sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Jouluporsaita monenlaisia..

Minä se olen JOULUPOSSU. Olimme tänään Stokkalla niitä joulusuklaita ostamassa. Käytimme oikeasti yli 30 euroa..! :( Vain minun ahmatin mahan täyttämiseksi. Ostimme sellaisen puolen kilon (!) Lindt-rasian. Ja Wienernougatteja. Hinnaksi tuli tosissaan yli 30 euroa. Tuntuu tosi pahalta kun ajattelee sen olevan yli 180 vanhaa markkaa! Voi kamala!

Mies sanoi että joulu on kerran vuodessa vaan, mutta kun minusta muutenkin noihin MÄSSYihin uppoaa joskus aika paljon ja ne nyt kumminkin ovat vähän useammin toistuvia kuin joulut..

Tuntuu vähän syylliseltä - aika paljonkin. Siellä Stokkelilla oli myös Lauensteinin suklaatejakin. Törkeän kalliita! Niitä en sitten ostanut. Kaikenlaista namia siellä piisasi.. Ensin katselin sellaista pienempää Lindtin rasiaa, joka minulla on joskus aiempina jouluina ollut. En tosiaan tiedä kuinka me sitten päädyimmekään tuohon puolen kilon rasiaan! Se vain kävi niin!

Kuolasin kyllä ruokaostoksilla sitten niitä Fazerin exclusive-käsintehtyjä konvehteja. En sentään ostanut. Paljosta vetoa että ennen kuin joulu edes koittaa, on meillä vaikeuksia saada kaikkia suklaateja mahtumaan keittiön kaappiin. Kun niitä tulee lahjaksi joka paikasta vielä.. Vaikka en noiden lahjasuklaiden varaan viitsi joulua alkaa rakentaa, koska harvoinpa ne ovat mitään tosi hyviä. Tänään tuolla Stokkallakin melkein kiihdyin kun mies osotteli sellaista suklaasimpukka-rasiaa. Sanoin että nuo simpukat ovat hulluuden huippu. En minä ainakaan jaksa niitä syödä, koska ne ovat kaikki sitä yhtä ja samaa ja jotenkin ne eivät enää uppoa muhun. Joskus nuorempana ne olivat suosikki numero yksi. Muistan vieläkin ekan kerran kun sain niitä: kummisetäni toi niitä tuliaisina ulkomailta (!) ja muistan miten hyviltä ne maistuivat! Kun ei silloin Suomessa sellaisia edes ollut, ei ainakaan siinä pikkukaupungissa, jossa minä kasvoin. En tiedä oliko Helsingissä sitten jossain niitä myynnissä..?

Muutenkin nykyisin suklaarasiat ovat aika pop. Silloin niissä herkuissa on vaihtelua. Kun katselin tuota nyt ostamaamme rasiaa niin voin jo valmiiksi sanoa, ettei siinä ole yhtään sellaista konvehtia, josta en pitäisi.

Yritin ruokakaupasta etsiä Fazerin Piparkakkusuklaalevyä, mutta voi kauhistus, sitä ei ollut! Täytyy toivoa ettei se nyt ole vielä yleisesti ottaen lopussa..! Täytyy huomenna sitä etsiä taas. Olen ihan hulluna siihen ja MÄSSY lähestyy. ItsenäisyyspäiväMÄSSY!

Ripuli + vatsan tila

Nyt olen jo aika normaali mitä massuun tulee. Kai vatsa vaan oli jostain ärtynyt silloin eilen. Jätin tänään aamarin pois taas, se oli hyvä, nyt olen tällä viikolla kieltäytynyt neljänä aamuna aamarista. Hyvä minä! Kyllä siinä kaloria säästyy.. Minä ynnäilen aina aika tarkasti kaikkia kaloreita. Kalorien vahtaaminen arkena oikeuttaa MÄSSYn. Jos en eläisi askeettista arkea, niin sitten minulla ei olisi oikeutta pitää MÄSSYäkään. Mietin joskus oudoksuen niitä ihmisiä jotka voi noin vain suunnittelematta päättää vaikka ostoksilla, että mennääs juomaan leivoskahvit. Huh!!! Minulle se ei kävisi yhtään. Kaiken tuollaisen pitää olla tarkkaan suunniteltua. Luultavasti vain suuttuisin tuollaisesta ehdotuksestakin.

Tunsin yhden ihmisen, joka notkui koko aika jossain kahviloissa ja kakkupala nenän alla. Tunnusti kerran painavansa 126 kiloa, kyseessä oli nainen. Aamunsa alkoi jollain Pandan suklaanamipussilla. Oikeastaan tuokaan ihminen ei kai määrällisesti syönyt paljon, mutta kaikki nuo nampit ja kakkupalat joka päivä tekivät tuhoa. Sitten hän meni lääkäriin ja lekuri oli tuosta painosta jotain sanonut.. nainen oli sitten ruikuttanut, ettei hän syö paljon.. ja luetellut ne ruoat mitä päivässä syö. Mutta 'unohti' kätevästi kaikki nämä kakkupalat, Pandan suklaanamit, perunalastut tellun ääressä jne. jne. ;) Ja unohti myös mainita sen, että mätki kaikkiin arkiruokiinsa kilon voita ja litran kermaa!

Hylje

Joskus näen ihmiset eläiminä. Tarkoitan siis että joku ihminen tuo mieleen jonkun eläimen todella vahvasti. Siukuntyttö A. on minusta kuin hylje. Silloin kun siukuntyttö oli lääkärissä sen painonsa vuoksi, niin Siukku ja H. pistettiin listaamaan kaikki mitä hän söi. Äetmuori oli kiukusta kipeä kun Siukku sanoi, ettei A. syö paljon [oli siis listannut että 400 grammaa lihamakaronilaatikkoa jne..]. Äetmuori sanoi että kun hän on Siukun luona ollut, on hän huomannut että A. käy jääkaapilla KOKO AJAN, vetää hampurilaista ja muuta herkkua mitä heillä on aina kaapissa.. ja NÄITÄ juttuja Siukku taas ei ollut laskenut siihen A:n ruokapäiväkirjaan, koska hän ei niistä aina edes tietoinen ollut. Äetmuori sanoi että syöminen on sille tytölle harrastus!

Sitten yhdessä vaiheessa Siukkua oli kehotettu tarjoamaan A:lle terveellinen välipala koulusta tullessa. :) Siukku oli tehnyt leipiä, vähärasvaista levitettä, kasviksia, kalkkunansiivu. :) A. söi ne kyllä - niiden rasvaisten kaloripommihampurilaisten lisäksi! A. on aina ollut kova syömään. Joskus ekalla koulussa - Äetmuori kertoi - hän oli santsannut kolme kertaa jotain ruokaa, kolme täyttä lautasellista!

Vaikea sanoa mitä lapsuus ja esipuberteetti ja teini-ikä "lihavana tyttönä" ja tarkkailun kohteena on tehnyt A:n itsetunnolle. Minä olin alusta alkaen sitä lääkärisirkusta vastaan, sehän oli kokonaan Äetmuorin ajatus, jonka hän sai jankuttamalla Siukulle läpi. Minusta olisi riittänyt kilpirauhaskoe, olisi vain verikokeella tsekattu ne arvot. Tämä tietty tehtiinkin, mutta sen lisäksi tehtiin niin paljon muuta ja suoraan sanottuna tarpeetonta. Jotenkin ihan hullua vanhemmilta ensin rakentaa omalla toiminnallaan tietty tilanne, ruokkia lasta mahdollisimman rasvaisella ja energiapitoisella ruoalla arkisin + syöttää kilokaupalla suklaata arkisin ja sitten mennä lääkäriin kun tuo systeemi kantaa ihan luonnollisella tavalla hedelmää eli lapsi lihoo. Sehän on ihan sama kuin aikuinen olisi oikeasti ällistynyt siitä että alkoholia juomalla tulee humalaan! Kai se on selvä että jos otat, niin ennemmin tai myöhemmin alkaa päässä pyöriä. Luonnollista - niin ihmisen kroppa reagoi alkoholiin. Ja se reagoi, jos sen tunkee täyteen kaloripitoista kamaa - se lihoo. Mikähän tässäkin on taas niin vaikeaa tajuta.

Mutta vielä noista eläimistä. Mies on minusta joskus kuin karhu. Hänessä on jotain karhumaista olemukseltaan. Joskus hän on kuin leikkisä karhunpentu, joskus taas kuin iso karhu.

Minulla on yksi ystävä, jossa on jotain oravamaista. Ei hampaat, vaan se touhu ja se olemus noin muuten. :) Ja hän on sellainen nakertelija muutenkin.

En osaa sanoa mitä eläintä itse muistuttaisin. Paitsi siis sitä JOULUPORSASTA kaikkine törkeine ostoksineni!

lauantai 29. marraskuuta 2008

Ripuli!?!

Nyt on sellainen olo, että tuleepi uneton yö. Vatsa reistaa! Päivä alkoi ihan normaalisti, mutta nyt iltaa myöten on tiettyä löystymistä ilmassa. :( En tajua mistä tämä nyt johtuu, kun en tietenkään ole mitään suklaita syönyt - eihän nyt ole MÄSSY - ja muutenkin on ollut ihan normaali arkiruokavalio. Ettei sitten olisi joku bakteeri tullut suklaahirviön masuun! Olen miettinyt mistä semmoinen olisi voinut tulla. Viime MÄSSYssä minä tein Mäkkärillä eli Mäksyllä tyhmän tempun. Kun söin sitä Bic Mac-mealia, niin hamppariin kuuluvaa kastiketta meni jostain syystä tuohon peukalonjuureeni. Minä nuolaisin sen siitä pois, kun periaatteeni on, ettei hyvää kastia aleta hukata.. :) Nyt sitten mietin että jos kädessäni oli joku bakteeri ja vatsa nyt reistaa..? Mutta tulisiko sellainen tauti näin pitkällä viiveellä..?? Luulisi semmoisen tulevan heti!

Vaikka kai se on hyvä että posti kulkee! Ettei käy niin kuin kävi John Waynelle, sille western-näyttelijälle. Kun kuoleman jälkeen lekurit teki ruumiinavauksen, niin miehen sisuksista löytyi yli 16 kiloa.. sontaa!!! (42 pounds) Heh, ihminen on aikamoinen säiliö.. ihmisessä voi olla sitä paljon..

Lisää vessa-asioita: Elvis Presley taisi kuolla "valtaistuimella" istuen, eli rokkenrollin kunkku kuoli veskiin.. pytylle! :) Toivottavasti niin ei käy mulle.

On semmoinen sanonta kuin 'kuolla saappaat jalassa'. Se tarkoittaa kuolla kunnialla. Minä voisin muuttaa sitä vaikka muotoon, että tahtoisin kuolla PÖKSYT JALASSA, eli en ainakaan housut puolitangossa pytyllä istuen. Sellaisessa kuolintavassa kun ei ole arvokkuutta.

Karkea hirviö?

No toivottavasti kukaan ei järkyttynyt näistä inhoista asioista. Pakkohan minun kumminkin oli nämä mainita, koska paha olo (masuvaiva!) voi vaikka heijastua tapaan, jolla kirjoitan. Että siis kirjoitan jotenkin tavallista poikkeavasti. Ja siksi on ihan hyvä selvittää syy siihen: orastava ripuli! Eikös tämä ole johdonmukaista sentään.

Huomenna, huomenna...

Ihanin päivä koittaa huomenna, kun pääsen vihdoin joulusuklaatin ostoon. ;) Tätä oottanut oon mä jo pitkään..

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kuolema joulupöydässä

Nyt aloin muistella yhtä kaukaisempaa sukulaistani, taisi olla joku äidin serkku, joka menetti isänsä järkyttävällä tavalla. Nimittäin perheen isä kuoli joulupöytään! Oli jouluaatto ja koko perhe koolla, aikuiset lapset ja lapsenlapset, ja piti alkaa kinkkua leikata. Ja PAM! tuo äitini sukulainen kuoli siihen paikkaan! Sydänkohtaus! Olen aina miettinyt että miten siitä se joulunvietto jatkui. Mitä kävi jouluruoille?

Sanotaan nyt sekin että alkoholilla ei ollut osuutta tuohon joulukuolemaan, se vain oli massiivinen sydäri. Yksi ystäväni muuten menetti oman isänsä, kun oli vasta 19-vuotias. Isä oli vasta 49 ja kuoli sydänkohtaukseen työpaikallaan, työpöydän ääressä. Se oli kyllä kamalaa, koska se tuli aivan odottamatta! Kaikilla, jotka sydämeen kuolevat, ei ole mitään varoittavaa diagnoosia.. tai lääkitystä.. Joskus se käy noin äkkiä!!!

Viime jouluna minusta muuten tuntui, että kuolen varmasti. Joka joulu se vain on yllätys, siis se että kun on useampia ruokalajeja kuin arkisin, niin en JAKSA paljoa syödä! :( Meillä on vielä suomalaisittain niukka ruokapöytä: meillä on tarjolla kalkkunarullaa, itse tehtyjä kerma-juustoperunoita, kauppan italiansalaattia ja sitten joskus ihan kirsikkatomaatteja. Enkä koskaan edes santsaa. -No niin, siis monena vuonna on käynyt niin, että jälkiruoka [suklaamousse] on pitänyt jättää kesken. :( Viime vuonna oli ihan pakko heti ruoan jälkeen mennä sohvalle ja olla pitkällään siinä, tuskasta hikoillen! Vaikka otan kalkkua vain 1-2 ohutta siivua, niin kai sitten se italiansalaattikin vie massussa tilaa. Ja tietty kaikki ne muut jouluherkut, suklaatit ja semmoiset, mitä on ennen joulupöytää syöty! Viimeksi luulin, että nyt kuolema tulee. Tai ainakin ambulanssi ja noloista noloin sairaalareissu.

Lapsena inhotti jouluna se, kun meillä noudatettiin orjallisesti jotain jouluperinnettä. Tarkoitti sitä että aamulla ei saanut mitään muuta ruokaa kuin riisipuuroa ja sitten joulupöytä oli se perinteinen: kinkkua, laatikot, rosolli, lipeäkala. Jälkkäriksi lähinnä sontaa muistuttava [ja sellaiselta maistuva] luumuvanukas. Nyt vaan sattuu olemaan niin, etten koskaan ole pitänyt perinteisestä jouluruoasta. Sianlihaa syön tosi harvoin arkisinkin, oikeastaan vain ehkä 1 kuussa.. kinkkumakaronilaatikon muodossa. En vain pidä siitä mausta niin paljon. Joulukinkkua olen saanut monenlaista, kyllä sitä tietysti syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta kovin kaksinen "herkku" se ei minusta ole. Laatikot taas maistuvat ihan lastenruoalta! Nehän ovat sellaisia.. siis porkkana- ja lanttulaatikot, varmaan kaikki lapset pitää, tosi neutraalin + miedon makuisia. Rosollista en pidä, lipeäkalaa inhoan. Luumu melkein kaikissa muodoissaan - paitsi tuoreena - on äklötys. En edes joulutortuista pidä, ne on yksi sellainen juttu jotka oikeasti saa melkein oksennuksen tulemaan.. Se kaamean rasvainen voitaikina ja sitten LUUMUHILLO siinä päällä, voi kauhistuksen kanahäkki.

