Elossa ollaan, ja herkkuilut on herkkuiltu! Eikä muuten kertaakaan tullut yliähky olo. Kohtuuähkyä kyllä esiintyi, se on eri asia! Oikeasti! Kohtuuähky on täysi olo, mutta siihen ei liity oksetusta tai kipua ollenkaan. Näin mä sen määrittelisin!
Mulle kävikin hassu juttu leivonnan kanssa. Eli tein siis sitä mansikka-valkosuklaajuustokakkua. No, sitten siihen piti lisätä vaniljasokeria siihen täytteeseen. Mun vaniljasokeri on sellaisessa kellanruskeassa purkissa ja samoin muuten myös leivinjauhe. Jostain syystä oli jättänyt leivinjauheen maustekaapin alahyllylle (normaalisti se on mulla aina ylhäällä ja vaniljasokeri siinä alhaalla) ja sitten ajatuksissani mätin siihen täytteeseen LEIVINJAUHETTA vaniljasokrun asemasta! :) Onneksi huomasin sen, ennen kuin olin ehtinyt paljoa laittaa.. No, ei muuta kuin leivinjauhe pikapikaa tutulle paikalleen ylähyllylle ja vaniljasokeria kakkuun. Huh!! Onneksi se ei maistunut siinä mitenkään..! Kaikkea sitä voi ihmiselle käydä.
Maistelut:
Ostin sellaisen Dumle-suklaanappirullan. Minusta se oli hyvää, vaikka kai aika kallista. Eihän siinä rullassa ollut sataakaan grammaa, mutta hinta oli silti 1 euro. Minusta tuo suklaati oli hyvää.. ja täyte oli onneksi sellaista PAKSUN valuvaa, eli EI sitkeää EIKÄ sellaista ihan lirularuvaluvaa. Jotain tuosta mausta tuli mieleen, joku vastaava suklaa - olisiko Center?? Vaikea sanoa, mutta jotain tuon makuista olen joskus aiemmin saanut, tuli ihan tuttu olo.
Ostanko toiste? Varmaankin. Minusta nimittäin tuo nappimuoto oli kätevä! Dove-suklaa on normaalisti suosikkini, mutta siinä ne palat on hassun isoja ja pitkiä, joten se toffee/kinuski siellä sisällä oikeasti VALUU, kun se on löysää tavaraa. Mutta makunsa puolesta Dove on ehkä hitusen parempi - Dumle oli aika rakeista jotenkin? Kouluarvosanalla 4-10 antaisin tuolle 8.
Maistoimme miehen kanssa sellaista toistakin suklaata, ostimme Tarjoustalosta Americana-merkkisen suklaalevyn [niitä olisi saanut 6 kpl 2 eurolla, mutta otimme nyt vain yhden] banaanitäytteellä. Se oli.. kauheaa!!! :( Kumpikaan meistä ei pitänyt, ei edes mies, joka normaalisti on ihan himona banaanisuklaajuttuihin! Hurjan, mahdottoman imelää!! Valmistusmaa oli Unkari, tekisi mieli siitä sanoa jotain, ei taida Itä-Eurooppa vielä tehdä suklaita sopivia läntiseen makuun? Se suklaa oli melko tavallista tummaa kamaa, sellaista vähän halvan oloista mutta periaatteessa OK. Täyte siinä eniten tökki. Sellaista aika löysää ja tosiaan, kyllä oli kauhian imelätä! Pitää viskata loppu roskikseen, emme me voi sitä syödä. Eli jos näette niitä Americana-suklaalevyjä niin en neuvo ostamaan! EHKÄ joku lapsi saattaisi tykätä niistä, ehkä, lapsethan saattaa joskus tykätä ihan kauhean makeasta? Kouluarvosanalla 4-10 annan.. 4! Enkä osta toiste!
Lidlissä näin sellaisen tarjouksen: osta 4 isoa Fazerin suklaatilevyä, niin saat kampanjatarjouksena yhden OMENACRISP-Fazerlevyn kaupan päälle! Tavallaan se olisi vähän houkuttanut, kun omppucrisp ei ole mikään vakiomaku Fazerilla, vaan vain tällainen rajoitetun ajan tms. tuote. Mutta en sitten sortunut siihen, koska olisi ihan älytöntä ostaa 4 kallista levyä, joista ei pidä, vain saadakseen yhden tuommoisen erikoisuuden. Ehkä se omenacrisp on jonain päivänä vakiomaku, who knows.
Catfight päättynyt, onneksi
Se yksi nainen, joka siis kirjoitti mulle ihan oudon vihamielisen sähköpostiviestin, on nyt sitten pyytänyt sitä anteeksi ja selittänyt, että hän ei oikein tiennyt mikä häneen meni, hän oli vain mustasukkainen tms. Olemme nyt kirjoitelleet muutaman kerran. On ihan hyvä, että se juttu selvisi, jotenkin se nimittäin vaivasi mua, kun en ole tottunut siihen, että ilman syytä saan semmoista vihamieltä..
Tavallaan ymmärränkin häntä, sitä naista siis. Mutta itse olisin TOSI varovainen noiden "yhteisöjen" ihmisten kanssa. :( Kun aika moni mies/nainen on sellainen, että eivät ne tyydy kirjoittelemaan/tapailemaan vain yhtä.. vaan kun on mahdollisuus selailla profiileja, niin ne etsivät aina Jotain Parempaa. Ja tuokin tyyppi - siis se mies, johon tämä mulle vihapostannut on ihastunut - paljastui UKKOMIEHEKSI [tietysti] loppujen lopuksi! Ja mies pitää peliään kai aika monien nettiyhteisön naisten kanssa. :( Ei kylläkään MUN kanssani, tietenkään, en tunne koko tyyppiä, mutta näin se nainen mulle kertoi. En ole kovin yllättynyt.
Olen aika usein törmännyt tähän, että ihmiset valittaa, kun nettirakas ei poistakaan omaa profiilia jostain deittipalvelimesta tms.. vaikka siis on suhde menossa jo in real life. Sitten aina selitellään, että 'unohdettiin' poistaa se.. ;) Hih. No, uskokoon kuka haluaa.
Kyllä mä uskon, että netistä VOI löytää kumppalin. Olin kesällä yksissä semmoisissa häissäkin, jossa vihittiin netissä tutustunut pari. Ihan varmasti voi onnensa löytää, mutta sitten on näitä, jotka tavallaan käyttää hyväkseen sitä, kun netissä on mahdollisuus "huijata", eli olla vain tietty aika tavattavissa.. eikä jollekin satojen kilometrien päässä olevalle tule mieleenkään, että se kaveri voikin olla 90% ajastaan perheellinen mies ja sitten 1/2 tuntia päivässä meilailla "sinkkuna" kun aika sallii. ;)
Tavallaan tuollainen on aika lapsellista, joskin siis tosi yleistä. Kai ihmisillä on semmoinen arjensietokyky tosi huono. Ensin mennään naimisiin, hankitaan perhe.. No, sitten se alkaa ahdistaa: harrastukset menee, puoliso on aina väsynyt ja kiukkuinen, paljon muuta ei keskustella kuin tiian korvatulehduksista ja mikin ihottumasta. Sitten sitä toinen tai kumpikin kyllästyy - elämä ei ollutkaan semmoista kuin sen PITI olla - ja nettiin mars, profiilia vääntämään jonnekin deittipalveluun. Miksi jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu tajuamaan sitä, ettei heistä OLE parisuhteeseen tai perhe-elämään? Jos itse tuntee itsensä, että koko aika pitää olla jotain jännitystä tms.. niin miksi pitää kerta toisensa jälkeen vaan mennä naimisiin, laittaa lapset ja sitten hylätä koko kuvio? En tajua. Kyllä mä pysyisin sinkkuna vaan, sitten saisi harrastaa mitä vain ja miten paljon vain, eikä tulisi kulunkia, kun pitää ruokkoa maksaa lapsista tms. Miehen työkavereissakin on sellaisia, ovat saattaneet olla 2-3 kertaa aviossa ja JOKA naisen kanssa omakotitalo plus lapset. ;) Kuinka ne ollenkaan tulevat toimeen elatusmaksujensa kanssa, en tajua. Kun kuten kaikki tiedämme, ne elatusmaksuthan lasketaan BRUTTOtulojen perusteella..
maanantai 31. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Porvaripoliitikko vie karkinkin suusta
Makeisvero! Niin ettei kakarat ja vanhemmatkaan pilaa hampaitaan ja liho läskeiksi! Mukamas. Totuushan on taas se, että JOSTAIN on ollut pakko kehittää uusi vero, ja tässä se nyt on. Kansalaisten terveydellä ei ole oikeasti p-kankaan väliä.
Porvaripoliitikkojen mielestä kai taantumassa/lamassa kenkää saaneet pienet ihmiset eivät saisi edes karkista nauttia. Pitäisi olla työttömänä [ja työttömyys muuten on harjoitetun politiikan suoranaista seurausta!!] ja purra lohdutuksekseen huultaan vaan, ei karkkia.
On se vaan hiton koskettavaa. Hallitus välittää meistä! Hallitus ei anna meille töitä, mutta sentään huolehtii kiloistamme noin herttaisella tavalla! Voi että, ihan vesi silmään tuppaa. Kiitos vaan, Katainen ja kumppanit. Miettikää nyt omaa loistavuuttanne siellä 50 euron suklaamoussejälkiruokienne parissa. TEILLÄHÄN on tietysti varaa ostaa naminne vaikka kalleimman jälkeen.. KÖYHÄT ja pienituloiset sen sijaan saavat kai olla ilman karkkia kokonaan, ali-ihmisiä kun tässä ollaan.
Mihin oikeastaan sellainen ihminen tarvitsee karkkia, joka ei ole edes ihminen? Sellaiselta voidaan viedä IHAN KAIKKI, eikä mitään voi tehdä..
Olisi porvareilta reilu teko antaa köyhän pitää edes ne vähät ilot, mitä enää on jäljellä. Köyhällä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, ei varaa ulkomaanlomiin, ei varaa harrastuksiin, ei varaa kampaajaan tai kosmetologiin. Olisikos nyt liikaa vaadittu, että saisi edes suun makeaksi?
Verottaisivat vaihteeksi niitä kavereitaan, näitä kaiken maailman teollisuuspamppuja, jotka tiettyjä puolueita tukevat oikein rahallisesti. Mutta siinäpä se, eihän kaveria tietystikään veroteta, pannaan mieluummin pieni ihminen maksajan paikalle. Saunailloissa sitten nauretaan kansan typeryyttä.
Olisi kyllä tosi kiva tietää miten käy seuraavissa eduskuntavaaleissa! Joko kansa vihdoinkin saa tarpeekseen tästä pientä ihmistä halveksivasta politiikasta. Minä ainakin veikkaan vasemmiston ryminävoittoa! Oma ääneni nyt sinne menee kuitenkin, senhän tietää jo!
0 kokonaista vuorokautta - -
-- MÄSSYYN! Onko tämän sitten viimeinen MÄSSY, mistä sen tietää, jos oikein porvaripoliitikot vie pullankin suusta. No kumminkin, aion nauttia herkkuilusta ja nuo tietyt poliitikot saa suksia kuuseen.
Olin tänään oikein ylpeänä kun ajattelin, että mulla on kaikki aineet leivontaan valmiina täällä kotona! Mutta eipäs vaan ollutkaan, se mansikka-valkosuklaakakku vaatii Lidlin mansikkavalkosuklaatia, ja sitä mulla ei ole kaappissa. Joten huomenna [tai siis tänään, kun eletään jo perjantakia] pitää mennä Lidliin. Ja sitten tarvitsen pizzajuustoakin, kun teen pizzaa. Aina sitä kuvittelee hoitaneensa kauppa-asiat viimeisen päälle, mutta ei sitten olekaan. :)
Olen juonut niin paljon PepsiMaxia että oikein oksettaa! Mutta en ole oksentanut, enkä aio.
Kuukautisetkin alkoivat. Se voi vähän vaikeuttaa MÄSSYä, koska kuukkareiden aikana olen vähän turvoksissa, silloin on vaikeampi syödä. Mutta kyllä mä silti siihen kykenen. ;)
Porvaripoliitikkojen mielestä kai taantumassa/lamassa kenkää saaneet pienet ihmiset eivät saisi edes karkista nauttia. Pitäisi olla työttömänä [ja työttömyys muuten on harjoitetun politiikan suoranaista seurausta!!] ja purra lohdutuksekseen huultaan vaan, ei karkkia.
On se vaan hiton koskettavaa. Hallitus välittää meistä! Hallitus ei anna meille töitä, mutta sentään huolehtii kiloistamme noin herttaisella tavalla! Voi että, ihan vesi silmään tuppaa. Kiitos vaan, Katainen ja kumppanit. Miettikää nyt omaa loistavuuttanne siellä 50 euron suklaamoussejälkiruokienne parissa. TEILLÄHÄN on tietysti varaa ostaa naminne vaikka kalleimman jälkeen.. KÖYHÄT ja pienituloiset sen sijaan saavat kai olla ilman karkkia kokonaan, ali-ihmisiä kun tässä ollaan.
Mihin oikeastaan sellainen ihminen tarvitsee karkkia, joka ei ole edes ihminen? Sellaiselta voidaan viedä IHAN KAIKKI, eikä mitään voi tehdä..
Olisi porvareilta reilu teko antaa köyhän pitää edes ne vähät ilot, mitä enää on jäljellä. Köyhällä ei ole varaa ostaa uusia vaatteita, ei varaa ulkomaanlomiin, ei varaa harrastuksiin, ei varaa kampaajaan tai kosmetologiin. Olisikos nyt liikaa vaadittu, että saisi edes suun makeaksi?
Verottaisivat vaihteeksi niitä kavereitaan, näitä kaiken maailman teollisuuspamppuja, jotka tiettyjä puolueita tukevat oikein rahallisesti. Mutta siinäpä se, eihän kaveria tietystikään veroteta, pannaan mieluummin pieni ihminen maksajan paikalle. Saunailloissa sitten nauretaan kansan typeryyttä.
Olisi kyllä tosi kiva tietää miten käy seuraavissa eduskuntavaaleissa! Joko kansa vihdoinkin saa tarpeekseen tästä pientä ihmistä halveksivasta politiikasta. Minä ainakin veikkaan vasemmiston ryminävoittoa! Oma ääneni nyt sinne menee kuitenkin, senhän tietää jo!
0 kokonaista vuorokautta - -
-- MÄSSYYN! Onko tämän sitten viimeinen MÄSSY, mistä sen tietää, jos oikein porvaripoliitikot vie pullankin suusta. No kumminkin, aion nauttia herkkuilusta ja nuo tietyt poliitikot saa suksia kuuseen.
Olin tänään oikein ylpeänä kun ajattelin, että mulla on kaikki aineet leivontaan valmiina täällä kotona! Mutta eipäs vaan ollutkaan, se mansikka-valkosuklaakakku vaatii Lidlin mansikkavalkosuklaatia, ja sitä mulla ei ole kaappissa. Joten huomenna [tai siis tänään, kun eletään jo perjantakia] pitää mennä Lidliin. Ja sitten tarvitsen pizzajuustoakin, kun teen pizzaa. Aina sitä kuvittelee hoitaneensa kauppa-asiat viimeisen päälle, mutta ei sitten olekaan. :)
Olen juonut niin paljon PepsiMaxia että oikein oksettaa! Mutta en ole oksentanut, enkä aio.
