keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Teinityttöjen salainen maailma

Kouluaikojen muistot tulevat mieleen, kai se johtuu keväästä. Sitä muistaa, kuinka luokassa katse pyrki aina harhailemaan ikkunasta ulos, mittailemaan sitä kevään edistymistä. Vieressä oli tietysti aina se Paras Kaveri! Jolle kerrottiin kaikki, tai ainakin sata kertaa enemmän kuin omille vanhemmille.

Aloin miettiä millainen on teinitytön maailma tänään? Nyt kun muistelen omaa yläasteaikaa, niin jotkut jutut siinä JÄRKYTTÄVÄT kolmissakymmenissä olevaa Suklista paljon - silloin sitä ei muuta todellisuutta tiennyt, eli ei 'osannut' suuttua, tai vaatia mitään.. :(

Y-asteaikana eräs poika, J, oli ihastunut minuun. Mutta se ei ollut sellaista 'kilttiä' ihastusta, että salaa katsellaan toista ja punastellaan. Sellaisestakin mulla on kokemusta, mutta tuon J:n tapauksessa se 'ihastuminen' oli melkein terroria. Hän ystävineen saattoi vaaniskella mua koulun käytävällä [meillä oli käsityö- ja kotitalousluokat niin, että niihin piti kävellä sellaista pitkää käytävää pitkin, ne olivat eri puolella koulurakennusta kuin 'normaalit' tunnit] ja sitten uhkailla, että hän raiskaa mut. Tai sitten ne kaverit huusivat mulle, että J raiskaa sut. Se oli aika inhottavaa.

Muutenkin.. en ole sitten teinivuosien kokenut sitä, ettei oma ruumis ole omassa hallinnassa. Että sitä saa 'ihastumisen' nimessä kouria ja kommentoida miten vaan. Aikuisetkin joskus vaan vaivautuivat, tai sitten naureskelivat, että onpas poika pihkassa. Noinkohan tytöt tänä päivänä saavat kokea sellaista?

Mullahan ei ole koskaan olleet mitkään suuret nuo rinnat. Vielä kehittymättömälle nuorelle on aika kova pala, kun rintavarustuksista käydään keskustelua ihan kuin et itse edes olisi paikalla. Ja ihan kuin et olisi IHMINEN, vaan pala lihaa.

Missä ihastuminen loppuu ja alkaa kiusaaminen? Voiko joku teinipoika oikeasti olla niin hölmö, ettei tajua tytön tunteita..? Ja ettei raiskaus ole mikään vitsi, eikä sillä ole kiva pelotella, eikä poikajoukolla vaania yksin olevaa tyttöä.

Koulitaanko meidät teinivuosina siihen, että opimme nöyrästi antamaan ruumiimme ja sen tyydyttävän tai epätyydyttävän kokoiset osat miesten käyttöön, arvosteltaviksi, hyväksyttäviksi tai hylättäviksi?

Olin 10-vuotias kun mua huoriteltiin ensimmäisen kerran. Se loukkasi, silloin. Nyt olen tottunut, sen verran monta kertaa olen sen eri yhteyksissä saanut kuulla. Mutta kannattaako siitä ylpeillä, että huoritteluun tottuu? Varsinkin kun ei itse ole haukkumassa miehiä koskaan impoiksi, runkkareiksi tai hinteiksi?

Sille huorittelijalle huora oli ihminen, joka ei ollut mies.

Taitaa aika monelle muullekin olla.

Omat teinivuodet opetti senkin, kuinka kuollut on se klisee vanhempien ja lasten 'hyvistä väleistä'. Jokainen vanhempi on jumankauta aina kuuluttamassa, kuinka hyvät ja 'luottamukselliset' välit hänellä on teiniinsä, jos teini nyt ei ole suorastaan yrittänyt karata kotoa tai resuta putkassa. Mutta se ei ole mitään luottamusta, se sellainen. Vanhemmat ja teinit elävät samassa taloudessa, mutta ei se ole tae mistään luottamuksesta! Eikä se, että kysytään miten koulu meni ja nuori ynähtää, että siinähän se. Niiden kahden sanan, siinähän se, sisälle voi sisältyä ihan.. mitä.. vaan!

Ihmiset voivat sopia elävänsä kämppiksinä, jakavansa kylppärin ja keittiön - ja silti kyseessä ei ole ystävyyssuhde. Vanhemmat monesti erehtyvät kuvittelevansa kämppäkaveruutta joksikin syvällisemmäksi.

Millaiselle vanhemmalle itse olisin kertonut ahdistelusta, pelosta, poikien touhuista? Ehkä sellaiselle, joka ei olisi ollut niin näkyvästi oman aviokriisinsä pauloissa, sellaiselle jolla olisi ollut aikaa MINULLE. Ehkä sellaiselle, johon olisi voinut luottaa, joka ei valehtelisi, jota en olisi saanut kiinni valehtelusta. En minä tiedä..

Mitäpä näillä vanhoilla oikeastaan on väliä, toivoisinpa vaan että nykyaikana nuoret saisivat olla koulussa rauhassa, eikä kukaan käpälöisi tai uhkailisi. Jokaisella pitäisi olla edes oikeus siihen, ettei itseen kosketa ellei sitä haluta.

Odotuksen aikaa!

Mässinkiin on enää 3 kokonaista vuorokautta. ;) Niin se aika kuluu! Ja leivonnasta en ole päättänyt VIELÄKÄÄN. Pitää varmaan alkaa tentata miestä, että mikäs hälle maistuisi.

Siivonnut olen taas hiki päässä! Kastelin kukkaset tänään, cissus näyttää olevan reipastumaan päin, vaikka tuossa talven aikana se vaikutti vähän aneemiselta! Nyt se kumminkin lykkää uutta.. pikku pikku vauvalehteä! :) Siivonki on aika raskas urakka, kuten aina, mutta kyllä se sitten myös palkitsee. Imurin varressa voi vaikka haaveilla HERKUISTA, joten sujuu se puuha mukavammin! Mulle tosiaan siivonki on ehto sille, että 'saan' [=sallin itselleni] mässäilyn! Jos en siivoaisi, niin sitten ei tippuisi herkkujakaan. Pitää aina yrittää kehittää ITSEKURIA!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Sellutehdas

Viime aikoina olen rankaissut selluliittia [sellu sukliskielellä!] jynssäämällä sitä karhealla harjalla! Se toki toimii, sen olen huomannut ennenkin, kun se vilkastuttaa [kai] pintaverenkiertoa ja kun pintis vilkastuu, niin ne sellut 'katoaa', tai siis eivät ainakaan näy niin hyvin. On mulla sellua, vaikken olekaan ylipainoinen.. On sitä reisissä! Joten siksi jynssätään! :)

Olenkin aikamoinen SELLUTEHDAS, minä! Harmi kun ei tällä sellulla voi lyödä rahoiksi. ;) Hih!

Ihana mies!

Katsoin taas Kallion. Mun tekisi mieli riemuita ja kehua sitä sarjaa! Siis kuinka realistinen, hauska ja pirtsakka se on! Sekin, että Piitun suhde Kimmoon päättyi. Liian moni tellusarja vain pyrkii 'onnelliseen loppuun' joka on aina yhtä kuin pysyvä parisuhde. Kun Sinkkuelämää sortui tähän, niin mieleni teki oksentaa kuin Imatran koski! Siis tämä sarja, tämä sarja joka oli nimenomaan perustunut vahvan itsenäisen naisen elämään, vahvan nykyaikaisen naisen vaikeuteen löytää tunne-elämältään kypsä mies suhteeseen.. että tämä sarja tekee niin halvan tempun kuin Sinkkiksen lopussa oli! Kuin joku Disneyn prinsessasatu nelikymppisille! Minusta oikeasti Sinkkis tavallaan petti katsojansa tuossa lopussa. Elokuvat taas ovat sitä samaa tuubaa, Carrie ja Kiho menevät naimisiin ja tässä uusimmassa kai pyöräyttävät penskankin.

Oikeastaan on surullista kuinka vähän 'vakavia' ongelmia Sinkkiksen naisilla tätä nykyä on. Tahaton lapsettomuus ei koske heistä KETÄÄN: Samantha ei halua lapsia, Charlottella oli vuosien kokemus hedelmöityshoidoista, mutta TIETENKIN hän lopulta tuli raskaaksi - ihan luonnollisesti, simsalabim! Ja nyt Carriekin. Ilmeisesti on aivan mahdoton ajatus että lapseton nainen voisi olla muutakin kuin kevytmielinen ja huorahtava seksihullu.

Samanthan syöpäkokemuskin muodostui vain aika hyväksi tilaisuudeksi esitellä pixie cuttia. Nämä naiset ovat teflonia kuoleman ja vakavien sairauksien suhteen.

Sekin huvitti kuinka nämä naiset paheksuvasti lukivat lehdestä hääpalstaa, kuinka se-ja-se nainen oli löytänyt rikkaan miehen ja sitten luopunut työpaikastaan ja asettunut loiselämään. Mitä muuta Carrien elämä sitten oli, kun siinä elokuvassa antoi Kihon ostaa heille sen massiivisen luksuskämpän? Pata kattilaa soimaa!

Mutta takaisin niin maanläheiseen Kallioon! :) Jotenkin hienoa, kun Piitun poikaystävä ei ollut mikään romanttinen sankari, vaan vähän nuhjuinen ja verottajan kanssa ongelmissa. Mutta sen vaan sanon, että Piitun Antero-pomo on i-h-a-n-a mies! :) Sellaisen ottaisin vaikka milloin.. Tuleekohan myöhemmin heidän välilleen jotain säpinää?

Ja se, kun Piitu humalaspäissään puhui läpiä päähänsä kun olivat Kimmon kanssa Anteron ja A:n vaimon luona käymässä.. kenellepä ei olisi käynyt jotain sellaista? :) Itse usein päädyn sanomaan jotain outoa [vaikken olisi humalassa] jos olen hermostunut ja jännitän. Saatan myös nauraa hiukan hysteerisesti. :( Sitten alan surra tekemääni vaikutelmaa ja tilanne siitä vain pahenee! Oikeastaan olisi usein hyvä osata olla hiljaa. Mutta itse pelkään [joskus] olla hiljaa, pelkään että vaikutan epäystävälliseltä. Koen sen velvollisuudeksi olla ystävällinen, helpottaa puheliaisuudella muita. Ainakin joskus siis, silloin kun EN ole lukossa. Kyllä sitäkin tapahtuu, siis sitä lukkoon menoa.

Kauppassa!

Olin tänään kauppassa ihan ruokaostoksilla, ENKÄ muuten hamstrannut mitään! Joko se johtuu siitä että olen tavattoman järkevä [hehe], tai sitten siitä että kaapit jo on täynnä suklaatimunia ja kaikkea muuta nannaa! Kumpikohan vaihtoehto mahtaa olla oikea? ;)

En ole vieläkään päässyt päätinkiin mässyleivonnoista! Haluaisin kysyä miehen mielipidettä, mutta en vielä kehtaa - pelkään vaikuttavani hullulta, jos JO maanantaina kyselen, että mitäs lauantakina leivon? Silloinhan se vaikuttaisi siltä, kuin ei mielessäni mikään muu pyörisi kuin syöminen ja leipominen. :( Ja se taas voi olla totta, mutta enpä tahdo sitä vaikutelmaa antaa, kuitenkaan..

