maanantai 31. toukokuuta 2010

Heti, eikä hetken päästä!

Olen aika kärsimätön ihminen! Kun saan jonkun hyvän idean [ainakin omasta mielestäni hyvän, siis!] niin sitten pitäisi heti kaiken tapahtua. Nytkin kun olen ottanut yhteyttä Yhdistykseen [sellaiseen, jossa siis ajetaan mulle tärkeitä asioita ja josta toivon löytäväni hengenheimolaisia] niin tsekkaan sähköpostia usein.. toivon kuulevani heistä.. Ja petyn tyhmästi, kun en kuule. Kuitenkin olen nyt vasta viikonloppuna laittanut sähkistä, joten ei kai ole kovin realistista odottaa heti vastausta! Moni ihminenhän ei viikonloppuisin edes tarkasta sähköpostia. Joillakin ihmisillä on kai sellainen elämä, että siihen kuuluu muutakin kuin sähköpostin pakonomaista tarkastamista ja netissä roikkumista. ;) Hih!

Joku kerran ehdotti mulle, että Suklis, sun pitäisi liittyä SUKLAAYHDISTYKSEEN. Muuten varmaan saattaisin liittyäkin, mutta on siinä ne ongelmansa. Kun asuu maalla, niin kaikki toiminta tapahtuu aina kaupungeissa. Ja sinne on sitä ajamista. Ja sitten on se, että suklaan suhteen koen tavallaan 'menettäneeni maineeni', eli en ainakaan 'Suklaahirviönä' VOISI osallistua mihinkään herkkuyhdistyksien toimintaan. Ajattelisin vain sitä, että nyt kaikki tietää kuka olen, ja kaikki miettii että ai tuo on se hullu, joka ei blogissaankaan muuta mieti kuin syöpöttelyä. :( Olisi varmaan sellainen olo kuin olisi eläimenä eläintarhassa. No, onneksi on kaikkia muita yhdistyksiä, poliittisia ja semmoisia, niihin voi liittyä, eikä kenenkään tarvitse tietää mun hirviötaustastani. :)

Kommunistina joskus on vaikeaa, koska jotkut liittävät mielikuvissaan kommunisteihin sellaisen ASKEETTISUUDEN ihanteen! Eli siis pitäisi kai vaan jotain kaurapuuroa syödä. En usko että joku oikein puolueaktiivi välttämättä hyväksyisi mun elämäntyyliä. Se on kai liian 'riistävä' tämä mun tyyli, kun en pahemmin piittaa siitä mistä suklaatini on kotoisin ja jäätelörintamallakin lipsun. Harva kommunisti kai on mitenkään 'herkkusuu'. :( Ja nekin jotka on, ei varmasti myönnä. Siinä on jotain noloa. Voiko ihminen syödä ja nauttia syömisestä ja SILTI olla vakavasti otettava?

4 kokonaista vuorokautta - -

- - ja AHDAN taas! :) Lääh, slurps, mieliteot on taas olleet kovia tänä viikonloppuna.. Olen miettinyt leivontaa, kuinkahan olisi mokkapalat? Mies tykkää niistä eikä ole saanut niitä aikoihin. Mutta en ole varma vielä!

SEN olen päättänyt, että nyt tällä alkavalla viikolla teen uuden reissun Citymarkettiin tuonne Isoon Kaupunkiin! Taas sama rutiini kuin viimeksi, eli kylmäkalleja styroksiseen kylmälaukkuun ja ei kun ostoksille! :) Olenkohan vähän hullu? Kuivakakku pitäisi leipaista myös, koska tänä viikonloppuna meni viimeiset palat pakastimessa ollutta tiikerikakkua.. Mies ne söi!

Nyt tosin ei oikein tee mieli mitään.. Katsoin juuri Hiljaisen todistajan ykköseltä ja se oli aika karsea. Siinä kaivettiin 6 viikon ikäisen vauvan ruumis ylös ja hänelle tehtiin uusi ruumiinavaus. Ruumis oli ollut haudattuna kuukauden. :( Tuli vähän ällöttävä olo, kun oli mädäntynyt. Ja kun kyseessä oli vauva. Se vauva oli kuollut kirurgin tekemään virheeseen. Oli leikattu ja sitten kirurgi oli ottanut muutaman drinksun ennen leikkausta.. ja siksi ei ollutkaan kovin havaintokykyinen. Tuollaiset jutut ovat todellisessa elämässä varmaan todella hirveitä. En tiedä pystyvätkö vauvojen vanhemmat antamaan anteeksi tuollaisille lääkäreille? Vaikka toisaalta olisi sekin kauheaa, jos mies vaikka leikattaisiin ja kuolisi siihen jonkun juopon virheen takia. :( Mies on aikuinen, mutta todella rakas silti. Varmaan potkisin ja purisin..!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kyllästyminen

Teen listaa asioihin, joihin olen tällä hetkellä kyllästynyt:
1. tee, sen litkiminen litratolkulla
2. pepsi-max, - " -
3. olemaan ainoa pahasti namipakkomielteinen ihminen maailmassa
4. yksinäisyys
5. kiiltävät huulipunat - mattaa ei enää kai saa mistään, ei ainakaan kohtuuhintaan..

On niitä muitakin, mutta tässä nyt alkuun! Joku voisi sanoa, että nuo kaksi ekaa ratkeavat sillä, että en vaan juo. Juu, todella loistava ehdotus. :( Kun se olisikin niin helppoa! Valkoiseen teehen olen jo addiktoitunut.. mun on PAKKO saada sitä [vaikka siis inhoan joskus ainaista teenkittausta], koska siinä on niin paljon antioksidanttia. Ja se kirkastaa ihoa, juominen on terveellistä jne. jne. Pepsi Max taas on vähän niin kuin sellainen paha tapa, josta en pääse.

Mua harmittaa joskus se, kun ihmiset tuntuvat olevan niin 'järkeviä' kaiken namin suhteen. Esim. suklaayhdistyksen arvosteluissa joskus mulla keittää yli, kun luen niitä. 'Yksi pala tätä herkkua riittää viemään makeanhimon'. -AI RIITTÄÄ VAI? Mulla on asiasta vähän eri näkemys. Oma lukunsa on sitten ne ihmiset, joille kaikki namit on suunnilleen 'hyvä vierasvara/sopii kahvipöytään'. Syöttävät siis vieraille..

Tuntuu joskus kuin olisin yksin tämän herkkupakkomielteeni kanssa.

Siitä päästään neloskohtaan. Olen nyt vähän aktivoitunut, yritän erään yhdistyksen [siellä käsitellään mulle tärkeitä asioita] kautta vähän niin kuin tavata hengenheimolaisia. Olen myös yrittänyt toteuttaa sitä jokin aika sitten aloittamaani projektia, eli siis PUHUA ihmisille, vieraillekin, aina välillä. Yleensä olen tehnyt tätä esim. kauppan jonossa. Olen huomannut, että monet vanhukset varsinkin tykkää, kun saavat vaihtaa muutaman sanan jonkun kanssa. Itselle on aina kova kynnys puhua 'vieraalle', mutta silti vain sitä teen, ihan pari sanaakin riittää, toteamus vaikka pitkästä jonosta tai uutuusjäätelöiden runsaudesta. Toivottavasti en leimaudu oudoksi höpöttelijäksi.. :) Jonkun mielestä joku tällainen juttu on ihan luonnollista, mitä siitä edes kirjoittamaan, mutta mulle arkajalalle se on oikea suuri askel!

Vitoskohdalle vaan en voi mitään! Ei paljon tee mieli uutta huulipunaa ostaa, kun kaikissa on kauheasti kiiltoa. Tahdon MATTAA, on se nyt kumma kun ei löydy.. Kumminkaan en suostu siihen, että jostain huulipunanpätkästä pitäisi maksaa monta kymmentä euroa..

6 kokonaista vuorokautta - -

- - ja on aika taas nautiskella! ;) En ole viime aikoina harrastellut enää Frödingen pakastekakkuja. Mikähän siinäkin on. Kai se niiden hinta mua vähän vieraannutti. Hassua että Frödinge on samoissa hinnoissa Ben & Jerry-purnukan kanssa.

torstai 27. toukokuuta 2010

Vinkutellen

Harvinaista herkkua: Suklis läträä viinin kanssa täällä. Jos sitä voi läträämiseksi sanoa, kun yhden valkkarilasillisen juo. :) Mutta kuitenkin! Me työttömät lortithan tunnetusti voimme huidella kaasussa ihan milloin vaan, kun ei ole aikaista AAMUHERÄTYSTÄ!

Mistä tulikin mieleeni! Olen pikku hiljaa psyykannut itseäni siihen mielentilaan, että uskallan käydä tuolta kylän keskustasta kysymässä töitä. TIEDÄN, etten saa, tiedän ettei täällä oikein OLE työpaikkoja, mutta ajattelin ainakin kysyä. Inhoan torjutuksi tulemista - mullahan on oikein 'ammattilaisen' mielipide siitä että kestän torjuntaa tosi huonosti - mutta sitten on tunto puhdas kun on yrittänyt. Minä ajattelin kysyä, että jos edes osa-aikaista.. Jossain kauppassa.. tms.. Vaikka siis täällä ei nyt ole mitään avoimia työpaikkoja ilmoitettuna.

Inhoan vain sitä kun tämä maailma nykyisin on niin kova [=Sukliksen vakiovalitus] ja Suomi on amerikkalaistumassa. Mitäkö tarkoitan amerikkalaistumisella? Sitä, että pitää olla kauhean rento ja valkohammashymy ja ulospäinsuuntautunut. Jännittäjät ja ujot älkööt vaivautuko! Tämä ilmenee esim. työpaikkahaastatteluissa.

Yksi ystävä juuri vähän aikaa sitten avautui tosi kipeästä kokemuksestaan, joka kyllä oli jo pari vuotta vanha. Hän oli päässyt 'tutun kauppaa' työpaikkahaastatteluun erääseen askartelutarvikekauppaan. Hän oli kovasti halunnut sitä paikkaa ja siksi jännitti sitä haastattelua ja antoi itsestään hermostuneen vaikutelman, vaikka OIKEASTI tämä ihminen ON todella rento, osaa jutella vieraidenkin kanssa ym..! Hän vain ei osaa tuoda sitä esiin haastattelussa, kun toivoo paikkaa niin kovin ja pelkää, ettei saa! No, se kauppan pitäjä/haastattelija oli tutulle oikein ihmetellyt, että olipa hermostunut 'tyttö' ja ettei sellaista voi ottaa asiakaspalveluun. :( Oli oikein ihmetellyt ja pyöritellyt sitä 'hermostumista', mikä tietty sitten nolotti tätä kaveriani, kun tuttunsa kautta siitä kuuli! Se siitä! Ei tullut työpaikkaa, tuli paha mieli!

