sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pinkeänä kaupassa

Mikähän siinä muuten on, kun joissain kauppakeskuksissa VESSA on tajuttoman huonosti merkitty, tai siis opasteet ovat hyvin puutteelliset? Tai niitä ei ole?

Eilen olin miehen kanssa Isossa Kaupungissa, kävimme Citymarketissa. Siinäkin on kokonainen kauppakeskus Citymarketin kanssa samassa yhteydessä. On suutaria, on kukkakauppaa, Tiimaria, ravintolaa, kultasepänliike ja vaatekauppoja. Vaan arvata sopii näkyykö missään vessaa! No ei! Sain kyllä olla aikamoisesti jalat ristissä, ennen kuin vessa sitten löytyi - mutta ilman opasteita! Tavallaan kummallista tuollainen. Tietysti itse vessan OVESSA oli wc:n merkki, mutta mitään muuta opastavaa sinne ei ollut..

Näinpäs Cittarissa sellaisen joulujäänteen, ministollenin! Stollen on kai saksalainen juttu, en ole varma siitä MITÄ se oikeastaan on: pullaa vai kahvikakkua, mutta jotain kuitenkin vastaavaa. Ministollenissa oli vain 200 grammaa syötävää. Mietin hetken sen ostamista, mutta en ostanut. Kaikesta päätellen herkkuiluun tulee taas niin paljon kaikkea, ettei viitsi 'hamsteroida' enää mitään stolleneita.

Harmitti kun en voinut sieltä Cittarista ostaa Ben & Jerry-pikkupurkkeja! Meidän kun piti vielä ennättää apteekkiin, niin sulaneethan ne olisivat jos olisivat joutuneet autossa olemaan apteekkireissun + matkan tänne maalle. Yli tunnin siis! Mutta lähetän miehen Cittariin ensi viikolla, saa hakea sitten mulle. Mähän olen aika kriittinen kuluttaja mitä tulee B&J-jäätelöön. Mielestäni ne ovat ylihinnoiteltuja, mutta siitä suklaajäätelöstä pidän [brownie-taikinaa ja sukulaatijädeä] ja cookie dough'ista + totally nutsista myös. Pikku purkeissa! Isoa en jaksa, ja tuo jäätelö on pahamaineisen kovaa.. ei oikein inspiroi ottaa isosta paketista pientä määrää kuppiin. Pitäisi varmaan olla joku KAIRA, jolla sitä jäätelöä työstäisi. ;)

Tietysti sitä voisi itse toteuttaa oman B&J-henkisen jäätelöherkun aika helposti. Tekisi vain pikkuleipätaikinan ja sitten pyörittelisi sen palloiksi ja mättäisi jotain vaniljajätskiä joukkoon! Tai hyödyntäisi kaupan pakastealtaan valmistaikinoita, jos laiskottaisi. Ehkä pitäisi joskus kokeilla.

Olimme muuten Taa-Taassakin [= tarjoustalo sukliksenkielellä] ja hommasimme mulle oloasun ja muutamat pikkarit + rintsikatkin. Ja pussin lehmäkarkkeja, siis kermatoffeita. Niistä tykkään ja niitä ei ole ollut herkkuilussa nyt vähään aikaan. Mies osti vyön.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Perussuomalaisten Suomi?

Suklis on viime aikoina ollut huolestunut, erittäin huolestunut, tästä perussuomalaisten yhä kasvavasta kannatuksesta. Kuulin autoradiosta, että hurjan moni haluaisi persut jo HALLITUKSEEN!!! Tulee joskus ihan sellainen olo, kuin olisin tullut tänne maapallolle jostain Saturnuksesta. Tarkoitan nyt sitä, että en tajua, ei tiedä, missä välissä tämä persujen massiivikannatus on syntynyt ja mitä sen takana on. :( Tuntuu kuin olisin ihan irti tästä todellisuudesta. En ole huomannut mitään! Tuntuu kuin Suomi muuttuisi ihan tässä ja nyt, minä vain olen siitä kehityksestä [?] ulkona.

Tavallaan olen pettynyt siihen, ettei moni vasemmistolaisestikaan ajatteleva oikein reagoi tähän! Miksi ei? Eikö nyt pitäisi tehdä jotain, jotain vastakampanjointia? Mutta tuntuu kuin kaikki olisivat nostaneet kätensä pystyyn persujen edessä. :( Näin kuvan Timo Soinista ja siinä hän näytti jotenkin maaniselta. :( Se oli lehtikuva.

Olen kuitenkin uskollinen aikaisemmalle päätökselleni enkä tahdo suuttua politiikasta. Nyt vain kai on tällainen aika. Mutta mistä tämä muutos kertoo? Miksi suomalaiselle köyhälle ei kelpaa sosialismi ja kommunismi? Miksi pitää vetää niin huimasti oikealle?

Kuuntelin tuossa torstaina eduskunnan kyselytuntiakin ja tunsin sellaisen valtavan epätoivon.. juuri näistä köyhien perheiden lapsilisistä. Samalla vaivaa ja ällistyttää poliitikkojen röyhkeys. Ja sitten se, että lyövät rumpua jos jotain tukea on korotettu 30 centtiä..

Ehkä mun pitäisi puhua enemmän ihmisten kanssa politiikasta. Ehkä sitten pysyisin kärryillä näissä muutoksissa. Olin kirjallisuuspiirissä taas tällä viikolla ja siellä oli lyhyt sananvaihto luokkayhteiskunnasta. Hassua miten jotkut ihmiset kuvittelevat, että Helsingissä on luokkayhteiskunta, mutta sitten simsalabim sitä EI ole maalla. ;) Näin siellä jotkut järkeilivät. Minä muuten en aloittanut sitä keskustelua, se nousi siitä käsitteillä olevasta romaanista, jossa tavallaan oli jännite rikas-köyhä. Eli romaani siis kuvasi rikkaiden perheiden elämää katsottuna näiden rikkaita palvelevien silmillä.

Enkä oikein ole varma siitäkään käsitänkö luokkayhteiskunnan ihan samalla tavalla kuin tuossa piirissä ihmiset sen ymmärtävät. Se on mun mielestä enemmän kuin vain sitä, että joku syntyy rikkaaseen perheeseen. Kysehän on KONTAKTEISTA ja verkostoista myös, ei vain omaisuudesta. Oletteko esim. koskaan kuulleet jostain CEO:n pojasta tai tyttärestä, jolle ei järjestyisi kesätyöpaikkaa tai harjoittelijanpaikkaa jossain yrityksessä? Enkä puhu siivoushommista. Jonkun tietämättömän mielestä taas vaikka opettaja voi olla 'yläluokkaa' [hahahaa, puhun siis Muorin tavalla ajattelevista ihmisistä nyt], mutta opettajalla ei ole niitä 'verkostoja', jotka takaisivat hänen lapselleen paikan auringossa. Mutta joidenkin suurten yritysten hallintoneuvostojen tyypeillä on. Periaatteessa nykyisin akateemisuus ei mitenkään tee 'herraksi', eikä takaa sitä että siitä sukupolvi sukupolvelta noustaisiin säätykierron rappusia. Noille kirjallisuuspiirin ihmisille koulutus on vielä kova sana ja tae Jostakin. No, onhan se tietysti kiva että se vielä jossain herättää kunnioitusta ja suoranaista kateuttakin.

