keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Tilkkutäkki

Tässä mun syömishommelissa on yksi paha puoli: herkkuilen kuitenkin niin harvoin, että siinä välillä ehtii tulla monenlaisia löytöjä ja ajatuksia siitä, mitä seuraavassa herkkuilussa pitäisi kokeilla! Esimerkiksi Lidlissä myytävissä Schogetten-suklaalevyissä olen nyt huomannut olevan myös kookos- ja kreemitäytteiset vaihtoehdot. Niitä tietysti pitäisi kokeilla, mutta jos 'hyvin' käy, niin unohdan koko jutun ennen herkkuhetkeä! :( On niin paljon mielessä aina kaikkea.. ;)

Tämä on sellainen TILKKUTÄKKI-postaus, joten siirryn seuraavaan asiaan. Olen tässä vähän sovitellut vaatteita. Toinen juttu, jossa olen ihmeen unohtavainen joskus on vaatteet. Saatan tykätä jostakin mekosta tosi paljon, mutta se vain 'unohtuu' vaatekomeron nurkkaan ja sitten taas ilahdun ja harmistun kun löydän sen ja tajuan, että tätä olisi voinut käyttää silloin ja tällöin ja tuossa ja tässä tilanteessa! Nyt sama juttu on ollut mulla yksien vaatteiden kanssa, jotka Äetmuori antoi mulle n. vuosi sitten. Muori sai ne alkujaan joltain tutultaan, joka ei raaskinut heittää kalliita vaatteita pois, kun oli lihonut niistä ulos. Tämä Muorin tuttu naapuri oli joskus bongannut mut Muorin luona ja sanoi, että se sun tyttäresihän on samaa kokoa kuin hän ennen, joten jos häntä sitten kiinnostaisi. Ja koska mä olen tällainen TYÖTÖN LORTTI ja siksi myös ikuinen köyhimys, niin sain ne vaatteet. :) Nyt juuri sovitin niitä tänä yönä.

Ne on ihan kivoja.. siinä on yksi pusero ja hame [kuuluvat yhteen, ikään kuin setti] ja sitten yksi kokomekko. Mutta en oikein tiedä.. :( Ne on vähän turhan rimssuisia ja koristeltuja (?) mun makuun.. Ne eivät siis tarkalleen ottaen ole ihan sellaisia, mitä itse valitsisin päälle. En tiedä pidänkö ne vai laitanko johonkin keräykseen.

Kolmas tilkkutäkin tilkku liittyy tosi kummaan juttuun, josta en pidä ja jonka en toivo toistuvan. Eilen ja toissapäivänä taisin oikeasti saada jonkinlaiset HARHANÄYT. En ole varma onko vika silmissäni - pitääkö siis mennä silmälekuriin, yöks - vai aivoissa, vai missä. Eilen olin näkevinäni n. 5-10 cm pitkän 'madon' tai tuhatjalkaisen vilistävän lattialla. Säikähdin, mutta tarkemmalla katsomalla siinä ei tietenkään ollut mitään!! Toissapäivänä olin näkevinäni n. rotan kokoisen elukan juosevan pitkin makuuhuoneen SEINÄÄ. Silloin melkein kiljaisin miehen paikalle, mutta onneksi n. sekunnin aikana tajusin, ettei se VOI olla rotta. :) Eikä siinä tietysti mitään ollut.

Koska olen muuten psyykkisesti ihan OK, niin nuo jutut huolestuttavat. Kumpikin tapahtui siivoamisen yhteydessä. Mietin olenko niin p-kassa fyysisessä kunnossa, että rasitus [=siivoaminen kuumalla säällä] saa mut heikoksi ja näkemään hulluja? Vielä kamalampi vaihtoehto on tosiaan se, että silmissä on jotain vikaa. :( Tai aivoissa. En tarkoita mielenterveysvikaa aivoissa, vaan jotain pahempaa, vaikka jotain kasvainta, tai aivoverisuonen pullistumaa.

En uskalla netistä katsoa, mitä tuollaiset 'näyt' saattavat tarkoittaa, terveysmielessä siis. Millaisiin sairauksiin ne yhdistetään. Pelkään, että jos onkin joku todella paha sairaus, josta nuo ovat oire. Mies sanoi - vähän vitsinä ja vähän vakavissaan - että ehkä sun ei olisi kannattanut lopettaa sitä lääkitystä. Haha, vitsi vitsi, koskaan aiemmin ei psyykelääkityksen lopettamisesta ole tullut mitään harhoja.

Täytyy miettiä pitäisikö mennä lääkärille. Ei kyllä huvittaisi yhtään.. Toisaalta se häpyhuulipatti leikataan nyt 2.8., pitäisikö samassa yhteydessä ottaa puheeksi tuo näkyjen näkeminen? Heh, ehkä 'pääsen' samaan syssyyn jollekin suljetulle osastolle sitten.. :(

Inhottaa melkein nähdä kirjoitettuna tuo harhanäky-sattumus. Koska lukijalle se tietysti vaikuttaa siltä, että nyt on Suklis täysin tärähtänyt ja hulluksi tullut. Mutta kun en ole! EN!

5 kokonaista vuorokautta herkkuiluun.. :)

Niin ja se Schogetten-kokeilu PITÄÄ muistaa seuraavassa herkkuilussa! Leivontakuviot alkaa olla aika selvät: sitä suklaakahvikakkua ja kaveriksi joku raikas marjainen juustokakku. Porkkanakaakkua tekisi mieli, mutta taidan jättää sen syksymmäksi.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Suklis vastaa huutonsa

Vähän hassua, tein tässä pari hankintaa Huuto.netistä. Ostin siis 2 pokkaria, sellaista kevyttä kesälukemista. Huvittaa vaan sen toisen myyjän asenne. :) Kun olin huutoni tehnyt, niin tuli sinänsä ihan asiallinen sähköposti tilitietoineen, mutta voi jee, kun se olisikin siihen jäänyt. Tilitiedon jälkeen tuli noin kilometrin mittainen tekstiosuus koskien sitä millaista palautetta tämä henkilö haluaa kaupoista saada ja miten hän vastaa [=kostaa], jos palaute on vääränlaista tai sitä ei tule. :) Jos olisin vaikka 5 vuotta nuorempi, niin olisin saattanut oikeasti ärtyä tuosta asenteesta, mutta nyt oikeasti vain huvitti ja ihmetytti.

Miksi ihmeessä ihmiset tekee kauppaa Huuto.netissä [tai yhtään missään muuallakaan] jos kaikki kokemukset on olleet huonoja ja ihan tuntemattomiin ihmisiin suhtaudutaan vaan mahdollisina pilahuutajina ja huijareina.

