torstai 25. helmikuuta 2010

Slummiruusu muistelee

Viimeksi Kallio-telkkusarjassa Piitu kohtasi alkoholistipariskunnan! He olivat hänen naapureitaan ja alkkisnainen oli suuttunut, kun Piitu käytti pesutupaa hiukan yliaikaa. Alkkisnainen varasti sitten Piitun alushousut ja ihme kyllä, Piitunen hankki ne takaisin! [Mä en välttämättä viitsisi enää alkaa perätä jotain pikkareita, jotka on toisen naisen jalassa jo olleet..]

Tuon jakson tarkoitus oli valottaa Kallion rosoista puolta, inhimillisen elämän kirjoa. Se oli hyvä, vaikka en jaksa uskoa että 38-vuotias nainen olisi enää mikään noviisi juoppojen kohtaajana.

Mähän vietin osan nuoruudestani kaupungin vuokratalossa ja vaikka en ennakkoluuloja tahdokaan tukea, niin meno oli monta kertaa sen mukaista. Se talo on usein ollut uutisissa, siellä vanhassa kotikaupungissa, siellä aina tapahtuu. Tapahtui ainakin yksi hengenriisto [en tiedä oliko murha vai tappo] silloin kun asuin siellä ja saa sanoa että säännöllisin väliajoin melkein siellä joku hengestään pääsee.

Mutta itse en oikeastaan koskaan 'PELÄNNYT' siellä. Nimittäin on yksi aika hyvä sääntö jota noudattaen onnistuu suodattamaan noin 99% kaikista ongelmista. Tässä se tulee: pidä huoli omista asioistasi. Se tarkoittaa sitä, että jos jotkut juo, narkkaa tms. niin ei pidä mennä taivastelemaan niille sitä, että miten te noin/menisitte töihin/olette vähän idiootteja. Elä ja anna toisten elää, se on se politiikka. Jos on riitaisia ihmisiä, niin ei pidä etsiä katsekontaktia heihin. Pitää kävellä ohi ripeästi, mutta ei niin että vaikuttaisi pelokkaalta pakenijalta. Pääsääntöisesti mun kokemuksen mukaan nuo hengenriistot ym. sattui näiden ihmisten OMISSA piireissä, en voi sanoa kertaakaan kohdanneeni mitään aggressiota kun olin slummiruusuna. ;) Itse asiassa monet juopot on aika haikeita, surullisia tai sitten sellaisia maailmoja syleilevän hyväntahtoisia. Näin siis mun kokemuksen mukaan. Mä olin siellä asuessani teini ja joskus joku saattoi tulla juttelemaan saman ikäisestä tyttärestään ym. Mun mielestä se oli OK.

Ihmisillä yleensä on paljon ennakkoluuloja alkoholisteja kohtaan. Kerron yhdestä miehestä, A:sta, joka asui yläkerrassa siinä meidän talossa. Hän oli ollut ihan kunnollinen yrittäjä [oma yritys, pari palkattua henkilöä itsensä lisäksi], mutta sitten hän oli menettänyt molemmat poikansa, ainoat lapset. Toinen kuoli johonkin sairauteen ja toinen teki itsemurhan. Sitten tämä miehen vaimo jätti hänet, yritys meni konkurssiin. Ja se oli sitten viimeinen niitti. Eli tämä mies alkoi juoda.. ja KUKA oikeastaan voi hänet siitäkin tuomita?? Ainakin kerran mun asuinaikana siellä A. yritti itsemurhaa ja oli vissiin yrittänyt lastensa menettämisen jälkeenkin.

Eikö vaan meillä kaikilla ole joku RAJA.. jonka jälkeen jatkaminen normaalisti on oikeasti mahdotonta? Monelle riittäisi yhden lapsen menetys! Jokainen voi miettiä miltä tuntuu menettää oma lapsi. Mutta 2! Ja vaimo! Ja yritys! No, en minä ainakaan A:ta voi tuomita siitä että hän joi. Emme me mitään ystäviä olleet, mutta tämä juttu oli yleisesti tiedossa siinä kaupungissa, kun pieni paikka se oli.

Kerran A. oli saanut jonkun.. no, onko se juoppohulluutta vai mitä? .. kohtauksen ja oli alkanut hakata KIRVEELLÄ tyhjillään olevan naapuriasunnon ovea! Mutta ei raivossa.. Hän oli vain ollut kuulevinaan lapsen itkua sieltä sisältä. :( Ja siksi oli yrittänyt kirveellä sisään auttamaan sitä lasta. :( Mistä senkin tietää - saattoi kuulla lapsen itkua kun oma tilanteensa oli ollut mitä on..

Siinä talossa asui myös paljon romaneja. Pihalla pyöri varastetun tavaran kauppa jostain pakusta käsin. ;) No, ja ne romanit.. ne eivät oikeastaan olleet 'syrjäytyneitä' siinä mielessä kuin me valtaväestöläiset asiaa katsotaan, vaikka aniharva jatkoi koulua peruskoulun jälkeen. Niillä oli niin omat kuvionsa. Siellä ei oikeastaan sellaista tyttöäkään katsottu pahalla, joka jätti koulun. Niillä oli ne omat tapansa saada arvostusta, siinä omassa yhteisössä. Se ei oikeastaan ollut riippuvaista tutkinnoista tai työpaikoista. Aika moni meni yksiin miehen kanssa melko nuorena ja sai lapsia.

Oikeastaan melkein missä vain voi asua, jos ei työnnä nokkaansa muiden asioihin ja moralisoi. Se on se opetus, jonka opin tuolla. Ja sekin on hyvä muistaa, että ihmisillä on yleensä omat syynsä toimia kuten ne tekevät. Harva ihminen haaveilee 15-vuotiaana, että wow, aikuisena haluan olla rappioalkoholisti. Sitä joskus inhoan nykyisessä kovan oikeistolaisessa politiikassa, että sieltä rivien välistä VIHJAILLAAN, että 'jotkut ihmiset' [Ne Toiset] ovat sellaisia, jotka haluavat vaan pummailla, tuhota terveytensä ja ryypätä/narkata. Mutta kun miettii tuollaisia ihmisiä kuin tuo A.. kenellä on kanttia mennä sanomaan sormi ojossa, että no niin nyt korkki kiinni, menet työvoimatoimistoon, siellä suorastaan tappelevat saadakseen alkoholistin ja mielenterveysongelmaisen työllistymään! On oikeasti olemassa työttömyyttä, jolle on todella vaikea mahtaa mitään ainakaan sillä perinteisellä 'mene laiskuri töihin'-lähestymistavalla.

Olen sitäkin miettinyt, että pitkäaikaistyöttömän [syystä tai toisesta p-aikaistyöttömän] pitäisi saada totutella työelämään niin, että ensin työtä olisi vaikka vain 4 h päivässä tai muutaman päivän ajan viikossa. Koska se muuten on hyvin raskasta mahdollisesti erakoituneelle ihmiselle, kun joutuu yhtäkkiä kauheaan hyörinään. Ei ihme jos siinä moni alkaa hakea pullosta taas rohkaisua.

Väli(housu)kysymys

Tavallaan tuo Kallio-sarja mua innoitti muistelemaan.. mutta myös eilinen eduskunnan välikysymyskeskustelu, jonka muuten katsoin alusta loppuun. Jotenkin musta vain tuntuu kuin nuo kansanedustajat oikeasti tulisi niin ahtaasta maailmasta [hyvin toimeen tulevien maailmasta, 'kermaperseiden' maailmasta], että kun he puhuvatkin 'vähäosaisista' niin se on kuin he puhuisivat marsilaisista. Tajuavatkohan he kuinka pelottavan HELPPOA on syrjäytyä? Kuinka se oikeasti voi käydä, vaikka ei olisi itsestään sitä ikinä uskonut?

Mun mielestä välikysymyksillä ei ole enää nykyisin mitään väliä. Ne ovat täysin inflaation kärsineitä. Harmittaa kun se vain tarkoittaa keskustelukerhon kokoontumista.. :( Esim. eilinen kysymys oli hyvä, kysymys tuloerojen kasvusta Suomessa. Mutta se ei MERKINNYT mitään! Tuntuu kauhealta kun aina vain tilanne kiristyy ja köyhät köyhtyvät, mutta sille ei tehdä mitään! Vasemmistoliittolaiset sentään vähän yrittävät, mutta kyllä nekin keinot ovat vähän vesitettyjä.

