Eilen tuli 3 korttia ja nyt tänään 1! Vain yksi itse askarreltu kortti on tullut toistaiseksi! Toivottavasti se siitä vielä paranee. Juuh, juuri luin TYHMÄN väitteen, että muka vain vanhat ja sairaat arvostaisi joulukorttia..! Jopa oli keksintö, kyllä mä ainakin niitä arvostan ja ilahdun.. Joulukirje olisi oikeastaan kaikkein kivoin saada, missä oikein kerrottaisiin vuoden kuulumiset, varsinkin jos ei kauheasti olla oltu tekemisissä. Muttei oikeastaan kuin yksi tuntemani ihminen joskus harrastele tätä!
Mulle vain tuosta vanhat ja sairaat joulukorttirakastajat-jutusta tuli aika ankea olo! On ihan kuin se ihminen olisi niputtanut kaikki joulukorteista pitävät raihnaiksi ja ikivanhoiksi.
Sitten joskus mua ärsyttää sellainenkin, kun jossain nettikeskustelussa jotkut ihmiset väittävät oikein saavansa RAIVARIT, jos SAAVAT joulukortin. Kun se on kuulemma vaan turhaa, krääsää, roskiin menee. Ihme juttu että tuollaisestakin asiasta voi raivostua. Onko se sitten iso vaiva heittää pois ne kortit, jos ei kerran tykkää katsella? Joku haukkui joulukirjeetkin siinä keskustelussa tyyliin 'ketä kiinnostaa' ja että niissä vain 'kehuskellaan' oman perheen tekemisillä. Hei haloo!! Ketä kiinnostaa?? -No, yleensä nyt ainakin YSTÄVIÄ ja sukulaisia tuppaavat kiinnostamaan toisten asiat edes vähäsen! Ja eikö nyt omasta perheestäänkään saisi olla ylpeä ja iloinen ja vähän kehaista, jos vaikka lapsi on oppinut puhumaan tai poika saanut työpaikan! Hitto tätä meidän suomalaisten touhua. Ihanne joulukirje olisi varmaan sellainen, jossa oikein sanottaisiin, että kyllä me ollaan kelvoton perhe, huonosti menee, työttömiksi jäätiin ja erokin kai tässä tulee. Sitten saajat kai voisivat ainakin olla kateudesta vapaita!
Yksi nettikeskustelu koski myös jouluvaloja, jotkut niistäkin oikein stressaantuu. En tajua. Myönnetään että munkin mielestäni sellaiset moniväriset jouluvalot on aika kauheita, mutta en ainakaan väitä että MUN makuni olisi se 'oikea', ainoa maku! Jos joku omalle parvekkeelleen tai pihalleen virittelee jotain, niin kai se on hänen oikeutensa. Mä voin aina katsoa muuhun suuntaan! Miksi musta tuntuu kuin ihmisillä olisi nykyisin kauhean kireä pinna ja mitään ei oikein siedettäisi?? Voin vielä ymmärtää sen, että joku ei tykkää jostain asiasta, mutta se alttius raivostumiseen, oikein KUNNON raivoon, tuntuu olevan aika yleistä nykyisin.. Missä mättää??
Pitäisi ajatella niin että elä ja anna toisten elää. Varmaan tuollaiset tosi raivokkaat ihmiset maksavat raivoiluistaan vielä joskus sydärin tms. muodossa! :(
Auto kirkuu taas!
Mun autoni huutaa kuin tapettava porsas..! Se KILJUU oikein, joku hihna on liian löysällä tai kireällä, niin sanoo mies! Hän ei ole ehtinyt/jaksanut sille oikein tehdä mitään vielä. Inhottaa se kiljunta, kuinka se kääntää ihmisten päät! Mua tuijotetaan ja jotkut virnuilevat! Sitten vielä on sellainen juttu, että se pakoputki on jotenkin osittain irrallaan tms.. en tiedä oikein! Katsastuksesta meni läpi ja katsastusmies vaan sanoi, että se pitäisi nyt korjata. Tästä pakoputkesta johtuen auto myös KOLISEE silloin, kun ei kilju! No, ainakin maailma KUULEE kun MÄ olen tulossa romuraudallani. ;)
Katsastusmies oli todennut, että näitä ei enää oikein näekään liikenteessä, siis niitä mun auton mallisia.. Kun ovat vanhuuden vuoksi jo pois liikenteestä! :) Heh.. antiikkiauto!
