Olen saanut selvyyden möksäkammooni. Minähän inhoan möksäkäyntejä: tingin aina mieheltä, että ollaan vain 5 päivää kun hän tahtoisi viikon, tai ollaan vain 2 päivää, kun hän haluaisi olla 4. Luulin aina sen johtuvan VAIN möksän surkeista oloista, kummista pikku öttiäisistä, joita kerran tuli sänkyyn [oliko ne linnuissa olevia kirppuja tai jotain, en tiedä vieläkään], möksän likaisuudesta ja mukavuuksien puutteesta. No, mies kuitenkin nyt kesällä meni ja osti ASUNTOVAUNUN! Ja nyt huomaan, että ei sinne synnynseudulle Savoon meno ole yhtään sen helpompaa vaunun kanssa kuin möksälle mennen. Eli kyseessä on sellainen asia, joka menee syvemmälle kuin mukavuuksien puutteeseen..
Kai mun täytyy myöntää olevani niin LAPSELLINEN ihminen, että ahdistun aivan tolkuttomasti Äetmuorin tapaamisesta. Tekee oikein pahaa myöntää, mutta näin se vain on. Se on se pohjimmainen juttu. Joku voisi sanoa, että etkös tuota aiemmin tiennyt. Vastaan rehellisesti, että EI, en tiennyt kuinka kaikenvoittava tuo ahdistukseni on.
Meistä ei tule mitään 'karavaanareita' kumminkaan, koska mies hankki sen vanhan vaunun oikeastaan metsästysreissujaan varten! Siis yöpymisiä ajatellen.. Se oli se varsinainen syy. Mutta mies-parka kai myös järkeili, että vaunun kera saisi mut helpommin houkutelluksi möksälle.
Olen muutenkin tänä kesänä huomannut, että suhteeni Muoriin on tosi outo, tarkoitan siis että se on aivan kohtuuttoman ahdistavaa mulle. Olen aina uskonut, että inhoan pitkiä automatkoja, enkä niistä tavallaan pidäkään.. mutta huomaahan sen eron tosi selvästi, kun menemme miehen vanhempien luo! Silloin olen kyllä ihan hymyilevä, rento ja innokaskin, eikä matka ahdista. Eli olen kai naamioinut haluttomuutta Muorin tapaamiseen sen autoiluinhoni taakse. Voi mua, kun itsellenikin olen valehdellut. :(
Nyt en vain tiedä kuinka tästä tilanteesta pääsisi pois. Kuinka voisin olla ahdistumatta niin paljon. Joskus olen miettinyt, että entäs jos sanoisin sen ihan suoraan Muorille. Siis sen, että ahdistun. Mutta en VOI. Tiedän 100% varmuudella, että se loukkaisi häntä kauheasti + hän ei ymmärtäisi + alkaisi leikkiä marttyyriä = Suklis joutuisi taas pyytelemään anteeksi 'omaa perusteetonta hulluuttaan'.
Äh.
Ei tähän oikein muutakaan voi sanoa!
Mulle syksy, kevät ja talvi ovat ne ihanimmat vuodenajat ja syykin on selvä: ei tarvitse mennä sinne Muorilaan...
Vapaaehtoisesti lapsettomia ei ole?
Ruotsin kruunupää Vickan saa vauvan! :) Minusta se on ihana uutinen, koska he ovat toivoneet vauvaa.. tai siis julkisuudessa sanoneet tahtovansa lapsen! Heheh ja oikeastaan kuuluu kruunupään TOIMENKUVAAN lisääntyä!
