Minä, Suklis, olen oikeasti [kai?] oppimassa pois pahasta, aggressiivisesta politikoinnista! Mietin vain, kun en enää [oikeastaan] tunne persuraivoa. Tunsin sitä kyllä ennen, mutta nyt olen hillinnyt itseäni! Nimittäin olen oikeasti kai hyväksymässä sen, että tavallaan me VASEMMISTOLAISET olemme ehkä sittenkin syyllisiä siihen menneeseen jytkyyn! :( Olen miettinyt vasemmistolaisuuden nykytilaa, eikä se kovin rohkaisevalta vaikuta. Kun on kaikkia sellaisia entisajan juoksuhautoihin jähmettyneitä 'eiiii-eiiii-missään-nimessä-Natoa'-tyyppejä ym. :( Miten nämä ihmiset oikeastaan reagoi tämän yhteiskunnan köyhiin? Mitä KÖYHÄ piittaa jostain Natosta? Paitsi ehkä puoltaa sitä, kun ei tahdo, että hänen oma suomalainen poika alkaa tappajaksi. Mulle Paavo Arhinmäen pressakampanja oli se todellinen pettymys, kun ei poeka muusta kun Natosta jänkännyt. Kun mun silmään taas se oli selvää, ettei oikeastaan kukaan pressaehdokkaista kai kannattanut Natoa? Eva Biaudet kai siitä puhui kaikkein positiivisimpaan sävyyn.
Mun mielestä on herttileijaa samantekevää mennäänkö Natoon, oikeastaan KANNATAN sitä, koska kuten olen sanonut niin tahtoisin suomalaisilta aseet pois! Me olemme osoittaneet sen, ettemme tee niillä mitään hyvää! Suomalaisissa on joku outo väkivaltaan alttius. :( Siksi voisi olla parempi, että ulkomaalaisilla olisi ne aseet, siis ammattilaisilla. Osittain tätä kannatan siksikin kun vastustan Suomessa sitä asevelvollisuutta! Jotkut suomalaiset pojat ja miehet mua oikeasti ihmetyttää.. K O V A S T I... Kun heidän sairas ratkaisunsa asevelvollisuuteen on se, että ulotetaan se koskemaan vielä naisiakin! Juu justiinsa.. ja seuraavaksi lapsia, isovanhempia ja miksei vaikka kotikoiria ja kotikissoja. :( Kaikki aseisiin vaan, oikein hampaita myöten!
Mutta se siitä. Nyt mennäänkin aika uudelle alueelle, nimittäin KOSMETIIKKAAN! Tahdon vaan kertoa kokeiluistani ja aatoksistani..
Pölkkyripsis
Ostin muutama viikko sitten sellaisen Maybellinen One by one-mascaran. Mun täytyy kyllä sanoa, että olen kai Erilainen [Myöhäis]Nuori, kun en tykännyt siitä! Ensinnäkin väri: glam brown, mystinen ilmaus, kätki taakseen niin vaaleanruskean sävyn, ettei ripsiä juuri edes havainnut sen alta. Kumma juttu, että olen suosinut ruskeita ripsareita, kun ripseni on oikeasti mustat..? Mutta tähän asti käyttämäni ripsarit ovat olleet tummanruskeita, eivät mitään glam brown-hömpötyksiä! Sitten se mascaran muoto oli toinen ärsyttävä asia: kumma paa-aksu, paaaa-aaksu pötkilö, oikea PUNKERO ripsiväriksi! Näytti hyllyssä hyvältä, mutta käteen se ei oikein sopinut - ei siis ainakaan MULLE. :( Se avautuikin aika hankalasti. En huomannut ripsien laitossa oikeastaan mitään etuja verrattuna esim. Lumenen Sensitive Touch-mascaraan, jota tähän asti olen uskollisesti käyttänyt. Taidan jatkossakin pysytellä Lumenessa, koska en oikeasti tajua näiden hypetettyjen ja isolla rahalla mainostettujen ulkomaisten tuotteitten ideaa. Lumenella ainakin se ripsari sopii soman ergonomisesti kätöseen ja väri [tummanruskea] on sopiva. Ei taida aina olla ruoho vihreämpää aidan takana? ;)
Yleistä suklaaraivoa
Ilmeisesti Pandan valkosuklaakonvehtirasia olikin 'kausituote', kun sitä ei ole kauppoissa näkynyt sitten joulun! :( Joulun jälkeen alkoi meidänkin kookauppeli myydä sitä melkoisella alella pois! Ostin sitä silloin rasiallisen ja ihastuin! Mutten tajua, miksei Suomessa voisi vaikka koko talvi olla sukusesonkia? Kesällä tietty monissa kauppoissa voi olla mahdotonta myydä sukulaatia, kun kauppoissa on niin KUUMA, mutta ei luulisi talvella tämän vaivaavan? Kyllä meitä sukuholisteja piisaa, meitä kannattaisi MIELLYTTÄÄ päähänpotkimisen asemasta! Ja kauppat voisi oikeasti alkaa miettiä muutenkin niitä lämpötilojaan, jos siis ne estävät sukumyynnin? Koska ilmastonmuutos ei tästä ainakaan parane [olen itse iloinen siitä, etten ole enää 'kuvioissa' 100 vuoden kuluttua!] ja jotain ratkaisuja sen tiimoilta on tehtävä. Myös kauppojen. ;)
Viime aikoina on myös ollut aikas mielenkiintoisia uutuuksia namimarkkoinoilla. ;) Maistoin viime mässingissä Ingmanin Creamy-sarjaan tullutta uutuutta, suolapähkinää ja 'englantilaista' [?] kinuskia sisältävää n. litran kotipakkausta. No: mä en juuri maistanut niitä suola..pähkinöitä juuri lainkaan, jotain pähkinämurua siellä täällä oli, muttei juuri suolaista. Ja kinu oli ihan tavallista kinuskia, tai toffeeta, sano sitä miksi vaan.. Eli: tavanomainen tuotos, kouluarvosanalla n. 7-8 luokkaa.