Kuukautisetkin alkoivat. Se voi vähän vaikeuttaa MÄSSYä, koska kuukkareiden aikana olen vähän turvoksissa, silloin on vaikeampi syödä. Mutta kyllä mä silti siihen kykenen. ;)
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Vihaviestejä
Miksi naiset on naisille susia? Minulla oli yhdessä paikassa sellainen profiili, siis semmoinen missä kerroin jotain itsestäni [ihan asiallisesti, harrastukset, yms. ja se että olen naimisissa, en etsi seksiseuraa, vaan ehkä ihan vaan juttelua ja kavereita] ja sitten oli kuvia. Kuvia ei ollut kuin muutama, kaikissa niissä olin ihan säädyllisesti puettu [ei avonaisia kaula-aukkoja, ei minihameita, ei räikeää meikkiä yms. yms.]. Sitten yksi mulle ihan tuntematon 50-vuotias nainen laittoi kaksi aika inhottavaa viestiä. En oikein tiedä mistä kaikesta se mua syytti, kaikenlaista vaan, että 'jallittelen' miehiä ja kerjään huomiota ja että joku hänen luonaan viikonloppua viettänyt mies (!) on kertonut kaikkea musta, kuinka mä yritän olla niin viatonta ja parantelen maailmaa blaa blaa..
Olin ihan puulla päähän lyöty! Ensinnäkään en ole oikein viestitellyt KENENKÄÄN kanssa tuossa yhteisössä oloni aikana! Eli se mies puhui potaskaa sille naiselle! Enkä taatusti ole "jallitellut" ketään miehiä tai yrittänyt mitenkään kerjätä huomiota. :( Jotenkin tuosta tuli tosi paha mieli koko päiväksi.
Laitoin sille naiselle ihan ystävällisen viestin takaisin, laitoin että olen pahoillani jos joku mun sivussa antoi sitten ymmärtää, että olen 'haku päällä', kun en todellakaan oikeasti ole. Sitten laitoin senkin, että olen valmis milloin vaan antamaan mieheni vaikka lukea kaikki sähköpostini tai tekstarini, koska mulla ei ole mitään 'salattavaa' häneltä.
Nuo olivat ainoat ilkeät viestit joita olen saanut. Pitäisi kai olla tyytyväinen, jotkut muut varmaan saa kakkaa niskaan paljon enemmänkin.
Ihmettelen vaan sitä naista, 50 v. ja viitsii alkaa jotain tuollaista aggressiivista juttua laittaa ihan vieraalle ihmiselle. Hänelläkin oli kuva profiilissa, sellainen aika tiukan näköinen nainen, paljon huulipunaa ja melkein siili tukka päältä. Hän etsii kumppania netistä. Ihan hyvä juttu hänelle, mutta itse en tosiaankaan hae.. ja olen aina avoin sen kanssa, että olen NAI-MI-SIS-SA enkä tahdo sitä tilannetta muuttaa!
En aina oikein jaksa ymmärtää vihaviestien tarkoitusta. Tuntuuko jostakin paremmalta, jos saa sanottua pahasti toiselle? Itse en ole koskaan sellaisesta nauttinut. Ihmettelen siis tuon naisen motiivia. Onkohan se laittanut muillekin samanlaisia viestejä vai olenko ainoa? Ja miksi se muhun tarttui? :(
Sitten se nainen syytti mua siitäkin [mistäköhän se kuvitteli senkin "tietävänsä"] että kaikki joiden kanssa 'viestittelen' on miehiä ja että ajattelisin nyt edes sitä miltä miehestäni tuntuisi nähdä ne viestit. Siis hei haloo?? Itse olen yrittänyt jutella naistenkin kanssa tuolla yhteisössä, muttei se ole niin helppoa. Helposti luulevat lesboksi - tyhmää. Oikeastaan menin sinne alkujaan siksi, kun ajattelin että jos sieltä vaikka löytäisi ystäviä. Siis ihan in real life-ystäviä, naispuolisia. Miehistä olen ihan oikeasti saanut aika pitkälti tarpeekseni, koska niin monilla on kuitenkin se SEKSI mielessä, enkä itse näe siinä juuri mitään glamoröösiä. Jos nyt karkeasti sanotaan, niin miksi haluaisin löytää jonkun MIEHEN, joka vaan haluaa naiselta housut pois ja päästä näpläämään sukuelimiä ja tyydyttämään itseään?
Mutta TÄTÄ en tietty sanonut sille naiselle, koska hän oikeasti oli kumppania hakemassa.. :)
Itse en usko että enää menisin naimisiin, jos siis miestä ei olisi tai jos vaikka jäisin leskeksi (KAMALA juttu, en tahdo edes ajatella!). Ei vain kiinnosta se koko juttu, kun kaiken romantiikan ja jännityksen takanakin on vain... se.. Ja arki tulee kuitenkin. Jokaisen kanssa. Mieluummin eläisin ihan yksin ja riippumattomana.
Kerroin miehellekin tuon naisen viesteistä ja mies oli vähän, että taitaa täti olla ti-ti-tyy. :) Vaikka varmaan siinä on jotain säälittävääkin, että on sisällä niin paha olo, että se on pakko purkaa noin..
2 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluihin! :) Se nyt ainakin on kivaa, vaikka maailmalta sataisi p-kaa niskaan kukkuramitoin. :) Leivon varmaan mansikka-valkosuklaatijuustokakun. Sitä ei ole nyt vähään aikaan ollut. Ja se on hyvää!
Pitäisi muistaa ostaa Daim-rakeita, Dumle-nappirulla, suklaarusinoita. Ainakin. Ilman niitä ei ole juhlan tuntua. Ja sitten tietty jäätelöä, paljon paljon jäätelöä!
Ja huomenna [tänään oikeastaan, kun on jo keskiviikko] alkaa SIIVONKI!
Olin ihan puulla päähän lyöty! Ensinnäkään en ole oikein viestitellyt KENENKÄÄN kanssa tuossa yhteisössä oloni aikana! Eli se mies puhui potaskaa sille naiselle! Enkä taatusti ole "jallitellut" ketään miehiä tai yrittänyt mitenkään kerjätä huomiota. :( Jotenkin tuosta tuli tosi paha mieli koko päiväksi.
Laitoin sille naiselle ihan ystävällisen viestin takaisin, laitoin että olen pahoillani jos joku mun sivussa antoi sitten ymmärtää, että olen 'haku päällä', kun en todellakaan oikeasti ole. Sitten laitoin senkin, että olen valmis milloin vaan antamaan mieheni vaikka lukea kaikki sähköpostini tai tekstarini, koska mulla ei ole mitään 'salattavaa' häneltä.
Nuo olivat ainoat ilkeät viestit joita olen saanut. Pitäisi kai olla tyytyväinen, jotkut muut varmaan saa kakkaa niskaan paljon enemmänkin.
Ihmettelen vaan sitä naista, 50 v. ja viitsii alkaa jotain tuollaista aggressiivista juttua laittaa ihan vieraalle ihmiselle. Hänelläkin oli kuva profiilissa, sellainen aika tiukan näköinen nainen, paljon huulipunaa ja melkein siili tukka päältä. Hän etsii kumppania netistä. Ihan hyvä juttu hänelle, mutta itse en tosiaankaan hae.. ja olen aina avoin sen kanssa, että olen NAI-MI-SIS-SA enkä tahdo sitä tilannetta muuttaa!
En aina oikein jaksa ymmärtää vihaviestien tarkoitusta. Tuntuuko jostakin paremmalta, jos saa sanottua pahasti toiselle? Itse en ole koskaan sellaisesta nauttinut. Ihmettelen siis tuon naisen motiivia. Onkohan se laittanut muillekin samanlaisia viestejä vai olenko ainoa? Ja miksi se muhun tarttui? :(
Sitten se nainen syytti mua siitäkin [mistäköhän se kuvitteli senkin "tietävänsä"] että kaikki joiden kanssa 'viestittelen' on miehiä ja että ajattelisin nyt edes sitä miltä miehestäni tuntuisi nähdä ne viestit. Siis hei haloo?? Itse olen yrittänyt jutella naistenkin kanssa tuolla yhteisössä, muttei se ole niin helppoa. Helposti luulevat lesboksi - tyhmää. Oikeastaan menin sinne alkujaan siksi, kun ajattelin että jos sieltä vaikka löytäisi ystäviä. Siis ihan in real life-ystäviä, naispuolisia. Miehistä olen ihan oikeasti saanut aika pitkälti tarpeekseni, koska niin monilla on kuitenkin se SEKSI mielessä, enkä itse näe siinä juuri mitään glamoröösiä. Jos nyt karkeasti sanotaan, niin miksi haluaisin löytää jonkun MIEHEN, joka vaan haluaa naiselta housut pois ja päästä näpläämään sukuelimiä ja tyydyttämään itseään?
Mutta TÄTÄ en tietty sanonut sille naiselle, koska hän oikeasti oli kumppania hakemassa.. :)
Itse en usko että enää menisin naimisiin, jos siis miestä ei olisi tai jos vaikka jäisin leskeksi (KAMALA juttu, en tahdo edes ajatella!). Ei vain kiinnosta se koko juttu, kun kaiken romantiikan ja jännityksen takanakin on vain... se.. Ja arki tulee kuitenkin. Jokaisen kanssa. Mieluummin eläisin ihan yksin ja riippumattomana.
Kerroin miehellekin tuon naisen viesteistä ja mies oli vähän, että taitaa täti olla ti-ti-tyy. :) Vaikka varmaan siinä on jotain säälittävääkin, että on sisällä niin paha olo, että se on pakko purkaa noin..
2 kokonaista vuorokautta - -
- - herkkuiluihin! :) Se nyt ainakin on kivaa, vaikka maailmalta sataisi p-kaa niskaan kukkuramitoin. :) Leivon varmaan mansikka-valkosuklaatijuustokakun. Sitä ei ole nyt vähään aikaan ollut. Ja se on hyvää!
Pitäisi muistaa ostaa Daim-rakeita, Dumle-nappirulla, suklaarusinoita. Ainakin. Ilman niitä ei ole juhlan tuntua. Ja sitten tietty jäätelöä, paljon paljon jäätelöä!
Ja huomenna [tänään oikeastaan, kun on jo keskiviikko] alkaa SIIVONKI!
tiistai 25. elokuuta 2009
Ahmatin ahdistusta
Tänään olen miettinyt ihmisten KIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ. Se on yleinen vika nimittäin. Eräs kakkublogisti pääsi telkkariin, Kympin uutisten loppukevennykseen. Minua alkoi häiritä siinä se toimittaja, joka sai maistaakseen ihanaa kakkua, mutta tyytyi vain vaisusti nyökkäilemään. Kakku oli upean näköinen ja täytteistä päätellen myös todella herkku. Juuri TUON takia [ihmisten kiittämättömyys + mitään arvostamattomuus] en itse viitsisi kauheasti koristella leipomuksiani! Syödyksihän ne kumminkin tulevat ja kuten sanottu, sai ihminen eteensä sitten nonparelleilla ripotetun kaakun tai sokerimassasta tehdyn taideteoksen, niin ei se niissä mitään reaktiota viritä.
Joskus ärsyttää sekin, kun anoppini [joka on myös oikea kakkutaituri] tekee tosi ihania juttuja, ja sitten ihmiset vain tyytyvät syömään sanomatta oikeastaan mitään. Jos olisin anoppi, niin varmaan KOSTAISIN ihmisten nuivuuden.. tekisin joku kerta littanan, sitkeän ja kovan kaakun.. Miljoona desiä jauhoa, vähän nestettä tyyliin. Ja lätkäisin siihen sitten kermavaahdot päälle, että olkaapa hyvät vaan.
Suklis on suutuksissaan!
Kauppareissu ihmisenä - hamsteri jäi kotiin!!
Kävin kauppassa tänään. EN hamstrannut! Jätin hamsteriminuuden kotiin! Eikö se sentään ole aika hyvä juttu? Näin kyllä taas paljon kaikenlaista ihanaa. Herkkuhetkihän lähestyy kovaa vauhtia, siihen on enää 3 kokonaista vuorokautta! :)
Vähän kamppailen itseni kanssa, että leipoisinko pullaa vai en. Pakastimessa on pari pussia pieniä korvapuusteja jäljellä, mutta ne eivät tule riittämään mulle herkkuilussa. Eli periaatteessa olisi hyvä aika leipoa uusi satsi, mutta sitten jotenkin hävettää, kun niitä kuitenkin vielä ON, eli eivät ole kokonaan lopussa. [Loppuvat kuitenkin ensi herkkuilun aikana!] Täytyy tässä harkita vielä! En tahdo liikaa alkaa miettiä sitä, tai sitten mulle tulee taas se mielentila: se, jossa kaikki päätökset [pienimmätkin] tuntuu kauhean vaikeilta. Joskus sellainen olo saattaa tulla vaikka ennen kauppaan menoa [ei siis kuitenkaan tullut tänään!], kun tuntuu ihan mahdottomalta päättää laitanko samettihousut päälle vai farkut. Ihan tyhmä pieni asia, mutta jotenkin jähmetyn ja alan kelata kummankin vaihtoehdon huonoja ja hyviä puolia, kunnes kello on taas kauhean paljon ja ahdistun sitten SIITÄ! Sellainen käytös on kyllä vähentynyt tosi paljon lääkityksen avulla, mutta jos lähtee siihen mukaan.. eli alkaa tietoisesti kehiä ajatuksia, niin sitten se vaikeus tulee.. mutta tietty lievänä.
Sukukuulumisia!
Siukuntyttö A:lla on nyt sitten ylläpitohevonen. Jos joku miettii mikä sellainen on, niin se on aika uusi juttu [kai??], jossa ihminen saa ratsastaa ilmaiseksi sitä vastaan, että hoitaa jonkun muun omistamaa hevosta ja kenties maksaa siitä ylläpitokustannuksia, oliko se nyt tallipaikka ja/tai kaurat, en muista tarkkaan kun Äetmuori sitä selvitti. Eläinlääkärikulut sun muut maksaa kuitenkin omistaja.
Huvittavaa oli se, että Siukku oli tehnyt tuon aika huomattavan taloudellisen päätöksen [tai ainakin se oli huomattava mun mielestä] puhumatta mitään Siukunmies H:lle! Siukku oli järkännyt koko asian A:n kanssa ja H. oli suunnilleen viimeinen joka siitä sai tietää! H. oli kai ollut aika loukkaantunut.. ja ei ihan ilman syytä, mun mielestä. Siukku ei tajua miksi H. on ollut siitä pahoillaan. No minä tajuan!!
A. käy nyt tallilla JOKA PÄIVÄ! Ja tietty samaan tuttuun tyyliin Siukku ja H. sekä vievät, että tuovat tämän pikkuruisen 15-vuotiaan (!!!) omilla autoillaan. 15-vuotias on kai liian nuori ja avuton menemään 5-10 kilometrin matkan yksin bussilla. Ymmärränhän minä. Uskomatonta kyllä, että sinne tallille pitää päästä joka päivä, kun kuitenkin tuo YP-hevonen on vain puoliksi A:n. Siinä on joku toinenkin tyttö mukana.