No se on sellaista, kai saa vaikka koko Suomen kansa joutua leipäjonoon, jos se on tietyistä poliitikoista kiinni..

9 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! :) Jos nyt jaksan ja innostun herkkuilusta. Viime aikoina on siinä suhteessa ollut vähän INNOTONTA, se on melkein pelottavaa. Hih, no kuitenkin: viime mässäilystä jäi ½ rasiaa Wienernougatteja ja ½ rasiaa Geishakonvehtia. Se on mukavaa! Ja sitä Pianola-sorbettiakin jäi, sitä Lidlistä ostettua. Se oli kyllä yllättävän hyvää, vaikkei ollutkaan sellaista tuhdin hedelmäistä kuin Mövenpickin!

lauantai 20. helmikuuta 2010

Aiheesta toiseen

Suklis iloitsee, kun mässäyksen hetkeen on enää 16 tuntia! Kulukoot ne tunnit nopsaan! :)

Pistin eilen miehen viemään mut Lidliin ja ostin sieltä Milbona-jogurttia ja Pianola-sorbettia! Harmittaa kun en suosikkiani Mövenpick-sorbettia tunnu enää mistään löytävän.. On kulunut monta mässinkiä ihan ilman sorpettia! :( Nyt sitten ostin tuota Lidlin tavaraa, toivotaan että se on hyvää. Hedelmäsorbeeeeta!

Mies osti Lidlistä itselleen pistaasipähkinää ja popcornia. Poppista siksi, että se on sydänystävällisempää + vähäkalorisempaa kuin sipsu.. ja pistaasipähkinästä hän taas pitää muuten vaan. Mun mielestä ne on myös ihan hyviä, muttei niin hyviä että itse niitä ostaisin.

Lidlissä oli pari nuorta miestä kassalla ennen meitä ja ne kai tunsi sen kassapojan. Keskustelivat siitä kuinka on aikeissa vetää lärvit tässä viikonloppuna. Mua vähän huvitti se kun pojat ei yhtään kainostelleet niitä juttujaan vaan ihan vaan ääneen kailottivat.. ;) Mä taas olin oikea SALARYYPISKELIJÄ niihin teiniaikoihin.. Join siis siinä missä muutkin, mutta 'aikuisten' läsnäollessa olin aina niin kilttiä ja kunnollista. Sitä paitsi sieltä mistä mä olen kotoisin saattaisi käydä niin, että jos tuommoiset nuoret kerskuisi juomisillaan, niin joku vanhempi tantta [hehe siis joku mun ikäinen..] saattaisi PUUTTUA siihen ja sanoa jotain. :) Semmoista oli elämä siellä missä mä kasvoin aikuiseksi, aika sellaista, no, 'yhteisöllistä'. ;)

Vielä 17-vuotiaanakin muistan kuinka olin iltaa istumassa silloisen boyfriendin jonkun sukulaisen luona ja sinne tuli sitten jotain muita sen poikakaverin sukulaisia. Yksi täti siellä kysyi mun ikää kun kaikilla oli rommia ja kokista laseissa ja minä sitten paukautin, että 17. En osannut pitää sitä minään, koska .. no, jotenkin en pitänyt itseäni 'nuorena', kyllähän jotkut joivat jo yläasteella alkkomashoolia ja 17 on sentään ihan eri juttu kuin joku 14. No, se täti oikein kauhistui ja voivotteli, että ei hän kyllä antaisi näin sinun olla, jos olisin hänen tyttärensä.. Vähän epämukavaa.. Nyt kun katson jotain sen aikaisia valokuvia, niin kauhistun kuinka nuorelta sittenkin näytin. Ja kun tajuaa, että Kummityttö A. on pian 16.. Hurjaa ajatella että periaatteessa HÄN voisi myös elää kaikenmoista elämää, vaan kun ei elä. Tavallaan se ylipaino 'eristää' hänet.. pojat eivät ainakaan kiusaa lähentymisyrityksillä. TAVALLAAN se on varmaan helpottavaa Siukulle ja H:lle, mutta tavallaan se taas on tosi surullista.

En tiedä kumpi on suurempi paha, olla pahasti ylipainoinen juuri noina teinivuosina vai viettää ne kuherrellen ja alkotellen. En vaihtaisi omaa nuoruuttani A:n nuoruuteen, se on sanottava.. En, vaikka se [A:n elämä] onkin siis paljon suojatumpaa ja turvallisempaa kuin omani oli. Uskon nimittäin itse oppineeni jotain noina teinivuosina, elämää nyt ainakin.

Tulipas juoruileva postaus nyt! Asiasta toiseen hypin kuin HEINÄSIRKKA! Kai se on sitä levottomuuttakin, kun herkkuilu lähestyy. Pitäisi ostaa geishakonvehteja ja ehkä wienernougattia, mutta hävettää tehdä se miehen nähden. :( Voi.. itku!

perjantai 19. helmikuuta 2010

Äetmuori puhuu pehmeitä

Soitin Muorille eilen. Olihan se pakko, kun on se viikottainen 'velvollisuuspuhelu'! Jotain siinä puhuttiin, en nyt muista ihan tarkkaan mistä juttu lähti, mutta se päätyi siihen että Muori alkoi kehua (!) omaa itsehillintäänsä ja mielenmalttiaan ja kuinka HÄN ei koskaan toimi mielijohteesta ja soita esim. sättimispuheluja kenellekään..

Oikeasti, tuli pakostakin sellainen oudon epätodellinen olo. Ai ei soita vai?? No, tästä asiasta voisi hänen ex-miehellään [Isukilla siis] olla vähän eri näkemys. Ja hänen veljellään, enollani siis. Ja Isukin veljellä, Isukin veljen vaimolla, Äetmuorin kälyllä.. Onhan näitä! MINUSTA puhumattakaan ja kaipa Siukkukin on osansa saanut.

Äetmuori on aina ollut sellainen ihminen, että hänen on heti suututtuaan saatava purkaa se raivo johonkin. Ja jos joku ei elä elämäänsä niin kuin hän haluaa, niin palaute on välitöntä ja se on juuri tuollaista sättimistä puhelimessa tai livenä, jos Kohde sattuu elämään sopivalla etäisyydellä. [Onkohan muuten mitenkään 'yhteensattumaa' että sekä Siukulla että mulla on Muoriin yli 300 kilometrin välimatka?]

Itse asiassa Muorin itsehillintä on huonompi kuin monella pikkulapsella. Tietyssä suhteessa hän on pysynyt uhmaikäisen tenavan tai parhaimmillaan murrosikäisen muotissa. Yhteen aikaan mietin että jos hänellä on vaihdevuodet. Vaihdevuodet jotka alkoivat 40-vuotiaana ja jatkuvat nyt 67-vuotiaana.. ;) Maailman pisimmät vaihdevuodet! :)

No tietysti tuosta puhelujutusta voisi vetää laajempiakin johtopäätöksiä.. siis siitä kuinka erilaisina meidän ympäristömme näkee meidät kuin mitä me oikeastaan OLEMME. Mutta kai etenkin iän myötä jonkun itsetuntemuksen luulisi kehittyvän??

Muori aina puolusteli raivoamistaan esim. veljelleen sillä, että niin kovin häntä se ahdisti [haukkupuhelun soitto siis] että hän OKSENSI sen jälkeen. Kuitenkin hän soitti sen - miksi oli pakko tehdä se, jos se muka kerran ahdisti niin paljon? Jos nyt suoraan sanotaan niin minä uskon Muorin nauttivan siitä, kun saa oikein raivota ja sanoa ihan mitä sylki suuhun tuo. Voi olla että hän yrjösi.. mutta mistä senkään tietää mistä ykä oikeasti johtui. Ehkä se johtui liiasta juomisesta?

Fläsh!

