perjantai 23. maaliskuuta 2012

Uusi manner

Uusi manner on mun maailmankartallani, siellä Aasian, Amerikan ja Euroopan kaverina. Mantereen nimi on IDIOTIA, sen ainoa asukas lienen minä, Suklis Tyhjäpää!

Edellisen postauksen kommenttiosastossa sanoin kokeneeni vastoinkäymisen. Oikeastaan se oli Vastoinkäyminen isolla V:llä. :( Sain viime synttäriksi mieheltä lahjaksi söötin pinkin kannettavan tietokoneen. Alkuun ajattelin vaihtaa kokonaan siihen, eli että olisin luopunut pöytäkoneesta. Hetken konetta käytettyä tajusin, ettei se kannata! Mä olen niin sokea [rillien kanssakin], etten oikeasti saa paljon irti niin pikkuruisesta näyttöruudusta! Joten päädyin siihen, että kannettava on kiva matkoilla [haha, siis millä, minne mä nyt muka matkaisin, ellei kesälomakidutusreissuja Möksälle oteta lukuun] ja kipeänä, kun ei voi muuta kuin sängyssä maata.

Olin siinä luulossa, että mies oli asennuksia tehdessään hoitanut jutut niin, että sähköpostit näkyy molemmilla koneilla. :( Näin sen piti mennä, näin siitä puhuttiin. Noh.. nyt sitten kun pitkästä aikaa avasin kannettavan, näin siellä sähköpostin, jota ei kotikoneella näkynyt. Ja melkein purskahdin itkuun! Se posti oli vastaus yhdestä työpaikkahakemuksesta, jonka syksyllä tein. Hakemus oli kehitysvammaisten ohjaajaksi sellaiseen hoitokotiin naapurikunnassa. Kuvittelin siis, että en saanut vastausta - että oli taas yksi hylätty hakemus muiden joukossa.. Mutta se kodin johtaja OLI vastannut ja ehdottanut mulle tutustumiskäyntiä sinne n. viikon kuluttua sen s-postin saamisesta!!! Eihän se tietty sitä tarkoita, että olisin SAANUT sen työn, mutta tuo oli noin 100 kertaa positiivisempi vastaus, kuin mitä olen mistään työpaikkahakemuksesta saanut kai miljoonaan vuoteen. Ja että en saanut sitä postia, että en ollut vastaamassa siihen.. SE kirpaisi. Kovasti. Vietin koko eilispäivän niin syvällä masennuksen syövereissä, ettei kukaan usko. Halusin kuristaa itseni. Halusin kuristaa miehen. Halusin romuttaa kannettavan.

Tällaiset jutut ovat niitä pahimpia. Pahimpia. Muuta ei voi sanoa. Nyt ajattelin, että yrittäisin uudelleen ottaa yhteyttä sen kodin johtajaan. Se paikka, jota hain, on tietysti mennyt. Mutta ajattelin tässä, että jos saisin mahdollisuuden käydä siellä äkkiseltään ja jättää vaikka [tyhmän + tyhjän] CV:ni ja mielikuvan itsestäni, niin voisin tulla kyseeseen jos tulee vielä joskus uusi avoin paikka. :( Tämän parempaa paikkausta jättimokalle en oikein osaa keksiä.

Ehkä Äetmuori oli oikeassa ja olen ''idiootti'. Olo tuntuu aivokääpiömäiseltä. Millaistakohan aivosähkökäyrää mun aivot piirtäisi jollain piirturilla? Varmaan aika TASAISTA! :(

Kosmetiikkajupinaa

Ostin jokin aika sitten Maybellinen One by one-mascaran, ja moitin sitä täällä. Oli siinä ja siinä, etten viskannut koko juttua roskikseen! No, nyt olen käytellyt sitä.. sävy on typerähkö glam brown, joka sattuu olemaan liian vaalea mun makuun.. Joka tapauksessa: tuo mascara on ihan OK. Se ei ole suosikkieni joukossa [Lumenen Sensitive touch ja Maybellinen Great lash], mutta se menettelee. Tuota sävyä ainakin on pakko laittaa kaksi kerrosta, yhdestä tulee vain aneeminen vaikutelma, se ei yksinkertaisesti näy MISSÄÄN. Mietin mahtaako tilanne olla sama muissakin värisävyissä, vai onko se vain tuo ruskea..? Kouluarvosana nykyisellään tuosta tuotteesta on 7. Pitää vaan pistää se kaksi kerrosta, vaikka korpeaisi. Lumenella mulle riittää yksi kerros, ja se on siinä.