Niin, kai minä sitten olen samanlainen. :( Pelkään sellaisia kilpailu- tai itsenmyymistilanteita ja siksi epäonnistun niissä. Usein vielä päädyn yrittämään ulkonäön saralla jotain kummallista, saada hiukset esim. asettumaan ihan supersileästi ja sitten päädynkin näyttämään oudolta. :(

Miksi työnantajat ei suostu tajuamaan, että se haastattelutilanne on vaikea? Ja että ihminen ei välttämättä ole parhaimmillaan juuri silloin?

No sellaista se on, armotonta elämää..

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) En olekaan leivonnasta vielä mitään päättänyt! Ehkä pitäisi tehdä joku rahkapiirakka tai juustokakku, koska rahkanhimoni se on vain ennallaan. :) Tavallaan mun tekisi mieleni käydä Lidlissä ja ostaa sellainen uusi Schogetten-levy, joka haukuttiin suklaayhdistyksen arvosteluissa: siinä on marsipaanitäyte. Tietysti voi olla että se marsi onkin hirveän makuista, mutta YLEENSÄ olen kyllä marsin fani! Melkein kaikki marsipaaninen menee.. ja nopsasti.. Tietyssä mielessä voisin hyvin shopata tuon Schogetten, koska en ole nyt hamstrannut mitään!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Veretön

Veren aika ei ole tullut, toisin sanoen kuukautiset loistavat poissaolollaan! Suklis se on varmaan muuttumassa mieheksi tai neutriksi. Samapa tuo! Harmittaa vain, kun ne nyt ovat niin epäsäännölliset.. tarkoittaa sitä, että milloin hyvänsä voivat alkaa ja pahimmassa tapauksessa tietysti silloin, kun se ei mitenkään sopisi!

Kun kirjoitan veren aika, niin se tuntuu ihan toisenlaiselta kuin sanoa kuukautiset. Kuukautisista tulee mieleen 45-vuotias tukeva terveydenhoitaja. Järkevää jäkätystä! Veren aika on hiukan kuin vampyyrijutuissa tai joissain alkuperäiskansojen uskomuksissa.. Sellaisia asioita ainakin siitä tulee mieleen!

Mässyä muistellen - makuarvio

Unohdinpas viime postauksessa laittaa toisenkin makuarvion blogiini! Nimittäin törmäsin Cittarissa MuMa-rahkapatukoihin. Mulla oli tässä jossain vaiheessa karmea kokemus virolaisista rahkapatukoista, jonka jälkeen unohdin ihan suosiolla nuo etelänaapurissa suositut välipalapatukat.. Nyt sitten Citymarketissa oli näitä MuMa-merkkisiä patukoita. Luulin niitä ensiksi suomalaisiksi ja siksi oikeastaan ostin [rasisti ruokaostoksilla??], koska ajattelin meidän suomalaisten laittavan ehkä näihin patukoihin enemmän sokrua kuin virolaiset. Mutta ne olivatkin virolaisia kai ne patukat, ainakin siellä tehty!

Maistoin vaniljanmakuisen ja mansikkahillotäytteellä varustetun! Kummatkin oli tosi hyviä! EI liian happamia! Sokrua oli kyllin! Oikein jäi harmittamaan, kun Cittarissa oli tarjous, 6 tällaista patukkaa oliko se nyt kahdella eurolla..? Ja otin vain 2, kun tosiaan aikaisempi kokemus oli niin huono.. :( Nyt on iskenyt HIMO saada lisää näitä rahkapatukoita! Suosittelen lämpimästi!

Se tosin mua vähän vaivaa, kun nämä patut on kuorrutettu ohuesti tummalla suklaatilla [niin oli ne ekat maistamanikin]. Miksi näissä ei voisi olla keksikuorrutus? Mun mielestä se sopisi rahkan kanssa tosi hyvin yhteen, tulisi sellainen juustokakkumainen vaikutelma! Rahkasandwich..?

Lisäksi muuten nämä MuMat ovat erittäin sieviä katseltavia, söpösillä lehmänkuvilla koristettuja! Uskoisin sen olevan plussaa ainakin jos aikoo syöttää niitä lapsille. Rahkapatu on terveellisempi ja hiukan vähäkalorisempikin herkku kuin sukupatu, eli nyt vaan kaikki kansa MuMaa ostamaan! :) Seuraavassa mässingissä aion vetää niitä taas! Hih, pitäisi varmaan pian sitten mennä Cittariin, jos se tarjous ei olekaan enää pitkään voimassa?

Selasin vähän nettikeskusteluja ja noita patukoita on kai ollut myynnissä jo pari, kolme vuotta ainakin! :( Miksen minä ole huomannut..? En ole niitä tosin nähnyt tuossa paikallisessa K-kauppelissa, vaan Cittarissa vain! Ja Cittassa taas käyn tosi, tosi harvoin.. paitsi nyt saatan taas aktivoitua käymään USEAMMIN, kun on hyvä syy! ;)

En mene

- - möksälle ensi viikonloppuna ja sillä selvä. En jaksa, en tahdo, en halua. Tarvitaanko vielä muitakin syitä?

9 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun ja MuMa-uusintaan, jos hyvin käy! Mistähän mun rahkanhimo johtuu. Syön paljon [mässätessä] kaikenlaisia marja- ja hedelmärahkojakin. Ne on mun herkku numero yksi. Myös jogurtit on nameja. Viimeksi mässingissä vedin myös kokonaisen tertun viinirypäleitä, hih! Ja oikeastaan suklaatiherkuista suosikit on nykyisin suklaarusinat ja valkosuklaatirusinat.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Peilit pirstoiksi?!

Nyt on taas huono vaihe menossa. En kestä peilejä, omaa peilikuvaa. Näytän omasta mielestäni LÄSKILTÄ, inhottavalta maitoa tuottavalta palkintoutarelehmältä.

Mies on sanonut, että etkö itse huomaa kuinka nuo tunteet tulevat AINA joko ihan juuri ennen mässyä, sen aikana tai heti sen jälkeen. Onhan se kai niin, silloin ne tulevat.

Peilin välttely saa joskus outoja aikaan. Tänäänkin huomasin kauppassa olevani tosi hassun näköinen, kun olin vaan sutinut tukan pannan taakse miten sattuu, kun niin olin peiliä vältellyt.. :) Hullu näky, ihan kuin töyhtöhyyppä ruokaostoksilla!

Pitäisi kai tehdä VAMPYYRIT ja hakata peilit pirstoiksi, missä vaan niitä sitten näkeekin! :) Hih! Siksiköhän vampyt ei kestä peilejä - näkeeköhän ne niistä inhottavan, veren turvottaman ahneen ITIKAN, läskin hyttysen?

Möksän välttelyä

On taas se aika vuodesta, kun 'pitäisi' raahautua möksälle itikansyötiksi. :( Vaan kun ei huvita, ei yhtään! Mitä tässä nyt tekisi. Jos jätän menemättä, niin Äetmuori pettyy kun emme tule siellä käymään. Jos menen, niin itse ahdistun/kärsin. Onko menemättä jättäminen ITSEKKYYTTÄ?

Mies vähän vihjaili, että ensi viikonloppunahan voisi olla hyvä aika möksähtää. Mutta mä en tahdo! Mies oli itsekseen möksällä vasta vähän aikaa sitten ja näyttää kai pahalta, jos hän taas menisi sinne yksin, tai jos emme menisi ollenkaan.

Iloitseeko joku oikeasti kesämökistä?? Kertokaas! Mun mielestä koko juttu on hullutusta. Kun miettii sitä kuinka paljon bentsiiniä siihen menee kun ajaa 400 km. Ihan mahdottomasti!! Se ei ole ekologista. Ja lisäksi jollain kesäkuumalla säällä n. 5 tuntia autossa [ilmastoimattomassa!] käy aika hyvin kidutuksesta.

Joku tietty sanoisi, että möksä on kiva, jos se on 100 tai siitä vähäisemmän kilometrimäärän takana. AI NIINKÖ? Silti siellä pitää siivota, silti siellä on hiirenp-kat odottamassa talven jäljiltä.. Tietysti jos se on ihan kuin toinen koti kaikin mukavuuksin ja muutenkin 'talomainen', niin sitten ei [välttämättä] ole hiirenp-kaa, mutta siivota pitää silti.. ja muutenkin, mitä JÄRKEÄ on sitten taas omistaa 2 kotia???

Koko kesämökkeily on kyllä ihan toisenlaisia ihmisiä varten kuin mua! Siirtolapuutarhahomman koen jotenkin mielekkäämpänä.. JOS siis olisin sellainen ihminen, joka tykkää viljelystä.. Mutta kun en mä onneton pidä siitä! Siirtolapuutarhamökit nyt ainakin on pieniä, niissä ei ole paljon kunnostamista tai siivoamista! Eikä niihin kerry romua sellaisia määriä kuin johonkin mökkiin!

Äetmuori sekaantuu kaikkeen möksässä ja sen hoidossa, hän on täynnä 'hyviä neuvoja'. En tajua miksi hän välittää, hän itse ei koskaan viihtynyt möksällä eikä omista siitä mitään. Silti hän sekaantuu, neuvoo, opastaa, utelee. Se tympii!

Kyllä kesämökkikiima on ihan sitä, kun tietyn sukupolven ihmiset Suomessa olivat vielä niin kiinni 'maassa', että kaupungistuminen oli heille vaikeaa! He halusivat istua kahdella tuolilla, eli asua kaupungissa [kun oli pakko työn vuoksi] ja sitten pitää omaa pientä maapaikkaa. Mutta nyt eivät ihmiset enää ole sellaisia! On syntynyt 1 tai 2 kaupunkilaista sukupolvea. Tai sitten sellaisia maaseutuihmisiä kuin minä, joille maaseutu on asuinpaikka enemmän kuin elämäntapa. Eihän mulla ole viljelyn kanssa mitään tekemistä vaikka maalla asunkin. Miksi mun pitäisi ajaa 400 km x 2 nauttiakseni 'maaseudun rauhasta' kun mä asun täällä jo?