Maailma on muuttunut mielettömän paljon siitä kun itse olin 15. Jos olisin ehdottanut vanhemmille, että kuskatkaas mut tallille [edes kerran viikossa, kerran viikossa mulla oli nimittäin tunti], niin nauraneet olisivat. Ei ketään meistä kuskattu yhtään minnekään. Eivätkä vanhemmat olisi yhtään sitä oikeana pitäneet, että raskaan työpäivän jälkeen olisi ilta käytetty vekarain kuskina.
Siukku ja H. tietysti pyrkivät suojaamaan A:aa kiusaamiselta kuskaamalla.. ettei hän joutuisi vahingossakaan kontaktiin muiden samanikäisten kanssa, jotka kulkevat bussilla. Kurja juttu vaan, että siinä jää sitten kaikki tilaisuudet ystävyyksillekin käyttämättä. Itse ainakin muistan, että matkat tallille oli aika mukavia kanssa, kun samalla reissulla olevien kanssa turistiin ja pelleiltiin bussissa ja nauru raikui! :) Sen kaiken A. menettää. Suhteessaan tuohon hevoseen A. muistuttaa mua.. mutta mua sellaisena kuin olin 10-vuotiaana [die hard hevoshullu], ei sellaisena kuin mitä olin 15-vuotiaana.
Joskus ärsyttää sekin, kun anoppini [joka on myös oikea kakkutaituri] tekee tosi ihania juttuja, ja sitten ihmiset vain tyytyvät syömään sanomatta oikeastaan mitään. Jos olisin anoppi, niin varmaan KOSTAISIN ihmisten nuivuuden.. tekisin joku kerta littanan, sitkeän ja kovan kaakun.. Miljoona desiä jauhoa, vähän nestettä tyyliin. Ja lätkäisin siihen sitten kermavaahdot päälle, että olkaapa hyvät vaan.
Suklis on suutuksissaan!
Kauppareissu ihmisenä - hamsteri jäi kotiin!!
Kävin kauppassa tänään. EN hamstrannut! Jätin hamsteriminuuden kotiin! Eikö se sentään ole aika hyvä juttu? Näin kyllä taas paljon kaikenlaista ihanaa. Herkkuhetkihän lähestyy kovaa vauhtia, siihen on enää 3 kokonaista vuorokautta! :)
Vähän kamppailen itseni kanssa, että leipoisinko pullaa vai en. Pakastimessa on pari pussia pieniä korvapuusteja jäljellä, mutta ne eivät tule riittämään mulle herkkuilussa. Eli periaatteessa olisi hyvä aika leipoa uusi satsi, mutta sitten jotenkin hävettää, kun niitä kuitenkin vielä ON, eli eivät ole kokonaan lopussa. [Loppuvat kuitenkin ensi herkkuilun aikana!] Täytyy tässä harkita vielä! En tahdo liikaa alkaa miettiä sitä, tai sitten mulle tulee taas se mielentila: se, jossa kaikki päätökset [pienimmätkin] tuntuu kauhean vaikeilta. Joskus sellainen olo saattaa tulla vaikka ennen kauppaan menoa [ei siis kuitenkaan tullut tänään!], kun tuntuu ihan mahdottomalta päättää laitanko samettihousut päälle vai farkut. Ihan tyhmä pieni asia, mutta jotenkin jähmetyn ja alan kelata kummankin vaihtoehdon huonoja ja hyviä puolia, kunnes kello on taas kauhean paljon ja ahdistun sitten SIITÄ! Sellainen käytös on kyllä vähentynyt tosi paljon lääkityksen avulla, mutta jos lähtee siihen mukaan.. eli alkaa tietoisesti kehiä ajatuksia, niin sitten se vaikeus tulee.. mutta tietty lievänä.
Sukukuulumisia!
Siukuntyttö A:lla on nyt sitten ylläpitohevonen. Jos joku miettii mikä sellainen on, niin se on aika uusi juttu [kai??], jossa ihminen saa ratsastaa ilmaiseksi sitä vastaan, että hoitaa jonkun muun omistamaa hevosta ja kenties maksaa siitä ylläpitokustannuksia, oliko se nyt tallipaikka ja/tai kaurat, en muista tarkkaan kun Äetmuori sitä selvitti. Eläinlääkärikulut sun muut maksaa kuitenkin omistaja.
Huvittavaa oli se, että Siukku oli tehnyt tuon aika huomattavan taloudellisen päätöksen [tai ainakin se oli huomattava mun mielestä] puhumatta mitään Siukunmies H:lle! Siukku oli järkännyt koko asian A:n kanssa ja H. oli suunnilleen viimeinen joka siitä sai tietää! H. oli kai ollut aika loukkaantunut.. ja ei ihan ilman syytä, mun mielestä. Siukku ei tajua miksi H. on ollut siitä pahoillaan. No minä tajuan!!
A. käy nyt tallilla JOKA PÄIVÄ! Ja tietty samaan tuttuun tyyliin Siukku ja H. sekä vievät, että tuovat tämän pikkuruisen 15-vuotiaan (!!!) omilla autoillaan. 15-vuotias on kai liian nuori ja avuton menemään 5-10 kilometrin matkan yksin bussilla. Ymmärränhän minä. Uskomatonta kyllä, että sinne tallille pitää päästä joka päivä, kun kuitenkin tuo YP-hevonen on vain puoliksi A:n. Siinä on joku toinenkin tyttö mukana.
Maailma on muuttunut mielettömän paljon siitä kun itse olin 15. Jos olisin ehdottanut vanhemmille, että kuskatkaas mut tallille [edes kerran viikossa, kerran viikossa mulla oli nimittäin tunti], niin nauraneet olisivat. Ei ketään meistä kuskattu yhtään minnekään. Eivätkä vanhemmat olisi yhtään sitä oikeana pitäneet, että raskaan työpäivän jälkeen olisi ilta käytetty vekarain kuskina.
Siukku ja H. tietysti pyrkivät suojaamaan A:aa kiusaamiselta kuskaamalla.. ettei hän joutuisi vahingossakaan kontaktiin muiden samanikäisten kanssa, jotka kulkevat bussilla. Kurja juttu vaan, että siinä jää sitten kaikki tilaisuudet ystävyyksillekin käyttämättä. Itse ainakin muistan, että matkat tallille oli aika mukavia kanssa, kun samalla reissulla olevien kanssa turistiin ja pelleiltiin bussissa ja nauru raikui! :) Sen kaiken A. menettää. Suhteessaan tuohon hevoseen A. muistuttaa mua.. mutta mua sellaisena kuin olin 10-vuotiaana [die hard hevoshullu], ei sellaisena kuin mitä olin 15-vuotiaana.
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Ihanavaikea läheisyys
Joidenkin ihmisten lähellä on helppoa olla, on helppoa halata ja melkein päät yhdessä katsella juttuja. Sitten toiset ovat sellaisia, ettei vain VOI lähestyä heitä, heissä on jotain sellaista.. en osaa sitä kuvailla.. Sen huomaa ihan vaikka bussissakin. On ihmisiä, jotka jotenkin vaikuttavat lämpimiltä, heidän vieruskaverinaan uskaltaa istua vieden luontevasti sen oman tilansa penkistä. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka saa ainakin minut vetäytymään kauimmaiseen nurkkaan ja välttämään huolellisesti kaikkia "turhia" hipaisujakin.
Olin tuossa bussimatkalla yksi päivä ja silloin huomasin tämän taas. Viereeni tuli istumaan sellainen jumalaton korsto, viisikymppinen [!] äijä tahraisissa mustissa farkuissa ja jossain olen-kovis -nahkatakissa! Kaveri haisi ihan samalle kuin tallin satulahuone, siis sellainen oikein NAHKAINEN tuoksu.. Nahkan tuoksussahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en pidä siitä IHMISESSÄ. Viiksivallulla oli oikein korvakuulokkeet, mikä lie mp3-soitin, ja kaamea hevin pauhu sieltä sinkosi Sukliksenkin "iloksi"!
Niin se ihminen sai mussa ainakin aikaan jonkun välittömän torjuntareaktion! Miesten suhteen tietty muutenkin olen varovainen, en ehkä lähesty miehiä yhtä helposti - en halua antaa mitään vääriä ideoita ja aika surullisen moni juuri SAA niitä vääriä ideoita, jos alkaa naisena lähestyä miehiä.. :) Oikeastaan se on kurjaa!
Minä pidän miehistä, jotka ovat joko isoja nallemaisia [ei tuollaisia laihanpuikeloita kuin tuo massiivikokoinen nahkatakki] tai sitten muuten vain 'hassun' näköisiä. Kerran näin kuvan yhdestä nettimiehestä, jolla oli ihan pyöreä kalju pää, ja jotenkin hellyttävä ilme. Ja aika pyöreä kroppa myös. Olin myyty. Jos en olisi jo naimisissa, niin varmaan olisin saattanut alkaa yrittää jotain tutustumista, koska sain siitä hänen olemuksestaan niin hyvät vibat.
Tuo bussin Mister Nahkatakki tosiaan sai mut pakenemaan istuimeni äärimmäiseen nurkkaan. Sitten sekin pitää osata tehdä niin, ettei välttelyllään LOUKKAA toista - pitää olla aika tarkka siinä, että siinä äärimmäisessä nurkassa istuminen näyttää rennolta ja muuten vaan valitulta asennolta. Itse olen tosi tarkka siitä, etten loukkaisi muita - ei varmaan kenestäkään ole kiva tajuta, että oma läheisyys on ällöttävä.
Tuosta tulee mieleen yksi juttu opiskeluajoilta. Olimme ystäväni kanssa kurssilla, jossa oli mukana VALTAVAN pahanhajuinen keski-ikäinen mies. Luentosali ei ollut mitenkään pieni, mutta tuon miehen löyhkä oikein leijaili edestakaisin rivejä. :( Viereensä ei todellakaan ollut tunkua! Ystäväni kanssa joskus teellä hihittelimme tuota tyyppiä, mutta nyt olen alkanut ajatella sen tilanteen traagisuutta. Kaikesta päätellen tuo mies oli yksinäinen, eli siis ei aviossa, puheet antoivat ymmärtää siihen suuntaan. Opiskelusta hän ei ainakaan ystäviä saanut, koska myös miehet selvästi välttelivät 'näätää'.
Vaikea sanoa MIKÄ se varsinainen ongelma oli. Dödön puute oli aivan selvästi yksi ja peseytymättömyys toinen. En oikein osaa sanoa onko hienotunteisuus aina sellainen aarre.. tarkoitan nyt sitä, että kuinka moni vaan hengittää suun kautta kohdatessaan tuollaisia, mutta ei opasta puolella sanallakaan, ei puolella sanallakaan sano, että tuo haju pitää sut yksinäisenä. Pidin minäkin pelkurina suuni kiinni, mutta nyt en tiedä tekisinkö enää niin. Yrittäisin ehkä joskus kutsua tyypin teelle kahvilaan ja parin kerran jälkeen EHKÄ opastaa..?? Minusta oikeasti tuntuu, etteivät jotkut pesemättömät heput itse tajua sitä, kuinka vastenmielisiltä he haisevat. Heistä se on pikku juttu jättää suihku väliin vaikka kolmeksi viikoksi. Mutta ympäristö on toista mieltä.
Mietin vieläkin sitä bussin Hevikarjua. Vaikka olen niin hetero kuin olla voi, niin jostain syystä miesten kanssa on vaikeampi istua luontevasti lähekkäin - siis vieraiden miesten. Jotain jännittyneisyyttä mussa on, useinkin. Pelkoa siitä, että joku luontevuus tai rentous voitaisiin tulkita väärin, tulkita valmiudeksi -- no, johonkin. Naisiin LUOTAN jotenkin enemmän, tiedän etteivät he ainakaan missään nimessä KÄHMI ja jos jotain kosketusta on, niin se on pehmeää ja luonnollista. Se ei TÄHTÄÄ mihinkään.. [tähtäämisellä tarkoitan tässä tavoitetta saada toinen selälleen sänkyyn ja housut pois.]
5 kokonaista vuorokautta.. ;)
Pian herkkuillaan taas! En ole vielä hamstraillut mitään nameja ja se on hyvä. Mutta saatan aloittaa jo huomenna. Tekisi mieli maistaa sitä näkemääni Dumle-suklaanappirullaa. Hassu juttu tuo Dumle: niistä perinteisistä, käärepaperillisistä dumleista en pidä YHTÄÄN, se toffee siinä on sitkeää - tuntuu kuin jäisi kaikki hampaiden paikat kiinni siihen. Mutta muissa muodoissaan Dumle-tuoteperhe on ollut ihan hyvääkin napostettavaa. Sopivaa, valuvaa, ihanaa toffeeta!
Olin tuossa bussimatkalla yksi päivä ja silloin huomasin tämän taas. Viereeni tuli istumaan sellainen jumalaton korsto, viisikymppinen [!] äijä tahraisissa mustissa farkuissa ja jossain olen-kovis -nahkatakissa! Kaveri haisi ihan samalle kuin tallin satulahuone, siis sellainen oikein NAHKAINEN tuoksu.. Nahkan tuoksussahan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta en pidä siitä IHMISESSÄ. Viiksivallulla oli oikein korvakuulokkeet, mikä lie mp3-soitin, ja kaamea hevin pauhu sieltä sinkosi Sukliksenkin "iloksi"!
Niin se ihminen sai mussa ainakin aikaan jonkun välittömän torjuntareaktion! Miesten suhteen tietty muutenkin olen varovainen, en ehkä lähesty miehiä yhtä helposti - en halua antaa mitään vääriä ideoita ja aika surullisen moni juuri SAA niitä vääriä ideoita, jos alkaa naisena lähestyä miehiä.. :) Oikeastaan se on kurjaa!
Minä pidän miehistä, jotka ovat joko isoja nallemaisia [ei tuollaisia laihanpuikeloita kuin tuo massiivikokoinen nahkatakki] tai sitten muuten vain 'hassun' näköisiä. Kerran näin kuvan yhdestä nettimiehestä, jolla oli ihan pyöreä kalju pää, ja jotenkin hellyttävä ilme. Ja aika pyöreä kroppa myös. Olin myyty. Jos en olisi jo naimisissa, niin varmaan olisin saattanut alkaa yrittää jotain tutustumista, koska sain siitä hänen olemuksestaan niin hyvät vibat.
Tuo bussin Mister Nahkatakki tosiaan sai mut pakenemaan istuimeni äärimmäiseen nurkkaan. Sitten sekin pitää osata tehdä niin, ettei välttelyllään LOUKKAA toista - pitää olla aika tarkka siinä, että siinä äärimmäisessä nurkassa istuminen näyttää rennolta ja muuten vaan valitulta asennolta. Itse olen tosi tarkka siitä, etten loukkaisi muita - ei varmaan kenestäkään ole kiva tajuta, että oma läheisyys on ällöttävä.