Sitten yksi todella fantastinen tuote, jota on PAKKO kehua: Lumenen Sensitive touch SOS-voide! Ostin sen epätoivoisena hetkenä, kun talvi alkoi olla lopuillaan ja iho siksi korpunkuiva ja uhkaavan ärtyinen. Mulle aina on helmikuu se sellainen kuukausi, kun masentaa ja iho alkaa oikeasti väsyä talveen! Ei tuo voide masennukseen sentään auta [hehe], mutta oli kyllä ostamisen arvoinen. Käytän sitä iltapesun jälkeen naamalle, ja muutaman käyttökerran jälkeen - ei siis heti! - naamassa olevat ärtyneet punaiset kuivat läiskät olivat historiaa. Ihon väri tasoittui ja iho rauhoittui. Finnejä ei kuitenkaan tullut.

Tavallaan tahdon kuitenkin varoittaa .. kun 'suosittelen' jotain, niin epäilen itsekin itseäni. Koska olen sen oppinut, että niin kosmetiikassa kuin monessa muussakin jutussa se, mikä sopii yhdelle EI sovikaan toiselle. Mulle tuo voide kuitenkin on ollut mainio! Oma ihoni taitaa olla sellainen klassinen sekaiho, ja etenkin poskien alueelta joskus hyvinkin pintakuiva. Talvella kosteutta ei voi saada tarpeeksi, mutta kesällä mennään hyvin kevyellä Humektan-apteekkirasvalla, tai jopa ilman.

Ja ei, tästä ei todellakaan ole tulossa mitään kosmetiikkablogia! Tunnen liian vähän kiinnostusta ja mulla on liian vähän asiantuntemusta.. Periaatteessa kosmetiikka on mulle sellaista KÄYTTÖTAVARAA, jota ostan kun tarvitsen! Eli en siis todellakaan shoppaile mitään pelkästä 'kokeilunhalusta'! Olen kai liian pihi/köyhimys sellaiseen. Eli tuotteet käytetään loppuun, ja sitten lisää ostamaan.. Ainakin jos tuotteet eivät ole ihan roskaa! Tuo Maybellinen ripsari tosiaan oli vähällä päätyä roskikseen, mutta olenpa vaan sitä käytellyt nyt, nyreksien tosin! Mutta inhottaisi heittää kallista tavaraa roskikseenkin, ja kallistahan ripsari on, vaikka kuinka suosisi kohtuuhintaisia [?] sarjoja! Miettikääs vaan ripsarin KILOHINTAA! :(

Jos löytyy joku hyvä hinta-laatu -suhdetuote, niin siitä voi kyllä sanoa blogissakin sanasen.. Mutta muuten olen aika iloisen tietämätön siitä miltä mikin uutuus naamalla tuntuu ja näyttää! Olen myös aika merkkiuskollinen [Lumene, ja meikkivoiteissa Maybelline], joten siinäkään mielessä en tee mitään isoja kokeiluja.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Idiootti!

Lasna ollessani Äetmuori sanoi mua usein IDIOOTIKSI. Joskus hän sanoi sen suuttuneena, ja joskus ihan myös tyynenä hetkenä. Oikeastaan siitä lähtien olen ihan todella joutunut pohtimaan, että olenko idiootti.

Mulla ON tiettyjä ongelmia. :( Esimerkiksi mainittakoon nuo aiemminkin puheena olleet matemaattiset vaikeudet. Eli nyt vaikka se, että joskus mokaan suomi24:n keskustelupalstalla siinä kohtaa, kun pitää laskemalla todistaa olevansa ihan elävä ihminen, ei spämmääjä. Joskus olen mokannut simppelin laskutoimituksen tyyliin 11 + 18. Sitten saan uuden laskutehtävän, ja lopulta tietty menee oikein. ;) Sen verran voi olla kiitollisuudenvelassa peruskoulun matikanopeille, hehe.