Miestä ei aina pänni tuo autoni huono kunto, mutta siinä vaiheessa hän reipastuu korjaamaan, kun joutuu itse käyttämään mun autoa päivän tai kaksi. ;) Häntä jurppii oikein kunnolla se kiljunta, jos hän on itse kuskipukilla. Ottaa kai ylpeydelle, jotenkin!
6 kokonaista vuorokautta -
JOULUUN! Ja aivan erityisesti mässinkiin. En ole vielä saanut joulusuklaateja ostettua, täytyy tehdä se nyt viimeistään viikonloppuna. Mulla on ½ rasiaa Wienernougatteja jäljellä ja nyt mietin, että riittääkö ne jouluksi vai ei? Wienernougattia kun voisi syödä kuinka paljon vaan.. Voi olla että pitää ostaa toinen rasiallinen vielä.
torstaina 17. joulukuuta 2009
keskiviikkona 16. joulukuuta 2009
Suklis katsoo elokuvan
Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan, Aviator, Lentäjä, siinä on Leo diCaprio pääosassa. Se kertoo Howard Hughesista, joka oli ilmailualan pioneeri ja sitten vielä aika sekaisin päästään. Tarkoitan nyt, että hänellä oli sellaisia eristyneisyyden kausia [vähän kuin mulla, muuten..], pakkoneurooseja puhtaudesta ja turvallisuudesta yms. :( Hänellä oli kai ollut ylisuojeleva äitikin, tai niin siinä vähän vihjaistiin. Vaikka elokuva oli ihan mielenkiintoinenkin PAIKOITELLEN, niin osittain myös väsähdin, piti katsoa se useampana päivänä! Niin teemme miehen kanssa usein. Meillä on telkku keittiössä niin, että voimme mulkata elokuvia syödessämme. TIEDÄN että se on paha tapa, mutta miksi niin ei voisi arkisin tehdä?? Emme me juhla-aikaan niin tee! Tuo Aviator vei meiltä aika monta päivää. Yleensä sellaiset tosi mielenkiintoiset elokuvat katsotaan 1-3 päivässä.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!
Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.
No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!
Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!
Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(
7 kokonaista vuorokautta..
.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!
Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.
tiistaina 15. joulukuuta 2009
Piileskellen
Minulla on Facebook. Joihinkin vanhoihin kavereihin haluaisin pitää yhteyttä, mutta kainostelen tehdä aloitetta. Sitten joiltakin PIILESKELEN ihan tarkoituksella! Tämä juuri on outoa mussa. Pelkään kai että olemalla tekemisissä JOIDENKIN vanhojen tuttujen kanssa päätyisin taas siihen samaan jamaan jossa olin heidät tuntiessani! Kuin heillä olisi VOIMA ja joku valta mun yli pyyhkäistä nämä kuluneet vuodet pois ja tehdä musta taas se sekoileva partygirl. :( Ja sitä Suk-Suk-Suklis ei tahdo! :( Siksi piileskelen.
Facebook on siitä jännä, että joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä en voi ottaa yhteyttä juuri siksi, kun he on myös yhteyksissä noihin ei-haluttuihin kontakteihini! :( Jos teen itseni näkyväksi näille toivotuille, niin pian olen sitä myös ei-toivotuille. :( Ja sitä taas en tahdo, joten mökötän yksin.
En tajua miksi kuvittelen joillain ihmisillä olevan sellaisen mahdin mun yli. En kuitenkaan ole monessa mielessä se persoona, joka olin joskus kauan sitten. Paljon on vettä virrannut. Mutta .. ihan kuten perheissä jäsenillä on 'roolit' [perheen pelle, perheen vastuunkantaja, perheen vauva jne.], niin ihan samalla tavalla vanhojen tuttujen kanssa voi olla roolit. :(
Mutta enkö usko mulla olevan voimaa olla oma itseni..? Vieläkään..?
