On Suklis nyt merelle lähtenyt

.. pikku kaarnapurrellaan! Taikka oikeasti se oli suuri Ruotsin laiva! Mutta merillä siis oltiin, vaikkei sitä paljon huomannut. Mun täytyy sanoa, että uskon tuon risteilyn olleen kohdallani viimeinen pitkään aikaan. Mietiskelin, valvoskelin yöllä hytissä ja tulin siihen tulokseen, että ruotsinlaivailussa on minun kannaltani enemmän huonoja puolia kuin hyviä. Muutamia huonoja puolia mainitakseni: 1. en pidä siitä, ettei oikeastaan 'risteillä', vaan laiva voisi hyvin lillua vaikka satamassa sen 24 h 2. en pidä siitä, että koko toiminta rakentuu juomisen varaan 3. en pidä siitä, että koko paikka on täynnä kännisiä ihmisiä 4. ahdistun ahtaista hyteistä + suihkuista 5. ahdistun joutuessani jakamaan pienen tilan aika tuntemattomien kanssa sittenkin 6. ahdistun hyttien vaikeasta löydettävyydestä - siellä aina saa harhailla, eikä sittenkään löydä.. 7. ei ole mukavaa kävellä kilometrikaupalla edestakaisin laivan käytäviä. Nyt tällä reissulla kävi myös jotain sellaista, jota en itse ole koskaan aiemmin todistanut. Yksi ihminen seurueestamme [meitä oli siis 4] oli aivan 'naamat' jo terminaaliin tullessa. Sitten hänellä oli joku mies jo vähän kuin valmiiksi katsottuna ja he tapasivat terminaalissa. Menimme syömään siihen tosi kalliiseen ravintolaan silloin illalla ja tämä tyttö [tai nainen, hän on 31] hermostui hirvittävästi palvelun hitauteen. Itse en niinkään hermostunut, kun olin VARAUTUNUT siihen, että a la cartessa takuulla kestää paljon aikaa. No, joka tapauksessa tämä ihminen alkoi käyttäytyä todella törkeästi siellä ravintolassa. :( Sättiä tarjoilijaa ja antaa kritiikkiä. Kritiikissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta hänellä se kritiikki piti sisällään luvattoman paljon vittua, persettä ja saatanaa. Tarjoilijakin lopulta poltti proppunsa ja sanoi tekevänsä vain parhaansa, ja ettei hän voi sille mitään että keittiössä on vain pari kokkia tekemässä ruokia kaikille näille ravintolavieraille. Näin, että hän oli aika kestokykynsä päässä, silmät räpyttelivät ja huulet värisi. Inhottava tilanne. Itse olin kuin tulisilla hiilillä. En tiedä MITÄ tuollaisessa tilanteessa pitää tehdä. Me kaikki muut 3 olimme aika vaitonaisina. On vaikea alkaa 'läksyttää' aikuista ihmistä [sitä 'ravintolakriitikkoa'] hänen sanomisistaan, mutta myötätunto oli tarjoilijan puolella. Tämä meidän seuralainen hermostui siksi, kun hänellä oli kiire tapaamaan sitä laivaromanssiaan. Sen ymmärtää, mutta toisaalta luulisi jokaisen tietävän ettei monen ruokalajin ateriaa syödä hetkessä. Kun lähdimme sieltä ravintolasta niin livahdin tarjoilijan luo, sanoin anteeksi ja annoin vähän juomarahaa. Se ei takuulla korvaa sitä, että hän sai kuunnella sellaista ripitystä tältä yhdeltä meidän kaverilta, mutta en siihen hätään keksinyt muutakaan. :( Tuntui pahalta ja se paha tunne jatkui. Juttelin H:n kanssa laivareissuista kun olimme hytissä kahdestaan hetken aikaa. Hän sanoi harkinneensa tosi pitkään lähtemistä, koska tulee alkoholisti-isän terrorisoimasta perheestä, jossa isä aina lähti Ruotsin laivalle kännäämään ja lapsen piti tulla mukaan - monesti pieni lapsi sai kannatella isän hyttiin ja se kokemus on kuulemma jättänyt jälkensä. Itselläni ei ole mitään juomista vastaan ja onpa Suklis ottanut elämässään maljan jos parikin, mutta yhdessä vaiheessa yöllä siellä yökerhossa koin kummallisen