Niin, mutta tuo IDIOTIA.. jos sellaista on.. idioottimaisuus..? Onkohan tuo matemaattinen osaamattomuus oikeasti sen merkki? Muori muuten ei ollut matikassa yhtään sen parempi kuin minäkään, eli hänen näkökulmastaan idioottimaisuutta on varmaan jokin muu[kin] kuin vain kyvyttömyys laskea.

Nyt olen taas näissä aatoksissa, kun suren sitä lähihoitajakoulu-hakemustani [kts. edellinen postaus] :( En ole vielä saanut soitettua minnekään siitä, kun en tiedä mihin soittaisin. Suoraan opetusta antavaan kouluun, vai jonnekin muualle. Ja onko sitten mulla edes SYYTÄ soittaa? Jotenkin vaan tuntuu, kuin olisi sittenkin pitänyt hakea jossain erillishaussa, koska olen Iäkäs. Ja jo yhden [turhan] tutkinnon tehnyt. Vooiih...! :( Ehkä voisin soittaa työkkäriin ja kysyä heiltä neuvoa siitä, mihin tässä tilanteessa kannattaisi olla yhteydessä? Sen voisin kyllä tehdä. Kyllähän ne kai työksyssä nykyisin tietää kaikkea kouluihinkin hakemisesta. Ehkä jopa enemmän kuin työpaikkojen saamisesta. ;)

Nyt yhtäkkiä tuntuu taas siltä, kuin ei malttaisi housuissaan pysyä! En tarkoita SEKSUAALISESSA mielessä, vaan näin muuten! Koulutusta Suklikselle, ja mieluiten heti! Olen pistänyt itselleni sellaisen määräajan, että seuraavaan synttäriini [=kesällä] mennessä mun täytyy olla päättänyt itselleni joku sellainen 'urasuunnitelma', joka kantaa.. Lähäriksi tavalla tai toisella, tai sitten täytyy mennä yhteen TODELLA typerään koulutukseen.. :( Täydentämään muinaisia läskipäisiä opintojani. Mutta se vaihtoehto ei houkuttele isommin. Se on se viimeinen.. jos mikään muu ei auta.. Pah.. taas joutua siihen samaan soossiin, jossa muhin silloin ajanlaskun alussa..! Grrrh!

Tavallaan tietty olen jo liian vanha tekemään mitään. Mutta pakko on vaan yrittää.

Joku vaihtoehtoinen elämänmalli myös mua kiinnostaisi. Tahtoisin muuttaa jonnekin aitoon korpeen ja viljellä vaikka itse sapuskani. Mutta mies ei varmaan sellaisesta syty, kun hänellä kumminkin ON työ. Minä sanon joskus hänen työtään työkky-yökyksi ['miten meni työkky-yökky?'], koska joskus hän myös valittaa siitä, eli pitää sitä yökistyttävänä.

Ylihuomenna mies meneekin taas Helsinkiin käymäsiltään. Joskus harmittaa sekin, että joku oikeasti MAKSAA hänelle junamatkan ja kaikki... :( Hänet halutaan sinne, häntä arvostetaan. Tietysti olen iloinen miehen puolesta, mutta se myös kirpaisee. Minun näkemisestäni kukaan ei maksa.

Joskus miehelle on maksettu hotellikin ja kaikki. Niin kuin silloin sillä Tanskan matkalla. Tuntuu joskus kuin insinöörit tässä maailmassa saisivat kaiken hyvän. Heillä on sellaista osaamista, mistä maksetaan. Itse en voisi insinööriksi lukea, koska matikka siinä hiertäisi todella pahasti. Vai tarvitseekohan vaikka LVI-inssi matikkaa? Suklis, viemäreiden valtijatar?

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Suuret suunnitelmat!