Katsoin taas eilen FlashForwardin. [Siitäkin on mielekkäämpää puhua kuin Muorin hulluuksista, joita riittää liiaksi asti]. Nyt olikin oikein pelottava jakso.. en tiedä MITÄ siinä niin pelkäsin.. Siinä oli sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet saaneet mitään näkyä tulevaisuudestaan silloin kun koko muu maapallo sai. He pitivät itseään jo valmiiksi kuolleina, koska uskotaan että vain ne jotka tulee olemaaan kuolleita 6 kk:n kuluttua ei tietenkään saa mitään näkyä tulevasta, koska tulevaisuutta ei ole heille! Näiden ihmisten klubin 'merkkinä' oli kauhea sininen käsi. :( Klubin johtajalla oli siniseksi värjätty käsi ja sitten sinne menevät saivat sinisen käden leiman tassuun tms. Ihan kuin jossain yökerhossa.

Mua se ahdisti.. siis se koko niiden touhu siellä kerholla. :( Jotain sadomasoilun näköistä puuhaa ja leikkimistä sähköllä.. ja muutakin kuoleman uhmaamista, venäläistä rulettia. :( Oi voi!

Joskus tuommoiset ihan irralliset jutut saattavat pelottaa mua kovasti. Olenkohan vähän hullu, kun kolmikymppisenä pelkään tellusarjoja? :( Aika alkeellista.

Vetelehdin kotona

Olisi kivaa lähteä liikkeelle nyt kun autokin toimii, mutta ulkona on lumisade ja muutenkin kylmä.. Ja tuntuu toivottomalta lähteä ajamaan 20-40 km sen takia että saa lorvehtia jossain vaatekaupoissa tai mennä Lidliin..

Kuulin kampaamossa että tähän meidän kylään olisi perusteilla kauppa, ehkä. Entinen loppui jo pitkä aika sitten, eikä nyt ole ollut meidän lähellämme yhtään kauppoja. Käytännössä se tarkoittaa että jos olet unohtanut ostaa vaikka kermapurkin, niin pitää ajaa 8-10 kilometriä hakemaan sitä kermulia. :( Koska lähempänä ei ole kauppisteria. Tuo kauppajuttu on vielä ihan ilmassa, mutta jos sellainen tulisi niin se tulisi n. 3 km:n päähän mun kotoa. On se edistystä sekin. Kesällä sen matkan voisi ajaa pyörällä. Tietysti sen 8-10 km:kin VOI, mutta ei oikein houkuta ajella kesäkuumalla jotain sulavaa/pahentuvaa kyydissä.

1 kokonainen vuorokausi -

- herkkuiluun! Teen kinuskikakkua! MIES ehdotti sitä, koska hän sanoi että mä pidän siitä enemmän kuin hän ja hänen on pakko vähän alkaa vähentää, kun on kolesteroli ym. verenpainekin vähän koholla. Joten hänestä on parempi että teen jotain mitä voin ja tykkään syödä paljon ja hän vähemmän. Terveyden vuoksi!

tiistai 16. helmikuuta 2010

Masinol

Auto toimii taas! Ihme ja kumma, niin vaan on! Mies korjasi sen kun ensin saimme sen viikonloppuna isolla vaivalla lykätyksi autotalliin [mies teki sinne just sen verran tilaa että romisko mahtui sisään!] 'pajalle'! Minäkin olin siis helppimässä, vedin toppahousut ja toppatakin päälle ja menin sinne huhkimaan mukaan. Kyllä siinä munkin vaatimaton ponnistus tarvittiin, koska lumi teki siitä urakasta aikas työlään..

Kesällä meillä hyytyi auto McDonaldin Drive In-jonossa, heti siinä kassalla. [Juuh, oli tosi 'kiva' paikka autolle alkaa oikkuilla!] ja silloin muuten minä jaksoin lykätä sen yksin läheiselle parkkiruudulle. Niin erilaista se on kun on kesä ja alla asfaltti kuin jos on talvi ja alla epätasainen piha ja lunta!

Auton korjaus viimeisteltiin sillä, että mies pisti Masinolia sen tankkiin. Minä ehdotin Mobil 1 Rally Formulaa [olen nähnyt sen mainoksessa ja sen pitäisi olla MUKA joku 'äärimmäisten ajo-olosuhteiden' öljy ja niinhän se on, ettei näitä ajo-olosuhteita äärimmäisempiä enää juuri voi olla, hehe] mutta se ei kuulemma olisi auttanut mitään. Tuo Masinol taas auttaa. En tiedä tarkemmin mitä se oikeastaan on.

Nyt pääsee sitten vihdoin varaamaan lääkäriaikaa sen häpyhuulipatinkin takia! Niin, kyllä vaan se 'siellä' yhä on.. ikävä kyllä..

Ellu

Katsoin sellaisen elokuvan kuin Caramel. Lainasin sen kirjastosta. Alaotsikon kohdalla sanotaan, että 'viettelevä komedia ystävyydestä sodan varjossa'. Tuo Caramel kertoo elämästä BEIRUTISSA, on kauneussalonki & kampaamo jossa on töissä neljä naista. Jokaisella on sitten omat ongelmat.. Yksi on menossa naimisiin eikä enää ole neitsyt ja siksi pelkää.. Toinen onkin rakastunut ukkomieheen ja salaa sitä perheeltään yms.! Sitten on Rima, joka on lesbo [melkoinen ongelma siinä kulttuuripiirissä] ja sellainen eräs ikääntyvä nainen, joka kauheasti haluaisi olla nuori ja pelkää vanhenemistaan.

Tuo leffa oli kai Libanonin virallinen Oscar-ehdokas vuonna 2007. En tiedä miten se pärjäsi, mun mielestä se oli aika hyvä. Oikeastaan Lähi-Idän suhteen olen aika utelias. Koska siitä tulee vain sitä yhtä ja samaa tiedotusvälineistä. Näytetään ihmisiä sodan jaloissa, sotaa, vielä enemmän sotaa ja sitten vähän terrorismia. Mutta ei keskitytä siihen että Lähi-Idän ihmiset ovat 'ihan kuin me', he rakastuvat, elävät elämäänsä, heillä on unelmia.. He ovat oikeasti kuin me, vain ympäristö on eri. Mitä muuta me oikeastaan tiedämme Lähi-Idästä paitsi sen että siellä on öljyä ja sotaa [ja usein länsi on sitä sotaa lietsonut tai on siinä pääpukarina]?

Se neitsyytensä menettänyt tyttö onnistui kyllä sumplimaan tilanteensa: meni lääkärille ja pari tikkiä 'sinne', niin johan kelpasi.. ;) Vähän hassua ja surullista oli kun sen tytön äiti, perinteisesti pukeutunut musliminainen, antoi hääpäivän aattona neuvoja tytölleen, jota siis luuli ihan koskemattomaksi. :( Huomasi että tytöllä oli oma salattu elämänsä, vanhemmat eivät tunteneet häntä. Siinä oli sukupolvienkin ero: tyttö oli modernisti pukeutunut, seksikkäästikin, hänellä oli uudet ajatukset, itsenäisyyttäkin kun kuitenkin oli se työ.

4 kokonaista vuorokautta - -

- - H-hetkeen! :) Ja leivontasuunnitelmat ihan auki laskiaispullia lukuunottamatta.. :( Ihmeen nopeasti on nyt aika mennyt, mutta se voi johtua siitäkin kun olen nukkunut niin paljon. Mulle on nykyisin tullut uni aika hyvin. Olen nukkunut päiväsaikaan ja sitten yölläKIN. Kai se vähän vaikuttaa kun aina vain jatkuu tämä talvi ja haluaisin jo kevättä ja aurinkoa. Niin sitä tuntee, että mitäs tässä sitten muuta kuin unta palloon.. :) Odotellessa!

Siitä työelämävalmennus-jupakasta on nyt sitten noin vuosi aikaa. Kyllä olinkin hiton onneton silloin viime vuonna, nyt pystyn näkemään sen asian paljon realistisemmin - kiitos lääkkeidenkö vain? En enää sure sitä, en sure muuta kuin omaa tyhmyyttäni. No, elämä on oppimista!

En ole vielä ostellut muuta mässäilyä varten kuin sitä jäätelöä. Mieli tekisi Wienernougat-rasiaa, se sukulaati on vaan niin hyvää!

