Masentava muisto: kultamaalattu tipu

Olin ½ vuotta peruskouluajastani samassa koulussa siskoni kanssa. Hän siis oli 9. luokalla ja mä 4. Ala-asteella ja yläasteella oli yhteisiä tiloja - jumppasali ja ruokala yms. - mutta noin muuten ne rakennukset olivat sellaisella lasiovella eristettyjä. Välitunneilla sitten siinä samalla pihalla kyllä oltiin.

Muistan että se oli vähän ennen pääsiäistä. Me olimme askarrelleet koulussa sellaiset kipsilinnut, jotka piti kultamaalilla maalata. Ne piti saada pääsiäiseksi valmiiksi [miksi?? miten ne tiput muka liittyi Pääsiäisen Sanomaan??] ja koska se ei näyttänyt onnistuvan niin opettaja keksi että jäädään koulun jälkeen maalaamaan ne.

Äetmuori on aina ollut kova huolehtimaan. Hän aina vaati, että pitää ilmoittaa missä me olemme ja sellaista.. No, mä tietysti hermostuin kauheasti tuosta opettajan ideasta, koska ajattelin että Muori on sitten
a) soittamassa poliisille mun kadonneen [ei muuten olisi ollenkaan mahdoton visio]
b) tulemassa kouluun mua etsimään
c) soittelemassa kavereiden vanhemmille tms. noloa.

Sitten välkällä menin Siukun luo ja sanoin hänelle tuosta jutusta. Hyppelin hänen ja hänen kaverinsa ympärillä - no hei, olin 10 - ja sanoin, että Siukun ON MUISTETTAVA sanoa tästä Muorille.

Muori haukkui mut sitten illalla, sanoi Siukun kertoneen mun olleen hysteerinen [!] koulussa - se hyppely? - ja vaikuttaneen ihan hullulta.

Se jotenkin loukkasi. Siksihän mä siitä Siukulle kerroin, kun oikeasti pelkäsin että mikä Muorin reaktio on, jos en ole kotona normaalisti. Häneltä nimittäin saattoi odottaa ihan mitä vaan. Me olimme juuri vasta muuttaneet silloin paikkakuntaa ja Muori oli kotona purkamassa muuttolaatikoita ja hermot kireällä.

Ehkä Siukkua harmitti, kun 10-vuotias pikkusisko tuli häiritsemään välituntijuttelua kaverin kanssa. Ehkä hyvinkin. On siinä eroa, olla 10-vuotias ja olla 15-vuotias.

Silti tuo juttu on jäänyt mieleeni sellaisena epäoikeudenmukaisuutena, jollaisia lapsuudessa oli MONTA. Nyt huomaan että jo lapsena tavallaan 'varjelin' Muorin mielentilaa menemästä myrskyyn - jos mahdollista. Elämä oli aikamoista nuorallatanssia. Piti myös tavallaan olla ikäistään vanhempi, ei saanut unohtua leikkeihin. Se olisi ollut 'itsekästä'.

Mässyraportti

Vietin tuossa MÄSSYN viikonloppuna! :) Mutta kas - se 0li erilaista. Itse asiassa en juurikaan puurtanut sukulaatin parissa, vaan söin ihan sämpylää ja leivonnaisia. Toki söin PALJON - varmaan normaali ihminen sitä oikein ällistyisi - mutta en niin massiivisesti kuin ennen. Se on varmasti auttanut, kun arjessa olen lisännyt kaloreita. Ei ole sellaista p a k o n o m a i s t a tarvetta ahtaa.

Nyt en tiedä milloin sitten seuraavan kerran. :) Sitten joskus - kun tulee tarve saada jotain hyvää kunnolla - mutta siihen voi mennä aikaa.

Tällä hetkellä mulla on arkea synkistävä dilemma: syödäkö aamiaiseksi kaurapuuroa jota rakastan, vai kieltäytyäkö siitä liian suolan pelossa? Tässä se probleemi on. Puuro on ihanaa, se täyttää ja siitä tulee kylläinen olo, mutta se suola, se suola.. :( Tiedän laittavani sitä liikaa ja se huolestuttaa mua. Mutta en PYSTY syömään puuroa vähäsuolaisesti tai ilman suolaa. Se on mahdottomuus. :( Se maistuu silloin kauhealta.