Suomessa jokin aika sitten tehtiin sellainen päätös, että koulutuksesta tai työstä kieltäytyvää nuorta voidaan rokottaa viemällä 40% tuesta pois. Tuon asian yksityiskohdat on multa peitossa, mutta tosiaan jos oikein muistan, niin puhutaan jopa 40% leikkauksesta. :( Ja se on PALJON, jos ihminen elää tukien varassa!
Mulle tuo päätös ja se VÄHÄINEN, mitätön, keskustelu joka siitä seurasi, oli varsinainen isku vyön alle. Se veti hiljaiseksi. Itse en tietenkään ole alle 25 v, enkä koskaan ole keskeyttänyt opintietä - mutta silti. Mitä kummaa tuollakin nyt voitetaan? Varsinkin kun ajattelee mikä saa ihmisen lopettamaan vaikkapa opinnot. Aika usein taustalla voi olla mielenterveydellinen syy.
En enää tiedä KUKA tässä maassa pitää niiden kaikkein heikoimpien puolta! Joskus on sellainen kauhea tunne, ettei kukaan sitä tee! Olen kommunisti, ja jotenkin tuntuu hirveältä kun tajuaa, ettei vasemmistoa tavallaan OLE tässä meidän maassamme! Jos olisi, niin luulisi sen tekevän jotain - radikaaliakin - tuollaisten juttujen jälkeen?? En tarkoita väkivaltaa, koska vastustan sitä kaikissa muodoissa, väkivalta saa mut sairaaksi, mutta kai sitä voisi jotain Gandhin passiivisen vastarinnan tapaista koettaa? Missä massamielenosoitukset, miksi edelleenkin hallitus nauttii luottamusta????
Välikysymyksistäkin on tullut sellaista teatteria, opposition irtopinnojen keräilyä, niissä ei oikeasti ole sitä mahdollisuutta että hallitus ei voisi jatkaa! Ja se pitäisi olla!
Keskustapuolue saa mut aika ymmälle. En tiedä siitä paljon, sen vaan että esim. miehen vanhemmat kannattavat sitä. Mutta ihmettelen sen politiikkaa, Kiviniemen johtaman hallituksen politiikkaa. Ja vihreitä mietin myös, niilläkin [Osmo Soininvaaralla ainakin] on ollut näppinsä pelissä näissä kurjien kurjistamiskampanjoissa!
Kesti pitkään ennen kuin edes HALUSIN kirjoittaa tästä. :( Mun mielestä Suomessa on nyt meneillään sellainen, että köyhiltä ei vain leikata ja leikata, vaan köyhien koko olemassaolo alkaa olla uhattuna. Miksi, MIKSI poliittisesti aktiivit tahot ei tee mitään? :( Pitääkö mun, Sukliksen, sittenkin alkaa.. j o t a i n ..??
Olen itsestäni tosi epävarma, politiikassa siis. :( Monta kertaa miehen kanssa on näistä jutuista keskusteltu [ja väitelty] ja joskus mies nauttii varmaan, kun esittää mulle sellaisia kysymyksiä esim. talouspolitiikasta, joihin en voi/osaa vastata. En ole koskaan väittänyt olevani mikään ekonomisti, mutta kai mulla sentään sydän on paikallaan? :(
Tuntuu uskomattomalta tämä härskiys. Katsoin sen eduskunnan kyselytunnin, jossa tuota juttua käsiteltiin. Paula Risikko oli uskomattoman holhoava ja alentuva selittäessään kaikkia tuon siunauksellisia puolia ja puhui siitä miten sossun työntekijät miettivät 'kuinka saavat juuri tämä ihmisen elämän raiteilleen' tms..! Ihan kuin köyhä tai opinnot lopettanut olisi joku kuolaava tyhmä idiootti, jonka viisaat Viranomaiset sitten hoitavat taas jengoilleen! Ja ihmiset kuunteli sitä puhetta.. reagoimatta!
Mulla on sellainen vahva tunne, että Suomi oikeasti tarvitsee UUDEN vasemmistopuolueen, kommunistisen!! Muuten ei tästä tule mitään. Mitä tapahtuu seuraavaksi?? Keneltä viedään seuraavaksi? Suomi on rikkaampi kuin koskaan, silti on paljon ihmisiä, jotka ei saa sairaalahoitoa - tai siis joutuu jonottamaan sitä niin, että kuolee siihen jonotukseen - tai joilta vain leikataan.. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin suurtyöttömyys ei ole IHMISTEN vika, siis kansalaisten!! Eli on julmaa rankaista syyttömiä siitä, mitä he eivät ole saaneet aikaan. Viedään poliitikoilta seuraavaksi, mitäs siitä sanotte? Pienennetään niiden kansanedustaja-pajarien palkkoja vaikka 50%. Silti jää niin paljon jäljelle, että sillä tulee hyvin toimeen! Vaan ei niin tapahdu, he ovat Koskemattomia..
