Suklis Isossa Kaupungissa

Minulla on viime aikoina ollut valtaisa haluttomuus ajaa autoa! Mutta eilen sitten ryhdistäydyin ja tein reissun Isoon Kaupunkiin, eli uljaasti ajelin sellaiset 2 x 35-40 kilometria kaarallani. Parkkeerasin parkkitaloon, jossa on ihanat, ISOT ruudut, niin ettei tarvitse hermon mennä... :)

Tuntuu kuin Isossa Kaupungissa tapahtuisi aina jotain muutosta - se ei koskaan ole samanlainen kuin viime käyntikerralla. Ehkä se tunne johtuu siitä, kun käyn niin harvoin! Stokka nyt kuitenkin tökötti omalla paikallaan, joten sinnehän piti mennä. Ostin Stokkan Herkusta sellaisia 'torttusia', joissa on ohut piirakkapohja ja sitten kinuskia ja maitosukulaatia täytteenä. Olivat Ranskasta kotoisin. Outo paketti, kun siinä ei oikein sanottu MONTAKO niitä torttusia siinä mahtaa olla! Mutta koska se oli huokea, niin ostin. Keittiötarvikeosastolta hommasin Lekuen silikonisen pursottimen. Se on muuten niin helppo käyttää + koota, että jopa MUN kaltainen kaikelle 'tekniselle' vieras nakkisormi osaa sen pistää toimintakuntoon.. ja kaikki vaikuttaa lupaavalta senkin suhteen, että pursotukset oikeasti onnistuvat!

En tiedä olenko aivoilta näivettynyt vai mikä siinä on, kun en osaa käyttää juuri mitään LAITTEITA. Yrityksen puutteesta ei ole kiinni tämäkään.. En osaa yleiskonettakaan pistää kasaan ja käyttää.. Siksi teen pullataikinankin aina käsin. En vain jaksa alkaa miettiä että miksei se härveli toimi! :( Kumma, että meillä sellainen edes on. Mutta mies halusi sellaisen [en tiedä miksi], joten sielläpä kaappissa pölyttyy!

Suklis lukee

Pian on taas kirjallisuuspiirin aika, ja nyt siellä on käsittelyssä sellainen ranskalainen kirja! Kirjoittaja on Delphine de Vigan, ja kirjan nimi on No ja minä. Siinä hyvin nuori Lou-tyttö kiinnostuu kodittomuudesta ja alkaa pitää seuraa kodittoman tytön, Non, kanssa! Lopulta No muuttaa heille kotiin.

Olen lukenut aika hitaasti, koska tahdon OIKEASTI ymmärtää kaiken! Tuo kirja on tosi hyvä, se pistää miettimään sellaisia asioita, jotka tavallaan alittavat meidän havaintokynnyksen! Esimerkki: Isossa Kaupungissa on sellainen puistomainen pieni alue, ja siellä oli eilen kaksi aika resuista miestä, humalassa, meluten ja menoten. Me muut kuljimme ohi.. Jotkut katsoivat tietoisesti ihan toiseen suuntaan, kun taas toisille ne miehet olivat AIDOSTI näkymättömiä, ihan kuin siinä olisi ollut pari pulua vain. Mä tahdoin olla erilainen ja hymyilin sille toiselle miehelle, sille, joka oli lähempänä. Hän hihkui jotain vastaan, en saanut selvää mitä.

Asunnottomuus on kuten tuollaiset humaltuneet ja selvästi 'syrjäytyneet' - se alittaa havaintokynnyksen. Tai jos se huomataan, niin muutamalla sanalla paheksutaan 'menisivät noikin töihin/kaikkia sosiaalipummia Suomi elättääkin' ja sitten palataan omaan elämään, omaan maailmaan.

Olen itse monta kertaa kokenut itseni oikeaksi NOLLAKSI, koska olen työtön lortti ja sellaiseksi myös kai jään, mutta tavallaan mulla on vielä matkaa 'pohjalle'. Niin kauan kun ihminen pystyy ulkonaisesti vaikuttamaan 'normaalilta', niin silloin ei joudu näkymättömien joukkoon. Muakaan ei oikeastaan ulkonäön puolesta erottaisi kenestä hyvänsä pirteästä työmuurahaisesta, joka on matkalla hoitamaan Asioita. Vasta kun se kyky ylläpitää ulkoista sortuu, niin sitten menee kyllä ihan kaikki viemäristä alas. :(

Mietin kaupungillakin tuota kirjaa ja sitä, että KAIKILLA ihmisillä oikeasti pitäisi olla joku asunto! Pitäisi olla myös sellaisia 'toivottomien tapausten' asuntoja, niin ettei kukaan joutuisi olemaan taivasalla, vaikka elämäntavat olisi erilaiset kuin meillä muilla.

Tuossa kirjassa Loun vanhemmat antavat lopulta kenkää Nolle, koska hän juo. Mietin sitäkin, että mitä erityisen pahaa on juomisessa, jos se ei johda räyhäämiseen? Tästä syystä luen kirjaa hitaasti, tahdon miettiä ja kysyä asioita, jos en muuta niin itseltäni.

Lukupiirissä toivottavasti ei sitten taas törmää tähän asenteeseen, että asunnottomat ym. ovat tilanteessaan itse syyllisiä, ja siksi he eivät apua tarvitse. Samalla päättelyllähän voisi jättää vaikka hoitamatta lasketteluvammat sairaalassa - itsehän ne on aiheutettu, kun on mäkeen ängetty!