Siitä tuli mieleen muutama keskustelu jonka näin vapaaehtoisesti lapsettomien palstalla Elleissä. En mä noilla palstoilla pahemmin käy, kai siksi kun en suhtaudu asiaan mitenkään kauhean 'kiihkeästi' saati analyyttisesti.. mutta nyt kävin kuitenkin. Siellä pohdittiin sitäkin, kun eräs tunnetusti [kiihkeästi] vapaaehtoisesti lapseton Minttu 'Birdy' Hapuli sai lapsen n. 40-vuotiaana. Jotkut ovat jopa epäilleet, ettei vapaaehtoisesti lapsettomia edes ole. Ne kaikki viimeisetkin kuulemmas kääntävät takin ja pyöräyttävät penskat viimeistään vähän ennen menopaussia. ;)
Tavallaan minäkin vähän mietin tuota bloggaajaa, joka siis lisääntyi. Mietin sitä että miksi oman ratkaisun puolesta pitää olla niin julmetun puolustuskannalla? Luin tuota Siiveniskuja blogia aika pitkäänkin ja se lapsettomuusratkaisu tuntui todella kunnolla perustellulta ja mietityltä. Siinä oli jopa aika kärjekästäkin mammaklaanin kritiikkiä ja sellaista vastenmieltä perhe-elämää kohtaan. Sitten kun blogisti sai lapsen, niin sen hän kuittasi vain toteamalla, että universumia kauniimpi lapsi on syntynyt ja perhe voi hyvin. Ja ettei tarvitse ottaa yhteyttä, jos aikoo vaan haukkua tai uhkailla (!). Tavallaan tuli vähän - kummallisella tavalla - petetty olo, vaikka tiedän senkin, ettei kukaan meistä voi 'vaatia' toiselta nettikirjoittajalta mitään. Yhtä hyvinhän joku voisi vaikka olla pettynyt siitä, etten mä bloggaa joka päivä [hehe en kyllä usko sellaisia ihmisiä olevan]. Mutta silti. Ihmettelen sitä helppoutta, jolla joku itselle niin tärkeä ja olennainen osa persoonaa unohtuu tai unohdetaan. Jotenkin kai olisi toivonut jotain selitystä, ajatuskimaraa, pohdintaa.. mielenkiinnon vuoksi! Mutta sitä ei ollut. Muistelen tuon blogistin itse joskus sanoneen, että lapsettomuusratkaisua saa selitellä kyllästymiseen asti, mutta lapsen hankkiminen on niin itsestään selvä juttu, ettei sitä tarvitse perustella. Häntä se sapetti suuresti. Nyt hän teki itse juuri niin.
Ehkä me ihmiset olemme epäjohdonmukaisia alusta loppuun? Tarkoittaakohan tuo, että mullekin voisi esim. kommunismi olla jotain ohimenevää? Että jonain päivänä musta tulee joku kiltti kokoomuslainen..?? Tai... PERSU?? Mutta en usko, että niin voisi käydä. Jotenkin silti pelottaa, tuntuu pahalta. Koska jos oikeasti hylkäisin itselleni tärkeän aatteen, niin en voisi enää uskoa olevani minä.
Nyt joku sanoo, että lapsiasiaa ei voi verrata politiikkaan. Mutta mun mielestä VOI! Voi silloin, kun asia on analysoitu niin tarkoin, että se on osa maailmankuvaa. Jollekin lapsellisuus tai lapsettomuus voi oikeasti olla ideologinen valinta [esim. jotkut todella ympäristötietoiset vihreät voi kokea lapsettomuuden poliittiseksi valinnaksi ympäristön hyväksi]. Joku kiihkeä kristitty kokee, että lapsellisuus on PAKKO, koska jumala on määrännyt sen!
Onneksi pidän tätä blogia. Jos alan ihmeellisesti MUUTTUA maailmankatsomukselta, niin kai sitten päivitän tänne. Joku voi sitten mulle sanoa, että pistähän jarrua vähän, alkaa juttu mennä levottomaksi. Itse asiassa vähän jo onkin.. mietin tänään 1. kertaa kokoomuslaisen äänestämistä! Totta se on! Mutta sen tekisin vain kriisitilanteessa, eli jos pressanvaaleissa Soini ja Niinistö olisi vastakkain ja Soinilla olisi kovat kannatusprosentit. SILLOIN voisi olla pakko äänestää Saukkoa. Koska toinen vaihtoehto on vielä pahempi! Tai en tiedä onko se silloinkaan oikeutettua? Pitäisikö vain äänestää tyhjää? Auttaisiko se?