Tiistai-aamusta alkaa siivonki! Imuri jyrää ja moppi mäikyy kun Suk-Suk-Suklis alkaa työstää!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Pelle Hermanni

Lauantaina oli sosiaalinen meno. En sitten ostanut mitään uutta puseroa, vaikka aioin.. kun ei autolla päässyt mihinkään edelleenkään, enkä viitsinyt lauantaina enää lähteä miehen autolla minnekään. Kun se on niin hankala ajaa, en koskaan muista kaikkia namiskoita mitä siinä on.. ja sitten se on suurempi kuin omani, joten sen parkkaaminenkin on .. vänkelää. :( Ajattelin että menen sitten yhdessä aiemmin ostamassani kiiltävässä paitapuserossa. Pidän siitä oikeastaan aika paljon! Mulla oli joku sellainen ihme muisto, että se olisi ollut jotenkin 'likaisen' värinen, mutta ei se sellainen ollut! Mulla on joskus kaikkia tällaisia..

No, olimme siis miehen työkavereitten kanssa ja näimme stand up-koomikon esityksen yms. Oli ihan kivaa, koska ei tarvinnut paljon puhua [oli siis se stand up koomikko joka hoiti puhumisen ja sitten oli jopa yhtye, joka soitti tanssimusiikkia]. Mutta mulla oli LIHAVA olo koko illan! :( Se SE häiritsi. Se sai mut nauttimaan viintä enemmän kuin normaalisti [en silti ollut humalassa], että olisin saanut itsevarmuutta kohdata ne ihmiset. Lisäksi aina kun minulla on LIHAVA olo, niin silloin myös alan esittää pelleä, tai onko tämä nyt liian vahvasti sanottu, kun kuitenkin olen aika hiljainen tyyppi. No mutta tarkoitan siis pellen esittämisellä sitä, että nauran sellaisillekin vitseille, jotka ei oikeastaan ole hauskoja, yritän olla mahdollisimman joustava ja 'helppo' seuralainen kaikille, eli hymyän koko ajan ja yritän olla kiltti kaikilla. KOSKA minulla on lihava olo ja ajattelen että ainoa tapa jolla inhottavaa läskiä voi sietää on se että se on edes kiva.

Mies kuunteli näitä mun juttuja tänä aamuna ja sanoi, että 'olet aivan sekaisin, ihan hullu'. Hän ei voi käsittää tätä tunnetta. Hän sitä ihmetteli kun ei lääkkeetkään auta tähän hommaan. Minä sanoin, ettei lääke tätä tunnetta ota POIS, mutta ilman lääkettä se vain on 100 x pahempaa. Ilman lääkettä en olisi luultavasti edes uskaltanut tuohon tilanteeseen lähteä ollenkaan. Olisin jäänyt kotiin jollain tekosyyllä. Vain koska olen mielestäni läski. Läski kääpiö. Jättitissi. VIHAAN rintojani, joskus haaveilen niiden irti leikkaamisesta. Rinnat ovat ällöttävät maitosäkit, nisäkäsnaaraan saastapussit.

Ohhoh, anteeksi vain, menee aika vihamieliseksi. Minä nyt vaan en oikeastaan tykkää naisen vartalosta silloin kun se on omani. Tahtoisin kuolettaa siinä kaiken naisen.

5 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :) Se on kivaa, koska sitä voi tehdä yksin. Leivon varmaan laskiaispulliakin, koska itse tekemällä ne ovat huokeampia kuin kaupan monen euron pläjäykset. Olemme me niitä kauppan pulliakin ostaneet kyllä, esim. viime mässyssä oli ja kai sitä edellisessäkin. Runebergejä en ole syönyt, koska mun mielestä ne ei ole riittävän hyviä ostettavaksi, ne on sellaisia vähän köyhiä.

Ostimme eilen kauppasta mässyjäätelöt valmiiksi, Rainbown Karamelli-jäätelöpaketin [tosi hyvää!] ja sitten otin kermatoffee-Classicpuikkoja ja Totally Brown-puikon.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kallio, oi Kallio!

Minä otin sen Kallio-televisiosarjan digiboksille ja katsoin nautiskellen sen tuossa aamuyöstä! Voi ihme, kuinka olikin HYVÄ! Ei itse se tarina niinkään.. mutta ne henkilöt! Ja maisemat!

Päähenkilönä tuossa tellusarjassa on Piitu, 38-vuotias kustannustoimittaja, sinkku, lapseton KALLIOLAINEN!! Heti 1. osassa se Piitu tapasi erään nuoren miehen, divarinpitäjän, joka muuten liikkui joka paikkaan PYÖRÄLLÄ! Pojalla/miehellä oli aika pitkä kihara tukka.

Katsoin tuota sarjaa oikein nälkäisesti, vertailin itseäni esim. siihen Piituun. Haluaisin näyttää juuri samalta, mutta en näytä! Kun olin katsonut tuota sarjaa niin hyvä etten siitä paikasta varannut kampaamoaikaa, että pätkäisisivät mun tukan polkaksi tuosta vaan! Mutta ei se auttaisi. :( Minulla on yksi melkein samanlainen villapusero kuin sillä Piitulla.. tosin hänen puserossaan raidat olivat leveämpiä ja vihreäsävyisiä, mulla on sellainen samanmallinen, mutta siinä on ihan riemunkirjavat ja ohuet raidat. Sellaista nahkaista kuluneen oloista käsilaukkua ei mulla ole, kuten oli sillä Piitulla.

En tiedä kävisinkö itse kalliolaisesta! Luultavasti EN, koska olen kuitenkin jotenkin.. mussa ei ole särmää! :( Ja muutenkin 'paljastaisin' itseni töllistelemällä rakennuksia pää pyörien kuin jollain pöllöllä.

No kuitenkin.. aion katsoa sen sarjan joka osan! 1. osassa Piitu sai vieraakseen siskonsa, joka kai aikoo erota. Oli mies vaihtanut lukot tuosta vaan.. ilmoittamatta..

Katsoin aika kiinnostuneena sitä päähenkilön asuntoa. Ei tellua [päähenkilö ei siis voisi katsoa Kallio-sarjasta itseään hehe], AIKA pieni [ei kuitenkaan niin pieni ja kotoisa kuin kuvittelin kallioasunnon olevan!], ihana kahden hengen ruokapöytä!! Minä olen aina haaveillut kahden hengen ruokapöydästä! Mihin enempää tarvitaan, jos vieraita käy harvoin?

Mutta se mies.. se Piitun ihastus! Mulla ei KOSKAAN ole ollut sellaista miestä. En taitaisi halutakaan, hän oli niin eri maailmasta. :( Minä pidän enemmän perinteisen miehekkäästä miehestä. En ole lukioaikojen jälkeen tuntenut miestä, joka kulkisi paikasta toiseen pyörällä, mun maailmassa pojat/miehet ei vaan tee niin. Useimmat ostivat auton heti kuin voivat ja sen jälkeen sitten aina sitä on vaihdettu, ilman ei ole oltu.

On varmasti säälittävää katsoa jotain tuollaista sarjaa ihan innoissaan. :) Mutta en jaksa nyt syyllistyä. Kai se tellu on sitä varten että sitä katsotaan.

Mies ei käsitä Helsinki-innostustani. Hän sanoo että tulisi hulluksi sellaisissa asunnoissa. En ymmärrä miksi. :( Mun mielestä olisi ihanaa, jos olisi pieni koti.. sellainen oikea PESÄ! :)

No se siitä..

Hiihtokilpailut, trauma

Nyt on lunta joka puolella Suomea. Mulle tulee mieleen muistoja kouluajoilta. Itse en joutunut hiihtämään enää lukiossa, mutta yläasteella sitä iloa piisasi. Ja ala-asteella, tietysti! Ihmettelen vähän tätä kun meillä oli aina koulussa PAKKO osallistua hiihtokilpailuihin. Ne olivat aika pirullisia juttuja. Jos et ollut hyvä hiihtäjä [mä en ollut], niin eipä se kovin rohkaisevaa ollut jäädä häntäpäähän.