Minä olin varmaan Suomen ainoa ihminen, joka jouluisin LAIHTUI. :( Siis lapsena ja nuorena. Joulupöydässä sitten nipsin kinkkua siivun tai pari, keitetyn perunan kaveriksi. Ja nälkä oli. En koskaan tajunnut sitä, miksi ihmeessä Äetmuori oli siitä niin tarkka, että kaikki menee "perinteen mukaan", kun se tosiaan tarkoitti sitä että toinen lapsista oli oikeasti nälissään. Heti kun muutin omilleni, niin aloin myös viettää joulua sillä tavalla kuin miehestä ja itsestäni on hyvä. Vaikka mies pyytäisi jouluna saada syödä.. no vaikka pieniä kiviä, niin sitten haettaisiin ulkoa pieniä kiviä kulhoon, jos ne hänelle toisivat juhlamielen. Minkään "perinteen" takia en ala toiselta pilata joulua! Älytöntä että kun on vuoden suurin juhla käsillä, niin pitäisi muka olla nälkäinen ja ärtynyt. Vain koska on "perinne".

Ja meillä muuten syödään aattoaamuna aamupalaksi lihapasteijoita, jotka minä teen. ;) Ei podeta nälkää, eikä syödä pakkoriisipuuroa, kun ei siitäkään meistä kumpikaan kovin välitä. Mies sanoo lisäksi että työpaikan pikkujoulun jälkeen hän on saanut vuoden kinkkukiintiönsä, kun siellä mässätään aina niin kauhiasti. :( Joskus olemme käyneet loppiaisena tai tapaninpäivänä - eli TAPSANPÄIVÄNÄ - anoppilassa ja siellä on sitten saattanut olla jotain jouluruokain jämiä, mutta Anoppi tekee aina niin että laittaa tarjolle myös kaikkea muuta!

7!

7 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! On se vaan kiva. Ja oikeastaan weekend kuluu aina nopsanlaisesti. Varsinkin kun nyt on kaikkea luvassa, menemme sunnuntaina niitä joulusuklaateja ostamaan tuonne lähimpään isoon kaupunkiin, jonne siis on se n. 40 kilometriä ajomatkaa. Sellainen reissu on kiva, siinä menee myös aikaa kun minun täytyy kaikkia ihanuuksia oikein huolella tarkastella. Ja mistäs sen tietää vaikka vähän vaatekauppoissakin kävisin katselemassa. Vaatteet ovat minulle aika iso pahe. Mutta ostelen myös aika paljon kirppareilta. Sitä ei kyllä kukaan usko, kun olen joillekin joskus suoraan sanonut [kun ovat ihastelleet jotain asua], että kirpparilta... Isossa kaupungissa ainakin on niin paljon kirppareita ja moneen lähtöön, että vaatevalikoima on tosi hyvä. Suosikkipaitapuseroni on kirpparilöytö ja muuten suosikkihousuni myös. Ne housut ovat saaneet valtavasti kehua, kuinka hyvin istuvat ja nätit.. Ja maksoivat peräti 2 euroa Emmauksessa. ;) Ne ovat jotkut brittihousut, sitä merkkiä ei tietääkseni ole Suomessa ollenkaan. Löytö! Minussa on vähän kitupiikkiä: tykkään tehdä löytöjä ja selvitä halvalla jos vain voin!

Seuraavassa MÄSSYssä onkin paljon leipomista. Normaalin leivonnan (kakku + ehkä muffareita miehelle) lisäksi joudunkin pullataikinaa vaivaamaan, koska pakastimesta olen kaikki itse leipomani korvapuustit jo syönyt. Minähän olen melkoinen pullahullu. Joten aina n. kerran kahdessa kuukaudessa teen pullataikinan ja leivon siitä korvapuusteja ja joskus myös muutaman sitruunarahkapullan. Viimeksi leivoinkin pullaa 11.10. Merkkaan sen aina kalenteriin, niin että vähän voin seurata kuinka kauan sellainen puoleen maitolitraan tehty taikina mulla kestää. Minäkö kontrollifriikki? ;)

Naiset ja miehet

Mietin että jos tuossa joulukuun alussa tekisinkin niin sen työkkärin kanssa, että soittaisin suoraan sille "mun" työvoimaneuvojalle.. eli en soittaisi sinne yleiseen numeroon. "Mun" neuvojani on mies, eikä hänessä ole muuta vikaa kuin se, että on vähän.. no, avuton.. :) Eikä kauheasti sittenkään tiedä asioista. Mutta ainakin hän on aina ollut ystävällinen. Ne sen yleisen numeron naiset ja muutenkin se työkkärin 'aulaväki' [=aula-akat!] ovat tosi inhottavia. En tajua miksi heillä on sellainen asenne, saattavat olla vähän niin kuin että mitäs täällä roikut, etkö vieläkään ole mitään saanut.. Jos soittaisin suoraan 'mun' neuvojalle niin säästyisin niiltä akoilta.

En muuten tiedä mistä se johtuu, että varsinkin tuossa 40+-ikäluokassa alkaa naisten ja miesten välillä olla hirmuinen ero! Kauhean monet naiset ovat katkeria, kiukkuisia hapannaamoja. Miehet taas tuntuu melkein kuin paranevan, pehmenevän. En muuten ole ainoa joka näin sanoo. Itse aina toivon, että voisin vanheta katkeroitumatta ja muuttumatta sellaiseksi ryppyrusinaksi, joka kostaa jotain kokemiaan vääryyksiä koko maailmalle. Se on hyvä toive se!

torstai 27. marraskuuta 2008

"Paha" ja peräruiske

8 kokonaista vuorokautta MÄSSYYN! I-päiväMÄSSYYN! Kun päiviä on jäljellä 8, niin silloin yleensä toivoni nousee, että vielä kaikki järjestyy. Kun päiviä on yli 10, niin se vasta on huono juttu. Silloin masentaa!

"Paha"

Minua ärsyttää nyt se typerä lausunto, jonka sain X:n yliopistollisesta keskussairaalasta joskus vuonna 2003 vai oliko se 2004. Olen ehtinyt unohtaa vuoden, koska se oli niin merkityksetön juttu. Mutta kyllä joskus mielen pohjilla se vaivaa, sitä makustelee kuin kitkerää karkkia suussa. Kun siinä tosiaan oli että on bulimiaa ja paha syömistaipumushäiriötaipumus - vai mikä hitto se nyt oli. Erityisesti tuo 'paha' on jäänyt mieleen, koska ei oikein odottaisi että lekurit käyttävät sellaista kieltä. Mistä ne senkin 'pahan' keksivät. Heidän tulkintansa minusta perustui kuulemma anamneesiin [omiin puheisiini, lääketieteelliseen historiaani], kyselykaavakkeeseen [lapsellisen alkeellinen sellainen] ja sitten ihan terveydentilastani saatuihin tutkimustuloksiin. Kun omasta mielestäni nimenomaan sen 'anamneesin' yritin kertomisella tietoisesti saada normaalin oloiseksi! Miten niin muka silloin voi tulla vaikutelmaksi, että 'paha' ..???? Kaavakkeessakin pyrin vastailemaan tosi maltillisesti ja mieluummin 'alakanttiin'. En siis ihan kaikkia hulluuksiani siinä tuonut esiin, en salailuhalusta vaan ihan vain siksi, koska en tahdo dramatisoida. Ja silti: 'paha..'

Minä en kyllä hyväksy tuota näkemystä. Jos minulla on 'paha' taipumus tuohon tai tähän, niin entäs sitten ne TODELLA sairaat ihmiset! Katsoin viime yönä CSI:n, se tuli Subbarilta tuossa kello 23. Siinä oli järkyttävä juttu valokuvamallista, joka oli anorektikko ja bulimikko. Hän oli viillellyt naamansa, tappanut itsensä.. Hänellä oli joku verenmyrkytys päällä, munuaiset ei kai toimineet juuri kunnolla. Sitten hän OKSENSI ja PERÄRUISKEILI.. Ja piti kaikesta kirjaa! Hän jopa pussitti & punnitsi yrjöämänsä ja ripuloimansa kamat.. että sitten sai oikein grammakirjanpidon: syöty hampurilainen, 300 grammaa, ulostettu 200 grammaa, oksennettu 150 grammaa jne.!!! Mallin kylppärin kaapista löytyi niitä pussitettuja "tuotoksia" CSI:n väen ihmeteltäväksi! Ja tietysti daami myös käytti huumeita, kokkelia nyt ainakin meni sieraimesta sisään, sen verran näin. Ja otti jotain vammaisia botox-pistoksia.. oli ampulleja kämppä täynnä. :( Sitä botuliinijuttua meni sitten lihaksen sijasta verisuoneen ja se kai hänet myrkytti.

Niin siis jos vertaa MINUA johonkin tuollaiseen tyttöön, niin kumpikohan meistä on sairas? Kummalla meistä on 'paha' taipumus??? Tahdon vaan tätä korostaa, koska koen tulleeni kohdelluksi väärin. Häiritsee se, kun on paperit joissa lukee kauheita asioita itsestäni. Toivottavasti jotkut lääkärit sattuivat olemaan töllön ääressä eilen illalla, ehkä näkivät sen CSI:n ja se sai ajatukset virtaamaan..??

MÄSSYn pitäminen on sairasta, tiedän. Mutta se on vain pikkuisen sairasta. Siinä se ero on. Aina pitäisi verrata vähän.. olla vertailukohtaa.. silloin ei tule sanottua liian jyrkästi asioista!

Mutta en minä oikeastaan usein mieti tuota typerää paperia. On se minulla tallessa, mutta en lue sitä usein. Haluan melkein unohtaa koko jutun, se ei ole muistamisen arvoinen.

Peräruiskefanit

Äetmuori kertoi lähellään asuvasta sairaanhoitajasta (!), joka kuulemma antaa lapsilleen peräruiskeet säännöllisesti kerran kuussa. Hullu akka. Anteeksi vaan, mutta kyllä näin on asian laita. [Tuli nyt tämä vaan ihan mieleen kun oli peräruiskeli siinä CSI:ssa.] Ihme juttu että jotkut terveydenhuollon so called ammattilaiset voivat olla noin tyhmiä. Säännöllinen peräruiskeiden ja laksatiivien käyttö haittaa ihmisen suolen omaa, luonnollista toimintakykyä! Tosi 'kiva' varmaan tuon hoiturin lapsista sitten joskus 20-vuotiaina olla sellaisia, joilla ei .. "posti kulje" jos sanotaan vähän tällä lailla kiertoilmaisten..

Minä jouduin kerran turvautumaan p-ruiskeeseen. On siitä kyllä jo monta monta vuotta. Menin jotenkin ihan paniikkiin kun oli ummetus. Pahinta on se, että olen anatomian suhteen TOSI tietämätön ja jouduin.. pyytämään miestä apuun. :( Jotain kai kertoo tilanteen vakavuudesta että pystyin pyytämään miestä. Kun onhan se tosi noloa. Erittäin epäromanttista. Mutta kun olin yhden ruiskeen jo käyttänyt, eikä se "mennyt sinne" .. niin sitten jouduin pyytämään miehen, kun ei niitä riivatun ruiskeita ollut siinä paketissa kuin 3. Kun 1 päätyi lakanalle niin jäljellä oli enää 2. Mies sitten laittoi sen! Ja se auttoi! Mutta oli aika kamalaa. Minulla oli silloin ollut ummetus kai jonkun 4-5 päivää ja mielestäni se oli kyllä paljon.

Ihanaa että mies on ollut sillä lailla herrasmies, ettei ole KOSKAAN itse viitannut tuohon juttuun sen jälkeen..! Kai hän sääli mua aika kovasti, kun olin sellaisessa henkisessä tuskassa. Se oli muutenkin niin kamalaa, se koko juttu. Apteekissakin kun yritin asiaa hoitaa niin sellainen kauhea tantta-apteekkari tuli siihen kailottamaan kovalla äänellä eri 'vaihtoehdoista' ummetuksen hoitoon. :( Olo oli tosi nöyryytetty.

Nyt ainakin tiedän miten saan ummetuksen hoidettua, jos sellaista mulla on: syön vain MÄSSYssä suklaata reippaasti, niin homma hoituu! :) Suklaa se on luonnon laksatiivi.

Kauppaan..?

Huomasin eilen että tomaatit eli TOMSKUT ja kurkku on ihan loppu. Sitten tänään huomasin että hedelmäkulhon omput on menneet sellaisiksi pehmenneiksi. Olisi kai syytä mennä kauppaan. Kauppaan eli kauppendaaliin. :) Mutta ei oikein huvittaisi, kun täytyisi tuo rullaati-romurautanikin tankata taas ennen sitä. Tankkaaminen on tylsää hommaa. Mietin nyt vielä että tulenko toimeen ilman kasvia vai pitääkö mennä sinne kauppaan. Omppuja ainakaan en "tarvitse" koska kuitenkin jätän tällä viikolla vielä kahtena päivänä aamupalan väliin - omput on mulla osa aamaria - niin että viikossa on siis yhteensä 4 aamupalatonta päivää.

Kaupassa voisi kyllä vaania suklaateja. ;)

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

En ole oma itseni, olen tyhjiö

Vain MÄSSYssä koen oloni turvalliseksi ja tyydytetyksi. Nyt kun en voi mässätä, niin oloni on turvaton ja jotenkin 'tyhjä'! Tyhjä toki on masuliini.. se on osasyy tyhjyyden tunteeseen, mutta on se myös henkistä laatua. Juhla on vaihtunut arjeksi ja sitä on vaikea kestää. Tekisi mieli saada itkupotkuraivarit ja ahmia kaikkea, suklaata, mitä vaan! Vaan kun en voi.

En tahdo kuulostaa katkeralta [hehe taidan silti kuulostaa?], mutta en TODELLAKAAN ole kiitollinen siitä, että meillä lapsuuskodissa ei makean syöntiä rajoitettu mitenkään. Varsinkin siinä vaiheessa kun Isukki oli lähtenyt [olin silloin siis 12], niin Äetmuori lopetti kaikenlaisen kohtuuden.. Kotona oli aina, AINA, sipsiä, suklaata, keksiä, kaikkea mitä nyt kaupassa namihyllyt sisällään piti. Olen myöhemmin lukenut, että tuo on muuten aika tavanomaista yksinhuoltajaperheissä. Kun kahden vanhemman sijasta on yksi, niin se yksi ei jaksa alkaa rajoittaa, vaan mieluummin hemmottelee lapsensa nameilla hiljaisiksi ja vaivattomiksi. Napakymppi! Tätä oli elämä meillä.

Yhdessä vaiheessa Äetmuori alkoi tilata ruoat kotiin. Yksi kauppa siellä missä asuimme tarjosi tätä palvelua ja Äetmuori tarttui siihen, koska ei viitsinyt pahemmin kaupassa käydä. Vieläkin muistan kun ne kaupan ihmiset toivat ruokia. Oli iiiiiso pahvilaatikko ja siinä päälimmäisinä keikkui aina valtavat sipsisäkit.

