kanssa puhelimessa, hän muisteloi Vaaria, eli siis omaa isäänsä. Jostain syystä meille tuli puheeksi telkun ohjelma Isien sota, jossa sotasukupolven lapset kertovat aika järkyttäviä elämänkohtaloitaan. Isukit kun saattoivat olla 'sankareita' rintamalla [tai sitten eivät, täytyy kai muistaa että sielläkin oli suurin osa IHAN tavallisia ihmisiä, ei mitään toimintaelokuvatähtiä, ja ehkä sankaruus oli juuri sitä tavallisuutta..?], mutta kotiin palasi usein särkynyt mies, joka raivosi rikkonaisuuttaan kännissä, näki painajaisia, hajotti koko perheen elämän sen oman sotakokemuksensa vuoksi. Kai motto olisi voinut olla, että jos minä kärsin, niin sitten saa koko maailma kärsiä, oma perhe myös [ja etenkin]. Upeaa. Voin vaan sanoa, ettei se käsitys suomalaisesta valittamattomana ja 'kovan' sisukkaana kestäjänä ainakaan pidä paikkaansa!

Muori muisteli, että hän ei ollut varmaan kuin 10-vuotias, kun hänen isänsä kännissä tuli kotiin ja laittoi Äetmuorille sillivoileivän - ihan kuin Muori olisi ollut se seuraavan aamun krapulainen, eikä Vaari itse! - ja joskus kolmen aikaan yöllä alkoi jutella kuinka vaikeaa ja kamalaa oli sodassa ja ryssät sitä ja ryssät tätä. Muori siis joutui lapsena luopumaan yöunistaan ja kuuntelemaan tuurijuopon vuodatuksia. Muori ei tänä päivänäkään tunne siitä - tai ainakaan MYÖNNÄ - mitään suuttumusta, mutta MUA alkoi raivostuttaa kyllä. Jos Vaari olisi elossa, niin saattaisin sanoa hälle pari sanaa, vaikken periaatteessa riitelystä tykkääkään. Hänelle varmaan olisi uusi kokemus se, ettei joku pidäkään häntä 'reiluna miehenä' ja aivan mahtavana isänä. Vaan eipä se tietenkään enää mitään auttaisi, Vaarin pöllyttäminen siis, koska Muori on lapsuutensa elänyt eikä sitä enää saa takaisin. Tehty mikä tehty! Silti.. sanonpa vaan, että oli kyllä tavattoman itsekäs mies, tuo mun ihannoitu Vaarini. Moni voi olla aikuisiän suhteissa itsekäs, mutta viedä lapselta lapsuus - se on jo ihan toinen juttu, ihan toinen itsekkyyden taso. Olisi nyt vain mennyt nukkumaan päänsä selväksi, niin kuin me muut 'ei-sankaritkin' joudutaan tekemään känniemme jälkeen. Uskomaton pokka, herättää joku lapsi kuuntelemaan sitä whinetystä.

Tavallaan en yhtään ihmettele sitä, että niin moni kiihkeä stallari oli sotaveteraanin lapsi. Varmaan heitä kyllästytti se sodan jatkuva jauhaminen. Ei siinä mitään, sanon sen, jos ihminen haluaa jauhaa sodasta - ehkä joku jopa tarvitsee sitä puhumisen purkautumista - mutta ei sitä nyt LAPSEN kanssa pidä tehdä! Se on paitsi väärin, myös .. noloa. Olen vähän jutskaillut esim. kirjallisuuspiirin naisten kanssa, jotka ovat suuriin ikäluokkiin kuuluvia. Heidän isänsä puhuivat sodasta, mutta lähinnä veteraanikavereidensa kanssa! Perheen piirissä siitä eivät jotkut puhuneet ollenkaan! Yksi Pirkko sanoi isänsä kuulemma joskus sunnuntaiaamuisin lukkiutuneen työhuoneeseensa jonkun veteraanikaverinsa kanssa, ja siellä sitten tupakkaa poltettiin ja puhuttiin. Huom, ei muuten ryypiskelty kuitenkaan.

Näitä asioita kai miettii taas siksikin, kun itsenäisyyspäivä lähestyy. Mahtaako monikaan tajuta mitä sota on, mitä se tekee ihan syyttömille ihmisille, esim. lapsille? Yksi syy minkä takia minä vasemmistolaisena kannatan Natoa [siitä muuten monen kulmat nousee, hehe, hassua] on se, etten tahtoisi meidän SUOMALAISTEN enää koskaan joutuvan sotimaan, enkä tahdo meidän SUOMALAISTEN lasten joutuvan elämään kuten Muori! Niin, eikös tavallaan Suklis ole isänmaallisin kaikista, koska mietin meidän kansamme etua? :) Joku voisi sanoa, ettei kommunisti ole isänmaallinen, eikä Nato-kannattajakaan, mutta mä näen asian toisin. Mun mielestä meillä suomalaisilla on taipumusta väkivaltaan, ja siksikin olisi hyvä jos aseellisesta puolustuksesta huolehtisivat vaikka Nato-ihmiset, ammattilaiset, joilla on sellainen viileän professionaali suhde näihin juttuihin.

Suomalaisilla miehillä monesti menee överiksi, sitten kun ne tunteet pääsee ulos.. sitten päädytäänkin jollekin amokille! Olisi parempi, jos aseenkanto-oikeutta ei ollenkaan olisi, paitsi poliiseilla ja sotilailla [ja ne sotilaat siis voisivat olla ulkomaisia]. Se nyt ainakin on ihan hullua, että Suomessa alaikäinen voi saada aseenkantoluvan!! Mihin joku 16-vuotias sellaista tarvitsee, koulusurmiin vai? Hölmöä aseistaa teinejä. Pois aseet AINAKIN sellaisilta, sanon mä. Ihan turhaa on minusta vedota urheiluammuntaharrastukseen, mun mielestä nimittäin teini voi sitä harrastaa ilman omaa asettakin. Jos muka on pakko..

Mies on aika paljonkin eri kannalla mun kanssa näissä asioissa. Siis mitä tulee ammuntaan, asevelvollisuuteen [mies kannattaa sitä, mä en], Natoon, yms. Joskus meillä on näistä väittely, mutta onneksi se ei haittaa suhdetta. Vaarista kuitenkin olemme samaa mieltä siinä suhteessa, ettei omia kakkaisia kokemuksiaan pidä kaataa lapsen niskaan. Sellaista ei sankari tekisi. ;)