Ehkä juuri tuollaisten ihmisten takia en itse ole vielä myynyt mitään huuto.netissä. Järki sanoo että jos siellä kerran on hankalia myyjiä, niin melko varmasti sieltä löytyy myös hankalia ja kaikesta ongelman tekeviä ostajia. Vaikka olen KÖYHIMYS ja sellaiseksi varmaan jäänkin, niin tuntuu se harmistus ja vaiva ja huoli mitä noista kaupoista saa aika suurelta hinnalta voittoon nähden. Juu, voisin varmaan saada muutaman euron myymällä vanhoja vaatteitani, mutta en tiedä tahdonko lähteä siihen mukaan. Vai toiminko jatkossakin kuin joku hyvä haltiatar vieden vaatteet suosiolla UFFin tai Pelastusarmeijan keräyskoriin nettoamatta itse siitä mitään. Ei tule rahaa, mutta ei myöskään tule huolta tai pahaa mieltä. Kuulostaa ihan järkevältä?

Siivoan, vaikka henki menisi

Nyt olen päättänyt, että mun on pakko siivota täällä, olipa lämpötila ulkona ja sisällä vaikka 40. Kodin likaantuminen ei kuitenkaan kysy lämpötilaa.. :( Olen päättänyt nyt tehdä ihan yksi huone kerrallaan, pieniä tiloja kerrallaan, korkeintaan 2 huonetta yhtenä päivänä, jos voimat riittää. Säätiedotus lupaa tietysti sellaista 'kivaa' siivoussäätä, eli +30 jne., mutta jos otan rauhallisesti niin kai sen kestää.

Siivous on syytä tehdä, sillä on enää..

7 kokonaista vuorokautta herkkuilujuhlaan!

Mietin tuossa, että jos leipoisin pakkaseen vierasvaraksi Sortavalan rouvien kahvikakkua. Pitäisi varmaan korvata ohjeen hasselpähkinärouhe mantelirouheella, koska mies ei tykkää hasselista. Ja mun suuhun maistuu myös paremmin tuommoinen mantelirouhe. Tuo kakku voisi olla oikea napakymppi nyt leivottavaksi, koska tuon tyyppistä suklaatikakkua voi hyvin syödä vaniljajätskin kanssa, ja se maistuu hyvältä myös jääkaappikylmänä. Ohjeesta päätellen tuo on aika runsas ja täyteläinen kaakku.. Nams.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Valintatalon kassissa..

.. on talous vatupassissa! Näin laulettiin telkkumainoksessa Sukliksen lapsuusaikana. Enpä nyt tiedä, mutta sen tiedän ettei euroaikana taida oikein missään kaupassa käymällä pysyä talous vatupassissa.

Olin tänään tuolla kotikuntamme Valintatalossa. Valintatalo on ehdoton meille maaseudun eläjille, sieltä saa suht' huokeaa vaatetta, sieltä voi kätevästi napata jonkun lahjan viemisiksi kaverin lapselle tai pakkotuliaisen aikuiselle. Ja tokihan siellä on myös meikkejä, karkkeja ja muuta kivaa. Valintatalo ja Tarjoustalo ovat sukulaiskauppoja ja siksi Taa-Taan [=Tarjoustalo Sukliksen kielellä] ihania rintsikoita ym. löytyy myös Valtsusta. Tänään ostin sieltä rintsit(kin).. Joku voisi ihmetellä, että onko se nyt laitaa ostaa tuollaisesta romukaupasta rintsit, mutta itse asiassa tuon ketjun rintaliivit ei ole hassumpia. Sieltä löytyy HUOKEAAN hintaan kaarituettomia rintaliivejä ja ainakin se saa mut huutamaan hallelujaa. -Sitten vaan tulee mielipaha, kun alkaa ynnätä päässään että mitäs esim. 7 euroa olikaan taas markoissa. Se on muuten 42 vanhaa markkaa..! Auts.

Ostin myös khakishortsit ja tuubitopin. Ja sitten käteen tarttui Mocca-tryffelipatukka, jollaisen olen joskus vuosia sitten syönyt mutta nyt jo ihan kokonaan unohtanut sen maun. Tuossa linkissä se on viides suklaapatukka ylhäältä katsottuna! Kun en enää sitä makuelämystä muista, niin ostin.. ja pistin heti jääkaappiin, ettei sula. -Se tuubistoppi vähän mietityttää mua. En ole vielä sitä sovittanut, koska ihoni on vähän sweaty ja en tahdo likastaa toppia. Mutta.. mutta.. AINOA saatavilla oleva koko oli XL. :( Joten OTIN sen. Jos joku tuomitsee niin sanonpa vaan, että pakko oli ostaa.. kun maksoi vain viisi euroa!! Miten usein tuommoisen topin saa vitosella?? Otin sen siis ja nyt pelkään, että jos se onkin liian suuri. Mutta tuollaiset joustojututhan ovat kai siitä hyviä, ettei koko oikeasti merkitse niin paljon? Argh. Ärr-murr. Oli kyllä kumma tilanne, kun värejä oli monta erilaista, mutta kokoja vain yksi!

Mies sanoi, että on tyhmää ostaa vaatetta vain siksi että se on alessa, jos sitä ei sitten voi käyttää. Minä olen samaa mieltä, mutta uskon oikeasti että tuota tuubista VOI käyttää. Miehen mielestä on outoa, jos S-koon nainen ostaa XL:ää, mutta hän ei käsitäkään vaatteiden erilaisten materiaalien merkitystä! Ei tietenkään MIES voisi ostaa ihan väärän kokoisia housuja, koska miesten housut on usein ihan venymätöntä kangasta. Silloin olisikin hölmöä käyttää paljon suurempia tai pienempiä housuja kuin mitä oma koko on. Mutta joustavat kankaat ja stretsit on asia IHAN erikseen.