No kuten olen sanonut, on IHME, että EN ollut lihava lapsena. Kyllä se liikunta siinä auttoi.. Ja tosiaan se, etten ollut aina kauhean ihastunut noihin kaupan nannoihin. En ole vieläkään.. Minusta ne eivät vain useinkaan maistu hyviltä, vaan ovat ihan liian usein teollisen ja esanssisen makuisia. Siksi niille on joskus ihan helppoakin sanoa kiitos ei. Jos Äetmuori olisi leiponut itse niin sitten olisin voinut ollakin varsinainen tankki.

Kadehdin sellaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat eläneet vakaissa oloissa koko lapsuusajan. Esim. että vanhempien avioliitto on pysynyt kasassa ja mahdollisesti vielä asutaan samassa talossa vuosikymmenet. Siukku ja miehensä H. ovat onnistuneet tässä tosi hyvin! He rakensivat tuon nyt omistamansa talon silloin, kun vanhin lapsensa (=kummityttö A.) oli n. 2-3-vuotias. Sitten he muuttivat sinne ja sen jälkeen eivät ole enää muuttaneet mihinkään! Minusta tämä on tosi hyvä juttu, vakauttava tekijä siukuntyttö A:n ja siukunpoika T:n elämässä! Voi olla että Siukkukin on miettinyt sitä meidän lapsuutta ja halunnut antaa omille lapsilleen edes vähän vakaamman elämän siinä suhteessa. Me nimittäin muutimme KOKO ajan. Inhosin sitä. Jotenkin elämästä tuli niin.. no, turvatonta.. En tosiaan yhtään tiennyt mitä Äetmuori [ja Isukki] seuraavaksi saisivat päähänsä. Joskus kuulin kun Äetmuori riiteli puhelimessa Isukin kanssa jostain meidän elämään liittyvästä. En tarkoittanut salakuunnella, mutta niillä volyymeillä oli vaikeampaa olla kuulematta.

Sitten jotkut ovat valmiita viskaamaan vankilaan ne vanhemmat, jotka ovat antaneet kerran risusta lapsensa kintuille, voi jumalan pyssyt. Kun olisin vaan itse vaikka saanut risustakin, mutta ei olisi ollut tätä jatkuvaa epävarmuutta, Äetmuorin ja Isukin tappeluita ja jatkuvaa muuttoa ja Äetmuorin millon mitäkin minuun kohdistuvaa valitusta, joka ihan oikeasti vei ainakin multa itsetunnon PITKÄKSI AIKAA. Paljon sellaista oli lapsuus-nuoruusvaihteessa, josta olisi kaiken oikeuden mukaan mun pitänyt puhua esim. Äetmuorille, mutta en sitä tehnyt. En tehnyt koska tiesin Äetmuorilla olevan vaikeaa Isukin kanssa ja en halunnut lisätä sitä heidän elämänsä vaikeutta omilla murheillani. Joita siis oli - niistä ei nyt sen enempää!

Minua ei koskaan risulla rankaistu, eikä annettu tukkapöllyä. Äetmuori on tästä tolkuttoman ylpeä, aina muistaa mainita sen. Kunpa vain tietäisi..

Ensi sunnuntai, suuri suklaatiostospäivä!

Mietimme tuon miehen kanssa, että ensi sundena lähtisimme pitkän matkan päähän (40 km) ostamaan mulle joulusuklaatit. Onhan se tosi kiva ajatus kyllä. Ja i-päiväksi 6.12. ostan Paradis-rasian itselleni, sen olen jo päättänyt. Maksoi mitä maksoi! Because I'm worth it. ;)

Joulusuklaiksi olen suunnitellut: geishakonvehtia (mahdollisesti ostan irtokonvehteina tai sitten laatikossa, en tiedä vielä - täytyy hintaakin katsoa), Wienernougat-rasia, Lindt tms. vastaava HYVÄ ulkomainen suklaarasia. Nestléllä on ihania rasioita, mutta niitä ei ole ainakaan viime vuonna ollut, kun ei kuulemma hullut suomalaiset osta. Oikein kirjoitin ja kysyin, että miksi niitä ei ole.. ja sitten tosiaan sanotaan, että eivät mene kaupaksi! Ei se Nestlén ihminen mistään 'hulluista suomalaisista' puhunut, vaan tämä ilmaus on kyllä kokonaan minun. Saattaa olla, että itsekin joudun ostamaan itselleni jotain tonttukonvehtia, kun olen alkanut niistä pitää jotenkin.. Ehkä ja vain ehkä joku tryffelirasia vielä.. Mutta en ole varma!

Työtön lortti onkin aikainen lintu!

Olen nyt parina päivänä mennyt nukkumaan aika ajoissa ja herännyt 5:30! Ennen miestä siis! Eilenkin tein niin ja nyt tänään taas. Mutta ei tämä ole oikein kivaa.. :( On niin pitkä päivä, monen monta tuntia olla yksin. Kun mies on siis töissä.. Miehellä on nyt aika kiivas tahti työssä, on joku 'näytön paikka' hänellä. Liittyy jotenkin tietokoneisiin, tietokonejärjestelmiin - en tiedä näistä paljon.

Pitäisi taas ottaa yhteyttä työkkäriinkin, ajattelin viimeistään joulukuun alussa. Mulla on vain niin pahat kokemukset niiden ihmisten asenteista siellä. :( Se nostaa kynnystä mennä sinne. Kuvittelin kai hulluparka saavani edes noista vuokratyötoimistoista jotain.. mutta en ole saanut.. taitaa työvoimapoliittinen koulutus tai työelämävalmennus olla ainoa mahdollisuuteni KOSKAAN saada mitään. Ja siihenkin - sellaisen saamiseen siis - tulen tarvitsemaan paljon apua. En vain jaksa luottaa että saisin sitä työksystä. Mutta pakko on vaan ängetä sinne taas.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Nyyh, taas se ohi on..

Nyt on tiistai, 1. after-MÄSSY päivä. Ja onhan se vaikeaa.. ikävältä tuntuu! On aina niin vaikea tottua siihen, että nyt ei voikaan mennä kaapille ja herkutella ihan miten haluaa. Nyt on taas jaksettava olla itsekurissa ja sillä lailla.. Mutta 'positiivinen' juttu on sentään se, että seuraava MÄSSY on jo 10 täyden vuorokauden kuluttua! Koska pidän sen lauantaina ja sunnuntaina, 6.-7.12. Sehän on itsenäisyyspäivä se lauantai. ;) Nyt jo mietin mitä leipoa.. Täyskäri juhlistaisi hyvin itsenäisyyspäivää eli i-päivää, mutta .. no, jää nähtäväksi!

Baileyskakku oli tosiaan ihanaa, mutta aika raskasta. :( Parasta siinä on oikeastaan se ihan eka pala. Sen jälkeen voi alkaakin jo tökkiä.

Mäkkäri eli Mäksy!

Olimme eilen [maanantaina] miehen kanssa McDonaldsilla syömässä. Edellisestä kerrasta on pitkä aika! Otin BigMac-aterian ja kinusundaen. Kinu = kinuski. :) Jaksoin hyvin sen aterian, mutta juomasta jäi puolet juomatta, masu oli NII-IIIN täysi. Mies maistoi sitä Mäkkärin suklaakakkusundaeta. Minä maistoin sitä ihan pienen palan miehen satsista ja EN suosittele! Se suklaatikakku siinä oli ihan aneemista! Ei täyteläistä, mudcake-tyyppistä, jollaista sen minusta pitäisi olla tuollaisessa jälksyssä.

Joulusuklaita ostaessa...

Ostimme eilen myös miehen joulusuklaat valmiiksi. :) Nyt on keittiön kaapin ylähylly aikas täysi! Me ostamme joulusuklaatit aina hyvissä ajoin, koska joskus tietyt rasiat yms. loppuvat - erityisesti ulkomaiset! - ja sitten niitä ei hyllyyn enää tule lisää. Jäljellä on vain paska-Pandaa ja vamma-Fazeria. Not good. Ostimme miehelle Twist-suklaapussin, niistä hän pitää paljon. Ja sitten sellaisen 8-kulmaisen (?) Celebrations-rasian.. niissä on siis käärepaperissa olevia suklaanameja. Ja Julia-laatikon ostimme myös. Ja Tonttu-suklaapatukoita ja tonttu-suklaakonvehteja. Minua melkein alkoi jo naurattaa se miehen hamstraus, mutta toisaalta tuntui hellyttävältä ja minusta on ihanaa, että hän haluaa herkutella.

Itselleni en vielä ostanut joulusuklaatia. Koska Prismassa ei yksinkertaisesti ollut sellaista rasiaa, jota haluan. On mentävä Stokkalle. Haluan Lindtiä.. se on jo jouluperinne! Prismassa oli jotain Guylian-rasiaa [jossa siis monenlaista konvehtia, ei niitä suklaasimpukoita], mutta se oli aivan järkyttävän suuri. Stokkalla on yleensä ollut aika hyvät valikoimat. Siellä se suklaatipuoli oikein laajenee sinne kauppakeskuksen aulaan.. :) Pitää varmaan mennä sinne joko tällä tai ensi viikolla, kun muutenkin joulushoppaan silloin.

Oikeasti TYMPIVÄT nuo Panda- ja Fazer-vuoret kaupoissa! :( Ihan totta kaupan väki, älkää viitsikö! Vähän uskallusta peliin, on niin surkeaa nähdä joulun jälkeenkin vielä niitä samoja ikivanhoja rasioita, kun olette tyhmyyksissänne ostaneet varmaan rekkalastillisen niitä. Jotenkin hölmöä joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä saadakseen mieleistään joulusuklaata, kun ei se lähin iso paikka (Prisma) pysty muuta tarjoamaan kuin niitä tavanomaisia.

Kauppassa joululauluja rääkyivät ämyrit ja määkyivät kovaääniset! :) Suklishirviö hyrehti mukana.

Kummityttö A:n joululahja?

Miehelle osaan aika hyvin ostaa jo lahjat, mutta kummityttö A. on aina vähän ongelma. Olen sanonutkin, että mitään nättiä kivaa vaatetta en VOI ostaa, koska en tiedä hänen kokoaan. Hän kun on huomattavasti ylipainoinen, niin se vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Minua tympäisee sekin, koska on aivan tyhmää alkaa salata vaatekokoa, näkeehän ympäristö kuitenkin kuka on lihava ja kuka laiha! Ja olisi oikeasti kivaa ostaa jotain vaatetta, esim. pusero. Mutta en uskalla. Jos se olisi sitten liian pieni, niin olisi se paha. [Kai sitten vihjaisin, että A:n pitäisi laihtua?] Jos se olisi liian suuri, niin paha olisi sekin. [Kai sitten yrittäisin sanoa, että A. on minusta sikamaisen lihava?] Hohhoi, ei ole helppoa tämä kummitädin asema.

Olen miettinyt yhteen A:n harrastukseen liittyvää kirjaa tai sitten yhtä DVD:tä, sellaista nuorison suosimaa DVD-hommaa siis. Ne ovat kai aika neutraaleja, vaikea kai niistä olisi ottaa itseensä? Mutta se harrastuskirjakin edellyttäisi sitä, että mun olisi pakko kysyä Siukulta, harrastaako A. enää sitä lajia.. :( Ja kuten olen aiemmin kertonut täällä, Siukku saattaa jo sellaisestakin kysymyksestä tuiskahtaa, vaikka ihan vaan tarpeen vuoksi kysyisit, että osaat oikeanlaista lahjaa ostaa.

A. aloittaa muuten iltarippikoulun tuossa tammikuussa. Iltis luultavasti siksi, että hänen on vaikea mennä muiden joukkoon leirioloihin kesällä. Oikeastaan se on tosi surullista. Muistelin tuossa eilen illalla sitä että koko A:n lapsuuden ajan hän on ollut jotenkin jätetty ulkopuolelle nuorten/lasten menon. Joskus 5-7-vuotiaana hänellä oli kavereina kaksi naapurin tyttöä, jotka saattoivat joskus leikkiä A:n kanssa, mutta toisaalta ajoittain myös kiusata häntä, jujuttaa menemään jonnekin paikkaan esim. lähimetsässä muka, että siellä tavattaisiin. Ja sitten tytöt tirskuivat oman kotinsa pihalla jne. Ja A. siis oli turhaan metsikössä odottelemassa. Sitten joskus 8-11-vuotiaana A. sai pihalle trampoliinin. Hän sai sen siksi, että lääkäri oli suositellut sitä yhtenä hyvänä tapana kuluttaa kaloreita --> laihtua. No: A. kutsui sitten joitakin luokkalaisiaan tyttöjä (2-3) pomppimaan ja sitten Siukku kertoi, että nämä jättivät A:n kuulemma aina ulkopuolelle ryhmän. A. saattoi yksin tulla kotiin ja jättää tytöt pomppimaan. Ja nyt kun A. on 14, ei hänellä tosiaan ole samanikäisiä kavereita paitsi se yksi netin kautta löydetty tyttö, joka kuitenkin asuu pitkän matkan päässä.

Siukku varmaan aikoo viedä A:n sinne iltarippikseen autolla jokaikinen kerta! Siukku kuskaa häntä harrastukseenkin 2 x viikossa autolla, vaikka sinne ei ole kuin muutama kilometri. Tavallaan hän pyrkii kai suojelemaan A:a kiusaamiselta. Mutta ainakin A:n hyötyliikunnat jäävät TOSI vähiin, kun Siukku koko aika on starttaamassa autoa jos lapsi haluaa vaikka vaan kilometrin päähän.. ;)

Mun on vaikea tavallaan käsittää tuollaista lapsuutta ja nuoruutta, kun itselläni kumminkin aina oli kaveri. Aina ei ollut miljoonaa kaveria, mutta sentään 1-2 hyvää ystävää. Mutta toisaalta ystävän löytäminen vaatii sitä, että on oltava kontaktissa saman ikäisten kanssa! Juuri tuollaiset harrastusmatkat ja muut.. kun bussissa ajettiin talleille tms.. nekin olivat aika tärkeitä. Jos minua olisi eristetty noin paljon ja paapottu/suojattu noin paljon kuin A:a, niin voi olla ettei mullakaan olisi ollut kavereita. Jotenkin ihan hullua, ettei A. saa 14-vuotiaana [!!!!] ajaa edes harrastusmatkaa bussilla, muutaman kilometrin matkaa, alle 10.

Joskus minusta tuntuu että lapset ja nuoret joilla on ongelmia tulevat aina kodeista joissa vanhemmilla on oikeastaan ne suurimmat ongelmat. Joko vanhemmat pelkäävät ihan sairaasti tätä maailmaa, tai sitten niillä on muuten epärealistiset käsitykset omasta lapsestaan. Mitään kritiikkiä ei oteta vastaan, kaikesta loukkaannutaan, käperrytään sinne oman perheen kanssa omaan 'kotiluolaan' ja nähdään koko ulkopuolinen maailma täynnä vihollisia. Ei siinä muuta, mutta kun se ulkopuolinen maailma kattaa näille perheille usein myös isovanhemmat ja lähisuvunkin.. :(

Oksua odotellessa, tuleeko vai ei?

