torstai 16. joulukuuta 2010

Kaikessa kateuden siemen

Suomessa jokin aika sitten tehtiin sellainen päätös, että koulutuksesta tai työstä kieltäytyvää nuorta voidaan rokottaa viemällä 40% tuesta pois. Tuon asian yksityiskohdat on multa peitossa, mutta tosiaan jos oikein muistan, niin puhutaan jopa 40% leikkauksesta. :( Ja se on PALJON, jos ihminen elää tukien varassa!

Mulle tuo päätös ja se VÄHÄINEN, mitätön, keskustelu joka siitä seurasi, oli varsinainen isku vyön alle. Se veti hiljaiseksi. Itse en tietenkään ole alle 25 v, enkä koskaan ole keskeyttänyt opintietä - mutta silti. Mitä kummaa tuollakin nyt voitetaan? Varsinkin kun ajattelee mikä saa ihmisen lopettamaan vaikkapa opinnot. Aika usein taustalla voi olla mielenterveydellinen syy.

En enää tiedä KUKA tässä maassa pitää niiden kaikkein heikoimpien puolta! Joskus on sellainen kauhea tunne, ettei kukaan sitä tee! Olen kommunisti, ja jotenkin tuntuu hirveältä kun tajuaa, ettei vasemmistoa tavallaan OLE tässä meidän maassamme! Jos olisi, niin luulisi sen tekevän jotain - radikaaliakin - tuollaisten juttujen jälkeen?? En tarkoita väkivaltaa, koska vastustan sitä kaikissa muodoissa, väkivalta saa mut sairaaksi, mutta kai sitä voisi jotain Gandhin passiivisen vastarinnan tapaista koettaa? Missä massamielenosoitukset, miksi edelleenkin hallitus nauttii luottamusta????

Välikysymyksistäkin on tullut sellaista teatteria, opposition irtopinnojen keräilyä, niissä ei oikeasti ole sitä mahdollisuutta että hallitus ei voisi jatkaa! Ja se pitäisi olla!

Keskustapuolue saa mut aika ymmälle. En tiedä siitä paljon, sen vaan että esim. miehen vanhemmat kannattavat sitä. Mutta ihmettelen sen politiikkaa, Kiviniemen johtaman hallituksen politiikkaa. Ja vihreitä mietin myös, niilläkin [Osmo Soininvaaralla ainakin] on ollut näppinsä pelissä näissä kurjien kurjistamiskampanjoissa!

Kesti pitkään ennen kuin edes HALUSIN kirjoittaa tästä. :( Mun mielestä Suomessa on nyt meneillään sellainen, että köyhiltä ei vain leikata ja leikata, vaan köyhien koko olemassaolo alkaa olla uhattuna. Miksi, MIKSI poliittisesti aktiivit tahot ei tee mitään? :( Pitääkö mun, Sukliksen, sittenkin alkaa.. j o t a i n ..??

Olen itsestäni tosi epävarma, politiikassa siis. :( Monta kertaa miehen kanssa on näistä jutuista keskusteltu [ja väitelty] ja joskus mies nauttii varmaan, kun esittää mulle sellaisia kysymyksiä esim. talouspolitiikasta, joihin en voi/osaa vastata. En ole koskaan väittänyt olevani mikään ekonomisti, mutta kai mulla sentään sydän on paikallaan? :(

Tuntuu uskomattomalta tämä härskiys. Katsoin sen eduskunnan kyselytunnin, jossa tuota juttua käsiteltiin. Paula Risikko oli uskomattoman holhoava ja alentuva selittäessään kaikkia tuon siunauksellisia puolia ja puhui siitä miten sossun työntekijät miettivät 'kuinka saavat juuri tämä ihmisen elämän raiteilleen' tms..! Ihan kuin köyhä tai opinnot lopettanut olisi joku kuolaava tyhmä idiootti, jonka viisaat Viranomaiset sitten hoitavat taas jengoilleen! Ja ihmiset kuunteli sitä puhetta.. reagoimatta!

Mulla on sellainen vahva tunne, että Suomi oikeasti tarvitsee UUDEN vasemmistopuolueen, kommunistisen!! Muuten ei tästä tule mitään. Mitä tapahtuu seuraavaksi?? Keneltä viedään seuraavaksi? Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti on paljon ihmisiä, jotka ei saa sairaalahoitoa - tai siis joutuu jonottamaan sitä niin, että kuolee siihen jonotukseen - tai joilta vain leikataan.. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin suurtyöttömyys ei ole IHMISTEN vika, siis kansalaisten!! Eli on julmaa rankaista syyttömiä siitä, mitä he eivät ole saaneet aikaan. Viedään poliitikoilta seuraavaksi, mitäs siitä sanotte? Pienennetään niiden kansanedustaja-pajarien palkkoja vaikka 50%. Silti jää niin paljon jäljelle, että sillä tulee hyvin toimeen! Vaan ei niin tapahdu, he ovat Koskemattomia..

Joskus kyllä mietin myös nk. tavallisia kansalaisia. Joillakin ihmisillä on kauhea tarve sanoa ensin, että työttömät säälittävät ja on se kauheaa olla työtön varmaankin. Mutta SITTEN he sanovat, että tietty on näitä tahallaan loisivia, jotka eivät muuta ansaitsisi kuin potkun p-seelle. Joillakin ihmisillä on myös sellainen pakonomainen tarve varmistua siitä, ettei vaan työttömyystuki menisi 'lorvijoille'. Joskus jotkut työssäkäyvät tuntuvat melkein kadehtivan työttömän vapaa-aikaakin. Niin - kateellinen voi nimittäin näköjään olla KAIKESTA, ihan mistä vaan, voi kadehtia surkeissa taloudellisissa oloissa elävältä sitä ainoaa asiaa, jota tällä kurjimuksella luultavasti on enemmän kuin sulla - eli siis sitä 'vapaa-aikaa'. Kumma kun ei nämä työssäkäyvät aristokraatit vain tule kysyneeksi, että mihin huoleton työtön [!] sen vapaa-aikansa käyttää! Luulevat kai työttömän siemailevan shampanjaa jossain 5 tähden ravintolassa! Ei! Minäpä kerron kuinka se kuluu! Kotona kaappeja siivoten. Kävellen ulkona, jos sää sallii. Tietokonetta räpläten. Yksin. Harrastuksiin ei ole VARAA. Ei ole varaa matkustella. Ei aina ole varaa edes liikkua autolla [joka monessa tapauksessa täyttää jo museokaaran tuntomerkit].

Joskus mua inhottaa ihmisten tyhmä ja turha kateus! Vähän niin kuin MINÄ alkaisin kadehtia rullatuolissa loppuikänsä istunutta, että sun ei tarvitse koskaan kävellä ja rasittaa jalkojasi, kun taas MUN täytyy, voi nyyh! En kehtaisi sanoa rullatuoli-ihmiselle noin, mutta työttömälle ihmiset kehtaavat sanoa mitä vain tyhmää! Osa tietysti johtuu tietämättömyydestä. Tulkaa ja tutustukaa kuinka me työttömät päivämme vietämme, kuinka 'nautimme' vapaa-ajastamme. Ja katsokaa sitten vaihtaisitteko osia meidän kanssa. Jos vaihdatte, niin hyvä vaan, tarjoudun heti ekana ottamaan sellaisen tyypin työpaikan itselleni!

Kaikessa kai on kateuden siemen.. sen mahdollisuus.. Kateuden siemenestä kasvaa ruma kasvi. Ei siinä mitään, ei kateus tapa sen kohdetta, mutta kadehtijan oman elämän se voi myrkyttää. Se kannattaa muistaa.

7! 7!

On 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Se ilahduttaa mua, Suklista. On ollut kova makeanhimo.. Se tulee usein näin kylmällä! On kuin talvisin kroppa huutaisi jotain makeaa, energiapitoista ym. Nyt etenkin on ollut näin tulipalopakkaset.. se pahentaa tilannetta.

Muori sai mut tänään kiinni siitä, että nukuin myöhään. Hän nimittäin soitti, kun olin - varmaan taas niillä kaikkien työssäkäyvien kadehtimilla - päiväunilla. Sanonpa tässä nyt vaan sen, että mulle unihäiriöt ovat itse asiassa olleet osa elämääni AINA, myös nuorempana, joten ihan turha tässä tulla sanomaan, että TYÖTÖN LORTTI se päivisinkin nukkuu. Itse asiassa unen määrä mulla vuorokaudessa on pienempi kuin miehen, olemme sen yhdessä havainneet.

tiistai 14. joulukuuta 2010

Äetmuorin tarinoimaa

Äetmuori aina kertoo puhelimessa kiintoisia juttuja elämästä siellä vanhalla kotseudullani. Nyt hän kertoi miehestä, joka pesee hampaat vain silloin, jos on 'menossa' jonnekin, eli vaikkapa juhlaan! Kyseessä on Muorin naapuri. Muori oli tavannut tämän miehen kadulla ja mies oli kertonut tulleensa juuri hammaslääkäristä. Hampilääkäri oli kuulemma päivitellyt hampaiden huonoa tilaa ja mies oli kertonut pesupolitiikastaan. Lekuri ei ollut siihen mitään sanonut, mutta katsonut pitkillä kyllä! Mies ei aio muuttaa tapojaan, sanoo olevansa liian vanha oppimaan [hän on n. 60 v.] Muori ihmetteli mulle, että tällainen mies on löytänyt itselleen fiksun - Muorin kielellä siis varakkaanoloisen - naisystävän.

Jotkut vanhemmat naiset on kertoneet, ettei ole helppoa löytää 'hyvää' miestä joskus 5-6-kymppisenä. Miehiä on siihen mennessä kuollut enemmän kuin naisia ja kaikki hyvät ovat varattuja. Ja sitten vapaiden ikämiesten piirissä elää tietysti toive NUORESTA naisystävästä. Viisi-kuusikymppinen mies ei katso pariutumisaikeissa välttämättä sitä viehättävää 50-vuotiasta naista, vaan jahtaa kolmekymppisiä. Tyhmää.

Kai tuollainen hammaspeikkokin sitten jollekin kelpaa. Mulle ei kelpaisi. Sukliksella on muutama ehdoton EI mitä tulee miehiin. Yksi niistä on huono hygienia, johon lasken myös hampaiden pesemättömyyden.

Mun lapsuudessa muuten syyllistettiin kouluhammaslääkärissä aika tehokkaasti ne lapset, joilla oli reikiä. Mä olin yksi niistä. Aina olen pessyt hampaani jne. mutta siihen aikaan ei taidettu tietää/välittää siitä että hampaiden reikiintyminen ei johdu PELKÄSTÄÄN pesemättömyydestä. Myös Siukulla ja Äetmuorilla, ahkerilla pesijöillä, on reikiä. Meillä kaikilla on muuten kauniiksi kehuttu, valkoinen hammasluu. Mutta sitten esim. mies on kertonut joskus lapsena pinnanneensa hampipesusta oikein KUNNOLLA. :) Ei hän enää tee niin, mutta lapsena kai teki.. eikä hänellä ollut koskaan reikiä. Ekat reiät mies sai vasta aikuisena, eikä hänellä vieläkään ole kai kuin 2 paikkaa. Heidän suvussaan hammasluu ei ole niin valkeaa kuin meillä, mutta koko heidän perheensä on hammasmielessä kovin terve. Ei ole anopillakaan kai kuin 1-2 paikkaa ja sama juttu appiukolla.

Muistan joskus lapsena ihmetelleeni sitä, kun erästä Satua aina meillä koulussa ja hammaslääkärissä kiitettiin ja kehuttiin, kun ei hänellä ollut reikiä. Se Satu oli varmaan koulun laiskin tyttö pesemään hampaitaan.

Silti, hampien pesu on TÄRKEÄ juttu, ei nyt ainoastaan rei'iltä säästymiseksi vaan HYGIENIAN vuoksi. Hyh, kun kuvittelee miten semmoinen hengitys haisee, joka ei pese...!

Muorilla aina on noita tarinoita ihmisistä. Kerran hän kertoi miehestä, joka siellä hänen lähellään asuu. Mies on tuurijuoppo, juo aina joskus hurjia pätkiä ja sitten taas saattaa olla pitkään ihan ilman wiinaa. No, sitten kerran tämä mies oli pitkän juoppoilun seurauksena saanut asuntonsa siihen kuntoon, ettei ollut saanut sitä itse puhtaaksi! Ei kai ollut kaupan tolut enää tehonneet. Niin sinne oli kunnan puolesta mennyt siivooja, joka joillain myrkyillä sitten sai esim. vessan taas jotenkin ihmismäiseen kuntoon.

Maa-maa-masennus

Mulla olikin suhteellisen pitkä päivitystauko! Olen ollut vähän alamaissa taas vaihteeksi. Se on kai tämä vuoden pimein aikakin kun sen tekee. Tuntuu joskus kuin päivää olisi niin vähän, ja kylmyys tunkee luihin ja ytimiin. Ei paljon tee mieli ulkoilemaankaan. Sitä vaan litkii teetä ja on.

On 9 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Mietin sitä leivontaa, pitäisiköhän kaiken sukulaatin vastapainoksi tehdä joku RAIKAS juustokakku, vaikka joku sitruunainen hyydytetty..? New York cheesecake on mielestäni liian kiinteä ja raskas, siksi joku hyydytetty vaahtoinen olisi kiva. Mutta saa nyt nähdä! Mieli tekisi kyllä..

tiistai 7. joulukuuta 2010

Joulun laatikot & itsenäisyyskiihko

Joulun laatikkoperinne alkoi jo itsenäisyyspäivänä, kun Jim-kanava näytti aika karsean dokkarin naisesta, joka oli ollut 'orja' miehelle. Mies [hullu psykopaatti] oli kidnapannut naisen, sitten kai kuukausitolkulla pitänyt sitä laatikossa.. kauheissa oloissa.. ja rääkännyt.. Lopulta naisen - tai tytön, oikeammin - tahto oli murtunut ja hän oli uskonut miehen valeet, että jossain oli Yhtiö [paljon samaa ajavia miehiä] jotka tappaisivat hänet + perheensä jos hän ei olisi kunnolla. :( Voi kamala. Oikein inhotti katsoa, silti katsoin - miksi? Töllö sattui olemaan päällä ja olin yksinäinen, joten..

Se oli tosiaan hirveää. Se tyttö oli paitsi sellaisessa ruumisarkkumaisessa (!) laatikossa, niin myös vangittuna tämän miehen ja hänen VAIMONSA vesisängyn alle rakennetussa laatikossa. Vaimo tiesi kaiken!! Laatikkoja siellä ja täällä. :( Sitten tyyppi sai lopulta 104 vuoden vankeustuomion! Mutta kai se jo voi ehdonalaiseen hakea 2020-luvulla.. mikä tarkoittaa, että on aika vanha ukkeli jo, koska tämä rikos tapahtui kai n. 80-luvun alussa.