Ostin Valtsusta myös semmoisia geelikyniä.. ja petyin KAUHEASTI, koska kotona huomasin niiden kynien olevan ihan nysiä! Oikeasti, jostain kumman syystä ne on vain n. mun etusormen mittaisia. Mitä hittoa sellaisilla kynillä tekee? Miksi, voi miksi en katsonut kunnolla sitä pakettia. Luulin niiden olevan sellaisia kuin Tiimarin geelikynät, vaan ei.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Vieroitusoireissa

Nyt on taas herkkuilut herkkuiltu! Ja seuraa arvostelu. Maistoin tosiaan sitä Maraboun Chocolicious Crisp-It-patukan.. enkä tykännyt! Krispi siinä oli kovaa.. jotenkin palaneen makuista? Aivan liian kovaa ja suurta, ei ollut oikein mun makuuni. Kouluarvosanalla nelosesta kymppiin annan vitosen. Muuten olisi nelkku, mutta Maran maitosuklaati nyt maistui tässä kohtaa ihan namilta. :) Toinen maistamani uutuus oli Rainbown Delizione. Kuten pelkäsinkin, oli kyseessä köyhän miehen toblerone. :( Toblesta tekee namin se, että sukulaati siinä on aika vaaleaa. Delissä se oli aika tummaa maitosuklaatia.. muuten ihan kuin toble! :( Ei, ei, ja vielä kerran ei! Kouluarvosanalla annan kutosen. Menee kastiin 'ihan ookoo, mutta en osta toiste'.

Kuten aina on nytkin herkkuilun päätyttyä vähän vieroitusoireet päällä. Itse asiassa olen viime aikoina miettinyt sitä, että on syömishäiriöllä ja esim. alkoholismilla JOTAIN yhteistä. Vaikken nyt tarkoita sanoa että syömishommeli olisi rinnastettavissa vaikkapa narkomaniaan, niin en yhtään ihmettelisi, jos kaikilla kohtuuttomuuksia suosivilla pahoilla tavoilla olisi joku yhteinen nimittäjä.. :( Tai meillä ihmisillä, jotka niin teemme, ehkä meillä on joku yhteinen tapa suhteessa elämään...? Varmaankin näin on.

Suku-uutisia

Äetmuori äskettäin sen vain puhelimessa möläytti: suvussamme on taas yksi alkoholisti enemmän kuin mitä tiesinkään. ;) Äidin isän veli.. hän joi työpaikkansa ja avioliittonsa ja oli ihan toivoton tapaus. Joskus vähän masentaa se, kun suvussa on molemmilla puolilla oikeastaan vain RYYPISKELIJÖITÄ. Hah hah, ja sitten ainakin yksi kaappisyöppö, eli mä. ;) Kumma ettei Muori aiemmin puhunut tuosta isänsä veljestä, sedästään siis, yleensä Muori kyllä tarinoi suvustaan. Ainakin silloin kun tarinat on jotenkin edullisia sille mielikuvalle, jota hän tahtoo suvusta ylläpitää.

Jos mun sukulaisilla ei olisi ollut sellaista alkoholivillitystä, niin noinkohan ne olisivat olleet syömishäiriöisiä? Mietin vaan! Itsestäni ei alkoholistia saa, koska olen liian.. no, kuinkas tuon sanoisi - tykkään liikaa hyvistä mauista, vihaan päänsärkyä, krappista ja oksentelua. Niitä ei juoppo oikein voi välttää. Enkä muutenkaan kestä ajatusta esim. krapularyypystä.. :( Tai sellaisesta monta päivää kestävästä juomisesta, uh. :(

Olen miettinyt paljon sukuni eroa miehen sukuun verrattuna. Siinä ainoa alkoholisti oli miehen isän isoisä. :) Myöskään mässääjiä ei heillä ole. Siis saattaa olla himppusen ylipainoisia rouvia yms., mutta kukaan ei ole sellainen salasyöppö tai sellainen, joka olisi lihonut 'sairaalloisella' mässäilyllä. Sanotaan nyt vaan, että he tykkää kahvin kanssa syödä viinerin ja pullan, jos kiloja on, niin ne on tulleet NÄISTÄ jutuista, eikä jostain ... sairaalloisesta.

Kun vertaan sukujemme henkistä puolta, niin on siinäkin eroa. Joskus mietin että noinkohan tuo henkinen puoli on sitten se joka on määrittänyt esim. meikäläiset juopoiksi ja miehen sukulaiset raittiiksi? Miehen suvussa ei olla yhtään niin ehdottomia kuin meillä. Muori on aina pätkäisemässä välejä poikki siihen tai tuohon ihmiseen. Sitten sellaisia siltoja on mielettömän vaikea rakentaa uudestaan, jotka kerran on tuhkaksi polttanut. Kun taas miehen isä kerran sanoi, että pitäisi aina miettiä t o d e l l a tarkasti, ennen kuin alkaa kokonaan katkoa välejä ihmisiin. Mieluummin sitä vaikka pitää joulukorttivälit ja välttää sitä semmoista kauhean tuhoavaa, kaiken repivää riitaa, jonka aikana sanottuja asioita on TOSI vaikea antaa anteeksi + unohtaa. Mun mielestä se on viisas periaate, tuo. Miksi kaikkea inhottavaa pitää mennä toitottamaan ihmisistä julki, eikö vaan voisi tyytyä siihen että maailmassa on paljon erilaisia ihmisiä, ei heidän kanssaan tarvitse olla sydänystäviä, mutta ei verivihollisiakaan..??

Meillä, mun suvussa siis, myöskään ei oikein luoteta kehenkään. Kukaan suvussa ei usko toisesta hyvää tai sellaista, että toinen ei tilaisuuden tullen puukottaisi selkään. Se on aika erilaista kuin miehen porukoissa..

Meillä myös Äetmuori on näkyvästi pettynyt siihen, millaisia Siukusta ja musta tuli, mutta miehen suvussa ei vanhemmat ehkä ota niin tosissaan sitä jos lapset on vähän 'outoja'.

En mitenkään ihannoi miehen sukua, koska on heissäkin vikansa. Niin kuin kaikissa! Niiden vikojen kanssa vain on helpompi tulla toimeen kuin oman poppooni vikojen. ;) No niin siis sanotaan se, että miehen sukulaiset ovat usein aika.. tylsiä. :) Ja ennalta-arvattavia. Heistä tietää aina mitä he sanovat. Sieltä suunnasta ei mitään yllättävää tule. He ovat hitaita ja raskassoutuisia. Ja sitten joskus heillä on suuria vaikeuksia näyttää tunteitaan. Kyllä he näyttävät, mutta kovin arasti ja varovaisesti. Eivätkä he voi puhua vaikkapa sellaisesta asiasta kuin rakkaus. En usko että olen koskaan kuullut appiukkoni sanovan että rakastaa vaimoaan.. vaikka TIEDÄN, että hän niin tekee. :) Ja sama anopista.. ei hän oikein osaa sanoa julkisesti rakastavansa lapsiaan tai miestään.. mutta tietty teot puhuvat puolestaan. ;) Tavallaan tuo sanomattomuus VOI olla 'vika', mutta toisaalta itse olen nykyisin sitä mieltä, että teot ne oikeastaan vasta kertovat rakkaudesta. Jos koko ajan loukkaa ja prässää lastaan tai puolisoa, niin on ihan turha voihkia jostain elämää suuremmasta rakkaudesta.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Elämän "lahjasta"