Nyt muuten MÄSSYssä oli 2 kertaa sellainen olo, että on mentävä oksulle! Mutta kummallakin kerralla se jäi vain sellaiseksi tunteeksi! Ei tullut oksennus. Onneksi. Kummatkin kerrat olivat yöllä! Katsoin että olin nukkunut noin 4 tuntia kun heräsin siihen, että oikein masussa kiersi siihen malliin! Sitten vähän aikaa makailin valveilla ja odottelin, että se menee ohi.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Milkan Lila collection - kuivaa suklaata

Milkan Lila collection oli pettymys minulle. Suoli24:ssä sitä joku moitti, on pakko olla samaa mieltä kanssaan. Ongelma näissä konvehdeissa on 1) että ne ovat tosi "kuivia", eivät mehukkaita ja kosteita kuten hyvän konvehdin tulee olla ja 2) ne ovat melkein kaikki kuin toistensa kopioita! Olipa konvehdin kuvaus rasian kannessa mitä vaan, niin makunsa perusteella melkein jokainen konvehti maistui samalta kuin edellinen! Poikkeuksena marsipaani, sillä toki on oma makunsa.

Todellakin, kuivaa olivat sisukseltaan.. :( Jos antaisin kouluarvosanan nelosesta kymppiin, niin tämä rasia saisi 5-6. Ihan hyvää, ihan syötävää, mutta herkullista..??? EI. Melkein sanoisin että Pandan Arkipöydän konsutkin on parempia ja se on paljon sanottu se, kun tulee minulta!

MÄSSYtunnelmaa

Olen nukkunut tosi paljon, ollut hirmu väsynyt. Nälkäisenä sitä käy ylikierroksilla eikä nukkuminen onnistu, mutta kun syö urakalla niin alkaa väsy tulla. Paljon olen syönyt pullaa.. ja sitä tekemääni baileyskakkua. ;) Olihan taas tosi namia. Vielä jatkuu mässinki tämän maanantain ajan.

lauantai 22. marraskuuta 2008

Ostotunnustuksia

Voi ei ja pitihän se arvata! :( Vaikka kuinka lupailin ja vannoin, että en hamstraa.. No, kävinpä kuitenkin Lidlissä. Ostin marsipaanipallosia. Ne ei edes ole mikään uusi tuttavuus: noita samoja Basini-firman palleroita olen ennenkin tykännyt syödä. Sitten kävin K-kaupassa ja ostin kaksi käpyleivosta (eli niin kuin pikkuruisia käpykakkuja ne leivokset), yhden itselleni ja yhden miehelle. Oli ihan PAKKO! Mutta syyllisyys tietysti nyt vaivaa, maksoivat yhteensä melkein 4 euroa. :(

Ja nyt joku tietysti ihmettelee, että miksi käpyleivokset, kun enkös minä ole aika ahkera jauhopeukalo? -No totta ihmeessä olen, mutta eihän se RIITÄ! Olen nyt jo leiponut baileyskakun ja sain puolisen tuntia sitten muffinssitkin pois uunista. Ne muffinssit on mustikka-valkosuklaatimuffareita miestä varten. Itse en niistä pidä. Tai no, taikinasta pidän.. :) Mutta valmiista tuotoksesta en. Baileyskakku meni hyytymään jääkaapin puolelle kello 17:30. Katsoin oikein ajan.. :) Mietin että missä vaiheessa sitä sitten alkaisi vetää. Keskiyön hetkellä se olisi ollut hyytymässä 6 ½ tuntia. Uskoisin sen riittävän. Yleensä olen aina antanut hyydytettyjen kaakkujen hyytyä yli yön, mutta olisinkos nyt ahne?! On se vain niin hyvä kakku. Teinkin sen nyt ensimmäistä kertaa liivatelehdillä. Olen toki lehtiä käyttänyt ennenkin, mutta en juuri tähän kaakkuun. Olen aina ennen tehnyt tämän liivatejauheella.

Kaupoissa oli taas melkoinen tunku. Joka kassalla pitkät jonot. Mutta en sallinut itseni hermostua. Ajattelin, että ei tässä ole mitään hätää eikä kiirettä minnekään. Huomasin kyllä taas, että jotkut ihmiset näyttivät tosi vihaisilta (eivät onneksi minulle) toisilleen ja mulkoilivat kuin syödäkseen. Tuli mieleen se yksi LÄSKI ÄIJÄ Prismassa, se jonka raivon olin todistamassa jokunen viikko sitten. Aina valitetaan, että suomalaisilla on liian vähän ystäviä, suomalaiset ovat yksinäisiä, mutta kyllä sitä meininkiä kaupassa katsellessa tulee mieleen, että olisivat valittajat hiljaa vaan. Kun tuskin suostumme kestämään toisiamme jossain lyhytkestoisessa kauppatilanteessa, niin eipä kai mitään kauheita tsansseja olisi ystävyyksilläkään kukoistaa. Niissähän ihmiset tulevat paljon läheisimmiksi kuin joku kaupan väki. Taitaisi olla meille suomalaisille parasta jos meille jokaiselle osoitettaisiin joku hehtaarin reviiri. :) Lisääntymishalujen herätessä vain olisimme sitten hetken toistemme kanssa tekemisissä. Sitten taas takaisin erakon elämään omalle reviirille.

Mutta oli kauppassa positiivinenkin ilmiö. Olin maitotuotehyllyllä ostamassa rahkaa ja kermaviiliä, kun jotenkin vaan silmäni kohtasivat sellaisen vanhan naisen silmät ja hän hymyili ja minä hymyilin myös, tosi leveästi. Se oli onnellinen hetki, positiivinen. :) Jotenkin, vaikkei mitään sanottu, niin joku yhteisymmärrys tai sympatia oli välillämme.

Paastoava hirviö

Niin, enpä ole mitään syönyt. Alkaa olla vähän väsy olo. Kello on pian 19 illalla. Tarkoittaa sitä, että enää 5 tuntia ja sitten alan mättää aivan uskomattomalla tavalla. Aina tekisi mieleni melkein kuin hyvästellä varmuudeksi kaikki ihmiset, koska pelkään joskus vetäväni itseni niin ähkyyn, että kuolen vielä! Tätä pelkoa ei pidä vähätellä: yksi tuttuni oli sairaalassa töissä ja sanoi että jouluisin sinne tuli väkeä, jonka vatsa piti tyhjentää - liikaa herkuttelua! On jotenkin kamalaa, että ahminnasta voi joutua sairaalaan. Ja että sellainen ei ole edes kauhean harvinaista. Minulle tuli tosi pessimistinen olo tuon jutun kuulemisen jälkeen. Aloin vain ajatella, että koskas on sitten minun vuoroni lojua jossain sairaalapunkassa ja kaikkien naurettavana siellä.

Äh, täytyy vielä viedä roskapussi, sitten vasta voin mennä pesulle ja ehkä ottamaan torkut. En saa rauhaa, jos en tee kotihommia täydellisyyteen asti. Täysi roskis ennen MÄSSYä ei ole hyväksyttävä asia! Sen on oltava tyhjä. Niin että minun ei tarvitse MÄSSYssä huolehtia siitä, vaan voin keskittyä nautintoon eli nautilukseen. Minulla on näitä omia pikku 'rituaaleja' tässä mässäilyhommassani.

Sankarinne suklaahirviö täällä taas!

Haa! Enää 23 tuntia MÄSSYyn! Johan vetää suupieliä hymyyn. Tänään oli tosiaan aamusta vähän alavireinen olo, mutta nyt se on nousussa jo. Joskus vaan tuntuu surulliselta.. kun ajattelen, että 23 tuntia MÄSSYyn, mutta kuluvathan ne MÄSSYajan tunnit sitten myös ihan samoin kuin nämä odotusajan hetket. :( MÄSSY on oikeastaan vain lyhyt tuokio sittenkin.

Olisi kai sekin vaihtoehto, että alkaisi pitää MÄSSYä joka päivä. Ja lihoisi superlihavaksi jenkkityyliin. Olen joskus katsonut niitä dokkareita tellusta, niitä missä on jotain 200-400 kiloisia ihmisiä. Ja ihmettelen heitä!!! MÄSSY on ihanaa, mutta että päätyy siihen tilaan.. että tarvitaan palokunta hakemaan ihminen kotoaan sairaalaan. Pitää murtaa seinä tai suurentaa oviaukkoa, muuten ei mahdu keho ulos kotipesästä. En jaksa tajuta! Sitten ne ihmiset eivät jaksa tai voi edes postilaatikolle kävellä. Oikeastaan he elävät sängyssä elämäänsä, joku sinne sitten syöttää heidät. Tulee makuuhaavoja ja mitä vielä! :(

Saas nähdä koska Suomi "saa" sellaiset ensimmäiset superlihavansa. Vai onkohan niitä jo. En usko että on tuollaisia amerikkalaistyylisiä. Suomessa ruoka on liian kallista siihen. ;) Vaikka mistäs minä tiedän mitä ihmisten ovien takana tapahtuu, ihan tavallisessa talossa voi asua oman kotinsa vankina valtava LÄSÖ.. joka ei pääse liikkumaan.. Varsinainen seikkailija tämän maailman!

Miksiköhän nuo ihmiset eivät siinä vaiheessa herää, jos ei edes XL-vaatekaupan vaatteet mene päälle??? Kyllä minä ainakin siinä kohtaa tekisin jotain, jos ei joku Mode XL tai kauppojen plus-kokomallistot riittäisi! Kun en kuitenkaan oikein osaa ommella, niin vaatepula jo yksistään pakottaisi lääkäriin. En tajua kuinka nuo superlihavat ratkaisevat sen vaateongelman. Vai onko Amerikassa jotain XXXXXL-vaatekauppoja? Suomessa ei ole. Sekin voi olla yksi syy siihen että suomalaiset eivät ole niin lihavia kuin jenkit. Suomalaiset 'lihavatkin' ovat pikkuruisia verrattuna amerikkalaisiin!

Huomenna (tai siis TÄNÄÄN) pitää ostaa:

Kauppalapustani löytyy Blå bandin valkosuklaa-nougat -mousseainekset, dippijauhe, kermaviili, Flora vispi, mascarpone, sipsiä, Candy Kingin irtsikkakarkkeja, jacky kaakaovanukasta. Muuten onkin kaikkea, kaapit pursuaa hamstrattuja suklaateja..

Mascarpone ja vispi tulevat baileyskakun leivontaan. Pitää kauppan lisäksi ennättää Alkoonkin ja ostaa sieltä kermalikööriä. En ole varma ostanko niitä pikkupulloja vai pitäisikö tempaista ja ottaa oikein se 0,35 litran 'oikea' pullo, koska oikeastaan tuollainen kolme desiä ei ole paljon. Kakkuun menee jo desi ainakin. Ja mieskin tykkää liköörin mausta. Mutta saa nyt nähdä. Voi tietysti olla, että otan ne pikkupullot kuten tavallista. Niistä syntyy hyvin kakku. Eikä jää likööriä ainakaan yli. Mutta tietysti litrahinta.. Äh! :( Jahkailen taas!

perjantai 21. marraskuuta 2008

Väsynyt monsteri

Kylläpä väsyttää raskaan siivousrupeaman jälkeen! Tai oikeastaan siivous ei niinkään väsytä, mutta unenpuute kyllä. Menin nukkumaan tuossa 4:30 ja ylös ponkaisin aamukuudelta. Eli noin tunnin, puolentoista uni. Sitten siivoamaan! Nyt on urakka loppu, onneksi. Tjaa, keittiön pöytäliina pitää vielä silittää. Mutta se on pieni homma verrattuna tuohon kaikkeen muuhun.

Alkaa jo vähän olla ilmassa JUHLAN tuntua.. mutta tuossa aamulla oli vielä melkoinen depis. Jotenkin olin ihan lamassa. Tuntui turhalta kaikki touhu ja MÄSSYn tulokin. :( Joskus minulla on tällaisia tunnelmia.

Laitan miehelle kauppalapun sähkispostilla, en lähde itse sinne tänään. Ulkona on niin kylmän ja talvisen oloista, eikä oikein jaksaisi tuota rullaati-romurautaa lähteä käynnistelemään. Se lähtee tosi nihkeästi käyntiin näin talvisin. Saapi yritellä monta kertaa.

Taitaakin olla päivätorkun aika. ;)

Seksistä ja suklaasta

En aio pitää mitään paljastusblogia, mutta kerron yhden jutun, jonka uskon olevan aika yleinen naisten keskuudessa. Minä nimittäin saan suuremman nautinnon suklaasta ja MÄSSYstä kuin seksuaalielämästä. Onkos kauhea tunnustus? "Vika" ei ole miehessä eikä kai itsessänikään. Pystyn saavuttamaan 'huipun' [KORNIA!!!], mutta minulla ei aina ole siihen tarvetta. Oikeastaan se tarve on hyvin harvinainen. Pystyn itsekin siihen vastaamaan.. ;)

Meidän aikamme on sellainen, että seksi on kaikki kaikessa. Nykyisin ei voi enää puhua oikeudesta nauttia, taitaa pikemminkin olla velvollisuus nauttia. Mutta minä en ole kovin 'seksuaalinen' ihminen! Kaikki eivät ole. Minusta meidän suhteemme miehen kanssa ei ole sellainen, että se perustuisi seksille. Seksi on mukana, mutta se ei ole se tärkein. Meillä on molemmilla aika paljon muitakin kiinnostuksen kohteita. Anonyyminä voin paljastaa, että meillä seksiä on ehkä noin kerran viikossa. Mutta toisaalta se ei ole niin, että joka maanantai.. vaan saattaa olla, että jonain viikkona on useamman kerran, sitten saattaa olla että on parin viikon paussi ilman mitään. Minusta sekin on aika luonnollista.

Yksi ystäväni sanoi että hän ei "anna" [typerä sana oikeastaan, ystävä ei sitä käyttänyt, minä nyt vaan tässä koen sen sopivaksi] miehelleen, ellei mies järjestä kauheita lämmittelyjä etukäteen ja joka seksikerran pitäisi olla kuin joku romanttisen romaanin RRRRakastelu. Minä en ole sellainen. Minusta tuntuu ettei suomalaisten avioliitoista olisi MITÄÄN pian jäljellä, jos kaikki odottaisivat AINA jotain superluksusviettelyitä. Arki kuitenkin on arkea! Meille seksiin liittyy myös paljon sellaista huumoria. Noloa ja hassua ja lapsekastakin. Omia sanoja, omia termejä. Roisia pilailuakin. Yksi juttu mitä kauhean nuoret ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi tai hyväksyneeksi on se, että seksikin muuttaa muotoaan ihmissuhteessa. Se ei pysy sellaisena kuin alussa, ihan niin kuin mikään muukaan ei pysy. Kaikki, ihan kaikki, elää muutosta suhteessa. Jos et pysty sitä hyväksymään, niin älä ala suhteeseen!

No kumminkin. Mulle nyt vaan MÄSSY on takuuvarma nautinto. Ja yksityinen. Ja siihen liittyy juhlan tuntu. Kun on koti siivottu sitä varten ja kaikkea. MÄSSYn aikana harvemmin harrastamme seksiä, koska minusta MÄSSY on nautintona niin suuri, ettei sitä pidä mennä 'sotkemaan' millään muulla.

Oikeastaan mua on aina kiinnostaneet tietyt sellaiset elämänmuodot, joissa asketismi on tärkeässä osassa. Esim. joissain idän uskonnoissa sellaista on. Buddhalaisillakin on luostarinsa ja omat perinteensä. Nykyaikana ei suostuta uskomaan, että joku ihminen edes voisi elää ilman seksiä. Vaikka sellaisia ihmisiä on ollut kautta aikojen ja jotkut ovat eläneet onnellisen elämän.