Pitäisi varmaan puhua persuista tuolla k-piirissä! Ottaa esille, kysyä mitä ihmiset siitä ilmiöstä ajattelevat. Eihän mun tarvitse paasata omia käsityksiäni, vaan kysellä muiden mietteitä. Niin se on parempikin, koska enhän mä kuitenkaan voi käännyttää ihmisiä.. enkä tahdokaan..

Suklis syö!

Minä se söin tällä viikolla kerran aamupuuronkin! Ja joka ilta olen syönyt omenan ja juonut Options-kaakaota kupillisen. Sanoisin että aika hyvin menee, olen onnistunut siis vähän lisäämään päivittäisiä kaloreita. :)

Seuraava mässäys onkin sitten 5.-6.2. Mies on pyytänyt, että tekisin kääretortun! :) Kai sitten teen, sellaisen unelmatorttumukaelman, eli suklaakääriksen jossa on täytteenä appelsiinimarmeladia, kermavaahtoa ym. Se on mun bravuuri. ;) Täytyy varmaan raukka-paralle tehdä muffinsejakin. Ja joulusuklaita on yhä kaapit pullollaan, joten suklaahirviö pääsee taas toteuttamaan hirviöyttään.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Voihan verikosto!

Mulla olikin radio päällä pitkästä aikaa! Oikeastaan se oli siksi, kun mies halusi ihan noin ex tempporee-e kokeilla toimiiko radio vielä! No, se sitten jäi paasaamaan päälle ja olipas aika omituista juttua pataanien elämästä. Ilmeisesti siellä on vieläkin verikosto vallassa. Eli jos sinun perheestäsi joku tapetaan, niin sinun - tai jonkun miespuolisen sukulaisen/jälkeläisen - on kostettava tappamalla murhaajan perheestä joku! Tämä kosto voi sitten ulottua ihan sukupolvien taa, eli kostovelvoite on myös lapsenlapsilla! Huh!

Oli siinä muutakin. :( Aika surullista juttua siitä, kuinka pataanivauvojen napanuora katkaistaan ihan millä tahansa vähän terävällä työkalulla ja siksi moni vauvoista kuolee jäykkäkouristukseen! Sitten ne sottaavat .. ääh, lehmänpaskalla vauvan silmien ympärystät, etteivät kärpäset niihin menisi. Mun mielestä tosin kärpäsiä yleensä houkuttelee sonta, eikä karkoita, mutta enhän mä toisaalta elä siinä kulttuurissa enkä ole kärpäs- tai sontaexpertti. Ehkä se sontajuttu silmissä auttaa? Tai sitten ei! Sitä samaa sontaa myös laitetaan sitten lapsen napanuorantynkään.

Yökkelis. En muuta sano. Mutta varmasti tuollaisessa elämäntavassa on paljon yhteisöllisyyttä, vaikken sitä noin muuten ihannoikaan. En ainakaan verikostoa ja lantajuttuja! :( Joku pataaninainen oli ottanut venäläisiä sotilaita Afganistanin sodan aikana kattonsa alle, eikä sitten suostunut luovuttamaan näitä solttuja aamulla tulleille telottajille! Koska heitä suojasi pyhä vieraanvaraisuuden laki. Nainen oli sanonut heimolaisilleen, että vain minun kuolleen ruumiini yli, ja niin olivat venäläiset pelastuneet.

Tällaista sitä tuli kuunneltua silmät pyöreinä. On vaan maailmassa paljon kaikkea erilaista.. Kai itse saan olla kiitollinen, kun mun napanuora muinoin katkaistiin puhtaasti, eikä silmäni saaneet sontarinkuloita ympärilleen! Mikä lie meidät sitten elämään sijoittaa, sattuma vai kohtalo, mikä lie..

Suun kautta

Olen nyt syönyt joka päivä omenan! Se on tehnyt mulle kyllä hyvää. Honey crunch-omput ovat suosikkejani! Eikä se tosiaan tuota kalorikuviotakaan kaada.

Seuraavaa MÄSSYä vain odottelen. Mies ehdotti, että sen voisi pitää 'jo' 5.2.! Hänen raukan taitaa tehdä mieli kotona leivottua. ;) Saas nyt nähdä! Aluksi kyllä aioin odottaa ihan helmikuun loppuun. Mutta samapa tuo kai on, itselläni ei nyt TÄLLÄ hetkellä ole kauheaa syömisahdistusta - tällä viikolla on kyllä sellaisiakin päiviä ollut! :( Onneksi nyt on jotenkin vähän rauhallisempi vaihe menossa. Jos tyyni vaihe jatkuu, niin sitten herkkuilun voi toki pitää. Katsotaan nyt skitsahdanko täysin vaikkapa maanantaina! Onhan se mahdollista.

Pitäisi kai joskus MÄSSYssä kirjata ylös kalorit! Koska kuten edellisen postauksen kommenttiosastolla sanoin, mua tavallaan hämää se kun en tiedä tarkkaan mitä mätän sisääni herkkuiluissa. Arkikuviot taas tiedän pilkun ja desimaalin tarkkuudella. ;) Siinä on ristiriitaa! Tavallaan jos saisin VARMUUDEN siitä, että en mätä herkkuilussa 10 000 kilokaloria sisääni viikonlopun aikana, niin ehkä se vapauttaisi mut arkena syömään vähän runsaammin!

Mietin pitäisikö seuraavassa herkkuilussa laskea noin suunnilleen nämä kaloriat. Ja pystyisikö siihen..? Eihän se ole aina helppoa ynnäillä kotileivonnaisten kaloripitoisuuksia.

[Mainittakoon muuten tässä, että harkitsen vähän aivolääkkeiden aloittamista taas. Kun tuntuu joskus kuin elämä - ja syömiskuvio etenkin - huononisi ilman lääkitystä. Mutta tämä vasta harkinnan asteella on! Toisaalta harmittaa oma 'riippuvuus' aivolääkkeistä! Inhottaa, kun aina vain uudestaan sorrun käyttämään niitä. Kuitenkin monissa kulttuureissa ja monissa tapauksissa ihmiset selviävät kyllä ilman sellaista kemiallista apua!]

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Suklis laskee kaloreita..

.. ja tulokseksi tänään tuli 776. Mutta uskon sen oikeasti olevan samaa luokkaa kuin eilen, eli varmaankin yli 800. En pahemmin luota noihin kalorilaskureihin sittenkään. Minulla on sellaista vaistomaista KALORITAJUA nimittäin.. itse asiassa en välttämättä edes tarvitsisi mitään 'apuvälineitä', mutta käytänpä nyt vain suuntaa antavina..

