Hakuaika siihen lähihoitajakoulutukseen umpeutui eilen. En ole kuullut mitään heistä siellä - en varmasti siis ole päässyt! :( Tuli mieleeni aivan älytön murhe: täytinkö sen hakemuskaavakkeen oikein?? Mulle tuli kauhea ajatus, että jos sähläsin siinä jotain, lähetin sen vajaana tai jotain? Nyt en mitenkään voi sitä tietää.
Olen yrittänyt olla ajattelematta koko koulutusta ja hakua, mutta se on ollut vaikeaa. Oikeastaan en ole onnistunut sulkemaan sitä pois ajatuksistani ollenkaan. Pari kertaa olen ahminut kohtauksenomaisesti - olen ollut niin hermostunut ja epävarma. Pelissä on niin paljon.
Sitten yhtäkkiä tajusin jotain, ja halusin LYÖDÄ itseäni! Suklis Paksupää! Voisinhan hakeutua siihen koulutukseen jotain muuta kautta! Tuo nyt haussa ollut koulutushan oli sellainen työvoimapoliittinen.. Mutta järjestetäänhän tuota koulutusta muutenkin, 'normaalisti' ihan? Tai ehkä jopa oppisopimuksella. Silti: tuossa työvoimapoliittisessa jutussa on [kai?] se etu, ettei tarvitse maksaa sitä 50+ euron maksua soveltuvuuskokeessa käymisestä. Ihmettelen sitäkin, kuinka hyvin niukalla toimeentulolla olevilla ihmisillä olisi automaattisesti varaa maksaa yli 50 e tuosta vain.
Ammateista, niiden arvostuksesta [ja sen puutteesta]
Yksi aika hämmentävä juttu johon olen törmännyt hoitoalaa harkitessani on se, että ihmiset oikeasti pitävät hoitoalan ihmisiä TYHMINÄ. Pieni palkka, työnkuvana 'hoivaamista', naisvaltainen ala = luusereiden juttu, tyhmien juttu, maahanmuuttajien ja muun säälittävän sakin juttu. Hoitotyössähän ei aivoja tarvita, täytyy vaan auttaa ihmiset vessanpytylle. Se ennakkoluulo elää tosi vahvana ja ihmettelen sitä kovasti. Minusta hoitoala on aina vaatinut sellaista TUNNEÄLYÄ tavattoman paljonkin. Voisihan robottikin kai auttaa jonkun vessalle - ei se ole olennaista - mutta että pystyy auttamaan ihmisiä saamatta heitä nolostumaan, että pystyy auttamaan ihmisiä kokemaan elämänsä mielekkääksi ja itsensä arvokkaiksi.. se ei voi olla ihan maailman helpoin työ.. Koska se vaatii SYDÄNTÄ.
Muutenkin joskus ihmettelen onko ihmisille oikeasti valtavan tärkeää saada olla sellaisessa työssä, jonka tekijöillä on 'älykkään' maine. Mitä lisäarvoa sellainen hommaan tuo? Statusta? Jos ajattelee, että omaa ammattia/työpaikkaa ei tarvitsisi kertoa kenellekään, niin haittaisiko silloin enää se, että tekee 'tyhmän' työtä? :)
Minä en ole kai koskaan ollut kauhean 'urasuuntautunut'. Minua ei haittaisi olla samassa työpaikassa vaikka koko työelämäajan, jos se paikka olisi kiva ja ihmiset mukavia. En ole koskaan osannut ajatella niin, että valmistunpa tästä opettajaksi - ja se on vain välipysäkki matkalla rehtoriksi, koulutoimen johtajaksi, opetusministeriön virkamieheksi, opetusneuvokseksi.... jne. jne. Minulle se opettajuus olisi kaikki, ensimmäinen ja viimeinen maali - jos siis se olisi paikkana kiva ja viihtyisin, ei olisi työpaikkakiusausta tms. Onkohan sellainen TURVALLISUUSHAKUISUUTTA?
Miksi ihmeessä nykyisin kunnianhimo on hyveistä ensimmäinen? Ei siitä ole kovin pitkään kun sellaista katsottiin kieroon. En tarkoita että nykyisinkin pitäisi katsoa kieroon, mutta sitä tarkoitan ettei tämä nykyinen kunnianhimon ihannointi ole välttämättä ainoa oikea suhtautumistapa.. Saa melkein hävetä itseään, jos ei tahdo Edetä Yhteiskunnassa. Jos tahtookin vain Elää Yhteiskunnassa? Jos tyytyykin siihen?
Sekin on outo ajatus, että KÄSILLÄ työtä tekevät olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä kuin toimistotyöläiset! Jos sitä ajattelee, niin onhan lääkärinkin ['korkean statuksen' ammatti jos mikä] työ hyvin pitkälti käsityötä. Kirurgi leikkaa, kädet veren ja liman peitossa. Tai tekee jonkun peräaukon tähystyksen.. hahaa.. :) Ihan samalla tavalla saa kätensä sontaan kuin toimenpiteessä avustava, lowest of the low hoitsu. Vastuu on toki suurempi, totta, ja toimenkuva laajempi, mutta kun oikein mennään siihen mitä viivan alle jää, niin likaiset kädethän ne siinä, käsityöläinen työssään.