Jäätelöarvio!

Viime mässäilyssä maistoin Ben & Jerry Baked Alaska-jäätelöä. Se on vaniljajäätelöä jollain vaahtokarkki'kastikkeella' ja seassa valkosuklaatijääkarhuja. :) Söötti idea! Kouluarvosanalla annan 8. Varmasti parasta vaniljajäätelöä mitä olen saanut vähään aikaan. Mutta.. mutta: mä en vain normaalisti tahdo syödä pelkkää vaniljajäätelöä.. en edes tuollaista herkullista, joka melkein menisi valkosuklaajäätelöstä paremminkin..

Jos söisin vaniljajäätelöä urakalla ja jos se olisi mun juttu, niin sitten ostaisin jatkossa tuota jäätelöä, sen verran hyvää se oli. Mutta näin Sukliksena sanon, että myönteinen kokemus saattoi jäädä tähän yhteen kertaan. Cookie dough ja B&J:n suklaabrownieilla höystetty suklaatijäätelö pysyvät suosikkeinani.

Mä muuten en huomannut että missä niitä vaahtokarkkeja oikein oli tuossa jäätelössä. Sähkövalossa silmä ei ainakaan näyttänyt niitä.. kai ne siellä sitten joukossa oli.. :) Herkullisen makeaa ja täyteläistä jädeä, vinkiksi vaan vaniljanystäville! Uskoisin aika monen ihmisen tykkäävän tästä esim. tuoreiden marjojen kanssa - mansikoiden?

Muutenkin mässinki meni ihan kivasti, en ole hamstraillut ja siitä olen iloinen.

perjantai 21. toukokuuta 2010

"Ou.. mai.. gaad..!"

Jätin tänään Rachel Zoen katsomatta. Aikaisemmat jaksot olen katsonut uskollisesti, mutta nyt vain alkoi tympiä. Tuntuu aika kummalta, että niin suppealla sanavarastolla varustettu lyyli VOI tienata niin paljon kuin tienaa. Paitsi ettei sanavarastolla tietysti ole mitään merkitystä R.Z:n työssä - riittää kun osaa mätsätä vaatteita yhteen.

R.Z. on siis julkimoiden stylisti! Yhdessä jaksossa vilahti mukana malli Natalia Vodianova, ja jo pelkästään sen vilahduksen takia jakso oli katsomisen arvoinen, vaikka Nata olikin ihan ilman meikkiä ja tukka sekaisin. On epäreilua että joku onnistuu SILLOINKIN näyttämään niin hyvältä!!

Nyt vain kyllästyttää se, kuinka R.Z. joka jaksossa sanoo aivan samat asiat. Monta 'ou mai gaad'ta' ja rutkasti 'gorgeoussia' ja 'amazingiä'. Kaikki on aina upeaa, ällistyttävää, jokainen asiakas näyttää aina niii-iin fantastiselta jossain ihme vammaisessa luomuksessa.. :( Ei jaksa!

Aika hassua että vaatteet, jotka aluksi oikeastaan olivat suoja kylmää vastaan, ovat nyt sellaisia statussymboleita ja joidenkin on palkattava henkilö huolehtimaan 'oikeasta' pukeutumisesta. Kyllä minä muodista pidän, mutta joskus vain keittää yli! :) Tai siis se alkaa vaikuttaa jollakin tavalla naurettavalta.. esimerkiksi tuo stylisti-touhu! Pidän kyllä siitä että ihminen ilmaisee ITSEÄÄN pukeutumistavalla.. mutta kuka haluaa ilmaista jotain TOISTA ihmistä pukeutumistavallaan? Vetää päälle jonkun muun valitsemat vaatteet..?

Elokuvapettymys

Mies otti digiboksille sen Miami Vice-elokuvan, joka tuli tässä äsken.. siis sen UUDEN version! Jossa on Colin Farrell Sonny Crockettina. Olipas todella kökkö raina, en voi muuta sanoa! Sonni oli kasvattanut itselleen turpajouhet ja näytti ihan kuin 70-luvun pornofilmistä karanneelta saksmannilta. Parkettien linkkuveitsi! Muutenkin koko juttu ontui aika pahasti. Katsoin sitä noin 2/3 ja sitten sanoin miehelle, että hän saa katsoa sen yksin loppuun.. :) Päiväunetkin ovat nimittäin kiinnostavampaa nähtävää kuin epäonnistunut Miiami Viisu.

Olen nykyisin aika usein pettynyt elokuviin. Usein ne tulee jätettyä kesken. En tiedä ovatko leffat nykyisin huonompia vai onko oma makuni vaan niin vaativa. :) Nuorempana sitä katsoi mitä hyvänsä..

0 kokonaista vuorokautta..!!!

Hehe, hehe, 23 ½ TUNTIA herkkuiluun! Onneksi sain kodin siivottua.. Pyykkikone vielä jylmäilee, piti pestä pöytäliinat! Laitan ne sieltä pian kuivumaan ja sitten voikin tulla uni.

Täytyy jo aamusta lähteä liikkeelle ja käydä siellä Cittarissa.. Ben & Jerry-ostoksilla! Katsotaan löytyykö siitä sarjasta muutakin hyvää kuin se suklaajäätelö ja Cookie Dough! Cittarissa on tosi p-kat parkkipaikat. :( Joskus sinne ajamista melkein jännittää! Ne nimittäin ovat aika pieniä ruutuja ne.. Ja sisääntulot ja uloslähdöt ovat kanssa ongelmallisia! Aina päädyn ajamaan jotenkin tyhmästi, tulee joku kielletty ajosuunta-kyltti vastaan, vaikka MUN järjen mukaan siitä pitäisi saada ajaa.. :(

torstai 20. toukokuuta 2010

Mihin loppuu ystävyys?

Harva asia elämässä on niin surullinen kuin hyvien ystävysten etääntyminen toisistaan. Joskus se voi olla helpotus - joskus ihmiset oikeasti 'kasvavat erilleen', elämäntapojen välillä on niin suuret erot ja kaikki, ihan kaikki on muuttunut - mutta on niitä oikeasti haikeitakin eroja. Aina siihen ei liity tietoista päätöstä ottaa etäisyyttä, vaan niin vain KÄY. Uusi työ, uusi parisuhde, lapsi - ne vievät mennessään. Ja äkkiä vain huomaa, ettei enää tunnekaan ihmistä, jolle ennen puhui IHAN kaiken.

Ystävyys voi kuihtua kuin huonekasvi - pikkuhiljaa. Ensin terveiden ja tuuheiden vihreiden lehtien joukossa on vain pari ruskeaa ja ne nyppii pois ja unohtaa koko jutun. Mutta pian koko kasvi on yhtä ruskeaa rapisevaa lehteä ja sitä miettii missä vaiheessa tämä oikein tapahtui.

Itselleni raja hyvän ystävän ja pelkän kaverin välillä kulkee jotenkin näin: ystävän kanssa TIETÄÄ, ettei häntä häiritse puhelulla, sitä ei skitsoa tyyliin 'olenkohan vaivaksi jos soitan/meilaan..' Mutta kaverin kanssa sitä liikkuu vieraalla maaperällä. Ei tiedä kuinka paljon voi olla yhteydessä, odottaako kaveri muistamista syntymäpäivänä vai vihaako postilaatikkoon tulevia kortteja. Ystävän kanssa tämän tietää. Ystävän kanssa olo ei ole niin tietoinen itsestä, vaan sitä vain ON. On mitä on.

Sitten joskus käy niin, että ennen hyvä ystävä muuttuu pikku hiljaa, suhde muuttuu kaveruudeksi ja silloin siitä katoaa se täysi luonnollisuus. Sitä alkaa miettiä, skitsota.. ja pahimmassa tapauksessa suhde kuihtuu siihen. Lopputulos: joulukorttivälit.

Itselläni on eräs sellainen ystävä, joka on liukunut hiljaa kaverikategoriaan ja taitaa pikkuhiljaa olla päätymässä joulukorttiosastoon. Joskus on hassua saada häneltä joulukortti. Siinä on aina hänen, hänen kahden lapsensa ja miehensä nimet. Ei muuta. Ei, vaikka kortissa olisi tilaa pistää joku lyhyt lause vielä kaveriksi. Itse laitan aina jonkun pienen 'peeässän', jonkun kuulumisen tai ajatuksen. Vaikka en tiedä kiinnostaako häntä oikeastaan mun elämäni.

Sellaista elämä on, MUUTOSTA! :) Harva asia samana pysyy.. Joidenkin sitä toivoisi pysyvän ja joidenkin tahtoisi muuttuvan. Ystävyydessä ja rakkaudessa on jotain aika mystistä. On vaikea sanoa MIKÄ se liima on, joka pitää ihmiset yhdessä. Joku sanaton sympatia - samaistuminen, mikä lie. Ja miksi se sitten loppuu.

Joskus tuntuu pelottavalta kun ajattelee rakkautta. Esimerkiksi mun syyni rakastua mieheen olivat varmaan aika pinnalliset sittenkin. Onneksi suhde siitä syveni, mutta alkuun fyysinen viehätys näytteli aikas suurta osaa! Molemmin puolin! :( Onneksi se ei jäänyt siihen.. silti, joskus mietin, että jos olisimme olleet toisen näköisiä, niin emme olisi nyt yhdessä! Jos mies ei olisi tuntenut fyysistä vetoa muhun, niin hän ei olisi tullut mulle juttelemaan + pyytämään treffeille. Ja jos mies ei olisi viehättänyt mua, niin olisin sanonut ei kiitos treffeille! Millaista elämä olisi nyt sitten?

Siivoillen!

Suklis siivoaa taas! Aika h-vetillistä hommaa, meidän 'muovipussissa' [muovipussi = tämä talo, niin on eristetty ja ilmanvaihto on kehno] on ilmankosteus aivan järkyttävä ja tuossa äskettäin oli sisälämpötila +28 C. Siivoa siinä sitten! Mutta pakkohan se on.