Muistan vieläkin yhden ala-asteen hiihtokisan, kun mulla oli kai suksissa jotain vikaa.. Kun monot irtosivat koko ajan siteistä! :( Sitten sain olla niitä napomassa kiinni koko ajan. En muista mitä vikaa niissä sitten oli. Sinä vuonna olin luokkani VIIMEINEN.. :( En oikeasti ole koskaan ollut hyvä hiihdossa ja sitten vielä kun kävi tuo sidejuttu, niin se kruunasi kaiken.

Mun mielestä tuntui aina niin surkealta se, kun piti painaa latua veren maku suussa, eikä saanut pysähtyä, nojata sauvoihin, kuunnella lintuja kevättalvisessa metsässä ja tunnelmoida. Hiihto ja suunnistus olivat niitä lajeja, joissa sellainen tunnelmoinnin halu tuli. Koska ne tapahtuivat luonnossa. Joskus pesäpallokin sai aikaan sellaisen unenomaisen tunnelman: kuuma toukokuun päivä, pelaajien huudot, mailan ääni kun se osuu palloon ja silmien siristys kentän takaosassa.. hiirenkorvat koivuissa, käärityt hihat. Teki mieli vain OLLA, antaa sen h-vetin pallon lentää vaikka kuuhun.. :) Itse parkkasin aina mielelläni kentän takaosaan, koska sinne pallo harvemmin tuli. Sai katsella taivasta, sai vain olla. Edes hetken.

Nykyisin ei kai enää ole urheilukisoihin osallistumisen pakkoa. Nyt kun muistelen, niin myös yleisurkkakisat [syksyllä] olivat pakollisia! Pakko, pakko, pakkopullaa. Kuinkahan monen liikuntamotivaatio kuoli noilla pakkokisauksilla? Onneksi ei omani kuitenkaan.

8 kokonaista vuorokautta..

.. herkkuiluun. ;) Ajattelen sitä kun menen tästä soittamaan velvollisuuspuhelun Äetmuorille! :) Jos sen ajatteleminen pitäisi mielen onnellisena. Tekisi tosi, TOSI paljon mieleni leipoa ihan vain täytekakku, mutta kun mies ei oikein sellaisesta niin paljon välitä..

Vielä siis suunnittelen leipomuksia.. Täytyy harkita tarkkaan!

torstai 11. helmikuuta 2010

Paikallaan

Varmaan luulitte Sukliksen KUOLLEEN viime viikon mässäyksessä? :) Vaan eipä käynyt niin! Enkä myöskään oksentanut, vaikka olo oli tosissaan aika huono ennen sen alkamista! Huono olo johtui kuukautisista.. Niin se on! Mulla usein kk:sten 1. päivä saattaa olla vähän kuvottava.

Upea idea lääkärille menosta [häpyhuulipatin takia] on kariutunut toistaiseksi. Eikä se johdu lääkärikammosta tms.. vaan siitä, ettei autoni edelleenkään liiku yhtikäs mihinkään! Harmittelen kun en ole tajunnut laskea näitä päiviä, kun se on nyt ollut 'telakalla'. Tuntuu kuin olisi ikuisuus siitä kun viimeksi olin liikkeellä.. -Paitsi että VOINPAS sanoa tarkasti sen päivän kun tämä alkoi! Kun mun piti peruuttaa yksi aika sen vuoksi kun ei auto kulkenut! Kyseessä oli siis perjantai 29.1. Eli auto on jumittanut nyt 13 päivää!

Sitten on vielä sellainenkin huoli, että mun oikeasti olisi p a k k o päästä joko liikkeelle ennen viikonloppua, tai sitten laittaa mies jotenkin asioille.. koska aivolääkkeeni alkavat olla lopussa! Ja sellainen kevyempi pakkokin on, kun on menoa tulossa [sosiaalinen tilanne, juhlava] ja tarttisin kovasti jonkun juhlavamman puseron, paitapuseron, juhlatopin tms.! No tuo lääkeasia nyt on 1. huoli kuitenkin..! Huoli nro. 2 on se lekurikäynti ja 3. on se puseronlöytämispakko.

Mies lupasi taas aamusta koettaa sen auton kanssa jotain, kun hän on nyt jotain osia siihen vaihdellut. Mutta voi olla että kuulemma se bentsiini siellä sisällä on saattanut kostua, kun on ollut vajaa tankki pitkään käyttämättömänä. En tajua mitä teemme jos noin on. Pitääkö vanha löpö sitten valuttaa pois vai?? :( Vai pitääkö auto saada johonkin 'kuivamaan'? Tosi 'kiva' jos pitää, koska meidän autotalli on ROMUVARASTO [kiitos miehen, hehe], eikä sinne oikeasti mahdu autoa. Ei kai niitä rojuja voi pihalle lumeen heittää.. vaikka mieli joskus tekisi! :( Ärrrr..!

Raportoin!

Mässinki meni oikeastaan ihan hyvin. Ei tullut kertaakaan todella ähky olo. Olen nyt viime aikoina päättänyt, että yritän aina entistä enemmän keskittyä positiivisiin asioihin, yritän nähdä itsessäni jotain kehitystä. Nyt voisi sanoa, että sen ainakin olen oppinut, etten mässingin lähetessä loppuaan ala ahtaa aivan sairaasti! Ennen tein niin! Ihan kuin olisin panikoinut: tämä loppuu pian, nyt äkkiä maaru täyteen..! Siitä tuli monesti kehno olo. Minusta tuokin edistysaskel on ihan hieno, vaikka onkin PIENI. Alan ihan kuin tajuta, että 2 viikkoa kuluvat kyllä ja sitten taas.. eli ei ole mikään pakko vetää kuin ruokaa tai herkkua ei enää koskaan saisi. :)

Uni

Näin unta jossa raivosin Äetmuorille ja tunsin oloni tosi hyväksi, vahvaksi. Ja tajusin siinä unessakin, että TÄTÄ muuten en pyydä anteeksi enkä kadu! Tunsin lievää syyllisyyttä kun heräsin unesta, mutta outoa kyllä tunsin myös riemua.. ja oloni vahvaksi. Miksi?? Toivottavasti se ei ole merkki loputtomasta sikamaisuudestani. Kun en kuitenkaan usko tosielämässä ihmisille raivoamisen auttavan paljonkaan.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Huono olo!

H-hetki lähestyy, herkkuiluhetki siis! Kokosin juuri HERKKUANNOKSEN, siis sen ensimmäisen. Nyt vaan odotan että kello tulee 00:00! :) Siitä ei tingitä! Ikävä kyllä mulla vaan on jostain syystä vähän oksettava olo! Vaikka en siis ole tänään edes syönyt.. :( Pelotti hiukan, että jos on vaikka vatsatauti. Mutta en usko - kuukautiset alkoi tänään ja mensujen eka päivä on mulla joskus myös vähän 'oksettava'. Toivotaan, että kyse on siitä! Muuten voi mennä koko homma ihan pieleen!

Hih, ostinpa 2 laskiaispullaa mantelitäytteellä itselleni. Miehelle otettiin hillotäytteellisiä.

Prinsessakakut jäi väliin tänään, en viitsinyt ostaa. Parasta ottaa rauhallisesti, kun kerran on olo jo ennen aloitusta vähän huono!

perjantai 5. helmikuuta 2010

Hyviä päätöksiä

Päätin soittaa aamusta lääkärille sen alapäässä olevan pahkuran vuoksi. Päätin myös vähentää raivoamistani täällä blogissa, tarkoitan nyt tuota edelliskertaista mäkätystä miehen kotityölaiskuudesta. Kyllä hän on niissä viitsimätön, mutta on mullakin omat ISOT vikani! Teen kotihommia kyllä, painan töitä kuin härkä, mutta sitten taas mussa on muuta.. Esimerkiksi olen kärsimättömämpi ja ailahtelevampi kuin mies. Joskus myös minä olen viitannut kintaalla niille asioille, jotka MIEHESTÄ on tärkeitä. En aina jaksa/viitsi innostua kun hän alkaa neuvoa mulle miten käyttää esim. uutta digiboksin kaukosäädintä, en jaksa innostua kaikista laitehankinnoista ym. Joskus myös sorrun siihen pahimpaan, eli kysyn.. 'mitä tuo maksoi..'. :( [Sanotaan tässä ja nyt että se on suunnilleen p a h i n t a mitä voit sanoa jostain hankinnasta riemuitsevalle ihmolle!] Eli että osaan mäkin hankala olla, siis sen lisäksi että olen työtön lortti ja muutenkin kummallinen.