Minä en aina oikein ymmärrä sellaisia orja-Masteri-fantasioita. Nimittäin todellinen masokismi on hyvin harvinainen piirre ihmisessä, sellaista vapaaehtoisuuteen perustuvaa 'aitoa' orjahommaa ei SAA aikaiseksi. Itselläni on joskus ollut seksipartnereita, jotka on tunteneet vetoa bondageen ja dominointiin.. yleensä se on tarkoittanut Sukliksen joutumista rääkätyksi.. eikä todellakaan voi sanoa että se mua sytyttäisi. Sitten taas puhtaana roolileikkinä voisi kysyä, että mitä ideaa tässä on?? Aito sadisti ei ikinä tyydy 'pelkkään' roolileikkiin, eikä aidolle sadistille ole olemassa mitään turvasanoja!

Niin sopii tosiaan kokeilla näitä juttuja, kai se tosiaan ON niin että kaikkea kannattaa kokeilla ainakin kerran. ;) Mutta moni fantasia kuolee siihen, kun sitä yrittää.

Sukliksen nänneille on tiputettu kuumaa steariinia, ei se ole pahinta mitä tapahtua voi, mutta ei nyt niin kivaakaan.

Kai taidan seksuaalisessa mielessä olla sittenkin turhauttavan tavallinen. ;)

Kapinaa!

Mietin miksi en MUKA voisi leipoa kinuskikakkuani jouluksi, jos juuri se on himoni kohde?? Miksi muka pitäisi olla jotain super-hyperjuhlavaa - josta en itsekään tiedä mitä se on - jotta täyttyisi jotkut Kriteerit? Ja pah!

Toimistosotaa

Nyt kun on ollut itsenäisyyspäivä ja sotia muisteltu, niin sopii varmaan teemaan sotainen aihe! Miehellä on ollut joku TOIMISTOSOTA erään hesalaisen tyypin kanssa. :( Tämä Jussi [se hesalainen] on ollut jotenkin määräilevä ja mestaroinut jotain ja sitten täällä meidän päässä ei ole siitä tykätty. Jotenkin se miehen sähköpostisota tuon Jussin kanssa on sekin taas vähän masentanut mua.. se on stressannut miestä, koska hän välttää viimeiseen asti 'riitelyä' ... mutta mulle se on taas muistutus jostain jota en itse koskaan saa: eli siis työelämän ristiriidoista ja erimielisyyksistä. :( Itse en koskaan joudu/pääse siihen asemaan, että joku kirjoittaisi mulle ja vaatisi multa jotain, johon en voi suostua tai mihin 'mun pääni' [eli siis konttori tms.] voi suostua.

Suklis ja Independence Day

Niin, tosiaan on ollut itsenäisyyspäivä.. Joskus mietin miksi meillä AINA sotaa muistellaan kauheasti. :( Ymmärsin sen vielä joskus 90-luvulla, mutta nyt fakta on se että suurin osa sotaikäpolvesta on jo vainajalassa. :( Miksi siis koko ajan on vain sitä sotaa..? Suon tietysti sen vanhoille ihmisille, ei kai mua haittaisi vaikka siihen asti kuin viimeinen veteraani elää niin tätä olisi!! Suon sen, mutta en sotahulluista syistä vaan siksi koska SÄÄLIN heitä niin mielettömästi! Ihan samoin muuten säälin venäläisiä sotilaita ja saksalaisia sotilaita! Koska he olivat nuoria ja joutuivat näkemään + kohtaamaan asioita, joita KENENKÄÄN ei pitäisi. :( Kun katson noita vanhoja sotakuvia, niin 2-kymppiset miehet näyttää nelikymppisiltä.. Se on jotenkin kauheaa, se haaskattu elämä, jota noissa meidänkin torjuntavoitoissa (?) saatiin?

Joskus tosin ihmettelen sitä miksi emme voi sanoa, että hävisimme sodissa..? Kuitenkin rauhanehdot sanelee voittaja, eikö niin? Ja me emme niitä sanelleet. Miksi on 'häpeä' hävitä, jos kuitenkin toiminta liittyy tappamiseen? Eikö ole enemmän kunniakasta hävitä?

No, tietysti kunnioitan valtavasti sitä uhrausta yms.. enkä tahdo saarnata tai sanoa, että MUN tapa ajatella olisi se oikea. Molemmat pappani olivat sodassa, Vaari ja Ukki siis. Vaari vielä haavoittui pahasti, oli sotainvalidi. Silti en osaa syyttää venäläisiä siitä, koska eihän hekään HINKUNEET sotaa, vaan menivät sinne mihin käskettiin.. Ja jos et mennyt, niin sitten kuolit omien luodeista!

Suklis on kommunisti, mutta ei hyväksy Neuvostoliiton suurvaltapyrkimyksiä tai hyökkäyksiä Suomeen. Suurvalloilla olisi asia tai kaksi opittavana pienten valtioiden elämästä, nimittäin se, että miten eletään uhoamatta joka suuntaan. Sitä Suomi on kuitenkin tehnyt aina. Itse asiassa jotkut STALLARIT ällöttävät mua.. se tapa, jolla he siunaavat aggressiivisen suurvallan hyökkäyssodat ja valloituspyrkimyset! Ja OMIVAT kommunismin!! Kun on kyse kommunismista, niin melkein olisi parasta jos stalinistit olisivat hiljaa, koska he on tuottaneet tälle asialle enemmän haittaa kuin ketkään muut.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Katsastusmies sanoi ei

Ei mennyt romurauta sitten katsastuksesta läpi. Ei kai se ole ihme kun on -88 vuosimallia auto, jos oikein muistan. Oli ollut pohjassa reikä ja siitä sitten joutuu auto hitsaukseen. Harmittavaahan se tietysti on, kun mies sitten tavallaan turhaan sen käytti konttorilla.. mutta ei kai hän tiennyt siitä reiästä!

Mutta muuten on Sukliksen Valtakunnassa kaikki ihan kohdallaan. 'Joulupaastoa' pidän herkkuiluista, seuraava on tosiaan JOULUAATTONA, jolloin onkin spesiaaliherkkuilu: Sukliksen joulu koostuu kolmesta (3) mässypäivästä! Aatto, päivä ja tapani ovat siis niitä, kun annan mennä. Iloisesti ja mistään välittämättä! Sen mahdollistaa tämä, että jätän joulukuun mässyvapaaksi jouluun asti.

Mietin aika kiivaasti mitä leipoa. Sen pitäisi olla jotain vähän tavallista juhlavampaa, mutta hyvää. Tässä se ongelma on. Tiedän paljon tosi hyviä juustokakkureseptejä ym., mutta koska niitä on normimässyissä syöty, niin eikö ne silloin tuntuisi liian tavanomaisilta jouluna?

Mullehan joulu on ensisijaisesti sellainen keskitalven juhla, kun valo voittaa pimeyden. Niin sitä on oikeastaan aina vietetty pohjoisessa. Vuoden pimein aika kääntyy valon lisääntymiseen. Kohti kevättä käydään pienin askelin..

Suklis kohtaa LIERIÖN!

Kaupoissa kun käy niin kokee tuskaa ja nautintoa: sukulaateja on niin paljon tarjolla, että se on ihan käsittämätöntä! On vähän erilaista suklaamarkkinoilla kuin mitä minun lapsuudessani nähtiin.. Olin TaaTaassa [=Tarjoustalo sukliskielellä] tässä äskettäin ja näin siellä ihan uudenlaisia Kathy'sin suklaarasioita. Sellaisia LIERIÖITÄ! Ja niissä sitten oli konvehteja. Eihän lieriö toki ole yhtä juhlava kuin sellainen perinteisen mallinen rasia, mutta siitä viis. Se on vaihtelua! Mutta en sitten ostanut, koska
1. mulla on jo joulusukulaatit ostettuna!
2. Kathy's ei ole oikeastaan vakuuttanut mua viime aikoina laadullaan..
No, ehkä joku muu täällä nyt saa vinkin ja menee TaaTaahan. Kyllä kai ne Kathysit periaatteessa on kannattavia.. Oliko siinä lieriössä peräti kilo vai mitä..? En muista nyt, mutta isompi satsi se oli kuin muut rasiat yleensä. Ja silti maksoi vain n. 10 euroa.

Olen pakonomainen tunnustaja [niin kuin kaikki tämän blogin lukijat tietävät] mutta en, ihan yksinkertaisesti EN .. aio kertoa täällä kuinka paljon rahaa hassasin joulusukulaateihin. :( Mulle tuli oikeasti paha mieli siitä.. Mutta sen ostohommelin ymmärtää, koska menetin jotenkin hermoni Isossa Kaupungissa, siellä Stokkan sukulaatipisteessä! Siellä oli niin paljon ihmisiä, sellainen tungos! Ja ihan hullu juttu: suklaarasioille oli oma paketointipisteensä!! Eli siis jotkut onnettomat ihmiset oikeasti jonotti saadakseen suklaarasian paketoitua joululahjapaperiin! Mullehan tämä on ihan mysteeri, koska mielestäni ei - anteeksi vain - ole mitään sen huonompaa joululahjaa kuin suklaa!

Joku voisi tietysti oudoksua tätä, mutta niin se vain on! Mulle suklaa on jouluna peruselintarvike. En mä ainakaan ilahtuisi siitäkään, jos saisin rosollia joululahjaksi! Tai uuniperunan, porkkanan, tai lipeäkalaa!!! Tai kalkkunaa! Nuohan ovat elintarvikkeita, syömisiä - mun mielestä lahja on jotain ihan muuta. Varsinkin jouluna moni itse asiassa manailee sitä, kun tulee suklaata ovista ja ikkunoista. ;) Jopa mä, Suklaahirviö, kuulun tähän koulukuntaan. Harmittaa joskus kun tiedän, ihan satavarmasti tiedän, saavani esimerkiksi Pandan Juhlapöydän kohvehdit, vaikka mun mielestä se alkaa jo olla piruilua ostaa tuo rasia jouluviemisiksi. Koska se on niin tavanomainen ja tarjolla vuoden jokaisena 365 päivänä siellä lähimarketissa! Se että joku antaa jouluna sen, osoittaa mun mielestä niin paljon mielikuvituksen puutetta että se on joko liikuttavaa, säälittävää, tai totaalisen ärsyttävää.

No tietysti ajatus on aina kaikkein tärkein.. ;) Mutta enpä voi sanoa Pandan ostajilla olevan kovin paljon sitäkään lajia aivokopassaan. -Anteeksi vaan, tulipa oltua ilkeä. ;) Mutta kai koko maailma jo tietää pandainhoni ja fazervihani. Jälkimmäinen sukulaatifirma on ainakin p-kalistallani nyt ihan pysyvästi näiden Geisha Harmony-rahastusten jälkeen.

Niin, jos joku nyt oikeasti tuntee uteliaisuuden piston joulusukulaatiostoista, niin sanon vain yhden asian: Lindt, 500 grammaa. Se kertonee kaiken, kertoo karun koruttomalla tavalla mun suklaaostosten surullisen todellisuuden.. Eikä se siihen jäänyt. Mozartkuulat, da-dam-da-daa, Wienernougat, lallallaa, Geishakonvehdit..

tiistai 30. marraskuuta 2010

Romuraudan totuuden hetki

Sukliksen auton katsastus lähestyy! Romurauta joutuu syyniin huomenna! Mies meinaa sen viedä, no onnea matkaan vaan hälle: oli aika tuskaa saada vankkureita liikkeelle taas tänäänkin. Oikeastaan nyt oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin tänä syksynä. Kun on pakkasta yli 10 astetta, niin sitten saakin oikein pitkään ja hartaasti yritellä autoa liikkeelle.

Mies muuten korjasi sen tuulilasinpesuneste-ongelman! Sunnuntaina teki.. Siihen tarvittiin jotain LETKUA ja jokin liitin [?] jotka ostimme sellaisesta tympeästä autotarvikeliikkeestä. Olin siinä ostoksilla miehen mukana: oli monta innostunutta miestä ja paljon kyllästyneen oloisia naisia heidän seuranaan.. -Sitten se lasinpesunestesäiliö olikin reikiintynyt, joten mies paikkasi sen. Autotallista liimanlemu levisi yläkerran vessaankin! Luulin kuolevani siihen katkuun, vaan enpäs vain kuollut, eikä edes ruokahalu mennyt. ;) Nyt sitten autonromun pitäisi näillä eväillä kohdata katsastusmies, tuulilasinpesuneste ainakin suihkuaa vapaasti ikkunoihin ja ne puhdistaa..

-Enpä muuten ole muistanut korjata c-kasettia ja jätskipaperia sieltä kaaran lattialta - täytyy sanoa siitä aamusta miehelle, että hän sitten ne korjaisi. Muuten tosiaan tulee sellainen vaikutelma, kuin auto olisi HOLTITTOMIEN ihmisten käsissä. [Ehkä se onkin, mutta ei katsamiehen sitä tarvitse tietää!]

Mässytilinpäätös

Leivoin mokkapaloja mässyyn! Ja muuten: koko pellillinen tuli tuhottua yhdessä miehen kanssa! Hehe, ei uskoisi, mutta niin siinä kävi. Paha olo ei tullut ollenkaan. Tein sellaisen suolaisen piiraankin pitkästä aikaa. Siihen tuli kinkkua ja juustoa ja creme fraichea ja ananaspaloja ym. Hyvää oli, mutta siinä oli ehkä liikaa lihaa - mua alkoi ahdistaa. :( Joskus tunnen kuvotusta, jos syön paljon lihaa. Sitä piirasta jäi pakastimeen hyvä satsi!

Kodinhoitajan murheet

On taas aloitettava jouluun valmistautuminen siivongin keinoin! Mua oikeasti ärsyttää se, kun meillä kaappit pursuaa. Täytyy ainakin siivota keittiön kaapit, teki mieli tai ei! Ja sitten varmaan siivoan eteisen kaapin kanssa. Harmittaa kun tiedän mulla olevan monta paria hansikkaita, mutta koskaan niitä ei löydy! Koska eteisen kaappi on sekainen. Hyi! Sitten aina ostan uuden parin hanskoja ja harmittelen, kun kuitenkin niitä siellä ON...!

Ihan sama juttu vaivaa mua keittiön kaappien suhteen, jos niitä ei ole vähään aikaan siivottu. Tavara keräytyy ja jotenkin 'piiloutuu' ja sitten saattaa olla, että löytyy jostain kaapin nurkasta vaikkapa vanha maustepussi, jonka mauste on jo paakkuuntunut tai mennyt liian vanhaksi. Sellainen on TUHLAUSTA, mua harmittaa se hukkaan mennyt rahakin. Ja onhan se myös periaatekysymys.

Yleensä aina jouluksi teen 'jotain' ylimääräistä, normisiivosta poikkeavaa. Eli siivoan kaappeja, pesen veitsihaarukka-laatikon, pesen verhot ym. Ei sillä oikeastaan joulun kanssa ole niinkään tekemistä, vaan joulu toimii hyvänä muistuttajana siitä, että tietyt semmoiset harvemmin toistetut siivongit on hyvä nyt tehdä.