Nyt sitten jatkoa edelliselle postaukselle. EN ole mitenkään erityisen kiitollinen siitä, että 'sain' syntyä. Saako ihminen ylipäätään syntyä vai JOUTUUKO hän syntymään, kas siinäpä kysymys. Vanhemmilla oli minun syntyessä yksi lapsi, Siukku, ja jos multa kysytään niin heidän olisi itsensä vuoksi kannattanut jättää lisääntyminen siihen. Se tarkoittaisi mun osalta sitä etten mä olisi syntynyt, bu-huu. :) En osaa pitää sitä mitenkään kauhean suurena menetyksenä, jos en olisi tullut tälle pallolle. Elämässäni on ollut kivoja hetkiä ja hienoja kohtaamisia ihmisten kanssa, mutta en osaa pitää olemattomuutta, olemassaolemattomuutta siis, minään isona murheena.

Olen kiitollinen siitä, ettei minua hakattu, pidetty nälässä tai käytetty seksuaalisesti hyväksi, siis silloin kun olin pieni ja avuton. Syntymästä en osaa olla kiitollinen, vaikka mulle on kerrottu että syntymäni kesti pitkään, melkein vuorokauden. Ei kai olisi Suklis tahtonut tulla pahaan maailmaan. ;) Muori synnytti mua kauemmin kuin esikoistaan, ikävä juttu. :( Kuitenkin hän oli 29 mun syntyessäni, joten katson sen ikäisen kyllä tienneen jo vähän mihin ryhtyy tai ei ryhdy. En minä ollut jossain sfääreissä kirkumassa, että nyt hankkiutukaa raskaiksi ja synnyttäkää mut tänne. Ei olemassa olematon ihminen pakota ketään mihinkään. Syntymän tahtovat aina vain vanhemmat, ei multa kukaan mitään kysynyt. ;)

Että sellaista, siihen loppuvat mun pohdinnat aiheesta ainakin toistaiseksi. ;) Varmaan niihin taas palaan, kun ainahan nämä jutut joskus esiin nousevat.

Puhe-elimessä

Soittelin Äetmuorille tänään, hänellä on makuuhuoneessaan vesivahinko. Joku putki siellä makuuhuoneen komeron seinän takana oli mennyt rikki ja Muori saanut makkarin lattian alle oikean lammen! Sitä ei mitenkään näkynyt ulospäin, ulospäin näkyi vain semmoinen 10 x 10 cm kostea läikkä komeron seinässä! Siitä sitten putkimiehet yms. lähti selvittelemään asioita lisää. Oikeastaan koko homma alkoi siitä kun Muorin alakerran naapuri oli saanut vettä kämppäänsä. Sen veden lähde oli siis Muorin asunnossa hajonnut putki. Onneksi taloyhtiön vakuutus korvaa tuon. Nyt on Muorin makkarin lattia revitty auki ja sitä kuivatellaan.. kai noin kuukauden verran.

0 kokonaista vuorokautta.. :)

Hih! Enää 22 ½ TUNTIA herkkuiluun! Vähän vaan harmittaa kun olen joutunut mättämään suklaateja sinne jääkaappiin. :( Leivonta hiukan pelottaa, että jos näännyn leipomusteni ääreen kun on näin kuuma. :( Mutta sitähän ei etukäteen voi tietää ja muutenkin, voin kai yrittää vaan ottaa rauhallisesti.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Oikeus pelätä

Menin Veloenan kommenttiosastossa myöntämään pelkoni hellettä ja toisaalta kovaa pakkasta kohtaan. Olen aina pelännyt näitä kumpaakin. Pelkään, että oikein kylmä sää olisi vaikka merkki siitä, että maapallo olisi etääntymässä auringosta. Sitten kuumalla pelkään, että auringon toiminta on tehostunut, tai että lähennymme aurinkoa. Pelosta tekee pahan se, ettei tilanteelle VOISI mitään, jos siis oikeasti kävisi noin. Samalla tunnen suuttumustakin, koska suuri osa ihmisistä ei käsitä tätä pelkoa. Monet ottavat itsestään selvänä sen, että aamulla aurinko nousee, maailma jatkaa menoaan. Vaikka oikeasti se voi loppua ihan milloin vain.

Lapsuuden kipeisiin kokemuksiin kuului mulla se, että monille peloilleni naurettiin tai ne mitätöitiin. Tai sitten jopa suututtiin, koska ne olivat 'hölmöjä'. Ymmärrän ja hyväksyn täysin vanhempien halun rohkaista lapsia.. viedä pelot pois.. mutta lapsen nöyryyttäminen [peloista ilkkuvaan sävyyn kertominen isossa seurassa ym.] ei ole oikea tapa. Se vain sulkee ihmisen. Sitten näitä asioita YHÄ pelkää, mutta siitä ei vain puhu.

Mulle merkitsee paljon sekin, että saan 'luvan' pelätä outoja asioita. Ettei sitä yritetä viedä pois. En ole koskaan kaivannut jatkuvaa rauhoittelua tai 'paapomista', ehkä vain sitä, että joku hyväksyisi mut tällaisena kuin olen.

Olen nyt aika sovussa sen asian kanssa, ettei ehdotonta rakkautta ole tässä maailmassa. Tai jos on, niin se on H Y V I N harvinaista. Paljon harvinaisempaa kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Moni sanoo rakastavansa lastaan ehdoitta [Muori usein viljeli tätä ilmausta], mutta käytännön teot ja sanat osoittavat ihan muuta. Eiväthän ne suuret sanat koskaan suuta ole halkaisseet! Uskon myös, että on ihmisiä jotka kykenevät rakastamaan enemmän kuin toiset. On myös ihmisiä, jotka ovat sopivampia vanhemmiksi kuin toiset. On surullista jos ihmisellä ei ole itsetuntemusta nähdä ja myöntää omaa tosiolemustaan.

