torstai 31. joulukuuta 2009

Kummajainen

Tänään oli taas sellainen olo, kuin tarkkailisin itseäni koko ajan. Ja tekisin kaikkea 'outoa'. Olin kunnan keskustassa ja kävin kirjastosta hakemassa Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen. Sitten toivotin hyvää uutta vuotta kirjaston 'tädille' ja jotenkin tein sen ihan väärin. Ääni kiekaisi lopussa ja hymy oli maaninen. :( Ärsytti. Heti aloin miettiä, että jos hän nyt siellä kirjaston takahuoneessa sanoo niille muille, että onpas tuo Suklis kummallinen, kävi täällä kiekumassa hyvät uudet vuodet. :(

Joskus hymyileminen ei ole kivaa, koska minusta hampaani ovat suuremmat kuin on normaalia. Toivottavasti en näytä hevoselta. :(

Ajoittain tulee sellainen pelko, että vaikutanko kenties KYLÄHULLULTA?? :( Harmi kun ei voi itseään nähdä ulkoa päin, muiden silmin.

Odotan aikaani!

MÄSSYyn on vielä 9 kokonaista vuorokautta. Kyllä se tuntuu pitkältä ajalta. Kai ne päivät silti tässä kuluvat.

Olen nyt odotellessa tehnyt aika vammaisia ostoksia, nekin ärsyttävät! Menin Tarjoustaloon ja ostin rintsikat (6,90 e) ja intouduin ostamaan itselleni liian suuren ympärysmittaiset.. :( Koska minun tarkkaa kokoa ei ollut ja HALUSIN silti ne rintsikat. Joten ostin. Nyt ne tuntuu löysiltä päällä! Ostin sieltä alkkaritkin. Paketissa oli kahdet ja ne olivat yhteen pakattu, niin ettei niistä oikein nähnyt mitään mallia tms. Koko oli (S) ja sen perusteella ostin! Mutta olipa ISOIMMAT S-kokoiset pikkarit, jotka koskaan olen ostanut!! Hih.. vyötärö menee kainaloihin asti ja muutenkin ne on iiiii-soooooot! :) Mitenköhän isot mahtavat M- tai L-koon pökät sitten ollakaan??!!?? :) Vedin ne alksut jalkaan aamusta ja mieskin vähän nauroi niitä, kun ne oli niin lökäpöksyt.. Sexy Suklis yllättää!

Huomasin juuri etten ole oikeastaan pitkiin aikoihin ostanut mitään seksikkäitä alusvaatteita. Mulle se on ongelma siksi, kun en nykyisin SIEDÄ kaarituettuja liivejä. Ja useimmissa seksikkäissä alusvaateseteissä rintaliivit ovat vähän kuin aina kaarilla varustettuja. Käytin kaarituellisia monta vuotta.. nyt en enää. Niiden kanssa on inhottavaa ottaa päivätorkkuja. Joskus pahimmillaan joku kaari saattoi lähteä vaeltamaan liivin ompeleista ja oikeasti PISTÄÄ mua rintaan kipeästi. :( Tiedä mitä siinäkin vielä olisi voinut käydä.

Miksi ei voisi olla sieviä, naisellisia alusvaatteita ja liivit ilman kaaria? Tarjoustalo on oikeastaan ainoa paikka, josta olen löytänyt kohtuuhintaisia, kohtuunäköisiä kaarituettomia liivejä. Mutta niissäkin on pienin koko B. A-kuppia ei ole, joten olen joutunut ostamaan sitä B:tä ja joskus tietysti liivi sen vuoksi 'römpöttää', kun ei ole tarpeeksi täytettä kuppiin! :(

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Eläköön Anthon Berg!

Sukliksen joulumässy on ohi! :( Haikeaa! Ja niin VAIKEAA taas odotella se pari viikkoa. ;) Mutta sellaista on olla SUKLIS. Siihen kuuluu odotus ja sitten ihana ja villi juhlan hetki.

Uteliaille voin sanoa käsi sydämellä, että EN muuten oksentanut! Eikä kertaakaan oikeastaan ollut mitenkään erityisen 'ähky' olo. Mun syömishäiriöisen on toisaalta todella vaikea arvioida syömisiäni, joten en ihan rehellisesti pysty sanomaan johtuiko tuo siitä että 1) söin kohtuullisesti 2) vatsalaukkuni jotenkin nyt vain kesti ja venyi. En oikeasti osaa sanoa! Omasta mielestäni syön aina ihan tolkuttoman paljon, mutta esim. mies on sanonut, etten hänestä syö oikein mitään! En käsitä.

Niin, tuo otsikko! Sanonpa vaan, että olen löytänyt sukulaatirakkauteni! Anthon Bergin 400 gramman suklaarasia oli herkuista herkuin! Alkuun pelotti kun huomasin sen saaneen nuivat arvostelut suklaayhdistykseltä, mutta toisaalta mun maku ei läheskään aina natsaa yhdistyksen väen kanssa. Siellä tuntuu olevan tiettyä marsipaanivastaisuutta. ;) Ja m-paani taas on mun herkuista suurimpia, joten...! Yhdistys on arvioinut 800 gramman rasian.. mun rasia oli puolet tuosta! Kansi oli ihan samannäköinen kuitenkin. Ja ainakin OSA konvehdeista on ollut samoja.