Makuarvio:

Pirkan creme brulee-suklaalevy oli jumalainen makukokemus, ihana, parasta creme brulee-sukulaatia jota olen saanut..! Oikeasti! Suosittelen kaikille creme bruleen ystäville. Täyden kympin suklaa, jota täytyy varmaan jouluksikin ostaa, koska oli oikeasti niin hyvää.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Muslimiallergiaa!

Olin taas siinä kotikunnan kirjallisuuspiirissä. Se on tosiaan osa sitä 'Sosiaalistetaan Suklis'-projektiani. No nyt sitten siellä oli 1 ihminen enemmän kuin viimeksi. Keskustelu rönsyili ja koin pienen, mutta aika epämiellyttävän yllätyksen. Ihmiset siellä oli oikeasti sitä mieltä että
1. Suomeen ei tarvita pakolaisia/maahanmuuttajia
2. Suomeen ei saisi rakentaa moskeijoita
3. Kaikki muualta muuttaneet ovat kieroja, eivät tahdo maksaa veroja ja rötöstelevät. Myös ravintola-alan yrittäjät, jotka siis mun käsityksen mukaan on aina olleet parhaiten siedettyjä ulkomaalaisia Suomessa!

En nyt tiedä pitäisinkö itseäni pelkurina [pidän!] kun en sanonut olevani eri mieltä. Vetäydyin vain vähän, muutuin hiljaisemmaksi ja ehkä vähän jäykemmäksi, näinhän Suklis osoittaa erimielisyyttä. Hämmästyin vain vähän, se oli kurja yllätys. Muuten nuo ihmiset ovat kyllä ihan kivoja ja avuliaita. Yksi tarjoutui oikein viemään mut kotiin, kun autonromuni ei meinannut startata - onneksi se sen sitten kuitenkin teki, mutta näin pakkasella vaan se vaatii AIKAA! Eli siis he ovat avuliaita ja ystävällisiä - minulle ja muille suomalaisille. Yksi sanoikin oikein täydellisellä varmuudella ettei 'suomalaista voi ymmärtää kuin toinen suomalainen'. En siinä viitsinyt sitten alkaa kertoa omista muinaisista ulkomaalaisista ystävistäni [enkä ainakaan rakastajista, hehe, siitä olisi ihmiset varmaan saaneet sätkyn ja Suklis huoranmaineen kaupan päälle].

Tuo muslimiallergia on muuten aika jännä ilmiö Suomessa. En tarkoita että hyväksyisin muslimien ylilyönnit, terroriteot ym., mutta on jotenkin mieletöntä niputtaa n. miljardi ihmistä - niin paljon muslimeja kai on - yhteen ja samaan. Kun ajattelee jo Suomea, kuinka monenlaisia erilaisia ihmisiä on tässä viiden miljoonan populassa - ja sitten mietit MILJARDIA. Jossa muuten oikeasti on enemmän nollia kuin miljoonassa..! :) Kyllä siihen porukkaan mahtuu monenlaista menijää.

No ehkä olin tyhmä kun hämmästyin ja petyin. Äetmuori ajattelee nimittäin ihan samalla tavalla ja aika moni muu ihminen myös! Ehkä pitää alkaa asennoitua niin, että ulkomaalaismyönteisyys on harvinaisempi ilmiö kuin kielteisyys? Mussa on sittenkin paljon jäljellä vielä sitä Ison Kaupungin tyttöä, opiskelijasuklista, jonka ympärillä ihmiset ajattelivat ihan eri tavoin kuin ne ihmiset, joiden kanssa nyt olen tekemisissä.

Kai olisi sittenkin ollut hölmöä alkaa kinata, väitellä tai todistella. Ihmisiä ei nimittäin muuteta niin. Ja en enää oikein edes jaksa uskoa että minä voisin 'muuttaa' mitään tai ketään. Eikö siinäkin ole joku pieni omahyväisyys, se yritys 'muuttaa' joku ihminen ajattelemaan niin kuin minä -- jonka ajattelu siis on niin ylivertaista, että muiden pitää siihen kääntyä?

Tuosta moskeijasta. Miksi sellaista ei voisi tehdä, jos siitä on lohtua niille ihmisille? Ja se tarjoaa jotain mielekästä [heidän mielestään siis] tekemistä. Olisiko parempi ettei ihmisillä olisi moskeijaa ja kaikki se energia ja tarkoituksen etsiminen kanavoituisi jotenkin kielteisellä tavalla? Niin, moskeijan kohdalla sanoin VAROVASTI oman kantani, eli että mun mielestä siinä ei ole pahaa jos sellainen on ja siellä puhutaan ja toimitaan maltillisesti. Muttei se mielipide oikein vastakaikua herättänyt. ;)

Onneksi en kuitenkaan suuttunut tai sillä lailla joutunut kauhean kuohuksiin. Sekin on hyvä.

Katsastus sen kun lähenee!

Autonromu pitäisi katsastuttaa tähän kuun loppuun mennessä! Mies vaan ei ole oikein tehnyt auton hyväksi mitään. Sitten häntä harmittaa jos auto ei mene läpi ja tulee kulunkia, kun pitää uudelleen käydä siellä konttorilla. On siinä sellaisia vikoja. Takajarrut VINKUVAT kuin porsas teuraspukilla! Ja sitten on edelleen se, ettei tuulilasinpesunestettä tule. Se on paha puute.

Nyt viimeiset pari päivää on olleet aika kauheita autoilun kannalta. Olen saanut yrittää ja yrittää sitä käynnistelyä! Autonromu vaan ei tahdo lähteä. Mies pisti siihen jotain Masinolia [?] tankkiin viime tankkuun yhteydessä ja kai se on auttanut. Kyllä kaara on lähtenyt liikkeelle, mutta aikaa se vie ja multa menee hermot! Jos autotalli ei olisi niin täynnä [miehen] romuja, niin voisi kaaran edes ajaa sinne, sitten se paremmin lähtisi, mutta eihän autotalliin mahdu yhtään MITÄÄN enää, joten se on kyllä pois laskuista.

Tänään ärryin kun näin autoni lattialla C-KASETIN! Hitto, monet ei varmaan edes enää tiedä mikä sellainen on. Siellä se oli, kasetillinen Chris de Burghia. Voi tsiisus. Kai on aika selvää etten oikein harrasta auton siivoilua. ;) Kotia siivoan, autoa en. Sitten lattialla seilasi myös sellainen jäätelötuutin käärepaperi! Sekin jätski on syöty joskus kauan, kauan sitten. Parasta olisi kuitenkin korjata se jädepaperi ja c-kassu pois ennen katsastukseen menoa. Ettei katsamiehen ennakkoluulot siitä herää tai vahvistu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Pidätelty itku!

Olin maanantaina kauppassa. Ostin ainekset päivän ruokaan [kuten tavallista] ja sitten näinkin siellä K-kaupassa Pirkan uutuussuklaan! Creme brulee-suklaalevy, tuollaiset noin 150 grammaa herkkutavaraa! Joten OSTIN!

Sitten kauppajonossa mua alkoi oikeasti itkettää. :( Itkettää se oma hamstraukseni! Kun mietin vaan miten paljon kaikkea meillä kaapeissa on. Oli ihan viittä vaille etten parkunut siellä kaupassa. :( Onneksi en nähnyt ketään tuttuja, koska en olisi voinut puhua heille mitään. Kaikki energia ja voima meni sen itkun pidättelemiseen. Mutta samalla aikaa se oli myös jotenkin - en tiedä miten - en siis tiedä että jos olisin joutunut puhumaan, niin olisiko esiin tullut itku vai.. NAURU?? Tämä siinä kummaa oli! :(

No, joka tapauksessa ei ollut kivaa hamstrata. Mun on nyt oikeasti se lopetettava. Selittelen itselleni, että joulu tulee.. Juu, tuleehan se, mutta totuus on edelleen se, että jopa joulunakin on Sukliksella vain yksi vatsa, jonka tilavuus ei ole rajaton. Joten pitäisi hillitä.. Tietysti tämä tilanne helpottaa heti joulun jälkeen, kun kauppojen runsaat sukulaativalikoimat normalisoituu, mutta se ei lohduta mua nyt!

Käskytin miehenkin mässyäni varten ostelemaan kaikkea! Meillähän on se tapa, että minä käyn maanantakina kauppasta maanantaita varten tarvitut ruoka-aineet ja mies sitten samana päivänä käy kauempana, Pikku Kaupungin jättimarketissa, mistä ostaa koko loppuviikon ruoat. Niin, tosiaan, pistin miehen ostamaan itselleni esim. mustikkarahkaa, kun sitä AINA herkkuilussa syön. Itse asiassa en tiedä mitä tapahtuisi jos en saisi sitä!! Silloin herkkuilun rutiini rikkoutuisi ja voisi vaikka - no, en tiedä, SUKLIKSEN maailma kaatua? ;)

Nykyisessä hamstrauksessani harmittaa sekin, kun pitkästä aikaa taas salailen sitä mieheltä.

Mutta se siitä! :)

Aviollista rehellisyyttä a la Suklis

Kerroin muuten miehellekin K-Mummin lastenkotitaustasta, eli siis siitä että Äetmuorin äiti oli tosiaan lastenkodissa jonkin aikaa n. 5-vuotiaana. Yksi juttu jota oikeasti arvostan miehessä on se, ettei hän KOSKAAN käytä näitä sukutarinoita ym. mua vastaan. Eikä hän myöskään kukkoile omalla 'ongelmattomalla' taustallaan. Ei mieskään ole mikään aadelismies, mutta kuitenkin heillä on aina eletty sellaista kunnollista + hiljaisen menestyksekästä elämää, johon ei ole kuuluneet avioerot, rajut perheriidat, sukuriidat perinnöistä ja lastenkodit ja kaupunkien vuokratalot. ;) Mä olen siis tavallani sellainen slummien prinsessa, jos vertaa mieheen. ;)

Kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin miehen oikeasti säälivän mua tiettyjen juttujen vuoksi. Lähinnä siis Äetmuorin taipumusten ym. Hän on aina ystävällinen Äetmuorille, mutta hän on myös sanonut että Ä. on tehnyt mulle - lapsuuteni kautta - paljon pahaa. Joskus kun on ollut myrskyisempää on mies ehdottanut/'uhannut' että kertoo Muorille näistä mun syömishommeleista ja muista ja se on mulle aina kauhistava ajatus. Salaisuuden paljastuminen. Silloin kun sain sen syömishäiriödiagnoosin niin silloin oli se Hetki lähellä. Onneksi ei kuitenkaan tullut. Minä en pelkää rehellisyyttä sinänsä, mutta tuntuu kuin en jaksaisi - oikeasti jaksaisi - alkaa asioita selvitellä Muorin kanssa. On olo kuin olisin aerobicannut 4 tuntia ja joku pyytäisi, että biccaa vielä 4 lisää. Kun ei .. pysty!! Voiko sielun lihakset olla väsyneitä, paahtaa maitohapoilla..??

Joo-joo-joulu!

Mietin vielä tuota joulua. Pitäisiköhän ostaa GLÖGIÄ jouluksi? En oikeastaan syttynyt glögille ennen kuin joskus 5 vuotta sitten. Mietin vaan, että kannattaisiko.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Työttömyyden kirot

Perunalastu kommentissaan kysyi miten minusta pitkäaikaistyöttömiä pitäisi auttaa. No, minäpäs heti innostuin postaamaan asiasta, koska olenhan jonkinlainen ASIANTUNTIJA minäkin. ;)

Mun mielestä heti aluksi olisi päättävien tahojen aika päättää se, mitä oikeastaan halutaan tehdä. Halutaanko työttömiä OIKEASTI auttaa saamaan töitä, vaan yritetäänkö heitä nöyryyttää, rankaista tai siivota jonnekin näkymättömiin. Tämä nimittäin ei aina tunnu olevan ollenkaan selvää. Jos tarkoitus on tuo jälkimmäinen, eli nöyryyttäminen, niin tuodaan ihmeessä takaisin jalkapuut, joihin työttömät voidaan laittaa 'kunnon ihmisten' syljettäväksi. Se tulee nimittäin paljon halvemmaksi kuin kiertoteiden käyttö.

Mutta jos siis tarkoitus olisi työllistää ja auttaa, niin sitten pitäisi huomioida muutama juttu. Ensinnäkin: pitkään työttömänä ollella voi oikeasti olla valtavia vaikeuksia olla toisten ihmisten seurassa esim. 8 tuntia päivässä. Joillekin se jo voi muodostua sellaiseksi esteeksi, johon tietyt työllistämisohjelmat kaatuvat. Lukekaapa työpaikkailmoituksia. Joissakin on tästä työelämävalmennuksesta: firma saattaa etsiä työelämävalmennettavaa, jonka pitää olla valmis tekemään heti 8 tunnin päivää. Itse valmennushan on siinä suhteessa säännöiltään joustava, että olisi mahdollista tehdä 4-8 tunnin päiviä, eikä edes viiden työpäivän viikkoa, muistaakseni. Monet yritykset eivät kuitenkaan tätä tahdo, koska he haluavat - anteeksi vaan - puristaa kaiken irti valmennettavasta, joka on tavallaan altavastaajana ja epätoivoisessa tilanteessa. Mutta kuten sanottu, pitkään työttömänä ollut ihminen voi kokea sen ihan mahdottomana, olla ihmisten parissa sen 8 h, kun on voinut 10 vuotta viettää vain omassa seurassaan. Pitäisi kai tällaisissa ohjelmissa edes VÄHÄN miettiä myös sen työllistettävän kannalta tätä tilannetta, eikö totta? Työllistettävä ei kuitenkaan oikein ole sellaisessa asemassa, että voisi 'sanella' työaikansa, vaan usein pitää suostua siihen, mitä firma on valmis tarjoamaan [eli se 8 h/5 päivän viikko].

Mun mielestä nykyisin puuttuu joku välimallin ratkaisu työttömien auttamisessa. Ovat nämä ohjelmat TODELLA syrjäytyneille, jossa työtön pääsee johonkin työpajaan ja hänellä on koko ajan joku aikuinen 'tukihenkilö' mukana.. Näissä tapauksissa monesti työtön on jo niin ongelmainen, ettei välttämättä edes käy pesulla enää ja tuo tukihenkilö sitten tukee näissä ajen tilanteissa. Sitten toisaalta on näitä 'tulet valmennettavaksi, teet 8 h:n päivän'-juttuja. Mitä jää siinä välissä oleville ihmisille? Eli meille, jotka kyllä peseydymme ja pystymme toimimaan ihmisten kanssa, mutta emme välttämättä kuitenkaan sitä 40 tuntia viikossa heti kylmiltään?