Osittain tietysti myös häpeän.. itseäni ja elämääni, kun ei musta tullut pärjäävää ihmistä ja olen tällainen maaseudulla asuva villasukankuluttaja-joutilas-työtönlortti. Sekin on yksi syy olla omillaan. Kun ei halua ihmisten sääliä tai pilkkaa. :(
Olin tänään kauppoissa, minä ja muut kaltaiseni joutomiehet. Näin lihavan naisen istuvan huohottaen kauppakeskuksen puisella penkillä. Sitten oli deekun näköinen kaveri menossa Alkoon. Mietin pitäisikö itsekin käydä, mutten mennyt. Viime aikoina olen huomannut alkoholin kulutukseni olevan KASVUSSA. Mikään hälyttävä se tilanne ei ole, mutta nyt olen kuukauden aikana jo kahtena päivänä juonut 1-2 lasillista punaviiniä ruoan kanssa tai vierailulla. Se on ylimääräistä, siitä se helposti lähtee määrä kasvuun. Ja sitten huolestuin kun mietin jos jouluksi ostaisin jonkun pienen pullon kermalikööriä. SEKIN on nimittäin uutta, uusi ajatus. Ennen en ole koskaan sitä edes miettinyt, mulle on riittänyt se 1 lasi punaviiniä jouluruoan kanssa.
Helposti alkaa alkoholin virta kasvaa ja voimistua, jos ei sitä vahdi! Sitten pian onkin ihan deekiksellä. Päätyy joksikin juoppomummoksi. :(
8 kokonaista vuorokautta - -
JOULUMÄSSYYN! :) 8 ei enää ole ihan toivoton tilanne, oikeastaan se on suhteellisen hyvä. Leivontajutut on vielä ihan ilmassa! Olen lukenut leivontablogeja ja kuolannut kaikelle.. ihanalle! Tavallaan tekisi mieli tehdä pipareita pienen taikinallisen verran, mutta meillä menee niitä TOSI vähän! Kai siksi kun on joulun herkkua muuten niin paljon. Luin myös aika jännän vaaleiden piparkakkujen ohjeen.. sellaiset saattaisivat myös olla hyviä.
Joulunahan mulla on 3 mässypäivää! :) Aatto, päivä ja Tapsulin päivä.
Facebook on siitä jännä, että joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä en voi ottaa yhteyttä juuri siksi, kun he on myös yhteyksissä noihin ei-haluttuihin kontakteihini! :( Jos teen itseni näkyväksi näille toivotuille, niin pian olen sitä myös ei-toivotuille. :( Ja sitä taas en tahdo, joten mökötän yksin.
En tajua miksi kuvittelen joillain ihmisillä olevan sellaisen mahdin mun yli. En kuitenkaan ole monessa mielessä se persoona, joka olin joskus kauan sitten. Paljon on vettä virrannut. Mutta .. ihan kuten perheissä jäsenillä on 'roolit' [perheen pelle, perheen vastuunkantaja, perheen vauva jne.], niin ihan samalla tavalla vanhojen tuttujen kanssa voi olla roolit. :(
Mutta enkö usko mulla olevan voimaa olla oma itseni..? Vieläkään..?
Osittain tietysti myös häpeän.. itseäni ja elämääni, kun ei musta tullut pärjäävää ihmistä ja olen tällainen maaseudulla asuva villasukankuluttaja-joutilas-työtönlortti. Sekin on yksi syy olla omillaan. Kun ei halua ihmisten sääliä tai pilkkaa. :(
Olin tänään kauppoissa, minä ja muut kaltaiseni joutomiehet. Näin lihavan naisen istuvan huohottaen kauppakeskuksen puisella penkillä. Sitten oli deekun näköinen kaveri menossa Alkoon. Mietin pitäisikö itsekin käydä, mutten mennyt. Viime aikoina olen huomannut alkoholin kulutukseni olevan KASVUSSA. Mikään hälyttävä se tilanne ei ole, mutta nyt olen kuukauden aikana jo kahtena päivänä juonut 1-2 lasillista punaviiniä ruoan kanssa tai vierailulla. Se on ylimääräistä, siitä se helposti lähtee määrä kasvuun. Ja sitten huolestuin kun mietin jos jouluksi ostaisin jonkun pienen pullon kermalikööriä. SEKIN on nimittäin uutta, uusi ajatus. Ennen en ole koskaan sitä edes miettinyt, mulle on riittänyt se 1 lasi punaviiniä jouluruoan kanssa.
