lauantai 4. joulukuuta 2010

Katsastusmies sanoi ei

Ei mennyt romurauta sitten katsastuksesta läpi. Ei kai se ole ihme kun on -88 vuosimallia auto, jos oikein muistan. Oli ollut pohjassa reikä ja siitä sitten joutuu auto hitsaukseen. Harmittavaahan se tietysti on, kun mies sitten tavallaan turhaan sen käytti konttorilla.. mutta ei kai hän tiennyt siitä reiästä!

Mutta muuten on Sukliksen Valtakunnassa kaikki ihan kohdallaan. 'Joulupaastoa' pidän herkkuiluista, seuraava on tosiaan JOULUAATTONA, jolloin onkin spesiaaliherkkuilu: Sukliksen joulu koostuu kolmesta (3) mässypäivästä! Aatto, päivä ja tapani ovat siis niitä, kun annan mennä. Iloisesti ja mistään välittämättä! Sen mahdollistaa tämä, että jätän joulukuun mässyvapaaksi jouluun asti.

Mietin aika kiivaasti mitä leipoa. Sen pitäisi olla jotain vähän tavallista juhlavampaa, mutta hyvää. Tässä se ongelma on. Tiedän paljon tosi hyviä juustokakkureseptejä ym., mutta koska niitä on normimässyissä syöty, niin eikö ne silloin tuntuisi liian tavanomaisilta jouluna?

Mullehan joulu on ensisijaisesti sellainen keskitalven juhla, kun valo voittaa pimeyden. Niin sitä on oikeastaan aina vietetty pohjoisessa. Vuoden pimein aika kääntyy valon lisääntymiseen. Kohti kevättä käydään pienin askelin..

Suklis kohtaa LIERIÖN!

Kaupoissa kun käy niin kokee tuskaa ja nautintoa: sukulaateja on niin paljon tarjolla, että se on ihan käsittämätöntä! On vähän erilaista suklaamarkkinoilla kuin mitä minun lapsuudessani nähtiin.. Olin TaaTaassa [=Tarjoustalo sukliskielellä] tässä äskettäin ja näin siellä ihan uudenlaisia Kathy'sin suklaarasioita. Sellaisia LIERIÖITÄ! Ja niissä sitten oli konvehteja. Eihän lieriö toki ole yhtä juhlava kuin sellainen perinteisen mallinen rasia, mutta siitä viis. Se on vaihtelua! Mutta en sitten ostanut, koska
1. mulla on jo joulusukulaatit ostettuna!
2. Kathy's ei ole oikeastaan vakuuttanut mua viime aikoina laadullaan..
No, ehkä joku muu täällä nyt saa vinkin ja menee TaaTaahan. Kyllä kai ne Kathysit periaatteessa on kannattavia.. Oliko siinä lieriössä peräti kilo vai mitä..? En muista nyt, mutta isompi satsi se oli kuin muut rasiat yleensä. Ja silti maksoi vain n. 10 euroa.

Olen pakonomainen tunnustaja [niin kuin kaikki tämän blogin lukijat tietävät] mutta en, ihan yksinkertaisesti EN .. aio kertoa täällä kuinka paljon rahaa hassasin joulusukulaateihin. :( Mulle tuli oikeasti paha mieli siitä.. Mutta sen ostohommelin ymmärtää, koska menetin jotenkin hermoni Isossa Kaupungissa, siellä Stokkan sukulaatipisteessä! Siellä oli niin paljon ihmisiä, sellainen tungos! Ja ihan hullu juttu: suklaarasioille oli oma paketointipisteensä!! Eli siis jotkut onnettomat ihmiset oikeasti jonotti saadakseen suklaarasian paketoitua joululahjapaperiin! Mullehan tämä on ihan mysteeri, koska mielestäni ei - anteeksi vain - ole mitään sen huonompaa joululahjaa kuin suklaa!