Tuosta tulee mieleen yksi juttu opiskeluajoilta. Olimme ystäväni kanssa kurssilla, jossa oli mukana VALTAVAN pahanhajuinen keski-ikäinen mies. Luentosali ei ollut mitenkään pieni, mutta tuon miehen löyhkä oikein leijaili edestakaisin rivejä. :( Viereensä ei todellakaan ollut tunkua! Ystäväni kanssa joskus teellä hihittelimme tuota tyyppiä, mutta nyt olen alkanut ajatella sen tilanteen traagisuutta. Kaikesta päätellen tuo mies oli yksinäinen, eli siis ei aviossa, puheet antoivat ymmärtää siihen suuntaan. Opiskelusta hän ei ainakaan ystäviä saanut, koska myös miehet selvästi välttelivät 'näätää'.
Vaikea sanoa MIKÄ se varsinainen ongelma oli. Dödön puute oli aivan selvästi yksi ja peseytymättömyys toinen. En oikein osaa sanoa onko hienotunteisuus aina sellainen aarre.. tarkoitan nyt sitä, että kuinka moni vaan hengittää suun kautta kohdatessaan tuollaisia, mutta ei opasta puolella sanallakaan, ei puolella sanallakaan sano, että tuo haju pitää sut yksinäisenä. Pidin minäkin pelkurina suuni kiinni, mutta nyt en tiedä tekisinkö enää niin. Yrittäisin ehkä joskus kutsua tyypin teelle kahvilaan ja parin kerran jälkeen EHKÄ opastaa..?? Minusta oikeasti tuntuu, etteivät jotkut pesemättömät heput itse tajua sitä, kuinka vastenmielisiltä he haisevat. Heistä se on pikku juttu jättää suihku väliin vaikka kolmeksi viikoksi. Mutta ympäristö on toista mieltä.
Mietin vieläkin sitä bussin Hevikarjua. Vaikka olen niin hetero kuin olla voi, niin jostain syystä miesten kanssa on vaikeampi istua luontevasti lähekkäin - siis vieraiden miesten. Jotain jännittyneisyyttä mussa on, useinkin. Pelkoa siitä, että joku luontevuus tai rentous voitaisiin tulkita väärin, tulkita valmiudeksi -- no, johonkin. Naisiin LUOTAN jotenkin enemmän, tiedän etteivät he ainakaan missään nimessä KÄHMI ja jos jotain kosketusta on, niin se on pehmeää ja luonnollista. Se ei TÄHTÄÄ mihinkään.. [tähtäämisellä tarkoitan tässä tavoitetta saada toinen selälleen sänkyyn ja housut pois.]
5 kokonaista vuorokautta.. ;)
Pian herkkuillaan taas! En ole vielä hamstraillut mitään nameja ja se on hyvä. Mutta saatan aloittaa jo huomenna. Tekisi mieli maistaa sitä näkemääni Dumle-suklaanappirullaa. Hassu juttu tuo Dumle: niistä perinteisistä, käärepaperillisistä dumleista en pidä YHTÄÄN, se toffee siinä on sitkeää - tuntuu kuin jäisi kaikki hampaiden paikat kiinni siihen. Mutta muissa muodoissaan Dumle-tuoteperhe on ollut ihan hyvääkin napostettavaa. Sopivaa, valuvaa, ihanaa toffeeta!
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Juo Pepsiä, mutta älä syö keksiä
Runoilen illan iloksi! :) Niin, ja Pepsillä tietysti tarkoitan PepsiMaxia. Kukapa sitä sokrulimsaa enää joisikaan.
Oikeastaan ihmisarvo pitää ostaa nälkiintymällä. Tai vaihtoehtoisesti treenaamalla itsensä piukan lihaksikkaaksi. Olen joskus törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joissa huomaan ihmisten aika avoimesti naureskelevan hyvin lihaville ihmisille. Silloin tajuan sen entistä paremmin, että joku lihavuudessa [näkyvässä mässäyksessä siis] ärsyttää ihmisiä. Oikeastaan siitä pitäisi tehdä gallup! Kysymykset voisivat olla:
1. Mitä ajattelet lihavista (yli 100 kg) ihmisistä?
2. Saako lihavaa sinun mielestäsi rankaista siitä, että hän niin avoimesti nauttii ruoasta?
3. Oletko koskaan kiusannut ketään ihmistä hänen lihavuutensa vuoksi?
4. Mitä tunnetiloja tunnet kohdatessasi lihavan?
Lihavuutta on tutkittu paljon, mutta näkökulma siihen tuntuu olevan aina se sama: eli lihavuus on ongelma, jonka poistamisen mahdollisuuksia pohditaan. Tutkitaanko sitä ollenkaan, kuinka ympäröivä maailma suhtautuu ylipainoisiin? Vai eikö se ole olennaista.
Jotenkin - vaikka itse olen normaalipainoinen eli NORSKI - samaistun lihaviin. Kai se on sitä, koska me jaamme mässäyksen ilot. Minä vaan teen sen salaisesti, eli minulla on SYSTEEMI, jonka ansiosta en liho. [Tarkoittaa erittäin askeettista elämää mässyn väliaikoina.] Minä olen lihava ihminen normaalin valepuvussa.
Jotenkin minusta tuntuu kuin yhteiskunnan [ihmisten] asenteet lihavuutta kohtaan olisi koventuneet rajusti siitä, kun mikä tilanne oli minun lapsuudessani. Olenkohan oikeassa..? Se on aika hullua, koska lihavuus taas on lisääntynyt huimasti mun lapsuuspäivistä. Silloin ei koululuokalla ollut ehkä kuin 1 lapsenpyöreä, mutta nykyisin luokkakuvissa saattaa melkein kolmannes vekaroista olla pullukoita.
Onkohan tuomitsevuus lihavuutta kohtaan sitä samaa kovettumista - arvojen kovettumista siis - jonka huomaa esim. työttömyyden kohdalla? Työttömyys on lihavuuden tavoin kasvanut isoihin mittoihin verrattuna mun lapsuuteen, mutta samaan aikaan asenne työttömiä kohtaan on myös koventunut. Skitsofreenista! Ei ole enää paljon jäljellä siitä vasemmistolaisväritteisestä sympatiasta. Hurjan moni ihminen ajattelee, että työtön on vain omasta syystään ilman työtä, eli on siis laiska. Kuitenkin se ongelma on paljon monisyisempi. Kuka esim. voi sanoa - paitsi joku kokenut - kuinka vaikeaa on aina hakea paikkoja, aina vain laittaa hakemuksia, joihin ei saa edes vastauksia. Tai sitten saa sen EIn. Nykyisin oletetaan ihmisen olevan kuin joku koiran puruluu: pitäisi olla niiiii-iin sitkeää ja niii-iin reipasta, mistään ei saisi lannistua. Jos lannistut, niin sekin on oma syysi ja siitä seuraavat ilmiöt [työttömyys] ovat syytäsi. Ihan kuin ihmiset eivät saisi olla sellaisia kuin he ovat, joku on toista herkempi ja joku toista rohkeampi. Oikeastaan nykypäivän arvostamat hyveetkin ovat aika 'kovia' hyveitä, sellaisia joita ei ehkä aiemmin olisi paljon kiitetty. Oikein kehuskellaan sellaisia, jotka 'käyttää kyynärpäitään'. Ja kaikilla pitäisi olla ne samat hyveet.
Imuri hurisee
Imuroin tänään. Se on se rutiinihomma, siivouksien välinen imurointi siis. :) Ulotun sängyn allekin hyvin tekemään puhdasta jälkeä. Tuntuu hyvältä osata edes jotain, pystyä edes johonkin. Siis muuhunkin kuin mässäilyyn. :)
En laske päiviä herkkuiluun. En ihan totta.
Oikeastaan ihmisarvo pitää ostaa nälkiintymällä. Tai vaihtoehtoisesti treenaamalla itsensä piukan lihaksikkaaksi. Olen joskus törmännyt sellaisiin tilanteisiin, joissa huomaan ihmisten aika avoimesti naureskelevan hyvin lihaville ihmisille. Silloin tajuan sen entistä paremmin, että joku lihavuudessa [näkyvässä mässäyksessä siis] ärsyttää ihmisiä. Oikeastaan siitä pitäisi tehdä gallup! Kysymykset voisivat olla:
1. Mitä ajattelet lihavista (yli 100 kg) ihmisistä?
2. Saako lihavaa sinun mielestäsi rankaista siitä, että hän niin avoimesti nauttii ruoasta?
3. Oletko koskaan kiusannut ketään ihmistä hänen lihavuutensa vuoksi?
4. Mitä tunnetiloja tunnet kohdatessasi lihavan?
Lihavuutta on tutkittu paljon, mutta näkökulma siihen tuntuu olevan aina se sama: eli lihavuus on ongelma, jonka poistamisen mahdollisuuksia pohditaan. Tutkitaanko sitä ollenkaan, kuinka ympäröivä maailma suhtautuu ylipainoisiin? Vai eikö se ole olennaista.
Jotenkin - vaikka itse olen normaalipainoinen eli NORSKI - samaistun lihaviin. Kai se on sitä, koska me jaamme mässäyksen ilot. Minä vaan teen sen salaisesti, eli minulla on SYSTEEMI, jonka ansiosta en liho. [Tarkoittaa erittäin askeettista elämää mässyn väliaikoina.] Minä olen lihava ihminen normaalin valepuvussa.
Jotenkin minusta tuntuu kuin yhteiskunnan [ihmisten] asenteet lihavuutta kohtaan olisi koventuneet rajusti siitä, kun mikä tilanne oli minun lapsuudessani. Olenkohan oikeassa..? Se on aika hullua, koska lihavuus taas on lisääntynyt huimasti mun lapsuuspäivistä. Silloin ei koululuokalla ollut ehkä kuin 1 lapsenpyöreä, mutta nykyisin luokkakuvissa saattaa melkein kolmannes vekaroista olla pullukoita.
Onkohan tuomitsevuus lihavuutta kohtaan sitä samaa kovettumista - arvojen kovettumista siis - jonka huomaa esim. työttömyyden kohdalla? Työttömyys on lihavuuden tavoin kasvanut isoihin mittoihin verrattuna mun lapsuuteen, mutta samaan aikaan asenne työttömiä kohtaan on myös koventunut. Skitsofreenista! Ei ole enää paljon jäljellä siitä vasemmistolaisväritteisestä sympatiasta. Hurjan moni ihminen ajattelee, että työtön on vain omasta syystään ilman työtä, eli on siis laiska. Kuitenkin se ongelma on paljon monisyisempi. Kuka esim. voi sanoa - paitsi joku kokenut - kuinka vaikeaa on aina hakea paikkoja, aina vain laittaa hakemuksia, joihin ei saa edes vastauksia. Tai sitten saa sen EIn. Nykyisin oletetaan ihmisen olevan kuin joku koiran puruluu: pitäisi olla niiiii-iin sitkeää ja niii-iin reipasta, mistään ei saisi lannistua. Jos lannistut, niin sekin on oma syysi ja siitä seuraavat ilmiöt [työttömyys] ovat syytäsi. Ihan kuin ihmiset eivät saisi olla sellaisia kuin he ovat, joku on toista herkempi ja joku toista rohkeampi. Oikeastaan nykypäivän arvostamat hyveetkin ovat aika 'kovia' hyveitä, sellaisia joita ei ehkä aiemmin olisi paljon kiitetty. Oikein kehuskellaan sellaisia, jotka 'käyttää kyynärpäitään'. Ja kaikilla pitäisi olla ne samat hyveet.
Imuri hurisee
Imuroin tänään. Se on se rutiinihomma, siivouksien välinen imurointi siis. :) Ulotun sängyn allekin hyvin tekemään puhdasta jälkeä. Tuntuu hyvältä osata edes jotain, pystyä edes johonkin. Siis muuhunkin kuin mässäilyyn. :)
En laske päiviä herkkuiluun. En ihan totta.
maanantai 17. elokuuta 2009
Suklis Ottaa Yhteyttä!
Viime aikoina olen ollut aika kova kirjoittelemaan kirjeitä ja PALAUTTEITA. Esimerkiksi kävin yhdellä todella hyvällä grillillä viimeisen herkkuiluni aikana, ja kirjoitin sinne ylistävän palautteen ja pistin postiin! Sitten kirjoitin yhteen ristikkolehteen. Moitin erään ihmisen laatimia ristikoita ja kehuin yhden toisen tekemiä. :)
Joskus noista yhteydenotoista tulee hyvä olo. On kuin olisi yhteydessä maailmaan ja elossa. Minä olen aika paljon yksikseni näin arkisin [ja muutenkin], niin joskus voi tulla sellainen olo kuin ei olisi kunnolla edes OLEMASSA. Silloin pitää joko lähteä liikkeelle, käydä Isossa Kaupungissa tai Pikkukaupungissa, tai ainakin kotikunnan keskustassa. Toinen vaihtoehto on kirjoitella noita palautteita. Makeisfirmat tietysti kuulevat musta myös.. niille mulla onkin paljon asiaa!
Oikeastaan en enää tiedä voisinko varmasti väittää olevani IHMINEN.. siis jos joku ihminen vaikka tulisi luokseni ja sanoisi että sinä Suklis olet KETTU.. tai myyrä.. joku sellainen.. niin joskus kun on ollut paljon eristyksissä niin sen voisi melkein uskoa! :( Kyllä ihmisyys, ihmiselo, on kai semmoista että se pitäisi elää yhteydessä toisiin.
Feisbuuk-ällötys
Onkohan kellekään muulle käynyt niin, että on alkanut vieroa vanhaa tuttua Facebookin perusteella? Itse olen ajatellut, että noinkohan poistaisin itseni sieltä kokonaan. Aluksi se oli kiva lelu, mutta nyt se tuntuu vain ärsyttävältä. Lisäsin sinne itselleni 6 kaveria, sellaisia joiden kanssa nyt oikeasti olen tällä hetkellä tekemisissä jollain tasolla. No sitten sain tietää että tämähän on ihan VÄÄRIN.. :) Ihmiset oikeasti listaavat esim. lastentarha-aikojensa kavereita.. joiden kanssa ei siis olla viimeiseen 30 vuoteen oltu missään tekemisissä! Koska on statusta, jos on 100 kaveria feisbuukissa ja vain luusereilla on alle 10. Voi tsiisus!
No tuosta opiskeluaikojen kaverista: jotenkin vain tuntuu kuin feisbuuk olisi paljastanut hänestä sellaisia piirteitä, joiden olemassaolosta en ole joko tiennyt, tai sitten en ole vain havainnut niitä. Hänellä on joku ihme tapa laittaa jatkuvasti jotain kryptisiä (?) tilapäivityksiä, joiden tarkoitusta sitten ystäviksi listattujen pitäisi olla kyselemässä. Tyyliin "no mitäs tuo sitten tarkoitti, kun kirjoitit että punainen pallo on mahassa?" Se tuntuu jotenkin .. no, tyhmältä. Teennäiseltä. Sitten tuon ihmisen kommentit kavereilleen ovat parhaimmillaan sarkastisia, pahimmillaan ihan suoraan ilkeitä.
Tietysti joku nyt sanoo, että kirjoitettu teksti hämää, eikä tuo ihminen tarkoita olla ilkeä, se on vain huumoria. Se olisi helpompi uskoa jos sellaista kävisi vain muutaman kerran. Mutta sellainen jatkuva pikkukettuilu feisbuukissa on minusta tosi kummallista.