Mässyraportti:
Seuraavaan on 8 kokonaista vuorokautta aikaa.. Tai oikeastaan 9, koska ihan vielä ei ole torstai, mutta kohtahan on, kun puolen tunnin päästä vuorokausi vaihtuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
WTF arkki-vela Birdy saanut vauvan?? No, toisaalta tietysti jotkuthan ovat hieman kyökki-zykologisesti sitä mieltä, että vauvoja ja lapsiperhemeininkiä intohimoisesti vihaavat ihmiset haluavat itse jollain tasolla lapsia, koska jos eivät haluaisi, eivät suhtautuisi asiaan niin tunteella. Itse en kyl nielemättä tuota teoriaa allekirjoita... mutta onhan siinä ehkä joissain tilanteissa hiukkasen perää. Muistan itse suhtautuneeni lapsiperheyteen jokseenkin äkäisesti ennen omaa perheellistymistä, inhosin esimerkiksi sumplia omat hääni lapsiystävällisiksi, mutta toisaalta olisin omalla kohdallani pitänyt lapsettomia häitä vähän turhan rajaavana ratkaisuna. Vaikka diggaankin ajatuksesa noin muuten.
Toisaalta ymmärrän tosi hyvin vapaaehtoisesti lapsettomien inhon lapsiperheitä kohtaan. Lapsiperhe on kuitenkin normi, hyväksytty ja peukutettu ratkaisu johon pohjaa niin asuntojen suunnittelu kuin erilaiset tukisysteemit (esim äitiyspäivärahalla elää aika leveesti jos on edes jonkun aikaa ehtinyt olla töissä ja hoitovapaa on legitiimi syy olla poissa työelämästä puoli vuosikymmentä). En ole koskaan saanut niin paljon hyväksyviä katseita, ystävällisyyttä ja hymyjä kuin kulkiessani lasten kanssa. Ja se on vähän surullista että se menee niin. Ei ihme, että normista poikkeavat tuntevat itsensä joskus körttikylän ainoaksi ateistiksi.
Jep, jep, Birdy on lisääntynyt.
Ehkä tuo kyökkipsykologinen tulkinta [lapsiperhetouhua intohimoisesti vihaava tahtoo sitä itse] pitää paikkansa JOISSAKIN tapauksissa, mutta varmasti suuressakin osassa se voi olla ihan aito tunne sellaisenaan.
Lapsiperhe-elämä on tosiaankin normi ja vieläkin siihen törmää, että ihmistä syyllistetään tyyliin 'etkö tee omaa osuuttasi tulevien veronmaksajien tuottamisessa'. Ihan kuin olisi edes sanottua, että nyt syntyvä lapsi koskaan saisi vakityötä?? ;) Ja mistäs sen tietää, voisihan siitä tulla vaikka.. hui kauhistus, SOSIAALIPUMMI? :) Tuntuu muutenkin aika kummalta huoli ihmisten loppumisesta, kun meitä kuitenkin jo on n. 7 miljardia.
Minusta tuo 'tulevat veronmaksajat' argumentti tuntuu jotenkin kauhean ankealta.. Naimatouhunkin pitäisi olla kuin jossain 30-luvun hurraaisänmaallisessa juhlassa, tässä punaisin poskin ja reippain sukusoluin tuotetaan uutta sinivalkoista sukupolvea.. :(
Serkkuni muuten oli hoitovapaiden vuoksi pois työelämästä yli viisi vuotta [hänellä on kolme lasta], olisiko ollut peräti 7. Sitten kun hän tuli takaisin, niin hänet käytännössä savustettiin ulos sieltä.. otti loparit aika pian.. pakon sanelemaa, tavallaan. Yhteiskunnan pitäisi paremmin ottaa huomioon nimenomaan äidit, JOS siis oikeasti tahdotaan sitä seuraavaa polvea.
