torstai 8. marraskuuta 2012

Hälöviiiin, ja mitä se kertoo meistä

On taas ollut kaikenlaista Halloween [eli hälöviin näin suomalaisittain] ilmiötä ilmassa. Facebookissa kaverit kertovat kuvin lastensa haltsujuhlista ja mitä kaikkia hirviöitä siellä on ollut. Ja mitä kaikkia ällö'herkkuja'. En voi sille mitään, mutta mua OKSETTAA. Yököttävät myös sellaiset walking dead-telkkusarjat, mistä niitä nyt on yhtäkkiä siinnytkin kuin sieniä sateella..? :(

Jotkut sanovat, että se on ilonpilaajien ja hapannaamojen hommia valittaa halloveenistä. 'Eikö lapset muka saa kerrankin pitää hauskaa' sanoi yksikin mun tuttu.. -Ai KERRANKIN? Hyvä sanavalinta. Ihan kuin muuten ei olisi jo leikki-ikäisillä lapsilla suunnilleen joka viikko jonkun päiväkotikaverin synttäreitä, nimppareita tai mitä kaikkea.. Juuh, varsinaisessa synkässä alhossa elävät suomalaislapset..

Mun mielestä nyt vain koko Hälöviin on niin.. NEGATIIVINEN juttu ainakin siinä muodossa missä siihen olen täällä meillä törmännyt! :( Yksi tutun tuttu oli muovannut tosi realistisen näköisiä katkaistuja sormia pikkulasten syötäväksi. Hyi he-vetti, en muuta sano..! Mun mielestä ne ei ole yhtään kivoja, ja jos mulla olisi lapsi, niin en takuulla päästäisi sellaisiin juhliin, joissa tarjottavat on tuollaisia!

Itse olin tosi herkkä lapsi/nuori, ja muistan nähneeni pahoja painajaisia kun näin vahingossa telkusta Michael Jacksonin Thriller-videon. Onko lapsissa oikeasti enää herkkiä lapsia, vai onko väkivaltaviihde jo muuten koulinut ne ihan turtaan olotilaan? Kai sitten olen liian herkkä (???), mutta itse en voisi syödä joitain noista tarjotuista juhlaruoista, voisi jopa tulla OKSU! Ja mä olen sentään aikuinen. Mitä selviytymisen mahdollisuuksia on nykyisin herkällä lapsella? Nauretaanko sellaista herkkyyttä, vai löytyykö ymmärrystä?

Toinen aika kielteinen juttu alkaa olla se kumma suhtautuminen ujouteen, joka nykyisin vallitsee. Siis mun sukupolvessa, jolla nyt on lapsia. Ihan kuin ujous olisi joku VAMMA. Tai ujo ei ole yhtä 'arvokas' ihminen kuin rohkea ja sanavalmis. Ujosta kai katsotaan, ettei tuo tule ikinä 'taistelemaan' tietään tikkaiden huipulle, sinne missä isot taalat on.. :(

Itse pelkäsin vielä 13-vuotiaanakin kovasti kaikkia kummituksia. Yksi tuon ajan nöyryyttävimmistä jutuistani on se, kun lähdin ratsastusleiriltä kesken pois. Keksin kaikkia selityksiä ['siellä oli niin kylmä öisin/ikävöin kotiin' yms.] mutta OIKEA syy - jota ei vieläkään esim. Äetmuori ja Siukku tiedä - oli se, että leiri järjestettiin aika tunnetussa kummitusmiljööööö-ssä. Öisin kaikki leiriläiset halusi lähteä 'kummitusjahtiin' ja ryhmäpaineessa menin mukaan, mutta olin suoraan sanottuna ihan KAUHUISSANI koko jutusta!!! Jep, ei varmaan Suklis-parasta olisi oikein suosituksi lapseksi 2010-luvulla.. kun jo silloin muinoin oli ihan pissa sukassa jossain maaseudun kesäyössä.. :) Mietin pitkään sen jälkeen, että noinko joku leirikaveri olisi arvannut poistumisen oikean syyn, mutta eivät onneksi tainneet tajuta! Hehee, viekas Suklis!

No, ei kai mua edes H-ween ärsytä, jos vain ne puvut ja herkut on .. no, KOHTUULLISIA. Ettei sellaisia inhottavan todentuntuisia. :( Pukeutuminen - naamiaiset - on mun mielestä kuitenkin periaatteessa ihan okei, mutta joku raja siinäkin..?

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

oon kyllä NIIIN SUPER TÄYSIN SAMAA MIELTÄ! en kertakaikkiaan käsitä miksi ruuista pitää tehä iljettäviä, jonkun hämähäkinseittikuvioisen kakun nyt ymmärtää, mutta ite en TODELLAKAAN söis jotain verisiä sormia, veridrinksuja tai silmämunia! pelkkä tavallinen nakkikin voisi tehdä tiukkaa, jos joku väittäisi sen olevan sormi... hyh! ja se suosittu booli, jossa ui verinen käsi, kiitos ei!
mukava huomata, että joku kerrankin on samaa mieltä tästä asiasta! :)

suklaahirviö kirjoitti...

Heh.. Meitähän voi periaatteessa olla vaikka kuinka monta, jotka näin ajattelee, mutta ihmiset eivät vaan USKALLA sanoa..! Juuri koska pelkäävät leimautuvansa ilonpilaajiksi.. :(

Kiva kuitenkin, että joku ainakin ymmärsi pointin.. :)

Juu ne silmämunat ovat myös joskus todella ällöttävän näköisiä 'herkkuja', ihan vatsaa kääntää nyt kun pelkästään ajattelen.. :( Kerran näin yhdessä kaupassa myös jotain purkkaa (?), joka oli AIVAN OIKEAN s-munan näköinen.. Y Ö K K I S !

Ehkä semmoinen hämähäkinseittikuviokakku tosiaan olisi aika hyvä kompromissi, jos tahtoo viettää halloa. Se ei ainakaan ole liian pelottava/oksettava. Oikeasti kyllä murehdin herkempien lasten puolesta - millaisiakohan painajaisia mahtavat nähdä pippaloiden jälkeen? Miksi me aikuiset emme uskalla tai pysty tai välitä tarpeeksi puhuaksemme asiasta!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin inhoan sekä halloweeniä juhlana, että karmivia syötäviä. En todellakaan pysty syömään mitään silmämunia, vaan tuollaisiin juhliin joutuessani olen muhentanut esim. "aivot"-leivoksen omalla lautasella ihan muunnäköiseksi, ja syönyt vasta sitten.

suklaahirviö kirjoitti...

Bravo, delfiini.. :) Hitsi, itse en varmaan MUUSSATTUNAKAAN voisi syödä aivonnäköistä.. :( Sitten olisi kurjaa, jos loukkaisi emäntää / isäntää syömättömyydellä, mutta kun ei vaan VOI! :(