Niin että se siitä, ei enää kotityömarmatusta ainakaan vähään aikaan! :) Sain siivon tehtyä.. aloitin aikasin aamusta, koska heräsin todella aikaisin. Tuntui sitten turhalta enää vetää sikeitä, kun mielessä jo tavallaan ahdistivat tekemättömät työt. Eli ei muuta kuin ylös, tukka nutturalle ja puunaamaan! On kivaa kun on taas siistiä. Mä vain tarvitsen sellaista siistiä ja viihtyisää ympäristöä. Osaan olla joskus aika 'boheemi', mutta en niin boheemi, että voisin elää ihan sottaisessa paikassa.

Vielä pitää kehua miestä siitäkin, että hän kestää mun 'herkkuilujani'! Kuinka moni mies oikeastaan tekisi niin?? On olemassa ihmistyyppi, joka voisi jopa tehdä ultimaatumit: joko menet lääkäriin tuon takia, tai tulee ero. Mies ei onneksi koskaan pakota mua, kai hän tietää että mussa on aimo annos sellaista nuorta hevosta, joka liian tiukkoihin suitsiotteisiin reagoi korskahtamalla ja nousemalla takajaloilleen. [Joskus tosin tuntuu kuin mä korskahtaisin ja nousisin takajaloilleni silloinkin, kun kuolaimia käytellään hellästi, hehe!]

Ja sekin vielä, että moni mies on omalla tavallaan romantikko. Kuinka moni mies haluaa nähdä rakastettunsa AHMIMASSA kuin eläin..? Hamstraamassa nameja? Ostelemassa tolkuttomia määriä kaikkea nannaa? Aika moni mies voisi saada suuren inhon naista kohtaan, joka tekee niin. Vähän sama kuin .. no, anteeksi vaan.. vääntäisi kakat lattialle miehen katsellessa. :( Sama vaikutus: romantiikan tuho. Moni mies haluaa kuvitella naisensa elävän kuin joku keiju, pelkällä ilomielellä vaan. Tai että jos naisessa onkin lihallisuutta, niin sen pitää olla 'järkevää'. Kyllä nainen voi pihvin syödä, mutta ajatus jotain rekkamiesten ateroita vetävästä ahmatista voisi jo olla liikaa. Tai näin ainakin ajattelen. Onneksi mies on mies, eli ei pienistä säikähdä! En osaa kuvitella paljastavani tätä puolta itsestäni kenellekään toiselle miehelle! Joutua kohtaamaan se huvittuneisuuden, epäuskon, hämmennyksen ja vastenmielisyyden pyörre... :(

Puhelinlangat laulaa!

Soitin Äetmuorille. Äetmuori kovasti jaksaa ihmetellä ikäisiään 6-kymppisiä naisia, jotka vieläkin raukat kuvittelevat voivansa löytää rakkauden ja jopa ETSIVÄT sitä. Muistan Muorin tosin olleen samalla kannalla jo 4-kymppisenä. Silloinkin ihminen oli hänestä liian vanha lempimään. Lempi kuuluu nuorille, teineille ja 20+-ihmisille. Ja avioliittoja saa olla vain yksi.

Onneksi tuo on ainakin aihe, josta ei tule riitaa. Riittää kun myöntelee! Siinä mielessä hyvä puhelu tämä, vaikka kestikin 45 minuuttia, mikä on LIIKAA! :(

1 kokonainen vuorokausi ja hirviön hetki koittaa!

Ihan pian siis taas mässäillään! Pitäisi muistaa ostaa jugurttia, syön sitä aina herkkuilussa, kun muuten en sitä saa ollenkaan. Ja sitten mandariinia ja viinirypälettä! Kiivikin voisi olla hyvää. Leivonta-aineita kanssa pitää hakea kauppasta, ei voi mitään! Ja voisipa tarkastella suklaarasiavalikoimia, että olisiko jossain jotain joulujämiä vielä jäljellä.

Stokkalla on tietysti aina hyvät konvehtivalikoimat, mutta en jaksa ajatella nyt ajavani 40 km x 2 vain sukulaatin vuoksi! Sen verran täytyy olla järki päässä.. Hehe, ajankin siis 'vain' 20 km x 2, eli Pikkukaupunkiin!

torstai 4. helmikuuta 2010

Patti yhä paikallaan..

.. mutta en enää niin paljon mieti syöpämahdollisuutta! Kyllä se häpyhuulen pahkura varmasti on rasvapatti. Kuinka taas päästinkään itseni karkaamaan käsistä viime yönä! :( Huolestutti vain niin, kun nykyisin on kaikki lehdet täynnä kaikkia 'taistelin viisi vuotta syöpää vastaan', 'elämäni ilman toista rintaa' ym. juttuja! Joskus tuntuu kuin koko maailma sairastaisi syöpää, tai ainakin tulisi sellaisen saamaan hyvin pian.

Suklis kärttyinen kodinhengetär!

Minä se vaan olen siivonnut ja siivonnut! Taas on ollut lähellä palaa pinna miehen kanssa - en vaan ole polttanut, hyvä minä! :) En tahtoisi valittaa, mutta joskus ärsyttää tavattoman paljon se, kun hän ei tee edes sitä VÄHÄÄ, mistä joskus on sovittu. Lisäksi tuntuu myös kuin mies ei ainoastaan olisi tekemättä mitään, vaan myös SABOTOISI mun hommia parhaansa mukaan. Tarkoittaa sitä, että hänen jälkiään saa kaiken muun lisäksi olla aika usein korjaamassa. Tyyliin likaiset vaatteet jätetään makuuhuoneen arkun päälle ja sinne ne pinoutuvat. Piiiitkän tenttauksen jälkeen [kestää useamman päivän kun mies harkitsee] hän sitten suostuu kertomaan mulle, mitkä menee pyykkiin. Minä sitten kiikutan pyykkikoriin ja pesen ne.

Hän ei koskaan totea, että ohhoh, pöydän pinnan vaikka voisi pyyhkiä, näyttää kuin siinä olisi joku tahra. Hän SAATTAA sellaisen tehdä, jos pyytäisin - en ole pyytänyt juuri tätä, joten en tiedä - mutta siis vasta pyyntöjen jälkeen ja sittenkin 'ihan kohta', eli tarkoittaa sitä että taitaisin itse sittenkin päätyä sen tekemään. Ihmettelen miten ihminen voi vaan kulkea jonkun selvän sotkun ohi korjaamatta sitä. En minä turhista nipota, mutta esim. pöytä nyt vain sattuu olemaan se pinta, josta SYÖDÄÄN - eikö olisi kivaa, jos se olisi puhdas?? Oma-alotteinen ei hän näissä hommissa todellakaan ole.

Kai sitten olen kauhea bitch ja pikkumainen akka ja vaikka mitä. Niin, silloin kun nainen pitää jotain asiaa tärkeänä, niin hän tietysti on tajuton bitch ja tärkeänä pidetty asia on OIKEASTI ihan joutava ja niin edespäin.. Mutta esim. miessukupuolen tarpeet tietysti ovat mahdottoman tärkeitä, miesten ylimalkainen asenne kodinhoitoon on joustavaa joviaalisuutta ja suurisieluisuutta parhaimmillaan, eikös juu? Kun 2 kuukautta vanhan lapsen isä lähtee kahdeksi viikoksi E-Afrikkaan ystäviensä kanssa, niin tarvitseehan mies toki rentoutumista isyyden paineista. Kun 2-kuukautisen lapsen äiti lähtee viikonlopuksi kylpylään, niin jopa on laiska äidinkutale, kehno kerta kaikkiaan! Kodinhoito = turhaa ja joutavaa, seksi + nettiporno + urheilunseuraaminen = saakelin tärkeää. Näin se on! [No, onneksi mies ei sentään harrasta tuota nettipornoa tai urkkahulluutta, se olisi varmaan viimeinen pisara, hehe!]