Joku voisi tietysti oudoksua tätä, mutta niin se vain on! Mulle suklaa on jouluna peruselintarvike. En mä ainakaan ilahtuisi siitäkään, jos saisin rosollia joululahjaksi! Tai uuniperunan, porkkanan, tai lipeäkalaa!!! Tai kalkkunaa! Nuohan ovat elintarvikkeita, syömisiä - mun mielestä lahja on jotain ihan muuta. Varsinkin jouluna moni itse asiassa manailee sitä, kun tulee suklaata ovista ja ikkunoista. ;) Jopa mä, Suklaahirviö, kuulun tähän koulukuntaan. Harmittaa joskus kun tiedän, ihan satavarmasti tiedän, saavani esimerkiksi Pandan Juhlapöydän kohvehdit, vaikka mun mielestä se alkaa jo olla piruilua ostaa tuo rasia jouluviemisiksi. Koska se on niin tavanomainen ja tarjolla vuoden jokaisena 365 päivänä siellä lähimarketissa! Se että joku antaa jouluna sen, osoittaa mun mielestä niin paljon mielikuvituksen puutetta että se on joko liikuttavaa, säälittävää, tai totaalisen ärsyttävää.

No tietysti ajatus on aina kaikkein tärkein.. ;) Mutta enpä voi sanoa Pandan ostajilla olevan kovin paljon sitäkään lajia aivokopassaan. -Anteeksi vaan, tulipa oltua ilkeä. ;) Mutta kai koko maailma jo tietää pandainhoni ja fazervihani. Jälkimmäinen sukulaatifirma on ainakin p-kalistallani nyt ihan pysyvästi näiden Geisha Harmony-rahastusten jälkeen.

Niin, jos joku nyt oikeasti tuntee uteliaisuuden piston joulusukulaatiostoista, niin sanon vain yhden asian: Lindt, 500 grammaa. Se kertonee kaiken, kertoo karun koruttomalla tavalla mun suklaaostosten surullisen todellisuuden.. Eikä se siihen jäänyt. Mozartkuulat, da-dam-da-daa, Wienernougat, lallallaa, Geishakonvehdit..

2 kommenttia:

Neitoinen kirjoitti...

Olen samaa mieltä siitä, että suklaa on mielikuvitukseton lahja. Ja vieläpä arvoltaan niin vaatimaton, etä eipä sitä kehtaisi pakettiin laittaa ja lahjavakkaan sujauttaa - miksei silti menettelisi joulunajan paketoimattomana pikkutuliaisena tai vaikka työpaikan kahvihuoneen pöydälle valmiiksi avattuna, jouluntoivotuksena. (Mielellään anonyyminä, siis joulupukilta itseltään.)

En tarkoita aliarvioida rahassa pieniarvoisia lahjoja - pikkurahalla voi löytää jotakin tarkkaan mietittyä ja sydämestä annettua. Lahjoihin ei tarvitse välttämättä liittää rahaa ollenkaan; se voi olla vaikka käsinkirjoitettu lahjakortti jossa luvataan pestä ikkunat tai lähteä lenkkikaveriksi joka viikko tms.

Ymmärrän tuon suklaa & joulu -yhdistelmän siltä kantilta, että yhdessä syöminen läheisten kanssa on laatuaikaa ja joku hyvä konvehtirasia aterian päätteeksi kruunaa tilanteen. Varsinkin heille, jotka syövät suklaata harvoin.

Vaikeampi on ymmärtää sitä, jos ihmiset ahtavat jouluruuilla itsensä ähkyn partaalle ja vannovat "ei koskaan enää" tai syövät herkkunsa piilossa, ihan kuin syömisessä olisi jotakin salattavaa. Sitähän syömishäiriö tietenkin onkin; että maailman luonnollisin asia, syöminen, saa määrättömästi huomiota ajatuksissa.

suklaahirviö kirjoitti...

Mun mielestä myöskään raha ei ole OLENNAISTA lahjassa! Itse nautin tosi paljon esim. itse askarrelluista joulukorteista.. mikä olisi parempi lahja? ;) Ihan oikeasti. Koska siinä on juuri sen ihmisen käden jälki - no tätä on varmaan aika vaikea selittää..

Olin myös tosi otettu kun yksi vuosi eräs kaverini antoi mulle itse askarrellut kirjanmerkin! Oikeasti, se oli täydellinen lahja!! Hän oli ostanut jotain sellaista aaltokartonkia, kiiltävää ja leikannut siitä madonmallisen jutun, jolla sitten oli 'silmät' ja 'häntä'.. Mulla on se vieläkin ja en raaski käyttää sitä kirjanmerkkinä, vaan katselen vain. :)