Hain siihen syksyllä alkavaan lähihoitajakoulutukseen! Kyseessä EI ole työvoimapoliittinen koulutus [niihin on tosi vaikea päästä.. hakijoita voi olla 300 ja avoimia paikkoja 18, joten se kertoo kaiken], vaan se on ihan se varsinainen koulu. Mutta nyt sitten tuli mieleen, että hainko sittenkin 'väärin', tai hullusti! Olen alkanut epäillä, että jos mun sittenkin olisi pitänyt hakea jossain erillishaussa tms.. Koska olen näin VANHA ja mulla on muukin tutkinto kuin se, mitä yleensä käytetään tuossa haussa. :( Pitää varmaan soittaa sinne ja kysyä! Ongelma vaan on se, etten tiedä mihin soittaa. Hain haenyt.fi:n kautta, nettihakemuksella, enkä ole varma pitäisikö soittaa jotenkin .. sinne kouluun suoraan, johon hain, vai sitten tuon nettipalvelimen johonkin puhelinnumeroon, jos sellainen edes on. Inhottaisi ajatella, että haku menisi pieleen vain, koska hain päiväopiskelijaksi [nuorten joukkoon, hehe], enkä aikuispuolelle! -Mun aiemman tutkinnonhan voisi laskea samanlaiseksi VAMMAKSI tai erityistaipumukseksi kuin vaikka lukihäiriö, tai ADHD..:) Saisiko siitä jotain hyvityspisteitä..?

Mua kiinnostavat hoito ja kuntoutus. Toinen kiva juttu on vanhustyö! Mutta saa nyt nähdä. Ensin täytyy selvittää, että sössinkö aitosuklismaiseen tyyliin koko haun. Muutenkin se koko nettihaku oli KUMMA: jostain syystä mun oli vaikea saada sitä hakemusta täytettyä, se kone ei vain totellut, tai vika oli varmaan siinä sivussa [tai sitten se oli mussa]. No, joka tapauksessa olisi hienoa voida auttaa ja tukea ihmisiä! Semmoinen on haluni.

Ja jos sitten tuo koulutushomma menee etelään, niin sitten kai alan oikeasti mennä mukaan johonkin mun arvoja ajavaan kansalaistoimintaan tai poliittiseen juttuun. Ainakaan en aio jäädä suremaan sitä, ettei tärpännyt. Pelkään valintakoetta ja sen matemaattista osiota. :( Mä olen aivan uskomattoman kehno matikassa. Jossain keskustelupalstoilla on sellainen yhteenlasku, joka tekemällä pitää todistaa, ettei ole roskapostaaja. No, minä onnistun joskus tupeksimaan senkin, vaikkei siinä ole muuta kuin vaikka 13 + 14, johon pitää osata vastata. :( Keljuttaa mokoma osaamattomuus. Mulla on varmaan joku numerosokeus. Lähäreiden pitää nykyisin laskea jonkin verran lääkelaskuja, ja se tässä arveluttaa.

Lisäksi on se hankaluus, että mies on aika vahvasti mun lähäri-suunnitelmia vastaan. Hänen mielestä minä en sovellu sille alalle. Ajattelin että nyt haen.. ja JOS läpäisen valintakokeen [jos pääsen siihen siis], niin sitten kerron miehelle ja jutellaan päätänkö ottaa opiskelupaikan vastaan! Mulla on sellainen tunne, että jos läpäisisin valintakokeen, niin hänen asenteensa saattaisi muuttua! Sittenhän olisi ainakin jotain merkkiä siitä, että jotkut katsovat mut soveltuvaksi!

Syömishäiriöpohdintaa

Viimeksi kommenttiosastolla oli pohdintaa siitä, että mun pitäisi saada hoitosuhde johonkin. Olen miettinyt, että jos .. JOS.. yrittäisin terv. keskuksen kautta uudestaan? Mutta se viimeinen kerta oli niin masentava ja tylyttävä, että se on vaikea mennä sinne uudestaan. Suoraan sanottuna se lekuri oli todella epäuskoisen oloinen ja mulle tuli olo, kuin ruikuttaisin tyhjää. [Ehkä ruikutankin?] Tietysti verrattuna miehen kahteen serkkuun on mulla asiat hyvin! Toinen heistä kävi kirjaimellisesti kuoleman porteilla anoreksiansa kanssa. Hän oli sairaalahoidossa ja todella, todella pahana.. :( Sitten hän 'toipui' - vain sairastuakseen uudelleen ollessaan RASKAANA! Vauva syntyi aika rutkasti alipainoisena. :( Kieltämättä se vähän teki pessimistisen olon. Joskus mietin toipuuko kukaan oikeasti, kokonaan.