Joskus kyllä mietin myös nk. tavallisia kansalaisia. Joillakin ihmisillä on kauhea tarve sanoa ensin, että työttömät säälittävät ja on se kauheaa olla työtön varmaankin. Mutta SITTEN he sanovat, että tietty on näitä tahallaan loisivia, jotka eivät muuta ansaitsisi kuin potkun p-seelle. Joillakin ihmisillä on myös sellainen pakonomainen tarve varmistua siitä, ettei vaan työttömyystuki menisi 'lorvijoille'. Joskus jotkut työssäkäyvät tuntuvat melkein kadehtivan työttömän vapaa-aikaakin. Niin - kateellinen voi nimittäin näköjään olla KAIKESTA, ihan mistä vaan, voi kadehtia surkeissa taloudellisissa oloissa elävältä sitä ainoaa asiaa, jota tällä kurjimuksella luultavasti on enemmän kuin sulla - eli siis sitä 'vapaa-aikaa'. Kumma kun ei nämä työssäkäyvät aristokraatit vain tule kysyneeksi, että mihin huoleton työtön [!] sen vapaa-aikansa käyttää! Luulevat kai työttömän siemailevan shampanjaa jossain 5 tähden ravintolassa! Ei! Minäpä kerron kuinka se kuluu! Kotona kaappeja siivoten. Kävellen ulkona, jos sää sallii. Tietokonetta räpläten. Yksin. Harrastuksiin ei ole VARAA. Ei ole varaa matkustella. Ei aina ole varaa edes liikkua autolla [joka monessa tapauksessa täyttää jo museokaaran tuntomerkit].
Joskus mua inhottaa ihmisten tyhmä ja turha kateus! Vähän niin kuin MINÄ alkaisin kadehtia rullatuolissa loppuikänsä istunutta, että sun ei tarvitse koskaan kävellä ja rasittaa jalkojasi, kun taas MUN täytyy, voi nyyh! En kehtaisi sanoa rullatuoli-ihmiselle noin, mutta työttömälle ihmiset kehtaavat sanoa mitä vain tyhmää! Osa tietysti johtuu tietämättömyydestä. Tulkaa ja tutustukaa kuinka me työttömät päivämme vietämme, kuinka 'nautimme' vapaa-ajastamme. Ja katsokaa sitten vaihtaisitteko osia meidän kanssa. Jos vaihdatte, niin hyvä vaan, tarjoudun heti ekana ottamaan sellaisen tyypin työpaikan itselleni!
Kaikessa kai on kateuden siemen.. sen mahdollisuus.. Kateuden siemenestä kasvaa ruma kasvi. Ei siinä mitään, ei kateus tapa sen kohdetta, mutta kadehtijan oman elämän se voi myrkyttää. Se kannattaa muistaa.
7! 7!
On 7 kokonaista vuorokautta jouluaattoon! :) Se ilahduttaa mua, Suklista. On ollut kova makeanhimo.. Se tulee usein näin kylmällä! On kuin talvisin kroppa huutaisi jotain makeaa, energiapitoista ym. Nyt etenkin on ollut näin tulipalopakkaset.. se pahentaa tilannetta.
Muori sai mut tänään kiinni siitä, että nukuin myöhään. Hän nimittäin soitti, kun olin - varmaan taas niillä kaikkien työssäkäyvien kadehtimilla - päiväunilla. Sanonpa tässä nyt vaan sen, että mulle unihäiriöt ovat itse asiassa olleet osa elämääni AINA, myös nuorempana, joten ihan turha tässä tulla sanomaan, että TYÖTÖN LORTTI se päivisinkin nukkuu. Itse asiassa unen määrä mulla vuorokaudessa on pienempi kuin miehen, olemme sen yhdessä havainneet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Jos elämän syrjässä hiukan hatarasti kiinni oleva nuori kieltäytyy töistä tai koulutuksesta, se ei varmaankaan ole omiaan parantamaan hänen tilannettaan.
Tietenkin tarvitaan tukitoimia, joilla ne, keillä menee tosi huonosti (esim. syrjäytymistä / mielenterveysongelmia) saavat tukea eivätkä pelkästään lempeää potkua persuksiin kouluun tai töihin.
Silti tekisi mieleni sanoa, että pikku potku persuksille saattaa joskus olla ihan hyväkin asia.
Mitä pidempään on ollut koulun tai työn ulottumattomissa, sitä vaikeampi niihin on palata.
Potku peffalle voi auttaa, tai sitten se voi pahimmassa tapauksessa saada masentuneen ihmisen niin lyödyksi, ettei siitä sen jälkeen ainakaan ole hakeutumaan kouluihin tai kursseille. Oikeastaan vaatii todella hyvää silmää ja ihmistuntemusta valita oikea taktiikka ihmisten kanssa. Jotkut kukoistaa rohkaisun avulla.
Lähetä kommentti