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kärpäsestä härkänen suklistyyliin!

Siinä Oikea kumppani!-kirjassa neuvottiin harjoituksia 'vastustavan' kiintymysmallin ihmisille. Minusta tuntuu kuin olisin tänään ehkä hiukan onnistunut harjoituksen kanssa! Kävi nimittäin näin: mulla oli taas oikea JUMITUS-päivä! Mun olisi pitänyt lähteä oikein kaupungille lauantain kunniaksi, mutta se jäi! Mun suosikkihousut, joita jostain syystä olin e h d o t t o m a s t i päättänyt käyttää tänään [päätin sen jo eilen, siis] olikin jostain syystä saaneet pienen tahran reiden alaosaan, siihen eteen! Ja sitten tuo asia jotenkin kasvoi kauhean suureksi mun mielessä! Mietin että näytän SPURGULTA! Ja etten voi mennä mihinkään, yhtään mihinkään, tuollaisissa. Ja sitten toisaalta en kuitenkaan halunnut [pystynyt?] ottamaan kaappista mitään muutakaan housua, kun juuri NE housut piti saada päälle!

Ensin ajattelin, että tästä ei nyt tule mitään! Että pitää pyytää mies käymään ruokaostokset lähikaupasta, etten voi edes sinne mennä! [Tiedän että tämä on naurettavaa!]

Mutta sitten aloin tehdä yhtä tuon kirjan harjoituksista, eli miettiä tätä ylisuurta ahdistustunnetta. Mistä se johtuu, onko sille mitään PERUSTETTA. Ja sitten sanoin itselleni, kuten siinä kirjassa neuvottiin, että tunteet ne vain yrittää mua nyt huijata. Lisäksi neuvottiin, että kiihtyneenä tai ahdistuneena auttaa sekin, kun sulkee silmät ja keskittyy ihan vain rauhalliseen hengittämiseen. Ja hommahan muuten TOIMI: sain sittenkin lähdettyä kauppaan, tosin 'vain' oman kunnan kauppaan, mutta sekin on parempi kuin tölvistellä kotona vaan, kun joku pikkujuttu on mennyt pieleen. Laitoin vielä ne pikku tahran saaneet housut, koska halusin tavallaan taistella sitä ihmeen täydellisyyden tavoittelua vastaan, mikä muhun aina joskus iskee.

Kirjassakin suositeltiin mun kaltaisille ihmisille joogaa.. tai sitten meditaatiota. Mun mielestä jooga voisi olla enemmän Sukliksen juttu!

Mulla on usein sellainen tunne, että jos asiat ei tapahdu juuri kuten suunnittelin [ihan pikkuasiat, kuten nyt vaikka Kaupungilla käynti tietyllä tapaa puettuna], niin sitten uhkaa joku kauhea katastrofi. En oikein pysty suhtautumaan kevyesti siihen, että tuleekin joku yllättävä muutos, vaikka kuinka pieni, jos olen 'valmentautunut' asioihin tietyllä lailla. Se ei tietenkään koske ketään muuta.. esim. en mitenkään vauhkoudu jos mies vaikka pukeutuu eri tavalla kun on aikonut, tai jos joku ystävä yms. Se koskee vain MINUA.

Bää-siäiskoristeet

Näin tänään siellä ruokakauppassa pääsiäiskoristeitakin. Ensin ne näytti ihan söpöiltä, mutta sitten jotenkin naurettavilta. Oli esimerkiksi sellainen rimssu 'munia', eri värisiä pikkuruisia munia silkkinauhassa. Se on kai tarkoitus ripustaa kotona johonkin - minne, muuten?? Lamppuunko, hehe?

Mulle on melkein kuin periaatteeksi muodostunut bää-siäiskoristeiden välttäminen, eli mä en harrasta niitä.. yhtään.. Ei kai tipuissa ja munissa sinänsä mitään pahaa ole, mutta ne vain ovat jääneet mulle vieraiksi.

6 kokonaista vuorokautta -

- ja leivontasuunnitelmat on yhä ihan auki! Teen pashaa kylläkin! Mulla se ei ole mikään 'perinteinen' resepti, otin sen alkumuodon jostain K-kaupan ruokalehtisestä, mutta muuttelin sitä! Mä en pidä kitkerästä tai happamasta rahkajutusta, joten korvaan sitruunamehun aina appemehulla ja sitrukuorenkin appekuorella. :) Ja rutkasti enemmän sokeria joukkoon kuin ohje sanoo! Enkä muuten laita mitään sukaatteja, koska inhoan niitä.. Saatan laittaa pieniksi pilkottuja kirsikanpaloja kylläkin..

Pasha ei tietenkään korvaa LEIVONTAA, jotain pitää leipoakin! Voi että kun tekisi mieleni täytekaakkua.. :( Saas nähdä olisiko nyt aika?

Sukulaatimunia on enemmän kuin tarpeeksi jemmassa! Ja ostin viimeksi K-kauppasta taas sitä Pirkan pakastettua tiramisukakkua! Slurps! Herkullista! Hiukan olen siis sortunut taas hamstraamaan, mutta sille ei voi.. mitään! :)

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Karvattomuuden kallis hinta

Leikkasin partahöylällä nilkkani ihan verille! Kun ajelin säärikarvoja, siis. Se on karvattomuuden kallis hinta, verellä lunastettu, hehe! Mä olen sellainen köyhimys, että ajelen ihan vain Bic-terillä, joita ostan. Ostan aina sellaisen pussillisen niitä kertakäyttömuovihöyliä ja sitten käyttelen niitä kunnes terät ruostuvat tai tylsistyvät.

Pitäisi varmaan hankkia taas joku oikein lady-suunnattu karvanajelin! Ei kuitenkaan sähköistä, koska vieron semmoisia laitteita. Ihan joku sellainen tuunattu versio kertakäyttöhöylästä passaisi! Inhottavaa on nimittäin kun jalassa on nilkan kohdalla n. 7 cm pitkä kipeä rupi. Siitä tuli vertakin kahden päivän ajan! :( Ja nyt se mokoma kutisee kauheasti! Vaikea olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä.

Joskus kadehdin miehiä, kun ei ne ajele.. paitsi partaa! Itselläni on tapana ajaa aina kerran viikossa bikiniraja, sääret ja kainalot. Kerta viikossa riittää näin talvella, mutta kesällä saatan ajella useamminkin. Kerran näin jumpassa naisen, jolla oli ihan ajelemattomat kainalokarvat. Olen varmaan aika hienostelija, mutta se jotenkin sävähdytti, itse en viitsisi niin lähteä hihattomassa paidassa liikkeelle.

Olen aikuisikänä käynyt läpi varmaan kaikki yleisimmät karvanpoistotavat aina näistä Veet-voiteista sähköisiin ajureihin ja fiineihin käsikäyttöisiin ja kertakäyttöteriin. Siksi olenkin nyt ollut useamman vuoden kertakäyttöterissä. En ole huomannut noissa tavoissa paljonkaan eroa.. Toki joku Veet tekee karvanpoistosta pysyvämmän kuin tavallinen ajelu, MUTTA se myös sottaa [ainakin mun tapauksessa] ja on hinnaltaan aika suolainen. Joskus tuntuu kuin ei karvanpoistoon olisi mitään ihmekikkaa, kaikki on vaan valintoja huonon ja vielä huonomman vaihtoehdon välillä. ;)

Miesten takia?

On olemassa ihmisiä jotka kuvittelevat naisten ajelevan karvoitusta vain miesten takia. Se ei muuten pidä kutiaan ainakaan mun tapauksessani. Itse ajelen lähinnä itseni vuoksi ja sitten vähän jumppakavereita ajatellen. Ei mun olisi mikään PAKKO esim. ajella sääriä - voisihan ne verhota kesälläkin ohuisiin kesähousuihin, eikä mitään näkyisi. Mutta mulle se karvanpoisto onkin .. tosiaan, mun OMA juttu. Vaikka sitten veri tirsuaisi, kuten kävi sen nilkan kanssa! :)

Tietysti on ihmisiä joiden mielestä naiset tekevät KAIKEN miesten vuoksi. Mua sellainen ajattelutapa raivostuttaa. Ihan kuin nainen ei voisi itsensä takia joskus toivoa kaunista asukokonaisuutta tms..!!!

Yhdessä ulkonäköasiassa myönnän ajattelevani MIEHIÄ - tai siis oikeastaan vain 'omaani' - ja se on hiusten pituus! Jos olisin yksin tässä maailmassa, niin tukka lähtisi-- varmasti! Pixie cut, olenhan sanonut. Mutta meillä mies ei pidä lyhythiuksisista naisista, joten suosin sellaista 'puolipitkää' hiusmallia. Elikkäs pitempi kuin peruspolkka, mutta ei kuitenkaan ulotu olkapäille. Sen saa kiinni pikku ponnarille, mutta sitä voi helposti pitää myös auki. Se on sellainen hiuspelkurin ratkaisu!

Olen kyllä ajatellut PÄTKÄISTÄ tukan sittenkin! Meillä mies nimittäin ei aina kuuntele mua.. olen sanonut, että en pidä ajamattomasta parrasta, mutta silti hän esim. loma-aikaan päästää itsensä irti ja on parransänkisenä. Joskus melkein nolottaa.. :( Joten jos hän ei aja partaa mun mieliksi, niin onkos mun sitten pakko olla pitkätukka hänen mielikseen? ;) Ajattelin vähän niin kuin pedagogisista syistä e h k ä vielä pätkäistä tukan ja sitten selittää tämän jutun hänelle. :) Ehkä se saa miehen tarttumaan parranajokoneeseen lomalla ja vastalahjaksi mä taas voin antaa tukan kasvaa taas tähän puolipitkään lookkiin! Reilua? ;)

Äetmuori tietysti on sitä mieltä, että miehen mieliksi pitäisi antaa tukan roikkua vaikka POLVIIN! Hän vieroo ajatusta lyhyttukkaisesta Sukliksesta ja jos pätkäisen, niin saan kuulla siitä jankutusta seuraavat 10 vuotta. Mutta onko tämä pää mun vai onko se Muorin? Tämä vaan kiinnostaa..

Herkkuhaaveet jäissä? :(

Seuraavaan herkkuiluhetkeen [herkkis sukliskielellä!] on 8 kokonaista vuorokautta ja haaveet on jumissa! En keksi oikeastaan mitään mielitekoa, jota jaksaisin kiihkeästi odottaa. Voi tylsyys! Mietin leivontaa, mitä sitten tekisi? Mansikka-valkosuklaatijuustokakku on pirtsakan värinen punaisine kiilteineen ja ihanan makuinenkin - mutta onhan sitä jo tultu syötyä. Kaikessa tuntuu nyt olevan jotain vikaa, en osaa sanoa mitä oikein himoitsisin.