Enpä kauppahan kerinnyt..

En mennyt kauppaan tänään, mutta huomenna on luultavasti pakko. Mies tarvitsee leipää, sitä ei ole yhtään kaapissa, eikä hälle maistu mun suosimani Uotilan maalaisruislimppu (joka muuten myös alkaapi olla lopussa..). Kauraihmettä ostettiin viimeksi, sen pitäisi alentaa kolesteroliakin! Sopii miehelle, jolla on ollut siinä vähän ongelmia. :( Pelkään vaan vähän mennä kauppaan, kun aina kumminkin sorrun ostamaan/hamstraamaan jotain.. MÄSSYä varten. :( Lidlissä olisi kiva käydä marsipaaniostoksilla, mutta jos käyn, niin se jää lauantaille. Huomenna en lähde kirkonkylää kauemmas kaupoille.

1 kokonainen vuorokausi -

MÄSSYyn! :) On nimittäin ollut jo perjantai puolen tunnin ajan. Lauantaina teen ostoksia MÄSSYä varten - ja huomenna kai myös, pahaa pelkään mä! - ja leivon. Aika vahvasti tuntuu että on baileyskakku tulossa. Muutun suklaahirviöksi lauantain ja sunden vastaisena yönä, 00:00, se on jo PERINNE!

torstai 20. marraskuuta 2008

Yöilmiö

Tekee mieli ostaa Jacquotin tryffeleitä. Ihan hullua, koska tiedän, etten pysty niitä koskaan syömään urakalla. Ne ovat niin täyteläisiä, että yksi tai kaksi riittää. Näin vain K-kaupassa sellaisia.. piparkakun makuisia tryffeleitä.. ja aloin haaveilla. ;) Linkitän tuolle sulkaayhdistyksen sivulle, jossa itselleni tutut jacquotit on arvosteltu. Niitä piparinmakuisia en siis ole maistanut, vaan ihan noita tavallisia. Ja näistä tavallisista pidin! Niitä sai aikoinaan Euroihme-nimisestä kaupasta. Nykyisin Euroihmettä ei enää ole tuossa meidän lähimmässä isossa kauppakeskuksessamme. :( Kurjaa!

Tuntuu mahdollisimman kurjalta että taas suunnittelen hamstrausta, vaikka mun pitäisi tietää paremmin! Toinen vaihtoehto on ostaa Pandan Juhlapöytä. Tiedetään, hullu olen, kaiken sen vaahtoamisen jälkeen mitä olen kyseisestä sontarasi -- oho, anteeksi, SUKLAArasiasta sanonut. Mutta siinä on pari hyvää konvehtia. Ja mies tykkää taas niistä semmoisista.. mitä ananastäytteisiä yms. niitä nyt onkaan.. Ja Arkipöytä on edes halpa. :( Mutta voi hemmetti kun kuitenkin on se Milkan lila rasia, jonka aion nyt seuraavassa MÄSSYssä vetää! Rajansa kai konvehtienkin sietokyvyllä. Odotan kyllä Milkan maistamista innolla.

Katsotaan nyt jos pystysin hiukan hillitsemään tätä menoa. Ehkä tämä ostosvimma on nyt vain tällainen yöilmiö. Aamulla voi olla toinen ääni kellossa.

Mitä tänään syötäisiin?

No tänään minä, suklaahirviö, olen syönyt ihan perunaa ja sitten sellaista kastiketta, jossa on oikeastaan pelkkää tomaattimurskaa ja kasvislientä ja sipulia + muita kasviksia. Hih, vähäkalorinen vaihtoehto! Mies söi tavalliseen tapaansa omatekemäänsä liharuokaa. Mies on alkanut mun myötä oppia syömään kalaa silloin tällöin, mutta kokonaan kasviruoasta hän EI pidä, enkä toisaalta koe että mulla olisi oikeus pakottaa..

2 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!

Kärsisinköhän vähemmän MÄSSYmasennuksesta, jos vain ihan yksinkertaisesti löisin leivontasuunnitelmat kerralla lukkoon ja sitten en miettisi ja muuttelisi niitä MÄSSYn lähestyessä? On niin kurjaa kun koko aika päässä pyörii leivonnat. Se on stressaavaakin.

Tänään puhuin taas miehen kanssa siitä, että en uskalla päästää ihmisiä [ystäväkandeja] lähelleni. Koska se tietäisi, ystävyyssuhteen syvetessä, sitä että he väistämättä törmäisivät joihinkin 'outouksiini', esim. MÄSSY voisi tulla julkiseksi ja muutkin.. ahdistukset yms.

Siivouspakkomielle

Olen siivonnutkin, minun täytyy aina se tehdä siinä tietyssä tutussa järjestyksessä. Tein vähän perussiivouksesta poikkeavaakin, pyyhin meidän ovikellon ja sitten sähkökatkaisijoita. Tulipas muuten musta liina, hyh hyh! Kannattaa tosiaankin ihmisten joskus pyyhkiä ovia, ovenripoja, valokatkaisijoita.. Jos niitä ei koskaan pyyhi, niin ne mustuvat ja joka tapauksessa se on aika epähygieenistäkin.. kun ei tiedä miten flunssaisilla käsillä niihin on koskettu. Paljon bakteereja!

En tajua miten joku voi elää esim. kuukausikaupalla siivoamatta. Luulisi olevan kurjaa potkia pölylampaita pois jaloista ja saada sukanpohjat mustiksi omassa kodissa. Mutta jotkut eivät välitä elinympäristön viihtyisyydestä. Minä välitän siitä tosi paljon. Koetan aina että kaikki olisi kaunista ja paikallaan, koska itse kärsin epäjärjestyksestä. Mies on kyllä varsinainen sottapytty, jos ei minua olisi niin hän ei varmaan siivoaisi kuin kerran vuoteen. Anoppi on tosi ihana ihminen, mutta ikävä kyllä hänkin on hiukan passannut poikansa pilalle. :( Käy esim. siivoamassa miehen veljen kotona - tai siis kävi silloin kun mies oli sinkku vielä n. vuosi sitten - ja miehen veli on muuten vuoden vanhempi kuin minä! Se on jotenkin hullua. Minusta miehen veljen olisi pitänyt kiittää äitiään kauniisti tarjouksesta, mutta siivota koti itse. Ei voi olla oikein, että kohta kuusikymppinen, polvivaivoista [leikattukin on!] kärsivä nainen joutuu siivoamaan ison, vahvan kolmekymppisen pojan kodin! Anoppi on sillä lailla tosi KILTTI.. hänelle jotenkin on luonnollista aina palvella muita. Se on hieno ominaisuus mutta on siinä vaaransakin.

SKP

Kävin SKP:n nettisivuilla. Ei taida sekään puolue olla mua varten: puhuvat vain kaikkien maiden työtätekevien liittymisestä yhteen. Entäs me työttömät lortit sitten? :(

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Ryypiskelystä

Vielä tuosta juomisesta. Siis jos tavoitteena on saada nuppi turvoksiin, niin miksi ihmiset eivät tee sitä esimerkiksi laittamalla ajoissa vodkaa pakastimeen? Siitä sitten olisi niin helppoa vetää kaali sekaisin, kun siihen kuitenkin pyritään. Miksi suotta ostaa kalliita konjakkeja, liköörejä ja viskejä, jotka eivät ole tehty sitä varten, että niitä juotaisiin litratolkulla? Missä vaiheessa ihminen aikuistuu, kun on juomisesta kyse? Ei kai koskaan, ei Suomessa..

Se miehen työkaveri, jonka juhlassa nyt olimme lauantaina.. Hän on kaksi kertaa oksentanut niin, että olen itse ollut todistamassa. [No hehe, ei, EN ollut veskissä seuraamassa, mutta kuulin veskistä laatan äänet ja myöhemmin tyyppi itse suorastaan kehuskeli saavutuksellaan ja oksu haisi.. Toisen kerran hän laattasi veskin ovi auki..] Molempien yrjöjen syy: konjakin liiallinen nauttiminen. Jotkut ne eivät sitten opi. Minusta on jotenkin ymmärrettävää että joku 17-18-vuotias yrjöää, jos ei tiedä rajojaan ja ei tajua eri alkoholijuomien käyttötapoja. Mutta se että kolmi- tai nelikymppinen tyhmäilee TOISTUVASTI alkaa olla jo aikamoinen hölmöyden osoitus. Ihan sama juttu oikeastaan krapulan kanssa. Syyttäköön itseään se joka sen saa. Krapula muuten on lievän alkoholimyrkytyksen oire, eli jos päätäs särkee dagen efter ja jos kuvottaa + on heikko olo, niin kärsit lievästä alkoholimyrkytyksestä. Pistääkös miettimään enemmän ja vitsailemaan asiasta vähemmän?

Toisella ykäkerralla tämä sankari muuten konttasi ulos veskistä, olihan taas niin funny-funny että hihi-hihi-kika-kika-hö-hö-hö. -TYPERÄÄ!!! :(

Joku voisi sanoa että etkös itsekin sikaile herkkujen kanssa. Juu kyllä, mutta 1) en tee sitä julkisesti/seurassa 2) en oksentele toisten ihmisten kodeissa 3) herkkujen syömisestä ei seuraa TYHMIÄ puheita ja ikävystyttäviä hetkiä muille ihmisille. Jos joku kuvittelee olevansa kauheen hauska humalassa, niin voi voi, sääliksi käy. Useimmat kännikkäät pelkästään tyhmistyvät mitä enemmän juovat. Mikäs siinä tietysti jos haluaa heilua humalassa, mutta itse en ainakaan tekisi sitä satunnaisten tuttujen seurassa, kyllä siinä vähintään pitäisi olla luotettavat tosikaverit läsnä, ei mitään sellaisia ihmisiä jotka ehkä tapaat jäykissä tilanteissa kerran vuodessa.

Vuorokausi vaihtunut on!

Keskiviikkoa tässä on elelty jo tunti.. ;) Tarkoittaa sitä, että enää 3 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! Tänään loukkaannuin mieheen tosi paljon. Esitin leivontavaihtoehdoksi sitä ananasaurinkoista [kts. viime postaus] ja mies ei edes muistanut koko leivonnaista. Vaikka syödessä kyllä sitä kehui ja otti lisää. :( Minä jotenkin pahastuin siitä. Joskus tuntuu kuin miehelle olisi ihan sama onko kotona jotain herkullista leivottuna vai ei. Enpä taida sitten sitä ananasjuttua ainakaan tehdä, jos ei edes muista miten paljon piti.. No ei ole toisaalta eka kerta kun vastaavaa sattuu miehen kanssa. Harmittaa kun itse yritän tosi paljon että leivotut jutut olisivat myös miehen mieleen.. Joskus tekisi mieli vaan sitten leipoa omia suosikkeja ja jättää miehen syömiset hänen omaksi harkittavakseen, en oikein jaksa aina tätä kyselyä ja muuta..

Toisaalta pitäisi koettaa ymmärtääkin, koska ehkä miehen suhtautumistapa on terveempi ja 'normaalimpi' kuin omani. :( Ehkä ihmisen ei ole tarkoitus miettiä koko aika leivonnaisia ja herkkujerkkuja. Minä se taidan outo olla ja mies on niin kuin ihmisen pitäisi olla. Ei hän koskaan vedä itseään tilttiin herkkujen kanssa niin kuin minä.

Sairaita uutuuksia Fazerilta

Katsoin sulkaayhdistyksen sivuja. Fazer se tuottaa uutuuksia, tammikuussa -09 kai tulee markkinoille valkosuklaa höystettynä suolalla ja pistaasipähkinällä. Se kuulosti ihan OK tuotteelta. Mutta sitten menee jo överiksi, on kaikkea valkosuklaa-mansikka-BASILIKA-suklaata. Miksi ihmeessä nykyisin pitää SUKLAISIIN sotkea pippurit ja yrtit? :( Ei hyvä! Ällöttäviä yhdistelmiä useimmiten.

Työtön lortti se postia saa

Sain sähköpostin yhdestä paikasta, jota hain. Yllätys yllätys: et tällä kertaa tullut valituksi, blaa blaa.. Hakijoita siihen hommaan (lyhyt sijaisuus toimistossa) oli ollut 19, niistä 3 pääsi haastatteluun. Minä ja 15 muuta emme siis päässeet edes haastattelukierrokselle asti. Valittu oli kauppatieteiden maisteri!!!!! Nimestään päätellen n. 5-10 vuotta mua vanhempi, ainakin siinä ikäluokassa oli paljon sitä nimeä, 'muotinimi' näes.. -Pian varmaan tohtorit ovat sihteereinä ja maisterit vessoja siivoamassa. Kun tätä vauhtia asiat menevät. Ylioppilaslakin ostamisesta tulee vitsi. Lukio rinnastuu peruskoulun käymiseen - kaikki käyvät sen.

Huippu oli yksi ilmoitus, jossa haettiin varastotyöntekijöitä. 'Työ sopii erityisesti yliopisto-opiskelijalle..' Siis voi jumaliste sentäs, työ jossa ilmon kuvauksen mukaan pitää avata pahvilaatikoita ja järjestellä tavaraa hyllyyn. 'Vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa.' No en kyllä ihmettelisi vaikka tuohonkin työhön olisi ollut kymmeniä hakijoita. Harkitsin itsekin, mutta kun se mokoma oli osa-aikainen työ kahtena viikonpäivänä ja tietty n. 40 kilsan päässä täältä. Ynnäilin sitä palkkaa, bensakuluja yms. ja tulin siihen tulokseen, että siitä ei jäisi käteen mitään. Muuten olisin kyllä hakenut, jos olisi ollut vaikka 4 kertaa viikossakin. Mutta muutama tunti kahtena viikonpäivänä oli liian vähän. Niinpä niin, olen siis kauhea 'laiska' ihminen..! Pitäisi varmaan hakea tuollaistakin työtä ja nöyrästi ottaa takkiinsa siinä, että talous menee miinukselle! Laiska mikä laiska?

On tämä kovaa kun suuret ikäluokat jää eläkkeelle. Työvoimapula on niin valtava, että Suomessa jokainen aikuinen on työllistetty. Oikein työnantajat kilpailevat ihmisistä. Ollaan valmiita katsomaan sormien välistä vaikka olisitkin vähän kehnosti koulutettu ja vaikkei olisi työkokemusta, eikös niin? Yhä kovenee tahti kun työvoimapula sen kun kasvaa! Niin huutaa valtiovalta. Katsokaas vaan eduskunnan kyselytunteja, sielläkin työvoimapulaan mennään melkein joka kerta jossain muodossa. Kas kun en minä ole huomannut mitään pulaa. Sen huomaan, että vähäarvoisimmistakin töistä tapellaan ja niihin on valtavasti hakijoita. Ihmiset tekevät töitä pilkkahinnalla vailla tietoa huomispäivästä. Kaikki nämä työvoimakoulutukset ja muut.. ihmiset oikeasti tekevät hommaa n. 20 eurolla / työpäivä. Yritykset saavat tosi halvalla ylimääräisen käsiparin, joka parhaansa koettaa sillä nimellisellä palkalla.. Ja tämäkään ei tietty velvoita yritystä mitenkään jatkossa työllistämään ihmistä. Saat mennä sinne huhkimaan pariksi kuukaudeksi ja sitten pois. Yritys voittaa. Ihminen tietysti saa sitten CV:hen merkinnän joka SAATTAA auttaa työllistymisessä tai sitten EI. No minulla muuten ei sitten ole mitään työvoimakoulutusta vastaan, päinvastoin, menen jos vain sellaisen paikan jostain saan. Sanon vaan sen, että Suomi on työntekijän ja työnhakijan kannalta nykyisin tosi huono maa elää. Oikeudeton maa.