No ei kai muuta voi kuin toivoa, että jokainen ihminen tekee itseään onnellistuttavia ratkaisuja, mitä hyvänsä ne sitten ovatkin, lapsilla tai ilman. Sitten varmasti jaksaa onnellistuttaa muitakin ympärillään. Olipas hurskas toive.. ;)
Reippaat sukusolut :D
Suklis, joko ahdistut jatkossakin äitisi seurasta tai sitten muutat kanssakäymistänne. Omat rajat, ei "pakollisia" puheluja jne. Itsekseen tilanne ei tule muuttumaan kun se ei ole muuttunut tähänkään mennessä.
Jos äitisi suuttuu verisesti, niin mitä sitten? Et sinä, aikuinen ihminen, mene rikki toisen ihmisen tunteista.
Olen lukenut Birdyn pokkarin hänen blogikirjoituksistaan ja satunnaisesti Siiveniskuja -tarinakirjaa. Mitäköhän minulta on mennyt ohi, kun en ole huomannut hänen dissaavan lisääntymistä?
Esim. kirjoituksessa otsikolla Äiti on äidille hyeena hän suorasanaiseen tapaansa ruotii sitä miten ilkeästi tuoreet äidit saattavat suhtautua toisten äitien tapaan hoitaa hommaansa.
Sikäli mielipiteen muuttaminen ei ole aina huono juttu tai takinkääntöä! Elämä tuo eteen uusia tilanteita ja monesti on ihan tervettä tarkistaa käsityksiään.
Kommentoit mulle jo tovi sitten, mutta en ole muistanut vastata (enhän?).
Mietin juuri parhaillaan kannattaisiko jatkaa lukion jälkeen yliopistoon vaiko ammattikorkeaan. Yksi osa tätä ratkaisua on myös sen jälkeinen työ. Ammattikorkeasta valmistuessa kilpailisin 25v kanssa samasta duunista, yliopiston jälkeen en ehkä. Olen kyllä miettinyt uskaltaisinko sanoa totuuden jos haastattelussa kysyttäisiin miksi niin pitkä aukko cv:ssa. Ehkä? Ehkä en.
Treffikumppani riippuu varmasti tilanteesta. Jos on vaikka netissä sopinut treffit niin ei siinä ekoilla treffeillä voi todeta olleensa masentunut 10v, seuraavia treffejä tuskin tulisi. Eriasia tietysti on jos tuntee tyypin jo muuten, sitten asiasta voisi ehkä puhua.
Tuosta Birdyn raskaudesta puhuttiin eräällä toisella vela-palstalla paljonkin. Monet oli tosi pettyneitä ja kyllä minäkin tietyllä tapaa. Kun kerran on julkisesti itseään mainostanut velana niin on ikävä kun et sitten olekaan. Se syö meidän muiden uskottavuutta. Siinä saa mammat taas vettä myllyyn jauhaakseen miten se mieli muuttuu ja oma lapsi on ihan eri asia ym. mitä siellä breeder bingossa nyt on.
Birdy on tainnut kirjoittaa tuon Hoo Moilasen mainitseman pätkän raskauden alkuvaiheessa tai juuri ennen sitä.
sundaygloomy; minkäköhän ikäistä porukkaa niillä vapaaaehtoisesti lapsettomien palstoilla pyörii? :)
Suupieliini nousi hymy ajatukselle mielipiteistä, että ihan epistä, nyt se ja se onkin lisääntynyt ja meidän uskottavuus on mennyt?
Uskottavuus? ;)
Kannattaisikohan uskottavuus rakentaa oman itsensä varaan (siis omien valintojensa ja tekojensa) eikä samaistumalla johonkin alakulttuuriin? "Me ei haluta lapsia, me ollaan siis upeita."