Varmaa on sekin, että niin kauan työvoimatoimistoja vältellään, kun niissä joka ikinen aulassa työskentelevä tätönen voi ja saa kohdella ihmisiä kuin saastaa. Ja kun toimistoja vältellään, niin tietysti silläkin herkät ihmiset pelaa päättäjien pussiin: työttömien todellinen lukumäärä ei tahdo selvitä. Nykyiset tilastot eivät esimerkiksi mua noteeraa ollenkaan. Ja se on tietysti oma syyni, kun en käy toimistossa. Mutta senkin tiedän, ettei mun tilannetta AUTA se, että joku tantta kohtelee niin kuin siellä joskus on kohdelluksi tullut.

Mun mielestä poliittisilla päättäjillä on todellisuudentaju hukassa. Urpilainenkin puhuu yli 100 000 työpaikan luomisesta, mutta mistä niitä luodaan ja ovatko ne pysyviä? Julkinen sektori ei ainakaan 90-luvun laman jälkeen ole elpynyt eikä elvy. Yksityisellä puolellakin esiintyy pyrkimystä vähentää henkilöstöä aina kun vain voidaan. Nokia maksaa kolmi-nelikymppisille ihmisille, jos nämä lähtevät. Eli mä sanoisin, että tässä on nyt valtava ristiriita puheiden ja tekojen välillä koko tässä yhteiskunnassa. Ja on jotain, mitä ei tahdota oikein sanoa ääneen.

Mietin usein näitä työvoimatoimiston tätösiä. Johtuuko se heidän iästään - nämä hankalat tapaukset ovat usein sellaisia n. viisi-kuusikymppisiä - etteivät ne tajua työttömyyden koskettavan nykyisin kaikenlaisia ihmisiä. Sellaista stereotyyppistä 'työttömän' arkkityyppiä ei oikeastaan edes ole enää.

Lisäksi on sanottava se, että vaikka haluja olisi aikuiskoulutukseen, niin siinäkin tietyille työttömille [=mä] tulee seinä vastaan. :( Olen kuullut, että päästäkseen tiettyihin aikuiskoulutuksiin mukaan pitää olla .. no mitäpä muuta kuin 2 vuoden työkokemus takana!! Ja jos ei sitä ole, niin et myöskään pääse koulutukseen.

Eli kai tavallaan tässä kritisoin näitä jäykkiä sääntöjä - ja jos säännöt ei jäykkiä ole, niin käytännöt ovat - jotka rajoittavat työttömien mahdollisuuksia päästä edes johonkin uuteen suuntaan elämässään.

Lisäksi en tajua tätä suomalaista työkulttuuria. Potkitaan väkeä pois ja teetetään työt aina vain vähemmällä henkilöstöllä. Sitten henkilöstö reagoi sairaslomin ja pahoivoinnin kautta. Ja kortistossa väki lisääntyy. Jotenkin pitäisi uudistaa tätä ajattelua, kiinnittää huomiota myös ihmisten jaksamiseen [vanha laulu!] ja hyvinvointiin. Jos se sitten tarkoittaa ettei irtisanota ihmisiä, niin sitten ei irtisanottaisi. Osakkeenomistajatko siitä suuttuu? No, tehdään vähän vähemmän voittoa sitten. Se taas tietysti vaatisi sellaisesta ahneuden kulttuurista luopumista, mikä ei kai enää oikein ole mahdollista. :( Vai olisiko..? Gandhikos se oli joka sanoi että maailma riittää kyllä ihmisten tarpeisiin, vaan ei hänen ahneuteensa.

Mun mielestä yksi syy Suomen menestymiseen on ollut se, että koulutus on annettu kaikille perheen varallisuuteen katsomatta. Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että työttömissäkin ON aina sellaista nukkuvaa potentiaalia. Koskaan ei tiedä, kuka työllistetty tms. voi olla mahtava voimavara yritykselle. Joku voi olla niin sosiaalinen, että saa kaikki viihtymään, toisesta voi löytyä vaikka millainen innovaattori.. Mutta ne ihmiset pitäisi PÄÄSTÄÄ työpaikoille ensin. Ehkä tarvittaisiin jotain uudenlaista työllistämisohjelmaa, joustavampaa, nopeampaa, vähemmän rajoitteita sisältävää? Mitä tiukemmin me seulotaan ihmiset ['tuo ei kelpaa mihinkään, tuo ehkä, tuota voidaan harkita'] niin sen todennäköisemmin paukautetaan ovi kiinni myös sellaisten naamojen edestä, jotka kannattaisi ottaa mukaan laivaan. ;)

Sellainen syyllistämis-haukkumis-nöyryytys -politiikka ei ainakaan auta. Itse olen tosi kyllästynyt siihen, ettei ÄÄNEEN voi sanoa esim. tätä, että itselleni on melkoisen mahdotonta olla 8 h/vrk ihmisten seurassa, kun olen aika erakoksi päässyt. Kun sen sanoo, niin eikös joku [Äetmuori, tai hänen hengenheimolaisensa ja niitä on PALJON] totea, että sellaista se elämä vaan on, pitää jaksaa, ja onpas se laiskurin tekosyy, ettei muka voi olla ihmisten kanssa. Eli toista - työtöntä - ei edes kuunnella, eikä hänen kokemusmaailmaansa oteta tosissaan. Keskustele siinä sitten. Ja sitten kaivetaan esiin talvisota ja kuinka miehet siellä blaa blaa ja pälä pälä ja jatkosota ja jälleenrakennus. :( Juu, olivat ne vanhat sankareita, mitä nyt ryyppäsivät ja hakkasivat lapsiaan siinä sankartöiden ohella, mutta mitäs tuosta, pikkujuttu..

Milloinkohan Suomessa alkaa olla sallittua olla ihminen? Ei mikään juoksuhautasotakone, vaan ihminen vaan heikkouksineen ja omine omituisuuksineen? Ei varmaan koskaan.

Itse olen kyllä miettinyt, että mulle alkaisi olla viimeiset ajat [tiedän ettei tämä tavallaan ole totta, kouluttautuvathan viisikymppisetkin uudestaan] esimerkiksi kouluttautua uudestaan johonkin ammattiin, josta voisi töitä irrota. Tavallaan motivaatiotakin olisi. Olen miettinyt jotain todella tyhmää, oppilaitoksiin soittamista väärällä nimellä ihan vain TIEDUSTELUN vuoksi, eli onko se oikeasti niin mahdotonta päästä aikuiskoulutukseen, jos ei ole sitä kahden vuoden työkokemusta. :( Mutta vähän uskoisin tässä suhteessa monen olevan aika joustamaton. Sekin vielä Suomessa on jännää, se käsittämätön by the book-mentaliteetti. Kuinka kaikesta pitää olla joku byrokraatin luoma Ohjeistus tai Määräys tai Sääntö. Ja niistä ei sitten luovuta, ei millään.

Kaapit täyttyy..

Mikähän KUMMA nyt on, kun tuntuu kuin kaappit olisi taas täynnä sukulaatia? No, se on sanottava että eihän niitä koskaan tule pois heitettyä, yleensä kaikki menee.. ;) Mutta silti, keittiömme kaapisto on kauhea! On keksipakettia, on sitä ja tätä ja tuota. Kuulin kauhu-uutisen jokin aika sitten: suklaan hinta voi moninkertaistua joskus..!!! Siihen loppuisi mun herkkuilut. Toivottavasti niin ei kuitenkaan käy.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vapaa valinta?

Olin tänään kaupoilla ja hamstrailin. :( Vähän harmittaa, mutta pakkohan mun on joskus toteuttaa hamsteriuttani. Joskus menee huonommin ja joskus paremmin. Tämä joulunalusaika kauppojen tiukuvine suklaarasiahyllyineen on vähän liikaa Suklikselle!

Löysin Vapaavalinnasta [=maaseudun ihmisten eksoottinen ostosparatiisi] sellaisia appelsiini-crisp-suklaakonvehteja. Ostin niitä oikeastaan miehelle ja hän tykkäsikin niistä. Sitten ostin semmoisen pussin, joka näytti vähän tutulta - sellaisia myydään Forssan autokeitaalla, eli oliskohan se Runebergin makeistukku asialla taas..? Siinä oli tutunnäköisiä konvehteja, sellaisia olen ennenkin maistellut. Nalle Puh-kuvioinen hunajasuklaakonvehti ja joku Disneyn prinsessahahmolla kuvioitu, vaaleanpunainen konvehti myös - tuttua, tuttua! Ostin mä kyllä tarpeellistakin: menin siihen putiikkiin alkujaan ostamaan pipoa ja hanskoja ja löysinkin tarvitsemani. Tietty sitten KOTONA vasta huomasin toisen hanskaparini olevan lasten hansikaspari. :( Äh. Onneksi toinen sentään oli naisten, kuten pitikin. Ja onneksi mulla on pikkuruiset kädet.. ;)

Kaatuuko kapitalismi?

Mietin tuota Irlanti-asiaa, sen tarvitsemia JÄTTITUKIA. Jotenkin vain tuli mieleen, että ehkä nyt kapitalismi vetää viime henkäyksiään? Koska se kaatuu omaan mahdottomuuteensa! Rikas [?] Eurooppakaan ei saa enää laivaansa pysymään pinnalla..!

Politiikasta tuli mieleen: soitin velvollisuuspuhelun Äetmuorille. Hänen juttunsa oli taas sitä tavallista.. eli kuinka työttömät pitäisi 'pistää töihin' esim. vanhusten hoitoon, eli vaihtamaan geriatrikkojen vaippoja ja työntämään vanhuksia ulkona rullatuolissa. Voi .. jehna tuota meidän muoria, kuinka syvällisesti hän asiat miettii! Ensinnäkin sellainen työttömyyskorvauksella tehtävä työ on ainakin mun kirjoissa lähinnä ORJATYÖTÄ. Ja sellaista ei [kai??] Suomessa harjoiteta? Siksi toisekseen tuleekohan nuo persut [Muori kertoi Soinin hekumoineen tuollaisella ajatuksella..] ajatelleeksi mitä ihmeen hyötyä tai iloa on vanhuksille tai työn tekijöille tuollaisesta pakkopullasta?

Mä en tajua sitä miksi työtöntä pitäisi vielä lisää RANKAISTA hänen tilanteestaan? Eikö se enää riitä, että elintaso on mitä on. Pitääkö vielä pistää johonkin 'työhön' ilman palkkaa, jotta 'motivoidaan' laiskaa oikein ja asetetaan ihmisten sylkykupiksi??

Varmasti osa työttömistä tekisi tuollaista työtä mielellään ja ilman mitään ongelmia. Mutta osa, ne mielenterveysongelmaiset [varmaan persujen mielestä nämä on vaan laiskoja lintsareita?], päihdeongelmaiset ja muut kärsisivät siitä, se kävisi heille mahdottomaksi. Ja sitä mukaa myös vanhuksille..

Taitaa moni persuajattelija myös unohtaa sen, että moni työtön tekee jo vapaaehtoistyötä.. No, ehkei se 'riitä'? Työttömän pitää ostaa oikeutensa olla olemassa aina uudestaan ja uudestaan, aina kalliimmasta hinnasta.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Päivät

Multahan on kuolleet isä ja molemmat isoisät. Miehellä on oma isänsä vielä hengissä, onneksi, vaikka onkin joutunut käymään läpi ohitusleikkauksen. Niin, mietin vain sitä kuinka LUONTEVA suhde miehellä on isäänsä. Hän ei nimittäin soittanut isälleen isänpäivänä. Joku voisi tietysti ajatella, että onpas kelvoton poika, mutta mun mielestä se kertoo heidän suhteensa pakottomuudesta ja luontevuudesta. Siinä on luottamusta: tietää, että voi soittaa silloin kun siltä tuntuu, ei silloin kun on 'pakko'. Mieskin oli metsästämässä koko päivän, joten siksikään ei roikkunut puhelimenluurissa ja vanhempansa tietävät ja hyväksyvät sen.

Mun perheessä monesti juuri nuo 'päivät' ovat sellainen suoritusten aika. Silloin on kuulunut 'velvollisuudesta' soittaa, onnitella. En ole itse osannut kuvitellakaan, että jättäisin soittamatta. Meidän perheessä ei sellaiseen ole ollut varaa. Kiintymyssuhteet ovat olleet niin heikot ja niin epämääräiset ja epävarmat, ettei niitä ole ollut varaa rassata yhtään enempää kuin on pakko.

Luin Veloenan kirjoituksen suhteestaan omiin vanhempiinsa. Tunnistan taas paljon samaa. Sen tunteen, ettei kelpaa omana itsenään. Sen jopa tietynlaisen halveksunnan, jota vanhempi tuntee ja jonka hän näyttää..

Minulle on ihan outo ajatus se, että tästä noin vaan lähtisin esim. Äetmuorin luo ajamaan ihan vain siksi, että olisi ikävä tai haluaisin JUTELLA. Tiedän yhden ihmisen, joka tekee niin.. mulle se on ollut ihan käsittämätön ilmiö! Tämä ihminen kertoi äidilleen kaikkia aviohuoliaankin, kun oli kriisi päällä! Ei tulisi mulle kyllä mieleenkään..

Mulle on kai aina ollut vaikea paikka tietää mitä ihmissuhteen pitäisi kestää ja mitä siltä voi kohtuudella odottaa. Ja mikä mun oma roolini on. Olen kai joskus aiemmin täällä kertonut yhdestä jutusta, joka kävi joskus kai kun olin n. 10-12. Isukin ja Äetmuorin avioliitto rakoili.. vahvasti.. ja sitten Isukki oli sanonut jotain [kun Muori oli valittanut, ettei hän koskaan ole kotona] että miksi pitäisi olla, kun ei täällä kukaan välitä siitä onko hän kotona vai ei. Muori ei tajunnut kai, että tuollaista 'perustetta' varmaan käyttää jokainen perhettään välttelevä isä. Hän otti sen tosissaan ja alkoi kurssittaa Siukkua ja mua, että 'teidän täytyy sitten halata Isukkia, kun hänestä tuntuu ettei hänestä välitetä'. Eli LASTEN osalle pistettiin toivoton urakka: saada avioliitostaan vieraantunut ja perhe-elämästä kiinnostumaton mies viihtymään kotona! Huh, en muuta sano! Nyt näin aikuisena siinä on suorastaan jotain kieroutunutta. Me lapsina käyttäydyimme ihan johdonmukaisesti kuten lapset tekee. Jos toinen vanhempi on paljon poissa, niin tietenkin lapset tavallaan pitävät etäisyyttä, koska muu ei olisi luontevaa. Ei meillä todellakaan ollut mitään 'kampanjaa' Isukkia vastaan - pelkkä ajatuskin on ihan älytön!

Mietin joskus jos olisimme olleet POIKIA, olisiko Muori silloinkin pistänyt meidät hommiin ja Isukin pitämiseksi kotona? Vai onko niin, että tytöt on kätevämpi syyllistää..? Ja koko homma oli ihan älytön: vaatia lapsia käyttäytymään tunne-elämässä sellaisella tavalla, joka ei tuntunut luonnolliselta ja oikealta.