Jos pitäisi määritellä asteikolla 0-10 kuinka sairaaksi koen itseni [0 on normaalitila, jossa siis ei ole mitään s-häiriötä ja 10 on se, missä mieheni serkku oli anorektikkona], niin sanoisin 2. Mulla on kuitenkin kaikki veriarvot kohdillaan, verenpaine samoin, ja hyvä lihaskunto. Paino on normaali. Eli en ainakaan ole missään fyysisessä vaarassa. Myönnän kyllä heti ensimmäisenä, että pahempiakin aikoja on ollut. Sellaisia noin nelosen aikoja. Aikoja, kun olen oikeasti ollut aliravittu ja ylirasitettu [fyysisesti siis].

Tällä hetkellä liikun 1 ½ - 2 h/päivä, n. 4-5 kertaa viikossa. Mun mielestä se ei ole kohtuuttoman paljon. Silläkin saralla on huonompia aikoja ollut.

Ehkä tämä blogi tavallaan hämää siinä mielessä, koska tämä oikeasti ON kuvauksen mukaan sellainen mässyblogi, keskittyen siihen kapeaan kaistaleeseen vain. Mutta onhan mun elämässä tietysti muutakin. Tykkään lukea [romaaneja, naistenlehtiä, joskus dekkareita - jos eivät ole kovin verisiä, sekä yhteiskunnallisia juttuja], katsoa leffoja, ulkoilla, askarrella, ja kuvataiteilla. Tahtoisin oppia käsitöitä, ja ehkä alan jonkun kurssin siltä tiimoin työväenopistossa. Jos tämän blogin laajentaisi jotenkin koskemaan mun KOKO elämää, niin ehkä asioista saisi valoisemmankin kuvan. Eli en siis aamulla heti ensimmäiseksi ala miettiä, että aaaah saisipa MÄSSÄTÄ.. saisipa... :) Niitä ajatuksia tulee silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän.

Jotenkin olo on valoisampi kuin vaikka tasan vuosi sitten. En osaa selittää syytä siihen. Veikkaisin, että lisätystä liikunnasta [aiemmin liikuin vain n. tunnin päivässä] on ollut apua. Muutenkin tavoittelen nykyisin kai sellaista tervettä lookkia enemmän kuin nälkäkurki-imagoa. ;) Se nyt ainakin on positiivista. Jumpatessa oikeassa valaistuksessa näen sikspäkin piirtyvän tuolla vatsanahan alla. ;) Onneksi se piirtyy sillä lailla 'naisellisesti' vähän vain, eli en ole mikään muskelimasa sentään. Liikuntaa varmaan pitää jatkaa, koska JOS pääsen siihen lähäri-valintakokeeseen, niin uskon heidän tahtovan sinne hyväkuntoisen ja treenatun oloisia tyyppejä. Siinä haussa varmaan sorsitaan esim. lihavia, TÄSTÄ olen varma. :( Kurjaa tietysti, koska ovathan jotkut lihavat kai todella hyvässä kunnossa. Näin kerran sellaisen telkkariohjelman, jossa oli amerikkalainen, tosi iso [pyöreä, massiivisen ylipainoinen] nainen aerobic-ohjaajana!

Suklis leipoo!

Nyt onkin ollut leivontaperjantai! Tekaisin helpon ja herkullisen ananasaurinkoisen! Tuota ohjetta voi muuten oikeasti suositella. Täytteessä aina sovellan, eli pistän creme fraichea.. yleensä yhden purkin sitä liki 30% rasvaisuudella, ja vajaa pari purkkia sitten sellaista 12% creme fraichea. Sitten jos joku haluaisi tosi kevyen tuosta, niin tekisi sen tietysti pelkällä 12% tuotteella. Tykkään siitäkin, kun täytteessä maistuu ihanainen, raikas ananas! :) Itse annan tuon leivonnaisen olla uunissa ainakin ½ tuntia, eli vähän pitempään kuin ohjeessa. Se muuten oikeasti ON parhaimmillaan PIIITKÄÄÄN jäähdytysajan jälkeen. Mun mielestä voisi suorastaan tehdä sen tarjoamista edeltävänä päivänä, koska vasta oikein pitkän jäähdyttelyn jälkeen se leikkautuu kivasti. Samana päivänä pohja voi olla vähän mössöistä, eli ei tule niin nättejä paloja. Täytteen sokrumäärää ei muuten ainakaan kannata lisätä! Siitä tulee oikein hyvä tuolla määrällä, ehkä jopa vähemmällä. Vaniljasokrua laitan aina lusikallisen enemmän, koska rakastan vaniljan makua [ja tuoksua myös, mun yksi suosikkituoksuistani on Body Shopin vaniljaparfyymiöljy!].

