Pitäisikö pelätä?

Hyvinkään ammuskelusta kirjoitetaan paljon, ehkä Sukliskin vähän sitten. Mietin vaan, että pitäisikö alkaa PELÄTÄ aina kun liikkeelle lähtee? Pelottaako mua? Vastaan, että ei. Ei pelota. Ei, vaikka tänäänkin kai teoriassa olisi joku pyssyidiootti voinut olla vaanimassa meitä ihmisiä. [Olin nimittäin liikkeellä tänään, kävin Isossa Kaupungissa.]

Mä oikeastaan mietin tätä juttua aika paljonkin kun oli nämä aiemmat ammuskelut. Ja sitten se Norjan karmea juttu.. Niin, mun mielestä jos alkaa pelätä, niin sille ei tule loppua koskaan. Sitten ei oikeasti ikinä voisi lähteä mihinkään. Mutta totta on sekin, että läheltä piti/murhamahdollisuuksien määrä on jotenkin karmean suuri. Siukku oli kerran yksissä sukujuhlissa - ne oli hänen miehensä puolen suvun juhlat - oisiko olleet ristiäiset peräti. No, siellä sitten yksi niistä suvun miehistä alkoi vain ihan pokkana jutella, että haluaisi tappaa nuo kaikki ihmiset juhlassa. Sitten hän sanoi Siukulle, että 'en minä sinua kuitenkaan tappaisi, kun sulla on vielä nuo lapset niin pieniä.' Tämä sanoja oli ex/nykyinen alkoholisti [siihen ei oikein tule selvyyttä siihen tilanteeseen, kun se repsahtelee] ja ilmeisesti on myös muuta mielenterv. ongelmaa, olisiko ollut bipolaari tai sitten skitsofreeni. Ja kannattaa muistaa, että tämä sinänsä aika pelottava juttu tapahtui SUKUJUHLASSA, jossa on vain vähän ihmisiä selvinpäin yhdessä iloisen asian äärellä, kun lapsi saa nimen!

No siinähän ei tietty käynyt mitään, mutta tuli vaan mieleen, että jonain päivänä tuollainen tyyppi saattaa toteuttaa uhkauksensa. Mietin vaan, että mun mielestä tuollaisen PUHUMINENKIN pitäisi jo olla sellainen juttu, että sillä olisi seurauksia! Että nämä tyypit tajuaisivat ainakin sen, että tuollaisen jauhamisesta pääsee poliisisetien juttusille.

Mä en tiedä MIKSI tämä Suomi on näin väkivaltainen maa, enkä tiedä miksi nyt on sellaiset ihan syyttömien sattumanvaraiset ammuskelut yleistyneet. Olisi tosi helppoa vaan alkaa meltota, että mt-palveluihin lisää rahaa ja sitä rataa. En kumminkaan usko että se olisi ratkaisu. Pojat ja miehet muutenkin aika harvoin on niitä, jotka menee juttelemaan psykologitädille. Tytöt tekee sitä enemmän, heillä on psykojargon hallussa jo pienestä pitäen. Puhuvat ongelmista poikakaverin, vanhempien, painon kanssa. Mutta pojat ei puhu. Eikä ne usein satuta itseään, niin kuin tytöt, joilla se aggressiivisuus kääntyy sisään ja näkyy viiltelynä, syömishäiriönä jne. Pojat räjähtää ulospäin ja sitten jälki on rumaa.

Olin vähän yllättynyt siitäkin, että mun naamakirjakavereina on ihmisiä, jotka melkein niin kuin symppaa koulukiusattua, joka 'kostaa' [siis tappamalla viattomia!!] murhatöillä kokemansa. Mä en sellaista hyväksy enkä ymmärrä. Koulukiusaus on yhtä vanha ongelma kuin on koululaitos, aina on ollut kiusattuja ja aina tulee varmana olemaan, vaikka tietysti pitää tehdä kaikki mitä voi sen estämiseksi! Se ei silti ole mikään syy alkaa tappotöihin. Miksi nykyisin moni kannattaa oman käden oikeutta, ihan kuin joku amerikkalaisten elokuvien kostajatyyppi, eikös Clint Eastwood ole usein semmoista näytellyt? Menee vaan kylään ja putsaa sen, pyssyt paukkuu pam-pam.