Tavallaan koin, että lapsuus loppui tuohon. On nimittäin aikuisen hommaa saada perhe pysymään koossa ja avioliitto ehjänä. Ja meidät valjastettiin tähän aikuisten työhön - jossa sitten epäonnistuimme surkeasti, koska Isukki muutti pois luotamme, emmekä useinkaan edes tienneet hänen olinpaikoistaan.

Itse olen oppinut omassa lapsuuskodissa pitämään mölyt mahassani, ts. pitämään omat tunteeni piilossa. Ei sopinut todellakaan osoittaa jotain pettymystä esim. Isukin käytöstä kohtaan.. tai Äetmuorin. Äetmuori ei vieläkään näe muuten mitään yhteyttä hänen reagointitapojensa [raivokkaat, sättivät monolooogit] ja sen välillä, että häneltä salataan asioita. Hän on omasta mielestään sitä mieltä, että hänelle PITÄÄ kertoa kaikki ja hänellä on oikeus silti reagoida ihan kuten hän haluaa. Mun mielestä on ihan OK olla pettynyt tai tyytymätönkin, mutta on tosiaan aika iso ero siinä miten ihmiset sen tuo esille. Ja sitten se, että missä määrin esim. vanhempi on oikeutettu olemaan tyytymätön ja pettynyt aikuiseen lapseen? Mistä tyytymätön, mistä pettynyt? Siitäkö, että aikuinen lapsi elää omaa elämäänsä?

No mitäs näistä, tulee vain joskus mieleen kaikkea isän- ja äitienpäivänä. Joskus mietin, että noinkohan Isukki on vaikkapa nyt elämässä elämäänsä pikkulintuna. ;) Siis jos sielunvaellus olisi totta.. Itse tavallaan uskon siihen, ainakin se tuntuu järkeenkäyvemmältä kuin joku kristinuskon ajatus kuolemattomasta sielusta, joka sitten lilluu jossain taivaassa.. En oikeastaan ole koskaan mieltänyt esim. eläimeksi syntymistä [seuraavassa elämässä] miksikään rangaistukseksi, vaikka kai se niin pitäisi nähdä. Eli edistymistä ja palkintoa olisi olla vaikkapa joku rikas, hyvä ja kaunis IHMINEN.. kun taas paha päätyy eläimeksi. Mutta eläinten elämässä on myös sellaista vilpittömyyttä ja tarkoitusta, joka taas ihmisiltä joskus puuttuu.. Niin, oikeastaan olisi aika kiva ajatus ajatella Isukkia vaikka talitinttinä. :) Ehkä hän sellaisena hoivaisi poikasiaan, tai ainakin olisi onnellisempi kuin mitä oli ihmiselämänsä aikana. Mistäpäs sen tietää. Mistä tulikin mieleen, että pitäisi alkaa lintujen talviruokinta taas!

Kyllä mulle ainakin oli onnellinen ratkaisu erota kirkosta. Olen tavallaan iloinen, että itse ennätin ennen tätä homokohua, koska muuten eroamiseni olisi voitu tietysti yhdistää siihen. Mua kauhistuttaa suvaitsemattomuus homoja kohtaan, mutta silti tässä homokohu-asiassa olen vähän sitä mieltä, että miksi pitäisi odottaa KIRKOLTA suvaitsevaisuutta?? Kai sen kaikki tietää mitä raamattu homoista opettaa ja miten kirkko on vuosisadat vainonnut eri tavalla ajattelevia. Miksi joku sitten kuvittelee kirkon nyt muka pystyvän suvaitsevaisuuteen? Koko idea on jotenkin hullu. Ihan niin kuin mun mielestä ajatus kristitystä homosta on outo. No oikeastaan mun mielestä koko ajatus kristitystä on vähän hassu.. :) Mutta onhan sellaisia tietysti Suomessakin. Uskon ihan täysin että esim. Päivi Räsänen on kristitty. Tuntuu ihan oudolta että jotkut kirkossa yrittää tehdä pesäeroa PR:een. Miksi, hänhän on todellinen kristitty kaikissa suhteissa.

Miksi pitää yrittää vääristellä asioita ja tehdä kristityistä jotain mitä he eivät ole.. tai kirkosta? Miksi ei voisi katsoa asioita suoraan ja tehdä sen johtopäätöksen mitä niistä voi tehdä? Ei kirkko ole paikka kaikille.. Ei todellakaan! Ja vaikka kirkko esim. siunaisi homot, niin entäs sitten se kaikki MUU hullutus? Paavalin jutut naisen vaikenemisesta.. naispappien yhä jatkuva sorsiminen? Ja jutut ylösnousseesta Jumalan Pojasta? Että joku päätti 2000 vuotta sitten sovittaa mun syntini kuolemalla niin? :( en ainakaan sitä pyytänyt, miksi mun siis pitäisi olla jotenkin 'velassa' siitä?? Uskooko joku oikeasti siihen sitten.. Jeesuksen taivaaseen astumisiin ja kaikkiin noihin juttuihin? Mun mielestä ne on kuin KUMMITUSJUTTUJA. :( Hui! Ja joskus kirkossa kun käy niin ahdistavat ne ristiinnaulitut siellä.

Tahdon siis sanoa, että kunnioitan kyllä kaikkien vakaumusta.. Mutta itsellä ei ole enää paljon illuusioita kirkon suhteen! Ja olen ihan onnellinen siitä, ettei kirkko mua hautaa. Silloin kun olin eroamassa siitä niin joku sanoi että kukas sut sitten hautaa. Sanoin, ettei se voisi mua oikeastaan vähempää kiinnostaa, kun en itse enää niitä peijaisia ole millään lailla todistamassa. ;) Siksi en oikein osaa kauhistua noita muumioituneita vainajiakaan asunnoissaan. Mistä sen tietää oliko yksinäisyys ollut pakko - vai oma vapaa valinta? Ja jos se oli oma valinta niin miksi me tuomitsemme tai säälittelemme? Ja onko se nyt oikeasti kauhea tragedia, jos ei saa niitä perinteisiä ev. lut. hautajaisia HETI vaan vaikka hetken päästä?

Mässyraportti: yli äyräiden!

No niin, maatumisesta mässäykseen sitten vaan! :) [Mä muuten olen päässyt aika pitkälti eroon ruumiskammostani, joka mulla oli pitkään.. nykyisin mun mielestä maatuminen ja ruumis ovat aika luonnollisia asioita.]

Nyt kävi niin, että intouduinkin ahmimaan LEIPÄÄ! Ja kermaliköörihyydykekakusta jäi ½ syömättä, kun vain vedin leipää ja sellaista! Onpas outoa. :( Lidlin J.D. Gross-suklaarasia, jota yleensä rakastan, tuotti nyt pettymyksen. Kaikki konvehdit tuntui maistuvan kauheasti alkoholilta. Ja - oliko rasian koostumista muutettu? Se mun mielestä ei ollut niin hyvä kuin ennen.

Geisha Harmony-levy on sitten VAROITUKSEN arvoinen tuote! Älkää hyvät ihmiset tehkö mun erehdystä, eli hassatko melkein kolmea euroa levyyn, joka on niin pliisu ja tavanomainen. Halvemmalla selviää ostamalla sen tavallisen geisha-patukan! En tajua mikä ihme Fazeria nyt oli riivannut, kun on pitänyt tehdä tuollainen naurettavan ylihintainen pläjäys! Täyte maistuu ihan siltä samalta geishalta kuin perinteinen, halvempi tuotekin! Moraalitonta, rääkyy Suklis. Söin koko levyn [112 grammaa] joten tiedän mistä puhun. Aluksi en ollut uskoa sitä - söin palan, toisen, kolmannen, makustelin ja niin vain täytyi todeta, että tässä ihmisiä on k-setettu aika vahvasti. Enpä osta enää. Sinänsähän tuo tuote ei tietenkään ole pahan makuinen. tästä ei ole kyse, vaan siitä että kalliilla myydään halpaa. Ostaja varokoon.

Pirkan Panna Cotta-jäätelö oli sekin aika pettymys! Se ei ollut panna cottaa nähnytkään. Kinuskikastike oli KAHVIN makuista! Huh! :( Yäks, varsin vahvan kahvin vieläpä.. En voinut syödä sitä kuin n. 1/3 paketista. Täytyy heittää loppu pois, niin on pahaa. Kumma näkemys panna cotasta.

Muuten kuitenkin mässäys oli kivaa. Pullaa söin, korvapuustia ja rahka-mantelimassapullaa pakastimesta. Seuraava mässy onkin sitten viimeinen ennen joulua, koska perinteisesti olen aina ollut koko joulukuun mässyttä, kun jouluherkkuilu on 3 päivää [24-26.12.] normaalin kahden sijaan. Täytyy siis vähän poltella kaloriaa ja rasvaa ennen sitä. ;)

torstai 11. marraskuuta 2010

Persut vaalivoittoon?

Kommunistina en voi muuta kuin kauhistua näitä nykyisiä mielipidemittauksia, joissa perussuomalaiset on niin kovassa nousussa. Hipovat jo Keskustan kannatuslukuja! Kauhistun, mutta ihmetyksen tunne on myös suuri. Mitä ihmettä persuilla on tarjottavana sellaista, joka saa tavallisen kadunmiehen näin heräämään? Mun nähdäkseni ne vain lietsovat muukalaisvihaa.

Persut on puolueena aina ollut se AINOA, jota mun on vaikea hyväksyä. :( Kaikki RKP:t ym. menee kyllä, voin ymmärtää - niillä kuitenkin on asiallinen ohjelma ja muutenkin, Kokkarit ja RKP kuitenkin on tavallaan aika laajojen ryhmien puolueita. Mutta persut! Populismia, joutavien asioiden kanssa kiihkoilua.. ja niin kirjava, OMITUINEN kansanedustajalauma! Joku Veltto Virtanen siellä ja sitten se, joka oli Homoillassakin - Oinonen [?], jonka mielipiteet oikeasti kammottavat. :(

Millainen olisi Suomi, jos perussuomalaisista vaikka tulisi suurin puolue? Millaista Suomea he ajavat? Minun on sanottava etten tiedä. Kai sitten erottaisiin EU:sta, hah hah. Sehän käykin ihan vaan sormia napsauttamalla. Kumma juttu muuten, että niin EU-kriittinen ihminen kuin Soini ei kuitenkaan yhtään paheksu sitä, että nettoaa sellaista palkkaa EU-parlamentissa. ;) Raha kelpaa, vaikka instanssi on vähän kelju. Mutta näinhän se menee..

Persut varmaan järjestäisivät niin, ettei Suomeen tulisi enää yhtä ainutta maahanmuuttajaa. ;) Ei edes Nokialle töihin johonkin huippuvirkaan. Olisi Elopkin saanut jäädä kanukkimaahansa, täällä ei sellaista siilipäätä kaivata! Pistetään vaikka Oinonen Nokian johtoon. Häädetään Nokiasta kaikki homot ja nekin, jotka sellaiselta NÄYTTÄVÄT. Kun eihän sitä koskaan tiedä! Missä tahansa saattaa piileskellä taipumustaan salaileva, kavala HOMO.

Anteeksi nyt vaan, olen hiukan kuohuksissani! Mun kuitenkin pitäisi kai yrittää ymmärtää.. Olen nimittäin tehnyt periaatepäätöksen, että en suutu tai kiihdy politiikasta. Asiat voi riidellä, mutta meidän ihmisten ei tarvitse. Oikeastaan on niin, että persutkin vain kai reagoivat johonkin sellaiseen puutteeseen, jonka he havaitsevat.. jonka he tahtovat muuttaa. Mutta asian ydin kai onkin sitten se, että onko juuri se puute sellainen, että sen parantaminen parantaisi tätä KOKO yhteiskuntaa, meidän kaikkien elämää..?

Mun täytyy sanoa, että en usko Suomen tulevan toimeen ilman maahanmuuttajia! Heidän joukostaan muuten löytyy usein myös ne kaikkein iloisimmat, kohteliaimmat ja ahkerimmat 'paskaduunien' [huomaa sitaatit!!] tekijät, jotka tiedän. Esimerkiksi meillä on Pikku Kaupungissa yhdessä tosi isossa kauppakeskuksessa maahanmuuttajia siivoajina. He ovat aina ne samat, ei siellä naamat vaihdu, ja tosi auttavaisia ja kohteliaita ovat. Eivät kulje naama happamana. Ihailen kovasti heitä, koska ei ole helppoa tehdä fyysisesti raskasta ja yksitoikkoista työtä JA säilyttää hyvää tuulta! Tiedänhän mä sen itsekin, kun olen itse kuin p-seeseen ammuttu karhu aina siivouspäivinä. ;) Ja mulla sentään on siivottavana vain oma koti.

Minä tosiaankin käytin sanaa paskaduuni sitaateissa. Koska en usko sellaisiin.. Mutta en usko myöskään siihen että 'kyllä töitä aina on, jos ei vain ole liian nirso'. Itse olen nimittäin elävä esimerkki siitä, että EI näin ole. Olen hakenut myös näitä 'vähemmän fiinejä' töitä, mutta en saa niitä. Miksi saisinkaan, kun työmarkkinoilla on paljon mua nuorempia, joilla on alalta työkokemusta ja mahdollisesti koulutustakin.

Nykyisin ei enää mihinkään työhön noin vain MENNÄ. Se onkin sellainen juttu, jota joidenkin suurten ikäluokkien edustajien on vaikea - tai mahdoton - tajuta. He itse kun työllistyivät kansakoulupohjalta. Nyt on kortistossa jopa tohtoreita.

Höh. Tavallaan jo nyt vähän nolottaa tuo persu-vuodatukseni. :( Tekisi mieli melkein poistaa se.. näin blogissahan se kävisi helposti, tuosta vaan. Mutta annan sen olla. Vaikka vain todisteena siitä ettei mulla vielä ole sellaista mielenrauhaa ja kypsyyttä kuin toivoisin. :( Myös eläinrääkkäys ja lasten pahoinpitelyt kiivastuttavat mut ihan uskomattomaan raivoon. Vaikkei se auta ja raivosta tulee lopulta itselle vain paha olo, eikä maailma takuulla siitä ole parantunut tipan tippaa.

Siivonki-raportti

Sain taas siivottua! Hah, taitaa pyykkikone vedellä viimeisiä. Kun tuossa laitoin pyykkeliä pyörimään, niin siitä irtosi sellainen lokerikko, johon tulee esim. huuhteluaine! Nyt en sitten voinut laittaa huuhteluainetta, vaan piti pestä ilman. Täytyy pyytää miestä katsomaan sitä huomenissa. Sain sen ihme lokerikon paikalleen kyllä, tai siis tungettua jotenkin luullulle paikalleen, mutta ei se ole niin siinä. että sitä käyttää voisi.

