Niinpä niin, Zuk-Zuk-Zuklis valmistautuu tenttimään ekaa tenttiään PITKÄÄN aikaan! Kirjojakin on jo hommattu ja luku-urakka aloitettu. Tahdon kuitenkin korostaa, että tämä [=vanhojen, läskipäisten opintojen pariin palaaminen, l. niiden täydentäminen] on vain se kakkosvaihtoehto edelleenkin. En vain ole kuullut mitään lähäri-koulusta, joten... -Täytyy aina olla se suunnitelma B.
Silloin Muinoin vähän niin kuin vannoin, että tentit oli sitten tässä.. Mutta niin vain on ihmisen, Sukliksenkin, pakko alistua! Olen oikeasti alkanut ajatella, että tämä maailma on liian suuri, ei sitä vastaan voi taistella. En ole vielä kertonut näistä opintojutuistani kenellekään - niin joo, no mies tietää kyllä - koska en ole valmis niihin reaktioihin. Varmaan jotkut pitävät mua aivan tolkuttomana takinkääntäjänä.. ja osa sitten voi jopa tuntea vahingoniloa. Äetmuori varmaan on tyytyväisyyteensä tukehtua - no, viis siitä.. väliäkö sillä oikeastaan mitä muut miettivät, niin kauan kuin itse olen sinut tämän ratkaisun kanssa. Ja olen. Pidän tätä Projekti Ammatinhankintaa jonkinlaisena vakuutuksena itselleni. Ja vakuuttaminenhan on aina viisasta ainakin miehen mielestä. Itse en ole koskaan ollut niihin niin intona, mutta voihan olla että olen ollut väärässä.
Olen vähän muuttanut OPISKELUTEKNIIKKAANIKIN. Silloin kauan sitten, Ennen Muinoin, Zuklis veti tiukan rajan hupikirjojen ja opiskelumateriaalin välille. Nyt olen luopunut siitä. Luen ihan sängyssäkin, jos siltä tuntuu. Olin silloin ennen aikamoinen tiukkapipo ja mun mielestä asiallisiin juttuihin piti aina varustautua niin, että istui pöydän ääressä ja hyvä ettei vielä selkä suorassa. ;)
Pääsiäiskuulumisia mässäyshengessä
Meni sitten pääsiäisetkin ihan hyvissä merkeissä. En sortunut mihinkään ylilyönteihin! Olen tainnut jo sanoakin, että syömämielessä asiat on nyt paremmin kuin varmaan piiii-iitkään aikaan. En osaa tarkasti sanoa syytä - ehkä osasyy on lisäliikunnassa, siinä miten KOEN vartaloni NYT: vahvana, pystyvänä, jaksavana..?
Mutta, mutta! Silti on ihan pakko sanoa muutama suositus! Maistakaas, herkkusuut, Pingviini Vaniljainen Pullamuru-jätskipikari! Nams, sanon vaan, ja nams luulisi sanovan jokaisen, joka rakastaa jätskiä JA pullaa! Tuon jätskin juju taitaa olla kardemummakastikkeessa, tai niin arvelen mä. Siinä on juuri sopivassa suhteessa kaikkea - oikeasti, suosittelen! Se löytyy tuosta linkistä, kun vaan selaa tarpeeksi alas. Oli todella kiva makuylläri mulle, kardemummafanille.. :)
Samasta linkistä löytyy Fazerina-tuuttikin! Jos tuolle pullamurulle antaisin kouluarvosanan 10, niin Fazerina tulee vahvasti 8 ½ arvosanalla. Pingviinillä on muuten pullamurun lisäksi myös sellainen suklaakeksiversio, jolle antaisin 9. Erittäin hyviä uutuusjädejä siis! Miehelle maistui parhaiten varmaan Pandan Aito-Lakupala-jädetikku. En tajua vaan miksi, mun mielestä ajatuskin lakujätskistä on yöks.. :) Vaan on meillä maut jokaiseen lähtöön, jokaisella ihmisellä on omansa!