Alan ymmärtää senkin, että ystävyyksissä pääsee usein näkemään vain murto-osan toisen persoonasta. Sen jäävuoren huipun. Minun ystäväni voi olla aivan eri ihminen ollessaan muiden ystäviensä tai tuttujensa kanssa. Itse olen sillä lailla 'kokonaisvaltainen' ihminen, että en luultavasti VOISI olla jollekin ihmiselle henkilö a ja toiselle henkilö b.. olen aina se sama Suklis, kokonaisvaltaisesti. Mutta joillekin ihmisille ystävät palvelevat eri TARKOITUKSIA. Ja sen mukaan paljastetaan aina joku puoli persoonasta. Muut pidetään piilossa.
Tavallaan harmittelen sitä kun listauduin niin nopsaan feisbuukkiin. Jos olisin harkinnut vähän, niin olisin varmaan voinut ennakoida kaikkia näitä ongelmia. Sekin joskus ärsyttää, kun itse on jossain depiksessä ja haluaa vain maata peiton alla, niin sitten ihmiset kirkuvat feississä, että mitä sulle kuuluu, laita tilapäivitystä. :( Vaikka ei huvittaisi yhtään.
Joskus noista yhteydenotoista tulee hyvä olo. On kuin olisi yhteydessä maailmaan ja elossa. Minä olen aika paljon yksikseni näin arkisin [ja muutenkin], niin joskus voi tulla sellainen olo kuin ei olisi kunnolla edes OLEMASSA. Silloin pitää joko lähteä liikkeelle, käydä Isossa Kaupungissa tai Pikkukaupungissa, tai ainakin kotikunnan keskustassa. Toinen vaihtoehto on kirjoitella noita palautteita. Makeisfirmat tietysti kuulevat musta myös.. niille mulla onkin paljon asiaa!
Oikeastaan en enää tiedä voisinko varmasti väittää olevani IHMINEN.. siis jos joku ihminen vaikka tulisi luokseni ja sanoisi että sinä Suklis olet KETTU.. tai myyrä.. joku sellainen.. niin joskus kun on ollut paljon eristyksissä niin sen voisi melkein uskoa! :( Kyllä ihmisyys, ihmiselo, on kai semmoista että se pitäisi elää yhteydessä toisiin.
Feisbuuk-ällötys
Onkohan kellekään muulle käynyt niin, että on alkanut vieroa vanhaa tuttua Facebookin perusteella? Itse olen ajatellut, että noinkohan poistaisin itseni sieltä kokonaan. Aluksi se oli kiva lelu, mutta nyt se tuntuu vain ärsyttävältä. Lisäsin sinne itselleni 6 kaveria, sellaisia joiden kanssa nyt oikeasti olen tällä hetkellä tekemisissä jollain tasolla. No sitten sain tietää että tämähän on ihan VÄÄRIN.. :) Ihmiset oikeasti listaavat esim. lastentarha-aikojensa kavereita.. joiden kanssa ei siis olla viimeiseen 30 vuoteen oltu missään tekemisissä! Koska on statusta, jos on 100 kaveria feisbuukissa ja vain luusereilla on alle 10. Voi tsiisus!
No tuosta opiskeluaikojen kaverista: jotenkin vain tuntuu kuin feisbuuk olisi paljastanut hänestä sellaisia piirteitä, joiden olemassaolosta en ole joko tiennyt, tai sitten en ole vain havainnut niitä. Hänellä on joku ihme tapa laittaa jatkuvasti jotain kryptisiä (?) tilapäivityksiä, joiden tarkoitusta sitten ystäviksi listattujen pitäisi olla kyselemässä. Tyyliin "no mitäs tuo sitten tarkoitti, kun kirjoitit että punainen pallo on mahassa?" Se tuntuu jotenkin .. no, tyhmältä. Teennäiseltä. Sitten tuon ihmisen kommentit kavereilleen ovat parhaimmillaan sarkastisia, pahimmillaan ihan suoraan ilkeitä.
Tietysti joku nyt sanoo, että kirjoitettu teksti hämää, eikä tuo ihminen tarkoita olla ilkeä, se on vain huumoria. Se olisi helpompi uskoa jos sellaista kävisi vain muutaman kerran. Mutta sellainen jatkuva pikkukettuilu feisbuukissa on minusta tosi kummallista.
Alan ymmärtää senkin, että ystävyyksissä pääsee usein näkemään vain murto-osan toisen persoonasta. Sen jäävuoren huipun. Minun ystäväni voi olla aivan eri ihminen ollessaan muiden ystäviensä tai tuttujensa kanssa. Itse olen sillä lailla 'kokonaisvaltainen' ihminen, että en luultavasti VOISI olla jollekin ihmiselle henkilö a ja toiselle henkilö b.. olen aina se sama Suklis, kokonaisvaltaisesti. Mutta joillekin ihmisille ystävät palvelevat eri TARKOITUKSIA. Ja sen mukaan paljastetaan aina joku puoli persoonasta. Muut pidetään piilossa.
Tavallaan harmittelen sitä kun listauduin niin nopsaan feisbuukkiin. Jos olisin harkinnut vähän, niin olisin varmaan voinut ennakoida kaikkia näitä ongelmia. Sekin joskus ärsyttää, kun itse on jossain depiksessä ja haluaa vain maata peiton alla, niin sitten ihmiset kirkuvat feississä, että mitä sulle kuuluu, laita tilapäivitystä. :( Vaikka ei huvittaisi yhtään.
sunnuntai 16. elokuuta 2009
Miltä maailma maistuu
Maailmani on tiramisunmakuinen! Se tiramisukakku, josta viime postauksessa hermoilin, onnistui tosi hyvin! Maku on passeli. Melkein kuitenkin tekisin kuten chocomum ja laittaisin sen täytteen kaksinkertaisena. :) Kakku on hyvää, mutten silti tiedä teenkö sitä uudestaan. On niin paljon kaikkea kokeiltavaa, leivottavaa ja vanhat suosikit siihen vielä päälle!
Mies osti mulle jätskiautolta sellaisia tiramisujäätelöitäkin! Niitäkin on mennyt muutama. ;) Hän ei itse pidä tiramisun mausta, mutta ne olivatkin mua varten. Yritän säästää puolet niistä [eli kolme kappaletta] seuraavaan herkkuiluun.
Maistoin sellaisen Totally Hazel-jäätelöpuikon, mutta en niin pitänyt siitä. Maistui kyllä ihan pähkinäiselle, melkein tuli mieleen joku pähkinäinen suklaakonvehti, mutta jotenkin se oli hyvin imelää ja raskasta.. jollain tavalla! Kouluarvosanalla sanoisin.. 7.
On 'vähän' ähky olo! :(
Katsoin hetken ajan sitä kakkosen elokuvaa, 'Saaren vangit', mutta lopetin katsomisen siinä kohtaa kun nainen tunki sen puukottamansa miehen kottikärryihin (!) ja lykki sen veneelle - kai oli tarkoituksena joku suuri vesillelasku ja purjehdus takaisin sivistyksen pariin. Se nainen siellä saarella oli vähän kuin minä möksällä: ei osaa tehdä mitään, ei ole kovin innostunut eräelämästä, mutta tekee kun on PAKKO!
Miksiköhän muuten melkein kaikki viihde on niin ahdistavaa? Onko se lapsellinen kysymys? Mutta oikeasti, kun miettii tellusarjoja ja telluelokuvia, elokuvia yleensä, tietsikkapelejä yms. niin kaikkihan niistä melkein pohjautuvat väkivaltaan ja tappamiseen. :( Onko oikeastaan mikään ihme jos ihmisillä on mielenterveysongelmia ja muita, kun kaikki valveillaoloaika on murhailua ja sotapeliä ja rikoksia.
Yhteiskuntateoriaa
Tavallaan on kyllä aika nerokasta sallia köyhälle itsensä syöminen ähkyyn tai keskikaljoittelu. Täydellä vatsalla [=ähkyssä] ei kovinkaan kommunisti lähde vallankumousta tekemään. Tiedän sen ITSE! :( On kovin sovinnollinen olo! :) Ja keskikalja ja urheilu [telkusta] pitävät loput rauhallisina.
Kai monelle vieläkin köyhyys on sitä, ettei ole varaa ruokaan. Että on nälkiintynyt. Niin se tietysti tavallaan onkin, mutta Suomessa on silti alkanut olla järkyttävä ero kaikkein köyhimpien [vaikka olisikin varaa mässätä] ja rikkaimpien välillä. Koska rikkaus on määritelty uudestaan niin, ettei enää riitä kartano ja komea reki vaan pitää olla monia koteja, loistoautoja [monikko!] ja kaukomaanlomia, niin eikö köyhyyskin pitäisi määritellä uudestaan? Päästää ihmiset siitä syyllisyydestä, että pelkäävät leimautuvansa köyhyydestä valittaessaan 'tyhjän ruikuttajiksi' jos kuitenkin on varaa syödä.
Mies osti mulle jätskiautolta sellaisia tiramisujäätelöitäkin! Niitäkin on mennyt muutama. ;) Hän ei itse pidä tiramisun mausta, mutta ne olivatkin mua varten. Yritän säästää puolet niistä [eli kolme kappaletta] seuraavaan herkkuiluun.
Maistoin sellaisen Totally Hazel-jäätelöpuikon, mutta en niin pitänyt siitä. Maistui kyllä ihan pähkinäiselle, melkein tuli mieleen joku pähkinäinen suklaakonvehti, mutta jotenkin se oli hyvin imelää ja raskasta.. jollain tavalla! Kouluarvosanalla sanoisin.. 7.
On 'vähän' ähky olo! :(
Katsoin hetken ajan sitä kakkosen elokuvaa, 'Saaren vangit', mutta lopetin katsomisen siinä kohtaa kun nainen tunki sen puukottamansa miehen kottikärryihin (!) ja lykki sen veneelle - kai oli tarkoituksena joku suuri vesillelasku ja purjehdus takaisin sivistyksen pariin. Se nainen siellä saarella oli vähän kuin minä möksällä: ei osaa tehdä mitään, ei ole kovin innostunut eräelämästä, mutta tekee kun on PAKKO!
Miksiköhän muuten melkein kaikki viihde on niin ahdistavaa? Onko se lapsellinen kysymys? Mutta oikeasti, kun miettii tellusarjoja ja telluelokuvia, elokuvia yleensä, tietsikkapelejä yms. niin kaikkihan niistä melkein pohjautuvat väkivaltaan ja tappamiseen. :( Onko oikeastaan mikään ihme jos ihmisillä on mielenterveysongelmia ja muita, kun kaikki valveillaoloaika on murhailua ja sotapeliä ja rikoksia.
Yhteiskuntateoriaa
Tavallaan on kyllä aika nerokasta sallia köyhälle itsensä syöminen ähkyyn tai keskikaljoittelu. Täydellä vatsalla [=ähkyssä] ei kovinkaan kommunisti lähde vallankumousta tekemään. Tiedän sen ITSE! :( On kovin sovinnollinen olo! :) Ja keskikalja ja urheilu [telkusta] pitävät loput rauhallisina.
Kai monelle vieläkin köyhyys on sitä, ettei ole varaa ruokaan. Että on nälkiintynyt. Niin se tietysti tavallaan onkin, mutta Suomessa on silti alkanut olla järkyttävä ero kaikkein köyhimpien [vaikka olisikin varaa mässätä] ja rikkaimpien välillä. Koska rikkaus on määritelty uudestaan niin, ettei enää riitä kartano ja komea reki vaan pitää olla monia koteja, loistoautoja [monikko!] ja kaukomaanlomia, niin eikö köyhyyskin pitäisi määritellä uudestaan? Päästää ihmiset siitä syyllisyydestä, että pelkäävät leimautuvansa köyhyydestä valittaessaan 'tyhjän ruikuttajiksi' jos kuitenkin on varaa syödä.
perjantai 14. elokuuta 2009
Tiramisu tekeytyy, Suklis äkeytyy?
Tuntuu kuin tiramisun tekeminen olisi EHKÄ ollut erehdys!! En osaa vielä sanoa oliko. Kerron sitten taas kun mässyraportoin. Tein kuitenkin sellaisen kakun, ohjeessa ei ole vikaa, se on varmasti hyvä ohje chocomumin kautta. Mutta kun minusta kakku näyttää melkein "tavalliselta" kermakakulta! :( Ja vielä ilman kunnon täytettä, kun siinähän on vain se vaahtotäyte. Tietysti maku voi vielä palkita vaivannäön ja ehkä se on herkullista, mutta nyt, vielä, epäilyttää!
Mahdoinko laittaa kostukkeeksi tarpeeksi kahvin ja manteliliköörin sekoitusta, sehän on nimittäin oikeastaan se juttu joka antaa siihen maun. :( Ainoa juttu! Saas nähdä menikö läskiksi leivonnat. Tuo tiramisu on jännä juttu! Jotkut kaupan tiramisut voi olla todella herkullisia ja silloin aina miettii, että varmasti itse teen. Mutta leivottuaan voi herätä huomaamaan, että onkin tiramisun kauppaversioiden ystävä. Mun leivonnassa vaivannäön pitää olla suhteessa tulokseen. Tarkoittaa tosiaankin sitä, että leivonnasta on vaivaa, joten tuloksen on parasta olla päätä huimaavan hyvä.
Olkoon nyt kaakku jääkaapissa keskiyöhön asti, kun 00:00 alkaa perinteisesti se herkkuilu. Olenkin yllättävän vaatimattomasti varustautunut siihen nyt.
Jos tiramisun leivonta oli erehdys, niin sitten vaan mietin pitäisikö jättää asia sikseen vai kokeilla vielä yhtä toista ohjetta, joka mulla siihen on.
Porkkanakakku oli yksi sellainen juttu, että kerta kokeilua riitti sen kanssa, kiitos vain. Ei yksinkertaisesti vain OLE mun juttuni. Tyyliin 'ihan hyvää, ihan OK'. mutta ei siis todellakaan sellaista, jota viitsisi leipoa - lopputulos ei ole sen arvoinen. [En toisaalta myöskään osta porkkanakakkua kaupasta..]
Minä rikon kaikkia sääntöjä ja teen tiramisun sokerikakkupohjaan. Se keksijuttu ei vain oikein ole mua varten! Enkä muutenkaan viitsisi ajaa 40 km Isoon Kaupunkiin ostamaan niitä keksuleita. Ja olen sokrukakkufani, oikeasti. :)
Ainakin vielä kakku näyttää pysyvän kasassa oikein hyvin, vaikka joku kommenttilootassa oli sanonut omansa lässähtäneen, tai siis niiden täytteiden yrittäneen levitä. Minä vatkasin munat ja sokerin kunnolla, sen luulisi auttavan. Helpolla pääsisi kun tekisi tiran johonkin kulhoon, mutta mä olen niin tosikko, etten suostu sanomaan kulhossa olevaa 'kakkua' kakuksi, kyllä se on sitten ihan selkeästi jälkiruoka tai vanukas tms. Suklis Ryppyotsa! :)
Jäätelövarastotkin on taas täydennetty. :) Kokeilen eka kertaa Totally Hazel-jäätelöä. Ostin semmoisen puikon.. Totally Brown on ihan hyvää, saa nähdä onko siskonsa samaa sorttia!
