Herkuttelu tuli herkuteltua. En oksentanut, mutta läheltä piti! Eka oksetus tuli lauantaina, MÄSSYn ekana päivänä. En tajua miksi semmoinen olo tuli.. en ollut syönyt mitenkään kauheasti. Ja sitten menimme Mäkille. Otin ihan sen tyypillisen annokseni ja voi itku, oksettava olo tuli! :( Niin vahva se oksetus oli, että mietin [kun olimme lähteneet syöttölästä ja istuimme autossa] että jos oksu tulee, niin se tulkoon sitten mun takille. Kun ajattelin etten KESTÄ näin julkisella paikalla miehen pysäyttävän autoaan ja minua laattaamassa tien poskeen! :( Mies kyllä sanoi, että jos oksu tulee, hän pysäyttää ja voin mennä tien varteen. Mutta ei sitä nöyryytystä kestäisi! Varmaan ihmiset ajattelisivat että tuo on niin KÄNNISSÄ tai kankkusessa, että puklailee siksi! Kauheaa sekin olisi, jos joku tuttu vaikka sattumalta näkisi sen..! :( Alkaisi juttu kiertää. 'Se on paitsi TYÖTÖN LORTTI myös oksenteleva JUOPPO..'
Sitten 2. oksetusolo tuli sunnuntaina, sundena siis! Söin 2 mignonmunaa [lauantaina yhden, sundena 2] ja se toinen oli kai liikaa! Koska alkoi oksettaa iltaa kohti. Outoa!
Mies sanoi että ei minun systeemi pysty sulattamaan/käsittelemään tuollaista ruokaa ja herkkuja, kun normaalisti 'paastoan' vain. Minä en tiedä 'paastoanko'. Syön vain kerran päivässä, en syö aamupalaa, en iltapalaa, en välipalaa, vain yhden aterian. Vaikea sanoa tarkalleen paljonko siinä on kaloreita. Jos yläkanttiin arvioin, niin sanoisin että 700. Ehkä. Ruoka saattaa koostua yhdestä perunasta ja 100 gramman viipaleesta vähärasvaista lihamureketta. Tietty sen kanssa on sitten tomaattia ja kurkkua. En tiedä onko se paljon vai vähän ihmiselle. Järki sanoo että keskitysleireillä yms. tuo satsi olisi juhla-annos. On paljon ihmiskunnan historian suurmiehiä, jotka ei varmaan ole tuota saaneet. Gandhikin kai söi vain joka toinen päivä ja silloinkin vain kasvisravintoa! Ja NIUKASTI! Gandhiin verrattuna olen ahmiva porsas.
Oikeastaan me nykyihmiset syömme ihan liikaa ja usein silloinkin, kun ei tarvitsisi! On vain joku TAPA, että kahvit juodaan viinerin kanssa jne. Vaikka ei olisi edes nälkä. Osaammeko erottaa nälän ja mieliteon? Minä tiedän syöväni tarpeeseen, koska en nirsuile ruoasta. Mies taas saattaa olla tosi nirso mutta se johtuu siitä, kun hän syö enemmän, ei hänellä useinkaan ole varsinaisessa mielessä N Ä L K Ä . Jos on näly, niin silloin maistuu ruoka kuin ruoka. Lasten vanhempien olisi syytä muistaa tämä nirsoilun sattuessa! Nälkäinen ei ruoan ääreen kuole.
Ärsyttäviä ilmiöitä, Sukliksen syyllistysyrityksiä
Siukku oli tällä seudulla yhden päivän. Meille ei kuitenkaan onnistunut tapaaminen, koska aikataulut meni ihan ristiin. Nyt vaan odotan sitä, että mitä Äetmuori tuosta jutusta keittää kokoon. Takuulla jotain sellaista, että en halua tavata Siukkua tms. :( Mua ärsyttää niin paljon! Joskus kadehdin miehen perhettä, sitä yksinkertaisuutta + mutkattomuutta kun siellä on Anoppi [joka ei turhia luulottele tai ounastele] ja 3 miestä [=Appi, miehen veli ja mies]. Heillä ei KOSKAAN aleta hötkyillä, jos joku juttu ei jollekin sovi tai joku tapaaminen tms. Mutta meillä, voi jee MEILLÄ..! Kaikesta aina etsitään jotain merkkiä siitä, että nyt on välit paskana.
Minä en JAKSA tätä akkaväen luulottelevaa, supisevaa sipisevää tapaa hoitaa asiat! Saan olla ihan varma siitä, että kun nyt tämän viikon lopulla menemme Muorin luo [paskareissu tiedossa], että saan kuulla.. Mutta enpä vaan aio alistua syyllistettäväksi, en enää. En ala selitellä, puolustella, pyydellä anteeksi. Jos yksinkertaisista asioista halutaan tehdä vaikeita, niin siitä vaan, mutta itse en ala sitä sotkua selvitellä tai lähteä siihen mukaan.
Tänään Muori oli taas niin teeskentelevä puhelimessa.. 'Onhan Siukulla sinun puhelinnumero, onhan..' Varsin hyvin tietää, että ON! Siukusta ei kuulunut mitään koko päivänä ja kun hän laittoi tekstarin, niin olin jo parasta vauhtia menossa kohti Isoa Kaupunkia siihen kansalaisopiston juttuuni. Niinpä niin, tietysti kaikki on taas mun syytä.. Saadaan supattaa, että kyllä se Suklis on outo ja miksiköhän se ei tahdo olla tekemisissä.. Hoh hoi, väsyttää jo ajatuskin!
Jemmari
Ostin tänään Isosta Kaupungista vähän sellaisia irtokonvehteja [Sorini yms.] seuraavaa herkkuilua varten! Kun en ole varma käynkö Isossa Kaupungissa nyt tässä enää ennen seuraavaa herkkujerkkuilua. Roikuin Stokkalla, siinä sen edessä heti on sellainen KIOSKI.. josta voi ostaa namiskuukkelia!
tiistai 29. syyskuuta 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Odotus loppuaan lähenee..
No niin, sitten MÄSSY koittaa 22 tunnin kuluttua. Onpas hubaa! Vaan ei oikein ole sellainen kova into päällä. Vähän väsähtänyt olo, olen siivonnut taas koko päivän. Joskus tuo meidän eteinen saa mut raivoon! Kun HETI siivouksen jälkeen se on taas täynnä neulasia [ne tulee sisään kenkien mukana] ja roskaa! :( Melkein saa imurin kanssa reuhuta joka päivä jos sen mielii pitää sipi-sipi-siistinä! :(
Mignoneita kuitenkin kuolaan.. Niiden syömistä oikein odotan kiivaasti! Toivon että saan 2 säästettyä seuraavaankin herkkuiluun.
Katselin eduskunnan kyselytuntiakin tänään. Urpilainen EI vakuuta ainakaan mua oppositiojohtajan roolissa. :( Voi että nyt jos olisi joku toinen sillä paikalla, niin voisi vaikka.. tapahtua mitä vaan!
Meillä muuten löyhkäsi tänään OKSENNUS tuolla alakerrassa, kodinhoitohuoneessa! :( En tiedä miksi, ei sinne kukaan ole yrjönnyt! Jo on mysteeri.
Vähän silppupostaus tuli tänään, mutta semmosta se on, kun herkkuilun kiihko lähestyy ja väsyttää samaan aikaan.
Mignoneita kuitenkin kuolaan.. Niiden syömistä oikein odotan kiivaasti! Toivon että saan 2 säästettyä seuraavaankin herkkuiluun.
Katselin eduskunnan kyselytuntiakin tänään. Urpilainen EI vakuuta ainakaan mua oppositiojohtajan roolissa. :( Voi että nyt jos olisi joku toinen sillä paikalla, niin voisi vaikka.. tapahtua mitä vaan!
Meillä muuten löyhkäsi tänään OKSENNUS tuolla alakerrassa, kodinhoitohuoneessa! :( En tiedä miksi, ei sinne kukaan ole yrjönnyt! Jo on mysteeri.
Vähän silppupostaus tuli tänään, mutta semmosta se on, kun herkkuilun kiihko lähestyy ja väsyttää samaan aikaan.
torstai 24. syyskuuta 2009
Kesken jättämisestä
Minut on kasvatettu niin, että kesken jättäminen, tai keskeyttäminen, on pahinta mitä voi tehdä. Sellainen on noloa, semmoista saa halveksia. Olen ihan nyt alkanut miettiä tätä asiaa. MIKSI pitäisi viedä hampaat irvessä loppuun joku asia, josta ei pidä tai josta ei tule olemaan mitään hyötyä tai iloa? Eikö silloin oikeastaan olisi viisaampaa ja kypsempää reilusti jättää sikseen? Eli siis KESKEYTTÄÄ!
Mietin vaan sitä työelämävalmennustani silloin helmikuu-hellerissä. Kun jätin sen kesken. Itse häpesin keskeytystä, mutta moni muu puhuu keskeytyksistään ihan luontevasti, kuin ei mitään. Oudoksuin sitä tosi paljon, kuvittelin aina KAIKKIEN ajattelevan keskeyttämisestä samoin kuin meillä ajateltiin.
Se on oikeastaan kummaa että mut on kasvatettu näin, koska onhan vanhempienikin elämä yhtä KESKEYTTÄMISTÄ. Kumpikin keskeytti koulunsa. Kumpikin jätti monia työpaikkoja, monia asumisyrityksiä jne. kesken. He keskeyttivät jopa avioliittonsakin, voi herramunjee sentäs! Mutta minä, minä en saisi jättää kesken mitään, koskaan. Ja jos sen teen, niin mua saa ihan vapaasti haukkua. Muorin elämänvalintoja sen sijaan ei saa.
Zuk-zuk-zii-zii!
Tuo on hirviökieltä ja tarkoittaa, että Suklis siivoaa! Zuk-zuk = Suklis ja zii-zii = siivoaa! :) On hiki pinnassa! Outoa kun ei vain millään tule esim. halla. Vaikka on jo syyskuu-symbelin viimeinen viikko käsillä! Saisi melkein tulla halla, koska minun suklaatit pitäisivät siitä. ;) Ne kaapissa muutoin kiehuvat.. Ostin Valintatalosta neljän mignon-munan paketin, kun siellä oli.. vaikka pääsiäisestä on jo ikuisuus! :) Ei ne kyllä missään alessa silti olleet. :( Ostin käteisellä ja ajattelin ensin jättää kokonaan kertomatta miehelle.. mutta eikös tuo huomannut ne kaappissa ja ihan positiivisesti suhtautui, mutta mua nolotti silti. :(
Nyt tänään piti pyytää miestä tuomaan jädet MÄSSYä varten, kun en itse ennättänyt kauppoille, tai muuten vaan tuntuisi tyhmältä käydä kauppoilla joka jumalan päivä. Mies toi ja oli muuten ostanut reilusti.. enemmän kuin mitä normaalisti itse ostaisin! :) Hän on niin antelias.
1 kokonainen vuorokausi..
.. ja vedän herkkuja napaan. :) Olo on aikas onnellinen, mutta hiukan rasittunut siivoilusta. Mies toi irtokarkkejakin mulle tänään, siellä on jogurtti- ja suklaatirusinoita, Pandan toffeekukkakonvehtia, marmeladipallosia ja vaikkas mitä.
Mietin vaan sitä työelämävalmennustani silloin helmikuu-hellerissä. Kun jätin sen kesken. Itse häpesin keskeytystä, mutta moni muu puhuu keskeytyksistään ihan luontevasti, kuin ei mitään. Oudoksuin sitä tosi paljon, kuvittelin aina KAIKKIEN ajattelevan keskeyttämisestä samoin kuin meillä ajateltiin.
Se on oikeastaan kummaa että mut on kasvatettu näin, koska onhan vanhempienikin elämä yhtä KESKEYTTÄMISTÄ. Kumpikin keskeytti koulunsa. Kumpikin jätti monia työpaikkoja, monia asumisyrityksiä jne. kesken. He keskeyttivät jopa avioliittonsakin, voi herramunjee sentäs! Mutta minä, minä en saisi jättää kesken mitään, koskaan. Ja jos sen teen, niin mua saa ihan vapaasti haukkua. Muorin elämänvalintoja sen sijaan ei saa.
Zuk-zuk-zii-zii!
Tuo on hirviökieltä ja tarkoittaa, että Suklis siivoaa! Zuk-zuk = Suklis ja zii-zii = siivoaa! :) On hiki pinnassa! Outoa kun ei vain millään tule esim. halla. Vaikka on jo syyskuu-symbelin viimeinen viikko käsillä! Saisi melkein tulla halla, koska minun suklaatit pitäisivät siitä. ;) Ne kaapissa muutoin kiehuvat.. Ostin Valintatalosta neljän mignon-munan paketin, kun siellä oli.. vaikka pääsiäisestä on jo ikuisuus! :) Ei ne kyllä missään alessa silti olleet. :( Ostin käteisellä ja ajattelin ensin jättää kokonaan kertomatta miehelle.. mutta eikös tuo huomannut ne kaappissa ja ihan positiivisesti suhtautui, mutta mua nolotti silti. :(
Nyt tänään piti pyytää miestä tuomaan jädet MÄSSYä varten, kun en itse ennättänyt kauppoille, tai muuten vaan tuntuisi tyhmältä käydä kauppoilla joka jumalan päivä. Mies toi ja oli muuten ostanut reilusti.. enemmän kuin mitä normaalisti itse ostaisin! :) Hän on niin antelias.
1 kokonainen vuorokausi..
.. ja vedän herkkuja napaan. :) Olo on aikas onnellinen, mutta hiukan rasittunut siivoilusta. Mies toi irtokarkkejakin mulle tänään, siellä on jogurtti- ja suklaatirusinoita, Pandan toffeekukkakonvehtia, marmeladipallosia ja vaikkas mitä.
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Mestarivälttelijä Suklis!
Soitin Äetmuorille tänään sen velvollisuuspuhelun! Hahaa, olin aika ovela kun olin pihalla.. sanoin että olen juuri kauppaan menossa ja tässä äkkiä soittelen! ;) Joten ei tarvinnut puhua pitkään. Tuo oli kyllä aika ovelaa multa, mutta en usko että sitä konstia voi käyttää USEIN, koska ei varmaan Muori uskoisi jos koko ajan sanon käyväni kauppoilla. :)
Mulla on taas edessä SIIVOUKSEN YÖ! Siivoan öisin.. usein.. Koska näin muutenkin valvoskelen. Viime yönä katsoin hölmöä elokuvaa Kauhun kilometrit. Siinä yksityisautoilija joutuu tavallaan kuin kaksintaisteluun hullun rekkakuskin kanssa, joka vainoaa häntä ja aikoo ajaa hänet kuolemaan. En vielä päässyt sitä loppuun, joten en tiedä miten siinä loppuviimeksi oikein käy! Toivottavasti kukaan rekkakuski ei ala vainota Suklista tien päällä! :(
Mies kertoi tänään jutun työkaveristaan, joka ei kuulemma KOSKAAN imuroi! Tyyppi vain keräilee suuret [massiiviset] pölypallot käsin lattialta, mutta imuriin ei kosketa. Kumma heppu. Kumminkin tällä miehellä vaimoineen on kai neljä kissaa, joten luulisi siinä taloudessa imuroitavaakin kertyvän! Ei aina jaksa ymmärtää! Vaimo kai siellä sitten aina saa riehua imurinvarressa. No, niinhän se on tosin meilläkin, mutta mä en olekaan työelämässä ja tämän kaverin vaimo taas ON!
Mitenköhän jotkut miehet kehtaa vain katsella vierestä, kun joskus niitä puolta pienemmät naiset raatavat fyysisestikin raskaita kotitöitä? Eikö niistä tunnu pahalta? Mulla ainakin tulisi kauhea syyllisyys ja paha olo, jos mies vaikka tekisi täällä hiki hatussa juttuja ja mä vaan makaisin. Joskus mieleen tulee sellainen inhottava ajatus, että miehet joko ei rakasta vaimojaan, tai sitten niiden so called 'rakkaus' on niin p-seestä [syvältä!], ettei sitä oikein itse viitsisi rakkaudeksi sanoakaan.
Joskus mietin että periaatteessa itsellinen nainen ei oikein tarvitse miestä mihinkään. Spermatkin saa pankista. ;) Moni mies on vain taakka perheessä, perheen 3. lapsi. Ei kanna mitään vastuuta, odottaa täyttä palvelua. Miksi sellaista pitää? Lemmikkieläimeltäkin sentään saa rakkautta ja hellyyttä, moni mies ei anna edes sitä. Ehkä ihmiskunta on ainakin lännessä menossa kohti yksinelämistä, tai sitten kohti sellaisia ei-sitovia ihmissuhteita, jotka ei rakennu uhrautuvaisuuden varaan, kuten perinteinen avioliitto. Koska pian ei kukaan enää HALUA olla se uhrautuva kotiorja. Ja kuka niitä siitä syyttäisi.
2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun ja..
.. Ostin Alkosta Bailey's likööriä kakkua varten. Semmoista ajattelin tehdä.. Tietysti on vielä mahdollisuus muuttaa mieltä, kun säilyyhän se Baileys avaamattomana!
Mulla on taas edessä SIIVOUKSEN YÖ! Siivoan öisin.. usein.. Koska näin muutenkin valvoskelen. Viime yönä katsoin hölmöä elokuvaa Kauhun kilometrit. Siinä yksityisautoilija joutuu tavallaan kuin kaksintaisteluun hullun rekkakuskin kanssa, joka vainoaa häntä ja aikoo ajaa hänet kuolemaan. En vielä päässyt sitä loppuun, joten en tiedä miten siinä loppuviimeksi oikein käy! Toivottavasti kukaan rekkakuski ei ala vainota Suklista tien päällä! :(
Mies kertoi tänään jutun työkaveristaan, joka ei kuulemma KOSKAAN imuroi! Tyyppi vain keräilee suuret [massiiviset] pölypallot käsin lattialta, mutta imuriin ei kosketa. Kumma heppu. Kumminkin tällä miehellä vaimoineen on kai neljä kissaa, joten luulisi siinä taloudessa imuroitavaakin kertyvän! Ei aina jaksa ymmärtää! Vaimo kai siellä sitten aina saa riehua imurinvarressa. No, niinhän se on tosin meilläkin, mutta mä en olekaan työelämässä ja tämän kaverin vaimo taas ON!
Mitenköhän jotkut miehet kehtaa vain katsella vierestä, kun joskus niitä puolta pienemmät naiset raatavat fyysisestikin raskaita kotitöitä? Eikö niistä tunnu pahalta? Mulla ainakin tulisi kauhea syyllisyys ja paha olo, jos mies vaikka tekisi täällä hiki hatussa juttuja ja mä vaan makaisin. Joskus mieleen tulee sellainen inhottava ajatus, että miehet joko ei rakasta vaimojaan, tai sitten niiden so called 'rakkaus' on niin p-seestä [syvältä!], ettei sitä oikein itse viitsisi rakkaudeksi sanoakaan.