Huoraamispohdintoja
Mietin joskus, että HUORAANKO, kun olen periaatteessa valmis suuntaamaan kohti ammattia, jota en välttämättä ihan täysin .. no, kannata/hyväksy/pidä onnellistuttavana itselleni? Mutta sellaiset pohdinnat on tavallaan hedelmättömiä. Ja olenhan mä ollut monessa mielessä melkoinen huora muutenkin. ;) Tarkoitan siis seksuaalisesti. Mietin joskus niitä seikkailuja, voi jee sentään, no, ne ovat mennyttä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Joku voisi ajatella niinkin, että itsekunnioituksesi tähden olisi tärkeää tuoda rahaa perheen yhteiseen kassaan.
Jos työ, mihin opintojesi loppuun saattamisen myötä valmistut, on laillista eikä vahingoita ketään, sen tekeminen ei voi olla huono ratkaisu.
Työn suhteen - niin kuin monen muunkin asian suhteen - joutuu elämässä tekemään kompromisseja eikä se ole niin vaarallista.
Vaarallisempaa on pitää jotakin työtä liian arvottomomana itselleen.
Jos joku senkin työn tekee, niin miksen sitten vaikka minä?
Näin juuri sitä olen itsekin pohtinut, että itsekunnioitus vaatii.. ja muutenkin, kyse on halusta/tarpeesta OLLA HYÖDYLLINEN, tehdä hyödyllisiä asioita. Kun on kotona, niin ei oikein voi. :(
Tietty se harmittaa, että menee nyt ainakin 2 ½ vuotta, ennen kuin sitten saan ne opinnot täydennettyä. Se pännii kyllä, mutta pitää ottaa yksi asia kerrallaan, sitkeästi vaan jaksaa lopputulokseen asti.
Jotenkin kuvittelun, että täydentäminen tarkoittaa jotakin suht pientä rupeamaa tyyliin muutama kuukausi tiukkaa vääntöä. Ei se sitten ollutkaan niin.
Kaksi ja puoli vuotta on NIIN pitkä aika, että kannattaako se käyttää opintoihin, joista ei ole kovin kiinnostunut?!
En ole kovin perillä kaikista mahdollisista kouluttautumisvaihtoehdoista, kun en ole sellaisten tarpeessa ollut, mutta sen verran tiedän, että esim. oppisopimuksella voi valmistua varsin nopeastikin johonkin käytännönläheiseen ammattiin. Kannattaisikohan ottaa selvää esim. siitä vaihtoehdosta?
Tarkoitus ei ole sekoittaa päätäsi, mutta tuli vaan mieleen.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Lähäriopintoja yritin hakea, se olisi ollut oppisopimus, mutta sinne on meidän kunnassa/kuntayhtymässä kauhea jono. :( Hakijoita on ihan älytön määrä! Sitten yritin sitä lähärivaihtoehtoa myös työvoimapoliittisena koulutuksena - sama ongelma kuin oppisopimuksessa, eli hurjasti hakijoita, en tullut valituksi. LähäriKOULU taas kestää nykyisin pitempään kuin nuo mun täydennettävät opinnot. ;) Siksi siis tätä vaihtoehtoa nyt teen.
Kyllä ne opinnot ihan kiintoisia on sinänsä, siis ne täydennettävät, siitä tuleva ammatti vaan ei ole ykkösvaihtoehtoni, mutta täytyy tosiaan kompromissata.
Onhan niitä muitakin oppisopimusvaihtoehtoja kuin se lähärikoulu!
Esim. tunnen ihmisen, joka on valmistunut floristiksi oppisopimuksella. Voisin kuvitella, että sellainen taiteellinen tekeminen sopisi sinulle!
Ettet vain alitajuisesti hae sellaisiin kouluihin, joihin tiedät olevan korkea kynnys, että saisit hyvällä omallatunnolla jatkaa vanhaan malliin?
Jotenkin tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, että pääsisit PIAN kiinni johonkin konkreettiseen tekemiseen.
Usein on niin, että kun yksi elämän osa-alue alkaa pelittää, se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin elämässä.
Lähetä kommentti