Mahdoinko laittaa kostukkeeksi tarpeeksi kahvin ja manteliliköörin sekoitusta, sehän on nimittäin oikeastaan se juttu joka antaa siihen maun. :( Ainoa juttu! Saas nähdä menikö läskiksi leivonnat. Tuo tiramisu on jännä juttu! Jotkut kaupan tiramisut voi olla todella herkullisia ja silloin aina miettii, että varmasti itse teen. Mutta leivottuaan voi herätä huomaamaan, että onkin tiramisun kauppaversioiden ystävä. Mun leivonnassa vaivannäön pitää olla suhteessa tulokseen. Tarkoittaa tosiaankin sitä, että leivonnasta on vaivaa, joten tuloksen on parasta olla päätä huimaavan hyvä.
Olkoon nyt kaakku jääkaapissa keskiyöhön asti, kun 00:00 alkaa perinteisesti se herkkuilu. Olenkin yllättävän vaatimattomasti varustautunut siihen nyt.
Jos tiramisun leivonta oli erehdys, niin sitten vaan mietin pitäisikö jättää asia sikseen vai kokeilla vielä yhtä toista ohjetta, joka mulla siihen on.
Porkkanakakku oli yksi sellainen juttu, että kerta kokeilua riitti sen kanssa, kiitos vain. Ei yksinkertaisesti vain OLE mun juttuni. Tyyliin 'ihan hyvää, ihan OK'. mutta ei siis todellakaan sellaista, jota viitsisi leipoa - lopputulos ei ole sen arvoinen. [En toisaalta myöskään osta porkkanakakkua kaupasta..]
Minä rikon kaikkia sääntöjä ja teen tiramisun sokerikakkupohjaan. Se keksijuttu ei vain oikein ole mua varten! Enkä muutenkaan viitsisi ajaa 40 km Isoon Kaupunkiin ostamaan niitä keksuleita. Ja olen sokrukakkufani, oikeasti. :)
Ainakin vielä kakku näyttää pysyvän kasassa oikein hyvin, vaikka joku kommenttilootassa oli sanonut omansa lässähtäneen, tai siis niiden täytteiden yrittäneen levitä. Minä vatkasin munat ja sokerin kunnolla, sen luulisi auttavan. Helpolla pääsisi kun tekisi tiran johonkin kulhoon, mutta mä olen niin tosikko, etten suostu sanomaan kulhossa olevaa 'kakkua' kakuksi, kyllä se on sitten ihan selkeästi jälkiruoka tai vanukas tms. Suklis Ryppyotsa! :)
Jäätelövarastotkin on taas täydennetty. :) Kokeilen eka kertaa Totally Hazel-jäätelöä. Ostin semmoisen puikon.. Totally Brown on ihan hyvää, saa nähdä onko siskonsa samaa sorttia!
torstai 13. elokuuta 2009
Siivoten ja sotkien
Suklis on taas siivonnut ihan vimmassa. Onneksi sentään jaksan, oli nimittäin aika huono päivä eilen. Oksensin! Ja EI, ei se johtunut mässäämisestä, koska en ole mässännyt, en tietenkään, kun se hetki koittaa vasta 1 kokonaisen vuorokauden kuluttua. En suoraan sanottuna tiedä miksi puhalsin ryynit, niin nyt vain KÄVI! :(
Oli aika kamalaa.. Yhtäkkiä vain ruoan jälkeen [ruoka oli lihamureketta, josta yleensä tykkään tosi paljon] tuli kauhea hiki ja oli pakko päästä vessaan ja KLURT! Voih! Heti tuli siis ruoka ylös. En koko sinä päivänä pystynyt enkä uskaltanut syödä mitään, ajattelin että se tulee taas! Oli muutenkin kauhean heikko ja voimaton olo.
Äh, siis tämä sattui tiistaina! Nythän eletään jo torstaita, joten eilinen oli keskiviikko! Pitää muistaa aina tämä kun kirjottaa. Onneksi nyt enää ei ole ollut mitään ongelmia ja ruoka menee alas normaalisti. Mies alkoi ajatella, että olisiko kasviksissa ollut jotain, olisiko ne esim. olleet vähän huonosti pestyjä tai jotain. Onhan se tietysti mahdollista. Tai jos marjoissa on ollut jotain.. ketunpissaa.. ;)
Pesin vessan tietysti oksun jälkeen, mutta silti on jotenkin sellainen OLO kuin se olisi likainen! Ja kuin olisi pakko vaihtaa ainakin wc-raikastin. Sottapytty!
Mies alkuun luuli, että mulla on oikein vatsatauti ja vältteli vähän suukontaktia. :) Mutta nyt uskaltaa jo juoda samasta lasistakin, hih! :)
Jo synkistelin tiistaina, ajattelin että herkkuilu ja kaikki menee pilalle, mutta onneksi se oli vain sellainen lyhyt kohtaus! Kai se sitten on niin, että kerran puoleen vuoteen Suklis ottaa kaukopuhelun Norjaan. Edellinen kerta oli itsenäisyyspäivänä ja kai sitten kesällä oli pakko kokea se myös. Huh!
Oli aika kamalaa.. Yhtäkkiä vain ruoan jälkeen [ruoka oli lihamureketta, josta yleensä tykkään tosi paljon] tuli kauhea hiki ja oli pakko päästä vessaan ja KLURT! Voih! Heti tuli siis ruoka ylös. En koko sinä päivänä pystynyt enkä uskaltanut syödä mitään, ajattelin että se tulee taas! Oli muutenkin kauhean heikko ja voimaton olo.
Äh, siis tämä sattui tiistaina! Nythän eletään jo torstaita, joten eilinen oli keskiviikko! Pitää muistaa aina tämä kun kirjottaa. Onneksi nyt enää ei ole ollut mitään ongelmia ja ruoka menee alas normaalisti. Mies alkoi ajatella, että olisiko kasviksissa ollut jotain, olisiko ne esim. olleet vähän huonosti pestyjä tai jotain. Onhan se tietysti mahdollista. Tai jos marjoissa on ollut jotain.. ketunpissaa.. ;)
Pesin vessan tietysti oksun jälkeen, mutta silti on jotenkin sellainen OLO kuin se olisi likainen! Ja kuin olisi pakko vaihtaa ainakin wc-raikastin. Sottapytty!
Mies alkuun luuli, että mulla on oikein vatsatauti ja vältteli vähän suukontaktia. :) Mutta nyt uskaltaa jo juoda samasta lasistakin, hih! :)
Jo synkistelin tiistaina, ajattelin että herkkuilu ja kaikki menee pilalle, mutta onneksi se oli vain sellainen lyhyt kohtaus! Kai se sitten on niin, että kerran puoleen vuoteen Suklis ottaa kaukopuhelun Norjaan. Edellinen kerta oli itsenäisyyspäivänä ja kai sitten kesällä oli pakko kokea se myös. Huh!
tiistai 11. elokuuta 2009
Kauppalappu
Äetmuori raivostui vuosia sitten kauheasti löytäessään muuttotouhunsa keskeltä erään 'kauppalappuni'. En tiedä MIKSI hän raivostui, olin 18 täyttänyt jo niihin aikoihin, mutta kai ostosten laatu kiukutti. Olin siihen listannut tunnollisesti tarvitsemani 'pohjat' ravintolaan ja alkuiltaan: 8 lonkeroa. Huh! Oli siinä määrää, mutta osa oli tarkoitus tarjota muille ja muutenkin.. no, tein sen virheen, että jätin listan pöydäleni, unohdin siivota sen pois. Ja Muori löysi. Ja syytti. Raskaimman jälkeen. Yhä muistan sen. Pitäisi varmaan jo unohtaa. ;)
Mietin mitä/kuka olisin ilman miestä. Kai olisin töissä jossain toimistossa, konttorirottana. Se ei ajatuksena haittaa mua, miestä ehkä enemmänkin. En osaa ajatella mitään työtä oikeastaan siltä kannalta, että jokin olisi nolompaa kuin toinen. Työ kuin työ. Paras työ se, jossa ei joudu huoraamaaan minuuttaan. Tämän ajattelutavan vuoksi olen kummajainen, outo otus, merkillinen. Olkoon sitten niin.
Mietin mitä/kuka olisin ilman miestä. Kai olisin töissä jossain toimistossa, konttorirottana. Se ei ajatuksena haittaa mua, miestä ehkä enemmänkin. En osaa ajatella mitään työtä oikeastaan siltä kannalta, että jokin olisi nolompaa kuin toinen. Työ kuin työ. Paras työ se, jossa ei joudu huoraamaaan minuuttaan. Tämän ajattelutavan vuoksi olen kummajainen, outo otus, merkillinen. Olkoon sitten niin.
maanantai 10. elokuuta 2009
Vessa, pakopaikkani
Sukliksen kummiin tapoihin kuuluu pakeneminen vessaan. Joskus kun olen seurassa, niin se seura saattaa alkaa ahdistaa mua. Ei siihen tarvita kauheasti syytä.. ihan vain jos ne ihmiset ei ole makuni mukaisia tai jotenkin 'tylsiä' tai vaan vääriä.. niin vessaan painuu Suklis!
Mitä siellä sitten teen? Saatan vain katsoa itseäni peilistä, suoraan omiin silmiini. Ja silloin aina silmissäni on sellainen lasinen, ilmeetön ja vieras tuijotus. Suu ei hymyä, eikä irvistä, sekin vaan on. Saatan olla sillä lailla pitkäänkin. Vessan oven läpi kuulee kun ihmiset puhuvat ja nauravat, seurustelevat keskenään. Mutta minä olenkin vessassa. Olen mukana, mutten ole mukana. En ole seurassa.
Vessaan on hyvä paeta. Kukaan ei ihmettele, että joku menee vessaan. Tietysti jos jatkuvasti ravaa, niin sitä jotkut voi jo käyttää vitsin aiheena. Yritän itse olla ramppaamatta LIIAN usein. Useammin kuitenkin kuin normaalit ihmiset.
Tarvitsen vain sen muutaman minuutin omaa aikaa. Yksinäisyyttä, rauhaa. Sitten taas kestän vääränlaisia ihmisiä. Ei tätä vessaanpakoa tietysti tapahdu jos olen ystävän seurassa. Se on vain ne muut ihmiset, velvollisuusihmiset tai muuten vaan sielulleni vieraat!
Joskus on niin epämiellyttävä olo, että tekisi mieleni vetää itseni vessasta alas! Pääsisipä ainakin vapauteen. Vaikka enhän minä tietysti mahtuisi viemäristä kulkemaan. Ja onhan se muutenkin aika keljua + likaista.
No sellaista, kaikilla meillä on varmaan oma keinomme kestää tylsä seura tai tylsät hetket, tai pelottava seura ja pelottavat hetket.
4 kokonaista vuorokautta..
.. herkutteluihin. :) Tai oikeastaan siis sellaiseen juhlantuntuun.. Juhlaahan minä kai siitäkin haen, että olisi erilaista kuin arkena. Mietin pitäisikö tiramisun lisäksi tehdä vaikka pikkuleipiä. Mulla on yksi ohje, jota haluaisin kokeilla. Oikea isoäidin aikainen herrasväenleipien ohje. :) Ne nimittäin on hyviä pikkuleipiä, suosikkejani oikein, kun on vadelmahillo välissä. Saattaisin hyvinkin kokeilla. Taas siinäkin yksi semmoinen herkku, jonka päälle mies ei ymmärrä. ;) Eli jos siis hän on sillä kurssilla, niin.. silloin on kokeilun hetki!
Luin Suklaayhdistyksen sivuilta, että Fazer aikoo kai alkaa taas pitkästä aikaa tuottaa geishakonvehteja pussissa! Hyvä juttu, tätä on toivottu. Kai niitä jo ON markkinoilla, ihan kuten on sitä Dumle-nappirullaakin. Pitää vaan osata etsiä oikeista kaupoista. Olen huomannut, että täällä meillä K-kauppassa on paljon aikaisemmin uutuuksia kuin S-Marketissa. Tarjoustalossa jo näin sitä Dumle-nappirullaa - taa-taakin osaa yllättää ja sieltä kanssa voi tehdä mainioita namilöytöjä.
Mitä siellä sitten teen? Saatan vain katsoa itseäni peilistä, suoraan omiin silmiini. Ja silloin aina silmissäni on sellainen lasinen, ilmeetön ja vieras tuijotus. Suu ei hymyä, eikä irvistä, sekin vaan on. Saatan olla sillä lailla pitkäänkin. Vessan oven läpi kuulee kun ihmiset puhuvat ja nauravat, seurustelevat keskenään. Mutta minä olenkin vessassa. Olen mukana, mutten ole mukana. En ole seurassa.
Vessaan on hyvä paeta. Kukaan ei ihmettele, että joku menee vessaan. Tietysti jos jatkuvasti ravaa, niin sitä jotkut voi jo käyttää vitsin aiheena. Yritän itse olla ramppaamatta LIIAN usein. Useammin kuitenkin kuin normaalit ihmiset.
Tarvitsen vain sen muutaman minuutin omaa aikaa. Yksinäisyyttä, rauhaa. Sitten taas kestän vääränlaisia ihmisiä. Ei tätä vessaanpakoa tietysti tapahdu jos olen ystävän seurassa. Se on vain ne muut ihmiset, velvollisuusihmiset tai muuten vaan sielulleni vieraat!
Joskus on niin epämiellyttävä olo, että tekisi mieleni vetää itseni vessasta alas! Pääsisipä ainakin vapauteen. Vaikka enhän minä tietysti mahtuisi viemäristä kulkemaan. Ja onhan se muutenkin aika keljua + likaista.
No sellaista, kaikilla meillä on varmaan oma keinomme kestää tylsä seura tai tylsät hetket, tai pelottava seura ja pelottavat hetket.
4 kokonaista vuorokautta..
.. herkutteluihin. :) Tai oikeastaan siis sellaiseen juhlantuntuun.. Juhlaahan minä kai siitäkin haen, että olisi erilaista kuin arkena. Mietin pitäisikö tiramisun lisäksi tehdä vaikka pikkuleipiä. Mulla on yksi ohje, jota haluaisin kokeilla. Oikea isoäidin aikainen herrasväenleipien ohje. :) Ne nimittäin on hyviä pikkuleipiä, suosikkejani oikein, kun on vadelmahillo välissä. Saattaisin hyvinkin kokeilla. Taas siinäkin yksi semmoinen herkku, jonka päälle mies ei ymmärrä. ;) Eli jos siis hän on sillä kurssilla, niin.. silloin on kokeilun hetki!
Luin Suklaayhdistyksen sivuilta, että Fazer aikoo kai alkaa taas pitkästä aikaa tuottaa geishakonvehteja pussissa! Hyvä juttu, tätä on toivottu. Kai niitä jo ON markkinoilla, ihan kuten on sitä Dumle-nappirullaakin. Pitää vaan osata etsiä oikeista kaupoista. Olen huomannut, että täällä meillä K-kauppassa on paljon aikaisemmin uutuuksia kuin S-Marketissa. Tarjoustalossa jo näin sitä Dumle-nappirullaa - taa-taakin osaa yllättää ja sieltä kanssa voi tehdä mainioita namilöytöjä.
sunnuntai 9. elokuuta 2009
Sambaa!