Viimeksi oli kyllä hyvää se appelsiinimarmeladi-vaniljavanukas-kermavaahto täyte siinä unelmatortussani. Ehkä pitäisi kehitellä joku kermakakku, tai vastaava. Kääretortussa oli se hyvä puoli, että se tuli myös helposti syötyä mässyssä. Ei ahdistanut leivonnaisen suuri koko! Joskus nimittäin on ahdistavaa, jos kaakku on suuri kuin mikäkin ja siellä se jääkaapissa odottaa.. ja tiedän sen - sitten AHDISTUN!

En tahtoisi enää mässyissä ahdistua! Tahtoisin herkutella, mutta kokea koko ajan että herkkuin määrä on sellainen, että selviän urakasta.

Suklis on HULLU. :(

torstai 25. maaliskuuta 2010

Kotilo

Olenkin ollut nenä kirjassa viime päivät! Sellainen kirja kuin Oikea kumppani! on ollut tosi valaiseva.. Kirjoittaja Eva Rusz onkin psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti. Tuossa kirjassa siis kerrotaan erilaisista ihmistyypeistä - millaisia olemme parisuhteessa määräytyy aika paljon sen mukaan millainen kiintymysmalli meillä on ollut vanhempiimme. Kiintymysmalleja on esim. välttelevä kiintymysmalli ja vastustava kiintymysmalli. Molemmissa oli mulle vähän tuttua, mutta tuo vastustava malli oli IHAN kuin mun kokemusta!!

Tuota vastustavaa mallia sanotaan myös c-malliksi. Siinä lapset ovat kasvaneet kodissa, jossa vanhemmat ovat oikullisia ja arvaamattomia, ja saattavat esittää [perusteettomia] uhkauksia esim. poislähtemisestään yms. Kirjassa on salanimillä kuvattu ihmisten lapsuuksia ja esim. Filipan, Elisabetin ja Kerstinin lapsuuskuvauksissa on paljon mun lapsuuttani.

Meillä Äetmuori oli sellainen tavattoman epäjohdonmukainen ja ailahteleva. En koskaan tiennyt etukäteen miten hän suhtautuisi asioihin. Joskus hän saattoi katsoa suuriakin mokia läpi sormien ja myhäillä vaan. Oli myös päiviä kun olin 'maailman paras, ihanin tyttö'. Sitten heti seuraavassa hetkessä joku aivan pieni, mitätön asia saattoi suistaa Muorin raivoon - tarkoitan todellista raivoa, pelottavaa tunnemyrskyä. Ja sitten sain kuulla, ettei kukaan ole niin kehno ja kelvoton kuin minä. Juuri se epäjohdonmukaisuus sai mut hämmennyksiin. Sitä oli vähän kaikessa elämän eri osa-alueissa. Olen kertonut meidän syömisestä: kun olin kasvamassa ja yläasteella niin Muori lopetti ruoanlaiton. Mulle ruoka oli Saarioisten pizza tai joku vastaava. Ja kotiin kantoi Muori kaikkia sipsejä ja suklaita. Söin niitä ja kun sitten teininä lihoin [en paljon, en todellakaan, ehkä koko 42] niin sitten Muori syytti mua siitä, että olen läski.

Varmaan Muorilla oli vaikeaa, kun samaan aikaan Isukin kanssa oli jo käytännön asumusero [josta ei kyllä mulle sanottu mitään, olin ihan pimennossa koko tilanteesta ja sekin ahdisti] ja sellaista.. mutta silti, mun mielestä aikuisen ihmisen ei pitäisi olla ihan noin kyvytön kontrolloimaan itseään. Olen itse oppinut omassa parisuhteessa sen, että aina ei TARVITSE todellakaan olla sanomassa niitä kaikkein pahimpia loukkauksia, jos vain sattuu olemaan paha päivä tai suututtaa. Ja jos joku toisen tapa harmittaa, niin suuttuessa voi puhua siitä tavasta, eikä alkaa mollata sitä koko ihmisen persoonaa, alkaa käydä läpi KAIKKEA ulkonäöstä käytökseen ja puhetapaan.. Ikään kuin lytätä koko se ihminen siksi, että joku yksityiskohta ei miellytä.

Muhun lapsuus jätti sellaisen jäljen, että pidän itseäni arvottomana ja pelkään hylätyksi tulemista, tai sitä ettei mua voi kukaan oikeasti rakastaa, jos tuntisi mut. Nyt miehen kanssa olen pääsemässä siitä.. mutta se tunne on yhä, yhä on tarve ostaa hyväksyntää, se huoli siitä kelvollisuudesta..

Tämä kirja nyt kuitenkin oli MULLE avuksi! Siinä oli lisäksi harjoituksia, joita eri kiintymysmallin ihmiset voisivat tehdä tässä ja nyt, omassa tilanteessaan. Ja mietinkin niitä jo! :) Ilmeisesti tuo kirjoittaja on kirjoittanut Aftonbladettiinkin ja muutenkin on Ruotsissa Iso Nimi! Tai olisi vaikka pieni nimi, niin olennaistahan on että kirja on asiaa! Mun kannalta ainakin.

Koti-lo

Olen viime aikoina aika paljon jumitellut täällä kotona, kotilona. Mietin ettei se ole hyvä, pitäisi lähteä liikkeelle Isoon Kaupunkiin tai Pikku Kaupunkiin ihan vaikka vain ikkunaostoksille! Koska masennun, jos istun aina vain täällä kotikullassa, vaikka täällä onkin hyvä olla. Tekisi myös mieli katsoa joku kiva vaatekappale kirppikseltä. Se piristää, kun on joku uusi vaate, no niin 'pinnallinen' mä kai sitten olen. :( En ole nyt piiiiitkään aikaan ostanut mitään vaatetta ja joskus tuntuu kuin 'liikkeellelähtö'-housunikin olisivat melkein ne yhdet ja samat.

Nyt kun on ollut tämä talvi niin kylmä, niin olen lähinnä viihtynyt untuvatoppatakissa ja unohtanut kaikki tosi ihanat vaatteet, kun ei ole tehnyt mieli palella! Mutta nyt vähitellen alkaa tuntua kuin kevät tulisi! Joten voisi ajatella taas ihanan turhamaisestikin.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Kytät Lidlissä

Olin muuten miehen kanssa lauantaina Lidlissä ja siellä oli KYTÄT myös! Tarkalleen ottaen 2 poliisismiestä. Minä nyt vaan sanon 'kytät' ihan huvin vuoksi, ei mulla oikeastaan ole poliisia vastaan mitään. Ne ovat pienipalkkaisia ihmisiä, tosi pienipalkkaisia, sen voi jokainen halutessaan tarkastaa. Tietysti joskus ne vaikuttavat vähän turhantarkoilta!

Muistan kun olin 14 niin samanikäinen kaveri kyyti mua polkupyörän tarakalla. Ja uskokaa tai älkää, niin KYTÄT pisti sen vonkusireenin päälle ja väläytti valot! Siis kahden 14-vuotiaan tytön takia, keskellä kirkasta päivää. Sitten yksi kyttä tuli moittimaan meitä, tenttasi syntymäajat ja kaikki ja sanoi että jos oltaisiin oltu 15, niin hän ei olisi jättänyt sitä juttua siihen. Us-ko-ma-ton-ta!!

Sitten kun olin 16, niin kyttäauto pysäytti meidät - taas oli kyse kyytimisestä polkupyörällä, mutta eri kaupungissa Se sama kyttäauto pysäytti meidät 2 x sinä iltana, samasta syystä. Ei ainakaan silloin kytillä ollut kai kauheasti kiireitä, kun viitsivät skitsota jostain noin mitättömästä.

En tiedä mikä pollarit toi Lidliin, ehkä ne ostivat sieltä jotain.

Mässyn analyysiä!

Olen syönyt taas aika paljon, mutta huono olo ei ole ollut. Kai sitä vaan tietää jonkun rajan jälkeen, että nyt riitti! Mignonit ja ne Maraboun kreemitäytteiset munat on kyllä petollisia! On niin helppo ajatella, että 'syön vain 2' ja kaksihan on pieni lukumäärä. Se kuulostaa pieneltä. Mutta oikeasti siinä on melkoinen kasa sukulaatia ja jos ei varo, niin SIITÄ se oikein huono olo voi tulla!

Olimme nyt sundena syömässä Mäkkärillä. Otin Big Mac-aterian! Olipas se hyvää pitkästä aikaa. Sitten kävimme Tarjoustalosta miehelle uuden takin, se on sellainen tuulta ja sadetta pitävä, oikeastaan vähän kuin fleece, jossa on päällysteenä se tuulta ja vettä pitävä kankeli.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Pian..!!

Enää 4 ½ tuntia herkkuiluun! :) Olen taas kuin kuumeessa.. Kuten aina! Onneksi en nyt enää tänään ole ostellut sukulaateja.

Sain leivottua! Tein sellaista unelmatorttua appelsiinitäytteellä. Täytyy muuten sanoa että mun mielestä Rainbown appemarmeladi ei ole esim. Saarioisten marmen veroista. Sanon vaan suoraan.. Tuo reinpoun tuote on jotenkin hurjan hapanta. Monesti kyllä halpistuotteet on ihan kalliimman version veroisia, tätä vaan tahdon korostaa! Toinen halpiskeittiötuote johon olen pettynyt on Xtra korppujauho! Koostumukseltaan jotenkin kauhean 'suurta' - en tykkää. Mutta maidot ja kermat on yhä useammin mulla reinpouta ja ihan tyytyväinen olen. Nytkin käytin reinpou-kuohukermaa kääriksen täytteeseen. Ja rakastan reinpoun hedelmä- ja marjarahkoja!

Hih.. jääkaappissa on taas Frödingen Prinsessakakkukin. :) On se vain niin hyvää. Harmi jos Frödinge ei tuo Suomeen sitä Victorian ja Danielin 'hääkakkua'! :( Se on kai vain Ruotsissa.

Tein miehelle ruoaksi pizzaa. Hän piti siitä kyllä. Nyt miekkonen katsoo Austin Powers-elokuvaa ja rentoutuu. Mä pidän luovaa taukoa leivonnassa ja kerään voimia muffinssien tekoon! Kun sanoin miehelle että hän saa niitä ananasmuffareita, joista pitää.

Suklis astuu laivaan!

Nytpä on mulla uutisia! Yksi kaverini pyysi mukaan laivalle, siis Ruotsinlaivalle, 24 h-risteilylle. Eilen illalla tuli tekstarikutsu ja tänä aamuna vähän lisää juttua.. Ja minä lähden, vaikka se maksaakin! Siitä on hirveän pitkä aika kun olen ollut MISSÄÄN, yhtään missään juhlavammassa sosiaalisessa jutussa ilman miestä. Ja sellaisessa MUN 'puolen' sosiaalisessa jutussa! Melkein kaikki meidän sosiaaliset juhlat ym. on vähän niin kuin miehen kautta tulleita. Se ei todellakaan haittaa mua, mutta joskus haluaisin olla ihmisten kanssa, jotka haluaa olla MUN kanssani, joille mä en ole vain miehen lisäke. :) Olenko hassu?