Joskus mietin että periaatteessa itsellinen nainen ei oikein tarvitse miestä mihinkään. Spermatkin saa pankista. ;) Moni mies on vain taakka perheessä, perheen 3. lapsi. Ei kanna mitään vastuuta, odottaa täyttä palvelua. Miksi sellaista pitää? Lemmikkieläimeltäkin sentään saa rakkautta ja hellyyttä, moni mies ei anna edes sitä. Ehkä ihmiskunta on ainakin lännessä menossa kohti yksinelämistä, tai sitten kohti sellaisia ei-sitovia ihmissuhteita, jotka ei rakennu uhrautuvaisuuden varaan, kuten perinteinen avioliitto. Koska pian ei kukaan enää HALUA olla se uhrautuva kotiorja. Ja kuka niitä siitä syyttäisi.
2 kokonaista vuorokautta enää herkkuiluun ja..
.. Ostin Alkosta Bailey's likööriä kakkua varten. Semmoista ajattelin tehdä.. Tietysti on vielä mahdollisuus muuttaa mieltä, kun säilyyhän se Baileys avaamattomana!
tiistai 22. syyskuuta 2009
Porkkanakakku on muuten hyvää!
En kadu että kokeilin porkkanakakkua 2. kerran! Ja eri reseptillä tällä kertaa! Kokeilemani resepti sisälsi ananasmurskaa ja pähkinärouhetta, olisiko siinä ollut se juju? Oli nimittäin herkullista! Superhyvää! Ja kuorrutus kruunasi namin. Tietysti söin sitä vain niukan siipaleen, koska ei ollut MÄSSY, ja se oli vieraille leivottu. Ajattelin leipoa jotain sellaista, josta itse en tykkäisi.. mutta päädyinkin tekemään herkun! Tahattoman herkun!
Eka porkkanakakkukokeilu oli pettymysten pettymys! Hyi helkkari! Kakku oli kuiva kuin Saharan erämaa! Ja muutenkin vähän kuin joku porkkanakakku for dummies.. Vaivannäköä se vaatii, jos aikoo onnistua.
Nyt kokeilemaani reseptiä muuttelin sen verran, että tein puolikasannokset kakkua ja täytettä. Koska en kasannut pohjia päällekäin, vaan tein vain yksikerroksisen tortun. Ja korvasin vaniljauutteen vaniljasokerilla. Hyvin tuntui toimivan. Niin juu ja se voi jota käytin EI ollut suolatonta, koska suolatonta voita ei ole meidän kaupoissa täällä kotikunnassa. Olisi ollut aika pitkä matka lähteä etsimään sitä Pikku Kaupungista 20 km:n päästä! Ja olisiko sielläkään ollut, olisi voinut tulla ajoreissu Isoon Kaupunkiin 2 x 40 km. Joten käytin normaalisuolaista.
Suklis välttelee puhelinta
Soitan huomenna [tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN] Muorille, en jaksanut nyt tänä pänä sitä alkaa tehdä. Kun puhelun jälkeen on aina semmoinen olo kuin olisi kuokkinut 8 h suota. :( En osaa ajatellakaan enää jonkun soittavan vanhemmilleen ihan mielellään, nauttivansa siitä. Mulle se on velvollisuus.
Kaverini kysyi, että miksi MINUN pitää aina soittaa Muorille, eikö hän ollenkaan soita mulle. Jouduin selittämään, että Muori kokisi ylpeydelleen käyvän, jos hän joutuisi soittamaan. Hän haluaa ajatella, että me Siukun kanssa haemme häntä käsiimme. Kai se sitten on jotain lääkettä hänen itsetunnolle, en tiedä. Useimmat aikuiset ihmiset kyllä sanovat, että soittavat 50/50 vanhempiensa kanssa, vuoronperään tai ainakin noin suunnilleen. Ettei se ole täysin yksipuolista yhteydenpitoa.
Usein toivon, että Muori löytäisi vaikka jonkun miesystävän, muttei se kovin todennäköistä ole. On niin paljon hänen ikäisiään terveitä, aktiivisia ja pirteitä naisia, hyvin hoidettujakin. Ja on paljon vähemmän sen ikäisiä vapaita miehiä tarjolla. Muori puhuu halveksuen naapurissa asuvasta naisesta, joka on keski-ikäinen [40+] ja jolla on MARSU! Muorista marsu on lasten lemmikki ja on ihan hullua, että aikuinen nainen ottaa semmoisen. Ottaisi Muorikin vaan jonkun semmoisen, niin keskittyisi enemmän siihen ja neuroottisuus vähenisi!
3 kokonaista vuorokautta...
.. herkkuiluun! Mutta sen toteaa mekaanisesti. Saas nyt nähdä, mitä leivon. Olisikohan Baileyskakku mitään pitkästä aikaa? Se tai kääretorttu? Bai-bai-baileys Zuk-zuk-zuklikselle. :) Hihii, olen ollut ihan HULLU, hysteerinen tänään! Tokaisin miehelle tuossa kun hän meni nukkumaan, että sä olet sellainen easy rider. :) En tajua MISTÄ mä sen easy riderin keksin! Ja sitten hihitin hysteerisesti perään!
Eka porkkanakakkukokeilu oli pettymysten pettymys! Hyi helkkari! Kakku oli kuiva kuin Saharan erämaa! Ja muutenkin vähän kuin joku porkkanakakku for dummies.. Vaivannäköä se vaatii, jos aikoo onnistua.
Nyt kokeilemaani reseptiä muuttelin sen verran, että tein puolikasannokset kakkua ja täytettä. Koska en kasannut pohjia päällekäin, vaan tein vain yksikerroksisen tortun. Ja korvasin vaniljauutteen vaniljasokerilla. Hyvin tuntui toimivan. Niin juu ja se voi jota käytin EI ollut suolatonta, koska suolatonta voita ei ole meidän kaupoissa täällä kotikunnassa. Olisi ollut aika pitkä matka lähteä etsimään sitä Pikku Kaupungista 20 km:n päästä! Ja olisiko sielläkään ollut, olisi voinut tulla ajoreissu Isoon Kaupunkiin 2 x 40 km. Joten käytin normaalisuolaista.
Suklis välttelee puhelinta
Soitan huomenna [tai siis oikeastaan jo TÄNÄÄN] Muorille, en jaksanut nyt tänä pänä sitä alkaa tehdä. Kun puhelun jälkeen on aina semmoinen olo kuin olisi kuokkinut 8 h suota. :( En osaa ajatellakaan enää jonkun soittavan vanhemmilleen ihan mielellään, nauttivansa siitä. Mulle se on velvollisuus.
Kaverini kysyi, että miksi MINUN pitää aina soittaa Muorille, eikö hän ollenkaan soita mulle. Jouduin selittämään, että Muori kokisi ylpeydelleen käyvän, jos hän joutuisi soittamaan. Hän haluaa ajatella, että me Siukun kanssa haemme häntä käsiimme. Kai se sitten on jotain lääkettä hänen itsetunnolle, en tiedä. Useimmat aikuiset ihmiset kyllä sanovat, että soittavat 50/50 vanhempiensa kanssa, vuoronperään tai ainakin noin suunnilleen. Ettei se ole täysin yksipuolista yhteydenpitoa.
Usein toivon, että Muori löytäisi vaikka jonkun miesystävän, muttei se kovin todennäköistä ole. On niin paljon hänen ikäisiään terveitä, aktiivisia ja pirteitä naisia, hyvin hoidettujakin. Ja on paljon vähemmän sen ikäisiä vapaita miehiä tarjolla. Muori puhuu halveksuen naapurissa asuvasta naisesta, joka on keski-ikäinen [40+] ja jolla on MARSU! Muorista marsu on lasten lemmikki ja on ihan hullua, että aikuinen nainen ottaa semmoisen. Ottaisi Muorikin vaan jonkun semmoisen, niin keskittyisi enemmän siihen ja neuroottisuus vähenisi!
3 kokonaista vuorokautta...
.. herkkuiluun! Mutta sen toteaa mekaanisesti. Saas nyt nähdä, mitä leivon. Olisikohan Baileyskakku mitään pitkästä aikaa? Se tai kääretorttu? Bai-bai-baileys Zuk-zuk-zuklikselle. :) Hihii, olen ollut ihan HULLU, hysteerinen tänään! Tokaisin miehelle tuossa kun hän meni nukkumaan, että sä olet sellainen easy rider. :) En tajua MISTÄ mä sen easy riderin keksin! Ja sitten hihitin hysteerisesti perään!
maanantai 21. syyskuuta 2009
Nälkäpäivä-esto
Olisin muuten mielelläni vaikka nälkäpäivä-kerääjänä lippaan kanssa, mutta en VOI. Koska nälkäpäivä viittaa niin selvästi RUOKAAN, tarkemmin sanottuna sen puutteeseen, etten kykene. Miettisin vain sitä, että näytänkö itse ahneelta läskipossulta, joka on syönyt leivän jonkun kehitysmaalaisen luurangon suusta. Nälkäpäivä on hyvä nimi keräykselle, sellainen herättävä.. muistuttaa meitä elintasopotseja, että jossain oikeasti on nälkää.. mutta se myös on hyvin nolo syömishäiriöiselle.
Hölmöä miten pienissä asioissa arkenakin toimii se sisäinen rajoitin, joka muhun on asennettu.
"ä."
Juttelin tänään yhden ystäväni kanssa äitisuhteesta. Hän on samanikäinen kuin mä, mutta EI soita joka viikko äidilleen! Hän arvioi, että n. joka toinen viikko - ehkä! Mietin mitä Äetmuori mulle sanoisi, jos harventaisin! Huh huh. Kun hänestä oikeasti ei olisi liikaa vaikka puhua joka päivä puhelimessa. Niin he tekevät Siukun kanssa! Siukku puhuu työpuhelimestaan, joten ei hänen tarvitse maksaa. Mulla on tilanne toinen, kun ei ole työtä eikä siis työpuhelintakaan! On edes yksi hyvä puoli työttömyydessä. ;)
Aina kun juttelen nk. normaalien ihmisten kanssa, niin tunnen kateutta heidän perheistään. Kyllä, kyllä niissä ongelmia on: yhden isä ei suostu syömään ehdottomasti tarvitsemiaan verenpainelääkkeitä, toisen äiti käy läpi ihmissuhdekriisiä uusimman miesystävän kanssa jne. mutta YKSIKÄÄN ei ole koko ajan arvostelemassa loukkaavalla tavalla, vetämässä mattoa pois aikuisen lapsen jalkojen alta, sanomassa sitä että kaikki tekosi harrastuksesi kiinnostuksen kohteesi ovat tyhmiä ja vääriä.
Antaisin aika paljon jos tietäisin MIKÄ tarkalleen ottaen on Muorin ongelma!
Kaverini äiti on tosin paljon aktiivisempi kuin omani, hänellä on elämässä sisältöä. On harrastuksia [sauvakävely, tansseissa käyminen miehensä kanssa yms.] ja muutenkin on virkeä. Mutta niin Muorikin VOISI olla, jos hän tahtoisi! Miksi mä tunnen syyllisyyttä siitä, että hänen elämänsä on niin tyhjää ja ankeaa?
Olenkos kertonut nykyisin viittaavani Äetmuoriin sähköpostissa [jos siis kirjoitan jollekin kaverilleni tai miehelle] vain pienellä kirjaimella ä? Eli siis vaikka 'muuten ä. soitti juuri ja pyysi mua kysymään..' Koska en halua kirjoittaa ÄITI. Blogissa kirjoitan Äetmuorista tai Muorista. Koska en siis täälläkään halua kirjoittaa äiti. Anne Frank kai teki yhdessä vaiheessa samalla lailla, päiväkirjassaan siitä oli juttua, eli alkoi kutsua äitiä jollain toisella nimellä. Koska ei hänkään halunnut ... no, tiedätte jo.
Mietin näitä juttuja, koska huomenissa on luvassa p u h e l i n p i i n a a ! ! ! :(
'Suklis istui rannalla rapakiven päällä..'
.. eikä vaan laske päiviä mässäykseen, ei viitsi laskea, jostain syystä on OKSETTANUT koko päivän. :( Join kai liika nopsaan Pepsi Maxia. Mietin, että nyt varmana oksu tulee.. onneksi ei tullut.. Mies sanoi että onko sulla krapula [join 2 lasia punaviiniä paistin kanssa] ja olipas heko-heko-hauskaa. ;)
Hölmöä miten pienissä asioissa arkenakin toimii se sisäinen rajoitin, joka muhun on asennettu.
"ä."
Juttelin tänään yhden ystäväni kanssa äitisuhteesta. Hän on samanikäinen kuin mä, mutta EI soita joka viikko äidilleen! Hän arvioi, että n. joka toinen viikko - ehkä! Mietin mitä Äetmuori mulle sanoisi, jos harventaisin! Huh huh. Kun hänestä oikeasti ei olisi liikaa vaikka puhua joka päivä puhelimessa. Niin he tekevät Siukun kanssa! Siukku puhuu työpuhelimestaan, joten ei hänen tarvitse maksaa. Mulla on tilanne toinen, kun ei ole työtä eikä siis työpuhelintakaan! On edes yksi hyvä puoli työttömyydessä. ;)
Aina kun juttelen nk. normaalien ihmisten kanssa, niin tunnen kateutta heidän perheistään. Kyllä, kyllä niissä ongelmia on: yhden isä ei suostu syömään ehdottomasti tarvitsemiaan verenpainelääkkeitä, toisen äiti käy läpi ihmissuhdekriisiä uusimman miesystävän kanssa jne. mutta YKSIKÄÄN ei ole koko ajan arvostelemassa loukkaavalla tavalla, vetämässä mattoa pois aikuisen lapsen jalkojen alta, sanomassa sitä että kaikki tekosi harrastuksesi kiinnostuksen kohteesi ovat tyhmiä ja vääriä.
Antaisin aika paljon jos tietäisin MIKÄ tarkalleen ottaen on Muorin ongelma!
Kaverini äiti on tosin paljon aktiivisempi kuin omani, hänellä on elämässä sisältöä. On harrastuksia [sauvakävely, tansseissa käyminen miehensä kanssa yms.] ja muutenkin on virkeä. Mutta niin Muorikin VOISI olla, jos hän tahtoisi! Miksi mä tunnen syyllisyyttä siitä, että hänen elämänsä on niin tyhjää ja ankeaa?
Olenkos kertonut nykyisin viittaavani Äetmuoriin sähköpostissa [jos siis kirjoitan jollekin kaverilleni tai miehelle] vain pienellä kirjaimella ä? Eli siis vaikka 'muuten ä. soitti juuri ja pyysi mua kysymään..' Koska en halua kirjoittaa ÄITI. Blogissa kirjoitan Äetmuorista tai Muorista. Koska en siis täälläkään halua kirjoittaa äiti. Anne Frank kai teki yhdessä vaiheessa samalla lailla, päiväkirjassaan siitä oli juttua, eli alkoi kutsua äitiä jollain toisella nimellä. Koska ei hänkään halunnut ... no, tiedätte jo.
Mietin näitä juttuja, koska huomenissa on luvassa p u h e l i n p i i n a a ! ! ! :(
'Suklis istui rannalla rapakiven päällä..'
.. eikä vaan laske päiviä mässäykseen, ei viitsi laskea, jostain syystä on OKSETTANUT koko päivän. :( Join kai liika nopsaan Pepsi Maxia. Mietin, että nyt varmana oksu tulee.. onneksi ei tullut.. Mies sanoi että onko sulla krapula [join 2 lasia punaviiniä paistin kanssa] ja olipas heko-heko-hauskaa. ;)
lauantai 19. syyskuuta 2009
Rumuus suututtaa
Mua suututtaa rumuus! Esimerkiksi ne polkerokengät [kts. edellinen postaus]. Ja muutenkin! Joskus meillä on miehen kanssa erimielisyyttä, koska mun mielestä asioiden pitää olla KAUNIISTI. Eli jos on vaikka ostettu jotain laatikossa, niin paketin avattua pitäisi minusta heittää se laatikko pois, paperinkeräykseen tms. Meillä on sellainen sille varattu paikka autotallin vieressä. Sitten harmittaa, kun miestä ei haittaa vaikka se pahviboksi jäisi kotiin lojumaan lattialle.
Joskus mietin onko mulla oikeutta naputtaa esim. sellaisista laatikkoasioista. Kun onhan tämä miehenkin koti [melkein suurimmaksi osaksi hänen, eihän mun, työttömän lortin, rahoilla mitään kotia saisikaan] ja pitäisi kai vain sallia sellainen.. sotku.. :(
Olen alkanut ihan eri tavalla kunnioittaa JA sääliä sukupolvea vanhempia naisia. Ne naiset oikeasti ovat varmaan siivonneet itsensä hengiltä. Heillä ei miehistä ollut kai juuri MITÄÄN apua, tuskin edes likapyykkiään koriin veivät! Tietysti joku voisi sanoa, että itse elän ihan kuin ne äidin tai isoäidin polven naiset. Hoitelen kotia, teen kotityöt. Mutta ainakin meillä mies onneksi vie likapyykkinsä koriin. Ja auttaa, jos on joku ihan tajuttoman raskas [fyysistä voimaa vaativa] ylimääräinen hommeli.
Yllätetty!
Me olimme miehen kanssa liikenteessä, menimme kauppaan. Meillä molemmilla oli vessahätä ja kauppassa oli maksullinen vessa [normaalisti emme käy siinä kauppassa]. Maksoi 20 centtiä. Menimme samalla ovenavauksella, kun se ei ollut miesten tai naisten vessa, vaan yhteinen. Mies hoiti asiansa ja sitten minä. Juuri kun olin pytyllä, niin eikös se ovi avaudu!! Joku vanha äijä [taisi olla vähän hutikassakin, siltä näytti] änkeytyi sisään! Ilmeisesti mies oli unohtanut laittaa sen oven lukkoon, joten se äijä pääsi sitten sisään.
Mä sähisin oikein sieltä pytyltä [miehelle], että hoida toi POIS täältä! Mies siirtyi nopsasti mun eteen, mutta kai se tyyppi nyt saattoi sitten nähdä mun sääret pytyllä, muutahan ei näkynytkään. Är-syt-ti! Huvittavaa miten tuollainen juttu voi saada tunteet pintaan! Jos mies ei olisi hoitanut sitä tyyppiä pois, niin itse olisin hyvin voinut kuvitella tiuskaisevani sille TOSI pahasti. Vaikka normaalisti siis olen todella 'kiltti', hiljainen ja sellainen pehmeän sorttinen ihminen. Mutta ei kai kukaan iloitse, jos tulee yllätetyksi 'housut kintuissa'!