Jumpparaportti
Olen keväästä alkaen lisännyt liikuntaa paljonkin ohjelmaani. Perinteiseen jumppaani olen lisännyt rutkasti reisilihasliikkeitä, selkälihasliikkeitä ja vatsalihaksia. Osittain olen tehnyt sen tuon hoitoala-haaveen vuoksi, koska en usko että siellä olisi plussaa, jos ihminen on lihakseton. Mutta on liikunta toki rentouttavaakin. Tekee hyvää kurittaa reisiä. Inhoan reisiäni, tahtoisin repiä niistä kaiken naisellisen pois. Tahtoisin että reiteni olisivat kuin miehellä on. Hänellä on sellaiset tyypilliset miehen reidet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei Suklis ja kivaa, että olet päivittänyt. Luen mielelläni pohdintojasi.
Jos koulutuksen hakuaika umpeutui eilen, niin ei ihmekään, että et ole heistä vielä mitään kuullut! Kaikkia hakemuksia ei ole varmastikaan vielä käyty läpi! Eli odottele kärsivällisesti. :)
"Yksi aika hämmentävä juttu johon olen törmännyt hoitoalaa harkitessani on se, että ihmiset oikeasti pitävät hoitoalan ihmisiä TYHMINÄ."
Siis KETKÄ pitävät hoitoalan työntekijöitä tyhminä? En itse työskentele hoitoalalla, mutta en silti ole koskaan kuullut, että hoitsuja pidettäisiin tyhminä? Pikemminkin päinvastoin, heitä arvostetaan rankan työnsä vuoksi.
"luusereiden juttu, tyhmien juttu, maahanmuuttajien ja muun säälittävän sakin juttu. Hoitotyössähän ei aivoja tarvita"
Toistan: En ole ikinä kuullut kenenkään suusta tällaista. Nämä kommentit kertovat näistä puhujista paljon enemmän, kuin hoitoalan työntekijöistä. Kuka ylipäänsä puhuu toisten työstä näin halveksuvasti ja arvottavasti? Onko kyse jostain oman itsensä ja oman asemansa korostamisesta? Vai mitä siinä voi olla taustalla? Jotain epävarmuutta omista valinnoistaan joka tapauksessa. Jos on tyytyväinen itseensä ja omaan ammattiinsa, ei ruodi toisten ammatteja näin halveksivin sanoin.
"se ei voi olla ihan maailman helpoin työ.. Koska se vaatii SYDÄNTÄ."
Kyllä, samaa mieltä. Sydämen lisäksi hoitoalan ihmisillä täytyy myös olla selkeä käsitys omista rajoistaan ja kyvyistään, jotta rankka työ ei kuormita omaa sielua liikaa. Potilaiden ongelmia ei saa ottaa liikaa omille harteilleen eikä niitä saa viedä kotiin. Hoitoalan ihmiset ovat vahvoja luonteita. He ovat aika kaukana stereotyyppisen lällyistä, hempeilevistä "sisarhentovalkoisista".
"Minua ei haittaisi olla samassa työpaikassa vaikka koko työelämäajan, jos se paikka olisi kiva ja ihmiset mukavia."
Minkälaisia työkokemuksia sinulla on? Mikä on pisin työsuhde, joka sinulla on ollut?
"Onkohan sellainen TURVALLISUUSHAKUISUUTTA?"
Voi olla sitäkin, mutta minusta jossain ammatissa ja asemassa pysyminen kertoo myös siitä, että on löytänyt itsensä ja oman ammattinsa ja on siihen tyytyväinen. Eikö se riitä? Vai täytyykö tätä elämää elää ja suorittaa jotakuta muuta ihmistä varten? Keitä varten sitten pitää suorittaa, keitä ne NIIN arvokkaat ja tärkeät ihmiset ovat? Eikö se ole tärkeintä, että on itse tyytyväinen?
"Miksi ihmeessä nykyisin kunnianhimo on hyveistä ensimmäinen? Ei siitä ole kovin pitkään kun sellaista katsottiin kieroon. "
Mielestäni naiset eivät nykyäänkään saa olla kovin kunnianhimoisia. Eivät ainakaan silloin, jos ovat äitejä. Päinvaston, äidin pitäisi nykyäänkin lyhentää työaikaansa ja omistautua perheelleen. Isät saavat kyllä paiskia ylitöitä vaikka kuinka, eikä kukaan paheksu. Jos puhuu ihan tavanomaiseen duuniin paluusta äippäloman jälkeen, onkin uraa luova piinkova uraäiti, vaikka ei urasta olisi itse maininnut sanaakaan.