Kun itse en enää omaa lapsettomuutta niin pohdi, niin sen sijaan olen alkanut pohtia miksi jotkut ihmiset laittavat lapsia, varsinkin kun on ilmeistä etteivät he ole onnellisia vanhempina [vaikka muuta sanoisivatkin, edelleenkin on se ero sanomisten ja käytännön välillä]. Muori esim. aina sanoo lasten olleen parasta elämässään, taa-da-daa-da jne. Miksi sitten hän oli ja on niin tyytymätön meihin, miksi olemme molemmat omalla tavallamme epäonnistuneet? Edes Siukku ei ole saanut osakseen täyttä hyväksyntää, vaikka on elänyt elämänsä aika pitkälti 'kuten pitää'. 2 lasta, tiilitalo, 2 autoa, vakituinen virka + työ ja koossa pysynyt avioliitto. Mutta se ei riitä!

Sain varmasti kaiken hoivan ja hellyyden kun olin n. 0-5-vuotias, mutta lapset kasvavat ja tarpeet muuttuvat. Jotkut ihmiset eivät osaa tai pysty reagoimaan siihen.

En tiedä haluaisinko olla syntymätön, syntymättä jäänyt. Vai pitääkö olla 'kiitollinen elämän lahjasta'. En mieti nyt asiaa tältä kannalta, mietin vain isääni ja äitiäni ja mitä HEIDÄN onnellinen elämänsä olisi oikeasti saattanut vaatia. Minun on vaikea käsittää edelleenkin sitä, että ihminen joka ei ole perhekeskeinen, eikä oikeasti ole kiinnostunut lapsista, haluaa silti lapsia ja laittaa niitä maailmaan myös. Sitten ollaan pettyneitä, kun lapsesta ei tule sellaista kuin pitäisi.. ja syyllistetään lapset siitä, että oltiin kotiäitejä ja siksi [VAIN siksikö?] jäätiin uraputkesta.

Mua kai taas tämä teema vaivaa, kun oli puhelimessa vähän ajatustenvaihtoa asian tiimoilta. Olin aina kuvitellut, että omalta osaltani peli on selvä: olen tämän ikäinen eikä mulla ole lapsia, luulisi nyt koko maailman jo tajuavan, että näin se nyt on. Mutta silti kai elämäni erikoisuus ja outous PAKOTTAA ihmiset vielä 'yrittämään', että näkisi Sukliskin valon ja perheytyisi. Siitä viis olisiko sitä sopiva siihen hommaan vai ei..

Tiramisua!

Mutta jospa nyt Zuk-Zuk-Zuklis puhuisi jostain merkityksellisestä + todellisesta. :) Ostin K-kauppan pakastealtaasta taas sitä ihanaa tiramisukakkua.. Pirkan! Olen sitä ennenkin syönyt ja nyt varmaan mässyssä siitä nauttii paljon, kun on näin k u u m a ...! Löysin muuten sellaisen Maraboun Chocolicious CrispIt-sukulaatipatukan, jossa on karamellisoitua keksirouhetta tms.. maitosukulaatissa. Testaan sen myös herkkuilussa.

Hain tänään kauppasta myös mustikkarahkaa..! :) Nams! Pitäisi varmaan myös valjastaa mies menemään Lidliin ja ostamaan sieltä hedelmäsorbettia. Lidlin sorpetti on oikeastaan ihan hyvää.. vaikkei se ole Mövenpickin veroista.

Leivontasuunnitelmat.. no, ovat olleet vähän JÄISSÄ. ;) Ymmärrettävää kai kun sisällä on se +31. Ajatus paahtavasta uunista ei oikein houkuta. Mutta kai mä leivon. :) Koska kuitenkin on mässy. Ja on leivonnaisia, jotka tulevat aika vähällä fyysisellä ponnistuksella, esim. kääretorttu. Taidan tehdä sellaisen, suklaa-appelsiinikääriksen! Valitettavasti pitäisi paistaa kuivakakkukin, koska pakastimessa ei sitä enää ole ja pidän aina jotain semmoista vierasvarana pakastimessa.

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Suklis lopetti lääkityksen! :)

Heipparallaa, Aku Ankka! Jätin lääkkeet yli viikko sitten, viime viikon torstaina. On ollut outo olo - päässä välillä 'sykkii'. Sitä kestää onneksi vain sekunnin tai pari. Muistan sen aikaisemmilta lääkkeiden lopetuksiltani. Hassua että vaikka lääkkeitä ei kai verikokeissa näy yhtään, jos niiden lopettamisesta on parikin päivää, niin näitä 'vieroitusoireita' voi silti olla pitempäänkin.

Miksi lopetin lääkkeet? Jaa: no vaikka siksi, että en tykkää nukkua kuin joku hemmetin laiskiainen. :) Ja sitten se, mistä en kauheasti ole puhunut: omituinen tarve JUODA, siis juoda alkoholia. Mitä mulla ei ole sitten taas ilman lääkkeitä. Se halu tyssäsi kuin seinään heti kun lopetin medisiinit. :)

Mies oli aivan kauhuissaan kun lopetin. Hänestä se oli huono ratkaisu. Itse en ole ainakaan VIELÄ huomannut itsessäni mitään 'hälyyttävää', mitä sellainen sitten voisikin olla. Pikemminkin kauhistuttaa jotkut ajatukseni, joita mulla oli lääkityksellä. Ne eivät olleet itsetuhoisia tai muiden tuhoamiseen keskittyviä, mutta eivät ne ole OMIANIKAAN olleet. Ihan kuin joku olisi pistänyt ne minuun injektioneulalla tai jotain. Ihan vieraita ajatuksia.

Kokeilen nyt elää näin! Sitten kai sen tietää oliko hullu ratkaisu, jos alkavat blogipostaukset olla tällaisia: xkrirrrggh/&%¤ hksoemb´hkd8ö.gi]figj(ö+=dfgk. Hahaa! :)

Suklis tekee suklaalöydön!

Minäpäs löysin jotain ihmeen ihanaa S-Marketista! Kerronpa mitä se on! Taitaapi olla Rainbow'n uutuussuklaa Delizione. Tai ainakaan en itse ole nähnyt sitä suklaatia ennen, joten aika uutuudelta se mulle vaikuttaa. Kyseinen reinpoun suklaa tulee sadan gramman paketissa ja on patukan muotoinen silti. Vaikka sadan gramman suklaasta saisi levynkin mallisen. No, tässä suklaatissa on KAIKKI hyvä yhdessä paketissa: hunajaa, mantelia ja nougattia! :) Nams ja maiskis, ostin heti ja aion mässyssä kokeilla. Toivottavasti se hunaja-juttu ei kuitenkaan tule ihan niin kovansitkeässä muodossa kuin esim. Tobleronessa.