Mies oli soveliaan pahoillaan siitä, kun oli unohtanut lukita oven..
On se toisaalta hyvä, että vielä OSAA suuttua. Ettei ole päässyt se taito unohtumaan.
Joskus mietin onko mulla oikeutta naputtaa esim. sellaisista laatikkoasioista. Kun onhan tämä miehenkin koti [melkein suurimmaksi osaksi hänen, eihän mun, työttömän lortin, rahoilla mitään kotia saisikaan] ja pitäisi kai vain sallia sellainen.. sotku.. :(
Olen alkanut ihan eri tavalla kunnioittaa JA sääliä sukupolvea vanhempia naisia. Ne naiset oikeasti ovat varmaan siivonneet itsensä hengiltä. Heillä ei miehistä ollut kai juuri MITÄÄN apua, tuskin edes likapyykkiään koriin veivät! Tietysti joku voisi sanoa, että itse elän ihan kuin ne äidin tai isoäidin polven naiset. Hoitelen kotia, teen kotityöt. Mutta ainakin meillä mies onneksi vie likapyykkinsä koriin. Ja auttaa, jos on joku ihan tajuttoman raskas [fyysistä voimaa vaativa] ylimääräinen hommeli.
Yllätetty!
Me olimme miehen kanssa liikenteessä, menimme kauppaan. Meillä molemmilla oli vessahätä ja kauppassa oli maksullinen vessa [normaalisti emme käy siinä kauppassa]. Maksoi 20 centtiä. Menimme samalla ovenavauksella, kun se ei ollut miesten tai naisten vessa, vaan yhteinen. Mies hoiti asiansa ja sitten minä. Juuri kun olin pytyllä, niin eikös se ovi avaudu!! Joku vanha äijä [taisi olla vähän hutikassakin, siltä näytti] änkeytyi sisään! Ilmeisesti mies oli unohtanut laittaa sen oven lukkoon, joten se äijä pääsi sitten sisään.
Mä sähisin oikein sieltä pytyltä [miehelle], että hoida toi POIS täältä! Mies siirtyi nopsasti mun eteen, mutta kai se tyyppi nyt saattoi sitten nähdä mun sääret pytyllä, muutahan ei näkynytkään. Är-syt-ti! Huvittavaa miten tuollainen juttu voi saada tunteet pintaan! Jos mies ei olisi hoitanut sitä tyyppiä pois, niin itse olisin hyvin voinut kuvitella tiuskaisevani sille TOSI pahasti. Vaikka normaalisti siis olen todella 'kiltti', hiljainen ja sellainen pehmeän sorttinen ihminen. Mutta ei kai kukaan iloitse, jos tulee yllätetyksi 'housut kintuissa'!
Mies oli soveliaan pahoillaan siitä, kun oli unohtanut lukita oven..
On se toisaalta hyvä, että vielä OSAA suuttua. Ettei ole päässyt se taito unohtumaan.
torstai 17. syyskuuta 2009
Viemäri!
Olin tänään miehen kanssa siellä paksusuolentähystyksessä. En siis ollut MUKANA, mutta olin saattamassa + kuskaamassa! Mies sanoi, ettei se ollut niin kauhea juttu kuin mitä hän jo ehti luulla. Eniten koski se, kun se letku pistettiin sisään peräaukosta. Kun se oli sisällä, niin loppu oli sitten helpompaa! Miestä se laittaminen saattoi sattua siksikin, kun hänellä on siellä joku haavauma [vuotaa verta yms.] ja siksi aristaa! En tiedä sattuisiko se tervettä ihmistä.
Lekuri kuitenkin oli sanonut, että näyttääpi normaalilta kaikki 'siellä'! Sitten hän oli aika roisisti sanonut 'että sinä kun olet tuollainen vähän reilumman kokoinen kaveri, niin on tuo viemärikin sitten iso..' VIEMÄRI!!! :( Tarkoittaa siis sitä paksusuolta! Huh! Varmaan itse olisin vähän hermostunut, jos mulle olisi sanottu noin. Kysyin mieheltä siitä lääkäristä ja ei sekään ollut mikään pieni mies ollut! Joten mitäs sitten sanoo. Ehkä se oli vitsi?
Polkerot
Huomasin taas tänään kotiuduttua, että oli sukanpohjat mustana! Ensin kun huomasin sen, niin ajattelin että ei ole totta. Kun siivoan täällä meillä niin tarkkaan! Mutta nyt jo tiedän että sen mustuuden syy onkin POLKEROISSA! Polkerot on mun kengät.. ne ovat mustat, matalakantaiset, käytän niitä kauppareissuilla yms. Ne ovat aika hirveät. Se kengän kärki on kuin joku laatikko.. siksi kai sanon niitä polkeroiksi. Niissä on jotain polkeromaisuutta! :( Sain ne Äetmuorilta kerran, kun ne oli liian pienet hänelle. Mulle ne on liian ISOT, ne on 39-kokonumeroa.
Joku voisi kysyä, että miksi käytän niitä POLKEROITA, jos en niistä pidä. No oikeastaan siksi, kun niissä ei ole nauhoja, ne on helppo vetäistä jalkaan jos on kiiru. Ja kai siksikin, kun ei mulla nyt kauheasti ole kenkiä. Ei siis ole paljon valinnanvaraa. Joten polkerot ne on! Ja käytän niitä usein.. Vaikka ne onkin jäykät ja tyhmän tuntuiset jalassa ja värjää sukat.
Puhelimessa, osa XVIIIIXIIII
Siukku soitti tänään! Nyt hän sanoi, ettei hän olekaan tulossa meille yöksi, vaan menee hotelliin yhteen lähikaupunkiin, kun ei hän halua herätä aikaisemmin aamusta, että ajaisi sitten meiltä sinne kurssilleen.
Mietin vaan, että voi HITTO jos Muori on taas kerran sekaantunut asiaan ja alkanut omaa tulkintaansa sanoa Siukulle, eli 'ei se Suklis halua, että niillä käydään..' Se olisi kyllä JUURI Muorin tapainen tempaus! :( Ja en voi kysyä sitä Siukulta, koska hän kuitenkin kertoisi Muorille ja niin edelleen, niin edelleen --> suuttumusta ja loukkaantumista.
Voi itku jos Muori on taas jotain 'tulkinnut'.. Hänelle olisi kyllä parasta kuunnella ihan tarkkaan mitä minä sanon, ja jättää tulkinnat muille! Hemmetti vie. En siis tiedä onko Muori nyt jotain sanonut, mutta voi olla. Hän ei mielellään mitään asiaa jätä sekaantumatta.
Sanoin kyllä Siukulle, että kyllä me täällä kotona ollaan, kun emme silloin vielä ole möksällekään menossa.
Syömispohdintaa
Kyllä mulla se herkkujen ajatteleminen taitaa tosiaan olla suureksi osin siitä johtuvaa, kun ei elämässä oikein ole ollut sisältöä. Esim. nyt kun ON [on tulossa yksi tuttavapari vierailulle, on tiedossa muutenkin kaikkea ohjelmaa viikon lopuksi], niin en edes mässäilyä mieti. Enkä laske päiviä. Kai se on ollut jotain epätoivoista sisällön kehittämistä.
Nyt en ole jaksanut/viitsinyt suunnitella tulevia syömisiä. Kai mä aina jotain osaan suuhuni tunkea, siinä on Suklis hyvä. ;)
Lekuri kuitenkin oli sanonut, että näyttääpi normaalilta kaikki 'siellä'! Sitten hän oli aika roisisti sanonut 'että sinä kun olet tuollainen vähän reilumman kokoinen kaveri, niin on tuo viemärikin sitten iso..' VIEMÄRI!!! :( Tarkoittaa siis sitä paksusuolta! Huh! Varmaan itse olisin vähän hermostunut, jos mulle olisi sanottu noin. Kysyin mieheltä siitä lääkäristä ja ei sekään ollut mikään pieni mies ollut! Joten mitäs sitten sanoo. Ehkä se oli vitsi?
Polkerot
Huomasin taas tänään kotiuduttua, että oli sukanpohjat mustana! Ensin kun huomasin sen, niin ajattelin että ei ole totta. Kun siivoan täällä meillä niin tarkkaan! Mutta nyt jo tiedän että sen mustuuden syy onkin POLKEROISSA! Polkerot on mun kengät.. ne ovat mustat, matalakantaiset, käytän niitä kauppareissuilla yms. Ne ovat aika hirveät. Se kengän kärki on kuin joku laatikko.. siksi kai sanon niitä polkeroiksi. Niissä on jotain polkeromaisuutta! :( Sain ne Äetmuorilta kerran, kun ne oli liian pienet hänelle. Mulle ne on liian ISOT, ne on 39-kokonumeroa.
Joku voisi kysyä, että miksi käytän niitä POLKEROITA, jos en niistä pidä. No oikeastaan siksi, kun niissä ei ole nauhoja, ne on helppo vetäistä jalkaan jos on kiiru. Ja kai siksikin, kun ei mulla nyt kauheasti ole kenkiä. Ei siis ole paljon valinnanvaraa. Joten polkerot ne on! Ja käytän niitä usein.. Vaikka ne onkin jäykät ja tyhmän tuntuiset jalassa ja värjää sukat.
Puhelimessa, osa XVIIIIXIIII
Siukku soitti tänään! Nyt hän sanoi, ettei hän olekaan tulossa meille yöksi, vaan menee hotelliin yhteen lähikaupunkiin, kun ei hän halua herätä aikaisemmin aamusta, että ajaisi sitten meiltä sinne kurssilleen.
Mietin vaan, että voi HITTO jos Muori on taas kerran sekaantunut asiaan ja alkanut omaa tulkintaansa sanoa Siukulle, eli 'ei se Suklis halua, että niillä käydään..' Se olisi kyllä JUURI Muorin tapainen tempaus! :( Ja en voi kysyä sitä Siukulta, koska hän kuitenkin kertoisi Muorille ja niin edelleen, niin edelleen --> suuttumusta ja loukkaantumista.
Voi itku jos Muori on taas jotain 'tulkinnut'.. Hänelle olisi kyllä parasta kuunnella ihan tarkkaan mitä minä sanon, ja jättää tulkinnat muille! Hemmetti vie. En siis tiedä onko Muori nyt jotain sanonut, mutta voi olla. Hän ei mielellään mitään asiaa jätä sekaantumatta.
Sanoin kyllä Siukulle, että kyllä me täällä kotona ollaan, kun emme silloin vielä ole möksällekään menossa.
Syömispohdintaa
Kyllä mulla se herkkujen ajatteleminen taitaa tosiaan olla suureksi osin siitä johtuvaa, kun ei elämässä oikein ole ollut sisältöä. Esim. nyt kun ON [on tulossa yksi tuttavapari vierailulle, on tiedossa muutenkin kaikkea ohjelmaa viikon lopuksi], niin en edes mässäilyä mieti. Enkä laske päiviä. Kai se on ollut jotain epätoivoista sisällön kehittämistä.
Nyt en ole jaksanut/viitsinyt suunnitella tulevia syömisiä. Kai mä aina jotain osaan suuhuni tunkea, siinä on Suklis hyvä. ;)
tiistai 15. syyskuuta 2009
Rajuja ajatuksia
Mietin pitäisiköhän LOPETTAA nämä nykymuotoiset herkkuilut. En siis tietenkään lopettaisi kokonaan, vaan vain tässä nykymuodossa. Koska joskus se ahdistaa mua.. siis se, kun 'pitää' hankkia aina tuota-ja-tätä herkkuilua varten. Ja sitten kun kaappi on täynnä, niin sekin ahdistaa, kun ne pitää syödä pois. Sitä pupeltaa ihan paniikissa, eikä oikeasti nauti siitä enää. Joskus olen ollut tosi väsynyt ja kyllästynytkin, kun on pitänyt rampata kauppoilla ja ostella.
Tässä on kauheasta IDENTITEETTIKRIISISTÄ kyse! :) Sukliksen identiteetti on niin sidoksissa herkkuiluun! Mikä tai kuka on Zuk-zuk-zuklis ilman herkkuilujaan?? :)
Aina meillä on kaappeissa jotain.. keksiä ainakin ja jotain suklaita, eli periaatteessa herkkuilun saisi aina niillä kokoon, ei tarvitse hamstrata eikä pähkäillä niitä ostoksia. Tuntuu kuin ei oikein enää aika tai kiinnostus riittäisi. En ole kiireinen, mutta tuntuu kuin haluaisi tehdä jotain muuta ajallaan kuin miettiä semmoisia ostoja.
Siitä olen muuten tosi ylpeä, että EN ole sännännyt ostamaan niitä Fazerin typeriä uutuussuklaita, blueberrypie- ja mitä niitä nyt on! Muutenkin tympii tuo.. suomalainen makeisfirma, ja suklaan täytyy olla oikein pluuperipai! Eikö mustikkapiirakka muka kelpais nimeksi? Onko se sitten niin paljon hienompaa se suklaati, kun on nimikin enklanniksi? Varmaan joo se myy huimasti ulkomailla.. esim. Belgiassa ja Sveitsissä, kun ei niillä raukoilla ole omia suklaafirmoja lainkaan.. ;)
Fazerin jymyjuttu on aina ottaa joku MARJA ja mättää sitä suklaatiin. Siinä ne uutuudet on.
Paksusuolen tähyä odotellessa..
Huomenna on miehellä se.. paksusuolen tähystys! :( Voi raukkaa! Hän jo otti semmosta tyhjennyslääkettä ja on ollut pytyllä aika pitkästi tänään. Miehelle oli sekin aika järkytys, kun ei ole saanut klo 13 jälkeen syödä MITÄÄN. Hän on tottunut kahteen täyteen ateriaan, plus aamiaiseen ja iltapalaan. Ja namiskuukkelia kanssa. Nyt on sitten juonut litran tuoremehua, kun sitä saa juoda.. Kai se vähän pitää nälkää poissa. Hän meni nukkumaan tosi aikaisin, 22.30. Se oli ihan viisasta, koska nukkuessa ei nälykkä tunnu eikä vaivaa.
Mää joudunkin miehen kyytimään sinne, koska nuo lääkkeet VOI aihettaa esim. KOURISTUKSEN! Tai sitten muuten vaan.. epämukavaa oloa. Joten Suklis kuskaa! Otan oman romuraudan.. tankkasinkin sen tänään! Olisi siinä tankkelissa ollut vielä 1/4 jäljellä, mutta ei sillä oikein aja turvallisin mielin, kun kumminkin pitää Isoon Kaupunkiin asti ajaa ja takaisin! Ajattelin, ettei ole hyvä miehen sitten joutua odottelemaan huomenna mun tankkaamisia.. kun jos vaikka tulee.. kakka! :(
Mies oli tänään kertonut yhdelle tosi läheiselle työkaverilleen/ystävälleen että tuommoisen joutuu nyt kokemaan! Mun lisäksi vain tämä työkaveri tietää siitä! Ei hän ole vanhemmilleenkaan mitään puhunut, raukka häpeää kai. :( Vaikkei siinä oikeastaan ole hävettävää. Se miehen työkaveri oli ollut tosi osaaottava, kauhistui kai että entäs jos ITSE joutuu joskus siihen..!
Yritin tänään miettiä kumpi on pahempi, noin ajatuksena: se että joutuu nielemään letkun, vai se että se pistetään peräaukon kautta. Musta tuntuu, että jos olisi ehdoton PAKKO valita [ei siis olisi vaihtoehtoja], niin valitsisin tuon peräsuolihommelin. :( Letkua en ole niellyt, enkä aiokaan!
Tässä on kauheasta IDENTITEETTIKRIISISTÄ kyse! :) Sukliksen identiteetti on niin sidoksissa herkkuiluun! Mikä tai kuka on Zuk-zuk-zuklis ilman herkkuilujaan?? :)
Aina meillä on kaappeissa jotain.. keksiä ainakin ja jotain suklaita, eli periaatteessa herkkuilun saisi aina niillä kokoon, ei tarvitse hamstrata eikä pähkäillä niitä ostoksia. Tuntuu kuin ei oikein enää aika tai kiinnostus riittäisi. En ole kiireinen, mutta tuntuu kuin haluaisi tehdä jotain muuta ajallaan kuin miettiä semmoisia ostoja.
Siitä olen muuten tosi ylpeä, että EN ole sännännyt ostamaan niitä Fazerin typeriä uutuussuklaita, blueberrypie- ja mitä niitä nyt on! Muutenkin tympii tuo.. suomalainen makeisfirma, ja suklaan täytyy olla oikein pluuperipai! Eikö mustikkapiirakka muka kelpais nimeksi? Onko se sitten niin paljon hienompaa se suklaati, kun on nimikin enklanniksi? Varmaan joo se myy huimasti ulkomailla.. esim. Belgiassa ja Sveitsissä, kun ei niillä raukoilla ole omia suklaafirmoja lainkaan.. ;)
Fazerin jymyjuttu on aina ottaa joku MARJA ja mättää sitä suklaatiin. Siinä ne uutuudet on.
Paksusuolen tähyä odotellessa..
Huomenna on miehellä se.. paksusuolen tähystys! :( Voi raukkaa! Hän jo otti semmosta tyhjennyslääkettä ja on ollut pytyllä aika pitkästi tänään. Miehelle oli sekin aika järkytys, kun ei ole saanut klo 13 jälkeen syödä MITÄÄN. Hän on tottunut kahteen täyteen ateriaan, plus aamiaiseen ja iltapalaan. Ja namiskuukkelia kanssa. Nyt on sitten juonut litran tuoremehua, kun sitä saa juoda.. Kai se vähän pitää nälkää poissa. Hän meni nukkumaan tosi aikaisin, 22.30. Se oli ihan viisasta, koska nukkuessa ei nälykkä tunnu eikä vaivaa.
Mää joudunkin miehen kyytimään sinne, koska nuo lääkkeet VOI aihettaa esim. KOURISTUKSEN! Tai sitten muuten vaan.. epämukavaa oloa. Joten Suklis kuskaa! Otan oman romuraudan.. tankkasinkin sen tänään! Olisi siinä tankkelissa ollut vielä 1/4 jäljellä, mutta ei sillä oikein aja turvallisin mielin, kun kumminkin pitää Isoon Kaupunkiin asti ajaa ja takaisin! Ajattelin, ettei ole hyvä miehen sitten joutua odottelemaan huomenna mun tankkaamisia.. kun jos vaikka tulee.. kakka! :(
Mies oli tänään kertonut yhdelle tosi läheiselle työkaverilleen/ystävälleen että tuommoisen joutuu nyt kokemaan! Mun lisäksi vain tämä työkaveri tietää siitä! Ei hän ole vanhemmilleenkaan mitään puhunut, raukka häpeää kai. :( Vaikkei siinä oikeastaan ole hävettävää. Se miehen työkaveri oli ollut tosi osaaottava, kauhistui kai että entäs jos ITSE joutuu joskus siihen..!
