torstai 31. joulukuuta 2009

Kummajainen

Tänään oli taas sellainen olo, kuin tarkkailisin itseäni koko ajan. Ja tekisin kaikkea 'outoa'. Olin kunnan keskustassa ja kävin kirjastosta hakemassa Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen. Sitten toivotin hyvää uutta vuotta kirjaston 'tädille' ja jotenkin tein sen ihan väärin. Ääni kiekaisi lopussa ja hymy oli maaninen. :( Ärsytti. Heti aloin miettiä, että jos hän nyt siellä kirjaston takahuoneessa sanoo niille muille, että onpas tuo Suklis kummallinen, kävi täällä kiekumassa hyvät uudet vuodet. :(

Joskus hymyileminen ei ole kivaa, koska minusta hampaani ovat suuremmat kuin on normaalia. Toivottavasti en näytä hevoselta. :(

Ajoittain tulee sellainen pelko, että vaikutanko kenties KYLÄHULLULTA?? :( Harmi kun ei voi itseään nähdä ulkoa päin, muiden silmin.

Odotan aikaani!

MÄSSYyn on vielä 9 kokonaista vuorokautta. Kyllä se tuntuu pitkältä ajalta. Kai ne päivät silti tässä kuluvat.

Olen nyt odotellessa tehnyt aika vammaisia ostoksia, nekin ärsyttävät! Menin Tarjoustaloon ja ostin rintsikat (6,90 e) ja intouduin ostamaan itselleni liian suuren ympärysmittaiset.. :( Koska minun tarkkaa kokoa ei ollut ja HALUSIN silti ne rintsikat. Joten ostin. Nyt ne tuntuu löysiltä päällä! Ostin sieltä alkkaritkin. Paketissa oli kahdet ja ne olivat yhteen pakattu, niin ettei niistä oikein nähnyt mitään mallia tms. Koko oli (S) ja sen perusteella ostin! Mutta olipa ISOIMMAT S-kokoiset pikkarit, jotka koskaan olen ostanut!! Hih.. vyötärö menee kainaloihin asti ja muutenkin ne on iiiii-soooooot! :) Mitenköhän isot mahtavat M- tai L-koon pökät sitten ollakaan??!!?? :) Vedin ne alksut jalkaan aamusta ja mieskin vähän nauroi niitä, kun ne oli niin lökäpöksyt.. Sexy Suklis yllättää!

Huomasin juuri etten ole oikeastaan pitkiin aikoihin ostanut mitään seksikkäitä alusvaatteita. Mulle se on ongelma siksi, kun en nykyisin SIEDÄ kaarituettuja liivejä. Ja useimmissa seksikkäissä alusvaateseteissä rintaliivit ovat vähän kuin aina kaarilla varustettuja. Käytin kaarituellisia monta vuotta.. nyt en enää. Niiden kanssa on inhottavaa ottaa päivätorkkuja. Joskus pahimmillaan joku kaari saattoi lähteä vaeltamaan liivin ompeleista ja oikeasti PISTÄÄ mua rintaan kipeästi. :( Tiedä mitä siinäkin vielä olisi voinut käydä.

Miksi ei voisi olla sieviä, naisellisia alusvaatteita ja liivit ilman kaaria? Tarjoustalo on oikeastaan ainoa paikka, josta olen löytänyt kohtuuhintaisia, kohtuunäköisiä kaarituettomia liivejä. Mutta niissäkin on pienin koko B. A-kuppia ei ole, joten olen joutunut ostamaan sitä B:tä ja joskus tietysti liivi sen vuoksi 'römpöttää', kun ei ole tarpeeksi täytettä kuppiin! :(

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Eläköön Anthon Berg!

Sukliksen joulumässy on ohi! :( Haikeaa! Ja niin VAIKEAA taas odotella se pari viikkoa. ;) Mutta sellaista on olla SUKLIS. Siihen kuuluu odotus ja sitten ihana ja villi juhlan hetki.

Uteliaille voin sanoa käsi sydämellä, että EN muuten oksentanut! Eikä kertaakaan oikeastaan ollut mitenkään erityisen 'ähky' olo. Mun syömishäiriöisen on toisaalta todella vaikea arvioida syömisiäni, joten en ihan rehellisesti pysty sanomaan johtuiko tuo siitä että 1) söin kohtuullisesti 2) vatsalaukkuni jotenkin nyt vain kesti ja venyi. En oikeasti osaa sanoa! Omasta mielestäni syön aina ihan tolkuttoman paljon, mutta esim. mies on sanonut, etten hänestä syö oikein mitään! En käsitä.

Niin, tuo otsikko! Sanonpa vaan, että olen löytänyt sukulaatirakkauteni! Anthon Bergin 400 gramman suklaarasia oli herkuista herkuin! Alkuun pelotti kun huomasin sen saaneen nuivat arvostelut suklaayhdistykseltä, mutta toisaalta mun maku ei läheskään aina natsaa yhdistyksen väen kanssa. Siellä tuntuu olevan tiettyä marsipaanivastaisuutta. ;) Ja m-paani taas on mun herkuista suurimpia, joten...! Yhdistys on arvioinut 800 gramman rasian.. mun rasia oli puolet tuosta! Kansi oli ihan samannäköinen kuitenkin. Ja ainakin OSA konvehdeista on ollut samoja.

Mies varoitti, että A.B:n jutut on 'imeliä', mutta jos mies sanoo niin, niin luultavasti silloin tykkään ja niin kävi nytkin! ;) Eikä ne minusta ole 'imeliä'! Itse inhoan liköörikonvehtia ja onneksi tuossa ei oikeastaan ollut kuin YKSI sellainen. Grand Marnier-konvehti, joka oli ihanasti muotoiltu pulloksi ja päällystetty ikään kuin olisi etiketti ja kaikki. En syönyt sitä, mutta mies söi, kun hän tykkää joskus tuollaisista. Silmänilo sekin!

Se luumu-konvehtikin siinä rasiassa oli herkku, vaikka yleensä INHOAN luumua..! Joulutorttuakaan en syö, koska en siedä LUUMUA! Mutta tuossa rasiassa luumukonvehtikin maistui jotenkin marsipaaniselta, ei yhtään ällöltä luumulta.

Uskoisin tämän rasian olevan heidän (=meidän!) makuun, jotka eivät anna arvoa Fazerin näkemykselle suklaasta [=tuiki tavallinen maitosuklaati yhdistyneenä ällön kirpakkaan marjatäytteeseen]. Niin, eli ostamaan vaan! Loistoa lisää se, että AB on tietysti myös Tanskan kuninkaallisten hovihankkija! Positiivinen yllätys oli tämä, parempaa suklaatia kuin Maraboulla.

Kohtuuden hyveestä

Vaikka olenkin suklaahirviö ja kauhea ahmatti, niin en lakkaa ihmettelemästä ihmisiä, jotka ostavat yli määrän ruokaa jouluna! Tiedän perheitä, joissa on 2 ihmistä ja ne ostavat 12 kilon (!!!!) kinkun! Sitten sitä samaa mätäkinkkua TYRKYTETÄÄN vieraille loppiaiseen asti! Siis se seisoo pöydässä, kynttilöiden yms. lämmittämässä huoneilmassa joka ruokailun ajan.. ainakin tunnin tms.. Joten totta HITOSSA se on aika pahassa kunnossa kun tulee tammikuun aika. Mutta mitäs siitä.. vieraita vaan patistetaan ottamaan. Jos et ota - tai et ota tarpeeksi - niin siten naristaan että voi voi kun meidän TAAS pitää heittää kinkkua pois! Ihan kuin se olisi vieraiden syy!

Kuinka h-vetissä ihmiset voivat olla noin tyhmiä?? Jos JOKA vuosi kinkkua pitää heittää pois, niin eikö järki sano että sitä on silloin LIIKAA??

Meillä ei ainakaan mitään ruokaa heitetä pois, koska ostamme vain sen mitä varmasti syömme. Meillä kotona ei koskaan haaskattu ruokaa.. ja tuntuu kummalta että juuri nämä kinkkujen, laatikoitten yms. poisheittäjät ovat usein juuri sitä sakkia, joka MUUTEN aina yrittää olla niin taloudellista ja järkevää. Missä se taloudellisuus on jouluna? Lähti kai lomalle..?

Jos ihmiset oikeasti käyttää jouluun massiiviset rahat ja ostaa kaapit täyteen ruokaa, joka heitetään pois, niin mieluummin kannattaisi se ylimääräinen raha antaa vaikka Pelastusarmeijan pataan. Saisi joku muu perhe ehkä edes aatoksi jotain. En tajua tuollaista tuhlaamista, en todellakaan.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

0 kokonaista vuorokautta -

- JOULUUN! :) Ja sittenpä aukeaakin Sukliksen suu, eikä sulkeudu lainkaan! Tai no joo, mitä nyt nielaistakseen! :) Toivottavasti ei tule jouluoksennus, mutta eipä se kai nyt..?

Olen siivonnut taas aikas ahkeraan. Mutta pitää vielä tuo vessaosasto hoitaa! Ja sitten on pyykkiä laitettava kuivauskaappiin.. Vielä nyt 23. päivä pyykkikone jylmää meillä aika ahkerasti!

Mietin pitäisikö käydä kauppasta joku KAKKU vielä, esim. Prinsessa tai sitten vaikka joku tiramisu..? Muuten voi olla kolme mässypäivää aika vaikeat, jos ei ole kaakkua. Tietysti leivon, mutta se nyt ei paljon tunnu missään, aina sen oman leivonnaisen syö ja jotain muutakin pitää olla vatsan täytteeksi!

P*seeseen ammuttu karhu!

Kuukautiset ovat varmaan tulossa, kun olen taas kuin peppuun ammuttu karhu! Hermostun kauppassa. En näytä sitä muille asiakkaille, mutta sisimmässä kuohuu! Ja ahdistuu.. se ihmispaljous! Viime kuukautinen oli 7. päivä marraskuuta, silloin siis ne alkoivat. Nyt sen jälkeen ei ole ollut. Mullahan ei oikein KIERTO toimi ilman primolutteja, mutta en ole nyt jaksanut uusia sitä reseptiä. Mulla on joku keltarauhashormonipuute kai!

Suklis toivottaa kaikille HYVÄN JOULUN, syökäähän hyvin ja heittäkää kohtuus romukoppaan! Ottakaa mallia minusta, makeisahmatista! Kyllä se on nyt oikein isänmaallinen velvollisuuskin [velvollisuus = VELVO hirviökielellä!] pitää esim. Fazer pystyssä!

P.S.: Ajoin autollani kauppaan nyt tiistakina, vaikken siis olisi saanut. ;) Hahhaa! ;) Mies oli tosi tuskastunut kun tunnustin sen .. mutta järkeilin juttua hänelle, että olisihan mun silloinkin pakko ajaa, jos vaikka saisin jonkun sairaskohtauksen ja mun pitäisi päästä lääkäriin! Tai jos naapuri juoksisi tänne hädissään, että kyyti on saatava sairaskohtauksen vuoksi, niin silloinkin mun olisi PAKKO ajaa, joten oikeastaan voin hyvin ajaa, vaikkei mitään sairauskohtauksia olisikaan. En nyt enää aio - kerta riitti, pelotti hitosti että kytät tulisi ja sattumalta pysäyttäisi.. pistotarkastus! Takalasini on niin kakkainen, etten näe siitä edes LÄPI, ja sekin pelotti! Siinä ei toimi se.. no, pesuaineruisku! Joten se on ihan ravassa. :(

tiistai 22. joulukuuta 2009

Lakia joskus uhmaan..

Niin lauloi Pelle Miljoona joskus! Minä en ole vielä lakia uhmannut, mutta tuo autokielto on aika kova juttu.. ja saa kiusauksen heräämään! Niin, siis nyt on niin, etten enää saa [SAISI] ajaa! Koska emme ole korjanneet sitä vikaa ajoissa. Viime postauksessa oli siitä juttua.. Nyt mietin että haittaisiko se, jos ajaisin ihan vain LYHYEN matkan, vaikka tuonne oman kunnan keskustaan? Eiköhän kuitenkin ole niin, että PITKÄ matka olisi tuomittavampi??

Hassua miten sitä voi olla automaattisesti vaikka sitä mieltä, että lain rikkominen on väärin. Mutta sitten kun omalle kohdalle tulee joku tuollainen JUTTU, niin mielipide voi muuttua. ;) No, mä en muutenkaan ole AINA ollut sitä mieltä. että lakia olisi noudatettava kirjaimellisesti. Onhan esim. monet kansalaistottelemattomuus ja mielenosoitusjutut useinkin siinä rajoilla ja joskus menee ylikin. Mutta jos ne tuovat jonkun pointin esille, niin on se minusta silloin oikein, vaikka lain silmissä ei olisikaan. Onko tämä nyt sekavaa?

Hurauttaisinko vaan ja 'unohtaisin' sen, etten saisi? Kas siinäpäs on Sukliksen jouluinen pulma!

Mies on vannottanut, etten lähtisi.. hän pelkää sairaalloisesti sitä että tuommoisesta 'jäisi kiinni' sattumalta ja se sitten olisi noloa. Olen sanonut tavallaan, että en lähde.. Mutta en toisaalta ole miehelle sanonut muuta kuin 'en lähde'. En ole sanonut, etten AJA! Olen luvannut etten lähde, en ole luvannut, etten aja! Hih.. No, saas nähdä nyt..

Joulusuklaat koossa!

Sain lahjaksi Wienernougat-rasian, joten nyt sitten ei tarvitse ostaa toista rasiaa.. Kun mulla siis on kaapissa sellainen W-rasia, jossa on 1/2 jäljellä! Mietin tosi paljon, että riittääkö ne jouluksi - nyt ei tarvitse miettiä, kun tuli tuo lahjarasia! Toinen lahjarasia oli Budapestejä.. hmm, ei niin hyvä juttu! :( Sitten Wienernougattien lisäksi mulla on Mozartkuulia, geishakonvehteja ja piparkakkusuklaatilevy. Siinä on reilusti jouluksi ja jää joulun jälkeiseenkin MÄSSYyn!

Olen melkoinen pikkuleipähirmu! Mietin että varmaan teen itse torpparinleipiä tuossa aatonaattona. Ne tulee helposti ja on tosi hyviä! Pipareita en ala leipoa, koska meillä niitä menee niin vähän. Kauppasta ostimme niitä viimeksi ihan riittävästi. Aatonaaton leivontaan kuuluu myös maustekakku ja kookoskakku, ne on siis kahvikakkuja.

Ja lopuksi: enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi..

- - ja koittaa ahminnan aika .. Niin ja joulunkin. ;)

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Autolta aika lopussa!

Mies kertoi tänään, että huomisen jälkeen en SAA ajaa enää! Siinä mun kiljuvassa ajokissa onkin ollut semmoinen juttu, että se vika [kolinan aiheuttava, ei kiljunnan, pakoputkivika] on pitänyt korjata tietyn ajan kuluessa ja jos ei ole korjattu, niin sitten ei saa enää ajaa. No tuota mä en tiennyt, tai en muistanut! Mies hoitaa meillä nuo katsastukset, elikkäs vie mun ajokin sinne..

Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko korjata se auto tai sitten ajaa luvatta. ;) Mutta tuo jälkimmäinen vähän ontuu.. JOS kytät sattuisivat silloin pysäyttämään [huono onnipa olisi!], niin ne ruuvaisi rekkarikilvet irti! :) Hih! No.. kai me tuo romurauta korjataan tässä viikonlopun aikana, tai siis mies tekee sille jotain, en mä itse osaa.

Vähän mätä juttu, ja juuri näin ennen jolekaa! Hitto vie, mun on pakko nimittäin ensi viikolla vielä lähteä liikkeelle, joten korjaajanhommiin joutuupi mies. Onneksi hän OSAA korjata myös autoja, muuten olisi aika orpo olo, kun ei mikään huoltamo ole auki - tai ei ne ainakaan ala korjata - sunnuntaina!

Voimaa täys!

On jotenkin voimantäysi olo [autohommasta huolimatta!]. Tuntuu kuin voisi tehdä mitä vaan. Olen huomannut tuon tunteen ÖISIN! Saattaa olla että se johtuu aivolääkityksestäni. Päivisin olen aika toisenlainen kuin yöllä, paljon harkitsevampi ja jotenkin arempi. Yöllä olen rohkea.. siltä tuntuu tietokoneen äärellä!

Yöllä tuntuu kuin voisi vaikka siivota siltä seisomalta koko talon, eikä se tuntuisi missään!

3 kokonaista vuorokautta enää - -

- - suureen jolekaMÄSSYYN! :) Ostimme muuten nyt viimeksi kaupungilla ollessamme joulusuklaatit! Ostimme mulle Anton Berg- ja Lindt-rasiat! Mies osti itselleen sellaisen Fazerin Tunnelma-rasian, jossa on aikas paljon.. oliko se nyt 600 vai 800 grammaa! Ja hyviltä näytti ne mautkin! Fazer osaa kai vielä tehdä laatua, kunhan ihminen ei vain odota löytävänsä sitä niiden Present-rasiasta!

Mistä tulikin mieleeni, että luin tänään Iltalehdestä outoja HOUREITA!! Arvata sopii MIKÄ on suomalaisten suosikkisuklaarasia?? Ei h-vetti, ei VOI olla totta, mutta niin se vain ON: Pandan Juhlapöydän konvehdit!!!! :( Ja kakkosena se Fazer Present. Kuinka VOI kaksi mun syvästi halveksimaa rasiaa olla Suomessa ykkönen ja kakkonen? Ällistynyt Zuk-zuk-zuklis poistuu nukkumaan..

lauantai 19. joulukuuta 2009

Nainen on naiselle susi?

Mietin miksi niin paljon on ristiriitoja äitien ja tyttärien, miniöitten ja anoppien yms. välillä? Yksi isän täti aina muisteli omaa isoäitiään, miten kauhean kova ja julma hän oli suvun TYTÖILLE. Poikia suosi.. Olen tavallaan tätäkin 'sukutietoa' noukkinut silloin kun aloin miettiä miksi minun sukuni on sellainen kuin on. Nyt on tietty kyse ISÄN puolen suvusta, mutta eipä se tilanne tosissaan ole parempi ollut äidinkään suvussa. K-mummi [Äetmuorin äiti] arvosti + vietti enemmän aikaa poikansa poikalasten kanssa kuin meidän tyttöjen. K-mummi suhtautui myös toisin poikapuolisiin lapsenlapsiinsa kuin meihin tyttöihin. Meihin kohdistui aika paljon ulkonäkö ym. vaatimuksia. Ja oli muutakin ikävää.

Siksi mua joskus suututtaa, kun tämä nk. 'miesliike' [erityisesti netissä, blogimaailmassakin] vonkuu siitä, että voi voi kun pojat pärjää huonosti koulussa, voi voi sitä ja voi voi tätä. Ei ne ilmeisesti oikein tule ajatelleeksi sitä, että kyllä VIELÄKIN siitä on etua, jos on pojaksi syntynyt ja lapsia monet edelleen arvottavat niin, että poika on 'tärkeämpi'. Jos pojat ei osaa istua hiljaa koulussa, niin se on voi voi. Ei koululaitosta suunnitella jonkun adhd:n mukaan, vaan keskivertoisen lapsen mukaan ja valitettavasti koulukypsyyteen kuuluu niinkin kakkamainen asia kuin kyky istua paikallaan n. 1 tunnin ajan.

Äiditkin on pojilleen niin rakastavia.. mutta tyttäret ja etenkin miniät ovat usein tosi kelvottomia heidän mielestään. Miksi näin on? :( Miksi naisille on niin vaikeaa antaa tunnustus toiselle naiselle, tai muutenkaan 'päästää häntä reviirille' ts. perheeseen?

Mistä se johtuu, että 6-kymppinen nainen käy siivoamassa poikansa kodin - mutta tyttären ei? Miksi ylipäätään pitää muka siivota aikuisen lapsen kotia, en tajua, mutta otanpa vain tuonkin esiin sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun kohdalla.

Ei mulla ole montaa vastausta, mutta on paljon kysymyksiä. :( Pelkään että ne jääkin vastaamattomiksi, koska tässä on jotain niin mystistä ja outoa, etten osaa löytää syitä.. Olen kuitenkin omassa elämässä törmännyt siihen, että meillä täällä Suomessa ainakin elävät tavattoman vanhat asenteet, jostain aivan maatalousyhteiskunnan ajalta. Lapseton ihminen törmää siihen aika konkreettisesti. 'Suvun jatkaminen' on yhä ainakin joissain paikoissa melkein kuin velvollisuus, joku uskonnolliseen juttuun verrattavissa oleva.. ja lapseton elämä on yhtä kuin arvotonta elämää ja lapsettomuus on häpeä tms. Ja kai Suomessa naisten tappaminen parisuhteissakin johtuu jostain muinaisaikaisesta mustasukkaisuudesta, käsityksestä siitä että nainen on miehen omaisuutta. Suomessa ollaan tässä suhteessa väkivaltaisempia kuin useimmissa länsimaissa.

Ehkä tuo naisten syrjiminen on osaltaan sitä - en tiedä.. Päätelkööt jotkut mua viisaammat. :)

4 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! :) Mies lupasi ostaa mulle tosi härskin suklaarasian, sellaisen jossa on KILO sukulaatia! :) Siinä olisikin joulusuklaat yhdessä ja samassa.. Mutta se arveluttaa mua, ettei vain tulisi liika kalliiksi? -Sovimme vähän niin kuin miehen kanssa, että leivon jouluksi valkosuklaati-mansikkajuustokakun! Siihen tuleepi punainen kiillekuorrutus, joten on se vähän joulun värinenkin. ;) Ja lisäksi tietysti kauhean hyvä! Tein samaa kaakkua pääsiäisenäkin, joten taitaapi punainen olla mun mielestä väri vähän joka juhlaan, hehe.

torstai 17. joulukuuta 2009

Päivän joulukorttisaalis: 1!

Eilen tuli 3 korttia ja nyt tänään 1! Vain yksi itse askarreltu kortti on tullut toistaiseksi! Toivottavasti se siitä vielä paranee. Juuh, juuri luin TYHMÄN väitteen, että muka vain vanhat ja sairaat arvostaisi joulukorttia..! Jopa oli keksintö, kyllä ainakin niitä arvostan ja ilahdun.. Joulukirje olisi oikeastaan kaikkein kivoin saada, missä oikein kerrottaisiin vuoden kuulumiset, varsinkin jos ei kauheasti olla oltu tekemisissä. Muttei oikeastaan kuin yksi tuntemani ihminen joskus harrastele tätä!

Mulle vain tuosta vanhat ja sairaat joulukorttirakastajat-jutusta tuli aika ankea olo! On ihan kuin se ihminen olisi niputtanut kaikki joulukorteista pitävät raihnaiksi ja ikivanhoiksi.

Sitten joskus mua ärsyttää sellainenkin, kun jossain nettikeskustelussa jotkut ihmiset väittävät oikein saavansa RAIVARIT, jos SAAVAT joulukortin. Kun se on kuulemma vaan turhaa, krääsää, roskiin menee. Ihme juttu että tuollaisestakin asiasta voi raivostua. Onko se sitten iso vaiva heittää pois ne kortit, jos ei kerran tykkää katsella? Joku haukkui joulukirjeetkin siinä keskustelussa tyyliin 'ketä kiinnostaa' ja että niissä vain 'kehuskellaan' oman perheen tekemisillä. Hei haloo!! Ketä kiinnostaa?? -No, yleensä nyt ainakin YSTÄVIÄ ja sukulaisia tuppaavat kiinnostamaan toisten asiat edes vähäsen! Ja eikö nyt omasta perheestäänkään saisi olla ylpeä ja iloinen ja vähän kehaista, jos vaikka lapsi on oppinut puhumaan tai poika saanut työpaikan! Hitto tätä meidän suomalaisten touhua. Ihanne joulukirje olisi varmaan sellainen, jossa oikein sanottaisiin, että kyllä me ollaan kelvoton perhe, huonosti menee, työttömiksi jäätiin ja erokin kai tässä tulee. Sitten saajat kai voisivat ainakin olla kateudesta vapaita!

Yksi nettikeskustelu koski myös jouluvaloja, jotkut niistäkin oikein stressaantuu. En tajua. Myönnetään että munkin mielestäni sellaiset moniväriset jouluvalot on aika kauheita, mutta en ainakaan väitä että MUN makuni olisi se 'oikea', ainoa maku! Jos joku omalle parvekkeelleen tai pihalleen virittelee jotain, niin kai se on hänen oikeutensa. Mä voin aina katsoa muuhun suuntaan! Miksi musta tuntuu kuin ihmisillä olisi nykyisin kauhean kireä pinna ja mitään ei oikein siedettäisi?? Voin vielä ymmärtää sen, että joku ei tykkää jostain asiasta, mutta se alttius raivostumiseen, oikein KUNNON raivoon, tuntuu olevan aika yleistä nykyisin.. Missä mättää??

Pitäisi ajatella niin että elä ja anna toisten elää. Varmaan tuollaiset tosi raivokkaat ihmiset maksavat raivoiluistaan vielä joskus sydärin tms. muodossa! :(

Auto kirkuu taas!

Mun autoni huutaa kuin tapettava porsas..! Se KILJUU oikein, joku hihna on liian löysällä tai kireällä, niin sanoo mies! Hän ei ole ehtinyt/jaksanut sille oikein tehdä mitään vielä. Inhottaa se kiljunta, kuinka se kääntää ihmisten päät! Mua tuijotetaan ja jotkut virnuilevat! Sitten vielä on sellainen juttu, että se pakoputki on jotenkin osittain irrallaan tms.. en tiedä oikein! Katsastuksesta meni läpi ja katsastusmies vaan sanoi, että se pitäisi nyt korjata. Tästä pakoputkesta johtuen auto myös KOLISEE silloin, kun ei kilju! No, ainakin maailma KUULEE kun olen tulossa romuraudallani. ;)

Katsastusmies oli todennut, että näitä ei enää oikein näekään liikenteessä, siis niitä mun auton mallisia.. Kun ovat vanhuuden vuoksi jo pois liikenteestä! :) Heh.. antiikkiauto!

Miestä ei aina pänni tuo autoni huono kunto, mutta siinä vaiheessa hän reipastuu korjaamaan, kun joutuu itse käyttämään mun autoa päivän tai kaksi. ;) Häntä jurppii oikein kunnolla se kiljunta, jos hän on itse kuskipukilla. Ottaa kai ylpeydelle, jotenkin!

6 kokonaista vuorokautta -

JOULUUN! Ja aivan erityisesti mässinkiin. En ole vielä saanut joulusuklaateja ostettua, täytyy tehdä se nyt viimeistään viikonloppuna. Mulla on ½ rasiaa Wienernougatteja jäljellä ja nyt mietin, että riittääkö ne jouluksi vai ei? Wienernougattia kun voisi syödä kuinka paljon vaan.. Voi olla että pitää ostaa toinen rasiallinen vielä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Suklis katsoo elokuvan

Katsoimme miehen kanssa sellaisen elokuvan, Aviator, Lentäjä, siinä on Leo diCaprio pääosassa. Se kertoo Howard Hughesista, joka oli ilmailualan pioneeri ja sitten vielä aika sekaisin päästään. Tarkoitan nyt, että hänellä oli sellaisia eristyneisyyden kausia [vähän kuin mulla, muuten..], pakkoneurooseja puhtaudesta ja turvallisuudesta yms. :( Hänellä oli kai ollut ylisuojeleva äitikin, tai niin siinä vähän vihjaistiin. Vaikka elokuva oli ihan mielenkiintoinenkin PAIKOITELLEN, niin osittain myös väsähdin, piti katsoa se useampana päivänä! Niin teemme miehen kanssa usein. Meillä on telkku keittiössä niin, että voimme mulkata elokuvia syödessämme. TIEDÄN että se on paha tapa, mutta miksi niin ei voisi arkisin tehdä?? Emme me juhla-aikaan niin tee! Tuo Aviator vei meiltä aika monta päivää. Yleensä sellaiset tosi mielenkiintoiset elokuvat katsotaan 1-3 päivässä.

Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että mä väsähdän, menetän kiinnostukseni elokuvaan, ellei se siis ole ihan mahtavan mielenkiintoinen. En usko että väsähtäisin Coco Chanel-leffaan, mutta en ole mennyt sitä[kään] katsomaan oikein elokuvateatteriin. Mies ei lähde seuraksi sellaiseen leffaan ja yksin olisi jotenkin vaivalloista mennä. Ehkä pitäisi?? Vaikka ei se elokuvissa käyntikään ilmaista ole! Tosi paljon nykyisin tulee tehtyä niin, että sitä ihan vaan tyytyy odottamaan leffan DVD-versiota ja katsoo sitten sen!

Olin tänään hierojalla! Hieroja sanoi että oikein NÄKI sen minusta, kun tulen hartiat jäykkinä, että jumissa ollaan! Jännitän hartoita joskus oikein niin, että itsekin sen huomaan! Osittain sellaiset lihasjännitykset tulee myös mun Citalopram-lääkityksestä. Olen huomannut 'jäykisteleväni' silloin, kun mulla on psyykelääkitys [masennuslääkitys] päällä! Pää on usein myös jäykkänä mulla, niska siis kai! Eihän PÄÄ itsessään kai voi jäykkä olla..! Sellainen luupallo.