Mies varoitti, että A.B:n jutut on 'imeliä', mutta jos mies sanoo niin, niin luultavasti silloin tykkään ja niin kävi nytkin! ;) Eikä ne minusta ole 'imeliä'! Itse inhoan liköörikonvehtia ja onneksi tuossa ei oikeastaan ollut kuin YKSI sellainen. Grand Marnier-konvehti, joka oli ihanasti muotoiltu pulloksi ja päällystetty ikään kuin olisi etiketti ja kaikki. En syönyt sitä, mutta mies söi, kun hän tykkää joskus tuollaisista. Silmänilo sekin!

Se luumu-konvehtikin siinä rasiassa oli herkku, vaikka yleensä INHOAN luumua..! Joulutorttuakaan en syö, koska en siedä LUUMUA! Mutta tuossa rasiassa luumukonvehtikin maistui jotenkin marsipaaniselta, ei yhtään ällöltä luumulta.

Uskoisin tämän rasian olevan heidän (=meidän!) makuun, jotka eivät anna arvoa Fazerin näkemykselle suklaasta [=tuiki tavallinen maitosuklaati yhdistyneenä ällön kirpakkaan marjatäytteeseen]. Niin, eli ostamaan vaan! Loistoa lisää se, että AB on tietysti myös Tanskan kuninkaallisten hovihankkija! Positiivinen yllätys oli tämä, parempaa suklaatia kuin Maraboulla.

Kohtuuden hyveestä

Vaikka olenkin suklaahirviö ja kauhea ahmatti, niin en lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka ostavat yli määrän ruokaa jouluna! Tiedän perheitä, joissa on 2 ihmistä ja ne ostavat 12 kilon (!!!!) kinkun! Sitten sitä samaa mätäkinkkua TYRKYTETÄÄN vieraille loppiaiseen asti! Siis se seisoo pöydässä, kynttilöiden yms. lämmittämässä huoneilmassa joka ruokailun ajan.. ainakin tunnin tms.. Joten totta HITOSSA se on aika pahassa kunnossa kun tulee tammikuun aika. Mutta mitäs siitä.. vieraita vaan patistetaan ottamaan. Jos et ota - tai et ota tarpeeksi - niin siten naristaan että voi voi kun meidän TAAS pitää heittää kinkkua pois! Ihan kuin se olisi vieraiden syy!

Kuinka h-vetissä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?? Jos JOKA vuosi kinkkua pitää heittää pois, niin eikö järki sano että sitä on silloin LIIKAA??

Meillä ei ainakaan mitään ruokaa heitetä pois, koska ostamme vain sen mitä varmasti syömme. Meillä kotona ei koskaan haaskattu ruokaa.. ja tuntuu kummalta että juuri nämä kinkkujen, laatikoitten yms. poisheittäjät ovat usein juuri sitä sakkia, joka MUUTEN aina yrittää olla niin taloudellista ja järkevää. Missä se taloudellisuus on jouluna? Lähti kai lomalle..?

Jos ihmiset oikeasti käyttää jouluun massiiviset rahat ja ostaa kaapit täyteen ruokaa, joka heitetään pois, niin mieluummin kannattaisi se ylimääräinen raha antaa vaikka Pelastusarmeijan pataan. Saisi joku muu perhe ehkä edes aatoksi jotain. En tajua tuollaista tuhlaamista, en todellakaan.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

0 kokonaista vuorokautta -

- JOULUUN! :) Ja sittenpä aukeaakin Sukliksen suu, eikä sulkeudu lainkaan! Tai no joo, mitä nyt nielaistakseen! :) Toivottavasti ei tule jouluoksennus, mutta eipä se kai nyt..?

Olen siivonnut taas aikas ahkeraan. Mutta pitää vielä tuo vessaosasto hoitaa! Ja sitten on pyykkiä laitettava kuivauskaappiin.. Vielä nyt 23. päivä pyykkikone jylmää meillä aika ahkerasti!

Mietin pitäisikö käydä kauppasta joku KAKKU vielä, esim. Prinsessa tai sitten vaikka joku tiramisu..? Muuten voi olla kolme mässypäivää aika vaikeat, jos ei ole kaakkua. Tietysti leivon, mutta se nyt ei paljon tunnu missään, aina sen oman leivonnaisen syö ja jotain muutakin pitää olla vatsan täytteeksi!

P*seeseen ammuttu karhu!

Kuukautiset ovat varmaan tulossa, kun olen taas kuin peppuun ammuttu karhu! Hermostun kauppassa. En näytä sitä muille asiakkaille, mutta sisimmässä kuohuu! Ja ahdistuu.. se ihmispaljous! Viime kuukautinen oli 7. päivä marraskuuta, silloin siis ne alkoivat. Nyt sen jälkeen ei ole ollut. Mullahan ei oikein KIERTO toimi ilman primolutteja, mutta en ole nyt jaksanut uusia sitä reseptiä. Mulla on joku keltarauhashormonipuute kai!

Suklis toivottaa kaikille HYVÄN JOULUN, syökäähän hyvin ja heittäkää kohtuus romukoppaan! Ottakaa mallia minusta, makeisahmatista! Kyllä se on nyt oikein isänmaallinen velvollisuuskin [velvollisuus = VELVO hirviökielellä!] pitää esim. Fazer pystyssä!