Yritin tänään miettiä kumpi on pahempi, noin ajatuksena: se että joutuu nielemään letkun, vai se että se pistetään peräaukon kautta. Musta tuntuu, että jos olisi ehdoton PAKKO valita [ei siis olisi vaihtoehtoja], niin valitsisin tuon peräsuolihommelin. :( Letkua en ole niellyt, enkä aiokaan!
maanantai 14. syyskuuta 2009
Irti julmurin kahleista
Tuon niminen oli eräs typerä lehtinen, jonka luin ihan nuorena! Siinä oli tarina julmasta kannakselaisesta kartanonisännästä [venäläisestä], joka yritti kaikin konstein saada yhtä suomalaista maalaistyttöä.. seksiorjakseen!! Mutta tietysti tuli komea kreivi, joka rakastui tyttöön ja sitten NE päätyivät yhteen!
No, irti kahleista kumminkin! Oli julmuri kuka tai mikä hyvänsä. Mietin vaan tuota kun olen tänään taas puhunut Äetmuorin kanssa puhelimessa. Joskus hän todella ärsyttää mua, enkä voi sille mitään.. vaikka salaan sen, niin itseä se jää ahdistamaan pitkäksi aikaa.
Tänään homman nimi oli tällaista: Siukku oli kai soittanut Muorille ja kysellyt HÄNELTÄ, että voiko hän tulla meille yhdeksi yöksi kuun lopussa. Mua alkoi ärsyttää se, että tässä pitää käyttää MUORIA jonain välikätenä - miksi Siukku ei voi kysyä multa suoraan? En tajua. No, sanoin että kyllä se varmaan käy, jos emme vaan ole möksällä silloin. Siihen viikkoon nimittäin sattuu miehen loma ja meidän perinteinen viimeinen möksäkäyntimme.
TIETYSTI Muorin piti siihen tavalliseen tapaansa aloittaa se "sehän on vain yksi yö.. kai siskosi saa tulla teidän lattiallenne yhdeksi yöksi.." Tuo on Muorin vakiotaktiikka. Yrittää saada ihmiset puolustuskannalle, syyllistymään, suostumaan tuosta vaan. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään sitä vastaan että Siukku tulee, JOS siis olemme kotona silloin! Eikö tämä nyt ole ihan itsestään selvä asia?? Miehen lomaa ei ainakaan voi siirtää, kun se on aiemmin jo sovittu ja lukkoon lyöty.
Tuon puhelun jälkeen mulla oli taas oikein kunnon päänsärky. Vielä joskus alle 2-kymppisenä en nähnyt Muorin puheiden läpi, mutta nyt näen, näen sen taktiikan ja se OKSETTAA mua. Ensinnäkin hän on aina työntämässä nenänsä joka ainoaan asiaan, kuului se hänelle tai ei [useimmiten ei]. Ja sitten aina ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen. Jos esim. nyt käy niin, että se pahanonnen päivä on juuri sellainen, kun olemme möksällä, niin sitten Muori ja Siukku taas saavat keskenään puhua, että ei se Suklis tykkää että sinne tullaan.. Vielä joskus alle 2-kymppisenä olisin varmaan alkanut vakuutella, että älkää VAAN kuvitelko, että ei oltaisi tervetulleita.. Nyt en enää jaksa. Jos aikuiset ihmiset ei tajua tällaista perusasiaa, niin olkoot tajuamatta.
En edes aio Siukulta kysyä koko asiasta. Puhukoon meille, jos puhuttavaa on. Muorin välityksellä en ala kenenkään yöpymisiä tai yöpymättä jättämisiä järjestellä.
Nyt ei Suklis ole edes bloggaamaan ehtinyt.. koska olen LUKENUT.. äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa! Mulle suositteli eräs bloggari semmoista kuin Anja Laurilan kirjoittamaa Äiti ja tytär, vallan ja rakkauden kehissä. Luin sen.. Aluksi se ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta sitten siinä oli yhden naisen kokemus, joka olisi voinut olla suoraan meidän perheestä! Eli sellainen äiti, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, on vain 'omistautunut' lapsille.. ja sitä kautta käyttänyt valtaansa heihin. Olipas hullua, ihan oikeasti olisi voinut olla mun kirjoittamani se juttu!
Mässyraportti
Mässyilyt on taas mässyilty! Kumma juttu, en sen ihan 1. herkkuannoksen jälkeen syönytkään yhtään suklaata! Ei vain tehnyt mieli. Jäätelö kyllä maittoi. Snickers-jäätelöpatukasta en kyllä tykännyt.. eikä mieskään.. molemmista se oli liian pähkinäinen! Snickers ei suklaapatukkanakaan ole mun suursuosikki!
No, irti kahleista kumminkin! Oli julmuri kuka tai mikä hyvänsä. Mietin vaan tuota kun olen tänään taas puhunut Äetmuorin kanssa puhelimessa. Joskus hän todella ärsyttää mua, enkä voi sille mitään.. vaikka salaan sen, niin itseä se jää ahdistamaan pitkäksi aikaa.
Tänään homman nimi oli tällaista: Siukku oli kai soittanut Muorille ja kysellyt HÄNELTÄ, että voiko hän tulla meille yhdeksi yöksi kuun lopussa. Mua alkoi ärsyttää se, että tässä pitää käyttää MUORIA jonain välikätenä - miksi Siukku ei voi kysyä multa suoraan? En tajua. No, sanoin että kyllä se varmaan käy, jos emme vaan ole möksällä silloin. Siihen viikkoon nimittäin sattuu miehen loma ja meidän perinteinen viimeinen möksäkäyntimme.
TIETYSTI Muorin piti siihen tavalliseen tapaansa aloittaa se "sehän on vain yksi yö.. kai siskosi saa tulla teidän lattiallenne yhdeksi yöksi.." Tuo on Muorin vakiotaktiikka. Yrittää saada ihmiset puolustuskannalle, syyllistymään, suostumaan tuosta vaan. Niin kuin sanoin, mulla ei ole mitään sitä vastaan että Siukku tulee, JOS siis olemme kotona silloin! Eikö tämä nyt ole ihan itsestään selvä asia?? Miehen lomaa ei ainakaan voi siirtää, kun se on aiemmin jo sovittu ja lukkoon lyöty.
Tuon puhelun jälkeen mulla oli taas oikein kunnon päänsärky. Vielä joskus alle 2-kymppisenä en nähnyt Muorin puheiden läpi, mutta nyt näen, näen sen taktiikan ja se OKSETTAA mua. Ensinnäkin hän on aina työntämässä nenänsä joka ainoaan asiaan, kuului se hänelle tai ei [useimmiten ei]. Ja sitten aina ollaan tekemässä kärpäsestä härkänen. Jos esim. nyt käy niin, että se pahanonnen päivä on juuri sellainen, kun olemme möksällä, niin sitten Muori ja Siukku taas saavat keskenään puhua, että ei se Suklis tykkää että sinne tullaan.. Vielä joskus alle 2-kymppisenä olisin varmaan alkanut vakuutella, että älkää VAAN kuvitelko, että ei oltaisi tervetulleita.. Nyt en enää jaksa. Jos aikuiset ihmiset ei tajua tällaista perusasiaa, niin olkoot tajuamatta.
En edes aio Siukulta kysyä koko asiasta. Puhukoon meille, jos puhuttavaa on. Muorin välityksellä en ala kenenkään yöpymisiä tai yöpymättä jättämisiä järjestellä.
Nyt ei Suklis ole edes bloggaamaan ehtinyt.. koska olen LUKENUT.. äärimmäisen mielenkiintoista kirjaa! Mulle suositteli eräs bloggari semmoista kuin Anja Laurilan kirjoittamaa Äiti ja tytär, vallan ja rakkauden kehissä. Luin sen.. Aluksi se ei vaikuttanut kovin lupaavalta, mutta sitten siinä oli yhden naisen kokemus, joka olisi voinut olla suoraan meidän perheestä! Eli sellainen äiti, joka ei ole koskaan harrastanut mitään, on vain 'omistautunut' lapsille.. ja sitä kautta käyttänyt valtaansa heihin. Olipas hullua, ihan oikeasti olisi voinut olla mun kirjoittamani se juttu!
Mässyraportti
Mässyilyt on taas mässyilty! Kumma juttu, en sen ihan 1. herkkuannoksen jälkeen syönytkään yhtään suklaata! Ei vain tehnyt mieli. Jäätelö kyllä maittoi. Snickers-jäätelöpatukasta en kyllä tykännyt.. eikä mieskään.. molemmista se oli liian pähkinäinen! Snickers ei suklaapatukkanakaan ole mun suursuosikki!
lauantai 12. syyskuuta 2009
Kommunisti valittaa vanhustenhoidosta
Eduskunnan kyselytunnissa oli viimeksi vanhustenhoitoon liittyviä kysymyksiä! Koska olen törkeä (?) kommari, niin kysyn minäkin vaan, että miten Ruotsissa ja Norjassa on varaa siihen, että hoitajien työtaakka on pienempi kuin täällä ja palkka suurempi? Norjassa tietysti on sitä öljyä.. mutta mites Ruotsi sitten?? Miten Ruåtsilla on varaa inhimillisyyteen mutta meillä muka ei?? Onko Ruotsi muka NIIN paljon rikkaampi maa?
Jotenkin mua järkyttää se kun hoitajat lähtee naapurimaihin työhön.. eikä aina palkan takia, vaan myös sen työmäärän kohtuullisuuden..! Suomessa saattaa yksi väsynyt hoitaja joutua vastaamaan monista kymmenistä ihmisistä yksin! Voi vaan kuvitella kuinka raskasta se työ on henkisesti ja fyysisesti kun ei voi kokea aitoa auttamisen iloa! Potilaat vaan pitää hoitaa mahdollisimman pian!
No siis, miten meillä ei ole varaa palkata hoitajia, mutta eduskunnan laiskurien palkat sen kun nousee? Ja lihavan eläkkeen saa parin kauden jälkeen! Sitten niillä on AVUSTAJAT! Ennen ei ollut. Tehkööt itse työnsä tai työstä pois, se on mun motto! Sitten perustellaan, että muissakin maissa on.. Vähän kuin pienet lapset: "Sirullakin on! Tiinakin saa"..! Uskokoon kuka tahtoo!
Mun mielestä KANSAN hyvinvoinnin on tultava ensin! Ja me KAIKKI vanhetaan..! On sikamaista jos raskaan elämän elänyt ihminen ei vanhana saa arvokasta vanhuutta! NE saavat, joilla on varaa maksaa siitä.. Eli siis juuri jotkut eliitin edustajat ja poliitikkoystävämme!!Kuvitellaan nyt vaikka jotain kotiäitiä tms.. Ei ole varaa maksaa, kun ei ole sellaista eläkettä. Eli kotiäidin vanhuudesta tulee kökkö. Sitten jos olet oikein tallonut ihmisten yli, pyrkyröinyt ja jahdannut vaan rahaa, niin SITTEN se vanhana palkitaan, pääset luksus-hoitokotiin, missä vaipatkin on varmaan silkkiä.. Samaa paskaa niihin kuitenkin tulee kuin köyhiltä, joille ei varmaan sitten suoda edes muovivaippaa. Maatkoon sotkuissaan, kun ovat 'vain' köyhiä. Vai pitäiskös oikein tappaa pois, etteivät veisi RAHOJA.. :(
Joskus Suomi muistuttaa mun mielestä jo natsi-Saksaa. :( Kaikkien ihmisten arvo vaan mitataan rahassa. Jos et tuota = arvoton ihminen. Kuinka tällaisessa maailmassa nuoretkaan viitsisi lisääntyä.. Kun jää vanhemmuuslomalle, niin siinä se työpaikka taikkas ura saattaa mennä.. Työnantajat tietää tosi hyvin, että jokaista 30-vuotiasta työntekijää kohti on ovesta tunkemassa 50 innokasta 25-vuotiasta. Joko pelaat niiden säännöillä, tai et pääse peliin mukaan ollenkaan, tai putoat siitä pois.
Tätä varmaan tarkottavat ne työelämän joustot! Kun vaaditaan aina vain helpompia ja heppoisempia työsopimuksia ja työnantajan oikeudet sen kun kasvaa.
Jutta Urpilaisesta en enää pidä yhtään! Olin alkuun varovasti iloinen, SDP valitsee nuoren naisen puhetta johtamaan.. mutta kun se ihminen ei TAJUA mitä on olla pienituloinen! Irvokasta väittää monta tonnia kuussa tienaavaa joksikin pienituloikseksi. Kun Suomessa on ihmisiä, jotka ei tienaa MITÄÄN. SDP ei enää ole vasemmistopuolue! Ei todellakaan! Saas nähdä viitsiikö meidän mieskään äänestää sitä ensi vaaleissa, vai siirtyykö enemmän vasemmalle.. sinne missä MÄ jo olen! :)
Mutta niin kuin olen sanonut, on oikeastaan ainoa toivo TosiSosi, Sukliksen TosiSosialismi. En tiedä noinko nuo olemassa olevat vasemmistopuolueet ovat kunnolla vasemmistolaisia. On epäluuloa.. minussa...
Armoitsemurha?
En itse uskalla edes ajatella omaa vanhuutta! Varmaan tulee hirveää. Kun olen TYÖTÖN LORTTI kuitenkin. Olen joskus ajatellut, voin sen myöntää, että jos tulen oikein vanhaksi ja sairaaksi ja olosuhteet on ihan mahdottomat [köyhyys, hoidon puute j.n.e.] niin saattaisin suoda itselleni armoitsemurhan! On se vähän karua miettiä tätä, mutta tässä maailmassa jossa me eletään, se on vain REALISMIA. Pitäisi varmaan kävellä jonnekin metsään sitten kun on talvi ja lunta ja käydä hankeen nukkumaan. Siinä ei herää enää.. päätyy kuolleeksi! Aamulla on kuollut, jos yön nukkuu esim. -20 asteessa ulkona. Siihen vain pitäisi varmaan juoda melkoiset humalat pohjalle, koska selvänä voisi alkaa paleltaa niin paljon, että menisi sisään ennen kuolemaa! :(
Ehkä valtio alkaa taata armoitsemurhan köyhille vanhuksille? Edes inhimillisen poispääsyn. Vähän kuin antaisi lopetuspiikin eläimelle. Ehkä eläinlääkärit voisi tehdä sen, kun eihän me köyhät oikeasti olla edes ihmisiä.
Mutta nyt synkistelyt sikseen! Pisti vaan vihaksi se koko keskustelu siellä eduskunnassa! Tuommoisia tyyppejä siellä sitten on, selittelevät ja halkovat hiuksia ja koko ajan, joka päivä, vanhusten olot ovat ihan hirveät! Miehen isoäiti esim.. hän laihtui ja sai aliravitsemuksen. Sairaalassa väittivät mummun osaavan syödä itse, mutta ei hän osannut/pystynyt! Mummulla oli 7 lasta.. ne vuorotellen kävivät siellä sitten töitten ohella ruokkimassa mummun. Muuten olisi kuollut nälkään, koska ne siellä väitti kiven kovaan, että itse se pystyy.. :( Mummu oli myös koko ajan järkyissä lääkkeissä. Se oli ihan hirveää, appiukkokin oli järkyttynyt anoppinsa kohtalosta, vaikkei normaalisti ole mikään nyyhky. :( Raskasta työtä sekin mummu tehnyt koko elämänsä, pienviljelijän emäntä. Tuommoinen loppu sitten oli..
Mutta turha sitä on nyt miettiä. Voihan se olla että kupsahdan paljon ennen kuin tulen vanhaksi. Vaikka seuraavassa herkkuilussa, who knows. ;) Ilo pintaan vaikka väkisin!
0 kokonaista vuorokautta..!
Hiiiiiii-oooo! {Sukliksen riemunkarjahdus!} Tosiaankin.. lauantaita jo elämme.. ja kun kello seuraavan kerran tulee 00:00, muutun mä.. hirviöksi taas! Koti on puhdas ja puunattu, sain vielä vähän silitystyötäkin tehtyä, vaikken kyllä ole mikään hyvä silittämisessä.
Täytyy ostaa kauppasta tomusokeria, lisää voita, nomparelleja ja kaakaojauhetta! Ne uupuu mokkapaloista nimittäin, muuten on aineita, munia ja sokeria, jauhoa yms.!
23 ½ tuntia enää.. ;)
Jotenkin mua järkyttää se kun hoitajat lähtee naapurimaihin työhön.. eikä aina palkan takia, vaan myös sen työmäärän kohtuullisuuden..! Suomessa saattaa yksi väsynyt hoitaja joutua vastaamaan monista kymmenistä ihmisistä yksin! Voi vaan kuvitella kuinka raskasta se työ on henkisesti ja fyysisesti kun ei voi kokea aitoa auttamisen iloa! Potilaat vaan pitää hoitaa mahdollisimman pian!
No siis, miten meillä ei ole varaa palkata hoitajia, mutta eduskunnan laiskurien palkat sen kun nousee? Ja lihavan eläkkeen saa parin kauden jälkeen! Sitten niillä on AVUSTAJAT! Ennen ei ollut. Tehkööt itse työnsä tai työstä pois, se on mun motto! Sitten perustellaan, että muissakin maissa on.. Vähän kuin pienet lapset: "Sirullakin on! Tiinakin saa"..! Uskokoon kuka tahtoo!
Mun mielestä KANSAN hyvinvoinnin on tultava ensin! Ja me KAIKKI vanhetaan..! On sikamaista jos raskaan elämän elänyt ihminen ei vanhana saa arvokasta vanhuutta! NE saavat, joilla on varaa maksaa siitä.. Eli siis juuri jotkut eliitin edustajat ja poliitikkoystävämme!!Kuvitellaan nyt vaikka jotain kotiäitiä tms.. Ei ole varaa maksaa, kun ei ole sellaista eläkettä. Eli kotiäidin vanhuudesta tulee kökkö. Sitten jos olet oikein tallonut ihmisten yli, pyrkyröinyt ja jahdannut vaan rahaa, niin SITTEN se vanhana palkitaan, pääset luksus-hoitokotiin, missä vaipatkin on varmaan silkkiä.. Samaa paskaa niihin kuitenkin tulee kuin köyhiltä, joille ei varmaan sitten suoda edes muovivaippaa. Maatkoon sotkuissaan, kun ovat 'vain' köyhiä. Vai pitäiskös oikein tappaa pois, etteivät veisi RAHOJA.. :(
Joskus Suomi muistuttaa mun mielestä jo natsi-Saksaa. :( Kaikkien ihmisten arvo vaan mitataan rahassa. Jos et tuota = arvoton ihminen. Kuinka tällaisessa maailmassa nuoretkaan viitsisi lisääntyä.. Kun jää vanhemmuuslomalle, niin siinä se työpaikka taikkas ura saattaa mennä.. Työnantajat tietää tosi hyvin, että jokaista 30-vuotiasta työntekijää kohti on ovesta tunkemassa 50 innokasta 25-vuotiasta. Joko pelaat niiden säännöillä, tai et pääse peliin mukaan ollenkaan, tai putoat siitä pois.