Tästä ei julkisuudessa puhuta tarpeeksi. Moni ei halua kertoa olevansa luuseri.. kertoa siis kokemuksistaan.. Enhän itsekään tee niin paitsi anonyymisti. Kaikki haluaa samaistua voittajiin. :( Työvoimatoimistoissa työtöntä kohdellaan kuin p-kaa. Tiedän itse tilanteen, kun olen siellä hakijana ollut. Jotain tässä yhteiskunnassa on tapahtunut, kun ihmiset oikeasti joutuvat tekemään melkein ilmaista työtä. Jos sitäkään saavat. En tiedä mitä se on, mitä tapahtunut on, mutta tuntuu kuin olisivat kaikki voimattomia sen edessä!

Miksi yhteiskuntaa ei voisi muuttaa niin, että työpaikat vaikka jaettaisiin kahtia.. Niin että kaksi ihmistä saisi sen paikan, mitä nyt pitää yksi. Palkka tietysti pienenisi.. kaikilla aloilla sitä ei voisi tehdä, koska palkka ei sitten riittäisi elämiseen!!! Mutta on jotenkin väärin että joillain on tosi isoliksaiset työt ja paljon työtä, kun taas toiset ovat kokonaan ilman. En minä tiedä mikä puolue ajaisi asiaa niin kuin minä sen näen.. En aina usko Vasemmistoliitonkaan kykyyn olla oikeasti HEIKKOJEN puolella. Oikeasti heikko on minusta ihminen, joka EI ole duunari vaan KOKONAAN ilman työtä! :( En tiedä mitä SKP sanoo asioista.. voisiko se olla se porukka, joka välittää? Otan selvää kyllä, koska netistä löytyy kuitenkin kaikki! Puolueiden ohjelmat ja muut.

Vihreät ei piittaa minun kaltaisistani, kun en ole liito-orava. ;) Niille varmaan jonkun oravan onnellisuus on tärkeämpi kuin ihmisen. Ihminen on vaan saastaa palloamme pilaamassa. Kokoomus ja Kepu - hah hah, taitaa siellä ihmisillä olla sama asenne kuin työkkärissä. Työtön on poistokamaa. RKP on ihan vitsipuolue, eikö OIKEASTI tässä maassa ole muuta ongelmaa kuin ruotsin kielen huono asema??? Kyllä jotkut ovat todellisuudelle vieraita. SDP ajaa hyvätuloisten virkamiesten ja duunarien aseman parannusta. Minusta heillä on asiat jo valmiiksi hyvin! SDP ja Kokoomus oikeastaan ovat ihan samojen ihmisten puolueita. Sosiaalipoliikassa ei ole paljon eroa. Kumpikin vetoaa kaupunkilaisiin. Jotkut tutuistani ovat sellaisia, että äänestävät suunnilleen vuoron perään SDP:tä ja Kokkareita. Eli se siitä demarien työväenaatteesta. :( Menenkin katsomaan mitä SKP sanoo. Teen sen heti.

No niin, jos tästä nyt jotain viivan alle jäi tästä vuodatuksesta, niin ainakin se ettei töitä vieläkään ole.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Kuola suussa kaupassa

On tiistai kun tätä kirjoitan. On ollut jo 15 minuuttia. ;) Eli siis: 4 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn. Ja taas masentaa. Masentaa kun en osaa yhtään sanoa mitä leipoisin. On niin paljon kaikkea hyvää.. vanha ongelma on tää. Täyskäri olisi ihana, mutta jos tekisin sen sitten itsenäisyyspäivänä (silloinkin on MÄSSY, nimittäin). Tavallaan tekisi mieli yhtä sellaista ananasaurinkoista, jota olen leiponut usein. Mies tykkää siitä kanssa. Pohja on ihana, rapsakka. Ja koko piirakka helppo tehtävä, ei tarvita mitään vatkaimia. Tätä on meillä tarjottu myös vieraille ja hyvin on uponnut. En silti tiedä tekisinkö sitä nyt MÄSSYyn. Mokkapalojakin olen miettinyt - edellisestä kerrasta on jo aikaa ja mies pitää niistä aivan hassuna. Ananasaurinkoinen on kyllä raikkaampaa syötävää..

Tänään hulluilin taas kaupassa. Kävin tuossa paikallisessa K-kaupassa ja siellä oli vielä muutama levy Milkan dessert au chocolat-levyä. Ostin kaksi, kun me molemmat pidämme siitä. Omani säästän MÄSSYyn, mutta mies söi jo siivun omastaan tänään. Ostin myös kaupasta irtokonvehtia. Miehelle da capo-konvehtia ja sitten niitä sinisiä ja punaisia tonttukonvehteja, muutaman marianne-konvehdin ja minttukonvehdin. En kyllä tiedä pitäisikö noita nyt edes konvehdeiksi kutsua. Ovat vähän liian "arkisia" siihen.

Näin siellä Aladdin- ja Paradis-rasiatkin. Katsoin vähän sitä miten niiden koostumus oli muuttunut. Itse asiassa tuntui siltä että voisin hyvin taas tykätäkin semmoisesta. Mutta en tiedä onko se hinta [yli 6 euroa!!] sen arvoinen, että viitsisin. Niin suuri ei ole kiusaus. Ostin kumminkin taas Pigall-patukan, koska tiedän sen tulevan MÄSSYssä syödyksi takuuvarmasti. Olen ihan Pigall-hullu nykyisin. ;)

Minä yleensä aina menen maanantaisin tekemään vain maanantain ruokaostokset. Mies tekee loppuviikon ostokset sitten työpäivänsä jälkeen. Ne ovat aika raskaita kantaa ja hän käy sellaisessa suuressa ostoskeskuksessa ne tekemässä. Minulle tämä maanantain ostosmatka on aina sellainen salainen riemun aihe. On kivaa päästä kauppaan, kohdata ihmisiä, katsella mitä kaikkea kauppassa onkaan. Ja onhan siellä. ;) On kivaa olla kaupassa, kun ostettavaa ei kuitenkaan ole mahdottoman paljon. Jos olisi, niin voisin ahdistua. Minun kauppalappuni on aina lyhyt. Miehellä on vähän toista. ;) Mutta hän ei hermostu vähistä.

Laardinen lapsuus

Jos olisin jatkanut syömistä niin kuin kotona syötiin, niin olisin sairaalloinen läski nykyisin. Oikea mammutti! Minua oikein tympäisee ajatella sitä äitini ruokajärjestystä. Ensin ajattelin, että no se oli sitä aikaa.. ettei terveellisestä ruoasta puhuttu jne. Mutta nyt tiedän, että olin väärässä. Katsokaapas esimerkiksi tätä linkkiä Pohjois-Karjala projektista. Siteeraanpa sieltä.. "Samanaikaisesti huoli väestön synkistä sydäntautiluvuista Pohjois-Karjalassa johti tammikuussa 1971 Joensuussa allekirjoitettuun vetoomukseen. Siinä maakunnan eri tahojen edustajat maaherran johdolla vetosivat valtiovaltaan, jotta se ryhtyisi tehokkaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi." [lihavointi omani!] Siis projektin lähtölaukaus oli tavallaan tammikuussa -71! Minua ei silloin ollut muuten olemassakaan! Ei läheskään!

Sitten luin vielä sellaisen omaelämänkerrallisen kirjan, jossa kirjoittaja saarnasi vanhemmilleen lihomisen vaaroista.. ja siinä muuten oli 60-luvun loppu menossa. 60-luvun! Äetmuori tiesi vallan hyvin mitä teki.. Meillä oli aina voileivätkin varsinaisia VOIleipiä. Niissä oli joskus niin paljon voita (tai jotain raskasta margariinia) päällä, että en oikeasti voinut syödä niitä. Minun oli lapsena/nuorena pakko ohentaa sitä kerrosta veitsellä, koska sellainen voin määrä tuntui ällöttävältä. En ollut mikään terveystietoinen (?) nuori, mutta siis se MAKU.. se paksun paksu voikerros. Äetmuori teki leivät aina niin.

Äetmuori oli myös ikuisella dieetillä. Nuorena hän oli simpsakka ja solakka mutta vanhemmiten lihoi. Koska naposteli, enkä usko hänen itsensä tajunneen sitä kuinka paljon energiaa noihin leipiin jo pelkästään sisältyi. Koska Äetmuorin mielestä voita PITI olla reilusti. Muuten ei leipä maistunut hänestä "miltään".

Ruoanlaitto aloitettiin meillä sillä lailla, että otetaan nyrkillinen voita ja mätkäistään pannuun. Siihen sitten jotain kalapuikkoja kärisemään. Äetmuori oli kyllä onnensa kukkuloilla, kun alkoi tulla noita [superrasvaisia, superkalorikkaita] valmisruokia ja puolivalmisteita ja mitä niitä on. Meillä ne olivat ravinnon päälähde.

Oikeastaan on ihme, etten ole tankki. Uskoisin sen johtuvan siitä että 1) minä en luonnostani pitänyt Äetmuorin superraskaasta arkiruoasta 2) minä olin lapsena ja nuorenakin kova liikkumaan, harrastusten lisäksi hyötyliikuntaa oikein raskaimman jälkeen - ei silloin vanhemmat kuskanneet lapsiaan yhtään mihinkään, jos ei fillari kelvannut niin olihan jalat, jos ei jalat innostaneet niin olihan sukset, talvella siis.

Äetmuori muuten ei edes syö pullaa sellaisenaa. Hän laittaa sen päälle VOITA.. sitten vasta maistuu. Hulluuden huippu. Ja hän on muuten ainoa ihminen, jonka en tiedä koskaan edes harkinneen tupakkalakkoa. Ehei. Kaikki mikä vaatisi vähänkin vaivaa tai pitkäaikaista sitoutumista on ihan mahdottomuus.

Jotkut psykiatrit kai suosittelevat että ihmisen kannattaisi piirtää sukupuuta ja miettiä sukulaistensa käytöstä kun yrittävät ymmärtää itseään. Kun emme me tyhjiössä kasva! Minä aloin tätä syömishommelia miettiä ja tulin siihen tulokseen että omassa äidinpuolen suvussani tapahtui jotain heti sodan jälkeen. Äidin äiti, K-mummi, on avain. Luin jostain jonkun lääkärin miettineen sodan jälkeen, että sodan niukkuudesta selvinneet ihmiset tulivat vähän kuin hulluiksi, kun saatavilla oli taas vehnäjauhoa, sokeria, voita, herkkuja.. Ihmiset eivät pystyneet hillitsemään itseään yhtään. Moni lihoi kovasti tuolloin, moni alkoi syödä tosi epäterveellisesti. Kun oli monta vuotta oltu niukasti. Uskon K-mummin olleen yksi näistä ihmisistä. Ja se malli siirtyi Äetmuorille. Se vaan, että aikuisen ihmisen pitäisi viimeistään vähän miettiä vanhempiaan ja heidän tapojaan - haluanko olla tuollainen, tekivätkö vanhemmat kaikessa oikein. Äetmuori ei tainnut tätä selvitystyötä tehdä.

Lapsuuteni oli laardinen, mutta onneksi MINÄ en ollut. Ihmeen kautta taisin pelastua. Vai olisiko Isukin suvun geeneillä ollut vaikutusta. Meillä oli Isukin kanssa aika paljossa samat makutottumukset. Ne teinivuodet kun lihoin ja painoin 10-15 kiloa enemmän kuin nyt, ne olivat kyllä vaikeita. En ollut silloinkaan mikään elli elefantti, mutta PYÖREÄ kyllä. Ja voi luoja kun siitä sai kuulla valitusta Äetmuorilta. En varmaan koskaan sitä unohda. Ja samaan aikaan muori kantoi selkä vääränä kotiin sipsiä, suklaata, karkkia. Olisi kai pitänyt vaan katsoa niitä päältä vai? Ja joka ilta-yö kun Äetmuori alkoi napostelunsa, niin aina se sama leivän tyrkytys.. siis mulle. Siihen sanoin aina ei kiitos, koska tosiaan se laardileipä ei ruokahaluja herättänyt.

Miehen perheessä on eletty koko ajan ihan eri tavalla. Siellä on arkenakin aina ollut ruoat kauniisti laitettuna ja tarjolla salaattia. Meillä ei salaattia nähty. Ei Äetmuori kai viitsinyt pilkkoa, eikä pahemmin pitänytkään kasveista. Nyt olisin valmis sanomaan että on todellinen ihme, etten ollut rasvapallo lapsena. Kasviksia en syönyt, koska niitä ei tarjottu. Lapsihan syö sitä mitä tarjolla on. Muuta vaihtoehtoa ei lapsella ole. No, ainakin nähtiin että kasveja syömättäkin VOI pysyä normaalipainossa. ;)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Lepäillen, "sisulaisten" (?) juhlia muistellen

Hahaa, on sunnuntai.. Enää 6 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! Hih.. se mieleni ilahduttaa. Mutta siis ne miehen työkaverin iltamat olivat juuri niin kauheat kuin ajattelinkin, and then some. Olin tosi tosi väsynytkin siellä, ei tullut uni silmään oikein edeltävänä yönä. Päätä särki ja niiden ihmisten kanssa ei ole mitään yhteistä, ei mitään. Elämäni pisimmät 4 tuntia. Eipä kuitenkaan päässyt tämä yksi miehen työkaveri utelemaan mitään työtilanteesta.. Koska hän jutteli oikeastaan koko ajan vain yhden vieraansa kanssa.. joten säästyimme siltä 'huomiolta' aika hyvin, varsinkin kun älysimme lähteä ajoissa. Olisi hän varmaan taas alkanut vainota minua työtöntä lorttia viimeistään siinä vaiheessa, kun olisi tullut kunnolla humalaan.

En yhtään viihdy tuon tyyppisten ihmisten joukossa, joiden puheenaiheet ovat 1) mitä ovat viimeksi ostaneet (auto/kesämökki/vene/moottoripyörä) ja missä matkailleet ja mitä ryypänneet + miten paljon 2) kuinka kauheaa on kun Suomessa on maahanmuuttajia ja kielivähemmistöjä 3) kuinka ihmeellisiä heidän lapsensa ovat ja mitä ne nyt taas ovat niin taitavasti tehneet, yrjönneet lattialle tai kakkineet housuun, voi miten nerokasta. Tässä siis pääasialliset keskustelunaiheet, tässä järjestyksessä.