No hieronta kuitenkin auttoi. Ja sitten tässä huomasi sen, että onnistuneessa kokemuksessa YMPÄRISTÖKIN vaikuttaa, siis se hierontatila! Joskus kun olen käynyt Pikkukaupungissa asti hierottavana [siis ajanut 20 km sinne ja toiset 20 takaisin - pitkä matka yhden hieronnan takia] niin olen tavallaan kärsinyt sen hierontatilan ankeudesta. Rikkinäinen pöytä, pieni karu valkea huone. Mutta tuossa meidän kunnassa asuvan hierojan tilassa oli Buddhan patsas takan päällä ja minä olen kiinnostunut buddhalaisuudesta! Ja sitten siellä oli rauhoittavaa instrumentaalimusiikkia taustalla soimassa vaimeasti! Ja tuoksui hyvältä, olisiko ollut jotain suitsuketta tai tuoksukynttilää?? Ja sitten siellä sai vettä tai mehua hieronnan jälkeen ja olisi saanut muffinssejakin, mutta mä tietysti kieltäydyin.. :) Pitää odotella JOULUMÄSSINKIÄ vaan! :) Menen varmaan tuolle hierojalle uudestaan, koska siellä rentoutui paremmin.. kun se tila oli lämminkin! Maksaa tosin 2 e enemmän kuin Pikkukaupungin hierojalla, mutta äkkiä se 2 e sitten BENSASSA kuluu, jos sinne Pikkukaupunkiin ja takaisin ajaa!

Enkä oikein tykkää siitäkään, kun siellä Pikkukaupungin hierojalla on usein UUTISET radiossa päällä.. tai siis sellainen kanava, josta uutisia tulee. Rentoudu siinä sitten kun puhutaan jostain työttömyyden noususta ja Gazan pommituksista yms.. :( Jotkut ihmiset on sellaisia, heiltä puuttuu HERKKYYTTÄ! Tuo Pikkukaupungin hieroja on hyvä, ei siinä mitään, mutta siitä puuttuu herkkyyttä, siitä tilanteesta, ihmisestä ja tilasta! Ei ihminen tahdo kuulla sodasta ja murheesta silloin, kun pitäisi rentoutua!!

Pitäisi saada mieskin hierojalle hoidettavaksi, mutta jostain syystä hän aina sanoo ei. Hän sanoo, ettei olo tunnu mukavalta jos 'vieras' koskee! :(

7 kokonaista vuorokautta..

.. JOULUMÄSSYYN! :) On tätä odotettu. Nyt tänään muuten tuli ekat joulukortit! 3 niitä tuli. Mietin että olenko jotenkin outo, jos vaivaannun kauheasti jos saan kortin joltain, jolle en itse ole lähettänyt?? :( Onneksi vielä ehtii lähettää sitten sillä isommalla postimaksulla. Mutta sitten sitä miettii... että tajuaakohan se ihminen saavansa katumuskortin?? :( Kun tulee 'myöhemmin' kuin tavalliset kortit. Syyllistyn tästäkin aina joulunaikaan! Tyhmää!

Voih..! On kova KAKKUHIMO, joku kakku on pakko leipaista jouluna, mutta MIKÄ?? Sitä en vieläkään ole päättänyt.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Piileskellen

Minulla on Facebook. Joihinkin vanhoihin kavereihin haluaisin pitää yhteyttä, mutta kainostelen tehdä aloitetta. Sitten joiltakin PIILESKELEN ihan tarkoituksella! Tämä juuri on outoa mussa. Pelkään kai että olemalla tekemisissä JOIDENKIN vanhojen tuttujen kanssa päätyisin taas siihen samaan jamaan jossa olin heidät tuntiessani! Kuin heillä olisi VOIMA ja joku valta mun yli pyyhkäistä nämä kuluneet vuodet pois ja tehdä musta taas se sekoileva partygirl. :( Ja sitä Suk-Suk-Suklis ei tahdo! :( Siksi piileskelen.

Facebook on siitä jännä, että joihinkin vanhoihin tuttuihin, joiden kanssa haluaisin olla tekemisissä en voi ottaa yhteyttä juuri siksi, kun he on myös yhteyksissä noihin ei-haluttuihin kontakteihini! :( Jos teen itseni näkyväksi näille toivotuille, niin pian olen sitä myös ei-toivotuille. :( Ja sitä taas en tahdo, joten mökötän yksin.

En tajua miksi kuvittelen joillain ihmisillä olevan sellaisen mahdin mun yli. En kuitenkaan ole monessa mielessä se persoona, joka olin joskus kauan sitten. Paljon on vettä virrannut. Mutta .. ihan kuten perheissä jäsenillä on 'roolit' [perheen pelle, perheen vastuunkantaja, perheen vauva jne.], niin ihan samalla tavalla vanhojen tuttujen kanssa voi olla roolit. :(

Mutta enkö usko mulla olevan voimaa olla oma itseni..? Vieläkään..?

Osittain tietysti myös häpeän.. itseäni ja elämääni, kun ei musta tullut pärjäävää ihmistä ja olen tällainen maaseudulla asuva villasukankuluttaja-joutilas-työtönlortti. Sekin on yksi syy olla omillaan. Kun ei halua ihmisten sääliä tai pilkkaa. :(

Olin tänään kauppoissa, minä ja muut kaltaiseni joutomiehet. Näin lihavan naisen istuvan huohottaen kauppakeskuksen puisella penkillä. Sitten oli deekun näköinen kaveri menossa Alkoon. Mietin pitäisikö itsekin käydä, mutten mennyt. Viime aikoina olen huomannut alkoholin kulutukseni olevan KASVUSSA. Mikään hälyttävä se tilanne ei ole, mutta nyt olen kuukauden aikana jo kahtena päivänä juonut 1-2 lasillista punaviiniä ruoan kanssa tai vierailulla. Se on ylimääräistä, siitä se helposti lähtee määrä kasvuun. Ja sitten huolestuin kun mietin jos jouluksi ostaisin jonkun pienen pullon kermalikööriä. SEKIN on nimittäin uutta, uusi ajatus. Ennen en ole koskaan sitä edes miettinyt, mulle on riittänyt se 1 lasi punaviiniä jouluruoan kanssa.

Helposti alkaa alkoholin virta kasvaa ja voimistua, jos ei sitä vahdi! Sitten pian onkin ihan deekiksellä. Päätyy joksikin juoppomummoksi. :(

8 kokonaista vuorokautta - -

JOULUMÄSSYYN! :) 8 ei enää ole ihan toivoton tilanne, oikeastaan se on suhteellisen hyvä. Leivontajutut on vielä ihan ilmassa! Olen lukenut leivontablogeja ja kuolannut kaikelle.. ihanalle! Tavallaan tekisi mieli tehdä pipareita pienen taikinallisen verran, mutta meillä menee niitä TOSI vähän! Kai siksi kun on joulun herkkua muuten niin paljon. Luin myös aika jännän vaaleiden piparkakkujen ohjeen.. sellaiset saattaisivat myös olla hyviä.

Joulunahan mulla on 3 mässypäivää! :) Aatto, päivä ja Tapsulin päivä.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

"Lyö takaisin!"

Näin unen, jossa en oikein ollut oma itseni. Tärisin raivosta ja syydin vihaisia sanoja ihmisille. Se on epäsuklismaista se. Olin ilkeä unessa ja oikein nautin siitä. Tai oikeastaan en ollut ILKEÄ, olin RAIVOISSANI. Äetmuorille, kaikille työttömyyttäni nälviville, siinä unessa jotenkin vain olin kuin susi, ärisin ja puolustin itseäni.

Ehkä pitäisi joskus oikeasti koettaa olla sellainen!

En ole koskaan osannut 'pitää puoliani' ja mua siitä halveksittiin jo lapsena. Tarkoitan siis, että Muori halveksi. Kerran 10-vuotiaana yksi poika samalta luokalta mukiloi mua. Siitä sitten sai vanhemmat tietää ja juttu selvitettiin - no, selvitettiin ja selvitettiin, mutta kuitenkin. Ja Muorin neuvo oli silloin, että LYÖ TAKAISIN, miksi et lyönyt takaisin.

Nyt mietin että jos suomalaisissa kodeissa tämä asenne on yleisempikin, niin mahtaisiko se selittää meidän väkivaltaisuuttamme? Suomi nimittäin on tilastollisesti väkivaltainen maa. Vaikka kuinka suuri osa murhista ja tapoista tapahtuu 'poliisin vanhojen tuttujen' keskuudessa, niin silti täällä naisia mätkitään kodeissa turpiin ja lastenkin fyysinen kuritus on hyväksytympää kuin joissain muissa maissa.

Miksi en lyönyt takaisin silloin 10-vuotiaana? Vaikea sanoa. Muistan siitä sen verran, etten vain tajunnut tämän pojan aggressiota ollenkaan. En käsittänyt että miksi hän kohdisti sen minuun. Lapsena sitä ajattelee, että tuollaiseen pitäisi olla joku SYY. Mutta kun en ollut ilkkunut sitä poikaa, en ollut hänen kaverinsa enkä vihamiehensä, sikäli outo juttu. Niin no, olin 'uusi lapsi', eli tulin sille luokalle 4. luokan joululoman jälkeen.

Muistan tuon pojan joskus aiemmin nälvineen mua, kun en jaksanut kouluruokalassa syödä kauhean hyvin ruokaa.

Millainen maailma olisi, jos KAIKKI 'löisivät takaisin', eli kostaisivat kaikki mahdolliset saamansa loukkaukset [oikeat tai kuvitellut] samalla mitalla? Huh... Oikeastaan maailman selviäminen taitaa olla sen varassa, että kaikki ihmiset EI tee näin, eikä kaikki kansat.

Muistan yhden vanhan naisen, kauhean katkeran akan, joka YHÄ jaksoi iloita siitä, kun hänen kollegansa oli saanut SYÖVÄN [tosi tuskallista lajia] ja kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Hän oikein tihkui iloa, siitäs sai. Tunsin itseni sairaaksi sen keskustelun jälkeen. En voi tajuta että joku voi noin inhota jotain ihmistä ja jostain ihan mitättömästä syystä, siitä ettei toinen juo kahvia tai että toinen on naimaton. Hullua.

No onpas taas jouluisia mietteitä. ;)

Ennen oli kaikki paremmin?

Pitää varmaan siirtyä suklismaisempiin aiheisiin! Elikkäs siis. Mistähän se johtuu, että Aladdin ja Paradis-rasiat, nuo muinaiset Maraboun mestariteokset, on nykyisin ihan pliisuja ja tavanomaisia? Onko ne OIKEASTI muuttuneet huonommiksi vai onko mun maku tullut nirsommaksi?? Miten on? Mun mielestä se koostumus ON oikeasti muuttunut, se ei ole enää samaa kuin ennen. Muistan vielä kun niitä makuja muutettiin, eikä se muutos mun mielestä ollut parempaan päin. Mutta kun en nyt mistään voi tarkistaa, että mitä makuja niissä oli silloin 80-luvulla!

10 kokonaista vuorokautta JOULUMÄSSYYN! :) Jos odottaisin pelkästään joulua, niin silloin tuo 10 päivää tuntuisi tosi vähältä, lyhyeltä ajalta. Mutta kun siihen liittyy se MÄSSY, niin sepä tuntuukin pitkältä ajalta, koska mässingin odottaminen usein tuntuu sellaiselta.

En ole päättänyt joulun leivontaa. Täytekakku? Juustokakku? Maustekakku on jo perinne, sen teen.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Kaksi kotia

Miehen kotona ei koskaan lapset saaneet 'omaa' suklaarasiaa, levyä tms. jouluna. Avattiin yksi rasia olohuoneessa ja siitä kaikki kävivät 'aina välillä' napsimassa. Kun kuulin tuosta, niin olin vähän ällistynyt. HARRASTELIJAMAISTA! :) Meillä kotona lapset saivat omat suklaarasiat. Oli varmaan joku yhteinenkin, josta kaikki otti, mutta oli meillä omatkin. Ja hyvä niin, koska kumpikin meistä oli suklaahiiri. :) Niin Siukku kuin minä. Siukku tosin vähemmässä määrin, mutta oli kumminkin.

Miehen kotona oikeastaan ainoa todellinen suklaanystävä oli ja on anoppi. Miehen veli ei täytesuklaista/konvehdista vieläkään välitä. Fazerin Sininen saattaa mennä. Appiukko voi ottaa pari suklaatia, muttei hän kauheasti siitä välitä.

Toinen ero meidän kotien välillä on isompi. Nimittäin luulin ihan oikeasti aina aikuksi [aiku = hirviökieltä, tarkoittaa AIKUISTA!] asti, että kaikkien juhlien [rippijuhlat, joulu, yo-juhlat, jne.] edellä kuuluu käydä kauheat riidat ja kiistat perheen kesken. Meillä nimittäin oli niin. En muista Äetmuorin oikeastaan koskaan olleen ONNELLINEN siitä, jos oli jotkut juhlat. Jouluakin valmistettiin hampaat irvessä.

Anoppi on erilainen, rauhallisempi. Hän ei muutenkaan riitele ja on yleensä aina sellainen leppeän hyväntuulinen. Mies muistaa lapsuudestaan hänen joskus olleen väsyneen jouluvalmisteluista, mutta ei se silti raivona ilmennyt. Meillä kaikki tunteet taisi ilmetä raivona. Itse pakenin sitä - menin omaan huoneeseen istumaan ja välttelin keittiötä parhaan mukaan, koska siellä aina sai tiuskahduksen osakseen. Tietty autoin sitten jos pyydettiin. Muttei siinä ollut mitään mukavaa yhdessä puuhailun henkeä, kun lähinnä tiuskien niitä ohjeita ja käskyjä sai.

Luulin aina että muillakin olisi sama.. että siskon yo:ksi tuloa edeltävät kauheat taistot.. Yllätyin kun kuulin että miehen ja sen veljen ylppäreissä oli ollut YLI SATA vierasta, eikä anoppi silti ollut raivonnut!!!! Ihme!!! Meillä oli mun ylppäreissä 8 vierasta plus oma perhe ja Muori oli silti ihan kiehumapisteessä. Juhlia edeltävän päivän Muori oli viettänyt Siukun kanssa riidellen, en tiedä/muista MISTÄ, ehkä se oli jotain Siukun poikaystävästä tai jotain. Tai sitten Siukku oli tehnyt keittiössä jotain väärin ja Muori oli siitä vihoissaan. Kuvissa Siukku näyttää aika stressatulta. Muori nimittäin oli siinä vaiheessa jo vahvasti sitä mieltä, että Siukun (22 v. silloin) oli KORKEA AIKA mennä naimisiin. Tai sitten erota avomiehestään. Koska he olivat olleet [Muorin mielestä] jo liian kauan 'vain' avoliitossa ja Siukkuhan ei tuosta enää nuortunut.

Hassua, muistan Muorin kerran kuvanneen halveksivasti erästä 21-vuotiasta tyttöystävääni KEHÄRAAKIKSI, kun tällä ei vielä ollut miestä eikä sormusta.. vaan 'joutui' käymään yökerhoissa ja olemaan sinkku. Itse olin silloin 18. Muorin mielestä mun ei olisi edes pitänyt juhlia missään tuollaisen kanssa, joka oli noin epäonnistunut.

Voi että miten TYHMIÄ juttuja!

No, se sen aikaisista! Tulipa vaan mieleen kun näin jotain vanhoja valokuvia yo-juhlistani.

Löytö!