Tätä varmaan tarkottavat ne työelämän joustot! Kun vaaditaan aina vain helpompia ja heppoisempia työsopimuksia ja työnantajan oikeudet sen kun kasvaa.
Jutta Urpilaisesta en enää pidä yhtään! Olin alkuun varovasti iloinen, SDP valitsee nuoren naisen puhetta johtamaan.. mutta kun se ihminen ei TAJUA mitä on olla pienituloinen! Irvokasta väittää monta tonnia kuussa tienaavaa joksikin pienituloikseksi. Kun Suomessa on ihmisiä, jotka ei tienaa MITÄÄN. SDP ei enää ole vasemmistopuolue! Ei todellakaan! Saas nähdä viitsiikö meidän mieskään äänestää sitä ensi vaaleissa, vai siirtyykö enemmän vasemmalle.. sinne missä MÄ jo olen! :)
Mutta niin kuin olen sanonut, on oikeastaan ainoa toivo TosiSosi, Sukliksen TosiSosialismi. En tiedä noinko nuo olemassa olevat vasemmistopuolueet ovat kunnolla vasemmistolaisia. On epäluuloa.. minussa...
Armoitsemurha?
En itse uskalla edes ajatella omaa vanhuutta! Varmaan tulee hirveää. Kun olen TYÖTÖN LORTTI kuitenkin. Olen joskus ajatellut, voin sen myöntää, että jos tulen oikein vanhaksi ja sairaaksi ja olosuhteet on ihan mahdottomat [köyhyys, hoidon puute j.n.e.] niin saattaisin suoda itselleni armoitsemurhan! On se vähän karua miettiä tätä, mutta tässä maailmassa jossa me eletään, se on vain REALISMIA. Pitäisi varmaan kävellä jonnekin metsään sitten kun on talvi ja lunta ja käydä hankeen nukkumaan. Siinä ei herää enää.. päätyy kuolleeksi! Aamulla on kuollut, jos yön nukkuu esim. -20 asteessa ulkona. Siihen vain pitäisi varmaan juoda melkoiset humalat pohjalle, koska selvänä voisi alkaa paleltaa niin paljon, että menisi sisään ennen kuolemaa! :(
Ehkä valtio alkaa taata armoitsemurhan köyhille vanhuksille? Edes inhimillisen poispääsyn. Vähän kuin antaisi lopetuspiikin eläimelle. Ehkä eläinlääkärit voisi tehdä sen, kun eihän me köyhät oikeasti olla edes ihmisiä.
Mutta nyt synkistelyt sikseen! Pisti vaan vihaksi se koko keskustelu siellä eduskunnassa! Tuommoisia tyyppejä siellä sitten on, selittelevät ja halkovat hiuksia ja koko ajan, joka päivä, vanhusten olot ovat ihan hirveät! Miehen isoäiti esim.. hän laihtui ja sai aliravitsemuksen. Sairaalassa väittivät mummun osaavan syödä itse, mutta ei hän osannut/pystynyt! Mummulla oli 7 lasta.. ne vuorotellen kävivät siellä sitten töitten ohella ruokkimassa mummun. Muuten olisi kuollut nälkään, koska ne siellä väitti kiven kovaan, että itse se pystyy.. :( Mummu oli myös koko ajan järkyissä lääkkeissä. Se oli ihan hirveää, appiukkokin oli järkyttynyt anoppinsa kohtalosta, vaikkei normaalisti ole mikään nyyhky. :( Raskasta työtä sekin mummu tehnyt koko elämänsä, pienviljelijän emäntä. Tuommoinen loppu sitten oli..
Mutta turha sitä on nyt miettiä. Voihan se olla että kupsahdan paljon ennen kuin tulen vanhaksi. Vaikka seuraavassa herkkuilussa, who knows. ;) Ilo pintaan vaikka väkisin!
0 kokonaista vuorokautta..!
Hiiiiiii-oooo! {Sukliksen riemunkarjahdus!} Tosiaankin.. lauantaita jo elämme.. ja kun kello seuraavan kerran tulee 00:00, muutun mä.. hirviöksi taas! Koti on puhdas ja puunattu, sain vielä vähän silitystyötäkin tehtyä, vaikken kyllä ole mikään hyvä silittämisessä.
Täytyy ostaa kauppasta tomusokeria, lisää voita, nomparelleja ja kaakaojauhetta! Ne uupuu mokkapaloista nimittäin, muuten on aineita, munia ja sokeria, jauhoa yms.!
23 ½ tuntia enää.. ;)
perjantai 11. syyskuuta 2009
Kissojen kerääjät
Eräällä tutullani on viisi kissaa. Mun mielestä se on aika paljon! Kissat ovat ihania eläimiä, rakastan niitä, mutta ihmettelen sitä kuinka jotkut keräilee niitä. :( Eikö yksi tai kaksi riitä? Kuvitella nyt viittä kissaa, eikä se taida siihen määrään jäädä.. Kerran tuossa naapuristokunnassa oli eräs nainen, jolla oli KYMMENIÄ kissoja. Sitten terveysviranomaiset tai joku virallinen siisteystaho puuttui siihen! Hurja eläintarha! On siitä tosin jo aikaa, kun tuo tapahtui. Löyhkä kai naapurit aktivoi valittamaan ja ottamaan selvää tilanteesta.
Minun on vaikea uskoa että jos kissoja on enemmän kuin 1-2, että niille voisi kaikille antaa hyvin huomiota. Mutta mistäs mä oikeastaan tiedän! Yhdellä tuttavapariskunnalla on kaksi koiraa JA kaksi kissaa. Siinäkin on mun mielestäni liikaa. En itse viitsisi niin montaa eläintä pitää, siitä tulee kauhea siivo. Ei varmaan ehtisi kotona mitään muuta tehdä kuin siivota niiden jälkiä + huoltaa niitä.
Olen joskus katsonut satelliittikanavaa ja siellä on myös ollut amerikkalaisia kissahamstereita. [Siis ihmisiä, jotka hamstraavat kissoja!]
Miehen yhden työkaverin isä oli alkoholisti. [Oli siis, koska hän on nyt kuollut!] Hänellä oli 2 kissaa. Ne kissat kuseskelivat sen asunnon lattiat ja matot pilalle. Niillä ei siis ollut mitään hiekkalaatikkoa. Tilanne pysyi salassa, koska tämä alkoilija ei ollut lapsiinsa juuri missään kontaktissa, hän omistautui juomiselle. Sitten kun hän kuoli niin asunnossa oli 2 niin villiintynyttä kissaa, että ne eivät olleet oikeasti tottuneet ihmiseen ja ne piti lopettaa. Asunnosta ei saanut sitä täyttä arvoa vastaavaa hintaa, koska se vaati uusilta asukkailta reipasta remonttia!
En tajua miksi runsaasti ryyppäilevät ihmiset edes ottavat lemmikkejä!! :( Lapsuudenkunnailla oli eräs juoppo, joka oli ottanut koiran. Koira oli tosi arka, koska juoppo kai joskus remusi humalassa. Sitten yksi juopon naapuri [Äetmuorin tuttava] oli ollut niin ahdistunut, että oli tarjonnut koirasta juopolle 50 mk ja kännikäs oli suostunut!!! Saahan sillä muutaman kaljan!! Tämä naapuri sai sitten tästä koirasta hyvän ja ihanan lemmikin. Juoppo ei mitenkään kaivannut koiraa eikä koskaan kysellyt siitä mitään, vaikka se siis asui naapurissa.
On ihminen joskus aika sika eläimiä kohtaan, tai oikeastaan paljon sikaa PAHEMPI! Eihän sika nimittäin ole paha.
1! 1! 1! :)
Yksi kokonainen vuorokausi enää, lallallaa! :) Ja sitten herkutellaan! On kiva kun olen jo jäätelöt ostanut valmiiksi. Jos ja KUN lähden kauppoille seuraavan kerran, niin mun ei tarvitse niin kiiruhtaa kotiin. Jäätelöt kun on matkassa, niin aina pitää, ettei ne SULA!
Olen jo vähän tehnyt nami-inventaariota! Eli siis että mitä mulla on ja mitä puuttuu! Oikeastaan kaikkea on aika hyvin.
Minun on vaikea uskoa että jos kissoja on enemmän kuin 1-2, että niille voisi kaikille antaa hyvin huomiota. Mutta mistäs mä oikeastaan tiedän! Yhdellä tuttavapariskunnalla on kaksi koiraa JA kaksi kissaa. Siinäkin on mun mielestäni liikaa. En itse viitsisi niin montaa eläintä pitää, siitä tulee kauhea siivo. Ei varmaan ehtisi kotona mitään muuta tehdä kuin siivota niiden jälkiä + huoltaa niitä.
Olen joskus katsonut satelliittikanavaa ja siellä on myös ollut amerikkalaisia kissahamstereita. [Siis ihmisiä, jotka hamstraavat kissoja!]
Miehen yhden työkaverin isä oli alkoholisti. [Oli siis, koska hän on nyt kuollut!] Hänellä oli 2 kissaa. Ne kissat kuseskelivat sen asunnon lattiat ja matot pilalle. Niillä ei siis ollut mitään hiekkalaatikkoa. Tilanne pysyi salassa, koska tämä alkoilija ei ollut lapsiinsa juuri missään kontaktissa, hän omistautui juomiselle. Sitten kun hän kuoli niin asunnossa oli 2 niin villiintynyttä kissaa, että ne eivät olleet oikeasti tottuneet ihmiseen ja ne piti lopettaa. Asunnosta ei saanut sitä täyttä arvoa vastaavaa hintaa, koska se vaati uusilta asukkailta reipasta remonttia!
En tajua miksi runsaasti ryyppäilevät ihmiset edes ottavat lemmikkejä!! :( Lapsuudenkunnailla oli eräs juoppo, joka oli ottanut koiran. Koira oli tosi arka, koska juoppo kai joskus remusi humalassa. Sitten yksi juopon naapuri [Äetmuorin tuttava] oli ollut niin ahdistunut, että oli tarjonnut koirasta juopolle 50 mk ja kännikäs oli suostunut!!! Saahan sillä muutaman kaljan!! Tämä naapuri sai sitten tästä koirasta hyvän ja ihanan lemmikin. Juoppo ei mitenkään kaivannut koiraa eikä koskaan kysellyt siitä mitään, vaikka se siis asui naapurissa.
On ihminen joskus aika sika eläimiä kohtaan, tai oikeastaan paljon sikaa PAHEMPI! Eihän sika nimittäin ole paha.
1! 1! 1! :)
Yksi kokonainen vuorokausi enää, lallallaa! :) Ja sitten herkutellaan! On kiva kun olen jo jäätelöt ostanut valmiiksi. Jos ja KUN lähden kauppoille seuraavan kerran, niin mun ei tarvitse niin kiiruhtaa kotiin. Jäätelöt kun on matkassa, niin aina pitää, ettei ne SULA!
Olen jo vähän tehnyt nami-inventaariota! Eli siis että mitä mulla on ja mitä puuttuu! Oikeastaan kaikkea on aika hyvin.
torstai 10. syyskuuta 2009
Siivoton Suklis!
Menin eilen nukkumaan ilman suihkua! :( Yökkis. Mutta olin jotenkin niin väsynyt.. huomaa heti kun syksy tulee, unentarve taitaa kasvaa iltojen lyhentyessä! Yhtäkkiä väsähdin ja sitten tuli Nukkumatti. Oli inhottavaa nukkua ilman pesulla käyntiä. Mulle on pakko aina suihkuttaa itseni iltaisin. Vaan eilen oli poikkeus. Nyt tuntuu kuin olisi SUPERLIKAINEN, vaikken tietenkään oikeasti ole. Joskus ennen wanhaan ihmiset kävivät vain kerran VIIKOSSA pesulla, joten kai mun täytyisi olla vähän vähemmän hienohelma. ;)
Puhuin Muorin kanssa puhelimessa. Hänellä on kovat murheet. Nyt hän haukkui televisiosarjoja, koska hänestä Maria Kallio-telkkusarjassa näyttelijä [Minna Haapkylä] oli ihan vääränlainen Mariaksi ja Marian miestä esittävä Petteri Summanen vasta olikin tosiväärä. Äetmuori on Leena Lehtolaisensa lukenut ja tietää, että Marian miehellä Antilla pitäisi olla pituutta pari metriä ja kotkan konkonokka! Ja kun Summanen ei ole yhtään sellainen, niin siitäkös poru pääsi. Puhelu kesti yli 40 minuuttia [kyllä vaan pidän kirjaa ajasta - 20 minsaa kestän vielä aika hyvin, 40 kiristää hermoja, paitsi silloin kun on joku tuommoinen 'vaaraton' puheenaihe].
Yksi juttu Muorissa mua vaivaa. Se on tämä, kun hän valittaa usein [kauppan tuotteista, kunnassa olevista ongelmista yms.] mutta hän ei koskaan TEE asioille mitään. Tekemisellä tarkoitan nyt sitä, että jos on esim. joku ongelma kunnan palveluiden tms. kanssa, niin sinne voi ottaa yhteyttä! Kirjoittaa kirjeen tai soittaa! Tai jopa mennä käymään + juttelemaan! Muori aina kauhean vimmassa haukkuu asioita, mutta kun sanon että kirjoittaisi tms.. niin sitten hän yhtäkkiä onkin, että 'en mie, ei se kannata, ei ne välitä'. Vaikka itse olen huomannut että se AUTTAA, kun ottaa yhteyttä! Vähintään saa jonkun vastauksen, vaikkei ongelma sillä poistuisi. Ja sitten jos riittävän moni valittaa, niin asiat oikeasti VOI muuttua! Kiittävän palautteenkin antaminen on tärkeää!
Musta tuntuu, että Muorin yleinen paha olo johtuu siitäkin, kun hän ei tee mitään tuollaista.. ota yhteyttä tms.. koska se voisi ainakin ihmisen itsensä sisälle saada sen tunteen, että tässä on tehty JOTAIN. Se on tärkeä tunne. No samapa tuo, jokainen tietysti päättää itse miten elää, mutta turha on valittaa sukulaisille joitain juttuja, joihin he eivät voi yhtään vaikuttaa. Valituspuheluun käytetyn enerkian voisi käyttää vaikkapa kirjoittamalla hyvän nasevan kirjeen ongelmakohdista. Miksei vaikka telkkuriinkin voisi kirjoittaa, jos joku telkkusarja on ärsyttävä! Palaute kannattaa aina.
2 kokonaista vuorokautta...!!!!
Minne aika lentää, se taikurin siivin entää, Suklis kohti herkkuja rientää! Näin loruilen minä! Onpas aika nyt taas kulunut. Täytyy siivota kuin HULLU nyt tänään (to) ja huomenna (pe). Kämppä puhtaaksi katosta lattiaan, krääääh!
Sovimme miehen kanssa, että mokkapalat teen! Hän sanoi että niitä voi hyvin syödä vaikka siis tulee se paksusuolen tähyily keskiviikkona. Tärkeää on kuulemma välttää pähkinää ja siemeniä ja semmoista. Leivontajuttu on siis päätetty.
Ärsytyslistalla:
-ihmiset, jotka hautovat parin viikon ajan mielessään, että sitten kahden viikon kuluttua olisi kiva käydä X:n luona. X:lle itselleen he soittavat edellisenä päivänä, että nyt sopisi käydä. Ärsyttävää. Sitten vielä suututaan, jos juuri se päivä ei sitten käy, eli jos on tehty suunnitelmia aikaisemmin jotain muuta juttua varten. Yrjö!
Puhuin Muorin kanssa puhelimessa. Hänellä on kovat murheet. Nyt hän haukkui televisiosarjoja, koska hänestä Maria Kallio-telkkusarjassa näyttelijä [Minna Haapkylä] oli ihan vääränlainen Mariaksi ja Marian miestä esittävä Petteri Summanen vasta olikin tosiväärä. Äetmuori on Leena Lehtolaisensa lukenut ja tietää, että Marian miehellä Antilla pitäisi olla pituutta pari metriä ja kotkan konkonokka! Ja kun Summanen ei ole yhtään sellainen, niin siitäkös poru pääsi. Puhelu kesti yli 40 minuuttia [kyllä vaan pidän kirjaa ajasta - 20 minsaa kestän vielä aika hyvin, 40 kiristää hermoja, paitsi silloin kun on joku tuommoinen 'vaaraton' puheenaihe].
Yksi juttu Muorissa mua vaivaa. Se on tämä, kun hän valittaa usein [kauppan tuotteista, kunnassa olevista ongelmista yms.] mutta hän ei koskaan TEE asioille mitään. Tekemisellä tarkoitan nyt sitä, että jos on esim. joku ongelma kunnan palveluiden tms. kanssa, niin sinne voi ottaa yhteyttä! Kirjoittaa kirjeen tai soittaa! Tai jopa mennä käymään + juttelemaan! Muori aina kauhean vimmassa haukkuu asioita, mutta kun sanon että kirjoittaisi tms.. niin sitten hän yhtäkkiä onkin, että 'en mie, ei se kannata, ei ne välitä'. Vaikka itse olen huomannut että se AUTTAA, kun ottaa yhteyttä! Vähintään saa jonkun vastauksen, vaikkei ongelma sillä poistuisi. Ja sitten jos riittävän moni valittaa, niin asiat oikeasti VOI muuttua! Kiittävän palautteenkin antaminen on tärkeää!
Musta tuntuu, että Muorin yleinen paha olo johtuu siitäkin, kun hän ei tee mitään tuollaista.. ota yhteyttä tms.. koska se voisi ainakin ihmisen itsensä sisälle saada sen tunteen, että tässä on tehty JOTAIN. Se on tärkeä tunne. No samapa tuo, jokainen tietysti päättää itse miten elää, mutta turha on valittaa sukulaisille joitain juttuja, joihin he eivät voi yhtään vaikuttaa. Valituspuheluun käytetyn enerkian voisi käyttää vaikkapa kirjoittamalla hyvän nasevan kirjeen ongelmakohdista. Miksei vaikka telkkuriinkin voisi kirjoittaa, jos joku telkkusarja on ärsyttävä! Palaute kannattaa aina.
2 kokonaista vuorokautta...!!!!
Minne aika lentää, se taikurin siivin entää, Suklis kohti herkkuja rientää! Näin loruilen minä! Onpas aika nyt taas kulunut. Täytyy siivota kuin HULLU nyt tänään (to) ja huomenna (pe). Kämppä puhtaaksi katosta lattiaan, krääääh!