Miehen pitää myös aamusta katsoa mun romurautani tuulilasia. Kun ei siitä oikeasti näy läpi!! Ja kun se ei toimi se tuulilasinpesunesteen suihkuttaja, niin aikamoisessa lirissä olen. Varsinkin näin rapakelillä. Hirvittää sekin, että jos vaikka kytät sattuisivat rutiinipidättämään ihmisiä tai tekemään jotain autonkunto-tarkastuksia. Kylläpä sitten selviäisi tuokin pikku ongelma. :(

tiistai 9. marraskuuta 2010

Terva

Olin tänään kaupoilla. Kävin sekä K:ssa että S-marketissa. Ja mitäs löysinkään K-kaupasta: TERVAJÄÄTELÖÄ! Sekin on Pirkka-uutuus. Ostin sitä, kun mies vähän aikaa sitten uhosi, että sellainenhan voisi olla hyvää - hän näki mainoksen siitä jollain nettisivulla. No, ei kun tuumasta toimeen ja ostamaan. Ostin tämän litran paketin ja saapa nähdä voiko mies sitä oikeasti syödä! :) Minusta pelkkä ajatuskin tervalla maustetusta jäätelöstä on.. kamala! Kaikkea ne keksivät.

Köyhimykselläkin on tunteet

Miehestä tulikin mieleeni! Minä vähän loukkaannuin yhdestä jutusta viime viikolla. Sain nimittäin sakot ylinopeudesta! Kytillä oli ollut tutka päällä ja ne saivat minut kiinni kunnan keskusta/taajama-mikälie alueella, jossa sitten mulla oli ylinopeus. No ei siitä sen enempää, tietysti otti päähän.. r a s k a a s t i.. koska homma meni päiväsakoille ja vaikka sainkin minimisumman - koska siis olen tuloton - niin silti rapsahti 115 euroa siitä kauppareissusta. :(

No, sitten soitin miehelle töihin ja kerroin hälle. Mies jakaa työhuoneen yhden toisen kaverin kanssa ja tietysti he kuulevat kaikki toistensa jutut. Mua vain vähän vaivasi, kun mies sanoi siinä kovaan ääneen, että ajattele jos se olisi ollut hän ajamassa, kuinka paljon sitten olisi tullut maksamaan ja että 'sulla ei onneksi ole TULOJA..' :(

Tiedän miehen kaverin tietävän tämän mun tilanteen, siis sen ettei mulla ole töitä, mutta en silti tiedä haluanko asiasta puhuttavan noin .. avoimesti. :( Miehen työpaikalla ihmiset tai heidän puolisot eivät tajua eivätkä HYVÄKSY työttömyyttä. Tiedän sen, sen verran on mies kertonut mulle heidän keskusteluistaan. Ja tiedän senkin, että tämä meidän tilanne [mies töissä, mä en] on puhuttanut ihmisiä. Yksi miehen työkaveri aina vinoilee mulle siitä jos olemme samassa illanvietossa.. :( Ainakin jos hän on ottanut muutaman. Se on aina tämä sama Harri, en tajua miksi hänelle jotenkin mä olen kova pala. Ei hän edes ole läheinen ystävä miehen kanssa, silti kuitenkin täytyy aina mua vainota.

Niin, jotenkin kai olisi kivempi jos mies ei kauheasti hehkuttaisi mun tilanteesta työkavereilleen. Olen jopa sitä mieltä, että vaikka saisin töitä [hehe, ei kovinkaan todennäköistä] niin ei siitäkään tarvitse olla pää auki maailmalle. Eli olen tavallaan 'tasapuolinen': en tahdo onnettomuuttani enkä onneani julistettavan tuolla..

Jotenkin jäi vain vähän paha mieli tuosta. En tiedä edes onko tuo paha mieli 'oikeutettua' vai olenko taas vain yliherkkä hullu kuten tavallista.

Työttömyys on mulle tavallaan arka pala. Oikeastaan en kärsi siitä silloin kun ajattelen vain itseäni, meitä, tätä arkielämää - tietysti joskus on tyhjän tuntuista, mutta noin pääsääntöisesti olen tullut sinuiksi asian kanssa. Silloin se kirpaisee, kun ajattelen ihmisten tyytymättömyyttä ja mahdollista halveksuntaa.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Hallittu hamsteri

Löysin K-kauppelista nyt ekan kerran sitä Geisha-uutuuslevyä, jonka piti kai tulla markkinoille vuodenvaihteessa. Eli siis sellaisella pehmeällä mantelitäytteellä varustetusta, 112 gramman sukulaatilevystä on kyse. Ostin, vaikka hinta [likemmäs 3 euroa!] arvelutti ja vahvasti! Toivottavasti se on sen hinnan arvoista. Nykyisin arvioin nameja myös niin, että kuinka toimii hinta-laatu -suhde! Siinä onkin yksi syy miksi en ole hulluna Ben & Jerry-jäätelöihin. Mun mielestä ne yksinkertaisesti on ylihintaisia makuunsa ja muuhun nähden.

En koe tuota Geisha-ostosta hamstraukseksi, koska levy on pieni ja todennäköisesti vedän sen seuraavassa herkkuilussa. Tai siis varmasti. Jätän sen perinteisen Marabou Caramel & Crisp-levynkäisen sitten ostamatta. Eli hamterina jos häärinkin, niin teen sen HALLITUSTI. Se on eri asia kuin ostella ihan mitä sattuu!

Viikonlopun jäätelöksi löysin myös uutuutta, eli Pirkan italialaista Panna cotta-jäätelöä. Hassu juttu muuten, ettei Pirkan tuotesivuilla näyttänyt [vielä?] olevan tuosta tuotteesta mitään! Tai sitten en vaan löytänyt sitä, hain jotenkin väärin. Se vaikuttaa tosi lupaavalta, sellainen kotipakkaus se on, eli olisko siinä n. litra syötävää, siltä se ainakin näytti.

Pirkka-tuotteet on muutenkin viime aikoina vakuuttaneet mua laadukkuudellaan! Ja monet Rainbow-tuotteet on muuten myös todella hyviä. Suotta aina sanotaan, että kallein on parasta. Ei se aina kutiaan pidä!

Suklis harrastaa + hakeutuu ihmisten pariin

Tämähän on mulla ollut vähän kuin pitkäaikaisena projektina. Olen mukana yhdessä Yhdistyksessä, tosin nyt viimeksi en mennyt kokoukseen, mutta olen nyt kesän ja syksyn aikana käynyt kaikissa muissa! :) Ihan vaan siksi, koska mun mielestä on tärkeää mennä Ihmisten Pariin, kun muuten erakoidun ja muutun entistä kummallisemmaksi. :( Olen myös huomannut, että vaikka itsensä piiskaaminen liikkeelle onkin joskus vaiva, niin se KANNATTAA lopulta! Yhdistys-illan jälkeenkin on pirteä olo pitkään.

Sitten toinen Suklis Ihmisten Pariin-projektini on sellainen hassumpi.. Nimittäin meillä kotikunnan kirjastossa on KIRJALLISUUSPIIRI. Olen ollut siellä nyt kerran. Sinne luetaan aina joku kirja, se on romaani tai novellikokoelma, ja sitten siitä keskustellaan. Meillähän siinä piirissä on tosi vähän osallistujia ja mä olen nuorin. Aika uskomatonta, mutta totta se on. Ja kaikki, ihan jokainen siellä, on nainen. Vakiosallistujia on kai n. 5 mä mukaanluettuna. Olen ollut siellä vasta kerran, mutta kai nyt sitten menen jatkossakin.

Tuossa kirjapiirissä on ihan sama motiivi kuin Yhdistystoiminnassakin. On oltava sosiaalinen, vaikka sitten väkisin. Aluksi mietin [sairaalloisesti] että en voi mennä kirjapiiriin. Ajattelin olevani lihavin siellä. Minullahan aina tuo ulkonäkö määrittelee, olenko ansainnut mennä ihmisten pariin. Pelkään niin kovin olevani typerä ja lihava, se lukitsee mut kotiin - se tunne.

Mies tietää kirjapiiristä ja Yhdistyksestä, hän tsemppaa mua aika vahvasti olemaan niissä mukana. Äetmuorille en ole kertonut näistä, hän ei kuitenkaan tajuaisi kumpaakaan. En ole myöskään näistä yhdistys-kirjapiiri -touhuista kauheasti kertonut ystäville tai Facebookissa. Ne ovat sellaisia mun juttuja.

torstai 4. marraskuuta 2010

Ruusun aika

Lainasin kirjastosta Ruusun aika-telkkusarjan. Kaikki kolme DVD:tä! Olen nyt katsellut yhden ja noin puolet toisesta kai. Olen siinä kohdassa, kun perheen isoäiti Senni tekee kuolemaa. Oikeastaan tehdä kuolemaa on aika hassu sanonta. Miten kuolema tehdään? Vai tekeekö sen joku ihmisen elimistössä, ihmistä varten? Yksilöllistä työtä!

Mies ei piittaa Ruusun ajasta, mutta itse tykkään siitä. Tietysti vähän naurattavat ne n. 90-luvun alun vaatteet ja autot ja muut kujeet. Hehe, siinä maailmassa mun romurautanikin olisi vielä ihan seurapiirikelpoinen kaara. ;) Tosin ei se silloinkaan enää uusi olisi ollut, mutta sopisi muuten vähän paremmin siihen aikaan kuin tähän!

Yön tunnit on menneet aika hyvin tuon Ruusun ajan kanssa. Juon teetä ja katselen. Välillä pyykkikone jylmää taustalla. Kai se on jotain pakoa todellisuudesta sekin.

Pestäänpä suu saippualla!

Kaverini perheessä on vähän huolia. Perheen 6-vuotiaalla pojalla on joku toinen uhmaikä menossa. :( Käyttää aika karmeaa kieltä, huutaa vittua ja lisäksi kuulemma kastelee säännöllisesti sänkynsä yöllä. Nyt heillä on sellainen LAITE, joka herättää heti kun vähänkin kosteutta ilmenee. Sitten myös vanhemmat heräävät ja vievät pojan vessaan. Heillä on myös sellainen kuminen patjanalus, joka suojelee patjaa vahingolta. Lakanoita tietysti ei voi suojata.

Ikävän tuosta 6-vuotiaan jutusta tekee sekin, että perheen 2+-vuotias poika huutaa kaiken isoveljen sanoman perässä! Ei hän tietysti ymmärrä mitä ovat vittu ja paska, mutta huutaa ne silti, koska matkii. Se on aika tyypillistä lapsille.

Kaverini on miehensä kanssa yrittänyt ratkaista ongelman pesemällä tämän 6-vuotiaan suuta saippualla! Vielä se ei ainakaan ole auttanut. Mun on oikeastaan aika vaikea sanoa noihin ongelmiin mitään kovinkaan nerokasta, kun itsellä ei ole lapsia. Periaatteessa tajuan hyvin sen, että kaveria huolestuttaa: oli kyse kielenkäytöstä tai jostain muusta, niin jos ei saa otetta 6-vuotiaaseen niin miten sen voi saada esim. 14-vuotiaaseen?

Jotkut tuomitsevat ankarasti kaiken fyysisen kurituksen, tavallaan myös mä.. En silti olisi leimaamassa juuri tuota kaveriani huonoksi äidiksi tai hänen miestään huonoksi isäksi. Varmaan heillä on tosi avuton olo, tavallaan. Niin kuitenkin heitä itseään kasvatettiin [suu pestiin saippulla siis, jos tuli rumaa kieltä] ja myös luunapit ja tukkapöllö olivat arkea. Mä en usko, että he itse kovin usein luunappi-linjalle lähtevät lasten kanssa, mutta joskus on sellainen käynyt.

On vaikeaa kun ei osaa selvästi nähdä mikä on oikein ja mikä väärin. Vielä vaikeampaa on kun oikeasti tuntuu kuin jokainen tapaus olisi YKSILÖLLINEN.. jotkut lapset uskovat helpommin kai mitä vanhempi sanoo? Jotkut taas eivät.. Mun mielestä ehkä kannattaisi rangaista niin, että eväisi pahoista tavoista jotain hauskuuksia, esim. ei uimahallireissua jos suu ei siistiydy, ei karkkipäivää tms. Ehkä se auttaisi?

Tietysti omalla tavallaan arvostan sitä luottamusta, että mulle kerrotaan tästä. Siksikin on vaikea alkaa tuomita, vaikka olisi fyysistäkin kasvatusta tuossa. Silti, se tuntuu tietysti itsestä hyvin vieraalta. Mulle ylipäätään on ollut yllätys viime aikoina huomata, kuinka TAVALLISTA Suomessa sittenkin on fyysinen kuritus - yhä. Tämä asia saa mut hämmentymään: tiedän että joku kannanotto mun pitäisi edes omassa mielessäni ottaa.. ja olen ottanutkin.. eli en hyväksy luunappia, tukkapöllöä tai muutakaan 'fyysistä', mutta joku ymmärrys silti asuu sydämessä myös vanhempia kohtaan. :( On tämä surkeaa!

Kaverini kertoi yökastelun olevan semmoinen juttu, että se saattaa kulkea suvuittain. Eli että jossain suvussa vain on sellaista. Olisiko se sitten geneettistä? Mä en taaskaan tiedä, mutta kaverini varmaan tietää paremmin, kun on kuitenkin neuvolat ja niissä saa opastusta.

Kerroin yhdessä harrastuspiirissä tuosta 6-vuotiaan saippualla suun pesusta. Kerroin kevyesti, nimiä ja yksityiskohtia mainitsematta. Silloinpa sitten selvisi, että monet muutkin ovat näin toimineet.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Pienin askelin

Herkkuilut on taas herkkuiltu! :) Ja täytyypä sanoa, että jotain positiivista sentään tapahtui. Mulla oli tuossa lauantai-iltana sitten sellainen olo, että tunsin itseni TYHJÄKSI - tahdoin taas ahtaa, vetää itseni tilttiin. Vaan en tehnyt sitä! Tunsin, että vähän vielä lisää herkkuja ja sitten olisi vatsa kivuliaan täysi. Joten jätin sikseen, menin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Sitten vasta söin taas!

Nyt voisi joku ajatella, että mitäs tuossa nyt on niin hienoa. Mutta mut tuntevat ihmiset tietävät, että se on parannusta.. Etten siis ahda vain ihan vailla järkeä ja vastoin omaa hyvinvointia. Itse asiassa herkkuilut voisivat olla - ehkä - hyvä aika opetella myös kohtuullisuutta. Tuntuu kuin sitä olisi nyt ollut vähän ilmassa viime aikoina. Edistysaskel on pieni, mutta askel kumminkin!

Sekin on hyvä, etten hamstraa. Saa nyt sitten nähdä kuinka kauan tätä hyvää kautta jatkuu. ;)

Toisaalta tuo äskeinen toteamukseni oli taas niin tyypillistä, mun lapsuuskodissa harrastettua pessimismiä - ehkä ei pitäisi ajatella niin ollenkaan? Vaan iloita siitä, että nyt MÄSSY meni näin hyvin, en ollut kipeänä enkä tarvinnut Rennietäkään. Miksi siitä ei saisi iloita?