Nykyiseen ruokavalioon muuten kuuluu KASVISTEN määrän rankka vähentäminen! Suurin osa ihmisistä varmaan sanoisi sitä tyhmäksi, kun aina paasataan siitä, että kasveja pitää syödä puoli kiloa päivässä jne.. No, minä söin, ennen. Mutta onhan niin, ettei ihmiselle ole kunniaksi olla kuin joku laiduntava eläin! En tällä tarkoita sitä kasvisten syöntiä sinänsä, vaan vain tuota määrää! Minä olen syönyt niitä liikaa.

Mies kysyi tänään, että miksi olen alkanut vouhkaten uuden vuoden uudistus- ja terveyskuurin. Oikeastaan on vaikea sanoa tarkkaa syytä. Ehkä minäkin kaipaan jotain 'uudistusta' ruokavalioon, jotain uutta haastetta! Kaikkialla ympärillä tuntuu kuin koko maailma tohisisi ja uudistaisi itseään..

Nyt on sitä paitsi jotenkin aikaansaapa olo! Tai sellainen vaihe vuodesta, että JOTAIN on 'pakko' tehdä! Olen muuten taas selaillut kaikkia koulutussivujakin. Ilmeisesti joissain amk:eissa ym. voi aikuisopiskella 'harkinnanvaraisesti' myös työkokemusta omaamaton aikuinen. Eli siis sellainen työtön lortti kuten minä. Nyt mietin, että pitäisiköhän kevään haussa hakea..?? Ongelma tietty on siinä, että tällaisia 'harkinnanvaraisia' opiskelupaikkoja ei ole lähelläkään tätä mun asuinkuntaa/maakuntaa. :( Mutta aika paljonhan aikuisopintojen kanssa kai ollaan valmiita sumplimaan.. eli on kaikkea monimuoto-opetusta + etäopiskelua ym. Serkkuni on nyt sellaisessa koulutuksessa. Hän asuu Espoossa, mutta opiskelee Lahdessa.

Jos lukisi sosiaali- tai terveysalaa, niin ainakin voisi olla melkoinen varmuus edes pätkätöistä. Plus Suklis on pohjimmiltaan hyväntahtoinen ihminen [jopa suurpääoman edustajia kohtaan, hehe] ja haluaa auttaa sikäli kun VOI. Tietysti nyt joku voisi sanoa, että hae itse apua tuohon syömishommaasi, mutta oikeastaan kaikki ongelmat on mahdollista pistää tärkeysjärjestykseen. Tiedän etten ole hyvä syömätouhuissa, syön väärin jne., mutta on maailmassa kuitenkin paljon vakavampiakin ongelmia.

Äh, tämä vaan tällaisena ajatuksena! :( Jotenkin olen vaan alkanut tajuta sen, että tätä vauhtia + tällä koulutuksella en .. IKINÄ.. tule työllistymään. Jos joku sanoo muuta, niin ei tiedä tilannetta.. Mistään ei tule mitään simsalabim-työpaikkaa ihmiselle, joka on ollut näin pitkään 'syrjässä'. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on joko työelämävalmennus [sitähän tuli kokeiltua, eikä kokemus oikein innosta uusimaan ..] tai uudelleen kouluttautuminen. Lähihoitajilla, ensihoitajilla, sairaanhoitajilla ja sosiaalityöntekijöillä töitä riittää.. Kuulin autoradiosta tässä yhtenä päivänä, että 70- ja 80-luvuilla syntyneistä ihan huima määrä uudelleen kouluttautuu ainakin kerran. Jotkut jopa useammin työuran aikana.

Turha kai tätä on vatkata. :( Kai sinne amkkiinkin on joka alalle hakijoita ja tuskinpa mä kuitenkaan sellaiseen pääsisin. Edes jonnekin jumalanseläntakaiseen koulutusohjelmaan. Hassua muuten että niitä 'harkinnanvaraisia' koulutuksia olisi ihan mun synnyin- ja kasvinseudullani. Hehehe.. Suklis Returns? ;) Saa nähdä viitsinkö edes hakea, sittenkään. En oikein osaa nähdä valoa tunnelin päässä. Mutta se on edes ihana unelma.

Maailma on todellakin muuttunut mun nuoruudesta! Nykyisin kaikenlainen opiskelu tuntuu maksavan ihan kauheasti. Oikeasti, vielä 90-luvulla oli aivan erilaista. Näin nyyhkii köyhä vanhus. ;)

Joskus tekisi mieli oikein kirota omaa nuoruutta ja tyhmyyttä! Tietysti osa siitä koulutushössötyksestä [ISO osa!] johtui kotikasvatuksestakin. Kun meillä oli ihan kauhun ajatus se, että olisi mennyt esim. peruskoulusta suoraan opiskelemaan perus- tai sairaanhoitajaksi! E-hei, ylioppilaaksi oli luettava vaikka väkisin. Eikä senkään jälkeen mikä ala vaan kelvannut! Tavallaan on todella tympeää kun vanhemmat siirtävät omia traumojaan ja alemmuuskompleksejaan lapsiinsa.

Mietin miten itse suhtautuisin jos olisin äiti, jonka lapsi ei tahdo käydä sitä valkolakki-yliopisto-kortistonkunkku -kuviota läpi. Enpä usko että ainakaan hermostuisin isommin. Meillä suvussa Siukku on tainnut nielaista Äetmuorin koulutuspropagandan ihan täysin. Siukuntyttö A. on lukion ekalla nyt ja koulu takkuaa PAHASTI. Mutta siitä viis, kunhan se valkolakki tulee. Mitä siitä että hyvällä peruskoulutodistuksella voisi hakea ja päästä opiskelemaan jotain ihan kunnon alaa, kun taas kehnolla lukion todistuksella voit pyyhkiä vaikka sen peffaksi kutsutun ruumiinosan..

Pärjäämättömät pohjoiseen, eliitti etelään!

Mietin vähän tuota mun opiskeluhaavetta. Tavallaan se tuo mieleen ajatuksen että Suomi on alueellisestikin kai jakautumassa häviäjiin ja voittajiin. Pohjoiseen + itään pääsee opiskelemaan vähän 'kehnompikin' aines, kun taas etelä ja länsi jätetään voittajille. Näillä seuduilla ei ole tarvis madaltaa rimaa, kun kansakunnan nuorison ja aikuiston aivoeliitti on täällä ja täällä tahtoo pysyä.

Mua ei oikeastaan haittaisi asua vaikka HORNAN TUUTISSA, jos vain siellä tuutterossa olisi [mielekkäitä] töitä!

tiistai 18. tammikuuta 2011

807 - eli pahat tavat istuvat tiukassa

Söin tänään 807 kilokalorin edestä ruokaa. Tarkoitus oli mättää paljon enemmän - ainakin tuollaiset 1000 - mutta en pystynyt. Sisällä on joku valtava esto, jota en ainakaan vielä ole voinut voittaa. Mutta toki tuo 807 on suunta kohti PAREMPAA! Nimittäin siihen kuului nyt ensimmäistä kertaa iltapala: appelsiini ja kupillinen Options-kaakaota [n. 40 kcal]. En ole vuosiin syönyt 'arkena' iltapalaa! Mässyssä toki syödään non-stop..