Sukulaateista olen maistellut Pandan Kinuskimuru-patukkaa ja sen siskoa, Pähkinämurua. Mun mielestä kumpikaan ei ollut oikein maiston arvoinen. Kinuskimuru oli ihan kuin Maraboun Daim-patukka.. :( Halpa ja uudelleen lämmitetty versio siitä! Pähkinäisessä siskossa taas jotenkin häiritsi tumman sukulaatin ja pähkinärouheen yhdistelmä - se ei vain natsannut tähän kuluttajaan.
Nyt ihan uutuutena olen ostanut Rainbow-sarjan valkosukulaatin, jossa pitäisi olla muiden pähkylöiden lisäksi vielä pistaasiakin, meidän talouden suosikkia! :) Ostin levyllisen ja syötin miehelle jo vähän etukäteen.. no, hän ei siitä niin perustanut - ei kai ollut kyllin pistaasia! Mutta minäpä maistan sitä ensi viikonloppuna, kun on taas lupa SYÖDÄ! :)
Kuntoiluvimmassa!
Nykyisin olen taas alkanut jumppata aika raskaasti. :( Ja sitten siihen on lisätty ruumiinkuritukseksi aika rankkoja kuntopyöräsessioita. Mutta minkäs teet: ei ole LÄSKILLÄ tässä maailmassa ihmisarvoa, joten pakko on linjoista kantaa [kohtuutonta?] huolta. ;)
maanantai 27. helmikuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vuodesta toiseenko annat syömishäiriön tahdittaa marssillaan elämääsi? Tuntuu aidon hämmästyttävältä, että arvioit blogissasi suklaiden, jäätelöiden ja muiden makuja. Ikään kuin se todella olisi elämässäsi keskeisellä sijalla. Kyse on kuitenkin vain ruoasta, partikkeleista. Jotkut partikkelit ovat rasvaa, toiset hiilihydraattia, toiset proteiinia. Vatsasi ei ymmärrä epäterveellisen tai terveellisen päälle. Se käyttää sen energian, mitä sinä sille annat.
Miksi et hae apua? Aidosti, MIKSI?
Niin.. en oikein tiedä miksi tykkään arvioida sukulaateja ja jädejä.. :( Ehkä osittain, että itse muistaisin mitä kannattaa ostaa.. mutta joskus tahdon myös auttaa muita kuluttajia ostopäätöksessä?
Tiedän toki sen, että pohjimmiltaan kaikki ruoka on energiaa vaan, kaloreita. Mutta OIKEASTI: makean syömisestä saa valtavat sävärit, se on melkein kuin huumetta minulle. :(
Olen yrittänyt hakea apua, olen puhunut lääkärille, mutta en saanut terapiaa, enkä paljon muutakaan. Jaa niin no, SSRI-lääkereseptin kyllä. Olen miettinyt, että JOS pääsen siihen lähihoitajakouluun ja sitten työllistyn, niin sitten olisi varaa myös terapiaankin. Nythän mun tulot on 0 euroa kuussa, joten siinä ei ole varaa.. oikeastaan mihinkään.. Joku mussa pistää hanttiin sille ajatukselle, että MIES maksaisi mun terapiat. Se olisi varmaan viimeinen niitti.
Tuntuu viime aikoina kuin olisi vähän parempaan suuntaan mennyt syömisen kanssa. Eli MÄSSYt eivät ole enää niin valtavia..! Ei ole tullut oksennustunnettakaan.
Ehdotan: todellinen, syvällä oleva syy olla hakeutumatta hoitoon voi liittyä siihen, ettei haluakaan parantua. Kun parantuu, niin rakkaaksi tullut keino hallita ahdistusta, viedään ja pelkkä ajatuskin on niin pelottava, ettei paranemisprosessi pääse alkua pidemmälle. Tämä koskee usein koko elämää. Miksi on samassa tilanteessa vuosia? Onko syy (pelkästään) systeemissä, olosuhteissa, kohtalossa, menneisyydessä?
Lähetä kommentti