Osa noista kakkososion jutuista oikeasti suututti minua, vaikken näyttänyt sitä. Ei oikein tuollaisessa sosiaalisessa tilanteessa viitsi alkaa mitään 'riitasointuja' aiheuttaa.. joten kuuntelin vain hiljaa ja naama peruslukemilla. Mietiskelin siinä samalla perussuomalaisten vaalivoittoa. Kai se on jotenkin ymmärrettävää, jos nykyisin on täysin cool esitellä tuollaisia mielipiteitä mitenkään häpeämättä. Mietin sitä porukkaa joka oli koolla eilen. Siellä oli miehen työkavereita ja sitten jotain tuon päivänsankarin vanhoja kavereita. Ne wanhat kaverit olivat aikamoisia, sellaisia motoristin näköisiä, vähän karmaisevaa. Oikeastaan koko tuossa 'seurueessa' oli jotain hassulla tavalla epäyhtenäistä. Vieraita olimme minä ja mies, sitten yksi miehen työkaveri joka on oikeasti fiksu ja kiva ihminen ja kaikkea muuta kuin suvaitsematon idiootti. Sitten oli pari muuta miehen työkaveria, jotka ovat tosi epäpoliittisia monella tavalla. Sitten yksi suorittavan portaan lasse joka on ihan takuulla perussuomalainen mielipiteiltään. Ellei peräti enemmän.. äärimmäisempi.. Sitten oli näitä päivänsankarin rouvan vanhoja kavereita ja päivänsankarin sukulaisia & wanhoja kavereita [motoristi-look, Suomen Sisu-mielipiteet]. Motoristi-lookaliket joivat muuten olutta kuin kieltolaki olisi tulossa voimaan huomispäivänä! Niin paljon sitä kului. Siis KALJAA. Ja sanan säilä säihkyi, hehe. Vaikka vähän tylsyneenä..

Olihan se vähän outo tilanne, kun ihmiset olivat ihan kuin eri planeetoilta. Pukeutumistyyleistäkin sen huomasi. Me varmaan olimme näiden helvetin enkeli-kopioiden mielestä tosi tylsiä ja tavanomaisia nössöjä, kun mies heilui suorissa housuissa ja minulla oli se vaaleanpunainen, raidallinen paitapusero+suorat housut -asu.

En muuten pystynyt syömään siellä juuri mitään. :( Mulla oli TOSI paha päivä siis tässä syömis'häiriö'mielessä. Koin itseni koko ajan lihavaksi, oikeaksi sadan kilon keijuksi.. :( Sitten peilistä katsoen hämmästyin oikein, kun EN siellä nähnyt norsua.. Oli kuitenkin elefanttiolo, tunsin itseni pallopäiseksi ja varuillaan olevaksi ja LI-HA-VAK-SI lehmäksi. Olen jostain syystä alkanut vihata rintojani, vaikka ne ovatkin 'vain' tuollaista A-kupin luokkaa. Minusta ne vain ovat oksettavan suuret. Ja inhoan kaartuvaa lantiota.

Siellä oli kyllä kaikenlaista syötävää, mutta jotenkin kauhean .. no, roska-ruoka tyyppistä tarjottavaa. Ranskalaisia perunoita suoraan pakastimesta jne. Löttöisiä, rasvaisia. Porsaankyljyksiä. Kakkuakin oli, mutta en voinut koskea siihen, en yksinkertaisesti voinut. Mulla on muutenkin kauhean vaikeaa syödä ihmisten kanssa ja jos vaistoan vähänkin jotain negatiivista tunnelmaa, niin se käy mahdottomaksi. Mies söi palasen kyllä. Jotenkin sekin ihmetytti kun ne ihmiset vetivät sitä kakkua ihan kuin minä MÄSSYssä. Santsasivat isoja lohkareita ja niin.. vaikka suurin osa siellä oli aika pulleassa kunnossa!

Tuntuu kummalliselta että jotkut ihmiset syövät jotain miljoonan kalorin kakkua noin, ihan vain siksi kun on jonkun syntymäpäivä. Ovat valmiita lihomaan ja saamaan närästyksiä, vaikka eihän tuollaisessa juhlassa edes voi kakusta nauttia kunnolla. Se on pakostikin sellaista rajoitettua syömistä ja koko ajan pitää lärpättää ihmisten kanssa vielä kaupan päälle. En muutenkaan tajua ihmisiä jotka haluavat kutsua ystävät ja tuttavat 'kakkukahville', tai muuten eivät leivo. Nauttivatko ne oikeasti siitä kakkuviipaleestaan, jonka lärpätyksen lomassa saavat syödyksi? Ihmisten silmien alla? Koko ajan tietäen, että parempi olisi jättää tämäkin väliin? Minä en voi nauttia herkuista paitsi kuin ehkä miehen katsellessa. Muiden, vieraampien ihmisten kanssa syöminen on kuin kävisi julkisesti vessassa ihmisten silmien alla. Kuka hullu alkaa tehdä tarpeitaan julkisesti? No niin, kuka hullu alkaa herkutella julkisesti, tämä on mun asenteeni.

MÄSSY mielessäin!

Eilistä kakkumässäystä katsellessani aloin kyllä miettiä että pitäisikö sittenkin seuraavaan MÄSSYyn tehdä ihan täytekakku. Tein viime kesän alussa sellaisen täyskärin, johon väliin keittelin lemon curd-tyyppistä sitruunakiisseliä. Ja päällystys oli valkosuklaata. Se oli muuten todella hyvä kakku ja ehkä voisi kokeilla jotain samanlaista. ;) Hillotäyskäreistä en syty mitenkään erityisemmin, paitsi ehkä Anopin tekemistä. [Niin joo ja poikkeuksena tuohon herkutteluhommaan: appivanhempien kanssa en ole NIIN jumissa kuin yleensä.. kyllä olen pystynyt heidän kanssaan vähän herkuttelemaankin, mutta en tietenkään 100% vapautuneesti].

--- Lisäys klo 8:48: Onko muuten normaalia, että n. 30-40-vuotiaat ihmiset edelleenkin suhtautuvat viinaan ja ryyppäämiseen niin kuin 16-vuotiaat? Eli että se miten paljon ryypätään, missä, mitä 'hassua' sitten sattuu [oksennetaan, sanotaan tyhmiä asioita muille, hukataan lompakko, annetaan vääriä ajo-ohjeita kuskeille] ovat elämän mielenkiintoisimpia ja funny-funnyinpiä juttuja? Mietin vielä sitä eilistä. Kuinka ihmiset siellä iltamissa kertoivat 'hauskoja' juttuja, jotka aina olivat ryyppäämispohjalla. Ryypättiin ja kävi näin, kännättiin ja kävi niin. Ja sitten ihmiset ihmettelee miksi nuoriso juo humalahakuisesti ja ihannoi känniä. Miten nuoret voisivat olla mitään muuta, kun 4-kymppiset ihmiset ovat noin lapsellisia ja hihi-hihi-kika-kikattelevat kännijutuille? Mitä niin hauskaa niissä on? Itse en eilen juonut muuta kuin yhden alkoholiannoksen, onnittelumaljan eli kuohuviinilasillisen. Siitä lähtien olin vissylinjalla. Vaikka en ollut 'kuski'. Mieskään ei juonut muuta kuin sen onnittelumaljan ja sitten alkoi vesi maistua. Meistä kumpikaan ei ole mikään kaksinen juomari, meitä ei huvita kännätä. Itse sitä paitsi en oikein kestä alkoholia kauhean hyvin, tulen helposti humalaan ihan muutamastakin lasillisesta, joten siksi juon hitaasti - jos juon - ja vähän! Inhoan krapuloita ja haluan välttää niitä ja siksikin olen kohtuullinen alkon kanssa.

Yksi aika tympäisevä juttu on se, kun ihmiset ei suostu tajuamaan tätä. Olin vasta pari kuukautta sitten toisissa sellaisissa miehen työkaverin bileissä, joissa tuntui olevan tavoitteena vahdata ihmisten juomista KÄÄNTEISESTI. Eli jos ei lasin pinta huvennut niin alettiin heti huomioida se asia ja yllyttää juomaan. Kaadettiin jopa VALMIIKSI paukkuja.. jotka sitten annettiin noin vain ja käskettiin vetää naamaan. Uskomatonta!!!! Pisti suorastaan vihaksi, mutta en sanonut taaskaan siitä mitään, yritin vaan ottaa huumorilla. Eikö nuo TAHVOT ole kuulleet esim. alkoholismista? Tai sellaisesta pikku tilasta kuin raskaus, joka saattaisi himpun verran haitata ryypiskelyä? Saada vaikka tulevan äidin ajattelemaan, että olisi kivaa pysytellä vesilinjalla? Tai entäs uskonnolliset vakaumukset [sopivia pilkan kohteita noille ihmisille, tiedetään..], jotka saattavat jollekin tehdä juomisen mahdottomaksi? Tai sitten joku muu alkoholiin liittyvä kielteinen juttu? Ettei vaikka tykkää siitä tunteesta, että tulee humalaan? Joku saattaa myös olla lääkityksellä, jonka kanssa viina ei sovi. Itselläni oli masennuslääke Hexal aika pitkään, jota ei suositeltu alkoholin kanssa.

Ja muutenkin mitä se kenellekään KUULUU, miksi joku ei halua juoda?? :( Alkoholitonta pöytään vaan vaihtoehdoksi, vaikka sitten vain tavallista vesijohtovettä, mutta se vaihtoehto on oltava! Ja on tosi moukkamaista vahtia sitä juoko joku vai ei! Ja ihmisen painostaminen juomaan on T Y P E R Ä Ä .. sellaista käytöstä ei pitäisi kenenkään harjoittaa.

Minä nyt vaan olen yksi niistä ihmisistä, jotka on oikeasti miettineet jopa absolutistiksi alkamista. Toistaiseksi ainakin vielä olen ollut kohtuuden ystävä alkoholin kanssa, eli voin hyvin juoda lasin tai pari viiniä - en siis ole absolutisti. Alkaa kuitenkin yhä enemmän tympiä tämä suomalainen juomakulttuuri [naula päähän, pellit kiinni, kohtuus on 'homojen' hommaa]. Minulle ei oikein tee eroa olenko hiprakassa vai en, itselläni on hauskaa myös selvinpäin. Oikeastaan enemmän selvinpäin kuin humalassa nykyisin. - - -

lauantai 15. marraskuuta 2008

Pelkoa, iloa, ahdistusta, onnenKILOA

Hahaa, vuorokausi on vaihtunut, on jo tunnin ajan ollut lauantai. ;) En tiedä näkyykö se tässä blogissa - luultavasti ei - vai onko blogin ajan mukaan vielä perjantai. No kuitenkin nyt on niin, että 7 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn! :)

Se on iloinen asia. Kokonaan toinen juttu on sitten tänään oleva 'illanvietto', miehen työkaverin synttärit. Miehen työkaveri on siis se sama, joka jostain syystä aina 'näykkii' minua. En tiedä miksi. Mulla ei ole häntä vastaan mitään, mutta ei kyllä kulu yhtään sellaista illanviettoa, jossa hän ei jossain vaiheessa tulisi piruilemaan työtilanteestani.. siis siitä, ettei mulla ole työtä.. ja jankkaamaan, että MITÄ oikein teen. Tiedä vaikka tekisi taas niin. Minua tuo tilanne masentaa, kun muutenkin työttömyys on itselleni sellainen arka paikka. Miksi sitten täytyy aina lyödä siihen. Mitä muutenkaan se häntä kiinnostaa, en minä hänen kukkarollaan käy. En oikeastaan sitäkään tajua miksi hän edes KUTSUI meidät!!! Hän ei ole kauhean paljon miehen kanssa tekemisissä edes työpaikalla. Siellä on monta tyyppiä, joiden kanssa hän on enemmän.. siis sekä töissä että työn ulkopuolella, mutta niitä hän ei kutsunut tuonne synttäreilleen! Kai joistakin ihmisistä on sitten kiva päästä pätemään, jos läsnä on joku sellainen luuseri kuin minä. Muuten olisikin masentavaa, jos kaikki olisivat vaan hyvissä töissä hyvillä palkoilla. ;) Sellaisille ihmisille ei voi oikein kettuilla mitään.

En oikein viitsi miehellekään sanoa tästä.. siis että oikeasti kärsin tuosta vinoilusta.. olen vain sanonut että en mielelläni olisi siellä myöhään, siinä 'juhlassa' siis. Olen miettinyt kaikkea sellaista, että jos kehittäisin tässä jonkun 'flunssan' ja sillä livahtaisin koko tilanteesta, muttei se käy kun lauantaina (tänään siis) aion kuitenkin tehdä juttuja, harrastaa yms.. Olisi aika epäuskottavaa 'saada flunssa' niin, että harrastaa voi, juhlaan ei voi mennä. ;) Mies ei siitä pitäisi, hän aina haluaa minut mukaan tuollaisiin juttuihin, vaikken tajua MIKSI. Kai se on sitä kun mies ei oikein ole kauhean puhelias. Haluaa minut sinne että on keskustelua hänen puolestaan. Itsessäni nyt on se hyvä puoli että osaan jos tarvitaan, puhua melkein kenen kanssa vaan. Mutta en pidä siitä.

Suurin osa tuollaisista sosiaalisista tilanteista ovat kauheita mun kannaltani, mutta en näytä sitä. Hymyilen ja olen kuin nauttisin kovastikin. Vaikken nauti. Nytkin oikein ärsyttää koko juttu, kun pitää paastota vaan siksi, että siellä on kuitenkin 'pakko' ottaa pieni siivu kaakkua tai mitä siellä nyt onkaan. Yleensä kyllä teen tuollaisissa tilanteissa ohuusennätyksen mitä kaakkun leikkaamiseen tulee. ;) Hehe hehe.

Sinne miehen työkaverin luo on niin pitkä matkakin, 60 kilometriä. Ei huvittais. Eikä he muutenkaan ole suoraan sanottuna ihan mun maun mukaisia ihmisiä. Mitään ei minulla heitä vastaan ole, ei vain ole oikein sellaista yhteistä.. olemme hyvin erilaiset. Pitää kai nyt vaan jankata miehelle, että lähdetään aikaisin. Tai sitten hän saa mennä yksin sinne! ;)

Varmaan jos jäisin pois, niin tuo juhlat järjestävä pariskunta saisi taas lisää vettä myllyyn, että minä olen koppava/hienostelija jne. jne. Tiedän muuten ainakin sen miehen ajattelevan niin. En tajua MIKSI! Ehkä se johtuu siitä että yhdessä vaiheessa mulla oli sellainen t u n n e (voin olla väärässä) kuin he olisivat halunneet jotenkin läheisemmin ystävystyä meidän kanssa? Mutta meillä mies on ainakin tosi "epäsosiaalinen" sillä lailla, ettei hän oikein spontaanisti kutsu ketään kylään.. ja hän on tavattoman privaatti ihminen siinä mielessä ettei uskoudu paljon kenellekään, hän on sillä lailla vähän 'jännä' tapaus, uskoisin että jonkun ystäväkandin on vaikea päästä häntä lähelle. Minä taas en kauheasti ole kiinnostunut monista ihmisistä, mulle lähimmät ystävät löytyvät sellaisista, jotka oikeasti tajuavat tilannettani eivätkä ainakaan sohi siihen koko ajan.