Nyt joku tietty ajattelee, että ai jaa, tyttöporukassa - miehiäkö sinne mennään iskemään? No voin suoraan sanoa että EI. Tiedän joidenkin olevan sitä mieltä että aviopari ei saisi tehdä tuollaisia reissuja erillään, mutta Sukliksella on sentään aika itsenäinen menneisyys ja muutenkin - olen tainnut seksikokeiluni kokeilla! Joskus mietin että olenko aiempien irstailujeni kautta tullut ihan IMMUUNIKSI seksille? Voi muuten olla että olen. Mutta toisaalta tiedän monta irstailijaa, jotka irstasivat ennen ja nyt, eikä meno muutu, eivät he kyllästy.

Musta joskus tuntuu kuin voisi koko alakerran vaikka leikata irti!

Kerran näin kauhean unen, jossa mulle tehtiin naisten ympärileikkaus! Se oli varsinainen painajainen. Mutta se ei oikeastaan liity nyt tähän laiva-asiaan.

Se risteilyhinta on n. 75 e. Mä tyhmä luulin että risteilyjä saa nykyisin tosi halvalla, mutta mies sanoi että koska se on perjantai-iltana, niin se maksaa .. siksi! :( Harmitti. Myönnän että ensin hiukan - HIUKAN vain - kadutti kun menin lupaamaan kaverilleni, ennen kuin tiesin tuota hintaa. Suklis on kitupiikki! :)

Pelkään aina ajoittain muuttuvani oikeaksi tylsimykseksi, kun kauppoissakin vahtaan eri maitofirmojen tuotteiden hinnoissa olevia usein ihan olemattomia eroja, ja yritän aina 'säästää' vaan. Kai tässä jotain tuulettumista kaipaa!

Risteily on n. kuukauden päästä.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Syvällisesti (?)

Olin tänään hieronnassa! Se oli taas todella hyvä kokemus. Se hieroja on mahtava.. ja VIISAS ihminen! Puhuimme siitä kuinka tässä elämässä hyvin usein esim. syövät ja muut sairaudet tulevat sellaisille raivokkaille yms. ihmisille. Esimerkiksi Vaarini kuoli syöpään ja hän oli tosi, tosi vihainen.. aina.. Milloin politiikan takia [hän oli äärioikeistolainen, ikävä sanoa, tästä Äetmuori varmaan peri OMAT poliittiset asenteensa] ja sitten milloin jonkun muun jutun.

Ei muuten uskoisi hierojan olevan 5-kymppinen, hän ei kyllä näytä päivääkään kolmikymppistä vanhemmalta!! Oli taas sitä ihanaa new agehtavaa musiikkia ja tuoksua.. Hänkin [hekin] ovat muuten lapsettomia.

Mulle kävikin ajellessa pikku accident! Olin ajamassa romurautaani ulos tallista.. kun.. no, 'vähän' törmäsin siihen autotallin seinään! Sivupeili hiukkasen taittui, onneksi ei mennyt rikki! Mutta pari kertaa se kyllä räsähteli! Mietin kaksi kertaa viitsinkö puhua miehelle mitään, mutta enkös sitten lärpättänyt sen asian julki kun söimme ruokaa joskus 17 aikaan. :( Miestä huvitti, että kuinka sä VOIT ajaa sillä lailla, mutta mun mielestä se ei ole mikään ihme. Joskus se autotallin 'aukko' tuntuu niin pieneltä.. aina kun ajan ulos tallista! Sisäänajo on helpompaa. Onneksi varasin reilusti aikaa siihen matkaan hierojan luo, koska tuon auton kanssa oli taas sellaista tyypillistä säätämistä. :(

New age, uskonto noin ylipäätään..

Tuli mieleeni new agesta! Luin joku aika sitten nettilehdestä, että Imatran sukupuolta vaihtanut kirkkoherra on sitten eronnut! Siis kyseessä on mies, josta tuli nainen. Ja että massiivimäärä seurakuntalaisia oli eronnut.. He eivät kestäneet tätä ihmistä. Tuli vain mieleeni, että taas kerran oikein näkyy mitä on tämä kristinusko. KUNNIOITAN jokaisen uskoa, mutta joskus on vaikea sulattaa tätä kristinuskon ihmisten maailman ahtautta. Missä on se rakkaus, josta puhutaan?

Suklis tunnustaa jotain muutakin kamalaa. Nimittäin: tiedän että suurin osa ihan todella todella viisaistakin ihmisistä ylistää uutta testamenttia ja Jeesusta. He löytävät Jeesuksen sanomisista aina jotain 'ovelaa' ja hienoa. Mutta itsekin olen lukenut UT:a ja MUN mielestä .. [nyt tulee se kamala asia!] Jeesus ei ollut kovin kaksinen! :( Siinä mielessä hän oli, että hän puhui sosiaalisista asioista kuten itse ajattelen, eli tavallaan ajoi sellaista kommunismia. Anna ylimääräinen tarvitsevalle jne. Eikä opetuslapsosilla kai ollut juurikaan omaisuutta. Se oli aika puhdasmuotoista kommunismia. Mutta kaiken MUUN suhteen mun mielestä Jeesus oli aika kielteinen hahmo. Kauhean vihainen. Ja haukkui aina opetuslapsia. Miksi he halusivat sietää sitä? Ja sitten Jeesus ITSE tuomitsi muita ihmisiä, fariseuksia ainakin. [Katsokaas, Suklis muistaa hyvin rippikouluopit hehe!] Mistä Jeezus oikeastaan tiesi mitä he ajattelivat ja mitä he oli käyneet läpi??? Ei mistään!

Joskus mietin pappeja! Että uskovatko he O I K E A S T I siihen että tämä 2000 vuotta sitten [ehkä] elänyt kylähulluna pidetty vallankumouksellinen oli jumala? Mun on vaikea joskus kohdata pappi, koska mietin voiko hän oikeasti uskoa siihen. Minusta on nyt alkanut tuntua, että suurin osa nykyisistä papeista EI usko. He saattavat sanoa uskovansa, mutta kai heidän täytyy tietää kuinka hullulta se kuulostaa.

Oikeastaan Jeesuksen opetuksista voisi ottaa vain sen osan, jossa käsitellään lähimmäisen kohtelua. Mutta ei ole järkevää väittää jonkun ihmisen olleen Jumalan poika/Jumala. Kukaan nykyaikaisesti ajatteleva, vähääkin koulua käynyt, ei oikeasti usko siihen!

Eikä kuolleista voi nousta, koska kuolemassa ruumiille tapahtuu niin peruttamattomia asioita niin perustavanlaatuisella tasolla, ettei niitä voi korjata mitenkään!

Eikö oikeastaan voisi jo lopettaa valtion tuet kirkolle? Tai siis sen verotusoikeuden? Koska koko juttuhan on.. no, satua?

Suklispa alkoikin tässä miettiä syntyjä syviä. :) Mutta tänään onkin ollut syvällinen päivä! Sen hierojan kanssa tosiaan puhuimme vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Siitä kuinka ajatuksilla on voimaa, tai siis ajatuksilla on YHTEYS esim. fyysiseen parantumiseen ja sairauteen. Siinä ei ole mitään huuhaata, sellaistahan on jo tiedekin todennut. Jopa kasvit kai reagoivat, jos niitä ajattelee .. muistan jostain kuulleeni sellaista, tosin en ole varma. Hieroja sanoi että hänen mielestään meidän tehtävämme tässä elämässä on ILOITA.. Itse olen samaa mieltä! Mutta monesti kristillinen tausta opettaa meidät häpeämään ja tuntemaan huonommuutta. Ja elämä on kuitenkin niin lyhyt! :( Pitäisi ottaa rennosti, iloita, elää tässä hetkessä. Huomenna voimme jo palata takaisin luonnon kiertoon.

Buddhalaisuus on oikeastaan ainoa järjestäytynyt uskonto johon enää tunnen pientä vetoa. Olen lukenut Dalai Lamasta.. hänen ajatuksiaan ym.. Kyllä niissä on paljon koskettavaa. Ainakaan en voi hyväksyä tätä kristillistä ajatusta, että vain jotkut Jeesus-nimiseen henkilöön uskovat 'pelastuvat' mitä se sitten tarkoittaakaan. Onneksi erosin kirkosta.

Äetmuorin kanssa puhe-elimessä

Juttelin Muorin kanssa puhe-elimessä eilen. On vaan aika mielenkiintoista kuinka eri tavalla näemme asiat. Nyt olen [varovaisesti!] myös yrittänyt tuoda esille sitä, että itse olen joskus eri kannalla. En mitenkään riitele, mutta - no, esimerkki seuraa!

Muori muisteli tuossa Siukkuni ystävää T:aa. T:lla oli peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo liki 10. Hän oli Siukkuni paras kaveri. No, Muori juuri sitä päivitteli, kuinka T. 'ei päässyt hevoshulluudestaan koskaan eroon'. Hän haki opiskelemaan jotain hepanhoitoon liittyvää alaa, ei päässyt, ja sitten sen jälkeen ei mennyt MIHINKÄÄN kouluun! Hän 'roikkui talleilla', muisteli Muori, ja lopulta sitten tapasi jonkun miehen ja sai 3 lasta ja nyt kai hänellä on talli. Muori puhui T:sta avoimen säälivästi ja halveksuvasti.

Yritin vaan siihen sanoa, että pääasia kai on se, että T. itse on onnellinen. [Siinä oli se mun kuuluisa eriävä mielipide, hehe.] Muori kuitenkin huiskaisi koko ajatuksen syrjään: T. on haaskannut elämänsä, tehnyt tyhmästi. Ehkä 10 vuotta sitten olisin saattanut ajatella niin myös [no, kovin todennäköistä se tosin ei ole, mutta sanottakoon nyt näin], mutta nyt ajattelen, ettemme me tiedä mitään T:n elämästä. Hän voi olla tosi onnellinen niiden 3 tenavan äitinä ja tallin omistajana! Kuka oikeastaan voi sanoa, että kauppakorkeakoulun tutkintotodistus ja työ pankissa takaa onnen?? Siis oikean, todellisen onnen?? Hahaa, no meidän Muorihan sen tietysti voi sanoa.. ;)

Mun mielestä moni 'luuserina' pidetty ihminen voi oikeasti olla hyvinkin onnellinen. Ja se on sittenkin tärkeintä elämässä. Miksi pitäisi elää jonkun toisen unelmaa, jos se itselle on painajainen? Elämä on lyhyt.

1 kokonainen vuorokausi ...

- ja alkaa MÄTTÖ! :) Ahtaajat voi olla lakossa, mutta täällä on yksi ahtaaja, joka ei lakkoile! Nimittäin Suklis Suklaa-ahtaaja.

Kävin tänään kauppassa.. ostin 4 Mignon-munaa ja 4 Marabou-täytesuklaamunaa. Arvasinhan että vielä hamstraan! Leivontasuunnitelmat sen sijaan on yhä ihan auki.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Kohtalon päivä, 8.4.!