P.S.: Ajoin autollani kauppaan nyt tiistakina, vaikken siis olisi saanut. ;) Hahhaa! ;) Mies oli tosi tuskastunut kun tunnustin sen .. mutta järkeilin juttua hänelle, että olisihan mun silloinkin pakko ajaa, jos vaikka saisin jonkun sairaskohtauksen ja mun pitäisi päästä lääkäriin! Tai jos naapuri juoksisi tänne hädissään, että kyyti on saatava sairaskohtauksen vuoksi, niin silloinkin mun olisi PAKKO ajaa, joten oikeastaan voin hyvin ajaa, vaikkei mitään sairauskohtauksia olisikaan. En nyt enää aio - kerta riitti, pelotti hitosti että kytät tulisi ja sattumalta pysäyttäisi.. pistotarkastus! Takalasini on niin kakkainen, etten näe siitä edes LÄPI, ja sekin pelotti! Siinä ei toimi se.. no, pesuaineruisku! Joten se on ihan ravassa. :(

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lakia joskus uhmaan..

Niin lauloi Pelle Miljoona joskus! Minä en ole vielä lakia uhmannut, mutta tuo autokielto on aika kova juttu.. ja saa kiusauksen heräämään! Niin, siis nyt on niin, etten enää saa [SAISI] ajaa! Koska emme ole korjanneet sitä vikaa ajoissa. Viime postauksessa oli siitä juttua.. Nyt mietin että haittaisiko se, jos ajaisin ihan vain LYHYEN matkan, vaikka tuonne oman kunnan keskustaan? Eiköhän kuitenkin ole niin, että PITKÄ matka olisi tuomittavampi??

Hassua miten sitä voi olla automaattisesti vaikka sitä mieltä, että lain rikkominen on väärin. Mutta sitten kun omalle kohdalle tulee joku tuollainen JUTTU, niin mielipide voi muuttua. ;) No, mä en muutenkaan ole AINA ollut sitä mieltä. että lakia olisi noudatettava kirjaimellisesti. Onhan esim. monet kansalaistottelemattomuus ja mielenosoitusjutut useinkin siinä rajoilla ja joskus menee ylikin. Mutta jos ne tuovat jonkun pointin esille, niin on se minusta silloin oikein, vaikka lain silmissä ei olisikaan. Onko tämä nyt sekavaa?

Hurauttaisinko vaan ja 'unohtaisin' sen, etten saisi? Kas siinäpäs on Sukliksen jouluinen pulma!

Mies on vannottanut, etten lähtisi.. hän pelkää sairaalloisesti sitä että tuommoisesta 'jäisi kiinni' sattumalta ja se sitten olisi noloa. Olen sanonut tavallaan, että en lähde.. Mutta en toisaalta ole miehelle sanonut muuta kuin 'en lähde'. En ole sanonut, etten AJA! Olen luvannut etten lähde, en ole luvannut, etten aja! Hih.. No, saas nähdä nyt..

Joulusuklaat koossa!

Sain lahjaksi Wienernougat-rasian, joten nyt sitten ei tarvitse ostaa toista rasiaa.. Kun mulla siis on kaapissa sellainen W-rasia, jossa on 1/2 jäljellä! Mietin tosi paljon, että riittääkö ne jouluksi - nyt ei tarvitse miettiä, kun tuli tuo lahjarasia! Toinen lahjarasia oli Budapestejä.. hmm, ei niin hyvä juttu! :( Sitten Wienernougattien lisäksi mulla on Mozartkuulia, geishakonvehteja ja piparkakkusuklaatilevy. Siinä on reilusti jouluksi ja jää joulun jälkeiseenkin MÄSSYyn!

Olen melkoinen pikkuleipähirmu! Mietin että varmaan teen itse torpparinleipiä tuossa aatonaattona. Ne tulee helposti ja on tosi hyviä! Pipareita en ala leipoa, koska meillä niitä menee niin vähän. Kauppasta ostimme niitä viimeksi ihan riittävästi. Aatonaaton leivontaan kuuluu myös maustekakku ja kookoskakku, ne on siis kahvikakkuja.

Ja lopuksi: enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi..

- - ja koittaa ahminnan aika .. Niin ja joulunkin. ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Autolta aika lopussa!

Mies kertoi tänään, että huomisen jälkeen en SAA ajaa enää! Siinä mun kiljuvassa ajokissa onkin ollut semmoinen juttu, että se vika [kolinan aiheuttava, ei kiljunnan, pakoputkivika] on pitänyt korjata tietyn ajan kuluessa ja jos ei ole korjattu, niin sitten ei saa enää ajaa. No tuota mä en tiennyt, tai en muistanut! Mies hoitaa meillä nuo katsastukset, elikkäs vie mun ajokin sinne..

Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko korjata se auto tai sitten ajaa luvatta. ;) Mutta tuo jälkimmäinen vähän ontuu.. JOS kytät sattuisivat silloin pysäyttämään [huono onnipa olisi!], niin ne ruuvaisi rekkarikilvet irti! :) Hih! No.. kai me tuo romurauta korjataan tässä viikonlopun aikana, tai siis mies tekee sille jotain, en mä itse osaa.