Vielä sellainenkin juttu: en pahemmin sekaannu miehen ihmissuhteisiin. Eli ajattelen niin että jos mies vaikka haluaa kutsua jonkun tänne meille, niin hän tekee sen ITSE.. en minä hänen kavereitaan tai sukulaisiaan kutsu hänen päänsä ylitse! En siis ole miehen sosiaalisten asioiden sihteeri missään mielessä. Tiedän monen naisen kyllä olevan sitä miehilleen. Mutta meillä ei ole niin, enhän itsekään tykkäisi jos mies alkaisi mestaroida vaikka minun sukusuhteitani tai kaveruussuhteitani. Tietty jos mies haluaisi meille useammin vieraita tms. niin auttaisin toki järjestelyssä, leivonnassa tms. ja olen sen sanonutkin. Mutta koska hän ei halua, niin en tosiaankaan ala hänen työkavereilleen kirjoitella sähköposteja tai soitella heille... että tulkaas nyt meille! Se olisi ihan absurdia.

Kaakkublogeja lukiessa, tulevaa miettiessä

Luen kakkublogeja. Olen laittanut blogilistalleni monen monta herkutteluun, kakkuihin ja leivontaan liittyvää blogia. Niistä saa hyvin ideoita MÄSSYyn. Mietin yhä että jos tekisin sen Kakkupaakarin maanmainion mango-rahkakakun vähän muunneltua versiota seuraavassa MÄSSYssä. Korvaisin mangopiltin jollain muulla hedelmäpiltillä. Mango on ihan hyvää siinä täytteessä.. nam, kermaista.. Mutta jotenkin mango sellaisenaan ei ole ihan numero yksi suosikkilistallani. Onneksi pilttejä on niin paljon, hedelmäsoseita on vähän joka lähtöön. Tein tuota kakkua jo kerran MÄSSYssä ja siitä tuli todella näyttävän näköinen ja MAUKAS. Ja kun tosiaan on niin, etten ehkä kauhean raskaita leivonnaisia enää voi syödä helposti. :( Silti harkitsen myös kinuskia.. mitään en ole vielä lukkoon lyönyt. Perinteinen täyskärikin olisi namia.

Mies se syö sipsejä keittiössä ja katsoo telkkua. Itse juon teetä.. vihreää teetä. Vihreä ja valkoinen tee ovat suosikkini näin arkisin. Söin kasviskastiketta ja perunaa tänään. Mies laittoikin itselleen oikein käristystä riistalihasta. ;)

Mietin pitäiskö silittää paitapuseroa huomiseksi.

torstai 13. marraskuuta 2008

Mies se osaa yllättää!

Tänä aamuna mies kysyi miksi en ole syönyt sitä Milka-rasiaa! Minä siihen, että olen säästellyt sitä jouluksi. Mies sanoi, että turha sitä on jemmata, uusi voidaan aina ostaa. Sitten minä sanoin sitäkin, että minua on HÄVETTÄNYT ajatus sen syömisestä ennen joulua.. "arkisena" viikonloppuna suklaarasiaa, onhan se vähän ylellinen ajatus? Mies sanoi ettei siinä ole mitään häpeämistä.

No johan nyt! :) Toisaalta jos oikein yllytetään niin täytyy kai se Milka sieltä pistellä seuraavassa MÄSSYssä.. Tarkastin sen grammamäärän, eihän siinä ole kuin 260 grammaa. Pikku välipala vain, siis. ;)

Nyt on mielessä pyörinyt jostain syystä kauhean paljon myös Maraboun Paradis-rasia. Yhdessä vaiheessa se oli suosikki numero yksi. Sitten sen koostumus taisi vähän muuttua ja intoni laski. Muistan sellaisenkin ajan, kun ei saanut muuta kuin Maraboun Aladdin-rasiaa, sitä missä on myös tummia konvehteja. Muistan miten jouluna aina joku Paradis-rasian suklaista jäi syömättä, useimmiten joku liköörinen tumma konvehti. Niistä kun en pitänyt, enkä pidä.

9 täyttä vuorokautta..

Jaa, enpäs tiedä miten tämä tietokone nyt toimii, tuleeko tämä postaus näkyviin kuin se olisi kirjoitettu 12.11.. No, nyt kuitenkin ON 13.11., on ollut jo puolisen tuntia. ;) Eli voin hyvin sanoa: enää 9 kokonaista vuorokautta MÄSSYyn!

Hehe hehe, olen paljon kaikenlaisia herkkureseptejä bongaillut, piparinen juustokakku nyt ainakin kuulosti ihanalta Canelian blogissa. Mutta jotenkin nyt ensi kerralla, ensi MÄSSYssä tahtoisin myös pelata varman päälle. Harmitti nimittäin se rommirusinaerehdys. :( On tosi kurjaa jos MÄSSYleivonnainen menee pieleen. Tuo piparinen juustokakku saattaisi olla hyvä.. mutta entäs jos ei..? Ja kun kumminkin syön pullaa [kanelinmakua!!] niin olisiko kanelin/piparin makuinen juustiskakku jo 'liikaa'?

Keittokirjoista

Ehkä pitäisi tehdä kinuskikakku. Mulla on yksi ihana ohje.. sillä olen ennenkin tehnyt.. se on sellaisesta mieheni Irja-tädiltä kihlalahjaksi saadusta ruotsalaisesta kakkukirjasta. Sen kakkukirjan kakkuja olen paljon tehnyt.. se oli nimittäin EKA saamani, pelkästään kakkuleihin erikoistunut kirjanen.. Ja tietysti silloin kun miehen kanssa yksiin muutettiin nuorena kihlaparina, niin semmoiselle kirjalle oli tarvista. Äetmuori antoi kotoa muuttamislahjaksi "Ruutukokin" ja se on muuten mulla myös yhä käytössä ja on yksi parhaista yleiskeittokirjoista jonka tiedän. Sillä oikeasti onnistuu, jos seuraa ohjeita tunnollisesti. Siitä on jo otettu tosi monta painosta. Minun painos oli silloin ihan tuore kun yksiin menimme, nyt on varmaan jo sata painosta sen jälkeen otettu. ;) Aika kuluu..

Annoin siukuntyttärelle (A:lle siis) viime synttärilahjaksi jonkun Nuoren keittokirjan tai mikä se nyt oli. Jotenkin ajattelin niin, että A. on nyt teini.. enää oikeastaan viitisen vuotta niin hän muuttaa kenties kotoa pois. Jos ei jää opiskelemaan sille seudulle missä nyt asuu. Voi olla että jääkin. A. on tosi paljon enemmän "kiinni" äidissään, siukussa siis, kuin mitä minä olin hänen iässään. Se voi johtua painostakin. En osaa kuvitella A:n mielellään hakevan ikäiskontaktia nuorten porukasta, koska kaikki tietävät sen että lihavia kiusataan. Minä en tajua miksi siukku ja H. eivät ole enemmän huolissaan A:sta. Hänellä ei ole oikeastaan yhtään ystävää. A. on nyt netin kautta saanut ystävän.. ei tarvitse pelätä, kyseessä on TYTTÖ, A:n ikäinen, mutta hän asuu 90 kilometrin päässä A:sta. Se on pitkä matka sen ikäisille. A. on joskus käynyt bussilla tapaamassa tätä tyttöä ja tyttö on joskus käynyt A:n paikkakunnalla. Muttei se voi korvata ystävää, joka asuisi omilla nurkilla ja olisi arjessa läsnä!

Olisiko jotenkin 2000-luvulle tyypillinen piirre, että A. ei ole käynyt tytön kotona, tyttö ei ole käynyt A:n kotona. Tämä on minusta tosi surku. Miksi nykyisin vanhemmat tuntuvat niin nihkeästi sallivan lastensa kaverit? Tiedän vanhempia, jotka eivät KOSKAAN salli kavereita tulevan kotiin. Miksi?? Syntymäpäivätkin järjestetään mieluummin vaikka röttelöladossa naapuripellon laidalla kuin kotona. Vaikka vieraita olisi tosi vähän, niin silti on näin.

Yhteen aikaan mietin sitä A:n ystävättömyyttä ja sitäkin, että miksi hänen vanhempansa eivät millään tavalla oikaisseet hänen käytöstään. Nimittäin voi olla ettei se paino ole ainoa syy ystävättömyyteen. A. oli - ja osaa joskus vieläkin olla - kovaääninen, vaativa ja tietyssä mielessä vähän itsekäs, kaiken on mentävä hänen tahtonsa mukaan. Yhdessä vaiheessa hän myös puhua pulputti ihan mielettömän paljon, sivulliselle se oli tosi hämmentävää, koska hän ei näyttänyt välittävän siitä kuunteliko sitä puhetulvaa kukaan. Lapselle muuten on aika luonnollista olla itsekäs mutta vanhempien kannattaisi muistuttaa, ettei sellainen ihminen saa kavereita kovin helposti, ja jää yksin. A:lla oli yhdessä vaiheessa myös käytösnumero tosi huono, häiriköintiä tunnilla. Ehkä hän halusi huomiota, en tiedä.

No oli miten oli, mutta Jokelan ja Kauhajoen jälkeen ainakin MINÄ olisin tosi huolissani, jos mulla olisi ystävätön lapsi/varhaisnuori kotona, joka roikkuu kaiken aikansa 'mesessä' ja joka on jo koulusta saanut sellaista aika kielteistä palautetta käytöksestään. Lisäksi itse varmaan alkaisin oikeasti selvittää sitä, kiusataanko A:aa. Käsitykseni on, että kiusataan. Tässä vähän aikaa sitten hän tuli kesken leirikoulusta pois, kyynelissä. Eikä suostunut siitä enempää puhumaan, mutta niin kuin sanottu, mulla on sellainen tunne että kiusausta on. Tässä vaiheessa ei vielä mikään olisi myöhäistä A:nkaan tapauksessa.

Tekisi mieli nauraa niille Yhteisöllisyydestä jauhajille. Koettakaas itse sanoa jostain sukulaislapsesta tai tuttavalapsesta ihan mitä vaan.. vaikka kuinka neutraalisti.. vaikka vain kysyen esim. 'uskotko että sinun lasta voitaisiin kiusata?' niin jo huomaatte kuinka vanhempien sulat pörhistyvät!

A. oli yhdessä vaiheessa karatessa. No minä en tiennyt että hän oli lopettanut sen n. 2 kuukauden harrastamisen jälkeen. Luulin että hän yhä siellä käy. Soitin siukulle [se oli ennen joulua] ja kysyin, että vieläkö A. on karatesta innostunut. Tiesin kysyä sitä etukäteen, koska A:lla on aika paljon sellaista, että on alottanut harrastuksen ja lopettanut sen heti sen jälkeen. Kysyin siukulta A:n karatesta, koska mietin silloin joululahjaksi jotain karatesta kertovaa kirjaa. No siukku oli että.. "ei käy enää.. mitäs siitä kyselet???" tosi tiukasti ja aggressiivisesti. No voi anteeksi vaan ihan kauhian pal'! Nykyisin perheet ovat kai niin herkkinä, että ihan mikä vaan kysymys tulkitaan oman pään sisällä vaikka miksi.. vaikka se olisi ihan käytännön elämästä johtuva .. niin kuin nyt mullakin tuo A:n karatesta kysyminen. Sopii vaan yhteisöllisyydestä vaahtoajien yrittää sitä juttuansa saada läpi.. voi olla vähän kivinen tie!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Oooo, ikuinen lapsi mä oon..?

Onkohan MÄSSYilyni jotakin ikuista lapsen touhua minussa? Olenko epäkypsä, pyrin saamaan herkuista jotain ihmeen täydennystä sisällä olevaan tyhjiöön? Joka muuten ei koskaan täyty.. ei koskaan..

Viime MÄSSYn alkaessa sanoin miehelle herkkulauttaa kasatessani, että en halua elää näin, en halua. Mutta elän silti. Siinä on ristiriitaa. Tunnen aina valtavaa häpeää [iloon sekoittuneena] kun miksailen herkkulauttaan kaikkia mahdollisia herkkuja. Viimeksi siinä oli tosiaan sellainen samba-neekerinpusu, monenlaista erilaista suklaatia, pullarahkapiiras.. :( Oikeastaan se eka herkkulautta on MÄSSYn kruunaus. Sitten ei enää oikein mikään tunnu miltään sen jälkeen. Paha olo vaan tulee. Joskus olen MÄSSYssä niin levoton, että tuntuu kuin en 'ehtisi' käydä pesullakaan.. käyn siis silti, mutta on sellainen tunne kuin en ennättäisi, pitäisi vain olla 'passissa' keittiössä miettimässä että mitäs sitten syötäisiin. Joskus tuntuu kuin en haluaisi silloin nukkuakaan - menee vaan monta tuntia vintti pimeänä ja ne tunnit ovat pois AHTAMISESTA! Usein mässinkiaikana näen myös pahoja unia eli painajaisia. En tiedä miksi, johtuiskohan liian täydestä masuliinista? ;)

Jos tämä kaikki ei olisi niin mielettömän noloa, niin saattaisin hyvinkin hakea jotain 'apua' tilanteeseen. Mutta en voi, en ihan oikeasti VOI tunnustaa kaikkia näitä juttuja jollekin lekurille. Jatkuu siis elo entisellään.

Äetmuorin puhelin temppuaa

Siukku soitti eilen ja oli kovin huolissaan. Oli yrittänyt soittaa Äetmuorille ja känny oli ollut ihan outo. Oli vain tuutannut välillä varattua ja välillä taas "ei saada yhteyttä" viestiä oli lopottanut. No minä ensin huolestuin tietty myös, mutta sitten tajusin: on maanantaki! Maanantaisin Äetmuori vastailee aika nihkeästi puhelimeen. Olen päätellyt että se on hänellä kuten monella muullakin sellainen asioiden hoitopäivä. Äetmuori on yksi niistä, joilla ei ole tietokonetta [eikä aikomustakaan hankkia!], joten hän käy kaupungissa maksamassa laskuja yms.

Niinhän oli asia sitten ollutkin, se selvisi kun soitin sinne tänä aamuna.

Olen muuten - -

- - valvonut koko yön! ;) Näin me työttömät lortit voimme tehdä. Ja minä teenkin, kun menee vuorokausirytmini ihan sekaisin.. Käyn taas Jobsafarin sivuilla, etsin haettavia paikkoja, haen, petyn.. se on se tavallinen viikko-ohjelmani. Ja tietysti viikon ohjelmaan kuuluu myös suklaiden himoilu ja kuolaaminen.

Jos minulla olisi työ, niin tämä MÄSSYttely ei varmaan olisi ihan näin pakkomielteistä kuin se nyt on. Nyt siihen tulee niin paljon energiaa ja ajatuksia mukaan. Jos olisi työtä, niin ei ehtisi ajatus kiertää kehää Marabou-Fazer-Milka yms.

Söin muuten nyt MÄSSYssä pitkästä aikaa Maraboun Pigall-suklaapatukan. Olihan muuten HYVÄÄ! Olen viime aikoina vain ahtanut Fazerin Famia.. Pigall on hiukan samanlainen, mutta päällyskerroksen suklaa on maitosuklaata, vaaleaa.. verrattuna Famin tummaan pintaan. Täytteen rakenne ja koostumus tuntuu samalta. Pigall taitaa kuitenkin olla astetta verran herkullisempi kuin Fami. ;( Sorry vaan, näin se on. Marabou oli muutenkin aika korkeassa kurssissa viime MÄSSYssä: söin reilun puolikkaan Dubbel Nougat-patukkaa .. leikkasin sen sellaisiksi suorakulmion mallisiksi paloiksi, ja laitoin täydennykseksi herkkulauttaan.