Helposti alkaa alkoholin virta kasvaa ja voimistua, jos ei sitä vahdi! Sitten pian onkin ihan deekiksellä. Päätyy joksikin juoppomummoksi. :(
8 kokonaista vuorokautta - -
JOULUMÄSSYYN! :) 8 ei enää ole ihan toivoton tilanne, oikeastaan se on suhteellisen hyvä. Leivontajutut on vielä ihan ilmassa! Olen lukenut leivontablogeja ja kuolannut kaikelle.. ihanalle! Tavallaan tekisi mieli tehdä pipareita pienen taikinallisen verran, mutta meillä menee niitä TOSI vähän! Kai siksi kun on joulun herkkua muuten niin paljon. Luin myös aika jännän vaaleiden piparkakkujen ohjeen.. sellaiset saattaisivat myös olla hyviä.
Joulunahan mulla on 3 mässypäivää! :) Aatto, päivä ja Tapsulin päivä.
sunnuntaina 13. joulukuuta 2009
"Lyö takaisin!"
Näin unen, jossa en oikein ollut oma itseni. Tärisin raivosta ja syydin vihaisia sanoja ihmisille. Se on epäsuklismaista se. Olin ilkeä unessa ja oikein nautin siitä. Tai oikeastaan en ollut ILKEÄ, olin RAIVOISSANI. Äetmuorille, kaikille työttömyyttäni nälviville, siinä unessa jotenkin vain olin kuin susi, ärisin ja puolustin itseäni.
Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!
En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.
Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.
Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.
Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.
Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.
Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.
No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)
Ennen oli kaikki paremmin?
Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!
10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.
En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.
Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!
En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.
Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.
Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.
Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.
Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.
Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.
No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)
Ennen oli kaikki paremmin?
Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!
10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.
En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.
perjantaina 11. joulukuuta 2009
Kaksi kotia
Miehen kotona ei koskaan lapset saaneet 'omaa' suklaarasiaa, levyä tms. jouluna. Avattiin yksi rasia olohuoneessa ja siitä kaikki kävivät 'aina välillä' napsimassa. Kun kuulin tuosta, niin olin vähän ällistynyt. HARRASTELIJAMAISTA! :) Meillä kotona lapset saivat omat suklaarasiat. Oli varmaan joku yhteinenkin, josta kaikki otti, mutta oli meillä omatkin. Ja hyvä niin, koska kumpikin meistä oli suklaahiiri. :) Niin Siukku kuin minä. Siukku tosin vähemmässä määrin, mutta oli kumminkin.
Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.
Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.
Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.
Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.
Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.
Voi että miten TYHMIÄ juttuja!
No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.
Löytö!
Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)
12 kokonaista vuorokautta -
- jouluherkkuiluun!
Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.
Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.
Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.
Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.
Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.
Voi että miten TYHMIÄ juttuja!
No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.
Löytö!
Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)
12 kokonaista vuorokautta -
- jouluherkkuiluun!
torstaina 10. joulukuuta 2009
Joulun henki
Viimeksi mua harmitti pakkolahjominen. Se pakko tehdä MATERIAN avulla joulua. Eikö joulu voisi syntyä ihan vaan hyvästä ruoasta ja yhdessä olosta?
Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.
Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)
Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.
Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.
Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!
Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.
Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)
Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.
Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.
Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!
tiistaina 8. joulukuuta 2009
"Pakkolahjoista"
Tunnen tähän aikaan vuodesta kaameaa syyllisyyttä. Oikeastaan siihen on syynä tämä lahjomiskulttuuri. Mietin aina sitä, annanko tarpeeksi ja onko antamani hyvää. Muorille en USKALLA antaa muuta kuin sen kalenterin, jos annan muuta [ylimääräistä] niin hän ihan oikeasti suuttuu ja saarnaa rahan käytöstä. Sitten on tietty Kummityttö A. Hänelle on lahjan ostaminen T O D E L L A vaikeaa! Kuten Äetmuori aina muistaa painottaa, ovat Siukku + Siukunmies H. 'hyvin toimeentulevia', joten joskus tuntuu kuin mun keksimät, mun varoihin sopivat lahjat olisivat vähän .. no, tarpeettomia. Mutta auta armias, jos EN ostaisi mitään! Siukku on melkein pistänyt välit jo poikki H:n siskoon, koska he eivät ole lahjoneet Siukun + H:n poikaa, joka on heidän kummilapsi.
Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.
Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.
Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.
On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.
Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.
Herkkuiluraportti!
Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!
Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!
Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.
En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)
Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.
Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.
Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.
On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.
Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.
Herkkuiluraportti!
Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!
Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!
Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.
En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)