Viime mässyssä muuten teinkin löydön. Olen aina pitänyt itäeurooppalaista suklaata vähän sellaisena sun tällaisena, mutta nyt yhdessä uudessa karkkipuodissa törmäsin puolalaiseen Mieszko-kohvehtiin! Siinä oli valkosuklaata päällä ja joku KOOKOSKREEMI sisällä! Todella nami, ja minä en yleensä edes kookosjutuista niin piittaa! Mieskin tykkäsi! Aion ostaa niitä jouluksikin. Onneksi niitä myydään ihan yksittäin. Kauppassa oli saman firman muitakin konvehteja, mutta niistä en tykännyt! Yhdessä piti oleman pistaasia, mutta se olikin jotain ihme hurjan alkoholiselta maistuvaa kamaa se sisus. Hasselpähkinätäytteet ja muutkin oli vähän tavanomaisia tai imeliä. Ja appelsiinisuklaaseenkin oli jotain alkkomahoolia lurauteltu runsaalla kädellä. :( Mutta kookoskonvehti on namia! :)

12 kokonaista vuorokautta -

- jouluherkkuiluun!

torstai 10. joulukuuta 2009

Joulun henki

Viimeksi mua harmitti pakkolahjominen. Se pakko tehdä MATERIAN avulla joulua. Eikö joulu voisi syntyä ihan vaan hyvästä ruoasta ja yhdessä olosta?

Mua ei harmita viettää 'joulua' vaikken ole kristitty. Jouluhan on oikeastaan vanha pakanallinen juhla, sitä on vietetty kun pimeä ja valo on tasavertaiset.

Itselleni tulee rauha siitä kun miehellä on vapaata, saamme olla kahden. Jouluaattoaamusta tai päivällä soitamme joulupuhelut [Äetmuorille, miehen vanhemmille] ja sitten sen jälkeen emme oikein enää ota yhteyksiä mihinkään. Saa oikein vajota oman kodin pohjalle ja syödä suklaatia. :)

Mulle jouluun kuuluu myös joulukortit. Tiedän ettei se ole ekoloogista jne, mutta itselleni tämä vuodenaika vaatii jotain muistamista ihan kirjeistse/postikortitse! Yksi tuttu tekee joulukirjeitä ja minusta se on tosi hienoa. Jos ei olla paljon tekemisissä, niin on hyvä jotain kautta edes kuulumiset saada. Itse askartelen.. haluan vähän kuin antaa palan ITSEÄNI muille.. hehe, jos nyt pala Suklista ketään kiinnostaa, mutta kuitenkin! Olen sillä lailla vanhanaikainen. Tykkään myös korttien katselusta, mitä kukakin on laittanut. Ei pitäisi aliarvostaa joulukortin tuomaa iloa.

Me rikomme jouluperinnettä aika rajusti syömisten suhteen. Meillä ei ole kinkkua, on kalkkunaa ja riistaa. Meistä ei kumpikaan tykkää sianlihasta, joten emme siksi sitä syö. Muoria se kerran järkytti niin paljon, että hän laittoi meille kinkun!! Kun ei voinut kuvitella joulupöytää ilman kinkkua.

Tällaisia joulujuttuja miettii Suklis, kun jouluun on enää 13 kokonaista vuorokautta. :) Pitäisi oikein innostua ja mennä ostamaan ne joulusuklaatit, ennen kuin ne on kaupasta kaikki HYVÄT rasiat rohmuttu! Lindt sen olla pitää, ei enempää eikä vähempää!

tiistai 8. joulukuuta 2009

"Pakkolahjoista"

Tunnen tähän aikaan vuodesta kaameaa syyllisyyttä. Oikeastaan siihen on syynä tämä lahjomiskulttuuri. Mietin aina sitä, annanko tarpeeksi ja onko antamani hyvää. Muorille en USKALLA antaa muuta kuin sen kalenterin, jos annan muuta [ylimääräistä] niin hän ihan oikeasti suuttuu ja saarnaa rahan käytöstä. Sitten on tietty Kummityttö A. Hänelle on lahjan ostaminen T O D E L L A vaikeaa! Kuten Äetmuori aina muistaa painottaa, ovat Siukku + Siukunmies H. 'hyvin toimeentulevia', joten joskus tuntuu kuin mun keksimät, mun varoihin sopivat lahjat olisivat vähän .. no, tarpeettomia. Mutta auta armias, jos EN ostaisi mitään! Siukku on melkein pistänyt välit jo poikki H:n siskoon, koska he eivät ole lahjoneet Siukun + H:n poikaa, joka on heidän kummilapsi.

Kummityttö A:n tapaus on siksi ongelma, kun hän ei oikeastaan pidä mistään edullisesta. Vaatteita en voi ostaa, koska A:n vaatekoko on suunnilleen valtiosalaisuus. Koska hän on ylipainoinen, niin siitä ei voi kysyä MITÄÄN, ei yhtään mitään. Oikeastaan hän vain haluaa sellaista elektroniikkaa. Olen useimmiten ostanut jonkun kirjan, josta voisin kuvitella tuon ikäisen tykkäävän. A. sitten ilmoitti suorin sanoin Facebookissa, että hän ei tykkää lukea. Asia selvä - kirjaa en siis enää osta. Näin aika kivat korvikset yhdessä koruliikkeessä, maksoivat 40 e, se alkaa olla aika lailla mun mahdollisuuksieni äärirajoilla.

Vähän aikaa sitten Siukku oli kovalla tohinalla toimittamassa MEITÄ hänen poikansakin kummeiksi [nykyisin voi kummin lisätä jälkeenpäinkin, eikö olekin kätevää, jos ei tule lahjoja tarpeeksi]. Onneksi silloin sanoin, että se mun mielestä tuntuisi keinotekoiselta - en tosin epäile yhtään ettenkö sillä sanomisellani saanut vihoja niskaani. En vain TAHDO enää tätä lahjomissirkusta oikeastaan yhdenkään lapsen kanssa. Tai sitten pitäisi olla lapsi, jonka vanhemmat on yhtä kehnossa taloudellisessa jamassa kuin mä. :) Sellainen lapsi voisi arvostaa vähän vaatimattomampaakin lahjaa.

Appivanhemmille olemme yleensä vieneet jonkun joulukukan. Tiedän heidän saavan suklaata ovista ja ikkunoista, joten sitä en ole vienyt.

On muuten onni että olen nyt eronnut kirkosta. Nyt en enää VOI alkaa kenenkään lapsen kummiksi. ;) Nyt saa sitten taas kauhistella Suklista, että onpa itsekäs kun ei tahdo ANTAA lahjoja. Itse asiassa lahjojen antaminen on yleisesti ottaen mun mielestä kivaa puuhaa, mutta se ei ole kivaa, ettei niistä KOSKAAN kiitetä sanallakaan. Saa itse suunnilleen kysyä, että tulivatko perille. Siihen todetaan, että ai joo, tuli se. Täytyy tosissaan toivoa, että Kummityttö A. alkaa vakavasti kiinnostua koulusta, koska jos hän aikoo aikuisena toteuttaa tuota nykyistä elämäntapaa [=ostaa mitä mieleen juolahtaa, hintaa katsomatta yms.] niin sitten olisi parasta saada joku todella hyvätuloinen ammatti luetuksi.

Mua ilahduttaa se, että vietämme joulun aina kaksin miehen kanssa. Ettei tarvitse mitään sukujoulua ja SEN pakkolahjomista alkaa viettää. Joskus tunnen siitäkin syyllisyyttä, kun nautin niin paljon kahden hengen joulusta. Mutta en oikeasti jaksaisi alkaa mitään matkustusrumbaa ja ähkyyn syöttämistä monessa kodissa. Oikein ihmettelen sitä, kun kaikki aina tahtoo sitä kinkkua tarjota.

Herkkuiluraportti!

Nyt varmaan kansaa kiinnostaa, että oksensinko itsenäisyyspäivänä! En! Oli ihan samat herkut kuin viime vuonna, silloin kun puhalsin ne ryynit. Nyt vaan ei niin käynyt. En santsannut lasagnea, se oli erona viime vuoteen. Muutenkin - taas tuntuu kuin oikein huomaisin sen, etten enää pysty entiseen malliin. Se vaan pitää ottaa huomioon!

Oli meillä kaikkea herkkua tosiaan. Maanantaina sain Hesburgeria, kerrosaterian! Nam! Mässäillessä otan sen aina tuoremehun kanssa, ihan periaatteesta nautin siitä kun ei TARVITSE ottaa limua. Limua [PepsiMax] saan ihan tarpeeksi arkena!

Hyvin maistui myös klementiinit ja rypäleet, minä usein haukkaan hedelmääkin aika paljon mässyssä, koska en syö ollenkaan hedelmää arkisin. Hedelmässähän on kaloriaa siinäkin, joten en syö. :( Se on joskus vaikeaa, koska pidän hedelmistä paljon. Mutta pitää jaksaa, muuten muuttuu läsöksi.

En jaksanut syödä Daim-jäätelöannostani enkä Mövenpickin sorbettia - ne jää sitten JOULUMÄSSYYN, johon onkin sitten tavallista enemmän aikaa. Peräti 15 kokonaista vuorokautta! :( Joulusuklaat pitää sitä ennen ostaa. Täytyy hilpaista Stokkalle, jaapa jaa, niin se on. :)

lauantai 5. joulukuuta 2009

Kukan paikka

Enää puoli tuntia herkkuiluun! :) Se on mukavaa, ja piristystä kaipaakin taas Äetmuorin kanssa käydyn puhelun jälkeen. Voi että hän osaakin harmittaa mua! Ja sitten tuskaannun itseenikin - sitä tuntuu, että ei pitäisi hermostua.. siitä tulee vain paha olo! Mutta ei voi itseään estääkään.

No, Muori aloitti taas 'kivasti' vihjailemalla, että mies käy vieraissa. Perustelu: mies oli työmatkalla 2 päivää, joten kyllähän siinä nyt on oltava jotain outoa... Ja kun pääsee isoon kaupunkiin, blaa blaa ja pölö pölö. Muori uhosi, että vieraissa kävijät voisivat jättää koko avioliiton sikseen. Kun Muori on näitä ihmisiä, joiden mielestä YKSIKIN syrjähyppy [tyhmä sana!] suorastaan velvoittaa sen 'petetyn' osapuolen jättämään koko jutun sikseen.

No, mä en oikein sanonut siihen juuta enkä jaata. Ensinnäkään mies tuskin hyppää naisten kanssa, hän on siihen ihan liian ujo ja sisäänpäinkääntynyt. Ja vaikka hän tekisikin niin, niin MULLE se ei olisi mikään syy nostaa kytkintä! Harmitti taas se Muorin ehdottomuus. Ja se, että hänelle se on joku uskomaton HYVE - haluttomuus antaa anteeksi, into kantaa kaunaa. En oikeastaan ole lukenut koskaan mistään semmoisesta filosofiasta, jossa tuollainen pitkävihaisuus ja kaunan kantaminen olisivat ihanteellisia ominaisuuksia ihmiselle. [Sivumennen sanottakoon, että Muori luonnollisestikin olettaa MUIDEN aina antavan anteeksi hänelle, vaikka hän ei annakaan heille. Mutta hänhän on itse tietysti ihan eri asia..]

Ja sitten päästiin joulukukkaskiistaan. Appivanhemmat toi meille tosi kauniin joulutähtikorin. Siinä on todella monta kukkaa, se näyttää kalliilta ja varmasti olikin sitä. Kerroin Muorille, että sain tuollaisen ihan korin, jossa oli oikein lempivärisiäni kukkia. Niin Muori sitten alkoi jankuttaa, että laitat sen keittiöön, keittiön pöydälle.. [Muori kuvittelee virheellisesti mun olevan samanlainen keittiössä istuja kuin hän itse on - väärin meni!] Keittiössä siitä on silmäniloa, vaahtosi Muori. Yritin jotain siihen sanoa, että se on olohuoneessa, kun olksussa me suurin osa aikaa ollaan. Muori vain jankutti sitä omaansa.

Joku voisi ajatella, että kylläpä Suklis suuttuu pienestä. Mutta kun kaikki tuollainen kertoo isommasta asiasta: haluttomuudesta kuunnella, vai pitäisikö jo puhua jostain kyvyttömyydestä. Ja halusta päällepäsmäröidä. Lisäksi sellainen JANKUTUS [johonkin asiaan palaaminen uudestaan ja uudestaan] on ra-sit-ta-vaa! Oikeasti, se on väsyttävää! Joskus tuollaisen puhelun jälkeen on ihan PUHKI!

Ihmettelen miksi Muorin pitää sanoa sama asia monta, monta kertaa. Eikö kerta riittäisi? Ilmeisesti ei.

Mutta en tahdo pilata mielialaani nyt tällä.. :) Vaan menen valmistautumaan MÄSSÄYKSEEN!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Hyvästi, kirkko!

Erota pamautin nyt sitten kirkosta! Pitkään tätä kiersin ja kaarsin.. Olen kyllä tietoinen netissä eroamisen mahdollisuudesta, josta kiltti kommentoijakin kertoi.. mutta HALUSIN tehdä sen 'perinteisesti' - en osaa sitä selittää, siinä oli mun mielestä jotain tärkeää, SYMBOLISTA, mennä sinne Kansliaan.. vähän niin kuin 'vallan' pesäpaikkaan ja sanoa se siellä suoraan. Kanslisti oli vähän väsyneen oloinen, ihan tavallinen toimistonainen ja homma sujui tosi helposti, ei mitään ongelmia. :) Tahdoin tehdä sen itse, in real life, OIKEASTI.

Kun mietin menneitä sukupolvia.. miten nöyrinä he lähestyi pappeja ja kirkon viskaaleja.. niin tunnen tietynlaista riemua että olen vapaa! Kun mietin niitäkin kahta sukulaisnaistani, jotka saivat aviottoman lapsen 1800-1900-luvun alussa, niin oikein kylmää. Miten heidät on mahdettu ottaa vastaan, millaiset ovat olleet aviottoman lapsen elämän ensijuhlat, ristiäiset? On voinut olla aika kamalaa. Ja monesti aviottoman lapsen nimen vieressä on kirkonkirjoissa äpärää merkitsevä lyhenne. :(

Kerran tapasin yhden ruotsalaisen kommunistin, on siitä monta vuotta. Vein hänet katsomaan lähimmän kaupunkimme kirkkoa. Minusta se oli [silloin] hieno, mutta hän sanoi: 'miten moni ihminen on tuohonkin rakennustyöhön pakotettu, siinä väsynyt ja mistä kaikesta se on ollut heiltä pois'. Silloin tajusin, että juuri niinhän se on. Ei talonpojat, torpparit yms riemusta kiljuen menneet kirkkotalkoisiin, vaan kyllä se oli enemmän tai vähemmän pakkopesti. :( Ja se siihen rakennukseen käytetty aika oli suoraan pois omasta leivänhankinnasta. Ja leipä ei ole Suomen oloissa ollut mikään itsestäänselvä juttu! Sen eteen on tarvinnut uurastaa.. ja sitten jättää se kaikki kirkkotalkoon vuoksi. :(

Kun tapasin tuon ruotsalaisen kommarin, niin olin kommunisti itsekin, mutta en vielä ymmärtänyt paljoakaan. Enkä tiennyt paljon historiasta. En tiedä vieläkään, mutta olen kuitenkin sukututkimustakin harrastellut hiukan ja vähän ottanut selvää.