Pitää edetä pienin askelin. Ei heti kannata masentua, vaikka ei onnistuisikaan syömään 'oikein'. Huomenna voi jo olla parempi päivä, tai sitten ylihuomenna! :)

Seuraava mässy taitaa antaa odottaa itseään n. kuukauden verran! :( Olen näin päättänyt - muuten en pysty oikeuttamaan näitä iltapaloja yms. aterioita! Olen alustavasti miettinyt 19.2. tai 26.2. Hahaa, sitten pistetäänkin elämä risaseksi! :) Joulusukulaateja on kaappit pullollaan ja niille täytyisi nyt TEHDÄ jotain [=syödä pupeltaa ne pois maailmaa pilaamasta]!

Pepsi-lakko on pitänyt todella hyvin! Tänään ensimmäistä kertaa maistoin taas tuota himoamaani mustaa myrkkyä ja ihme ja kumma - se ei maistunut kovinkaan hyvältä tai himottavalta! Tässä todellinen ilouutinen.

Viikonlopun kauhunäky

Olin viikonloppuna miehen kanssa Ison Kaupungin Cittarissa. Mies etsi itselleen toppapukua [päätyi sitten lopulta löytämään sopivan Prismasta, eli C-reissu oli vähän 'turha'] ja siksipä siellä olimme. Näin jäätelöpuolella valtavan lihavan naisen. :( En osaa arvioida painoaan kovin tarkasti, mutta veikkaisin sen olleen yli 150 kiloa, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. :(

Voi olla, että päätökseni lykätä mässyä n. kuukaudella on osittain seurausta tuosta näystä. Mullahan nyt on sellainen uskomus, että jos syön omenan tai banaanin [gasp, banaanin!!] niin kohta olen itse sellainen kuin se jätskihyllyn nainen.

Yleensä ottaen kauhean lihavien ihmisten näkeminen nostattaa Suklis-parassa kovan paniikin ja pelon. Koska onhan tosiasia, että eivät kaikki lihavat [kai?] syö kauheita määriä. Itse asiassa ne voivat syödä määrällisesti aika vähänkin, mutta syötävät ovat energiapitoisia. Näin olen järkeillyt! Eli siinä mielessä superlihavuus vaanii meitä kaikkia. :( Nurkan takana!

Mietin vieläkin sitä naista. Hänellä oli valtavan suuri musta nahkatakki päällä. En tiedä mistä oli ostanut, koska tavallisissa kauppoissa ei ole niin suuria kokoja. Mutta onhan tietysti erikoisliikkeitä, kai. Tai internet! Lisäksi nainen oli päätynyt outoon hiustyyliin, ihan säkkärää puolipitkää kiharaa koko tukka. Ei kovin imarteleva tyyli pyöreille kasvoille, ainakaan mun mielestä. Mutta en 'arvostele' tai kritisoi, kunhan huomioin vaan. Ei kai munkaan kuontaloni ole paras mahdollinen, itsehän en sitä juuri edes leikkauta mihinkään 'muotoon', enkä kihartele. :) Suoraa ja sileää! Itse asiassa mun varmaan kannattaisi kiharrella, tai jotain.

Miehen painohysteria sen kun kasvaa vaan! Nyt oli työpaikalla käynyt eräs tyyppi suosittelemassa miehelle sellaista TyKy [=työkyky] juttua, jossa oltaisiin jossain terveyskylpylän tapaisessa paikassa! Mies oli saanut siitä aika negatiivisen kuvan - terveysfasismia - ja aikoo sanoa ei kiitos. Kuitenkin hän stressaa painostaan ja nyt pitäisi sitten jotain 'kotikonstia' koittaa, että se saataisiin laskemaan vaikka vain n. 5 kiloa. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään ongelma, koska miehen kokoisesta 5 kg lähtee helposti. Mutta ongelma ovat iltapäivät, kahvitunnit töissä, kun siellä on kahvio ja sukulaatipatukoita ja niitä hän usein sitten ottaa. :( Niistä kertyy kaloriaa, varsinkin kun ottaa niitä isompia. :( Toisaalta ymmärrän todella hyvin kyllä miestä: ihminen kaipaa ja TARVITSEE piristystä ja lohtua varsinkin jos on raskas työ! Eikä työn tarvitse olla fyysistä ollakseen raskasta!

Suklis lukee, vaan ei kauan

Lainasin kirjastosta Candace Bushnellin Carrien nuoruusvuodet. En ole pitänyt siitä oikeastaan lainkaan! Siinä ei vaan ole samaa säihkettä kuin Sinkkuelämä-kirjassa tai sarjassa. :( Taitaa lukeminen loppua kesken kirjan. Kai Carrie on kiinnostavimmillaan omassa ympäristössään Manhattanilla kauniiden ja tyylikkäiden parissa. Tuo esikaupunkinuoruus ei oikein ole sitä samaa ja muutenkaan minusta tuon uuden kirjan Carrie ei ole edes kaiku siitä perinteisestä Bradshawsta. Mutta tämä nyt on vaan mun mielipide! :) Joku toinen voi tietty kirjasta pitääkin..

torstai 13. tammikuuta 2011

Kyllä äiti tietää!

Oli taas viikottainen velvollisuuspuhelu Äetmuorille! Inhoan itseäni aina kun ajattelen rumasti ihmisistä, mutta voi ihme hän osaa olla i k ä v y s t y t t ä v ä..! Muorin elämää hallitsee kaikenlainen terveyteen ja tauteihin liittyvien uutisten seuraaminen ja aika usein myös niiden väärinkäsittäminen.

Tänään aiheena oli influenssan vuoksi sairaalahoitoon joutuneet ['kun eivät ole viitsineet ottaa rokotetta!] ja tietysti possuflunssa.. ja sitten nuo muuttuneet D-vitamiinisuositukset. Minua tympii eniten se, että vaikka SANON Muorille ottavani 2 D-vitalla höystettyä kalkkipurutablettia päivässä, niin hän silti jankuttaa sitä 'asiaansa' eli D-vitamiinin merkitystä. Joskus tekisi mieli huutaa väliin, että OTAN sitä s-tanan D-vitskua, piste ja loppu! Vaan niin kuin aina päädyn myöntelemään laimeasti..

Oikeastaan on mielenkiintoista kuinka jotkut ihmiset suhtautuvat näihin terveyden ja hyvinvoinnin yms. laitosten suosituksiin. Jos esimerkiksi maanantaina tulee tieto, että jonkun vitamiinin tai aineen saantia on syytä lisätä, niin jotkut ovat siltä sekunnilta paniikissa ja säntäämässä apteekkiin sitä hakemaan. Ja pelkäävät suunnilleen kynsiään purren, että mitä nyt tapahtuu kun tätä ei ole aiemmin tiedetty! Sitten parin vuoden päästä tuo suositus voidaan kumota tai sitä voidaan muuttaa.. eivätkä ihmiset yhtään mieti tätäkään, vaan ei kun orjallisesti heti noudattamaan uutta suositusta.