Minäkin muuten olen kai sitten vapaaehtoisesti lapseton, mutta en välitä määritellä itseäni sellaisen asian kautta. Olen niin paljon muutakin vähintään yhtä merkittävää.
En mainosta kenellekään sitäkään, että olen päihteetön kasvissyöjä joka ei katsele televisiota. (Paitsi nyt mainostin, incognito.)
Niin, ja vielä samaistumisesta: älä hyvä ihminen määrittele itseäsi masennuksen kautta.
Masentuneen elämä on varmasti kovaa, en epäile yhtään, mutta sinä olet paljon enemmän kuin menneisyyden masennus.
Miksi siis asiasta pitäisi kertoa potentiaaliselle kumppaniehdokkaalle?
Tuleva kumppanisi ansaitsee saada tietää asiasta siinä vaiheessa, kun suhde on jo niin läheinen, että asia on luonteva jakaa.
Gloomy: kiitos, kiitos kommentistasi. Seuraan blogiasi aika innolla, jännittää melkein minkä opiskeluvalinnan teet. :)
Itse olen miettinyt hakeutumista lähihoitajakoulutukseen, hammashoito erikoistumisena. Mutta siinä on tyhmä este: pitäisi olla työtön tai työttömyysuhan alla oleva, ja mä en ole tällä hetkellä VIRALLISESTI kumpaakaan. ;) Kun en ole kirjoilla työkkärissä. :( Mietin pitäisikö ihan suoraan vaan mennä ja sanoa, että tahdon tuohon koulutukseen, siksi kirjatkaa mut.. vai alkaisiko he mekkalan sitten? Sitten toinen juttu on se, että pelkään tyhmästi ruumiita yms. ja lähärikoulutuksessa niiden kanssa joutuu tekemisiin. Vaikka kai siihen tottuisi..? :(
JOHONKIN terv. huollon koulutukseen nyt ainakin tahtoisin!!! :( Osasyy - ISOSYY pikemminkin - on se, että sillä alalla työllistyy. Tein itse 18-19-vuotiaana traagisen virheen mitä opintoihin tulee.. En kadu - katuminen on aika hyödytöntä ja SAIN opinnoista kieltämättä paljon - mutta onhan se vähän kornia opiskella vuosikaudet, eikä töistä tietoakaan. ;)
Ehkä sun kannattaa tuon masennustaustasi kanssa tehdä niin, että kerrot haastattelussa, JOS vastapeluri vaikuttaa symppiseltä.. jos teillä on hyvä yhteys, ja saat sen tunteen että VOIT kertoa. Muuten siitä voi toki olla hiljaa. MUTTA riski on, että sitten työnantaja olettaa sen [tauon cv:ssä siis] olevan jotain VIELÄ pahempaa! :( Masennus on oikeastaan kai nykyisin jo aika ymmärrettyä? Tai en osaa sanoa varmasti. Varmaan vaistosi ohjaa sua aika hyvin.
Olet hienosti tsempannut, vaikka olet ollut masentunut! Olet jaksanut opiskella, se on HIENOA. Pisteet siitä sulle. :)
Hoo M: Niin, siis tahdon tosiaan korostaa, että en niinkään ihmettele Birdyn 'takinkääntöä' [jos tästä voi niin sanoa] lapsiasiassa, vaan ihmettelen - tavallaan vähän pettyneenä - sitä ettei hän kirjoittanut asiasta sen enempää. Tavallaan olisi pitkäaikaisena lukijana ollut kiva tietää MIKSI hän sitten päätti lisääntyä. Kuitenkin Birdy on kirjoittanut sivukaupalla perheasioista, lapsista ja äideistä. Tuntui hiukan kummalta, että sitten tämä lisääntymispäätös oli suunnilleen yksi lause ja sillä selvä.