Ostin Tarjoustalosta sellaisen Center nougat-nappirullan myös.. Oli pakko jemmata se jääkaapin viileälokeroon, se nimittäin oikeasti suli ihan lötköksi.. :(

5 kokonaista vuorokautta -

- ja herkkuilen taas. Vaikka olisi + 100 astetta lämmintä. Itse asiassa muuten voin tunnustaa että mulla on joku järjetön pelko hellettä kohtaan. Ajattelen joskus, että entä jos se 30 astetta ei olekaan maksimi. Jos lämpö vain nousee.. ja nousee.. :(

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Suunnitelma huomista varten

Aion lötkähtää tuonne pihalle biksut päällä ja antaa auringon hyväillä talven kalventamaa nahkaa. Vähän tietty arveluttaa tuo suunnitelma, kun meidän pihalla on kauheasti sekä itikoita että murkkuja! Ettei vain Suklis päätyisi parempiin suihin! :( Eli SYÖDYKSI.

Verkostoista

Lupiini kirjoitti kommenttiosastossaan siitä, kuinka yllättävät ihmiset voivat olla tuttavia keskenään esim. Facebookissa. Mietin taas tätä omaa maailmaani, omaa kokemustani.. :( Mulla ei ole paljonkaan 'ristiin meneviä' kaveruuksia. No, jätetään vähättely: niitä ei ole YHTÄÄN. Huomaa aika selkeästi Facebookkelissakin, että mulla on 1. wanhat kaverit [kouluajalta], 2. opiskelukaverit, 3. harrastuskaverit 4. sukulaiset ja 5. miehen työkaverit vaimoineen. Niiden ryhmien välillä ei ole mitään yhteisiä ihmislinkkejä, vaikka luulisi että pitäisi olla. Toisaalta mun Facebook-kontaktien määrä on tällä hetkellä kai n. 25.. en nyt tähän hätään muista paljonko tarkalleen. Jos puhuttaisiin vaikka 100 tai 200 facebooktuttavasta, niin silloin kai voisi jo jotain yhteyksiä ilmetä. Ehkä.

Mä olen aina ollut sellainen ihminen, jolla on ystäviä, jotka voi olla ystäviä MUN kanssa, mutta en näe esim. jotain miehen työkaverin vaimoa luomassa keskustelua jonkun opiskeluaikojen tuttavani kanssa. Itselläni on kai jotain HENTOISIA, ohuita yhteyksiä hyvinkin erilaisiin ihmisryhmiin. Toisaalta kai kaikilla on? Eri asia sitten kuinka paljon tekemisissä tahtoo olla eri ryhmien kanssa.

Mulla ei sukulaisista ole fb-listattuina muita kuin Siukku ja Siukuntyttö A. Serkkuni piileskelevät kaikki joko joidenkin tekoidentiteettien takana tai sitten he eivät ole edes listattuina. Ei siksi että mulla paljon serkkuja olisikaan, kummaltakin puolelta laskettuna yhteensä 3. Yksi serkku isän puolelta, kaksi äidin. Jipii.

Hassua kuinka joillakin facebookia koskaan kokeilemattomillakin ihmisillä voi olla siitä hurjan jyrkät mielipiteet. Esim. Äetmuorin mielestä se on ihan 'turhaa'. No, jos nyt voi pitää turhana mitään tapaa pitää yllä ihmissuhteita, jotka muuten kai näivettyisivät ihan kokonaan esim. suurten etäisyyksien takia? Sitten yhden kaverini mies on sitä mieltä, että fb on kakaroita varten. Tämä mies on itse 35 ja on vakuuttunut siitä että fb:ssa kaikki ovat n. 15-20 -vuotiaita. Mielipidettä ei muuta se, että hänen vaimonsa on siellä. Ja mä. Ja hänen siskonsa. Eikä meistä kukaan ole teinityttö enää. ;)

Lakanat koneessa, pää kuumana

Kirjoittelen tätä ja aina välillä työnnän viileät sormeni tukkaan, hieron päänahkaa - pää tuntuu KUUMALTA! Pesukone on päällä, siellä puhtaaksi jylmäytyy lakanat. On kätevää pestä pyykkeliä yöllä, koska silloin kuivauskaapin ja pesukoneen aiheuttama kuumuus ei tunnu niin kauhealta. Pidän kodinhoitohuoneen oven kiinni.. suljen kuumuuden sinne!

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Pride-hyökkäys

Kauhistunpa minäkin tuota Pride-paraatiin tehtyä pippurisumutehyökkäystä. Mikähän ihmisiä oikein vaivaa? Oliko kyseessä ilkivalta, halu noin vaan hyökätä 'jonkun' kulkueen kimppuun, vai oliko kyseessä HOMOFOBINEN ratkaisu? Se kai selviää vasta kun syylliset voivat kertoa motiivinsa. Inhottaa ajatella, mutta olen aika varma siitä, että se oli homofobiaa. :(

Kuumuus saa minut kiukustumaan vähän herkemmin kuin viileä sää. Tietysti sekin voi vaikuttaa, että mulla on nyt kuukautiset. Viime viikko ainakin meni äkäillessä. Olen varsinainen saatana silloin, kun on PMS päällä. Hassua kun itsekin aina tajuaa, että jaahas - kuukautiset tulossa, siihen malliin taas kaikki mättää..

Olen yrittänyt kovasti ymmärtää ihmisiä heidän lähtökodistaan käsin. Esim. joku homovihaaja voi olla saanut sellaisen kasvatuksen, että siitä on vaikea päästä eroon. Ja perussuomalainen voi olla katkeroitunut, kun on menettänyt työnsä.. silloin tietysti ajattelee kaikkien 'ulkomaisten' ihmisten vaan olevan syyllisiä siihen kun työpaikkaa ei ole.. jos on lapsesta pitäen opetettu epäluuloon ulkomaalaisia kohtaan. Vaikka todellisuudessa työn menettämiseen voi ollakin joku ihan muu syy. Vaikkapa se, että osakkeenomistajat ja suurliikemiehet ovat AHNEITA, tekevät voittoa ja suurvoittoja sanomalla ihmisiä irti. Kuitenkaan persun viha ei kohdistu näihin tyyppeihin, vaan usein suojattomiin ja syyttömiin: maahamuuttajiin siis!

Joskus tuntuu toivottomalta ja tuntuu ettei ihmiset koskaan opi, miksi ei voisi ajatella, että elä ja anna toisten elää? Miksi homoja pitäisi läksyttää tai maahanmuuttajia vihata? Miksi pitää lietsoa sukupuolten välistä sotaa, miksi riidellä politiikasta? Eikö vain voisi yrittää elää rauhassa, yritettäisiin suvaita toisiamme? :(

Yritän ahdistavat uutiset käsitellä vähitellen. pikku hiljaa. Luen ehkä vain otsikon - sitten jätän sen hautumaan. Ensisuuttumuksen mentyä ohi uskaltaudun sitten esim. lehtien nettiversioita lukemaan myös sen leipätekstin. Sen, mitä on otsikon alla.