Vähän mätä juttu, ja juuri näin ennen jolekaa! Hitto vie, mun on pakko nimittäin ensi viikolla vielä lähteä liikkeelle, joten korjaajanhommiin joutuupi mies. Onneksi hän OSAA korjata myös autoja, muuten olisi aika orpo olo, kun ei mikään huoltamo ole auki - tai ei ne ainakaan ala korjata - sunnuntaina!

Voimaa täys!

On jotenkin voimantäysi olo [autohommasta huolimatta!]. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vaan. Olen huomannut tuon tunteen ÖISIN! Saattaa olla että se johtuu aivolääkityksestäni. Päivisin olen aika toisenlainen kuin yöllä, paljon harkitsevampi ja jotenkin arempi. Yöllä olen rohkea.. siltä tuntuu tietokoneen äärellä!

Yöllä tuntuu kuin voisi vaikka siivota siltä seisomalta koko talon, eikä se tuntuisi missään!

3 kokonaista vuorokautta enää - -

- - suureen jolekaMÄSSYYN! :) Ostimme muuten nyt viimeksi kaupungilla ollessamme joulusuklaatit! Ostimme mulle Anton Berg- ja Lindt-rasiat! Mies osti itselleen sellaisen Fazerin Tunnelma-rasian, jossa on aikas paljon.. oliko se nyt 600 vai 800 grammaa! Ja hyviltä näytti ne mautkin! Fazer osaa kai vielä tehdä laatua, kunhan ihminen ei vain odota löytävänsä sitä niiden Present-rasiasta!

Mistä tulikin mieleeni, että luin tänään Iltalehdestä outoja HOUREITA!! Arvata sopii MIKÄ on suomalaisten suosikkisuklaarasia?? Ei h-vetti, ei VOI olla totta, mutta niin se vain ON: Pandan Juhlapöydän konvehdit!!!! :( Ja kakkosena se Fazer Present. Kuinka VOI kaksi mun syvästi halveksimaa rasiaa olla Suomessa ykkönen ja kakkonen? Ällistynyt Zuk-zuk-zuklis poistuu nukkumaan..

lauantai 19. joulukuuta 2009

Nainen on naiselle susi?

Mietin miksi niin paljon on ristiriitoja äitien ja tyttärien, miniöitten ja anoppien yms. välillä? Yksi isän täti aina muisteli omaa isoäitiään, miten kauhean kova ja julma hän oli suvun TYTÖILLE. Poikia suosi.. Olen tavallaan tätäkin 'sukutietoa' noukkinut silloin kun aloin miettiä miksi minun sukuni on sellainen kuin on. Nyt on tietty kyse ISÄN puolen suvusta, mutta eipä se tilanne tosissaan ole parempi ollut äidinkään suvussa. K-mummi [Äetmuorin äiti] arvosti + vietti enemmän aikaa poikansa poikalasten kanssa kuin meidän tyttöjen. K-mummi suhtautui myös toisin poikapuolisiin lapsenlapsiinsa kuin meihin tyttöihin. Meihin kohdistui aika paljon ulkonäkö ym. vaatimuksia. Ja oli muutakin ikävää.

Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.

Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?

Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.

Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.

Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)

4 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.

torstai 17. joulukuuta 2009

Päivän joulukorttisaalis: 1!

Eilen tuli 3 korttia ja nyt tänään 1! Vain yksi itse askarreltu kortti on tullut toistaiseksi! Toivottavasti se siitä vielä paranee. Juuh, juuri luin TYHMÄN väitteen, että muka vain vanhat ja sairaat arvostaisi joulukorttia..! Jopa oli keksintö, kyllä ainakin niitä arvostan ja ilahdun.. Joulukirje olisi oikeastaan kaikkein kivoin saada, missä oikein kerrottaisiin vuoden kuulumiset, varsinkin jos ei kauheasti olla oltu tekemisissä. Muttei oikeastaan kuin yksi tuntemani ihminen joskus harrastele tätä!

Mulle vain tuosta vanhat ja sairaat joulukorttirakastajat-jutusta tuli aika ankea olo! On ihan kuin se ihminen olisi niputtanut kaikki joulukorteista pitävät raihnaiksi ja ikivanhoiksi.

Sitten joskus mua ärsyttää sellainenkin, kun jossain nettikeskustelussa jotkut ihmiset väittävät oikein saavansa RAIVARIT, jos SAAVAT joulukortin. Kun se on kuulemma vaan turhaa, krääsää, roskiin menee. Ihme juttu että tuollaisestakin asiasta voi raivostua. Onko se sitten iso vaiva heittää pois ne kortit, jos ei kerran tykkää katsella? Joku haukkui joulukirjeetkin siinä keskustelussa tyyliin 'ketä kiinnostaa' ja että niissä vain 'kehuskellaan' oman perheen tekemisillä. Hei haloo!! Ketä kiinnostaa?? -No, yleensä nyt ainakin YSTÄVIÄ ja sukulaisia tuppaavat kiinnostamaan toisten asiat edes vähäsen! Ja eikö nyt omasta perheestäänkään saisi olla ylpeä ja iloinen ja vähän kehaista, jos vaikka lapsi on oppinut puhumaan tai poika saanut työpaikan! Hitto tätä meidän suomalaisten touhua. Ihanne joulukirje olisi varmaan sellainen, jossa oikein sanottaisiin, että kyllä me ollaan kelvoton perhe, huonosti menee, työttömiksi jäätiin ja erokin kai tässä tulee. Sitten saajat kai voisivat ainakin olla kateudesta vapaita!