Silloin on lääkärinaika! Varasin tänään! Siis sen patin vuoksi.. Jotenkin vähän ikävä maku jäi suuhun siitä ajanvaraajasta. Syntyi hiukan sellainen vaikutelma, kuin se ihminen olisi ollut sitä mieltä, että jos se patti ei ole KIPEÄ, niin mitäs sitä sitten lääkärille.. Nuo ajanvaraajat/hoitajat [en ole varma mikä koulutus heillä on] ovat todella erilaisia keskenään. Yksi antaa ajan nikottelematta, toinen on sitä mieltä että jos vielä henki pihisee, niin mitään lääkäriaikoja ei tarvita. Saunaa, viinaa ja tervaa vaan, hih.. :) -Itse asiassa tuo muuten voi lähitulevaisuudessa olla muutakin kuin vain vitsi, siihen malliin Suomi on hoitamassa terveydenhuoltoon liittyviä asioita..

Mies vähän päivitteli sitä että kuinka joudun odottamaan 8.4. asti, no itse tiesin siihen kyllä varautua. Kuten sanottu on ihme että yleensä sain ajan.

Olen joskus hermostuneena vitsaillut tuosta patista, että mulla on varmaan PIMPPASYÖPÄ! :) Se siis on tosissaan vitsi vaan.. huono kai.. Jos se olisi syöpä, niin jotenkin olisi niin tyypillistä mulle, että sen laji olisi tuollainen mahdollisimman nolo. Niin että kun pitäisi kertoa sukulaisille ja ystäville niin silloinkin vielä saisi hävetä. Huh..

Siivonki ohi!

Sain juuri muten siivottuakin! Se ei juuri enää rasita tai vaivaa mua, olen huomannut että sitä puuduttavuutta pääsee PAKOON! Antaa vain ajatustensa lennellä ja rutiinilla tekee siivoa samalla. Sitten yhtäkkiä huomaa, että talo onkin jo siivottu! Ja jos oikein positiiviseksi yltyy niin voi miettiä hommassa kuluneita kaloreita. ;) Se on se extra-bonus!

Pesin petauspatjan ja peitotkin. Tykkään pestä niitä usein, koska .. no, Suklis nauttii siisteydestä. :) Niiden kuivatus vaan on joskus hankalaa, kun kuivauskaapissa tila on rajallinen. Siksi ostimme jokin aika sitten sellaisen ylimääräisen kuivaustelineen. Sitä voi sitten käyttää, jos oikein on ruuhkaa kuivelikaapissa.

2 kokonaista vuorokautta enää!

Ja sitten koittaa ihana herkkuilu! Leivontasuunnitelmat on IHAN auki ja siihen on syy! Mies meni vaakaan ja K A U H I S T U I !!! Hän painaa 103. Hänestä se on ihan liikaa. mä en ole huomannut mitään erikoista, ihan samalta hän näyttää kuin ennenkin! Olen kai kertonut että hänellä on hassu tapa pitää esim. 99 kilon painoa jotenkin paljon 'parempana' kuin 101, vaikka siinä on vain 2 kiloa väliä.

Olen yrittänyt joskus sanoa miehelle, että paino voi helposti heitellä pari kiloa ihan vaikka siksikin, jos on tultu syötyä jotain nestettä kerryttävää - esim. hyvin suolaista safkaa! Itselläni kerran kuukautiset nosti painoa 3 (!!!) kiloa! Tuntuu uskomattomalta varmaan, mutta kuukkarit oli se syy, koska 'paino' lähti pois kuukautisten myötä. Mies kuitenkin aina sanoo, ettei HÄNELLÄ ole kuukautisia, ja siksi ei pitäisi painonkaan niin heitellä.

No, kuitenkin tuo kriisitilanne [miehen paino siis] on nyt vaikuttamassa leivontaan sikäli, että hän haluaa kovasti taas hillitä syömisiään, joten ehkäpä pitäisi leipoa jotain selkeästi 'mun' herkkuani. Ettei tulisi kiusausta hälle, siis ei ainakaan liian suurta kiusausta.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Lääkäriin, lääkäriin..

Aamusta aion vihdoinkin soittaa lääkäriin siitä häpyhuulipatista. Olen lykännyt sitä, mutta en siksi että pelkäsin tai noloilisin [no tietysti vähän nolottaa, muttei toimintaa estävään tapaan], vaan koska oikeasti olen halunnut olla V A R M A ettei kyseessä vain ole joku tyhmä iso finni tms.! Mutta nyt sovimme miehen kanssa, että soitan aamusta. Se patti ei nimittäin todellakaan ole mihinkään mennyt..

Saa sitten nähdä koska saan itse ajan. Varmaan joskus .. toukokuussa! :( Meillä arvauskeskus on aika nihkeä varsinaisiin 'aikoihin' nähden, päivystyspotilaaksi pääsee tietysti lyhyellä varoitusajalla, mutta tämä vaiva tuskin on päivystyksen heiniä. Tai en tiedä? Tai voihan olla, että joku peruutusaika olisi saatavilla piankin, who knows.

Muutenkin olen ollut aktivoitumaan päin, varasin torstaille hieroja-ajan! Niska-hartia! En käy usein koska ei mulla ole varaa ja joskus myös olen niin.. JUMISSA [jumituksessa henkisesti, ei fyysisesti niinkään] että soittaminen on vaikeaa. Mutta nyt sitten tilasin.. Torstaina olen saanut siivongin loppuun ja yleensä se tarkoittaa myös sitä että olen vähän jumissa niskan ja hartian seudulta. Joskus niitä alueita jännittää oikein tiedostamattaan! Hieronta on palkinto siivouksesta!

Pidän juuri tuolla hierojalla käymisestä, olen tainnut kertoakin että se paikka on tässä omassa kunnassa, ei sinne ole kuin n. viitisen kilometriä meiltä. Ja sitten se huone [omakotitalon alakerta] jossa hieroja toimii on lämmin [inhottavaa mennä hierottavaksi ja väristä kylmästä siinä..] ja hyvältä tuoksuva, koska hieroja polttaa jotain tuoksukynttilää tai aromaterapialyhtyä tms. Ja musiikki on sellaista new agehtavaa, melkein vain kuin meren ääniä tms. Siinä oikein näkee että on haluttu kiinnittää huomiota viihtyisyyteen ja mun mielestä se on ihanaa. Koska se on kokonaisvaltainen kokemus!! En ole nyt tuon hierojan löytämisen jälkeen edes käynyt siellä entisellä, siis sillä miehellä jolla kävin ennen. Muutuin aika kireäksi kun hän aina haukkui työttömiä ja uteli mun työllisyystilanteista ja sitten se paikka oli aika karu.. aina jotain radion uutisia päällä, joissa kerrotaan melkein aina vain kaikesta kamalasta. Ja hierontapöytäkin oli aika risa.

Torstaina myös saattaa käydä niin, että sillä hierojareissulla tulee mentyä kunnan keskustan kauppaan.. hamstraamaan! Kun herkkuiluhetki lähestyy taas. Nyt en vaan ihan äkkiä osaa sanoa mitä 'tarvitsisin'. Mutta jos vanhat merkit pitää paikkansa niin torstaihin mennessä olen kyllä keksinyt jotain taas!

Kunpa minullakin

Joskus kadehdin miestä siitä TYÖYHTEISÖSTÄ johon hän kuuluu. En kadehdi siis 'pahalla' tavalla, siis niin kuin tahtoisin sen häneltä pois, vaan se on sellainen haikea tunne, kunpa minullakin-tunne. Miehen työyhteisö on aika miesvaltainen kun suurin osa siellä on koulutukseltaan jotain insinöörejä ja teknikoita, ja jotenkin siellä ei ole ollenkaan sellaista keskinäisen kyyläilyn tunnelmaa kuin joissain akkavaltaisissa hommissa joissa olen ollut. Miehen työpaikalla pomot ja alaiset voi esim. nauraa yhdessä jollekin hupivideolle netissä.. tiedän sellaisia akkavaltaisia paikkoja, joissa leidit vaan vahtii toisiaan, ettei vahingossakaan työnantajan kallista aikaa 'varasteta' edes vessassakäyntiin!

Sanoin miehelle vähän leikkisästi kun hän sanoi näyttäneensä sellaisen hupivideon pomolleen, että etkös pelkää tekeväsi huonon vaikutuksen.. Mies katsoi mua kuin olisin vähän tärähtänyt ja nauroi, ei heillä sellaisia mietitä. Jos kaveri hoitaa työnsä niin kukaan ei huohota selän takana.

Miehet muuten tuntuu olevan paljon järkevämpiä noissa lapsia koskevissa asioissakin. Monella naisvaltaisella työpaikalla ainakin tuntuu olevan niin, että lapsettoman on PAKKO joustaa jumankauta kaikissa loma-asioissa. Ne naiset yksinkertaisesti ovat sitä mieltä että lisääntyminen antaa automaattisesti myös ehdottoman oikeuden valita loma-ajat ihan miten heitä miellyttää. Mutta tuolla miehen työpaikalla on paljon vähemmän sellaista henkeä. Ymmärrän tietty sen, että lapsellisten tunteet käy kuumina loma-asioissa, kun lapset on lomilla tarhoista/kouluista ja on suunnitelmia ja yms.. mutta koettaisivat nyt sen muistaa, että lapsettomallakin voi oikeasti olla elämää ja omia suunnitelmia.

3 kokonaista vuorokautta -

- ja sitten MÄTÄN taas! :) On aika mättämisen, ahmimisen.. herkkuilun! En ole vielä päättänyt leivonnasta sitä enkä tätä. Nyt se asia on auki, täytyy varmaan oikein miettiä nyt aamulla ja päivällä sitä.. Porkkanakakku olisi ihanaa, mutta en tiedä pitääkö mies siitä niin paljon?

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Juoppouden perinne

Meidän suvussa on aina ryypätty rajusti. Olin vielä muutama vuosi sitten niin TYHMÄ, että luulin sen olevan 'normaalia'! Kai lähinnä siksi koska meillä siihen suhtauduttiin ihan normaalina asiana. Möksälle mennessä sedällä ja tädillä oli järkyt viinavarastot.. ja mun vanhemmilla [Isukilla, koska se on sanottava että meidän lasten ollessa pieniä Äetmuori ei juonut nimeksikään] sitten omansa ja Isukin vanhemmilla sitten vielä omansa. ;)

Luulin oikeasti että kaikkien lapsuuteen on kuulunut raju ryyppäys [aikuisten siis], mutta eihän se ole niin. Esim. parhaan kaverini vanhemmat eivät tehneet koskaan niin, eivät kai ikinä juuri ottaneet 1-2 drinksua enempää. Ja sitten on miehen vanhemmat! Kun mies oli lapsi niin heidän suvussa oli tapana kerääntyä juhlimaan juhannusta yhdessä koko suvun voimin, sinne miehen kotiin, koska se oli myös miehen isän sisarusten lapsuuskoti. Siellä serkkulauma pelasi lentopalloa ja sulkapalloa ja aikuisilla saattoi olla joku alkoholijuoma, olut tai drinksu, mutta ryyppäämistä humalaan asti ei tapahtunut.

Äetmuorin isäkin, Vaari siis, oli melkoinen denso. Äetmuori jumaloi isäänsä eikä salli siitä koskaan pahaa sanaa sanottavan, mutta mun käsitys koko miehestä on vähän toisenlainen. Mutta se siitä, olenpahan vaan onnellinen etten joutunut elämään sen ihmisen kanssa saman katon alla.