Onko tämäkin pelkuruutta, mene ja tiedä!

Mitähän nuo homofoobikot muuten haluaisivat muuttaa..? Tarkoitan nyt sitä, että yrittävätkö he esim. tuolla hyökkäyksellä viestiä, että KAIKKIEN pitäisi valita eri sukupuolta oleva kumppani? Vaikka se tarkoittaisi sitä, että ihmiset olisivat ONNETTOMIA yhdessä?? Vai yrittävätkö he sanoa, että jos ei eri sukupuolta oleva kumppani kiinnosta, niin sitten olisi oltava sinkku? Vaikka se tarkoittaisi yksinäisyyttä ja surullista elämää ainakin joillekin, jotka eivät nauti sinkkuudesta? -Noh, en käsitä, sanoinhan jo.. Voin vain arvailla tuollaisten ihmisten motiiveja ja tavoitteita.

Suklis jumittuu

Olen jumittunut katsomaan Sinkkuelämää. Joskus keskityn vain vaatteisiin, muistan jaksojen tapahtumat siksi hyvin.

Mässäilyraporttia:

Eipä ainakaan tullut oksu! :) Mutta vähän huono olo oli mulla sunnuntaina. Oli tosi kuuma päivä ja menimme miehen kanssa ravintolaan syömään. Ihan 'vain' Rossoon, sinne minne me pienet ihmiset menemme, kun meitä lähempänä ei juuri muita rafloja ole. :) Söin valkosipulibroileria ja annos oli hyvä, mutta oli PAKKO jättää muutama perunanpala, olin nimittäin niin ähkyssä, että se jo tuntui! Mies söi pekonipastaa. Kinastelimme sitten siitä, että kumman annos oli isompi/täyttävämpi. Mun mielestä omani oli ja siksi sitä jätinkin, mutta mies ei suostunut sitä uskomaan.

Maistoin Nestlén Classic maitosuklaa-pähkinäkrokantti jädepuikon. Se oli hyvä, mutta mun mielestä KOVIN pieni! Ja sitten: kuorrutus, pähkinäkrokantilla reilusti höystettyä maitosuklaata, oli hyvä, mutta itse vaniljajäätelö oli mautonta.. Mun mielestä vaniljajäätelön on oltava sellaista, että se todella maistuu vaniljaiselta.. Ylellisesti ja tunnistettavasti. Jos pitäisi kouluarvosana antaa, niin antaisin kai 8. Arvosanaa nostaa se maukas, rapsakka kuorrutus! :)

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Paras tapa viettää kaunis kesäpäivä..

.. ei ole rakastelu nurmikolla, eikä shampanjan ja mansikoiden nauttiminen puistossa, siihen ei kuulu drinkki terassilla, jäätelötötterö kesäkadulla, eikä ainakaan sauna ja järvimaisema. Paras tapa viettää kuumaa kesäpäivää on.. tietysti...-SIIVOUS! :) Hiki roiskuu, silmissä pimenee, koti puhdistuu. Viis siitä, vaikka ulkona linnut laulaa ja luonto viheriöi. Suklis siivoaa, raahaa imuria kuin kivirekeä, heiluttaa moppia apinanraivossa. Vessatauolla sitä huomaa, että alkkarit ovat muuttuneet hempeän vaaleanvioletistä synkän tummiksi ainakin niiltä alueilta, mistä ihminen nyt hikoaa. :( Toppikin on litimärkä! Meillä on taas täällä sisällä melkein 30 astetta lämmintä, siivoa siinä sitten.

Yleensä nämä kesäkuukausien siivongit ovat aika kauheita. Joskus on niiden päätteeksi ollut pakko mennä tuonne pihalle seisomaan, viillyttelemään [ja ravitsemaan itikoita mun verellä]. Oli kyllä varsinainen väläys tämän talon rakentajalta pistää tänne musta katto ja sitten vielä eristää kämppä kunnolla niin, että on kuin muovipussissa asuisi. Lopputulos: sekä kuumuutta että kosteutta riittää enemmän kuin omiksi tarpeksi.

Olen monta kertaa ajatellut tätä talonostoprojektiamme silloin miljoona vuotta sitten. Kai se on niin, että ekaa taloa ostaessa on altis virheisiin! Koska se on ihan kuin minkä tahansa muun asian tekeminen EKAA kertaa! Sitä ei tule ajatelleeksi KAIKKEA ostotilanteessa. Niin kuin nyt esim. sitä, että kuinka katon väri ym. vaikuttaa lämpö/kylmyystilanteeseen.

Meillä oli ostotilanteessa vähän vaikeat paikat. Käytimme suurta [Suurinta??] kiinteistönvälitysfirmaa, joka mainoksissa ainakin dominoipi vahvasti asuntokauppaa. Meillä oli käytössä 2 välittäjää ja TOINEN heistä, sellainen vaalea n. viisikymppinen nainen, tuntui olevan melkoinen hoputtaja. Hänellä oli tapana kertoa tarinoita 'feikkiostajista' [l. ihmiset, jotka vain käyvät näytöissä + ajeluttavat itseään välittäjän autossa aina uusia kohteita katsomaan, vaikkei ole aikomustakaan ostaa], joiden kohdalla 'palvelu' sitten lopulta loppui. Vaikka ne tarinat ei varmastikaan olleet suunnattuja meitä vastaan - taisimme käydä katsomassa vain kourallista taloja, oikeasti - niin silti niistä tuli hiukan sellainen olo, että nyt ON OSTETTAVA + osoitettava, ettei ME ainakaan kiusata työn raskaan raatajia teeskentelemällä ostoaikeita. No, ei se tietysti sen välittäjän syy ollut, että ostetettiin tämä. Tämä oli - ja ON - edelleenkin kai se kompromisseista kaikkein paras. Jossa on siis niitä asioita, joita me miehen kanssa molemmat tahdottiin. Mutta sitten on paljon sellaistakin, mitä ei tahdottu ja mitä ei tultu ajatelleeksi [eristys, katto, ym.].

