Autoista ja aivolääkkeistä

Mun vanha romurauta on nyt sitten myyty jobbarille ja sieltä samasta paikasta katsoimme mulle 'uuden'. Mikään 'uusi' ei se uusikaan ole, en muista ihan tarkkaan sen vuosimallia, mutta taitaa olla -96. Vai oliko se -94? Uusi on kuitenkin paremmassa kunnossa [l. luotettavampi] kuin se wanha ajokki! Piti vaan ajaa miehen kanssa vanha romurauta Hyvinkäälle (!) asti ja sieltä sitten saimme sen uuden.

Mä en koskaan ole ollut sellainen ihminen, että juoksisin uusien autojen perässä. En usko että tekisin niin, vaikka olisin miljonääri. Minulle autot vain eivät MERKITSE juuri mitään. :( Siis sen lisäksi, että ne ovat kulkuvälineitä, joiden tärkein homma on toimia niin, että ihminen pääsee paikasta a paikkaan b.

Mies oikeasti oli tuon minun autonvaihtoni takana. Hänestä autovanhukseni oli tullut jo tiensä päähän ja kieltämättä katsastuksissa alkoi olla jo vähän tukalaa. ;) Hih, nyt muuten sitten sain tietää, että vanha autoni oli 23 vuotta vanha! Melkein museokamaa. Vähän epäilin sille jobbarille, että saako hän sen myydyksi, mutta hän oli oikein optimistinen. Kumma kaveri. Sanoimme ihan rehellisesti siinä olevat viat. Ei tee mieli alkaa petkuttaa mitään pieniä ihmisiä, tuokin automyyjä on sellaisen aika pienen autopaikan omistava, ei siis mikään suuri yhtiö. Mies sanoi, että isompi autopaikka olisi nauranut meidät ulos sen mun kaaran kanssa. Voihan se tietysti olla. :(

Aivolääkkeiden analysointia

Elämä aivolääkkeiden kanssa rullaa paremmin kuin ilman niitä. Se vaan, että olen käsistäni vähän kömpelömpi kuin ilman niitä. Ensimmäisten lääkepäivien aikana kädet ihan tärisivät ja päätä särki. Nyt ei enää tärisytä, mutta pari kertaa olen jo leikannut veitsellä käteen, en vain ole niin sujuvasorminen, vaan vähän tupelo.

Tietysti sitä on joutunut kysymään itseltään, että miksi en voi elää ilman lääkettä. Aivolääkkeillä elämässä on sellainen riittämättömyyden tuntu.

Pääsiäistä odotellessa..

Seuraava MÄSSY saattaa olla niinkin kaukana kuin PÄÄSIÄISENÄ! On vain jotenkin ollut virta pois näissä mässyasioissa. Mässäyksessä on niin kova TYÖ oikeastaan. Täytyy laatia ostoslistoja ja leivontalistoja, ja vähän tuntuu kuin olisin tällä hetkellä väsähtänyt. Mutta pääsiäisenäpä pidetäänkin sitten kaikkien aikojen ahminta. Kolme päivää, perinteisten kahden asemasta! Hiiii-iiih, Suklis se on yhä voimissaan!

Voi kyllä olla että siihen mässyyn liittyy myös ahdistusta Suomen politiikan vuoksi. Äärioikeisto [=persut!] on kai oikeasti saamassa sen vaalivoittonsa..