Tietysti tiedän - niin kuin sanoinkin - ettei hän tietenkään ole 'VELKAA' meille lukijoille mitään 'selityksiä'. Silti en voi sille mitään, että minusta se tuntui kummalliselta, ensin vuosikausien kirjoittelu velasta ja sitten tsump, raskaaksi, eikä tätä päätöstä pohdittu kirjallisessa mielessä yhtään. Kuitenkin Birdystä sai sellaisen kuvan, että hän tykkää pohtia asioita kirjoittamalla.. kirjoittaa niitä ulos.
Mutta kuten joku onkin sanonut, on PYSYVÄ vela-status aika harvinainen. Viimeistään 4-kymppisenä moni muuttaa mieltään. SUON sen heille - tyhmä sanavalinta - koska jokainen tekee lisääntymiselimillään tasan sitä mitä tahtoo. Mutta jos niiden lisääntymiselinten KÄYTTÄMÄTTÖMYYTTÄ on analysoinut parikymmentä vuotta, niin on kai ymmärrettävää että lukijoita kiinnostaa se, miksi niitä yhtäkkiä halutaan käyttää. Jos hän ei olisi koskaan käsitellyt koko asiaa, niin silloin ei myöskään lapsen saaminen ihmetyttäisi yhtään.
Tavallaan on jännä nähdä ottaako joku Birdyn paikan ärhäkkänä femukirjoittajana! Sellaiselle nimittäin olisi tilausta. Hän nyt on kai itse fiktioon suuntautunut. Minusta on harmi, ettei oikeastaan enää OLE sellaisia keskustelijoita, jotka sanoisivat reippaasti asiat halki poikki ja olisivat FEMUJA myös. Minä itse olen ensisijaisesti kommunisti, mutta myös tietysti feministi, mutta en ehkä ensisijaisesti. Toivottavasti nuoresta polvesta löytyy joku! Tuntuu kuin nykyisin moni häpeäisi AATTEITA ja aatteellisuutta. :( Toivottavasti olen väärässä. :(
Koska näitä ei näköjään pysty muuten muokkaamaan, poistin koko kommentin ja kirjoitin sen uudelleen...
"Mutta siinä on tyhmä este: pitäisi olla työtön tai työttömyysuhan alla oleva, ja mä en ole tällä hetkellä VIRALLISESTI kumpaakaan. "
Suklis, sinullahan on mahdollisuus tuohon koulutukseen, tee niin kuin itse kuvailit: eli ilmoittaudut työttömäksi TE-toimistossa ja kerro, että haluat kyseiseen koulutukseen. Voithan jättää sen kesken, jos et koekaan alaa omaksesi. Miksi pelkäät ja maalailet uhkakuvia jo etukäteen? Mitä jos se meneekin loistavasti ja pidät sekä opiskelusta että myöhemmin työstä?
Mitä hyvää koet kotona olemisessa verrattuna esimerkiksi opiskeluun? Millaisena näet tulevaisuutesi esim. 10 v kuluttua? Kotona puolison tulojen varassa oleminen ei kuulosta ainakaan taloudellisesti kovin turvatulta. Olen itse niin turvallisuushakuinen, että siksi minulle tulee heti tällaisia ajatuksia mieleeni.
"Kai mun täytyy myöntää olevani niin LAPSELLINEN ihminen, että ahdistun aivan tolkuttomasti Äetmuorin tapaamisesta. "
Ei ahdistuminen mielestäni lapsellista ole. Oletko ottanut etäisyyttä äitiisi? Teetkö esim. "velvollisuuspuheluja" vielä? Itselläni oli perheessäni tarve omien rajojeni puolustamiseksi ottaa etäisyyttä erääseen henkilöön ja se oli kovin vaikeaa. Mutta kuitenkin koin sen itseni kannalta tärkeäksi, koska kyseinen ihminen tunkeili elämääni monellakin tapaa...
Lähetä kommentti