Oikeastaan tahdon tässä pohjustaa tällä juopposaagalla yhtä asiaa. Nimittäin krapulavinkkiä! Jos olet viinamäen miehiä tai naisia, niin käyppäs apteekissa ja osta TREO-poretabletteja! Yhdessä putkilossa on 20 kpl, ja voin vaan sanoa että hyviä ovat. Vaikuttava aine on asetyylisalisyylihappo, se sama kun on esim. asperiinissa. Maku on.. no, samanlainen kuin jo manalle menneessä Alka-Seltzerissä [siinä oli muuten numero uno krapulalääke, mutta sitähän ei sitten enää tehdä] tai samariinissa.

Nyt joku ajattelee: ahaa, Suklis siis on alkanut teit isäin astumaan ja vetää kännejä tylsistymiseensä. Vaan sepä ei ole totta! Totuus on tämä: mulle saattaa tulla 'krapula' ihan esim. 2 viinilasillisesta. :( Eli en siis ole humalassa.. vaan silti saan 'krapun' eli ainakin jysärin.

Mietin pitkään tätä juttua ja oudoksuin. Mutta sitten olimme miehen kavereitten kanssa syömässä ja juomassa hyvin ja mulle selkeni. Ei nimittäin ollut YHTÄÄN krapula seuraavana aamuna, vaikka join e n e m m ä n kuin normaalisti, ja vieläpä erilaisia juomia, alkuun valkkaria ja sitten kermaliköörilasillisen!! Ja arvatkaas miksi ei tullut humalaa, ei krapulaa, ei mitään? No siksi, kun S Ö I N samalla! Niin yksinkertaista se oikeasti on. Pitkään pidin sitä 'syöminen-vähentää-alkoholin-vaikutusta' puhetta pelkkänä Alkon valistuslehtien lässytyksenä, mutta se on oikeasti totta!! Myönnän häpeissäni!! Mulla yksinkertaisesti tulee paha olo viinistä siksi, koska juon sen normaalisti täysin tyhjään mahaan. Eli paras tapa välttää krapulaa on syödä. Huomio erityisesti teille muut "syömisongelmaiset", tässä on pointtia!

Joskus - hmm, mitä siitä nyt on, 4-5 v..? - vuosia sitten olin yhdessä illanvietossa, johon menin täysin tyhjin vatsoin. Ja siellä oli runsas alkotarjoilu, enkä oikein kai osannut sanoa ei tarpeeksi napakasti. :( Ja se oli ihan kamalaa, olin loppuillasta niin sekaisin ja puhuin tyhmiä + käyttäydyin tyhmästi - se hävettää vieläkin, vuosien päästä! :( Inhottaa kun läsnä on joku sellainen ihminen, jota ei normaalisti näe.. joten sille ihmiselle mä olen aina varmasti se rajusti juova typerys.. Enkä saa enää toista tilaisuutta osoittaa, että en oikeasti ole sellainen, että mulle vain oli liikaa se tyhjä maha + juoman tyrkytys.

Jatkossa jos ikinä vaan joudun sosiaaliseen juomistilanteeseen, niin takuulla syön! Koska olen huomannut, että se kannattaa. Ellei siis halua olla joko parin lasin jälkeen krapulainen TAI sitten se pelit sekaisin oleva, sekoileva, humalainen hirvitys! :(

4 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! Ostin tänään K-kauppasta jätskiä [autonromu toimii muuten taas, hih, kyllä oli vaan tavattoman työlästä käynnistää se karjuja!], Classic-kermatoffeepuikkoja ja semmoista.. Ostin pari pääsiäismunaakin, sellaista yllätysmunaa.. Fazerin.. Mutta ne säästetään ihan pääsiäiseen.

Mietin leivontoja. Tekisinköhän porkkanakakkua?? Se on tosi hyvä se ohje, johon tulee ananasmurskaa ja mantelirouhetta.. ja sitten tuorejuustokuorrute.. nams! Toisaalta mokkapalatkin voisi olla herkkua. En nyt osaa päättää! Onhan tässä onneksi vielä aikaa sitä miettiä.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Töllötellen

Sunnuntai on joskus ahdistava päivä. En tiedä mikä siinä ahdistaa, mutta usein sunde menee oikeastaan pelkkään makaamiseen ja telkkuun... Se on ikävää! Tietysti joskus on mukavaa, jos miehen kanssa luemme yhdessä sängyssä jotain. Silti sunnuntait ovat semmoisia puolipäiviä, puolikaspäiviä, epämääräisiä.

Tänään katsoin töllöttimestä Ylikomisario Morsen [brittisarja] ja sitten Hiljaisen todistajan [britti sekin]. Otin digille CSI Miamin - aloin juuri sitä katsella. Siinä oli joku nainen teipattu ilmastointiteipillä kiinni autonsa rattiin ja sitten auto oli ohjattu veteen. Nainen siis oli hukkunut.

Hukkuminen on mun mielestä aina ollut kaikkein pelottavin mahdollinen kuolintapa. Toisaalta esim. elävältä PALAMINEN olisi sekin aika.. kauhea! En osaisi päättää jos pitäisi valita, että kuolenko palamalla vai hukkumalla. Ehkä hukkumalla sitten kuitenkin. :(

Kouluaikoina inhosin uimahallikäyntejä. Se on outoa, koska vapaa-ajalla taas viihdyin tosi HYVIN uimahalleissa. Mutta inhosin koulussa sitä, että piti sukeltaa jotain typerää jääkiekkoa (!) jostain 2-3 metrin syvyydestä. Minä en koskaan onnistunut saamaan kiekkoa sieltä syvältä.

Se kiekkotyperyys alkoi muuten jo ihan alaluokilla! Vieläkin muistan lastenaltaan ja kuinka uimaope viskasi kiekon sinne lastenaltaan syvään päähän ja käski sukeltaa. Enkä minä suklannut, koska mulla ei ollut sukelluslaseja ja jostain syystä pelkään pitää silmiä auki veden alla. En ole koskaan pitänyt niitä auki veden alla [ilman uimalaseja]. Vieläkään en tee sitä.. ;) Suklis taitaa olla aika lapsellinen? -No, lastenaltaan syvä pää tuntuu nykyisin tositosi matalalta, mutta tietysti lapsena se oli syvä kuin Mariaanien hauta.

Miksi sitä kiekkoa piti sukeltaa? Ei se kiekko ollut missään hädässä.. eikä kiekon hukkumista tarvinnut pelätä.

Koulun uimahallireissuilla tehtiin muutenkin aina kaikkea tylsää. Muistan yhden kerran, talvisen käynnin, ja kuinka sen jälkeen odotimme bussia takaisin koululle ja imeskelin jo jäätyneitä hiustenlatvojani ja ne maistuivat kloorilta. Bussissa juotiin Fantaa.

Aika pitkä ajatusharppaus CSI:sta koulu-uinteihin.. Olenpas jaarittelija!

Pornon korvike?

Mulla on tapana lueskella keittokirjoja! Suhtaudun niihin kai kuin jotkut pornoon. :) Ne on mun salainen pahe. Lainaan niitä kirjastosta ja usein vähän kuin puolisalaa mieheltä. Tai sitten selittelen lainaamistani 'tässä onkin yksi kiva ohje, jota ajattelin kokeilla..' Vaikken oikeastaan ole mitään sellaista tekemässä, kunhan vaan tahdon.. selata.. etsiä.. kuolata. :)

Nyt lainasin semmoisen kirjan kuin Seitsemän sortin leivonnaiset. Siinä on ihania pikkuleipä-, kakku- ja torttuohjeita! Äh, varsinkin pikkuleipäohjeet houkuttavat ja koukuttavat! Mikä siinäkin on, että ne vain kiehtovat, vaikka oikeastaan monissa pikkuleivissä ei juuri ole muuta kuin rasvaa ja sokrua. Yksinkertainen vain joskus ON parasta..! Tässä erityisesti eräs ohje, Isoäidin piparileivät, tuntuu aika kiinnostavalta! Mutta sitä varten pitäisi valmistelut alkaa jo torstaina, koska taikin on annettava olla jääkaappissa 3 vrk. Ohjeesta tulisi 100 makupalaa! Se on liian paljon, mulle piisaisi hyvin esim. 25. Mutta se ohje on vähän semmoinen, että sen jako neljään osaan on vähän vaikea juttu. Vaikka kai se onnistuu jos yritän! :)

6 kokonaista vuorokautta -

- niin se on, herkkuilu sen kun lähenee! Mutta niin lähenee myös siivousurakka. Pitää pestä olkkarin pöydällä oleva liina, en saa rauhaa jos en pese sitä. Taidan pestä tuollaisia pöytäliinoja ja verhoja yms. aika usein. Joskus minusta tuntuu siltä, kun kuuntelen ihmisten juttuja. Mutten osaa sanoa kumpi on NORMAALIMPAA [eli norskimpaa Sukliksen kielellä!] pestä niitä usein vai ei!

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Hyvästi tuskaliikunta!

Olen oppinut uuden asian itsestäni! En tahdo enää ainakaan MAKSAA rääkkijumpasta. Ensi syksynä alan joogatunnit, sen verran olen päättänyt jo tässä ja nyt. Jos tahdon rääkkijumppaa, niin sitähän voin aina tehdä kotona, mutta en enää tahdo maksaa siitä, että saan rääkkiä esim. joka tiistai klo 18-19. Entä jos en silloin ole yhtään sillä tuulella?? Entä jos juuri silloin joku diskomusa tai tekno repii korvia, ihmisten läsnäolo ja jaettu hikoilu ahdistaa? Tulee vain paljon poissaoloja, tai sitten yleistä pahaa mieltä ja epämukavuutta.

Huomasin kerran kun jumppassa pidettiin PELKÄSTÄÄN venyttelylle omistettu tunti, että minä oikeasti pidän enemmän juuri sellaisesta, rauhallisesta ja pakottomasta. Siitä että saan rauhassa tunnustella miltä tuntuu ruumiin sisällä, miltä tuntuu kun takareidet venyvät KIIREETTÄ, pakottomasti. Hellästi. Ja olin hurjan rentoutunut tuon tunnin jälkeen, mitä ei muuten aina voi sanoa rääkkijumpasta.

Ja musiikkikin vaikuttaa! Venyttelytunnilla oli jotain 'new age'-tyyppistä, pehmeää musiikkia. Oikeastaan vain sointuja ja luonnon ääniä. Tai siltä ne kuulostivat. ;) Pidin siitäkin. Ei millään pahalla mutta joskus rääkkijumpassa oikein inhottaa se musiikki. Kerrankin siellä oli Yötä. Jotain 'Pettävällä jäällä', joka siis on niin surullinen ja masentava kappale kuin olla voi. Tai sitten on jotain ällöttävän, pelottavan pirteää materialismille omistettua tyttöbiisiä. Yöks.