Sovimme miehen kanssa, että mokkapalat teen! Hän sanoi että niitä voi hyvin syödä vaikka siis tulee se paksusuolen tähyily keskiviikkona. Tärkeää on kuulemma välttää pähkinää ja siemeniä ja semmoista. Leivontajuttu on siis päätetty.
Ärsytyslistalla:
-ihmiset, jotka hautovat parin viikon ajan mielessään, että sitten kahden viikon kuluttua olisi kiva käydä X:n luona. X:lle itselleen he soittavat edellisenä päivänä, että nyt sopisi käydä. Ärsyttävää. Sitten vielä suututaan, jos juuri se päivä ei sitten käy, eli jos on tehty suunnitelmia aikaisemmin jotain muuta juttua varten. Yrjö!
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Kumileimasin
Löysin leimasimia laatikollisen tuosta tietokoneen vieressä olevasta kaappista! Mihin lie olen niitä joskus ajatellut käyttää. On kaikenlaisia kuvia, lähinnä eläinten kuvia. Voisin leimailla täällä huvikseni vaikka mitä. :) Mutta en leimaile. Taisivat olla huono ostos. Löysin ne kun lisäsin tulostuspaperia printteriin. Jotkut eläinhahmoista ovat tosi lihavia. Joku sarvikuono ainakin ja norsu. Ehkä pitäisi ottaa semmoinen "puumerkikseen" ja laittaa kaikkiin onnittelukortteihin yms. se leima! On joskus niin norsu olo!
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
Viime yönä katsoin todella kökköisen elokuvan! Sen nimi oli Orpokoti! Epsanjalainen kauhuelokuva! Tyhmä kuin mikä. Mutta se oli pelottavaa, kun eräs elokuvan lapsista käytti karmeaa naamiota! Huh! Se olikin ainoa pelottava kohta. Muuten elokuva oli kauhuklisee! Vanha talo, synkkä menneisyys, kuolleita lapsia, kummittelua. En tajua miksi lainasin sen kirjastosta. Takakannessa on kaikkea mainosta, että kuinka pelottava, hyytävä jne. elokuva on. Vaan ei ollut! Kai se jotain ripari-ikäistä sykähdyttäisi. Kannessa sanotaan että se on myös rakkaustarina, vaikken tajua missä mielessä?? Onkohan nuo arvostelijat edes katsoneet koko rainaa. En ihmettelisi vaikka eivät olisi, tai olisivat katsoneet pikakelauksella. ;) Itsekin kelailin siinä loppuvaiheessa, kun oli niin kuivaa.
Joko elokuvat on huonontuneet viime aikoina tai sitten Suk-suk-sukliksesta on tullut NIRSO! Tuntuu kuin ei oikein mitään leffaa viitsisi/jaksaisi katsoa kokonaan .. useimmiten tulee KELAILTUA hiukan. Joskus teini-ikäisenä katsoin kauhuelokuvia [eli kauhareita!] silmät tapillaan ja öisin pelotti.. ;) Nyt on ihan toista.
3 kokonaista vuorokautta..
.. ja alan lapata vatsaa täyteen! ;) Tänään kävin kauppassa ja ostin samalla vähän mässäilyyn tarvittavia VAKIOJUTTUJA, kuten nyt Mövenpickin hedelmäsorbettia. En enää syö kahta sorpettipurkkia, vaan tyydyn yhteen. Ne on aika pieniä purkkeja, 'vain' 0,5 l. Ennen ne olivat tuplasti tuon koon..!! Jostain syystä Mööve pienensi pakettejaan. Kumma! Sitten ostin geishanappirullan ja Kinder Buenon. Odottavat siellä mässelin alkamista.. :) Keittiön kaapissa siis! Ostin Snickers-jäätelöpuikon, katsotaan nyt miltä se sitten maistuu.
Aamusta täytyypi alkaa siivous! Niin että saan 'luvan' mässäillä.
tiistai 8. syyskuuta 2009
Mielenterveysjupinaa
Sain viime postaukseen kommentin koskien mahdollista bipolaarisuuttani. Vastaan tässä nyt: olen ihan viime aikoina alkanut epäillä samaa, eli että saattaisin olla [diagnosoimaton] bipolaarisesta mielenhäiriöistä kärsivä. Ennen se ei tullut mieleeni, koska se kuulosti mielestäni liian 'vakavalta' enkä halunnut ajatella sitä mahdollisuutta. Nyt olen kuitenkin miettinyt, että monet sen sairauden piirteet sopivat minuun, kuin myös se, ettei mielialalääkkeistä aina olekaan apua vaan pikemminkin haittaa!
Olen todella, todella varovainen 'itse-diagnoosien' suhteen! Jokainen teini netissä luulee olevansa skitsofreenikko tai joku muu, vain koska JOTKUT taudinkuvaan kuuluvat piirteet ilmenevät. On vaikea tarkkailla itseään ulkoapäin. Miehen mielestä vaikutan bipolaarilta, mutta senkin olen 'torjunut', koska minusta hän on liian lähellä minua nähdäkseen selvästi. Äetmuorin mielestä minussa ei mitään vikaa olekaan, olen vain niin 1. laiska 2. saamaton 3. kuvittelevainen, että kehitän kaikkia 'ongelmia'. TOISAALTA Äetmuori on MYÖS sitä mieltä, että en pysty erottamaan toden ja fantasian eroa. Hullua! Todellisuudentajussani ei tässä mielessä taas ole koskaan ollut mitään vikaa, enkä tajua kuinka Muori toisaalta voi väittää minun olevan täysin terve JA kykenemätön erottamaan unta ja totta!
Minulle vahva epäily bipolaarista tarkoittaisi sitä, että 'joutuisin' uudestaan menemään lääkäriin, ja edellinen kerta oli varsinaista piinaa! En vain pystynyt olemaan täysin rehellinen ja joka tapauksessa lääkäri torppasi terapiahaaveet. Sain nuo lääkkeet. Vaikka sanoin hänelle, että minulla on ollut aiemmin huonoja kokemuksia SSRI-lääkityksestä juuri sen vuoksi, että ne tekevät ajoittain minut ihan 'hulluksi', eli toimin impulsiivisesti ja harkitsemattomasti ja HULLUSTI, eli tavalla joka poikkeaa rajusti lääkkeettömästä tilasta.
Ongelmani taitaa olla se, että mussa ikään kuin vaihtelee kaksi eri ongelmaa. On toisaalta tämä helposti sosiaalisissa suhteissa/syömishäiriöinen/pakkomielteinen/ihmisten keskellä ahdistuva, jännittävä, masentuva/pessimisti/uneton. Sitten on tämä hyperaktiivinen, yli-itsevarma, hullunrohkea minä. Masennuslääke auttaa tuohon ekaan juttuun, mutta toisen kanssa se vain huonontaa tilannetta.
Muorin ajattelutavat vaikuttavat vielä tavattoman syvällä mussa. TIEDÄN sen, että Muorille minun ongelmieni myöntäminen tarkoittaisi kauheaa paikkaa, koska jotenkin hän silloin joutuisi myös miettimään omaa rooliaan äitinä. Ja siksi kai niitä ei saa myöntää millään. Koska minun epätäydellisyyteni tarkoittaisi hänen epätäydellisyyttään. Kyse ei oikeastaan ole minusta, vaan hänestä - hänen kuvastaan itsestään.
Mies sanoi tänään: sinä olet kolmekymppinen, etkö muka ole tarpeeksi vanha päättämään itse elämästäsi, sen voisit sanoa äidillesi. Mutta kun Muori ei NÄE asiaa niin! Hänelle me - tai ainakin minä - olemme ikuisia lapsia, joita pitää hyvin kovalla kädellä kouluttaa, opettaa ja ojentaa.
[No siis, tuosta miehen kommentista vielä, ettei se ollut niinkään kriittinen MUA kohtaan kuin Muoria. Mies on sanonut että häntä inhottaa, kun hän ensin kursii mun itsetuntoa kasaan ja sitten se kaikki romahtaa parissa päivässä kun ollaan Muorin seuduilla käymässä.]
Sanoisin että omassa perheessäni on ollut jotain uskomattoman toimimatonta, jotain todella paljon pielessä, mutta on vaikea sanoa oikeastaan mitä. Se perustuu koko käsitykseen toisista ihmisistä [=vihollisia, kieroja, niihin ei voi luottaa] ja maailmasta [=paha paikka]. Ja käsitykseen minusta [=tyhmä, liian hyväsydäminen, kykenemätön päättämään järkevästi asioita].
Olen omassa elämässäni yrittänyt avata uusia ovia. Olen tietoisesti etsiytynyt kaukaisempienkin sukulaisten yhteyteen ja muutenkin avautua ulospäin, ainakin nyt viime aikoina. Olen halunnut ajatella, että maailmassa on paljon hyvää, kaikki ihmiset eivät ole vihollisiani ja voin luottaa muihin kuin vain Muoriin.
Silti en voi auttaa näitä mielentilojeni heilahduksia. Se on yli minun ymmärrykseni.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - MÄSSYyn! :) Vieläkään ei leivontasuunnitelmat ole varmoja. Jotain tietysti teen.. ehkä ne mokkapalat.. Tänään kauppassa sorruin hamstraamaan, ostin Daim-patukan ja Dove-patukan ja yhden Susun. Niin, ja Daim-jädeä myös, sen melkein litran purnukan! Ne kaikki ovat siis herkkuilua varten. Saas nyt nähdä mitä oikein leivonkaan, mokkikset olisi miehen suosikki, mutta kun miehellä on toisaalta se kauhea paksusuolen tähystys tiedossa, niin voi olla ettei hän voi viikonloppuna semmoista rasvaista syödä! Tähy on nimittäin keskiviikkona, siis ensi viikonlopun jälkeisenä!
Olen todella, todella varovainen 'itse-diagnoosien' suhteen! Jokainen teini netissä luulee olevansa skitsofreenikko tai joku muu, vain koska JOTKUT taudinkuvaan kuuluvat piirteet ilmenevät. On vaikea tarkkailla itseään ulkoapäin. Miehen mielestä vaikutan bipolaarilta, mutta senkin olen 'torjunut', koska minusta hän on liian lähellä minua nähdäkseen selvästi. Äetmuorin mielestä minussa ei mitään vikaa olekaan, olen vain niin 1. laiska 2. saamaton 3. kuvittelevainen, että kehitän kaikkia 'ongelmia'. TOISAALTA Äetmuori on MYÖS sitä mieltä, että en pysty erottamaan toden ja fantasian eroa. Hullua! Todellisuudentajussani ei tässä mielessä taas ole koskaan ollut mitään vikaa, enkä tajua kuinka Muori toisaalta voi väittää minun olevan täysin terve JA kykenemätön erottamaan unta ja totta!
Minulle vahva epäily bipolaarista tarkoittaisi sitä, että 'joutuisin' uudestaan menemään lääkäriin, ja edellinen kerta oli varsinaista piinaa! En vain pystynyt olemaan täysin rehellinen ja joka tapauksessa lääkäri torppasi terapiahaaveet. Sain nuo lääkkeet. Vaikka sanoin hänelle, että minulla on ollut aiemmin huonoja kokemuksia SSRI-lääkityksestä juuri sen vuoksi, että ne tekevät ajoittain minut ihan 'hulluksi', eli toimin impulsiivisesti ja harkitsemattomasti ja HULLUSTI, eli tavalla joka poikkeaa rajusti lääkkeettömästä tilasta.
Ongelmani taitaa olla se, että mussa ikään kuin vaihtelee kaksi eri ongelmaa. On toisaalta tämä helposti sosiaalisissa suhteissa/syömishäiriöinen/pakkomielteinen/ihmisten keskellä ahdistuva, jännittävä, masentuva/pessimisti/uneton. Sitten on tämä hyperaktiivinen, yli-itsevarma, hullunrohkea minä. Masennuslääke auttaa tuohon ekaan juttuun, mutta toisen kanssa se vain huonontaa tilannetta.
Muorin ajattelutavat vaikuttavat vielä tavattoman syvällä mussa. TIEDÄN sen, että Muorille minun ongelmieni myöntäminen tarkoittaisi kauheaa paikkaa, koska jotenkin hän silloin joutuisi myös miettimään omaa rooliaan äitinä. Ja siksi kai niitä ei saa myöntää millään. Koska minun epätäydellisyyteni tarkoittaisi hänen epätäydellisyyttään. Kyse ei oikeastaan ole minusta, vaan hänestä - hänen kuvastaan itsestään.
Mies sanoi tänään: sinä olet kolmekymppinen, etkö muka ole tarpeeksi vanha päättämään itse elämästäsi, sen voisit sanoa äidillesi. Mutta kun Muori ei NÄE asiaa niin! Hänelle me - tai ainakin minä - olemme ikuisia lapsia, joita pitää hyvin kovalla kädellä kouluttaa, opettaa ja ojentaa.
[No siis, tuosta miehen kommentista vielä, ettei se ollut niinkään kriittinen MUA kohtaan kuin Muoria. Mies on sanonut että häntä inhottaa, kun hän ensin kursii mun itsetuntoa kasaan ja sitten se kaikki romahtaa parissa päivässä kun ollaan Muorin seuduilla käymässä.]
Sanoisin että omassa perheessäni on ollut jotain uskomattoman toimimatonta, jotain todella paljon pielessä, mutta on vaikea sanoa oikeastaan mitä. Se perustuu koko käsitykseen toisista ihmisistä [=vihollisia, kieroja, niihin ei voi luottaa] ja maailmasta [=paha paikka]. Ja käsitykseen minusta [=tyhmä, liian hyväsydäminen, kykenemätön päättämään järkevästi asioita].
Olen omassa elämässäni yrittänyt avata uusia ovia. Olen tietoisesti etsiytynyt kaukaisempienkin sukulaisten yhteyteen ja muutenkin avautua ulospäin, ainakin nyt viime aikoina. Olen halunnut ajatella, että maailmassa on paljon hyvää, kaikki ihmiset eivät ole vihollisiani ja voin luottaa muihin kuin vain Muoriin.
Silti en voi auttaa näitä mielentilojeni heilahduksia. Se on yli minun ymmärrykseni.
4 kokonaista vuorokautta - -
- - MÄSSYyn! :) Vieläkään ei leivontasuunnitelmat ole varmoja. Jotain tietysti teen.. ehkä ne mokkapalat.. Tänään kauppassa sorruin hamstraamaan, ostin Daim-patukan ja Dove-patukan ja yhden Susun. Niin, ja Daim-jädeä myös, sen melkein litran purnukan! Ne kaikki ovat siis herkkuilua varten. Saas nyt nähdä mitä oikein leivonkaan, mokkikset olisi miehen suosikki, mutta kun miehellä on toisaalta se kauhea paksusuolen tähystys tiedossa, niin voi olla ettei hän voi viikonloppuna semmoista rasvaista syödä! Tähy on nimittäin keskiviikkona, siis ensi viikonlopun jälkeisenä!
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Mania
Mielialalääkkeiden haittapuoli [joka ainakin minulla ilmenee, en tiedä onko muilla] on taas päällä. Eli se maaninen tarmo, joka tuntuu tosi pahalta. On kuin olisi koko ajan yliladattu! Tarmoa on kauheasti ja yöllä ei oikeastaan VOI nukkua, kun se tarmo pitää purkaa jotenkin! Olen taas siivonnut kaappeja pahimpaan tarmonpurkutarpeeseen. On se tietysti mukavaa, että kaapit on siistit, mutta mieluummin rauhoittuisin yöllä ja nukkuisin. :(
Tämmöinen tila on mulle tuttua myös Zoloft-ajoilta. Eli jo ennen Citalopramia. Joku noissa SSRI-lääkkeissä vaan on sellainen, että se synnyttää tätä. Usein silloin tulee myös toimittua harkitsemattomasti tavalla tai toisella. KOKEMUSTA ON! :(
Pahin tällainen outo tapaus sattui Zoloftilla joskus vuosia, vuosia sitten. Olin yöllä valveilla, olin juonut alkoholia ja napsin vain kaikkia mahdollisia pillereitä naamaan lääkelaatikosta! Psyykelääkettä, rauhottavaa, allergialääkettä. Sitä ei oikeastaan tee mieli edes AJATELLA, koska siinä tapahtumassa oli jotain mielettömän ahdistavaa - tarkoitan nyt, että ei ole mukavaa tehdä tuollaista, kun tuntuu kuin olisi itsensä ulkopuolella - kuin ei olisi oma itsensä.
Citalolla ei ole tullut mitään itsetuhoimpulsseja. :) Mutta muuten voi tehdä hölmöjä päätöksiä, käyttää esim. suuren summan rahaa TYHMÄSTI, tai sortua johonkin ikävään.
Maalla asuminen on tavallaan 'turvallisempaa' ihmiselle, jolla on näitä impulsiivipuuskia. En VOI nimittäin ihan tuosta vaan tehdä jotain tyhmää, marssia muotiliikkeeseen ja pistää rahaa menemään, kun kaupunkikäynti vaatii jonkin verran suunnitelmia ja varautumista.
Tätä touhupuuskaakin voi yrittää hillitä. Olen ajatellut että jos nyt saan jonkun IDEAN (varmasti saan), niin toteutan sen, jos vielä viikon päästä olen sitä mieltä, että ajatus on hyvä. Etten nyt tässä näinä päivinä tee päätöstä, koska tunnistan tämän tilan, hyperaktiivisuuden, pakkomielteisyyden ja impulssiherkkyyden.
Lääkäreiden kuitenkin kannattaisi vähän tarkemmin perehtyä näiden niin herkästi määräämiensä lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Joskus tuntuu kuin niitä määrättäisiin pelkästään sillä, että ihminen menee vastaanotolle. 'Olet väsynyt - ahaa, masennusta, tässä lääkkeet!' 'Olet uneton - ahaa, selvä tapaus, kyllä nämä SSRI:t auttaa!'
Joku suuri SSRI-lääkkeitä markkinoiva yhtiö on kai ollut melkoisissa oikeustaisteluissa, koska jotkut lääkityksellä olleista ovat tehneet murhia yms., eikä siitä ole takuuta etteikö lääke olisi voinut vaikuttaa jotain. Itselläni ei ikinä ole ollut halua vahingoittaa toisia, mutta impulsiivista itsetuhojuttua on ollut joskus ilmassa, vuosia sitten. Ei enää.
Sellaista kuuluu Sukliksen elämään! Mutta se on tietysti vain yksi puoli tästä kaikesta. Onhan toki MÄSSYn odotuskin. ;)
Tämmöinen tila on mulle tuttua myös Zoloft-ajoilta. Eli jo ennen Citalopramia. Joku noissa SSRI-lääkkeissä vaan on sellainen, että se synnyttää tätä. Usein silloin tulee myös toimittua harkitsemattomasti tavalla tai toisella. KOKEMUSTA ON! :(
Pahin tällainen outo tapaus sattui Zoloftilla joskus vuosia, vuosia sitten. Olin yöllä valveilla, olin juonut alkoholia ja napsin vain kaikkia mahdollisia pillereitä naamaan lääkelaatikosta! Psyykelääkettä, rauhottavaa, allergialääkettä. Sitä ei oikeastaan tee mieli edes AJATELLA, koska siinä tapahtumassa oli jotain mielettömän ahdistavaa - tarkoitan nyt, että ei ole mukavaa tehdä tuollaista, kun tuntuu kuin olisi itsensä ulkopuolella - kuin ei olisi oma itsensä.