En vihaa kirkkoa enkä uskovaisia, mutta mulle se tie vain ei sopinut. Kaikkein hassuin juttu on että mieskin muuten erosi kirkosta!! :) Eikä tosiaan mun pakottamana, hän vain sanoi että yhtä hyvin hänkin sen voi hoitaa nyt, kun ollaan samoja asioita pitkään pohdittu. Mies ei jaa mun kiinnostusta buddhalaisuuteen ja idän filosofioihin, mutta ei hän usko jumalaan ja jeesukseen yms. myöskään. Molemmat tietysti kunnioitamme uskovaisia, oli he sitten muslimeja, kristittyjä, juutalaisia, mitä vaan. Kunhan sitten kunnioitus on molemminpuolista ja meillekin annetaan oikeus olla sitä mitä me ollaan.

Ei kirkko tietenkään enää pakota ihmisiä rakennusrääkkiin eikä muutenkaan riistä, en nyt tahdo kirjoituksellani sitä sanoa! Oikeastaan kirkko on paljossa kehittynytkin. Mutta en vaan voi jakaa niitä arvoja, en voi uskoa siihen mihin he uskovat, enkä tahdo niitä seremonioita. Hassua että jotkut pysyvät kirkossa juuri seremonioiden vuoksi. Mulla ei ole sitä tarvista.. Jos mulla olisi lapsi, niin järjestäisin mielelläni nimiäiset, ja hautaamaan ei tarvita pappia. Joku läheinen voisi ripotella tuhkat vaikka järveen.. Tai sitten ihan miten vaan, eihän se mua liikuta. On siinäkin jotain kaunista että palataan luontoon.

Uskon tulevaisuudessa yhä useamman eroavan kirkosta. Koska ne uskomukset syntyi silloin, kun ei vielä tiedetty ihmisestä paljonkaan. Uskottiin esim. ruumiin ja sielun erillisyyteen. Kun taas nyt tiedetään, että johonkin tiettyyn kohtaan aivoissa loukkaantunut ihminen voi muuttua persoonallisuudelta ja käytökseltä ihan toiseksi! Kaikki on siis aivoista kiinni. Ja kun aivot maatuvat, niin se on sitten siinä. Ellei sitten taas ole jotain sellaista kollektiivista juttua.. suurta maailmansielua.. tai nirvanaa.. Ehkä olemattomuus on nirvana. Siis se, kun kuollaan, siinä pääsee rauhaan tavallaan. En tiedä - Zuklis pohtii näitä..

Tervetuloa aina vaan lähestyvä MÄSSY!

Haa-haa, itsenäisyysmässäily lähestyy! Enää 1 kokonainen vuorokausi..! Ajattelin toistaa aika tarkasti viime vuoden kuviot. Mies tekee samaa ruokaa kuin silloin ja sitten ostan Prinsessakakun. En muista mitä leivoin viime i-päivänä, mutta nyt teen mokkapaloja. Mies toivoi niitä oikein, kun ei niitä ole ollut pitkään aikaan. Katsotaan tuleeko YKÄ, vai säästynkö siltä. Sama suklaarasiakin on kaapissa, eli se Lidlin ihana, jota silloin vuosi sitten kiittelin.

En ole paljon hamstrannut. Mutta ostin 2 tiramisujälkiruokaa kauppasta ja geishakonvehtilaatikon. Ja sitten pari Dove-suklaatipatukkaa, kun toffee/kinuskisuklaati on mulle se iso nautinto. Wienernougattiakin tekisi tavallaan mieli, mutta en tiedä.. :( Olisiko se jo liikaa? Ja jos se OKSU sitten tulee, niin on sekin kamalaa. :( Kun toivon nimenomaan sitä, ettei historia toistaisi itseään.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Jouluvalojen sytyttyä..

Miksi en vieläkään ole saanut erottua kirkosta, vaikka aina aion? Sitä mietin, mietin syytä siihen. Pitäisi varmaan hoitaa se ero mahdollisimman pian. Joulun lähestyminen tuo vain mieleen sen, kuinka vähän pystyn samaistumaan kristilliseen uskoon. Jouluhan kuitenkin oli vanha pakanallinen juhla, joka vain sai päälleen kristisilauksen silloin, kun valta vaihtui ja juhlat sen myötä.

Taidan hoitaa sen eron jo ensi viikolla.

Joku kuuluu kirkkoon siksi, että sitten saisi 'edes' hautajaiset. Mua pelottaa se, että kuolisin nyt ja saisin kirkkohautajaiset, vaikkei kai sillä mun kannalta enää mitään merkitystä olisi. Tavallaan uskon itäisten uskontojen tavoin siihen että yksilöllinen minuus pyrkii sulautumaan yhteen suureen maailman sieluun, JOS siis mitään 'kuolemanjälkeistä' on olemassa. Aine ei katoa, sen tiedän ja hyväksyn, SIINÄ on kuolemattomuus. Atomit vaan menevät kiertoon. Mutta se meidän ajattelumme/'sielumme' on erottamattomalla tavalla kiinni aineessa.. Se tarvitsee ainetta.

Siinäkin suhteessa olen marxilainen, että en ole idealisti. Idealistille henki oli ennen ainetta, mutta meille marxilaisittain ajatteleville materialisteille aine oli ensin. Aine loi siis edellytykset hengelle. Ilman ainetta, tätä lihaamme, ei olisi kulttuuria, politiikkaa, taidetta. Ei mikään henki lillunut täällä vetten päällä, vaan ensin syntyi aine ja sen monista muodoista yksi, ihminen, on luonut henkiset rakenteet, myös jumalakäsityksensä.

Idän uskoissa mua viehättää sellainen tietty KOLLEKTIIVISUUS. Että kaikki pyrkivät ja päätyvät lopulta samaan, yksilöllisyyden katoamiseen, rauhaan. Kuolemattomuus on juuri sillä tavalla uskottavampaa kuin se, että meidän kaikkien miljardien ihmisten sielut lilluisivat jossain tuolla sfääreissä. :) Kuvitelkaa nyt vaikka jotain vastasyntyneenä kuollutta! Mitä sen sielu osaisi jossain taivaassa tehdä, parkua ja kakata vaippaan vai?? Tai kuvitellaan jotain ihan 80-vuotiaana kuollutta tavallista ihmistä. Tavallisia mietteitä, asuntolainaa ja pikku katkeruuksia, naapurisotia yms. Miksi sellaisen pikkumaisuuden pitäisi MUKA säilyä ikuisesti? Tai mietitään MUA, Suklista! Mun mässyt, mun mietteet suklaateista ja herkkuista.. pitäisikö oikeasti muka elää ikuisesti jossain taivaassa ja miettiä näitä, etten nyt enää voi koskaan mässätä, kun ei mulla ole ruumista??

Meidän suvussa on ollut yhdet kommunistihautajaiset, joissa ei ollut pappia. Puolueen edustaja oli pitämässä puheen. Se kauhistutti joitain mun suvun naisia. :( Heistä oli kamalaa, ettei pappi saanut tulla. Mutta he kunnioittivat tuon kuolleen vakaumusta ja siksi sitten tehtiin papittomat maahanpanijaiset. ONNEKSI!

Säälin Jeesusta joskus, kun mietin häntä. Jos hän siis oli sellainen historiallinen henkilö ja jos kävi niin kuin kävi. Uskon että hän tarkoitti hyvää. Mutta sitten koulun uskontotunnilta yms. muistan paljon raamatunkohtia, joissa Jeesus ärsytti. Sekin, että HÄN on tie totuus jne.. Hän! Vain hän. Joskus se tuntui omahyväiseltä, tärkeilevältä. Ja sitten joskus Jeesus oli kuttumainen opetuslapsilleen. Ihme kun jaksoivat häntä edes seurata. Kyllä mä olisin sellaisen äkäpussin jättänyt suosiolla. Eikä Jeesus oikeastaan kai koskaan kiittänyt o-lapsia siitä, että ne seurasivat häntä kuitenkin!! :( Joskus mietin että mahtoiko Jeesus olla 'hullu'? Sellaisella harmittomalla tavalla hullu, sellaiselle ettei tänä päivänä edes laitokseen pääsisi. Avohoitoon vaan..

Minä uskon että jos ihmiset olisivat oikeasti seuranneet Jeesusta niin siitä olisi tullut kommunismi. Mutta sitten väliin tuli kaikkea.. kirkot luotiin yms. Ja se ydinajatus [kommunismi] unohtui. Nykyisin kirkot ovat kaikkialla valtaapitävien ja rikkaiden puolella. Kirkon papit tms. viskaalit menevät Linnan juhliin juhlimaan valtakunnan kuohukerman joukkoon, mitalit rinnuspielessä. :( Sitä tekee niin luterinen, ortodoksi, kuin katolinenkin kirkko! Ei ole yksi toista parempi! Sodan aikaan kirkot siunasivat aseet, joilla IHMISIÄ tapettiin. Vaikka on yksi kymmenestä käskystäkin se, että älä tapa. :(

Siitä pääsen toiseen juttuun, itsenäisyyspäivään. :( Mua jotenkin vaivaa se PÖNÖTYS, joka i-päivään liittyy! :( Miksi, miksi sen on oltava sellainen juhla? Linnan juhlat ovat tylsät, en koskaan jaksa katsoa sitä kuin ihan hetken. Harvoin siellä kukaan puvulla oikeasti säväyttää. Ja se on tympeä koko tilaisuus. Ja sitten koko ajan tulee sotaa. Varsinkin nyt, kun on talviksesta tasavuodet. No, suon sen vanhoille ihmisille, täytyy meidän nuorempien antaa heidän muistella. Ja he ovat kuitenkin tehneet enemmän työtä kuin me jne. Mutta se ahdistaa silti. Kun mietin mitä sota oikeasti ON. Lapset menettävät isänsä ja ihmiset kotinsa.

5 kokonaista vuorokautta..

.. mässyttelyyn! Aloinkin miettiä! Pitäisiköhän mun toistaa viime i-päivä ihan orjallisesti? Eli ottaa samat herkut, samat ruoat. Ja sitten katsoa tuleeko yrjö tänä vuonna? Jos ei, niin voiko sitten olla niin, että niissä aineksissa oli viime vuonna jotain vikaa? Tai hillitsenkö itseni nyt paremmin? Kyllä tuo tavallaan kiinnostaisi kokeilla! Mutta olisi se ikävää, jos taas puhaltaisin ryynit!

Leivontaa en ole vielä päättänyt - luultavasti joku juustokakku. Ehkä nyt se mansikka-valkosuklaatijuustis??

perjantai 27. marraskuuta 2009

Raportoin!

Tuntuu kuin olisi HIIVATULEHDUS! :( En ole varma, mutta saattaa olla että on. Kurjuuksien kurjuus! Tai sitten se on pissatietulehdus. Tai sitten se ei ole MITÄÄN. Joskus voi olla sellainen hiiva/pissatietulehdusolo, mutta se ei tarkoitakaan mitään, vaan menee ohi! Kunpa niin olisi nyt.

Mässäykset menivät mukavasti. Olen huomannut, että entistä enemmän keskityn itse RUOKAAN herkkuilussa. En enää ostele suklaatirasioita.. jäi se Lidlin rasiakin ostamatta.. Kyllä sen vain tietää, ettei suklaatista masuaan tyytyväiseksi saa. Suklaatin osuus mässyissä on sittenkin aika pieni. Toisaalta, meni viimeksi koko paketti sorbettia, sitä Mövenpickin. :) Nam!

Pian on vuosi siitä kun OKSENSIN (Kts. viime itsenäisyyspäivän tietämien postaukset) mässäilyn seurauksena. Kun siis söin niin paljon, että .. yli tuli! Olen aika hyvin jo unohtanut koko jutun, koska se oli poikkeus mässäilyjeni historiassa.

Hassua kyllä, herkkuilu koittaa taas 6.12. Ihan kuten viime vuonna! Hih, saas nähdä toistaako historia itseään..

Baileyskakku on liian makeaa makuuni! Sen huomasin nyt viimeksi. Ei sitä oikeastaan kannata tehdä [ehkä] sittenkään. Pulla maistuu hyvin, onneksi tajusin tehdä niitä rahkapullia - nams. :)

lauantai 21. marraskuuta 2009

Täyttymys lähestyy!

Täyttymys on hassu sana. Se viittaa siihen, että joku odotus täyttyy. Tai että saa jonkun asian päätökseen. Urheilijalle olympiavoitto voisi olla unelmien täyttymys. Koululaiselle peruskoulun päättyminen on pitkän odotuksen ja uurastuksen täyttymys. Mulle täyttymys on .. MÄSSYn saapuminen! Ja se on TÄYTTYMYS ihan kirjaimellisesti: tulen olemaan täynnä myös fyysisessä mielessä, masumielessä! :)

Tänään kauppassa kävi hyvä juttu, löysin pumpernikkeleitä! Jostain syystä nyt on täällä olleet nikkelit ihan loppu, kaikista normaalisti käytetyistä kaupoistamme! Mutta nytpä löytyi.. S-Marketista! Mutta ne eivät ole niitä yleisimpiä nikkeleitä, vaan nämä ovat toisen firman. Olen joskus aiemminkin näitä syönyt, ne ovat ihan yhtä hyviä kuin ne toisetkin p-nikkelit! Ostin myös MiniDaim-tuuttipaketin! Ne ovat ehdottomia, ihania!

Mulla on nyt joku keksivillitys meneillään, tuntuu melkein kuin en muusta namista nyt haaveilisikaan kuin kekseistä! Mikä siinäkin on. Keksissä vaan yhdistyy niin monta hyvää puolta. Niissä saattaa olla suklaatia, mutta ei niin paljon että alkaisi etoa. Sitten niissä saattaa olla joku herkkutäyte, sellainen tekee sitä mehukkaaksi. Sanon usein keksiä nimellä KEKSU. Sekin on hirviökieltä!

Niin, täyttymykseen on siis 0 vuorokautta! Vajaat 20 tuntia! :)

Äetmuorin kertomaa

Muori kertoi mulle viimeksi puhelimessa aika järkyttävän jutun! Samalla kadulla hänen kanssaan asuvat äiti ja poika! Poika on 15, koulussa 9. luokalla nyt ja SAIRAALLOISEN lihava. Pitkä myös, mutta aivan järkyttävän painoinen, ei mikään lapsenpyöreä! Sitten kuulemma tämä poika HAKKAA äitiään, jos äiti ei osta hänelle kauppasta sipsiä ja karkkia yms.! Ja äiti kai noin vain sallii sen, vähän vaan sanoo, että 'et nyt viitsisi..' Sitä tapahtuu joskus jopa ihmisten nähden. Jos poika on oikein kiukkuinen. Kai sitä monikin oudoksuu, mutta vaikea on puuttua, sanoa äidille että poitsu vaikka jonnekin kasvatusneuvolaan mars!