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Politiikkaa autoista

Niin, olen tässä siivoillut ja poliittisia miettinyt siinä sivussa! Imuri huutaa ja Suklis ideoi! Nytpä mua alkoi ärsyttää eräskin asia täällä MAASEUDULLA: nimittäin pihoissa rötköttävät, ruosteiset autonromut! Ette usko kuinka paljon niitä on. Ja kuinka yllättävissä paikoissa. Saattaa olla, että on ihan nuori ja työkykyinen pari taikka perhe, ja sitten vaan sellainen ruosterotisko pilaa pihaa ikuiset ajat! Joillakin niitä voi olla enemmänkin kuin vain yksi.

No, sitten aloin ajatella tätäkin asiaa. Mun mielestä pitäisi säätää joku LISÄVERO sellaisille, jotka antaa pihamaalla autonromun ruostua yli vuoden. Nimittäin eikö sen voisi kierrättää? Kyllä sellaisesta metallimäärästä nyt jotain järkevää saa kokoon! Jos ei muuta niin säilykepurkkeja! En ole varma, mutta tuntuu ettei se voi olla luonnollekaan hyvä, että ne siellä pihassa ruostuu. Niistähän voi valua jotain maahan.

Sitten toinen autoihin liittyvä juttu: mun mielestä autojen määrää ihmistä kohti on pakko varmaan alkaa rajoittaa. Ei olisi liikaa, jos 1 auto per henkilö olisi ehdoton maksimi. Tuntuu ihan hullulta, että tässä maailmantilanteessa jotkut KERÄILEVÄT autoja! Vaikka heillä olisikin siihen varaa. Ja museoautoilu on aivan hullu harrastus, samoin moottoripyöräilyt. Jälkimmäinen on vielä törkeän vaarallistakin.

Tässä vaan muutama mun ajatus. Ne ovat hiukan 'vihreitä' aatoksia näin punaiselta ihmiseltä kuin mä! :) Mutta on niissä se punainenkin puoli.

Tämä kaikki tuli oikeastaan mun mieleen, kun mietin Nokian Eloppia, sitä liskoa. Kun hänellä on kai liki 8 miljoonan euron vuositulo ollut. Mietin vaan, että sellainen summa on järjetön, ja mihin sen oikein voi käyttää? Viitsiikö tuollainen ihminen pörssissäkään enää pelata, kun se omaisuuden määrä on niin suuri, ettei sitä tavallinen ihminen edes käsitä? Tuottaako se enää nautintoa, jos vaikka osakekaupassa voittaa 500 000 euroa? Onko siinä käytännössä enää mitään EROA siihen tilanteeseen ennen sitä 500 000 euron voitto? :( Kun rahaa on vain niin tolkuttoman paljon. Sitten juuri tuollaiset ihmiset on niitä, jotka alkavat hankkia tyhmiä juttuja. Saattaa vaikkapa olla autokaupallisen verran autoja, tai kaksi, taikkas kolme huvivenettä. Mihin ihmeeseen ihminen muka tarvitsee niin monta? Luin joskus yhdestä arabiöljymiljonääristä, joka keräilisi jotain loistoautoja, niiden merkkiä en muista, mutta jotain törkeän kalliita. Sitten jotkut noista tilaavat autotehtaalta erityisauton, jossa on HOPEINEN pinta [siis ihan oikeaa hopeaa] tms. Tuollainen tuhlaus on jo aivan järjellä käsittämätöntä!

Mä olen siinä mielessä suvaitsevainen, että en pahastu siitä, jos joku nyt vaikka sattuu asumaan Lontoossa, Nykissä tai Hesassa jossain 400 neliön asunnossa keskeisellä paikalla. Mutta se on jo liikaa, jos samalla tyypillä on 10 autoa ja 5 venettä. Johonkin vaan on pakko vetää raja mitä tulee tuloeroihin. Mä olen valmis sallimaan rikkaille tietyt ylellisyydet, muttei KUKAAN ihminen tällä planeetalla voi hyvin omintunnoin nostaa liki 8 miljoonaa euroa vuodessa ja väittää sitä ansaituksi ja oikeudenmukaiseksi!