Hamstrasin taas tänään herkkuja! :( Onneksi vain vähän, eli tuolta HongKong-tavaratalosta ostin Samba-merkkisiä neekerinpusuja. 6 kappaletta on paketissa ja euron maksoi, eli ei nyt kauhean kallis ostos. Ne sambat on joskus ihan hyviä. Ostin vaniljanmakuisia.
Näin Tarjoustalossa uutuuden, Dumle-suklaanappirullan! Melkein ostin, mutta onneksi sitten en. Euron oli senkin hinta. Tarjoustalossa [taa-taa hirviökielellä!] oli muuten myös niitä MariMinttejä, vai mitä ne nyt on, eli sinivalkoraidallisia marianneja! Se on joku limited- satsi, eli sitä ei jatkuvasti ala pussissa saada mariannen tapaan. Joskus olen nähnyt niitä irtokarkkeina, mutta tuollaisissa karkkipusseissa en ole aikoihin nähnyt. Oliko ne nyt mariminttejä vai marimikkoja.. Joskus oli nimittäin myös vihreä-valkoraidallisia marianneja. Niiden nimiä en enää muista. Noissa taa-taan marianneissa nyt kuitenkin on toffeetäyte suklaatin sijasta. Eli nyt kaikki tuon tuoteperheen fanit, suunnatkaapa matka taa-taahan!
Tänään muuten pistin päättäväisesti jäätelöauton esitteen paperinkeräykseen! Mun ei enää ole mitään syytä mennä sinne notkumaan..! Harmitti viimeksi, kun ostin TÖRKEÄN kalliita herkkuja! Jotenkin hullua käyttää 8 euroa jäätelöön. Vaikka se oliskin italialaista ja vaikka se veisikin kielen mennessään, kun oli niiiiin hyvää.. silti.. Never again! Pitää vaan sitten sulkea korvat siltä jäätelöauton kilkatusmusiikilta!
Taa-taasta ostimme miehelle semmoisia tatti-irtokarkkeja. Vaaleanpuna-valkoisia, vaaleanvihreä-valkoisia, vaaleanruskea-valkoisia ja suklaakuorrutettuja tatteja. Ne ovat miehestä ylintä herkkua, itse en tajua mitä hän niissä näkee [tai maistaa], mutta maut on niin yksilöllisiä! Miehelle lisäksi ei kelpaa esim. Prisman tatit! Ne ovat hänestä vääriä, oikeanmakuiset löytyy taa-taasta. :)
Nyt on taas jotenkin olo, kuin tekisi mieli herkkuilla.. pian.. ja paljon! Olen melkein varma, että leivon sen tiramisukakun, kun seuraavan herkkuiluni pidän. Sitä en nimittäin silloin oikein viitsi tehdä, kun mies on kotona. Hän ei pidä.. ja oikeasti, JOS kerran olen yksin, niin eikös silloin voi lohduttaa itseään tuollaisella kakulla? :)
Taidan elää suuni kautta, kuin pieni lapsi! Onko se sen merkki, että olen ORAALISESSA vaiheessa vieläkin, jotenkin taantunut? :( Kaikenhan aina pitäisi olla 'merkki' jostain, ja useimmiten vielä jostain sairaudesta tai viasta. Niin, mässäily on rumaa, tyhmää ja sairasta, mutta ihmiset voi silti pistää tupakaksi vaikka kadulla, ja SE ei ole rumaa, tyhmää tai sairasta! Ehkä mulle MÄSSY on tarvetta ja halua kokea yhteyttä maailmaan. Syödessäni maailman muutan sen osaksi itseäni? Voisiko näin ajatella?
Mietin joskus tuleeko minusta vanhempana kenties juoppo. Koska syön [MÄSSYissä] kuten juoppo juo. Mutta en usko minusta tulevan juoppoa. Olen liian mukavuudenhaluinen poteakseni krapulaa. Inhoan krappiksia yli kaiken ja välttelen niitä juomalla aika niukasti. Enkä tajua sellaista, että jotkut voivat oksentamisen jälkeen juoda lisää! Ei minusta siihen olisi. Oikeastaan elämännäkemykseni taitaa olla aika armoton: uskon pohjimmiltani, että minusta tulee PAKOSTI sellainen kuin Muorista. Pelkään ja teen kaikkeni sitä välttääkseni, miksi sitten uskon että niin käy? Kai meillä, meidän perheessä, aina nähtiin lapset vanhempien tai isovanhempien kopioina. Vaikka mies sanoo, etten ole YHTÄÄN sellainen kuin Muori, että pikemminkin muistutan Isukkia, jos jompaa kumpaa vanhempaa nyt pitäisi muistuttaa.
Jobsafarissa
Kävin pitkästä aikaa jobsafarin sivulla katsomassa työpaikkoja. Ei siellä ollut oikein mitään edes etäisesti sopivaa. Jotenkin masensi sekin, kun Time for everything-blogin pitäjä on sanonut itsellään olevan vaikea löytää työtä, vaikka hänellä on ammatillinen koulutus JA työkokemus-asiat kunnossa. Jos ei työkokemusta omaava saa työtä, niin sitten en kyllä minäkään saa. Olen kuitenkin nyt paljon vähemmän miettinyt työelämää ja sinne pääsemistä. Suklis alkaa olla niin iäkäskin, että se voi muodostaa esteen! Koko ajan, joka vuosi, markkinoille tulee kaikkia 18-vuotiaita, joten miksipä ei työnantajat tarttuisi sellaisiin kokemattomiin, jos kerran kokemattoman tarvitsisivat?
5 kokonaista vuorokautta - -
- - ja annan palaa. ;) Herkkuja notkukoon pöytä.
Näin Tarjoustalossa uutuuden, Dumle-suklaanappirullan! Melkein ostin, mutta onneksi sitten en. Euron oli senkin hinta. Tarjoustalossa [taa-taa hirviökielellä!] oli muuten myös niitä MariMinttejä, vai mitä ne nyt on, eli sinivalkoraidallisia marianneja! Se on joku limited- satsi, eli sitä ei jatkuvasti ala pussissa saada mariannen tapaan. Joskus olen nähnyt niitä irtokarkkeina, mutta tuollaisissa karkkipusseissa en ole aikoihin nähnyt. Oliko ne nyt mariminttejä vai marimikkoja.. Joskus oli nimittäin myös vihreä-valkoraidallisia marianneja. Niiden nimiä en enää muista. Noissa taa-taan marianneissa nyt kuitenkin on toffeetäyte suklaatin sijasta. Eli nyt kaikki tuon tuoteperheen fanit, suunnatkaapa matka taa-taahan!
Tänään muuten pistin päättäväisesti jäätelöauton esitteen paperinkeräykseen! Mun ei enää ole mitään syytä mennä sinne notkumaan..! Harmitti viimeksi, kun ostin TÖRKEÄN kalliita herkkuja! Jotenkin hullua käyttää 8 euroa jäätelöön. Vaikka se oliskin italialaista ja vaikka se veisikin kielen mennessään, kun oli niiiiin hyvää.. silti.. Never again! Pitää vaan sitten sulkea korvat siltä jäätelöauton kilkatusmusiikilta!
Taa-taasta ostimme miehelle semmoisia tatti-irtokarkkeja. Vaaleanpuna-valkoisia, vaaleanvihreä-valkoisia, vaaleanruskea-valkoisia ja suklaakuorrutettuja tatteja. Ne ovat miehestä ylintä herkkua, itse en tajua mitä hän niissä näkee [tai maistaa], mutta maut on niin yksilöllisiä! Miehelle lisäksi ei kelpaa esim. Prisman tatit! Ne ovat hänestä vääriä, oikeanmakuiset löytyy taa-taasta. :)
Nyt on taas jotenkin olo, kuin tekisi mieli herkkuilla.. pian.. ja paljon! Olen melkein varma, että leivon sen tiramisukakun, kun seuraavan herkkuiluni pidän. Sitä en nimittäin silloin oikein viitsi tehdä, kun mies on kotona. Hän ei pidä.. ja oikeasti, JOS kerran olen yksin, niin eikös silloin voi lohduttaa itseään tuollaisella kakulla? :)
Taidan elää suuni kautta, kuin pieni lapsi! Onko se sen merkki, että olen ORAALISESSA vaiheessa vieläkin, jotenkin taantunut? :( Kaikenhan aina pitäisi olla 'merkki' jostain, ja useimmiten vielä jostain sairaudesta tai viasta. Niin, mässäily on rumaa, tyhmää ja sairasta, mutta ihmiset voi silti pistää tupakaksi vaikka kadulla, ja SE ei ole rumaa, tyhmää tai sairasta! Ehkä mulle MÄSSY on tarvetta ja halua kokea yhteyttä maailmaan. Syödessäni maailman muutan sen osaksi itseäni? Voisiko näin ajatella?
Mietin joskus tuleeko minusta vanhempana kenties juoppo. Koska syön [MÄSSYissä] kuten juoppo juo. Mutta en usko minusta tulevan juoppoa. Olen liian mukavuudenhaluinen poteakseni krapulaa. Inhoan krappiksia yli kaiken ja välttelen niitä juomalla aika niukasti. Enkä tajua sellaista, että jotkut voivat oksentamisen jälkeen juoda lisää! Ei minusta siihen olisi. Oikeastaan elämännäkemykseni taitaa olla aika armoton: uskon pohjimmiltani, että minusta tulee PAKOSTI sellainen kuin Muorista. Pelkään ja teen kaikkeni sitä välttääkseni, miksi sitten uskon että niin käy? Kai meillä, meidän perheessä, aina nähtiin lapset vanhempien tai isovanhempien kopioina. Vaikka mies sanoo, etten ole YHTÄÄN sellainen kuin Muori, että pikemminkin muistutan Isukkia, jos jompaa kumpaa vanhempaa nyt pitäisi muistuttaa.
Jobsafarissa
Kävin pitkästä aikaa jobsafarin sivulla katsomassa työpaikkoja. Ei siellä ollut oikein mitään edes etäisesti sopivaa. Jotenkin masensi sekin, kun Time for everything-blogin pitäjä on sanonut itsellään olevan vaikea löytää työtä, vaikka hänellä on ammatillinen koulutus JA työkokemus-asiat kunnossa. Jos ei työkokemusta omaava saa työtä, niin sitten en kyllä minäkään saa. Olen kuitenkin nyt paljon vähemmän miettinyt työelämää ja sinne pääsemistä. Suklis alkaa olla niin iäkäskin, että se voi muodostaa esteen! Koko ajan, joka vuosi, markkinoille tulee kaikkia 18-vuotiaita, joten miksipä ei työnantajat tarttuisi sellaisiin kokemattomiin, jos kerran kokemattoman tarvitsisivat?
5 kokonaista vuorokautta - -
- - ja annan palaa. ;) Herkkuja notkukoon pöytä.
perjantai 7. elokuuta 2009
Vaippa housuun ja menoksi!
Madonnan konsertissa joku älypää on käyttänyt VAIPPAA! Aikuinen siis! Ettei "missaisi mitään", eikä tarvitsisi vessajonotella. Voi pyhä jysäys. Nauroin tuota uutista lukiessa! Tavallaan kyllä harmittaa kun en itse päässyt konserttiin [ilman vaippaa kuitenkin!], koska tietysti se oli Helsingissä ja minä täällä. Pidin Madonnasta paljon joskus nuorempana.. Nyt näistä uusimmista en ole niin perillä. Vuoden 2000 tienoilla oli se Ray Of Light-albumi, joka oli aika henkistä.. sellaista millennium-tyyppistä juttua. Se Frozen-kappale vieläkin tuo niin hyvin mieleen sen ajan, vuosituhanteen vaihteen. Olin silloin niin levoton, että ihan pahaa teki.
Vuorokausirytmini on taas ihan sekaisin. Valvon johonkin aamuviiteen, kuuteen, sitten vasta menen nukkumaan. Kyllä aika kuluu kun ratkoo ristikoita ja lukee vanhoja tyttökirjoja. Joskus kuhkin tuossa pihalla silloin aikaisin aamusta. Loppukesän aamut ovat niin kauniita, eikä kukaan mua siellä tietenkään näe. Yhtenä aamuna söin pensaasta vielä raakoja mustaviinimarjoja ja sain masuni sekaisin, voi Suklis-parkaa! Söin niitä, koska olin ehtinyt kerätä niitä, ja sitten vaikka maistaessani tajusin ne vielä raaoiksi, niin en tahtonut hukkaankaan heittää. Säästeliäisyys tuotti ripulin!
Möksämäkätystä
Olemme menossa möksälle tässä vähän ajan päästä. Soitin Muorille ja kerroin. Harmittaa kun hänen pitää aina määräillä mitä möksällä pitää tehdä ja miten siellä pitää elää. Mä en pidä grillaamisesta [ei paljon huvita olla pitkää aikaa ulkona siellä itikoitten syötävänä ja muutenkin grilliruoka joskus närästää] vaan käytän usein sellaista retkikeitintä. Siitäkin Muorin piti valittaa, että miksi et grillaa, miksi et. Hohhoijaa.
Tavallaan vähän hullua, kun Muori ei 1. omista möksästä mitään 2. ei koskaan viihtynyt siellä 3. ei ole siellä käynyt viimeksi kuin vuosia sitten, niin kuitenkin täytyy sekaantua kaikkeen siellä. Se määräilynhalu on jotain sairasta.
Muori haluaa että tekisin testamentin. Hän pelkää että heitän veivini ja mies kanssa, ja että miehen veli alkaa käydä möksällä ja haitata Siukkua + Siukun perhettä. Jos en olisi niin ärtynyt, niin NAURAISIN päälle. Varmaan joo miehen veli sinne vääntäytyisi itikoitten syötäväksi keskelle korpea! Varmaan miehen vanhemmat ja veli oikein kieli pitkällä odottaa, että kuolisimme vaikka jossain auto-onnettomuudessa, kun möksälle pääseminen on sellainen JACKPOT-PERINTÖ, ettei sitä voi vastustaa! :)
Yksinäisyys-MÄSSY
Seuraavan MÄSSYn olen yksin täällä kotona! Miehellä on nimittäin kurssitusta sen viikonlopun. On se tietty ikävää, mutta sitten kun olen yksin niin voin leipoa IHAN mitä vain, siis sellaista mistä itse tykkään ja mies ei. Tiramisukakku siintää unelmissain.. tai sitten joku kinuskijuttu. Ne on sellaisia, että ne ei miehelle mene yhtään, mutta itse taas tykkään niistä kovin. Mutta itse teen tiramisun käyttäen sokerikakkupohjaa, en niistä aidon reseptin vaatimista kekseistä niin perusta!
Seuraavaan MÄSSYyn on 7 kokonaista vuorokautta.