Tänään taas jurppi parikin asiaa. Mies on jättänyt sellaisen snapsipullon työpöydälleen. En tajua miksi, koska snapsia hän ottaa aniharvoin, eikä tietenkään koskaan työkkärissä. Se pullo on tietysti aika jännän näköinen, ja se voi olla syy. Silti harmitti, kun aina saa siirrellä kamoja tieltä imuroidessa.. :( Ihmettelen miksi sen pullon pitää pököttää pöydällä, eikö sitä voisi laittaa kaappiin ginin ym. seuraksi? No, taidanpa muuten itse sulloa sen kaappiin ennen kuin menen nukkumaan. Mun siivousurakka joka tapauksessa olisi paljon helpompi, jos en joutuisi niin paljon korjailemaan miehen jälkiä, siis jos hän ei aina jättäisi kaikkea niin levälleen.

Onneksi mies on töissä kun siivoan, varmaan muuten tulisi sanottua turhan kipakasti pariinkin kertaan. :( Oloni on joskus ärtynyt kun siivoan, siinä on työtä ja varsinkin nyt se on aika hikistä hommaa.

1 kokonainen vuorokausi - -

- - herkkuiluun! :) Hih, aloinkin harkita KINUSKIKAKUN leipaisemista.. pitäisiköhän? Se on ainakin takuuhyvää. Mutta en tiedä vielä varmasti.. täytyy nyt katsoa!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Politiikkaa puhelimessa

Olin puheissa Äetmuorin kanssa, eli viikottaisen velvollisuuspuheluni soitin. Muori haukkuu Jyrki Kataista kiihkeästi. En minäkään lämpene Kataiselle - mun mielestä hän on jotenkin niin sliipattu ja liukas ja vieteriukkomainen - mutta en tajua KUINKA Muori kuvittelee äänen Perussuomalaisille auttavan meitä kohti parempaa! :(

Muutenkin joskus harmittaa kun Muori ei yhtään kuuntele niitä omia valituksenaiheitaan ja vertaa niitä eri puolueiden ohjelmiin. Hänen kaltaisensa hyvin pienituloisen/pienieläkkeisen ihmisen kannattaisi kyllä äänestää vaikka Vasemmistoliittoa ennemmin kuin Persuja. Ei persuilla edes ole mitään 'linjaa', he lähinnä vain länkyttävät ja vastustavat asioita. Mitään todellisia asioiden parannusehdotuksia ei niillä ole.

Mua joskus oikeasti huolestuttaa persujen määrän kasvu! Miehen veli [!!!] on äänestänyt niitä.. ja miehen isäkin kai jotenkin vähän joissain asioissa symppaa, vaikka onkin keskustalainen arvoiltaan. Anoppi ei onneksi persuista perusta, emmekä mies ja minä. Mutta ihmeen paljon niiden ajatuksia kannattavia vain on. Kai yhteiskunta muuttuu koko ajan kovemmaksi ja oikeistolaisemmaksi. En tajua miksei oikeistolaisille ole riittänyt kokoomus ja RKP, miksi nyt on täytynyt tuollainenkin populistipuolue pistää pystyyn. Toisaalta liikaa ei viitsi alkaa näyttää vastenmielisyyttään persuja kohtaan, koska sillä kiihkeän vastustavalla asenteella voi vaikka lietsoa jonkun vastarannankiisken kannattamaan niitä!

Sitten sekin taas tympi, kun Muori kertoi naapurillaan käyneen varkaita kesämökillä. 'Tietysti venäläisiä'. Mistä hemmetistä hän niiden varkaiden kansallisuuden niin varmasti tietää?? Savossa päin on joitain venäläisiä kesäasukkaita, mutta jos nyt suoraan sanon niin ei heillä ole mitään suurempaa tarvetta rynniä jonkun ikivanhaan möksään varastamaan puoliksi juotua kossupulloa.. Viimeisimmät sillä alueella tehdyt möksämurrotkin on selvitetty ja 'yllätys yllätys', asialla olivat ihan paikalliset teini-ikäiset pojat.. Siis pyhät puhtaat suomalaiset! Onhan se tietysti kätevää kaataa jotkut tuollaiset jutut venäläisten niskaan, ikävämpi sen sijaan kohdata se totuus että oma poika käy varkaissa naapurissa.

3 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :) Mietin että jospa ajaisinkin Isoon Kaupunkiin tässä jonain päivänä ja ottaisin mukaan kylmälaukun + kylmäkalleja! Kun siellä on Citymarket, jossa on Ben&Jerry-jäätelöä. Nyt joku voi sanoa että Suklis, etkö VIELÄKÄÄN ole oppinut läksyäsi, että se jäde on yliarvostettua ja sikamaisen kallista.. No tiedän kyllä sen, mutta jotenkin haluaisin kokeilla vielä 1-2 makua, että voisin varmuudella heittää jonkun yleisen mielipiteen. Ei oikein uppoa tajuntaan, että jotkut kehtaisivat pokkana vain tehdä monia monia makuja, ja sitten kaikki olisivat.. hmm, vähemmän hyviä. Kai mun on PAKKO edes jostain niistä pitää? Cookie dough tosin on sellainen - se on hyvää, sen myönnän mä.

Paikallisessa K:ssakin on b&j:ä, mutta Citymarketissa on paljon sellaisiakin makuja, joita ei paikallisessa ole. Siksi siis sinne..? Voisikohan PERJANTAI olla se päivä, jona hyökkään Cittarin pakastealtaalle? Perjantaina sitten leivonkin, mutta mitä - sitäpä en vielä tiedäkään!

Joskus aikaisemmin mua sapetti kauheasti se, kun kesän tullen kauppojen suklaativalikoimat kävivät kauhean huonoiksi. Nyt sen sijaan olen aika kypsästi suhtautunut siihen asiaan, otan asiat iisisti. :) Nyt vaan sitten on JÄÄTELÖKAUSI.. Ja niin kauan kun CandyKingistä saa mun suosikkeja toffeesuklaakonvehteja, minttusuklaatikonvehteja, suklaa- ja valkosuklaarusinoita, niin kaikki on hyvin. ;)

maanantai 17. toukokuuta 2010

Paineeton

Multa muuten mitattiin verenpaine tuossa muutama päivä sitten! Halusin tietää.. vaikka olen vältellyt SITÄKIN mittausta.. olen pelännyt kauheasti, että verenpaineeni olisi 200/jotakin, koska [omasta mielestäni] syön hurjan suolaisesti. Mutta se olikin 122/84. Jippiii-iiiih! :) En käsitä sitä, olisi voinut luulla sen olevan paljon enemmän, tai voihan olla, että olen hiukan liioitellut mielessäni suolansyöntiäni. Joskus minä nimittäin teen niin, ja sitten PANIKOIN!

Nyt tosin ei ole kovin terve olo, vaan närästää aivan tuhottomasti! Söin tuossa lohta.. tai siis yhdessä söimme, mies ja minä. Laitoin siihen sellaista mausteista kastiketta ja siksi kai närästys on nyt taas riemuissaan. Voi keljuus. :(

Tässä oli terveysraporttia! Noin muuten täytyy kyllä sanoa, että olen aika kiitollinen siitä, että mulla on suhteellisen hyvä terveys. Häpyhuulipatti nyt tietysti on.. mutta esim. eräs miehen työkaveri on nyt ollut pitkään sairaslomalla sellaisen kummallisen HUIMAUKSEN takia - korvassa tasapainoaistiin liittyvä juttu vioittunut ja se voi oikeasti haitata sen miehen koko elämää. Oli oikein oksennellut, kun niin oli huippauttanut päästä, sai hakea tukea seinistä kävellessään! Kamalaa jos ei yhtään ole tasapainoaistia! Samalla miehellä on ollut myös orastava vatsahaava!! Kun kuulee tällaisista niin sitten sitä vasta ymmärtää kuinka terve itse on. Mietin joskus johtuuko se työttömyydestä! Outo ajatus, eikös niin, kun yleensähän meitä TYÖTTÖMIÄ LORTTEJA moititaan sairaiksi.. mutta mun kohdalla se ei pidä paikkaansa! Pikemminkin jotkut työelämässä mukana olevat ne sairastavat, johtuisiko sitten stressistä? Miehen työpaikallakin on aina joku saikulla ja vaikka puhutaan ihan mun itseni ikäisistä ihmisistä, niin saattaa olla terveys ihan p-kana jo.

Hamsteri, mutten minä!

Hassua, nyt kun MINÄ en enää ole hamstrannut keksiä, niin MIES on aloittanut vuorostaan! Osti sellaisen paketillisen 'jaffa'keksejä, mutta kuningatartäytteellä! Ja sitten sellaisia kaura-karpalo-mitälie keksejä.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Paavi ja vainajat

Tässä mun mielestä on kaksi tällä hetkellä ärsyttävintä kirkon juttua. Paavi ja 'ehkäistä ei saa'-politiikkansa ja sitten ihan suomalaisten kirkkojen vainajainkohtelupolitiikka. Tarkoitan tietysti HAUTAUSTA, sen kalleutta ja siitä seuraavia vaivoja.

Luin Lupiinista tympeän jutun toisia arvostelevasta naapurista. Kuinka pitää olla marjapensaat hoidettuina ja jäkä jäkä. Nyt sitten sain tietää muualta, että kuulemma HAUTOJENKIN kanssa on tätä samaa...! Luin jokin aika sitten eräästä toisesta blogista hautausmaavierailusta: joku tuima tätönen oli tullut ojentamaan tätä kertojaa siitä, kun ei ole omaisen hauta riittävän hyvin hoidettu. Riittävän hyvä ei sitten tarkoita vain siistiä, vaan kun pitää olla kukkasta ja ruohoa ja sitä ja tätä! Yhtään ei tämä tätönen miettinyt, josko tällä kirjoittajalla on mahdollisesti pitkä matka haudalle [joillakin saattaa olla satoja kilometrejä, vrt. Siukku, mä ja Isukin hauta], jotkut saattavat olla fyysisesti niin huonossa kunnossa, etteivät pysty kitkemään ja laittamaan, ja jotkut - no, joitakin ei nyt vain KIINNOSTA kähjätä haudalla joka viikko?

Mun mielestä tälle suomalaiselle hautausmaahommalle pitäisi tehdä jotain pikaisesti! Muutenkin nykyisin tuntuu jotenkin niin tyhjältä se, että ruumiit tuhkataan [kuten Isukki] ja SITTEN kuitenkin on hautakivet ja se hauta hoidettavana. Tulen tosi surulliseksi, jos joku lukija ottaa tämän niin, että en olisi rakastanut Isukkia.. koska rakastin ja rakastan! Mutta en silti tajua sen mustan kiven tarkoitusta siellä hautausmaalla. Sen alla ei ole Isukki, ei missään mielessä: DNA tuhoutuu palaessa.