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Shokkiterapiaa?

Minähän en pidä seksin harrastamista pettämisenä, vaikka olisikin joku ihmissuhde päällä. Olen sen sanonut monta kertaa, näin ajattelen. Mutta näin MUN vinkkelistä petos on se, että mun syömishommailuni paljastetaan!! :( Mies teki sen! 2 päivää sitten!

Hän se oli työmatkalla Tanskassa, ja minä olin hänet varustanut lentokenttäostoksia varten KAUPPALAPULLA! Lappu oli käsin kirjoitettu, sukulaati-tietoutta sisältävä ja aika.. yksityiskohtainen. Mies oli ollut tuolla reissullaan yhden työkaverinsa kanssa, eikä hän ollut tajunnut jättää sitä hiton työkaveriaan touhuamaan omiaan.. Kahdestaan oli miehet menneet kauppaan, ja mun mies oli näyttänyt [!!!] listani sille kolleeeeegalleen ja nauranut sitä, että tämmöistä 'käskettiin' tuoda..!!! Sitten mies ei ollut löytänyt niitä mun listaamia sukuja, ja hän oli sen sijasta tuonut.. KAUHEAN määrän kaikkea muuta.. Toki todella hyvää, Lindtiä ja semmoista, mutta se määrä! :( Ihanaa tietty.. mutta ei ole ihanaa, että hän osti kilokaupalla sukulaatia sen työkaverinsa nähden! Päädyn näyttämään ihan HULLULTA! :( Ahneelta sontiaiselta!

Mä en tajua kuinka hän SAATTOI tehdä noin! Olen ollut nyt 2 päivää ihan epätoivoisessa tilassa. Kun kaiken muun 'hyvän' lisäksi tuo työkaveri on sellainen, jonka kanssa olemme paljon tekemisissä.. ja hän asuukin aika lähellä.. Ja nyt mun on kai pakko alkaa vältellä häntä, koska en voi kohdata sitä ihmistä silmästä silmään noiden miehen ostosten jälkeen! :(

Hitto vie, kyllä tuo mun ziippani tietää, että näiden syömisjuttujen on oltava salaisia!

Tuntuu kuin olisi yllätetty vessasta, ulostushommista. Siltä juuri musta tuntuu! Housut kintuissa!

Yrittääkö mies muka antaa mulle jotain shokkiterapiaa tämän sukulaatihomman voittamiseksi? Se ei onnistu. Neuroosi jyllää..

Mies ei yhtään tajua kuinka nämä ostoshommat on hoidettava! 1. Sano työkaverille, että 'menenpä käymään vessassa'. 2. Livahda kauppaan! 3. Osta suklaat. 4. Poistu. Kuinka vaikeaa se oikein voi olla?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Suklis Isossa Kaupungissa

Minulla on viime aikoina ollut valtaisa haluttomuus ajaa autoa! Mutta eilen sitten ryhdistäydyin ja tein reissun Isoon Kaupunkiin, eli uljaasti ajelin sellaiset 2 x 35-40 kilometria kaarallani. Parkkeerasin parkkitaloon, jossa on ihanat, ISOT ruudut, niin ettei tarvitse hermon mennä... :)

Tuntuu kuin Isossa Kaupungissa tapahtuisi aina jotain muutosta - se ei koskaan ole samanlainen kuin viime käyntikerralla. Ehkä se tunne johtuu siitä, kun käyn niin harvoin! Stokka nyt kuitenkin tökötti omalla paikallaan, joten sinnehän piti mennä. Ostin Stokkan Herkusta sellaisia 'torttusia', joissa on ohut piirakkapohja ja sitten kinuskia ja maitosukulaatia täytteenä. Olivat Ranskasta kotoisin. Outo paketti, kun siinä ei oikein sanottu MONTAKO niitä torttusia siinä mahtaa olla! Mutta koska se oli huokea, niin ostin. Keittiötarvikeosastolta hommasin Lekuen silikonisen pursottimen. Se on muuten niin helppo käyttää + koota, että jopa MUN kaltainen kaikelle 'tekniselle' vieras nakkisormi osaa sen pistää toimintakuntoon.. ja kaikki vaikuttaa lupaavalta senkin suhteen, että pursotukset oikeasti onnistuvat!