Muoria myös ketuttavat sellaiset ihmiset kuin minä, jotka eivät ota esim. kausi-influenssarokotusta. En ole nähnyt siihen tarvetta, koska niin vähän liikun kuitenkaan tuolla 'maailmalla' kotini ulkopuolella. Ja jos sairastun, niin itsepä kipuni kärsin. Muoria varmaan harmittaa kun hän ei VOI vaatia multa jotain paperia, jossa todistaisin käyneeni piikillä.. ;) Minähän aina sanon, että joo, rokotettu on.. tätä voi tietysti halveksia ja sanoa, että miksi et vain sano ettet tahdo tai koe tarvetta? Juu, no, meidän Muorin kanssa se vain ei PÄDE. Hän ihan yksinkertaisesti kieltäytyy hyväksymästä omistaan poikkeavia toimintatapoja. Ja jankuttaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi - tai uskoo saaneensa sen läpi. Tätä tosi tuhoisaa käytösmallia hän on noudattanut koko elämänsä ajan. Mä en ainakaan jaksa enkä viitsi alkaa 'kouluttaa' sellaista ihmistä paremmille tavoille. Hän on nyt saanut sen mitä on tilannut: kaksi aikuista tytärtä, joista kumpikin puhuu omista asioistaan hänelle todella vähän ja senkin valheellisesti. Nimittäin Siukkuni tekee sitä myös.. ;)

Äetmuorille ei riitä se, että sovitaan olevamme eri mieltä. Hän ei lepää ennen kuin käännyttää vastapelurin omalle kannalleen. Ja jos siihen ei suostu, niin saa ihan suoraan kuulla olevansa tyhmä ihminen. Kai se on hänen puoleltaan jotain ihan tajutonta kontrollin tarvetta - enpä tiedä..

Ärsyttävä vajaa tunti taas tosiaan tuli vietettyä, eipä siitä sen enempää.

Atkins-aika lähestyy loppuaan..

Periaatteessa vointini on ollut ihan OK, mutta ajoittain [esimerkiksi viime yönä ennen pesulle menoa] on iskenyt valtava lihasheikkous, voimattomuus vailla vertaa! Hyvä kun on jaksanut tukkansa pestä, käsissä ei vain tunnu olevan voimaa. Mutta tämä kaikki kuulunee asiaan ja joka tapauksessa olen ANSAINNUT sen, koska olen palvonut sokeria! Silti on ihan kiva sekin, jos pian pääsen normaaliin ruokavalioon ja erityisesti saan haukata hedelmää! :)

Olen kyllä erään kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että liikunta tai urheilu on aika mahdotonta tällä ruokavaliolla ainakin MULLE. Kovin kevyttä on liikkumiseni ollut, mutta turvotus ainakin on laskenut kivasti.

Jatkossa aion olla hiilihydraattitietoisempi, vaikka en Atkinsin mukaan.

Tuossa eilen - vai toissapäivänäkö - tuli Kympin uutisissa taas sellainen dieettitiedotus, eli hiilihydraattien karsijoita vähän varoiteltiin. ;) Periaatteessa mä uskon niin, että terve ihminen selviää hetken aikaa poikkeavillakin ruokavalioilla ihan hyvin. Mutta kuukausikaupalla jos jatkaa, niin voihan sillä seurauksia olla. Mun mielestä hiilareita tärkeämpiä karsittavia olisi melkein huonot, pitkälle tuotetut sokerit. JOS siis jotain arkiravinnosta haluaa kitkeä..

Joku taisi jo luulla MÄSSYn olevan mun kohdalla historiaa. ;) Enpä vain taida uskoa niinkään käyvän! Varmasti niitä tulee pidettyä, mutta [toivottavasti] harvemmin ja maltillisemmin. Maltillisella tarkoitan sitä että en tahdo
1. yrjötä mässyssä - niin on käynyt kerran
2. 'sammua' mässyilyn jälkeen - näin on käynyt usein, tulee uni....
3. tuhlata kaikkia rahoja herkkuihin
Jotenkin siinä täytyisi säilyä aktiivisuus ja sellainen maltti, ettei tule kuvottavaa tai inhottavaa oloa. Kohtuuttomuudelta saattaisi suojata tosiaan se, kun arkena syö hedelmää yms. joka kuitenkin on 'makeaa' ja maistuu hyvältä..

En usko koskaan olevani sellainen ihminen, jolle herkuttelu = yksi korvapuusti. Se ei vaan ole.. MINUA. :) Joku tarvitsee enemmän namppia tullakseen nautinnolliseen tilaan, jollekin riittää vähemmän.

Pelkään paljon sitä, että jos nyt alan pitää ruokapäivää niin sitten taas joku päivä alan 'karsia turhia kaloreita'. :( Masentaa kun muistan, että näin kävi aiemminkin. :( Mulla on joku kumma taipumus toimia näin, kun ruoka-ruoka ei kuitenkaan muodosta mitään kiusausta, eikä mulle tule helposti nälän tunnettakaan. Niin sitä sitten luulee, että helpostihan voi karsaista aamupalan ja lounaan pois ja kuka muka tarvitsee iltapalaa.. Pian onkin taas ruokapäivis tyhjää täynnä! Toivotaan kuitenkin parasta.

Nyt jo tunnustan vähän 'lipsuneeni', eli EN olekaan kaikkina päivinä viitsinyt/jaksanut syödä 3 x päivässä! :( :( Mutta ainakin 2 ateriaa olen joka päivä syönyt ja onhan sekin todella hyvä. Ei vain aina huvita laittaa ruokaa ja mättää sitä kitaansa. Olen ajatellut, ettei se nyt näin atkinssilla haittaa [siis se, jos syökin vain 2 x päivässä eikä 3-4], kun kuitenkin ruoka on runsasenergistä ja vahvaa, lihaa ja munia ja kalaa. Voinhan sitten kun siirryn takaisin normaaliin pitää kiinni siitä säännöstä, että 3 x päivässä syön..!

Muori muuten puhelimessa ehti livauttaa ilkeän kommentin naapurimiehestä, joka kaikesta päätellen sairastaa BED:tä [eli siis ahmimishäiriötä]. On se kumma että jotkut ihmiset eivät oikeasti tajua, että syömishäiriö on mielen sairaus ihan siinä missä joku muukin. Masennuksesta aika moni on tietoinen - tosin Muori ei sitäkään tunnusta tai ymmärrä - mutta viimeistään BED:n kohdalla useimpien ymmärryskyky tilttaa. Mua melkein itketti kun kuulin Muorin kertovan sen miehen kujeista, koska oli ihan selvää että hän on S A I R A S joka tarvitsisi apua eikä pilkkaamista + tuomitsemista. Esimerkiksi se mies oli ostanut 2 kinkkua jouluksi ja yhden tammialesta. Syö aika pakonomaisesti, ei häntä kadullakaan näe ilman eväitä! Ja paino on sen mukainen, eli hän on näitä superlihavia.. :(

Samaistun aika hyvin myös ahmatteihin, vaikka oma syömishäiriöni sisältääkin piirteitä anoreksiasta ja bulimiasta. Mulle kuitenkin BED-ihmiset ovat sukulaissieluja.. tavallaan tuo naapuriston mies joka ahmi sitä kinkkua, hän on kuin minä.. mä ilman syöpöttelyt katkaisevia normaaleja/terveyshulluja kausia. :( Meitä erottaa se, että hänen sairautensa laatu on näkyvää - kropastaan näkee, että missä ongelma on - kun taas mä onnistun pitämään omat juttuni omana tietonani.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Muutamia havaintoja viikon varrelta!