Joskus omia sanomisiaan ja ajatuksiaan saa oikein vahtia. Hyvin helposti sieltä tulee se wanhan kansan inhottava, piukean omahyväinen 'saa nähdä miten kauan tuota kestää'-ajattelumalli läpi. Wanha kansahan joskus oli kaikkea muuta kuin rohkaisevaa sanonnoissaan. 'Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta' ja 'naisen nauru navan alta'. Tuota räkänokkajuttua muuten minä kuulin muutamankin kerran lapsena, koska nauroin paljon ja kai joidenkin mielestä ilman hyvää syytä. Mikähän se hyvä syy naurulle olisi sitten ollut?

Kissanvihaajat kauppassa

Olin tänään kauppareissulla tuossa kunnan keskustassa. Kun piti ostaa ainekset lihamurekkeeseen! Niin: eli en siis ostellut mitään herkkuja, jos joku sitä luuli. ;) Mua alkoi taas ärsyttää, siellä oli paikallinen juorukerho koolla siinä lihatuotteiden tiskillä. Yksi pariskunta ja yksi mies, keskustelunaiheena joku heidän naapuri, jolla on 4 kissaa. Ilmeisesti tuo kisujen lukumäärä on jotenkin kuohuttava näiden ihmisten mielestä. Lisäksi tuo kisujen omistaja on 'Omituinen' jo siksikin, kun ei hänellä ole lapsia eikä lapsenlapsia - kyseessä on siis vanha nainen.

Ihmettelen vähän miksi joillekin ihmisille lemmikit, kissat ja koirat, on joku kumma raivonlähde! Ihan oikeasti, niitä haukutaan ja niiden omistajia pidetään kehnoina hulluina ihmisinä, joille eläin on LAPSEN [Pyhän Vekaran] korvike. Hah hah, sanon minä! Jollekin ihmiselle on tosi outoa se, jos toinen tulee paremmin juttuun eläinten kuin ihmisten kanssa.

Suomessa on muuten vieläkin joku arkaainen ja idealisoitu perinteinen perhenäkemys voimissaan! Perhe = isä, äiti ja kaksi lasta. Siksi kai esim. homoperheitä vierotaan, koska siinä jo on aikuisten kohdalla paha puute. Onkin kaksi samaa sukupuolta olevaa! Sellainen Ei Käy. Pitää olla mies ja nainen! Vaikka mies löisi naiselta nenän verille joka lauantaiehtoo saunan jälkeen, niin silti vain on oltava! Ja vaikka lapset ei saisi mitään huomiota.. silti vain pitää olla heteropari niitä pitämässä, koska muuten on Outoa.

Sitten ei oikeastaan puhuta mitään sellaisten vanhusten yksinäisyydestä, jotka on velvollisuutensa tehneet, kasvattaneet ison lapsiparven ja ovat moninkertaisia isovanhempia. Yksinpä ovat silti laitoksessa.

Kaiken kaikkiaan en nyt tiedä onko joku 'kissamummo' sen onnettomampi.. Jos hän saa iloa neljästä kissasta ja ne hoitaa hyvin ja elää onnellisena.. Mikä siihen on kukaan oikeastaan sanomaan mitään? Miksi kaikkien pitäisi elää samalla tavalla?

Jotkut lemmikinvihaajat sanovat, että miksi eläimiä kohdellaan niin hyvin, kun niin monet ihmiset ovat vailla kotia/ruokaa tms. No, en nyt näe useinkaan että he ITSE rientäisivät auttamaan kärsiviä lähimmäisiä.. Paranisiko maailma sitten siitä, että eläimille EI enää osoitettaisi rakkautta? Että niille oltaisiin julmia tai niitä laiminlyötäisiin? Miten kärsivät ihmiset SIITÄ hyötyisivät?

No niin, näiden tyyppien ajattelu on mulle ihan kuin joltain vieraalta planeetalta, joten se siitä..

Romuraudan ongelmia

Mulla onkin nyt AUTO-ONGELMA! Taas kerran! Nytpä lähestyy katsastus ja mulla ei tule sitä tuulilasinpesunestettä ollenkaan tuulilasille! :( Arvata sopii onko lasi vähän kökköisän näköinen näillä keleillä. :( Ja puhtaaksi en saa kun ei tule sitä pesuainetta. Mies sanoi että se vika on pakko korjata ennen katsastusta, koska katsastusmies sanoo siitä ihan varmasti, kuulemma!

Muutenkin taas huomaa, että alkaa olla talvi. Romurautaa saa houkutella käymään.. Ei se enää useinkaan lähde niin vaivatta liikkeelle kuin kesällä. Pelkään aina liikkeelle lähtiessä, ettei se lähdekään! Ja että jos mulla on sovittu meno niin sen vuoksi joudun sen perumaan viime tingassa. Ärsyttävää!

perjantai 29. lokakuuta 2010

Lastenkotilapsi

Minä en olekaan päivittänyt - olen ollut jostain syystä poikkeuksellisen alamaissa, melkein oikein kunnolla masentunut! Suklis Surusilmä, Suklis Surun Tytär kyntää Alakulon merta kuin mikäkin ikäloppu purtilo Itämerta..

Nyt joku miettisi tietysti MIKSI. Vaikea on sanoa selkeää yksittäistä syytä pahalle ololle, joskus näitä vain tulee.. Tuntuu silloin niin toivottomalta kaikki. Osittain kai tämä rahatilannekin tympii. Kun ei sitä ole ja joskus on kauhean vaikeaa olla niin riippuvainen puolisosta. :( Vaikeaa henkisesti siis.

Muutenkaan en ole ollut oikein tyytyväinen itseeni. Tahtoisin olla toisenlainen, vahva ja kaunis ja pärjäävä. Masennus tulee, kun ei voi tahtomisella muuttua. On vain oltava oma itsensä.

Sitten on nyt lokakuussa tullut paljon masentavia uutisia. Ei suoranaisesti meidän sukuun, mutta esim. erään ystäväni appiukko tapettiin. :( Hän oli alkoholisti ja pahoin velkaantunut. Lankoni paras ystävä teki itsemurhan ja samoin eräs miehen metsästysseurakaveri! Että sellainen lokakuu!

Mutta ei se mitään, nyt se on ohi. ;) Koittaa MÄSSY taas, siihen on enää n. 22 tuntia..! Olen ostellut jopa sitä varten juttuja, joten NIIN masentunut en ole ollut.. :) Ja sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen, joka on..

.. Sukusalaisuus

K-Mummi - Äetmuorin äiti siis - vietti lapsuudessaan ainakin vuoden lastenkodissa! Ja tässä on se iso paukku: en tiennyt, en koko sinä aikana kun K-Mummi eli!! Ja itse asiassa ÄETMUORIKAAN ei tiennyt! Hän kuuli sen serkultaan. K-Mummin äitihän erosi miehestään. Se oli silloin 1900-luvun alkuaikoina harvinaista ja heillä, äidillä ja 3:lla lapsella, oli sitten kovat ajat taloudellisesti. Niin K-Mummin äiti ratkaisi tilanteen .... seilaamalla yksin Amerikkaan! 'Tienaamaan', näin oli meininki. Ja perhe hajosi tai hajotettiin. Kaksi lapsista, ihan pieni vauva, eli isotätini M, pääsi sukulaisperheeseen. Niin myös n. 10-vuotias poika, isoenoni H. Mutta keskimmäinen lapsi, eli K-Mummi, joutui lastenkotiin. :( Siellä hän sai elellä kunnes äitinsä palasi Amerikasta ja säästettyä rahaa mukanaan. Niillä hän sitten perusti kampaamon, joka toi elannon hänelle ja lapsille.

Kummia salailijoita ovat kaikki Äetmuorin puolen sukulaiset, tai siis tämä meidän sukuhaaramme! K-Mummi ei koskaan puhunut lapsuudestaan ja Äetmuori on aina joutunut turvautumaan serkkuihinsa ja tätiin + enoon, jos on halunnut jotain tietää. K-Mummi ei edes kyselyihin mitenkään vastannut. Osaan kuvitella, että lastenkotiin joutuminen on varmaan ollut jollekin n. 5-vuotiaalle [sen ikäinen K-Mummi silloin oli] järkyttävä kokemus.

En oikein tiedä ihailisinko vai paheksuisinko K-Mummin äidin! Tavallaan se on sankarillista lähteä noin, se on itsenäistä - tuona aikana varsinkin - ja urheaa. Mutta sitten taas tuo, että noin jättää lapsensa.. :( H-isoeno sanoi ainakin ajan 'sukulaisissa' olleen aika karmeaa. Isotäti ei muista siitä mitään, koska hän taas oli vauva.

Mä en oikein tiedä mitä ajatella ihmisistä, jotka ei tahdo kertoa lapsuudestaan tai jotka sen salaa jälkeläisiltään. Tietysti heillä on siihen OIKEUS, mutta minä en usko että asioista vaikeneminen on aina se paras tapa toimia! Salatessa ei oikein anna muille edes avaimia itsensä ymmärtämiseen.

Ja tässä asiassa olen minä valitettavasti Äetmuorin tytär ja K-Mummin tyttärentytär. :( Itsekin salailen, ja PALJON, salaan mässyongelmat [syömishäiriön] ja monta muutakin asiaa. Kummasti tietyt toimintatavat periytyy sukupolvelta toiselle!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Anteeksi, että olen olemassa

Otsikko viittaa puhelinkeskusteluun Äetmuorin kanssa, siihen pakolliseen jokaviikkoiseen siis. Mua jotenkin masensi taas se, kun hän alkoi 'muistella' mun lapsuutta ja nuoruutta.. Ja kun se muistelu on vain sitä kuinka kauhean vaikea ja omituinen mä olin. Ja kuinka kauhean raskasta hänellä oli se perhe-elämä. Tuli taas vähän sellainen olo, että anteeksi vain kun synnyin. Ei siinä muuta oikeastaan voinut sanoa, kuin että olen kauhean pahoillani - tietysti - että hänellä oli rankkaa ja vaikeaa ja että minä olin 'hankala'.

Oikeasti: en TAJUA, en KÄSITÄ miksi tuollaiset ihmiset hankkivat lapsia! Ja kyllä, sanon hankkia, vaikka jotkut sitä paheksuvat [päässäni kimajaa hurskastelijain kuoro 'lapsia ei hankita, niitä saadaan!'], koska Muori nimenomaan teki Isukin kanssa tietoisen päätöksen kahdesta lapsesta.. Hän on sen mulle kertonut! Kumpikaan meistä ei ollut vahinko, ei Siukku enkä minä. Siksi on vaikea tajuta miksi hän kokee tarpeelliseksi korostaa sitä omaa marttyyriyttään niin vahvasti.

Hassua ajatella, kun mies kumminkin OLI muuten 'vahinkolapsi', hänen äitinsä [anoppi siis] oli juuri 19 täyttänyt kun mies syntyi. Ja silti, siitä huolimatta, ei miehen äiti koskaan miehelle vänkytä siitä kuinka vaikeaa heidän - anopin ja apen siis - elämän on täytynyt olla.. ja olikin, koska he olivat ihan nuori pari ja joutuivat aloittamaan elämän hyvin pienestä. Hellahuoneesta siis. Siihen verrattuna mun vanhemmilla oli aika ylelliset oltavat. Sentään kaksio silloin kun Siukku syntyi ja heti mun synnyttyä muutettiin kolmioon, omistussellaiseen. Ja kodinkoneita! Kun taas miehen vanhemmat eli kaksiossa kahden lapsen kanssa - vuokralla - siihen asti kun mies oli 5, sitten he muuttivatkin takaisin maalle sinne kotiseudulleen. Sielläkään ei elämä alkuun mitään herkkua ollut, talo oli semmoinen puulämmitteinen, vanha - miehen isän lapsuudenkoti jo. Ulkovessa ja se kaikki muu hurskas kurjuus. ;)

Anoppiin verrattuna Muori onkin kyllä todella laiska ihminen, sorry vain jos sanon tämän rumasti. En muista hänen koskaan arkisin, eikä pyhäisinkään, leiponeen mitään - anoppi taas leipoi työpäivän jälkeen perheen hiivaleivät itse ja viikonloppuna pullaa. Olen sen aiemminkin sanonut, ettei meillä kumpikaan vanhemmista, ei Isukki eikä Äetmuori, oikeastaan NAUTTINUT perhe-elämästä. Meillä ei oikeasti edes eletty mitään perhe-elämää siinä mielessä, että oltaisiin tehty asioita yhdessä.

Joskus kadehdin mieheltä hänen lapsuuttaan, vaikka se oli taloudellisesti aluksi ankeampaa kuin omani. Mutta ei vaan ollut kauan, kyllä sitten miehen äiti jo 2-3-kymppisenä oli pistämässä omaa yritystään pystyyn ja heilläkin elintaso parani huimasti viimeistään siinä vaiheessa kun mies pääsi teini-ikään.

Yksi todella hävettävä lapsuusmuistoni on siitä, [olen saattanut siitä aiemmin kertoakin] kun olin yhden ystäväni luona käymässä ja siellä oli tuoretta pullaa. AHMIN sitä, oikeasti, ei paljon tee mieli muistella määriä.. Se, että joku oikeasti sai kotonaan itse tehtyä pullaa tuntui ihmeelliseltä.. Ja se maku oli niin paljon parempaa kuin mitä ne kaupan pitkot pystyivät tarjoamaan, mitä meillä Muori harrasteli ja harrastaa yhä.

Meillä oikeastaan aina elettiin sellaisen MINIMIN mukaan. Minimiselviytymistaso täytettiin. Eli ruoka saattoi olla - ja oli - jotain tosi tosi epäterveellistä ja siihen aikaan harvinaista, niitä eineksiä ja valmisruokia mitä tarjolla siihen aikaan oli. Sain sitten niitä lämmitellä itse uunissa. Meillä ei ollut mikroa. Töitten jälkeen Muori meni usein vain sänkyyn pitkäkseen lukemaan jotain roskaromaania, jotain nettamuskettia tai harlekiinia. Niitä meillä oli hyllyt täynnä aina. Yhdessä muutossa sitten ne kaikki joutuivat jonnekin - en tiedä minne, myytiinkö divariin tai heittikö Isukki ne kiukuspäissään pois.

Tietysti Muorin omaa kokemusta pitää kunnioittaa. Hän koki elämänsä raskaana, hyvä on, hänellä on oikeus siihen. Mutta oliko se sittenkään niin paljon raskaampaa kuin muiden naisten, siihen aikaan? Varsinkin kun ottaa huomioon sen, ettei Muori toisaalta pahemmin rasitellut itseään esim. ravinnonvalmistamismielessä.