Olen itse vannottanut miestä, että jos sattuisin heittämään lusikan nurkkaan, niin hänen on valittava MAHDOLLISIMMAN halpa arkku. Eikä mitään peijaisia mulle, kiitos!! Inhottaa se, että omaisia rahastetaan törkeästi surussaan! Ja sitten sekin että arkku ja muu on pakollista.. Ja sekin, että vielä hautapaikka maksaa ja siitä on sen iänkaikkinen vaiva, en tajua!! Mun mielestä muistolehdot ovat oikeastaan aika hyvä ajatus.

Suhtaudun nykyisin tosi kielteisesti seurakuntiin. Kunnioitan ihmisiä jotka uskovat ja jotka saa seurakunnista voimaa, mutta mun mielestä ne ovat melkoisia rahastajia. Tietysti ne tekevät paljon hyvääkin, esim. vanhoille ihmisille on kaikkea aktiviteettia ja lapsille. Mutta onhan se hullua, että vaikka ihmiset kuuluisi kirkkoon ja maksaisi veroa KOKO ELÄMÄNSÄ, niin hautapaikka sitten silti on törkeän kallis.

Paavi taas onnistuu multa saamaan verenpaineet koholle, kun mietin niitä kaikkia kehitysmaalaisia, jotka synnyttää 10 lasta ja katsoo kuinka 5 niistä kuolee nälkään tai puhtaan veden puutteeseen tai HIV:hen yms. Ja ei, ei kondomia saa käyttää! Se on oikeasti melkein kuin rikos ihmisyyttä vastaan. Ja muutenkin. Luulisi nyt tyhmemmänkin tajuavan, että maapallon väkiluku voisi hyvin olla ½ nykyisestä, eikä totisesti tulisi ihmisistä pulaa! Meidän on PAKKO lopettaa tämä tolkuton lisääntyminen, tai muuten ei kunnian kukko laula!

Miten joku voi uskoa sellaiseen ukkojumalaan, joka käskee synnyttämään, synnyttämään ja synnyttämään, vaikka maapallon resurssit ei mitenkään riitä? Jotkut sanoo, ovat laskeneet, että maapallo PYSTYISI elättämään niin ja niin paljon ihmisiä, jos resurssit jaettaisiin tasaisesti. Mutta onko se mitään elämää, että sinnitellään äärirajoilla..? Mä sanon, että syntyvyyden säännöstely on kaiken aa ja oo.

Kuulin vasta vähän aikaa sitten, että pallolla on nykyisin 7 .. miljardia.. ihmistä! Voi saakeli, en muuta sano. Lisääntykää ja täyttäkää maa. Vai oliko se sittenkin lisääntykää ja TUHOTKAA maa?

Tässä tilanteessa paavia ei voi vapauttaa vastuusta, koska hänellä on suuri vaikutusvalta monessa köyhässä maassa! Jos minä olisin hän, niin en voisi nukkua öisin, niin pahoin kyllä tuntuisi sydämessä tuo juttu.. siis se, että kannustan ihmisiä hulluuteen.

Lahjaongelma

On taas se aika vuodesta, kun Kummityttö A:n synttäri lähestyy ja mä olen aivan clueless. Hän sai tässä viime viikolla SKOOTTERIN vanhemmiltaan, ihan tuosta vaan. Minä en yksinkertaisesti tiedä, mitä minä voin ostaa hänelle. Mitä sellaista voin antaa, mikä tuntuisi? Kummityttö A:lle en VOI ostaa lahjaksi kirjaa vaikkapa antikvariaatista. 1. Hän ei lue kirjoja ja 2. Antikvariaatista ostettuja lahjoja ei arvosteta heillä. Olen aika monta kirjaa hälle ostanut [kirjakaupasta] mutta tässä vähän aikaa sitten hän teki aika suorin sanoin selväksi, että hän ei tykkää lukea. Päätin silloin, että kirjoja ei enää. Mikä on sinänsä harmi, olin tavallaan ajatellut Anne Frankin päiväkirjaa - itse rakastin sitä kirjaa n. 12-16 vuotiaana yli kaiken ja se oli koskettava..

Viime jouluna ostin sellaisen kosmetiikkaboksin Sokokselta. Siinä oli minihuulipunia, minikynsilakkoja yms. Se mikä tekee lahjan ostamisen erityisen vaikeaksi on se, kun niitä ei KOSKAAN kommentoida mitenkään. Niistä ei muuten myöskään kiitetä, ei millään tavalla. Eli mä olen tavallaan tosi pimennossa sen suhteen, että osaanko ollenkaan ostaa mitään sopivaa. Vaatetta en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on Valtiosalaisuus.

Mietin jotain korua, nyt kun hän kuitenkin pääsi yläasteelta. Mutta en tiedä.

Itse tehtyä lahjaa en IKINÄ uskaltaisi antaa A:lle, hän ei arvosta sellaisia yhtään.

Myönnän olevani sellainen paskiainen, että olen oikein laskenut vuosia A:n 18-vuotispäivään [olen päättänyt, että sitten en enää osta lahjoja], koska vuosi vuodelta vain käy vaikeammaksi tämä lahjanosto. Eikä aina ole rahaakaan pistää kauheasti johonkin tällaiseen. Joku sanoo, että anna rahaa.. No, se joku ei ehkä tiedä kuinka runsaasti A. saa rahaa vanhemmiltaan ihan arkisinkin. Jos meinaisi antaa rahalahjan, niin sen pitäisi olla VÄHINTÄÄN 50 tai 100 euroa, ja ymmärrettävistä syistä mulla ei oikein ole sellaiseen varaa.

Mä en tajua miksi vanhemmat valitsevat köyhän kummin [mä], ottaisivat sitten sellaisen rikkaan, joka voisi ostaa kaikkea. Kai he ajattelivat silloin mua valitessaan [olin 22], että pääsen hyvään työhön jne. jne.. Heh, no toisin kävi. ;)

6 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluihin! Mietin josko kehittelisin ihan OMAN juustokakun tällä kertaa.. Hedelmäsosetta, flora vispiä, valkosuklaata.. ja pohjaksi jotain suklaakeksejä ja voita..? Kiille mehusta tai hedelmäsoseesta..? Saas nyt nähdä!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Keksi kerrallaan

Keksi kerrallaan ovat mun keksivarastoni pienentyneet. Ja samoin on suklaiden laita! Tuntuu kuin sitä saisi ihan uutta ryhtiä, kuin voisi suhtautua itseensä myönteisemmin sitä mukaa kun todisteet hamstrauksesta ovat katoamassa. Eikä uusia tule, toivottavasti! Jäätelöhamstrauksen tulokset vielä ovat tallella, tietysti, mutta kyllä nekin sieltä vähenevät. Ja voi olla, että joskus tulee päivä kun ostan nameja vain ihan tiukan TARPEEN mukaan! En varastoon pahenemaan! Tätä kohti pyrin ainakin.

Mässäyksen ollessa päällä koen sellaista TURVATTOMUUTTA ajatellessani, että mässyn alettua jotain tiettyä herkkua ei olisikaan, tai sitä ei olisi tarpeeksi. Tämä pelon ja turvattomuuden tunne se saa hamstraamaan. Vaikka järjellä ajatellen yhden herkun puute tarkoittaisi vain keskittymistä niihin moniin muihin.. Se vain on pelottava ajatus, että kaikki ei ole järjestyksessä, kaikkeen ei ole VARAUDUTTU.

Maailman äkillinen muutos?

Turvattomuudesta puheenollen! Olen aika yllättynyt siitä kuinka monella ihan 'tavallisella' ihmisellä on nykyisin joku sopimus vartiointifirmojen kanssa. Sopimus siis kodin turvaamiseksi varkailta. Esim. parilla miehen työkaverilla on. Minusta sitä on vaikea tajuta, koska kumpikin perhe on AINA kotona, kumpikaan ei ole erityisen varakas ja kumpikin elää aika matalan profiilin pientaloseudulla. No, mutta sopimukset on kuitenkin!

Tietysti kaikki saa tehdä halunsa mukaan ja onhan se kai parempi maksaa jollekin firmalle ja saada siitä mielenrauha, kuin vaikka pelätä koko ajan. Silti mua ihmetyttää.. Voisin tajuta tuollaisen varautumisen, jos kyseessä on vaikka H. Harkimo.. Onko rikollisuus lisääntynyt oikeasti, vai ovatko ihmiset nykyisin pelokkaampia kuin ennen? Mikä mahtaa olla totuus?

Siukku on kanssa vähän sellainen, että pelkää murtovarkaita joka käänteessä. Äetmuori on samaa maata! Kumpikin on todella tuskaantunut muhun, joka suhtaudun tähän asiaan aika rauhallisesti, enkä aina suostu menemään mukaan siihen pelkopaniikkiin. Siukku pelkäsi yhteen aikaan kauheasti sitä, että joku murtautuisi MÖKSÄÄMME. :) :) Voi.. jessus sentään! Mitähän se murtomies sieltä veisi, kassillisen hiirenpaskaa vai?

Äetmuori taas pelkää murtovarkaita, mutta hän pelkää myös bakteereja, rottia [pitää vessan kannen aina kiinni kun vessaa ei käytetä, koska jos viemärissä olisi vaikka joku rotta ja se sieltä vaikka hyökkäisi - uskomatonta!], liikennettä, ukkosta jne. jne.

Pelko on oikeastaan jännä juttu. Kaikilla niitä varmasti on, mutta ihmisten suhtautumistapa pelkoon vaihtelee. Pelko voi olla olemassa, mutta ihminen voi päättää ainakin yrittää suhtautua siihen maltillisesti. Jokaisen pelon kanssa se ei ehkä ole mahdollista, mutta monien kanssa kyllä. Olen itse huomannut. Tämä siis pitää paikkansa silloin, kun ihminen oikeasti HALUAA hallita jotain tunnettaan edes jonkin verran, eikä NAUTI siinä vellomisesta.

Joskus tuntuu kuin Muori ei kokisi edes olevansa elossa ilman jotain mielettömän raskaita psykodraamoja, kovia ja rajuja ja kuluttavia tunteita. Äärimmäisiä pelon ja paniikin ja raivon tunteita. Mulle riittää vähempikin elossaolo. ;)

9 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :)

tiistai 11. toukokuuta 2010

Kosmetiikka ja minä

Olen viime aikoina alkanut lukea kosmetiikkaanKIN keskittyviä blogeja! Paria nyt ainakin! Ne ovat ihan mielenkiintoisia. On aika helpottavaa huomata, että HAMSTERIUS on aika yleistä. Joku hamstraa namia [kuten mä] ja joku sitten taas ostelee kosmetiikkaa.