Joskus mietin mikä vanhempia vaivaa? Tuon ikäinen kolli mätkii äitiään, jos äiti ei suostu auttamaan häntä hänen ITSETUHOPROJEKTISSAAN! Ilmeisesti nämä äiti ja poika ovat kahden. Äiti haluaa miellyttää poikaansa ja tekee sitten sen tahdon mukaan. Varmaan kersa kuolee ennen kuin täyttää 30. :( Tuo on vain niin tätä päivää taas. Kuulemma se poika ei mene minnekään ilman autokuskausta.

Baileys se on, jokos sanoin?

Niin että baileyskaakkua leivon, se on nyt ihan varmaa jo. :) Olen jo kauppalappunkin tehnyt. Kauppalappujen teko on muuten kivaa silloin, kun on herkkuilua luvassa. Teen yleensä silloin mahdollisimman nätit laput, joskus piirtelen niihin kuvia, tai sitten liimaan tarroja. Koska on juhlan aika!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Tunne-elämän laiskiainen

Tunne-elämän laiskiainen, Suklis, raportoi! Mässyä odotetaan enää 1 (!!!) kokonainen vuorokausi! Nyt kun eletään jo perjantaita. Zuk-zuk-zuklis on myös päättänyt leipoa BAILEYSKAKUN, koska mieskin sitä jo toivoi! Nams! Sitten lauantaina leivon ja kun vuorokausi sunnuntaille vaihtuu, niin kaakku on jääkaapissa valmiiksi hyhmettynyt.

Mietin edellistä postausta, kuinka kummaa on sanoa ettei JAKSA rakastua! :) Varmaan annan itsestäni oikein laiskajaakon kuvan! Joskus en myöskään jaksa suuttua. Huomaan joidenkin ihmisten käyttäytyvän törkeästi, mutta en reagoi rajusti. Nyt viimeksi semmoinen kävi autoillessa. Oli edessä ajava sellaisessa raskaassa kuormassa, ja mä ohitin. Ihan nätisti, ihan sääntöjen mukaan. No, oli pimeää.. ja tämä tyyppi [mies!] siitä suivaantui jotenkin [siis siitä ohituksestani] ja se alkoi vilkutella pitkiä valoja ja ennen ohitustani muuten vilkutti perävaloilla, eli jarrutteli. :( Ihan vaan kiusan vuoksi kai, muutakaan syytä en keksinyt. :( Kyllä se oudoksutti, mutta en JAKSANUT suuttua. Tuli vain vähän surullinen olo. Että jotkut vie sen egoboostailunsa liikenteeseen asti. Miksi se nyt on niin kamalaa, jos joku ohittaa? Ei se MUA haittaa, ja mut ohitetaan muuten säännöllisesti moottoritiellä! Kun en aja 120 lasissa! Hitto, mun kaara alkaa ulista jo silloin kun on sata lasissa. ;)

Mutta tuollainen valoilla kiusaaminen ei ole kivaa. Kenen etua se palvelee, että jonkun tarkkaavaisuutta liikenteessä heikennetään?? Suklis kysyy vaan!

Tulee joskus alakuloinen olo!

Mutta nyt ei oikeastaan ole.. Mietin jo vähän joulua. Haluaisin alkaa harrastaa enemmän itse tehtyjä joululahjoja, niin kuin Näkymätön tyttö, mutta en oikein osaa tehdä mitään 'hyödyllistä'! Kyllä pääsääntöisesti ostan joululahjat. :( Mies on toivonut Ice Age 3-dvd:tä ja kai sen hälle hommaan! :) Mies ei oikeastaan toivo montaa asiaa, siis sellaista nimettyä asiaa. Jonkun dvd:n ja kirjan lisäksi ostan hänelle usein alusvaatteita. Mutta siinä on se heikkous: ostan aluvaatetta, mutta mies EI heitä vanhoja aluvaatteita pois! :( Eli vaatevuori sen kun kasvaa! Mun mielestä sieltä vanhemmasta päästä voisi jo heittää pois! Mies ei heitä, ellei sitten ole reikiä yms. :(

Noinkohan mies ei siksi toivo monia asioita, kun olen KÖYHIMYS? :( Vaikka viimeiset lanttini käyttäisin, että hänellä olisi hyvä, kyllä hän sen verran rakas on. Vaikka onkin joskus KOTITYÖPINNARI ja vähän vetelä. ;) Mutta onhan vikani mussakin. :( Suurin niistä on tietysti tämä TYÖTTÖMÄN LORTIN status, eikä se siitä miksikään taida muuttua.

torstai 19. marraskuuta 2009

Odottamisen vaikeudesta

Nyt on 2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun. Mässäystä on tässä vaiheessa vaikea odottaa! Yleensä sitä on helppoa odottaa se viimeinen vuorokausi. Oikeastaan mitä lähemmäs se tulee tunneissa, niin sen helpompi on. Kun siihen on tunti, niin tuntuu kuin voisi ihan yhtä hyvin olla pitämättä koko MÄSSYn! Mutta nyt siis on vaikea hetki!

Tekisi mieli mennä kaapille ja vain SYÖDÄ.. ahmia! Se halu pitää hillitä.

Siivonki on muuten valmis, vessat vaan pesen kohta! Mulla onkin kädessä sellainen "kynsitikku", ja siksi siivous on hankalaa. Pesuaineet kirvelee sitä kohtaa eikä se siksi pääse hyvin paranemaan. Vessoissa mulla ei koskaan mene kauan, ehkä puoli tuntia vain.

Outo ajatus

Kuinka ihmiset JAKSAA rakastua? Onko outoa pohtia sellaista? Musta vaan tuntuu että itse olen ihan liian väsynyt rakastumaan. Ei siksi että olisin yrittänyt.. en ole.. :) Mutta vaikka siis näkyvissä olisi joku aivan uskomaton sydäntenmurskaaja, niin en jaksaisi! Kai siksikin kun tiedän jo miten siinä käy!

Vaihtoehto 1: Juttu kestää aikansa, eroaminen on aina kova prosessi, harvoin se onnistuu ilman ongelmia. Jää vain halju muisto!

Vaihtoehto 2: Juttu kehittyy vakituiseksi parisuhteeksi ja sitten se tarkoittaa sitä, että taas saa mopata ja imuroida. Asunto muuttuu, homma on sitä samaa!

Onko tämä kyynisyyttä? Sitten joskus tuntuu, etten jaksaisi alkaa viehättää toista ihmistä. Tai etten jaksaisi olla toisesta ihmisestä kiinnostunut NIIN intensiivisellä tavalla. En jaksaisi enää tottua johonkin vieraaseen, alkaa totuttaa itseäni toisen tapoihin, antaa hänen tottua muhun.

Tämä ei tarkoita sitä ettenkö hurraisi ja eläisi mukana toisten rakastuessa - koen siitä valtavaa onnea ja joskus oikein äidyn romanttiseksi, kuvittelen kuinka ihmiset tapaavat ja kävelevät käsikkäin. Se AJATUS riittää mulle, ajatus joistain muista onnellisina ja rakastuneina. En kaipaa sitä itse.

Jos nyt olisin sinkku, niin uskoisin ettei mulla olisi välttämättä kärsivällisyyttä pitkäkestoiseen suhteeseen - ehkä ei suhteeseen lainkaan. Silloin nuorempana jaksoi antaa toisen hioa omia särmiä ja itse hioa toisen. Vanhemmiten ainakin se on mulle vaikeaa. Sitä on itsepäisempi omien tottumustensa kanssa.

En jaksa jakaa elämän salaisuuksia kenenkään vieraan kanssa. Siis sitä, että MÄSSÄÄN, pidän mässyjä, yms. Ja se pettymys herra X:n silmissä, kun näkisi että unelmien prinsessa ahmii kuin porsas syöttökaukalolla..! Hoh hoi, se herra X:n, kuvitteellisen miehen, pettymyskin tympäisee.

Koen äkkiä tajuavani Äetmuoria, joka ei ole alkanut uutta suhdetta sitten hänen ja Isukin eron.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Huoltaja

Olen siivonnut taas öiseen aikaan. Tympii kotiin tunkeva valtava määrä havunneulasia! Vaikka kuinka koettaisit, niin aina niitä tulee. Imurin kanssa saa heilua eteisessä melkein joka jumalan päivä.

Vielä huomenna jatkuu siivonkiurakka! Kyllä sen jaksaa, kun ajattelee että on enää 3 kokonaista vuorokautta mässäilyyn! :) Mies on muuten kanssa kotona ensi viikonlopun, vaikka hänen ystävänsä tarjosi hirvenmetsästysmatkaa! Mutta ei mies mene - onneksi. Saadaan olla vähän kahdestaan. Tuntuu joskus kuin olisi viime aikoina arki vähän latistunut. Ei ole oikein ollut mahdollisuutta/halua rakastellakaan. Ei ole ollut sellaista luontevaa hetkeä. Luin joskus sellaisesta Säännöt-kirjasta, ettei naisen KOSKAAN pitäisi tehdä seksialoitetta edes avioliitossa. Minusta se on tyhmää! Mies oikein yllyttää joskus mua, että tee aloite. Ja teenkin. Mutta joskus se on vaikeaa. Minä yritän aina tulkita miestä, että onko hän väsyneen oloinen. Hän itse sanoo, ettei koskaan ole liian väsynyt lakanaleikkeihin, mutta voihan se olla kohteliaisuuttakin vain. Itseä ei ainakaan seksi kiinnosta yhtään, jos olen väsynyt tai huolestunut jostain.

Joskus olen kokenut olevani vähän 'huoltaja' tässä meidän liitossa! Minä aina sanon: 'muista tänään lähteä töistä ajoissa, sulla on harrastus klo 17:30. Ja mies sitten kiittää ja sanoo ettei olisi itse sitä muistanut. Muutenkin mä 'koordinoin' aika paljon meidän elämää, koska mies ei sitä tee. Luin jostain, että nykyisin ihmisillä on ansiotyö, kotityöt (siivonki, ruoanlaitto) ja sitten vielä arjen organisointityö, joka vie aika paljon aikaa ja on tavallaan eri työ kuin kotityö. Varsinkin lapsiperheissä, joissa lapsilla on monia harrastuksia vie tuo organisointityö oikeasti aikaa ja vaatii ajattelua. Mulla tuo arjen organisointityö tarkoittaa sitä, että luotsaan tavallaan miestä läpi sen hänen arkensa. Teen eväät, jos hän lähtee vaellukselle. Itse hän ei niitä muistaisikaan. Huolehdin siitä, että on aina lounas valmiiksi pakattuna miehelle jääkaappiin. Ja muistutan sukulaisten syntymäpäivistä, hammaslääkäriajasta, yms. yms.

Toisaalta tuo huoltamistyö ottaa multa pois edes vähän syyllisyyttä siitä, ettei mulla ole ansiotyötä. Koen että se on velvollisuuteni yrittää järjestää miehelle sujuva, helppo arki, kun kerran olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja sellaiseksi jään.

Ja on siinä ihan aitoakin antamisen halua, palveluhalua. Halua, että toisella olisi hyvä.

Mäs-mäs-mässymietteet..

Mietin sitä, että jos en tekisikään mansikkavalkosuklaajuustokakkua vaan baileyskakun! Vielä en yhtään osaa sanoa mihin päädyn! Baileys on joskus hitusen liika makea.. mutta toisaalta näin talviseen aikaan tosi-tosi makeatkin jutut maistuu! Kesällä sitten pitää saada raikkaampaa.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Pettymysten päivä

Kävin Valintatalossa, ei siellä enää ollut Mignon-suklaamunia! Voi itku! :( Mutta ei auta, täytyy vaan tätä elämää elää ilman mignoa sitten. Migno on kyllä suklaatisuosikkini.. korjasin puutetta ostamalla K-kauppasta vähän sellaisia Pirkan jäätelöpuikkoja! Valkosuklaajätskipuikon ja mantelijätskipuikon. En tiedä onko mantelia VAIN kuorrutteessa, vai onkos jäätelössä kanssa. Toivoisin, että olisi! Tulikin mieleen etten ole vielä laittanut kuitteja miehen työpöydälle. Mies aina seuraa rahanmenoa, kaikki kuitit katsoo läpi. Tietty sitten huomaa, että olen taas OSTELLUT. Muttei hän siitä suutu, usein se vaan huvittaa häntä jotenkin.

Hassua miten mies ei suostu myöntämään, että pystyn vaikka syömään hänet pöydän alle! Olen VARMA, että pystyn. Aina jos sanon pystyväni, niin hän kieltää sen. Kai se ottaa hänen miehenkunnialleen, jos nainen onkin suurempi syömäri. :) Mutta kun se on totta. Oikeastaan mies ei ole kaksinen karkkihirmu. Lisäksi olen sitä mieltä, ettei hänen namejaan 'lasketa', koska ne eivät kuitenkaan ole superkalorikkaita, superrasvaisia, kuten mun herkkuni. Ei VOI oikeasti verrata jotain Lauantaipussia suklaaseen! Ei lauantaipussista tai ärräpussista saa muuta kuin puolet niistä pisteistä mitä suklaasta saa. Kuten nähdä voi, minä mielessäni myönnän pisteitä eri syömisistä. Ei minusta voi oikein rinnastaa jotain viinikumimakeista sukulaatiin ja kinuskiin. Ne painivat ihan eri sarjoissa! Siksi en oikein noteeraa miehen syömisiä.

Hän on taas ollut ahdistunut, on paino 100 kg. Mikä siinä on, että 98 on OK, mutta 100 on sitten joku maaginen haamuraja. Siitä alkaa useinkin painopaniikki. Kai meillä kaikilla on omat hassut pakkomielteemme. Mulla etenkin. ;) Miehen työkaverit ovat monesti häntä pienempiä, rutkasti lyhyempiä yms. Se voi synnyttää hälle vaikutelman suuruudesta, vaikkei hän suuri olekaan vaan ihan normaali.

4 kokonaista vuorokautta enää! ;) Ja siivous on tietty päällä!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Ei nykyaika perversiota keksinyt

Luin juuri erästä kirjaa, jossa oli todella kummallinen juttu. Nuori tyttö oli mennyt Ruotsiin ja siellä ruotsalaisperheessä oli tapa, että perheen vammainen poika [33 v.] sai kylpeä yhdessä perheenjäsenten kanssa! Siis ammeessa ihan! Kylläpä tuntuu kummalliselta. Sitten tuo tavallaan au pairin ja vaihto-opiskelijan välimuototyttö joutui myös ottamaan erikoisen 'kylpykaverin', eli siis tämän miehen. Myöhemmin näissä muistelmissaan tyttö sanoo että se tuntui hänestä epämukavalta ja oli yksi syy siihen, että hän vaihtoikin kortteeria. Kuka voi häntä siitä syyttää! Vaikka tietysti se mies oli ihan 'viaton', tavallaan ihan lapsen tasolla. Mutta SILTI!