"Sekin on outo ajatus, että KÄSILLÄ työtä tekevät olisivat jotenkin huonompia tai tyhmempiä kuin toimistotyöläiset! "
Heh, enemmän olen kuullut fyysistä työtä tekevien tuhahtelua toimistotyöntekijöistä eli VAIN fyysinen työ on sitä "oikeaa" työtä.
"Jos sitä ajattelee, niin onhan lääkärinkin ['korkean statuksen' ammatti jos mikä] työ hyvin pitkälti käsityötä. "
Olen monesti miettinyt, että lääkärintyö on oikeasti aika likaista työtä. Kosketaanhan siinä kaikenlaisiin eritteisiin ja tarvitaan suojavaatteetkin (lääkärintakki, leikkaussalivaatteet).
Yllä on perusteltu melkoisen tyhjentävästi se, mitä minullekin ajatuksiin nousi. Siksi käännänkin tämän ihan toisella lailla:
MITÄ VÄLIÄ, MITÄ IHMISET AJATTELEVAT?
Ensinnäkään, et mitenkään voi TIETÄÄ muiden ihmisten ajatuksia, arvostuksia tai mitään muutakaan KYSYMÄTTÄ.
Toisekseen, en allekirjoita oikeastaan yhtäkään noista väitteistäsi. Ne ovat jopa jotenkin -voiko sanoa- outoja? Ne kertovat enemmän kuin mistään muusta siitä, että et arvosta itseäsi, taitojasi ja sitä, mitä haluat. Teksteissäsi peili suuntautuu aina ulkoa sisäänpäin. Entä jos kääntäisit sen toiseen suuntaan? MITÄ SINÄ HALUAT? JA MIKSI?
Sitä paitsi ei ole syytä ahmia jännitykseen. Hoitoala itsessään vaatii rankkojen tilanteiden kestämistä ja itseluottamusta hoitaa niitä itse oikeaksi kokemalla tavalla. Ahminta ei voi olla sielläkään ratkaisu ahdistukseen. Olisi hienoa, jos uskaltaisit hakea apua syömishäiriöösi!
Rohkeutta ja tsemppiä nyt! Hyvin tämä kääntyy!
Perunalastu.. eli SIPSI, jos saa sanoa :).. Minä olen kuullut esim. mieheni työkavereitten vähättelevän hoitoalaa. Lisäksi Äetmuori on sitä vähätellyt, mutta eri syistä kuin miehen työkaverit. Lisäksi, ah niin auvoisalla 90-luvulla, jotkut OPISKELUKAVERINI puhuivat hoitoalan ihmisistä todella alentuvasti..
Yksi opiskelukaverini oli ollut vuoden tekemässä käytännössä lähihoitajan hommia, vaikkakaan ei tietenkään VIRALLISESTI. Hänellä oli paljon varastossa juttuja hoitoalan ihmisten 'ääliömäisyydestä', ja se kattoi perushoitajat JA sairaanhoitajat yhtä lailla. Hän sanoi että ei olisi kestänyt päivääkään pitempään siellä töissä. Jotenkin outoa oli sitten tämäkin, että kyseinen ihminen muuten lopetti ne meidän yhteiset opinnot 2. vuoden jälkeen. Toivottavasti sitten löysi jotain sellaista, missä ihmiset ovat VIELÄ älykkäämpiä.. ;) Hehe, varmaan NASAlla töissä nyt.. ;)
Niin, valitettavasti voin siis sanoa, että mulla on paljon kuultuja negatiivisia kommentteja hoitoalan ihmisistä. :( Jopa paras kaverinikin ajattelee niin ja oli suoraan sanottuna kauhuissaan kun kerroin aikeistani. :( Mutta uskon hänen aikaa myötä ymmärtävän.
Jostain kumman syystä moni myös pitää hoitalan ihmisiä HUTSAHTAVINA [no sittenhän mä sinne sopisin, hehe].. esim. miehen työkavereilla on ollut sellaisia juttuja ja vitsailuja. IHME JUTTU.
Gata: minun on helppo sanoa mitä MINÄ haluan: hoitoalalle! :) Olen itsekin aika lailla sitä mieltä, että muiden mielipiteet ei merkitse. Ja kuten sanoinkin tuossa postauksessa, niin mitä väliä sillä oikeastaan on onko oma työ vaikka mitä - väliähän sille on vain silloin, jos haluaa verrata sitä ahdaskatseisesti muiden hommiin.. jos kokee tarvetta verrata, siis.
Ja olet oikeassa, ettei tietenkään hoitoalalla voi ahmia.. jos ahdistaa.. enkä usko sitä siellä tekeväni.. siis jos olisin töissä siellä. Itsellä ahminnnat ajoittuu aina YKSINÄISIIN hetkiin, joten jos olisin hoitaja niin luultavasti - jos siis jatkaisin syömishommailuja yhä - ahmisin sitten kun työvuoro on ohi. Mun luonteella ei sellaista pysty edes julkisesti tekemään. Mutta tietty olisi parempi, jos EN harrastaisi syömishommeleita, JOS pääsisin hoitoalalle.
Lähetä kommentti