Mä olin nuorempana yksi niistä tytöistä, jotka luki muotilehtiä kuin raamattua mitä tulee uusimpiin meikkeihin ja ihonhoitotuotteisiin. On kokeiltu Cliniquen 1-2-3 ihonhoito-ohjelmat, on käytetty Biothermiä monessa muodossa ja ostettu huulipunat ja meikkivoiteet sen seitsemästä eri sarjasta.

Nyt en ole pitkiin aikoihin enää ollut sellainen. Kai se vaikutti paljon, kun OIKEASTI katsoin ympärilleni ja aloin huomata juttuja! Kuten esimerkiksi, että kuusikymppinen anoppini on omenankukkaihoinen, pelkkää terveyttä ja raikasta ihoa, vaikka ei ole KOSKAAN ostellut kalliita kosmetiikkatuotteita. Sen sijaan hän elää terveellisesti, ei ryyppää, ulkoilee paljon. Ja kun taas anoppia vertaa meidän mamiin, joka on paljon, paljon ikäistään vanhemman näköinen, sameaihoinen JA jolla on historia oikein kaikkien aikojen kosmetiikkashoppaajana... Olen tullut siihen tulokseen, että kosmetiikkatuotteita olennaisempaa ovat elämäntavat. Ihminen ei VOI mättää sisäänsä mitä vaan [viinaa, roskaruokaa, tupakansavua] ilman ettei siitä saisi 'rangaistusta'. Ihan sama mitä tököttiä ihollesi levität, jos et juo runsaasti vettä.. etkä ulkoile.. ja tupakoit.. ei nuo voiteet ja tropit pysty ihmeisiin!

Mulla on viime aikoina ollut kosteusvoiteina käytössä ihan nuo apteekin Humektan [kevät-kesä-syksy -tuote] ja Aqualan L [talvi]. Meikkinä on Lumenen Matte Harmony-meikkipuuteri. Luomivärit on nekin lumenea.. ja poskipuna! Silmänympäryskynä on Cliniqueta, ikivanha mutta olen nii-iiin kiintynyt siihen kuitenkin. ;) Ripsari on Maybellinen Define-A-Lash.

Mun täytyy sanoa, että kaikista mainoksista huolimatta en ole vielä löytänyt ripsaria, joka ei paakuttaisi ripsiä. Ehkä vika on mussa, en tiedä, mutta nykyisin olen ripsivärienkin kanssa aikalailla neutraali.. Tai en kai vain välitä tarpeeksi?

Kosmetiikkaa silloin nuorena tyttönä katsoi niin eri tavalla. Sitä mietti: kun laitan juuri TÄTÄ meikkivoidetta ja teen häivytyksiä kuudella eri luomivärillä, niin sitten juuri SE mies huomaa ja tulee romanssi.. [SE mies on tietysti se unelmien mies, jota ei vielä ollut tavannut, mutta jonka toivoi tapaavansa ja silloin näyttävänsä tietty parhaalta mahdolliselta itseltään..]

Aikuisena huomasin, että miehet ei itse asiassa paljon piittaa siitä käyttääkö nainen Diorin meikkejä, Joe Blascoa vai Rimmeliä. ;) Miehet ei myöskään ehkä kiinnitä huomiota siihen, että sulla ihan oikeasti on neljää eri luomiväriä ja uusinta mascaraa.. :)

Nyt on mulla taas herännyt joku halu kokeilla uusia meikkejä. Mutta sen suhteen mun on oltava varovainen. Mulla ei ole varaa siihen, että noin vain ostelisin meikkejä, kun vanhat on vielä käyttämättä. Mutta sitten KUN Lumene meikkipuuteri loppuu, niin olen harkinnut Maybellinen 24h Super Stay meikkivoidetta. Ehkä. Vai olisiko se turhaa?

Kyllä meikkaamisessakin on itsetuntemus valttia! Minä en yksinkertaisesti enää VIITSI viettää tuntikausia meikaten.. oikeastaan mulle meikkituotteissa tärkeää on helppous ja nopeus. Mukavuus. Se, että suhteellisen pienellä vaivalla saa aikaan naaman, jonka kehtaa viedä kaupungille. Siinä mielessä mä olen meikkipuuterinainen. ;) Onneksi myöskään ei ihoni ole sellainen, että se vaatisi jotain sementtimäisen peittävää meikkiä..

Lumenea ostan siksi, että mun mielestä se on hintaansa nähden laadukas sarja. Ja sitten se, että se on kotimainen. Tahdon ainakin toivoa, että minun ostopäätös voisi tukea suomalaisten työllistymistä, edes hitusen verran! Lumenelta mulla on myös silmänympärysvoide..

Nautin kosmetiikkablogien lukemisesta, se on sellainen mun salainen pahe. ;) Osittain tahtoisin vielä jotain kohtuudella kokeilla - Lumenen meikkipuuteri on mulla ollut jo useamman vuoden vakiotuotteena - mutta emmin.. Saas nähdä jos nyt sitten kevätkesästä innostun! Se vain, että mulla meikit kuluvat aika hitaasti.. :( Minä kun en meikkaa joka päivä. Siinäkin mielessä meikkivoiteen ostaminen arveluttaa.

Jäätelöarviot

Nyt onkin aika Sukliksen arvioida mässyssä maistetut uudet jäätelöt!

Ben&Jerry wich: Tämä jäätelö on vähän kuin suomalainen Dominojäätelö, eli yksittäispakattu herkku, kaksi pyöreää keksiä ja välissä jäätelöä. Mun mielestä nuo keksit oli oikeastaan parasta koko jäätelössä! Ne nimittäin olivat pehmeitä.. toisin kuin Domino-jäätelössä! Tätä wichiä pystyi syömään murustamatta.. ja se on hyvä! Mutta siihen ne hyvät puolet sitten jäikin!

En tajua!! Osaan sanoa miljoona syytä miksi mun PITÄISI pitää tästä.. tykkään vaniljajäätelöstä, suklaahippukekseistä.. kaikki sellainen on hyvää. Mutta tässä tuotteessa vain kokonaisuus EI toiminut, ei ainakaan mulle. Jotenkin tuli ällö olo! :( Tavanomainen pläjäys, jolle antaisin kouluarvosanalla 7-. Eli en aio ostaa uudestaan.. Meillä mies kyllä tykkää näistä wicheistä kuin hullu puurosta, eli makuja on tietty moneen lähtöön.

Ben&Jerry Fairly Nuts: varsinainen P E T T Y M Y S! Tässä jäätelössä piti KAI olla kinuskikastiketta - missä sitä oli, en nyt ihan äkkiä pysty sanomaan! Täysin tavanomaista toffee/kinuskijäätelöä ja SURKEAN vähän mantelikrokanttia. Joku tässä maussa toi mieleeni lukioaikojeni suosikkijätskin, sellaisen pikkupikarin, jota ei enää ole vuosikausiin valmistettu. Eli ei ole ainakaan mikään ainutlaatuisen erikoinen makuelämys. Kinun ystävät ainakin pettyvät pahasti! Kouluarvosana 6.

Ben&Jerry Peanut Butter Cookie Dough: tumma suklaakuori tässä puikossa on melkein parasta. Se on rapsakkaa, eikä liian makeaa. Oikeastaan tulee mieleen ne lapsuuden jädepuikot, joissa vielä oli tummaa suklaata.. aika ennen kaikkia näitä maitosuklaa- ja valkosuklaatikuorrutuksia. Tumman suklaan alla on sitten hyvää vaniljajäätelöä, jonka osittain pilaa se maapähkinävoi (?) .. Tulee mieleen Snickersin jäätelöversio! Tämä on hyvin AMERIKKALAINEN herkku, jenkithän kai tykkäävät suolaisen ja makean yhdistelmästä. Muhun se ei oikeastaan vetoa.. Kouluarvosana 7, ja siinä vaikuttaa nostavasti se tummasuklaakuori..

Yleisesti totean, että Ben & Jerry on edelleenkin siis mielestäni ylihintaista ja yliarvostettua. Onhan ne paketit lystikkäitä ja söpösiä ja humanitaariset tavoitteet hienoja. Mutta sorry vain, kaikki tämä ei tee siitä jäätelöstä niin hyvää, että se olisi hintansa väärti.

Ainoat B&J-jäätelöt joita voin kuvitella ostavani uudestaan - ja varmaan ostankin - ovat Chocolate Fudge Brownie [oikeasti hyvä suklaajäätelö] ja Cookie Dough [pidän raa'asta pikkuleipätaikinasta ja tässä jäätelössä se on ihan mainio lisä].

perjantai 7. toukokuuta 2010

Veitsen alle elokuussa!

Häpyhuulipatti leikataan sitten elokuussa, elokuun alussa! Siihen asti pitää odotella. Siitä tuli kirje mulle tuossa pari päivää sitten.. No, pääasia tietysti, että asia ETENEE, vaikka sitten hitaastikin. Vähän vaan harmittaa sellaiseen isoon opetussairaalaan, erikoislekurille meno.. Ehkä olisi ollut parempi, jos se vain olisi leikattu terveyskeskuksessa? MIKSI siinä muka 'pitää' olla erikoislekuri, en tajua?? No, ei kai auta kuin luottaa itseä viisaampien päätöksiin, hehe.

Oli taas sellaisia esitäytettäviä esitietolomakkeita oikein kirje pullollaan! Kaikkea mahdollista ne kyselee.

Lei-lei-leivontaa..!

Lupasin sitten miehelle tehdä Baileyskaakun! Ostin sitä varten jo mascarponejuuston viime kauppareissulla. Sen lisäksi teen korvapuusteja. Olen ollut tosi mietteliäänä, että teenkö [kuten tavallista] myös rahkapullia, mutta nytpä en taida tehdä. Olen huomannut, etten kuitenkaan pidä niistä niin paljon kuin ihanista, fariinisokeria tihkuvista korvapuusteista.