Muorin mielestä tietysti mulla oli mahtava lapsuus, kun sain itse syödä mitä [roskaa] vain tahdoin.. oli siis se 'vapaus'. Mutta oli aika ankeita joskus ne jokapäiväiset ateriat, joku Saarioisten roiskeläppä siinä nenän edessä. Yksin keittiönpöydän ääressä. Muiden kodit tuntuivat siihen verrattuna ihan ufoilta: joka päivä oli nätisti katettu lautaset, oli leipää ja salaattia tarjolla. Meillä ei KOSKAAN ollut salaattia, koska Muori ei jaksanut eikä viitsinyt sitä pilkkoa, eikä erityisemmin pitänytkään vihanneksista. Aina joskus hän sai huonon omantunnon puuskan ja pakotti syömään porkkanan.

Että sellaista. Kyllä joskus toivoisin kun olen jo 4. elämäni vuosikymmenellä, että mun lapsuudesta tai nuoruudesta löytyisi jotain muutakin muisteltavaa kuin mun kamaluuteni ja omituisuuteni ja elämän raskaus. Vaan ei kai niin sitten ole.

Tekisi mieli alkaa antaa neuvoja koululaitokselle. Että kertokaa nuorille lasten myötä tulevan paljon lisää kotitöitä ja että lapsista olisi joskus kivaa tehdä jotain yhdessä vanhempien kanssa. Jos tämä tällainen ei kiinnosta, niin sitten kannattaa varmaan pysytellä e-pillereillä vaan, tai mennä sterilisaatioon. Sitä en nimittäin tajua, että joku tietoisesti hankkii lapset ja sitten narisee, kun tulee paljon pyykkiä, pitää laittaa ruokaa, lapsilla on uhma- ja murrosiät.. Koska se juuri on LAPSIPERHEEN ELÄMÄÄ ja jos ei kiinnosta, niin sen voi jättää toisille. Ihmiset ei tältä pallolta ihan heti ole loppumassa, nimittäin..

Mässyraportti!

Viimeisin mässy menikin aika ruokapainotteiseksi. ;) Eli en syönyt suklaatia kuin ihan vähän, eikös olekin outoa. Oikein hämmästytti sen määrän vähyys, nyt kun tietoisesti sitä tarkkailin. Mutta ruoka sen sijaan kiinnosti.. Kävimme miehen kanssa Mäkkärilläkin. Minä se söin BicMac-aterian, namskis! :)

Ne isoäidin piparileivät eivät sen sijaan olleet kauhean hyviä. Meistä ei kumpikaan oikein pitänyt niistä. Mutta tulipa kokeiltua sellaistakin pikkuleipäreseptiä. Ehkä niistä olisi tullut parempia, jos olisi vaalean siirapin sijasta käyttänyt tummaa. Mutta kun ohje sanoi, että vaaleaa siiraa, niin käytin sitten sitä. Ja mun mielestä se oli siksikin vähän pielessä..

torstai 14. lokakuuta 2010

Kjell-Kjell

Mies on dieetillä taas. Hän kauhistui, kun vaaka näytti 105 ja ½ kiloa. Kai se on sitten hänestä liikaa. Nyt hän on jättänyt jälkiruoat kokonaan väliin. Miehellä jälkkäri on aina ollut jäätelö.. niitä meillä on pakastimessa, niitä yksittäispakattuja.. Nyt hän on jättänyt ne siinä toivossa, että paino laskee.

Minä, Suklis, kirjoittelin kauppalappua jossa on sitten mässyssä tarvittavat leivonta-ainekset ja muu. Mies saa torstaina töistä tullessaan käydä kauppan kautta. Nyt olen taas siinä 'vaiheessa', että jotenkin tympii.. listan laatiminen siis. Kun herkkuilu lähestyy, niin motivaatio jostain ihmeen syystä aina putoaa. Joskus tuntuu kuin tykkäisin asioiden suunnittelusta enemmän kuin niiden tekemisestä. :(

Suklis lukee

Mullahan on se ihmeellinen rakkaus Helsinkiin, vaikken ole koskaan siellä asunut ja käynytkin ihan vain pari kertaa elämäni aikana! Mutta niin vain kiehtoo mua Helsinki, erityisesti Kallio ja Punavuori. Siis sellaiset perinteiset työväenalueet!

Näin kirjastossa Kjell Westön romaanin.. nimeltään Älä käy yöhön yksin. Lainasin sen ja olen nyt sen lukenut. Pidin paljon! Tietysti siinä oli paljon vierasta mulle, esim. kaikki musiikkikuviot. Ja sitten joku yläluokkainen suomenruotsalaisuus on mulle aika vierasta, ja siinä kirjassa oli sellaisiakin henkilöhahmoja. Mutta noin muuten se oli kiva. Kertoi Helsingistä, helsinkiläisistä. Siksi sen oikeastaan lainasinkin. ;)

Hiukan kyllä häiritsi siinä sellainen epäuskottavuus. Että joku henkilö teeskentelee kuolleensa ja onkin elossa, piilee jossain.. Tuli vähän sellainen olo, että tämä on jo liiaksi fantasiaa. Tavallisessa elämässä on ihmettä kyllin, ei oikeastaan tarvita mitään pöyristyttäviä juonenkäänteitä! Kirja olisi ollut tosi hyvä ihan ilmankin sitä loppua, jossa löytyy se piileskelevä valekuollut.

Oli kuitenkin kiva taivaltaa hetki Helsingin katuja ja samaistua suurten ikäluokkien nuoruuteen ja aikuisuuteen.

Joskus olen muuten lukenut K.W.:n kolumneja jostain ilmaisjakelulehdestä. Oliko se Pirkka vai Me vai mikä - joku kaupan lehti kuitenkin kai. Hänellä on usein hyviä pointteja.

Suklis leipoo

Pistin tänä iltana jääkaappiin viilenemään sellaisen tekeleen! Joskus aikaa sitten luin Seitsemän sortin leivonnaiset-kirjaa ja siellä oli Isoäidin piparileipien resepti. Se jäi kummittelemaan päähäni ja nyt tänä iltana punttasin taikinan valmiiksi jääkaappiin. Ohjeessa käskettiin sen seistä kylmässä 3 vrk, mutta itse en aio olla niin pitkän linjan leipuri. ;) Kun sen nyt ke-iltana tein ja pe-iltana leivon, niin ei se taida olla kylmässä kuin 2 vrk, mutta saa luvan riittää!

Minä pienensin reseptin KOLMANNEKSEEN! Se oli nimittäin ihan tolkuton se alkuperäinen, siitä tulee 100 kappaletta näitä piparileipiä! Sata! Nyt niitä pitäisi tulla n. 30. Sekin on paljon, mutta ajattelin pakastaa osan.

Melkein tuli tenkkapoo, kun kesken leivonnan huomasin, että vaalea siirappi on ihan lopussa! Täytyi oikein pyytää mies apuun, että sain kaiken kaaputettua mukaan ja tuli juuri tarvittava määrä sitä siiraa.. ei yhtään ylimääräistä jäänyt. Mies leikkasi ne pahviset siirappitörpöt [niin, mulla oli 2 avattua, olen possu!] matalammiksi ja sitten olikin helppo lusikalla vedellä sieltä sisällöt. Tavallaan oli hölmöä, etten itse tullut sitä ajatelleeksi.

Kerran pienensin porkkanakakun reseptin ja voi jee, oli viittä vaille ettei se mennyt pieleen koko leivonta. Mä olin koulussa surkea matematiikassa, mutta luulisi nyt vielä mun osaavan jakaa neljällä. ;) Joka tapauksessa olin laskenut jauhoin määrän ihan liian suureksi. Viime tingassa sitten huomasin, ettei tämä voi pitää kutiaan. ONNEKSI huomasin ajoissa - muuten olisi jauhoja tullut 2 x niin paljon kuin mitä piti! Täytyy nyt toivoa, että tuo mun piparileipäresepti oli oikein pienennetty. Mies sanoi, että jatkossa hän voisi 'tarkistaa' mun reseptin pienennykset, jos vaan tahdon. Kai sitä täytyy siihen siirtyä. Mies on kumminkin ihan opiskellut matematiikkaa [hehe, en laske omia lukion lyhyen opintojani matematiikan opiskeluksi] ja osaa takuulla jakolaskun..

Jos tuo ohje on mistään kotoisin, niin sitten laitan sen tänne blogiin! Mutta vielä en, täytyy nimittäin kokeilla mitä siitä tulee!

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Korppujauhoa..

Minun piti käydä kaupassa, kun korppujauho oli lopussa. Mutta tulihan siellä taas hamstrattua. :( Eli ostin 2 sellaista Kinder-välipalapatukkaa. Milk Slice oli toinen ja toinen sellainen pienempi, siinä on enemmän suklaata. Nämä Kinder-patukat on vanukashyllyssä meidän kaupassa ja mun mielestä ne on hyviä. Vaikka inhoankin sitä telkkumainosta, jossa pikku tyttö piirtää kuvan isästä ja isän hauiksesta ja sitten saa Milk Slicen palkkioksi! Grrrh, entäs me aikuiset herkuttelijat?? Pitäisi kehittää mainos, jossa Suklis vetäisi Milk Slicea kaksin käsin naamaansa. ;) Ja koko kansa säntäisi ostamaan tuotetta..!

Hain sitten Pirkan suklaamousseakin.. kun se on niin hyvää.. Hassua tavallaan, että homma lähti liikkeelle KORPPUJAUHOSTA ja sitten menikin tällaiseksi taas! Saas nähdä miten makeisveron korotus puree mun mässinkeihin. Ettei vaan loppuisi.. tai sitten menee ihan kituliaaksi.

Poli Tiikkaa

Ihmettelin muuten kun kuulin/luin, että hurjan moni perussuomalainen kuvaa itsensä työläiseksi. Tietysti jotain tuollaista on aiemminkin tullut vastaan, siis se tieto, että persuista moni oikeastaan on samoista 'kuvioista' kuin vasemmistolaisetkin. En vain tajua sitä että kuinka he voivat päätyä sellaiseen ratkaisuun, siis persuin äänestämiseen. Mikä siinä puolueessa oikein vetää?? Pitäisi joskus selvittää tämäkin.

Muorihan on jo aikaa sitten ilmoittanut, että hän äänestää niitä. :( Olin järkyttynyt ja nolokin, jotenkin.. Mutta se on Muorin tapa, tarttua johonkin tuollaiseen populismihommaan, joka kuulostaa hyvältä ja yksinkertaistaa asiat. Maahanmuutto = paha, EU = paha, tanhun tanssiminen Köyliön nuorisoseurantalolla = hyvä.

Tänään autolla kun ajelin, niin mietin oikein konkreettisesti KAPINAN mahdollisuutta! Yhtäkkiä, ihan siinä ajaessa kohti kotia, mulle vaan tuli sellainen vahva tunne, että kaikkien on saatava terveydenhuolto ja koulutus ilmaiseksi! Ja nyt se ei ilmaista ole! Tuntuu kummalta että näistä sitten ollaan valmiita tinkaamaan, tai että jotkut voi elää elämäänsä välittämättä sellaisesta epäkohdasta. Että on lapsiperheitä, joilla ei välttämättä ole varaa hoitaa lapsensa terveyttä..!!! Kuka sellaista voi katsoa vierestä tuntematta edes jotain, jotain pakkoa tehdä tai toimia ..?

Mutta kapina on tietysti sellainen, hetken verran vain sitä voi ajatella. Koska musta ei ole väkivaltaan ja useimmat kapinat on sellaisia: katutappelua ym. En tahtoisi tehdä väkisin mitään. Toivon kai vaan ihmisten heräävän tähän tilanteeseen.

Nykyisin on huonoa kun esim. nuorien sieluista kilpailee niin moni erilainen aatesuunta. Periaatteessa moni näkee kommunismin menneen talven lumina. Mulle se ei ole sitä, mutta MONILLE on. Ja sitten se korvataan toisenlaisilla aatteilla, jotka eivät välttämättä ollenkaan niin tehokkaasti reagoisi ihmisten epätasa-arvoon! Tietysti olen yhä raukkis salakommunisti, koska en voi muutakaan. Muori ainakin tulisi ihan hulluksi jos tietäisi - epäillä saattaa jo nyt aika vahvasti, olen joskus varovaisesti antanut näkyä mielipiteitten suuntaa - eikä mieskään kauheasti kommunismia arvosta. Hän on demari, tavallaan - ei siis kuulu puolueeseen, mutta touhuaahan hän AY-hommissa! Mutta silti aatteellisesti joskus olemme kaukana toisistamme! Mies nauraa esim. työväenlauluille, joita mä joskus tykkään kuunnella, kun kirjastosta niitä lainaan.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Voihan vatsa!

Vatsa on ollut kipeänä tänään. Miehellä oli vapaapäivä ja ajattelimme mennä yhdessä ruokaostoksille, muttei siitä oikein tullut mitään mun mahakivun vuoksi! Vaikea sanoa mistä se nyt johtuu.. :( Harmitti, jouduin karsimaan viikon ostoslistasta melkein kaikki herkkuilua tarvitut jutut [koska ne voi ostaa myöhemmin, kun oloni on parantunut] ja muutenkin.. :( Nyt sitten tulee kauppareissu numero kaksi kai torstaina!

Ei kai tuo iso juttu ole, koska muutenkin olisin varmaan joutunut kauppailemaan torstakinakin, koska esim. viinirypäleitä [mässyssä ehdottomasti tahtomiani!] ei oikein viitsi ostaa vielä - ehtivät mennä huonoiksi..

Olo oli niin huono, että jouduin oikein menemään pötkölleen sänkyyn jo päivällä. Kun en vaan olisi syönyt mitään sopimatonta. :(

CSI Miamissa oli tänään jakso, jossa ihminen oli saanut E. colin ja sitten kuoli siihen! Ilmeisesti se oli tullut likaisista vihanneksista! Ja sitten toinen ihminen kuoli botuliinimyrkytykseen! Nämä kuolemat olivat siis seurausta vastuuttomasta ruoan tuotantotavasta. Oli kaikkea geenimanipuloitua maissia, ulosteen joutumista kasteluveteen ym. Ja ison ruokayhtiön pomo vaan sanoi, että jos 1 ihminen kuolee ja 500 ihmoa saa ruokaa suuhunsa, niin hän on valmis ottamaan sen riskin! :( Aika kelju mies, kun kuolleet ihmiset olivat vielä niin nuoria ja menossa kihloihin.. vähän päälle 20-vuotiaita! Voi surku. Toivottavasti tuollaista ei oikeasti käy.

Oikeastaan on kummallista, että kuka vain voi kuolla milloin vain. Ja ettei sitä tiedä kun se tulee...! En tosin taitaisi tahtoa tietääkään etukäteen. Se pilaisi nykyhetkestä nauttimisen.

3 kokonaista vuorokautta herkkuihin -

- jos vatsa sen sallii! Hih, vielä tuntuu aika vahvalta vaihtoehdolta se mansikkavalkosuklaajuustokakku, mutta tietysti sitä aina myös pohtii muuta. Silti, tuo mansikkajuttu on ihan suosikkejani.. ja maistuu takuulla ja mieskin pitää siitä.

Enpä ainakaan päässyt HAMSTRAILEMAAN tänään, kun en kerran kauppaan mennyt! :)