Itsemurha

Aika vakavissa tunnelmissa täällä. Kuulin äskettäin erään tuttavaystävän [meillä oli välit siinä kunnossa, että meistä olisi voinut tulla ystäviä ajan kanssa, nyt olimme sillä tuttavuusasteella vielä, mutta se oli lupaavaa, tai ainakin minä koin niin] tehneen itsemurhan. Kyseessä oli nelikymppinen nainen!

Hirveä syyllisyyden tunne, vaikka en voikaan sanoa olleeni mikään pitkäaikainen Ystävä isolla Y:llä. Mutta silti, asuimme tässä samassa kunnassa ja kuten sanottu pidin hänestä, musta tuntui että hänkin piti minusta. Ja nyt tämä! :( Mietin vaan, että olisinko voinut tehdä jotain? Ja jos, niin mitä? Tämä ihminen ei koskaan näyttänyt mitään ULOSPÄIN, siis murheitaan - en osaa sanoa miksi hän sitten päätti ottaa lääkkeitä liikaa ja nukkua pois. Joku miessotkukin siinä oli taustalla, mutta voisiko se yksin olla syy?

Kun kuulin tuosta niin hetken ajan jaloissa heikotti, huimasi. Alkuun en oikein edes tajunnut koko juttua, mutta autoa ajaessa kohti kotia aloin itkeä.

Sitäkin mietin, että jättikö hän viestiä. Ja jos jätti, niin mitä siinä luki. Miten ihminen oikeastaan voi sanoa päättävänsä elämänsä?

Nyt olen vain yrittänyt ajatella, että se oli hänen valintansa. Mutta toivon että hän olisi jaksanut elää! En osaa kuvitella sitä tuskaa, että joku päätyy tekemään tuon ratkaisun. Kuitenkaan EN tuomitse, vaikka jotkut pitääkin itsemurhaa raukkamaisena. Mun mielestä ei pidä sanoa niin, jos ei oikeasti ole elänyt sen toisen ihmisen elämää - ei sitä voi ulkopuolinen tietää miten toinen kokee asiat..

Tentti, tenteimpi, tentein

Entten-tentten, tentinpä sitten yhden jutun tuossa pois. On se vain hullua kuinka paljon on syömishommelimurheita vähentänyt se, kun on ollut jotain muuta mietittävää! Ajatukset eivät pääse kiertämään sitä herkkukehää.

Tenttimässä näin vähän kaikenikäisiä ihmisiä. Kuviot ovat muuttuneet jonkin verran siitä, kun viimeksi opiskelin.