0 kokonaista vuorokautta - -

- - enää! ;) Olen todella ylpeä itsestäni, että en ole ainakaan MITÄÄN suklaata ostellut kotiin. Jäätelöhamstraukseen tosiaan syyllistyin ja se ei ole kiva. :( Mutta onhan sekin jotain, ettei kaikkea hamstraa, vaan 'vain' jotakin! Pitää ajatella positiivisesti! Lääh, slurps, noin 23 tuntia ja 45 minuuttia H-hetkeen! ;)

torstai 6. toukokuuta 2010

Sukliksen Laki!

Lakko muuten näkyy kyllä lihatiskeillä! Olin tänään kaupungilla ja sitten meninkin Prismaan. Enkä löytänyt naudan jauhelihaa, en sitten ollenkaan! Lopuksi oikein kysäisin myyjältä, että onko sitä.. ei ole, tämän lakon takia kuulemma ei ole nyt tullut! :( Mun piti sitten ajaa vielä toiseen ruokakauppeliin, koska olin päättänyt tänään tehdä LIHAMUREKETTA ja teinkin.. Sitten hamstrasin, tällä kertaa en namppia vaan jauhelihaa, eli ostinkin 2 pakettia nyt kun sitä sitten löysin! Koska ainakin meillä j-liha on aika peruskauraa, ilman sitä olisi vähän vaikeaa tuo ruokapolitiikka!

Olin tänään liikenteessä ÄRRIMURRI, se hävettää mua hiukan, mutta ei voi mitään! Ärsytti kun edelläni oli auto, joka ei siis liikennevaloissa liikahtanut mihinkään, vaikka vihreä valo paloi. Siinä se vaan jökötti mun edessäni. Olin ihan siinä ja siinä, että painanko tööttää, mutta en sitten painanut. Mutta se auto odotti seuraavaa vihreää, sitten vasta lähti. Mikähän siinä on, en tajua sellaista, ettei liikennevaloissa pidetä silmiä niissä VALOISSA, vaan tehdään jotain muuta! Itsekin saatan kyllä räplätä autoradiota ym., mutta valoissa olen aina tarkkana kuin porkkana, että lähden ajoissa. On kurjaa olla joku jonon tukko! Joitakin ihmisiä se tosin ei sitten haittaa!

Mistä seuraakin SUKLIKSEN LAKI: mitä ökympi auto, niin sen keljumpi kuski! Saa sanoa että olen väärässä ja ennakkoluuloinen, mutta o i k e a s t i olen ollut huomaavinani, että esim. citymaastureiden [sellaisia ällöttäviä, superkuluttavia jättiautoja] kuskit ovat pääsääntöisesti todella röyhkeitä. Tänään tunsin parkkiluolassa melkoisen vahingonilon purskahduksen, kun sellainen jättiautolla ajeleva oli ihan nesteessä sen kaaransa kanssa. ;) Kun sitä ei noin vain kätevästi pyöritelläkään, vaan liikkeelle lähtö, ruutuun menot ja poistumiset on kuin katselisi jotain saakelin Ruotsinlaivaa lähtemässä liikkeelle..

Oikeasti, en vaan tajua mihin CITYmaastureita tarvitaan??? Ymmärrän maasturin idean, jos asuu maaseudulla ja ajo-olosuhteet on vaikeat. Mutta mikä ihme kaupunkioloissa nyt on niin vaikeaa, ettei riitä normaali auto? Mun mielestä jo miehen farmariauto ['farkku!'] on aika kauhea käsiteltävä. Sitä on vaikea parkata! Siinä on yksi mun ja miehen erimielisyyksistä, eli meidän näkemykset autojen koosta on ihan erilaiset. Miehen mielestä pikkuauto on turvaton ja epäkäytännöllinen [koska sinne ei voi pakata koko maailmaa!], mutta mun mielestä taas pikkuautolla on paljon varmempi olo, kun on esim. kaupungilla ja parkkeerailee. Yhteen aikaan mies haaveili PAKETTIAUTOSTA.. :( Hih, onneksi hän sitten unohti sen haaveensa. Pakettiautoa nimittäin en ainakaan minä voisi ajaa, en suostuisi siihen. Ajokortti mulla kai riittäisi siihen, se normaali AB-kortti, mutta sellaista kolossia en lähtisi periaatteesta ajamaan!

Taitaapi olla mulla PMS..? ;) Kun näin kiukuttelen.

Cittarissa

Olin Cittarissa.. Ja enpäs muuten Citymarketissa sortunut hamstrailuun, paitsi siinä suhteessa että ostin sellaisia kreikkalaisia Caprice-kierrevohvelikeksejä. Ne ovat metsämansikan makuisia, ihania kapeita herkkuja! Olen joissain leivontablogeissa törmännyt näiden Caprice-vohvelien arvosteluun, siis silloin kun ne ovat suklaan tai pähkinän makuisia. Kuitenkin sanonpa vaan, että näitä metsämansikkaisia kannattaa oikeasti maistaa! Olihan ne tietty kalliita, yli 3 e.. :( Ostin kumminkin, koska käyn Cittarissa tosi harvoin ja muualta juuri noita keksuja ei saa! Paikallisessa K:ssa on vain niitä moitittuja pähkinäsuklaan makuisia!

Kreikka muuten pistää mun mielen vähän synkäksi. :( Ihmettelen meikäläisiä poliitikkoja, kun pari miljoonaa euroa reumasairaalaan on ihan mahdoton juttu, mutta sitten kreikkalaisille pistetään menemään 1,5 MILJARDIA!

1 kokonainen vuorokausi -

- ja syön kuin E L Ä I N ...!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Rasvan hurmaa!

Mies katsoi sen Ben&Jerry-jäätelöpuikon [Peanut Butter Cookie Dough - mainitsin sen edellisessä postauksessa] ravintosisältöä ja huh-hah-hei, rasvaa on huikeat 25%! :) Yksi juttu mistä pidän amerikkalaisissa on se HÄPEÄMÄTTÖMYYS, jolla he ruoassa ja namissa uskaltavat ilotella rasvalla.. ja kaloreilla.. Kieltämättä se myös näkyy katukuvassa, mutta semmoista se on! :) Kaikkea ei voi saada!

Muistan kun olin USA:ssa, että mua hämmästytti tavallaan se hyvin painavien ihmisten määrä katukuvassa. Ja kuinka isoja vaatteita sitä tehdäänkään. Nyt en enää niin sitä mieti, koska olen huomannut, että ihan n. 10 [?] vuoden sisään on Suomessa yleistynyt kovasti oikein raskaan sarjan lihavuus. Sitä ei nähnyt mun lapsuudessa, oikeasti!

USA:ssa myös söin sellaisia miljoonan kalorin browniei'ta! Silloin vähän ihmettelinkin kyllä sitä kalorimäärää, koska mun mielestä se EI ollut suhteessa brownieiden herkullisuuteen. Tuntui kuin ne vain olisi mätetty täyteen suklaata.. Tai sitten voita. Samanlaisen tai ehkä jopa paremman makuelämyksen olisi varmaan saanut myös vähemmillä kaloreilla.

Mies kiitteli tuota B&J-irtojäätelöpuikkoa maistuvaksi JA koska se oli yksittäispakattu pieneen pahvirasiaan. Meillä on tuossa paikallisessa kaupassa [K-kaupassa!] sellainen miinuspuoli, että siellä tavalliseen suomalaiseen tapaan pakatut jätskipuikot ja tuutit ovat usein melkoista mössöä. :( Sama juttu ei muuten tapahdu naapurin S-marketissa, joten vika on kyllä siinä K:ssa, joko henkilökunta tai toimittaja tms. tekee jotain, että jäätelönautinnot tulee murskaisina kuluttajan käsiin! :( Hyi, hävetkööt! Tietenkään yksittäispakkaaminen ja massiivipakkaaminen noin muutenkaan ei ole ekologista, mutta B&J-jäätelön kotisivuilta ainakin luin, että he pyrkivät mahdollisimman ekologiseen lopputulokseen. Lisäksi raaka-aineet yms. ovat reilun kaupan ja ilmeisesti yhtiö myös tukee syrjäytyneiden työllistymistä ja muutakin sosiaalista projektia. Hih, JOS asuisimme USA:ssa, niin ehkäpä mun 'ura' voisi urjeta B&J:n brownienpaistajana? ;)

Olisi muuten sivumennen sanottuna hienoa jos suomalaisetkin firmat tahtoisivat tehdä 'hyviä' tekoja ja auttaa pitkäaikaistyöttömiä ja syrjäytyneitä työllistymään. Minusta joskus on ikävää se, kun sellaista kulttuuria ei oikeastaan meillä ole. En todellakaan ihannoi amerikkalaista yhteiskuntaa, mutta B&J-suhteessa heillä siellä on ehkä paremmin kuin meillä.

2 kokonaista vuorokautta - -

- mässäilyyn! Nytpäs mä sitten luin, että jotkut ruokatehtaat menee lakkoon! Toivottavasti se ei kauheasti vaikeuta mun mässinkejä. Se ainakin on harmi, jos leipä loppuu kauppoista. Jotkut leipomothan menevät lakkoon myös. Leipä on numero yksi mässytarpeiden joukossa. Jos ei muu auta, niin tietty leivon ITSE vaikka sämpylöitä, mutta ei huvittaisi nyt, kun kuitenkin on sitä pullan tekoa luvassa! Menee raskaaksi [ja uuni paahtaa kämpän kuumaksi] jos kaikkea joutuu leipomaan.

maanantai 3. toukokuuta 2010

Jäätelöhamsteri!

Ahneella on p*skainen loppu! :( Olin K-kauppelissa ja mitäs näinkään, paljon semmoisia jäätelöuutuuksia, joita en ennen ole siellä nähnyt! Oli Ben & Jerry-jäätelö [irtopakattu Peanut Butter Cookie Dough], Ben & Jerry minijäätelöpikareita ja sitten Carte D'Orin sellainen jäde, jossa on pecanpähkinää ja kinuskikastiketta! No niin, ostin.. niitä KAIKKIA! :(

Ärsyttää kun taas lankesin hamstraamaan! :( Ei näin pitäisi tehdä. Miksi en voi olla hamstraamatta? Juuri kun kuvittelin kaiken menevän niin hyvin.. Niin, sitten ostin vielä sitä Pirkan nami-namia pakastetiramisukakkua. :( Olen ÄLLÖTTÄVÄ, todellinen hirviö!

B&J-minipikarina oli sellainenkin maku kuin Fairly nuts. Ostin semmoisenkin!! Siinä on kinukermajäätelöä, kinukastiketta ja mantelikrokanttia! Eli just mun makuun, edellyttäen ettei kinukastin kanssa ole pihtailtu! Ikävä kyllä moni jäätelömerkki tekee juuri niin.