No ensinnäkin tein järisyttävän havainnon! Ta-daa, täältä tulee: voin sataprosenttisen paljon paremmin, kun syön USEIN [eli siis 3 x vrk]! Sitä eroa on vaikea edes tajuta, ellei ole elänyt mun elämää vaikkapa viiden vuoden verran nyt. Ensinnäkin vuorokausirytmini on parantunut huikeasti. Ei enää aamuyölle asti kestäviä teenkittausorgioita ja palelemisia! Ei enää väistämätöntä uuvahdusta sen päivän ainoan aterian jälkeen, jonka jälkeen sitten herätään päiväunilta tukkoisina ja makeanhimoisina. Unensaantiongelmat ovat myös parantuneet.. Mielialat ovat tasaantuneet [eli ei enää sitä pelottavaa mustaa raivoa, jota koin ennen joulua yms.] ja se jos mikä on I H A N A A ! ! !

En sano että olisi ollut helppoa elää näitä päiviä. :( Pari kolme ekaa päivää melkein ITKIN miehellekin sitä, että en VOI syödä 3 x päivässä, se on liikaa, se on väärin, takuulla lihon blaa blaa.. Mutta - ja tässä tulee taas pointti - koska se kuuluu Atkinsin ruokavalioon, niin söin kolme kertaa päivässä. Eli noudatin valitsemani ruokavalion ohjeita aika orjallisesti. Niin teen aina.

Sitten .. tapahtui jotain positiivista taas! Atkins johdatti mut www.fineli.fi -sivustolle. Ja siellä ovat paitsi ruokien hiilihydraatit MYÖS niiden sisältämät kalorit. Ja voi jösses, meikätyttö on laskenut.. 'lievästi' yläkanttiin suunnilleen kaiken mahdollisen kalorimäärät! :( Tämä ei ole kivaa, vaikka se voi kuulostaa hassulta. :( Vuosia sitten tiesin oikeasti näitä kalorimääriä, mutta jossain vaiheessa aloin käsittämättömällä tavalla hiissata niitä ylöspäin omassa päässäni. Tiedän, kuulostaa sairaalta ja käsittämättömältä, mutta näin tein. Jostain syystä.

En ole vuosiin edes tajunnut, kuinka paljon esim. 1000 kaloriin mahtuu hyvää syötävää! Kun tämä kaksi viikkoa Atkins-kokeilua loppuu [olen muuten saanut jopa Pepsi Max-riippuvuuden kuriin - en ole juonut edes lasillistakaan tuota juomaa, 0, ei mitään!], niin oikeasti, OIKEASTI, uskon että mulla on mahdollisuus saada syöminen terveellisemmälle pohjalle pitämällä ruokapäiväkirjaa [jossa näen kalorit ja NÄEN, että niitä ei ole 10 000...] ja syömällä edes jossain määrin järkevän kalorimäärän päivässä, jaettuna useampaan syömiskertaan!

Muuten kropasta on lähtenyt senttejä [mittanauha on kaverini], mutta sehän oli odotettavissakin ja se on nestettä. Luultavasti jatkossakin tulen välttelemään ainakin huonoja hiilareita, vaikka esim. hedelmät olen ajatellut ottaa takaisin ruokavalioon - ekaan kertaan moneen vuoteen! :) Mässyssä olen toki aina sallinut itselleni klementiiniä yms, mutta arkisin EN KOSKAAN.. mutta nyt ajattelin! :) Ja kalorimäärien puitteissa uskon voivani sallia ehkä jopa 2 hedeä päivässä, tyyliin omena ja appelsiini!!! :) :)

Tuntuu kuin olisi elo yhtä juhlaa.

Tuo ketoosin kokeminen vähän lässähti! Mies nimittäin sanoi, että kyllä sun henkesi on joskus ennenkin tuolta tuoksunut, eli olen kai sitten joskus syömishullutteluissani vetänyt ketoosit päälle ihan ilman atkissejakin.

Muuten en ole huomannut, että se olisi 'parempaa kuin seksi' - eli olo on suhteellisen normaali. Eli SIINÄ mielessä pettymys..

Kummasti ovat naminhimot kuitenkin kadonneet, kun pistää sokrun katkolle vaikkapa vain reiluksi viikoksi.

Tähän asti voin siis sanoa, että tämä on k a n n a t t a n u t ....! Lähinnä kai siksi koska olen oppinut uutta, olen - kiitos ankaran ja tarkan ruokavalion - joutunut vähän kuin 'pakon edessä' murkinoimaan useammin kuin kerran päivässä! Luojan kiitos että niin kävi, muuten .. en osaa edes ajatellakaan. :(

Olen satavarma siitäkin, että kun syön enemmän kaloria arkisin/normaalisti, niin sellaisiin massiivimässyihin ei ole edes tarvetta, vaan ne normalisoituvat tai ainakin muuttuvat vähemmän hulluiksi ihan itsestään. Mutta käykös näin, sen näyttää AIKA! :)

Autoiluruikutusta

Nyt kun tulee etelässäkin lunta aika raskaasti, niin eikös mun autonromuni usein juutu tuohon mäkeen.. en SAA sitä ajettua ylös pihalle, koska renkaat vaan ruopii tyhjää siinä mäessä. Ja kun peruutan ja yritän uudelleen, niin usein käy vaan entistä hullummin, kaara menee outoon asentoon tai sitten juuttuu samoihin kaapimiskuoppiin!

Aina tähän asti olen hävennyt sitä ja pitänyt sitä omana syynä - Suklis on surkea kuski! - mutta mies sitten ihan ohimennen tuossa möläytti, että ei se ole edes ihme, kun ei ole nelivetoa ja kun renkaat eivät ole tuollaiseen ajoon hyvät! Oli sitten pitänyt tämä omana tietonaan, ei kertonut mulle! Grrh, ja niin kun mä olen nolostellut ja ollut kurjana sen auton takia.

No, viimeksi kun ruostekasa jäi mäkeen, niin siihenpä sen jätin odottamaan miehen kotiintuloa. Eikä tuntunut edes pahalta. ;)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Ketoosia kohti?