PANIIKIN. Olin juonut aperitiivin ruoan kanssa + lasin punaviiniä ja sen jälkeen siirtynyt jääveteen. Äkkiä KAIKKI ne ihmiset siellä yökerhossa näyttivät olevan aivan sekaisin, kuin zombeja tai jotain - ei ollenkaan ihmisiä. Niin tolkuttomassa kunnossa: nukkuvia ihmisiä, nuokkuvia ihmisiä, ihmisiä silmät seisoen päässä, ihmisiä karjumassa ja horjumassa. Ajattelin, että entäs jos nyt tulisi merihätä? Kuinka moni noista ihmisistä pääsisi edes ULOS laivasta? [Kuinka moni edes tajuaisi merihädän olevan päällä??] Ei kovinkaan moni. Ja muutenkin kun katsoi sitä käytöstä niin voi vain ihmetellä, ettei laivoilla oikeasti satu juttuja enemmän kuin sattuu. Tarkoitan nyt sitä, että ihmiset ovat humalassa ja osa ärtyneitä, humalan vaiheet vaihtelevat, ihmiset ovat kireitä ja tunteet tulevat pintaan.. Äkkiä voisi tapahtua melkein mitä vaan. Ja koko laivalla on vain yksi sairaanhoitaja! Täytyy sanoa, että en oikeasti usko enää lähteväni reissuun. Mun mielestä ei ole mukavaa olla merillä olematta merillä. Ehkä joskus voisi tehdä jonkun päiväristeilyn Maarianhaminaan, jos siellä voisi pitää picnickin ja vaikka kävellä tai pyöräillä. Mutta nämä 24 h:n risteilyt saa kyllä nyt jäädä. Mietin vaan että MITÄ sanon syyksi ensi vuonna, kun sitä kuitenkin ehdotetaan mulle. :( En tahtoisi missään nimessä loukata ketään tai saada kenenkään kiinnostuksen aiheita kuulostamaan tyhmiltä tai vaarallisilta tai.. no, jotain? :( Ihmiset ovat tosi herkkiä. Oikeastaan jo se, että sanot 'minä en erityisemmin pidä asiasta x' sisältää monen mielestä kritiikkiä asiaa x kohtaan. Vaikka oikeasti asia ei ole niin - ei ainakaan mun kohdalla! Ei MUA se haittaa, että joku haluaa juoda laivalla peffat olalle, itse asiassa se on ihan reipasta toimintaa ja jos se rentouttaa, niin antaa mennä vaan. Mutten ITSE nauti siitä. Tuolla reissulla kävi taas sekin juttu, että alkoholia tyrkytettiin, enkä oikein pidä siitä. Minä nyt vain en TAHDO krapulaa seuraavaksi aamuksi, varsinkin kun on aikomuksena mennä meriaamiaiselle. Päässäni kaikaa Äetmuorin ääni. 'No, voithan olla ilonpilaaja ja ryppyotsa, ei sinua kukaan varmaan pian enää minnekään pyydäkään..' Vaiennan päässäni soivan Muoriradion ja tyydyn olemaan sitä mitä olen, Suklis vain, toimenkuvana ilonpilaaminen ja ryppyotsaisuus. Kändiiiii!!!!! Kun kerran laivalla olin, niin pitihän käydä katsomassa suklaatarjonta! Löysin ihanaa Milkan toffee-pähkinäsuklaata! Levyllinen tätä tavaraa, jossa on siis maitosuklaan sisällä jumalaista toffeeta ja kokonaisia pähkinöitä..! Nams! Ja ostin Fazerin Wienernougat-rasian, sellaisen vain laivalta saatavan kompaktin kokoisen! Se tosin ei ollut mitenkään merkittävästi halvempi kuin maissa. Milkaa ei oikein saa mistään, siinä mielessä se oli hyvä hankinta. Ostin miehellekin kaikkea namia, sellaisia salmiakkielukoita ja pari viinikumikarkkipussia. Ja viinejä toin 3 pulloa, kaikki punaista. Mies oikein laittoi mulle LAPUN, että osaan ostaa oikeaa. ;) Tarvitsin kyllä myyjän apua niiden juttujen löytämisessä - vähän noloa, mutta minkäs teet kun nainen on sokea kuin LEPAKKO. Miehen kanssa herkuteltiin mun tulopäivänä sitten kaikilla näillä herkkuilla. :) Vaikkei pitänytkään olla mitään mässyä, eikä tavallaan ollutkaan, koska se jäi niin vähäiseksi se herkkuilu. En vain VOINUT vastustaa Milkaa..! Ei ole paljon enää siitä levystä jäljellä - vähemmän kuin puolet. ;)