Katkera (f)emakkokin vielä! :)

No kai tämä tunne menee ohi, mulla on kai vain PMS päällä taas.. :(

2 kokonaista vuorokautta - -

- - herkkuiluun! :) Hih! Nyt tuntuu yhtäkkiä kuin leivontasuunnitelmat ei olisikaan valmiita [=kinuskikakkua], vaan haluaisinkin vielä harkita. Toisaalta on vaikea tietää mikä muu voisi olla yhtä hyvää! Kiusaus olisi tehdä baileys-kakku, mutta olen jo oppinut, että yhden palan jälkeen siihen vähän .. no, ei kyllästy, mutta sitä ei voi syödä sellaisia määriä kuin kinukakkua.

Muorillekin kai pitäisi soittaa, mutta en ole jaksanut. Joka aiheesta hän aina keksii jotain sanomista, läksytettävää tai jankutettavaa. Kai se on kuitenkin PAKKO soittaa, joko nyt torstaina tai sitten perjantaina viimeistään. Kerään voimia!

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kotikirurgi

Nyt onkin ikävämpi postaus! Ehkä olen päästänyt tämän karkaamaan kokonaan käsistä - en tiedä, tuntuu kuin suhteellisuudentajuni olisi kadoksissa! Tavallaan TIEDÄN, etten (kai) voi olla syöpäsairas [koputetaan puuta!] ja vaivakin on tuttu muista yhteyksistä. Mutta silti, on se mahdollisuus....! :(

No niin, seuraa noloa vuodatusta! Mulla on .. voi jee, no niin, siis ulommassa häpyhuulessa joku patti! :( Se ei näy hyvin, mutta hiukan kuitenkin. Sellainen n. peukalonpään kokoinen, pyöreähkö, ei kipeä.. Mulla on ollut ennenkin patteja [yksi kaulan/niskan alueella] ja yksi vyötäröllä. Tuollaisia samanlaisia siis. Ne ovat jotain 'rasvapatteja'. Se vyötäröllä ollut leikattiin pois. Ihan paikallispuudutus, terv. keskuksessa tekivät. Kaulan ja niskan alueen patti aina joskus tuntuu 'uinuvan', en tiedä mihin se menee, se vain 'katoaa' aina ajoittain ja sitten joskus taas tuntuu. Hieroja sanoi sen olevan sellainen rasvapatti myös.

Häpyhuulen patti tuntuu samalta. Mutta - mutta - entäs jos se on SYÖPÄ?? Joku kasvain. :( Ja pahinta on nyt tässä se, kun en tiedä oikeasti mitä tehdä! Jos menen lääkäriin, niin vaihtoehtojahan on tasan kaksi [jos siis se on rasvapatti!]. Joko se leikataan, tai sitten ei. Jos se leikataan, niin voi hitto vieköön! Se on jotenkin niin noloa! [Ja EI, mun mielestä esim. papa-kokeen ym. gynekologisen tutkimuksen tekoa ei voi verrata tähän, koska papa-koe on ihan normaaleille naisille tehtävä normaali juttu, mutta joku patti on nolo!]

Olen ajatellut odottaa.. odottaa, jos 'rasvapatti' - jos se semmoinen on - menisi taas unille, eli katoaisi vähän kuin itsestään. Mutta kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Näytin sen miehellekin, hän tunnusteli sitä [se muuten ei ollut kiihottavaa, mitenkään! Ei mulle eikä varmasti hänellekään] ja tunsi sen, sanoi että mene lääkäriin! Helppohan se on sanoa.. Mies sanoi että hänen peräsuolivaivansa - verenvuoto sieltä siis - oli ihan yhtä nolo, mutta minun mielestäni se ei ole ollenkaan sama asia! Pateissa on jotain inhottavaa, kun taas verenvuoto suolesta taas on säälittävää, silloin ihminen on sairas ja kärsii kipua ja saa hoitoa.

No niin, mietin siis kovasti, että mitä tehdä. Miksi, MIKSI sen patin piti tulla juuri häpyhuuleen! Olisi nyt valinnut melkein minkä muun paikan tahansa. Ehkä se katoaa? Odotan vielä tämän viikon loppuun. Tekisin melkein mitä vaan, ettei tarvitsisi mennä sitä esittelemään sairaalaan. En nauttinut aiemmistakaan rasvapatti-esittelyistä, ja tämä nyt on ehdottomasti pahin.

Ja jos se on syöpä, niin voi ei! Joudunko johonkin isoon kamalaan leikkaukseen? Mies on sanonut, että syöpä voi kuulemma tulla melkein minne vaan. Ne ovat yleensä vain ne yleisimmät, joista puhutaan paljon - niiden suhteen on tietoisuutta ihmisten parissa.

Olin hetken aikaa jopa niin hullu, että harkitsin 'kotikirurgiaa'. Kotikirurgia tarkoittaa puudutusta [alkoholin avulla] ja sitten terävän keittiö- tms. työkalun käyttelyä. Olen kokeillut sitä kerran - revin vaalean, isohkon luomen pois kaulastani. Tiedän ettei niin 'saa' tehdä, mutta se vain ärsytti. Itsetehdyssä puudutuksessa on se huono puoli, että se vaikuttaa myös Sukliksen, kotikirurgin, käden tarkkuuteen. :( Mutta jos taas ei ota tarpeeksi, niin sattuu myös sitä enemmän. Luomesta tuli paljon verta, en olisi osannut kuvitella ollenkaan!

Tämä muuten ei sitten ole jotain kieroutunutta huumoria tms. Mieskin on jo oppinut tuntemaan tuon mun ilmaisun 'kotikirurgia' ja hänestä se on ihan hullua. Sen luomileikkauksen tein yöllä, koska tiedän että hän olisi vastustanut kovasti päiväsaikaan. Kirurgi tarvitsee työrauhansa, hehe! :) Mutta tuo patti on sen verran suuri ja syvällä - onhan se nyt paljon isompi kuin pinnassa oleva luomi! - ettei kotikonsti oikein kiinnostaisi..

Tämä viikko on armonaikaa, jos ei ole patti poissa sitten, niin kai siinä lääkäriin on otettava yhteys! Inhottaa vain jos soitan sinne ja kysyn neuvoa, niin sitten ne kuitenkin sanovat, että tule tänne.. :( Mulle riittäisi oikeastaan hyvin joku vakuutus puhe-elimessä, että ei se voi olla syöpä tai muutakaan vakavaa.

Yritän miettiä nyt jotain muuta.. Jotain hauskempaa! Onneksi muuten kaikki 'siellä' on terveen oloista.. se on positiivista..

Mässyostoksilla

Mietin mässyä! Ostin tänään Omar-pussin, kun kerran pääsin miehen autolla liikenteeseen! :) Ja voi mua paksupäätä, juuri viime postissa sanoin, että mä muka muistan tarkkaan missä on niitä virolaisia sonjaronja-toffeita! Hah hah, muistin ihan väärin, menin K-kauppaan ja meillä niitä sonjia ei tuossa ole.. S-marketissa tai Prismassa taas on näkynyt. Ehkä Prismassa - jos nyt muistan oikein..! Oli vähän pettymys kun menin sinne ja sitten ei ollutkaan.. :(

Ostin sellaisia mansikka-vaniljakeksejäkin. Ne ovat LU-keksejä, niissä on pieni vaaleanpunainen mansikka "täytepallero" päällä ja kahden keksin välissä siis sellainen vaniljanmakuinen täyte. Niin ja sitten ostin piparkakkujakin. Nekin ovat LU, perinteisiä.

Kotiin kun kerkisin, niin sittenpä jatkoin siivousta taas.

Ja 'enää' 3 kokonaista vuorokautta herkkuiluun! Keskityn siihen, tahdon unohtaa tuon patin! Tsekkaan tilanteen taas, kun menen kohta suihkuun..

tiistai 2. helmikuuta 2010

Aukeaako vankilan ovi?

Mun autonromuni on yhä kulkematon. Se nököttää oudon hylätyn näköisenä tuossa autokatoksessaan. Siitä melkein voi sanoa päälle päin, ettei sillä ole ajettu aikoihin, vai luulenko tässä nyt taas? Jotain kovin PYSÄHTYNYTTÄ siinä on. Ja lunta sillä lailla, että näkee ettei auton renkaat ole sitä painelleet..