Niin, nyt on 2. päivä 'elämäntaparemonttia' meneillä. Joidenkin mielestä Atkins-ruokavalio on tietenkin kaukana remontista, vaan pikemminkin huononnus. ;) Itselläni tämä kokeilu on juuri tällainen Atkins, koska 1. tahdon kokeilla vähähiilihydraattisempaa ravintoa ja 2. tahdon kokea KETOOSIN!! Ja Atkinsissa keho ajetaan siihen ketoosiin, koska 2 ensimmäistä viikkoa ovat hyvin rajoittavat..

Miksi siis Atkins, jos tarkoitus ei ole laihtua? Juu, ei ole tavoitteena pudottaa painoa, vaan poistaa sokeririippuvuus. Siitä kärsin, oikeasti. Ja tosiaan tarkoitus on kokea se KETOOSI! Atkins itse on sanonut, että 'ketoosi on parempaa kuin seksi'. Mullahan on niin, että esim. mässyissä olen etsinyt 'kiksejä' - ja niitä saa, kun ahtaa ensin paastonneena [mun mässyjähän edeltää aina päivän täyspaasto] itsensä ähkyyn sokerista, rasvasta yms. - joten ehkä ketoosin kautta saan 'terveellisempiä' kiksejä?

Painotan siis edelleen sitä, että kahden viikon jälkeen en aio jatkaa tällä rankalla systeemillä [joka laihduttaa] vaan siirtyä toivottavasti vähän hillitympään vähähiilihydraattisuuteen. :) Se voi olla sitten vaikka Antti Heikkilän tyyli tai Atkinsin 'pysyvä' vhh-tyyli [jossa ei siis pyritä laihtumaan vaan ylläpitämään paino.]

Lisätavoite on katkaista ärsyttävä riippuvuus Pepsi Maxiin! Sen mustan myrkyn juominen ja hampaiden jatkuva uittaminen siinä ovat tulleet niin tärkeiksi mulle. :( Siinä on jotain etovaa! Atkinssissa ei saa juoda Pepsi Maxia [kofeiinin takia kai], joten nyt on mulla pakolliset pari viikkoa, joiden aikana toivottavasti katkaisen pepsi-kierteen.

Mies kammosi, että nyt olen taas menossa huonompaan suuntaan ja dieettaamassa.. mutta ymmärsi sentään, kun selitin! Tänä iltana, 2. päivän iltana siis, alkoi hengitys tuoksahtaa hiukan siltä, miltä pitää - eli ei kovin hyvältä! Hih, veskissä olen käynyt pikku asialla, mutta iso asia .. ei todellakaan ole enää isoa asiaa. :)

Muuten on sanottava, että olo on yllättävän hyvä. Olen syönyt kumpanakin päivänä 3 kertaa päivässä ja se on mulle aivan uskomaton juttu! Niin monta vuotta olen syönyt vain kerran päivässä! On melkein kummallista sekin, kun ruokien jälkeen ei väsytä! Aiemmin AINA ruoan jälkeen oli pakko mennä nokosille, väsähdin ihan täysin ja melkein 'sammuin'! Aiempaa ruokavaliotani voisi kai kuvailla runsashiilihydraattiseksi.

Mä muuten sanon tässä ja nyt, että EN ole mikään kiihkoilija vhh-Atkins -linjalla. En myöskään ole kiihkoilija sitä vastaan. Itse otan tämän ihan kokeiluna. Jos olo jossain vaiheessa 'romahtaa', niin siihen loppuu kokeilukin. Eikä minulla ole mitään tarvetta puolustaa tai mollata mitään ruokavaliota. Sanon tämän blogissakin, koska olen nyt netissä törmännyt aikamoisiin 'kansanvalistajiin', joilla jokaisella on se oma totuus.. Jotkut saarnaavat melkein kuin ammatikseen Atkinsia vastaan, toiset vannovat Montignacin nimeen ja kolmas kehuu kasvisruokavalion olevan se onnen ovi.

Nykyisin itse ajattelen niin, että ihmiset todellakin ON yksilöitä. Yhdelle voi sopia sellainen, mikä toiselle tekisi sairaudet ja pahan olon. Esimerkiksi moni valittaa Atkinsissa parin ekan päivän olevan kamalia: huimaa, on päänsärky, vetämätön olo. Mulla ainoa kielteinen oire on tähän asti ollut viime yönä ollut lievä päänsärky. Muuten olen ollut tosi aktiivinen, ollut pihalla ja oikein omaksi ällistyksekseni on ne päivätorkut jääneet! Uni ei vain tule! Tuntuu kuin olisi virtaa..

Mutta sitä en osaa sanoa onko tämä PITKÄAIKAISTA, tämä positiivinen juttu. Ja tietenkään en jatka, jos kävisi niin että lihon!! Yksi ihminen netissä sanoi lihoneensa atkinsilla, ja se ei käy. :) Tosin en tiedä seurasiko hän ruokavaliota tarkasti.

Johonkin ruokavalioon 'höyrähtäneet' osaavat joskus olla ärsyttäviä. :( Esim. miehen yksi työkaveri on nähnyt valon ja syö Montignac-oppien mukaan. Ei siinä mitään, hyvä juttu ihmiselle itselleen, mutta kun hän kuulemma SAARNAA siitä kaikille muillekin + selittää niitä oppeja kiinnosti se ihmisiä tai ei. ;) On kai kahvi- ja ruokatunnit aikamoisia luentoja nykyisin, hehe. Itse en ainakaan aio ryhtyä tämmöiseksi.. Varsinkin kun olen tavallaan luonnostaan epäluuloinen 'ruokavalioita' kohtaan. Itse olen kai tähän asti syönyt kaloreita tarkkaillen ja minusta se on ollut yllättävän hyvä tyyli. Koska silloin ei tarvitse luopua mistään yksittäisestä elintarvikkeesta tai ravinnon lajista. Atkinshan on juuri tällainen paljon poissulkeva ja siksi olen tavallaan aika realistinen tämän ohjelman keston suhteen.

Olen koekaniini, oman itseni koekani! Testaan miten elimistö reagoi.. Ja jos menee metsään niin tiedotan siitäkin. Nyt vielä on kaikki vaihtoehdot avoimia, joko tämä voi toimia tai sitten ei. 2 viikkoa olkoon koeaika.

Miestäkin hiukan kiinnostaa vähentää hiilihydraatteja ruokavaliosta, mutta hän tyytyy siihen että luopuu iltateellä nautitusta pullasta/piirakasta. Olen siis aina laittanut miehelle sellaisen herkkulautasen illalla.. karkkia, pullaa tms. Hän pitää siitä, mutta nyt on kauhistunut käytyään VAAKASSA. Vaaka oli näyttänyt 106 kiloa.

Tavallaan on ärsyttävää, että mies [joka kai luokiteltaisiin lievästi ylipainoiseksi BMI:n mukaan] pystyy kuitenkin herkkuilemaan kohtuudella - siis määrän suhteen - arkisin. :( Ei hänellä ole sitä pakonomaista tarvetta mättää.. ja se taas on mun ongelma, vaikka itse taas kuulun painomielessä normaalien kastiin!