Yksi nettikeskustelu koski myös jouluvaloja, jotkut niistäkin oikein stressaantuu. En tajua. Myönnetään että munkin mielestäni sellaiset moniväriset jouluvalot on aika kauheita, mutta en ainakaan väitä että MUN makuni olisi se 'oikea', ainoa maku! Jos joku omalle parvekkeelleen tai pihalleen virittelee jotain, niin kai se on hänen oikeutensa. Mä voin aina katsoa muuhun suuntaan! Miksi musta tuntuu kuin ihmisillä olisi nykyisin kauhean kireä pinna ja mitään ei oikein siedettäisi?? Voin vielä ymmärtää sen, että joku ei tykkää jostain asiasta, mutta se alttius raivostumiseen, oikein KUNNON raivoon, tuntuu olevan aika yleistä nykyisin.. Missä mättää??

Pitäisi ajatella niin että elä ja anna toisten elää. Varmaan tuollaiset tosi raivokkaat ihmiset maksavat raivoiluistaan vielä joskus sydärin tms. muodossa! :(

Auto kirkuu taas!

Mun autoni huutaa kuin tapettava porsas..! Se KILJUU oikein, joku hihna on liian löysällä tai kireällä, niin sanoo mies! Hän ei ole ehtinyt/jaksanut sille oikein tehdä mitään vielä. Inhottaa se kiljunta, kuinka se kääntää ihmisten päät! Mua tuijotetaan ja jotkut virnuilevat! Sitten vielä on sellainen juttu, että se pakoputki on jotenkin osittain irrallaan tms.. en tiedä oikein! Katsastuksesta meni läpi ja katsastusmies vaan sanoi, että se pitäisi nyt korjata. Tästä pakoputkesta johtuen auto myös KOLISEE silloin, kun ei kilju! No, ainakin maailma KUULEE kun olen tulossa romuraudallani. ;)

Katsastusmies oli todennut, että näitä ei enää oikein näekään liikenteessä, siis niitä mun auton mallisia.. Kun ovat vanhuuden vuoksi jo pois liikenteestä! :) Heh.. antiikkiauto!

Miestä ei aina pänni tuo autoni huono kunto, mutta siinä vaiheessa hän reipastuu korjaamaan, kun joutuu itse käyttämään mun autoa päivän tai kaksi. ;) Häntä jurppii oikein kunnolla se kiljunta, jos hän on itse kuskipukilla. Ottaa kai ylpeydelle, jotenkin!

6 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! Ja aivan erityisesti mässinkiin. En ole vielä saanut joulusuklaateja ostettua, täytyy tehdä se nyt viimeistään viikonloppuna. Mulla on ½ rasiaa Wienernougatteja jäljellä ja nyt mietin, että riittääkö ne jouluksi vai ei? Wienernougattia kun voisi syödä kuinka paljon vaan.. Voi olla että pitää ostaa toinen rasiallinen vielä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Suklis katsoo elokuvan

Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan, Aviator, Lentäjä, siinä on Leo diCaprio pääosassa. Se kertoo Howard Hughesista, joka oli ilmailualan pioneeri ja sitten vielä aika sekaisin päästään. Tarkoitan nyt, että hänellä oli sellaisia eristyneisyyden kausia [vähän kuin mulla, muuten..], pakkoneurooseja puhtaudesta ja turvallisuudesta yms. :( Hänellä oli kai ollut ylisuojeleva äitikin, tai niin siinä vähän vihjaistiin. Vaikka elokuva oli ihan mielenkiintoinenkin PAIKOITELLEN, niin osittain myös väsähdin, piti katsoa se useampana päivänä! Niin teemme miehen kanssa usein. Meillä on telkku keittiössä niin, että voimme mulkata elokuvia syödessämme. TIEDÄN että se on paha tapa, mutta miksi niin ei voisi arkisin tehdä?? Emme me juhla-aikaan niin tee! Tuo Aviator vei meiltä aika monta päivää. Yleensä sellaiset tosi mielenkiintoiset elokuvat katsotaan 1-3 päivässä.

Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!

Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.

No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!

Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!

Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(

7 kokonaista vuorokautta..

.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!

Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Piileskellen

Minulla on Facebook. Joihinkin vanhoihin kavereihin haluaisin pitää yhteyttä, mutta kainostelen tehdä aloitetta. Sitten joiltakin PIILESKELEN ihan tarkoituksella! Tämä juuri on outoa mussa. Pelkään kai että olemalla tekemisissä JOIDENKIN vanhojen tuttujen kanssa päätyisin taas siihen samaan jamaan jossa olin heidät tuntiessani! Kuin heillä olisi VOIMA ja joku valta mun yli pyyhkäistä nämä kuluneet vuodet pois ja tehdä musta taas se sekoileva partygirl. :( Ja sitä Suk-Suk-Suklis ei tahdo! :( Siksi piileskelen.

Facebook on siitä jännä, että joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä en voi ottaa yhteyttä juuri siksi, kun he on myös yhteyksissä noihin ei-haluttuihin kontakteihini! :( Jos teen itseni näkyväksi näille toivotuille, niin pian olen sitä myös ei-toivotuille. :( Ja sitä taas en tahdo, joten mökötän yksin.