Citalolla ei ole tullut mitään itsetuhoimpulsseja. :) Mutta muuten voi tehdä hölmöjä päätöksiä, käyttää esim. suuren summan rahaa TYHMÄSTI, tai sortua johonkin ikävään.
Maalla asuminen on tavallaan 'turvallisempaa' ihmiselle, jolla on näitä impulsiivipuuskia. En VOI nimittäin ihan tuosta vaan tehdä jotain tyhmää, marssia muotiliikkeeseen ja pistää rahaa menemään, kun kaupunkikäynti vaatii jonkin verran suunnitelmia ja varautumista.
Tätä touhupuuskaakin voi yrittää hillitä. Olen ajatellut että jos nyt saan jonkun IDEAN (varmasti saan), niin toteutan sen, jos vielä viikon päästä olen sitä mieltä, että ajatus on hyvä. Etten nyt tässä näinä päivinä tee päätöstä, koska tunnistan tämän tilan, hyperaktiivisuuden, pakkomielteisyyden ja impulssiherkkyyden.
Lääkäreiden kuitenkin kannattaisi vähän tarkemmin perehtyä näiden niin herkästi määräämiensä lääkkeiden sivuvaikutuksiin. Joskus tuntuu kuin niitä määrättäisiin pelkästään sillä, että ihminen menee vastaanotolle. 'Olet väsynyt - ahaa, masennusta, tässä lääkkeet!' 'Olet uneton - ahaa, selvä tapaus, kyllä nämä SSRI:t auttaa!'
Joku suuri SSRI-lääkkeitä markkinoiva yhtiö on kai ollut melkoisissa oikeustaisteluissa, koska jotkut lääkityksellä olleista ovat tehneet murhia yms., eikä siitä ole takuuta etteikö lääke olisi voinut vaikuttaa jotain. Itselläni ei ikinä ole ollut halua vahingoittaa toisia, mutta impulsiivista itsetuhojuttua on ollut joskus ilmassa, vuosia sitten. Ei enää.
Sellaista kuuluu Sukliksen elämään! Mutta se on tietysti vain yksi puoli tästä kaikesta. Onhan toki MÄSSYn odotuskin. ;)
lauantai 5. syyskuuta 2009
Tuli sade rankka
Aamusta asti on ollut rankkasadetta. Ei koko aikaa, vaan ajoittain. Työtön lorttihan sen huomaa, kun kotosalla on. Vähän yhdessä vaiheessa jo pelottikin, en tiedä miksi.. tuntui vain niin rajulta se sade, ihan kuin olisi halunnut tulla sisään! :( Ja täällä pätkii sähkötkin. Siihen on täällä maalla asuessa saanut tottua. Kun asuttiin Isossa Kaupungissa, niin sähkökatko oli jotain superharvinaista. Nyt on aika tavanomaista.
Lapsena pidin paljon siitä kun sadepisara osui oikein KOPSahtaen sadetakin hupulla verhottuun pääkoppaan! :) Vieläkin se naurattaa mua, se terävä, napakka NAPS! :) Pidän sadevaatteiden tuoksustakin, se on sellainen kumimainen.
Köyhiä jo 700 000
Suomessa on nyt jo yli 700 000 köyhäksi luokiteltua ihmistä. Vielä pari vuotta sitten luku oli 100 000 pienempi. Ja sitten jotkut sanovat, ettei tuloerot kasva! Juu.. eihän ne.. Tuntuu joskus ihan käsittämättömältä se suomalaistenkin superrikastuminen. Luin jostain että esim. Hjallis Harkimolla on kaikilla vartiointisysteemeillä ja porttipuhelimilla, aidoilla yms. varustettu talo! En sitä huomannut lukea onko oikein piikkilanka viritetty aitojen päälle. Vaikka en tajua miksi, kukapa sen äijän luo haluaisi oikein väkisin tunkea. ;) Vai onko systeemi sitä varten, että saadaan ihmiset pysymään talon SISÄLLÄ..? ;)
Tuntuu kurjalta ettei vuodesta -18 ole oikeastaan opittu mitään! Sodan jälkeen Neuvostoliiton asema takasi työväenliikkeelle ja vasemmistopuolueille toimintavapauden ja vasemmisto nousi. Silloin vähän edes yritettiin pitää heikomman puolta. Nyt tuntuu kuin kaikki menneisyyden opetukset olisi viskattu roskikseen! Ei enää tajuta, että tuloerojen kohtuuton kasvu johtaa yhteiskuntarauhan menettämiseen! Ei varmaan naurata jotain työstä potkittua perheenisää, asuntovelallista, joka katselee jotain tuommoista ökytaloa. Miten paljon pitää tapahtua että se katkeruus muuttuu polttopulloiksi ja väkivallaksi?
Harkimo oikein vaan korostaa paskaa imagoaan olemalla telkkurissakin siinä Diili-ohjelmassa. En ole sitä katsonut, mutta olen nähnyt siitä mainoksia. Mies tuntuu olevan oikein maineensa veroinen k-pää.
Telkkurista puheenollen..
Katsoin sen Mentalist-sarjan ensimmäisen jakson. Oli kelvoton, en katso toiste. Se on sarja, jossa joku enkulinkiharainen mies on olevinaan kauhean vaistoava ihminen.. havainnoi ihmisiä tarkkaan ja siitä sitten arvaa/tietää niitten paheet yms. ja auttaa poliiseja ratkaisemaan murhia. Kökkö.
Katsoin myös Harpers Island-sarjan ekan jakson. Se oli jo parempi. Sekoitus Identity-leffaa ja jotain Tiedän mitä teit viime kesänä-muuvia. Katson varmasti toisenkin jakson, mutta en osaa sanoa kuinka kauan kiinnostus pysyy vireillä. Voi olla että lässähtää. Niin on käynyt aiemminkin.
7 kokonaista vuorokautta
.. herkkuiluun! En ole vielä miettinyt leipomisia. Jotain teen ihan varmasti, se on selvä! Pitäisiköhän pitkästä aikaa tehdä mokkapaloja? Juustokakut ainakin saa olla hetken aikaa poissa.. Kääretorttukin on hyvää.
Lapsena pidin paljon siitä kun sadepisara osui oikein KOPSahtaen sadetakin hupulla verhottuun pääkoppaan! :) Vieläkin se naurattaa mua, se terävä, napakka NAPS! :) Pidän sadevaatteiden tuoksustakin, se on sellainen kumimainen.
Köyhiä jo 700 000
Suomessa on nyt jo yli 700 000 köyhäksi luokiteltua ihmistä. Vielä pari vuotta sitten luku oli 100 000 pienempi. Ja sitten jotkut sanovat, ettei tuloerot kasva! Juu.. eihän ne.. Tuntuu joskus ihan käsittämättömältä se suomalaistenkin superrikastuminen. Luin jostain että esim. Hjallis Harkimolla on kaikilla vartiointisysteemeillä ja porttipuhelimilla, aidoilla yms. varustettu talo! En sitä huomannut lukea onko oikein piikkilanka viritetty aitojen päälle. Vaikka en tajua miksi, kukapa sen äijän luo haluaisi oikein väkisin tunkea. ;) Vai onko systeemi sitä varten, että saadaan ihmiset pysymään talon SISÄLLÄ..? ;)
Tuntuu kurjalta ettei vuodesta -18 ole oikeastaan opittu mitään! Sodan jälkeen Neuvostoliiton asema takasi työväenliikkeelle ja vasemmistopuolueille toimintavapauden ja vasemmisto nousi. Silloin vähän edes yritettiin pitää heikomman puolta. Nyt tuntuu kuin kaikki menneisyyden opetukset olisi viskattu roskikseen! Ei enää tajuta, että tuloerojen kohtuuton kasvu johtaa yhteiskuntarauhan menettämiseen! Ei varmaan naurata jotain työstä potkittua perheenisää, asuntovelallista, joka katselee jotain tuommoista ökytaloa. Miten paljon pitää tapahtua että se katkeruus muuttuu polttopulloiksi ja väkivallaksi?
Harkimo oikein vaan korostaa paskaa imagoaan olemalla telkkurissakin siinä Diili-ohjelmassa. En ole sitä katsonut, mutta olen nähnyt siitä mainoksia. Mies tuntuu olevan oikein maineensa veroinen k-pää.
Telkkurista puheenollen..
Katsoin sen Mentalist-sarjan ensimmäisen jakson. Oli kelvoton, en katso toiste. Se on sarja, jossa joku enkulinkiharainen mies on olevinaan kauhean vaistoava ihminen.. havainnoi ihmisiä tarkkaan ja siitä sitten arvaa/tietää niitten paheet yms. ja auttaa poliiseja ratkaisemaan murhia. Kökkö.
Katsoin myös Harpers Island-sarjan ekan jakson. Se oli jo parempi. Sekoitus Identity-leffaa ja jotain Tiedän mitä teit viime kesänä-muuvia. Katson varmasti toisenkin jakson, mutta en osaa sanoa kuinka kauan kiinnostus pysyy vireillä. Voi olla että lässähtää. Niin on käynyt aiemminkin.
7 kokonaista vuorokautta
.. herkkuiluun! En ole vielä miettinyt leipomisia. Jotain teen ihan varmasti, se on selvä! Pitäisiköhän pitkästä aikaa tehdä mokkapaloja? Juustokakut ainakin saa olla hetken aikaa poissa.. Kääretorttukin on hyvää.
perjantai 4. syyskuuta 2009
Paksusuolen tähystys!
Jos joku on siinä ollut, niin kokemuksia otetaan kiitollisuudella vastaan! Meillä mies tosiaan joutuu siihen.. :( Kurja juttu! Hän on joutunut lääkäriin vaivan vuoksi, joka monen mielestä kai olisi nolo. Nimittäin kipu ja verenvuoto ulostaessa. Hänellä on ollut joku haavauma.. Ei pukamia, oli lääkäri sanonut sormella koetettuaan! Mies ei kyllä ollut mitenkään ilahtunut näistä tutkimuksista.
Edellisellä kerralla hänellä oli sama vaiva joskus varmaan 20 vuotta sitten, nuorena. Hän on mulle siitä kertonut. Silloin se kesti vain lyhyen aikaa, nyt oli koko elokuu sitä vaivaa! :( Siksi sitten hän hakeutuikin lääkäriin. Alkuun sai lääkkeeksi peräpuikkoja, jotain rasvaa ja laksatiivia. Nyt sitten, kun se ei mennyt ohi, on edessä tämä.. tähystys!
Joku HULLU lääkäri oli kai sanonut jossain, että tuo tähystys pitäisi oikeastaan tehdä kaikille tietyn iän ylittäneille! Dream on! Itse en ainakaan mene, ellei ole ihan pakko!
Mies sai sellaisen ohjelappusen.. tuota tutkimusta koskien. Siinä saa esilääkityksen.. Jotain rauhottavaa kai!
Itse olen ollut kovin huolissani, inhottaa kun toiseen sattuu!
Miksiköhän joillakin on tuollaisia vaivoja ja sitten esim. minä en ole koskaan niistä kärsinyt. [Onneksi!]
Eräs ystäväni oli ollut gynekologisessa rutiinitutkimuksessa ja se lääkäri oli kai ihan yhtäkkiä tehnyt 'tunnustelun' peräaukon kautta. Yöks! Ystävä oli ollut ihan häpsingissä, olisi kai siitä nyt voinut edes sanoa..
No, nyt kun olen purkanut tän huoleni pois mieltä painamasta, niin onkin jo aika siirtyä muihin aiheisiin. Ettei joku ala luulla, että Suklis vaan jostain oksennus- ja kakkajutuista kirjoittelee. ;) Mutta vakavasti puhuttuna - sanoin tästä miehellekin - oikeastaan on VÄÄRIN suhtautua häpeillen ja noloillen noihinkaan juttuihin! Me kuitenkin asumme tässä ruumissa tämän elämän, eikä mikään sen toiminnassa ole noloa tai pahaa! Asioista pitää pystyä puhumaan! Mitä sekään auttaa, että niitä yksin hautoo! Itsellä on ollut oikein kuin kivi rinnan päällä, kun jotenkin olen ollut huolestunut.. vaikka miehestä tullut veri on onneksi ollut kirkasta - sitten menee huonosti, jos se on mustanruskeaa ja tulee syvältä.
Vaateostoshimo
Jostain syystä tekee mieli ostaa harmaita vaatteita! On se kanssa kumma, kun olen useaan kertaan todennut, että useimmat harmaat vaatteet EI näytä hyvältä mun päällä!! Se on kyse ihon väristä, hiuksista. Minä olen semmoinen oliivi-ihoinen, sellainen helposti ruskettuva, keltaiseen taittuva tyyppi. Joku punapää [vaalea, ohut, punaiseen taipuva iho] voi näyttää hyvältä harmaassa, mutta en mä niinkään. Miksi sitten tekee mieli ostaa? Suklis taitaa ollakin hulluuteen taipuvainen! :( Tyhmää ostaa jotain kaappiin, kun ei tule käytettyä..
Olen muutenkin päättänyt hyväksyä senkin, että olen housuihminen. Turha mun on mitään mekkoja tai sellaisia ostaa, kun kesää lukuunottamatta kuljen muut vuodenajat aina housuissa. Mulla on kylmänarat nivelet, erityisesti polvet. Ne ei kestä yhtään vilua.
Nyt vielä kun pääsisin harmaiden vaatteiden ostoshimosta eroon, niin olisin oikein tyytyväinen järkevyyteeni. :)
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! Näin se aika kuluu. Sitten seuraavaa mässäilyä seuraavana viikonloppuna on tulossa yksi ystäväpariskunta käymään. Mietin jo nyt mitä leipoa, jotain sellaista mistä he ja mies pitävät. Mutta minä en. ;) Koska silloinhan ei ole herkkuiluun lupaa. :)
Edellisellä kerralla hänellä oli sama vaiva joskus varmaan 20 vuotta sitten, nuorena. Hän on mulle siitä kertonut. Silloin se kesti vain lyhyen aikaa, nyt oli koko elokuu sitä vaivaa! :( Siksi sitten hän hakeutuikin lääkäriin. Alkuun sai lääkkeeksi peräpuikkoja, jotain rasvaa ja laksatiivia. Nyt sitten, kun se ei mennyt ohi, on edessä tämä.. tähystys!
Joku HULLU lääkäri oli kai sanonut jossain, että tuo tähystys pitäisi oikeastaan tehdä kaikille tietyn iän ylittäneille! Dream on! Itse en ainakaan mene, ellei ole ihan pakko!
Mies sai sellaisen ohjelappusen.. tuota tutkimusta koskien. Siinä saa esilääkityksen.. Jotain rauhottavaa kai!
Itse olen ollut kovin huolissani, inhottaa kun toiseen sattuu!
Miksiköhän joillakin on tuollaisia vaivoja ja sitten esim. minä en ole koskaan niistä kärsinyt. [Onneksi!]
Eräs ystäväni oli ollut gynekologisessa rutiinitutkimuksessa ja se lääkäri oli kai ihan yhtäkkiä tehnyt 'tunnustelun' peräaukon kautta. Yöks! Ystävä oli ollut ihan häpsingissä, olisi kai siitä nyt voinut edes sanoa..
No, nyt kun olen purkanut tän huoleni pois mieltä painamasta, niin onkin jo aika siirtyä muihin aiheisiin. Ettei joku ala luulla, että Suklis vaan jostain oksennus- ja kakkajutuista kirjoittelee. ;) Mutta vakavasti puhuttuna - sanoin tästä miehellekin - oikeastaan on VÄÄRIN suhtautua häpeillen ja noloillen noihinkaan juttuihin! Me kuitenkin asumme tässä ruumissa tämän elämän, eikä mikään sen toiminnassa ole noloa tai pahaa! Asioista pitää pystyä puhumaan! Mitä sekään auttaa, että niitä yksin hautoo! Itsellä on ollut oikein kuin kivi rinnan päällä, kun jotenkin olen ollut huolestunut.. vaikka miehestä tullut veri on onneksi ollut kirkasta - sitten menee huonosti, jos se on mustanruskeaa ja tulee syvältä.
Vaateostoshimo
Jostain syystä tekee mieli ostaa harmaita vaatteita! On se kanssa kumma, kun olen useaan kertaan todennut, että useimmat harmaat vaatteet EI näytä hyvältä mun päällä!! Se on kyse ihon väristä, hiuksista. Minä olen semmoinen oliivi-ihoinen, sellainen helposti ruskettuva, keltaiseen taittuva tyyppi. Joku punapää [vaalea, ohut, punaiseen taipuva iho] voi näyttää hyvältä harmaassa, mutta en mä niinkään. Miksi sitten tekee mieli ostaa? Suklis taitaa ollakin hulluuteen taipuvainen! :( Tyhmää ostaa jotain kaappiin, kun ei tule käytettyä..
Olen muutenkin päättänyt hyväksyä senkin, että olen housuihminen. Turha mun on mitään mekkoja tai sellaisia ostaa, kun kesää lukuunottamatta kuljen muut vuodenajat aina housuissa. Mulla on kylmänarat nivelet, erityisesti polvet. Ne ei kestä yhtään vilua.
Nyt vielä kun pääsisin harmaiden vaatteiden ostoshimosta eroon, niin olisin oikein tyytyväinen järkevyyteeni. :)
8 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluun! Näin se aika kuluu. Sitten seuraavaa mässäilyä seuraavana viikonloppuna on tulossa yksi ystäväpariskunta käymään. Mietin jo nyt mitä leipoa, jotain sellaista mistä he ja mies pitävät. Mutta minä en. ;) Koska silloinhan ei ole herkkuiluun lupaa. :)
torstai 3. syyskuuta 2009
Mitä saa maksaa henkinen hyvinvointi?
Kasvoin sellaisessa kodissa, jossa näkymättömillä asioilla ei oikeastaan ollut arvoa. Meillä kaikki arvokas oli rahalla mitattavaa. Mietin sitä tänään tosi pitkään, kun mietin tätä uutta suunnitelmaani pistää nokka useammin kodin ulkopuolelle. :) Mietin sitä, että siihen menee rahaa, kun ajaa Pikku Kaupunkiin tai Isoon Kaupunkiin, mutta OLO on oikeasti ihan erilainen, kun on piiskannut itsensä liikkeelle vaikka ihan vaan ikkunaostoksille.