Se mua joskus sapettaa, kun KAIKKI ok-talot on suunniteltu lapsiperheitä ajatellen. Niissä on kaikissa se niin kutsuttu haistapaska-huone: sellainen muutaman neliön koppi, niitä on sitten 2 tai 3: kaksi lapsille, yksi vanhemmille! Kuitenkin todella moni liitto päättyy eroon lasten ollessa pieniä ja perheet hajoaa. Ja muutenkin, mitäs sitten kun ne muksut kasvaa isoiksi? Mun mielestä joku sellainen loft [?]-tyyppinen asumisen malli on kätevin. Tai joku sellainen, joka antaa mahdollisuuden käyttää sitä tilaa tahdotulla tavalla. Oli se sitten lastenhuoneiden laittamista tai vaikka iso työhuone, vaatehuone ym..

Kräääh! Viis nyt näistä, tärkeintä on että olen saanut siivottua! Vessat on vielä pestävä, sen teen yleensä aina ennen nukkumaanmenoa. Sitten myös laitan pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään. Aamulla sitten ne pääsevät kuivauskaappeliin.

0 kokonaista vuorokautta -

- h e r k k u i l u u n ! Tarkalleen sanottuna 23 ½ tuntia! :) Hih, kinuskikakku taitaa syntyä, sellaista tekee nyt leipurin mieli! Ja Frödingen prinsessakaakun ostan, pitkästä aikaa! Kauppalappun olen jo kirjoittanut huomista, tai oikeastaan jo tätä päivää varten. Kun nyt kuitenkin ON jo ollut perjantai kohta ½ tunnin ajan.

Mies on viime aikoina herkkuillut MARENGEILLA! Siinä suhteessa meidän maut eivät natsaa. Minä en marengeista välitä. Prismelissä kuitenkin myivät sellaisia pusseja, joissa on keltaisia sitruunamareja, valkoisia vaniljamareja ja vaaleanpunaisia mansikkamareja, ja ostimme sitten sellaisen pussukan miehelle. Aika hauska idea kuitenkin, kun on pussissa kolme nättiväristä eri marenkityyppiä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Lisää p-kaa niskaan puhelimessa!

Huh, juuri viime postauksessa ruikutin Äetmuorin kanssa olleesta keljusta puhelinpiinasta, mutta nyt seuraa LISÄÄ samaa sarjaa! -Nyt kuulemma onkin MUN syyni, kun Siukuntyttö A. pitää valkoiseksi värjättyä Mike Monroe-fledaa ja revittelee miten sattuu. No, miten se voisi olla mun syyni, kun näen A:ta kerran vuodessa, n0in 2-3 tunnin ajan ja aina hänen perheensä seurassa? -Sellaiseen ajatushyppäykseen kykeneekin vain Äetmuori! Mä kuulemma en sano tarpeeksi napakasti, että en hyväksy A:n tukkaa, että se on mielestäni ruma, ja että A:n elämäntavat + ystävät ovat huonoja.

Eli mun siis pitäisi kasvattaa siskoni lapset, kun hän ja hänen miehensä 'ovat niin kamalan kiireisiä töissä'. Jälleen sellainen ajatuksellinen gasellinloikka, joka sujuu VAIN Äetmuorilta. Mun pitäisi lisäksi tehdä tämä kasvatustyö netissä, online. Koska Siukku ei ennätä olla netissä ja blaa blaa blaa.

Olin loukkaantunut - en taaskaan näyttänyt sitä Muorille, vaan yritin rauhallisesti selittää jotain siitä, että on vanhempien vastuu, oikeus ja päätös kuinka lapsensa kasvattavat. Siukku + H. ovat antaneet A:lle rahat kampaamokäynteihin, joilla letti on värjätty ja käsitelty - joten heidän täytyy edes jollakin tasolla hyväksyä sellainen tyyli. Alaikäinen joka ei tienaa, kohtaa melkoisia vaikeuksia jos haluaa muuttaa ulkomuotoaan tukkaa värjäämällä tai meikkaamalla. Kaikki sellainen nimittäin kysyy rahaa - ja sitä taas saa vain vanhemmilta.

Muori oli kyllä ihan HULLU taas kerran tänään, en tajua mistä hän saa niitä fantastisia ideoitaan. Yksi oli sekin, että minä olen 'puhunut' A:lle jotenkin ja vaikuttanut siihen, että A. on mitä on! Siis excuse me, A:ta ja perhettä tavatessa olemme lähinnä puhuneet joukolla niitänäitä, mulla ei todellakaan ole niin läheiset välit Siukkuni perheeseen, että kokisin voivani sanoa Siukuntytölle yhtään mitään!

Muori ei tajua mitä on olla teini. Eikö ole hyvä, että teinillä on vaikka vain yksi aikuinen, johon olla yhteydessä vaikka sitten sähköpostilla, joku sellainen aikuinen, joka ei ole sodassa hänen kanssaan?

Katsoin kellosta kuinka kauan puhelu kesti: 50 minuuttia. Huh. Joudumme oikeasti maksamaan siitä, että Muori purkaa pahaa oloaan muhun. Kunpa hän voisi joskus haukkua mut lyhyemmässä ajassa. Varsinkin näin siivotessa tuntuu 50 minuuttia kovin pitkältä ajalta, sen kun voisi käyttää rakentavamminkin vaikkapa pesemällä vessan lattian.

Mies kommentoi jupakkaa: 'sun äitisi mielestä sulle saa ilmeisesti sanoa ihan mitä vaan.' Niinpä.

Olen niin monta, monta kertaa halunnut ehdottaa varovasti Muorille, että kävisi jossain psykiatrilla. Ihan vaikka vain mielenkiinnosta, kertomassa elämästään ja katsomassa miten käy. Mutta sitä en uskalla IKINÄ hänelle ehdottaa. Olen jo sanonutkin, että hänen mielestään psyykkarit ja lääkitykset ovat vain totaalisia häviäjiä varten. Hän ei tule ajatelleeksi, että totaaliseksi häviäjäksi [niin inhottava kuin tuo termi onkin] pääsee kyllä muutenkin kuin vain lääkkeitä käyttämällä.

Yksi kokonainen vuorokausi..! :)

Ja sitten muuten herkkuillaan! Leivontasuunnitelmat ovat ihan auki. Harkitsen kinuskikakkua kuitenkin. Se tulee aika helposti ja on hyvää. Mutta on toki muitakin herkullisia vaihtoehtoja. Mietin suklaajuustokakkua - mutta en ole varma.. -Onhan tässä vielä aikaa pohtia!

Siivous vaati aika paljon itsekuria tänään. Ulkona oli tosi kaunis päivä ja olisin vain halunnut paistatella auringossa. Vaan ei kun ei!

Päässä pyörivät jo mässyostokset, niitä perjantaina mä teen. :)