Nyt kuitenkin on yllättävä mahdollisuus mun vankeuden päättymiselle! Mies on nimittäin kipeä ja se tarkoittaa sitä, että hän ei lähde autollaan nyt pariin päivään mihinkään! Joten minäpä sitten voin - tulee tehtyä herkkuiluostoksia! Ei tästä oikein jaksa 'iloita', kun toinen on kipeä ja siksi auto on vapaa, mutta on se silti vapauttavaa mulle.. Meillä on lähimpään kauppaankin 10 kilometrin matka, että silleen. Entinen lähin kauppamme lopetettiin syksyllä - ei ollut kai tarpeeksi voittoa. Sinne oli vain ½ kilometriä!

Voin ehkä ostaa ystävänpäiväpostimerkkejäkin sitten! Se on kiva ajatus. Olen ostanut 5 ystävänpäiväkorttia, mutta merkkejä en ole vielä hankkinut. On mukavaa kirjoitella ne ajoissa ja sitten laittaa postiin kun aika on! Sitä sanotaan että jo 10.2. niiden pitäisi olla postissa! Nyt juuri tajusin, että tahdonkin ehkä ostaa vielä yhden kortin! :) Miksi en tajunnut aikaisemmin..!

Minä ilahdun siitä kun saan kortin. Siksi lähettelen niitä itse, kai olen vähän SÄÄLITTÄVÄ taas.

Niin, aamulla tosiaan voi olla että kotivankilani ovi aukeaa! :) Jos siis mies ei koe ihmeparanemista, eikä se nyt näytä kovin todennäköiseltä!

Kallio!

Sellainen sarja alkaa nyt tässä kuussa telkkarista!! Se siis kertoo elämästä Kalliossa, Helsingissä. Innostuin valtavasti!! Pääsen edes telkkun kautta kokemaan Kallion elämänmuotoa, vaikka ehkä se ei ole realistinen sarja - eihän sitä tiedä etukäteen! Kadehdin tavallaan Kalliossa asuvia ihmisiä, se on varmasti Suomen rennoin ja kansainvälisin ja suvaitsevaisin asuinympäristö. Eksoottinen ja rytmikäs! Kaikkia vaikutteita..! Tavallaan kuuluisin ehkä itse sinne, mutta niinpä vaan maalla asun. :) Mies inhoaa ajatusta Helsingistä, hänestä asunnot ovat siellä kauhean pieniä [kohtuuhintaiset siis] ja ahdistaa ihmispaljous!

Toisaalta voi olla että olisin liian 'nynny' Kallioon. En ole kovin 'trendikäs', enkä kai kovin persoonallinenkaan sellaisella erottuvalla tavalla.

4 kokonaista vuorokautta -

- ja suklaahirviöksi taas alan! ;) Mies väitti tänään, etten mä muka saa herkkuilussa kokoon edes paljon kaloreita, hänestä syön vähän! Käsittämätön juttu! Kyllä varmasti tulee järkyttävä määrä kaloriaa.. siltä ainakin musta tuntuu, vaikka herkkuilun yksi sääntö tosin on se, ettei kaloriaa silloin edes mietitä!

Pitää varmaan kaupasta ostaa nyt seuraavaksi niitä virolaisia sonjaronjatoffeita!

maanantai 1. helmikuuta 2010

Vankina kotona

En ole vielä onnistunut puhumaan vieraille ihmisille, niin kuin sanoin aikovani tehdä tuossa Muutan elämäni!-postauksessa. Syy on aika ankea: ei lähde auto vieläkään käyntiin! Mies tänään sitä akkua lataili ja hoivaili.. vaan ei auta!! :( Ei liikahdakaan! Nyt mies sanoo että mun romuautossa olisi muutakin vikaa kuin vain tuo akun jaksamattomuus! Se ei jotenkin 'anna kipinää', sanoopi hän! Eli kai sitten saan istua täällä torpassa maailman tappiin asti! :( Kurjaa! Sitten se vaan tarkoittaa sitä, että mies saa luvan tehdä mässyostokset mulle, jos siis auto ei elvy tässä tämän nyt alkaneen viikon aikana!

Luuletko omistavasi puhtaat huonekalut?

Jos kuvittelet, niin luulepas uudestaan vaan! Meillä mies tänään käytteli sellaista töistä lainaamaansa verhoilunpesukonetta. Jolla siis voi pestä sohvat, nojatuolit, matot ym. Hän ei ole sitä koskaan töissä käyttänyt [se on ihan muulta osastolta sieltä!] joten vähän mietin että mitä tästä tulee! Kun se härveli kuitenkin on sähkölaite... ja mies on joskus kovakourainen laitteiden kanssa, tai ainakin musta tuntuu siltä! Itse kun aina teen kaiken laitteiden kanssa huippuvarovasti, koska pelkään 1. särkeväni ne 2. sähköteloittavani itseni. Mies ei kuitenkaan ajattele niin.. -No, hän kumminkin pesi meidän sohvat ja nojatuolit sillä ja arvatkaas tuliko MUSTA pesuvesi!! :( Ja kun ottaa huomioon, että meidän huonekaluja sentään imuroidaan säännöllisesti ja on käytetty tekstiilinpesuainettakin. Ja silti - - - !

Toivottavasti nyt en masentanut ketään! Kannattaa kokeilla tuollaista laitetta huonekaluille vaikka edes kerran kymmeneen vuoteen - sitä voi hämmästyä..!

Melkein tuollaisen laitteen voisi ostaa kimpassa useamman perheen kanssa! Se nimittäin oikeasti on kätevä. Eikä tee huonekaluista tippuvan märkiä - huomenna jo varmaan nuo sohvahommelit ovat kuivat. Pesuainepönttö oli siinä mukana!

5 kokonaista vuorokautta!

Ja onkin herkkuilun aika! :) Hiii-iiiiiiiii! (Sukliksen innonkarjaus!)

Mikähän siinä on, että joskus miettii jonkun ihan tyhmän leivonnaisen leipomista? Minä luin äskettäin sellaisen ohjeen ananas-kookospiirakasta [siihen ei tule mitään rahkaa tms.] jostain ilmaisjakelulehdestä - vai oliko se ehkä joku Pirkka-lehti, en muista - ja ajattelin heti sen leipomista. Vaikka tiedän, ettei sellainen kuiva, kunnon täytettä vailla oleva piirakka tyydyttäisi mua. Mietin vaan että sellaista olisi ehkä kätevä leipoa vaikka ihan pakkaseen, olisi jotain vierasvaraa, ja jotain miehelle syötävää kanssa. Hän pitää juuri tuollaisista piirakoista. Ehkä pitää tehdä siis sitä kinuskikakun lisäksi kun koittaa viikonloppu?

Sekin on kummallista, että heti mässingin jälkeen on sellainen olo, että hohhoi, eipä haittaisi vaikka seuraava olisi vuoden päästä! Mutta kun päivät kuluu, niin aina vain innokkaammin sitä odottaa! :( Merkillistä, joka kerta sama juttu!

Mietin virolaisten sonja-ronjamitälie toffeiden kokeilemista! Ovatkohan ne vähän kuin omareita, vai ovatko ne vähän kuin alku-karkkeja? Äetmuori kerran antoi mulle pussin avattuja alkuja, kun hän ei pitänytkään niistä. Mun mielestä ne olivat hyviä. Oikeastaan aika hassua kuinka monta erilaista toffee- taikkas kermakarkkia on tässä maailmassa! Minä pidän monista mutta en sellaisista aivan oksettavan sitkaista. Toffot olivat sellaisia aikoinaan, en tiedä onko niitä edes enää. Kiskoivat tehokkaasti paikat hampaista! Hyh!

Mutta on outoa etten ole koskaan maistanut sonjaronjia! Pitää kai pistää mies sitten ostamaan niitä [jos auto ei siis edelleenkään toimi] ja se on harmin paikka. Mies ei kumminkaan osaa sijoittaa sitä missä ne makeishyllyssä on. Löytääköhän tuo edes niitä? Mulla itselläni on erehtymätön vainu ja tarkka tieto kaikkien karkkien sijainnista.