Mitä siis henkinen hyvinvointi saa maksaa? Onko oikeasti tuhlausta 'viskoa' rahaa bensaan, vaikka kerran viikossa että pääsee kaupunkiin ihmisten keskelle?
Meillä kotona kaikki puheet 'henkisestä hyvinvoinnista' nyt muutenkin olisi naurettu penkin alle tai sitten niitä olisi pilkattu. Meillä Äetmuori on ainakin sitä mieltä, että kaikki terapiat, itsehoidot, yms. mielialalääkkeet ovat nykyajan hömpötyksiä, eikä niihin pidä yhtään lähteä mukaan. Muori kuitenkin enemmän kuin moni muu TARVITSISI jotain lääkitystä, koska hänellä oikeasti on ongelmia. Mutta itse hän ei sitä näe tai tajua. Eikä kukaan elämäänsä arvostava ihminen mene Muorille ehdottamaan psyykkaria tai jotain lääkitystä, silmillehän se tulee.
Vieläkin kun kirjoitan sanat henkinen hyvinvointi, niin tunnen jotain epämääräistä noloutta. Niin kuin puhuisin kakka- tai pissa-asioista.
Oikeastaan on aika hullua, että tavallaan juuri tuon meikäläisten asenteen vuoksi voi olla että meillä on ollut niin paljon 'onnettomuuksia'. Jos Muori olisi saanut apua ongelmiinsa ja neurooseihinsa, niin ehkä hän ei olisi turvautunut alkoholiin silloin ennen. Ja jos Muori ja Isukki olisivat suostuneet edes harkitsemaan jotain pariterapiaa/perheneuvontaa [semmoiselle meidän perheessä on myös aina osoitettu halveksuntaa], niin ehkä he eivät olisi eronneet. Tai ainakin olisivat hoitaneet asiat toisin.
Muorille kaikki on aina ollut niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Isukki 'petti', joten se oli sitten siinä. Hän ei kai hetkeäkään viitsinyt miettiä Isukin syitä. Tai nähdä sitä asiaa jonain muuna kuin ITSEENSÄ kohdistuneena loukkauksena. Äetmuori on kauhean ylpeä siitä, että hän periaatteidensa vuoksi on valmis potkimaan ihmisen kuin ihmisen pois elämästään. Itse en enää jaksa sellaista ihailla, se tuntuu pikemminkin kauhean kovalta. Ja siltä, että rakkaus on kovin ehdollista. Sitä jatkuu vaan niin kauan, kun toinen ei tuota pettymystä.
Minusta sellainenkin näkymätön arvo on kuin henkinen hyvinvointi! Ja sen rahallista arvoa, ja mitä se saa maksaa - sitä on vaikea arvioida, ellei jopa mahdotonta! Ja siksi aion sallia itselleni sen, että kerta viikossa on lähdettävä johonkin liikkeelle, juotava vaikka kuppi teetä kahvilassa tai kierreltävä kaupungissa.
Kotona henkinen pahoinvointi oli laiskan tekosyy ja selittelyä epäonnistumiselle tai vältellyille tehtäville. Minä en halua ajatella niin.
Syömisestä turvaa haen
Hassua kun oikein MIETTII tekemisiään ja mielihalujaan, niin aina löytyy syy esimerkiksi haluun vetää itsensä ähkyyn. Kun semmoinen esiintyy, niin silloin mulla on usein joku paineita aiheuttava asia mielessä, joku ahdistus tai pelko. Se menee ihan näin, 1-2-3. Ketjua kolmosesta ykköseen on helppo seurata, jos yrittää! Itse olen miettinyt sitä enemmän ja enemmän lääkkeille alettuani.
Kun koen itseeni kohdistuvan paineita tai arvostelua, jotain negatiivista [Muorin tapaaminen/joku hankala sosiaalinen tilanne/suorituspaine], niin nousee MÄSSYhalu. Kun itsensä syö sellaiseksi oikein ähkyksi, niin siitä seuraa ihan fyysinen rentoutuminen ja mielihyvä. Eli oikeastihan sitä silloin hakee rentoutumista itselleen! Edes lyhytaikaisesti. Hyvä hieronta voisi ajaa ihan saman asian!
Mun mielestä syöpöttely ja juopottelu on toisilleen oikeasti aika läheiset sukulaiset. Sen olen tässä nyt tullut huomaamaan. Itse en ole viikkoihin ottanut edes viinilasillista. En oikeastaan halua edes sitä 'yhtä', koska en pidä siitä vähän sekavasta ja tyhmästä olosta, jonka siitä saa. Tietysti se myös rentouttaa..
9 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluihin. :) Juhlaan! Olen todella iloinen siitä, että viime aikaiset herkkuiluni ovat olleet sittenkin aika maltillisia verrattuna joihinkin aikaisempiin! :( Kaupoissakaan ei tule hamstrattua entiseen tahtiin, kun joku järki sanoo: 'et jaksa tätä kuitenkaan!'. Vatsan rajallisuus on realiteetti, sen on kai alkanut hyväksyä.
En tiedä oikein mitä leipoa seuraavassa herkkuilussa. Mies joutuu semmoiseen paksunsuolen tähystykseen [YÖKS! voi raukkaa!] ja hänen pitää kai n. viikkoa ennen sitä alkaa vähän muuttaa ruokavaliota. Joten voi olla, että leivon jotain enemmän omaan makuuni, jotain sellaista, jota hänen ei ainakaan tee mieli ahmia vaan syödä kohtuudella. Mies on muutenkin ollut mörkkinä, paino on taas tasan 100 ja se ottaa häntä päähän.
Mitä siis henkinen hyvinvointi saa maksaa? Onko oikeasti tuhlausta 'viskoa' rahaa bensaan, vaikka kerran viikossa että pääsee kaupunkiin ihmisten keskelle?
Meillä kotona kaikki puheet 'henkisestä hyvinvoinnista' nyt muutenkin olisi naurettu penkin alle tai sitten niitä olisi pilkattu. Meillä Äetmuori on ainakin sitä mieltä, että kaikki terapiat, itsehoidot, yms. mielialalääkkeet ovat nykyajan hömpötyksiä, eikä niihin pidä yhtään lähteä mukaan. Muori kuitenkin enemmän kuin moni muu TARVITSISI jotain lääkitystä, koska hänellä oikeasti on ongelmia. Mutta itse hän ei sitä näe tai tajua. Eikä kukaan elämäänsä arvostava ihminen mene Muorille ehdottamaan psyykkaria tai jotain lääkitystä, silmillehän se tulee.
Vieläkin kun kirjoitan sanat henkinen hyvinvointi, niin tunnen jotain epämääräistä noloutta. Niin kuin puhuisin kakka- tai pissa-asioista.
Oikeastaan on aika hullua, että tavallaan juuri tuon meikäläisten asenteen vuoksi voi olla että meillä on ollut niin paljon 'onnettomuuksia'. Jos Muori olisi saanut apua ongelmiinsa ja neurooseihinsa, niin ehkä hän ei olisi turvautunut alkoholiin silloin ennen. Ja jos Muori ja Isukki olisivat suostuneet edes harkitsemaan jotain pariterapiaa/perheneuvontaa [semmoiselle meidän perheessä on myös aina osoitettu halveksuntaa], niin ehkä he eivät olisi eronneet. Tai ainakin olisivat hoitaneet asiat toisin.
Muorille kaikki on aina ollut niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Isukki 'petti', joten se oli sitten siinä. Hän ei kai hetkeäkään viitsinyt miettiä Isukin syitä. Tai nähdä sitä asiaa jonain muuna kuin ITSEENSÄ kohdistuneena loukkauksena. Äetmuori on kauhean ylpeä siitä, että hän periaatteidensa vuoksi on valmis potkimaan ihmisen kuin ihmisen pois elämästään. Itse en enää jaksa sellaista ihailla, se tuntuu pikemminkin kauhean kovalta. Ja siltä, että rakkaus on kovin ehdollista. Sitä jatkuu vaan niin kauan, kun toinen ei tuota pettymystä.
Minusta sellainenkin näkymätön arvo on kuin henkinen hyvinvointi! Ja sen rahallista arvoa, ja mitä se saa maksaa - sitä on vaikea arvioida, ellei jopa mahdotonta! Ja siksi aion sallia itselleni sen, että kerta viikossa on lähdettävä johonkin liikkeelle, juotava vaikka kuppi teetä kahvilassa tai kierreltävä kaupungissa.
Kotona henkinen pahoinvointi oli laiskan tekosyy ja selittelyä epäonnistumiselle tai vältellyille tehtäville. Minä en halua ajatella niin.
Syömisestä turvaa haen
Hassua kun oikein MIETTII tekemisiään ja mielihalujaan, niin aina löytyy syy esimerkiksi haluun vetää itsensä ähkyyn. Kun semmoinen esiintyy, niin silloin mulla on usein joku paineita aiheuttava asia mielessä, joku ahdistus tai pelko. Se menee ihan näin, 1-2-3. Ketjua kolmosesta ykköseen on helppo seurata, jos yrittää! Itse olen miettinyt sitä enemmän ja enemmän lääkkeille alettuani.
Kun koen itseeni kohdistuvan paineita tai arvostelua, jotain negatiivista [Muorin tapaaminen/joku hankala sosiaalinen tilanne/suorituspaine], niin nousee MÄSSYhalu. Kun itsensä syö sellaiseksi oikein ähkyksi, niin siitä seuraa ihan fyysinen rentoutuminen ja mielihyvä. Eli oikeastihan sitä silloin hakee rentoutumista itselleen! Edes lyhytaikaisesti. Hyvä hieronta voisi ajaa ihan saman asian!
Mun mielestä syöpöttely ja juopottelu on toisilleen oikeasti aika läheiset sukulaiset. Sen olen tässä nyt tullut huomaamaan. Itse en ole viikkoihin ottanut edes viinilasillista. En oikeastaan halua edes sitä 'yhtä', koska en pidä siitä vähän sekavasta ja tyhmästä olosta, jonka siitä saa. Tietysti se myös rentouttaa..
9 kokonaista vuorokautta -
- herkkuiluihin. :) Juhlaan! Olen todella iloinen siitä, että viime aikaiset herkkuiluni ovat olleet sittenkin aika maltillisia verrattuna joihinkin aikaisempiin! :( Kaupoissakaan ei tule hamstrattua entiseen tahtiin, kun joku järki sanoo: 'et jaksa tätä kuitenkaan!'. Vatsan rajallisuus on realiteetti, sen on kai alkanut hyväksyä.
En tiedä oikein mitä leipoa seuraavassa herkkuilussa. Mies joutuu semmoiseen paksunsuolen tähystykseen [YÖKS! voi raukkaa!] ja hänen pitää kai n. viikkoa ennen sitä alkaa vähän muuttaa ruokavaliota. Joten voi olla, että leivon jotain enemmän omaan makuuni, jotain sellaista, jota hänen ei ainakaan tee mieli ahmia vaan syödä kohtuudella. Mies on muutenkin ollut mörkkinä, paino on taas tasan 100 ja se ottaa häntä päähän.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Sukliksen aika
On erilaisia tapoja määrittää aika. Yksi on kai se Greenwichin aika. Suomessa eletään Greenwichin aikaa plus kaksi tuntia. Sitten on sellaisia maailmankausia, jurakausia ja mitä vielä! Tavallaan aikaa voidaan mitata pienissä jaksoissa, tunneissa ja minuuteissa, ja sitten taas vuosimiljoonissa.
On myös Ihmisten aika ja Sukliksen aika. Tarkoitan nyt tätä, että minulla jotkut asiat kestävät todella paljon pitempään kuin normaalisti ihmisillä, ja sitten taas joistakin selviän nopeasti. Kun oikein Sukliksen aika iskee päälle ja jumittaa, niin yksinkertaisinkin päätös vie paljon aikaa! Joskus saatan jäädä kelailemaan esimerkiksi oikeanlaisten pikkuhousujen valintaa. Mitkä on mukavat päällä JA hyvännäköiset - ihan niin kuin niitä nyt kukaan näkisi, se on vain sellaista kelaamista. Onneksi se on vähentynyt lääkkeen myötä, mutta joskus sitä on silti. Ihmisten aikaa elävä ihminen vaan vetää sloggit jalkaan ja ei siitä sen enempää!
Sitten joskus saattaa kulua hurjan paljon aikaa siinä, kun katselen jotain tuttujen valokuvia netissä ja yritän päättää, onko tuo ihminen se-tai-tuo tuttu, vai onko se joku muu. Tunnistan kasvoja yleensä huonosti valokuvista ja siksi sitä saa oikeasti miettiä. Se on kaikki Sukliksen aikaa, Sukliksen jahkailevaa aikaa.
Onneksi on lääkkeet! Elän niiden myötä enemmän Ihmisten ajassa ja vähemmän Sukliksen, esim. se jatkuva namppien miettiminen on vähentynyt radikaalisti.
Nyt muuten huomaa senkin, kun on syksy ja alkaa kaikkia harrastuksia, että ei niin paljon mieti sitä mässäilyä. Kun on tiedossa muutakin!
Nyt musta alkaa tuntua siltä, että se on NORMAALIA masentua ja lamaantua, jos vain istuu kotona. Yhteen aikaan pidin sitä kummallisena, ajattelin että pitäähän sitä pystyä olemaan pirtsakka ja iloinen, vaikka olisikin neljän seinän sisällä. Mutta nyt en enää ajattele niin. Mulle ainakin tekee hyvää olla vähän jossain muuallakin kuin kotona, joka arkipäivä. Olen oikein ajatellut mennä esim. kansalaisopistojen niille tosi halvoille yleisöluennoille, on siellä aina joku aihe joka kiinnostaa edes vähän. Niin siitä saa sellaista liikkuvuutta myös!
Osittain olen ollut arka liikkumaan myös siksi, että Äetmuori aina naputtaa siitä, että 'mitäs sinä aina ajelet joka paikkaan' yms. Hänestä olisi parempi olla vain kotona. Lisäksi joskus hän on sanonut siitä, että on kummallista mennä kaupunkiin, jos ei siellä TEE mitään [maksa laskuja pankissa tms], vaan 'vain' kävelee, tekee ikkunaostoksia tai katselee ihmisiä. Hänestä se on turhaa. Ihmeen tiukassa vielä istuvat ne vanhempien opettamat jutut vaikka onkin jo kolmekymppinen!! :( Nyt olen alkanut ajatella, että tässä asiassa meitä ihmisiä on moneen junaan! Joku voi olla ihan tyytyväinen neljän seinän sisällä, mutta kyllä musta tulee tavallaan vähän masentunut ja mökkihöperöinen. :)
Syksy saa, vatsa vuoroaan odottaa
Nyt onkin niin, että seuraava herkkuilu on 13.9.-14.9. Eli se onkin sunnuntai ja maanantai! Ei nyt enää lauantai ja sunnuntai, koska lauantaina on jumppaa. Jotenkin on ihan mukavaa, kun on syksy, tai siis se ainakin on tulossa. :) Kaikkea kivaa uutta alkaa ja suklaitakin varmaan taas myydään kauppoissa paremmin, kun ei enää ole niin kuuma.
On myös Ihmisten aika ja Sukliksen aika. Tarkoitan nyt tätä, että minulla jotkut asiat kestävät todella paljon pitempään kuin normaalisti ihmisillä, ja sitten taas joistakin selviän nopeasti. Kun oikein Sukliksen aika iskee päälle ja jumittaa, niin yksinkertaisinkin päätös vie paljon aikaa! Joskus saatan jäädä kelailemaan esimerkiksi oikeanlaisten pikkuhousujen valintaa. Mitkä on mukavat päällä JA hyvännäköiset - ihan niin kuin niitä nyt kukaan näkisi, se on vain sellaista kelaamista. Onneksi se on vähentynyt lääkkeen myötä, mutta joskus sitä on silti. Ihmisten aikaa elävä ihminen vaan vetää sloggit jalkaan ja ei siitä sen enempää!
Sitten joskus saattaa kulua hurjan paljon aikaa siinä, kun katselen jotain tuttujen valokuvia netissä ja yritän päättää, onko tuo ihminen se-tai-tuo tuttu, vai onko se joku muu. Tunnistan kasvoja yleensä huonosti valokuvista ja siksi sitä saa oikeasti miettiä. Se on kaikki Sukliksen aikaa, Sukliksen jahkailevaa aikaa.
Onneksi on lääkkeet! Elän niiden myötä enemmän Ihmisten ajassa ja vähemmän Sukliksen, esim. se jatkuva namppien miettiminen on vähentynyt radikaalisti.
Nyt muuten huomaa senkin, kun on syksy ja alkaa kaikkia harrastuksia, että ei niin paljon mieti sitä mässäilyä. Kun on tiedossa muutakin!
Nyt musta alkaa tuntua siltä, että se on NORMAALIA masentua ja lamaantua, jos vain istuu kotona. Yhteen aikaan pidin sitä kummallisena, ajattelin että pitäähän sitä pystyä olemaan pirtsakka ja iloinen, vaikka olisikin neljän seinän sisällä. Mutta nyt en enää ajattele niin. Mulle ainakin tekee hyvää olla vähän jossain muuallakin kuin kotona, joka arkipäivä. Olen oikein ajatellut mennä esim. kansalaisopistojen niille tosi halvoille yleisöluennoille, on siellä aina joku aihe joka kiinnostaa edes vähän. Niin siitä saa sellaista liikkuvuutta myös!
Osittain olen ollut arka liikkumaan myös siksi, että Äetmuori aina naputtaa siitä, että 'mitäs sinä aina ajelet joka paikkaan' yms. Hänestä olisi parempi olla vain kotona. Lisäksi joskus hän on sanonut siitä, että on kummallista mennä kaupunkiin, jos ei siellä TEE mitään [maksa laskuja pankissa tms], vaan 'vain' kävelee, tekee ikkunaostoksia tai katselee ihmisiä. Hänestä se on turhaa. Ihmeen tiukassa vielä istuvat ne vanhempien opettamat jutut vaikka onkin jo kolmekymppinen!! :( Nyt olen alkanut ajatella, että tässä asiassa meitä ihmisiä on moneen junaan! Joku voi olla ihan tyytyväinen neljän seinän sisällä, mutta kyllä musta tulee tavallaan vähän masentunut ja mökkihöperöinen. :)
Syksy saa, vatsa vuoroaan odottaa
Nyt onkin niin, että seuraava herkkuilu on 13.9.-14.9. Eli se onkin sunnuntai ja maanantai! Ei nyt enää lauantai ja sunnuntai, koska lauantaina on jumppaa. Jotenkin on ihan mukavaa, kun on syksy, tai siis se ainakin on tulossa. :) Kaikkea kivaa uutta alkaa ja suklaitakin varmaan taas myydään kauppoissa paremmin, kun ei enää ole niin kuuma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)