Mies oli muuten tänään käymässä vanhempiensa luona. Minä en mennyt, vaikka olisin mielelläni kyllä.. mutta kun olen sellainen 'perfektionisti', että jos alan jonkun ruokavalion, niin sitten noudatan sitä viimeistä pilkkua ja pistettä myöten. Joten ei vierailua anoppilaan: siellä olisi taas ollut ruokaa ja sitten olisi atkins-kokeilut vesittyneet! No, appivanhemmat laittoivat miehen mukana 2 sukulaatirasiaa.. Suklaahirviö minussa ilahtui, tuore atkinssaaja taas kiristeli hampaita. ;) No, säilyyhän ne toisaalta. Saimme Pandan juhlapöydän [miehelle suurempi ilo kuin mulle, hehe] ja sitten sellaisen Fazerin Geishakonvehtirasian. Anoppi oli laittanut itse tekemiään pikkuleipiäkin mukaan ja arvata sopii, että ärsytti laittaa ne pakastimeen. ;) Mutta niin vain piti tehdä. Nyt on nimittäin Atkinsin Aika ja Ketoosin Kausi!!

Onkohan ketoosissa olo oikeasti sellaista kuin olisi pilvessä? Toivoa sopii.

Tjaah, Suklis onkin saanut herkutella fetalla ihan kiitettävästi. Löysin kivan fetan, jossa sadassa grammassa on hiilareita alle 0,1. Hehe, maistunut on. ;) Jotenkin hullua syödä ihan päinvastoin kuin ennen. Mutta huomaan sen, että tässä ruokavaliossa vähemmästä tulee täysi olo..

x kokonaista vuorokautta herkkuihin..?

Nyt en osaa sanoa milloin on seuraava mässinki. Ketoosi on ainakin ennen koettava ja tutkittava vhh-ruokavalion edut ja haitat. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin kyllä se tässä taas jossain vaiheessa tulee. Tavallaan olisi hienoa jos siihen mennessä sellainen pahin sokeririippuvuus olisi saatu pois. Niin että voisin edes YRITTÄÄ herkkuilla kohtuudella. :( Siis niin, ettei mulle tule moraalista krapulaa jäljestäpäin, tai etten ole ihan sairaalloisessa ähkyssä. Onnistuisikohan?

lauantai 1. tammikuuta 2011

Elämäntaparemontti

Pitkän harkinnan jälkeen kirjoittelen täällä taas. Mulla on ollut aika raskas joulunalusaika. Paljon mielialavaihteluita, masennusta, ja - MUSTAA RAIVOA. Mustalla raivolla tarkoitan sitä sellaista valtavaa kiukkua, joka vetää ihan mustaksi silmissä. :( Ei kovin suklismaista, mä kun olen normaalisti lempeä kuin kyyhkynen. ;) Nyt ennen joulua olin ihan raivon vallassa, jostain syystä, KAIKKI otti päähän.. Kerran esim. sorruin paiskaamaan yhden kirjan - josta oikeasti pidän - niin kovaa vasten seinää kuin mahdollista. Jyskis ja pam! Joulunalusrauhaa a la Suklis.

Niin - ennen joulua itkeskelin ja olin oikeasti ihan vuoristoradan kyydissä.. joten päätin: tästä ON tultava loppu. Kyse ei ole enää painonhallinnasta - siihen pystyn - vaan siitä, että tämä mässy-askeesi -systeemi pistää pääni sekaisin. En voi jatkaa sitä enää tällaisenaan, tai päädyn oikeasti häpäisemään itseni jossain kauppajonossa esim. itkemällä. :(

Mun ruokavalinnoilla ON vaikutusta siihen, miten elän, miten koen itseni ja maailman ja miten reagoin paineeseen tai arkeen. Kauhea määrä rasvaa ja sokeria parin viikon välein ja sitten väliaikoina rankka paasto - se taitaa olla pahaksi mielenterveydelle(kin).

Nyt sitten päätin, että yritän elää toistaiseksi ehkä pitkäänkin ilman mässyjä. Eli kohtuullistan elämääni, syön arkena enemmän ja paremmin, mutta en tietenkään mässää. Muuten paino nousisi. Tarkoitan vain, että olisi hyvä varmaan pitää vähintään kuukauden, ehkä kahdenkin mässytön kausi. Henkisesti tunnun olevan niin hajalla, etten kestä niitä enää. Tarvitsen lepojakson.. toipumista..

Mässyostoksetkaan ei enää ilahduta, vaan tunnen valtavaa paniikkia ja pahaa oloa ostellessani. Ja kuten olen kai sanonut, joskus melkein purskahdan itkuun - se on kaikki niin hullua..

Olen suunnitellut itselleni uuden ruokajärjestyksen ja YRITÄN noudattaa sitä. Ainahan voi palata entiseen, jos muu ei auta, mutta oman henkisen hyvinvoinnin takia on nyt pakko yrittää.. Uudessa järjestyksessä on rutkasti enemmän proteiinia ja aterioita. Kun tähän astihan olen syönyt vain kerran päivässä. Siksi kai aamut, aamupäivät ja vastaavasti illat on kuluneet melkein kuin horteessa joskus. Nyt ajattelin syödä 3 kertaa päivässä, kokeillaan mitä tulee elämästä ihan aamupalan kanssa. ;)

Musta oikeasti tuntuu kuin suhteeni ruokaan - ja HERKKUIHIN - olisi samanlainen kuin alkoholistin suhde viinaan. Itse asiassa uskon, että jos tietyt tekijät olisi vähän toiset, niin voisin hyvin olla joko alkoholisti tai narkkari. Mulla on käynyt hyvä lykky siinä, että olen säästynyt niiltä kohtaloilta.

Ehkä tästä ei tule mitään, ehkä parin viikon päästä olen taas mässymouruamassa, mutta tahdon Y R I T T Ä Ä ...! Mitä muutakaan me ihmiset oikeastaan voimme? Uusi komento alkaa joko huomenna, tai siis 1.1., tai 3.1. Se vähän riippuu menenkö miehen kanssa appivanhempien luo sundena. Jos menen, niin sitten täytyy kai jättää aloitus maanantaihin, kun appivanhempien luona kumminkin on pöytä koreana.. :( Mutta saattaa olla etten mene, on ollut vähän erakkomainen olo viime aikoina. :( On kuin en voisi jostain syystä taas kohdata ihmisiä. Tympeää.

Jouluraportti!

Niin, tuli taas possuiltua suklaatin parissa, mutta aika kohtuudella sittenkin. Jos nyt voi kohtuudesta puhua kun on Hirviöstä kyse. ;) Siis, ei ainakaan tullut oksetusta tai pahaa oloa.. Typerät herkkuiluni ovat tavallaan tehneet mut vaan niin nirsoksi ja vaateliaaksi, ei sukulaatikaan kohta enää 'tunnu' miltään, kun sitä on saanut niin paljon.. :( No, itsepä olen itselleni senkin vahingon tehnyt. Jos söisin sukulaatia harvemmin, niin antaisin sille arvoa ENEMMÄN