Mitähän lehdet kirjoittaisi jos tuollainen juttu sattuisi NYT? Joku 15-16-kesäinen immyt pistettäisiin nakuna ammeeseen 33-vuotiaan miehen kanssa, vaikka vammaisenkin.

Joskus joillakin ihmisillä on ajatus, että nykyaika on erityisen paha ja kieroutunut, mutta oikeastaan sellaista on ollut aina. Eikä aina edes 'pahaa' tai 'kieroutunutta', vaan ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset ovat haavoittaneet toisiaan. Joku juttu, toiselle ihan sopivalta tuntuva, voi traumatisoida jonkun muun. Pitää olla herkkyyttä.

Muistan itse kuinka olin tuon ikäisenä [n. 15 v.] aika kauhuissani kun jouduin tilanteeseen, jossa olin paljon mua vanhempien ihmisten kanssa yksissä ja sitten yksi nainen siellä sanoi, että 'eihän me tietenkään tarvita eri pukuhuoneita miehille ja naisille'. Olisi tehnyt mieli kiljaista, että totta h-vetissä me tarvitaan, mutta Zuklis-neitonen oli niin kaino ja vieno siihen aikaan, että oli vaiti vaan. Ja meni komeronkokoiseen veskiin vaihtamaan vaatteet. ;) Tavallaan vähän hassua miten jotkut 40-50 v. ihmiset, jotka itse on menettäneet kaiken ujoutensa, eivät suostu tajuamaan että jotkut teinit voivat olla epävarmoja vartalostaan. Itse olen ollut aina.

En vieläkään kuulu niihin naisiin, jotka saunoisivat mielellään ystäviensä kanssa. Minulle olisi ihan vieras ajatus saunoa hyvin vuoksi kaverin kanssa. Uimahallissa pystyn, mutta se johtuu muiden ihmisten vieraudesta. Riippumatta siitä mitä ihmiset sanoo, niin kyllä suuri osa kuitenkin vertailee.. katselee, vaikka sitten salaa. Huomioi ainakin, kun eihän silmiään kiinnikään voi pitää! Ja mulle se on kauhistus. Olisi aika mahdoton ajatus mulle ottaa kylpykaveriksi joku mies, vaikka olisi vain 5-vuotiaan tasolla. SILTI. No way.

Olen alkanut ymmärtää sen miksi miehet pitävät niin paljon nuorista tytöistä. Koska nuori tyttö ei sano vastaan, nuori tyttö ei usein uskalla pitää puoliaan tai ei osaa. On vaikeaa sanoa itseä paljon vanhemmalle ihmiselle, että nyt äijä ruotuun! Jos esim. 38-vuotias mies alkaa seurustella 35-vuotiaan naisen kanssa, niin se nainen ei kakkoseksi jää elämänkokemuksessa, se nainenkin on luultavasti oppinut matkan varrella oman tahtonsa ja miten sitä tuoda esiin. Mutta kuvitellaan sama 38-vuotias vaikka 19-vuotiaan tytön kanssa. Ellei kyseessä nyt ole ihan poikkeus, niin se 19-vuotias on luultavasti aika mykkänä sen vanhemman, kokeneemman ihmisen edessä.

Aikuistuminen on oikeasti p r o s e s s i . Lain edessä saa 18-vuotias ostaa mietoja juomia, 20-vuotias jo väkeviä. 18-vuotias saa äänestää ja ajaa autoa. Mutta 18-vuotias ei välttämättä osaa pitää puoliaan. 18-vuotias on suojaton. Ainakin itse olin.

Tuollainen 18-vuotias ei ole kokenut useinkaan paljoa pahaa ihmissuhteissa. Silloin ei epäile, uskoo sokeasti vaan. Ja se on tietysti kivaa sille toiselle osapuolelle.

Itseä harmittaa joskus sekin, kun nuorena ja hölmönä annoin painostaa itseni seksiin ilman kondomia. Se nyt ainakin oli älytöntä. Toisaalta mietin miksi jotkut miehet tekevät niin, painostavat, jopa tekevät todella sikamaisen jutun, eli ottavat kumin pois kesken seksin [ilman että sitä huomaa].

Sitten joskus olen antanut painostaa itseni syömään tai juomaan juttuja, joista en pidä. Sekin harmittaa nyt. Etten pystynyt sanomaan ei. Ja kaikkein NOLOINTA on tunnustaa, ettei ole kuin reilu vuosi siitä, kun viimeksi annoin painostaa itseni juomaan yli oman määräni alkoholia. Ei paljon - en ollut 'humalassa', ei ollut krapula - mutta kuitenkin enemmän kuin olisin tahtonut juoda. Milloin oikein lopetan tämän nössöttelyn ja otan kaikissa asioissa päätäntävallan... siis asioissa, jotka koskevat vain minua!

5 kokonaista vuorokautta enää - -

- - ja mässäilen. ;) Enää ja vielä on niitä sanoja, jotka joko vetää naaman iloiseksi tai surulliseksi. Enää on iloinen sana, vielä on surullinen. ;) Mulla on sellainen vahvistuva tunne, että menen Lidliin sukulaatiostoksille. Sen vain jotenkin tuntee.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Koko kuvio

On taas sellainen päivä, kun koko kuvio ahdistaa. Mua joskus ahdistavat oudot asiat, sellaiset joiden ei luulisi hetkauttavan ihmistä suuntaan eikä toiseen. Nyt ahdistaa se, että elämä alkaa sairaalasta ja päättyy sinne. Minusta vain siinä ei ole mitään luonnollista. No jaa, ehkä siinä elämän alkamisessa sairaalassa, siinä voi olla.. mutta mitä järkeä on elää niin pitkään, että päätyy joksikin vihannekseksi? [Ainakaan jos ei itse halua olla sellainen.] Mä kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei järkyttynyt kun Utrio heitti jutun kuolemanpilleristä, jonka saisi vanhana. Itse saattaisin ottaa sen. Koulussa muistan yhden uskovaisen tytön, jolle kaikki armomurha oli kauhistusta. Ärsytti se asenne jo silloin.

Minä en palvo nuoruutta enkä tahdo elää aina kauniina yms, tästä ei ole kyse. En vaan tahdo elää niin kuin miehen isoäiti JOUTUI tekemään pari viimeistä vuottaan. Ihan 'tyhjäksi' lääkittynä, vaipoissa jossain vanhusosastolla, sairaalassa siis. Hän mursi lonkkansa ja 'sille tielleen jäi', eli siis siitä alkoi SAIRAALAELÄMÄ. Ei hän välillä tuntenut edes lapsiaan.

Vaivaa joskus se, kun tietää täysin varmasti sen, [tai ainakin melkoisella varmuudella] miten oma elämä tulee päättymään! Sairaalaan siis. Haluaisin jotain vähän yllätyksellisempää. Periaatteessa en pidä itsemurhaakaan mitenkään mahdottomana kohdallani. Siis sitten kun olen TOSI vanha ja jos minusta tulee sairas. Olen sen sanonutkin: menen ulos talvella ja nukun yön hangessa, eiköhän se auta Zuk-Zuk-Zukliksen pois murheen laaksosta! Voi tietenkin olla että olen vanhana niin dementiassa, etten tajua tuota tehdä. Se voi sattua vahingossakin!

Joskus kaikki elämä täällä tuntuu niin suunnitellulta ja valmiiksi ajatellulta, että se ahdistaa. Ärsyttää myös. Se koko kuvio, sillä yleisnimityksellä sitä kutsun. Ihan samalla tavalla joskus ahdistaa se, että ikävaiheissa 'kuuluu' tehdä tiettyjä asioita. On opiskeltava vuodet 18-25, on mentävä naimisiin + työllistyttävä ikävuosina 25-28, on ostettava omistusasunto ja tehtailtava tenavia ikävuosina 28-35. Jos et tee näitä juttuja, tai teet ne 'väärässä' iässä, niin olet kummajainen. Asioiden vain KUULUU olla näin. En ole nin vahva, etteikö ne odotukset olisi joskus mua vaivanneet. Joskus vaivaavat yhä. Tosin nyt taidan muutamista odotuksista olla vapaa. ;) Nimittäin työllistymisestä [sitä tuskin kukaan kai multa enää odottaa, olen toivoton tapaus] ja vekaroitumisesta [olen ollut liian kauan naimisissa ilman jälkikasvua, ja en tästä enää nuorru, so..].

Miksi ihminen ei yhtä hyvin voisi tulla äidiksi vaikka 18-vuotiaana? Opiskella nelikymppisenä? Miksi 18-vuotiaan raskaus on aina tietysti 'vahinkoraskaus' ja miksi nelikymppisenä opiskeleva on outolintu? Miehen täti juoksi maratonin 60-vuotispäivänsä kunniaksi. Onneksi jotkut ainakin rikkovat rajoja, edes vähän!

PUITTEET joskus ahdistavat. Ne RAAMIT, joiden sisällä elämä pitäisi elää. Meillä on puitteet: omakotitalo, kaksi autoa [tosin mun kaara on onneton romurauta ja vanhempi kuin moni muotibloggaaja, hehe], sormukset sormissa. Mutta meillä ei ole lapsia ja se erottaa meidät melkein kaikista miehen työkavereista esimerkiksikin! Siellä ei tällä hetkellä ole kuin - jaa, no yksi Pekka joka on lapseton - löysi itselleen vakikumppanin nelikymppisenä, sillä kumppanilla on 2 lasta aikaisemmasta suhteesta, P. ja hän ei kuitenkaan ole lisääntyneet. Niin ja sitten on yksi Janne, joka on myös lapseton, hänellä vähän sama tilanne kuin P:lla, eli naisella on lapsia aikaisemmasta liitosta. Uskon - TIEDÄN - että meitä ihmetellään. Jopa ne ihmiset, jotka myi meille tämän talon [niitä aina joskus näemme Pikku Kaupungin ostoskeskuksessa, kun he asustavat nyt Pikku Kaupungissa] ovat suoraan sanoneet, että hankkikaa (!) tekin nyt lapsia, eikös se olisi kiva, jos.. Aika rohkeasti sanottu ihmisiltä, joilta vain ostimme talon, siinä meidän yhteytemme! :(

Mitä töihin tulee, niin mua selvästikin jotkut pitää jonain mielenterveystapauksena. Muorikin on alkanut surkutellen puhua musta, että kun ei se Suklis pysty olemaan ihmisten kanssa, ahdistuu jne.. No on se osittain tottakin, mutta ei mua sen vuoksi kannata sääliä. Muori joskus plaraa jotain ammattilehtiä ja yrittää siitä etsiä ammattia jossa ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa. Kumma juttu ettei näitä 'Suklis = mielenterveystapaus'-ihmisiä kuitenkaan yhtään vaivaa yllyttää esim. lapsenlaittoon. Saa olla pää miten sekaisin vaan, mutta lapsia vaan pitää tuottaa.. vaikka sitten nappulat kärsisivät vanhemman ongelmista kuinka paljon vaan. Jotenkin tyypillistä suomalaiselle ajattelutavalle.

Ihmisillä taisi olla kovimmat odotukset meidän lisääntymisestä silloin, kun ostettiin tämä talo. Koska sitähän se 'tarkoittaa', omakotitalon ostaminen! Eihän 'pelkkä' pariskunta VOI ostaa taloa, kyllä silloin pitää olla pulla uunissa tai vähintään suunnitteilla. Niin kuin oli muuten kaikilla miehen työkavereilla, jotka samoihin aikoihin muuttivat ok-taloihin!

Kai tämä puitteiden, raamien ja odotusten jämähtäneisyys on osittaista seurausta meidän eristyneisyydestämme. Kun Suomi ei edelleenkään ole mikään monikulttuurinen maa. Täällä on oikeastaan vain vähän hyväksyttyjä tapoja elää elämänsä. Jos meillä olisi monenlaisia ihmisiä monista kulttuureista, niin se ehkä opettaisi suvaitsevaisuutta. En tiedä.

6 kokonaista vuorokautta..

.. ja Suklis SYÖ! :) Toisaalta olen jotenkin kauhean tyytymätön itseeni.. tekisi mieli vaan paastota, jättää mässäilytkin väliin. Minulla on läskiolo. Se tulee aina välillä. Varsinkin jos olen tellussa nähnyt jotain ohjelmia, jossa on tosi laihoja ihmisiä. Vertaan itseäni ja näen reiteni MÖHKÄLEMÄISINÄ, inhottavina naaraan reisinä. Ja vatsani on kuin kuu, kuin olisi kuu piilossa mahanahkan alla. Ja rintani inhottavat lehmän utareet, valtaisat. Oikeastaan joskus vihaan naisen vartaloa. Haluaisin kai antaa omani pois.

Mutta mietin herkkuja, kaikkea kivaa ja hyvää. Täytyy puntata pullataikina seuraavaan herkkuiluun, on pulla pakastimesta loppu! Tällä kertaa aion muistaa tehdä muutaman rahkapullankin. Viimeksi unohdin sen ihan kokonaan! Tein silloin vain korvapuusteja. Ihania nekin on, mutta muutama rahkajuttu pitää olla myös!

perjantai 13. marraskuuta 2009

Muotovaahtoa ja menneisyyttä

Pistin juuri päähäni muotovaahtoa. Teen niin usein iltaisin - sitten aamulla tukka on helpommin käsiteltävissä!

Olenkohan ainoa joka on MENNEISYYSNARKKARI? Olen sellainen tavallaan. Tekisi joskus mieli mennä käymään sen talon pihassa, jossa asuin kun olin 10-14-vuotias. Tahtoisin soittaa ovikelloa, esittää vaikka.. no, olevani Suomen gallupista! Ja kysellä jotain. Katsoa kokisinko jotain niiden seinien sisäpuolella.

Ihan samoin tekisi mieli mennä kolkuttelemaan sen talon ovelle, jossa asuin kun olin 5-10-vuotias. Siihen taloon muuten sisältyy mun oikeastaan parhaimmat lapsuusmuistot. Kaikki oli vielä 'hyvin', ts. Isukki ja Äetmuori olivat yhdessä, kai me olimme kuin mikä tahansa muu alemman keskiluokan tavallinen perhe. Joskus haaveilin, että jos saisinkin vielä asua tuossa talossa! Mutta en saa.. sinne on satoja kilometrejä matkaa ja miehen työ on täällä. Tiedän kuitenkin sen talon olevan paljon, paljon tätä meidän taloa halvempi! Jos voisimmekin muuttaa - mutta ei! Ei se käy.

Sen talon lipputangon viereen on haudattu meidän lemmikkikoira. Spanieli se oli, eli kymmenvuotiaaksi. Sitten se sai halvauksen. Isukki kaivoi kuopan ja se haudattiin. Sinä päivänä tuli ensilumi ja se lumi pysyi.

Ehkä joskus toteutan tuon hullun salakavalan VAANIMISOPERAATION ja teeskentelen gallup-kyselijää! :( Olisi se aika noloa. EN siis tahtoisi kyylätä miten ihmiset asuu.. tahtoisin vain jotenkin päästä kosketuksiin menneen kanssa.