Miksi liikunnan oikeastaan pitäisi olla epämiellyttävää ja siitä saatavan nautinnon lähellä masokismia? Tuleeko se kouluajoilta? Koululiikuntahan oli sellaista KAMPPAILUA. Opettaja pyrki vimmaisesti 'saamaan meitä hikeen' ja me yritimme aivan yhtä vimmaisesti säästyä hikoamiselta. :) Syntyi tahtojen taistelu. Opettaja saarnasi syyttävään sävyyn oikeanlaisesta liikunnasta [=hikiliikunta] ja vääränlaisesta liikunnasta [=kaikki muu liikunta] ja me kuuntelimme itsepäisinä, taipumatta.

Miksi itselleen ei saisi liikunnan kauttakin olla HYVÄ?

Rääkkijumpan päätteeksi normaalisti tehtävä venyttely on lyhyt ja hätäinen. Hop hop, siinä sanotaan lihaksille, venykääs nyt mahdollisimman pian, että ette ole kipeät huomenna.. että voi rääkätä sitten taas. Se venyttely ei ole mikään itsetarkoitus, se on vain pakollinen kuvio. Välttämättömyys, joka hoidetaan pian alta pois. Vähän kuin hammaslääkärikäynti tai auton kilometrihuolto.

Mulle sopisi muutenkin parhaiten sellainen liikuntatunti, joka olisi aamusta/aamupäivästä. Tai ainakin ennen klo 16. Jos liikuntatunti on illalla, niin sitten vain koko päivän 'odotan' sitä ja se rajoittaa tekemisiäni. Kun pitää muistaa, että mentävä on. Mieluiten tekisin niin, että aamulla klo olisi herättämässä ja sieltä sitten liikuntaan.

No niin, eli siis joogelia syksyllä. Mutta ei mitään astangajoogelia, vaan jotain rauhallista, mietteliästä, pakotonta. Onneksi monissa kansalaisopistoissakin on nykyisin päiväryhmiä, ainakin joissain aineissa. On otettu huomioon siis meidät työttömät lortitkin. ;) Tai miksei vaikka eläkeläiset tai muut, joilla on 'hyvä' syy olla päivisin kotona.

Mää-mää-mässylammas!

Suklis Mässylampaana määkii! Huomasin että Citymarketissa olisi mammuttimarkkinat! Mammumarkkinoilla yleensä kannattaa käydä, koska ainakin pari kertaa silloin on Cittarista löytynyt Milka-suklaatia! :) Se on suosikkini [yksi niistä].

Mutta olen nyt mietiskellyt mässinkiä ja tullut siihen tulokseen, ettei mun oikeastaan PITÄISI ostella.. koska se ostelu jotenkin 'stressaa' mua, siis se että kaappit on liian täynnä! Eikös kuulostakin hassulta? Koen sitten sellaista pakkoa syödä sen kaikki ja pelkään, etten pystykään. Olenpas mä kummallinen.

Mutta silti vaan sanon, että 7 kokonaista vuorokautta.. kaivattuun hetkeen! :)

torstai 11. maaliskuuta 2010

Auto jumittaa TAAS!

Prkle, autoni on TAAS jumissa. Eli ei siis kulje, ei lähde liikkeelle! :( Semmoista se on. Sen vaan pitäisi antaa maata tallissa KOKO ajan.. sitten se e h k ä kävisi.. mutta jos annat yhdenkin päivän olla ulkona - tai no joo, ehkä kaksi - niin sitten ei taas suvaitse auto liikkua mihinkään. Ja olen kai sanonut että sen lykkiminen katoksesta talliin on tosi raskas, vaikea homma.. Lumi sitä vaikeuttaa! Olkoon kakka pihalla sitten vaan, en jaksa välittää!

Luulisi kevään viimeistään ratkaisevan tuon ongelman. ;) Sitten kun alkaa kunnon lämpimät niin ei romurauta enää viitsi olla hankala, kun se toimii yleensä ihan OK, jos vaan on lämmin!

Olen joskus mielessäni miettinyt että olisi kätevää olla koulutukseltaan vaikkapa auton asentaja. Sitten osaisin tehdä autolle taikatemput ja saada sen noin vaan kulkemaan. Ja muutenkin, on auton asentajille töitä ainakin jossain. Sellaisille tyhjän jauhajille kuin minä ei ole.

Pääsiäismunat

Olen tässä kauhistellut p-munien hintoja! On se vaan aikamoista, että esim. Duudson-munasta joutuu maksamaan 3-3,29 euroa! Siis se vähän riippuu kaupasta, se hinta. Yllätysmunat ovat törkeän kalliita ottaen huomioon niiden suklaatin usein huonon laadun ja yllärin mahdollisen hölmöyden. Mutta kai niitä silti otan muutaman pääsiäiseksi, yllärimunia siis, en välttämättä duudsoneita. ;) Muutenkin koko duudsonjuttu on mulle tosi vieras. Ne ihmiset ovat OUTOJA! Mies kerran katsoi niiden touhua telkkarista ja oikeasti, siinä voi käydä huonosti! Mies sanoi että on ihme jos ne pojat koskaan saavat lapsia. :( Tässä tarkoitetaan sitä että monissa D-sonien tempuissa on olennaista munien satuttaminen. Ja siellähän siittiöt asuvat. Jos eivät tule murhatuiksi! Niin, en tiedä onko moraalisessa mielessä oikein 'tukea' Duudsonien toimintaa ostamalla muna?

Mässypohdintaa

Viime postauksessa kävi ilmi vakavaa pohdintaa.. Mitä on olla Suklis?? Kuuluuko siihen ehdottomasti oksettava, masun paisuttava, ylenpalttinen mässinki? Voisiko joku muu ratkaisu olla parempi?

Olen sitä tässä pähkäillyt ja tullut siihen tulokseen, että periaatteessa on ihan hyvä jatkaa tällä valitsemallani tiellä. Olen jo NYT rukannut mässinkiä omaan malliini, esim. siihen kuuluu hedelmät! Ja muutenkin, sellainen ruoka. Kunnon ruoka. Ei niinkään sukulaati mitenkään ylenpalttisesti.

Mulle on jotenkin kieroutuneella tavalla tärkeää uskoa, että PYSTYN syömään paljon.. että voisin 'voittaa' jopa miehet. Oma mieheni sanoo etten syö [muka] mässingissä paljon.. mutta itse tiedän, että syön! Tahdon kai jollain tavalla kapinoida myös naisen [=pieniruokaisen, 'järkevästi syövän'] roolia vastaan. Tahdon edes joskus päästää irti, olla hullu, arvaamaton, elää vaistoistani.. kuten miehet! Naiset ängetään pienestä pitäen sellaiseen terveen järkevän muottiin. Hulluus, hassuttelu, epäterveelliset valinnat - ne ovat sallittuja vain miehille ja lapsille. Miten monta kertaa olen Mäkkärillä nähnyt perheen, miehen + lapset nauttimassa hampurilaisateriaa ja naisen näykkimässä salaattia?? Mieheni työpaikalla on ylipainoisia kavereita, mutta vaimot ovat siistejä ja sirpakoita.

Miksi naisten elämässä tuntuu muutenkin olevan niin vähän.. no, iloa?

Miksi moni nainen on miehelleen äitivaimo?

Minä en tahdo olla äitivaimo.

9 kokonaista vuorokautta -

- seuraavaan mässinkiin, hedelmäherkkuiluun, ravitsevaan ruokaan - sano sitä miksi haluat. Mä nyt kumminkin sanon MÄSSYksi, kuten aina ennenkin. Koska se ON mässinkiä, sitä se ON.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Isoja kysymyksiä

Herkkuilut on herkkuiltu! Ja nyt oli muuten vaikeaa.. :( Siis oli vaikeaa saada itsensä 'käyntiin', herkuttelemaan! Siinä on jotain pelottavaa. Oikeasti ajattelin että jätän mässyt.. mutta mitä OLISIN ilman niitä??? :( Toisaalta on sekin kamala tilanne, jos itseä pitää pakottaa. Olen vain nyt niin kauan elänyt elämää näin, että sen muuttaminen tuntuu vaikealta. Mutta olisiko se mahdotonta? Mässyttely saa 1. sydämeni hakkaamaan ihan hurjasti, en tiedä miksi 2. hikoilemista aikaan aivan kamalasti. Ne ovat outoja ilmiöitä. Sitten väsähdän, 'sammun' ja nukun. Usein silloin näen painajaisia. On tämä kaikki vain hiukan hullua! Joskus olen pelännyt saavani.. SYDÄRIN.. se voi olla mun luulosairautta, mutta siltä se vaan joskus tuntuu, kun pumppu oikein takoo rinnassa.

-Mutta tahdonpa tehdä SUOSITUKSEN!! :) Kaupan pakastealtaasta VOI löytää jotain hyvää. Kakku-sellaista! Frödingen Prinsessakakkuhan on jo pitkään ollut mun suosikki.. mutta Frödingen Kinuskikakku on myös todellakin maistamisen arvoinen.

Mulla on aikaisempia huonoja kokemuksia pakastekakkusista. :( Jostain syystä niissä on vain ollut kauhean 'keinotekoinen' maku! Tuo Kinuskikakku oli ihan erilainen. Ensinnäkin se kinu siinä päällä oli pehmeää, oikeasti pehmeää. En tajua miksi meillä Suomessa jotkut hyväkkäät leipoo kinukakkua ja laittaa siihen päälle kivikovan kinun! Suklis paheksuu! Frödinge ei tehnyt sitä virhettä. Ja se kermavaahto kaakussa maistui.. tuoreelle, tai siis ainakin niin tuoreelle kuin pakastekakussa se on mahdollista! Todella herkullinen kakkunen!

Mies kysyi multa eilen, että tekeekö F kakut myös sinne Victorian ja Danielin kuninkaallisiin häihin. [Mies kysyi sitä kun vaahtosin siis siitä että F on kuninkaallinen hovihankkija!] Mun täytyi sanoa, että en tiedä! Itse asiassa en tiedä onko Frödinge vain sellainen firma, joka tekee pakastekakkuja, vai onko niillä myös KONDITORIA jossain Ruotsissa. Se kuninkaallinen hovihankkijahan ei sinänsä meinaa mitään... ei se sitä tarkoita, että sieltä hääkakku tulisi.. :)

Mies ei muuten välittänyt siitä F:n Kinuskikakusta! Mies ei yleensäkään välitä kinusta, outo otus. :) Yleensä hän herkkuilee kaikilla kummallisilla jutuilla. Esimerkiksi suklaa-lakritsijäätelö on hänen juttunsa.. ja kaikki suklaasalmiakki ym. jutut! Mun suussa ne maistuu kamalilta, en voi sille mitään! Kai se vaan on niin, että ihmiset on erilaisia makujensa puolesta.

Piitu, ihanteeni!

Katsoin taas Kallio-televisiosarjan! En pitänyt kylläkään siitä, kun se Piitun poika/miesystävä kuvasi P:a tämän nukkuessa! Mulle jos joku tekisi niin, niin se olisi varmaan suhteen loppu siinä ja silloin. En muutenkaan oikein siedä, jos mua katsellaan nukkuessani. Mistä lie johtuu.. kaipaan aina yksityisyyttä kun nukahdan. :)

Tahtoisin näyttää aivan samalta kuin P! Ne hiukset etenkin.. Mutta vaikka leikkaisin ne ihan samanlaiseksi niin silti omat hiukseni ovat jotenkin 'väärät'!