Alkaa tosiaan harmittaa tämä oma hommailu. Ilmeisesti hamstraan VÄHEMMÄN, jos mässäys on useammin. Jos se on harvemmin, niin hamstraus kiihtyy! Onko tässä sitten paljon järkeä.

En viitsi edes sanoa mitä ostokset maksoi, ja kaikki [melkein] turhia! Turhalla tarkoitan nyt sellaista, että ne eivät ole selviytymisen kannalta välttämättömiä!

No nuo B&J-pikkupikarit tuntuvat nyt kumminkin olevan aika hyvä keksintö. Meillä mies on ainakin valittanut joskus sitä, kun B&J-jädepurkki on niin suuri. Sitten kun se jäätelö on niin kiinteää ja kovaa, niin sitä on vaikea annostella kulhoon. Melkein pitää yhdeltä istumalta syödä koko törppö ja semmoinen on miehelle joskus liikaa, hän kun ei oikein makeasta NIIN paljon tykkää.

B&J:llä on myös sellainen sandwich-tyyppinen [vähän kuin dominojäätelö] keksi-jäätelöirtojuttu. Semmoinenkin odottaa mua maistamaan itseään, sitten kun herkkuilun aika on! Mies on syönyt niitä jo kaksi ja tykkää kovin niistä. Se keksi on kai pehmoisempaa kuin dominojäätelökeksissä.

Olisi siellä jäätelöhyllyssä ollut vielä Ben&Jerry Half baked-törppö. Mutta en sitten sitä ENÄÄ ottanut, kun muutenkin kori pursusi. :( Olen edelleenkin, ainakin toistaiseksi, sitä mieltä että B&J on ylihintaista, mutta tahdon silti ennakkoluulottomasti kokeilla uutta! Jos huomaan olevani väärässä niin sanon heti! Sukliksen kunniasanalla! :)

No niin, sitten lähitulevaisuudessa saadaan paljon Sukliksen JÄÄTELÖARVIOITA.. kunhan tosiaan se herkkuilu koittaa ja pääsen pakastimen kimppuun! :)

Mualainen

Mähän olen alkujaan Savon tyttöjä.. voin muuten kertoa, että olin 18 [!!!] päästessäni ekaa kertaa hampurilaisbaariin! :) Tai saattoi olla, että olin 17, mutta jos näin oli, niin se oli ihan siinä loppuvaiheessa .. eli olin täyttämässä 18. Sellaisia paikkoja ei ihan yksinkertaisesti OLLUT siinä tuppukylässä, jossa kasvoin. ;) Sitten semmoinen tuli, kun olin tosiaan 17-18.. Se ei edes ollut mikään Mäkkäri, vaan ihan sellainen jonkun pystyyn pistämä paikka, jossa nyt sai jotain hampurilaisen tyyppistä muonaa. Hih!

Muistelin vaan tätä kun nyt vapun aikaan tuli mieleen esim. se 1. opiskelijavappu. 1. vuonna opiskellessa tuli käytyä usein McDonaldilla ja Carrollississa ihan vain siksi, kun kerrankin PÄÄSI sellaisiin paikkoihin.

Hassua muuten miten pizzainto on huvennut ihan täysin! Nyt tuntuu tyhmältä se kuinka usein piti nuorna päästä pizzalle. Semmoinen kuiva ohut lätty, jäähtyy hetkessä.. what's the big deal? Nykyisin JOS jotain pizzaa tilaisin ravintelissa, niin PANNUpizzaa ehkä. Esim. Rossossa oli hyvä pannaripizza, mutta sen hyvyyttä sääteli suuresti se kulloinkin vuorossa oleva kokki! Joskus kokki kitsailee täytteiden kanssa ja silloin on kuin jotain kuivaa leipää purisit! Melkein riskittömin vaihtoehto on luopua pizzasta kokonaan ja niinhän mä olenkin tehnyt. Kotona joskus teen itse pizzaa, siitä tulee lukioajat mieleen kun pizza kuului vähän joka bileisiin. Ja sitten se on hyvää purtavaa jääkaappikylmänäkin, kun on MÄSSY. Siksi joskus teen sitä ruoaksi miehelle [ja mässyruoaksi itselleni] kun herkkuilut lähestyy.

Nuoret ne käy vaan viisaammiks..

Tai sitten eivät, mutta JOTENKIN mulla vaan on sellainen olo, että nykyisin nuoret ei enää koe sellaista painetta/tarvetta/intoa ördata kuin mun savolaisessa nuoruudessani. Mun aikaan alkoholi oli aika 'kova juttu' ja sitä kaikki sitten maisteli. Tai ainakin jos halusit olla jotenkin 'in', niin maistelit. Itsekin sain halutun ja suositun maineen siksi, koska en tosiaankaan sylkenyt lasiin [en toisaalta usein 'sikaillutkaan' ainakaan ihan törkeästi] ja olin ilomieli juomari.

Joskus 15-vuotiaana paine lärvätä oli aika suuri. Tuntui, että kaikki muut sitä tekee. Itseni säästi pahimmilta tosi-tosi-nuorena kokeiluilta se, kun ridasin. Tallilla meni aikaa ja siellä oli kivoja kavereita.

Pizzat, purilaiset ja muut..

.. on mielessä siksi, kun nyt on taas jotenkin herkkuhimo! :) Onneksi seuraavaan herkkuiluun on enää 4 kokonaista vuorokautta! :) Leivonnasta en ole vielä päättänyt mitään. Pitäis varmaan tehdä juustokakkua, sellaista liivatteella kylmässä hyytyvää, koska kumminkin leivon pullaa, enkä tahdo uunia pitää päällä koko aika. Täällä meillä lämpötila muutenkin nousee jo näin alkukeväästä aika korkealle. :( Ei siitä mun suklaatkaan pidä. Sitten jos vielä uuni paahtaa täysillä pullat ja jotkut MUUT uunia vaativat leivonnaiset, niin ei herranjesta sitä kestä.

lauantai 1. toukokuuta 2010

Vakavahenkinen vappu

Sain juuri kämpän siivottua! Enää pitää vessat pestä ja se käy nopsasti! Onneksi on nyt taas urakka ohi. Oli ihan mielenkiintoista kokeilla siivousta nyt, kun ensi nyt tänä viikonloppuna EI ole mässinkiä. Luulin yhdessä vaiheessa, että vain mässäys on riittävä siivousmotivaation antaja mulle, mutta ei vaan ole niin, siivoan minä vaikken saisikaan herkkuilla. On se hyvä tietää!

Ihan hyvä ettei ensi viikolla tarvitse isoa siivoa tehdä, koska ensi viikonlopun mässäykseen liittyy myös PULLANPUNTTAUS.. eli siis leivon pullaa, ja se on aika raskasta ja sotkuista puuhaa. Raskasta, kun teen taikin käsin ja sotkuista, koska aina pullaa puntatessa onnistun mesomaan jauhoja myös lattialle. ;) Sitten pääsen taas imuroitsemaan! :)

Uusia kokemuksia

Käytin muuten ekan kerran sellaista parkkimittaria, johon 'kirjaudutaan' luotto/pankkikortilla! Kun saavutaan, niin kortti käytetään lukijan läpi ja sitten kun lähdetään, niin tehdään taas niin. Ja maksu lähtee sieltä kortilta. Varmaan kuulostan tosi muinaisjäänteeltä, mutten ole ennen sellaista käyttänyt. Nyt olen, Isossa Kaupungissa! Hih, aina sitä oppii uutta!

Harmittaa muuten kun siinä normaalisti suosimassani parkkitalossa onkin tullut kaikkia tyhmiä esteitä ajoreitille. :( Ei onnistu kaahaus! Vaikka en minä nyt tietenkään 'kaahaa', mutta kieltämättä ajan ehkä himpun verran lujempaa kuin mitä se sinänsä naurettava nopeusrajoitus siellä sanoo! Parkkitalossa ei KAI saisi ajaa kuin 20 km/h, tai jotain muuta yhtä.. outoa!!

Parkkitalossa oikein inhottaa joskus sen parkkeerauksen kalleus! Puren poskien sisäpintaa kun on maksun aika! :( Vieläkin muuttelen päässäni eurot markoiksi ja hirvittää kaiken kalleus!

Vappumuistoja

Parhaat vappumuistot mulla taitaa olla niistä vapuista, kun olin 17, 18 ja 19. Sitten oli yksi vappu vielä näiden lisäksi.. mulla oli silloin RILLIT ja olin niistä jotenkin lapsellisella tavalla häpeilevän ylpeä, kun olimme [2 pariskuntaa siis] yhdessä vapunvietossa. Olisinko silloin ollut jotain 22. Sitten oli vielä yksi 'kypsän iän' vappu tuossa 3-4 vuotta sitten [hassua etten muista tarkasti oliko siitä 3 vai 4 vuotta. Se oli kiva kanssa, eri tavalla kuin nuo muut, mutta kiva silti.

Voisin sanoa että nuo teini-iän vaput olivat oikeasti parhaimmat. Kun olin 19, niin silloin oli vielä sekin,kun oli 1. opiskeluvuosi menossa ja siitä oli kovasti tohkeissaan ja kaikki oli uutta. Yo-lakkia ei ole mun päässä nähty sitten tuon rillipiruvapun jälkeen. Minulla ei ole koskaan ollut Lakkiin mitään sellaista kiihkeää puolesta-vastaan -suhdetta.. mutta en vain ole jaksanut tai viitsinyt siitä kauheasti innostuakaan. Tukka pitäisi sitten laittaa aina jollain hankalalla tavalla, kun sitä ei voi kietoa nutturalle lakin ALLE. Äetmuori aikoinaan oli vihainen, kun 'tunnustin' etten ole käyttänyt lakkia vappuna, ja ettei mieskään.. :) Kun emmehän me usein edes 'vietä' tätä .. juhlimalla siis! No, Muorin mielestä jos lakki ON, niin sitä pitää käyttää. Mutta nykyisin KAIKILLA on yo-lakki. Oikeastaan nykyisin jos haluaa erottua, niin ei pistä päähänsä MITÄÄN vappuna. ;) Kun näitä kaikenlaisia lakkeja on niin paljon, ei niistä kukaan enää perillä ole, eikä kai välitäkään olla.