Suklis on nähkääs hiukan hullu! Menneisyyshullu.

Miksi mulla oli aina ulkopuolinen olo perheessäni? Jostain tuli se olo, että Siukku oli se Lapsi, jota vanhemmat toivoi. Mä olin lisäke, Siukulle "hankittu", ettei Siukusta tulisi Itsekästä. Kun ainoat lapset TIETYSTI on AINA itsekkäitä, hoh hoijaa. Myöhemmin saadut vaikutelmat vain tehosti sitä, että olen ulkopuolinen. Isukki ei koskaan sulkenut mua ulkopuolelle [ei siksi että olisi ollut paljon läsnäkään sulkemassa], mutta Muori ja Siukku tekivät niin usein. Se on joku mun äidinpuoleisessa suvussa, joku halu aina sulkea JOKU ulkopuolelle. K-mummissa oli se sama piirre. 'Liittoutui' milloin minkäkin lapsenlapsen kanssa, piti muita vähän huonompina ja osoitti sen. Ja piti samaa peliä tyttären ja miniän kanssa.

8 kokonaista vuorokautta - -

- herkkuiluun! Niin niin, juustokakkua mä teen, sitä hyydytettyä, trallallaa! Mietin kävisinkö nostamassa KÄTEISTÄ ja jos säntäisinkin.. suklaaostoksille.. :( Saas nähdä mitä perjantai tuo tullessaan!

torstai 12. marraskuuta 2009

Kommunisti = tyhmä??

Poliittinen Suklis kiehuu! Miksi on niin, että ainoa [tällä hetkellä] tuntemani kommunisti on.. no, mun mielestä TYHMÄ! :( Kaiken lisäksi hän on tosi äänekäs aatteensa kanssa, ja mun mielestä se huonontaa asiaa. Tarkoitan nyt, että ihmiset sitä suurisuuta kuunnellessaan saavat sellaisen kuvan, että kommunismi = tyhmää ja kommunisti = tyhmä. :( En väitä itse olevani mikään einstein, mutta vähän enemmän nyt kuitenkin tiedän.. ja harmittaa tavallaan joskus olla tällainen hiljainen hiiri, kun sitten toisaalta moni vähemmänkin tietävä on enemmän äänessä! Mä aina vaadin itseltäni täydellisyyttä ennen kuin avaan suuni. Paha tapa opiskeluvuosilta peruja. Silloin ei suunnilleen uskaltanut suutaan aukaista, ellei siellä ollut satamäärin viittauksia joihinkin aiemmin asiasta kirjoittaneisiin yms. No, vaiensipa mut tehokkaasti..

Oikeastaan uskon meidän kommunistisen vakaumuksen omaavien olevan itse asiassa älykkäämpiä kuin muut. [En taaskaan kehu ITSEÄNI, mutta puhun YLEISELLÄ tasolla.] Koska täytyy olla todella t y h m ä jos kannattaa riistokapitalismia ja sosiaaliturvan heikennyksiä! Sehän johtaa nimittäin meidän kaikkien kärsimykseen, ei vain köyhien! Ihan varmaan isorikaskin kärsii, jos joutuu jatkossa asumaan muurien takana, kun toimeentuloerot sen kun jyrkkenee. Eikö silloin ole lyhytnäköistä [l. tyhmää] kannattaa semmoista politiikkaa, joka johtaa tuohon..?? Periaatteessa ei kenenkään hyvätuloiseksikaan katsotun kannattaisi olla oikeistolainen. Koska melko mahtava osa niistä hyvistä tuloista voi tulevaisuudessa mennä kaikkien vartiointifirmojen tileille.. ja sitten loput menee yksityiseen sairaanhoitoon, jos ja kun sosiaaliturva ajetaan alas! Herra Hyvätuloinen ei sitten välttämättä olisikaan enää hyvätuloinen, vaan hyvämenoinen, hehe. :)

Pitkällä tähtäimellä me KAIKKI, koko Suomen kansa, voitamme siinä jos ensinnäkin kaikille annetaan ilmainen koulutus. Miten muuten Suomessa olisi joku Nokian kaltainenkaan kultamuna, jos ei olisi kaikkia koulutettu?? Olisi muuten moni pienen kansan lahjakas, mutta köyhä, jäänyt ihan vain ojan kaivajaksi. Jos sellaisia siis enää onkaan, ei taida olla. Pienen kansan ei ole varaa hukata YHTÄÄN lahjakkuutta, eikä vaikka vähemmän lahjakastakaan! Siksi mua kylmää kuinka aina yllytetään lukukausimaksuihin tuossa ja tässä oppilaitoksessa!

Agiteeraanko jo oikein kunnolla?? ;) No sitten en tajua muutenkaan tätä yksityistämistä ja villiä markkinataloutta! Suuryritykset pitäisi sosialisoida ja pankit myös. Muuten ei nimittäin lopu tämä ihmisten irtisanominen. Jos valtio, sosialistinen valtio, olisi vastuussa omistajapolitiikasta, niin se ratkaisisi aika monta ongelmaa!

Miksi tämä on joillekin niin vaikea tajuta??

No painotan siis, että EN vihaa oikeistolaisia, enkä muitakaan. Oikeastaan kunnioitan erilaisia mielipiteitä. Oikeistolaisiakin, jos siis puhutaan hoitsu-, pienyrittäjä- & opettajaoikeistolaisuudesta! Mutta sitten en taas tätä vuorineuvosten oikeistolaisuutta kunnioita enkä arvosta!! Siihen vedän rajan. Ja perussuomalaisuuteen, vaikka yritän heitäkin ymmärtää. Vihreisiin olen pettynyt. Mä olen ensisijaisesti sittenkin kommunisti ja vasta sitten viherrän, jos viherrän. Ihminen on kuitenkin mulle tärkein tällä hetkellä, ihmisten hyvinvointi.

Tuo mainitsemani tyhmä kommunisti on ärsyttävä, hän unohtaa kaiken mitä on joskus puhunut, tai mitä hänelle on puhuttu. Ja se näkyy! Mielipidemittelöissä siksi hän vaikuttaa uunolta. Ikävää! :( Sama se vaikka yksityinen ihminen olisikin vähän uuno, mutta kun edustetaan jotain poliittista VAKAUMUSTA.. joka muutenkin on vastatuulessa.. niin pitäisi koettaa vaikuttaa skarpilta.

Toivottavasti tuo P. ei ole pilannut meidän mainetta lopullisesti. Onneksi jokaista sellaista kohti on myös ainakin yksi fiksu..!!

Puhelupiinaa, osa ääretön

Soitin Äetmuorille. Hassua, hän sanoi Siukkuni saaneen tänään flunssan. Siis tänään. No, Muori ihan tuosta vain sanoi sen sikainfluenssaksi! Siis ilman lääkärin lausuntoa tai mitään testejä. Muori diagnosoi puhelimitse! Vähän outoa sinänsä, koska Siukuntyttö oli ollut kipeänä tuossa pari päivää sitten [tavallinen flunssa!], mutta Muorille ei tule mieleenkään, että Siukun tautikin voisi olla tavallista flunssaa!

Toivottavasti Siukulla ei ole possutauti! On mahdollista, että on, mutta on ihan yhtä mahdollista ettei ole.

Odotusta..

Hih, vielä 9 kokonaista vuorokautta herkkuiluun. On aika säälittävää "laskea" sitä jo nyt, mutta mitä muutakaan tässä odottaisi - kuolemaa vai? Taitaa olla seuraavaksi perinteisen hyydytetyn juustokakun vuoro, mitä siis leivontaan tulee. Sitä ei ole ollut aikoihin. Tykkään siitä mihin tulee Lidlin mansikkavalkosuklaata.

tiistai 10. marraskuuta 2009

Pois, pois possuflunssa..!

Voi kun toivon ettei enää televisiossa tai lehdissä olisi SANAAKAAN sikainfluenssasta! Olen niin kyllästynyt siihen. Enkä uskalla soittaa Äetmuorille velvollisuuspuhelua, kun pelkään [tiedän] sen olevan vain tuota tautijuttua alusta loppuun. En kai VOI sanoa hänelle, että anteeksi vaan, mua ei yhtään kiinnosta tuo sulle niin tärkeä juttu.

Näin sitä on palattu mässäilyn jälkeiseen aikaan! Herkkuilu oli kyllä kivaa, söin kinuskikakkua, jonka leivoin. Ja maistoin sitä Pirkka Pähkinäyllätys-jäätelöä. Se ei ollut yhtä hyvää kuin kinuskikeksi-keikaus. Fazun Piparkakkusuklaati suli kyllä suuhun.. :) -Huomasin senkin jutun, etten oikeastaan enää välitä niistä Almondy-tortuista. Ainakin se, missä on Daimia sisällä ei oikein 'iskenyt'. Joskus ennen ne oli mun suurta herkkua. En tiedä mikä nyt vaivasi, liika rasvaisuus ehkä..? Ostin nimittäin sellaisen Almondyn pakastealtaasta. Enemmän olisi tehnyt mieli Prinsessakakkua, mutta ne olivat molemmista täkäläisistä kaupoista loppu! Veikkaisin aika monen isän syöneen juhlapäivänään prinsessaa..

Mulla oli aika ikävä lauantai. Mies oli omissa eräharrastuksissaan ja tuli tosi myöhään.. vasta puolenyön aikoihin. Joskus on aika ankeaa istua täällä yksin, tuntuu melkein kuin olisi yksin koko maailmassa.

Suklis uneksuu

Onko outoa uneksua herkuista?? Siis ihan nähdä niistä unia. Mulle se on aika tuttua kauraa. Joskus unessa syön jotain ihan käsittämättömän SUURTA herkkua.. tai sitten vain jotain erityisen hyvää. Onkohan tuo suuri herkku-juttu jotenkin freudilainen..? No, täytyy kyllä sanoa ettei itseä houkuttele nyt pienet eikä isot peeeenikset.. :) Tuntuu kuin olisi sexielämä ihan lamassa. Mieskin on ollut vähän haluton, koska hänellä on ollut se takapuoli [verenvuoto] vaiva. Joskus hän sanoo sen haittaavan jopa töissä! Kun joutuu istumaan jossain palaverissa! Ja siitä on vaikea puhua kellekään, eli hän vaan kärsii hiljaa. On se väärin!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Sikaflunssa - mitä sen jälkeen??

Minua ärsyttää koko vouhotus possutaudista. Sitä ennen oli lintuinfluenssa, muistattekos?? Tiputauti! Ja nyt possutauti! Mitä seuraavaksi tulee [koska JOTAIN tulee aivan varmasti], vuohitautiko? Miten olisi ÄÄLIÖTAUTI? Se tarttuisi vain kaikkiin tämän maailman vesipäisiin hysteerikkoihin.. ;)

Niin. Muori soitti. Ihme on tapahtunut, Äetmuori soittaa MULLE. No, ennen kuin tuosta nyt alkaa riemuita niin sanotaan heti, että puhelu oli taas pelkkää sikatauti sitä, possutauti tuota.. Koko puhelu! Muori soitti ja sanoi, 'tässä minä..' Ja sitten alkoi jankutus! Jo toinen pitkä puhelu tällä viikolla tästä samasta saakelin aiheesta. Alkaa olla mitta täysi!

Muori itse on hysterian partaalla, tai oikeastaan mennyt jo reippaasti sen yli. Hän ei kuulemma aio liikkua mihinkään ennen kuin saa rokotteen! Ja hän pesee kädet sen jälkeen kun on lukenut postinsa - postimieshän on koskenut hänen postiinsa ja voi olla Taudin kantaja! Osa tuosta Muorin vaahtoamisesta oli yksinkertaisesti niin outoa, että olisin valmis sanomaan hänen mielenterveytensä järkkyneen jotenkin. Osan aikaa en edes tiennyt MISTÄ Muori puhui, koska hän ei mitenkään selittänyt mulle asioita tyyliin 'se torniolainen pikkutyttö, joka kuoli', vaan alkoi noin vaan selittää 'se kuolema tuli ihan tunneissa'.. Mulla meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että nyt hän puhuu siitä torniolaisesta.

Julistan meidän taloudessa uuden kirosanan. Se on sikainfluenssa. Se on niin tuhma sana, ettei sitä oikeasti kannata mainita, tai hiillyn kokonaan. Se on S-sana!

Mä en edelleenkään tajua mitä se auttaa menettää malttinsa. Paraneeko tämä tilanne siitä yhtään? Helpottaako oma olo? Miksi Muori tietoisesti kelaa ja kelaa sitä sikatautia, yrittäisi miettiä jotain muuta ja hankkia elämään sitä sisältöä. Alkaisi vaikka pitää mässyjä kuten mä. Ei ehkä ihanteellisin elämänsisältö, mutta aina se jokapäiväisen tupakoinnin ja kaljankittauksen voittaa.

Jos ihmiset tietäsivät kuinka monta ihmistä kuolee vuosittain ihan tavalliseen kausi-influenssaan, niin siitä se paniikki tulisi. ;) Mutta kun eivät tiedä. Tästä possutaudistakin on uutisoitu aika repivällä tavalla. Toimittajat tietysti kirjoittaa raflaavasti, koska haluavat lehtiä ostettavan. Kauhu, jännitys, kriisit - ne myy.

Muori oli muuten hysteerinen lintuinfluenssan ollessa tapetilla. ;) Ja on nyt, ja takuulla on sitten kun tulee se kolmas median pumppaama kauhistus, mikä se sitten onkin.

Nyt taas joku voi sanoa että voi Suklis, kuinka et arvosta tuota rakkautta sua kohtaan. Mutta kun se ei OLE rakkautta. Ymmärtäisin jos äiti tai isä sanoisi aikuiselle lapselle: rakastan sinua ja olen siksi huolissani, pelkään kauheasti että sinä sairastut. Otathan rokotteen jos se vain on mahdollista. Mutta Muori ei sano noin. Hän sanoo: 'sinä et ole koskaan osannut asioita hoitaa, olet ihan hölmö mitä tulee terveysasioihin, istut vain kotona etkä hoida niitä'. Eli huoli muuttuu tilaisuudeksi sanoa pahasti ja lyödä toista lakoon.

Olkoon! Oikeasti, tuollaisten ylihysteeristen ihmisten kannattaisi harkita psyykelääkitystä. Ihmeesti ahdistukset katoavat. Tosin en usko ihan pienen annoksen auttavan noin pahoissa tapauksissa. ;) Pitäisi varmaan eläinlääkärin kirjoittaa resepti.. jollekin lääkkeelle, jota ravihevosten rauhoittamiseen käytetään! :)

0 kokonaista vuorokautta!

On jippii-olo! Aineksia kinuskikakkuun olen ostanut.. Ja löysin muuten Fazun piparkakkusuklaatia tänään kaupasta! Sopii arvata kuka osti levyllisen! Minä Suklishan se. Nyt vaan odotellaan 23 ½ tuntia!