En tajua miksi kuvittelen joillain ihmisillä olevan sellaisen mahdin mun yli. En kuitenkaan ole monessa mielessä se persoona, joka olin joskus kauan sitten. Paljon on vettä virrannut. Mutta .. ihan kuten perheissä jäsenillä on 'roolit' [perheen pelle, perheen vastuunkantaja, perheen vauva jne.], niin ihan samalla tavalla vanhojen tuttujen kanssa voi olla roolit. :(

Mutta enkö usko mulla olevan voimaa olla oma itseni..? Vieläkään..?

Osittain tietysti myös häpeän.. itseäni ja elämääni, kun ei musta tullut pärjäävää ihmistä ja olen tällainen maaseudulla asuva villasukankuluttaja-joutilas-työtönlortti. Sekin on yksi syy olla omillaan. Kun ei halua ihmisten sääliä tai pilkkaa. :(

Olin tänään kauppoissa, minä ja muut kaltaiseni joutomiehet. Näin lihavan naisen istuvan huohottaen kauppakeskuksen puisella penkillä. Sitten oli deekun näköinen kaveri menossa Alkoon. Mietin pitäisikö itsekin käydä, mutten mennyt. Viime aikoina olen huomannut alkoholin kulutukseni olevan KASVUSSA. Mikään hälyttävä se tilanne ei ole, mutta nyt olen kuukauden aikana jo kahtena päivänä juonut 1-2 lasillista punaviiniä ruoan kanssa tai vierailulla. Se on ylimääräistä, siitä se helposti lähtee määrä kasvuun. Ja sitten huolestuin kun mietin jos jouluksi ostaisin jonkun pienen pullon kermalikööriä. SEKIN on nimittäin uutta, uusi ajatus. Ennen en ole koskaan sitä edes miettinyt, mulle on riittänyt se 1 lasi punaviiniä jouluruoan kanssa.

Helposti alkaa alkoholin virta kasvaa ja voimistua, jos ei sitä vahdi! Sitten pian onkin ihan deekiksellä. Päätyy joksikin juoppomummoksi. :(

8 kokonaista vuorokautta - -

JOULUMÄSSYYN! :) 8 ei enää ole ihan toivoton tilanne, oikeastaan se on suhteellisen hyvä. Leivontajutut on vielä ihan ilmassa! Olen lukenut leivontablogeja ja kuolannut kaikelle.. ihanalle! Tavallaan tekisi mieli tehdä pipareita pienen taikinallisen verran, mutta meillä menee niitä TOSI vähän! Kai siksi kun on joulun herkkua muuten niin paljon. Luin myös aika jännän vaaleiden piparkakkujen ohjeen.. sellaiset saattaisivat myös olla hyviä.

Joulunahan mulla on 3 mässypäivää! :) Aatto, päivä ja Tapsulin päivä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

"Lyö takaisin!"

Näin unen, jossa en oikein ollut oma itseni. Tärisin raivosta ja syydin vihaisia sanoja ihmisille. Se on epäsuklismaista se. Olin ilkeä unessa ja oikein nautin siitä. Tai oikeastaan en ollut ILKEÄ, olin RAIVOISSANI. Äetmuorille, kaikille työttömyyttäni nälviville, siinä unessa jotenkin vain olin kuin susi, ärisin ja puolustin itseäni.

Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!

En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.

Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.

Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.

Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.

Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.

Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.

No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)

Ennen oli kaikki paremmin?

Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!

10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.

En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kaksi kotia

Miehen kotona ei koskaan lapset saaneet 'omaa' suklaarasiaa, levyä tms. jouluna. Avattiin yksi rasia olohuoneessa ja siitä kaikki kävivät 'aina välillä' napsimassa. Kun kuulin tuosta, niin olin vähän ällistynyt. HARRASTELIJAMAISTA! :) Meillä kotona lapset saivat omat suklaarasiat. Oli varmaan joku yhteinenkin, josta kaikki otti, mutta oli meillä omatkin. Ja hyvä niin, koska kumpikin meistä oli suklaahiiri. :) Niin Siukku kuin minä. Siukku tosin vähemmässä määrin, mutta oli kumminkin.

Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.

Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.

Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.

Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.

Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.

Voi että miten TYHMIÄ juttuja!

No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.

Löytö!

Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)

12 kokonaista vuorokautta -

- jouluherkkuiluun!

torstai 10. joulukuuta 2009

Joulun henki

Viimeksi mua harmitti pakkolahjominen. Se pakko tehdä MATERIAN avulla joulua. Eikö joulu voisi syntyä ihan vaan hyvästä ruoasta ja yhdessä olosta?

Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.

Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)

Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.

Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.

Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!

tiistai 8. joulukuuta 2009

"Pakkolahjoista"

Tunnen tähän aikaan vuodesta kaameaa syyllisyyttä. Oikeastaan siihen on syynä tämä lahjomiskulttuuri. Mietin aina sitä, annanko tarpeeksi ja onko antamani hyvää. Muorille en USKALLA antaa muuta kuin sen kalenterin, jos annan muuta [ylimääräistä] niin hän ihan oikeasti suuttuu ja saarnaa rahan käytöstä. Sitten on tietty Kummityttö A. Hänelle on lahjan ostaminen T O D E L L A vaikeaa! Kuten Äetmuori aina muistaa painottaa, ovat Siukku + Siukunmies H. 'hyvin toimeentulevia', joten joskus tuntuu kuin mun keksimät, mun varoihin sopivat lahjat olisivat vähän .. no, tarpeettomia. Mutta auta armias, jos EN ostaisi mitään! Siukku on melkein pistänyt välit jo poikki H:n siskoon, koska he eivät ole lahjoneet Siukun + H:n poikaa, joka on heidän kummilapsi.

Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.

Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.

Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.

On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.

Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.

Herkkuiluraportti!

Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!

Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!

Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.

En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)

lauantai 5. joulukuuta 2009

Kukan paikka

Enää puoli tuntia herkkuiluun! :) Se on mukavaa, ja piristystä kaipaakin taas Äetmuorin kanssa käydyn puhelun jälkeen. Voi että hän osaakin harmittaa mua! Ja sitten tuskaannun itseenikin - sitä tuntuu, että ei pitäisi hermostua.. siitä tulee vain paha olo! Mutta ei voi itseään estääkään.

No, Muori aloitti taas 'kivasti' vihjailemalla, että mies käy vieraissa. Perustelu: mies oli työmatkalla 2 päivää, joten kyllähän siinä nyt on oltava jotain outoa... Ja kun pääsee isoon kaupunkiin, blaa blaa ja pölö pölö. Muori uhosi, että vieraissa kävijät voisivat jättää koko avioliiton sikseen. Kun Muori on näitä ihmisiä, joiden mielestä YKSIKIN syrjähyppy [tyhmä sana!] suorastaan velvoittaa sen 'petetyn' osapuolen jättämään koko jutun sikseen.

No, mä en oikein sanonut siihen juuta enkä jaata. Ensinnäkään mies tuskin hyppää naisten kanssa, hän on siihen ihan liian ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Ja vaikka hän tekisikin niin, niin MULLE se ei olisi mikään syy nostaa kytkintä! Harmitti taas se Muorin ehdottomuus. Ja se, että hänelle se on joku uskomaton HYVE - haluttomuus antaa anteeksi, into kantaa kaunaa. En oikeastaan ole lukenut koskaan mistään semmoisesta filosofiasta, jossa tuollainen pitkävihaisuus ja kaunan kantaminen olisivat ihanteellisia ominaisuuksia ihmiselle. [Sivumennen sanottakoon, että Muori luonnollisestikin olettaa MUIDEN aina antavan anteeksi hänelle, vaikka hän ei annakaan heille. Mutta hänhän on itse tietysti ihan eri asia..]

Ja sitten päästiin joulukukkaskiistaan. Appivanhemmat toi meille tosi kauniin joulutähtikorin. Siinä on todella monta kukkaa, se näyttää kalliilta ja varmasti olikin sitä. Kerroin Muorille, että sain tuollaisen ihan korin, jossa oli oikein lempivärisiäni kukkia. Niin Muori sitten alkoi jankuttaa, että laitat sen keittiöön, keittiön pöydälle.. [Muori kuvittelee virheellisesti mun olevan samanlainen keittiössä istuja kuin hän itse on - väärin meni!] Keittiössä siitä on silmäniloa, vaahtosi Muori. Yritin jotain siihen sanoa, että se on olohuoneessa, kun olksussa me suurin osa aikaa ollaan. Muori vain jankutti sitä omaansa.

Joku voisi ajatella, että kylläpä Suklis suuttuu pienestä. Mutta kun kaikki tuollainen kertoo isommasta asiasta: haluttomuudesta kuunnella, vai pitäisikö jo puhua jostain kyvyttömyydestä. Ja halusta päällepäsmäröidä. Lisäksi sellainen JANKUTUS [johonkin asiaan palaaminen uudestaan ja uudestaan] on ra-sit-ta-vaa! Oikeasti, se on väsyttävää! Joskus tuollaisen puhelun jälkeen on ihan PUHKI!

Ihmettelen miksi Muorin pitää sanoa sama asia monta, monta kertaa. Eikö kerta riittäisi? Ilmeisesti ei.

Mutta en tahdo pilata mielialaani nyt tällä.. :) Vaan menen valmistautumaan MÄSSÄYKSEEN!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Hyvästi, kirkko!

Erota pamautin nyt sitten kirkosta! Pitkään tätä kiersin ja kaarsin.. Olen kyllä tietoinen netissä eroamisen mahdollisuudesta, josta kiltti kommentoijakin kertoi.. mutta HALUSIN tehdä sen 'perinteisesti' - en osaa sitä selittää, siinä oli mun mielestä jotain tärkeää, SYMBOLISTA, mennä sinne Kansliaan.. vähän niin kuin 'vallan' pesäpaikkaan ja sanoa se siellä suoraan. Kanslisti oli vähän väsyneen oloinen, ihan tavallinen toimistonainen ja homma sujui tosi helposti, ei mitään ongelmia. :) Tahdoin tehdä sen itse, in real life, OIKEASTI.