En osaisi kuvitella asuvani Kalliossa JA pitäväni mässyjä. Minusta tuntuu ettei Kallion asukit tee sellaista. Niillä on elämä niin täyteläistä, ei ne ehdi tai jaksa miettiä jotain mässyjä. Mässyjutut on vain mun kaltaisillani iänkaikkisilla luusereilla, koska olemme työttömiä lortteja, eikä meillä ole muutakaan mietittävää!

JOS pitäisin tauon mässyissä, niin voi jee, MILLÄ oikein täyttäisin elämäni..???? Mitä mulle JÄÄ, jos mässy olisi poissa?

Isoja kysymyksiä!

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Holtiton Talonpito

Minulle useat merkit kertovat HOLTITTOMASTA talonpidosta. Itse yritän välttää näitä - ne eivät ärsytä minua jos joku muu tekee noin, mutta omalta kohdalta sitä on mahdoton hyväksyä!

Merkki nro 1! Jo kuivien astioiden pito kuivauskaapissa! Sukliksen Sääntö sanoo, että kuivauskaapista pitää h e t i purkaa astiat pois, kun ne ovat kuivia. On holtittomuutta antaa niiden vain olla siellä ja mikä pahinta, ottaa ne sieltä käyttöön...!!!

Merkki nro 2. Täpötäysi pyykkikori! Mulle on mahdoton ajatus että pyykkikori pursuaisi. JOS se sen tekee niin sitten olen ollut Holtiton. Kerran luin lehdestä, että Matti Nykänen pystyy pitämään pyykkikorin tyhjänä. Sitten aloin ajatella, että jos alkoholisti kerran pystyy, niin hitto vie on munkin pystyttävä!! En tiedä onko tuo nyt kovin järkevä ajattelutapa, mutta näin nyt vaan ajattelen!

Merkki nro 3 on keräyspullojen suuri määrä kotona! Oli ne sitten mitä vaan, siideritölkkejä, limsapulloja, vissyvesipulloja mitä vaan!! Laadulla ei ole väliä, vaan sillä että jos niitä lojuu kotona.. vaikka kuinka 'piilossa' jossain..! Ne pitää viedä USEIN!

Merkki nro 4. Likainen roskiskaappi. Hyh! Ja siihen kuuluu mahdollisesti keräysrokessa LEMUAVAT säilyketölkit. Itse a i n a huuhtelen huolella säilyketötsät ja muut.. lasinkeräykseen ym. menevät. Koska lemuava sottainen roskis on sekin sitä holtittomuutta.

No siinä oli muutama! Mulla on joskus sellaisia omia pakkomielteitä talousasioissa. Joskus toivoisin ettei olisi, koska ne voivat olla ahdistaviakin. Kun 'pitää' tehdä joku kotityö vaikka silmät ristissä, kun ei omatunto [omis sukliskielellä!] anna myöten olla tekemäti. :( Olen vanki, tavallaan.. vanki oman itseni luomassa vankilassa.

Sain taas siivouksen tehtyä! Kaksi päivää mulla meni kämpän koko siivonkiin. Pyykkiäkin olen pessyt hullun lailla.. Kun 'pitää'! Leivontasuunnitelmat löin lukkoon: New York cheesecake! Kun se on niin hy-vää! :) Ja riemu on suuri kun on vaan 1 (!!!) kokonainen vuorokausi herkkuiluhetkeen.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Lakko ja Suklis

AKT ja lakkoilut ovat viime aikoina vähän aiheuttaneet myrskyä täällä meillä. Nyt varmistui se ahtaajien lakko - satamat seisahtuvat huomisaamuna. Kuljetusalan lakko sen sijaan onkin ohitettu onnettomuus.

Mä olen sitä mieltä [olenhan kuitenkin vasemmistolainen kommunisti] että periaatteessa työntekijöillä pitää olla täysi oikeus lakkoilla, jos hommaan ei muuten järkeä tule. Ja sympatiat on muutenkin 'duunarien' puolella. Mutta! MUTTA! Nyt on myös niin, että olen SUKLIS. Ja me suklikset tarvitsemme namia.. hedelmää.. maitotuotteita! Ja herkkuiluviikonloppu on tulossa. Olen kai aika inhottava ihminen, kun mietin vaan sitä, että kuinka tämä tulee vaikuttamaan mun syömisiin. Voi porsasta! Huolestuttaa sekin, kun juuri rypäleet on uhanalaisina! Ne saattavat loppua ensimmäisinä. Ja rypsyt on sitä mun herkkua! Ei mässyilyä ilman rypäleitä. Pitää kai nyt jo torstaina mennä kauppaan ja ostaa rypsyjä .. vaikka herkkuiluun onkin vielä pari päivää!

Toivottavasti se lakko loppuisi pian! :(

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Mireille

Ostin Mireille-keksuja tänään, ja pääsiäismunia [mignon] jemmaan lähestyvää herkkuiluviikonloppua varten! Ostin sellaisia Mars-pääsiäismunia myös.. niissä ei ole yllätystä sisällä, vaan ne ovat kokonaan mars-suklaata. Ja ihmeellistä mutta totta, ne maistuvat paremmilta kuin mars-patukat. Olen siis hyvin jo alkamassa perinteistä hamstrausta! Saa nähdä mitä vielä hankin, ennen kuin on viikonloppu käsillä.

Näin kauppassa todella, todella lihavan teinipojan! Surullista, hän istui sellaisella kolmen istuttavalla penkillä yksin ja täytti sen melkein kokonaan. Tuo on yksi sellainen asia, joka on muuttunut mun nuoruudesta: sillon ei oikeasti ollut tuollaisia superlihavia lapsia ja nuoria. Nyt niitä näkyy jo enemmän ja enemmän.

Olinkin aika ovela ja tein ne Mireille+muna-ostokset käteisellä! Kun inhottaa se, jos mies saisi tietää.. vaikka tietäähän hän, että hamstraan.. mutta silti en halua aina tuoda sitä hänelle esille.

Katseltava Kallio

Katsoin taas Kallio-telkkusarjan tänään! Huomasin että minua häiritsee se, että siinä on henkilöitä ja vuoropuhelua! Haluaisin oikeastaan vain keskittyä niihin maisemiin. Harmittaa kun pitää samaan aikaan katsoa sekä ihmisiä, kuunnella niiden puhetta ja sitten ihailla maisemia! Mulle oikeastaan riittäisi sellainen ohjelma, jossa vain kuvattaisiin Kalliota eri puolilta! Ei tarvita mitään tarinaa tai mitään henkilöitä! :) Mutta ei sellaista tule telkkuun.

Mietin tämän jakson seksuaalikysymystä, eli siis miten seksi olisi hyvää.. vaatiiko se jotain käyntejä sex shopissa? Roolileikkejä, vaatteita, pornoelokuvia?

Mun täytyy sanoa, että itse olen AINA kokenut ajatuksenkin jostain "pukeutumisesta" todella naurettavaksi. Tämä siis OMALLA kohdallani, tietysti ymmärrän jos joku muu haluaa roolileikkiä.. itse en tahdo, koska en TARVITSE sitä. Sitä paitsi mulla on jostain syystä tosi hyvin kehittyneet naurunlahjat ja naurettavuuden taju ja tiedän että sellainen iskisi, jos pukeutuisin joksikin dominaksi tai hoitsuksi tai orjaksi. :)

Muutenkin olen kai omalla tavallani tosi estoton [ja sitten taas tietyllä tapaa hurjan estoinen] siinä mielessä, että itse pystyn helposti kuoriutumaan vaatteistani jonkun VIERAAN kanssa ja saamaan upeita orgasmeja. Mullehan on aina ollut haaste pitkäkestoisen ja syvällisen suhteen seksi. Koska itselläni seksihalut hassusti vähenevät tai laimenevat sitä mukaa mitä läheisemmäksi kumppani tulee henkisessä mielessä. Kai mulle seksi on sittenkin jotain kummaa fantasiaa [ilman rooliasuja!], joka menee herkästi pilalle kun se törmää arkeen ja todellisuuteen.

Tälläkin hetkellä olen seksuaalisesti aika neutri. Mulla ei ole tarvetta 'saada', mutta voin kyllä 'antaa'. ;) Ei se ole mulle ongelma, etten saa seksistä oikeastaan mitään fyysistä tyydytystä tällä hetkellä. Kieltäydyn tuntemasta siitä syyllisyyttä. Fyysisen tyydytyksen voin järjestää vaikka itsetyydytyksellä koska vain. Se ei ole mulle välttämättömyys ihmissuhteessa, en tarvitse jotain TOISTA järjestämään sitä mulle.

En tiedä osaisinko itse olla niin kärsivällinen kuin tuo Piitu oli sen miesystävänsä kanssa. Ainakin jos suhde olisi alkuvaiheessa, niin sellainen säätäminen saisi minut varmasti aika nopeasti nostamaan kytkintä. Ei voi mitään, sellainen minä vain olen. En etsi miehestä seksuaaliterapeuttia itselleni, mutta en myöskään itse ala sellaiseksi jollekin miehelle.

Kun itse olen neuroottisista neuroottisin, niin jollakin tavalla sitä on aika herkkä nenä haistamaan neuroosit.. eikä sellaista halua itselleen, omaan parisuhteeseen. Jostain kumman syystä mun vakavat suhteet on aina olleet tavattoman tasapainoisten miesten kanssa, ja hyvä niin. Kauhea ajatus jos olisin yksissä jonkun samanlaisen kanssa kuin mitä itse olen! Vuorotellen rampattaisiin lääkärissä uusimassa masennuslääkereseptit ja vertailtaisiin lääkityksiä ja niiden tehoja. ;) Ja käytäisiin tietty terapiassa, voi visva sentään.

Mies on tavattoman maanläheinen. Hän nukkuu kun on yö, ottaa asiat sellaisina kun ne tulevat. Vanhempansakin ovat sellaisia. Miestä on oikeastaan vaikea luokitella optimistiksi tai pessimistiksi, koska hänellä ei varsinaisesti ole ODOTUKSIA asioiden suhteen. Niiden tullessa vastaan ne otetaan sellaisina kuin ne tulevat. Kysyin tässä äsken että mistä mies unelmoi. Hän sanoi, että haluaisi aina vain olla minun kanssani ja asua tässä meidän talossa, elää tätä elämää. Ensin petyin ja halusin LISÄÄ - se on niii-iiin suklismaista! - ja aloin jo jankata, että kerro lisää, mitä vielä, eihän tuossa voi olla kaikki. Mutta sitten lopetinkin heti ja nielin sanat. Eihän sen parempaa haavetta tavallaan voi ollakaan. Eikö olisi huolestuttavampaa jos mies vaikka haaveilisi siitä että pääsee firmansa pääpomoksi ja kaikki alkaisivat pokkuroida ja hän saisi käyttää MahtiValtaa kaikkien yli! Mitä SELLAINEN kertoisi hänestä??