En tiedä olenko aivoilta näivettynyt vai mikä siinä on, kun en osaa käyttää juuri mitään LAITTEITA. Yrityksen puutteesta ei ole kiinni tämäkään.. En osaa yleiskonettakaan pistää kasaan ja käyttää.. Siksi teen pullataikinankin aina käsin. En vain jaksa alkaa miettiä että miksei se härveli toimi! :( Kumma, että meillä sellainen edes on. Mutta mies halusi sellaisen [en tiedä miksi], joten sielläpä kaappissa pölyttyy!

Suklis lukee

Pian on taas kirjallisuuspiirin aika, ja nyt siellä on käsittelyssä sellainen ranskalainen kirja! Kirjoittaja on Delphine de Vigan, ja kirjan nimi on No ja minä. Siinä hyvin nuori Lou-tyttö kiinnostuu kodittomuudesta ja alkaa pitää seuraa kodittoman tytön, Non, kanssa! Lopulta No muuttaa heille kotiin.

Olen lukenut aika hitaasti, koska tahdon OIKEASTI ymmärtää kaiken! Tuo kirja on tosi hyvä, se pistää miettimään sellaisia asioita, jotka tavallaan alittavat meidän havaintokynnyksen! Esimerkki: Isossa Kaupungissa on sellainen puistomainen pieni alue, ja siellä oli eilen kaksi aika resuista miestä, humalassa, meluten ja menoten. Me muut kuljimme ohi.. Jotkut katsoivat tietoisesti ihan toiseen suuntaan, kun taas toisille ne miehet olivat AIDOSTI näkymättömiä, ihan kuin siinä olisi ollut pari pulua vain. Mä tahdoin olla erilainen ja hymyilin sille toiselle miehelle, sille, joka oli lähempänä. Hän hihkui jotain vastaan, en saanut selvää mitä.

Asunnottomuus on kuten tuollaiset humaltuneet ja selvästi 'syrjäytyneet' - se alittaa havaintokynnyksen. Tai jos se huomataan, niin muutamalla sanalla paheksutaan 'menisivät noikin töihin/kaikkia sosiaalipummia Suomi elättääkin' ja sitten palataan omaan elämään, omaan maailmaan.

Olen itse monta kertaa kokenut itseni oikeaksi NOLLAKSI, koska olen työtön lortti ja sellaiseksi myös kai jään, mutta tavallaan mulla on vielä matkaa 'pohjalle'. Niin kauan kun ihminen pystyy ulkonaisesti vaikuttamaan 'normaalilta', niin silloin ei joudu näkymättömien joukkoon. Muakaan ei oikeastaan ulkonäön puolesta erottaisi kenestä hyvänsä pirteästä työmuurahaisesta, joka on matkalla hoitamaan Asioita. Vasta kun se kyky ylläpitää ulkoista sortuu, niin sitten menee kyllä ihan kaikki viemäristä alas. :(

Mietin kaupungillakin tuota kirjaa ja sitä, että KAIKILLA ihmisillä oikeasti pitäisi olla joku asunto! Pitäisi olla myös sellaisia 'toivottomien tapausten' asuntoja, niin ettei kukaan joutuisi olemaan taivasalla, vaikka elämäntavat olisi erilaiset kuin meillä muilla.

Tuossa kirjassa Loun vanhemmat antavat lopulta kenkää Nolle, koska hän juo. Mietin sitäkin, että mitä erityisen pahaa on juomisessa, jos se ei johda räyhäämiseen? Tästä syystä luen kirjaa hitaasti, tahdon miettiä ja kysyä asioita, jos en muuta niin itseltäni.

Lukupiirissä toivottavasti ei sitten taas törmää tähän asenteeseen, että asunnottomat ym. ovat tilanteessaan itse syyllisiä, ja siksi he eivät apua tarvitse. Samalla päättelyllähän voisi jättää vaikka hoitamatta lasketteluvammat sairaalassa - itsehän ne on aiheutettu, kun on mäkeen ängetty!