Kun mietin menneitä sukupolvia.. miten nöyrinä he lähestyi pappeja ja kirkon viskaaleja.. niin tunnen tietynlaista riemua että olen vapaa! Kun mietin niitäkin kahta sukulaisnaistani, jotka saivat aviottoman lapsen 1800-1900-luvun alussa, niin oikein kylmää. Miten heidät on mahdettu ottaa vastaan, millaiset ovat olleet aviottoman lapsen elämän ensijuhlat, ristiäiset? On voinut olla aika kamalaa. Ja monesti aviottoman lapsen nimen vieressä on kirkonkirjoissa äpärää merkitsevä lyhenne. :(

Kerran tapasin yhden ruotsalaisen kommunistin, on siitä monta vuotta. Vein hänet katsomaan lähimmän kaupunkimme kirkkoa. Minusta se oli [silloin] hieno, mutta hän sanoi: 'miten moni ihminen on tuohonkin rakennustyöhön pakotettu, siinä väsynyt ja mistä kaikesta se on ollut heiltä pois'. Silloin tajusin, että juuri niinhän se on. Ei talonpojat, torpparit yms riemusta kiljuen menneet kirkkotalkoisiin, vaan kyllä se oli enemmän tai vähemmän pakkopesti. :( Ja se siihen rakennukseen käytetty aika oli suoraan pois omasta leivänhankinnasta. Ja leipä ei ole Suomen oloissa ollut mikään itsestäänselvä juttu! Sen eteen on tarvinnut uurastaa.. ja sitten jättää se kaikki kirkkotalkoon vuoksi. :(

Kun tapasin tuon ruotsalaisen kommarin, niin olin kommunisti itsekin, mutta en vielä ymmärtänyt paljoakaan. Enkä tiennyt paljon historiasta. En tiedä vieläkään, mutta olen kuitenkin sukututkimustakin harrastellut hiukan ja vähän ottanut selvää.

En vihaa kirkkoa enkä uskovaisia, mutta mulle se tie vain ei sopinut. Kaikkein hassuin juttu on että mieskin muuten erosi kirkosta!! :) Eikä tosiaan mun pakottamana, hän vain sanoi että yhtä hyvin hänkin sen voi hoitaa nyt, kun ollaan samoja asioita pitkään pohdittu. Mies ei jaa mun kiinnostusta buddhalaisuuteen ja idän filosofioihin, mutta ei hän usko jumalaan ja jeesukseen yms. myöskään. Molemmat tietysti kunnioitamme uskovaisia, oli he sitten muslimeja, kristittyjä, juutalaisia, mitä vaan. Kunhan sitten kunnioitus on molemminpuolista ja meillekin annetaan oikeus olla sitä mitä me ollaan.

Ei kirkko tietenkään enää pakota ihmisiä rakennusrääkkiin eikä muutenkaan riistä, en nyt tahdo kirjoituksellani sitä sanoa! Oikeastaan kirkko on paljossa kehittynytkin. Mutta en vaan voi jakaa niitä arvoja, en voi uskoa siihen mihin he uskovat, enkä tahdo niitä seremonioita. Hassua että jotkut pysyvät kirkossa juuri seremonioiden vuoksi. Mulla ei ole sitä tarvista.. Jos mulla olisi lapsi, niin järjestäisin mielelläni nimiäiset, ja hautaamaan ei tarvita pappia. Joku läheinen voisi ripotella tuhkat vaikka järveen.. Tai sitten ihan miten vaan, eihän se mua liikuta. On siinäkin jotain kaunista että palataan luontoon.

Uskon tulevaisuudessa yhä useamman eroavan kirkosta. Koska ne uskomukset syntyi silloin, kun ei vielä tiedetty ihmisestä paljonkaan. Uskottiin esim. ruumiin ja sielun erillisyyteen. Kun taas nyt tiedetään, että johonkin tiettyyn kohtaan aivoissa loukkaantunut ihminen voi muuttua persoonallisuudelta ja käytökseltä ihan toiseksi! Kaikki on siis aivoista kiinni. Ja kun aivot maatuvat, niin se on sitten siinä. Ellei sitten taas ole jotain sellaista kollektiivista juttua.. suurta maailmansielua.. tai nirvanaa.. Ehkä olemattomuus on nirvana. Siis se, kun kuollaan, siinä pääsee rauhaan tavallaan. En tiedä - Zuklis pohtii näitä..

Tervetuloa aina vaan lähestyvä MÄSSY!

Haa-haa, itsenäisyysmässäily lähestyy! Enää 1 kokonainen vuorokausi..! Ajattelin toistaa aika tarkasti viime vuoden kuviot. Mies tekee samaa ruokaa kuin silloin ja sitten ostan Prinsessakakun. En muista mitä leivoin viime i-päivänä, mutta nyt teen mokkapaloja. Mies toivoi niitä oikein, kun ei niitä ole ollut pitkään aikaan. Katsotaan tuleeko YKÄ, vai säästynkö siltä. Sama suklaarasiakin on kaapissa, eli se Lidlin ihana, jota silloin vuosi sitten kiittelin.

En ole paljon hamstrannut. Mutta ostin 2 tiramisujälkiruokaa kauppasta ja geishakonvehtilaatikon. Ja sitten pari Dove-suklaatipatukkaa, kun toffee/kinuskisuklaati on mulle se iso nautinto. Wienernougattiakin tekisi tavallaan mieli, mutta en tiedä.. :( Olisiko se jo liikaa? Ja jos se OKSU sitten tulee, niin on sekin kamalaa. :( Kun toivon nimenomaan sitä, ettei historia toistaisi itseään.