Vuorokausirytmini on taas ihan sekaisin. Valvon johonkin aamuviiteen, kuuteen, sitten vasta menen nukkumaan. Kyllä aika kuluu kun ratkoo ristikoita ja lukee vanhoja tyttökirjoja. Joskus kuhkin tuossa pihalla silloin aikaisin aamusta. Loppukesän aamut ovat niin kauniita, eikä kukaan mua siellä tietenkään näe. Yhtenä aamuna söin pensaasta vielä raakoja mustaviinimarjoja ja sain masuni sekaisin, voi Suklis-parkaa! Söin niitä, koska olin ehtinyt kerätä niitä, ja sitten vaikka maistaessani tajusin ne vielä raaoiksi, niin en tahtonut hukkaankaan heittää. Säästeliäisyys tuotti ripulin!
Möksämäkätystä
Olemme menossa möksälle tässä vähän ajan päästä. Soitin Muorille ja kerroin. Harmittaa kun hänen pitää aina määräillä mitä möksällä pitää tehdä ja miten siellä pitää elää. Mä en pidä grillaamisesta [ei paljon huvita olla pitkää aikaa ulkona siellä itikoitten syötävänä ja muutenkin grilliruoka joskus närästää] vaan käytän usein sellaista retkikeitintä. Siitäkin Muorin piti valittaa, että miksi et grillaa, miksi et. Hohhoijaa.
Tavallaan vähän hullua, kun Muori ei 1. omista möksästä mitään 2. ei koskaan viihtynyt siellä 3. ei ole siellä käynyt viimeksi kuin vuosia sitten, niin kuitenkin täytyy sekaantua kaikkeen siellä. Se määräilynhalu on jotain sairasta.
Muori haluaa että tekisin testamentin. Hän pelkää että heitän veivini ja mies kanssa, ja että miehen veli alkaa käydä möksällä ja haitata Siukkua + Siukun perhettä. Jos en olisi niin ärtynyt, niin NAURAISIN päälle. Varmaan joo miehen veli sinne vääntäytyisi itikoitten syötäväksi keskelle korpea! Varmaan miehen vanhemmat ja veli oikein kieli pitkällä odottaa, että kuolisimme vaikka jossain auto-onnettomuudessa, kun möksälle pääseminen on sellainen JACKPOT-PERINTÖ, ettei sitä voi vastustaa! :)
Yksinäisyys-MÄSSY
Seuraavan MÄSSYn olen yksin täällä kotona! Miehellä on nimittäin kurssitusta sen viikonlopun. On se tietty ikävää, mutta sitten kun olen yksin niin voin leipoa IHAN mitä vain, siis sellaista mistä itse tykkään ja mies ei. Tiramisukakku siintää unelmissain.. tai sitten joku kinuskijuttu. Ne on sellaisia, että ne ei miehelle mene yhtään, mutta itse taas tykkään niistä kovin. Mutta itse teen tiramisun käyttäen sokerikakkupohjaa, en niistä aidon reseptin vaatimista kekseistä niin perusta!
Seuraavaan MÄSSYyn on 7 kokonaista vuorokautta.
keskiviikko 5. elokuuta 2009
Hirveä huomio
Tajusin juuri, että jos tapaisin miehen nyt, niin en varmaan alkaisi mihinkään suhteeseen hänen kanssaan! :( Luultavasti jo ensimmäisillä treffeillä havainnoisin häntä ja huomaisin tiettyjä juttuja kuten esim. mökkihulluus ja luontohulluus.. Ja nuo hulluudet olisivat karsivia tekijöitä mulla suhteen aloittamisessa. :( Kamalaa sanoakin tämä! Ja vaikka mies on hyvännäköinen, niin en usko SENKÄÄN auttavan.. kiittäisin treffeistä ja sanoisin luultavasti vain, että olemme liian erilaisia ihmisiä tai jotain! :(
Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.
Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)
Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.
Mulla on rakkautta miestä kohtaan, koska meillä on yhteinen historia ja olemme enemmän kuin vain ne asiat, joista pidämme tai emme pidä. Itse asiassa olen alkanut ajatella, ettei sellaista miestä OLE, joka pitäisi sataprosenttisesti niistä asioista joista mä pidän. Tai jos olisi, niin sitten se mies saattaisi taas ulkonaisesti tms. olla niin.. ei-sopiva, ettei siitä tulisi mitään parisuhdetta tekemälläkään.
Kompromisseja, aina vain kompromisseja, sitä on parisuhde. ;)
Parisuhteessa kuitenkin mennään sänkyyn, ja olen siinä mielessä aika pinnallinen ihminen, etten luultavasti voisi tuntea seksuaalista viehtymystä rumaa ihmistä kohtaan. No siinä se oli, siinä sen sanoin, nyt sitten mut saa ampua aamunkoitteessa. :( Pinnallinen Suklis-Porsas! Eli vaikka maailman syvällisimmät ja hienoimmat aivot asuisivat rimpulan ruumiissa, niin..... ei auttaisi syvällisyys! Pakit tulisi. Voisin tyytyä etsimään niitä toisiksi syvällisimpiä, jotka olisivat kivemmassa paketissa. Hyi minua.
tiistai 4. elokuuta 2009
Täyttyvät kiintiöt
Mässäykset on taas mässätty. Huomasin sen, ettei mun oikeastaan enää kannata ostaa sipsejä - en syö niitä juuri lainkaan. Joku kiintiö on tullut täyteen.. Ja sitten toinen juttu: miljonäärijätski [eli Pirkan keksi-kinuskikeikaus] saa myös tulevaisuudessa jäädä pois. Taas sama juttu kuin sipsuleissa: joku kiintiö on vain tullut täyteen.
Söin Lindtit.. :) Ja sitten loput Wienernougat-rasiasta. Mutta oikeastaan en sen lisäksi syönytkään sitten suklaata juuri lainkaan. Outo juttu! Voi se tietty johtua kesästäkin.. tai sitten vaan siitä, että suklaati ON niin raskasta kuitenkin. :(
Leivoin semmoisen mustikkakääretortun perjantaina. Innostuin täytteen kanssa vähän liikaa [inhoan kuivia kääriksiä, hyh!], joten laitoin aika reippaasti mustikkaa soseutettuna sinne väliin.. itse poimittua tuoretta mustikkia siis!.. ja viimeistelin homman vaahdoksi vatkatulla Flora Vanillalla. Heheh. melkoinen torttu tuli. ;) Kääris on helppoa leivottavaa ja tulee tosi nopeasti. Jotkut saavat siitä myös näyttävän näköistä, mutta mun käärikset on aika usein sellaisia vähän lysähtäneitä, eikä semmoisia ryhdikkään pyöreitä rullia. Johtuu kai juuri siitä kun mätän niihin täytettä. ;) Paras vaalea kääristorttuohje on kyllä ehdottomasti sellainen, jossa puolet jauhoista on vehnäjauhoa ja puolet perunajauhoa! Sellaisen voi täyttää myös jäähtyneenä, eikä se halkeile. Kerran kokeilin sellaista ohjetta, jossa oli vain vehnäjauhoa ja senhän tietää, että halkeilihan tuo! :( Onneksi semmoisen katastrofin jäljet voi helposti peittää päälystämällä tortun täytekakun tapaan kermavaahdolla ja strösseleillä!
Söin Prinsessakakkua yli puolet.. kun mies ei siitä niin välitä! :) Eikä tullut oksetusolo kertaakaan koko herkkuilun aikana. Olen kai kohtuuden ystävä, hehe.
Oltiin Mäkkärilläkin! Siellä oli tiskillä käsidesihuuhdetta, johtuu kai tästä possuflunssasta.
Suuttumus
Yksi juttu mikä mua ärsyttää tosi paljon on se, kun ihmiset alkaa ihmetellä että miksei Äetmuori käy meillä. Hänhän ei ole käynyt täällä KERTAAKAAN ja monia vuosia jo olemme tässä asuneet. Mua sapettaa se, kuin jotkut ihmiset tuntuvat tekevän ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä. "Ne ei ole puheväleissä varmaan" ja "Se [mä siis] ei halua vanhaa äitiään vierailemaan" jne. jne. Mitäpä se vaikuttaa, vaikka joka kesä olemme ehdottaneet Muorille, että tulisi käymään. Veisimme autolla oikein, kun hänelle ei bussi tai juna ole vaihtoehto. Mutta ei. Eihän Muori silloinkaan tullut, kun Isukki oli vielä elossa, kävi meillä ja olisi mielellään kuskannut Muorinkin. Kun ei niin ei.
Ihmiset ei tajua sitä, että ei Muori käy Siukun luonakaan, vaikka siellä on lapsenlapset. Olen sanonut täällä blogissa, että epäilen Muorin juovan joskus aika reippaasti. Jos olen oikeassa, niin se [juominen] on yksi sellainen hobby, joka vie ihmisen mennessään. Silloin vain se on tärkeää, ei ihmiset, ei edes lapsenlapset. Eikä Muori edes VÄLITÄ lapsenlapsistaan, vaikka kysyttäessä tietysti aina lässyttää heistä jotain. Ei hän halua olla heidän KANSSAAN, oppia tuntemaan heitä ja antaa heidän tuntea hänet.
Taas oli vähän aikaa sitten sellainen juttu, että yksi ihminen alkoi mulle suoraan taivastella sitä, kun ei Muori meillä käy. Olisi tehnyt mieli tiuskaista, että no voi hyvä ihminen, jos se SUA noin paljon stressaa, niin käy kaikin mokomin kidnappaamassa Muori ja PAKOTA se tänne meille! Ihme jutuista ihmiset ottavat stressiä itselleen. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, tapaako joku naapuri tai sukulainen omaa perhettään miten usein/harvoin! Eipä ole mun päänsärkyni.
En voi aikuista ihmistä tänne pakottaa, enkä toisaalta myöskään ala kerjätä tai madella. Kutsunut olen, jos se ei kelpaa niin sitten ei voi mitään. Ehkä - EHKÄ - Muori suostuisi armollisesti tulemaan, jos tekisin jotain tosi extremeä, esim. ITKISIN.. ja sanoisin, että voi tule. Mutta en viitsi alentua sellaiseen show'hun, joka on mun silmissä todella typerää dramatisoimista.
Jaa-a. Pitää varmaan oikein alkaa pitää kirjaa siitä, kuinka usein esim. miehen vanhemmat täällä käyvät. Että voi sitten uteliaille sanoa, että 'vain' 3 kertaa ovat kesällä käyneet! On meillä varmaan huonot välit, juu.
Söin Lindtit.. :) Ja sitten loput Wienernougat-rasiasta. Mutta oikeastaan en sen lisäksi syönytkään sitten suklaata juuri lainkaan. Outo juttu! Voi se tietty johtua kesästäkin.. tai sitten vaan siitä, että suklaati ON niin raskasta kuitenkin. :(
Leivoin semmoisen mustikkakääretortun perjantaina. Innostuin täytteen kanssa vähän liikaa [inhoan kuivia kääriksiä, hyh!], joten laitoin aika reippaasti mustikkaa soseutettuna sinne väliin.. itse poimittua tuoretta mustikkia siis!.. ja viimeistelin homman vaahdoksi vatkatulla Flora Vanillalla. Heheh. melkoinen torttu tuli. ;) Kääris on helppoa leivottavaa ja tulee tosi nopeasti. Jotkut saavat siitä myös näyttävän näköistä, mutta mun käärikset on aika usein sellaisia vähän lysähtäneitä, eikä semmoisia ryhdikkään pyöreitä rullia. Johtuu kai juuri siitä kun mätän niihin täytettä. ;) Paras vaalea kääristorttuohje on kyllä ehdottomasti sellainen, jossa puolet jauhoista on vehnäjauhoa ja puolet perunajauhoa! Sellaisen voi täyttää myös jäähtyneenä, eikä se halkeile. Kerran kokeilin sellaista ohjetta, jossa oli vain vehnäjauhoa ja senhän tietää, että halkeilihan tuo! :( Onneksi semmoisen katastrofin jäljet voi helposti peittää päälystämällä tortun täytekakun tapaan kermavaahdolla ja strösseleillä!
Söin Prinsessakakkua yli puolet.. kun mies ei siitä niin välitä! :) Eikä tullut oksetusolo kertaakaan koko herkkuilun aikana. Olen kai kohtuuden ystävä, hehe.
Oltiin Mäkkärilläkin! Siellä oli tiskillä käsidesihuuhdetta, johtuu kai tästä possuflunssasta.
Suuttumus
Yksi juttu mikä mua ärsyttää tosi paljon on se, kun ihmiset alkaa ihmetellä että miksei Äetmuori käy meillä. Hänhän ei ole käynyt täällä KERTAAKAAN ja monia vuosia jo olemme tässä asuneet. Mua sapettaa se, kuin jotkut ihmiset tuntuvat tekevän ihmeellisiä johtopäätöksiä siitä. "Ne ei ole puheväleissä varmaan" ja "Se [mä siis] ei halua vanhaa äitiään vierailemaan" jne. jne. Mitäpä se vaikuttaa, vaikka joka kesä olemme ehdottaneet Muorille, että tulisi käymään. Veisimme autolla oikein, kun hänelle ei bussi tai juna ole vaihtoehto. Mutta ei. Eihän Muori silloinkaan tullut, kun Isukki oli vielä elossa, kävi meillä ja olisi mielellään kuskannut Muorinkin. Kun ei niin ei.
Ihmiset ei tajua sitä, että ei Muori käy Siukun luonakaan, vaikka siellä on lapsenlapset. Olen sanonut täällä blogissa, että epäilen Muorin juovan joskus aika reippaasti. Jos olen oikeassa, niin se [juominen] on yksi sellainen hobby, joka vie ihmisen mennessään. Silloin vain se on tärkeää, ei ihmiset, ei edes lapsenlapset. Eikä Muori edes VÄLITÄ lapsenlapsistaan, vaikka kysyttäessä tietysti aina lässyttää heistä jotain. Ei hän halua olla heidän KANSSAAN, oppia tuntemaan heitä ja antaa heidän tuntea hänet.
Taas oli vähän aikaa sitten sellainen juttu, että yksi ihminen alkoi mulle suoraan taivastella sitä, kun ei Muori meillä käy. Olisi tehnyt mieli tiuskaista, että no voi hyvä ihminen, jos se SUA noin paljon stressaa, niin käy kaikin mokomin kidnappaamassa Muori ja PAKOTA se tänne meille! Ihme jutuista ihmiset ottavat stressiä itselleen. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, tapaako joku naapuri tai sukulainen omaa perhettään miten usein/harvoin! Eipä ole mun päänsärkyni.
En voi aikuista ihmistä tänne pakottaa, enkä toisaalta myöskään ala kerjätä tai madella. Kutsunut olen, jos se ei kelpaa niin sitten ei voi mitään. Ehkä - EHKÄ - Muori suostuisi armollisesti tulemaan, jos tekisin jotain tosi extremeä, esim. ITKISIN.. ja sanoisin, että voi tule. Mutta en viitsi alentua sellaiseen show'hun, joka on mun silmissä todella typerää dramatisoimista.
Jaa-a. Pitää varmaan oikein alkaa pitää kirjaa siitä, kuinka usein esim. miehen vanhemmat täällä käyvät. Että voi sitten uteliaille sanoa, että 'vain' 3 kertaa ovat kesällä käyneet! On meillä varmaan huonot välit, juu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)